Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

junalla

Ljubljana – Venetsia – Trieste

Ljubljana

Lensimme Finnairilla Ljubljanaan, jonka lentokenttä sijaitsee n. 30 km päässä kaupungista. Lentokentältä pääsee kaupunkiin parhaiten kerran tunnissa kulkevilla paikallisbusseilla, joihin lippu maksaa n. 5 €. Keskustaan voi toki mennä myös taksilla, jolloin hinta on huomattavasti kalliimpi. Keskustaan kulkee myös shuttle-busseja.

Bussin ikkunasta oli kiva katsella erilaisia asuntoalueita, joiden läpi bussi kulkee.  Olimme Ljubljanassa heinäkuussa ja silloin siellä oli melko kuuma. Olimme ostaneet viikon matkan Ljubljanaan ja tarkoituksena oli yhdistää matkaan vierailut Venetsiaan ja Triesteen.

Ljubljanan kaupunki on melko pieni ja sen koluaa helposti läpi parissa päivässä. Lubljana onkin hyvä viikonloppukohde.

Ljubljanan keskusta-alueella pääsee kävellen joka paikkaan. Kaupungin keskusta on kompakti ja hiljainen, koska siellä ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla. Tunnelma oli turvallinen, leppoisa ja kiireetön, eikä olkansa yli tarvitse vilkuilla. Pieneksi kaupungiksi Ljubljanasta löytyy paljon katsottavaa ja koettavaa.

Ljubljanan linna sijaitsee korkealla kukkulalla kaupungin yläpuolella ja sieltä on upeat näkymät yli koko kaupungin. Linnaan pääsee sekä jalan, että funikulaarilla. Me nappasimme rinnevaunun, jolla pääsi kätevästi ylös linnalle. Linnassa on museoita ja muita historiallisia tiloja, joihin  osaan on sisäänpääsymaksu.

Ljubljanassa on keskustori ja ruokatori. Ruokatorilla oli tarjolla ihania hedelmiä ja vihanneksia sekä kukkia. Siellä oli myös saatavilla ruoka-annoksia erilaisista kojuista. Torilla oli kiva katsella ympäriinsä ja seurata paikallisten arkisia touhuja. Ljubljanan läpi virtaavalla joella voi tehdä jokiristeilyn, joka ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen. Joen toisella puolella on pieni vanhakaupunki, jossa on ravintoloita ja erilaisia pieniä putiikkeja, sekä katedraali, jossa oli upea ovi ja kattomaalaukset. Katedraalin takaa löytyy vilkas markkina-alue. Samalla voi käydä katsastamassa kolmoissillan, jota vartioi Ljubljanan symbolit, neljä lohikäärmettä.

Uudella puolella jokea on paljon erilaisia merkkikauppoja, jotka varmasti miellyttävät shoppailijoita. Keskusaukion vieressä on kaunis vaaleanpunainen fransiskaanikirkko, joka kätkee sisäänsä paljon silmänruokaa.

Ljubljanan kaduilla on paljon erilaista katutaidetta, joka piristi ja loi elävyyttä kaupungin tunnelmaan. Kaupunki oli kaikin puolin siisti ja sympaattinen. Kesällä voisi sanoa myös, että melko elävä.

Ljubljanasta on helppo tehdä lyhyitä pyrähdyksiä ympäristön nähtävyyksiin. Lähistöllä on Postojnan tippukiviluolat, Predjaman Linna ja Bled-järvi. Me jätimme nämä väliin ja suuntasimme kohti Venetsiaa.

 

Venetsia

Tarkoituksenamme oli aluksi matkustaa junalla Venetsiaan, mutta matka junalla olisi ollut melkoisen mutkikas, sillä Italian ja Slovenian välillä ei ole suoraa raideyhteyttä. Matka Ljublanasta Venetsiaan ei ole pitkä, mutta jotta voisi matkustaa sinne junalla, on vaihdettava junaa maiden rajalla. Rajan ylitysmahdollisuus on Sezana / Villa Opicinassa tai Nova Gorica / Goriziassa. Tällöin rajanylitys pitää tehdä jollakin toisella liikennemuodolla kuin junalla.

Tässä kohtaa totesimme, että kätevin vaihtoehto on ottaa joko bussi, jonka matka-aika on n. 3½ h tai shutle-bussi, joka menee suoraan Venetsiaan ilman isompia pysähdyksiä ja vieläpä bussiakin nopeammin. Nappasimme juna-aseman edestä shuttle bussin joka starttasi aikaisin aamulla kohti Venetsiaa. Hinta oli alle 20 €, bussi olisi tullut maksamaan suunnilleen saman. Pikku bussissa oli tunnelmaa, kun eri kansallisuudet kohtasivat. Matka kesti 3 tuntia, pienellä ”bio pysähdyksellä”.

Matkalla oli mielenkiintoista nähdä, miten Euroopassa tavara liikkuu sananmukaisesti pyörillä. Koko matkan, mennen –  tullen moottoritien oikea puoli oli täynnä jonona ajavia rekkoja. Kaistaa ei siis voinut vaihtaa, vaan muu liikenne eteni vasenta kaistaa. Kyyti Venetsiaan oli kaikin puolin vaivatonta ja mukavaa.

Saavuttuamme Venetsiaan bussi jätti meidät juna-aseman eteen, Mestren puolelle. Jätimme matkalaukun säilöön asemalle ja otimme junan kohti Venetsian ydintä. Matka kesti 30 min ja saavuimme aivan Venetsian kanaalien viereen. Karmean näköinen betoninen juna-asemarakennus ei oikein sopinut edessä avautuvaan idylliseen kuvaan.

Jalkaa toisen eteen ja kohti Pyhän Markuksen toria. Jotta Venetsiassa löytää oikeisiin paikkoihin, kannattaa ostaa kunnon kartta. Kokemuksesta voin kertoa, että ilmaiskartat eivät ole kyllin tarkkoja. Sokkeloisessa paikassa menee helposti kujat ja aukiot sekaisin, eikä kaikkia paikkoja ole edes merkitty karttoihin.

Kiertelimme kauniissa säässä Venetsiaa ja yllättävää kyllä heinäkuussa siellä ei ollut aivan kamalasti ihmisiä. Puheet haisevista kanaaleista ja roskasta ei ainakaan meidän matkalla osoittautuneet paikkansa pitäväksi.

Sen sijaan kalliiksi paikka osoittautui. Pyhän Markuksen torin terassilla pieni vesi maksoi maltaita, 14 €, eli hieman enemmän kuin olut. Myös ruoka oli kohtuullisen kallista. Hinnat tosin vaihtelivat hieman sen mukaan, miten lähellä toria olit.

Venetsiassa on niin paljon kaunista katseltavaa, mutta myös rähjäistä ja sokkeloista. Jos aikoo majoittautua Venetsiassa, kannattaa valita hotelli Mestren puolelta, jossa hinnat ovat hieman kohtuullisempia. Lisäksi isojen matkalaukkujen raahaaminen pienillä kujilla oli hupaisaa seurattavaa, sillä autoja tuolla ei ole ja matkaa hoteleille voi joutua taittamaan jokusen askeleen.

Kätevä vaihtoehto on käyttää vesibusseja, jotka liikennöivät pääkanavassa pysähtyen ottamamaan kyytiin ihmisiä pysäkeiltä ja eri saarilta. Lippuja vesibusseihin voi ostaa laitureilta. Kertalipun hinta on yli 7 €, mutta päivälipun hinta on 20 € ja tulee halvemmaksi, jos siirtyy saarten väliä ja viettää Venetsiassa koko päivän.

Vesibusseissa kulkevat niin paikalliset kuin turistitkin. Lisäksi on mahdollista käyttää venetaxeja tai gondolikyytiä. Turisteille tarjottavien gondolikyytien hinta oli muuten melkoinen.

Venetsiasta löytyy museoita ja muita historiallisia nähtävyyksiä riittämiin. Katseltavaa ja ihailtavaa riittää, mutta kannattaa myös katsoa tavaroiden perään. Voin vain kuvitella, miten nopeasti tavara vaihtaa omistajaa turistivilinässä.

Seuraavana päivänä otimme junan Triesteen, jonne junamatka Mestren asemalta kesti hieman yli 2 h.

 

Trieste

Junamatkalla Venetsiasta Triesteen ei ollut mitään erityistä katsottavaa. Pakko sanoa myös heti alkuun, että kaupunki osoittautui paljon vähemmän mielenkiintoiseksi kuin olin odottanut. Italialaiseen tapaan kaupungissa on mopoja ja skoottereita valtavasti. Itse Triesten kaupunki on kiveä ja betonia, eikä siellä ollut juurikaan puistoja tai istutuksia.

Triesten suosituin kohde lienee Miramare linnake, Rooman ajan teatterin rauniot, keskusaukio joka sijaitsee aivan meren äärellä, San Giuston linnan alueen ja katedraali. Bongasimme myös San Spiridionen serbialaisen ortodoksikirkon, jonka koristuksissa oli käytetty jonkin verran kultaa. Triestessä on myös lukuisia museoita.

Useat Triesten nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä. Kaupungin yläpuolella Opicinan-kylässä on näköalapaikka, jonne pääsee ratikalla. Sieltä kelpasi hyvässä säässä katsella maisemia kauas Adrianmerelle.

Grotta-Giganten suuret luolat ovat myös kiva tutustumiskohde. Tippukiviluolat sijaitsevat muutaman kilometrin päässä Triestestä vuorille päin. Luola on niin iso, että se on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan. Paikka oli ihan hieno, mutta sen kokemiseksi oli ensin laskeuduttava mieletön määrä portaita alaspäin, ja sitten vielä kavuttava sama määrä ylöspäin. Pari hullua keski-ikäistä kilpailuhenkistä suomalaista hoitivat sen tyylikkäästi sisulla ja etujoukoissa! Hissittömyyden takia paikka ei sovi liikuntarajoitteisille tai huonojalkaisille. Myöskin pienten lasten kanssa voi olla haasteellista laskeutua alas luolaan ja kavuta rappuset ylös.

Matkalla takaisin kohti Ljubljanaa, törmäsimme samaan liikkumisongelmaan. Nou suoraa junayhteyttä. Niinpä sujuvasti tutkailemaan bussiyhteyksiä, joita olikin runsaasti tarjolla.

Triesten bussiasema sijaitsee aivan juna-aseman vieressä. Bussilippu oli erittäin edullinen ja bussi kaikin puolin mukava. Matkustajina oli paljon ulkomaalaisia, jotka olivat napanneet kyydin tälle pitkänmatkan linjalle eri puolita pysähdyskaupunkeja.

Suunnitellusta alle kahden tunnin matkasta tuli kohdallamme kuuden tunnin matka. Mutkan matkaan toi aistittu pakolaisten massaliikehdintä Eurooppaan, jota ei vielä tuossa vaiheessa oltu kerrottu suurelle yleisölle.

Heti Slovenian puolella kaikki rekat, bussit ja pakettiautot ohjattiin tarkastukseen. Tarkastukseen ohjattujen ajoneuvojen määrä oli melkoinen.

 

Passit esille, matkalaukku mukaan ja koko bussi tyhjäksi -> tarkastukseen. Sivusilmällä tarkasteltuna systemaattinen tarkastus tehtiin myös rekkoihin ja pakettiautoihin. Pienen pieni levähdysalueen kioskikahvio ei ollut osannut varautua moiseen kymmenien bussien + muiden kulkuvälineiden ruuhkaan ja siinä sitten aika moni kärvistelikin janoisena ja nälkäisenä kuumassa heinäkuisessa iltapäivässä. Monen tunnin kuluttua kaiken todettiin olevan kunnossa ja matka jatkui. Nyt jälkeenpäin ymmärrettynä etsinnässä oli jo tuolloin Eurooppaan pyrkineitä jäniksiä.

Saavuimme illansuussa Ljubljaniaan ja ehdimme vielä illallistaa pimenevässä heinäkuisessa illassa  ennen seuraavan päivän paluulentoa kotiin.

 

 

 

Lontoo – Bryssel – Amsterdam

Lontoo

Lensimme kesällä Lontooseen Finnairilla.  Heatrowin kentältä nappasimme Oystercardit ja otimme metron kohti keskustaa. Näppärämmin Lontoossa liikkuu metrolla. Reitti kannattaa katsoa etukäteen, koska liikkuminen metrossa on nopeatempoista ja metrokarttaa pällisteleväksi turistiksi ei voi ihmismassassa jäädä. Lontoon metro on melko laaja, joskin selkeä ja helppo ymmärtää.

Jos Lontooseen lentää Gatwickin kentälle pääsee sieltä kätevästi junalla Victorian asemalle.  Heatrowista taas voi matkustaa kätevästi Paddingtonin asemalle.

Ladattava Oyster Card kannattaa ostaa jo lentoasemalta. Oyster Cardilla voi matkustaa Lontoon paikallisliikenteen busseissa, metroissa ja DLR-junissa.  Oyeter Cardilla saa myös alennusta monissa museoissa, joissakin ravintoloissa, teattereissa ja nähtävyyksissä. Oyster Cardista saa pantin ja sinne talletetut rahat takaisin lähtiessä maasta, kun palauttaa kortin vaikkapa rautatien myyntipisteeseen.

Majoituksen hinta-laatusuhde ei Lontoossa kohtaa. Silti ihanat Viktoriaaniset talot, joissa toimii hotelleja, ovat omatakeisia natisevine lattioineen, kapeine portaineen ja noh, jonkin sortin kylpyhuoneineen…

Kovin isoa ja painavaa matkalaukkua ei kannata ottaa mukaan, koska sen kantaminen ylös kapeita portaita ottaa voimille. Lisäksi metroasemilla ei juurikaan ole hissejä ja ison laukun kantaminen ylös-alas portaita tai roudaaminen rullaportaissa on mielenkiintoista puuhaa, puhumattakaan tupaten täynnä olevista metroista. Ihan ok hotelleja löytyy Bayswater-Paddington alueelta, josta pääsee kätevästi vieressä sijaitsevaan Hyde Parkiin.

Toinen ok ja rauhallinen hotellialue on Edgware Roadin ja Queenswayn välillä.

Näillä alueilla on ihan turvallista liikkua illalla, niin metrolla kuin ulkonakin. Alueella on myös pubeja ja erilaisia muita ruokapaikkoja.

Kannattaa mennä pubiin ruokailemaan, on se aina yhtä kiva kokemus, vaikka ruoka ei mitään gurmeeta olekaan. Tunnelma pubeissa on  sitäkin rennompi ja omantakeinen.

Pakkohan se oli siis syödä  perinteinen fish & ships. Hintataso ruoan ja juoman suhteen vaihtelee. Lontoo ei kuitenkaan ole mitenkään halpa kaupunki.

Lontoossa on niin paljon katsottavaa, että niitä ei millään ehdi käydä kerralla läpi. Lontoosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Lontoossa on monta juna-asemaa ja kannattaakin tarkistaa lähtöasema, sillä juna-asemat sijaitsevat hyvien metroyhteyksien päässä, mutta melko kaukana toisistaan.

Eri puolilla olevilta juna-asemilta lähtee junia hieman eri puolille Isoa-Britanniaa. Menimme metrolla King’s Crossin juna-asemalle, jossa on Harry Potterin 9 ¾ Tylypahkaan lähtevä laituri. Paikalla on aina kamalasti turisteja kameroineen. Samalta asemalta, tai sen sivussa olevalta St Pancrasin asemalta lähtee kanaalin ali liikennöivät Eurostar-junat. Suoria junayhteyksiä  on tarjolla moniin Euroopan kohteisiin. Itse lähdimme Brysseliin.

Varauksen junaan teimme vaivattomasti netissä. Junaliput kannattaa ostaa ennakkoon, koska silloin voi saada edullisia tarjouslippuja.

Meidän liput maksoivat n. 50 € /hlö. Junalla matkustaa sen kätevyyden takia paljon ihmisiä, joten viimehetken lippuja voi olla vaikea saada.

Juna on nopea tapa vaihtaa kanaalin puolta, sillä jäähän pois matkat lentokentälle ja oleskelu siellä. Kanaalin ali lähtevien junien turvatarkastukseen pitää kuitenkin varata hieman aikaa. Turvatarkastus vastaa lentokentän turva- ja passitarkastusta. Asemalla pitääkin olla noin tuntia ennen junan lähtöä.

Turva- ja passintarkastuksen jälkeen istutaan lähtöaulaan odottamaan pääsyä junaan. Odotushallissa on kahvio, josta voi ostaa pientä juotavaa ja syötävää. Juna kulkee suuren osan matkasta maanpäällä, matkanopeuden ollessa lähes 300 km/h.

Itse tunneliosuus kestää parikymmentä minuuttia ja sinne sujahdetaan ja sieltä sujahdetaan ulos vaatimattomissa puitteissa, joissa eri maiden liput vilistävät hetken ohi silmien, ilmoittaen saapumisesta toiseen EU-maahan. Vauhtia ei kyydissä juuri huomannut, mutta eipä maisemissakaan ollut mitään katseltavaa.

Junan istuimet olivat mukavan tilavat istua ja laukut saatiin hyvin niille varatuille säilytyspaikoille tai istuimien yllä oleville hyllyille, jonne mahtuu lentolaukun kokoinen laukku. Junassa olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta vanuissa kiersi myös kärry, josta pystyi ostamaan juomista ja pikku syömistä. Monilla oli omia eväitä ja naposteltavaa mukana. Matka kesti n. 2 tuntia ja pian olimmekin Brysselissä, Bruxelles Midi asemalla. Matka oli kaikin puolin miellyttävän nopea siirtymä paikasta toiseen.

 

Bryssel

Brysselissä on kolme isoa rautatieasemaa; Bruxelles Midi, Central ja Nord. Euro junat saapuvat Bruxelles Midiin, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella. Kaupunkiin sieltä pääsee kätevästi metrolla tai ratikalla. Myös lentokentälle menevä juna kulkee Midin, keskusaseman ja Nordin kautta.

Lentokentältä onkin kätevintä matkustaa keskustaan junalla. Asema sijaitsee lentokentän alimassa kerroksessa. Junalla pääsee keskustaan alle 20 minuutissa, eikä matkasta tarvitse pulittaa maltaita, n. 9 €/ suunta. Bryssel Midistä lähtee junat Saksaan, Ranskaan, Alankomaihin, Luxembourgiin ja Isoon-Britanniaan. Bruxelles Central on Brysselin sisäisen liikenteen päärautatieasema, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Sieltä on kaikkialle ydinkeskustan alueelle lyhyt kävelymatka. Asemalla voi myös vaihtaa kulkupelin kätevästi metroon tai ratikkaan. Keskusasemalta lähtee junia ympäri Belgiaa ja joihinkin naapurimaiden kaupunkeihin.

Juna onkin kätevä tapa liikkua, sillä matkat ovat lyhyitä ja junalippujen hinnat melko edullisia. Maan sisällä oleviin ”lähijuniin” voi ostaa lipun asemalta, mutta naapurimaihin suuntautuviin juniin kannattaa varata lippu etukäteen ja mielellään ajoissa, jolloin  matka on huomattavasti halvempi, kuin jos ostaisi sen paikanpäältä.

Brysseli on melko pieni, joten jos ei ole tarvetta shoppailuun koluaa sen helposti läpi päivässä.

Hotelimme sijaitsi lähellä Nordin asemaa. Hotellissa ei ollut mitään vikaa, mutta sen sijainti ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäisenä päivänä kävelimme hotelilta vanhaan kaupunkiin Grand Place aukiolle ja täytyy kyllä sanoa, että tunne ei ollut kovin turvallinen tai miellyttävä, kun kulki maahanmuuttajien ja kerjäläisten kansoittaman alueen läpi. Tunnelma oli jopa hieman vihamielinen. Jatkossa teimme matkan metrolla.

Grand Place aukiota ympäröi kauniit barokkityyliset talot ja upea kaupungintalo. Alueella on myös runsaasti kahviloita ja ruokapaikkoja sekä suklaapuoteja. Vanhakaupunki oli kaunis ja siellä oli leppoisaa kuljeskella, joskin ihmisiä oli paljon vaikka olikin vasta aikainen kevät ja varsinainen turistikausi ei ollut vielä alkanut.

 

Pissaava Manneken Pis patsas sijaitsi turvallisesti poliisitalon lähellä. Seinässä jalustalla seisova patsas oli paljon pienempi kuin olimme ajatelleet. Paikalla oli satoja kuvanottajia, joten pituudesta ja kaukaa suurentavasta isosta obarista olisi ollut hyötyä.

Kaupungintalon takana oli pieni puisto, jonka vieressä oli Brysselin katedraali. Puistosta nappasimme kuuluisat vohvelit huikopalaksi ja jatkoimme kävelyä pilvisessä säässä kuninkaanlinnan ohi EU-parlamentin eteen, josta jatkoimme matkaa Parc du Cinquantenaire puistoon, jonka perällä oli mainio automuseo Autoworld.

Illalla palasimme vielä ihailemaan Grand Place aukiota. Aamulla hyppäsimme metroon ja jatkoimme kohti Midin asemaa, josta jatkoimme junalla matkaa Amsterdamiin.

 

 

Amsterdam

Matka Brysselistä Amsterdamiin kestää n. 2h ja maksaa lipusta riippuen n.30-40 €. Matkan hinta  riippuu taas kellonajasta ja kuinka lähellä matkustusaikaa matkan varaat. Belgiassa, Luxembourgissa ja Alankomaissa voi hyödyntää Eurail Benelux passia, jolla voi matkustaa 3, 4, 5 tai 8 päivää kuukauden sisällä rajattomasti. Jos matkustat TGV tai Thalys junilla, täytyy  juniin tehdä ja maksaa paikkavaraus erikseen. Myös tähän passiin sisältyy erilaisia alennusetuja museoihin, näyttelyihin jne… Meidän tapauksessa kannatti ostaa liput yksittäin, sillä junapassin hinta olisi ollut n. 160 €/hlö  kolmen päivän käyttöoikeudesta.

Nopeasti taittui matka Brysselistä suoraan Amsterdamin keskustaan.  Amsterdamin kaunis juna-asema on aivan kaupungin keskustassa. Veimme tavarat hotelille ja lähdimme ihailemaan Amsterdamia. Kevät oli tuonut tullessaan auringon ja lämmön, joten mikä kaupungilla oli kulkiessa.

Amsterdam tarjoaa myös monenlaista katsottavaa ja koettavaa kaiken ikäisille. Amsterdamin vanha ydinkeskusta on melko kompakti, eikä uusikaan keskusta ole kovin laaja.  Jalan pystyy liikkumaan melko hyvin ja jos jalkaisin ei jaksa, niin keskusta-alueella liikkuu ratikoita, joiden kyytiin on helppo hypätä. Matkustettaessa keskusta alueen ulkopuolelle metro on hyvä vaihtoehto. Metrossa käy samat liput, kuin raitiovaunuissa.

Amsterdamissa kuten muuallakin Alankomaissa on valtavasti pyöriä ja pyöräilijöitä. Liikenteessä onkin varaottava myös autojen lisäksi lujaa ajavia pyöräilijöitä.

Ehdottomasti kannattaa käydä maistelemassa juustokauppojen juustoja, ja ihailla kanavia joko kanavaristeilyllä tai sitten vaan kiertelemällä kanavien reunustoja.

Oude Kerkin alueelta suunnistaessaan takaisin uuden keskustan suuntaan törmää Punaisten lyhtyjen alueeseen. Sen läpi kulkiessa puna nousee väkisinkin poskille ja katse painuu naisihmisellä maahan.

Amsterdamissa on joitain Euroopan tunnetuimpia museoita, joihin kannattaa poiketa jos on taiteen ystävä. Keväisen kauniina päivänä oli kiva poiketa Albert Cuypstraatilla olevalle torikadulle, jossa myytiin kaikenlaista. Paikalla oli pari muutakin  kuin vain me, joten oikea ihmisvilinä torilla oli ja tavaroista kannattikin pitää visusti kiinni. Kävellessämme ympäri kaupunkia vastaan tuli erilaisia ja eri kokoisia kirpputoreja, joissa oli oikein mukava kuljeskella ja tutkailla mitä erilaisempia myynnissä olevia tavaroita.

Ruoka Amsterdamissa ei ollut kovinkaan erikoista. Tosin jos menee gourmee paikkoihin, saa varmaankin rahoilleen vastinetta, mutta perus turistipaikat eivät tarjoa mitään erikoista makuelämystä.

Hintataso oli aikalailla Suomen tasoa. Hotellien hintataso vaihtelee vuodenajasta ja paikasta riippuen, mutta myös hotellien taso vaihtelee paljon. Vaikka Amsterdamilla on maineensa, ei siellä ollut mitenkään turvaton olo. Myöskään turistien määrä ei aiheuttanut ahdistunutta oloa.

Yllättävää kyllä, Alankomaissa korttimaksumahdollisuutta ei ole kaikissa paikoissa, joten rahaa kannattaa kantaa lompakossa. Myös juna-asemien automaateista lippu ostetaan kolikoilla. Amsterdamin juna-asema on iso ja vilkas paikka. Junalippuja saa asemalta automaateista tai info-pisteestä. Juna lentokentälle on nopea ja maksaa alle 5 €. Lentokentälle pääsee myös shutle-busseilla, bussilla tai taxilla.

Juna-aseman toisessa kerroksessa on viehättävä ja tunnelmaltaan mainio kahvila, jossa voi nauttia juomat ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen. Me siirryimme junalla lentokentälle ja matkalle kohti kotia.

Amsterdamin lentokentän tulo- ja lähtöaula on melkoinen kauppojen ja ruokapaikkojen  kompleksi. Ihmisiä vilisi sinne tänne. Juna-asema sijaitsee kätevästi lentokentän yhteydessä ja sieltä on myös suoraan hyvät yhteydet eri puolille Alankomaita sekä joihinkin naapurimaiden suuriin kaupunkeihin.

Lugano – Davos – Zurich

Lugano

Matkasimme Milanon keskusrautatieasemalta junalla Luganoon. Junia menee parin tunnin välein ja matka kestää hieman yli tunnin.  Lugano  sijaitsee Etelä-Sveitsissä  upeissa maisemissa vuorten ympäröimän Luganojärven rannalla aivan Italian rajan tuntumassa. Luganossa puhutaan pääasiassa italiaa ja liikennöinti rajan yli Italian puolelle on vilkasta. Luganossa myös työskentelee paljon ihmisiä, jotka asuvat Italian puolella, koska se on halvempaa.

Olimme Luganossa syksyllä, joten aivan valtavaa turistiryntäystä siellä ei silloin ollut. Italian vaikutus alueeseen näkyy selvästi, muussakin kuin vain kielessä.

Luganon rautatieasema sijaitsee keskustan yläpuolella. Sinne pääsee kaapelivaunulla tai kiipeämällä portaita ylös rinnettä. Keskustan ja juna-aseman välillä kulkee myös bussi ja taksit. Korkeuserot keskustan alueella ovat aika isot ja kiivettävää riittää.

Luganon keskusta on melko pieni, ja itse kaupunki sijaitsee järven rannan tuntumassa. Piazza della Riforma aukiota reunustavat upeat kivitalot ja Luganon kaupungintalo. Aukiolla sijaitsee paljon kahviloita ja ravintoloita, jotka täyttyvät lounasaikaan paikalle saapuvista kalliisiin pukuihin pukeutuneista liikemiehistä. Lähistön kadut ovat täynnä toinen toistaan hienompia ja kalliimpia urheiluautoja, joista monet on rekisteröity Italian puolelle. Iltaisin samalle aukiolle kerääntyy paikallista väkeä ruokailemaan tai nauttimaan lasin viiniä. Luganon vanhan puoleisessa keskustassa ei ole kovin montaa hotellia.

Asuimme Hotel Gabbanissa, joka oli siisti ja rauhallinen hotelli keskeisellä paikalla lähellä järveä. Lugano laajenee keskustasta koti pohjoista, jonne asutus ja teollisuus sekä uudemmat kaupat ovat keskittyneet. Merkkiliikkeiden valikoimaa voi vain ihailla näyteikkunoiden takaa. Pikku budjetilla matkustavalla ei ole asiaa edes tuulikaappiin. Lugano on kaikkineen melko kallis paikka.

 

Luganossa on useita vanhoja kirkkoja. Ulkoapäin vaatimattoman oloinen 1500-luvulla rakennettu Chiesa di Santa Maria degli Angeli  pitää sisällään upeat seinämaalaukset. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan.

Luganon rantabulevardi ja järvimaisemat ovat kuin satukirjasta. Myös keskustan rinteeseen nousevat kapeat ja vanhat kadut ovat kiehtovia.

Luganon ilmapiiri oli leppoisan ruuhkaton ja turvallinen. Luganosta käsin on helppoa tehdä retkiä ympäröivään vuoristoon. Alueelta löytyykin paljon erilaisia patikkapolkuja ja reittejä. Maisemia voi myös ihailla erilaisilla Lugano järvelle suuntautuvilla järviristeilyillä tai vuokrattavilla polkuveneillä.

Itse emme näihin menneet koska suuntasimme kohti Davosia ja sen hulppeita maisemia.

 

 

Davos

Matkasimme Luganon rautatieasemalta junalla Bellinzonaan, jossa oli tosi nopea vaihto ihanaan kaksikerroksiseen keltaiseen postibussiin. Postibussiverkosto on hyvä Sveitsissä ja niillä pääsee kätevästi pieniinkin paikkoihin. Muuten paikkakuntien välinen julkinen liikenne painottuu juniin. Bussit ovat uusia ja moderneja ja kokemuksesta voin sanoa, että ainakin sulan aikana ne kulkevat tosi tiukkaan viritetyssä aikataulussa. Bellinzonan asemalla rivissä seisoi useita keltaisia postibusseja ja oikean löytäminen 4 min vaihtoaikana oli hikistä puuhaa.

Bussi löytyi ja sillä huruttelimme läpi kauniiden alppikylien ja maisemien aina Thusikseen asti. Matkalla saimme ihailla vuorenrinteitä alaspäin valuvia putouksia, idyllistä maaseutua lehmälaitumineen ja heinälatoineen sekä havumetsineen.

St. Moritsista tulevaan junaan kannattaa sijoittua oikealle puolelle ja taaimmaisiin vaunuihin, jotta näkee kaarevalla kivisillalla sekä junan alku, että loppupään samaan aikaan, ennen kuin juna jatkaa matkaa vuoren sisään pitkään tunneliin.

Junissa on yleensä isot ikkunat ja ainakin pari maisemavaunua, joissa ikkunat ulottuvat kattoon saakka. Monissa junissa, myös ikkunat ovat avattavia, joista voi sitten napata paremmin kuvia.

Tämä pätkä  Thusiksesta Filisuriin on osa Bernina Express maisemajunareittiä. Tarjoilijat kulkivat vaunuissa myyntikärryn kanssa, josta sai ostettua juotavaa ja pientä purtavaa.

Filisurissa vaihdoimme Davosiin menevään junaan. Lähestyttäessä Davosia silmiini avautui tutut maisemat.  Ne maisemat, joita olin perheelleni kuvaillut monet kerrat. Myös kieli vaihtui saksaan. Davos sijaitsee solassa vuorten ympäröimänä. Solaan tulee ja menee tie ja rautatie.

Monen, varsinkin turistien mielestä Davos Platz = Davos, vaikkakin Davosiin kuuluu ympäröivät alueet Davos-Dorf, Frauenkirch, Glaris ja Monstein.

Davos on historiasta tuttu kansainvälinen loma-, parantola- ja kulttuurikeskus. Nyttemmin se on kehittynyt konferenssikaupungiksi, jossa maailman johtavat talouspäättäjät kokoontuvat vuosittain.

Myös talviurheilulla on Davosissa pitkät perinteet, miksi olenkin Davosissa vieraillut useat kerrat. Katsastamassa oli käytävä ihana puinen jäähalli, jonka rakenteet ovat kerrassaan kauniit.

Itse Davos on melko iso ”kylä”. Kaupunkia halkoo kaksi kaupungin läpi kulkevaa tietä. Toinen vie ja toinen tuo. Ylemmän tien varrella on kaupat ja pankit sekä Schneiderin leipomo –kahvila, josta saa maailman parasta sitruuna- ja päärynäsuklaakakkua. Juna-asema sijaitsee alemman tien lähellä. Lisäksi lähellä on melko pieni, mutta pirun kylmävetinen järvi.

Kaupungista löytyy nykyään melkein kaikki tärkeimmät merkkiliikkeet, mutta joukossa sinnittelee myös useita perinteisiä turistikauppoja. Vuodenajasta riippumatta Davosissa on aina turisteja ja vilinää, silti paikka on hyvin rauhallinen ja turvallinen.

Ylös oli päästävä, jotta saa sielulleen rauhan. Suunta siis kohti Parsenin huippua. Alueella on myös muitakin mainioita kohteita tiirailla kauas, kuten Jakobshorn ja Rinerhorn. Kohti huippua kulkee rinnejunan ja köysiradan lisäksi myös patikointipolut, jotka ovatkin melkoisessa suosiossa. Samoin alamäkipyöräilijät ja riippuliitäjät ovat tavallinen näky Davosin ympäristössä.

Davos on sveitsiläiseen tapaan melko kallis kaupunki. Yövyimme pari yötä Morosani Schweizerhof-hotellissa, joka sijaitsee keskeisellä paikalla aivan Davosin keskustassa. hotellista oli upeat näkymät vuorille. Hotelli oli erittäin siisti, rauhallinen ja henkilökunta oli ystävällistä.

Davosista löytyy myös paljon hyviä ravintoloita. Me söimme oikein maukkaan peura-annoksen Alpenhof Davos ravintolassa.

Davosin sisäisessä liikenteessä kulkee paikallisbussi, jolla pääsee kätevästi hiihtohisseille. Kaupungissa on myös taxeja saatavilla.

Davosista on erittäin hyvät kulkuyhteydet pääkaupunki Zurichiin. Junia kulkee melko tiheään, joten nappasimme asemalta itsellemme sopivan junan ja jatkoimme matkaamme kohti Zurichiä. Junaa vaihdettiin kerran Landquartissa ja hiljalleen maisemat vaihtuivat jylhistä vuorimaisemista laaksoisiin maisemiin, joissa radan vierustaa kulki vilkkaasti liikennöity moottoritie sekä laajat maissiviljelmät. Ennen saapumista Zurichiin saimme ihailla junan ikkunasta upeaa Zurichin järvimaisemaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Zurich

Vietimme viikonlopun Zurichissa, joten mielettömän Busines Cityn tuntua emme siellä kokeneet. Vaikka Zurich onkin Sveitsin suurin kaupunki, vaikutti se melkoisen uinuvalta paikalta, jopa aika pieneltä. Kaupunki on sen verran pieni, että siellä pystyy helposti kävelemään paikasta toiseen.

Kävelimme Limmat joen reunaa kumpaakin suuntaan, pysähtyen ihailemaan kimaltelevaa Zurich järveä. Järvelle on tarjolla useita erilaisia veneretkiä. Pitkät rantapromenadit reunustavat järveä, ja niillä on mukava kävellä ja ihailla maisemia. Järvellä oli tuolloin paljon huviveneitä. Veneet olivat kohtuullisen vaatimattomia ja pieniä. Autot sitten sitäkin hienompia ja kalliimpia.Kaikesta kuitenkin näkee, että Zurich on rahan koti.

Hulppean näköiset asuintalot sekä pankkien ja vakuutuslaitosten pääkonttorit keskustan ympärillä olivat silmänruokaa.

Limmatquai rantakatu alkaa vanhasta kaupungista ja kulkee Limmat joen vartta monien tunnettujen nähtävyyksien sekä hienojen siltojen ohi, läpi vanhan keskiaikaisen keskustan. Vanha kaupunki kiemurtelevine mukulakivikujineen tarjoaa paljon katseltavaa. Sieltä löytyy vanhojen rakennusten lisäksi suklaakauppoja, luksusmyymälöitä, designputiikkeja ja erilaisia taidegallerioita.

Zurichin vanhan kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat siellä sijaitsevat lukuisat kirkot ja kellotornit. Grossmünsterin kaksoistorneista onkin muodostunut kaupungin symboli. Kirkon torniin voi kiivetä ihailemaan upeita maisemia yli Zurichin.

 

Kaupunkikohteena Zurich ei ole mitenkään kummoinen. Kaupungin päärautatieasema sijaitsee aivan keskustassa ja siitä lähtee junia ympäri Sveitsiä, miksi Zurich onkin mainio kauttakulkupaikka. Vaikka kaikki on Sveitsissä melko kallista, yllättävästi junalla liikkuminen on melko edullista.

Turistit voivat ostaa Sveitsin ulkopuolelta Swiss Travel Passin, joka käy juniin ja busseihin, vesibusseihin sekä kaupunkiliikenteeseen. Lisäksi passilla saa alennusta vuorille kulkeviin rinnejuniin ja hisseihin 50 %. Passilla pääsee myös 500 museoon. Swiss Travel Passissa on matkat 3,4,8 tai 15 päivän ajaksi. Kakkosluokan lippu kolmeksi päiväksi maksaa n. 230 CHF. Tällä matkalla halvemmaksi tuli ostaa liput yksittäin. Zurichin lentokenttä on melko lähellä ja matka sinne kestää 10 minuuttia. Näppärästi kentälle pääsee junalla. Ei kun kyytiin ja kohti kotia.