Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

junaliput

Junailua Italia osa 2: Genova – Pisa – Firenze

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Genova

Genovassa on kaksi rautatieasemaa Principen tai Brignolen. Saavuimme aamulla Torinosta Genovaan Piazza Principen juna-asemalle. Kahden tunnin junamatka sujui mukavasti, eikä hintakaan tälle junaosuudelle ollut hirmuinen. Hintaa tuli kahdelta henkilöltä 12,40 €.

Genovaan pääsee hyvin niin junalla, bussilla kuin laivallakin muualta Italiasta, kuin myös muualta Euroopastakin.

Genova on satamakaupunki, jonka sijainti on ainutlaatuinen ja jossa on täysin omanlaisensa tunnelma.

Genova oli huomattavasti likaisempi kaupunki kuin edelliset Milano ja Torino. Kaupunkikuvassa liikkui myös monenlaista haahuilijaa ja tavaroista piti automaattisesti huolta  hieman tarkemmin.

Genovan satama-alueet ovat Euroopan suurimpia ja Genova onkin Italian suurin satamakaupunki.

Genovan satamassa on Palazzo San Giorgio, joka on kuuluisa siitä, että Marco Polon matkakirjat on saneltu tuolla aukiolla.

Porto Antico eli vanha satama on kaupungin turistimagneetti, jossa on ravintoloita, merenkulkumuseo ja muita museoita. Satama kilpaileekin turisteista vanhan kaupungin nähtävyyksien kanssa.

Satamassa on Bigo-hissi, jolla voi nousta 4 € hinnalla ylös korkeuksiin ihailemaan maisemia. Ylösnostettava näköalatasanne pyörii 360 astetta ympäri ja sieltä voi ihailla koko Genovan aluetta.

Rantapromenadilla on mukava vaan kuljeskella ja ihailla maisemia sekä upeaa vanhaa majakkaa, jossa on nykyään museo ja jonka huipulle voi nousta 172 askelmaa sataman maisemia ihailemaan.

Sisäänpääsy majakkaan maksaa 6 €, mutta se on avoinna vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Majakan vieressä sijaitseva Maritone-torni on sekin huomionarvoinen, sillä se edustaa postmodernia arkkitehtuuria ja sen lempinimi genovalaisten keskuudessa onkin ”suuri kynä”, erikoisen kattonsa takia.

Satamasta on myös mahdollista napata sopiva risteily lähemmäksi tai kauemmaksi. Jos haluaa vierailla esimerkiksi Peglissä, pääsee sinne Navebuss venebussilla. Hinta on 4 € ja lippu ostetaan alukselta.

Kuten monessa muussakin isossa kaupungissa on metro kätevin liikkumismuoto. Yksilinjainen metro kulkee keskustan tärkeiden alueiden läpi. Myös taxilla liikkuminen on melko edullista.

Genova on iso kaupunki ja siellä paikasta toiseen liikkumiseen kannattaa käyttää julkisia liikennevälineitä tai skootteria … ja noita skoottereita oli ja PALJON. Miten ne saa omansa pois tuolta välistä?

Julkinen liikenne, eli bussit toimivat Genovassa hyvin ja niillä pääsee helposti joka puolelle kaupunkia. Liikkuminen on myös edullista, sillä Genovapass päivälippu maksaa 4,50 €.

Isommalle porukalle on myös tarjolla 9 € porukkalippu, jolla voi matkustaa 1-4 henkilöä. Kertalippu maksaa 1,50 € ja sillä voi matkustaa 100 minuuttia sen leimaamisesta. Lippuja voi ostaa T-merkillä varustetuista kioskeista ja kahviloista sekä metroasemilta olevista automaateista.

Kävellen kannattaa liikkua ainoastaan vanhankaupungin ja sataman alueella.

Genovan Hop on Hop off bussi maksaa 1 päivältä 15 €. Genovan museokortti voi olla hyvä vaihtoehto, jos aikoo kierrellä Genovan monia korkeatasoisia museoita. Tärkeimmät kohteet eivät kuulu kortin vapaaseen sisäänpääsyyn, mutta kortilla saa niihin alennuksia. 1 päivän kortin hinta on 12 € ja maksamalla 3 € lisää, oikeuttaa kortti myös linja-autolla liikkumisen.

Genova on  melko sokkeloinen kaupunki ja kunnon kaupunkikartan hankkiminen onkin suositeltavaa.

Kaupungin korkeuserot ovat myös paikoin aika isot, mikä voi tuoda haastetta liikuntarajoitteisille ja lastenrattaiden kanssa liikkuville.

Genovassa ollessa kannattaa tutustua myös Spianata Castelettoon, jonne pääsee hyvin Piazza del Portello -aukiolta vanhankaupungin pohjoisosista.

Sieltä on hyvä ihailla satamaan ja merelle avautuvia näkymiä.

Kukkulalle voi nousta joko suoraan hissillä tai sitten menemällä ensin funikulaarilla Sant’Annaan ja kävelemällä sieltä alle vartissa Castellettoon.

Julkisten liikennevälineiden vuorokausilippu kelpaa myös hisseihin ja funikulaareihin tai sitten niihin voi ostaa irrallisia kertalippuja.

Alueelle on käytössä myös portaat, mutta nousu on jyrkkä ja matka on pitkä.

Piazza de Ferrari on Genovan vanhojen ja uusien osien välissä oleva keskusaukio. Sen huomattavimpia rakennuksia ovat Carlo Felice oopperatalo ja Palazzo della Nuova Borsa sekä lähistöllä oleva Mercato Orientale –kauppahalli.

 

Vanhakaupunki on kävelyaluetta. Siellä on monta paikkaa joihin kannattaa tutustua.

Alueella kulkee myös perinteinen kaupunkijuna, jonka kyydistä voi ihastella kaikki tärkeät paikat.

Palazzo Reale eli kuninkaallinen palatsi tarjoaa 6 € maksua vastaan tilaisuuden tutustua Genovan loiston aikaisiin kuninkaallisten asuintapoihin.

Palazzo Rosso on yksi kauneimmista palatseista Genovassa. Siellä on taiteen lisäksi ihailtavana upeita tiloja. Sisäänpääsy tähän palatsiin on 9 € ja audioguide maksaa lisäksi 5 €.

Ehdottomasti kannattaa kävellä Via Garibaldin palatsikadulla ja ihailla rikkaiden patriisisukujen rakennuttamia komeita palatseja, joita on vieri vieressä.

Via Garibaldin palatsit ovat muodostaneet museokompleksin, jossa voi tarkastella taidetta ja historiallisesti merkittäviä esineitä kuten Paganinin käyttämiä viuluja. Tämä 250 m pitkä kadunpätkä on UNESCOn maailman perintölistalla. Genovaa voidaankin kutsua taidekaupungiksi.

Piazza della Vittoria puistoaukiolla on riemukaari. Riemukaaren lähellä on kauppahalli, joka on myös kiinnostava paikka vierailla. Unohtaa ei myöskään kannata porttia kahdella tornilla, josta käydään vanhaan kaupunkiin.

Piazza Matteotti aukion edessä on upea Palazzo Ducale palatsi, joka toimii galleriana. Alueella on myös Matteo perheen palatseja, jotka nekin ovat kirkon fasadien tavoin mustavalkoisia sekä San Matteo kirkko.

Pieni vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä mielettömän kauneuden. Yhdistelmälippu palatsiin, Museo Correraan, arkeologiseen museoon sekä kirjasto Nazionale Marcianaan maksaa 25 €.

Cattedrale di San Lorenzo – Genovan tuomiokirkkoa pidetään yhtenä Italian kauneimpana ja sen epätyypilliset mustavalkoiset fasadit tekevät siitä myös ulkomuodoltaan erilaisen.

Kirkko ei ole ulkoapäin koristeellinen, mutta sen marmori vaihtaa väriä valon mukaan.

Kirkon torniin pääsee kipuamaan 5 €  hinnalla ja sieltä voikin ihailla edessä avautuvaa Genovaa. Museo del Teseorossa, joka sijaitsee kirkon hautaholvissa, kuten myös Museo Diocesanossa on nähtävänä paljon kirkkoon liittyviä uskonnollisia esineitä ja aarteita. Yhden aarteen kerrotaan olevan pyhä Garlin malja.  Näihin museoihin on erillinen sisäänpääsymaksu.

Genovassa on muitakin käymisen arvoisia kirkkoja; Santa Maria di Castellon kirkko,  Chiesa del Gesu jesuiittakirkko sekä pieni San Pietro in Banchi kirkko, jota ei kannata myöskään ohittaa. Kirkko kätkee sisäänsä upean koristelun.

Castello d’Albertis tai D’Albertisin linnassa toimii tällä hetkellä Museo delle Culture del Mondo, joka on maailman kulttuurien museo. Museo on kukkulalla, jonne pääsee hissillä. Museoon on 6 € sisäänpääsy. Linnasta on myös hienot näkymät alas satamaan. Linna sijaitsee lähellä Principen juna-asemaa.

Jos vaan on aikaa, voi hauska puolen päivän retki ympäristöön olla Reto Ferrovia Genova-Casella. Vanhalla junalla mennään ylös kukkulalle pieneen Casellan kylään. Matka suuntaansa kestää n. tunnin. Maisemat junasta ovat komeat, riippumatta kummalla puolella junaa istutkaan. Hinta menopaluu lipulle on 4,50 €/ suunta / hlö.

Hieman kauempana sijaitseva Staglieno Cimitero Monumentale hautausmaa on hyvin kaunis ja käymisen arvoinen paikka. Hautausmaalla on upeita monumentteja, jotka muistuttavat historian, kulttuurin ja taiteen suurista nimistä. Hautausmaalle järjestetään myös opastettuja kierroksia. Lisäksi se on suosittu kuvauspaikka ja kuvauksille on määritelty ehdot ja hinnat riippuen kuvien käyttötarkoituksesta, sekä kuvien ottamisen ajankohdan mukaan. Tänne emme valitettavasti ehtineet.

 

Pisa

Saavuimme Pisaan Genovasta. Mukavasti sujunut aamuinen junamatka kesti n. 2 h ja hintaa sille tuli 10,90 € kahdelta henkilöltä. Pisaan pääsee hyvin junalla eri puolilta Italiaa.

Jätimme matkalaukut juna-asemalle, jossa on matkatavaroiden säilytyspalvelu. Hintaa kahden laukun säilytyksestä tuli 10 €.

Pisa on suosittu päivä- ja kauttakulkukohde ja aseman tavarasäilytykseen olikin jono.

Myös juna-aseman läheisyydessä on muutama muukin paikka, jonne voi jättää matkalaukut säilytykseen.

Kaupunki on kompakti ja melko pieni. Kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat melko lähekkäin toisiaan.

Pisa on tunnettu kaltevasta tornistaan ja torni onkin ehdoton päänähtävyys.  Olimme varanneet vierailuun reilun puoli päivää ja se riitti hyvin tälle vierailulle.

Pisa Centrale juna-asema on melko kaukana Pisan tornista ja vanhasta kaupungista. Parhaiten tornille pääsee juna-asemalta menevillä linja-autoilla, joita kulkee n. 10 minuutin välein. Lipun hinta on paikallismaksu 1,50 €. Lippuja ostetaan poikkeuksellisesti joko linja-autosta tai aseman sivussa olevasta lippuautomaatista. Lippu on voimassa 70 minuuttia.

Toinen vaihtoehto on ottaa taxi, tai vuokrata juna-asemalta polkupyörä. Hyvä vaihtoehto liikkumiseen vanhankaupungin ulkopuolella onkin pyöräily. Pyörällä liikkuminen on kaupungissa yleistä, ja Pisassa onkin paljon pyörävuokraamoita.

Kaupungin keskustassa ei ole paljon liikennettä, mutta vanhankaupungin muurien takana etäisyydet ovat pitkiä ja liikennettä on enemmän.

Pisassa on mahdollista osallistua 15 € maksavaan Hop on Hop off kierrokseen, mutta kaupunki on sen verran pieni, että sen kiertää helposti kävellenkin.

Pisan keskustan jakaa kahtia Arno joki. Juna-asema ja uusi keskusta on joen toisella puolella ja toisella puolella on sitten vanhakaupunki ja tuomikirkko sekä kuuluisa Pisan torni.

Joen vastarannalla sijaitsee erittäin kaunis ja erikoinen, melko pieni Chiesa di Santa Maria della Spina kirkko.

Kirkon sisään kannattaa mennä katsomaan Pisanon Madonna ja lapsi veistosta. Kirkkoon on pieni 1,50 € sisäänpääsymaksu. Kirkko ei ole yhtä häikäisevä sisältä kuin se on ulkoapäin.

Uudella puolella jokea sijaitsee  Palazzo Agostinia vastapäätä Palazzo Blu, joka toimii tällä hetkellä taidegalleriana.

 

Ihmeiden aukio eli Campo dei Miracoli on tärkein turistikohde Pisassa.

Sinne kuljetaan kauniin portin kautta. Siellä on mm. Pisan kuuluisa kalteva torni. Kuvista katsottuna ei todellakaan saa käsitystä, miten vinossa kuuluisa torni oikeasti on.

Toriniin pääsee vierailemaan, mutta vain 40 henkilöä kerrallaan. Alle 8-vuotiailta on pääsy evätty torniin ja alle 18-vuotiaat pääsevät sinne ainoastaan aikuisen seurassa.

Torniin täytyy kavuta 294 askelmaa spiraalinmuotoisessa portaikossa. Torniin kannattaa ehdottomasti hankkia lippu etukäteen netistä tai sitten täytyy varautua jonottamaan tosi pitkään.

Torniin ei saa ottaa mukaan laukkuja tai kasseja, vaan ne jätetään tornin alla olevaan säilytykseen. Sisäänpääsy Pisan kaltevaan torniin maksaa 18 € ja sisäänpääsyt ovat aina ½ tunnin välein.

Kaltevan tornin lisäksi Pisassa on myös paljon muutakin katsottavaa.

Aukiolla on Baptistery di San Giovanni eli kastekappeli, joka on mielenkiintoinen erikoisen pyöreän muotonsa takia.

Jos sattuu onnistamaan, voi kuulla kuoroharjoitukset upeassa akustiikassa. Meitä ei onnistanut tällä kertaa. Sisältä kappeli oli melkoisen mitäänsanomaton.

Aukiolla on Cattedrale Pisa eli tuomiokirkko.  Kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta jos haluaa lainata audioguiden, on sen hinta 2 €. Kirkon ulkopuoli on koristeltu vaaleanpunaisella, valkoisella ja vihreällä marmorilla.

Katedraali on erikoinen, koska siinä on vaikutteita arabialaisesta kulttuurista. Kirkossa on myös upea Giorgio Vasarin fresko viimeisestä tuomiosta.

Lisäksi kirkossa on Galileon lamppu, joka antoi hänelle oivalluksen Galilei-invarianssi periaatteesta.

Yhteen kirkon kupoleista on mahdollista kiivetä, mutta sinne on 463 askelta. Paikasta on upeat näkymät Pisaan. Kiipeäminen torniin on ilmaista.

Näkemisen arvoinen on myös Camposanto eli pyhä hautausmaa, jossa kerrotaan olevan maata Golgatalta. Kuuluisia ja kauniita ovat hautakammiot, johon ylhäiset pisalaiset aikoinaan haudattiin. Sivulla on myös kolme kappelia.

Aukiolla on myös kaksi museota. Museo delle Sinopie eli freskomuseo, joka esittelee Camposanton seiniä aiemmin koristaneita maalauksia.

Samalla sivustalla on Museo dell’Opera del Duomo eli tuomiokirkon museo, jossa on tuomiokirkon taidetta näytillä.

Näihin myydään lippuja erikseen tai sitten yhdistelmälippuna. Lippu yhteen kohteeseen maksaa 5 €, 2 kohteeseen 7 €, 3 kohteeseen 8 € ja kaikkiin neljään kohteeseen 9 €.

Noin 400 metrin päässä Ihmeiden aukiosta kohoavat muinaisen Terme di Neronen rauniot.

Kylpylän jäännökset ovat ensimmäiseltä vuosisadalta. Se on Pisan ainoa Rooman valtakunnan ajoilta säilynyt monumentti.

Vanhassa keskustassa voi vierailla markkinoilla, jossa on myynnissä kaikenlaista matkamuistokrääsää. 

Museo Nazionale di San Matteossa on merkittävä kokoelma pisalaista veistostaidetta, sekä Pisan alueen uskonnollista esineistöä.

Vanhassa kaupungissa Piazza dei Cavalier eli Ritariaukiolla on kauniita kirkkoja ja muita rakennuksia. Aukion rakennuksista edukseen erottuvat Palazzo dell’Orologio ja Palazzo dei Cavalier, jossa toimii osia Pisan yliopistosta sekä Chiesa di San Michele in Borgo kirkko.

Aukiolla on myös Santo Stefano dei Cavalieri eli pyhän Tapanin kirkko, jonka sisustus on hieno. Lisäksi aukiolla on  Santa Maria del Fiore -katedraalin tornit, jotka on yhdistetty holvikaarella toisiinsa.

 

Firenze

Iltapäivällä jatkoimme matkaa kohti Firenzeä. Junamatka Pisasta Firenzeen kesti hieman reilun tunnin. Matka sujui mukavasti, vaikka emme tunnin matkalla Scrablea ehtineet pelatakkaan. Junamatkan hintakaan ei ollut kovin suuri, vain 8,70 €/ kaksi henkilöä.

Firenzen juna-asema on aivan kaupungin sydämessä.

Nopeimmin ja kätevimmin Firenzessä liikkuu jalkaisin.

Jos hotelli on joen toisella puolella Oltarnossa, on paras ottaa taxi tai sitten käyttää Firenzen kattavaa bussiverkostoa, johon saa lippuja T-kioskeista.

Kertalipun hinta on 1,50 € ja se leimataan bussiin noustessa. Kertalippu on voimassa 1½h.  Lisäksi on myynnissä 10 kerran lippusarja.  Yöbusseihin on erilliset liput, jotka maksavat 5 euroa per matka. Firenzessä on käytössä myös 2 raitiovaunulinjaa, jotka kulkevat juna-asemalta kaupungin ulkopuolelle. Toisella linjalla pääsee myös lentokentälle.

Kuten monessa muussakin Italian kaupungissa taxin saa tolpilta ja asemilta tai ne pitää tilata puhelimella, lennosta ei juurikaan saa taxeja. Firenzessä ei suositella pyöräilyä, mutta kaupungista on mahdollista vuokrata kaupunkipyörä.

Firenze ei ole kovin suuri kaupunki, mutta sokkeloinen se on. Kannattaakin hankkia kunnon kartta ja pysyä ns. turistireiteillä.

Olemme vierailleet Firenzessä aiemminkin, mutta paikassa on niin paljon nähtävää, että yhdellä kertaa ei millään ehdi nähdä kaikkea.

Edellisellä kerralla matka oli lyhyempi, joten nyt meillä oli aikaa paneutua kaupunkiin hieman tarkemmin.

Firenzen nähtävyystarjonta/ niihin lippuja sekä palveluita myyviä tahoja on useita. Kannattaakin siis vertailla eri nettilippujen myyjien sivuja.

Koska nähtävyyksistä voi joutua helposti maksamaan useita euroja ylimääräistä. Valitse aina käyntikohteiden Official web sitet, joista saa oikeimman tiedon ja edullisimman hinnan.

Firenze on suosittu vierailukohde kaikkina vuodenaikoina, joten varaudu jonottamaan nähtävyyksiin tai hanki liput etukäteen.

Aivan juna-aseman lähellä on Santa Maria Novella kirkko.

Vaatimattoman oloinen kirkko kätkee sisäänsä monia mestareiden töitä. Sisäänpääsy kirkkoon on 7,50 € henkilöltä.

Firenzessä on myös muita upeita kirkkoja.

Oltrarnassa on Santa Maria della Carmine kirkko, jossa on kuulemma kauniita freskoja. Toinen kirkko, joka voisi olla näkemisen arvoinen, on San Miniato al Monte. Näihin ei vain aikataulumme tällä vierailulla taipunut.

Hieman turistireittien ulkopuolella sijaitsee Basilica di Santa Croce kirkko, joka on upea ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta se on muihin Italian kirkkoihin nähden kovin vaatimaton.

Merkittäväksi tämän kirkon tekee sen kuuluisat haudat. Kirkosta löytyy mm. Michelangelon, Galileon ja Machiavellin hautapaikat  sekä Giotton näyttävät freskomaalaukset. Santa Croce on monumentaalikompleksi, joka sisältää kirkon, Pazzin kappelin, oopperamuseon, Cenaclen sekä kolme luostaria. Hintaa vierailulle tulee 8 € + 1,50 € audioguide.

Samalla suunnalla sijaitsevalta Piazza Lorenzo Ghiberti aukiolta löytyy Sant Ambrogion kauppahalli ja tori, joissa vierailee ja käy ostoksilla paljon paikallisia ja siellä myös hinnat ovat turistialueita selkeästi halvempia.

Firenzessä on toinenkin kauppahalli  Mercato Centrale di Firenze, joka on selvästi suunnattu enemmän turisteille.

Samalla alueella oleva Mercato nuove on täynnä pieniä nahka- ja matkamuistokojuja.

Kauniin alueen päänähtävyys on Fontana del Porcellino eli villisikaa esittävä pieni suihkulähde. Villisian kärsä on kulunut ihmisten kosketuksista.

Koskettamalla villisian kärsää matkailijat palaavat uudelleen Firenzeen. Näin tein viimme kerralla, mutta nyt se jäi väliin.

Toinen siihen liittyvä, onnea tuottava rituaali on kolikon asettaminen sian suuhun. Tarkoituksena on, että kolikko putoaa ritilöiden välistä suihkulähteen pohjalle.

Aivan läheisellä Piazza dei Ciompi aukiolla on myös Mercato dei Pulci kirpputori, jossa on kaupan antiikki- ja keräilytavaroita.

Piazza della Duomolla sijaitseva Firenzen tuomiokirkkoa,  Santa Maria del Fiore kirkkoa pidetään yhtenä maailman upeimmista kirkoista, eikä turhaan.

Kirkko on ulkoapäin upea, mutta sisältäpäin se jää melko vaisuksi, komeaa kupolin sisämaalausta luukuun ottamatta.

Kirkon ympärillä onkin valtava kuhina ympäri vuoden. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta jos haluaa kiivetä 463 askelmaa kupoliin, täytyy siitä maksaa erikseen. Kerrallaan kupoliin pääsee vain 16 ihmistä, joten liput kannattaa hankkia etukäteen.

Alle 12-vuotiaat eivät pääse kiipeämään kupoliin. Kupolista on upeat panoraamanäkymät ympäri Firenzeä, mutta sinne kiipeäminen ahtaita portaita ja kulku kapeilla käytävillä käy työstä.

Samoin tuomiokirkon kellotorniin Campanile di Giottoon on mahdollista kiivetä ja ihailla sieltä ympärillä olevaa kaupunkia.

Askelmia on 414. Torniin on erillinen pääsymaksu.

Kirkon yhteydessä on muutama muu maksullinen osa, kuten Museo dell’Opera del Duomo –museo, joka sijaitsee aukion toisella puolella. Siellä voi tutustua katedraalin alkuperäisiin taideteoksiin, jotka on yleisissä tiloissa nykyään korvattu kopioilla.

Kirkkokompleksiin kuuluu myös  San Giovannin battisterosta eli kastekappeli, joka sijaitsee viereisellä aukiolla. Yhteislipulla 18 € pääsee kaikkiin kirkon maksullisiin osiin.

Piazza della Repubblican ympärillä on useita kahviloita ja ravintoloita, mutta niissä hinnat ovat melkoisen suolaisia.

Kannattaa siis katsoa hinnat ennekuin tilaa mitään. Aukion ympärillä on myös useita kauppoja ja torilla on viikonloppuisin markkinat.

Palazzo Mwdici Riccardi on myös käymisen arvoinen kohde. Palatsissa voi tutustua Medici perheen elämään. Kannattaa osallistua englannin kieliseen opastettuun kierrokseen, sillä silloin pääsee moneen sellaiseen paikkaan, jonne peruslipulla ei pääse.

Palatsissa on mieletön määrä erilaisia taideteoksia  ja Medici suvun aarteita.

Palatsin sisällä on Cappella di Benozzo, joka on täynnä renessanssiajan mestariteoksia, etenkin freskoja.

Kappeliin päästetään vain 10 ihmistä kerrallaan viideksi minuutiksi, ja tarkan ajan voi varata palatsin lippukassalla.

Palatsi on kesäkuukausina avoinna kaikkina muina päivinä aamusta keskiyölle, paitsi torstaisin.  Lippuja on saatavana erilaisina komboina palatsiin, mutta kaikenkattava lippu maksaa 18 €/henkilö.

Ehdottomasti kannattaa tutustua myös Cappelle Medicee eli Medici suvun hautapaikkaan. Kappeli on todella upea sisältä ja siellä on useita Michelangelon veistoksia. Sisäänpääsy kappeliin maksaa 7 €. Piazza San Lorenzo -aukion laidalla on myös upea San Lorenzon kirkkokompleksi, joka käsittää kirkon, museon ja Biblioteca Medicea Laurenziana kirjaston. Yhdistelmälippu näihin maksaa 8,50 € ja pelkkä sisäänpääsy kirkkoon maksaa 6 €.  Kirjasto on avoinna ainoastaan silloin kun siellä on esillä joku näyttely.

Piazza della Signoria on mainio paikka ihailla kopioita kuuluisista veistoksista. Samalla aukiolla sijaitsee Galleria degli Uffizi taidemuseo. Museossa on esillä useita renessanssitaiteen helmiä.

Aukiolla sijaitsee myös Palazzo Vecchio palatsi. Palatsin tornista – Torre di’Arnolfo on erinomaiset näkymät Firenzen kaikkiin osiin.

Taiteen lisäksi koko rakennus on sisältä kuin taideteos.

Lisäksi Museon korkeimmalta kohdalta on upea näköala Ponte Vecchion sillalle.

Tänne kannattaa suunnistaa heti aamusta, jotta pääsee ihailemaan paikkoja ennen päivän todella suurta yleisömassaa. Lipun hinta museoon on 20 €.

Galleria degli Uffiziin yhdistetty Palazzo Pittin palatsin ja Giardino di Bobolin puutarhan 38 € yhdistelmälippu voi olla järkevä hankinta, jos aikoo vierailla myös näissä paikoissa Firenzen vierailulla.

Firenzessä on tarjolla paljon laadukkaita museoita ja jos aikomus on kierrellä ja hyödyntää myös muuta Firenzen museotarjontaa, kannattaa laskea, josko Firenzen 85 €/ 72 h Firenzecardi olisi kannattava hankinta. Mikäli korttiin maksaa 7 € lisää voi kortilla käyttää myös julkisia liikennevälineitä.

Pyhän Markuksen kirkko – Basilica di San Marco sijaitsee Piazza San Marcon aukiolla. Sisäänpääsy kirkon museoon on 4 €. Samalla aukiolla on myös Galleria dell Accademia museo, jossa on nähtävänä alkuperäinen David patsas. Museoon sisäänpääsy on 8 €.

Ponte Vecchio on se kuuluisa ja kuvattu Arno joen ylittävä silta.

1500-luvulta lähtien sillalla on saanut myydä vain kultaa ja timantteja.

Vielä nykyäänkin kaikki siltaa reunustavat rakennukset ovat kulta- ja jalokiviliikkeitä. Paras paikka kuvata silta on viereiseltä Ponte Santa Trinita sillalta. Erityisen kaunis silta on ilta-aikaan.

Piazzale Michelangiolossa on näköalapaikka, josta voi ihastella Firenzeä. Paikka on suosittu auringonlaskun ihailijoiden keskuudessa.

Sinne pääsee parhaiten bussilla 12 tai 13.

Joen toisella puolella sijaitsevassa Oltrarnassa ei ole juurikaan mitään kummallista katsottavaa.

Alueena Oltrarna on turisteiltaan huomattavasti rauhallisempi kuin Arno joen toinen puoli. Tällä alueella on enimmäkseen kahviloita ja ruokapaikkoja, joiden hinnat ovat selvästi halvempia kuin turistialueiden hinnat.

Ainoat merkittävät nähtävyydet ovat Ponte Vecchio sillalta hieman eteenpäin oleva Palazzo Pitti palatsi, jossa on useita museoita ja paljon taidetta.

Vierailijoilla on mahdollisuus nähdä myös kuninkaalliset huoneistot sekä Museo delle Carozzessa olevan kokoelma kuninkaallisia vaunuja. Harmillisesti vaunumuseo oli juurikin remontissa vierailuajankohtanamme. Yhteislipunhinta museoihin on 16 €. Palatsia ympäröi kaunis puutarha, jonne on erillinen 10 € pääsymaksu.

Jos ei halua kuluttaa aikaa ja jalkoja, hyvä vaihtoehto on Firenzen Hop on Hop of bussi, joka maksaa 23 €/ hlö / vuorokausi. Lisäksi on ostettavissa 2 ja kolmenpäivän Hop on Hop off lippuja.

Ihana Firenze ja niin paljon ihailtavaa. Nyt nukkumaan ja kohti Riminiä.

Junailua Italia osa 1: Milano – Torino

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

Junamatkailua Pohjois-Italiassa

Olimme ostaneet menopaluulennot Helsingistä Milanoon. Tällä kertaa halvimmaksi tuli tehdä 13 päivän pituinen rengasmatka: Milano-Torino-Genova-Pisa-Firenze-Rimini-San Marino-Bologna-Padova-Venetsia-Verona-Bergamo-Como-Milano.

Italiassa siirtyminen paikasta toiseen on kätevintä junilla. Niillä liikkuminen kaikkialla maassa on varsin edullisesta ja nopeaa.

Italiassa on kaksi junayhtiötä, joten junia kulkee hyvinkin tiheään eri paikkojen välillä. Tarjolla on myös hyvin erihintaisia lippuja. Lippuja saa joko asemien lipunmyynnistä tai sitten lippuautomaateista.

Olimme ostaneet suurimman osan lipuista etukäteen netistä. Varsinkin suurnopeusjunien paikat kannattaa varata hyvissä ajoin.  Junalippujen osto netistä on kätevää. Junaliput täytyy leimata lähes aina ennen junaan menemistä, asemalla olevissa automaateissa. Kannattaa myös katsoa, onko etukäteen ostettu lippu sellainen, joka täytyy koodilla vielä lunastaa aseman automaatista.

Italian junapassin hinta on 127-240 €/hlö riippuen matkustuspäivien määrästä. 8 pv lippu olisi maksanut tuon 240 € tai  Global Interrail passi 15 pv 339 €.

Nyt me saimme yksittäin ja tarjouksista sekä eri alennukset hyödyntäen ostettua kahden hengen kaikki junaliput yhteensä 266,40 €. Eli kannattaa katsoa etukäteen reitti ja laskea eri lippu- ja reittivaihtoehdot, koska niissä on hurjia hintaeroja. Junapasseihin joutuu myös usein ostamaan ja varaamaan istumapaikat erikseen, mikä nostaa vielä niiden kokonaishintaa.

Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä. Regional junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä, joten varaa omat eväät ja juomaa mukaan. Sen sijaan Intercity, Eurocity ja Italon junissa on tarjoilukärry ja usein myös nettiyhteys.

Matka-aikaa ja hintaa kannattaa vertailla ennen lippujen ostoa, koska vaikka Regional junat ovat ”hitaita junia”, eivät ne välttämättä lyhyillä matkaväleillä häviä nopeille ja kalliimmille Intercity ja Eurocity junille juurikaan.

Jos matka-aikaa tulee 10 minuuttia enemmän ja hintaa säästää  kymmeniä euroja, ei se lomalla haittaa. Lisäksi kummallakin junayhtiöllä on omat suurnopeusjunat, joilla matka taittuu isojen kaupunkien välissä nopeasti ja vaivattomasti. Matkustusmukavuus näissä junissa on erinomainen.

Löysin myös hyvän Appin käyttöön. Visitacity App on oikeasti hyvä ja informatiivinen. Sillä voi suunnitella ja suunnistaa hyvin eri kohteissa ja kaupungeissa. Ohjelmassa valitset kaupungin ja suunnittelet matkareitit ja käyntikohteet sillä. Ohjelma antaa aikataulun, reittiohjeet, tiedot nähtävyyksistä yms…. Ainakin matkallamme kaikkiin kaupunkeihin oli saatavissa tuo App ja hyvin toimi.

Julkisenliikenteen- lippuja saa yleisesti Italiasta kaikista T-merkillä (Tabaccherie) varustetuista kioskeista ja kahviloista, ja niitä myydään usein rautatie- ja linja-autoasemilla ja joidenkin raitiovaunupysäkkien edessä olevista automaateista.

Liput on muistettava leimata liikennevälineisiin mennessä. Italiassa myös tarkastetaan lippuja melko usein, joten matkaa ei kannata pilata pummilla matkustamiseen.

Pienenä vinkkinä myös; käteistä kannattaa olla mukana, sillä jotkut pienemmät kaupat ja taxit operoivat vain rahalla.

 

Milano

Lensimme Helsingistä Milanoon Maipensan lentokentälle. Lentoasemalta pääsee melko nopeasti ja vaivattomasti keskustaan rautateitse, linja-autolla tai taxilla. Junalla on helppo tulla keskustaan, sillä päärautatieasema sijaitsee aivan keskustassa.

Malpensa Express juna kulkee noin puolen tunnin välein ja matka kentältä keskustaan kestää n. 50 minuuttia ja maksaa 13 euroa suuntaansa.

Bussi on halvempi, mutta hitaampi vaihtoehto kuin juna. Yhdensuuntainen lippu maksaa 8 € ja menopaluu 14 €. Taxi sen sijaan on kallis ja ruuhkien takia se voi olla myös hidas vaihtoehto. Kiinteähintainen taximaksu Malpensan ja keskustan välillä on noin 95 €.

Tietysti juurikin meidän matkustuspäivänä oli lentokenttäjunan pistelakko ja jonot busseihin mielettömät.

Milanon keskusrautatie- asemalta Milano Centrale F.S on hyvä metroyhteys kaikkialle kaupunkiin.

Juna-asema on valtava ja sen ympärillä pyörii kaikenlaista porukkaa. Ei siis mitenkään mukavan oloinen paikka. Tavaroista kannattaakin pitää hyvä huoli.

Positiivisena kommenttina Milanosta täytyy sanoa, että se on todella siistiytynyt edellisestä käynnistämme siellä.

Milanossa, jos missä kannattaa hankkia päivän, kahden tai kolmen Milano Card tai Milano Pass. Milano Pass on voimassa 48 h ja sen hinta on 69 €. Hinta sisältää Hop on Hop off kyydin sekä paljon alennuksia ja sisäänpääsyt kaikkiin tärkeisiin kohteisiin opastuksella. Milano Card päivän kortti maksaa 11 € ja 2 päivän kortti 17 €. Kortin voi ladata etukäteen kännykkään. Kortti mahdollistaa liikkumisen julkisilla ja kyydin lentokentältä Milanoon + pääsyn moniin nähtävyyksiin sekä useita etuja myös lentokentällä.

Milano on iso miljoonakaupunki,  jossa liikkuu parhaiten metrolla.

Milanon keskusta on suhteellisen pieni ja siellä voikin hyvin liikkua kävellen. Myös keskustan alueella raitiovaunu on kätevä tapa liikkua.

Kauemmaksi mentäessä kannattaa turvautua metroon tai bussiin.

Julkisenliikenteen lippuja saa metroasemilta ja niitä voi ostaa automaatista tai luukulta. Kertamatka maksaa 2 € ja vuorokausilippu 7 € myynnissä on 48 tuntia voimassa oleva lippu ja iltalippu. Huomioida kuitenkin kannattaa, että matkalaukuille tulee ostaa oma erillinen lippunsa, jos se on isompi kuin lentolaukku. Matkalaukun lipun hinta on 1,50 €.

Milanossa taxit eivät italialaiseen tyyliin ota matkustajia kyytiin kadulta, vaan sellaiseen noustakseen on mentävä tolpalle tai tilattava taksi paikalle. Taxit ovat Milanossa myös aika kalliita. Taxi alkaa laskuttaa matkasta heti tilauksesta. Viiden kilometrin matkalle hintaa tulee n. 13 €, ja 10 kilometrin matka maksaa noin 20 €. Milanossa kannattaa myös varmistaa, että taksi on virallinen. Nykyisen trendin mukaan myös Milanossa voi vuokrata kaupunkipolkupyörän tai sähköpotkulaudan. Sähköpotkulautoja oli yllättävän vähän liikenteessä, verrattuna Euroopan muihin isoihin kaupunkeihin.

Duomo di Milano eli Milanon tuomiokirkko hallitsee komealla ulkomuodollaan Piazza del Duomo aukiota.

Tuomiokirkko on erittäin suosittu vierailupaikka. Komeampi ulkoa, kuin sisältä.

Vierailuhinta kirkkoon vaihtelee 8-17 € välillä, riippuen minkälaisen lippukombinaation hankkii.

Kirkon katolle on mahdollista päästä ihailemaan Milanoa. Hinta sinne on 17 € yhdessä kirkkovierailun kanssa, hissikyydillä. Portaita kavuten katolle pääsee hieman edullisimmin.

Toinen vaihtoehto ihailla toria ja maisemia on vierailla Tuomiokirkon vieressä olevan Galleria Vittorio Emanuele II –ostoskeskuksen jollakin terassilla, josta on myös hyvät näkymät aukiolle. Vieressä sijaitsee tuomiokirkon museo, jossa vierailu sisältyy kaikkien tuomiokirkon lippujen hintaan.

Milanossa on myös toinen näkemisen arvoinen kirkko Santa Maria Presso di San Satiro. Kirkko on aivan Duomon lähellä. Itse kirkko on pieni, mutta sen upea optinen illuusio, joka näkyy alttarin takana, tekee siitä mielenkiintoisen vierailukohteen.

Tuomiokirkon aukiolta pääsee helposti tutustumaan ydinkeskustan muihin osiin. Hyvä reitti on ostoskeskuksen läpi kulkeva reitti, joka vie La Scala Milanoon eli Milanon oopperataloon. Mikäli haluaa vierailla oopperassa ja sen museossa kannattaa katsoa aukioajat ja mahdolliset vierailupäivät etukäteen oopperan sivuilta. Lipun hinta on  9,75 € / hlö.

Vaikka shoppailuihmisiä emme olekaan piti ihan vaan uteliaisuutta käydä katsomassa Quadrilatero della Moda ja erityisesti Via Monte Napoleonel, joka on Milanon ja maailman muodin mekka.

Kauppakatuja oli myös muualla Tuomiokirkon ympäristössä. Myös Galleria Vittorio Emanuel II tavaratalon upea lasikatto ja käytävä piti käydä kurkkaamassa.

Kauppakeskuksen lattiassa oleva mosaiikkinen härkä vetää ihmisiä luokseen.

Uskomuksen mukaan pyörimällä sen sukuelinten kohdalla oikealla kantapäällä, hävittää se pahat henget. Pyörijöitä paikalla riitti jonoksi asti.

Kannattaa myös vierailla Palazzo Realessa eli kuninkaallisessa palatsissa, jossa on upeiden tilojen lisäksi esillä paljon taidetta. Hinta palatsiin on 14 €/ hlö.

Jos haluaa käydä katsomassa Leonardon Viimeistä ehtoollista Santa Maria delle Graziessa kannattaa sinne mennä joko bussilla tai metrolla.

Kuuluisaa Il Cenacolo tai L’Ultima Cena  maalausta ei kannata lähteä katsomaan ilman ennakkoon ostettua lippua.

Sisäänpääsyä rajoitetaan ja lippu pitää olla hankittuna etukäteen. Maalaus oli todellakin näkemisen arvoinen.

Milano on niin iso kaupunki, että sieltä löytyy vaikka mitä. Siellä on myös museoita ja taidetta tarjolla sitä kaipaaville.

Naviglin pääpaikat ovat kanavan rannoilla ja muutamalla sivukadulla, ja eniten täällä on turisteja ja paikallisia kuukauden viimeisen sunnuntain antiikki- ja keräilymarkkinoiden aikaan.

50 minuutin veneajelu Milanon kanaaleissa maksaa 15 €/ henkilö. Se voi olla myös erilainen kulma nähdä ja tutustua Milanoon. Kanaalien varsilla on paljon ravintoloita ja kahviloita. Erityisessä suosiossa ne ovat iltaisin, jolloin voi nauttia melko edullisen 9 € italialaisen bufeen viineineen. Kuuluisaa Panserotti Luini leipomoa ei myöskään kannata ohittaa. Sieltä saa kuulemma Milanon parhaat pikkusyötävät. Milanossa on myös paljon katutaidetta nähtävillä.

San Lorenzo -nimiset pylväät ovat hyvä paikka levähtää hetkinen. Näiden takana sijaitsevat pizzeriat ovat eräitä kaupungin parhaita, ja kadun varrella on myös runsaasti drinkkipaikkoja, joiden hinnat ovat yleensä huokeampia kuin aivan keskustassa.

Sforza Castel linnakkeelle on ilmainen sisäänpääsy. 10 € sisäänpääsy veloitetaan erikseen, mikäli mielii katsomaan linnan monia museoita, joissa nähtävänä on laajasti erilaista taidetta.

Jos haluaa tutustua Milanon muihin, hieman erilaisiin kaupungin osiin voi olla järkevää hypätä Hop on Hop off bussin kyytiin, jonka hinta on 22 €/1 päivä.

Bussi kiertää perus turistipaikkojen lisäksi myös Milanon uudempia osia.

Milano on melko keskeinen paikka, josta on nopeaa ja helppoa singahtaa lähistön tai vaikka hieman kauempanakin oleviin paikkoihin päiväretkelle.

 

Torino

Otimme aamusta  Milano Centralesta junan kohti Torinoa. Matka-aika oli 1 h ja sen hinnaksi tuli 19,80 € yhteensä. Saavuimme Torinoon Porta Nuovan juna-asemalle, joka on todella iso asema ja keskeinen liikenteen solmukohta. Se sijaitsee aivan keskustassa ja useat keskeiset paikat ovatkin sen läheisyydessä.

Torinossa on myös toinen juna-asema Porta Susan, joka on myös vilkas asema ennen keskustassa olevaa Porta Nuovan asemaa.

Koska Italiassa junalla liikkuminen on kätevää ja edullista, käyttää sitä liikkumiseen valtava määrä ihmisiä, eli kaikki juna-asemat ovat hyvin vilkkaita.

Torinon julkinen liikenneverkosto on hyvin toimiva ja se muodostuu raitiovaunuista, linja-autoista ja yksilinjaisesta metrosta. Lippuja saa kaikista T-merkillä varustetuista kioskeista ja kahviloista, ja niitä on myynnissä myös rautatieasemilla. Yksi 100 minuuttia voimassa oleva lippu maksaa 1,70 €. Päivälippu maksaa 4 € ja lisäksi on tarjolla myös erilaisia sarjalippuja.

Torinossa ei ehkä kannata vuokrata kaupunkipyörää, sillä osa vanhankaupungin kaduista on niin kapeita ja kansoitettuja, että siellä ei kannata pyörällä yrittää kulkea.

Taksilla liikkuminen on Torinossa edullisempaa kuin Suomessa. Taksiasemia on suurilla keskustan aukioilla ja rautatieasemien yhteydessä.

Piazza Castello aukion ympäristössä on Torinon merkittävimmät nähtävyydet.

Palazzo Madama on Torinon yksi hienoimmista rakennuksista jonka sisällä on museo ja loisteliaita palatsin huoneita. Sisäänpääsynhinta on 10 €/hlö.

Museo on osa Musei Reali di Torinoa, johon kuuluvat kuninkaallinen palatsi, Sabaudan galleria, arkeologinen museo ja kuninkaallinen kirjasto. Koko museokompleksi kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Palazzo Reale di Torino on kuninkaallisten palatsi, jota hallitsi aikoinaan Savoyn suku.

Kuninkaallisessa palatsissa riitti katsottavaa ja kuvattavaa. Paikka oli kerrassaan häikäisevä.

Olimme myös aikaisin liikenteessä, joten saimme kuvata ja kierellä rauhassa, ilman suurempaa turistiryysistä.

Muutenkin meno Torinossa oli paljon verkkaisempaa ja turvallisemman oloista kuin Milanossa. Toki porukkaa pyöri joka paikassa sen verran, että tavaroista kannatti täälläkin pitää huoli.

 

Torinon Armeria Reale on yksi maailman tärkeimmistä entisaikaisten aseiden ja haarniskojen kokoelmista.

Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä olemme vierailleet useiden linnojen vastaavissa ja kyllähän tämä oli huikea. Kokoelma on todella kattava ja laaja.

Myös puitteet näyttelylle olivat upeat.

Lisäksi vieressä oleva kirkko Real Chiesa di San Lorenzo on upea sisältä. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä, eikä hintakaan 12 €/ hlö ole kohtuuton kaikkeen näkemiseen.

Palatsin yhteydessä on myös kaikille avoinna oleva puutarha.

Palazzo Realen vieressä sijaitsee Duomo di Torino tuomiokirkko, jossa Torinon kuuluisa aito käärinliina on silloin tällöin nähtävissä – viimeksi 2015. Nyt nähtävillä oli vain kopio siitä… mutta mahtava sekin!

Itse kirkko on kyllä ilman käärinliinojakin ihan ok nähtävyys.

Piazza Vittoria Veneto aukion katettujen käytävien alla on sunnuntaisin antiikkia ja keräilytavaraa myyviä kojuja.

Valtavalla Piazza della Repubblica toriaukion vieressä on kauppahalli Antica Tettoia dell’Orologio, joka on mielenkiintoinen vierailupaikka.

Jos haluaa vierailla tasokkaissa kauppahalleissa kannattaa suunnata Torinon kahteen Eataly brändin kauppahalliin.

Torino on iso kaupunki ja sen tarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Torinossa on paljon erilaisia museoita ja hyvät shoppailumah- dollisuudet ja vielä lisää palatseja sekä kirkkoja.

Siellä on Milanon tapaan paljon kuuluisten ketjuliikkeiden kauppoja, tunnettujen merkkivaatteiden suuria myymälöitä ja tavarataloja.

Torinossa on ihmisiä liikkeellä aamusta iltaan ja myös täällä voi nähdä paikallisia passeggiata iltakävelyllä.

Yksi mielenkiintoinen nähtävyys on Torinon vanhan kaupungin laidalla, lähellä markkina-aluetta, Rooman valtakunnan ajalta peräisin oleva Porta Palatina.

Torinon läpi virtaa Po joki. Joelle tehdään myös risteilyitä. Joen toisella puolella ei ole paljon muuta nähtävää, kuin Monte dei Cappuccini kukkulalla oleva upea kirkko ja pieni museo.

Joen toisella puolella on myös ylhäällä kukkulalla oleva Parco della Rimembranza puisto, missä on Basilica di Superga kirkko. Kukkulalle pääsee  Stazione di Sassi asemalta kerran tunnissa.

Viikonloppuisin voi myös hypätä historiallisen linjan 7 raitiovaunuun, joka tekee aiemmin käytössä olleen Circula G reitin kaupungin nähtävyyksille. Historiallinen reitti alkaa Gran Madresta ja maksaa 1,50 €  tai kyytiin voi nousta normaalilla päivälipulla.

Stazione di Sassi asemalta voi kerran tunnissa nousta ylös Parco della Rimembranza puistoon  historiallisella Sassi Superga raitiovaunulla. Kyyti ylös maksaa 6 €/hlö ja matka kestää n. 20 min.

Puistossa on Basilica di Superga kirkko, joka on muistopaikka Italian lentoturmassa 1949 kuolleelle jalkapallomaajoukkueelle. Sisäänpääsy kirkkoon on 3 €.

Ylhäältä kukkulalta on upeat näkymät ympäristöön, muuten paikka ja kirkko ovat melko mitäänsanomattomia.

Lähellä Torinoa, Lingottossa sijaitsee automuseo, Museo Nazionale dell’Automobile. Museoon on sisäänpääsymaksu 12 €/ hlö. Katsoimme netistä etukäteen museon tarjonnan, joka oli huomattavasti heikompi, kuin juuri käymässämme Coventryn automuseossa Englannissa, joten jätimme tämän väliin.

Parco del Valentino puisto on suosittu puisto viettää aikaa ja käydä piknikillä. Siellä sijaitsee kasvitieteellinen puutarha, keskiaikainen kylä linnoineen sekä Castello del Valentino. Valentinon linna on historiallinen rakennus, joka oli yksi Savoy’n kuninkaallisen talon asunnoista. Castello del Valentino on listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Nykyään siellä toimii Torinon ammattikorkeakoulun arkkitehtuurin tiedekunta.

Kansallinen elokuvamuseo – Museo Nazionale del Cinema/  Mole Antonelliana on suosittu vierailupaikka.

Vaikka museossa ei haluaisikaan vierailla, kannattaa ainakin mennä museon kupoliin, jossa on upeat näköalat Torinoon.

Hintaa hissikyydille ja vierailulle näköalatasanteella tulee 9,50 €/ hlö.

Al Bicerin on Torinon vanhin caffe ja confeteria, jossa voi vierailla maistamassa perinteistä kahvin ja suklaan sekä kerman juomasekoitusta.

Torinon kaupungin symboli on härkä. Piazza San Carlosin katetun kävelykadun alta löytyy pronssinen härkä, jonka ympärillä pyöri myös paljon onnenkerääjiä.

Myös tätä härkää piti pyöriä ympäri oikealla kantapäällä.

Torinon nähtävyyspassi, joka oikeuttaa Torinon lisäksi Piemonten nähtävyydet 1- 5 päivää voi olla järkevä hankinta, jos ehtii ja haluaa kiertää kaupungin monet kulttuuri- ja taidepaikat.

Kahden päivän kortin hinta on 27-51 €. Tähän korttiin ei sisälly liikkuminen julkisilla liikennevälineillä, mutta maksamalla 5,50 € lisää voi Torino Cardiin liittää julkisten kulkuvälineiden käyttöoikeuden.

Torinoon voi myös hankkia Royal Cardin ja taidekortin, joilla saa etuja museoihin tai kuninkaallisiin nähtävyyksiin. Torinon Hop on Hop off bussikierros on melko edullinen, vain 18 € /henkilö. Siihen on mahdollista hankkia erilaisia kombinaatiolippuja joiden yhteishinta voi olla hyvinkin järkevä valinta.

Torino oli kaikkineen mainio vierailukohde ja lisäksi sieltä sai super hyvää tattirisottoa!

 

Junailua Iso-Britannia osa 2: Birmingham – Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath

Edinburgh – York – Cambridge- Birmingham- Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath – Windsor – Lontoo

 

Birmingham

Junamatka Cambridgesta Birminghamiin maksoi 30 € /hlö. Junassa oli hyvin tilaa, sillä sunnuntainen iltajuna tuohon suuntaan, ei selvästikään ollut suosituin matkareitti. Meille se sopi mainiosti.

Saavuimme Birminghamin modernille New Streetin juna-asemalle, joka on kaupungin keskusasema.

Sen yhteydessä on myös iso ostoskompleksi.

Birminghamissa on myös kaksi muuta juna-asemaa; Snow Hill ja Moor Street.

Hotelimme sijaitsi  Snow Hill juna-aseman vieressä, josta sitten sinkoilimme seuraaviin kohteisiin.

Birmingham on iso kaupunki, joskaan itse kaupunki ei ole silmänruokaa etsivän ihannepaikka. Tänne tulimme Warvick Castlen ja Coventryn automuseon takia.

Kaupunki on muuttunut paljon edellisestä käynnistäni siellä ja nytkin kaupungissa oli käynnissä useita mittavia rakennuskohteita.

Kaupungin keskusta on muutettu mukavaksi kävelyalueeksi, jossa on runsaasti shoppailu- mahdollisuuksia sekä pubeja ja klubeja.

Kaupungin muihin nähtävyyksiin kuuluvat laaja museotarjonta, mikä brittien tapaan on ilmaista.

Kannattaakin siis ehdottomasti hyödyntää Birmingham Museumia ja  Art Gallerya, jossa on nähtävillä paljon viktoriaanisen ajan taidetta.

Museovierailun aikana on mahdollisuus myös nauttia teehetkestä edvardiaanisen ajan teehuoneessa. Lontoossa ei näitä teehuoneita juurikaan samassa mittakaavassa ole, joten sellaisessa kannattaa käydä maakuntamatkalla.

Birminghamissa on kuulemma Venetsiaakin laajempi kanava-verkosto, ja laajan kanavaverkoston myötä myös sen varrella oleva runsas ravintolavalikoima.

Itse en ole noilla kanavilla risteillyt, mutta sinne tehdään kanavaristeilyjä joiden hinta on n. 9,50 €.

Oma näkemykseni on, että ei juuri nähtävää – voin olla väärässäkin.

Kuljeskelu alueella sen sijaan on mukavaa. Jos ei aio liikkua keskustaa kauemmaksi, Birminghamissa pärjää hyvin kävellen.

Linja-autoverkoston lisäksi kaupungissa on Metro-raitiovaunu- järjestelmä, jolle saattaa myös olla käyttöä.

Mikäli mielii matkustaa myös raitiovaunulla, kannattaa päivälippua ostaessa mainita tästä, ja näin saa lipun, joka oikeuttaa matkustamiseen niin busseilla kuin raitiovaunuillakin.

Kansallinen Sea Life Center sijaitsee myös Birminghamissa. Paikkaa ainakin mainostetaan hienoksi, mutta me emme siellä käyneet, joten en osaa sanoa siitä sen enempää. Sisäänpääsyn hinta olisi ollut n. 20 €. Sea life ja Warwickin linnaan on mahdollista hankkia yhdistelmälippu, jonka hinta on n. 35 €/ hlö.

 

Warwickin linna

Takaisin aiheeseen. Pääkohteemme täällä oli Warwickin linna.

Warwickin kaupunki itsessään on melko pieni ja vaatimaton – hurmaava tyypillinen pieni englantilaiskaupunki.

Birminghamista, Snow Hill asemalta kulkee junia Warwickiin n. ½ tunnin välein.

Lipun hinta edestakaisin on n.19 €/ hlö ja matkaan kuluu aikaa 40 min.

Warwickin juna-asema on ihana pieni maalaisasema.

Hetkeksi tulikin tunne, aivan kuin olisi tehnyt aikamatkan 50-luvulle.

Asemalta on matkaa linnalle noin 1,5 km. Matkan voi kävellä tai sitten ottaa linnataxin asemalta, joka maksoi n. 6 €.

 

Olisimme halunneet varata majoituksen linnan puistoalueelta olevista huoneistoista tai linnateltasta, mutta lähes 400 € vuorokausihinnat nousivat kyllä tässä kohtaa yli mahdollisen kokemuksen.

 

Tosin yöpymispakettiin olisi kuulunut lippu linnaan ja kaikenmaailman sivuohjelmaa, mutta silti….. Paikka olisi ollut varmasti mahtava ja siellä olisi väkisinkin nähnyt prinsessa ja linnanneitounia 😉

Warwickin linna oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Linnassa vierailua varten kannattaa varata koko päivä ja eri hintaisilla lipuilla voi vierailla eri nähtävyyksissä.

The Dragon Tower ‑näyttelyssä voi elää kuningas Arthuria suojelleen velho Merlinin tarinan tai tutustua linnan tyrmän Castle Dungeon näyttelyn kauhutarinoihin. Interaktiivisessa näyttelyssä on mahdollista nähdä noita Moll Bloxham ja linnan muut kummitukset.

Linnan näyttelytilat olivat taidokkaasti rakennettu ja siellä riitti paljon katsottavaa.

Linnan kellariosassa oli laaja näyttely siitä, mitä tehtäviä linnassa palveluväellä oli.

Itse linnan eri kerroksiin oli luotu näyttelyitä, joissa oli kuvattu linnan toimintaa eri aikakausina sekä tuotu esiin linnassa vaikuttaneet ja sitä käyttäneet kuninkaalliset.

Näyttelyhuoneet oli taidokkaasti rakennettu ja linnassa riitti paljon katsottavaa.

Nauhoilta tuleva tai interaktiivinen tapahtumien kerronta oli mielekästä seurattavaa.

Tässä paikassa historia muuttui erittäin eläväksi.

 

Tilanteet eri huoneissa kuvasivat ajankuvaa oikeine henkilöineen, sisutuksineen ja asusteineen.

Eri kerrokset olivat hieman eri aikakausiin painottuneita.

Linnassa oli myös näytteillä paljon eri aikakausille kuuluvaa esineistöä.

Myös perheen pienimmät oli huomioitu erilaisilla linnanneito- ja ritaritapahtumilla.

Linnan ulkoalueilla oli kiva käyskennellä.

Linnan puistoalue on hyvin laaja ja näyttävä.

Alueelle oli rakennettu myös erilaisia alueita, joissa oli mahdollisuus seurata haukkojen lentoesitystä, ritareiden taisteluja ja katapulttiesityksiä.

Lisäksi linnassa järjestetään kesäisin erillisiä konsertteja, teatteriesityksiä, turnajaisia ja illallistapahtumia. Peruslipunhinta on alle 17 € / hlö.

 

Coventry

Coventry sijaitsee 20 minuutin junamatkan päässä Birminghamista. Junamatkan hinta edestakaisin maksoi n. 13 €/ henkilö. Junat Coventryyn lähtee Birminghamin New Streetin  asemalta. Tämä asema sijaitsee aivan Moor Streetin aseman vieressä, joten siirtymä asemalta toiselle onnistuu helposti kävellen.

Coventryn juna-asema ei ole kovin kaukana kaupungista, mutta taxilla mentäessä, joutuu kiertämään melkoisen lenkin pitkin kehätietä. Kaupungin reunaa, kun halkoo iso moottoritie.

Coventryn automuseoon kannattaa ehdottomasti mennä.

Se on yksi parhaista missä olen käynyt ja sinne suuntasimme nytkin.

Museo on ilmainen ja siellä saa hetkessä kulumaan useamman tunnin. Historia on onnistuttu tässäkin museossa tuomaan hyvin eläväksi.

Coventry Transport Museum tarjoaa kiehtovan kertomuksen tieliikenteen historiasta Britanniassa, mutta myös autojen kehityksestä maailmanlaajuisesti.

Museossa on näytillä autojen lisäksi polkupyörien ja moottoripyörien kehitys ja historia.

Coventry on muuttunut todella paljon viime käynnistäni, mutta onneksi muutama takuuvarma paikka oli edelleen olemassa.

Yksi must paikka Coventryssä on The Old Windmill, joka on paikan vanhin pubi.

Se on perustettu 1450-luvulla ja paikka huokuu historiaa ja mennyttä aikaa.

Sen tunnelma on kerrassaan mainio ja rakennuksessa voi myös nähdä minkälaisista looseista ja pikkuosista pubit ovat aikoinaan muodostuneet.

Huoneet ovat todella matalia ja jokaisessa huoneessa on tulisija.

Lattiat, seinät ja katto – kaikki ovat kallellaan johonkin suuntaan.

Coventryssä ei sitten juuri muuta nähtävää olekaan.

Pommitettu kirkko, joka on muutettu olutpaikaksi sekä Vanhan katedraalin rauniot. Kiva oli sielläkin käydä uudelleen ja näyttää nuo paikat miehelleni.

 

Stratford-upon-Avon, Cadbury, Dudley

Birminghamin lähellä on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin Warwick ja Coventry.

Lähellä on William Shakespearen syntymäkaupunki, Stratford-upon-Avon. Sinne pääsee kätevästi Moor Street ja Snow Hill -asemilta kulkevilla paikallisjunalla, joita lähtee noin tunnin välein.

Heinä- ja elokuussa Shakespeare Express -höyryjuna matkaa kaupunkien väliä, joten se voi myös olla mainio lisähauskuus matkaan.

Jos juna olisi kulkenut jo kesäkuussa, olisimme todennäköisesti tehneet tuon matkan, mutta nyt kesäkuussa me emme Stratford-upon-Avonissa vierailleet.

 

Olen käynyt siellä aikaisemmin ja paikalla ei ole muuta kuin ylikansoitettu Shakespearen syntymäkoti, pirusti turistikrääsää ja mahdollisuus osallistua puistoissa kuulemaan ja katsomaan osia mestarin tuotannosta.

Vältimme näin sadat turistit ja selfiekeppikiinalaiset.

Cadburyssa vain lyhyen ajomatkan päässä Birminghamista on Cadbury World. Se on yksi alueen suurimmista paikoista, joissa voi heittäytyä hauskanpitoon ja samalla kävijät pääsevät tutustumaan suklaan historiaan. Paikkaan ei pääse junalla vaan sinne on mentävä linja-autolla tai omalla autolla. Emme siis siellä käyneet.

Black Country Living museo, Dudleyn kaupungissa on noin kymmenen kilometrin päässä Birminghamista. Paikka kuulosti mielenkiintoiselta ja siellä olisi ollut kiva käydä, mutta aikataulusyistä jouduimme priorisoimaan käyntikohteita. Koko paikka on kulkuneuvoja ja oppaita myöten entisen ajanhengessä. Paikka huokuu historiaa, mutta myös turisteille tarjottavia ostosmahdollisuuksia. Hintaa vierailulle tulee reilu 21 €/ hlö. Alueella järjestetään myös erilaisia vaihtuvia teematapahtumia. Paikalle pääsee junalla tai bussilla.

 

Oxford

Oxford on myös erittäin suosittu päiväkohde vierailtaessa Lontoossa. Junalla Oxfordiin pääsee alle tunnissa ja edestakainen matka maksaan n. noin. +/- 25 €. Kuten Cambridgeenkin kannattaa junaan varata ruuhkaisina aikoina ehdottomasti ykkösluokan lippu, jolla saa istumapaikan. Me tulimme Oxfordiin  Birminghamista, joten vastaavaa ruuhkaa tuosta suunnasta junissa ei ole. Junamatka kesti n. tunnin ja hintaa sille tuli 24 €/hlö.

Myöskään Oxfordin juna-asemalla ei ollut matkatavaroiden säilytyspaikkaa.

Onneksi aivan aseman läheltä, parinsadan metrin päästä löytyi Central Backpackers hostelli, joka otti 6 punnan hinnasta/laukku tavarat säilöön päiväksi.

Oxford on pieni-iso kaupunki, ja siellä suuri osa nähtävyyksistä on keskustassa, kävelymatkan etäisyydellä toisistaan, joten tarvetta kaupunginsisäisille kyydeille tuskin tulee.

Mikäli kaupunkia haluaa nähdä enemmän, voi vuokrata polkupyörän.

Pyöräily onkin suosittua Oxfordissa ja turisti-infosta saa ilmaisen pyöräilykartan.

Kaupungin neljä pääkatua kohtaavat Carfax-risteyksessä, joka on hyvä kohtaamispaikka, mutta myös paikka mistä aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Risteyksessä olevaan Carfax-torniin voi kavuta n. 3 € hinnalla ihailemaan ympäristön rakennuksia. Vieressä on myös katettu markkina-alue.

Hyviä tapoja nähdä vaivattomasti nähtävyyksiä ovat kiertoajelut, joita Oxfordissa voi tehdä niin bussilla kuin laivallakin.

Hop on Hop off City Sightseeing kierros kestää tunnin ja sen hinta on n. 19 €.

Oxford River Cruises järjestää erilaisia risteilyjä Thames-joella. Perusristeily on hieman alle kympin. Noin 70 € illallisristeily on mainio tapa ihailla aluetta 2½ tunnin risteilyllä.

Oxfordissa on myös mahdollista osallistua 30 minuutin kiertokävelyyn ja tutustua sillä tavoin kaupunkiin ja sen tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kiertokävelyn hinta on n. 7 €.

Oxfordin yliopisto muodostuu kampuksista, joita on 39. Kaikkiin ei ehdi millään tutustua, mutta suurin ja kaunein kampus, Christ Church College on vierailun arvoinen paikka.

Collegen komean ruokasalin kerrotaan toimineen Pottery Hogwart ruokasalin esikuvana.

Aulassa muuan Potteriksi muuntautunut japsimatkailija otatti itsestään kuvia ainakin tuon ½ tunnin vierailumme ajan.

Nuorehko mies oli pukeutunut päästä jalkoihin Potteriksi ja kaivoi kalliin näköisestä rasiasta taikasauvan vielä rekvisiitaksi tarkoin aseteltuun kuvaushetkeen.

Alueella oli mukava vaellella ja ihailla upeita rakennuksia ja näkymiä. Christ Churchin kampukseen voi tutustua n. 7 € pääsymaksua vastaan.

Myös muihin yliopiston kampuksiin pääsee tutustumaan pientä maksua vastaan.

Esim. Magdalen College ja sen hieno puutarha ovat näkemisen arvoisia.

Paikassa on myös tarjolla loma-aikoina bed – and -breakfast toimintaa.

Oxfordin keskustassa on paljon hienoja rakennuksia.

Pyöreä Radcliffe Camera, Radcliffe Squarella on hieno paikka ulkoapäin, vaikka sinne ei sisään pääsekään.

Se toimii  Bodleian kirjaston lukusalina.

Lähellä oleva Bodleianin kirjastotalo on yksi maailman vanhimmista ja näkemisen arvoinen paikka. Kirjasto toimi myös Potter elokuvien Tylypahkan kirjastona.

Kirjastoon tehdään opastettuja kierroksia, joiden hinta vaihtelee riippuen millaisen opastetun kierroksen haluaa tehdä. Harmillisesti valokuvaus on kirjastossa kielletty.

Oxfordissa on myös monta Harry Potter kauppaa ja kaupunki on Potter fanien suosiossa.

Kirjaston vieressä sijaitsee Sheldonian Theatre, jonne voi tutustua n. neljän euron pääsymaksua vastaan. Paikassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sen kauniisti koristeltuun kupoliin, jonne voi myös kiivetä ihailemaan maisemia ylhäältä päin.

Oxford Castlen ulkopuolella on usein markkinoita ja kaikenlaista toimintaa, joihin voi tutustua ilmaiseksi.

Oxford Castlessa on myös mahdollisuus kiivetä Sachsen St. George’s torniin ja nauttia upeista 360 asteen näkymistä tai laskeutua syvälle maan alle 900-vuotta vanhoihin cryptoihin. Sisäänpääsy on n. 15 €.

Oxfordissa on myös useita mainioita ja käymisen arvoisia museoita. Mainita tässä täytyy Museum of Oxford, joka kertoo kaupungin ja sen yliopistojen tarinan sekä Museum of the History of Science, josta löytyy mm. Einsteinin käyttämä liitutaulu.

Oxfordin edustalla Blenheimin palatsin puutarhalabyrintissa kannattaa vierailla, vaikka itse palatsiin ei pääsekään. Puutarhalabyrintti on yksi maailman suurimmista.

 

The Eagle and Child pubissa pitää myös käydä. Onhan se yksi maailman legendaarisimmista kirjailijakapakoista samoin kuin Lamb & Flag  pubikin.

Bear Inn pubiinkin pitää pistäytyä, jotta näkee seiniä koristavat opiskelijoiden kahtia leikatut kravatit.

 

Vielä ei uusia kravatin leikkaajia pubissa näkynyt, vaikka paljon valmistuneita opiskelijoita alueella liikkuikin.

Kuten Cambridgessäkin, oli juurikin valmistuvien ja lomaa lähtevien opiskelijoiden juhlat käsillä ja se näkyi kaupungilla.

Nuoret olivat pukeutuneet viittaan, jota koristi vaaleanpunainen neilikka.

Ruuhella eli Punt veneellä soutelu Cam-joella on, kuten Cambridgessäkin erittäin suosittua.

Veneissä voi matkata soutajan lisäksi neljä ihmistä kerrallaan.

Veneet saa vuokrattua sekä soutajan kera tai ilman.

 

Soutajan kanssa hintaa tulee n. 33 € / ½ h ja ilman soutajaa lähes 25 € / tunti. Nähdyn perusteella vuokraaminen soutajalla on parempi vaihtoehto.

Paras paikka vuokrata ruuhi on Magdalen Bridge –sillan alla, mistä löytyvät Howard C & Sons -yrityksen vuokraruuhet.

Tihkuisessa säässä selviydymme nopeammin kaupungista ja sen nähtävyyksistä, kuin olimme suunnitelleet ja niinpä vaihdoimme joustavasti liput hieman aiempaan Bristoliin menevään junaan.

Alunperin suunnitellusta junamatkasta olisi selvitty yhdellä vaihdolla, mutta nyt junaa piti vaihtaa kaksi kertaa. Tämä ei kuitenkaan lisännyt matka-aikaa merkittävästi.

Ensimmäinen vaihto oli Didcot Parkwayssä ja toinen vaihto ennen Bristolia, Bristol Parkwayssä. Junamatka kesti n.1½ h ja sen hinnaksi tuli 59 € kahdelta henkilöltä.

 

Bristol

Bristol on Avon-joen varrella oleva satamakaupunki, jonka katukuvaan kuuluvat vanhat teollisuushallit, Banksyn katutaide ja puistot. Bristol on rakennuksiltaan aika uusi kaupunki ja ns. vanhassa kaupungissa on vain jonkin verran keskiaikaisia rakennuksia.

Kaupungissa on kesäaikaan kaikenlaisia festivaaleja ja taidetapahtumia, niin nytkin. Satama-alueella oli isot valmistelut tulevaa Rock-tapahtumaa varten. Heinäkuun alussa Briteissä on paljon erilaisia festareita ja tapahtumia, koska silloin heillä alkaa lomakausi.

Bristol sijaitsee lyhyen juna- ja automatkan päässä Lontoosta, miksi siellä on paljon päivämatkailijoita sekä niitä, jotka yhdistävät käyntiinsä kylpyläkaupunki Bathiin.

Castle Park on mainio paikka pysähtyä ja seurata ihmisvilinää.

Kaupungin satama-aluetta pidetään kaupungin sydämenä.

Sieltä löytyy kauniita laivoja, tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, jotka reunustavat satamaa.

Satamassa voi myös tuntea pienen tuulahduksen Englannin meriherruuden aikaista tunnelmaa.

Satamassa on merimuseo Bristol Museum ja paljon katsottavaa sekä upea purjelaiva SS Great Britain, jonne pääsee vierailemaan 20 € hinnalla.

Bristol ei ole kovin iso kaupunki, ja siihen kannattaakin tutustua kävellen.

Mikäli mielii Bristolin lähialueille kannattaa niihin mennä linja-autolla. Bristolissa on mahdollista liikkua myös lautalla. Kaupungin sisäinen lauttaliikenne on edullinen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu.

Bristolin symboli Clifton Suspension Bridge on komea silta, joka halkoo Avon-jokea.

Sillan toisella puolella on turisti-info, jossa kerrotaan sillan rakentamisesta.

Paikkaan on ilmainen pääsy. Lisäksi lauantaisin ja sunnuntaisin iltapäivällä on ilmainen opastettu kierron sillan yli Clifton Toll Boothin (Bristolin) puolelta.

Silta on kuitenkin sen verran kaukana kaupungista + ylämäkeen, että sinne kannattaa mennä joko bussilla tai taxilla. Itse otimme taxin, joka olisi maksanut yhteen suuntaan n. 8 puntaa.

Taxikuski odotteli, että otimme pakolliset  kuvat sillasta, kertoili alueesta ja ajelutti meitä ympäri aluetta 20 punnan hinnalla.

Ei paha hinta omasta n. tunnin kiertoajelusta.

St Mary Redcliffe kirkossa kannattaa myös piipahtaa. Bristol Katedraalikin on käymisen arvoinen paikka. Aika monesta muusta brittiläisestä katedraalista poiketen täällä oli enemmän katsottavaa ja värejä. Paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy.

Cabot tower on Bristolin maamerkki, joka sijaitsee hieman kauempana Brandon Hillillä. Alue on suosittu picnic kohde ja siellä olevaan torniin pääsee kiipeämään ilmaiseksi. Tornista on hyvät näkymät koko kaupunkiin.

Yksi mielenkiintoinen käymisen kohde olisi ollut Aerospace Bristol, jossa olisi ollut näytillä erilaisia lentokoneita ja niiden historiaa. Paikan ylpeytenä on Concorde Alpha Foxtrot, joita Bristolissa suunniteltiin, tehtiin ja testattiin.  Sisäänpääsy aikuiselta paikkaan olisi ollut n. 20 €. Paikka on hieman Bristolin ulkopuolella ja siksi aikataulusyistä tämä paikka jäi nyt näkemättä.

Kiva paikka vierailla on myös St Nicolas Market, jossa on vaihtuva toriteema päivittäin. Sisämarkkinat ovat auki joka päivä.

Paikalla oli niin syötävää kuin muutakin ostettavaa.

Ilmapiiri oli hyvinkin monikansallinen.

Bristol ei loistanut käymiemme paikkojen listassa. Sen olisi hyvinkin voinut jättää pois käyntikohteista, mutta vieressä, vain n. 10 minuutin päässä olevassa Bathissa oli hotellit sen verran kalliimpia, että päätimme pyörähtää yön yli Bristolin kautta.

 

Bath

Bath sijaitsee 25 kilometrin päässä Bristolista. Parhaiten Bathin kylpyläkaupunkiin pääsee autolla tai junalla. Me menimme junalla ja lippujen hinta oli paikallisjunassa muutaman euron. Junamatka kesti reilut 10 minuuttia.

Bathin juna-asema on aivan kaupungin laidalla, kuitenkin ihan keskustan tuntumassa.

Asemalla ei ole matkalaukkusäilytystä, mutta asemaa vastapäätä olevaan parturiliikkeeseen voi jättää matkatavarat säilytykseen, 7€/laukku.

Näin teimme ja jatkoimme matkaa viehättävään Bathiin.

Bath on erittäin suosittu turistikaupunki ja tärkeitä vierailukohteita ovatkin Rooman-aikaiset kylpylät. Bath kuuluu UNESCOn maailmanperintökohdelistalle. Kaupunki on erittäin viehättävä ja siellä on myös paljon katseltavaa.

Bathin roomalaisissa kylpylöissä on sinivihreää, mineraalipitoista ja rikille tuoksuva vettä joka, virtaa edelleen vuorten kalkkikivi- kerrostumien läpi.

Roman Baths –museokompleksissa voi tutustua roomalaiseen kylpylätoimintaan.

 

Museosta löytyy temppelien raunioita, patsaita, uhrialttareita, kylmä- ja kuumavesialtaita sekä monia alueelta esiin kaivettuja esineitä, kuten ruukkuja ja kolikoita. Kylpylät koostuvat neljästä osasta; Pyhä Lähde, Roomalainen temppeli, Roomalainen kylpylä, sekä museo.

Hinta kylpylämuseoon on 20,50 € / hlö. Hintaan kuuluu audio guide opastus. Paikka oli mielenkiintoinen ja erittäin taidokkaasti interaktiivisesti toteutettu.

Mikäli haluaa itse päästä kylpemään täytyy mennä Thermae Bath Spa  kylpylään, joka on Britannian ainoa luonnonmukainen kuumavesikylpylä.

Kaupungin keskustassa, aivan roomalaisen kylpylän vieressä on komea Bath Abbey. Kirkon edustalla olevalla torilla parveilee turisteja ja kaikenlaisia taiteilijoita esityksineen. Tori on myös tärkeä kokoontumispiste erilaisille turistiryhmille.

Jos Bathissa haluaa syödä jotakin erikoista, kannattaa mennä Sally Lunn’sin museoravintolaan.

Paikasta saa 300 vuotta vanhan reseptin mukaan leivottuja suolaisia tai makeita pyöreitä Sally Lunn’s Buns leipiä.

Ja kuten arvata saattaa paikka oli aivan täynnä. Ulkopuolella olevassa infossa kehotettiinkin tekemään varaus, mikäli mielii tiettynä aikana herkkujen ääreen.

Paikka on sen verran pieni, että emme jääneet odottelemaan vapautuvia pöytiä, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Bath oli paljon isompi paikka, kuin olin kuvitellut. Vaikka kävellen siellä pystyykin liikkumaan paikasta toiseen, on matkat eri nähtävyyksiltä toisille n. 20 minuutin kävelyn takana.

 

Lähdimme kävelemään joenrantaa pitkin kohti lukuisista elokuvista tuttua Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoista rakennelmaa.

Pulteney Bridge on todella kaunis ja kuvauksellinen.

Sillan vierestä lähtee myös jokiristeilyt. Jokiristeilyn hinta on n. 12 €. Joelta käsin saa hyvän käsityksen Bathista. Toki Bathiin voi myös tutustua perinteisellä Hop on-Hop off bussilla.

Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoinen rakennelma on Britannian tunnetuimpia rakennuksia ja ”The must see” paikka, vaikkei kovin kummoinen kohde ollutkaan.

Myös tuolla olisi ollut tarjolla erilaisia ravintoloita ja teehuoneita tarjoiluineen. Paikan edessä oleva iso nurmikenttä näytti olevan erittäin suosittu piknic-  ja ajanviettopaikka.

Hauska vierailukohde olisi ollut Green Park Station eli maanviljelijöiden tori, jossa paikalliset jakavat lähiruokatietoutta ja maistiaisia lauantaisin. Oma matkamme suuntautui Bathiin viikolla, joten torialueella oli vain muutama myyntikoju.

Bathista otimme junan Windsoriin ja tämä matka pitikin sitten tehdä kahdella vaihdolla. Matka kesti melkein kaksi tuntia. Ensimmäinen vaihto oli Readingissä ja seuraava Sloughissa. Readingin oli iso ja moderni asema, mutta opasteiltaan melko sekava. Vaihtoaika oli myös melko tiukka, joten tarkkana sai tällä asemalla olla. Bath-Reading väli kesti 1 h.

Onneksi olimme varanneet paikkaliput, sillä Lontooseen menevä juna oli aivan täynnä. Vaihto Slougessa oli nopea, mutta onneksi tämä asema oli pieni maalaisasema. Viimeinen kuusi minuuttia perille menikin sitten iltapäivän melko tyhjässä paikallisjunassa.  Lipun hinta Bathista Windsoriin maksoi yhteensä 40 € kahdelta ihmiseltä.

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 1 Wien – Salzburg – Hallstatt

 

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

Wien

Lensimme Finnairilla Wieniin, josta alkoi reilun kahden viikon mittainen Itävallan ja Saksan kiertely. Lentokentältä pääsee parhaiten Wieniin joko junalla, metrolla, bussilla tai taksilla. Matka-aika ja hinta kentän ja keskustan välillä vaihtelee riippuen siitä, minkä kulkupelin valitsee. Linja-autokyyti keskustaan maksaa 8 €, nopea City Airport Train lentokenttäjuna maksaa 11-14 euroa.S-Bahn S7 metro on edullinen ja se pysähtyy keskustaan Wien Mitte bussiasemalle, kuten muutkin julkiset kulkuvälineet lentokentältä tultaessa. Yhdensuuntainen metrolippu maksaa 4 euroa. Taxeilla pääsee keskustaan n. 30 € hintaan.

Itse otimme metron keskustaan. Lentokentältä kannattaa ostaa yhdensuuntainen lippu, koska lippujen hinta Wienissä vaihtelee sen mukaan, millä vyöhykkeillä aikoo liikkua.

Olimme varanneet pari päivää Wieniin ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä kaikissa haluamissamme paikoissa.

Wienissä pystyy hyvin liikkumaan paikasta toiseen kävellen. Vain muutamat nähtävyydet sijaitsevat ydinkeskustan ulkopuolella. Jos kuitenkin haluaa käyttää julkisia kulkuvälineitä, on raitiovaunu tähän tarkoitukseen paras.

Ratikat 1 ja 2 kiertävät kaupunkia ympyrässä ja niillä matkustaessa pääsee näkemään kaikki tärkeät nähtävyydet.

Lisäksi turistit suosivat Hop on Hop off busseja sekä Ring Tramia, joka tekee noin 25 minuutin turistikierroksen Wienin nähtävyyksillä.

Metro – paikallisjuna yhdistelmä on kätevä jos pitää kulkea keskustan halki tai liikkua kauemmas kaupungin keskustasta.

Jos aikoo käyttää julkisia useammin kuin kerran, kannattaa ostaa vuorokausilippu. 24 tunnin lippu maksaa alle 8  euroa, kahden vuorokauden lippu n. 14 € euroa ja kolmen vuorokauden lippu n. 16 euroa.

Kuten monissa muissakin turistikaupungeissa on Wienissäkin tarjolla vuokralle kaupunkipyöriä. Wienistä voi myös matkustaa jokilaivalla Budapestiin tai Bratislavaan. Nämä risteilyt ovat kesäaikaan hyvinkin suosittuja, mutta niihin kuluu sitten koko päivä, ehkä useampikin.

Wienin rautatieasema Wien Hauptbahnhof sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se on myös metroliikenteen keskuspaikka. Keskusasemalta on juna- ja metroyhteys muille asemille. Päärautatieasemalta lähtee paikalliset ja kansainväliset junat.

Wienissä on vielä muitakin juna-asemia. Junamme Salzburgiin lähti Wienin Westbanhof asemalta. Tältä asemalta lähtee junat myös muualle Länsi-Itävaltaan, Saksaan, Sveitsiin sekä Unkariin ja kauempana idässä oleviin kohteisiin.

Wien Meidllingin kautta pääsee Bregenziniin, Innsbruckiin, Salzburgiin, Klagenfurtiin ja Linziin. Wien Pratersternin asemalta pääsee Eurocity junilla Prahaan ja muualle Tsekkeihin. Tämä asema palvelee lähinnä paikallisjunaliikennettä. Franz-Josef Bahnhof juna-asema on pääasiallisesti paikallisjuna-asema, mutta sieltä pääsee myös Tsekin rajakaupunkeihin.

Kaupungista junalla lähtevän kannattaa selvittää, miltä asemalta haluaa nousta junaan, sillä jos nousee liian aikaisin junaan esimerkiksi Hauptbahnhof asemalla, voi joutua odottamaan seuraavalla asemalla junan lähtöä pitkänkin aikaa.

Wienissä on niin paljon kaunista katsottavaa, että pää menee aivan pyörälle.

Kiirehän meilläkin tuli kiertää kaikki suunnitellut paikat. Naschmarkt oli ihan hauska vierailukohde ja siellä tulikin nautittua viinit Wienissä. Paikallisten lisäksi torialueella oli paljon turisteja.

Espanjalaiseen ratsastuskouluun oli valtavat jonot, mutta allergian takia tuo kohde jäi vain ulkoapäin nähdyksi.

Schönbrunnin linna on näyttävä kohde. Palatsi itsessään on melkoisen iso ja sen puistoalue on hurjan laaja. Otimmekin sellaisen pyörillä kulkevan turistijunan, jolla kiersimme laajan puistoalueen. Pääsymaksu linnaan riippuu siitä millaisen kierroksen aikoo tehdä. Suuri linnakierros, joka käsittää 40 erilaista, toinen toistaa loisteliaampia tiloja maksaa 17,50 €.

Hauska vierailukohde alueella oli myös keisarillinen vaunumuseo, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Yhdistelmälipun Sissi-lippu, joka käsittää Schönbrunnin linnan lisäksi Hofburgin linnan Sissi museon, linnan huoneistot ja aarteet, onkin jo melko kallis. Hinta nousee lähes 30 €/ hlö.

Linnaan on pitkät jonot. Valitsetpa minkä lipputyypin tahansa, niin lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä. Harmillisesti linnoissa ei saa kuvata.

 

Aivan Wienin keskustassa sijaitsee Stephansdom eli Pyhän Tapanin tuomiokirkko.

Kirkko on käymisen arvoinen vierailukohde. Kirkon torniin on mahdollista kavuta ihastelemaan Wieniä.

 

Kirkon alta löytyneeseen kappeliin pääsee tutustumaan vain Stephansplatzin metroasemalta. Pääsymaksu kirkkoon ja muihin tiloihin on 6 € ja siihen kuuluu audio-opastus. Yhdistelmälippu kirkkoon, sen torneihin sekä katacombeihin maksaa hieman alle 15 €.

Wienissä riittää museoita. Suuri museokompleksi on jo pelkkien rakennusten takia vaikuttava näky, vaikka ei sisälle niihin menisikään.

Eurail junapassin hinta Itävaltaan on 3 päivältä n. 150 €, 4 päivältä n. 170 € ja 5 päivältä hieman alle 200 €. Junapassin hintaa nostaa se, että istumapaikat joihinkin kaupunkien välisiin juniin pitää varata ja maksaa erikseen.

Yksittäisten tarjousten lisäksi kannattaa tarkistaa myös erilaiset ryhmäliput. Esimerkiksi 2-5 henkilön viikonloppulippu Einfach-Raus-Ticket maksaa vain 34 € ja se on voimassa koko maassa. Lisäksi Itävallassa on erilaisia alueellisia lippukombinaatioita, jotka voivat tulla erittäin edullisiksi. Kannattaakin tarkistaa ne OBB sivuilta.

Tällä kertaa meidän matkamme Salzburgista jatkui vuokra-autolla. Joten olimme ostaneet perus yhden matkan junaliput Wien – Salzburg, joiden yhteishinta jäi reilusti alle 50 €.

Matka taittui noin 2 ½ tunnissa oikein mukavalla junalla, joissa oli kaikki tarpeelliset palvelut ja ilmainen wifi.

 

Salzburg

Salzburgin HBF päärautatieasema sijaitsee monista Keski-Euroopan kaupungeista poiketen hieman kaupungin keskustan ulkopuolella.

Juna-asemalta kaupunkiin pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Kävellen matka keskustaan on aika pitkä.

Itse otimme taxin, jonka hinnaksi tuli hieman yli 10 € ja menimme sillä suoraan hotelille.

Salzburgin keskustassa pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin, eikä muita kulkupelejä tarvitse käyttää. Jos aikoo liikkua keskusta-alueelta kauemmaksi, pääsee kohteisiin paikallisbusseilla.

Salzburgin vanhakaupunki on melko pieni, mutta täynnä kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja ihania kujia.

Salzburgiin on saatavilla Salzburg Card, mutta se oli aika kallis joten emme siihen tällä kertaa sortuneet.

Vietimme Salzburgissa vain reilun vuorokauden ja laskimme, että liikkuminen jalan ja Schloss Mirabell palatsin jättäminen väliin ei saisi kortin rahallisesti tuomaa hyötyä katetuksi. Vaikka linnassa olikin kuvattu Sound of the Music, ei se vierailukohteena vaikuttanut niin houkuttelevalta, että olisimme sinne menneet.

Salzburgin vuoren päällä oleva Festung Hohensalzburg linna on mainio paikka vierailla ja sieltä on upeat näköalat alas kaupunkiin ja kauemmaksikin. Linnan alueella on paljon erilaista toimintaa.

Jotkut reippailijat kiipesivät linnakkeelle, mutta me nappasimme funikulaarin, joka sisältyi linnavierailun hintaan. Lippupaketti maksoi n. 16 €, mutta sen olisi saanut hieman halvemmalla netistä. Tällä kertaa jonotimme lippua ja jono eteni melko sujuvasti, vaikka olikin jo  turistiaika.

Kolmen aukion Mozartplatzin, Residenzplatzin ja Domplatzin alueella, jota kutsutaan myös Dom Quarteriksi on paljon nähtävää. Alueen nähtävyyksien yhteislipun hinta oli n. 12 €.  Alueella on useita upeita kirkkoja, palatseja ja museoita.

Kuten monessa muussakin Itävaltalaisessa kaupungissa myös hevoskyytejä oli tarjolla turisteille.

Residenz- palatsissa on paljon katsottavaa ja siellä saakin helposti kulumaan useita tunteja. Hienoa vierailukohde oli myös St. Peter’s luostari, kirkko ja hautausmaa. 2 € lisähinnasta olisi päässyt tutustumaan myös katakombeihin.

Monien pienten ja kivojen kirkkojen lisäksi Salzburgin katedraalissa kannattaa käydä. Katedraali tunnetaan Mozartin kastekirkkona. Kirkkoon on erillinen 5 € sisäänpääsy.

Olihan se käytävä katsomassa myös Mozartin synnyinkoti.

Emme menneet sinne sisälle, mutta ulkopuolella oli kuvanottajia aivan tungokseen asti.

Salzburg oli kaunis ja idyllinen kaupunki ja upeat sekä värikkäät kukkaistutukset saivat kaupungin loistamaan niinä hetkinä, kun aurinko pilkisti pilvien takaa.

Poikkeuksellisesti vuokrasimme auton seuraaville etapeille. Matkasuunnitelmissa olleisiin Hallstattiin ja maailman korkeimmalle Alppitielle, Großglockner Hochalpenstrasselle ei päässyt junalla.

 

 

 

 

Hallstatt

Vuokrasimme auton Salzburgista ja tarkoituksenamme oli kierrellä sillä hieman Alppimaisemaista Itävaltaa. Suunnitelmia reitille oli tasan kaksi, Hallstatt ja Großglockner Hochalpenstrasse. Muut kohteet matkalla tulivat mielijohteesta.

Vuokraamamme Opel Corsa oli juurikin sopiva kahdelle aikuiselle. Jyrkissä nousuissa tosin tuntui, että pienikoneisesta autosta loppui veto kokonaan. Sen huomasimmekin sitten Alppitiellä.

 

Matkalla ajoimme läpi upeiden maisemien ja ihanien kukkasilla koristeltujen talojen, joita oli pieninä ryppäinä siellä täällä.

Valitsimme pienempiä ajoreittejä ja ihastelimme vastaan tulevia Alppikyliä, vuorenrinteiltä alas putoavia vesiputouksia ja jylhiä vuorimaisemia. Pari kauristakin osui matkalle.

Hallstatt on pienen pieni kylä upealla paikalla vuorten ympäröivän järven rannalla.

Hallstatt on saanut melkoisen maineen turistien keskuudessa ja kaupungissa vieraileekin vuosittain valtavasti ihmisiä.

 

Kylää pidetään Itävallan kauneimpana. Itse en tuota nyt aivan allekirjoita.

Parkkipaikat sijaitsevat kaukana kaupungin ulkopuolella, sillä kaupungissa ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla. Kävelymatkaan autoparkeista kaupunkiin kannattaakin varautua.

Hallstattiin pääsee Salzburgista sekä Wienistä myös junalla, mutta juna-asema on järven toisella puolella ja sieltä on tultava kylään vesibussilla. Vesibusseja näytti liikkuvan tasaiseen tahtiin tuoden junamatkailijoita yli järven. Lähikaupungeista on tarjolla myöskin erilaisia bussikuljetuksia Hallstattiin.

Kylä on rakennettu jyrkälle rinteelle ja osa taloista on rakennettu pilareiden varaan veden ylle. Kylässä onkin isot korkeuserot ja liikuntarajoitteisten tai lastenvaunujen kanssa liikkuminen voi olla hieman haastavaa.

Kauniit ja persoonalliset rakennukset, kylän pieni toriaukio ja paikallisesta historiasta kertova museo ovat Beinhausin eli luutalon lisäksi kylän ainoat nähtävyydet.

Beinhausin eli luutalon pienessä kappelissa on yli 1200 kauniisti käsin koristeltua pääkalloa, jotka on asetettu tiiviisti pinoon.

Hautapaikkojen tilapulan ratkaisemiseksi kylän traditiona aiemmin oli ollut kaivaa vanhat haudat auki ja asettaa vainajien kiillotetut ja maalatut kallot sekä luut kappeliin.

Kappeliin peritään pieni parin euron sisäänpääsymaksu.  Vanha rouva, joka hoiti kappelin rahastusta antoi ylpeänä meille suomeksi kirjoitetun muovitaskun sisällä olevan infotekstin luutalosta ja sen historiasta. Ylpeänä hän kertoi, että vastaavia infotekstejä oli käännettynä vaikka kuinka monella kielellä.

Hallstattissa voi myös vierailla suolakaivoksessa ja Dachsteinin Skywalk näköalatasanteella.

Ylös pääsee joko funikulaarilla, josta täytyy pulittaa 18 € tai sitten kävellen. Yhdistelmälippu suolakaivokseen ja Skywalkkiin maksaa reilut 30 €. Liput näihin kannattaa varata etukäteen, koska paikalla oli todella paljon turisteja.

Idyllinen ja rauhallinen kylätunnelma oli Hallstattissa tiessään, kun kaduilla sai väistellä röyhkeitä isoina ja äänekkäinä laumoina liikkuneita kiinalaisia selfietikkuineen.

Kun matkasimme majapaikkaamme lähelle Großglockner Hochalpenstrassea, ajoimme vielä läpi Bischofshofenin ja Zell am Seen.

Tulipa nähtyä nämäkin talviset laskettelu- ja turistikohteet. Kesäaikaan kaupunkien rytmi on selvästi matalampi.  Alueen hienoista maisemista ja luonnosta nauttivatkin patikoinnista tai alamäkipyöräilystä innostuneet luontoihmiset, jotka löytävät näistä paikoista varmasti mieluisaa tekemistä.

Dublin – Belfast – Howth – Malahide – Ennis – Dublin

Dublin

Lensimme lokakuussa Dubliniin Finnairilla. Dublinin lentokenttä sijaitsee aika lähellä kaupunkia. Lentokentältä pääsee kaupunkiin Terminaali 1 lähtöaulan edestä lähtevällä Airlink linja-autolla. Yhdensuuntainen matka maksaa 6 € ja menopaluu 10 €.

Airlinkin linja-autolla matka kaupunkiin kestää n. 45 min. Yhtä kauan menee tavallisella vuorobussilla, jonne lippu maksaa 3,30 €. Vuorobussiin täytyy lippua ostettaessa olla tasaraha, joka maksetaan kuskille. Vuorobussi numero 41 liikennöi terminaalin 1 saapuneiden aulan edestä n. 10 minuutin välein.

Kaupungin keskustaan pääsee myös Dublinin keskustan läpi kulkevalla Aircoachin linja-auto numero 700:lla. Aircoach liikennöi 15 minuutin välein Terminaali 1 saapuvien aulan edestä. Kyydin hinta on 7 € yhdensuuntainen lippu ja menopaluu 12 €.

Lisäksi keskustaan pääsee taxilla, jonka hinta vaihtelee 25-30 € välillä. Kannattaa myös tarkistaa hyötyykö turisteille tarkoitetusta Leap Cardista, jonka hinta on 10 € yhdelle päivälle tai 19,50 € kolmelle päivälle. Leap Cardilla voi kulkea kaikissa Dublinin julkisissa liikennevälineissä ilman lisämaksua. Taxeissa ja aika monessa muussakin paikassa ei voinut maksaa kortilla, joten kannattaa varata hieman käteistä mukaan.

Dublinin keskusta on melko pieni ja siellä pääsee parhaiten liikkuman kävellen.

Jos ei jaksa tai halua kävellä, toimii julkinen liikenne vaivatta ja kaksikerroksisilla linja-autoilla sekä raitiovaunuilla pääsee kaikkialle.

Julkisiin kulkuneuvoihin ostettaessa yksittäisiä lippuja, pitää kuljettajalle maksaessa olla tasaraha. Lipun hinta vaihtelee alueittain, mutta kaupunkialueen kertalippu on parin euron luokkaa.

Majoituimme Ashling Hotel Dubliniin, joka oli oikein hyvätasoinen hotelli keskustan tuntumassa. Hotelli sijaitsi Dublinia halkovan Liffey joen toisella puolella. Joen yli menee useita siltoja, joista kuuluisin lienee The Half Penny Bridge.

Tärkeä käyntikohde Dublinissa on Guinness Storehouse. 25 € pääsylippuun sisältyy tuoppi Guinessia, jonka voi itse laskea näköalabaaria alemmalla tasolla ja siirtyä sitten juomaan se ylimpään näköalakerrokseen.

Vaihtoehtoisesti juoman voi lunastaa Gravity baarissa, josta on näköala yli koko Dublinin. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä pidemmiksi jonot Guinness Storehouseen tulevat. Pääsylippu on myös mahdollista ostaa etukäteen netistä.

Viskinystävälle on tarjolla The Old Jameson Distillery, jossa perehdytään irlantilaisen viskin hienouksiin. Tuolla emme käyneet, mutta sen verran selvittelin asiaa, että huomasin sisäänpääsylippujen olevan 22 € kappale. 

Vanhassa osassa Dublinia sijaitsee Christ Church Cathedral, jonne pääsymaksu on 7 €. Katedraalin lisäksi kannattaa tutustua sen alla olevaan  kryptaan, jossa mm. on nähtävissä Irlannin ensimmäinen Magna Cartan kopio.

Toinen näkemisen arvoinen katedraali on  St. Patrick’s Cathedral, jonne joutuu maksamaan 8 € sisäänpääsymaksun. Hieno kompleksi on myös Dublinin linna, Dublin Castle, jonka pitkästä historiasta kertoo Record Tower torni. Linnaan voi tutustua opastetuilla 12 € kierroksilla tai sitten itsekseen pulittamalla 8 € pääsymaksun.

O’Connell Street on Dublinin vilkas pääkatu, jonka ympäristössä shoppailijat viihtyvät.

Trinity Collegen Old Library -kirjastossa on 800-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, Book of Kells, joka on kirjoitettu latinaksi ja jossa on Raamatun uuden testamentin osia. Kirjasto on muutenkin näkemisen arvoinen. Kirjastossa on esillä myös Irlannin vanhin harppu.

Kirjaston kävijämäärää rajoitetaan ja jos et ole ostanut lippua ennakkoon, joudut aivan varmasti jonottamaan pääsyä kirjastoon. Lipun hinta vaihtelee 11-14 € välillä riippuen vierailuajankohdasta.

Irlannissa ei voi ohittaa pubeja, joita on lähes joka kadun kulmassa. Pubeissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja usein myös koko päivän tarjolla elävää musiikkia.

Käymisen arvoinen on myös vanha kauppahalli George´s Street Arcade, jossa on paljon second hand -liikkeitä ja erilaisia kahviloita. Myös Moore Street Marketilla on kiva vaellella ja seurata ihmisiä ostamassa vihanneksia ja hedelmiä.

Jos vierailee Dublinissa lauantaina, kannattaa ehdottomasti mennä Temple Bar alueen ruokamarkkinoille. Siellä on tunnelmaa ja kaikenlasta ohjelmaa sekä valtavasti ihmisiä. Kojuista voi myös ostaa kaikenlaista syötävää. Vaikka markkinoilla oli paljon ihmisiä, oli Dublin kaikkineen rauhallisen ja turvallisen oloinen paikka.

Dubliniin voi myös hankkia  Dublin passin, jonka hinta on reilusta 60 € aina reiluun 100 € riippuen kuinka moneksi päiväksi passin hankkii. Passilla pääsee moniin nähtävyyksiin ilmaiseksi ja ohittaa mahdolliset turistijonot. Dublin passi voi oikeasti olla hintansa väärtti, koska Dublinissa on moniin paikkoihin  melko kalliit sisäänpääsymaksut, kun niitä vertaa muun maailman nähtävyyksiin.

Dublinissa on kolme juna-asemaa Connolly, Heuston ja Grand Canal Dock.

Hotelliltamme oli reilun puolen tunnin kävelymatka  Conollyn asemalle, josta lähdimme seuraavina päivinä moneen paikkaan.

Juna-asemalle olisi päässyt myös joen toiselta puolelta kulkevilla raitiovaunuilla. Koska matkallamme Dublinissa ei satanut, otimme matkanteon juna-asemalle kävellen hyvänä kuntoiluna.

 

Belfast

Otimme aamun aikaisen Enterprise junan kohti Belfastia ja olimmekin perillä jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Edestakainen junalippu Connollyn asemalta Belfastiin maksoi alle 35 €. Lippujen hinnat vaihtelevat lähtöpäivän ja kellonajan mukaan. Lippujen hinnat ja aikataulut kannattaa tarkistaa Irishrailin www.sivuilta. Joillekin reiteille on tarjolla myös alennuslippuja.

Aamujunassa ei ollut arkipäivänä minkäänlaista ruuhkaa. Toki loma-aikoina kannattaa junalippu ostaa etukäteen. Matka-aika Dubliniin oli pari tuntia.

Juna oli siisti ja penkit tilavia, eikä vaunussamme ollut kovinkaan montaa matkustajaa meidän lisäksemme. Junassa kiersi myyntikärry, josta olisi voinut ostaa juomaa ja pikku purtavaa. Siellä olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta emme jaksaneet raahautua sinne.

.

Juna kulki tasaisesti ohi pikku kaupunkien ja ikkunasta pystyi ihastelemaan ohi kiitävää maalaismaisemaa lampaineen.

Belfastin juna-asema on lähellä kaupungin keskustaa n. 15 minuutin kävelymatkan päässä.

Matkalla kaupunkiin piipahdimme St. Georges Market kauppahalliin, jossa oli tarjolla kaikenlaista tavaraa ja syötävää.

Belfastissa on tarjolla kaikki tunnetuimmat pikaruokaketjut sekä perinteiset pubi ruoat. Mikään courmee kaupunki Belfast ei ole.

Kauppahallissa oli paljon väkeä vain kuluttamassa aikaa ja tapaamassa tuttuja.

Belfastin nähtävyydet ovat laajalla alueella ja parhaiten niihin tutustuu joko Hop on Hop off bussin tai Black Cabin kiertoajeluilla. Itse otimme Blac Cabin, jonka hinta oli 35 £ 1½ tunnin kaupunkikierroksesta.

Black Cab taxeja olisi ollut tarjolla myös muussa värityksessä, mutta itse halusin ehdottomasti mustan perinteisen taxin kyytiin.

Kuljettaja ajelutti meitä eri nähtävyyksiin ja kertoi matkalla taustoja asioille, paikoille ja tapahtumille.

Yksi pysähdyspaikka oli Titanic Belfast museo, joka sijaitsee vain sadan metrin päässä paikasta, jossa Titanic aikoinaan rakennettiin.

Museossa on näytillä Titanic aiheen lisäksi myös muuta Belfastiin liittyvää merellistä historiaa. Lippu museoon olisi maksanut 19 £, joten jätimme sen tällä kertaa väliin.

 

Kiertoajelusta suuriosa painottui alueille, joissa Pohjois-Irlannin konflikti kärjistyi aikoinaan, ja joissa se on edelleen nähtävänä.

Kaupungilla on kymmeniä korkeita rauhanmuureja, Peace Linejä, jotka erottavat katolisten ja protestanttien asuinalueet toisistaan. Muurit ovat värikkäiden konfliktissa kuolleiden henkilöiden kuvien ja iskulauseiden peitossa, tosin joukkoon on nykyään päässyt myös muita merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia, joilla ei ole kytköstä noihin tapahtumiin.

Myös talojen päätyihin on maalattu valtavia muraaleja monista eri aiheista.

Eri puolilla olevien asuinrakennusten ja katujen varret oli koristeltu kannatettavan puolen lipuilla, väreillä ja tunnuksilla. Kahtia jaetun alueen erottavat massiiviset rautaiset portit, jotka vieläkin suljetaan yöksi.

Turistin näkökulmasta Belfast oli rauhallisen oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut olla huolissaan omaisuudestaan.

Kaupungin keskustassa on melko vähän nähtävää. Tärkeä maamerkki on Albert Clock kellotorni ja kaupungintalo, jonka sisälle voi mennä vierailemaan ilman pääsymaksua. Kaupungintaloon tehdään myös opastettuja kierroksia päivittäin.

Ajan salliessa Belfastissa voisi vierailla vankilamuseossa, kasvitieteellisessä puutarhassa tai Ulster Museumissa. Belfast Castle on kaupungin symboli ja se sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Linnaan pääsee parhaiten omalla autolla tai bussilla, josta joutuu kävelemään vielä noin vartin pituisen matkan. Linnaan on vapaa sisäänpääsy ja se toimii nykyään virkistyskäytössä.

Nähtävyydestä käyvät myös Belfastin vanhat pubit. Kuuluisimpia niistä ovat on upeasti sisustettu Crown Liquor Saloon sekä Kelly’s Cellars. Tosin myös uudempiin  versioihin pubeista voi törmätä:)

Belfast oli nopeasti kierretty ja nähty.

Onneksi saimme vaihdettua paluulipun aikaisempaan junaan ja hieman aikaistettua takaisinlähtöä Dubliniin.

 

Howth

Seuraavana aamuna talssimme uudestaan Connollyn asemalle ja otimme paikallisjunan Howthiin.

Leap Card  käy paikallisjuniin tai sitten yksittäin ostettuna edestakainen lippu Howtiin maksaa hieman alle 7 €. Junia Howthiin kulkee n. puolen tunnin välein ja matkakin kestää 30-40 minuuttia. Junat ovat DART- paikallisjunia, jotka pysähtelevät kaikilla mahdollisilla asemilla ja tuovat sekä vievät paikallisia Dubliniin ja sieltä takaisin.

Matkalla Howthiin junakyytiin tuli jonkunlainen ongelma. Kuorma-auto oli ajanut päin sillan tukipilaria ja junat eivät saaneet tarvittavaa sähkövirtaa, joten matka sillä junalla tyssäsi siihen.

Tunnin odottelun jälkeen linja-auto siirsi meidät seuraavalle asemalle, josta matka jatkui toisella junalla eteenpäin.

Howth on todella pieni kylä niemen kärjessä. Siellä on upeita ulkoilu- ja patikointipaikkoja sekä hyviä kalaravintoloita.

Rautatieasemalta on lyhyt kävelymatka rantakadulle, jonka varrella sijaitsevat kylän turisti-info, muutama kauppa ja ravintoloita.

Howthissa on kiva kävellä sataman tienoilla ja katsella kaikenlaisia veneitä huvipursista isoihin kalastaja-aluksiin.

Aallonmurtajan päässä on Howthin majakka ja sinne voi hyvällä säällä kävellä ihastelemaan majakkaa ja merta sekä edessä näkyvää Ireland’s Eye saarta.

 

Howthin edessä aukeaa Ireland’s Eye saari, jonne tehdään hyvällä säällä matkoja.

Howthia reunustavilla kukkuloilla voi patikoida ja nauttia kauniista maisemista. Kukkulalla sijaitsee myös Martello torni, jossa on pieni museo, missä esitellään vanhoja radioita ja muuta viestinnän historiaan liittyvää esineistöä.

Pienen ja idyllisen rautatieaseman vieressä on pari terassilla varustettua ravintolaa. Odotellessamme junaa takaisin Dubliniin nautimme aurinkoisessa syyssäässä perinteiset Irish coffeet.

 

Malahide

Conollyn juna-asema tuli tällä matkalla tutuksi. Seuraavana päivänä otimme jälleen junakyydin, tällä kertaa Malahiden kylään, jonne matka kesti n.½ tuntia. Matka taittui mukavasti paikallisjunalla, nyt kuitenkin hieman eri suuntaan kuin aiemmin olimme matkanneet. Melahideenkin menee paikallisjunia noin puolen tunnin välein. Edestakainen kertalippu maksaa alle 7 €/ henkilö, mutta me matkasimme Leap Cardilla.

Malahiden meren rannalla oleva kylä on suosittu vapaa-ajanviettopaikka dublinilaisille. Siellä on myös suosittu hiekkaranta, joka täyttyykin paikallisista ihmisistä kesäkuukausina.

Melko pienessä kylässä on pubeja ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja lahjatavaraliikkeitä. Kylässä on myös kivoja pikku sivuteitä. Malahideen on rakennettu paljon uutta ja kylä onkin sekoitus vanhaa idylliä ja uutta rakennuskantaa.

 

Pienen pieneltä Malahiden juna-asemalta on noin ½ tunnin kävelymatka Malahiden linnaan. Juna-asemalla tuntui hetken, kuin olisi siirtynyt ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin johonkin vanhaan tv:stä tuttuun englantilaiseen tai irlantilaiseen maalaissarjaan.

Linnaan kuljetaan laajan puistoalueen kautta. Autoilla ei ihan lähelle linnaa pääse, vaan matka on taitettava jalan. Puistoalueen keskellä on ravintola ja kahvila sekä matkamuistomyymälä. Puistoalueella oli paljon perheitä viettämässä vain aikaa ja picnicillä.

Linnan piha-alue on laaja ja myös siellä on paljon katsottavaa sekä hyvin hoidettu puutarha.

Linnaan pääsee vierailulle opastetuilla kierroksilla, joiden hinta on 12,50 €/ hlö. Opastettu kierros kestää noin 45 minuuttia.

Liput linnaan kannattaa varata etukäteen netistä, koska opastettujen ryhmien koko on rajattu. Linnassa on paljon katsottavaa ja se onkin varsin mainio vierailukohde.

Malahidne oli sen verran pieni paikka, että se oli nopeasti kierretty läpi. Otimme junan takaisin Dubliniin, mutta emme jääneet pois Conollyn asemalla vaan jatkoimme matkaa aina Monkstowniin saakka.

Monkstoweniin kesti junalla noin 40 minuuttia. Paikka on melkoisen pieni, eikä siellä ollut juurikaan mitään nähtävää.

Niinpä haahuilimme rantakadulla, jossa oli muutamia upeita rakennuksia. Seapoint rannalla on myös Martello torni. Kävimme vielä kääntymässä kirkossa ja ihmettelimme pienen kaupungin hiljaisuutta, kunnes päätimme palata Dubliniin.

 

Ennis

Heustonin asemalta suuntasimme Ennikseen. Ostimme junaliput ennakkoon varmuuden vuoksi ja ihan hyvä, sillä juna oli aivan täysi. Hauskaa ja hieman hämmentävää oli, että junavaunussa oli ennakkoon ostetun lipunhaltijan nimi istumapaikalla…. hmmm… henkilönyksilösuoja, tietoturva yms??? Ennakkoon varattu lippu piti lunastaa koodilla automaatista, mikä oli myöskin aika mielenkiintoista. Lipun hinta yhteen suuntaan oli n. 20 €.

Ensimmäinen juna oli matkalla Corkiin, joka olisi myös yksi hyvä vaihtoehto päivämatkalle. Meiltä tuo jäi nyt näkemäti.

Matka-aika Ennikseen oli melkein 3 h ja junaa piti vaihtaa 2 kertaa matkalla.

Ensimmäinen vaihto oli Limerick Junctionissa, jossa vaihdoimme paikallisjunaa, jossa ei ollut varattuja paikkoja tai muutakaan  serviceä. Toinen vaihto Limeric Colbertissa.

Matkalla läpi Irlannin olikin kiva katsella kumpuilevaa maisemaa, jossa pääsääntöisinä esiintyjinä olivat lampaat ja laitumella käyskentelevät lehmät sekä pienet radanvarsikylät.

Ennis on pieni kaupunki Irlannin länsirannikolla. Sen läpi virtaa Fergus joki, jonka reunamilla paikalliset usein käyvät picnicillä.

Enniksessä on kapeita pikku katuja ja kujia sekä ihania vanhoja historiallisia rakennuksia ja pieniä boutigueita. Listaan ehkä voi lisätä pari patsasta ja kirkon sekä parin kirkon rauniot.

Paikka oli kuitenkin söpö ja kivanoloinen. Mikä parasta, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia, sekä hyvin puheliaita.Hämmentävää, mutta myös mielenkiintoista oli nähdä oikeiden ”travellerien” elämää ja asumista. Ennis onkin yksi merkittävin ”travelereiden” keskittymä Irlannissa.

Travellereiden hevoset olivat pienillä aidatuilla alueilla keskellä tavallista asuinaluetta. Samoin isot asuntovaunut oli parkkeerattu pienen pienille pihoille. Ilmeisesti myös kärryillä ajon kieltävät ajokieltomerkit oli tarkoitettu heille?

Nuoret, hyvin huolitellut tytöt minihameineen ja toppeineen kylmässä ilmassa pistivät silmään, mutta hieman myös hirvitti, miten he tarkenevat?

Lauantaisin Enniksessä on isot markkinat ja silloin kokoontuvat kaupungin ja sen lähialueen ihmiset markkinoille.

Alueen parhaat nähtävyydet löytyvät kuitenkin lähialueelta. Cliffs of Mothers, on kuvauksellinen kalliojyrkänne, joka nousee pystysuoraan Atlantista.

Toinen hieno kohde on Bunratty Castle, jossa voi tutustua Irlannin historiaan. Lippu kohteeseen maksaa 15 €.

Matkaa kohteisiin on noin 40-50 km Enniksestä. Paikalle pääsee erilaisilla järjestetyillä kierroksilla, mutta aikataulun ollessa kireä maksaa taxi  esim. Enniksestä Cliffs of Motherseille ja takaisin 100 € ja  puhelias irlantilainen kuski kyllä kertoo, jokaisesta ohi ajettavasta kylästä jonkun merkkitarinan. mm. Muhammad Alin  lähtöjuuret paljastuivat tänne. Taxikyyti voi oikeasti olla kiva ja kohtuu edullinen vaihtoehto, jos reissaajia on 2-4. Enniksestä tuon retken taxilla heittää n. 3 tunnissa.

Enniksen ehdoton hienous oli aitous ja maalaishenkisyys, joka näkyi ja kuului aitoutena ja perinteinä. Irkkumusiikki soi joka paikassa ja tunnelma oli korkealla.

Palasimme takaisin Dubliniin ja suoraan lentokentälle M7 Express bussilla, jonka hinnaksi tuli 20 €/ hlö. Matkan vaihtoineen olisi pitänyt kentälle kestää hieman alle 4 h.

Bussit olivat ihan mukavia ja niissä oli käytössä wifi.

Touhu bussin täyttämisessä pysäkeiltä oli jokseenkin jännää. Oli online lippujen ostajia, jotka pääsivät ensiksi bussiin. Sitten laskettiin varatut ja tyhjät paikat, jonka jälkeen bussiin otettiin reittimaksun maksavat, tyhjille paikoille mahtuvat matkustajat. Jokunen joutui jäämään pysäkille odottelemaan  seuraavaa bussia. Touhu näytti täysin organisoimattomalta ja päättömältä.

Vihreisiin busseihin ei kokemukseni mukaan kannata luottaa, sillä ensimmäinen bussi oli myöhässä reilut 20 min, mutta onneksi vaihtoaika Red Cow Luasissa oli 30 min, joten kaiken olisi pitänyt mennä nappiin. Eipä mennyt. Seuraavakin bussi oli myöhässä reilut 20 min ja vielä lisää myöhästymistä tuli ruuhkaisessa matkassa kentälle. Tiukalle viritetty aikataulu menikin todella limiiteille, kun viimeisenä juuri ennen lähtöselvityksen sulkeutumista juoksimme sisään.  Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi, että lento oli hieman myöhässä:)

Junailua Espanjassa osa 2 Madrid – Sevilla – Gordoba – Granada

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid –Sevilla junamatka

Otimme aamuaikaisella junan kohti Sevillaa. Juna lähti Madridin Atocha juna-asemalta. Atochan rautatieasema on Madridin suurin rautatieasema. Se sijaitsee kaupungin keskusta-alueella. Atocha on vilkas juna-asema ja sieltä liikennöi Madridin lähiliikennejunat sekä etelästä saapuvat paikallis- ja kaukoliikennejunat, kuten myös AVE-suurnopeusjunat.

Espanjassa pitkänmatkan juniin tehdään turvatarkastukset. Laukut läpivalaistaan ja matkustus asiakirjat tarkistetaan, ennen kuin pääsee junaan johtavalle laiturille.

Matkustimme Madrid-Sevilla välin käyttäen Renfen Spain Passia. Passin voi hankkia vain henkilö, joka asuu Espanjan ulkopuolella.

Passi on henkilökohtainen ja sitä ostettaessa tulee esittää passi ja asuinpaikkatodistus.

Junapassi esitetään junassa konduktöörille yhdessä erikseen varatun paikkalipun ja passin kanssa, jossa se leimataan. Saman päivän aikana on mahdollista tehdä useampi junamatka samalla leimauksella.

 

Sevilla

Saavuimme mukavasti ja nopeasti taittuneen 2½ tuntisen junamatkan jälkeen Sevillan Santa Justan asemalle. Asemalta suuntasimme viemään vetolaukkumme hotellille. Olimme pari päivää Sevillassa ja siellä oli kyllä paljon katsottavaa. Sevillan tunnelma oli hyvin erilainen kuin monessa muussa Espanjalaisessa kaupungissa. Vaikka Sevilla on iso kaupunki, sijaitsevat kaikki nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin on tarve kulkupeleihin, on mahdollista liikkua linja-autolla, raitiovaunulla tai metrolla.

Sevillan Alcázar on kuninkaallinen palatsi, jossa voi ihastella itse palatsia, mutta myös upeita puutarhoja vesielementteineen.

Palatsi sijaitsee Plaza Virgen de los Reyes -aukion lähettyvillä, joka on täynnä kyyditettäviä odottelevia hevosvaunuja.

Alcázariin on hyvä suunnata jo aamupäivällä, jolloin siellä on väljempää kuin iltapäivällä. Päivän aikana palatsin sisäänkäynnille muodostuu pitkä ja hitaasti mateleva jono. Peruslippu palatsiin on 9,50 €, johon voi ostaa lisää audio-opastusta yms. Järkevää onkin hankkia lippu ennakkoon, jolloin se on myös halvempi kuin ovelta ostettaessa.

Linnassa vierähtää helposti useampikin tovi. Vaikutuksen tekevät salit ja koristeelliset katot sekä erilaiset rakennukset, joita on puistoalueella muurien sisäpuolella.

Plaza de España on kaareva rakennus, jossa erikoisuutena on 48 maakuntapenkkiä, joista jokaiseen on kuvattu mosaiikkityönä maakunnan tärkeät ja merkittävät historialliset tapahtumat.

Penkit olivat upeita ja taidolla tehtyjä. Rakennuksen edessä avautuu valtava aukio ja kanaali, jonka yli kulkee siltoja. Kanaaliin voi mennä soutelemaan veneellä, joita vuokrataan viiden euron hinnalla.

Parque Maria Luisa puisto on aivan Plaza de España vieressä. Sieltä löytyy suihkulähteitä, kauniita rakennuksia, lampia, penkkejä ja kukkaistutuksia ihailtavaksi. Sevillan katedraali on maailman kolmanneksi suurin katedraali. Se on valtava paikka, jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Katedraaliin on 9 € pääsymaksu, joka kannattaa maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa mm. Kristoffer Kolumbuksen hauta. Katedraalissa on Giralda kellotapuli, jonne voi halutessaan kiivetä ja sieltä näkee koko Sevillan. Kiipeäminen kellotapuliin sisältyy Katedraalin pääsymaksuun.

Joen rannalla yksinään seisova torni, on aikoinaan kuulunut osana Alcázarin linnaa. Joen toisella puolella ei ole juurikaan nähtävyyksiä.

Sevilla on tärkeä uskonnollinen pyhiinvaelluskohde. Varsinkin pääsiäisen aikaan siellä vierailee paljon ihmisiä. Katoliseen perinteeseen Espanjassa ovat aina kuuluneet näyttävät kulkueet.

Niitä järjestetään paikallisten pyhimysten päivinä ja juhlapyhinä.

Joskus Neitsyttä viedään kantaen paikasta toiseen syistä, jotka eivät aina turistille aukea. Näin kävi kohdallamme.

Kulkueessa oli soittokunta ja sitten suuren joukon ihastellessa Neitsyt tuotiin seremoniallisesti ulos kirkosta pimenevään iltaan ja kulkue lähti sen perään.Koko tapahtuma oli näyttävä ja tunnelmallinen.

Vaikka Sevilla oli melko eloisa kaupunki ja siellä oli väkeä liikkeellä, ei se tuntunut mitenkään turvattomalta tai ruuhkaiselta. Päinvastoin tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Ruoka oli hyvää ja hintataso yleisesti melko edullinen, jos liikkuu hieman pois turistipaikkojen läheisyydestä. Shoppailijalle Sevillasta löytyy kaikenlaisia ihania putiikkeja ja kauppoja. Onneksi meillä ei ollut tilaa ostaa mitään uutta laukkuihin laitettavaksi.

 

Córdoba

Teimme Sevillasta Córdobaan päiväretken. Otimme Santa Justan asemalta AVE-junan, jolla matkustimme näppärästi Córdobaan ja takaisin. Matka kesti noin tunnin. Córdobaan kulkevat myös edullisemmat, mutta hitaammat paikallisjunat. Yksittäin ostettuna lipun hinta on n. 15- 30 € suuntaansa, riippuen junatyypistä ja ajankohdasta. Junayhteyksiä Córdobaan on useita tunnissa.

Sevillasta pääsee Córdobaan myös linja-autolla. Córdoban juna-asema ei ole ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Kävellen sinne menee n. 20 minuuttia. Linja-autollakin pääsee asemalta turistikohteisiin, mutta aikaa matkaan menee yhtä paljon kuin kävellen. Jos ei ole kiire, kannattaa matka tehdä jalan, jolloin saa hyvän kuvan kaupungin uudemmasta osasta.

Córdoba on suosittu turistikohde. Syyskuun loppupuolella siellä onneksi oli hieman rauhallisempaa.

Kaupungin päänähtävyys on Mezquita tuomiokirkko, jonne on 8 € pääsymaksu. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, voi lipun ostaa lippuluukun sijasta alueella olevista automaateista.

Kirkko on mielenkiintoinen nähtävyys sisältä, sillä siellä on nähtävissä kirkon historia moskeijasta katoliseksi kirkoksi. Mezquitan torniin pääsee vain rajattu määrä vierailijoita ja lippu sinne maksaa 2 €.

Aamu on paras aika vierailla Mezguitassa, koska puolen päivän aikaan alkaa paikkaan tulla bussilasteittain turisteja Aurinkorannikon suunnalta.

Córdoban vanhakaupunki on myös itsessään nähtävyys. Sieltä löytyy keskiajalta peräisin oleva juutalaiskaupunginosa. Kapeilla kujilla oli kiva kävellä ja ihastella rakennuksia, joista useimpien seiniä koristi värikkäät kukkaruukut. Pieniä ja luokseen kutsuvia ruokapaikkoja oli tarjolla runsaasti ja ruoka olikin oikein hyvää.

Puente Romanon roomalainen silta on päiväsaikaan mitäänsanomaton näky, mutta voin uskoa, että iltavalaistus korjaa tilanteen. Kävelimme vielä Alcázar de los Reyes Cristianos –linnoituksen, jonka ainoa nähtävyys oli upeat puutarhat. Córdoba on sen verran pieni paikka, että siellä liikutaan jalkaisin. Alueeseen tutustuu helposti yhden päivän aikana.

 

Granada

Palasimme vielä päiväksi Sevillaan, ennen kuin lähdimme Granadaan. Sevilla-Granada välinen siirtymä tehtiin ALSA:n linja-autolla, koska Sevillasta Granadaan menee harvoin suoria junia. Jos olisimme ottaneet junan, olisimme joutuneet vaihtamaan junaa Antequera Santa Anassa ja se olisi asemien välisine siirtymineen venyttänyt matka-aikaa aivan turhaan.

ALSA:n Supra economy linja-autot ovat mukavia ja niissä on ilmainen wifi ja selkänojassa tv-ruutu, josta pystyi valitsemaan matkan ajaksi elokuvia tai muuta katsottavaa.

Tosin maisemat olivat matkalla sen verran hienoja, että niitä ihaili mielellään. Matka taittui mukavasti reilussa kolmessa tunnissa ja hintakin oli kohtuullisen huokea n. 20 €. Bussityypistä  riippuen matkan voi matkustaa edullisemminkin.

Sevillan linja-autoasema Plaza de Armas asema sijaitsee lähellä joenrantaa ja siihen on helppo mennä. Sen sijaan Granadassa Estación de Autobuses de Granada linja-autoasema on hieman etäämpänä kaupungin keskustasta. Keskustaan pitää jatkaa linja-autolla tai taxilla.

Granada oli huomattavasti vilkkaampi ja kansoitetumpi paikka kuin pieni ja rauhallinen Córdoba.

Alhambran upea linnoitus seisoo ylväänä kaupungin yllä. Linnoitus kätkee sisäänsä ylenpalttisesti koristellun palatsin ja upean puutarhan. Linnake sijaitsee kukkulalla kaupungin ulkopuolella ja parhaiten sinne pääsee taxilla, minibussilla tai kaupunkijunalla.

Kaupunkijuna toimii Granadassa myös Hop on Hop off periaatteella ja sillä pääsee kätevästi kaikkiin nähtävyyksiin. Itse nappasimme taxin Alhambraan ja matkalla huomasimme, että jotkut reippailijat aikoivat myös kävellä koko matkan ylös palatsille, iso homma, koska kiivettävää kukkulalle riitti.

Pääsyliput Alhambraan eivät olleet ihan edullisia. Päivälippu linnoitukseen maksaa 14.00 € ja siitä hinnat vaihtelevat ylöspäin riippuen ottaako opastuksen jne… Linnakkeen päivittäistä kävijämäärää rajoitetaan, miksi lippu kannattaa hankkia ennakkoon. Ostettuihin pääsylippuihin merkitään vierailuaika, mikä sujuvoittaa sisäänpääsyä. Alhambran alueelle pääsee myös ilman lippua, sillä maksullinen sisäänpääsy koskee vain tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Nasridien ja Generalifen palatseja sekä Alcazaban linnoitusta.

Linnoituskukkulan ja laakson toisella puolella kohoavalla kukkulalla on Albayzínin arabikaupunginosa. Se on rinteeseen rakennettu valkoisten talojen ja kapeiden kujien sokkelo. Albayzínin yläosassa on näköalapaikka, josta voi ihailla Alhambraa ja alla avautuvaa Granadan kaupunkia.

Näköalatasanteelta on kiva kävellä alaspäin ja päätyä alarinteen basaarikojualueelle, jossa on basaarimaiseen tapaan myynnissä kaikenlaista tavaraa.

Granadan katedraali on myös näkemisen arvoinen paikka. Siellä sijaitsee hautakammiona toimiva Kuninkaiden kappeli.

Tännekin voi ostaa liput ennakkoon, mutta me ostimme ne ovelta ja mitään suurempia jonoja katedraaliin ei ollut.

Liput maksoivat 5 € kumpaankin paikkaan erikseen. Granadassa on myös useita muita kirkkoja, jotka ovat vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, muuta kätkevät sisäänsä mieletöntä loistoa ja kauneutta.

Näkemisen arvoinen olisi varmaankin ollut myös Sacromonten luola-alue, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet. Granadassa ei juurikaan hyödy metro tai bussilipusta koska keskusta-alueella voi hyvin siirtyä paikasta toiseen kävellen. Erikseen onkin sitten mietittävä miten siirtyy Sacromonten luolille tai Alhambraan.

Aamulla otimme jälleen ALSA:n linja-auton ja jatkoimme matkaa Alicanteen.

Granadasta Alicanteen pääsee parhaiten omalla autolla tai sitten linja-autolla.

Järkevää junayhteyttä ei tällä välillä ole. Linja-automatka kesti reilun 5 h ja siinä oli kaksi pysähdystä.

Harvoin liikumme linja-autolla, ja siksi tuntuikin hupaisalta, että tälläkin kertaa jouduimme koko linja-auton tarkastukseen. Pysähdyksellä Murciassa linja-auto tyhjennettiin matkustajista ja matkatavaroista ja huumekoirat ohjattiin tarkistamaan auto ja matkustajat. Kaikilta tarkistettiin myös matkustusasiakirjat ja henkilöllisyys. Eikä aikaakaan, kun pari nuorempaa heppua poistettiin matkatavaroineen kyydistä.

Matka muiden osalta sai jatkua reilun tunnin viivästyksen jälkeen…siis kohti Alicantea!

 

 

 

 

Junailua Espanjassa osa 1 Madrid -Segovia -Toledo

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Lensimme Madridiin Luftansalla Munchenin kautta. Lennot olivat mukavat ja tarjoilu pelasi, vieläpä ilmaiseksi. Eipä taida olla enää kovinkaan monta lentoyhtiötä, jossa saa muutakin kuin kahvin ja veden ilman lisämaksua. Munchenin kenttä on iso, mutta helposti sukkuloitavissa.

Tällä matkalla otimme käyttöön Renfen Spain Passin, joka oikeuttaa valittuun määrään matkoja yhden kuukauden sisällä missä tahansa Espanjassa. Matkoja voi valita oman tarpeensa mukaan 4 – 10 kappaletta kuukauden sisällä ja hinnat alkavat alle 200 €/ henkilö. Renfe Spain Passi kelpaa ainoastaan suurennopeudenjunissa (AVE), pitkänmatkanjunissa (Larga Distancia) sekä taajamajunissa (Media Distancia).  Paikallisjunia (Cercanias/Rodalies) voi käyttää ilmaiseksi ennen ja jälkeen pitkänmatkanjunalla tehdyn matkan.

Matkasimmekin pitkät siirtymät AVE-junilla, jotka vetivät täysin vertaansa lentokoneille.

Pitkätkin siirtymät sujuivat sukkelasti 300 km/ h kiitävällä vauhdilla, katsoen ohjelmia istuimen näyttöruudusta ja pelaten Scrablea.

Istuimet olivat tilavia ja matkalaukuille löytyi riittävästi tilaa. Kaikki palvelut toimivat moitteettomasti junassa. Istuinvaraukset on kuitenkin tehtävä erikseen, mikä hieman nostaa kokonaishintaa. Istuinvarauksen hinta on n. 10 €/matka, riippuen junasta.

Pitkien siirtymien välisiin juniin, kuten Bacelona – Valencia sekä Madrid- Sevilla on lentokenttämäiset turvatarkastukset.

Spainn Passiin kuuluu myös erilaisia muita etuuksia ja alennuksia. Kannattaakin katsoa suoraan Renfe Spainn sivuilta lisätietoa juna passista ja etuuksista.Ensi vuonna pääsemmekin nauttimaan + 60 etuisuuksista. Seniorit, jotka ostavat Tarjeta Doradan, voivat saada huomattavan alennuksen useimmista junalipuista, jolloin kannattaakin räknätä, mikä tulee halvimmaksi vaihtoehdoksi.

Espanjaan voi myös hankkia Interrail One Country Passin, mutta tällä lipputyypillä matkustettaessa tulee varata paikkalippu kaikkiin juniin erikseen ja passin ostaminen/tilaaminen sekä käyttö vaikutti hieman hankalammalta kuin Spainn Passin hankkiminen.

 

Madrid

Saavuimme Madridiin, josta alkoi  lähes pari viikkoa kestävä Espanjan junakierros.  Hotelimme Emperador sijaitsi lähellä niitä muutamia nähtävyyksiä, joita Madridissa on. Madrid onkin enemmän kuuluisa urheilutapahtumistaan. Madridista on kuitenkin kätevä matkustaa lähellä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin ja yhteydet muualle Espanjaan ovat erinomaiset.

Olimme Madridissa syyskuun lopussa ja silloin siellä oli mainiot kelit ja vähemmän turisteja liikenteessä.

Madrid on iso paikka, ja kerralla on mahdotonta ottaa haltuunsa koko kaupunkia ja sen ympäristöjä.

Madridissa lähes kaikkialle pääsee metrolla. Metro onkin kätevin tapa liikkua, jos ei jaksa tai halua kävellä. Kertalippu metroon maksaa n. 2 € euroa, mahdollista on hankkia joko 10 kerran matkalippu tai 1-7 päivän päivälippu. Käytimme myös jonkin verran taxia, joita oli helppo napata lennosta. Taxilla liikkuminen oli hyvin vaivatonta ja melko edullista.

Kävimme Madridissa kuninkaanlinnassa ja se oli kyllä pääsymaksunsa arvoinen käyntikohde. Linna on Euroopan suurimpia palatseja ja siellä riitti niin kuvattavaa kuin katseltavaakin.

Myös Plaza Mayor osui reitillemme. Kauniin aukion laidalla oli kiva naukata Gin Tonicit, jotka tarjoiltiin vapaalla kädellä ja korkealta kaataen niin, että makukin muuttui paljon paremmaksi kuin perinteisessä mitatussa versiossa.

Jos juomaa tuli nyt kehuttua, niin ruoka ei Madridissa ollut kummoista. Tosin emme eksyneet tähtiravintoloihin.

Madridin suuren museokolmikon naapurissa sijaitsee Parque del Retiro, joka on kaupungin suosituin puisto ja ulkoilualue. Siellä on liikkeellä paljon erilaisia ihmisiä, samoin kuin aktiiviliikkujia. Pradon taidemuseoon mennessä kannattaa varautua jonottamiseen. Jonoa alkaa muodostumaan jo heti aamusta ja se pahenee kun turvatarkastus hidastaa jonon etenemistä.

Kävimme katsomassa vielä illalla flameco esityksen, mikä ei nyt ollut kovin kummoinen spektaakkeli.

Lisäksi hankittavana oli Real Madridin pelipaita lapsenlapselle. Mainita täytyy, että turvatarkastus tehdään myös mentäessä Real Madridin viralliseen fanikauppaan.

Madridista voi tehdä kätevästi erilaisia päiväretkiä ympäristön kaupunkeihin. Mainioita paikkoja Madridin ympäristössä ovat Alcalá de Henares, Aranjuez ja El Escorial. Näihin emme matka-aikataulun puitteissa ehtineet mutta priorisoimme käyntikohteiksi Segovian ja Toledon.

 

Segovia

Matkustettaessa Segoviaan valittavana on pari tuntia kestävä perusjuna tai sitten reilussa puolessa tunnissa kulkeva AVE-juna. Kaupunkiin pääsee myös bussilla. Jos matkustaa Segoviaan perusjunalipulla on sen hinta n. 10-15 € / suunta. Jos menee AVE-junalla hinta pyörii siinä 20 € hujakoilla suuntaansa, riippuen ajankohdasta. Jos käyttää Spain Passin matkoja tähän pitää hankkia istumapaikka ja silloin kannattaakin jo laskea tuleeko halvemmaksi ottaa matka passista vai ei.

Juna Segoviaan lähtee Charmartinin juna-asemalta. Juna-asema sijaitsee hieman kauempana kaupungista.

Asemalta lähtevät junat maan luoteisosaan, sekä Portugalin Lissaboniin.

Asemalle pääsee metrolla ja bussilla, mutta me hurautimme sinne taxilla, koska se oli aikataulusta johtuen kätevin tapa.

Valtava, uusittu betoninen asemarakennus ei ole kovin viihtyisä. Sen sisätilat olivat synkät, eikä sinne juurikaan osunut luonnonvaloa.

Segovian juna-asema Guiomar ei ole ihan keskustassa, joten juna-asemalta kannattaa ottaa bussi numero 11, jolla pääsee nähtävyyksien äärelle.

Segovia on tunnettu Rooman valtakunnan aikaisesta akveduktista. Akvedukti onkin vaikuttava näky ja paljon paremmin säilynyt kuin Rooman vastaava. Se onkin Unescon suojelulistalla. Akveduktin lisäksi Segoviassa kannattaa ehdottomasti tutustua Alcaraz de Segoviaan ja Catedral de Santa Mariaan.

Kaupunki on täynnä hienoja rakennuksia ja mukavia pikku katuja kauppoineen.

Heti alkuunsa jo totesimme, että aikataulussa tuli tehtyä moka. Emme saaneet haluttua aamujunaa, joten jouduimme lähtemään liikkeelle hieman myöhäisemmällä junalla. Valinta osoittautui virheeksi, sillä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa alunperin ajoittua junaa aikaisempi vaihtoehto.

Vierailu Segoviassa olisi vaatinut huomattavasti enemmän aikaa, kuin mitä olimme siihen varanneet. Yritimme kuroa kiinni menetettyä aikataulua ja otimme kaupungista taxin, jolla ajoimme suoraan kukkulan päällä olevalle Alcázar linnalle. Hauska sattuma, mutta  Toledonkin linnan nimi on Alcázar. Linnalle olisi päässyt myös bussilla tai kävellen.

Saadaksemme 8 € pääsyliput linnaan jouduimme tovin jonottamaan. Lipun olisi voinut ostaa ennakkoon netistä ja siten välttää jonottamisen. Linna oli kaikkineen näkemisen arvoinen, joten jonottaminen kannatti.

Kävelimme linnalta alas kaupunkiin marssivauhtia ja muutama kirosana tuli julkaistua ilmoille, kiiruhdettaessa paikasta toiseen.

Linnalta johti ihania pikkukatuja alas kaupunkiin ja niiden varrella oli paljon erilaisia kauppoja ja ravintoloita, jotka tarjosivat paikallista herkkua, cochinilloa, kokonaisena paistettu juottoporsasta. Makuelämys jäi tällä kertaa kiireestä johtuen kokematta.

Olisi ollut niin kiva katsella paikkaa hiukan tarkemmin. Kaikki tärkeä tuli kuitenkin nähdyksi, mutta kiireen tunne ei ollut kiva.

Viimeisellä junalla matkasimme kohti Madridia. Seuraavana päivänä olikin Toledon vuoro.

 

Toledo

Madridissa on kolme juna-asemaa. Toledoon juna lähtee Atocha asemalta. Atocha asema on suurin Madridin juna-asemista ja se sijaitsee Madridin keskusta-alueella. Matka Toledoon kestää n. ½ tuntia. Edestakaisen lipun hinta on n. +/-  30 € ajankohdasta ja junasta riippuen. Toledoon pääsee myös AVE-junilla. Toledon juna-asema on kävelymatkan päässä nähtävyyksistä.

Toledon yksi nähtävyys on Alcázar linna, joka seisoo ylväästi mäen päällä. Nykyisin linna on sotamuseona. Muut Toledon tärkeät nähtävyydet ovat Catedral Primada sekä San Juan de los Reyesin luostarialue.

Katedraaliin on reilun 10 € pääsymaksu, mutta se kannattaa maksaa, vaikkakin jonottamaan todennäköisesti joutuu, jos ei ole hoksannut ostaa lippua ennakkoon. Katedraali oli hieno ja pitää sisällään  paljon erilaista taidetta. Onko se kuitenkaan kaikista kaunein katedraali – lienee makuasia? Katolisessa maailmassa on paljon vastaavia katedraaleja ja kirkkoja.

Toledossa on paljon kivaa katsottavaa, ihania kapeita kujia ja kauppoja, mutta varsinaisia nähtävyyksiä ei ole kovinkaan montaa. Toledon linnoituksen sisäpuolinen alue nähtävyyksineen on kävelyetäisyydellä toisistaan ja kaupungissa liikutaankin kävellen.

Erityisesti Toledossa myydään erilaisia miekkoja ja muita teräaseita.

Sain kuin sainkin mieheni pidettyä erossa miekoista, koska kotikokoelman kartuttaminen raahaamalla miekkaa mukana ympäri Espanjaa, ei tässä matkustusmuodossa olisi ollut kovin järkevää.

Kaupungissa on myös useita hyviä ravintoloita ja kahviloita, ihan sopuhintaan. Paikka oli syyskuun lopussa melko rauhallinen ja ihan turvallisen ja leppoisan oloinen.

Hieman jäin harmittamaan se, että Toledoon olimme varanneet aikaa enemmän kuin esim. Segoviaan. Toledossa ei ollut juuri mitään eriskummallista nähtävää katedraalin lisäksi ja paikka oli kierrelty melko nopeasti. Voisi jopa sanoa, että pienoinen pettymys koko paikka.

 

 

 

Radalla

Radalla

Meiltä jäi aikoinaan reilaaminen väliin, siispä teemme sen nyt. + 50 ja +60 on hyvä ikä pakata hammasharjat vetolaukkuun ja lähteä radalle. Aiemmin matkustimme lapsilauman kanssa erilaissa rantakohteissa ja kammoksuimme kaupunkipaikkoja. Aika ja ajatukset onneksi muuttuvat.  Nyt liikumme ekologisesti pääasiallisesti junilla, joilla pääsee ketterästi kaupunkien keskustoihin. Muutaman kerran olemme joutuneet vuokraamaan auton tai ottamaan bussin päästäksemme haluamaamme kohteeseen.

Junailu on hauskaa, vaivatonta ja edullista. Pienten 3-14 pv  reissujen tekeminen, joskus hieman pidempienkin, on tuottanut tuhansia kilometrejä radalla, pirusti kuvia ja mielettömän määrän mukavia muistoja. Lennot ostamme tarjouksilla ja yksittäin eri kaupunkeihin. Joskus halvin vaihtoehto on ollut rengasmatkat, jolloin meno-paluu lento samasta kohteesta on paras ja helpoin valinta.

Junailussa kannattaa miettiä tarkkaan reitti ja päivän aikana liikuttavat siirtymät. Olemme ostaneet sekä irrallislippuja, että maa- ja aluekohtaisia passeja, riippuen aina tarpeesta. Eri maissa on myös tarjolla erilaisia viikonloppupaketteja ja ryhmäalennuksia.

Kannattaakin Googlata junailuvaihtoehtoja etukäteen.

Matkustaminen etenkin Keski-Euroopassa on ollut kohtuullisen edullista ja junalla on päässyt melkein aina suoraan kaupungin keskustaan.