Fasnacht-karnevaali

Meidän kylällä Pfäffikonissa vietettiin viikonloppuna Fasnachtia. Fasnacht on Sveitsiläisille hurjan iso tapahtuma. He näyttävät olevan mestareita perinteiden ylläpidossa ja ottavat asian tosissaan. Ei yhtään sinne päin vaan kaikki ovat täysillä mukana. Illalla seitsemältä alkanut kulkue kesti kolmisen tuntia. Koko tuon ajan saimme ihmetellä kulkueeseen osallistuneiden ihmisten pukeutumista ja panostusta. Kulkueessa on erilaisia kulkupelejä ja rakennelmia, joissa juhlaväki liikkuu. Suurin osa väestä liikkuu kuitenkin jalkaisin ja ottaa kontaktia yleisöön. Kulkueen karnevaaliväki on jakautunut erilaisiin ryhmiin ja esiintyvät eri teemoilla. Ryhmät edustavat ilmeisesti eri kyliä, seuroja, bändejä tai kaveriporukoita.  Fasnacht on meidän näkökulmasta jopa hieman pelottava. Naamiot ovat jotain aivan muuta mihin olemme tottuneet, toinen toistaan hirvittävämpiä ja oudompia. Naamiot myös näyttävät siltä, että niitä ei ole tilattu netistä vaan ehkäpä itse rakennettu tai sitten jossain on jokin spesiaali myymälä. Naamioituneet kulkijat pelottelevat yleisöä ja ottavat välillä jopa hieman liian kovin ottein yleisöä mukaan menoonsa.

Karnevaaliasuihin on panostettu. Kuva lainattu netistä.

 

Kulkueessa oli mukana myös useampi orkesteri. Valitettavasti kuvani ovat huonoja eivätkä tee oikeutta asuille ja naamioille.

Lauantai-illan ratoksi yritin etsiä tietoa Fasnachtin historiasta ja karnevaaleista yleensä. Tietoahan löytyy paljon ja hyvinkin erilaisia lähteitä. Jos yhtään sisäistin tekstiä oikein karnevaaleilla on satojen ellei tuhansien vuosien perinne ja vaikka ei heti uskoisi karnevaalit ovat osa uskonnollista perinnettä. Euroopassa karnevaaliaika alkaa yleisesti loppiaisesta ja loppuu Tuhkakeskiviikkoon, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän paastonajan. Toki variaatioita on useita ja katolisella ja kristillisellä kirkolla on eronsa. Myös karvevaali-sanan alkuperällä on useita tulkintoja; erään tulkinnan mukaan sana tulee keskiaikasesta latinan termistä carnem levare, joka tarkoittaa lihan pois ottamista tai carnem vale, hyvästi liha. Tiivistettynä: karnevaaliaikaan elämästä otetaan kaikki irti.

Kulkueessa kulki myös tulivuori.

Monessa maassa karnevaalit ovat vuosien saatossa hiipuneet. Maailman suurin karnevaali on Rion sambakarnevaali ja meillä Suomessahan karnevaalin kuittaa laskiainen, silloin irroitellaan pulkkamäessa laskiaispulla kyytipoikana, siis jos lunta on. Sveitsissä Fasnacht-karnevaali on säilyttänyt voimansa ja sitä juhlitaan isosti ympäri maan. Isoimmat ja kuuluisimmat juhlat vietetään Baselissa, siellä kulkueessa on pitkälti toistakymmentätuhatta osallistujaa. Baselin karnevaali kestää tasan 72 tuntia. Juhla tunnetaan myös termillä vuoden kolme parasta päivää. Karnevaaliin kuuluu riehakas ilonpito juomineen ja ruokineen. Se on aika, joilloin ihmisillä on lupa sekoilla luvan kanssa.

Useassa kulkuneuvossa oli mukana kylpyamme, jossa oli confetti silppua. Yleisön joukosta raahattiin kylpyyn lähinnä nuoria naisia.

Saamieni tieojen mukaan Fasnacht- tai karnevaaliperinteet vaihtelevat hyvin paljon maan ja jopa kaupungin mukaan. Pfäffikonin nykyisen Fasnachtin historia juontaa juurensa vuoteen 1929 ja vanhaan mummoon, jonka merkitys ei valitettavasti aukene minulle.  Todella monella onkin Pfäffikonin kulkueessa vanhan mummon asu naamioineen kaikkineen. Nämäkin ovat karmivia, kaikkea muuta kuin suloinen mummeli. Myös luudat ovat isossa roolissa, sillä vanhan uskomuksen mukaan lauantana tulee siivota, muuten talossa ei ole rauhaa koko viikolla. Kulkueen väki jakaa yleisölle karkkeja, juomia ja muita herkkuja. Karkit ovat erityisesti lapsille ja aikuisille jaetaan lämmintä alkoholilla terästettyä makeaa juomaa punchia. Fasnacht on alkuillasta koko perheen juhla ja myös kulkueessa lapset ovat sulassa sovussa hirviöiden kanssa, mutta illan kääntyessä yöksi aikuiset jatkavat villiä juhlintaa isoissa teltoissa kylän keskustassa. Musiikki soi, laulu raikaa ja viini virtaa.

Lämmin punch maistui juhlaväelle.

Mummoja oli liikkeellä tänä iltana.

Pfäffikonin oma Fasnacht hahmo, jonka tarina on vielä arvoitus minulle.

Uusi perheenjäsen ja arkijuttuja

Arki Sveitsissä on jälleen hyvässä vauhdissa ja Suomen visiitistäkin on vierähtänyt hurjat neljä viikkoa. Jouluinen reilu kahden viikon mittainen lomamme Suomessa oli mahdottoman mukava. Leppoisaa oleilua, kyläilyä rakkaiden ihmisten luona, paljon Suomiherkkuja ja uuteen perheenjäseneen tutustumista.

Todellakin, meidän perheeseen liittyi joulunalla Chihuahuan pentu, joka lasten toimesta nimettiin Yodaksi.

Yoda on sopeutunut perheseemme ja eloon Sveitsissä oikein hyvin. Jouluinen ihmisvilinä ja kyläilyt monessa paikassa tekivät hänelle hyvää. Lentomatkakin meni rauhallisesti. Koiran hankintaa oli pohdittu ja mietitty vuosia, mutta lopulta päätös syntyikin nopeasti. Halusimme hankkia koiran Suomesta ihan puhtaasti kielen vuoksi. Kommunikointi kasvattajan kanssa oli ihanan helppoa. Minulla vannoutuneella ”ei-koiraihmisellä” oli kymmenittäin kysymyksiä kasvattajalle, joten niiden esittäminen omalla kielellä oli enemmän kuin mukavaa.

Kaikki hankintaan liittyvät kuviot sujui ongelmitta. Kasvattaja suostui pitämään pentua yli luovutusajan (12viikkoiseksi) ja hoitamaan tarpeelliset rokotukset. Lennoilla kukaan ei liiemmin kiinnittänyt huomiota karvaiseen matkaseuraamme, sillä olin varannut hänelle ”paikan” eli mahdollisuuden matkustaa kanssamme matkustamossa. Finnairilla saa matkustamossa olla samalla lennolla vain kaksi koiraa, joten varaukset on tehtävä hyvissä ajoin. Saavuttuamme Sveitsiin poikkesin Yodan kanssa tullissa, jossa maksoimme ns. tuontiveron 8% ostohinnasta. Lisäksi virkailia tarkisti Yodan passista rokotuksen voimassaolon. Tämä kaikki kesti alle viisi minuuttia. Ei turhaa byrokratiaa tässä kohtaa siis. Sveitsissä tosin on jos jonkinlaista säädöstä koiran omistajille kantonista riippuen. Koira pitää rekisteröidä kuntalaiseksi ja eläinlääkärissä tulee käydä tarkastuksella. Meillä nämäkin hoitui sujuvasti ja Yoda sai jo vahvisteen rokotukseen sekä matokuurin. Naapurikantonissamme Zurichissä koirakoulu on pakollinen isoilla koirille, mutta kantonissa se ei ole pakollinen. Postista on odotettavissa muutaman kympin koiravero. Sveitsissä muutoin on mielestäni hyvin koiramyönteinen ilmapiiri. Koiria on paljon ja ne saa ottaa mukaan lähes kaikkialle. Tämä olikin yksi rohkaiseva tekijä koiran hankinnassa. Yoda on ollut reipas maahanmuuttaja, joka tosin nukkuisi mieluiten sohvalla kuin lähtisi ulkoilemaan. Sveitsin säätilat ovat kylläkin huomattavasti inhimillisemmät pikkukoiralle ja myös ulkoiluttajalle, kuin synnyinmaassa.

Yoda pääsi heti ensimmäisinä päivinä tutustumaan Zurich-järven rantaan.

Yoda pääsi myös jo kanssani nauttimaan vuoden ensimmäisistä terassikahveista.

Suomen reissulla parasta oli tietenkin rakkaiden ihmisten tapaaminen, mutta vilkkaista päivistä huolimatta ihan kaikkia ihmisiä emme ehtineet nähdä. Välillä oli pakko vain olla, myös minulle iskenyt flunssa vaati osansa. Ihmisten lisäksi parasta on oma kieli, kuinka helppoa on hoitaa erilaisia asioita mm. lääkärissäkäynti on niin paljon yksinkertaisempaa. Yksi kohokohdista reissuilla on  myös ruokakaupat ja erityisesti niiden valikoimat. Suomalaiset saavat olla onnellisia ja ylpeitä ruokakaupoistaan. Valikoima on moninkertainen Sveitsiin verraten. Erityisesti tämän huomaa erityisruokavalioissa ja esimerkiksi kasvisruokailialle Suomi on paratiisi.

Kesälomalla majotuimme mökillämme, mutta nyt joululomalla saimme olla appivanhempien eli lastemme mummun ja papan luona. Meillä on onnea kun on ihanat paikat, joissa lomailla. Mummu ja pappa pitivät meistä taas niin hyvää huolta, olemme heille ikuisesti kiitollisia kaikista näistä vuosien majoituiksista. Olemme siis asuneet poissa kotiseudultamme jo 13 vuotta, mutta olemme vierailleet tasaisen säännöllisesti. Sama kotikylä Markuksen kanssa helpottaa vierailuja kovasti, suurin osa läheisistämme asuu muutaman kilometrin säteellä toisistaan.

Mökillä on ainakin piipahdettava.

Kotosuomessa on mukava käydä, mutta paluu omaan kotiin Sveitsiin tuntui toki loman jälkeen ihanalta. Ehdimme vielä lomailla muutamat päivät ennen koulunalkua, mutta mitään ihmeellistä emme tehneet. Säät olivat keväiset ja saimme nauttia auringosta monta päivää putkeen. Koulut jatkuivat siitä mihin jäivät ja lapset odottivat kovasti kavereiden tapaamista. Viikonloppujamme rytmittää perheen isompien miesten jääkiekkopelit, joten täysin vapaita viikonloppuja ei ole kovinkaan montaa. Onneksi kuitenkin muutamia.

Kahtena viime viikonloppuna olemme vihdoin päässeet myös rinteeseen. Ensimmäisellä laskettelu kerralla kotimme ympäristössä vallitsi todella sakea sumu, mutta autolla pääsimme muutamassa minuutissa pilvimassan yläpuolelle ja nauttimaan aurinkoisesta talvipäivästä.

Tällä kertaa suuntasimme Hoch-Ybrigiin, joka on läheisin iso laskettelukeskus. Rinteisiin noustaan isolla reilut sata ihmistä vetävällä gondolilla, jonka jälkeen rinteisiin noustaan vielä tuolihisseillä. Hoch-ybrigin korkein kohta on reilun 1800 metrin korkeudessa. Maisemat vuorilta on upeat ja lumitilannekin yleisesti ottaen hyvä. Tämän vuoden lumimäärä on viime vuoteen verraten minimaalinen, mutta onneksi sen verran, että laskemaan pääseen.

Hoch-ybrig on meille entuudestaan tuttu hiking-retkiltä. Maisemat on talvella vähintään yhtä upeat.

Seuraavan viikonlopun laskettelukohde oli Flumseberg, johon päätimme lähteä junalla. Juna on meille todella kätevä kulkupeli, sillä asemalle kävelee vain muutaman minuutin ja Pfäffikonin asema on vilkas risteysasema. Pääsimme junalla suoraan rinteiden alla odottavalla gondolille ja näin ollen vältyimme epätoivoiselta parkkipaikan metsästykseltä.

Sukset olalle ja asemalle.

Keli oli jälleen aurinkoinen ja jopa lämmin. Itse hieman tuskailen pukeutumisen kanssa, sillä Suomessa lasketellessa on tottunut totaali jäätymiseen, mutta täällä lasketellessa on usein plus-asteita. Vaatetta ei siis voi pukea samaan malliin. Flumsebergistä löytyy rinnettä jokaiselle laskijalle, mutta me päädyimme vielä Ilmarin ja Aadan kanssa harjoittelemaan helpoissa sinisissä rinteissä. Markus ja Akseli valloittivat rinteet huippua myöden, joka oli reilussa 2000 metrissä.

Vaikka rinteet sijaitsevat korkealla ja upeissa maisemissa eivät ne silti ole liian hurjia meidän arkajaloille.

Alle parin viikon kuluttua odotteleekin meitä jo talviloma. Suurempia suunnitelmia tälle lomalle emme ole tehneet. Otamme iisisti ja seikkailemme lähiympäristössä. Kevään edetessä alkaa jälleen meidän oma pieni bed and breakfast toimia aktiivisemmin, kun läheisiä ihmisiä tulee kyläilemään. Kevään kohokohtana Sveitsissä pelataan jääkiekon MM-kisat toukokuussa, joten arvatenkin olemme kisafiiliksissä tuon ajan ja majoitukset  täyteen buukattu.

Joulumarkkinoita ja puolivuotispohdintaa

Keski-Eurooppa tunnetaan joulumarkkinoiden mekkana. Täällä Sveitsissäkin markkinoita on vähintäänkin kymmenittäin ellei sadoittain. Joulutorit aukeavat kylissä ja kaupungeissa jo marraskuun lopulla ja osa näistä jatkaa aina uuteen vuoteen saakka. Hieman mietityttää, että mistä nuo kaikki sadat myyjät kaivautuvat joulunaikaan esiin ja miten kaikille markkinoille löytyy väkeä, välillä tungokseen asti. Joulumarkkinoille ei selkeästikään vain mennä kiertelemään kojuja ja etsimään ostettavaa. Enemmän ihmiset menevät sinne viettämään aikaa ja tapaamaan ystäviä. Siellä syödään ja juodaan ja istutaan pitkiäkin aikoja. Myös yritykset järjestävät työntekijöilleen illanistujaisia joulutoreille. Myytävät tuotteet ovat toreilla samaa tyyliä kuin Suomessakin. Paljon erilaisia käsitöitä ja erilaisia spesiaali herkkuja.

Einsiedel on kaunis pieni vanha kaupunki lähettyvillämme. Kaupunki kohoaa 880 metriä merenpinnan yläpuolella, joten keli on talvella selkeästi kylmempi kuin Zurichissä. Einsiedelnin luostari on hyvin suosittu pyhiinvaelluskohde. Kuva lainattu I love Switzerland-sivustolta.

 

Tästä vinkki vitonen jollekin näppärälle.

Meidän sijainti Zurchin kupeessa on oivallinen jouluhöperöille. Pienellä vaivalla ja kulkemisella voisi eri joulumarkkinoita kiertää koko joulukuun. Minullakin oli suunnitelmissa laajentaa joulumarkkinaturismia Sveitsin rajojen ulkopuolelle, mutta jotenkin kummasti olemme jo tässä kohtaa kuuta, että matkalaukut ovat pakattuina ja lähtö Suomeen kolkuttelee ovella.

Jemoli Märlitram. Eli luksus-tavaratalo Jemolin jouluhitti ja monen perheen perinne. Tätä vaunua ohjaa itse joulupukki ja lapsista koostuvaa joukkoa viihdyttää taivaallinen enkeli.

Ehdimme kuitenkin piipahtaa Zurichin, Einsiedelnin ja Rapperswilin markkinoilla sekä toki oman kylämme pikkuisilla yhden illan markkinoilla. Einsiedeln oli minulle tämän joulun uutuus.  Valokuviin on vaikea taltioida sitä tunnelmaa ja kauneutta, joka kaupungeissa on joulunaikaan. Joulutoreissa on oma hohteensa, jonka ymmärtää ainakin toinen jouluihminen. Kaikkia ei gluhweinin, racleten ja kuumennettujen kastanjoiden tuoksu houkuttele.

Sain odottaa ensimmäistä aitoa fondue kokemustani yli vuoden, mutta odotus kannatti. Ystävien kanssa tämä maistui erityisen hyvälle.

Sveitsiliäisten joulutorien ehdoton ykkösherkku Raclette. Niin simppeliä, mutta niin hyvää. Juuston alla on kuorimattomia keitettyjä perunoita ja lisukkeena suolakurkkuja ja hillosipulia.

Jos Racleten jälkeen vielä jaksaa niin jäkiruoaksi kannattaa hakea Öpfelchüechli. Uppopaistettuja omenan viipaleita vaniljakastikkeella ja kanelisokerilla. Myös hyvin yksinkertainen, mutta todella herkullinen jälkiruoka.

 

 

Jouluperinteestä voi kai jo puhua, jos kyseessä on toinen kerta? Meidän perinteisiin kuuluu siis mennä jouluikkunakävelylle Rappesrwiliin ihastelemaan tunnelmallisia eri liikkeiden ikkunoita.

Heissi Marroni eli kuumia kastanjoita myydän syksyn ja joulunaikaa kaduilla ja toreilla. Ihmiset ilmiselvästi myös ostavat näitä. Ostimme toki myös kokeeksi, mutta heti ei iskenyt tajuntaan tämä herkku.

Kuumennetuista Maroneista leviää voimakas tuoksu.

 

Joulunaikaan säätila on täällä Sveitsissäkin hyvin ailahtelevaa. Taivaalta tulee yleensä hvyin paljon vettä ja mieluiten se haluaa tulla voimakkaan tuulen kera. Toisinaan kuitenkin saamme nauttia kuulaista aurinkoisista päivistä, jolloin vuoret piirtyvät siluettiin kirkkaina. Joulumarkkinoiden aikaan siis monesti säätilat ovat hyvinkin haasteellisia, tänä vuonna ehkä kuitekin hieman paremmat kuin viime vuonna.

Markkinatunnelman lisäksi joulutunnelmaan voisi virittäytyä vaikkapa luisteluretkellä. Marraskuun loppupuolella alkaa kyliin nousta tekojääratoja tai oikeastaa minimaalisia kaukaloita, mutta tunnelmallisia sellaisia. Kaukalot ovat yleensä kuntien ja yritysten kustantamia ja niihin on muutaman frangin sisäänpääsymaksu. Myös luistimia on vuokrattavana kohtuullisen hyvällä valikoimalla pienissäkin kylissä. Luistelu on selkeästi perheiden juttu talvisaikaan. Kaukalot ovat monesti kaupunkien keskustoissa ja niiden yhteydessä on aina ravintola tai parikin. Luisteluretkeen voi siis yhdistää ystävien tapaamista lounaan tai illallisen merkeissä.

Koko perhemme nauttii jäällä olosta.

Luistelupaikkojen tunnelmaan on panostettu mukavasti eri tavoin.

Joulunaika ja vuoden lopun häämöttäminen saa minussa aina aikaan tietynlaisen arvioitsijan, miten vuosi on mennyt, mitä kaikkea jäi käteen. Tässä kohtaa vuotta olemme asuneet Sveitsissä puolitoista vuotta. Tämä toisen vuoden ensimmäinen puolikas on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että juuri palasimme kesälomilta. Mitä kaikkea upeaa onkaan mahtunut syksyymme.

Lapset ovat ylittäneet jälleen odotuksemme ja itsensä. He ovat olleet lähes joka päivä reippaita ja tunnollisia koululaisia. Ilmarikin on tänä vuonna paljon valmiimpi kouluun kuin mitä viime vuonna. Hän on reipastunut kovasti ja viime syksyn ehkä pienoinen järkytys ”ummikkona outolassa” on hailea muisto vain. Hän nauttii menosta, kavereista ja elämyksistä joita elämä hänelle tarjoilee.

Aada aloitti syksyllä kansainvälisen koulun Middle schoolin eli meikäläisittäin yläasteen. Alakouluun verraten menolla on eroa kuin yöllä ja päivällä. Neitokainen on haasteista huolimatta osoittautunut itsenäiseksi, vastuuntuntoikseksi ja jopa kunnianhimoiseksi koululaiseksi. Aadalla on aina ollut merkillinen taipumus huolehtia tavaroistaan ja aikatauluistaan, eikä meidän vanhempien tarvitse häntä juuri vahtia tämän puitteissa.

Akseli perheemme toinen ja vanhempi teini on osoittanut jälleen suomalaista sisukkuutta. Hän on jaksanut puurtaa koulussa pitkän päivän ja monena päivänä viikossa matkaa suoraan koulusta jäähallille harjoituksiin. Kotiin tullaan monesti vasta yhdeksän aikaan, jolloin yöunet painaa jo päälle. Uuteen päivään noustaan kuitenkin ilman suurempaa dramatiikkaa. Koulu sujuu mallikkaasti. Kaverit ovat lapsille tärkeitä, joten liikenevän vapaa-ajan Akselikin viettää kavereiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan olemme edelleen hyvillä fiiliksillä. Markus paahtaa töitä minkä kerkiää, mutta onneksi pääsee aika ajoin myös jääkiekon tai kuntosalin pariin aivoja tuulettamaan. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat erityisen tärkeitä myös meille aikuisille. Kotirouvan elämä on myös mukavasti mallillaan. Syksyllä aloitin vihdoin saksan opinnot ja kouluaikaiset opit palailee pätkittäin mieleen. Lisäksi olen aktiivisesti mukana koulun toiminnassa mukana, jonka puitteissa saisi päivät täytettyä helpostikin.

Joulun vietoon lähdemme kotikonnuille ja saammekin viettää siellä mukavan pitkän pätkän. Odotamme kovasti rakkaiden näkemistä ja kiireettömiä juttutuokioita.

 

Tapahtumarikas syksy

Tänään sunnuntaina on harmaata ja sateista, oikein hyvä päivä ottaa ihan rauhassa. Ulos katsoessa maisema on pysynyt hyvin syksyisenä jo pitkään, puut ovat vieläkin täydessä väriloistossaan. Viime vuonna syksy oli lämpimämpi, mutta ei ole tämän syksyn keleissäkään ollut valittamista. Sadetta olemme saaneet niskaamme kyllä paljon, mutta vastaavasti aurinkokin on ollut ilonamme useana päivänä.

Aadan ja Akselin koululla upea vaahtera syysasussaan.

Jouluiseen fiilikseen ja tunnelmaan pääsyyn tarvitsisi kuitenkin hieman talvisempaa maisemaa. Sitä kuitenkin taitaa olla turha odottaa ihan hetkeen. Lumisiin maisemiin täällä Svetsissä pääsisi jo hyvinkin nopeasti, sillä vuoret ovat jo saaneet lumipeitteensä huipuilleen. Useat laskettelukeskukset ovat jo auenneet. Me emme vielä ole ehtineet nauttia lumiretkistä. Sellainen olisi kuitenkin kiva tehdä viime vuoden tapaan, kun kävimme tekemässä kävelylenkin lähes 2000 metrin korkeudessa hohtavien hankien loisteessa.

Syksyymme on kuulunut paljon mukavia hetkiä erilaisten tapahtumien ja ystävien merkeissä. En voisi olla kiitollisempi tästä kaikesta, mitä olemme saaneet kokea. Lokakuun alussa pääsimme osallistumaan ensimmäistä kertaa Octoberfesteille. Meitä oli koolla neljä (melkein) suomalaista pariskuntaa. Päätimme kaikki panostaa tapahtumaan ja vuokrasimme teemaan kuuluvat dirndlit ja lederhoset oheistarvikkeineen. Oli hauskaa kun koko porukka oli laittautunut samaan tyyliin. Ilta oli huippuhauska ja vaikka kyseessä oli sunnuntai,  meno Zurichin rautatieasemalle rakennetussa Octoberfest teltassa nousi kuumiin tunnelmiin ja penkit notkuivat tanssioista. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen, ehkä jopa Muncheniin saakka.

Octoberfesteillä teema-asuissa.

Lokakuu jatkui iloisten tapahtumien merkeissä, sillä syyslomalla Akseli sai ystävänsä kylään Suomesta. Mahtavaa, kun pojilla oli jo toistamiseen mahdollisuus tulla luoksemme viettämään lomapäiviä. Pojat ovat jo sen verran isoja, että heidän lomailunsa on hyvin omatoimista. Minun harteille jäi vain miettiä ruokahuoltoa ja hieman paimentaa nukkumaan ja vastaavasti nousemaan ihmisten aikaan. Pojat seikkailivat useampaan otteeseen Zurichissä, ulkoilivat pelaten pallopelejä, kävivät kylpylässä ja toki pelasivat tuntitolkulla Pleikkaria.

Aurinkoisten ja jopa kuumien syyspäivien taittuessa sateeseen ja koleaan keliin emme vaipuneet synkkyyteen vaan jatkoimme arkea ja valmistauduimme seuraaviin tapahtumiin. Marraskuu toi tullessaan Halloween juhlat ja kansainvälisen koulun vuoden kohokohdan World  festit. Word fest on huikea kulinaarinen show, jossa kymmenet eri maat tuovat pöytiin maansa tunnetuimpi tai hieman tuntemattomampia herkkuja. Itse olin päävastuussa Suomen pöydästä, johon kokosimme maltillisesti laadukkaita suomalaisia herkkuja. Meillä oli pöydässä saaristolaisleipiä savulohi täytteellä, ruispaloja poronlihalla, Karhu-olutta sekä Napue gintonic drinkkejä suomalaisilla karpaloilla höystettynä. Suomipöytä oli jälleen tyylikäs kokonaisuus ja tarjottavamme saivat lukuisia kehuja. Tapahtuma on mieletön tilaisuus päästä maistamaan kerrassaan herkullisia ruokia. Voitte vain kuvitella, mitkä tuoksut tapahtumassa leijaili kun ruoan valmistuksesta ovat vastanneet maat kuten Intia, Japani, Sveitsi, Mexico, Unkari, Italia ja Venäjä. Monella muullakin maalla oli lämmintä ruokaa tarjolla, mutta pääosin tarjottavat olivat pieniä helppoja syötäviä ja juotavia. Esimerkiksi Ranskalla oli tarjolla juustolautanen shampanjan kera, Brasilialla Caipirinha-drinkkejä ja Itävallalla Sacher-kakkuja.

Kyrön Napue gin teki kauppansa.

 

Worldfestistä vaihdoimme lennosta halloween teemaan, kun juhlaexpertti ystävämme oli jälleen laittanut huikeat juhlat pystyyn. Halloween tuo kyllä mielestäni syksyyn juuri kaivattua piristystä hirvittävine koristeineen. Olimme halloween teemassa myös koululla, kun lapsille järjestettiin ”trick or treat” tapahtuma. Sain ystävältäni lainaan koristeet ja mielestäni meidän pöytä oli upea. Karkkiövereitä oli siis tiedossa monena päivänä halloweenin aikaan.

Marraskuuta mennään jo pitkällä ja joulukoristeitakin on jo kaivettu esiin päiviä piristämään. Joulumarkkinat tekevät tuloaan, joten paljon kivoja juttuja on tiedossa loppuvuoteenkin. Ensimmäiset avautuvat jo ensi viikonloppuna ja silloin on myös suomalaiset joulumarkkina Zurichissä. Niihinkin otamme osaa talkoohengessä.