Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Lappeenranta, Hamina, Kotka ja Loviisa

Lappeenranta

Lappeenrannassa olemmekin vierailleet usein, mutta aina on ollut kiire ja turistina olo ei ole mahdollistunut.

Teimme useita vuosia sitten viisumivapaan risteilyn Viipuriin M/S Carelialla.

Tuo risteily muistuu edelleen mieleeni mainiona kokemuksena.

Mahtavat maisemat ja kymmenet sulkuportit tekivät aurinkoisessa säässä, yön yli Viipuriin tehdystä matkasta oikein mukavan.

Takaisintulo matkalla saimme vielä kuunnella iloista haitarin soittoa.

Saimaan kanava täytyy kokea ja kuvata. Parhaiten kanavat pääseekin kuvaamaan kun itse kulkee niissä. Kuva kanavasta on aiemmalta kanava- risteilyltämme.

Kanavissa kulku on mielenkiintoista puuhaa, joka ei ole aivan nopeaa, vaan vie oman aikansa, no mihinpä lomalaisella olisikaan kiire?

Lappeenrannan nähtävyydet ovat lähekkäin satamassa ja sen vieressä sijaitsevassa linnoituksessa.

Satama on Lappeenrannan sydän. Suuriosa toiminnoista ja ajanvietosta onkin keskittynyt satama-alueelle.

Satama-alueella kahvin lisäksi kannattaa jonottaa perinteisiä herkkuja – Vetyä ja Atomia.

 

Linnoituksen tai Vanhan kaupungin alueella on pieniä putiikkeja, museoita, näyttelyitä, ravintoloita kahviloita ja paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Lisäksi linnoituksen alueella on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, joka ei nyt kovin kummoinen ollut.

Kesäisin linnoituksen kupeessa toimii kesäteatteri, joka nyt oli suljettu. Linnoitus tuo hyvin esille Viipurin läheisyyden ja risteyskaupungin historiallisen merkityksen.

Sataman kärjessä oli rakenteilla Lappeenrannan hiekkalinna.

Hiekkalinna ei vielä näin kesäkuun puolella ollut valmis, mutta valmistumassa hyvää vauhtia. Hiekkalinnan alue avautuu kävijöille heinäkuun alusta.

Sisäänpääsy alueelle on ilmainen.

Lappeenrannassa voi normaali kesänä kulkea myös kaupunkijunalla, joka kiertää ympäri kaupunkia. Lähtöpaikka kaupunkikierrokselle on hiekkalinnan alueelta.

Nyt koronakesänä juna ei kulkenut.

Lappeenrantaa voi kait pitää jonkinlaisena kulttuurikaupunkina. Onhan heillä oma kaupunginteatteri ja vilkas erilaisten musiikkitapahtumien tarjonta. Myös balettigaala on kuulunut kaupungin kulttuuritarjontaan.

Lappeenrannan Marian kirkko keskellä kaupunkia osui kameraan, tosin kuvauksellisesti komeampi olisi varmaankin ollut kaupungista hieman kauempana ollut Lauritsalan kirkko tai Lappeenrannan ortodoksikirkko.

Lappeenrannan uudempi osa ei kovin kummoinen ole, eikä Lappeenrantaa voi missään nimessä kutsua kauniiksi kaupungiksi. Lappeenrannan ympäristössä olisi ollut paljonkin katsottavaa, mutta matkamme jatkui kohti Haminaa.

 

 

Hamina

Linnoituskaupunki Hamina ja sen pyöreä asemakaava edustaa renessanssin ideaalikaupunkimallia, miksi kaupunkia pidetäänkin niin merkittävänä. Kaupungin tähtimäisen muodon havaitsee parhaiten sen kahdeksankulmaiselta keskusaukiolta, josta lähtee kahdeksan säteittäistä katua, joita yhdistää Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu. Aluetta reunustaa kahdeksankulmainen linnoituskehä.

Linnoitukseen voi tutustua mainiosti kävelemällä Linnoituspolun kävelyreitin, joka alkaa Lipputornilta ja kiertää Haminan linnoitusvalleja mukaillen keskustan ympäri ja päättyy Raatihuoneentorille, linnoituksen keskipisteeseen.

Reitin voi kulkea kummin päin tahansa.

Lipputornin yhteydessä on lippupuisto, jossa liehuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä maiden itsehallintoalueiden liput. Lipputornia kutsutaan myös Rauhantorniksi ja se sijaitsee Haminan torin laidalla. Se rakennettiin aikoinaan linnoituksen komentajan lipputorniksi. Tornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfopiste.

Kaupungin keskipisteessä Raatihuoneentorilla on Haminan raatihuone sekä Johanneksen kirkko, joka on Engelin suunnittelema.

Haminassa on paljon katsottavaa pieneksi kaupungiksi.

Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta ja elävältä kaupungilta.

Sen historia ja monet mielenkiintoiset rakennukset saa turistin pysymään kaupungissa aiottua pidemmän ajan.

Puolustusvoimien Reserviupseeri- koulun (RUK) päärakennus on myös yksi kauneimmista rakennuksista Haminassa.

Kaupunkiin liittyi myös erityisiä muistoja armeija-ajasta, joten kaupunkia ajettiin ristiin ja rastiin, sinne ja tänne.

Haminan linnoituksen alueella järjestetään joka kesä suosittu Hamina Tattoo sotilasmusiikki- festivaali.

Kuten monet muutkin festivaalit, sekin oli tältä kesältä peruttu.

Haminassa on myös Tsaarinajan samovaarimuseo, joka harmistuttavasti oli kiinni. Sinne täytyy suunnata jonain päiväretkipäivänä. Museo vaikutti varsin mielenkiintoiselta.

Vaikka ei nyt ihan nähtävyys, niin silti mielenkiintoinen rakennus.

Hamina Pietarin ja Paavalin ortodoksikirkko ihastuttaa pyöreällä muodollaan.

Kirkko on myös kaunis sisältä ja sitä vielä korostaa seinien kaarevuus sekä katosta kauniisti seinille tuleva valo.

Kirkko on auki kesäaikana ti-su klo 11-16.

Sen ikonostaasi on kaunis. Kirkossa on paljon katsottavaa vaikka se itsessään ei kovin iso olekaan.

Kirkossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Uusin nähtävyys Haminassa on 100 metriä korkea teräksinen lipputanko, jossa liehuu ulkovaltojen Suomelle 100-vuotis itsenäisyyslahjana lahjoittama suurlippu.

Valtavan kokoinen Suomen lippua liehuu salossa joka päivä ympäri vuorokauden.

Kesäisen sinistä taivasta vasten kauniin lippumme ulkomuoto ja värit korostuivat ja toivat esiin sen upean sanoman ja ajatuksen.

Salpalinjan puolustuslinjan yksi osuus kulkee lähellä Haminaa.

Haminasta noin 30 kilometrin päässä Virolahdella on bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museo.

Itärajan pitkää puolustuslinjaa voi myös käydä katsomassa usealla paikalla itärajan tuntumassa.

Haminasta pääsi aiemmin julkisella vuoroliikenteellä Tammioon ja Ulko-Tammioon, mutta nykyään vuoroalus näihin kulkee ainoastaan Kotkan kautta.

Haminassa on paljon katsottavaa niinkin pieneksi kaupungiksi. Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta pieneltä kaupungilta.

 

 

Kotka

Kotka on monelle tuttu ainoastaan Junnu Vainiosta ja Meripäivistä. Kotka jääkin helposti monelta käymättä, vaikka on vain reilun puolentoista tunnin ja 130 km ajomatkan päässä Helsingistä.

Kotka on mainio päivän retkikohde pääkaupunkiseudulta tultaessa ja matkalla Kotkaan voi poiketa moneen muuhunkin kohteeseen.

Loviisa ja Hamina esimerkiksi ovat hyvin lähellä Kotkaa.

Kotka on melko kaunis ja vehreä kaupunki.

Kotka onkin oikea puistokaupunki. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen on luonut useita kauniita puistoja Kotkaan, joissa kannattaa vierailla.

Kuuluisin, jopa nähtävyydeksi noussut Sapokan Vesipuisto on voittanut palkintoja, eikä ihme sillä puisto on mainio paikka viettää aikaa ja nauttia upeasta puutarhasta.

Meidänkin vierailun aikana puistossa oli paljon väkeä ja erityisesti perheitä viettämässä aikaa. Unohtaa ei kannata Palotorninvuoren puistoa ja Isopuistoa, jotka myös ovat kerrassaan upeita.

Kotkassa on säilynyt useita upeita vanhoja rakennuksia.

Merimiestunnelmaa voi vielä etsiä legendaarisesta merimieskapakka Kairosta, joka vastikään kunnostettiin.

Kairon remontoinnin yhteydessä pihalle rakennettiin iso terassialue, joka on paikkakuntalaisten suuressa suosiossa.

”Merimieskapakka” Kairossa kannattaa piipahtaa jo ihan sen erikoisen sisustuksen takia.

Nykyään Ravintolana toimivan paikan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten aikoinaan jättämiä kirjoituksia.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen. Ravintola tekeekin yhteistyötä Kotkan teatterin kanssa ja niinpä tarjolla onkin laadukkaita esityksiä.

Kotkan satamassa on arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen merikeskus Vellamo.

Vellamossa on kolme eri museota; Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo.

Museossa on paljon katsottavaa ja koettavaa, sillä monessa paikassa kokemus perustuu interaktiivisuuteen.

Lapset on erityisesti huomioitu tässä museossa. Kiva museo, kannattaa käydä. Vellamon kattoterassille pääsee myös ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Kesällä Vellamo on avoinna ma-ti, to-su klo 10-18 ja ke klo 10-20. Harmillisesti se on kiinni viikonloppuisin. Sisäänpääsymaksu Vellamoon on 12 €/ aikuiset, lapsilla on vapaa sisäänpääsy.

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Maretarium, jossa voi tutustua kotimaisiin kaloihin.

Luonnonmukainen akvaario yllättää monipuolisella kalalajikkeistolla ja harvinaisuuk- sillaankin.

Ensi arvaamalla ei voisi kuvitella, että maamme vesissä elävien kalojen kirjo on niinkin suuri ja lajistoissa oli paljon sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Paikka oli oikeasti aika mielenkiintoinen. Maretarium on avoinna joka päivä klo 10-19. Sisäänpääsy akvaariokokemukseen maksaa 14,50/ aikuiset ja 8 €/lapset. Onneksi tännekin on perhelippuja saatavilla. Suomen hyvinkin kalliit museoiden hinnat ihmetyttävät edelleen.

Maretarium vieressä on vilkas vierasvenesatama, jossa on kiva nauttia kaffit.

Kotkan Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko on myös mielenkiintoinen vierailukohde.

Tästäkin ortodoksi kirkosta puuttuvat tyypilliset ja ortodoksi kirkoille tunnusomaiset sipulikupolit.

Sisältä kirkko on koristeellisen hieno.

Ortodoksi kirkot ovat koristeellisia ja näyttäviä upeiden ikonien ja ikonostaasin ansiosta ja usein niitä pidetäänkin mielenkiintoisempina kuin pelkistettyjä luterilaiskirkkoja.

Hauska ja kiva kokemus on Kotkan keskustassa oleva, noin kahden kilometrin mittainen veistospromenadi.

Lehmusbulevardilla on veistoskokoelma, joka käsittää pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Veistoksia on Lehmusesplanadin lisäksi Toivo Pekkasen puistossa ja Sibeliuksen puistossa.

Kotkan meripäivät on yleisömäärältään Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma ja kuten kaikki muutkin kesän suurtapahtumat, niin meripäivätkin on tältä vuodelta peruttu.

Kotkan ympäristössä on myös mainioita kohteita, joihin kannattaa tutustua, jos aikaa vaan on.

Kotkan ja Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on suosittu retki- ja vierailukohde. Saaren eteläkärjessä on parikymmentä taloa käsittävä entinen kalastajayhdyskunta, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Kaunissaareen pääsee Kotkasta kesäkuukausina päivittäin yhteysveneellä. Myös muille saarille kuten Kuutsalo, Tammio ja Ulko-Tammio sekä Varissaari kulkee yhteysvene.

Toinen mainio retkikohde on Langinkoskella sijaitseva Keisarillinen kalastusmaja.

Paikka on edelleen melkein alkuperäisessä muodossa.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista. Itse koskea pidetään myös eteläisen Suomen parhaana meritaimen koskena.

 

 

Loviisa

Loviisa on pieni kaupunki.

Tunnettu se on ydinvoimalastaan ja Wanhojen talojen näyttelystä, jolloin monet vanhojen talojen omistajat avaavat pihat ja ovet yleisölle.

Tapahtuma kerääkin perinteisesti paljon kävijöitä Loviisaan. Tänä vuonna tämäkin tapahtuma on peruttu koronasta johtuen.

Loviisa on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja onkin siis mainio päiväretkikohde.

Itse Loviisassa ei ole paljonkaan katsottavaa, mutta jos Loviisa päivään liittää lähialueilla olevat kohteet ehtii nähdä ja kokea paljon.

Kaupungin läpi kulkee yksi väylä.

Toisessa päässä kaupunkiin tulijan vastaanottaa Loviisan näyttävä kirkkorakennus.

Kirkko seisoo aivan kaupungin suulla, kunniapaikalla.

Näyttävä punatiilinen kirkko on kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

Toisessa päässä pikkuista kaupunkia ensimmäinen merkittävä nähtävyys on Loviisan maalinnoitus.

Maalinnoitus on osa linnoitusketjua, johon myös Svartholma kuuluu.

Loviisasta löytyy useita kauniita vanhoja rakennuksia.

Näyttävä vaaleanpunainen kaupungintalo on oikea katseen vangitsija.

Se seisoo uljaana Loviisan torin reunalla.

Bongan Linna toimii nykyään galleria-ateljeena. Paikassa on nähtävissä Riitta Nelimarkan teoksia. Sisäänpääsy galleriaan on 8 €/ aikuinen. Galleria on avoinna heinä- ja elokuussa ja silloinkin ainoastaan lauantaisin klo 13-16.

Laivasillalla on Loviisan vierasvenesatama sekä muutamia punaisia makasiineja, joista lähinnä rantaa olevassa rakennuksessa on vaatimaton Merenkulkumuseo. Museo on avoinna päivittäin ja siihen pääsee tutustumaan 5 €/ aikuinen, lapset alle 12 vuotta ilmaiseksi. Muissa makasiineissa on ravintoloita, kahvioita ja pikku putiikkeja.

Loviisan nähtävyyksiin kuuluu myös Kukkukiven näkötorni, joka sijaitsee Myllyharjulla.

Torni on erikoinen ja poikkeava muiden kaupunkien näköalatorneihin verrattuna.

Näköalatornin punainen väri saa sen näyttämään vieläkin erikoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta.

Tornista avautuu kauniit näkymät Loviisanlahdelle.

Harjulla voi ihailla myös vanhaa tuulimyllyä.

Merkittävä rakennus Loviisassa on  ravintola Kappeli, jonka 150-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tapahtumia sekä tunnettuja vieraita ja esiintyjiä.

Kappeli on ainoa rakennus, joka on jäljellä Loviisan kukoistuksen ajasta, 1800-luvun lopulla alkaneesta kylpyläkaudesta.

Kauniisti entisöity Kappeli palvelee niin kahvilana, kuin ravintolana tarjoten matkailijoille kauniin ja virkistävän keitaan keskellä upeaa Kappelinpuistoa.

Svartholma on suosittu koko perheen käyntikohde, jonne pääsee reittiliikenneveneellä. Saaressa on myös kesäravintola. Merilinnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Svartholman merilinnoituksessa kuluukin päivä mukavasti, mutta luonnontilaiset polut ja korkeat porrastukset voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille. Matka reittiliikenneveneellä saareen kestää 30 minuuttia ja edestakainen matka maksaa meno-paluulippuna 18 €/aikuinen, 9 €/lapsi.

Toinen matkan varrella oleva tutustumiskohde on Strömforsin ruukki ja sen alueen eri toiminnot ja tarjonta.

Pajamuseossa voit nähdä millainen ruukki oli ennen ja mitä välineitä käytettiin, kun valmistettiin rautaesineitä kuten nauloja ja työkaluja.

Pajamuseo on auki ma–su klo 10–18 ja sinne on  vapaa pääsy.

Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle.

Alueella on paljon katseltavaa. Paikassa on myös useita eri pikku putiikkeja ja kahviloita. Valitettavasti kuten monessa muussakin paikassa, niin täälläkin kesäteatterin kesän esitykset on peruttu.

Uutuutena Loviisan turismin tarjontaan on tulossa Agricola museo, joka aukeaa 1.7.2020 Koskenkylässä. Museo kertoo Pernajassa syntyneen suomen kirjakielen isänä tunnetun Mikael Agricolan elämästä.

 

 

Kotona taas

 

Pitkä kotimaan round trip takana, noh pieni lenkki Norjaan bonuksena. Ei voi valittaa, vaikka kilometrejä kerääntyi melkoisesti, samoin istumista. Matkalta tarttui mukaan ihania muistoja ja kokemuksia sekä paljon upeita kuvia.

Asuntoautoilu ei ole pölhömpää, vaikka meillä sellainen ajatus alun perin olikin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Auto toimi erinomaisesti ja oli juuri sopiva retkikoti kahdelle aikuiselle.

Korona-aikana tämä matkailumuoto tuntui varsin turvalliselta ja kätevältä, varsinkin kun välillä tuntui, että olimme ainoat asuntoautoilijat tienpäällä – tosin matkamme loppuosassa autojen ja vaunujenkin määrä lisääntyi selvästi.

Ilmeisesti moni lähti liikkeelle vasta juhannuksen jälkeen.

Kyynärnivel jouti reisulla koville. Ihme, että emme saaneet tenniskyynärpäätä karavaanareille tutusta ahkerasta moikkaamisesta johtuen – karavaanari kun on kaikkien kaveri.

Meillä oli mukana myös oma tasku-wifi, joka osoittautui mainioksi vempaimeksi monessakin paikassa.

AAvuokrauksen kanssa yhteistyö toimi mainiosti ja palvelu oli erinomaista. Suosittelen lämpimästi! Takuumaksukin palautui tilille heti auton palutuksesta seuraavana päivänä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää tournelta löytää, niin hieman harmittamaan jäi pieni suunnistusvirhe, joka muutti meidän rajanylityspaikkaa takaispäin tullessa.

Toinen harmitus oli, että matka-aikamme ei millään olisi riittänyt tällä kertaa Lofooteille saakka.

Sen verran jäi kaivelemaan, että ei ole mahdotonta vuokrata asuntoautoa uudestaan ja tehdä pidempi Norjan kierros.

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rovaniemi, Kuopio ja Savonlinna

Takaisin Suomeen

Matka jatkui vastakkaiseen suuntaan, tosin kuin monella muulla asuntoautoilijalla, joita rupesikin näkymään enenevässä määrin matkalla kohti pohjoista. Matkareittimme kulki Enontekiön kautta Leville.

Sen verran oli pakko pyörähtää liikenneympyrästä vasemmalle, että Levin kesäasussa oleva laskettelukeskus piti käydä ikuistamassa.

Hiljaista oli täälläkin. Muutamia ihmisiä nautti auringonpaisteesta pyöräillen tai kävellen Levin raitilla.

Kohti Kittilää, jonka ohitimme läpikulkuna ja suuntana Rovaniemi.

Rovaniemelle uhrasimme muutaman hetken, ennen kuin jatkomme matkaamme Ranualle ja Pudasjärvelle, jossa kohtasimme tiellä parisataapäisen porotokan.

Millään eivät meinanneet siirtyä alta pois.

Löntystelivät pitkin tietä ja tienviertä, levittäytyen tien kummallekin puolelle syömään.

Vielä hetki ajoa edessä ja lopulta Paltamoon, jonne pistimme automme parkkiin. Pitkän ajorupeaman päätteeksi saimme mahtavaa palvelua, kun Paltamo Golfin yhteydessä olleelta leirintäalueelta saimme vielä ylimääräisen yksityisen saunavuoron käyttöömme, kiitos ja kumarrus.

Aikaisin aamulla jatkoimme matkaa suuntana Savonlinna ja keskikesän juhla juhannus.

Pyörähdimme matkalla Kajaanissa, jossa ei juuri muuta nähtävää ollut kuin vanhan Linnan rauniot ja komea puukirkko.

Matka kulki kohti tämän etapin päätepistettä Savonlinnaa, Rovaniemen ja Kuopion kautta, joissa pysähdyimme tutustumaan kaupunkeihin hieman pidemmäksi aikaa.

 

Rovaniemi

Olemme ajaneet monta kertaa Rovaniemen ohi joko yöjunalla tai autolla, pysähtymättä sinne kunnolla. Kerran on joulupukkia käyty lapsiperheellisenä joululomailun yhteydessä moikkaamassa.

Rovaniemi mielletään ennen kaikkea talvikohteeksi.

Rovaniemi tunnetaan erityisesti Joulupukista ja napapiirin rajasta. Eikä kesä tuo tähän muutosta. Joulupukin virallisena kaupunkina se on brändätty tiukasti Rovaniemen imagoon kesät talvet.

Joulupukin voi tavata Joulupukin Pajakylässä ympäri vuoden. Tosin kesällä aukioloajat vaihtelevat klo 10-17 välillä. Joulupukin Pajakylä sijaitsee hieman Rovaniemen keskustan pohjoispuolella, tarkalleen virallisen Napapiirin kohdalla. Joulupukin pääpostikonttorista voi lähettää Joulupukin omalla erikoisleimalla varustetun postikortin. Alueella on myös ympärivuotista mökkimajoitustarjontaa.

Huvipuisto Santapark Acrtic World sijaitsee lähellä Joulupukin Pajakylää. Tänä kesänä se oli kuitenkin kiinni, mutta normaalisti avoinna ympäri vuoden.

Yksi Rovaniemen tunnusomainen maamerkki on komea Jätkänkynttilän silta, joka ylittää Kemijoen.

Kulttuuritalo Korundin tiloissa toimii Lapin kamariorkesteri ja Rovaniemen taidemuseo.

Varsinkin taidemuseossa on mielenkiintoista katsottavaa.

Siellä on nähtävänä Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoittama laaja suomalaista nykytaidetta esittävä kokoelma. Korundi on avoinna ti-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Museo on kiinni maanantaisin. Sisäänpääsy näyttelyyn on 10 €/ aikuinen ja 6 €/ lapsi. Lisäksi on tarjolla perhelippuja.

Rovaniemen kuuluisin aukio on Lordin aukio, joka aiemmin tunnettiin Sampo aukiona.

Rovaniemen keskustassa olevan aukion nimi muutettiin Lordin Euroviisuvoiton jälkeen.

Aukio on etenkin kesäisin suosittu erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana.

Tänä kesänä tämäkin paikka oli melko hiljainen, kuten tapahtumatarjontakin.

Rovaniemen tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuulu Arktikum museo jonne sisäänpääsymaksu on 15 € / aikuinen ja 5 €/lapsi. Museoon ja tiedekeskukseen on saatavilla myös perhelippuja.

Arktikum on tiedekeskus ja museo, joka esittelee pohjoista luontoa, sen kulttuureja ja historiaa.

Museo on avoinna kesäaikaan ti-pe klo 10-17 ja la-su klo 10-16. Maanantaisin tämäkin museo on kiinni.

Museon erikoinen lasinenkäytävä on varsin komea niin sisältä, kuin ulkoakin.

Metsästä kiinnostuneille on mahdollisuus tutustua Rovaniemellä Ounasjoen rannalla sijaitsevaan Pilke taloon, jossa on tietoa pohjoisen metsistä sekä pilke-kauppa, josta voi ostaa metsäaiheisia tuotteita. Paikka on avoinna ti-pe klo 9-18 ja viikonloppuna klo 10-15. Maanantaisin paikka on suljettu. Sisäänpääsy kustantaa 7 € / aikuinen ja 5 € /lapsi. Myös tänne on tarjolla perhelippuja.

Arkkitehtuurin ja taiteen ystäville tärkeitä nähtävyyksiä kaupungissa ovat Alvar Aallon suunnittelemat Lappiatalo, Lapin Maakuntakirjasto ja kaupungintalo.

Rovaniemi on oikeastaan melko pieni kaupunki, jossa on selkeä ja helposti liikuttava ydinkeskusta. Kätevin tapa liikkua keskustassa on joko kävellä tai kesällä polkupyöräillä. Pyörän vuokraaminen onnistuu kaupungissa vaivattomasti.

Rovaniemen ympäristössä on myös useita mielenkiintoisia käyntikohteita. Ounasvaaran laskettelukeskus ympäristöineen, Ranuan eläinpuisto, jossa on nähtävillä pohjoisen eläimiä ja lisäksi Suomen ainoat jääkarhut. Myös Luosto on kiinnostava päiväkohde, samoin kuin Lampivaaran ametistikaivos, jossa voi voi tutustua jalokivituotantoon. Kaivos on Euroopan ainoa yleisölle avoin jalokivikaivos.

 

 

Kuopio

Kuopio vaikutti kaikin puolin kivalta kaupungilta. Torilla riitti kuhinaa juhannusaaton aamupäivällä.

Heti huomasikin, että tori on Kuopion sydän. Torilla oli paljon ihmisiä.

Kuopio on kuuluisa kalakukoistaan, mutta saa torilta muutakin.

Iloinen puheensorina täytti torin ja kauppa kävi.

Uusitun torin vieressä on kauppahalli, jossa voi maistella savolaisherkkuja ja nauttia leppoisasta palvelusta.

Kuopion torilta on melko lyhyt matka satamaan, joka on kesäisin suosittu ajanviettopaikka ja iltakävelyjen kohde. Satamasta voi hypätä sisävesiristeilylle ja tutustua Kallaveden upeisiin maisemiin.

 

Pienet lähiristeilyt, lounasristeilyt ja iltaristeilyt ovat varsin suosittuja.

Kahden tunnin lounasristeilyt, jonka hinta oli 29 €/ aikuinen ja 15 €/ lapsi näyttivät olevan loppuunmyytyjä koko kesäkuulle.

Myös pidempiä sisävesiristeilyjä tehdään Järvi-Suomesta aina Helsinkiin saakka.

Kuopiossa oli myös runsaasti liikkeellä polkupyöräilijöitä. Moni olikin napannut keltaisen sähkökaupunkipyörän alleen, jolla sitten hurutteli kaupungin alueilta toisille.

Puijon torni on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Kuopiossa. Se on myös paikka, jossa on Kuopion vierailulla käytävä.

75 m korkea Puijon torni on auki yleisölle koko kesän ja sen erikoisuus on pyörivä ravintola.

Ylhäällä tornissa on myös kahvio.

Tornin juurella on pieni matkamuisto- myymälä sekä hotelli-ravintola Puijon Maja.

Puijon tornista oli hyvä ihailla loputtomia järvi- ja metsämaisemia.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-18.

Hissikyyti ylös torniin maksaa 7 €/aikuinen ja 4 €/ lapset.

Kuopiossa voi myös tutustua Korttelimuseoon, joka esittelee entisajan koteja. Mielenkiintoisia käyntikohteita ovat myös apteekki, sekä Minna Canthin työhuone ja erillinen näyttelysali. Pääsymaksu alueelle on 8 €/aikuinen ja lapset pääsevät alueelle maksutta. Juhannusaattona paikka oli harmiksemme kiinni. Minna Canth on  monella tapaa merkityksellinen henkilö koko Suomen historiassa ja häneen kannattaakin tutustua tarkemmin, vaikka näillä sivuilla.

Näkemisen arvoinen ja ehdoton käyntikohde olisi myös ollut Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, joka luetaan koko Länsi-Euroopan merkittävimmäksi ortodoksiseksi museoksi.

Harmillisesti sekin oli kiinni juhannusaattona.

Sisäänpääsy hinta museoon on 10 € / aikuinen ja lapsilta ei peritä pääsymaksua.

Kuopiossa on useita kauniita rakennuksia.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista on torin laidalla sijaitseva Kuopion kaupungintalo.

Kuopion yksi merkittävin kesäinen tapahtuma on Kuopio tanssii ja soi tapahtuma, joka oli tältä kesältä peruttu, mutta joka vuotinen tapahtuma onkin jo varattuna ensi vuoden tapahtumakalenteriin.

Kuopiosta etelään lähdettäessä vastaan tulee Juankosken ruukkialue, jossa sijaitsee Masuuni Brunou. Juankosken tehtaan ja työväen museo on Juankosken teollisuushistoriasta kertova museo. Museoon on pääsymaksu 2,50 €/ aikuiset ja 1 €/ lapset. Mutta kiinni oli tuokin.

Kun juhannuksen takia monet paikat olivat kiinni, eikä mihinkään kerran päästy, niin matkaan ja suuntana Savonlinna.

Matka jatku Leppävirran ohi, jossa mainostettiin Muumi jääluolaa Vesileppiksen yhteydessä. Olemmekin aikoinaan viettäneet pari yötä Vesileppiksessä, joka ei ole kummoinen kylpylähotelli. Muumien jääluola on Suomen ensimmäiseen hiihtoputkeen rakennettu uusi turistihoukutin ja pääsyliput sinne, olivat melko muikeat; 14 € ja 1-3-vuotiaat 7 €.

Matka jatkui… Sutjakkaasti ohi vilahtivat Varkaus ja Joroinen. Lopulta saavuimme yöpymispaikkaan Savonlinnaan.

 

 

Savonlinna

Saavuimme alkuillasta Savonlinnaan ja etsimme Vuohimäen leirintäalueen.

Nyt näin juhannusaaton kunniaksi olimme pysähdyspaikassa aikaisemmin kuin muissa matkamme pysähdyspaikoissa. Ilta oli vielä nuori ja edessä hyvin erilainen juhannusyö.

Vuohimäen leirintäalue oli oikein siisti ja toimiva. Paikka ei ollut ollenkaan täynnä, vaikka juhannuksena niin olisi voinut olettaa.

Grillasimme ja söimme maittavan aterian aurinkoisessa ja melko lämpimässä ilmassa. Muutama matkaseurue oli hieman äänekkäämmällä ja iloisemmalla tuulella, mutta muuten meno oli hyvin rauhallista. Suurin osa matkalaisista olikin iäkkäämpiä pariskuntia, vaunulla tai asuntoautolla liikenteessä.

Me emme samaan pystyneet, kuin kokeneemmat kollegat.

Muiden vaunujen edessä oli mattoa, kukkaa, kaasugrilliä ja jos jotakin kaunistusta sekä omasta radiosta soiva lempimusiikki.

Kaikilla oli myös markiisit alas veivattuina osoittamassa ulkoisen ”olohuoneen sijaintia”. Osalla oli ulkoteltat yhdistettynä vaunuihin.

Emme nähneet edes juhannuksen kunniaksi vaivaa veivata markiisia esille. Brutaalisti pari viinilasillista auton edustalla pystytetyllä omalla reviirillä, pelkät tuolit sisustuksena.

Aamusta suuntasimme kohti kesäistä Savonlinnaa, jossa voi nauttia kulttuurista ja järviluonnosta.

Menimme Savonlinnan rantaa aamukaffille ja sinne oli myös moni muukin löytänyt tiensä.

Lokkien iloinen kirkuna sai heti valpastumaan ylhäältä mahdollisesti syöksyvistä ruokarosvoista. Kahvioiden seiniin olikin laitettu kyltti, jossa kehotettiin varomaan rosvoavia lokkeja.

Savonlinna sijaitsee huikaisevan kauniin Saimaan vesistömaiseman, saarten ja tuhansien järvien keskellä. Täällä voi nauttia Järvisuomen upeista maisemista. Savonlinna on rakennettu kahdelle saarelle, jotka erottavat Saimaan selät, Hauki- ja Pihlajaveden toisistaan. Savonlinna onkin yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Matkustajasatamasta lähtee useita erilaisia risteilyjä Saimaan upeisiin maisemiin.

Risteilyn hinta vaihtelee matkan keston ja aluksen mukaan. Hieman joutuu maksamaan lisää höyrylaivaristeilystä.

1½ h risteily Höyrylaivalla maksaa 23€/aikuiset ja 11,50 €/ lapset.

Savonlinna on tunnettu Olavinlinnasta sekä linnassa heinä-elokuussa järjestettävistä Oopperajuhlista.

Saarella sijaitseva harmaa kivilinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna, ja se sijaitsee kätevästi aivan keskustan ja sataman tuntumassa, joten siihen on helppo tulla ja tutustua.

Tänä vuonna Oopperajuhlat oli peruttu koronan takia, minkä takia opaskierroksilla pääsi tutustumaan linnan sopukoihin ja maisemiin, joihin ei aiempina kesinä ole päässyt.

Opaskierrokset suomeksi on tarjolla pääsylipun hintaan tasatunnein.

Korona tilanteen takia ryhmän kokoa on rajattu, joten kaikki eivät meidänkään vierailulla mahtuneet mukaan.

Liput linnaan maksavat 12 €/ aikuinen ja 6 € / lapset. Myös perhelippuja oli myytävänä.

Linna on auki päivittäin klo 11-18. Linnan portaat ovat ajoittain hankalat kulkea, joten liikuntarajoitteisilla voi olla hankala liikkua niissä.

Euron lisämaksusta saa yhdistelmälipun Olavinlinnaan ja Savonlinnan maakuntamuseoon Riihisaaressa. Riihisaari on Olavinlinnan läheisyydessä ja siellä voi ihailla museohöyrylaiva S/S Salamaa, S/S Savonlinnaa, höyryhinaaja Ahkeraa ja tervahöyry Mikkoa, jotka kertovat Saimaan purjehdushistoriasta.

Olavin linnaan tultaessa kuljetaan Wanhan Savonlinnan läpi.

Alueen puutaloissa on useita kesäisin toimivia ruokaravintoloita, gallerioita ja käsityöläismyymälöitä.

Niin sanottu Vanha Savonlinna on pieni alue, eikä sen puutaloalue ole erityisen kaunis tai erikoinen.

Olisi ollut niin kiva käydä Nukke- ja lelumuseo Surutonissa, jonka esineistöön kuuluu noin 3 000 esinettä, joista noin puolet on nukkeja ja puolet muita leikkikaluja. Juhannuspäivänä museo oli kiinni, joten emme sinne päässeet. Sisäänpääsy museoon maksaa  6 €/ aikuinen ja alle 12-vuotiailta lapsilta 2,50 €.

Savonlinnan tapahtumakalenteri on normaalisti vilkas. Kaupungissa tapahtuu kesällä koko ajan ja monenlaista kulttuuritarjontaa ja toimintaa onkin tarjolla. Nyt monet tapahtumat oli peruttu vielä heinäkuulta, mutta muutamien elokuun tapahtumia vielä odoteltiin.

Matka jatkui kohti etelää. Vauhdilla ohitimme Punkaharjun, Imatran ja Joutsenon, suuntana Lappeenranta.

 

 

 

Raiteilta renkaille-kiepsahdus Norjassa; Tromssa, Alta ja Nordkapp

Kilpisjärveltä  Tromssaan

Kiire, kiire kohti rajaa… Olimme olleet jo lähtökuopissa ylittämään rajan, kunhan se vaan aukeaa. Aamulla tavarat kassaa ja suuntana Norja. Suomen puolella rajaa valot paloivat vihreänä –  eikun läpi. Norjan puolella rajavirkailija pysäytti ja halusi nähdä passimme. Pieni hymy rajavartijan kasvoilla antoi ymmärtää; ”Te olette sitten heti ylittämässä rajaa, kun se on mahdollista”… Kaikki kunnossa ja hyvän matkan toivotuksin kohti Norjaa.

Rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat kilometri kilometriltä aivan toisenlaiseksi kuin Suomen Lapissa. Niin upeita maisemia…

Voi miten kauniissa maisemissa saimmekaan ajella kohti Tromssaa.

Neljän tuulen tietä pitkin matkaa Kilpisjärveltä Tromssaan tulee 165 km.

Melkein yksin tiellä liikkujina ja upeita maisemia ihaillen matkan pituus ei tuntunut missään.

Saimme vielä auringonpaisteen kruunaamaan matkamme tekoa. Luonnon kauneus ja upeat merelliset vuoristomaisemat sen kuin korostuivat.

Lämmittävän Golf-virran vaikutus alkoi myös näkyä. Jäitä ei ollut, vaikka lunta vielä tunturien ja Lyngen vuoriston huipulla olikin. Myös puissa oli pienet lehdet ja nurmikin vihersi.

Kiemurtelevilla tunturiteillä nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 90 km/h. Täytyy myöntää että välillä hirvitti ajaminen ylös ja alas mutkittelevaa, melko kapeaa ja mutkaista tietä. Oma ajonopeus teillä oli maltillinen, eikä lähelläkään sallittuja maximinopeuksia.

Paikalliset kuitenkin baanasivat ohi reippaalla vauhdilla.

Olimme myös edellisenä iltana googlailleet tietoa autoilusta Norjassa.

Vaikka olimmekin toivoneet rajojen aukenevan, emme olleet ollenkaan varautuneet asiaan, joten nyt oli nopeasti selvitettävä monta asiaa.

Hyväksi havaittu tietopankki autoilusta Norjassa löytyi tältä sivustolta.

Norjassa ei kannata ajaa ylinopeutta, koska sakko on melko kallis + se pitää maksaa heti tai viimeistään poistuttaessa rajalta. Jos tämä rahtareiden tiedote on paikkansa pitävä, kannattaa todellakin ajaa nopeusrajoitusten mukaan.

Norjassa pystyi maksamaan joka paikassa kortilla. Vaihdoimme kuitenkin 100 € Norjan kruunuiksi, ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka tarve niiden käyttöön tulisi matkalla.

 

Tromssa

Tromssa olikin, jo matkalla ohitettujen pikku kylien jälkeen selvästi iso kaupunki. Se onkin maan seitsemänneksi suurin kaupunki ja myös Pohjois-Norjan pääkaupunki. Sää oli jälleen pilvistynyt.

Tromssa sijaitsee saaressa. Mantereelta kaupunkiin, saavutaan sillan kautta. Sijaintinsa ansiosta Tromssa on vilkas risteilyalusten ja turistien kaupunki, mutta myös kalastuskaupunki. Nyt satamassa seisoi useampi Hurtigruten laiva. Melko hiljaista oli koko kaupungissa. Vuorten ympäröimässä kaupungissa on myös aktiivinen kulttuurielämä, joka kerää ihmisiä kaupunkiin ympäri vuoden.

Maisemien ihailuun paras paikka on Jäämerenkatedraalin läheltä tunturin päälle vievä köysirata ja siellä oleva näköalapaikka, jossa on myös ravintola. Edestakainen lippu aikuiselta maksaa 230 NOK ja lasten lippu on 120 NOK.

Yksi Tromssan suosituimmasta nähtävyyksistä on Jäämerenkatedraali, jonka huomaa heti kaupunkiin saavuttaessa.

Tromssan puinen tuomiokirkko on yksi Norjan suurimmista kirkoista ja myös se on komea ja käymisen arvoinen.

Muita näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja on meriakvaario Polaria, joka sijaitsee vastakkaisella rannalla.

Polaria on maailman pohjoisin akvaario, jonka näyttelyt käsittelevät pohjoisella Jäämerellä sijaitsevan Huippuvuorten saariston vedenalaista lajistoa.

Museo on auki päivittäin ja sisäänpääsy sinne maksaa 175 NOK/aikuinen ja  80 NOK /lapsi. Saatavana on myös perhelippuja.

Sisälle emme menneet mutta museon erikoinen rantaan kerroksittain ajautuneita jäälauttoja muistuttava ulkomuoto herättää kyllä ihastusta ja on kuvauksellinen.

Tromssan kaupungissa on kivasti nähtävissä Norjan puutalohistoriaa ja nykyaikaisempaa rakennustyyliä.

Kaupunki onkin melkoisen viehättävä, vaikka monet sen teistä olivat yksisuuntaisia tai ainoastaan bussien ja taxien käytössä. Kaupunkia entuudestaan tuntemattomana tämä hieman hankaloitti autolla liikkumista. Turistiaikaan keskustassa voi olla myös vaikeaa löytää autolle parkkipaikkaa. Nyt tilaa ihan keskustassakin oli.

Tromssan keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen ja keskustasta osa onkin kävelykatualuetta.

Tromssaa kutsutaan monesti Pohjolan Pariisiksi runsaan ja omanlaisensa kahvilakulttuurin takia.

Ulkona ei ainakaan tehnyt mieli kahvilakulttuurista nauttia, sillä osittaisesta auringonpaisteesta huolimatta + 8 astetta tuntui kylmältä yhdistettynä kylmään tuuleen.

Vaikka nyt oli melko hiljaista, on helppo kuvitella vilinä kaupungilla, kun isojen risteilyaluksien turstit valtaavat kadut.

Tromssalla on myös pitkä historia merenkäynnissä ja saamelaiskulttuurissa, jota voi ihailla Tromssan ”kansanmuseossa”, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Perspektivet museo jakaantuu moneen eri kohteeseen.

Päänäyttelyyn, joka on Tromssan keskustassa.

Tromssan eteläpuolella on ”Kansanmuseon” ulkoilmamuseo.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla kaupungin suosituimmalla retkeilyalueella. Museokokonaisuuteen kuuluu myös Straumen Gård, joka on oikeastaan maatila. Se sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tromssan keskustasta.

Lisäksi Tromssassa on maailman pohjoisin eläinpuisto Polar Park.

Kaupungissa toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jonka yhteydessä on Yliopiston museo. Museon neljässä eri näyttelyosastossa pääsee pureutumaan hyvin Pohjois-Norjan kulttuuriin, luontoon ja revontuliplasmakammioon, jossa voi nähdä revontulet ympäri vuoden. Museon osastot sijaitsevat erillään keskustan lähistöllä.

Polar museo esittelee Tromssan kasvamista ”portiksi Jäämereen”.

MS Polstjerna alus on puolestaan vaikuttava näky.

Yksi osa museota on Tromssan arktisen-alppimaisen kasvitieteellinen puutarha, joka on maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha, ja siellä on nähtävissä värikkäitä arktisia lajeja ja kasveja alppi- ja kylmäalueilta ympäri maailmaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan päämuseossa, on lipun hinta 70 NOK /aikuinen ja 35 NOK/lapsi. Jos taas ostaa yhdistelmälipun, jolla pääsee myös Polar museoon maksaa se 100 NOK/aikuinen ja 50 NOK/lapsi. Myös tänne on saatavilla perhelippuja.

Tromssan läheisyydessä on monia suosittuja vaellus- ja retkeilykohteita, kuten Lyngenin Alpit, joista saimme vain pienen maistiaisen matkalla Tromssaan ja sieltä Altaan.

Ahh noita maisemia, ne olivat vielä komeampia kuin Alppimaisemat, sillä vesi ja vuoret loivat taianomaisen yhdistelmän.

Uusi suunta navigaattoriin ja auto kohti Altaa. Maisemien ihailu jatkui tälläkin pätkällä. Aina välillä oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia maisemista.

Iso houkutus oli napata lautta Lyngenistä Kåfjödiin ja ihastella vuonomaisemia mereltä käsin.

Onneksi saimme vihiä, että kannattaa pidemmästä matkasta huolimatta kiertää teitse, koska todennäköisesti aikaa säästyy, sillä lautta-aikataulut ja mahdolliset lautan vaihdot voivat pidentää kokonaismatkaan kuluvaa aikaa huomattavasti.

Vinkki ei ollut lainkaan huono, sillä ajomatkalla eteemme avautuneet maisemat veivät mukanaan… Ajomatka kului kuin itsestään keräillessä verkkokalvoilta upeita maisemia muistoiksi.

 

 

Alta

Upeat maisemat sen kun jatkuivat. Maisemista ei voinut tälläkään pätkällä valittaa. Maisemaltaan hyvin toisenlainen tie kulkee upeiden tunturimaisemien lävitse.

Eikun takaisin Northen Lights routille hetkeksi ja nokka kohti Altaa. Matkaa Tromsasta Altaan E6 pitkin tuli noin 6 h, yhdellä pienellä pysähdyksellä.

Matkalla oli upeita vesiputouksia, jossa lumen sulamavesi pauhusi voimalla.

Teiden kunto vaihteli, mutta mutkitteleva tie ja porot pitivät kuskin hereillä.

Matkaa joudutti myös seitsemän isompaa tunnelia, joiden pituus vaihteli 2-6 km välillä. Osa teistä ja tunneleista olivat kovin kapeita.

Matkamme Norjaan tuli hieman puskista, emmekä olleet ehtineet juurikaan tehdä kartoitusta sen suhteen.

Matkalla yritin maisemien ihailun lomasta katsella reittivaihtoehtoja ja muuta tärkeää tietoa autoilusta Norjassa.

Norjan nopeusrajoitukset ovat matalia hyvästä syystä, sillä tiet ovat mutkaisia ja välillä hyvin kapeita.  Tärkein viesti moneltakin info-kanavalta oli – Kannattaa noudattaa rajoituksia, koska pienestäkin ylityksestä rapsahtaa sakko, joka on myös maksettava heti tai viimeistään poistuessa rajalta. Saimme matkallamme myös omakohtaisen todisteen siitä, että nopeuksia tarkkaillaan ja varmaankin myös sakkoja kirjoitetaan.

Keskellä ei mitään, pitkällä suoralla tunturitiellä oli poliisit ojassa makaamassa ja mittaamassa nopeuksia.

Onneksi ajoimme kruiserilla tasaista ja sallittua nopeutta.

Pitkä on ollut poliiseillakin matka passipaikalle.

Maassa riittää tunneleita ja siltoja. Leveämmät vuonot voi ylittää lauttojen kyydissä. Norjasta löytyy yli sata yleisen tien lauttayhteyttä, mutta kannattaa tarkistaa aikataulut ja reitit, jotta matkan tekoon ei tule turhaa ajallista viivettä.

Myöhään illalla saavuimme Altaan. Näillä leveyksillä aurinko ei keskikesällä laske ollenkaan ja ilma oli valoisa ja kirkas.

Revontulen kirkko hallitsee näyttävästi pientä Altan keskustaa.

Altan nähtävyyksien parhaimmistoa ovat esihistorialliset kalliokaiverrukset, jotka ovat UNESCOn maailman perintölistalla sekä Alta museo ja Altan kanjoni. Me ohitimme nämä tyylikkäästi.

Illalla, pitkän ajomatkan jälkeen leiriydyimme  Alta River Campingiin. Mainio paikka. Hyvä palvelu ja siistit tilat- suosittelen. Respassa asiointi hoitui suomen kielellä.

Alta River Camp sijaitsee Alta joen varrella ja matkailuauton ikkunasta ihailimme jokinäkymää ja siellä vastavirtaan ajavia pitkiä soutuvenemaisia puisia kalastus- ja jokiristeilyveneitä.

Myös Sami Siida saamelaiskylä sijaitsee aivan leirintäaluetta vastapäätä.

Sisäänpääsymaksu saamelaiskylään on 250 NOK.

Kylä oli jo suljettu kun saavuimme leirintäalueelle. Eikä se ehtinyt vielä aueta  ennen meidän aamun lähtöä. Jäis siis kokematta.

Leirintäalueen respasta paikkaa suositeltiin ja kerrottiin, että Sami Siidassa on myös mahdollisuus syödä etukäteen varattu lounas tai illallinen, jossa tarjolla on perinteistä saamelaista ruokaa.

Ilta oli jo pitkällä ja ilma oli edelleen kylmää + 9 astetta, joten nopea grillaus ulkona ja ateriointi autossa sisällä.

Aamun valjetessa jo oppia saaneet karavaanarit pakkaavat kimpsut ja kampsut nopeasti ja organisoidusti, suunnaten renkaat kohti Nordkappia.

Vaikka kesäkuu olikin jo yli puolenvälin oli lunta vielä reippaasti maassa.

Porot pienine vasoineen kulkivat tien viertä ja muutamat moottoripyöräilijät sujahtivat ohitse.

Liikennettä tällä välillä olikin huomattavasti enemmän kuin edellisinä päivinä oli ollut.

 

 

Nordkapp

Matka jatkui auringonpaisteessa kohti Manner-Euroopan pohjoisinta kolkkaa, Nordkappia. Maisemat mentäessä Nordkappiin olivat huikeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui uusia ja upeita luonnon omia taideteoksia. Tie vei ylös ja alas, mutkia sinne ja tänne.

Nopeaa matkan teko ei ollut, sillä nopeudet pysyivät melko maltillisina. Matkalla ajoimme myös aivan kamalaa Sortvikin tunnelia, joka oli tosi kapea ja huonosti valaistu. Ei siis ihme, että viereen ollaan rakentamassa uutta tunnelia. Tietyöt tunnelin rakennustyömaan lähistöllä hidastivat pysähdyksineen hieman matkantekoa.

Nordkapp sijaitsee Magerøyan saarella ja sinne kuljetaan 7 km pitkän Nordkapp tunnelin kautta. Kokemus oli mielenkiintoinen, sillä ensin tie vei monta kilometriä alaspäin ja sitten saman verran ylöspäin.

Matkalla sai myös ihmetellä tuntureiden kivikerrostumia, jotka olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Tiet olivat välillä todella kapeita ja välillä hirvitti, kun rekkoja tuli vastaan.

Altasta on E6 pitkin Nordkappiin matkaa n. 240 km ja aikaa matkaan kuluu n. 4 h pienellä pysähdyksellä.

Matkan mahtavat maisemat vaihtuivat välillä pieniin muutaman talon kylä keskittymiin, jylhiin tunturimaisemiin ja upeisiin vuonomaisemiin.

 

Täälläkin sai varoa yllättävistä paikoista tielle loikkivia poroja. Huvittavinta oli, että myös rannoilla oli paljon poroja, jotka näyttivät juovan merivettä ja kahlaavan siinä vilvoitellakseen itseään?

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista, vaikka nyt koronan jälkeisenä aikana sitä ei olisi heti arvannut. Meidän lisäksemme paikalla oli muutama muu ihminen.

Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin, mikä varmaankin on syy sen suureen suosioon.

Monet turistit tulevat Nordkappiin ja yöpyvät läheisessä Honningsvågistassa, josta on Nordkappiin noin 33 kilometrin matka.

Nordkappiin päästyämme jouduimme maksamaan 200 NOK parkkimaksun.

Lisäksi jos olisi halunnut mennä sisään Nordkappin kärjessä olevaan Nordkapphalliin, olisi se maksanut vielä erikseen 250 NOK/ aikuinen.

 

Meille riitti ihan vaan mahtavat maisemat ja käynti maapallo- monumentilla, josta on tullut Nordkappin symboli.

Ilmakin oli vain + 9 astetta, joten emme kovin kauan ulkona tuulessa viihtyneet.

Pakollinen bio-tauko Nordkapphallissa paljasti, että toiminta sielläkin oli nyt vain puolittaista. Ravintolapalvelut ja elokuvateatteri, joka normaalisti esittää filmiä neljästä vuodenajasta Nordkappissa olivat kiinni. Kirkko ja matkamuistomyymälä sen sijaan olivat auki.

Nordkappin edustalla avautuva Jäämeri on maaginen, joten käynti yhdessä Pohjois-Norjan suosituimmista nähtävyyksistä on  kokemisen arvoinen.

Meillä sattui kaiken lisäksi mainio tuuri. Ilma oli ihan mahtava ja mahdollisti näiden upeiden maisemien ihailemisen.

 

Nordkappista lähdimme kohti Porsangeria.

Tässä kohtaa kilometrejä oli kertynyt reilu kolmetuhatta.

Vielä hetken matkaa oli aikaa ihastella upeita maisemia.

Maisemat rupesivat pikku hiljaa muuttumaan taas tavallisiksi tunturimaisemiksi.

Porsangerin jälkeen maisemat muuttuivatkin sitten totaalisesti.

Karasjoen kohdalla olimmekin jo tutuissa omissa Lappilaisissa tunturimaisemissa vaivaiskoivuineen.

Karasjoelta matkasimme vielä Kautokeinoon, jonne jäimme yöksi. Leirintäalueiden hinnat sähköllä vaihtelivat 300 ja 330 NOK väliltä. Illan ihana +20 astetta ja täysin kirkas aurinkoinen päivä palkitsi tämän pitkän ajomatkan. Pöytä ja tuolit ulos, retkigrilli kuumenemaan ja istuma-asentoon kohti aurinkoa.

Huomenna matka jatkuisi rajan yli takaisin Suomeen.

 

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Hailuoto, Oulu, Kemi ja Kilpisjärvi

Hailuoto

Raahesta ajoimme vielä kaksi tuntia Hailuodon lautalle Oulunsaloon. Olimme katsoneet lautta-aikataulut ja pääsisimme vielä sopivasti ennen iltamyöhää Hailuotoon.

Hailuotoon on helppo tulla. Oulunsalosta pääsee Hailuotoon Finferriesin autolautoilla.

Satamaan tullessa ei paikalliset ajavat omalle kaistalleen jonoon ja saarella asuvat + muut, joilla on etuajo-oikeus, kuten jakeluautot sekä hälytysajoneuvot omaan jonoonsa.

Lautta täytetään ensin etuajo-oikeutetuilla ajoneuvoilla ja sen jälkeen otetaan muita ajoneuvoja, mitä lauttaan mahtuu.

Välillä voi joutua odottamaan seuraavaa lauttaa, sillä varsinkin viikonloppuisin paikka on mantereelta tulevien retkeilijöiden suosiossa.

Kummassakin satamassa on pieni kahvio-kioski sekä wc-tilat lauttaa odottavien iloksi.

Oulunsalon puolella kylmän tuulen lisäksi korvissa humisi valtavan tuulimyllyn ääni. Edessä oli aava meri ja siellä siintävä Hailuoto.

Meidän aikatauluilla lautoilla oli hyvin tilaa.

Vastarannalla odottavat joutuivat todellakin odottamaan, koska jono lautalle oli pitkä.

Selvästikin monet paikalliset olivat tulleet viettämään sunnuntaita Hailuotoon ja palasivat illalla takaisin.

Tunnin välein kulkeva ilmainen lautta vie noin 25 minuutissa saarelle. Lauttaan autot ajetaan miehistön ohjeiden mukaan ja autossa istutaan koko matkan ajan. Lautat ovat sen verran isoja, että merenkäynti ei juurikaan tuntunut.

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa. Hailuoto on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan ja kansallismaisemastaan, saari onkin jo itsessään nähtävyys.

Ei siis ihme, että Hailuoto on nimetty yhdeksi kansallismaisemaksemme.

Erikoisen meriluonnon lisäksi saaressa on runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikais- rakennuksia ja pihapiirejä.

Hailuodon läpi kulkee 30 km mittainen asfaltoitu maantie, jonka varrelta löytyy myös hyvä kauppa.

Hailuodon erityinen kirkko on myöskin kuvauksen arvoinen.

Hailuodon Pohjoisrannalla sijaitseva saaren vanhin maamerkki, Keskiniemen Pooki on käymisen arvoinen paikka.

Lisäksi Kniivilän museossa voi tutustua Hailuodon historiaan.

Hailuodon läntisessä päässä Marjaniemessä sijaitsee Hailuodon ehdottomat kuvauskohteet; ihana punamökkinen kalastajakylä, vanha majakka, interaktiivinen luontonäyttely ja upeat rannat.

Marjaniemen majakka seisoo ylväänä tähyten kohti aavaa merta. Harmillisesti majakka avautuu yleisökäynneille vasta juhannuksen jälkeen, jolloin sinne pääsee tutustumaan 5 €/ aikuiset ja 3 €/lapset sisäänpääsyhinnalla.

Marjaniemen kalastus ja satama omaa vuosisatojen perinteet ja historian. Edelleenkin se on Perämeren keskeinen kalastussatama ja satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.

Varasimme illaksi vielä yksityisen saunavuoron upeissa merellisissä maisemissa.

Matkan pölyt olikin hyvä saunoa pois juuri täällä!

Matkailuautoille tarkoitettu yöpymisalue oli aivan aavan meren vieressä, satama-alueella. Olihan melkoinen kokemus nukkua tuulen ulinassa ja aaltojen pauhannassa.

Rannalta saimmekin ihastella upeaa auringonlaskua Perämereen.

Uni maistui pitkän ajomatkan jälkeen.

Tarkoituksena oli jälleen aamun aikaisella jatkaa matkaa kohti Pohjoista. Matkaa Oulun ja Kemin kautta Kilpisjärvelle olisi pysähdyksineen ainakin 12 tuntia.

 

 

Oulu

Oulu, meidän oma Piilaakso?…

Tiedekeskus Tietomaa on Suomen ensimmäinen tiedekeskus, joka voi olla mainio kohde vierailla.  Tietomaan tarkoituksena on esitellä tieteen ja tekniikan saavutuksia hauskasti ja mielenkiintoisesti jokamiehen näkökulmasta.

Vanhoja puutalokaupunkeja onkin jo matkan varrella nähty, Oulussa ei nähty. Menneiden aikojen puutaloidylliä on nähtävissä vain Pikisaaressa. Oulu ei ole kovin kaunis kaupunki.

Oulun Linnasaaressa on Oulun linnan jäännöksien päälle rakennettu Oulun merikoulun tähtitorni, joka on hauskan näköinen.

Tähtitornissa on kesäkahvila ja kirjakauppa. Kivikellarissa on myös pieni näyttely Oulun linnan historiasta.

Oulun yksi merkittävimmistä kokemuksista onkin Torinranta, joka on kaupungin mukavimpia ja kauneimpia paikkoja.

Kauppatorilla on mukava istuskella ja nauttia kuppi kahvia.

Kauppahalli, joka nyt oli korjauksessa, sijaitsee aivan torin laidassa,  samoin kuin Meritullin vierasvenesatama.

Kalaruokien ystävänä täytyy mainita, että Vanhassa hirsisessä varastorakennuksessa oleva ravintola Sokeri Jussissa on panostettu paikallisuuteen ja kalaruokiin. Lisäksi siellä voi herkutella perin oululaisella rössypotulla.

Kuvatuin kohde Torinrannassa on tietysti se kuuluisa Toripolliisi patsas. Mistä tulikin heti mieleen hokema; ”Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?”

Kesäisin torinrannasta voi myöskin astua laivaan ja lähteä ihailemaan kaupungin maisemia mereltä, tai sitten vain istuskella laiturilla nautiskellen torinrannan kesätunnelmasta.

Yhdessä torirannan puuaitoista toimii Pannukakkutalo, josta voi ostaa yli sata erilaista makeaa tai suolaista pannukakkua.

Ravintoloissa on arkipäivisin tarjolla myös lounas, johon sisältyy keitto ja pannukakku.

Erikseen listalta tilattavat ja tarjoiltavat pannukakut ovat aika extrmea…. Kaikkea en ehkä uskaltaisi kokeilla.

Oulu on kuuluisa pyöräilykaupunki. Oululaiset liikkuvat pyörällä vuodenajasta riippumatta. Oulussa on yhteensä 360 kilometriä pyöräteitä. Myös kaupungissa vierailevat voivat nauttia maisemista ja nähtävyyksistä pyöräillen. Vuokrapyöriä saa useasta eri paikasta kaupungin alueella. Oulun kaupungin matkailuneuvonnasta voi hakea ilmaisia pyörätiekarttoja sekä saada opastusta pyöräilyreitin suunnittelussa.

 

Kesäistä Oulua voi ihastella myös Potnapekan kiertoajelukyydissä tai Kaarle nimisellä sightseeing bussilla.

Kummankin kyyti maksaa  8€/aikuinen ja 4€/lapsi. Kävellenkin pääsee hyvin liikkumaan Oulussa.

Vaikka kaupunki on iso, sen keskustan nähtävyydet ovat kuitenkin kävelyetäisyyksillä toisistaan.

Monia upeita rakennuksia onkin aivan kaupungin keskustassa.

Myös Oulun taidemuseon julkiset ulkoveistokset olivat mainiota katsottavaa.

Kulttuuritalo Valvesta löytyy nukketeatteria, elokuvia, valokuvia, sarjakuvia, tanssia ja musiikkivideoita.

Upea vaaleanpunainen rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Kaupungin keskustassa sijaitseva kävelykatu Rotuaari on yksi Oulun ostostarjonnan ja tapahtumien keskipisteistä.

Rotuaari oli juuri nyt korjaustöiden alla. Ehostustöiden tarkoituksena onkin saada siitä kaupunkilaisten yhteinen iso olohuone.

Rotuaarin varrella on myös paljon paikkoja, joissa voi pysähtyä nauttimaan kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnasta.

Vuosittain Rotuaarilla järjestetään useita erilaisia tapahtumia, joista tunnetuin lienee Ilmakitaransoiton MM-kilpailut. Unohtaa ei myöskään sovi Tiernapoikia, joiden ehdoton kotikaupunki on Oulu.

Patosillan alue oli mielenkiintoinen. Perinteisesti siellä olisi ollut Oulun työväen näyttämön esittämiä kesäteatteriesityksiä, tänä vuonna ei ollut, ei.

Oulussa ei voi olla piipahtamassa Nallikarissa, jossa on noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Ranta-alueen toisessa päässä sijaitsee kylpylähotelli Eden ja toisessa päässä pieni majakka, josta voikin tähyillä kohti kesäistä merta. Me emme sinne kuitenkaan tällä kertaa eksyneet.

Jos mielii Nallikariin, niin matka kannattaa tehdä Pikisaaren kautta, jolloin on mahdollista tutustua oululaiseen taiteilijakaupunginosaan. Pikisaaressa kaupunki näyttäytyy parhaimmillaan.

Hupisaaret sijaitsevat keskustan läheisyydessä.

Alueella on useita pieniä lampia, matalia puroja ja söpöjä siltoja, joita voi ihailla Ainolan puistossa.

Hupisaaret kävelyreitit sopivat myös liikuntaesteisille.

Hupisaarilla voi viettää enemmänkin aikaa, sillä saarilla on tarjolla monia nähtävyyksiä, keskusleikkipuisto, kahvila, grillauspaikka sekä Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa on esillä Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttely.

Oulun nähtävyydet eivät rajoitu pelkästään kaupungin keskustaan. Oulun ympäristössä on useita upeita luontopaikkoja. Melko lähellä keskustaa on Hietasaari, jonne pääsee helposti tietä pitkin vaikkapa pyörällä, autolla tai kesäisin minijunalla. Hietasaaressa on uimarantoja, ulkoilupuistoja, lintutorneja, kuntoiluratoja ja mainio pyörätieverkosto.

Näihin paikkoihin emme ehtineet/ menneet. Eivät vaan sopineet aikatauluun ja reittiin, sillä olimme saaneet tiedon, että Norjan raja tulee avautumaan. Nyt tuli matkasuunnitelman muutos ja kiireellä kohti Kilpisjärveä. Olin kuitenkin tutkaillut näitä alla olevia kohteita ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisimme todennäköisesti käyneet näissäkin paikoissa.

Energian tuotantoon valjastetulla Oulun joella on useita koskia ja voimaloita. Merikosken voimalaitos on Oulujoen ensimmäinen voimalaitos, joka sijaitsee Oulun koskikeskuksen ja Tuiran kaupunginosien välissä. Oulun lähistöllä Koitelinkoskella voi ihastella Kiiminki joen kuohuja.

15 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevassa Turkansaaren ulkomuseossa avautuu Oulun tervanpolton historia. Ulkoilmamuseo esittelee alueen vanhoja elinkeinoja ja sen vanhat rakennukset sekä pysähtynyt ajan tunnelma luovat saarelle mainion tunnelman. Paikalle pääsee myös Oulu Linesin jokialuksella Oulujokea pitkin.

Koitelin koskialue on upea oululainen luontokohde noin 30 kilometrin päässä keskustasta. Koitelissa voit kulkea luonnon helmassa lankkupoluilla ja ylittää vaijerisillan. Alueella on useita nuotiopaikkoja, joille kaupunki järjestää puuhuollon.

Varjakan saari sijaitsee noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Saarella on toiminut saha, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Saareen ei mene siltaa, vaan sinne päästäkseen pitää käyttää kapulalossia.

Oulujokilaakson tervareitistöä pitkin voi vaeltaa Oulusta Rokualle asti. Vaellusreitin varrella on useita taukopaikkoja ja esimerkiksi päiväretkenä voi kiertää Pilpasuon noin 8 kilometrin mittaisen luontopolun. Rokuan alue on kauttaaltaan upean jäkälämaton, mäntymetsän ja pienien järvien ympäröimä.

 

 

Kemi

Matka jatkuu kohti pohjoista. Koko matkan olimme pohtineet liikenteen vähäisyyttä kohti pohjoista. Etelään päin olikin huomattavasti enemmän lomaliikennettä.

Vaikka korona-aikana on uutisoitu paljon kotimaan matkailusta ja mökki sekä asuntoauto- ja vaunu innostuksesta, ei se näkynyt leirintäalueilla, joissa oli hyvin tilaa. Myös tieliikenne oli kovin hiljaista. No any way, seuraavana lukittuna etappina on Kemi.

Ajelimme rannikkoa pitkin Kemiin. Matkalla ohitimme Iin ja Simon, no comments.

Kemi on ohitettu useaan kertaan yöjunalla, ei siis mitään hajua paikasta, mutta silkkaa uteliaisuutta paikkaa kohtaan, siellä oli käytävä.

What??? Kemiin myydään Kemi card ja Kemi kortteja. Nyt on jostain isommasta kysymys? Oli pakko ruveta googlailemaan mitä niin isoja nähtävyyksiä kaupunki pitää sisällään, että kannattaa hankkia Kemi card.

Kemin Jalokivigalleria ja Sarjakuvanäyttely – The Arctic Gems & Comics oli pakko käydä katsastamassa.

Ainutlaatuinen Kemin sarjakuvanäyttely ja Euroopan laajin jalokivikokoelma sekä nähtävillä oleva Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu – Kemissä?

Jalokivinäyttely oli hieno, eikä se pettänyt kävijää.

Myös sarjakuvanäyttely oli laadukas ja sai hymyn suunpieleen.

Huikea näyttely, suosittelen. Sisäänpääsy näyttelyyn maksoi 10 € / aikuinen ja 6 € / lapsi, mikä tässä kohtaa oli ihan ok.

Turistikarttaa ja infoa lukiessa koin taas ahaa-oivalluksen;

”Jäänmurtaja Sampo tarjoaa ainutlaatuisen ja autenttisen risteilykokemuksen Perämerellä. Voit kuunnella, kuinka jää murtuu jäänmurtajan painon alla, ihastella aavaa maisemaa ja käydä jopa kellumassa jäälohkareiden keskellä. Risteilyn aikana pääset tutustumaan tarkemmin jäänmurtajan tekniikkaan ja historiaan”…

Siis ne kuvat kuivapuvuissa jäiden keskellä kelluvista turisteista ja jäälle, aivan laivan viereen ajetuista moottorikelkoista ovat talvisesta Kemistä. Ei ihme, että tämäkin kokemus kuului Kemi cardiin. Jäänmurtajaa emme kuitenkaan Kemistä näin kesällä löytäneet.

Kemin lumilinnaa on mainostettu paljon ja sen pitäisi olla jatkossa avoinna koko vuoden, mutta kuin kohtaloa, niin sekin avataan vasta 2020 syksyllä.

Paikka oli  kuitenkin jo ulkoapäin melko valmiin näköinen.

 

Hiljaista oli kaikkialla. Hiljainen oli myös  Täikön tapahtumatori. Tuli välillä kumma tunne, olimmeko ainoat matkaajat liikkeellä?

Löysimme myös upean muraalin erään talon päädystä.

Kemin maamerkkinä voidaan pitää korkeaa kerrostalomaista kaupungintaloa, jonka historia on lapinsodan ajoilta.

Talo sijaitsee lähellä juna-asemaa. Ylhäällä talon näköalatasan- teella on mahdollista vierailla. Sieltä avautuu huisit näkymät Kemiin ja sen lähiympäristöön. Kemin kirkko sijaitsee myös melko lähellä.

Kemi oli ktasottu ja sitten alkoikin pitkä ajomatka kohti Kilpisjärveä.  Torniossa pyörähdimme sen verran, että tankkasimme auton ja ruokavarastot.

Mainittava on, että kasitien vieressä hieman Tornion jälkeen pysähdyimme ihailemaan upeaa Kukkolan koskea, joka pauhasi ja kuohusi vielä sulamisvesien voimalla.

Tämä olikin hyvä taukopaikka juoda matkakaffit ja verrytellä jäseniä.

 

Matkalla ohitimme useita pienempiä paikkoja. Monen paikan raitit käytiin pyörähtämässä ja taas jatkoimme ajoa rajajoen viertä kulkevalla tiellä, suuntana Lappi. Rajan ylityspaikat Ruotsiin olivat näyttävästi kiinni, mutta huomenna aukeaisi Norjan ja Suomen raja.

 

Kilpisjärvi

Yötön yö Kilpisjärvellä. Ajelimme melkein yksin ylös Pohjoiseen. Pitkiä suoria, hieman puuduttaviakin metsätaipaleita vielä satoja kilometrejä. Pienet paikkakunnat vilahtivat ohi vain opastekyltteinä.

Pieni pisto ihon alle…. Olemme kierrelleet ja kulkeneet maailmaa melkoisesti, mutta Suomi ja sen monet paikat ovat meillä käymättä.

Lasten harrastusten kautta olemme kierrelleet monissa Suomen kaupungeissa, mutta niissäkin pintapuolisesti tutustuen painisaleihin, jäähalleihin ja telinevoimistelusaleihin, Rosson pizzerioihin, kaupungin tai ainakin heti lähimmän paikan McDonaldsiin ja kotimatkan ABC- ruokapaikkoihin.

Suomen upea kesäinen ja vaihteleva luonto ja maisemat ovat meiltä jääneet pitkälti kokematta.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kilpisjärvelle.

Jo kaukaa maisemman otti haltuun useat eri tunturit, joissa oli vielä lunta siellä täällä.

Itse Kilpisjärvessä oli vielä jäätä ja ilmakin oli Oulun +22  asteen jälkeen painunut + 10 asteeseen.

Talven suuren lumimassan jälkeiset tulvajäljet oli edelleen nähtävissä. Kaikkien purojen -ja joenpintojen vesiraja oli korkealla ja virtaus oli kovaa. Puissa ja varvuissa oli hyvin pienet silmut. Vihreää ei missään.

Kilpisjärven kylä sijaitsee Käsivarren Lapissa. Kylä on rajapiste Norjaan mentäessä. Raja Ruotsiin oli visusti kiinni, mutta Norjaanpa pääsisikin. Kiva yllätys!

Kilpisjärven kylää reunustaa Kilpisjärvi ja toisella puolen saamelaisten pyhä tunturi tuo koulun laulukirjasta mieleen jäänyt ”mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien”.

Päädyimme yöpymään Kilpisjärven Tundrean alueelle.

Alueella on ”pieniä mökkejä”, joiden sähköpaikkoja vuokrataan matkailijoille, kun alkuperäinen asiakas ei ole paikalla.

Paikka on juurinkin niitä alueita, joissa TV:stä tutut rajatullin miehet käyvät ratsaamassa verotettavia norjalaisia moottorikelkkoja, vaunuja ja kärryjä. Noita moottorikelkkoja ja mönkijöitä näimmekin sitten Norjan puolella ympäri tunturiteiden varsia, jätettynä sinne tänne, keskelle ei mitään. Miksiköhän?

Paljon olivat ”vakkarivuokralaiset” jättäneet omaisuuttaan lojumaan pitkin ja poikin, ilman sen kummempaa suojausta. Pienissä lautamajoissa on oviaukko, joka yhdistetään aivan kiinni siihen ajettavaan asuntovaunuun.

Leirintäalueen yleiset tilat ja ravintola olivat kylläkin siistejä ja hintakin yöpymiselle oli huomattavasti halvempi kuin etelässä. Oli tuo silti melkoinen elämys.

Norjasta puhutaan kalliina maana. Lähellä rajaa sijaitsee Kilpishalli, ainoa ruokakauppa alueella, josta saa vielä ostettua ruokaa mukaan, tankattua halvemmalla ja jos on oikein janoinen, niin Alkokin sieltä löytyy. Tankki täyteen ja menoksi. Pikkuruinen Kilpisjärvi ohitettiin ja suuntasimme kohti Suomen ja Norjan rajaa.

Rajan Suomen puoleinen liikennevalo paloi vihreänä, eikä kukaan halunnut kysellä tai tiedustella matkastamme mitään.

Sen sijaan Norjan puolella meidät pysäytettiin ja haluttiin nähdä henkilökortit.

Olimme ottaneet passit varmuuden vuoksi mukaan, ajatuksella, että jospa se raja aukeaisi matkallamme,  ja onneksi aukesi.

Nokka kohti Tromsaa.

Maisemat muuttuivat heti Norjan puolella ja mitä pidemmälle ajelimme, sitä kauniimmiksi maisemat muuttuivat.

Hei, olimme matkalla melkein yksin.

Ainoat vastaantulijat olivat norjalaisia karavaanareita.  Suomalaisa ei näkynyt ainuttakaan.

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Vaasa, Pietarsaari, Kokkola ja Raahe

Vaasa

Pienien kaupunkien jälkeen saavuimme nyt selvästi isompaan kaupunkiin. Matka jatkui vahvasti ruotsinkielisellä alueella.

Vaasan tunnetuimmat nähtävyydet olivat aikoinaan huvipuisto Wasalandia sekä vielä nykyäänkin toimiva vesipuisto Tropic- Landia, joissa aikoinamme olemme jokusen kerran vierailleet. Nyt ajatuksena oli etsiä kaupungista ja kaupungin tarjonnasta jotakin muuta.

Kaupungista ei oikein löytynyt mitään. Monia hienoja luontokohteita olisikin sitten ollut, mutta kauempana Vaasan ympäristössä.

Vanhaa Vasaa mainostetaan myös kovin, mutta jostain syystä paikka ei vakuuttanut.

Noin seitsemän kilometrin päässä Vaasan keskustasta sijaitsevassa kiviröykkiöiden ja raunioiden maisemanähtävyydestä ei lomailijalle paljon irronnut.

Ehkäpä aaveiden Vaasa -kierroksella olisi saanut tietoa ja päässyt paremmin tutustumaan kaupungin historiaan ja legendoihin.

Läheltä sentään löytyi kaunis kirkkomiljöö.

Strömsö on oikeasti olemassa ja kuvauspaikkana toimivaan idylliseen huvilaan olisi päässyt tutustumaan Vaasassa Västervikissä. Tänne olisimme voineet mennä, mutta se ei osut matkareitille.

Jotakin mielenkiintoista Vaastakin löytyi – Kauppahalli.

Kauppahalli on palvellut vaasalaisia yli 100 vuotta ja se toimiikin kauppa- ja kohtaamispaikkana Vaasassa.

Brinkenin kotiseutumuseo Maalahdessa houkutti myös käymään.

Orrengårdenin talo ulkorakennuksineen muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden – talon kaikki esineet ja työkalut ovat alkuperäisessä ympäristössään.

Myös Bragen ulkomuseo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli yli juhannuksen kiinni, joten oman matka-aikamme kohdalla emme voineet sitäkään hyödyntää. Museon tarkoituksena on valottaa suomenruotsalaista kulttuuria.

Vaasasta aukeaa ainutlaatuinen Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ainoa luonnonperintökohde kansainvälisellä Unescon maailmanperintö- listalla.

Kauniisiin merellisiin maisemiin pääsee tutustumaan päiväristeilyllä.

”Merenkurkun helmet” takaavat siitä nauttiville varmastikin mahtavan luontokokemuksen. Meille riitti Raippaluodon silta, joka johdattaa Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen pohjoisosaan. Silta on komea ja kaiken lisäksi Suomen pisin.

Tästä kaupungista ei jäänyt käteen oikein mitään, siispä kiireellä eteenpäin kohti Pietarsaarta.

 

 

Pietarsaari

1½ tunnin ajaomatkan päässä Vaasasta sijaitsee Pietarsaari. Myös tämä kaupunki on onnistuttu kiertämään tähän saakka. Kaupunki oli yllättävä ja ehkä poikkeavakin kaupunki Suomalaisissa pikku kaupungeissa.

Kaupunkia hallitsee iso ja komea Stenbergin tupakkatehdas, jonka tornia koristaa kaupungin symboli, kookas maapalloveistos kelloineen.

Se onkin kaupungin maamerkki ja tärkein nähtävyys.

Tupakkatehdas rakennuksena on melko mahtipontinen ja komea rakennus.

Tehtaan vastakkaisella puolella on pieni keskusta kirkkoineen, raatihuoneineen, toreineen ja kävelykatuineen.

Tupakkatehtaan kaariportista kuljettaessa pääsee tehtaan toisella puolella sijaitsevaan Skataan, joka on tupakkatehtaan työntekijöiden entinen asuinkorttelisto.

Puinen asuinkorttelisto on mukava alue vaellella ja katsella vanhoja taloja ja niiden pihapiirejä. Samantyylisiä puutalokaupunginosia on pitkin läntistä rannikkoa.

Pietarsaaren historiallinen museo esittelee alueen merenkulkua ja laivanrakennusta. Museolla on useampia toimipisteitä ympäri kaupunkia.

Lars Sonckin 1930-luvulla suunnittelema kaunis ja hyvin erilainen vesitorni, oli pakko kuvata.

Pietarsaari on kesäkaupunki ja yhdessä sen lähialueiden kanssa se tarjoaa matkaajalle  erilaisia käyntikohteita

Puutarhaihmiselle Pietarsaari tarjoaa must kohteen; Aspegrenin puutarhan, joka on jaettu symmetrisesti kortteleihin, joissa viljeltiin muun muassa hyötykasveja ja hedelmäpuita.

Toinen käymisen arvoinen puutarha on Koulupuutarha, joka perustettiin 1900-luvun alussa kasvitieteelliseksi puutarhaksi tukemaan viereisen oppikoulun kasviopin opetusta.

Kilometrin päässä Pietarsaaren nykyisestä keskustasta sijaitsee Vanha satama ja Kittholma.

Kaunis hiekkaranta ja huvivenesatama punaisine venevajoineen ovat suosittu virkistysalue, eikä lainkaan ihme, sillä paikka oli kaunis ja viihtyisä.

Pieni kaupunki oli nopeasti kierretty ja niinpä jatkoimme matkaa seitsemän sillan saaristoreitin kautta Kokkolaan.

Saaristotie kiertää kauniissa maisemissa noin tunnin matkan. Kauniilla ilmalla maisemia kelpasikin ihastella.

Hauska yllätys tuli Luodon kylän jälkeen, kun kyltti osoitti Tonttulaan. Tyynelän tontut ovat kuuluisia. Aitat, piha, talo täynnä tonttuja. Harmillisesti paikka oli kiinni.

 

 

Kokkola

Kuten monessa muussakin rannikkoalueen kaupungissa, niin Kokkolassakin on puutalokaupunginosa Neristan, jossa aikoinaan ovat asuneet työläiset. Vanhan kaupungin alue on helppo kiertää jalan ja museoista saatava kävelykartta kertoo katujen ja talojen historiasta.

Kokkolan komea pyöreä vesitorni seisoo Mäntykannaksen mäellä.

Kokkola vaikutti heti mukavalta ja elävältä kaupungilta.

Kokkola olikin jo hieman isompi kaupunki ja se on kuuluisa monestakin asiasta.

Yksi kuuluisin henkilö on Suomen sodassa armeijan mukana kanttiininpitäjänä toiminut Brita Granlund, joka toimi innoituksena Lotta Svärdin hahmolle kansalliskirjailijamme Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Lotta Svärdin kotitalon voi löytää Neristanista.

Kokkolassa on monipuolisia kulttuurielämyksiä ja paljon erilaisia tapahtumia, jotka kuten monet muutkin, olivat peruttu Korona-aikana.

Kokkolan Kauppatorilla on keskiviikkoisin Iltatori. Tori täyttyy elämästä ja voi vain kuvitella millaista siellä on kesän viimeisenä lauantaina, jolloin järjestetään huvilakauden päätösjuhla, Kokkolan Venetsialaiset. Kovasti niitä mainostettiin – jää nähtäväksi toteutuvatko nekään?

Kokkolan Yläkaupunki on nimetty Oppistaniksi. Komea Roosin talo muistuttaa Kokkolan kulta-ajoista.

Talo itsessään, mutta myös siellä nykyään sijaitseva  K. H. Renlundin museo ovat mainio vierailukohde. Talolla on maineikas historia, sillä jopa keisari Aleksanteri I on vieraillut talossa. Talon omistaja on ollut aikanaan varakas, mikä näkyy edelleen talon sisustuksessa.

Harmillisesti tämäkin museotalo oli vielä suljettuna kun kävimme siellä.

Roosin talon vieressä olevassa museokorttelissa on useampia upeita taloja, mutta myös monenlaisia mielenkiintoisia pieniä museoita.

Pedagogio on mainio koulumuseo, josta ei voi olla pitämättä.

Se on tiettävästi maamme vanhin koulurakennus, jossa on erittäin mielenkiintoinen näyttely Suomen koulun historiasta.

Näyttely tuo esiin koulujen ja opettajakoulutuksen eri vaiheet Suomessa.

Kokkolan kaikki museot ovat kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä auki klo 11-16, torstaisin aina klo 18 asti. Museoihin ei ole sisäänpääsymaksua.

”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa….”

Kaikille tuttu laulu, ja siitä muistona Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi, joka on nähtävillä puistossa olevassa puuvajassa.

Saaliksi saatu alus onkin maailman ainoa jäljellä oleva sotasaaliksi saatu alus kuninkaalliselta laivastolta. Taistelussa kuolleet yhdeksän englantilaissotilasta on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle. Iso-Britannia maksaa edelleen vuosittain pienen summan sotilaiden hautojen kunnossapidosta.

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Kaarlelan kirkko ja sen pihassa oleva vaivaisukko. Nämä kannatta road tripillä käydä katsomassa.

Myös anelaatikko on tallella portin toisessa pielessä.

Kokkolasta pääsee 20 € meno-paluu laivakyydillä Tankarin majakkasaarelle. Saarelle voi tehdä päiväretken tai jäädä yöksi.

Saarella on paljon erilaisia rakennuksia ja toimintaa. Harmiksi meillä ei aikataulu antanut mahdollisuutta päiväretkeen.

Sen sijaan Harrbådan eli Harriniemi vanhalle majakalle pääsee luontopolkua pitkin kävellen tai ajamalla autolla.

 

 

Raahe

Jälleen yksi kaupunki, josta löytyy vanhoja puutaloja. Puutaloja voi ihailla ihan itsekseen tai sitten osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jota elävöittää oppaan kertomat tarinat.

Raahen perustaja kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahen patsas on Raahen tunnetuimpia maamerkkejä ja suosittu kuvauskohde.

Pietari Brahen patsas seisoo ylväänä ja itseoikeutettuna Wanhan Raahen keskuksena toimivalla Pekkatorilla.

Puutalokeskusta eli puu Raahea ympäröi viehättävä tori. Alue periytyy Raahen merenkulun kulta-ajoilta.

Lisäksi Raahessa on Wanhan Apteekin museo, jonka kokoelma on koko maan arvokkaimpia farmasia-alan kokonaisuuksia.

Museo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli suljettu ja aukeaa vasta kesäkuun lopulla. Kaikki muut museot paitsi Pakkahuoneen ja Kruununmakasiinimuseo ovat Raahessa ilmaisia.

Samoin Vihreänä linnana tunnettu Soveliuksen talo oli suljettu. Saimme ihailla Raahen vanhinta rakennusta vain ulkoapäin. Rakennuksessa toimii nykyään museona, jossa pääsee näkemään, millaista oli varakkaan laivanvarustajan elämä 1800-luvulla.

Raahen Pakkahuoneen museo sijaitsee meren rannalla Wanhan Raahen alueella. sisäänpääsymaksu sinne on 5 €.

Museossa voi ihmetellä merimiesten kaukomailta tuomaa esineistöä sekä asioita, jotka kertovat merenkulkijoiden ja laivanvarustajien elämänmenosta Raahessa 1800-luvulla.

Erityisen hauska esine Kruununmakasiinimuseossa on vasikannahasta tehty sukelluspuku ” Wanha herra”, joka on harvinaisuus koko maailmassa.

Kruununmakasiinimuseoon  on lauantaisin vapaapääsy. Muina ajankohtina sisäänpääsymaksu on yhteen museoon 5 €/aikuiselta tai sitten voi hankkia  tähän museoon ja Pakkahuoneen museoon 8 € maksavan yhteislipun. Lapset pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Museot ovat auki muina päivinä paitsi maanantaina, jolloin ne on suljettu.

Kirkkokadun varrella sijaitsee Raahen komea jugendkirkko. Muutkin alueen kirkot ovat tutustumisen arvoisia kohteita ja niissä on kuuluisten taiteilijoiden maalaamia alttaritauluja. Erityisesti Pattijoen jätinkirkko on käymisen arvoinen kirkon. Kirkon alttaritauluna on tyrolilainen kullattu puuveistos.

Raahen kaunis Keskuskoulu on ehkä Suomen kaunein rakennus opiskella.

Myös kaupungintalo on komea.

Aika kamala sen sijaan oli aikoinaan Suomen korkein asuinkerrostalo -Tornitalo, joka on kaupungin näkyvin maamerkki. Se on aikoinaan toiminut myös vesitornina. Nyt tornissa toimii ravintola.

Raahen edustan saaristo soveltuu hienosti retkeilyyn. Esimerkiksi Iso-Kraaseli, Ämmä-Äijä ja Smitin saaret ovat mainioita retkikohteita. Saaristoon pääsee tutustumaan risteilyillä, tekemällä edestakaisen päiväretken lautalla saarelle tai tekemällä rengasmatkan saarien välillä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tunnelma olisi normaalisti Raahessa huipussaan, sillä Pekan päivänä juhlitaan kaupungin perustajaa Pehr Brahea. Värikäs kesäjuhla tuo Raaheen normaalisti tuhansia ihmisiä. Nyt nämäkin juhlat kuten monet muut Raahen kesätapahtumat oli peruttu.

 

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rauma, Pori, Kristiinankaupunki

Rauma

Eipä ole kymmeniin vuosiin tullut Raumalla käytyä.

Pitsinnypläyksestä kuulussa kaupungissa sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä UNESCOn suojelemasta maailmanperintö- kohteesta. Vanhan Rauman idyllinen puukaupunki on toinen niistä.

Vanha Rauma on Rauman sydän.  Sen koristeelliset puutalot ja idylliset pienet kujat ovatkin kaunista katsottavaa. Ei siis ihme, että tämä on listattu yhdeksi Suomen parhaimmista nähtävyyksistä.

Toisin kuin monessa muussa puutalokaupungissa, kadut olivat melko leveitä ja niille sai myös parkkeerata auton. Auto kannattaa kuitenkin jättää opastetuille parkkialueille ja parhaiten Vanhaan Raumaan tutustuukin kävellen. Raumalla pysäköinti on ilmaista kaikkialla.

Rauman toinen Unescon maailmanperintö- kohde on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sammallahdenmäki.

Paikassa on pronssikaudelta peräisin oleva hautaröykkiöalue, johon voi tutustua kulkemalla puolentoista kilometrin pituisen reitin.

Sammallahdenmäen polku on melko kivikkoinen ja juurakkoinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Polku hautoineen on melko huonosti opastettu, joten kartta on hyvä olla olemassa. Emme kiertänee koko lenkkiä, vaan menimme vain vähän matkaa ja käännyimme takaisin.

Vanhaan Raumaan on saatavilla useita erilaisia mobiilisovellus- oppaita. Kannattaa ladata sellainen, jos haluaa saada kaiken irti paikan historiasta ja tarinoista.

Vanhan Rauman opastettuja kävelykierroksia on myös tarjolla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kapeat ja mutkittelevat kadut, pienet putiikit ja hyvin hoidetut puurakennukset saavat turistin viihtymään täällä. Paikalla olikin paljon ihmisiä.

Raumaan voi myös tutustua Kake-kaupunkijunalla, joka nyt kesän 2020 poikkeusolojen vuoksi ei ollut käytössä. 50 minuutin kaupunkikierros kuljettaa matkaajan tärkeimmille nähtävyyksille 5 €/ aikuinen ja 4 €/ lapsi.

Poiketa kannattaa Pyhän Ristin kirkkoon, jonka värikkäät seinämaalaukset poikkeavat melkoisesti meille tutuista koruttomista luterilaiskirkoista.

Kordelinin kappeli on myös tutustumisen arvoinen. Jugendtyylinen hautakappeli sijaitsee Rauman vanhalla hautausmaalla.

Vanhan kaupungin Wälmlä talon piharakennukset kätkevät sisäänsä omistajien ylläpitämän ilmaisen kotiseutumuseon, jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa.

Monissa Vanhan Rauman ravintoloissa ja kahviloissa on sisäpihaterassi, jonka olemassaoloa ei välttämättä heti huomaa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla avautuu iltatorit, joita järjestetään tiistaisin ja torstaisin kello 16-20. Kirppis- ja torimyyjien lisäksi iltatorilla on erilaista ohjelmaa. Harmillisesti matkamme oli ennen juhannusta, joten iltatori jäi meiltä kokematta.

Rauman vesitornin huipulle pääsee ihailemaan maisemia ja siellä toimii hyvätasoinen ravintola. Vesitornista voi ihailla Rauman edustan vesialuetta.

Jos lomalaisella ei ole kiire, mainio paikka vierailla on Raumanmerellä sijaitsevat matkailusaaret. Saarille on kesäaikaan päivittäinen yhteys Rauman Saaristokuljetuksen ja Airisto Linen vesibusseilla.

Raumalle suunnistavan matkailijan kuulemma kannattaa tutustua ainakin Kuuskajaskarin linnakesaareen, Reksaareen sekä Kylmäpihlajan majakkasaareen, jonka majakan huipulta avautuvat  upeat näköalat. Aikataulu näiden saarten kartoittamiseen ei tällä kerralla meiltä onnistunut.

Poroholmassa on Rauman oma Löyly eli Löylymestari. Kaikkien yhteinen rantasauna suurine terasseineen.

Saunasta pääsee  8 euron hinnalla/ aikuiset ja 3,50 €/lapset pulahtamaan mereen sekä kylpemään poreammeeseen tai paljuun.

 

Talvisin paikassa on avantouinti mahdollisuus.

Rauma on vilkas kesäkaupunki, jossa on normaalisti Pitsiviikon lisäksi on festareita, erilaisia musiikkijuhlia ja muita tapahtumia. Rauma myös vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

 

Pori

Matka jatkui kohti Poria. Porissa olemme jokusen kerran käyneet aika lähiaikoinakin, miksi kaupunki ohitettiin aika lailla vauhdikkaasti.

Kirjurinluoto  – Porin keskuspuisto, joka tunnetaan parhaiten Porin Jazzin kesäisenä suurtapahtuma- paikkana, oli tällä kertaa kovin hiljainen.

Hiljainen oli Porin kesäkin. Vilkkaaksi suunniteltu tapahtumakalenteri oli täynnä peruutuksia.

Pori itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen kaupunki, eikä siellä ole paljon nähtävää. Porin ympäristössä kylläkin on nähtävää.

Kivi-Porin 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetut kivitalot ovat kiva poikkeus. Kuten esimerkiksi kuvauksellinen raatihuone ja Cygnaeuksen koulu, jonka edessä on Cedercreutzin kuuluisa äestäjä patsas.

Mielenkiitoisen näköinen on  myös vanha puuvilla tehdas, jossa nykyisin toimii kauppakeskus Puuvilla.

Myös Ahlaisen kaunis puutaloista koostuva merenrantakylä, ja sen vanha puukirkko ovat ihan kauniita paikkoja.

Tarjolla olisi ollut risteilyjä saaristoon ja Pohjoismaiden suurimmalle jokisuistoalueelle Kokemäenjoella.

Tänä kesänä erilaisia lähietäisyydellä olevia kohtaamisia ja oleskeluja kuitenkin halusi varoa ja niin jäi nämäkin tekemättä. Käymättä kävi myöskin Reposaari.

Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa Juséliuksen mausoleumissa kannattaa käydä.

Mausoleumin alkuperäiset freskot on maalannut Akseli Gallén-Kallela. Mauseoelumi on varmaankin yksi maamme kauneimmista ja sen historiakin on melkoisen mielenkiintoinen.

Porista lähdettyämme poikkesimme Noormarkussa sijaitsevaan Ahlströmin ruukkialueelle, joka on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista!

Yyteri ja sen kuulut hiekkarannat ohitettiin vauhdilla, sillä suuntana oli Kristiinankaupunki.

 

 

Kristiinankaupunki

Tämä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. Historian pakollisesta oppimäärästä tiesin sen perustetun edistämään Pohjanlahden kaupankäyntiä –  tervan ja puutavaran vientiä suurilla purjelaivoilla maailmalle ja nimetyn maatamme tuolloin hallinneen Ruotsin kuningattaren mukaan.

Sitä en tiennyt, että Kristiinankaupunki on Suomen puutalokaupungeista harvoja, joka ei ole koskaan palanut.

Kaupunki onkin melkein kokonaan rakennettu puutaloista. Puutaloja on monelta eri vuosisadalta ja kymmeneltä.

Kieli vahvistui jälleen ruotsiksi.

Kristiinankaupungin kuvaa hallitsee valkoinen raatihuoneen rakennus kellotorneineen. Raatihuoneen kellotorni näkyy jo kaukaa kaupunkiin saapuvalle.

Lisäksi kaupunkiin saapuvat näkevät Myllykallion komean tuulimyllyn osana kaupungin silhuettia.

Aikoinaan myllyillä jauhettiin viljaa alueen suuresta sadosta ja niitä oli enemmän, nyt jäljellä on vain tuo yksi.

Kristiinankaupunki on todella pieni kaupunki, jonka kiertää hetkessä läpi.

Puutalojen vanhakaupunki ei poikkea monesta muusta rannikkokaupungin vastaavasta.

Upeita yksityiskohtia kaupungista kuitenkin löytyy. Ruotsin vallan aikaan kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu ja näistä ajoista on jäljellä vielä tullitupia ihailtavaksi.

Puinen, punainen ja hyvinkin tyypillinen rannikon kirkko – Ulrika Eleonora –kirkko on hieman erilainen ja siksi ihan mielenkiintoinen käyntikohde.

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Parainen, Turku ja Uusikaupunki

Parainen – saaristokaupunki, pala paratiisia

… ainakin mainos lupaa tämän… Paraisten kaupunki on Saaristomeren keskus?  Parainen sijaitsee vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Turusta etelään.

Pieni mutta viehättävä Parainen on nopeasti kierretty.

Keskustassa seisova pieni harmaa kivikirkko, vanhan Malmin kaupunginosa, Skyttalan museo sekä kotiseutu- ja teollisuusmuseo sekä kaupunkia ympäröivä vesistö luovat aurinkoisena päivänä mukavan näköisen maiseman.

Kurkata kannattaa myös kansallis- kirjailijamme  rouvan Fredrika Runebergin kotitalon pihalle, jossa voi myös nauttia kupposen kahvia.

Parainen on saaristokaupunki, joka käsittää suuren osan Saaristomeren alueesta ja sen tuhansista saarista ja luodoista. Parainen onkin monelle mökkipaikkakunta.

Syy, miksi meidän ”matkakoukku” Saaristomeren kautta tehtiin, on Paraisten kuvauksellinen avolouhos.

Avolouhoksen näköalapaikalle pääsee näppärästi jättämällä auton osoitetulle parkkialueelle ja kävelemällä n. 200 m ylös hiekkatietä. Näkymä olikin melkoinen.

Lauttaliikenne Saariston rengastielle ja Iniöön, sekä edelleen Kustaviin Paraisista on säännöllistä. Paraisista alkaakin sekä iso, että pieni Saaristomeren rengastiereitti, joka on pyöräilijöiden ja lomamatkaajien suosiossa.

Saariston rengastie on teiden, siltojen, lauttojen ja lossien yhdistämäreitti Turun saaristossa.

Rengastien kokonaismatka on parisen sataa kilometriä lautta- ja lossiyhteyksineen. Yhteydet ovat pääasiallisesti maksuttomia.

Rengastien reitti kulkee saarissa pääasiassa metsien keskellä, miksi juurikaan nähtävää näillä osuuksilla ei ole. Jos kuitenkin aikoo ajella pienen tai ison rengastien kannattaa varautua lauttajonoihin.

Kerran aiemmin tuolla pyörähtäneenä skippasimme nyt tämän osuuden ja jatkoimme matkaa kohti Turkua.

 

 

Turku

Kohti Turkua….  matka toi mieleen monet opiskeluaikojeni ajomatkat sekä monet kerrat kun perheenä matkustimme Ruotsiin. Aahhh, laivan kannella istuessa ja ihaillessa… niin upeaa saaristoa… käy mielessä ajatus, että täytyy kait tuokin matka tehdä joskus uudestaan?

Sekä Viking Linen että Siljan terminaali sijaitsee Turun linnan lähellä.  Satamaan pääsee kätevästi myös Turkuun tulevilla kaukojunilla ja busseilla.

Turussa on hyvin busseilla toimiva paikallisliikenne ja kaupunkien keskustassa liikkuu myös paljon polkupyöräilijöitä sekä sähköpotkulautailijoita, joita kulkee vilkkaan liikenteen seassa omilla pyöräkaistoillaan.

Viimeksi vierailimme kolme vuotta sitten Turussa Tall Ships Races tapahtumassa, jolloin Turku näyttäytyi melkoisena Show-tähtenä.

Nyt rauhallinen kaupunki tarjosi nostalgian lisäksi parhaat palansa, Turun linnan ja joulurauhasta kaikille tutun Turun tuomiokirkon.

Turun linna on melkoisen mielenkiintoinen myös sisätiloiltaan, vaikka Keski-Euroopan linnojen loistoon se ei yllä. Hyvin säilynyt linna näyttelyesineistöineen kannattaa käydä katsomassa. Linnan pihalla on kesäaikaan myös erilaisia tapahtumia.

Korotettu sisäänpääsyhinta kesäaikaan hieman mietitytti. 14 € aikuiset ja lapset 5 € tuntui melko paljolta. Tarjolla on myös perhelippuja.

Ehdottomasti kannattaa vierailla Turun tuomiokirkossa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko.

Kirkon näyttely ja museo kuvaa hyvin historiamme uskonnollista kehitystä.

Pakko sanoa, kirkko on komea monessakin mittakaavassa.

Täysin epätyypillisesti myös kirkkomuseon sisäänpääsyhinnat olivat maltilliset; aikuiset 2 € ja muut 1 €.

Kerran se on käytävä Ruissalossakin… luontoa ja komeita rantamaisemia… ja joskus tulevaisuudessa taas riehakkaita tapahtumia. Ruissalon leirintäalue oli aivan kelpo ja maisemat upeat.

Turun kaupungin ulkoilusaaret ovat käymisen arvoisia, jos aikaa vaan kesämatkalaisella riittää. Meillä aikaa Turkuun riitti päivä ja  yöpymisen verran. Eli ulkoilusaarille emme ehtineet.

Turun lähistöllä voi liikkua ja lomailla monella tapaa. Yksi suosituimmista tavoista on piipahtaa lähisaariston ulkoilusaarille, jonne voi tehdä päivän tai useamman kestäviä kesäilyreissuja. Vepsälle, Maisaarelle ja Pähkinäiselle pääsee Rymättylän Haapalan rannasta lähtevällä yhteysaluksella. Kyyti on ilmainen, mutta laivapaikka pitää tilata erikseen viimeistään edellisenä päivänä.

Aurajoki ja jokirannan usein mainostetut ravintolat olivat korona-ajasta huolimatta aivan täyteen ahdettuja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja meininki oli rentoa.

Historiallinen purjelaiva Suomen Joutsen ei ehkä jatkossa ole enää kiistatta Aurajoen komein näky, sillä juuri kunnostettu puinen kauppalaiva Sigyn tulee tulevaisuudessa varmasti haastamaan Suomen Joutsenen.

Sigyniin ei pääse tutustumaan vasta kuin ensi vuonna, joten laivan sisätiloista en voi kommentoida. Mastotkin vielä puuttuivat entisöidystä komeudesta, mutta jo nyt voi sanoa sen olevan vaikuttava näky.

Sivuosumana Aura joella kellui Ruotsiinkin joskus kauan sitten matkustajia kuljettanut autolautta M/S Bore, joka toimii nykyään laivahostellina.

Aurajoessa kelluvat myös muut Forum Marinumin suurimmat museolaivat. Laivoihin ja itse museoon pääsee kätevästi kesärannekkeella, jonka hinta aikuiselta on 18 € ja lapselta 10 €.

Luostarinmäki sen sijaan tarjoaa mahtavan ulkoilmamuseon, joka käsittää kaikkiaan kahdeksantoista korttelia upeita vanhanajan verstaita ja käsityöläisten koteja.

Viehättävä ulkoilmamuseo pitää sisällään hienon puutaloalueen esineistöineen. Sisäänpääsymaksu museoalueelle oli 8 €/ aikuinen ja 3 €/lapsi. Myös perhelippuja on saatavilla.

Alue on mainio vierailupaikka ja netistä on kuunneltavissa ääniopastus alueen paikkoista. Alueelle järjestetään myös opastettuja yleisökierroksia. Toki alueesta saa paljon irti ihan vaan itsekseen kiertelemälläkin.

Kupittaan edessä olevassa puistossa on myös kiva käyskennellä ja katsoa lammessa uivia sorsia.

Turussa on normaalisti monia kivoja kesätapahtumia, joista mainittakoon erilaiset musiikkitapahtumat, kesäteatterit ja keskiaikatapahtuma. Nyt jääkin nähtäväksi, miten näiden kaikkien loppukesän tapahtumien käy?

Turun apteekkimuseo AQ, ssa kannattaa vierailla. Sisäänpääsyjen hinnat kotimaanmatkailussa kylläkin ihmetyttää. Aikuisten lippu maksoi  6 € ja lapset 2 €

Turussa asioita on ”Täll ja tois puol jokke”.

Turussa on yhdeksän Aurajoen ylittävää siltaa.

Pyöräilijät ja jalankulkijat voivat ylittää joen myös Förilla, joka on perinteinen ja turkulaisille rakas lauttayhteys ”tält puol jokke, tois puol jokke”.

Nähtävyydeksi kait voi mainita kuuluisaksi nousseen Turun funikulaarin, joka on Suomen ensimmäinen kaupunkifunikulaari.

Turussa on myös useita erilaisia pubeja. Old Bank, Panimoravintola Koulu ja Uusi Apteekki ovat piipahtamisen arvoisia.

Viimeisintä baaria onkin kuvattu kohtaamispaikkana useissa Vares kirjoissa.

Turun tori oli edelleen melkoisessa myllerryksessä, eikä tuo nyt ihan heti taida valmistuakaan. Silti torilla oli vipinää. Tilaltaan puoleksi kutistunut tori oli melkoisen ahdas torikojuineen.

Turun vierailulla kannattaa piipahtaa 120 vuotta vanhassa kauppahallissa. Kauppahallissa on varsin hyvä tarjonta sekä tunnelma.

Matka Turusta jatkui eteenpäin. Naantalin ohitimme tällä kertaa vauhdilla.

Naantali on aikoinaan koluttu Muumimaailman takia moneen kertaan.

Kiva pieni vanha kaupunki, upea rantabulevardi ja Birgittalaiskirkko eivät jaksaneet innostaa. Ainoa, mikä olisi ollut käynnin ja kuulemisen väärtti, on kello kahdeksalta kirkontornista soitettava Naantalin perinteinen iltavesperi, trumputtajan rummutus ja iltahuuto.

 

 

Uusikaupunki

Matka jatkui kohti Uuttakaupunkia, jonne Turusta oli matkaa n. 1½ tuntia. Heti aamusta lähdimme kiertämään pikkuruista kaupunkia.

Keskustassa markkinointiin olevan vilkas ja eläväinen tori, jossa lauantaisin vietetään erilaisia ”Tul toril” -teematoreja. No ei ollut vilkas ei. Eikä muutenkaan kummoinen vaikka lauantaiaamuna torilla pyörähdimmekin.

Tori oli melkoisen olematon moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös keskusta ja itse asiassa koko Uusikaupunki on nopeasti kierretty.

Kulttuuripolku on infopaketti turisteille Uudestakaupungista.  Kulttuuripolun esitteen saa sähköisenä Uudenkaupungin matkailusivuilta.

Uudesta kaupungista järjestetään myös risteilyjä merisäästäkin tuttuun Isokarin majakkasaarelle.

Isokari sijaitsee Selkämeren eteläosassa Pohjanlahdella ja se kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.

M/S Kertulla tehtävä kokopäivän risteily Isokariin kannattaa varata etukäteen, koska aluksessa on rajoitettu paikkamäärä. Netistä ostettuna lippu maksaa 59 €/ aikuinen ja laivalta 69 €. Lasten lipun hinta on 29-35 €. Hinta sisältää edestakaiset merimatkat, opastetun saarikierroksen sisäänpääsyn majakkaan sekä lounaan Isossakarissa.

Uudenkaupungin Bonk-museossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Vaikka museo on melko pieni, ovat sen kummalliset laitteet mielenkiintoisia. Museoon on kerätty hullunkurisia Bonk-fantasiatuotteita.

Museossa on esillä mm. toimintavapaita koneita, kosmisen terapian sovellutuksia, disinformaatio- järjestelmiä sekä paikallistettuja mustia aukkoja. Nämä härpäkkeet olivat selvästi villin mielikuvituksen tuotetta, mutta hauskoja.

Museo on auki jokapäivä klo 11–15. Tutustuminen museoon maksaa 9 €  aikuinen ja 4 € lapset.

Lisäksi Uudessakaupungissa on Wahlbergin museotalo, Luotsimuseo ja Merimiehen kotimuseo, jotka tänä vuonna avautuivat vasta  juhannuksen jälkeen.

Uusikaupunki on tunnettu autokaupunki. Uudenkaupungin Automuseota pidetäänkin Suomen merkittävimpänä automuseona. Mainoksen mukaan museon kolmessa näyttelyhallissa on laaja valikoima autoklassikkoja ja paljon muutakin nähtävää. Kunniapaikalla on ensimmäinen suomalaisauto, Korvensuu vuodelta 1913.

Olemme kierrelleet maailmalla isoissa automuseoissa ja tämän museon melko suolainen sisäänpääsymaksu ja ennakkokartoituksena tehty  melko suppea autotarjonta eivät meitä tällä kertaa houkutelleet.

Museo on auki ympäri vuoden joka päivä klo 11–17, kesällä tunnin pidempään. Sisäänpääsymaksu on 15 € aikuinen ja 5 € lapset.

Automuseo on aivan Uudenkaupungin autotehtaan vieressä ja parkkialueesta näkee, että paljon on porukkaa töissä tehtaalla.

Uudestakaupungista matka jatkui Velhoveden rengasreittiä eteenpäin, suuntana Rauma.

Matkalla pääsi ihastelemaan toisella puolella siintävää Itämerta ja toisella puolella kimaltelevaa Uudenkaupungin makeanvedenallasta, joka on syntynyt kahden merenlahden, Velhoveden ja Ruotsinveden, patoamisesta vedenhankintaa varten.

Tiet olivat melkoisen kapeita ja osittain myös päällystämättömiä sekä melko huonossa kunnossa. Osittain metsäiset tietaipaleet katkaisi uskomattoman kauniit merelliset maisemat. Auringon kimallellessa laineilla matka taittui Novaa kuunnellen.

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Porvoo- Helsinki

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa

 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Vannoimme joskus, että emme mökkeile, veneile tai asuntoautoile  – kiertolaisen elämä maailmalla sopii meille parhaiten. Korona päätti toisin ja tilannesidonnaisista syistä kiertolaisen elämää kotimaassa päädyimme toteuttamaan asuntoautolla suunnitellun Balkkanin junamatkailun sijaan.

Kaksi keltanokkaa liikkeellä ja jännitystä ilmassa.

Onneksi löysimme Aavuokrauksen, jonka asiantuntevien ja opastavien henkilöiden kanssa oli helppoa ja turvallista asioida. Varaus sujui mutkitta ja viestintä toimi. Saimme mahtavalla opastuksella vuokrattua aivan pakasta otetun asuntoauton.

Kynnys roadtripille ei ollut suuri, koska asuntoauto oli hyvin varusteltu, jopa retkipöytä ja tuolit tulivat mukana.

Moni asia oli mietitty jo puolestamme. ISO kiitos!

Auto oli juuri kahdelle ihmiselle sopiva ja tilat toimivat. Sänky oli tilava ja patja oikein hyvä nukkua.

Matkastamme tuli melkoinen maisemamatkailu, koska monet tapahtumat ja toiminnot olivat edelleen viikkoa ennen juhannusta ja juhannuksen aikaan koronatilanteen takia alas ajettuina.

Olimme myös päättäneet ajaa mahdollisimman monia pikkuteitä moottoriteiden sijaan…kun tämä matka kerran tehdään, niin kaikki irti kauniista Suomesta. Suunniteltu matkareitti tosin meni moneen kertaan matkan aikana uusiksi.

Välillä tiet olivat melko huonokuntoisia,  mutta silti matkamukavuus ei kärsinyt kun auto oli luotettava ja hyvässä kunnossa sekä helppo ajaa.

Alkuperäinen matkasuunnitelma muuttui lennossa, kun Norja avasi rajansa ja olikin yht´ äkkiä mahdollisuus poiketa rajan toiselle puolen. Kiitos auton vuokraajalle, joka mahdollisti autoilun Norjassa.

Kilometrejä tuli matkan aikana noin 4750. Ensimmäisten satojen kilometrien jälkeen opimme, että karavaanari on kaikkien kaveri ja kyynären nivelkuluman pelosta huolimatta karavaanarit moikkaavat kohdatessaan toisilleen, joten ei kun käsivarsi heilumaan!

Moni paikka Suomessa tuli koluttua. Silti lähtöpisteestä lähdön jälkeen matkakuvauksesta puuttuu moni ihan YES kapunki, mutta kun olemme ne päiväretki ajomatkan kuvausreissuilla tehneet, ei niihin tässä kohtaa panostettu. Maininnan saa kuitenkin  Kouvola, Raasepori ja sen ruukit sekä rannikkotie ja Hanko.

Imatralle olisimme eksyneet uudestaan jo koskinäytöksen takia, mutta ne aloitettiin uudelleen koronan takia vasta reissumme jälkeen.

Tämä kuva onkin ennen Imatran kosken padon kunnostustöitä.

Imatralla on myös kuuluisa Valtion hotelli sekä pari muutakin näkemisen arvoista kohdetta.

 

 

Porvoo

Ensimmäisenä täytyy kokea Helsingistä noin tunnin ajomatkan päässä oleva Porvoo, tuo hieno- pieni ja idyllinen kaupunki. Porvoo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä Helsingistä. Porvooseen pääsee helposti bussilla tai omalla autolla. Bussivuoroja on runsaasti.

Porvoo on monien silmissä erityisen mainio kesäkohde, jonka isoin nähtävyys on tunnelmallinen Vanha Porvoo ja kivinen Tuomiokirkko.

Kirkon jylhä figuuri hallitsee itseoikeutetusti kaupungin maisemaa. Tuomiokirkko seisoo ylväästi kukkulan päällä toimien maamerkkinä Porvooseen saapuville.

Kirkko on yksi Suomen suosituimmista kirkoista, mitä perhejuhliin tulee ja merkittävä myös maamme historiassa valtiopäiväkirkkona.

Kävijä voi kuulla kirkossa silloin tällöin myös urkujensoittoja. Urut ovatkin yhdet maamme parhaat. Kävijä kuulee myös ruotsinkieltä, sillä Porvoo on vahvasti kaksikielinen kaupunki.

Porvoon Vanhan kaupungin alue, sekä turisteille tarkoitetut parkkialueet ovat turistiaikaan hyvin ruuhkaisia. Hyvä ja ilmainen parkkivihje on Linnamäen parkkialue vanhan Pappilan vieressä. Sieltä voikin mainiosti aloittaa tutustumisen Porvoon merkittävämpiin nähtävyyksiin.

Parkkipaikalta pääsee suoraan Linnamäen ulkoilualueelle, jossa Edelfeltin kuuluisassa taulussa oleva yli sata vuotta sitten maalaama ikihonka kirkkomaisemineen on nähtävissä.

Linnamäeltä avautuu myös kaunis kaupunkikuva Porvooseen. Muuta nähtävää ja koettavaa Linnamäki ei sitten tarjoakaan.

Linnamäeltä on lyhyt reitti Porvoon keskustaan ja Vanhaan kaupunkiin.

Huomioida kannattaa, että vanhoja ihania rakennuksia ja sokkeloisia kujia on myös kirkon toisella puolella, jonne ei näyttänyt kovin moni turisti eksyvän.

Turisti-infosta, joka sijaitsee joen toisella puolella Taidetehtaalla saa hyvän kävelykartan kaupungin eri nähtävyyksille. Turistikarttoja on myös saatavana sillan alla olevasta info-pisteestä.

Mutkittelevat mukulakivikadut, pienet putiikit ja värikkäät puutalot luovat Vanhaan Porvooseen mukavan tunnelman.

Suomen vanhimmassa raatihuoneessa sijaitsee pieni ja viehättävä museo, joka on täynnä maallemme merkittävää historiaa. Pääsylipun hinta aikuiselta on 8 €, lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Samalla lipulla pääsee vierailemaan viereiseen Holmin taloon, jossa voi tutustua varakkaan porvoolaisen kauppiasperheen kotiin ja talon elämään 1700-luvun lopulla. Alakerrassa on esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Mainita kannattaa myös aivan ihana lelumuseo, josta löytää tuttuja lapsuudenajan leluja, suosittelen lämpimästi. Sisäänpääsy lelumuseoon hieman yllätti 4 €  aikuinen ja 2,50 € lapsi.

Vanhassa kaupungissa yksi kiva käyntikohde on Brunbergin karkkitehtaan myymälä, jossa voi myös maistella erilaisia herkkuja.

Kuuluisat ”Neekeripusut”, nykyisin suukot ovat täältä kotoisin. Porvoo on myös viime aikoina kunnostautunut ravintolakaupunkina. Kaupungissa onkin monta korkeatasoista ravintolaa.

Porvoon kuvatuimmat kohteet ovat joenvartta reunustavat punamultaiset vanhat suola-aitat.

Porvoon keskustassa on helppo liikkua jalan, sillä kohteet ja nähtävyydet sijaitsevat lähellä toisiaan.

Uudempi osa jokirantaa kahviloineen ja veneineen on sekin kiva käyntikohde.

Kaupungin keskustassa on viehkeä tori, joka ainakin näin kesäaikaan näytti paikallisten kohtaamispaikalta.

Kaupungintalo seisoo ylväänä torin laidalla.

Porvoossa on myös muita kauniita vanhoja kivisiä rakennuksia.

Kaupungin keskustan toisella puolella on kansalliskirjailijamme Runebergin koti, joka on ihan hauska tutustumiskohde. Kesäisin koti on avoinna päivittäin klo 10-16 ja sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta, lapset pääsevät ilmaiseksi. Päivittäin on myös mahdollisuus osallistua yleisöopastuksiin.

Alueen Empire korttelit houkuttelevat myös kävijöitä.  Joenranta vaikutti kivalta alueelta viettää kesäpäivää.

Joella parkissa oli myös Runebergin risteilyalus joka kulkee kuulemma upeaa saaristoreittä Porvoosta Helsinkiin.

Moni turisti tekeekin retken toiseen suuntaan laivalla ja toinen suunta kuljetaan bussilla.

Näsin hautausmaalla on paljon vanhoja hautamuistomerkkejä ja useita Porvoon talous- ja kulttuurielämään vaikuttaneiden henkilöiden suku- ja perhehautoja, joihin voi tutustua karttaan piirretyn reitin mukaan. Lähellä hautausmaata on suuri siirtolohkare Näsinkivi, jossa on näköalapaikka uudempaan Porvooseen.

Hauskasti maisemakuvassa erottui Kokonniemen laskettelukeskus. Pakko oli käydä tuo katsomassa, koska hiihtohissit näyttivät toimivan kesälläkin?

Rinteessä oli satoja alamäkipyöräilijöitä. Melkoisen toimivan näköinen systeemi.

Yötä emme Porvoossa aikoneet viettää, mutta tiedoksi, Porvoon Karavaanarialue sijaitsee lähellä laskettelukeskusta. Paikallinen kehotti eksymään Kokonniemen kärkeen, jossa kuulemma oli sijainnut aiempi camping alue. Puistomainen paikka sijaitsi jokisuistossa, meren rannalla.  Ihan kivan näköinen alue, jossa oli perheitä grillaamassa ja onkimassa.

 

 

Helsinki

Helsinki on iso kaupunki ja siellä saa helposti kulumaan useammankin päivän. Pikainenkin kierros vie koko päivän.  Asuntoautolla ei keskustaan kannata yrittää.

Parasta on suosiolla jättää asuntoauto joko metroparkkiin ja saapua keskustaan metrolla tai jättää auto hieman kauemmaksi keskustasta ja hypätä ratikkaan.

Julkisten kertalipun hinta on 2,80 €, jos ostaa sen automaatista tai lataa mobiilisovellukseen. Bussissa lipun voi myös ostaa kuljettajalta, mutta silloin sen hinta on 4 €. Lasten liput ovat puolet halvempia. Lipun voimassaoloaika vaihtelee lipputyypistä ja ostotavasta riippuen.

Mikäli päivän aikana liikkuu useamman matkan, kannattaa hankkia vuorokausilippu, joita on saatavilla 1-7 päiväksi. Kaupungin keskustaan pääsee kätevästi myös lähijunilla ja bussilla.

Vinkkinä, jos jättää auton esim. Herttoniemen lähelle parkkiin kannattaa vierailla Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä. Paikka kuhisi ennen koronaa Marimekosta hullaantuneita ulkomaalaisia ja aina sieltä jotakin on itsellenikin tarttunut mukaan.

Sisäänpääsyhinnat Suomessa ovat joka paikkaan aika korkeat, joten Helsingissä vierailuun voi hyvä hankinta olla Helsinki Card, jolla pääsee 28 huippunähtävyyteen. Helsinki korttia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa: yhden, kahden tai kolmen päivän kortti. Hinnat vaihtelevat kortin keston ja tyypin mukaan aina 44 €-82 € välillä.

Helsingin keskustassa nähtävyyksiin pystyy hyvin tutustumaan kävellen, vuokraamalla kaupunkipyörän tai sitten kaupunkipotkulaudan. Helsinki on viime vuosina panostanut kaupunkialueen pyöräilyyn ja pyöräilijöille onkin kaupungissa omat pyöräilyväylät.

Hauska ja kätevä tapa tutustua Helsinkiin on hypätä kakkosen ratikkaan, joka toimii hyvänä nähtävyysreittinä.

Reitin varrella on useita Helsingin nähtävyyksiä.

Kirkkaan punainen KOFF spåra on ravintolaksi muutettu ratikka, joka myöskin kiertää Helsingin kantakaupungin keskeisimmät nähtävyydet noin tunnin kestävällä kierroksella. Tasatunnein lähtevän spåran kyytiin pääsee ilman ennakkovarauksia Rautatientorin Mikonkadun pysäkiltä.

Jos oikein innostuu ratikoista, kannattaa vierailla pienessä, mutta mielenkiintoisessa ratikkamuseossa. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Töölönkadulla sijaitsevasta museosta ei ole pitkä matka Olympiastadionille, jonka korjaustyöt ovat melkein valmiit. Stadionin korkea torni tulee varmaan jatkossakin toimimaan näköalapaikkana.

Helsingin tunnetuin tori on Kauppatori, joka sijaitsee Presidentinlinnan edustalla Eteläsatamassa.

Torilla myydään perinteisiä toriherkkuja, mutta myös turisteille suunnattuja matkamuistoja.

Erityisen tarkkana kannattaa olla kädestä syötävien herkkujen kanssa, joiden on suuri vaara hävitä röyhkeiden lokkien suuhun.

Eteläsatamassa on Allas Sea Pool, jonka lämminvesiallas sekä merivesiallas saunoineen palvelevat uimareita, liikkujia, viihtyjiä ja hengailijoita ympäri vuoden. Uiminen ja saunominen maksaa 14 €/aikuinen ja 7 €/lapsi.

Altaan vieressä on Helsinki SkyWhee maailmanpyörä. 40 metrin korkeudesta avautuu upeat maisemat kaupungin ja meren ylle, sekä lähisaaristoihin.

Vierailu maisemapyörässä maksaa 13 €/aikuinen ja 9,50 €/ lapsi.

Kauppatorilta käsin voi ihailla myös suuria satamassa parkissa olevia risteilyaluksia, joita tilanteesta johtuen oli nyt normaalia vähemmän.

Kauppatorilta pääsee kätevästi myös Suomenlinnaan, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi Suomen suosituimmista käyntikohteista.

Lautat kuljettavat niin turistit kuin Suomenlinnassa pysyvästi asuvat perille HSL:n lipun hinnalla.

Suomenlinnassa on paljon katsottavaa ja koettavaa.

Mikäli haluat tutkia linnoituksen muurien sokkeloita ja käytäviä, kannattaa taskulamppu ottaa mukaan.

Lisäksi kauppatorilta pääsee veneellä Korkeasaaren eläintarhaan. Korkeasaareen pääsee myös Mustikkamaan sillan kautta. Kauppatorin rannasta lähtee myös erilaisia risteilyitä Helsingin edustan saaristoon, saarille sekä Porvooseen.

Länsiterminaalista, Katajanokalta ja Olympiaterminaalista pääsee risteilyille niin Tallinnaan kuin Ruotsiinkin – normaalioloissa.

Torilta ei ole pitkä matka Helsingin tuomiokirkolle, jonka upea figuuri ottaa Helsinkiin mereltä päin saapuvat vastaan.

Senaatintorin laidalla sijaitseva valkoinen Tuomiokirkko on kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä.

 

Tuomiokirkon katolla seisoo juurikin kunnostetut kahdentoista apostolin patsaat.

Senaatintorin ympäristössä on myös muita Helsingin merkittäviä ja todella kauniita rakennuksia.

Esimerkiksi Säätytalo, Suomen pankin rakennus, Helsingin yliopiston rakennuksia sekä Valtioneuvoston rakennus.

 

Kauppatorin vieressä sijaitsee Uspenskin katedraali, joka on läntisen Euroopan suurin ortodoksinen kirkko.

Kirkko on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin. Siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Kirkko on kiinni maanantaisin, ja avoinna ti-pe klo 9.30-20, ja viikonloppuisin vain klo 15 saakka.

Kiva vierailukohde on kauppatorilla sijaitseva vanha kauppahalli. Kauppahalli on kesäisin avoinna joka päivä.

Helsingin pääkadun, Mannerheimintien varrella on Eduskuntatalo, Finlandiatalo, Kansallisooppera, Musiikkitalo sekä Suomen kansallismuseo.

Kansallismuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on useita pysyviä näyttelyitä ja myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä.

Museon sisääntuloaulan katossa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset kattofreskot, joita pääsee katsomaan ilman pääsymaksua. Muuten sisäänpääsy maksaa 14 € aikuiselta ja lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Museo on auki ma-su klo 11–18.

Toinen käymisen arvoinen museo on luonnontieteellinen museo, jossa on kerrassaan näyttävä kokoelma erilaisia täytettyjä eläimiä, eläinten luurankoja, esihistoriallisten eläinten jäännöksiä sekä mineraaleja.

Myös itse museorakennus on upea, niin ulkoa kuin sisältäkin. Museo on auki päivittäin klo 10-17 ja sisäänpääsymaksu on 15 €/aikuiset ja 7 €/ lapset.

Mannerheimintien toisella puolella on uusi kaupunkikirjasto Oodi.

Keskustakirjasto on kiinnostava rakennus joka toimii kaupunkilaisten kohtaamispaikka, ja tarjoaa paljon erilaista tekemistä.

Kirjasto on auki päivittäin ja sen toiminnot ovat ilmaisia. Aivan lähellä on nykytaiteen museo Kiasma, joka on Suomen tärkein modernin taiteen museo ja erittäin suosittu vierailukohde.

Taiteennälkäisille  Helsinki tarjoaa myös paljon katsottavaa ja koettavaa. Kampin torialueen alla on Amos Rex taidemuseo, joka on myös hyvin suosittu käyntikohde. Taiteen ystävän ei kannata  ohittaa Ateneumin taidemuseota, joka sijaitsee Helsingin rautatieasemaa vastapäätä. Suomen tunnetuin taidemuseo kätkee sisäänsä maan vanhimman ja laajimman taidekokoelman.

Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema on pääkaupunkimme yksi tärkeimmistä maamerkeistä.

Juna-asema on tunnettu kellotornistaan ja Lyhdynkantajat patsaista.

Asemalta lähtevät kaikki pääkaupunkiseudun lähijunat ja kaukojunat sekä Venäjälle liikennöivät junat. Rautatieaseman alue onkin vilkas joukkoliikenteen keskus.

Helsingin uusin kuuluisa maamerkki saunaravintola Löyly sijaitsee Hernesaaressa hieman Silja Linen terminaalista eteenpäin.

Hernesaareen ollaan rakentamassa raitiovaunuyhteyttä, mutta työ ei ole vielä valmis.

Löyly on vaikuttava kohde, jossa vietetään aikaa, mutta myös saunotaan yleisösaunassa tai yksityissaunassa.

Terassilta pääsee halutessaan pulahtamaan mereen. Hintaa kahden tunnin löylykokemukselle tulee 19 €/aikuinen ja alle 10-vuotiaat lapset pääsevät yleiseen saunaan veloituksetta.

Jos tykkää huvittelusta, kannattaa piipahtaa Linnanmäen huvipuistossa. Lähistöltä löytyvät myös Töölönlahden mielenkiintoiset huvilat.

Kallion sisään louhittu Temppeliaukion kirkko on yksi kaupungin vaikuttavimmista nähtävyyksistä ja erityisen suosittu ulkomaalaisten keskuudessa.

Moni Helsingissä vieraileva kiertää katsomassa myös ympäri kaupunkia olevat maamme presidenttien muistomerkit. Osa muistomerkeistä on abstrakteja ja symbolisia, osa taas näköispatsaita. Muistomerkkikierrokselle löytyy aivan oma opaskartta.

Turisteja keräävä nähtävyysmagneetti on Sibelius muistomerkki, joka sijaitsee Sibelius puistossa.

Hyvin lähellä on myös kaunis Seurasaari.

Helsingissä on suurkaupungin tunnelma. Kaupungin keskustassa on liikkeellä paljon väkeä ja autoja.

Helsinki on eläväinen ja monipuolinen kohde, jossa riittää paljon katsottavaa ja koettavaa. Kaupungissa onkin tarjolla paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja ympäri vuoden.

Kaunista kaupunkia ympäröi meri ja lähiympäristössä on useita kivoja luontokohteita vierailtavaksi.  Jos vaan on aikaa vierailla Helsingissä useamman päivän, kannattaa niin tehdä.

Autojunalla Lappiin

Junalla Kolariin ja siitä Ylläkselle

 

Joulua viettämään Ylläkselle isolla porukalla, jippii! Ajoimme auton autojunaan Pasilan autojuna-asemalla, joka oli edelleen melkoisessa rakennusvaiheessa, vaikka Tripla kauppakeskus olikin juuri valmistunut.

Kunnon opastusta asemalle ei juurikaan ollut ja oikean reitin löytäminen, kuten pari vuotta aiemminkin oli sattumaa.

Lippujen saaminen kiireisimpiin sesonkiajankohtiin on tarkkaa peliä.

Kannattaakin soitta tai tehdä nettivaraus heti, kun VR:n lipunmyynti talven ja kevään sesonkiajankohtien autojuniin elokuun lopulla aukeaa. Liput myydään loppuun nimittäin hyvin nopeasti.

Autojunaliput eivät myöskään ole ihan mitään halpoja. Meille kolmen hengen autojuna makuuhytillä meno-paluuna maksoi reilun 700 €. Etelä- ja Keski-Euroopan kohteissa on matkustettu junalla paljon halvemmalla.

Autojen lastauspaikalla tarkastetaan annetut auton tiedot, jonka jälkeen lastaus junaan sujui vaivattomasti.

Lipuntarkastus portilla alkaa jo aikaisemmin, mutta kuormaus junaan tapahtuu reilu tunti ennen junan lähtöä.

Siitä sitten kävelemään melkoinen matka kohti varsinaista Pasilan juna-asemaa. Matkalla olikin melkoinen ryysis, kun samaan aikaan Jokereiden pelistä Hartwal-areenalta purkaantui iloinen ja melko äänekäs kannattajajoukko, suuntana Pasilan asema tai Triplan baarit.

Junan lähtöön lastauksen alkamisesta on reilu tunti, joten aikaa kuluttaaksemme menimme tutustumaan Triplan uuteen kauppakeskukseen.

Ei tuo nyt kauppakeskusta kummempi ollut. Ostimme sieltä iltapalaa ja juotavaa mukaan ja sitten kohti junaa.

Juna saapui ajallaan asemalle ja eikun kyytiin. Veimme tavarat omaan makuuhyttiimme ja lähdimme vielä pyörähtämään junan ravintolavauun, jossa myöhäisestä ajankohdasta huolimatta olivat niin kanssamatkustajat kuin henkilökuntakin jouluisissa tunnelmissa.

Menimme nukkumaan melko pian, sillä olimme viimeisellä klo 20.30 lähteneellä yöjunalla liikenteessä ja aamupäivästä olisi vielä ajomatka Ylläkselle.

Junassa on kahden hengen hyttejä, jotka sijaitsevat uudempaa tuotantoa olevissa kaksikerrosvaunuissa ja sitten vanhempaa tuotantoa olevia perinteisten sinisten vaunujen kolmen hengen makuuhyttejä.

Uudemmissa vaunuissa varustelutaso on hieman parempi ja ne ovat viihtyisämpiä, mutta hyvin noissa vanhemmissa kolmen hengen makuuhyteissäkin yönsä nukkuu.

Lisäksi junaan on varattavissa makuupaikkoja mies- tai naishyteistä tai yhden hengen hyteistä. Makuuvaunujen kummassakin päässä on WC:t ja uudemmissa vaunuissa on myös suihkumahdollisuus. Junassa on myös allergiahyttejä ja inva-hyttejä sekä perhehyttejä, joiden hyttien välisen välioven voi avata. Lisäksi on hyttejä, jonne myös lemmikit voi ottaa mukaan.

Uudemmissa kaksikerros makuuvaunuissa on langaton Internet-yhteys ”VR-junaverkko”, mutta vanhemmissa makuuvaunuissa se ei toimi, kuten ei myöskään kaikkien hyttien pistorasioiden sähkönsyöttö, mistä syystä mobiilihärpäkkeiden akkujen lataus hieman tökki.

Junamatkan pohjoiseen voi taittaa myös istumapaikoilla, missä matkaajina oli enimmäkseen nuoria aikuisia ja muita parina tai yksin matkustavia. Juna puksutti tasaisesti eteenpäin kohti Kolaria.

Muutaman kerran kun junaan lastattiin uusia vaunuja tuli herättyä, mutta muuten matkanteko yli yön sujui mainiosti mennen- tullen. Makuuvaunuissa oli hiljaista, sillä matkassa oli pääsääntöisesti lapsiperheitä ja kaikilla oli kiire nukkumaan ja keräämään voimia seuraavalle päivälle.

Junan saavuttua Kolariin meni noin tunti, ennen kuin autot saatiin junasta ulos.

Osa seurueesta jäi odottamaan Kolarin aseman odotushalliin, jossa on pieni ja hyvin vaatimaton kahvio sekä odotusaula.

Kahvio toimii vain junien aikataulujen mukaan ja sieltä saa lähinnä mikrolämmitteistä pientä suupalaa ja kahvia sekä virvokkeita.

Autojen kuljettajat voivat odottaa autojen purkausta kuormauspaikan vieressä olevassa pienessä lämmitettävässä kodassa. Kun junan autovaunut on siirretty rampeille, kuljettajat siirtyvät ajamaan omat autonsa ulos junasta. Auton voi toki myös jättää erillistä korvausta vastaan VR:n lastattavaksi.

Pienenä vinkkinä – kannattaa katsoa minkälaiseen autovaunuun oman autonsa lastaa, jotta tietää mistä sitä perillä etsiä.

Matkassa on nimittäin vanhempia autovaunuja, joissa yläosa on avoin ja sitten uudempia kaksikerroksisia umpivaunuja.

Autonkuljetusvaunut ovat kovin kapeita ja siellä liikkuminen on hankalaa.

Kun autot oli purettu, lähti melkoinen autoletka ajamaan kohti Yllästä, Kittilää ja Leviä. Matka Kolarin juna-asemalta Ylläkselle kestää noin 40 minuuttia omalla autolla. Toki täytyy muistaa, että Ylläksen alue on iso. Matkan kesto riippuu myös siitä kummalla puolella tunturia majoitus sijaitsee.

Meidän mökki Villa Astra yllasvillas.com  sijaitsi Äkäslompolossa. Tässä kohtaa haluan ehdottomasti mainita, että Ylläs Villan mökit olivat loistavia ja erittäin hyvin varusteltuja. Käytössä oli mökkivuokran hintaan laskettelusukset, murtomaasukset, lumikengät, vedettävä pikkulapsen hiihtoahkio, pulkat, potkukelkat, Stiga yms. sekä tietysti hyvin varusteltu suksienhuoltotila.

Varusteiden kokoja oli myös meille kaikille hyvin saatavilla. Mökissä oli erinomainen varustelutaso. Mahtavaa oli myös, että meille oli tuotu oikea joulukuusi ja talon puolesta koristeet siihen. ISO kiitos SUPER hyvästä palvelusta – ja suosittelen tätä muillekin!

Osa porukastamme oli tullut jo aiemmin etelästä ajaen ja osa tuli lentäen Kittilään. Ajomatka pääkaupunkiseudulta vei noin 13 tuntia pysähdyksineen kumpaankin suuntaan. Kittilän lentokentältä osa porukasta siirtyi Äkäslompoloon bussilla, jonka hinta oli 15 €/henkilö. Osa haettiin pikkuautolla.

Bussikuljetukset lentokentältä Leville ja Ylläkselle lähtevät saapuvien lentojen mukaan ja vievät matkustajat kohteista takaisin lentokentälle ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. Bussiin ei tarvita erillistä ennakkovarausta. Bussi pysähtyy jättääkseen ja ottaakseen kyytiin matkustajat ennalta ilmoitetuista paikoista.

Takaisinpäin mökiltä lentokentälle osa seurueestamme matkasi tilataksilla, jonka hinnaksi tuli 120 €/suunta. Matkaa Ylläkseltä Kittilän lentokentälle on noin 50 km ja aikaa siihen kuluu noin tunti.

Olimme ottaneet mukaan useamman auton, koska kauppareissut ja rinteisiin menot, sekä liikkuminen alueella ylipäätänsä on pitkien siirtymien takia helpompaa, jos on auto käytössä.

Toki alueella liikkuu rinnebussi, mutta esim. alueen kahteen ruokakauppaan pääsy ja isolle porukalle ruokaostosten tekeminen vaatii kyllä oman auton.

Äkäslompolon ”kauppakeskuksen” yhteydessä on hyvin varusteltu Jounin K-kauppa ja sen vieressä Alko sekä apteekki ja muita urheiluväline – ja turistikauppoja sekä erilaisten aktiviteettejä järjestävien yritysten toimipisteitä.

Ylläs on rauhallinen ja kotoisa paikka, eikä se ole samanlainen biletyskohde kuin esimerkiksi Levi.

Se ei myöskään ole niin kaupallinen ja turistisoitunut tai kansoitettu kuin Levi ja Ruka ovat.

Laskettelurinteisiin on saatavilla erilaisia lippuja ja lippukomboja, kuten perhelippuja sekä yhdistelmälippuja, joissa on mukana rinnebussin kuljetukset.

Kannattaakin tutustua etukäteen Ylläksen www-sivuille, sillä nettivaraaminen tulee edullisemmaksi kuin ostaa liput paikanpäältä.

Osa porukastamme kävi myös ihan turisteina gondolihissillä ylhäällä tunturin huipulla ihailemassa upeita maisemia ja niin kauniita kaamoksen värejä. Gondolihissin kyyti edestakaisin maksoi 10 €/ henkilö.

Pienen kiertelyn jälkeen kuuma kaakao ja mehu maistui ja hetken olikin ihana vain nauttia kahvion takkatulesta ja mainiosta tunnelmasta sekä upeista maisemista.

Osa kävi myös Hysky-ajelulla. Suomalaisten sivujen kautta tehty etsintä ja varaus oli selkeästi halvempi kuin aussiystäviemme englanninkielisillä hakusanoilla tehty. Olikin hauska huomata, miten sama turisteille tapahtuva monihintainen hinnoitteluilmiö on nykyään käytössä Suomessakin.

Kävimme myös katsomassa Lapland Hotels SnowVillagessa lumihotellia ja sen näyttelyä.

Hieman harmitti ennakkoon, että Game of Thrones näyttelyä ei tänä vuonna ollut, mutta kyllä tuo Arctic Illusions näyttelykin oli mahtava.

Sisäänpääsy lumihotelliin ja sen näyttelyyn oli 18 €/henkilö. Lapland Hotels SnowVillage sijaitsee Ylläksen naapurissa Lainiolla ja sinne on helppo ja lyhyt matka mennä Ylläkseltä. Paikka sijaitsee Kittilän kunnan alueella, mutta esim. Leviltä matka lumikylään on pidempi, noin 35 km.

Ihanan loman jälkeen oli mukavaa laittaa muisto takataskuun ja lähteä ajelemaan kohti Kolarin juna-asemaa.

Lastaus junaan sujui sukkelaan ja pienen odottelun jälkeen pääsimmekin junaan.

Junassa menimme ravintolavaunuun syömään, koska Kolarin juna-aseman kahviossa ei ole ruokatarjoilua ja nälkäkin jo kurni vatsaa.

Suomen junien ravintolavaunut ovat paljon parempia, kuin useiden muiden maiden ravintolavaunut. Tarjoilu pelaa, myytävää riittää ja valinnanvaraa on melko laajasti. Hinnassa on tietenkin pieni raidelisä. Kaikenlisäksi maksun voi suorittaa kortilla, mikä ei ole vielä onnistunut monessakaan Euroopan junamatkassamme.

Kuten monet muutkin söimme päivällisen junassa. Jotkut jopa kehuivat sitä.  Pelasimme vielä muutaman matka-Scrablen ja moikkasimme aina niin iloista ja hyväntuulista Radalla sarjasta tuttua konduktööriä. Muutaman pelin jälkeen menimme makuulle, sillä juna oli aikaisin aamulla Pasilassa.

Hyvin menneen matkan jälkeen auto ulos junasta ja nokka kohti kotia.

Etelä-Suomessa aurinko nouseekin jo hieman korkeammalle, kurottaen kohti kevättä ja virittäen ajatuksia kohti uusia matkakohteita.

Junailua Italia osa 4: Venetsia – Verona – Bergamo – Como

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Venetsia

Saavuimme aamulla junalla Venetsiaan Padovasta. Junia Padovasta Venetsiaan menee suoraan Venezian Santa Luciaan ja osa Mestreen. Jos saavut Mestreen, pitää siitä vielä mennä pelipaikoille Santa Luciaan. Junia kulkee Padovan ja Venetsian väliä tiuhaan, joten ostimme aikatauluumme sopivan lipun asemalta.

Olemme käyneet aiemminkin Venetsiassa ja voit lukea siitä aiemmasta blogista.

Tällä kertaa Venetsia osui sopivasti kohdalle ja halusimme käydä siellä uudelleen ja kuvata muutamia paikkoja paremmalla kameralla, kuin ensimmäisellä keralla oli mukana.

Muutamia paikkoja jäi myös edellisellä kerralla käymättä, joten niiden päivittäminen onnistui tällä matkalla.

Pieniä haasteita oli ajankohdassa, koska sunnuntaisin tietyt paikat ovat avoinna vain rajoitetun ajan. Jouduimme siis suunnittelemaan käynnit eri kohteisiin annettuina aikaväleinä.

Venetsia kerää päivävierailijoilta nykyään maksun. 1.9.2019 alkaen vero on          3 €.

Kannattaa myös katsoa, josko Venezia Unica kortti, joka oikeuttaa pääsyn useimpiin paikkoihin Venetsiassa on kannattava hankinta.

Kortin hinta on 21,90 €. Unica kortteja on erilaisia ja niihin voi ladata erilaisia lisäpalveluja ja ominaisuuksia. Kannattaakin räätälöidä erikseen Unica kortin sisältö omiin tarpeisiin sopivaksi.

Venetsiaan on myös saatavana paljon erilaisia kombinaatiolippuja, jotka voivat kuljetuksen kanssa olla hyväkin vaihtoehto.

Venetsiassa on myös käytettävissä Hop on Hop off vene, joka ajaa kahta eri reittiä ohi tärkeimpien nähtävyyksien. Hinta on 1 päivä 20 €. Myös kahden päivän lippuja on saatavilla.

Venetsian ikonisimpia nähtävyyksiä on Pyhän Markuksen tori.

Tällä kertaa, emme edes lähteneet sinne kävellen, vaan otimme heti vesibussin juna-asemalta suoraa Pyhän Markuksen torille.

Vesibussilinjoja on 6 pääsaaren ympärillä ja lisää vielä sellaisia linjoja, joilla voi laguunissa liikkua eri saarten välillä.

Ostimme suoraan koko päivän lipun, Joka maksoi 20 €/ hlö.  1 h kertalippu olisi maksanut 7,50 €/ hlö.

Vesibusseilla pääsimme näppärästi siirtymään paikasta toiseen, eikä meidän tarvinnut suunnistaa pieniä kujia pitkin.

Tarkoituksena oli nyt olla sen verran hyvissä ajoin liikkeellä, että selviäisimme vain lyhyellä jonottamisella sisään Pyhän Markuksen kirkkoon.

Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy, mutta jos haluaa varata sisäänpääsyn maksaa se 3 € ja se tehdään ennakkoon netissä. Voin kertoa, että kannattaa ohittaa jonot ennakkoon varatulla sisääntuloajankohdalla.

Jos lisäksi haluaa kiertää kirkon muut paikat, tulee niihin ostaa erillinen lippu. Liput ostetaan paikanpäältä ja niiden hinta vaihtelee 2-5 € riippuen mihin kohteeseen menee. Ja taas jonotetaan….

Vinkkinä: Melkein kaikissa käymissämme kohteissa joutui reput ja isommat olkalaukut jättämään säilytykseen. Useissa paikoissa säilytyspaikka on sisääntulon jälkeen. Markuksen  kirkossa kassien säilytyspaikka on sivukujalla. Jos et halua jonottaa tuplasti, kannattaa laukku viedä pois ennen jonoon menemistä.

Harmillisesti kirkossa ei saa kuvata ja tämä kuva onkin otettu kirkon sisäänmenoaulasta.

Kirkon vieressä kohoaa toinen Venetsian kuuluisa maamerkki Pyhän Markuksen kellotorni, jonne pääsee hissillä. Maksu torniin on 13 €/hlö ja vierailijoiden määrää rajoitetaan, joten lippu ja ajankohta pitää varata etukäteen.

Tornista on kerrassaan upeat näköalat Venetsiaan.

Venetsiassa kaikki on kallista. Tällä kertaa niin kova jano ei kuitenkaan yllättänyt, että olisimme ostaneet juotavaa aukion ympärillä olevista törkeän hintaisista kahviloista.

Venetsia on täynnä kaikkea katseltavaa. Paikka on oikea ulkoilmamuseo!

Paras tapa nähdä siellä onkin kulkea kävellen pieniä kapeita ja sokkeloisia kujia. Vahva suositus on – hanki kunnon kartta. Pelkän ilmaisen turistikartan kanssa eksyt aivan varmasti.

Mahdollista on myös vuokrata taskuwifi, jos haluaa käyttää omaa puhelinta navigointivälineenä. Akkua ja kaistaa kuluu suunnistaessa, joten taskuwifin vuokraaminen ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Torilla ihailimme ennen suurinta turistiryysistä sitä kiertäviä upeita rakennuksia, joissa tätä nykyä on museoita.

Dogen palatsi Palazzo Ducale on myös paikka, jota Venetsian vierailulla ei voi ohittaa.

Liput palatsiin maksaa 25 €/ hlö, jonka päälle haluttaessa on vielä 5 € audioguide maksu.

Venetsiassa on ihmisiä liikkeellä vuoden jokaisena päivänä ja jonot nähtävyyksiin ovat aina pitkiä. Liput siis kannattaa varata netistä etukäteen.

Jatkoimme matkaa vesibussilla Canal Granden toiselle puolelle. Venetsiassa rumuus ja ränsistyneisyys yhdessä kauneuden, upeiden vanhojen rakennusten ja veden kanssa saavat sen olemaan erityinen matkakohde.

Venetsiassa on niin paljon katsottavaa, että päivä ei riitä, ei edes kaksi.

Jos vielä haluaa kiertää ja vierailla lähistön saarilla tarvitaan jo pidempi aika kaiken tuon näkemiseen.

Kannattaa myös suunnitella reitti hyvin, ettei tarvitse vaihtaa kanaalien puolia edestakaisin.

Ponte dei Sospiri, eli Huokausten silta on toinen kuuluisa Venetsian silloista. Toinen kuuluisa silta on Ponte dei Rialto – Rialton silta.

Rialton sillan sisäpuolella on kauppoja, joista voi ostaa erilaisia turisteille tarkoitettuja matkamuistoja.

Rialton silta on yksi neljästä sillasta joka ylittää Canal Granden. Rialton sillan vieressä on Rialton tori, jossa kannattaa käydä aamulla katsomassa venetsialaisia toriostoksilla.

 

Venetsian oopperatalo Teatro La Fenice on yksi Euroopan kauneimpia ja sen ohjelmisto on huippuluokkaa.

Oopperassa kannattaa vierailla, vaikka oopperan ystävä ei olisikaan, sillä itse paikkana se on todellakin lumoavan kaunis. Teatterikierroksen hinta on 11 €. Jos oopperaan haluaa varata liput, kannattaa olla hyvissä ajoin asialla. Viimehetken lippuja ei ole saatavilla.

Ca’ d’Oro – kultainen talo on tosi hieno vanha palatsi. Nykyään siellä toimii taidemuseo. Rakennus on hieno ja kuvauksellinen ulkoapäin, mutta jos haluaa nähdä taidetta sen sisällä, joutuu maksamaan 8,50  € + € 1,50 varausmaksun. Lippujen hankkimista etukäteen suositellaan.  Me emme tänne tällä kertaa menneet, vaan jatkoimme matkaa muihin kohteisiin.

Mainittava on, että Gondolikyydit ovat nousseet huimasti edellisestä kerrasta.

Kyyti iltavalaistuksessa maksaa tätä nykyä 100 € ja päivällä 80 €. Kyytiin mahtuu max. 5 henkilöä.

Kävimme vielä ennen lähtöä Giudecca kanavan lähellä olevassa Hilton Molino Stuckyin kahdeksannen kerroksen Skyline baarissa, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Paikasta olikin upeaa seurata auringonlaskua. Hinta drinkeille oli taattua Hilttonia.

Venetsiassa pörrää kaikenlaista myyjää, kerjääjää yms. Paikalla on myös aina, ajankohdasta riippumatta turisteja, joten paikalla on myös taskuvarkaita. Tavaroista kannattaa pitää hyvä huoli ja tutkakatse koko ajan päällä.

Otimme myöhäisen junan takaisin Padovaan, kuten aika moni muukin. Moni lienee tullut samaan johtopäätökseen kuin mekin – paremmat hotellit, helppo yhteys ja kohtuuhinta.

 

 

Verona:

Kiireisen Venetsia päivän jälkeen vietimme yön Padovassa, josta otimme aamulla junan kohti Veronaa. Juna vei meidät Veronan Porta Nuova asemalle alle tunnissa. Junalippujen hinnaksi tuli yhteensä 19,80 €.

Veronan nähtävyydet ovat keskustassa melko pienellä alueella, ja siellä onkin mahdollista vain kävellä paikasta toiseen tai sitten vuokrata kaupunkipyörä.

Veronassa on toimiva bussiliikenne ja myös taxit ovat kätevä ja melko edullinen tapa liikkua pidempiä matkoja. Juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä keskustassa, mutta kätevästi sinne pääsee bussilla tai taxilla.

Bussilipun kertahinta on 1,30 € ja sillä voi matkustaa 1½h tai sitten hankkia 4 euroa maksavan päivälipun. Lippuja voi hankkia lippuautomaateista, joihin pitää olla tasaraha, sillä ne eivät anna takaisin vaihtorahaa.

Jos Veronassa viettää useamman päivän, voi olla kannattavaa hankkia Verona Card, jolla pääsee useimpiin nähtävyyksiin ja museoihin sisään ilmaiseksi.

Lisäksi korttiin kuuluu ilmainen bussin käyttö. Kortin hinta vuorokaudelle on 20 €, mutta yhdessä päivässä ei kyllä muiden nähtävyyksien lisäksi ehdi käydä kovinkaan monessa museossa. Jos on Veronassa esim. 2 päivää, niin 25 € kortti voi olla hyvinkin kannattava hankinta.

Verona tärkeimmät nähtävyydet jakautuvat kahteen osaan vanhaan kaupunkiin ja Adigejoen toisella puolella olevaan Veronetteen.

Vanhasta kaupungista Veronettaan pääsee parhaiten Ponte Nuovo siltaa pitkin.

Toinen joen ylittävä silta on kivinen Ponte Pietra silta. Kummaltakin sillalta on myös hyvät kuvauspaikat Veronaan.

Veronetessä on San Pietron linna-alue ja ylhäältä kukkulalta onkin upea näköala alas kaupunkiin. Kukkulalle pääsee kipuamalla portaita pitkin tai sitten ottamalla funikulaarin, jonka hinta on 2 €. Linnan itsessään ei ole avoinna yleisölle.

Kävelemisen lisäksi kaupunkiin voi tutustua Hop on Hop off kyydillä, jonne lipun hinta on 20 €/ hlö.

Vanhasta kaupungista löytyy Piazza Bra, joka on varmaankin Veronan tunnetuin tori ja kohtaamispaikka.

Alueen kautta kulkevat lähes kaikki keskustan läpi kiertävät bussilinjat, ja sieltä pääsee myös kävellen, kaupunkipyörällä, kaupunkijunalla tai taksilla nopeasti mihin keskustan osaan tahansa.

Aukiolla sijaitsee Veronan areena – Arena di Verona, jossa pidetään keskikesällä Ooppera-esityksiä. Jos haluaa päästä niihin, on lippu syytä hankkia hyvissä ajoin, jopa vuosi etukäteen. Syyskuun lopulla areenan oopperatoiminta oli jo hiljentynyt. Paikalla parveili vain turisteja, jotka mielivät päästä sisälle hyvin säilyneeseen roomanaikaiseen amfiteatteriin.  Sisäänpääsyn hinta on 10 €.

 

Piazza delle Erben aukiolla sijaitsee kaksi palatsia. Lähellä on myös useita hyviä ruokapaikkoja ja kojuja, putiikkeja ja paljon vilinää aamusta iltaan.

Aukiolla on kuuluisa Madonna Verona suihkulähde ja sieltä löytyy myös roomanaikainen Latribula, josta voi ottaa ilmaista juomavettä pulloonsa.

Aukiolla on myös Vanha roomanaikainen Porta Borsari.  Portti johtaa shoppailukadulle.

Lamberti torni – Torre dei Lamberti on myös paikka mistä voi ihailla kaupunkia. Torniin pääsee joko kävelemällä 238 rappusta tai sitten menemällä sinne hissillä. Hinta on 8 €/ hlö.

Loggia del Consiglio rakennus pylväskäytävineen on kuvauksellinen. Sitä käytetään tällä hetkellä maakuntaneuvoston toimipaikkana.

Piazza delle Erben aukiolta on lyhyt matka Casetta Juliettaaan – Julian kotitalolle.

Sisäpihalla on kuuluisa parveke ja pronssinen Julia patsas.

Jos haluaa kuvauttaa itsensä patsaan kanssa, voi joutua odottamaan pitkään omaa vuoroaan.

Koskettamalla Julian oikeata rintaa saa ikuisen ja todellisen rakkauden omakseen.

Myös taloon on mahdollista päästä sisälle. Paikka on yksi Veronan suosituimpia nähtävyyksiä ja pienellä sisäpihalla parveilee koko ajan valtavasti turisteja.  Sisäänpääsyn hinta itse taloon ja parvekkeelle on 6 €.

Castelvecchio linnakkeella on mukava viettää aikaa ja ottaa upeita kuvia. Linnan kohokohtiin kuuluu Ponte Scaligero -silta, jolta on mukavat näkymät joelle.

Siltaa pitkin pääsee joen toiselle puolelle, missä ei kuitenkaan ole paljon nähtävää. Linnake toimii nykyään museona. Siellä on esillä arkeologisia löydöksiä ja aseita, patsaita ja laajasti muuta taidetta. Sisäänpääsy linnaan ja sen näyttelyihin on 6 €.

Samalla puolella jokea on San Fermo Maggiore kirkko, joka on hieman kauempana kaupungin muista nähtävyyksistä ja sinne on melko pitkä kävelymatka. Kirkko on sisältä näkemisen arvoinen, joten paikalle kannattaa mennä.

Verona on Italian huomattavimpia ja parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja.

Sen kaupunkirakenteessa on säilynyt kerrostumia historian eri kausilta roomalaisajasta lähtien.

Historiallinen keskusta kuuluukin UNESCOn maailmanperintö-luetteloon.

Veronan itäinen portti Leoni Sant ja sen alue on parhaita paikkoja tutkia mennyttä aikaa.

Anastasia kirkko eli Basilica di Santa Anastasia on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Sisäänpääsy kirkkoon on 3 € sisältäen audioguiden. Paras vaihtoehto on ostaa heti 6 € hintainen yhdistelmälippu, joka sisältää neljä merkittävintä kirkkoa Veronassa; San Zenon basilikan, Duomo Verona katedraalikompleksin, Santa Anastasian basilikan ja San Fermo Maggiore kirkon.

Veronan tuomiokirkko Duomo Verona on myös käymisen arvoinen kirkko.

Scaliger-suvun haudat Arche Scaligeret ovat Piazza dei Signori aukion suosituimpia nähtävyyksiä. Ne sijaitsevat Santa Maria Antica -kirkon edustalla. Sisäänpääsy hautamonumenteille on 1 €.

Vanhassa kaupungissa sijaitsevat myös Basilica di San Zeno, jota pidetään Romeon ja Julian kirkkona. Sisäänpääsy tähän melko vaatimattomaan kirkkoon on vapaaehtoinen.

Madonna Lourdes kirkko, joka sijaitsee kauempana kukkulalla, on kuulemma rauhallinen ja käymisen arvoinen paikka vierailla.

Siellä on Veronan pyhän Madonnan  patsas ja harras tunnelma. Paikalta on kuulemma myös erityisen hyvät näkymät Veronaan.

Huono puoli on, että sinne on kavuttava jalkaisin tai sitten mentävä omalla autolla tai bussilla, joten meiltä se jäi nyt käymättä.

 

 

Bergamo

Saavuimme Bergamoon Veronasta ja vietimme siellä päivän ennen siirtymistä Comoon. Jätimme matkalaukkumme säilytykseen juna-aseman oikealla edessä olevaan Urban Center rakennukseen. Juna-aseman lähellä on myös kahvila, jossa toimii matkatavaroiden säilytyspaikka. Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin joko raitiovaunulla tai bussilla.

Matka vanhaan kaupunkiin on sen verran pitkä, että kannattaa ottaa bussi tai ratikka.

Raitiovaunulinja ei kulje turistialueiden läpi. Bussi on kätevä ja linja-autoasema on suoraan juna-aseman edessä.

Lippujen hinta vaihtelee alueittain, mutta jos liikkuu ainoastaan kaupunkialueella, on lipun hinta 1,30 € ja sillä voi matkustaa 75 minuutin ajan. Päivälippu maksaa 3,50 €.

Lipun voi ostaa linja-autoasemalta tai automaateista, joita sijaitsee useimpien pysäkkien edessä.

Bergamo jakaantuu alakaupunkiin Centro Cittàan, joka on uudempi ja yläkaupunkiin Città Altaan, joka on Bergamon vanhakaupunki. Bergamo on aika pieni ja kompakti alue ja suurin osa nähtävyyksistä on vanhassa kaupungissa. Bergamo on helposti kierretty reilussa puolessa päivässä.

Vanhakaupunki sijaitsee ylhäällä kukkulalla ja parhaiten sinne pääsee funikulaarilla tai bussilla nro 1.

Funiculaaria voi käyttää julkisen liikenteen lipulla. Tosin, jos haluaa reippailla, pääsee kukkulalla olevaan yläkaupunkiin myös kävellen. Me menimme ylös bussilla ja alas tulimme  rinnejunalla.

Sunnuntaisin kulkee ylimmän köysirata-aseman ja Colle Aperton välillä myös Gulliberg kaupunkijuna.

Yläkaupungissa on 5 km pitkä muuri – Cinta Muraria di Bergamo, jota pitkin voi kävellä.

Hyvällä ilmalla muurilta voi nähdä aina Milanoon saakka.

Sisään kaupunkiin kuljetaan kauniin sisääntuloportin kautta.

Toisesta sisääntuloportista pääsee ajamalla läpi. Bussi mahtui juuri ja juuri tuosta välistä.

Vanhassa kaupungissa Piazza Vecchian aukiota ympäröivät upeat historialliset rakennukset sekä useat ravintolat ja kahvilat.

Bergamon ruokaerikoisuus on paikallinen herkku, Arciamo, joka on upporasvassa paistettu risottopulla.

Aukion reunoilla on myös upeat palatsit Palazzo della Ragione sekä marmoripintainen palatsi Biblioteca Civica.

 

Kaikista mielenkiintoisin rakennus Piazza Vecchian laidalla on kuitenkin 1300-luvulta peräisin oleva kellotorni, Torre Civica.

Tämän 52 metriä korkean kellotornin huipulla sijaitsee suosittu näköalapaikka, josta avautuu upeat maisemat ympäröivään kaupunkiin.

Tornin huipulle on mahdollista nousta portaita pitkin tai hissillä. Hintaa tornivierailulle tulee 5 €.

Vanhankaupungin alla on kätketty maanalainen Bergamo, jonne pääsee myös tutustumaan. Siellä on vanha kaivo, tykkiluolia ja salaovia. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

La Roccan linna, on yksi Bergamon suosituimpia nähtävyyksiä. Linna sijaitsee pienen kukkulan päällä keskellä vanhaa kaupunkia.

Nykyään linnan tiloissa toimii museo, joka esittelee Bergamon historiaa. Itse linna on pieni ja paikka melko vaatimaton, mutta  La Roccassa vierailu kannattaa sieltä avautuvien upeiden näköalojen vuoksi.

Bergamossa sijaitsee useita historiallisesti arvokkaita uskonnollisia rakennuksia.

Vierailun arvoinen kirkko on esimerkiksi Basilica di Santa Maria Maggiore, joka on kuuluisa koristeellisista sisätiloistaan.

Pelkkä vierailu kirkossa maksaa 3 €. Lisää joutuu pulittamaan jos haluaa lisäksi nähdä kirkon aarteet.

Viereisessä Capella Colleoni kirkossa ei saa kuvata. Olihan tuo hieno, mutta ei kummoinen. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Basilica di Santa Maria Maggioren ulko-oven vieressä olevassa aidassa on Colleonin vaakuna ja koskettamalla sitä saa hyvän onnen matkaan.

Samalla aukiolla on kahdeksankulmainen Battisteron kastekappeli.

Kupolin päälle asetettu arkkienkeli toimii erotuomarina,  kun yrittää sijoittaa oikein kupolin kahdeksan patsasta niiden esittämään hyveeseen.

Lähistöllä on myös Bergamon katedraali, Cattedrale di Sant’Alessandro tai Duomo di Bergamo, joissa kuorolaulu soi kauniissa puitteissa.

Santa Bergamossa on myös lukematon määrä pieniä kirkkoja ja kappeleita, jotka ovat mielenkiintoisia vierailukohteita.

Lisäksi Bergamossa ja kaupungin läheisyydessä toimii useita luostareita, joista osassa on mahdollista vierailla.

Bergamo oli rauhallinen ja kiireetön paikka. Lokakuun alussa kaupungissa ei ollut myöskään suurta turistiryysistä. Hintatasoltaan Bergamo ei ollut erityisen edullinen.

 

 

Como

Viimeisellä pätkällä kiertomatkaamme olikin sitten jo päästävä lähelle vuoria, kun huudeilla kerran oltiin. Bergamosta jatkoimme illalla junalla Comoon. Junamatka kesti kaksi tunti, koska meidän piti kiertää Milanon kautta. Matkan hinnaksi tuli yhteensä 9,60 €. Como sijaitsee Como järven rannalla.

Como on Como järven suurin kaupunki. Se on suosittu matkailukaupunki ja hyvä päiväretkikohde Milanosta.

Milanon Centrale päärautatieasemalta ja Porta Garibaldi asemalta pääsee n. 40-60 minuutissa Comon San Giovanni päärautatieasemalle.

Comoon tulessa kannattaa kuitenkin jäädä pois Comon Nord Lago asemalla, joka on lähempänä Comon pääpaikkoja kuin Comon päärautatieasema. Päärautatieasema sijaitsee myös rinteellä ja sieltä pitää kulkea alas kaupunkiin pitkiä portaita pitkin tai kiertää sen edessä oleva puistoalue.

Kummaltakin juna-asemalta on kävelymatka Comon nähtävyyksille. Comon vanhakaupunki on kiehtova vierailukohde, melko pienellä alueella, mikä tekeekin Comosta pikkukaupunkimaisen.

Comon keskusta on suurelta osin kävelykatua, mikä tekee kaupungista mukavasti käveltävän.  Kaupungin alueella ei myöskään ole isoja korkeuseroja.

Vanhakaupunki ja järven rannat tarjoavat hyvin erilaiset elämykset.

Tunnettuja nähtävyyksiä Comossa ovat Comon katedraali – Duomo di Como. Kirkko on kaunis sisältä ja sen kupoliin on mahdollista kiivetä ihailemaan maisemia.

Kirkon vieressä sijaitsevat arkeologian ja historian museot sekä vanha kaupungintalo. Vanhankaupungin kaduilta löytyy muutama nähtävyys Duomon lisäksi, kuten pari pienempää kirkkoa ja museota.

Porta Torren edessä on tiistaisin ja torstaisin markkinat. Comossa on myös käymisen arvoinen Castello Baradello linnoitus.

Comon järvenrannoilla puolestaan on upeat maisemat sataman edessä olevalle lahdelle.

Mikäli mielii nähdä lisää upeita maisemia maankamaralta, kannattaa kävellä Viale Genoa pitkin kohti Lidoa.

Comosta voi tehdä lauttamatkoja viereisiin pikkukaupunkeihin, joista kannattaa ainakin mainita Bellagio ja Cernobbio ja Lagio.

Järven ympäri pääsee myös junalla, bussilla ja autolla. Järvellä voi risteillä erillisillä punaisilla risteilyaluksilla, joissa on mukana opastus.

LeccoBasilica di Sant’Abbondio sijaitsee hieman Comon ulkopuolella. Kirkon sisätiloissa on joukko valtavia kivipylväitä ja koristeellinen pääalttari. Alttarilla on kaunis sarja värillisiä freskoja ja kirkossa on upea katto.

Jos aika riittää, kannattaa Piazza Gasperin varrelta olevalta asemalta nousta köysijunalla ylös Brunateen, jonne 700 metrin matka kestää vain 7 minuuttia.

Rinnejuna kulkee puolentunnin välein ja menopaluulippu maksaa 5,50 €/ henkilö.

Brunat on pieni kaupunki, joka sijaitsee ylhäällä vuoren rinteellä. Ylhäältä Brunaten kaupungista on aivan upeat näköalat kauas Como järvelle ja alas Comon kaupunkiin.

Brunatesta käytetäänkin nimeä ”Alppien parveke” strategisen sijaintinsa ja upeiden näkymiensä vuoksi.

150 metriä Brunaten yläpuolella, San Mauriziossa nousee korkeuksiin Voltan majakka.

Se rakennettiin Alessandro Voltan kunniaksi. Majakka on suosittu vierailupaikka.

Comojärvi on tunnettu hyvistä kala- ja polentaruoistaan. Myös Como oli melko hintava paikka. Aurinkoisessa syksyisessä säässä, tässä pienessä idyllisessä kaupungissa  tunnelma oli kuin ”Herran kukkarossa”.

 

Back to Milan

Viimeinen etappi rengasmatkalla oli junalla Milanosta Malpensan lentokentälle.

Malpensan lentokenttä on iso ja välimatkat ovat melko pitkät, joten aikaa kannattaa varata tarpeeksi siirtymiin.

Harmillisesti kentällä joutui notkumaan jonkun hetken, sillä kone oli reilusti myöhässä. Mitä sitten – olimmehan lomalla. Syksyn aurinkoannos tuli ladattua, ja sillä jaksaa taas kohti pimenevää ja kylmenevää loppuvuotta.

Matkan aikana selväksi kävi, että kesämökkimme on siirtynyt raiteille ja maailmalle.

Junailua Italia osa 3: Rimini – San Marino – Bologna – Padova

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Rimini

Riminiin eksyimme San Marinon takia.  Firenzestä ei mene suoraa junaa Riminille, vaan matka täytyy tehdä Bolognan kautta. Ensimmäinen junaosuus tehtiin Firenze Santa Maria Novella- asemalta Bolognan keskusasemalle, jossa vaihdettiin junaa. Odotusajan junanvaihtoon piti olla n. 20 min. Ensimmäinen juna oli myöhässä 15 minuuttia, joten vaihto missattiin ja seuraava odotusaika oli melkein tunnin.

Italian junia mollataan ehkä syyttä, sillä aseman kuulutukset ja info pelasi hienosti, samoin palvelu ja uuden junalipun saanti.

Trenitalia hoiti asian varsin mallikkaasti, iso kiitos.

Hintaa ensimmäiselle matkaosuudelle tuli 18,90 €/ 2 henkilöä. Toinen matkaosuus tehtiin Bologna- Rimini.

Matka-aika oli 1,15 h ja hintaa tälle siirtymälle kahdelta matkustajalta tuli 9,90 €. Riminin juna-asema sijaitsee vanhan kaupungin kupeessa.

Riminin kaupungin jakaa kahtia rautatie, joka kulkee keskustan kohdalla reilun puolen kilometrin päässä Adrianmeren rannikosta. Juna-asemalta ei siis ole pitkälti rannan alueelle.

Aseman edustalla oleva Piazzale Battisti aukio on joukkoliikenteen keskus, jossa voi nousta linja-autoihin, juniin ja taksiin. Rimini on Adrianmeren suosituin rantapaikka.

Rimini on pieni kaupunki, jonka keskusta on tiivis. Kaikki tarvittava löytyy melkeinpä poikkeuksetta kävelymatkan päästä.

La Marina ranta-alue onkin Riminin pääpaikka ja sen on varsinainen hotellien ja palveluiden keskus.

Nyt syyskuun lopussa turistikausi on jo loppunut ja meno alueella oli rauhaisaa. Olotila muuttui hyvinkin turvalliseksi ja hidastempoiseksi…..

Riminin paras nähtävyys ja nautinto onkin juuri rannan alue – kesällä ja aurinkoisessa säässä. Toki Riminissä on muutakin kuin ranta. Riminin varsinainen keskusta alkaa rautatieaseman edustalta.

Juna-aseman toisella puolella on Vanhakaupunki, jossa sijaitseva Tempio Malatestiano eli Malatestianon temppeli on Riminin tärkein kirkko. Sen vieressä on aamusta iltaan avoinna oleva Mercado Coperto eli kauppahalli.

Vanhan kaupunkiin kuljetaan Arco di Augustus – Augustuksen portista, joka on vanhan kaupungin pääkadun päässä aivan vanhan kaupungin rajalla oleva vanha roomalainen muistomerkki.

Piazza Cavour aukion lähellä on kauniita rakennuksia ja kaikenlaista tutustumisen arvoista.

Palazzo del Podestà on kaunis goottilaistyylinen palatsi, joka on nykyisin kaupungintalo, ja sen vieressä olevassa rakennuksessa on taide- ja valokuvanäyttelyitä.

Lähellä sijaitseva linnake Castel Sismondo – Rocca Malatestiano on kahdesta nimestään huolimatta paikka, jonka valtaosa turisteista jättää tietämättään huomiotta. Paikka ei ole avoinna yleisölle, paitsi erityistilaisuuksien aikana. Ulkoapäinkin se on komeaa katsottavaa, vaikkakin oli juuri osittaisen korjauksen alla.

Matkalla aukiolta linnakkeelle on paljon ravintoloita ja keskiviikkoisin sekä lauantaisin alueella on torikojuja.

 

Vanha Ponte di Tiberio silta ylittää Portocanalen.

Sillan yli kulkee normaali liikenne, vaikka silta näyttää ulkoisesti melkoisen ränsistyneeltä.

Sillan lähellä on kaupunginmuseo ja Piazza Ferrarin kirurgin talo eli Domus del Chirurgo.

Alueella on kuulemma hyviä kalaruokaravintoloita ja pizzerioita, joita emme tällä kertaa ehtineet kokeilla.

Riminin rannan yhteydessä on maailmanpyörä, josta on upeat näkymät Riminiin ja pitkin merenrantaa johtavaa 15 km pitkää valkoista hiekkarantaa.  Rannalla on myös majakka, jonka vieressä on delfinaario.

Harvoin laitan hotellikommentteja blogiini, mutta iso plussa pitää antaa hotelli Card Internationalille, joka oli aivan juna-aseman lähellä. Sijainti ja itse hotelli oli mainio, samoin erittäin hyvä aamiainen ja palvelu.

15 minuutin päässä Riministä on mini Italia puisto, jossa on kaikki tärkeät Italian nähtävyydet esillä. Esitteiden ja kehujen mukaan paikka olisi voinut olla käymisen arvoinen, mutta meillä aikataulu ei siihen antanut nyt mahdollisuutta.

 

 

San Marino

Kun kerran huudeilla huideltiin, niin pitihän se mennä käymään myös Italian ympäröimässä Euroopan pienimmässä tasavallassa San Marinossa.

San Marino sijaitsee Titano vuoren rinteillä melko lähellä Riminiä.

Junaa ei San Marinoon mene, joten matkasimme sinne linja-autolla. San Marinoon pääsee kätevimmin bussilla Riministä.

Helpointa on hypätä bussiin Riminin juna-asemalta tai Augustuksen portilta. Kesäaikaan bussi kulkee myös Piazza Tripolin kautta. Bussilipun hinta edestakaisin oli 10 € ja sen saa kätevimmin ostettua esim. Riminin juna-asemalta tai sitten Burger King-ravintolan viereisessä olevasta kioskista.

Bussit kulkevat Rimini – San Marino väliä talviaikaan 75 minuutin välein. Tunnin bussimatkan aikana voi ihailla maisemia. Matkan loppuosa kuljetaan kapeita, jyrkkiä ja hyvin kiemuraisia teitä.

San Marinossa päätepysäkki on aivan vanhankaupungin kupeeseen. Linja-autopysäkiltä on lyhyt, mutta jyrkähkö matka ylös keskustaan.

Paikka ei kaikilta osin sovi lastenrattaille tai liikuntarajoitteisille.

San Marinon keskustaan pääsee myös köysihissillä. Borgo Maggioren linnalta lähtevä köysihissi maksaa 4,50 € / edestakainen matka ja yhdensuuntainen matka 2,80 €. Matka kestää 2 minuuttia ja siinä voi ihailla upeita maisemia.

San Marino on niin pieni, että sen on kiertänyt helposti puolessa päivässä.

San Marinossa käytetään euroja, vaikka maa ei EU:hun kuulukaan. San Marinosta on helppo löytää ravintoloita ja ruokakulttuuri on samanlainen kuin Italiassa. Siellä myös puhutaan italiaa.

Monet näistä ravintoloista sijaitsevat huikeilla näköalapaikoilla ja niistä kannattaa totta tosiaan nauttia.

Näkymät veivät kiireen pois ja toivat tilalle hetken…. Paikka oli syyskuussa rauhallisuuden tyyssija.

Erityisesti ravintoloita on vanhassa kaupungissa, joka itsessään on myös  kaupungin suurin nähtävyys. San Marinon pääkaupunki San Marino onkin UNESCOn maailmanperintökohde.

Vanhassa kaupungissa on tornia, muuria ja museota sekä myös kaupallisempaa matkailutarjontaa. San Marino on keskihintainen vierailupaikka. Juoma ja syömä on ravintoloissa halvempaa kuin Suomessa.

San Marinon päänähtävyyksiä ovat, vanhankaupungin lisäksi, Titano vuoren päällä sijaitsevat kolme tornia; Rocca eli Guaita- torni 1, Cesta- torni 2 ja Montale –torni 3.

Tornit ovat valtakunnan tärkein symboli ja ne näkyvätkin lilliputtimaan moneen kolkkaan.

Kaksi ensimmäistä tornia ovat itse asiassa pieniä linnoja.” Linnoihin” pääsee tutustumaan maksua vastaan. Ensimmäinen torni sijaitsee suoraan vanhankaupungin edessä. Tornilta on hyvät maisemat merelle asti.

Torni kakkosessa toimii asemuseo, jossa on esillä jousia, miekkoja, haarniskoita, tuliaseita ja muta aseistusta. Tästä tornista näkee hyvin kaksi muuta tornia ja lisäksi pääsee tornin huipulle, josta on valokuvauksellinen näköala vanhaan kaupunkiin ja muualle ympäristöön. Portaat ylös torniin ovat kapeat ja jyrkät, joten liikuntarajoitteisille ne eivät sovi.

Kolmas torni seisoo hieman kauempana kivetetyn metsäpolun päässä. Torni on vaatimattomampi kuin muut tornit ja sinne ei pääse sisälle. Tornit sijaitsevat lähellä toisiaan, ja niiden välinen vaellusreitti on kaunis mutta siinä on jyrkkiäkin korkeuseroja.

Kaupungissa on tornien lisäksi myös muitakin nähtävyyksiä. Palazzo Publico eli San Marinon kaupungintalo sijaitsee hienolla paikalla Vapaudenaukiolla. Kaupungintalossa voi myös vierailla.

Kaupungintalon edessä tapahtuu kerran tunnissa vahdinvaihto, jota on hauska seurata.

Aukiolla on myös pieni vapaudenpatsas.

Paikasta aukeaa komeat näkymät ympäristöön.

Moni turisti haluaa myös passiinsa San Marinon leiman. Tyypillistä onkin ostaa pari postimerkkiä, jotka leimataan passin sivuille. Leiman passiin saa turisti-infosta.

Keräilijät ostavat myös mielellään San Marinosta kolikoita ja postimerkkejä.

San Marino on Tax Free alue ja se onkin himoshoppailijan taivas. Meiltä jäi Tax Free edut tällä kerralla käyttämättä.

San Marinon vanhassa kaupungissa kapeat kadut mutkittelevat ylös ja alas. Talot on rakennettu toisiinsa kiinni jyrkän vuoren rinteille.

Paikka on kaikkineen erittäin siisti ja turvallinen. Rakennukset ovat erityisen hyvässä kunnossa ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Tänne tulevat vain turistit.

San Marinossa ei ole kovin paljon muita nähtävyyksiä, kuin upeat maisemat.

Paikassa on kaksi turisteille avoinna olevaa kirkkoa, joista Pyhän Marinuksen basilika on kirkoista suurin ja tärkein.

Toinen nähtävyys on Pyhän Franciksen kirkko, joka on puolestaan maan vanhin kirkko.

Toisin kuin Italian puolella olevat koristeelliset kirkot, nämä kirkot olivat kovin vaatimattomia.

San Marinon lilliputti valtion muut alueet sijaitsevat, Superstradan varrella ja maaseudulla, eikä niissä ole juurikaan nähtävää.

 

 

Bologna

Back to Bologna….. Saavuimme Bolognan keskusasemalle illalla noin yhden tunnin junamatkan jälkeen.  Rimini-Bologna junamatkan hinta meiltä kahdelta oli 12,90 €. Juna-asemalta suuntasimme suoraan hotelille. Bologna on keskeisen sijaintinsa ja hyvien junayhteyksien takia mainio paikka siirtyä moneen muuhun kohteeseen Italiassa.

Bologna tunnetaan Italiassa ruoan ja kulttuurin keskuksena. Kaupungissa olikin maistettava nimikkoruokaa, Pasta alla bolognesea – hyvää oli.

Vaikka Bologna itsessään on suuri kaupunki, ovat kaikki turistinähtävyydet pienellä alueella ydinkeskustassa.

Julkisia kulkuneuvoja ei Bolognassa tarvitse. Linja-autoa tai taksia tarvitsee ainoastaan jos matkaa lentokentälle.

Mikäli haluaa kuitenkin kiertää nähtävyydet muutoin kuin jalkaisin, hyvä vaihtoehto on Hop on Hop off bussi. Hintaa kaupunkikierrokselle tulee 15-22 €, riippuen linjasta.

Bolognan ydinkeskustassa eli vanhoissa kortteleissa pääaukioiden ympäristössä sijaitsevat lähes kaikki nähtävät kohteet.

Kannattaa myös katsoa, mitkä käyntikohteet sisältyvät 25- 40 € Bologna Cardiin.

Aukioiden Piazza Maggiore ja Piazza del Nettuno välissä on palatseja, joissa nykyään on museoita ja muuta katsottavaa. Alueella on myös paljon kahviloita ja ravintoloita.

Piazza Maggioren laidalla on yksi maailman suurimmista kirkoista, Basilica di San Petronio. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, sen sijaan panoramaterassille ja kappeliin on kumpaankin erikseen 3 € maksu.

Jotta kirkossa saa kuvata, pitää maksaa kolmen euron kuvausmaksu.

Merkiksi maksusta saa ranteeseen keltaisen rannekkeen.

Maksu kannattaa todellakin maksaa.

Bologna welcome sivuilta voi ladata ilmaisen audioguiden useimpiin Bolognan kirkkoihin.

Bolognassa on myös muitakin upeita ja käymisen arvoisia kirkkoja. Santa Maria Della Vita, jonne sisäänpääsymaksu on 4 €, jos lisäksi haluaa käydä kirkon museossa maksaa yhdistelmälippu 8 €.

San Domenicon kirkko kannattaa myös käydä katsomassa. Tämä melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä loistoa ja kauneutta.

Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

San Giacomo Maggioren kirkkoa pidetään yhtenä Bolognan kauneimmista kirkoista. Kirkossa on lähes jatkuvasti kirkollisia toimituksia ja kuvaaminen siellä on kielletty. Myös Santo Stefanon kirkko on pistäytymisen arvoinen.

Piazza di Porta Ravegnana aukiolla on kaksi tornia – Le Due Torri.

Ansinellin tornit ovat Bolognan maamerkki.

Torre degli Asinelli on korkea ja kapea torni. Sen huipulle pääsee kiipeämällä 498 askelmaa. Portaat ovat osittain melkoisen jyrkät ja kapeat.

Hintaa kapuamiselle tulee 3 euroa.

Nykyään tornin katetussa porraskäytävässä on pieniä käsitöitä myyviä paikkoja.

Toinen torni, Torre Garisenda on pienempi ja se on Pisan tornin tavoin kalteva.

Bolognassa kuten monessa muussakin Italian vanhoissa kaupungeissa on paljon katettuja jalkakäytäviä eli I Porticeja.

Ehdottomasti kauneimmat Bolognan nähtävyydet ovat nämä käytäväkadut ja katujen varsien rakennukset, jotka hehkuvat punaisen ja keltaisen eri sävyissä.

Kaupungista puhutaankin punaisena kaupunkina. Ylhäältä käsin katsottuna kaupunki tosiaan näyttääkin punaiselta.

Yksi käymisen arvoinen paikka on Teatro Comunale, eli Bolognan oopperatalo. Sinne tehdään 8 € hintaisia opastettuja kierroksia.

Kierrokset tehdään italiaksi ja englanniksi ja niitä on vain kerran tiettyinä päivinä.

Ajankohdat ja ennakkovaraukset kannattaa tehdä etukäteen netin kautta.

Taiteen ystäville Bolognasta löytyy useita hyviä museoita.

 

Kaupungin ylpeys on tuhat vuotta vanha yliopisto, joka on maailman vanhin olemassa oleva yliopisto.

Yliopisto käsittää kymmeniä rakennuksia, joista osa on jopa 500 vuotta vanhoja.

Yliopiston museoihin kannattaakin tutustua.

Nähtävä oli Arkeologisen museon, Museo Civico Archeologico vieressä oleva Teatro Anatomico, jossa keskiajalla opetettiin, ja havainnollistettiin ihmiskehoa ja sen leikkelyä.

Paikka on sisäpihalla ja sinne mennään porttikongista.

 

Tämä yliopiston entinen päärakennus toimii nykyään Bolognan kirjastona sekä anatomian teatterin kotipaikkana. Paikka on kerrassaan upea.

Anatomian teatteriin on 3 euron pääsymaksu, ja se on avoinna ma–pe klo 10–18, la klo 10–19 ja su klo 10–14.

Hieman kaupungin ulkopuolella on Santuario Madonna di San Luca.

Kirkko sijaitsee kukkulan päällä, noin 3,5 kilometrin päässä keskustasta ja parhaiten sinne pääsee Piazza Maggiorelta lähtevällä San Luca Express kaupunkijunalla.

Hinta sen kyydissä kulkemiseen on 10 €/henkilö. Toki kukkulalle voi myös nousta yli 600 rappusta kiipeämällä.

Ylhäältä kukkulalta on upeat näkymät Bolognaan. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta näköalaterassille on erillinen 3 € maksu.

Kirkkokukkulalle  johtaneesta katetusta jalkakäytävästä on vielä pylväitä olemassa ja parhaiten niihin pääsee tutustumaan jalkaisin.

Bologna oli rento, rauhallinen ja turvallisen oloinen kaupunki.

Siellä ei myöskään ollut kiusaksi asti kaduilla kaupittelevia krääsänmyyjiä ja pummeja, eikä kerjäläisiä, kuten monessa aiemmassa kohteessamme.

Italiassa on tapahtunut valtava siistiytymismuutos. Kaikissa käymissämme kohteissa on roskapussit ja katujen törkyisyys  kadonnut, mikä oli isosti positiivista.

 

 

Padova

Matkustimme illaksi Padovaan. Junamatka Bolognasta Padovaan maksoi kahdelta 19,80 € ja matkaan meni aikaa noin tunti. Padova on Venetsian lähin kaupunki. Venetsiaan on Padovasta n. ½ h junamatka, miksi valitsimmekin sen yöpaikaksi.  Hotellien hinnat Padovassa ovat kohtuulliset ja hinta-laatusuhde parempi kuin Venetsiassa.

Padovan juna-asema sijaitsee aivan kävelyetäisyydellä keskustasta ja siellä on helppo liikkua matkatavaroiden kanssa, toisin kuin Venetsiassa.

Padovan asemalta on reilu kilometrin matka Padovan vanhaan kaupunkiin, jossa kaikki nähtävyydet ovat.

Kävellen sinne menee n. 20 minuuttia, mutta juna-aseman edestä menee myös raitiovaunu vanhaan kaupunkiin.

Lipun voi ostaa raitiovaunupysäkeillä olevista automaateista 1,20 € / kertalippu, jolla voi matkustaa 75 minuutin ajan tai sitten esim. päivälippu jolla voi matkustaa 4 x 75 minuutin ajan. Lipun hinta on 4,80 €.

Padovassa oli paljon pyöräilijöitä, mikä ei ole se tavallisin liikkumismuoto Italiassa. Lieneekö suuri pyöräilijöiden määrä johtunut siitä, että kaupunki on yliopistokaupunki, jossa nuoret näyttivät suosivan erityisesti pyöräilyä. Kaupunkipyöriä on myös mahdollisuus vuokrata Padovassa.

Padovan vanhan kaupungin alueella kulkee kaupunkijuna, jolla voi kiertää eri nähtävyydet.

Padovan keskusta on pieni. Kaikki oleellinen onkin kaupungissa nopeasti kierretty.

Prato della Valle on iso aukio, jossa on puistoalueita ja erilaisia nähtävyyksiä. Lauantaisin Prato della Valle aukiolla on suuret markkinat, joita juuri purettiin kun saavuimme sinne.

Puiston ympäri menevä vesikanava patsaineen ja siltoineen oli kaunis ja kuvauksellinen.

Muutakin nähtävää kaupungissa on, kuten Rooman aikaisia raunioita, lisää kirkkoja, kasvitieteellinen puutarha, juutalaiskorttelisto ja museoita, joista Gioton ja Tintoreton töitä esittelevä taidemuseo on suosituimpia vierailukohteita.

Padovassa kannattaa käydä Sant’Antonio di Padova kirkossa, joka sijaitsee Piazza del Santo aukiolla. Kirkko on hieno ja varsinaisena pyhiinvaelluspaikkana kirkossa on Sant’Antonin hautakammio, jonka sisustaa koristavat Donatellon veistokset. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Toinen hieno kirkko vierailla on Cattedrale di Santa Maria Assunta, joka tunnetaan myös Padovan katedraalina.

Upeita seinämaalauksia voi ihastella kirkon Oratorio di San Giorgio sekä Cappella degli Scrovegni kappelissa, jonne sisäänpääsy on 8 €.

Cappella degli Scrovegni on kovin vaatimattoman ja pienen näköinen rakennus ulkoapäin. Sisäänsä tämä melko pieni kappeli kätkee upeat seiniä ja kattoja koristavat Gioton freskot.

Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa lippu hankkia ennakkoon netin kautta. Harmillisesti tässä kappelissa on kuvauskielto.

Vanhan kaupungin kadut ja kujat ovat aika tyypillisiä italialaisia.

Vanha kaupunki on myös suurelta osin kävelykaupunkialuetta. Isoja aukioita reunustavat upeat rakennukset ja monet eri kahvilat ja ruokapaikat.

Hieno aukio on Plazza della Regiane. Plazza della Signorissa pidetään ulkomarkkinoita, joissa myydään kaikenlaista tavaraa.

Piazza delle Erbe, Piazza della Frutta markkinat sijaitsevat kuninkaallisen palatsin edessä olevalla aukiolla. Kummatkin markkinat ovat avoinna ma-la aamupäivisin ja illasta markkinakojut vaihtuvat ravintoloiden ulkoalueiksi.

Padovan  yliopisto piti käydä katsomassa, jo ihan sen kuuluisten oppilaidensa takia. Galileo opetti Padovan yliopistossa ja Copernicus opiskeli siellä. Vuonna 1678 yliopistossa myönnettiin naiselle maailman ensimmäinen korkeakoulututkinto.

Padovassa ei ole kovin paljon nähtävää, enkä ole aivan varma kannattaako 42 h tai 72 h Padova card hankkia, vaikkakin hinta on melko edullinen, 16-21 €. Jos kortin hankkii kannattaa huomioida, että esim. Giotton freskoihin on tehtävä ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi erillinen vierailuvaraus, jonka hinta on 1 €. Padovaa kiertää myös Hop on Hop off bussi, jonka hinta on 15 €. Nähtävää on sen verran vähän, että bussikyytiä niiden kiertämiseen ja katsomiseen ei välttämättä tarvitse.

Junailua Italia osa 2: Genova – Pisa – Firenze

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

 

Genova

Genovassa on kaksi rautatieasemaa Principen tai Brignolen. Saavuimme aamulla Torinosta Genovaan Piazza Principen juna-asemalle. Kahden tunnin junamatka sujui mukavasti, eikä hintakaan tälle junaosuudelle ollut hirmuinen. Hintaa tuli kahdelta henkilöltä 12,40 €.

Genovaan pääsee hyvin niin junalla, bussilla kuin laivallakin muualta Italiasta, kuin myös muualta Euroopastakin.

Genova on satamakaupunki, jonka sijainti on ainutlaatuinen ja jossa on täysin omanlaisensa tunnelma.

Genova oli huomattavasti likaisempi kaupunki kuin edelliset Milano ja Torino. Kaupunkikuvassa liikkui myös monenlaista haahuilijaa ja tavaroista piti automaattisesti huolta  hieman tarkemmin.

Genovan satama-alueet ovat Euroopan suurimpia ja Genova onkin Italian suurin satamakaupunki.

Genovan satamassa on Palazzo San Giorgio, joka on kuuluisa siitä, että Marco Polon matkakirjat on saneltu tuolla aukiolla.

Porto Antico eli vanha satama on kaupungin turistimagneetti, jossa on ravintoloita, merenkulkumuseo ja muita museoita. Satama kilpaileekin turisteista vanhan kaupungin nähtävyyksien kanssa.

Satamassa on Bigo-hissi, jolla voi nousta 4 € hinnalla ylös korkeuksiin ihailemaan maisemia. Ylösnostettava näköalatasanne pyörii 360 astetta ympäri ja sieltä voi ihailla koko Genovan aluetta.

Rantapromenadilla on mukava vaan kuljeskella ja ihailla maisemia sekä upeaa vanhaa majakkaa, jossa on nykyään museo ja jonka huipulle voi nousta 172 askelmaa sataman maisemia ihailemaan.

Sisäänpääsy majakkaan maksaa 6 €, mutta se on avoinna vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Majakan vieressä sijaitseva Maritone-torni on sekin huomionarvoinen, sillä se edustaa postmodernia arkkitehtuuria ja sen lempinimi genovalaisten keskuudessa onkin ”suuri kynä”, erikoisen kattonsa takia.

Satamasta on myös mahdollista napata sopiva risteily lähemmäksi tai kauemmaksi. Jos haluaa vierailla esimerkiksi Peglissä, pääsee sinne Navebuss venebussilla. Hinta on 4 € ja lippu ostetaan alukselta.

Kuten monessa muussakin isossa kaupungissa on metro kätevin liikkumismuoto. Yksilinjainen metro kulkee keskustan tärkeiden alueiden läpi. Myös taxilla liikkuminen on melko edullista.

Genova on iso kaupunki ja siellä paikasta toiseen liikkumiseen kannattaa käyttää julkisia liikennevälineitä tai skootteria … ja noita skoottereita oli ja PALJON. Miten ne saa omansa pois tuolta välistä?

Julkinen liikenne, eli bussit toimivat Genovassa hyvin ja niillä pääsee helposti joka puolelle kaupunkia. Liikkuminen on myös edullista, sillä Genovapass päivälippu maksaa 4,50 €.

Isommalle porukalle on myös tarjolla 9 € porukkalippu, jolla voi matkustaa 1-4 henkilöä. Kertalippu maksaa 1,50 € ja sillä voi matkustaa 100 minuuttia sen leimaamisesta. Lippuja voi ostaa T-merkillä varustetuista kioskeista ja kahviloista sekä metroasemilta olevista automaateista.

Kävellen kannattaa liikkua ainoastaan vanhankaupungin ja sataman alueella.

Genovan Hop on Hop off bussi maksaa 1 päivältä 15 €. Genovan museokortti voi olla hyvä vaihtoehto, jos aikoo kierrellä Genovan monia korkeatasoisia museoita. Tärkeimmät kohteet eivät kuulu kortin vapaaseen sisäänpääsyyn, mutta kortilla saa niihin alennuksia. 1 päivän kortin hinta on 12 € ja maksamalla 3 € lisää, oikeuttaa kortti myös linja-autolla liikkumisen.

Genova on  melko sokkeloinen kaupunki ja kunnon kaupunkikartan hankkiminen onkin suositeltavaa.

Kaupungin korkeuserot ovat myös paikoin aika isot, mikä voi tuoda haastetta liikuntarajoitteisille ja lastenrattaiden kanssa liikkuville.

Genovassa ollessa kannattaa tutustua myös Spianata Castelettoon, jonne pääsee hyvin Piazza del Portello -aukiolta vanhankaupungin pohjoisosista.

Sieltä on hyvä ihailla satamaan ja merelle avautuvia näkymiä.

Kukkulalle voi nousta joko suoraan hissillä tai sitten menemällä ensin funikulaarilla Sant’Annaan ja kävelemällä sieltä alle vartissa Castellettoon.

Julkisten liikennevälineiden vuorokausilippu kelpaa myös hisseihin ja funikulaareihin tai sitten niihin voi ostaa irrallisia kertalippuja.

Alueelle on käytössä myös portaat, mutta nousu on jyrkkä ja matka on pitkä.

Piazza de Ferrari on Genovan vanhojen ja uusien osien välissä oleva keskusaukio. Sen huomattavimpia rakennuksia ovat Carlo Felice oopperatalo ja Palazzo della Nuova Borsa sekä lähistöllä oleva Mercato Orientale –kauppahalli.

 

Vanhakaupunki on kävelyaluetta. Siellä on monta paikkaa joihin kannattaa tutustua.

Alueella kulkee myös perinteinen kaupunkijuna, jonka kyydistä voi ihastella kaikki tärkeät paikat.

Palazzo Reale eli kuninkaallinen palatsi tarjoaa 6 € maksua vastaan tilaisuuden tutustua Genovan loiston aikaisiin kuninkaallisten asuintapoihin.

Palazzo Rosso on yksi kauneimmista palatseista Genovassa. Siellä on taiteen lisäksi ihailtavana upeita tiloja. Sisäänpääsy tähän palatsiin on 9 € ja audioguide maksaa lisäksi 5 €.

Ehdottomasti kannattaa kävellä Via Garibaldin palatsikadulla ja ihailla rikkaiden patriisisukujen rakennuttamia komeita palatseja, joita on vieri vieressä.

Via Garibaldin palatsit ovat muodostaneet museokompleksin, jossa voi tarkastella taidetta ja historiallisesti merkittäviä esineitä kuten Paganinin käyttämiä viuluja. Tämä 250 m pitkä kadunpätkä on UNESCOn maailman perintölistalla. Genovaa voidaankin kutsua taidekaupungiksi.

Piazza della Vittoria puistoaukiolla on riemukaari. Riemukaaren lähellä on kauppahalli, joka on myös kiinnostava paikka vierailla. Unohtaa ei myöskään kannata porttia kahdella tornilla, josta käydään vanhaan kaupunkiin.

Piazza Matteotti aukion edessä on upea Palazzo Ducale palatsi, joka toimii galleriana. Alueella on myös Matteo perheen palatseja, jotka nekin ovat kirkon fasadien tavoin mustavalkoisia sekä San Matteo kirkko.

Pieni vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä mielettömän kauneuden. Yhdistelmälippu palatsiin, Museo Correraan, arkeologiseen museoon sekä kirjasto Nazionale Marcianaan maksaa 25 €.

Cattedrale di San Lorenzo – Genovan tuomiokirkkoa pidetään yhtenä Italian kauneimpana ja sen epätyypilliset mustavalkoiset fasadit tekevät siitä myös ulkomuodoltaan erilaisen.

Kirkko ei ole ulkoapäin koristeellinen, mutta sen marmori vaihtaa väriä valon mukaan.

Kirkon torniin pääsee kipuamaan 5 €  hinnalla ja sieltä voikin ihailla edessä avautuvaa Genovaa. Museo del Teseorossa, joka sijaitsee kirkon hautaholvissa, kuten myös Museo Diocesanossa on nähtävänä paljon kirkkoon liittyviä uskonnollisia esineitä ja aarteita. Yhden aarteen kerrotaan olevan pyhä Garlin malja.  Näihin museoihin on erillinen sisäänpääsymaksu.

Genovassa on muitakin käymisen arvoisia kirkkoja; Santa Maria di Castellon kirkko,  Chiesa del Gesu jesuiittakirkko sekä pieni San Pietro in Banchi kirkko, jota ei kannata myöskään ohittaa. Kirkko kätkee sisäänsä upean koristelun.

Castello d’Albertis tai D’Albertisin linnassa toimii tällä hetkellä Museo delle Culture del Mondo, joka on maailman kulttuurien museo. Museo on kukkulalla, jonne pääsee hissillä. Museoon on 6 € sisäänpääsy. Linnasta on myös hienot näkymät alas satamaan. Linna sijaitsee lähellä Principen juna-asemaa.

Jos vaan on aikaa, voi hauska puolen päivän retki ympäristöön olla Reto Ferrovia Genova-Casella. Vanhalla junalla mennään ylös kukkulalle pieneen Casellan kylään. Matka suuntaansa kestää n. tunnin. Maisemat junasta ovat komeat, riippumatta kummalla puolella junaa istutkaan. Hinta menopaluu lipulle on 4,50 €/ suunta / hlö.

Hieman kauempana sijaitseva Staglieno Cimitero Monumentale hautausmaa on hyvin kaunis ja käymisen arvoinen paikka. Hautausmaalla on upeita monumentteja, jotka muistuttavat historian, kulttuurin ja taiteen suurista nimistä. Hautausmaalle järjestetään myös opastettuja kierroksia. Lisäksi se on suosittu kuvauspaikka ja kuvauksille on määritelty ehdot ja hinnat riippuen kuvien käyttötarkoituksesta, sekä kuvien ottamisen ajankohdan mukaan. Tänne emme valitettavasti ehtineet.

 

Pisa

Saavuimme Pisaan Genovasta. Mukavasti sujunut aamuinen junamatka kesti n. 2 h ja hintaa sille tuli 10,90 € kahdelta henkilöltä. Pisaan pääsee hyvin junalla eri puolilta Italiaa.

Jätimme matkalaukut juna-asemalle, jossa on matkatavaroiden säilytyspalvelu. Hintaa kahden laukun säilytyksestä tuli 10 €.

Pisa on suosittu päivä- ja kauttakulkukohde ja aseman tavarasäilytykseen olikin jono.

Myös juna-aseman läheisyydessä on muutama muukin paikka, jonne voi jättää matkalaukut säilytykseen.

Kaupunki on kompakti ja melko pieni. Kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat melko lähekkäin toisiaan.

Pisa on tunnettu kaltevasta tornistaan ja torni onkin ehdoton päänähtävyys.  Olimme varanneet vierailuun reilun puoli päivää ja se riitti hyvin tälle vierailulle.

Pisa Centrale juna-asema on melko kaukana Pisan tornista ja vanhasta kaupungista. Parhaiten tornille pääsee juna-asemalta menevillä linja-autoilla, joita kulkee n. 10 minuutin välein. Lipun hinta on paikallismaksu 1,50 €. Lippuja ostetaan poikkeuksellisesti joko linja-autosta tai aseman sivussa olevasta lippuautomaatista. Lippu on voimassa 70 minuuttia.

Toinen vaihtoehto on ottaa taxi, tai vuokrata juna-asemalta polkupyörä. Hyvä vaihtoehto liikkumiseen vanhankaupungin ulkopuolella onkin pyöräily. Pyörällä liikkuminen on kaupungissa yleistä, ja Pisassa onkin paljon pyörävuokraamoita.

Kaupungin keskustassa ei ole paljon liikennettä, mutta vanhankaupungin muurien takana etäisyydet ovat pitkiä ja liikennettä on enemmän.

Pisassa on mahdollista osallistua 15 € maksavaan Hop on Hop off kierrokseen, mutta kaupunki on sen verran pieni, että sen kiertää helposti kävellenkin.

Pisan keskustan jakaa kahtia Arno joki. Juna-asema ja uusi keskusta on joen toisella puolella ja toisella puolella on sitten vanhakaupunki ja tuomikirkko sekä kuuluisa Pisan torni.

Joen vastarannalla sijaitsee erittäin kaunis ja erikoinen, melko pieni Chiesa di Santa Maria della Spina kirkko.

Kirkon sisään kannattaa mennä katsomaan Pisanon Madonna ja lapsi veistosta. Kirkkoon on pieni 1,50 € sisäänpääsymaksu. Kirkko ei ole yhtä häikäisevä sisältä kuin se on ulkoapäin.

Uudella puolella jokea sijaitsee  Palazzo Agostinia vastapäätä Palazzo Blu, joka toimii tällä hetkellä taidegalleriana.

 

Ihmeiden aukio eli Campo dei Miracoli on tärkein turistikohde Pisassa.

Sinne kuljetaan kauniin portin kautta. Siellä on mm. Pisan kuuluisa kalteva torni. Kuvista katsottuna ei todellakaan saa käsitystä, miten vinossa kuuluisa torni oikeasti on.

Toriniin pääsee vierailemaan, mutta vain 40 henkilöä kerrallaan. Alle 8-vuotiailta on pääsy evätty torniin ja alle 18-vuotiaat pääsevät sinne ainoastaan aikuisen seurassa.

Torniin täytyy kavuta 294 askelmaa spiraalinmuotoisessa portaikossa. Torniin kannattaa ehdottomasti hankkia lippu etukäteen netistä tai sitten täytyy varautua jonottamaan tosi pitkään.

Torniin ei saa ottaa mukaan laukkuja tai kasseja, vaan ne jätetään tornin alla olevaan säilytykseen. Sisäänpääsy Pisan kaltevaan torniin maksaa 18 € ja sisäänpääsyt ovat aina ½ tunnin välein.

Kaltevan tornin lisäksi Pisassa on myös paljon muutakin katsottavaa.

Aukiolla on Baptistery di San Giovanni eli kastekappeli, joka on mielenkiintoinen erikoisen pyöreän muotonsa takia.

Jos sattuu onnistamaan, voi kuulla kuoroharjoitukset upeassa akustiikassa. Meitä ei onnistanut tällä kertaa. Sisältä kappeli oli melkoisen mitäänsanomaton.

Aukiolla on Cattedrale Pisa eli tuomiokirkko.  Kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta jos haluaa lainata audioguiden, on sen hinta 2 €. Kirkon ulkopuoli on koristeltu vaaleanpunaisella, valkoisella ja vihreällä marmorilla.

Katedraali on erikoinen, koska siinä on vaikutteita arabialaisesta kulttuurista. Kirkossa on myös upea Giorgio Vasarin fresko viimeisestä tuomiosta.

Lisäksi kirkossa on Galileon lamppu, joka antoi hänelle oivalluksen Galilei-invarianssi periaatteesta.

Yhteen kirkon kupoleista on mahdollista kiivetä, mutta sinne on 463 askelta. Paikasta on upeat näkymät Pisaan. Kiipeäminen torniin on ilmaista.

Näkemisen arvoinen on myös Camposanto eli pyhä hautausmaa, jossa kerrotaan olevan maata Golgatalta. Kuuluisia ja kauniita ovat hautakammiot, johon ylhäiset pisalaiset aikoinaan haudattiin. Sivulla on myös kolme kappelia.

Aukiolla on myös kaksi museota. Museo delle Sinopie eli freskomuseo, joka esittelee Camposanton seiniä aiemmin koristaneita maalauksia.

Samalla sivustalla on Museo dell’Opera del Duomo eli tuomiokirkon museo, jossa on tuomiokirkon taidetta näytillä.

Näihin myydään lippuja erikseen tai sitten yhdistelmälippuna. Lippu yhteen kohteeseen maksaa 5 €, 2 kohteeseen 7 €, 3 kohteeseen 8 € ja kaikkiin neljään kohteeseen 9 €.

Noin 400 metrin päässä Ihmeiden aukiosta kohoavat muinaisen Terme di Neronen rauniot.

Kylpylän jäännökset ovat ensimmäiseltä vuosisadalta. Se on Pisan ainoa Rooman valtakunnan ajoilta säilynyt monumentti.

Vanhassa keskustassa voi vierailla markkinoilla, jossa on myynnissä kaikenlaista matkamuistokrääsää. 

Museo Nazionale di San Matteossa on merkittävä kokoelma pisalaista veistostaidetta, sekä Pisan alueen uskonnollista esineistöä.

Vanhassa kaupungissa Piazza dei Cavalier eli Ritariaukiolla on kauniita kirkkoja ja muita rakennuksia. Aukion rakennuksista edukseen erottuvat Palazzo dell’Orologio ja Palazzo dei Cavalier, jossa toimii osia Pisan yliopistosta sekä Chiesa di San Michele in Borgo kirkko.

Aukiolla on myös Santo Stefano dei Cavalieri eli pyhän Tapanin kirkko, jonka sisustus on hieno. Lisäksi aukiolla on  Santa Maria del Fiore -katedraalin tornit, jotka on yhdistetty holvikaarella toisiinsa.

 

Firenze

Iltapäivällä jatkoimme matkaa kohti Firenzeä. Junamatka Pisasta Firenzeen kesti hieman reilun tunnin. Matka sujui mukavasti, vaikka emme tunnin matkalla Scrablea ehtineet pelatakkaan. Junamatkan hintakaan ei ollut kovin suuri, vain 8,70 €/ kaksi henkilöä.

Firenzen juna-asema on aivan kaupungin sydämessä.

Nopeimmin ja kätevimmin Firenzessä liikkuu jalkaisin.

Jos hotelli on joen toisella puolella Oltarnossa, on paras ottaa taxi tai sitten käyttää Firenzen kattavaa bussiverkostoa, johon saa lippuja T-kioskeista.

Kertalipun hinta on 1,50 € ja se leimataan bussiin noustessa. Kertalippu on voimassa 1½h.  Lisäksi on myynnissä 10 kerran lippusarja.  Yöbusseihin on erilliset liput, jotka maksavat 5 euroa per matka. Firenzessä on käytössä myös 2 raitiovaunulinjaa, jotka kulkevat juna-asemalta kaupungin ulkopuolelle. Toisella linjalla pääsee myös lentokentälle.

Kuten monessa muussakin Italian kaupungissa taxin saa tolpilta ja asemilta tai ne pitää tilata puhelimella, lennosta ei juurikaan saa taxeja. Firenzessä ei suositella pyöräilyä, mutta kaupungista on mahdollista vuokrata kaupunkipyörä.

Firenze ei ole kovin suuri kaupunki, mutta sokkeloinen se on. Kannattaakin hankkia kunnon kartta ja pysyä ns. turistireiteillä.

Olemme vierailleet Firenzessä aiemminkin, mutta paikassa on niin paljon nähtävää, että yhdellä kertaa ei millään ehdi nähdä kaikkea.

Edellisellä kerralla matka oli lyhyempi, joten nyt meillä oli aikaa paneutua kaupunkiin hieman tarkemmin.

Firenzen nähtävyystarjonta/ niihin lippuja sekä palveluita myyviä tahoja on useita. Kannattaakin siis vertailla eri nettilippujen myyjien sivuja.

Koska nähtävyyksistä voi joutua helposti maksamaan useita euroja ylimääräistä. Valitse aina käyntikohteiden Official web sitet, joista saa oikeimman tiedon ja edullisimman hinnan.

Firenze on suosittu vierailukohde kaikkina vuodenaikoina, joten varaudu jonottamaan nähtävyyksiin tai hanki liput etukäteen.

Aivan juna-aseman lähellä on Santa Maria Novella kirkko.

Vaatimattoman oloinen kirkko kätkee sisäänsä monia mestareiden töitä. Sisäänpääsy kirkkoon on 7,50 € henkilöltä.

Firenzessä on myös muita upeita kirkkoja.

Oltrarnassa on Santa Maria della Carmine kirkko, jossa on kuulemma kauniita freskoja. Toinen kirkko, joka voisi olla näkemisen arvoinen, on San Miniato al Monte. Näihin ei vain aikataulumme tällä vierailulla taipunut.

Hieman turistireittien ulkopuolella sijaitsee Basilica di Santa Croce kirkko, joka on upea ulkopuolelta, mutta sisäpuolelta se on muihin Italian kirkkoihin nähden kovin vaatimaton.

Merkittäväksi tämän kirkon tekee sen kuuluisat haudat. Kirkosta löytyy mm. Michelangelon, Galileon ja Machiavellin hautapaikat  sekä Giotton näyttävät freskomaalaukset. Santa Croce on monumentaalikompleksi, joka sisältää kirkon, Pazzin kappelin, oopperamuseon, Cenaclen sekä kolme luostaria. Hintaa vierailulle tulee 8 € + 1,50 € audioguide.

Samalla suunnalla sijaitsevalta Piazza Lorenzo Ghiberti aukiolta löytyy Sant Ambrogion kauppahalli ja tori, joissa vierailee ja käy ostoksilla paljon paikallisia ja siellä myös hinnat ovat turistialueita selkeästi halvempia.

Firenzessä on toinenkin kauppahalli  Mercato Centrale di Firenze, joka on selvästi suunnattu enemmän turisteille.

Samalla alueella oleva Mercato nuove on täynnä pieniä nahka- ja matkamuistokojuja.

Kauniin alueen päänähtävyys on Fontana del Porcellino eli villisikaa esittävä pieni suihkulähde. Villisian kärsä on kulunut ihmisten kosketuksista.

Koskettamalla villisian kärsää matkailijat palaavat uudelleen Firenzeen. Näin tein viimme kerralla, mutta nyt se jäi väliin.

Toinen siihen liittyvä, onnea tuottava rituaali on kolikon asettaminen sian suuhun. Tarkoituksena on, että kolikko putoaa ritilöiden välistä suihkulähteen pohjalle.

Aivan läheisellä Piazza dei Ciompi aukiolla on myös Mercato dei Pulci kirpputori, jossa on kaupan antiikki- ja keräilytavaroita.

Piazza della Duomolla sijaitseva Firenzen tuomiokirkkoa,  Santa Maria del Fiore kirkkoa pidetään yhtenä maailman upeimmista kirkoista, eikä turhaan.

Kirkko on ulkoapäin upea, mutta sisältäpäin se jää melko vaisuksi, komeaa kupolin sisämaalausta luukuun ottamatta.

Kirkon ympärillä onkin valtava kuhina ympäri vuoden. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta jos haluaa kiivetä 463 askelmaa kupoliin, täytyy siitä maksaa erikseen. Kerrallaan kupoliin pääsee vain 16 ihmistä, joten liput kannattaa hankkia etukäteen.

Alle 12-vuotiaat eivät pääse kiipeämään kupoliin. Kupolista on upeat panoraamanäkymät ympäri Firenzeä, mutta sinne kiipeäminen ahtaita portaita ja kulku kapeilla käytävillä käy työstä.

Samoin tuomiokirkon kellotorniin Campanile di Giottoon on mahdollista kiivetä ja ihailla sieltä ympärillä olevaa kaupunkia.

Askelmia on 414. Torniin on erillinen pääsymaksu.

Kirkon yhteydessä on muutama muu maksullinen osa, kuten Museo dell’Opera del Duomo –museo, joka sijaitsee aukion toisella puolella. Siellä voi tutustua katedraalin alkuperäisiin taideteoksiin, jotka on yleisissä tiloissa nykyään korvattu kopioilla.

Kirkkokompleksiin kuuluu myös  San Giovannin battisterosta eli kastekappeli, joka sijaitsee viereisellä aukiolla. Yhteislipulla 18 € pääsee kaikkiin kirkon maksullisiin osiin.

Piazza della Repubblican ympärillä on useita kahviloita ja ravintoloita, mutta niissä hinnat ovat melkoisen suolaisia.

Kannattaa siis katsoa hinnat ennekuin tilaa mitään. Aukion ympärillä on myös useita kauppoja ja torilla on viikonloppuisin markkinat.

Palazzo Mwdici Riccardi on myös käymisen arvoinen kohde. Palatsissa voi tutustua Medici perheen elämään. Kannattaa osallistua englannin kieliseen opastettuun kierrokseen, sillä silloin pääsee moneen sellaiseen paikkaan, jonne peruslipulla ei pääse.

Palatsissa on mieletön määrä erilaisia taideteoksia  ja Medici suvun aarteita.

Palatsin sisällä on Cappella di Benozzo, joka on täynnä renessanssiajan mestariteoksia, etenkin freskoja.

Kappeliin päästetään vain 10 ihmistä kerrallaan viideksi minuutiksi, ja tarkan ajan voi varata palatsin lippukassalla.

Palatsi on kesäkuukausina avoinna kaikkina muina päivinä aamusta keskiyölle, paitsi torstaisin.  Lippuja on saatavana erilaisina komboina palatsiin, mutta kaikenkattava lippu maksaa 18 €/henkilö.

Ehdottomasti kannattaa tutustua myös Cappelle Medicee eli Medici suvun hautapaikkaan. Kappeli on todella upea sisältä ja siellä on useita Michelangelon veistoksia. Sisäänpääsy kappeliin maksaa 7 €. Piazza San Lorenzo -aukion laidalla on myös upea San Lorenzon kirkkokompleksi, joka käsittää kirkon, museon ja Biblioteca Medicea Laurenziana kirjaston. Yhdistelmälippu näihin maksaa 8,50 € ja pelkkä sisäänpääsy kirkkoon maksaa 6 €.  Kirjasto on avoinna ainoastaan silloin kun siellä on esillä joku näyttely.

Piazza della Signoria on mainio paikka ihailla kopioita kuuluisista veistoksista. Samalla aukiolla sijaitsee Galleria degli Uffizi taidemuseo. Museossa on esillä useita renessanssitaiteen helmiä.

Aukiolla sijaitsee myös Palazzo Vecchio palatsi. Palatsin tornista – Torre di’Arnolfo on erinomaiset näkymät Firenzen kaikkiin osiin.

Taiteen lisäksi koko rakennus on sisältä kuin taideteos.

Lisäksi Museon korkeimmalta kohdalta on upea näköala Ponte Vecchion sillalle.

Tänne kannattaa suunnistaa heti aamusta, jotta pääsee ihailemaan paikkoja ennen päivän todella suurta yleisömassaa. Lipun hinta museoon on 20 €.

Galleria degli Uffiziin yhdistetty Palazzo Pittin palatsin ja Giardino di Bobolin puutarhan 38 € yhdistelmälippu voi olla järkevä hankinta, jos aikoo vierailla myös näissä paikoissa Firenzen vierailulla.

Firenzessä on tarjolla paljon laadukkaita museoita ja jos aikomus on kierrellä ja hyödyntää myös muuta Firenzen museotarjontaa, kannattaa laskea, josko Firenzen 85 €/ 72 h Firenzecardi olisi kannattava hankinta. Mikäli korttiin maksaa 7 € lisää voi kortilla käyttää myös julkisia liikennevälineitä.

Pyhän Markuksen kirkko – Basilica di San Marco sijaitsee Piazza San Marcon aukiolla. Sisäänpääsy kirkon museoon on 4 €. Samalla aukiolla on myös Galleria dell Accademia museo, jossa on nähtävänä alkuperäinen David patsas. Museoon sisäänpääsy on 8 €.

Ponte Vecchio on se kuuluisa ja kuvattu Arno joen ylittävä silta.

1500-luvulta lähtien sillalla on saanut myydä vain kultaa ja timantteja.

Vielä nykyäänkin kaikki siltaa reunustavat rakennukset ovat kulta- ja jalokiviliikkeitä. Paras paikka kuvata silta on viereiseltä Ponte Santa Trinita sillalta. Erityisen kaunis silta on ilta-aikaan.

Piazzale Michelangiolossa on näköalapaikka, josta voi ihastella Firenzeä. Paikka on suosittu auringonlaskun ihailijoiden keskuudessa.

Sinne pääsee parhaiten bussilla 12 tai 13.

Joen toisella puolella sijaitsevassa Oltrarnassa ei ole juurikaan mitään kummallista katsottavaa.

Alueena Oltrarna on turisteiltaan huomattavasti rauhallisempi kuin Arno joen toinen puoli. Tällä alueella on enimmäkseen kahviloita ja ruokapaikkoja, joiden hinnat ovat selvästi halvempia kuin turistialueiden hinnat.

Ainoat merkittävät nähtävyydet ovat Ponte Vecchio sillalta hieman eteenpäin oleva Palazzo Pitti palatsi, jossa on useita museoita ja paljon taidetta.

Vierailijoilla on mahdollisuus nähdä myös kuninkaalliset huoneistot sekä Museo delle Carozzessa olevan kokoelma kuninkaallisia vaunuja. Harmillisesti vaunumuseo oli juurikin remontissa vierailuajankohtanamme. Yhteislipunhinta museoihin on 16 €. Palatsia ympäröi kaunis puutarha, jonne on erillinen 10 € pääsymaksu.

Jos ei halua kuluttaa aikaa ja jalkoja, hyvä vaihtoehto on Firenzen Hop on Hop of bussi, joka maksaa 23 €/ hlö / vuorokausi. Lisäksi on ostettavissa 2 ja kolmenpäivän Hop on Hop off lippuja.

Ihana Firenze ja niin paljon ihailtavaa. Nyt nukkumaan ja kohti Riminiä.

Junailua Italia osa 1: Milano – Torino

Milano – Torino – Genova – Pisa – Firenze – Rimini – San Marino – Bologna – Padova – Venetsia – Verona – Bergamo – Como

Junamatkailua Pohjois-Italiassa

Olimme ostaneet menopaluulennot Helsingistä Milanoon. Tällä kertaa halvimmaksi tuli tehdä 13 päivän pituinen rengasmatka: Milano-Torino-Genova-Pisa-Firenze-Rimini-San Marino-Bologna-Padova-Venetsia-Verona-Bergamo-Como-Milano.

Italiassa siirtyminen paikasta toiseen on kätevintä junilla. Niillä liikkuminen kaikkialla maassa on varsin edullisesta ja nopeaa.

Italiassa on kaksi junayhtiötä, joten junia kulkee hyvinkin tiheään eri paikkojen välillä. Tarjolla on myös hyvin erihintaisia lippuja. Lippuja saa joko asemien lipunmyynnistä tai sitten lippuautomaateista.

Olimme ostaneet suurimman osan lipuista etukäteen netistä. Varsinkin suurnopeusjunien paikat kannattaa varata hyvissä ajoin.  Junalippujen osto netistä on kätevää. Junaliput täytyy leimata lähes aina ennen junaan menemistä, asemalla olevissa automaateissa. Kannattaa myös katsoa, onko etukäteen ostettu lippu sellainen, joka täytyy koodilla vielä lunastaa aseman automaatista.

Italian junapassin hinta on 127-240 €/hlö riippuen matkustuspäivien määrästä. 8 pv lippu olisi maksanut tuon 240 € tai  Global Interrail passi 15 pv 339 €.

Nyt me saimme yksittäin ja tarjouksista sekä eri alennukset hyödyntäen ostettua kahden hengen kaikki junaliput yhteensä 266,40 €. Eli kannattaa katsoa etukäteen reitti ja laskea eri lippu- ja reittivaihtoehdot, koska niissä on hurjia hintaeroja. Junapasseihin joutuu myös usein ostamaan ja varaamaan istumapaikat erikseen, mikä nostaa vielä niiden kokonaishintaa.

Italian rautateillä on käytössä useita eri junatyyppejä. Regional junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä, joten varaa omat eväät ja juomaa mukaan. Sen sijaan Intercity, Eurocity ja Italon junissa on tarjoilukärry ja usein myös nettiyhteys.

Matka-aikaa ja hintaa kannattaa vertailla ennen lippujen ostoa, koska vaikka Regional junat ovat ”hitaita junia”, eivät ne välttämättä lyhyillä matkaväleillä häviä nopeille ja kalliimmille Intercity ja Eurocity junille juurikaan.

Jos matka-aikaa tulee 10 minuuttia enemmän ja hintaa säästää  kymmeniä euroja, ei se lomalla haittaa. Lisäksi kummallakin junayhtiöllä on omat suurnopeusjunat, joilla matka taittuu isojen kaupunkien välissä nopeasti ja vaivattomasti. Matkustusmukavuus näissä junissa on erinomainen.

Löysin myös hyvän Appin käyttöön. Visitacity App on oikeasti hyvä ja informatiivinen. Sillä voi suunnitella ja suunnistaa hyvin eri kohteissa ja kaupungeissa. Ohjelmassa valitset kaupungin ja suunnittelet matkareitit ja käyntikohteet sillä. Ohjelma antaa aikataulun, reittiohjeet, tiedot nähtävyyksistä yms…. Ainakin matkallamme kaikkiin kaupunkeihin oli saatavissa tuo App ja hyvin toimi.

Julkisenliikenteen- lippuja saa yleisesti Italiasta kaikista T-merkillä (Tabaccherie) varustetuista kioskeista ja kahviloista, ja niitä myydään usein rautatie- ja linja-autoasemilla ja joidenkin raitiovaunupysäkkien edessä olevista automaateista.

Liput on muistettava leimata liikennevälineisiin mennessä. Italiassa myös tarkastetaan lippuja melko usein, joten matkaa ei kannata pilata pummilla matkustamiseen.

Pienenä vinkkinä myös; käteistä kannattaa olla mukana, sillä jotkut pienemmät kaupat ja taxit operoivat vain rahalla.

 

Milano

Lensimme Helsingistä Milanoon Maipensan lentokentälle. Lentoasemalta pääsee melko nopeasti ja vaivattomasti keskustaan rautateitse, linja-autolla tai taxilla. Junalla on helppo tulla keskustaan, sillä päärautatieasema sijaitsee aivan keskustassa.

Malpensa Express juna kulkee noin puolen tunnin välein ja matka kentältä keskustaan kestää n. 50 minuuttia ja maksaa 13 euroa suuntaansa.

Bussi on halvempi, mutta hitaampi vaihtoehto kuin juna. Yhdensuuntainen lippu maksaa 8 € ja menopaluu 14 €. Taxi sen sijaan on kallis ja ruuhkien takia se voi olla myös hidas vaihtoehto. Kiinteähintainen taximaksu Malpensan ja keskustan välillä on noin 95 €.

Tietysti juurikin meidän matkustuspäivänä oli lentokenttäjunan pistelakko ja jonot busseihin mielettömät.

Milanon keskusrautatie- asemalta Milano Centrale F.S on hyvä metroyhteys kaikkialle kaupunkiin.

Juna-asema on valtava ja sen ympärillä pyörii kaikenlaista porukkaa. Ei siis mitenkään mukavan oloinen paikka. Tavaroista kannattaakin pitää hyvä huoli.

Positiivisena kommenttina Milanosta täytyy sanoa, että se on todella siistiytynyt edellisestä käynnistämme siellä.

Milanossa, jos missä kannattaa hankkia päivän, kahden tai kolmen Milano Card tai Milano Pass. Milano Pass on voimassa 48 h ja sen hinta on 69 €. Hinta sisältää Hop on Hop off kyydin sekä paljon alennuksia ja sisäänpääsyt kaikkiin tärkeisiin kohteisiin opastuksella. Milano Card päivän kortti maksaa 11 € ja 2 päivän kortti 17 €. Kortin voi ladata etukäteen kännykkään. Kortti mahdollistaa liikkumisen julkisilla ja kyydin lentokentältä Milanoon + pääsyn moniin nähtävyyksiin sekä useita etuja myös lentokentällä.

Milano on iso miljoonakaupunki,  jossa liikkuu parhaiten metrolla.

Milanon keskusta on suhteellisen pieni ja siellä voikin hyvin liikkua kävellen. Myös keskustan alueella raitiovaunu on kätevä tapa liikkua.

Kauemmaksi mentäessä kannattaa turvautua metroon tai bussiin.

Julkisenliikenteen lippuja saa metroasemilta ja niitä voi ostaa automaatista tai luukulta. Kertamatka maksaa 2 € ja vuorokausilippu 7 € myynnissä on 48 tuntia voimassa oleva lippu ja iltalippu. Huomioida kuitenkin kannattaa, että matkalaukuille tulee ostaa oma erillinen lippunsa, jos se on isompi kuin lentolaukku. Matkalaukun lipun hinta on 1,50 €.

Milanossa taxit eivät italialaiseen tyyliin ota matkustajia kyytiin kadulta, vaan sellaiseen noustakseen on mentävä tolpalle tai tilattava taksi paikalle. Taxit ovat Milanossa myös aika kalliita. Taxi alkaa laskuttaa matkasta heti tilauksesta. Viiden kilometrin matkalle hintaa tulee n. 13 €, ja 10 kilometrin matka maksaa noin 20 €. Milanossa kannattaa myös varmistaa, että taksi on virallinen. Nykyisen trendin mukaan myös Milanossa voi vuokrata kaupunkipolkupyörän tai sähköpotkulaudan. Sähköpotkulautoja oli yllättävän vähän liikenteessä, verrattuna Euroopan muihin isoihin kaupunkeihin.

Duomo di Milano eli Milanon tuomiokirkko hallitsee komealla ulkomuodollaan Piazza del Duomo aukiota.

Tuomiokirkko on erittäin suosittu vierailupaikka. Komeampi ulkoa, kuin sisältä.

Vierailuhinta kirkkoon vaihtelee 8-17 € välillä, riippuen minkälaisen lippukombinaation hankkii.

Kirkon katolle on mahdollista päästä ihailemaan Milanoa. Hinta sinne on 17 € yhdessä kirkkovierailun kanssa, hissikyydillä. Portaita kavuten katolle pääsee hieman edullisimmin.

Toinen vaihtoehto ihailla toria ja maisemia on vierailla Tuomiokirkon vieressä olevan Galleria Vittorio Emanuele II –ostoskeskuksen jollakin terassilla, josta on myös hyvät näkymät aukiolle. Vieressä sijaitsee tuomiokirkon museo, jossa vierailu sisältyy kaikkien tuomiokirkon lippujen hintaan.

Milanossa on myös toinen näkemisen arvoinen kirkko Santa Maria Presso di San Satiro. Kirkko on aivan Duomon lähellä. Itse kirkko on pieni, mutta sen upea optinen illuusio, joka näkyy alttarin takana, tekee siitä mielenkiintoisen vierailukohteen.

Tuomiokirkon aukiolta pääsee helposti tutustumaan ydinkeskustan muihin osiin. Hyvä reitti on ostoskeskuksen läpi kulkeva reitti, joka vie La Scala Milanoon eli Milanon oopperataloon. Mikäli haluaa vierailla oopperassa ja sen museossa kannattaa katsoa aukioajat ja mahdolliset vierailupäivät etukäteen oopperan sivuilta. Lipun hinta on  9,75 € / hlö.

Vaikka shoppailuihmisiä emme olekaan piti ihan vaan uteliaisuutta käydä katsomassa Quadrilatero della Moda ja erityisesti Via Monte Napoleonel, joka on Milanon ja maailman muodin mekka.

Kauppakatuja oli myös muualla Tuomiokirkon ympäristössä. Myös Galleria Vittorio Emanuel II tavaratalon upea lasikatto ja käytävä piti käydä kurkkaamassa.

Kauppakeskuksen lattiassa oleva mosaiikkinen härkä vetää ihmisiä luokseen.

Uskomuksen mukaan pyörimällä sen sukuelinten kohdalla oikealla kantapäällä, hävittää se pahat henget. Pyörijöitä paikalla riitti jonoksi asti.

Kannattaa myös vierailla Palazzo Realessa eli kuninkaallisessa palatsissa, jossa on upeiden tilojen lisäksi esillä paljon taidetta. Hinta palatsiin on 14 €/ hlö.

Jos haluaa käydä katsomassa Leonardon Viimeistä ehtoollista Santa Maria delle Graziessa kannattaa sinne mennä joko bussilla tai metrolla.

Kuuluisaa Il Cenacolo tai L’Ultima Cena  maalausta ei kannata lähteä katsomaan ilman ennakkoon ostettua lippua.

Sisäänpääsyä rajoitetaan ja lippu pitää olla hankittuna etukäteen. Maalaus oli todellakin näkemisen arvoinen.

Milano on niin iso kaupunki, että sieltä löytyy vaikka mitä. Siellä on myös museoita ja taidetta tarjolla sitä kaipaaville.

Naviglin pääpaikat ovat kanavan rannoilla ja muutamalla sivukadulla, ja eniten täällä on turisteja ja paikallisia kuukauden viimeisen sunnuntain antiikki- ja keräilymarkkinoiden aikaan.

50 minuutin veneajelu Milanon kanaaleissa maksaa 15 €/ henkilö. Se voi olla myös erilainen kulma nähdä ja tutustua Milanoon. Kanaalien varsilla on paljon ravintoloita ja kahviloita. Erityisessä suosiossa ne ovat iltaisin, jolloin voi nauttia melko edullisen 9 € italialaisen bufeen viineineen. Kuuluisaa Panserotti Luini leipomoa ei myöskään kannata ohittaa. Sieltä saa kuulemma Milanon parhaat pikkusyötävät. Milanossa on myös paljon katutaidetta nähtävillä.

San Lorenzo -nimiset pylväät ovat hyvä paikka levähtää hetkinen. Näiden takana sijaitsevat pizzeriat ovat eräitä kaupungin parhaita, ja kadun varrella on myös runsaasti drinkkipaikkoja, joiden hinnat ovat yleensä huokeampia kuin aivan keskustassa.

Sforza Castel linnakkeelle on ilmainen sisäänpääsy. 10 € sisäänpääsy veloitetaan erikseen, mikäli mielii katsomaan linnan monia museoita, joissa nähtävänä on laajasti erilaista taidetta.

Jos haluaa tutustua Milanon muihin, hieman erilaisiin kaupungin osiin voi olla järkevää hypätä Hop on Hop off bussin kyytiin, jonka hinta on 22 €/1 päivä.

Bussi kiertää perus turistipaikkojen lisäksi myös Milanon uudempia osia.

Milano on melko keskeinen paikka, josta on nopeaa ja helppoa singahtaa lähistön tai vaikka hieman kauempanakin oleviin paikkoihin päiväretkelle.

 

Torino

Otimme aamusta  Milano Centralesta junan kohti Torinoa. Matka-aika oli 1 h ja sen hinnaksi tuli 19,80 € yhteensä. Saavuimme Torinoon Porta Nuovan juna-asemalle, joka on todella iso asema ja keskeinen liikenteen solmukohta. Se sijaitsee aivan keskustassa ja useat keskeiset paikat ovatkin sen läheisyydessä.

Torinossa on myös toinen juna-asema Porta Susan, joka on myös vilkas asema ennen keskustassa olevaa Porta Nuovan asemaa.

Koska Italiassa junalla liikkuminen on kätevää ja edullista, käyttää sitä liikkumiseen valtava määrä ihmisiä, eli kaikki juna-asemat ovat hyvin vilkkaita.

Torinon julkinen liikenneverkosto on hyvin toimiva ja se muodostuu raitiovaunuista, linja-autoista ja yksilinjaisesta metrosta. Lippuja saa kaikista T-merkillä varustetuista kioskeista ja kahviloista, ja niitä on myynnissä myös rautatieasemilla. Yksi 100 minuuttia voimassa oleva lippu maksaa 1,70 €. Päivälippu maksaa 4 € ja lisäksi on tarjolla myös erilaisia sarjalippuja.

Torinossa ei ehkä kannata vuokrata kaupunkipyörää, sillä osa vanhankaupungin kaduista on niin kapeita ja kansoitettuja, että siellä ei kannata pyörällä yrittää kulkea.

Taksilla liikkuminen on Torinossa edullisempaa kuin Suomessa. Taksiasemia on suurilla keskustan aukioilla ja rautatieasemien yhteydessä.

Piazza Castello aukion ympäristössä on Torinon merkittävimmät nähtävyydet.

Palazzo Madama on Torinon yksi hienoimmista rakennuksista jonka sisällä on museo ja loisteliaita palatsin huoneita. Sisäänpääsynhinta on 10 €/hlö.

Museo on osa Musei Reali di Torinoa, johon kuuluvat kuninkaallinen palatsi, Sabaudan galleria, arkeologinen museo ja kuninkaallinen kirjasto. Koko museokompleksi kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Palazzo Reale di Torino on kuninkaallisten palatsi, jota hallitsi aikoinaan Savoyn suku.

Kuninkaallisessa palatsissa riitti katsottavaa ja kuvattavaa. Paikka oli kerrassaan häikäisevä.

Olimme myös aikaisin liikenteessä, joten saimme kuvata ja kierellä rauhassa, ilman suurempaa turistiryysistä.

Muutenkin meno Torinossa oli paljon verkkaisempaa ja turvallisemman oloista kuin Milanossa. Toki porukkaa pyöri joka paikassa sen verran, että tavaroista kannatti täälläkin pitää huoli.

 

Torinon Armeria Reale on yksi maailman tärkeimmistä entisaikaisten aseiden ja haarniskojen kokoelmista.

Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä olemme vierailleet useiden linnojen vastaavissa ja kyllähän tämä oli huikea. Kokoelma on todella kattava ja laaja.

Myös puitteet näyttelylle olivat upeat.

Lisäksi vieressä oleva kirkko Real Chiesa di San Lorenzo on upea sisältä. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä, eikä hintakaan 12 €/ hlö ole kohtuuton kaikkeen näkemiseen.

Palatsin yhteydessä on myös kaikille avoinna oleva puutarha.

Palazzo Realen vieressä sijaitsee Duomo di Torino tuomiokirkko, jossa Torinon kuuluisa käärinliina on silloin tällöin nähtävissä – viimeksi 2015.

Itse kirkko on kyllä ilman käärinliinojakin ihan ok nähtävyys.

Piazza Vittoria Veneto aukion katettujen käytävien alla on sunnuntaisin antiikkia ja keräilytavaraa myyviä kojuja.

Valtavalla Piazza della Repubblica toriaukion vieressä on kauppahalli Antica Tettoia dell’Orologio, joka on mielenkiintoinen vierailupaikka.

Jos haluaa vierailla tasokkaissa kauppahalleissa kannattaa suunnata Torinon kahteen Eataly brändin kauppahalliin.

Torino on iso kaupunki ja sen tarjonnasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Torinossa on paljon erilaisia museoita ja hyvät shoppailumah- dollisuudet ja vielä lisää palatseja sekä kirkkoja.

Siellä on Milanon tapaan paljon kuuluisten ketjuliikkeiden kauppoja, tunnettujen merkkivaatteiden suuria myymälöitä ja tavarataloja.

Torinossa on ihmisiä liikkeellä aamusta iltaan ja myös täällä voi nähdä paikallisia passeggiata iltakävelyllä.

Yksi mielenkiintoinen nähtävyys on Torinon vanhan kaupungin laidalla, lähellä markkina-aluetta, Rooman valtakunnan ajalta peräisin oleva Porta Palatina.

Torinon läpi virtaa Po joki. Joelle tehdään myös risteilyitä. Joen toisella puolella ei ole paljon muuta nähtävää, kuin Monte dei Cappuccini kukkulalla oleva upea kirkko ja pieni museo.

Joen toisella puolella on myös ylhäällä kukkulalla oleva Parco della Rimembranza puisto, missä on Basilica di Superga kirkko. Kukkulalle pääsee  Stazione di Sassi asemalta kerran tunnissa.

Viikonloppuisin voi myös hypätä historiallisen linjan 7 raitiovaunuun, joka tekee aiemmin käytössä olleen Circula G reitin kaupungin nähtävyyksille. Historiallinen reitti alkaa Gran Madresta ja maksaa 1,50 €  tai kyytiin voi nousta normaalilla päivälipulla.

Stazione di Sassi asemalta voi kerran tunnissa nousta ylös Parco della Rimembranza puistoon  historiallisella Sassi Superga raitiovaunulla. Kyyti ylös maksaa 6 €/hlö ja matka kestää n. 20 min.

Puistossa on Basilica di Superga kirkko, joka on muistopaikka Italian lentoturmassa 1949 kuolleelle jalkapallomaajoukkueelle. Sisäänpääsy kirkkoon on 3 €.

Ylhäältä kukkulalta on upeat näkymät ympäristöön, muuten paikka ja kirkko ovat melko mitäänsanomattomia.

Lähellä Torinoa, Lingottossa sijaitsee automuseo, Museo Nazionale dell’Automobile. Museoon on sisäänpääsymaksu 12 €/ hlö. Katsoimme netistä etukäteen museon tarjonnan, joka oli huomattavasti heikompi, kuin juuri käymässämme Coventryn automuseossa Englannissa, joten jätimme tämän väliin.

Parco del Valentino puisto on suosittu puisto viettää aikaa ja käydä piknikillä. Siellä sijaitsee kasvitieteellinen puutarha, keskiaikainen kylä linnoineen sekä Castello del Valentino. Valentinon linna on historiallinen rakennus, joka oli yksi Savoy’n kuninkaallisen talon asunnoista. Castello del Valentino on listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Nykyään siellä toimii Torinon ammattikorkeakoulun arkkitehtuurin tiedekunta.

Kansallinen elokuvamuseo – Museo Nazionale del Cinema/  Mole Antonelliana on suosittu vierailupaikka.

Vaikka museossa ei haluaisikaan vierailla, kannattaa ainakin mennä museon kupoliin, jossa on upeat näköalat Torinoon.

Hintaa hissikyydille ja vierailulle näköalatasanteella tulee 9,50 €/ hlö.

Al Bicerin on Torinon vanhin caffe ja confeteria, jossa voi vierailla maistamassa perinteistä kahvin ja suklaan sekä kerman juomasekoitusta.

Torinon kaupungin symboli on härkä. Piazza San Carlosin katetun kävelykadun alta löytyy pronssinen härkä, jonka ympärillä pyöri myös paljon onnenkerääjiä.

Myös tätä härkää piti pyöriä ympäri oikealla kantapäällä.

Torinon nähtävyyspassi, joka oikeuttaa Torinon lisäksi Piemonten nähtävyydet 1- 5 päivää voi olla järkevä hankinta, jos ehtii ja haluaa kiertää kaupungin monet kulttuuri- ja taidepaikat.

Kahden päivän kortin hinta on 27-51 €. Tähän korttiin ei sisälly liikkuminen julkisilla liikennevälineillä, mutta maksamalla 5,50 € lisää voi Torino Cardiin liittää julkisten kulkuvälineiden käyttöoikeuden.

Torinoon voi myös hankkia Royal Cardin ja taidekortin, joilla saa etuja museoihin tai kuninkaallisiin nähtävyyksiin. Torinon Hop on Hop off bussikierros on melko edullinen, vain 18 € /henkilö. Siihen on mahdollista hankkia erilaisia kombinaatiolippuja joiden yhteishinta voi olla hyvinkin järkevä valinta.

Torino oli kaikkineen mainio vierailukohde ja lisäksi sieltä sai super hyvää tattirisottoa!

 

Junailua Iso-Britannia osa 3: Windsor – Lontoo

Edinburgh – York – Cambridge- Birmingham- Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath – Windsor – Lontoo

Windsor

Saavuimme Bathista Reading ja Slougenin kautta Windsoriin. Puolen tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitseva Windsorin linna on mainio paikka vierailla. Lontoosta pääsee Windsoriin nopeinten junalla Paddingtonin asemalta. Windsoriin menijät jäävät pois Sloughin asemalla, ja hyppäävät pieneen jatkoyhteysjunaan, joka menee noin kuudessa minuutissa Windsoriin. Jatkojunayhteys on ilmainen.

Windsor Royal Station juna-asema on viehättävä ja siihen onkin selvästi panostettu.

Asemalla on vain yksi raide, joten tällä asemalla ei voi nousta väärään junaan.

Asemalla on paljon kauppoja ja ruokapaikkoja.

 

Windsorin linna sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, heti juna-aseman edessä.

Kukkulalla seisova Windsorin linna on vanhin Englannin linnoista.

Windsorissa on tuhat huonetta, mikä tekee siitä maailman suurimman linnan.

Tärkeä se on myös siksi, että Englannin kuningatar asuu linnassa ison osan ajastaan.

Olimme varanneet majoituksen Alma House BB, joka oli todella mainio yöpymispaikka. Yleisesti ottaen hotellit Windsorissa ovat melko kalliita.

Hieman tunnelmaa koko Windsorissa häiritsi melkoinen, matalalla lentävien ja laskeutuvien lentokoneiden jatkuva melu. Öin ja päivin.

Niinä päivinä, kun Kuningatar on linnassa, kulkee lentoreitti Heatrowille kaukana kaupungista.

 

Vierailu Windsorin linnaan kannattaa ajoittaa niin, että näkee kuninkaallisen vartion ohimarssin ja vahdinvaihdon linnan pihalla.

Vahdinvaihto on yleensä kello 11 tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin.

Noin klo 10.50 tapahtuvaa ohimarssia saapuu katsomaan tuhatpäinen turistijoukko, mutta myös paikallisia.

Linnalle johtava kadunvarsi onkin aivan kansoitettu. Kuten arvata saattaa ohimarssin jälkeen linnaan johtava sisäänkäynti ruuhkautuu.

Myös ennakkoon varatut liput pitää vaihtaa lippupisteessä, jonka jälkeen linnaan pyrkivä ihmismassa ohjataan turvatarkastukseen.

Linnan sisällä on monenlaista kiehtovaa nähtävää. On upeita huoneita, saleja ja portaikkoja.

Erikoisimpia huoneita on kuninkaan makuuhuone, jossa kuningas ei tosin oikeasti nukkunut, vaan huone oli varattu seremoniallisiin heräämisiin.

 

Mieletön paikka on linnan pihalla oleva Pyhän Yrjön kappeli eli St. George’s Chapel, jonne on haudattu useita Englannin kuninkaita.

Kuninkaalliset ovat käyttäneet kirkkoa hääkirkkona ja osallistuvat vuosittain siellä pidettävään pääsiäisjumalanpalvelukseen sekä sukkanauharitareiden vuosittaiseen tapaamiseen.

Yksi merkittävä nähtävyys linnassa on maailman hienoin nukkekoti Queen Mary’s Dolls’ House, joka juuri vierailumme aikana oli suljettu remontointitöiden takia – pahus.

Olin jo ehtinyt innostua sen näkemisestä, sillä nukkekoti on pienintäkin yksityiskohtaa myöten aitoa, mutta miniatyyrikokoista.

Jopa esillä olevan miniatyyrihaulikon voi kuulemma ladata ja laukaista. Nukkekodin kirjastokin on täytetty Rudyard Kiplingin ja muiden kuuluisien kirjailijoiden varta vasten kirjoittamilla miniatyyriteoksilla.

Nukkekotia ei todellakaan suunniteltu lasten leikkimistä varten, vaan se oli lahja kuningas Yrjö V:n vaimolle Marylle, joka keräsi miniatyyreja. Nyt jouduin tyytymään muiden ottamiin kuviin.

Windsorin linnan reunalla sijaitseva Great Park on olennainen osa Windsorin maisemaa. Windsorista on myös mahdollista toteuttaa useita erilaisia veneretkiä Thames joella. Tarjolla on pidempiä risteilyjä kaupungista toiseen tai sitten vaan lyhyitä sightseeing risteilyjä. Myös erilaisia illallis-, lounas- ja teehetkiristeilyjä järjestetään.

Windsorin kaupungissa pääsee Alexandra Gardensissa olevalla Royal Windsor maailmanpyörällä ihailemaan kaupunkia.

Ylhäältä maailmanpyörästä saakin hyvän käsityksen historiallisesta kaupungista mutta myös linnasta ja sen tiluksista.

Linnan lisäksi Windsorin kaupungissa on paljon ruokapaikkoja ja kauppoja, joiden tarjonta on pitkälti kohdistettu kaupungissa vieraileville turisteille.

Alueeseen voi tutustua myös Sightseeing bussilla. Tosin paikka on sen verran pieni, että siellä liikkuu helposti jalkaisin.

Illalla, turistien lähdettyä takaisin Lontooseen, paikka muuttui hyvin hiljaiseksi ja uinuvaksi.

Windsorin nähtävyydet on lyhyellä matkalla pääkadun varrella, juna-aseman ympäristössä ja linna-alueen välittömässä läheisyydessä. Olimme varanneet linnavierailuun koko päivän, mutta linnan kiertää parissa tunnissa. Jos päättää syödä vielä Windsorissa ennen paluuta, riittää vierailuun hyvinkin ½ päivää.

Jos kuitenkin haluaa viettää pidemmälti aikaa alueella, niin naapurikaupunki Eton tarjoaa nähtäväksi yhden Ison-Britannian kuuluisimmista yksityiskouluista.

Toinen lähialueen merkkipaikka on Englannin kuuluisin kilparata Ascot. Se sijaitsee melko lähellä Windsoria ja voikin olla mielenkiintoinen paikka hevosurheilusta kiinnostuneille. Itse emme näihin paikkoihin kuitenkaan menneet tutustumaan.

Matkustimme kolme tuntia suunniteltua aiemmin Lontooseen ja matka kulki yhdellä vaihdolla Sloughin kautta Paddingtonin juna-asemalle. Hintaa tälle viimeiselle siirtymälle tuli n. 12 €/ hlö.

 

Lontoo

Jälleen kerran Lontoo…Lontoossa on niin paljon nähtävää, että yhdellä vierailulla niitä ei varmasti pysty ottamaan haltuun.  Riippuen matkan tarkoituksesta ja omista mieltymyksistä voi London Pass olla hintansa väärtti. Hintaa passille tulee melkein 90 € / päivä tai 2 päivän passille hieman yli 115 €.

Passilla saa ilmaisen sisäänpääsyn yli 80 huippunähtävyyteen, kierroksille ja museoihin sekä fast track- sisäänpääsyn jonon ohi valittuihin kohteisiin. Passin hinta on aika korkea ja voi tehdä tiukkaa kiertää isossa kaupungissa niin paljon kohteita, että passi on kannattava hankinta. Ainakin sen maksimaalinen hyödyntäminen vaatii hyvää ennakkosuunnittelua.

Lontoossa olimme tällä kertaa suunnitelleet käyvämme Towerissa, Westmister Abbyssä sekä Kensingtonin palatsissa.

Illalla otimme öisen sightseeingin  Lontooseen, mikä olikin mainio 90 minuutin kierros iltavalaistussa Lontoossa.

Kierroksemme alkoi klo 21.45 ja pimeys ehti kuin ehtikin laskeutua Lontoon ylle. Kesäaikaan myös Lontoon illat pimenevät myöhemmin, mikä on hyvä huomioida.

Öinen Lontoo näyttäytyikin aivan toisenlaisessa muodossa. Sightseeing tuli maksamaan n. 20 €/ hlö.

Kierros lähti Green Parkista aivan metroaseman edestä.

Kivana lisänä matkaa speakkasi hauskasti Lontoota esittelevä vanhempi herrasmies sekä kirkas ja lämmin kesäilta.

Öinen sightseeing kiersi kaikki merkittävimmät turistinähtävyydet, jotka olivatkin kauniisti valaistuja.

Vaikka Lontoo sykkii öin ja päivin oli meno liikenteessä huomattavasti rauhallisempaa kuin päivisin. Sen sijaan ihmisiä oli paljon liikkeellä jalkaisin.

Olimme varanneet hotellin Paddingtonin juna-aseman vierestä, jotta meidän ei tarvinnut raahata matkalaukkuja metrossa paikasta toiseen.

Myös Heatrowille lähtevä Heatrow express sekä tavallinen juna lähtee Paddingtonin asemalta,

mikä sujuvoitti ja nopeutti melkoisesti matkatekoa. Paddington on myös mainio paikka hyvien kulkuyhteyksien ja sijainnin takia, sekä kukkarolle sopivien hotellien hintojen suhteen.

 

Lontoo Tower

Tower of London eli Lontoon Tower on varsinainen kassakaappi. Siellä säilytetään Ison-Britannian kruununkalleuksia, jotka kuuluvat maailman arvokkaimpiin aarteisiin.

Tower kuuluu myös UNESCOn  maailman- perintölistalle.

Paikka on tosi suosittu ja sisäänpääsyyn täyttyykin varautua jonottamaan, jos ei ole ostanut lippua netistä ennakkoon.

Lipun hinta on n. 28 €. Lippujonon lisäksi jonoa syntyy turvatarkastukseen, jossa laukut tsekataan ennen linnaan pääsyä.

Linnassa on muutakin nähtävää kuin kruununjalokivet.

Tower on ollut vuosisatojen aikana niin teloituspaikka kuin kuninkaallisten kotikin.

Towerin veriseen historiaan voi tutustua joko interaktiivisten esitysten kautta tai sitten nappaamalla audio guiden, joka kertoo samat tarinat.

Paikalle kannattaa mennä heti aamusta, jolloin ihmisiä on vähiten. Silloin on myös helpompi ihastella esillä olevaa aarteistoa sekä välttyy pitkiltä jonoilta eri näyttelytiloihin.

Towerissa ei voi unohtaa pihan puolikesyjä korppeja, jotka ovat oma nähtävyytensä.

Nimikoiduista linnuista pidetään hyvää huolta, sillä legendan mukaan koko kuningaskunta ja Tower kukistuvat, jos linnoituksen kuusi korppia päättävät jonain päivänä jättää Towerin.

Niinpä korppeja lellitään joka päivä tuoreilla lihakimpaleilla ja vereen kastetuilla kekseillä.

Myös niiden siivet on typistetty, etteivät ne lennä pois.

Jos joku linnuista kuolee tai päättää hävitä on Towerissa kaiken varalta aina varalla uusi korppi.

Hauskaa on myös kuunnella Yeomen Wardersien eli beefeatereiden tarinoita ja opastusta alueella.

Vaikka linnaan ei pääsekään enää iltapäivän sulkemisajan jälkeen, on yksi merkittävä spektaakkeli linnan sulkeminen klo 21.53. Näin on tehty yli 700 vuoden ajan.

Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, mutta liput pitää varata etukäteen netistä. Paikkoja on nimittäin rajoitetusti.

Tower ei sovi liikuntarajoitteisille ja pikkulapsiperheille.

Eri näyttelytilat sijaitsevat torneissa ja linnan muurilla ja niihin joutuu kapuamaan ylös ja alas kapeita portaikkoja.

Eri tiloissa on näyttävästi esillä linnan historiaa eri aikakausilta.

Näyttelyt on rakennettu erittäin taidokkaasti ja linnan alueella kuluukin helposti aikaa puoli päivää.

Towerin varsinaiseen aarrekammioon, eli kruununjalokivien näyttelyyn on valtaisat jonot. Jonot eivät juurikaan hälvene päivän aikana.

Jos ulkopuolella joutuu jonottamaan sisäänpääsyä ½ h, niin saman verran on jonoa sisätiloissa, joissa jono kiemurtelee erilaisten jonotustilojen kautta kassaholvin näyttelytilaan.

Näyttelytilassa ei saa kuvata ja kruunut + muut aarteet ohitetaan rullamatolla seisten vartioiden valvoessa tilannetta.

Onneksi linnan myymälässä myydään hienoja kortteja myös niistä tiloista, joissa ei saa kuvata.

 

Parhaiten Toweriin pääsee metrolla ja jäämällä pois Tower Hillin asemalla, josta on lyhyt kävelymatka sekä Towerin sillalle, että itse linnaan.

Linnaan mennään aukion laidalta vaikka aika moni pyrkiikin sinne Thames joen puolelta. Tältä puolelta pääsee vain ulos linnasta.

 

 

Westminster Abbey

Lontoon toinen huippuluokan historiallinen nähtävyys on keskiaikainen kirkko Westminster Abbey. Westminster Abbey sijaitsee keskellä Lontoota Big Benin ja parlamenttitalon vieressä.

Parhaiten paikalle pääsee metrolla. Lähimmät metroasemat ovat St. James’s Park ja Westminster.

Kirkko on avoinna kävijöille kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia.

Kirkko on Britteille tärkeä paikka. Westminster Abbeyssa on vietetty 26 kuninkaalliset häät ja 38 kruunajaiset ja lisäksi se on usean Britannian legendaarisen merkkihenkilön viimeinen leposija.

Westminster Abbey on ulkoapäin jykevä ja iso katedraali, kaksine keskiaikaisine torneineen.

Sisäänpääsy kirkkoon maksaa melkein 25 €. Opastettu kierros pitää varata erikseen ja siihen tulee lisämaksu. Samoin pääsy The Queen’s Diamond Jubilee Galleriaan maksaa erikseen noin viisi puntaa.

Lippu kannattaa todellakin hankkia etukäteen koska paikalla on todella pitkät jonot lippuluukulle, mutta myös itse kirkkoon.

Kirkossa on paljon nähtävää ja melko korkeasta sisäänpääsymaksusta huolimatta siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Kirkkoon kuljettaessa on turvatarkastus, josta vierailijat ohjataan joko lippujonoon tai ennakkoon ostetuiden lippujen sisäänpääsyjonoon.

Harmillisesti valokuvaaminen ei ole sallittua kirkossa, joten nämä  kirkossa otetut sisäkuvat ovat kirkon virallisesta kuvagalleriasta © Dean and Chapter of Westminster.

Kirkossa olisi ollut niin paljon kuvattavaa, että hiukan harmitti tuo kuvauskielto.

St. Peterin holvikellari on yksi kirkon vanhimmista osista ja toimii nykyään museona, jossa on näytteillä kuninkaallisia nukkeja, kuolinnaamioita ja asusteita.

Vierailulla kannattaa ehdottomasti käydä myös College Gardens -puistossa.

 

 

 

 

 

Kensingtonin palatsi

Kiertomatkamme teeman mukaisesti Lontoossa piti käydä Kensingtonin palatsissa, jonne pääsymaksu on n. 20,50 €.

Hyde Parkin länsilaidalla sijaitseva Kensington tunnetaan myös kuningatar Viktorian lapsuudenkotina ja tällä kertaa siellä olikin juuri auennut uusi Viktoriaan liittyvä näyttely.

Kensingtonin palatsi on tullut kuuluisaksi muun muassa siitä, että se oli Walesin prinsessa Dianan koti. Näytteillä olikin myös Dianan edustamaa pukeutumista. Nyt sen kuuluisia asukkaita ovat William ja Catherine lapsineen.

Lontoon Kensingtonin palatsi on toiminut useiden kuninkaallisen perheen jäsenten asuntona aina 1600-luvulta saakka.

Kuten monet muutkin Britannian kuninkaallisten kodit, myös Kensingtonin palatsi on avoinna yleisölle.

Palatsi on jaettu aiheen mukaan neljään erilliseen osaan.  Kussakin niistä, mielellään tarinoita kertovat oppaat ja taidokkaasti toteutetut multimediaesitykset herättävät mielenkiintoisella tavalla palatsin historian eloon.

Itse palatsi näyttelyineen oli melko pliisu ja kovin vaatimaton moneen muuhun palatsiin ja linnaan verrattuna.

Huoneissa, saleissa ja käytävissä ei ole  juurikaan kalusteita ja esineitä. Tosin ne jotka siellä ovat, ovatkin sitten kaikki Palatsin historiaan kiinteästi kuuluvia.

Kivana lisänä esillä oli kuningatar Viktorian tiarrat sekä hänen kruunajaisviittansa.

Palatsin puutarhat ovat tutustumisen arvoisia etenkin lämpiminä kuukausina.

Palatsin vieressä on Kensington Palace Pavilion, jossa on tarjolla aamiainen, lounas ja englantilainen perinteinen iltapäivätee.

Palatsin puutarhat yhdistyvät Kensington Gardens -puistoon ja Hyde Parkiin.

Kensington palatsin edessä olevat alueet ovat suuren puistoalueen suosituimpia paikkoja viettää aikaa ympäri vuoden, ja etenkin Round Pond -tekojärven laidalla on mukava kauniina päivänä ihailla maisemia ja rentoutua hetkisen.

Puistossa sijaitsevat mm. prinsessaDianan muistoksi pystytetty suihkulähde ja upea Albert Memorial.

Puiston pääosille ja palatsille pääsee hyvin Queenswayn tai sitten High Street Kensington metro asemilta.

Buckinghamin palatsiin ei edes kannattanut suunnata. Vahdinvaihto on jo aiemmin nähty ja itse palatsiin ei pääse tutustumaan kuin muutamana kuukautena vuodessa. Palatsi on avoinna yleisölle elo-syyskuussa, jolloin kuningatar Elisabet asuu Balmoralin linnassa.

Meillä kävi melkoinen tuuri säiden suhteen. Iso-Britannian usein sateinen ja kolea sää ei kiusannut meitä kuin yhtenä päivänä.

Monena päivänä saimme nauttia lämpimistä ja aurinkoisista tai ainakin kuivista puolipilvisistä keleistä, mikä ei saarivaltiossa ole ollenkaan tavallista.

 

Junareissumme Briteissä päättyi Lontooseen.

Paddingtonin asemalta otimme junan kohti Heatrowia, josta me sitten lensimme kotiin suunnittelemaan uutta railmatkaa Pohjois-Italiaan.

Junailua Iso-Britannia osa 2: Birmingham – Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath

Edinburgh – York – Cambridge- Birmingham- Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath – Windsor – Lontoo

 

Birmingham

Junamatka Cambridgesta Birminghamiin maksoi 30 € /hlö. Junassa oli hyvin tilaa, sillä sunnuntainen iltajuna tuohon suuntaan, ei selvästikään ollut suosituin matkareitti. Meille se sopi mainiosti.

Saavuimme Birminghamin modernille New Streetin juna-asemalle, joka on kaupungin keskusasema.

Sen yhteydessä on myös iso ostoskompleksi.

Birminghamissa on myös kaksi muuta juna-asemaa; Snow Hill ja Moor Street.

Hotelimme sijaitsi  Snow Hill juna-aseman vieressä, josta sitten sinkoilimme seuraaviin kohteisiin.

Birmingham on iso kaupunki, joskaan itse kaupunki ei ole silmänruokaa etsivän ihannepaikka. Tänne tulimme Warvick Castlen ja Coventryn automuseon takia.

Kaupunki on muuttunut paljon edellisestä käynnistäni siellä ja nytkin kaupungissa oli käynnissä useita mittavia rakennuskohteita.

Kaupungin keskusta on muutettu mukavaksi kävelyalueeksi, jossa on runsaasti shoppailu- mahdollisuuksia sekä pubeja ja klubeja.

Kaupungin muihin nähtävyyksiin kuuluvat laaja museotarjonta, mikä brittien tapaan on ilmaista.

Kannattaakin siis ehdottomasti hyödyntää Birmingham Museumia ja  Art Gallerya, jossa on nähtävillä paljon viktoriaanisen ajan taidetta.

Museovierailun aikana on mahdollisuus myös nauttia teehetkestä edvardiaanisen ajan teehuoneessa. Lontoossa ei näitä teehuoneita juurikaan samassa mittakaavassa ole, joten sellaisessa kannattaa käydä maakuntamatkalla.

Birminghamissa on kuulemma Venetsiaakin laajempi kanava-verkosto, ja laajan kanavaverkoston myötä myös sen varrella oleva runsas ravintolavalikoima.

Itse en ole noilla kanavilla risteillyt, mutta sinne tehdään kanavaristeilyjä joiden hinta on n. 9,50 €.

Oma näkemykseni on, että ei juuri nähtävää – voin olla väärässäkin.

Kuljeskelu alueella sen sijaan on mukavaa. Jos ei aio liikkua keskustaa kauemmaksi, Birminghamissa pärjää hyvin kävellen.

Linja-autoverkoston lisäksi kaupungissa on Metro-raitiovaunu- järjestelmä, jolle saattaa myös olla käyttöä.

Mikäli mielii matkustaa myös raitiovaunulla, kannattaa päivälippua ostaessa mainita tästä, ja näin saa lipun, joka oikeuttaa matkustamiseen niin busseilla kuin raitiovaunuillakin.

Kansallinen Sea Life Center sijaitsee myös Birminghamissa. Paikkaa ainakin mainostetaan hienoksi, mutta me emme siellä käyneet, joten en osaa sanoa siitä sen enempää. Sisäänpääsyn hinta olisi ollut n. 20 €. Sea life ja Warwickin linnaan on mahdollista hankkia yhdistelmälippu, jonka hinta on n. 35 €/ hlö.

 

Warwickin linna

Takaisin aiheeseen. Pääkohteemme täällä oli Warwickin linna.

Warwickin kaupunki itsessään on melko pieni ja vaatimaton – hurmaava tyypillinen pieni englantilaiskaupunki.

Birminghamista, Snow Hill asemalta kulkee junia Warwickiin n. ½ tunnin välein.

Lipun hinta edestakaisin on n.19 €/ hlö ja matkaan kuluu aikaa 40 min.

Warwickin juna-asema on ihana pieni maalaisasema.

Hetkeksi tulikin tunne, aivan kuin olisi tehnyt aikamatkan 50-luvulle.

Asemalta on matkaa linnalle noin 1,5 km. Matkan voi kävellä tai sitten ottaa linnataxin asemalta, joka maksoi n. 6 €.

 

Olisimme halunneet varata majoituksen linnan puistoalueelta olevista huoneistoista tai linnateltasta, mutta lähes 400 € vuorokausihinnat nousivat kyllä tässä kohtaa yli mahdollisen kokemuksen.

 

Tosin yöpymispakettiin olisi kuulunut lippu linnaan ja kaikenmaailman sivuohjelmaa, mutta silti….. Paikka olisi ollut varmasti mahtava ja siellä olisi väkisinkin nähnyt prinsessa ja linnanneitounia 😉

Warwickin linna oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Linnassa vierailua varten kannattaa varata koko päivä ja eri hintaisilla lipuilla voi vierailla eri nähtävyyksissä.

The Dragon Tower ‑näyttelyssä voi elää kuningas Arthuria suojelleen velho Merlinin tarinan tai tutustua linnan tyrmän Castle Dungeon näyttelyn kauhutarinoihin. Interaktiivisessa näyttelyssä on mahdollista nähdä noita Moll Bloxham ja linnan muut kummitukset.

Linnan näyttelytilat olivat taidokkaasti rakennettu ja siellä riitti paljon katsottavaa.

Linnan kellariosassa oli laaja näyttely siitä, mitä tehtäviä linnassa palveluväellä oli.

Itse linnan eri kerroksiin oli luotu näyttelyitä, joissa oli kuvattu linnan toimintaa eri aikakausina sekä tuotu esiin linnassa vaikuttaneet ja sitä käyttäneet kuninkaalliset.

Näyttelyhuoneet oli taidokkaasti rakennettu ja linnassa riitti paljon katsottavaa.

Nauhoilta tuleva tai interaktiivinen tapahtumien kerronta oli mielekästä seurattavaa.

Tässä paikassa historia muuttui erittäin eläväksi.

 

Tilanteet eri huoneissa kuvasivat ajankuvaa oikeine henkilöineen, sisutuksineen ja asusteineen.

Eri kerrokset olivat hieman eri aikakausiin painottuneita.

Linnassa oli myös näytteillä paljon eri aikakausille kuuluvaa esineistöä.

Myös perheen pienimmät oli huomioitu erilaisilla linnanneito- ja ritaritapahtumilla.

Linnan ulkoalueilla oli kiva käyskennellä.

Linnan puistoalue on hyvin laaja ja näyttävä.

Alueelle oli rakennettu myös erilaisia alueita, joissa oli mahdollisuus seurata haukkojen lentoesitystä, ritareiden taisteluja ja katapulttiesityksiä.

Lisäksi linnassa järjestetään kesäisin erillisiä konsertteja, teatteriesityksiä, turnajaisia ja illallistapahtumia. Peruslipunhinta on alle 17 € / hlö.

 

Coventry

Coventry sijaitsee 20 minuutin junamatkan päässä Birminghamista. Junamatkan hinta edestakaisin maksoi n. 13 €/ henkilö. Junat Coventryyn lähtee Birminghamin New Streetin  asemalta. Tämä asema sijaitsee aivan Moor Streetin aseman vieressä, joten siirtymä asemalta toiselle onnistuu helposti kävellen.

Coventryn juna-asema ei ole kovin kaukana kaupungista, mutta taxilla mentäessä, joutuu kiertämään melkoisen lenkin pitkin kehätietä. Kaupungin reunaa, kun halkoo iso moottoritie.

Coventryn automuseoon kannattaa ehdottomasti mennä.

Se on yksi parhaista missä olen käynyt ja sinne suuntasimme nytkin.

Museo on ilmainen ja siellä saa hetkessä kulumaan useamman tunnin. Historia on onnistuttu tässäkin museossa tuomaan hyvin eläväksi.

Coventry Transport Museum tarjoaa kiehtovan kertomuksen tieliikenteen historiasta Britanniassa, mutta myös autojen kehityksestä maailmanlaajuisesti.

Museossa on näytillä autojen lisäksi polkupyörien ja moottoripyörien kehitys ja historia.

Coventry on muuttunut todella paljon viime käynnistäni, mutta onneksi muutama takuuvarma paikka oli edelleen olemassa.

Yksi must paikka Coventryssä on The Old Windmill, joka on paikan vanhin pubi.

Se on perustettu 1450-luvulla ja paikka huokuu historiaa ja mennyttä aikaa.

Sen tunnelma on kerrassaan mainio ja rakennuksessa voi myös nähdä minkälaisista looseista ja pikkuosista pubit ovat aikoinaan muodostuneet.

Huoneet ovat todella matalia ja jokaisessa huoneessa on tulisija.

Lattiat, seinät ja katto – kaikki ovat kallellaan johonkin suuntaan.

Coventryssä ei sitten juuri muuta nähtävää olekaan.

Pommitettu kirkko, joka on muutettu olutpaikaksi sekä Vanhan katedraalin rauniot. Kiva oli sielläkin käydä uudelleen ja näyttää nuo paikat miehelleni.

 

Stratford-upon-Avon, Cadbury, Dudley

Birminghamin lähellä on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin Warwick ja Coventry.

Lähellä on William Shakespearen syntymäkaupunki, Stratford-upon-Avon. Sinne pääsee kätevästi Moor Street ja Snow Hill -asemilta kulkevilla paikallisjunalla, joita lähtee noin tunnin välein.

Heinä- ja elokuussa Shakespeare Express -höyryjuna matkaa kaupunkien väliä, joten se voi myös olla mainio lisähauskuus matkaan.

Jos juna olisi kulkenut jo kesäkuussa, olisimme todennäköisesti tehneet tuon matkan, mutta nyt kesäkuussa me emme Stratford-upon-Avonissa vierailleet.

 

Olen käynyt siellä aikaisemmin ja paikalla ei ole muuta kuin ylikansoitettu Shakespearen syntymäkoti, pirusti turistikrääsää ja mahdollisuus osallistua puistoissa kuulemaan ja katsomaan osia mestarin tuotannosta.

Vältimme näin sadat turistit ja selfiekeppikiinalaiset.

Cadburyssa vain lyhyen ajomatkan päässä Birminghamista on Cadbury World. Se on yksi alueen suurimmista paikoista, joissa voi heittäytyä hauskanpitoon ja samalla kävijät pääsevät tutustumaan suklaan historiaan. Paikkaan ei pääse junalla vaan sinne on mentävä linja-autolla tai omalla autolla. Emme siis siellä käyneet.

Black Country Living museo, Dudleyn kaupungissa on noin kymmenen kilometrin päässä Birminghamista. Paikka kuulosti mielenkiintoiselta ja siellä olisi ollut kiva käydä, mutta aikataulusyistä jouduimme priorisoimaan käyntikohteita. Koko paikka on kulkuneuvoja ja oppaita myöten entisen ajanhengessä. Paikka huokuu historiaa, mutta myös turisteille tarjottavia ostosmahdollisuuksia. Hintaa vierailulle tulee reilu 21 €/ hlö. Alueella järjestetään myös erilaisia vaihtuvia teematapahtumia. Paikalle pääsee junalla tai bussilla.

 

Oxford

Oxford on myös erittäin suosittu päiväkohde vierailtaessa Lontoossa. Junalla Oxfordiin pääsee alle tunnissa ja edestakainen matka maksaan n. noin. +/- 25 €. Kuten Cambridgeenkin kannattaa junaan varata ruuhkaisina aikoina ehdottomasti ykkösluokan lippu, jolla saa istumapaikan. Me tulimme Oxfordiin  Birminghamista, joten vastaavaa ruuhkaa tuosta suunnasta junissa ei ole. Junamatka kesti n. tunnin ja hintaa sille tuli 24 €/hlö.

Myöskään Oxfordin juna-asemalla ei ollut matkatavaroiden säilytyspaikkaa.

Onneksi aivan aseman läheltä, parinsadan metrin päästä löytyi Central Backpackers hostelli, joka otti 6 punnan hinnasta/laukku tavarat säilöön päiväksi.

Oxford on pieni-iso kaupunki, ja siellä suuri osa nähtävyyksistä on keskustassa, kävelymatkan etäisyydellä toisistaan, joten tarvetta kaupunginsisäisille kyydeille tuskin tulee.

Mikäli kaupunkia haluaa nähdä enemmän, voi vuokrata polkupyörän.

Pyöräily onkin suosittua Oxfordissa ja turisti-infosta saa ilmaisen pyöräilykartan.

Kaupungin neljä pääkatua kohtaavat Carfax-risteyksessä, joka on hyvä kohtaamispaikka, mutta myös paikka mistä aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Risteyksessä olevaan Carfax-torniin voi kavuta n. 3 € hinnalla ihailemaan ympäristön rakennuksia. Vieressä on myös katettu markkina-alue.

Hyviä tapoja nähdä vaivattomasti nähtävyyksiä ovat kiertoajelut, joita Oxfordissa voi tehdä niin bussilla kuin laivallakin.

Hop on Hop off City Sightseeing kierros kestää tunnin ja sen hinta on n. 19 €.

Oxford River Cruises järjestää erilaisia risteilyjä Thames-joella. Perusristeily on hieman alle kympin. Noin 70 € illallisristeily on mainio tapa ihailla aluetta 2½ tunnin risteilyllä.

Oxfordissa on myös mahdollista osallistua 30 minuutin kiertokävelyyn ja tutustua sillä tavoin kaupunkiin ja sen tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kiertokävelyn hinta on n. 7 €.

Oxfordin yliopisto muodostuu kampuksista, joita on 39. Kaikkiin ei ehdi millään tutustua, mutta suurin ja kaunein kampus, Christ Church College on vierailun arvoinen paikka.

Collegen komean ruokasalin kerrotaan toimineen Pottery Hogwart ruokasalin esikuvana.

Aulassa muuan Potteriksi muuntautunut japsimatkailija otatti itsestään kuvia ainakin tuon ½ tunnin vierailumme ajan.

Nuorehko mies oli pukeutunut päästä jalkoihin Potteriksi ja kaivoi kalliin näköisestä rasiasta taikasauvan vielä rekvisiitaksi tarkoin aseteltuun kuvaushetkeen.

Alueella oli mukava vaellella ja ihailla upeita rakennuksia ja näkymiä. Christ Churchin kampukseen voi tutustua n. 7 € pääsymaksua vastaan.

Myös muihin yliopiston kampuksiin pääsee tutustumaan pientä maksua vastaan.

Esim. Magdalen College ja sen hieno puutarha ovat näkemisen arvoisia.

Paikassa on myös tarjolla loma-aikoina bed – and -breakfast toimintaa.

Oxfordin keskustassa on paljon hienoja rakennuksia.

Pyöreä Radcliffe Camera, Radcliffe Squarella on hieno paikka ulkoapäin, vaikka sinne ei sisään pääsekään.

Se toimii  Bodleian kirjaston lukusalina.

Lähellä oleva Bodleianin kirjastotalo on yksi maailman vanhimmista ja näkemisen arvoinen paikka. Kirjasto toimi myös Potter elokuvien Tylypahkan kirjastona.

Kirjastoon tehdään opastettuja kierroksia, joiden hinta vaihtelee riippuen millaisen opastetun kierroksen haluaa tehdä. Harmillisesti valokuvaus on kirjastossa kielletty.

Oxfordissa on myös monta Harry Potter kauppaa ja kaupunki on Potter fanien suosiossa.

Kirjaston vieressä sijaitsee Sheldonian Theatre, jonne voi tutustua n. neljän euron pääsymaksua vastaan. Paikassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sen kauniisti koristeltuun kupoliin, jonne voi myös kiivetä ihailemaan maisemia ylhäältä päin.

Oxford Castlen ulkopuolella on usein markkinoita ja kaikenlaista toimintaa, joihin voi tutustua ilmaiseksi.

Oxford Castlessa on myös mahdollisuus kiivetä Sachsen St. George’s torniin ja nauttia upeista 360 asteen näkymistä tai laskeutua syvälle maan alle 900-vuotta vanhoihin cryptoihin. Sisäänpääsy on n. 15 €.

Oxfordissa on myös useita mainioita ja käymisen arvoisia museoita. Mainita tässä täytyy Museum of Oxford, joka kertoo kaupungin ja sen yliopistojen tarinan sekä Museum of the History of Science, josta löytyy mm. Einsteinin käyttämä liitutaulu.

Oxfordin edustalla Blenheimin palatsin puutarhalabyrintissa kannattaa vierailla, vaikka itse palatsiin ei pääsekään. Puutarhalabyrintti on yksi maailman suurimmista.

 

The Eagle and Child pubissa pitää myös käydä. Onhan se yksi maailman legendaarisimmista kirjailijakapakoista samoin kuin Lamb & Flag  pubikin.

Bear Inn pubiinkin pitää pistäytyä, jotta näkee seiniä koristavat opiskelijoiden kahtia leikatut kravatit.

 

Vielä ei uusia kravatin leikkaajia pubissa näkynyt, vaikka paljon valmistuneita opiskelijoita alueella liikkuikin.

Kuten Cambridgessäkin, oli juurikin valmistuvien ja lomaa lähtevien opiskelijoiden juhlat käsillä ja se näkyi kaupungilla.

Nuoret olivat pukeutuneet viittaan, jota koristi vaaleanpunainen neilikka.

Ruuhella eli Punt veneellä soutelu Cam-joella on, kuten Cambridgessäkin erittäin suosittua.

Veneissä voi matkata soutajan lisäksi neljä ihmistä kerrallaan.

Veneet saa vuokrattua sekä soutajan kera tai ilman.

 

Soutajan kanssa hintaa tulee n. 33 € / ½ h ja ilman soutajaa lähes 25 € / tunti. Nähdyn perusteella vuokraaminen soutajalla on parempi vaihtoehto.

Paras paikka vuokrata ruuhi on Magdalen Bridge –sillan alla, mistä löytyvät Howard C & Sons -yrityksen vuokraruuhet.

Tihkuisessa säässä selviydymme nopeammin kaupungista ja sen nähtävyyksistä, kuin olimme suunnitelleet ja niinpä vaihdoimme joustavasti liput hieman aiempaan Bristoliin menevään junaan.

Alunperin suunnitellusta junamatkasta olisi selvitty yhdellä vaihdolla, mutta nyt junaa piti vaihtaa kaksi kertaa. Tämä ei kuitenkaan lisännyt matka-aikaa merkittävästi.

Ensimmäinen vaihto oli Didcot Parkwayssä ja toinen vaihto ennen Bristolia, Bristol Parkwayssä. Junamatka kesti n.1½ h ja sen hinnaksi tuli 59 € kahdelta henkilöltä.

 

Bristol

Bristol on Avon-joen varrella oleva satamakaupunki, jonka katukuvaan kuuluvat vanhat teollisuushallit, Banksyn katutaide ja puistot. Bristol on rakennuksiltaan aika uusi kaupunki ja ns. vanhassa kaupungissa on vain jonkin verran keskiaikaisia rakennuksia.

Kaupungissa on kesäaikaan kaikenlaisia festivaaleja ja taidetapahtumia, niin nytkin. Satama-alueella oli isot valmistelut tulevaa Rock-tapahtumaa varten. Heinäkuun alussa Briteissä on paljon erilaisia festareita ja tapahtumia, koska silloin heillä alkaa lomakausi.

Bristol sijaitsee lyhyen juna- ja automatkan päässä Lontoosta, miksi siellä on paljon päivämatkailijoita sekä niitä, jotka yhdistävät käyntiinsä kylpyläkaupunki Bathiin.

Castle Park on mainio paikka pysähtyä ja seurata ihmisvilinää.

Kaupungin satama-aluetta pidetään kaupungin sydämenä.

Sieltä löytyy kauniita laivoja, tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, jotka reunustavat satamaa.

Satamassa voi myös tuntea pienen tuulahduksen Englannin meriherruuden aikaista tunnelmaa.

Satamassa on merimuseo Bristol Museum ja paljon katsottavaa sekä upea purjelaiva SS Great Britain, jonne pääsee vierailemaan 20 € hinnalla.

Bristol ei ole kovin iso kaupunki, ja siihen kannattaakin tutustua kävellen.

Mikäli mielii Bristolin lähialueille kannattaa niihin mennä linja-autolla. Bristolissa on mahdollista liikkua myös lautalla. Kaupungin sisäinen lauttaliikenne on edullinen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu.

Bristolin symboli Clifton Suspension Bridge on komea silta, joka halkoo Avon-jokea.

Sillan toisella puolella on turisti-info, jossa kerrotaan sillan rakentamisesta.

Paikkaan on ilmainen pääsy. Lisäksi lauantaisin ja sunnuntaisin iltapäivällä on ilmainen opastettu kierron sillan yli Clifton Toll Boothin (Bristolin) puolelta.

Silta on kuitenkin sen verran kaukana kaupungista + ylämäkeen, että sinne kannattaa mennä joko bussilla tai taxilla. Itse otimme taxin, joka olisi maksanut yhteen suuntaan n. 8 puntaa.

Taxikuski odotteli, että otimme pakolliset  kuvat sillasta, kertoili alueesta ja ajelutti meitä ympäri aluetta 20 punnan hinnalla.

Ei paha hinta omasta n. tunnin kiertoajelusta.

St Mary Redcliffe kirkossa kannattaa myös piipahtaa. Bristol Katedraalikin on käymisen arvoinen paikka. Aika monesta muusta brittiläisestä katedraalista poiketen täällä oli enemmän katsottavaa ja värejä. Paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy.

Cabot tower on Bristolin maamerkki, joka sijaitsee hieman kauempana Brandon Hillillä. Alue on suosittu picnic kohde ja siellä olevaan torniin pääsee kiipeämään ilmaiseksi. Tornista on hyvät näkymät koko kaupunkiin.

Yksi mielenkiintoinen käymisen kohde olisi ollut Aerospace Bristol, jossa olisi ollut näytillä erilaisia lentokoneita ja niiden historiaa. Paikan ylpeytenä on Concorde Alpha Foxtrot, joita Bristolissa suunniteltiin, tehtiin ja testattiin.  Sisäänpääsy aikuiselta paikkaan olisi ollut n. 20 €. Paikka on hieman Bristolin ulkopuolella ja siksi aikataulusyistä tämä paikka jäi nyt näkemättä.

Kiva paikka vierailla on myös St Nicolas Market, jossa on vaihtuva toriteema päivittäin. Sisämarkkinat ovat auki joka päivä.

Paikalla oli niin syötävää kuin muutakin ostettavaa.

Ilmapiiri oli hyvinkin monikansallinen.

Bristol ei loistanut käymiemme paikkojen listassa. Sen olisi hyvinkin voinut jättää pois käyntikohteista, mutta vieressä, vain n. 10 minuutin päässä olevassa Bathissa oli hotellit sen verran kalliimpia, että päätimme pyörähtää yön yli Bristolin kautta.

 

Bath

Bath sijaitsee 25 kilometrin päässä Bristolista. Parhaiten Bathin kylpyläkaupunkiin pääsee autolla tai junalla. Me menimme junalla ja lippujen hinta oli paikallisjunassa muutaman euron. Junamatka kesti reilut 10 minuuttia.

Bathin juna-asema on aivan kaupungin laidalla, kuitenkin ihan keskustan tuntumassa.

Asemalla ei ole matkalaukkusäilytystä, mutta asemaa vastapäätä olevaan parturiliikkeeseen voi jättää matkatavarat säilytykseen, 7€/laukku.

Näin teimme ja jatkoimme matkaa viehättävään Bathiin.

Bath on erittäin suosittu turistikaupunki ja tärkeitä vierailukohteita ovatkin Rooman-aikaiset kylpylät. Bath kuuluu UNESCOn maailmanperintökohdelistalle. Kaupunki on erittäin viehättävä ja siellä on myös paljon katseltavaa.

Bathin roomalaisissa kylpylöissä on sinivihreää, mineraalipitoista ja rikille tuoksuva vettä joka, virtaa edelleen vuorten kalkkikivi- kerrostumien läpi.

Roman Baths –museokompleksissa voi tutustua roomalaiseen kylpylätoimintaan.

 

Museosta löytyy temppelien raunioita, patsaita, uhrialttareita, kylmä- ja kuumavesialtaita sekä monia alueelta esiin kaivettuja esineitä, kuten ruukkuja ja kolikoita. Kylpylät koostuvat neljästä osasta; Pyhä Lähde, Roomalainen temppeli, Roomalainen kylpylä, sekä museo.

Hinta kylpylämuseoon on 20,50 € / hlö. Hintaan kuuluu audio guide opastus. Paikka oli mielenkiintoinen ja erittäin taidokkaasti interaktiivisesti toteutettu.

Mikäli haluaa itse päästä kylpemään täytyy mennä Thermae Bath Spa  kylpylään, joka on Britannian ainoa luonnonmukainen kuumavesikylpylä.

Kaupungin keskustassa, aivan roomalaisen kylpylän vieressä on komea Bath Abbey. Kirkon edustalla olevalla torilla parveilee turisteja ja kaikenlaisia taiteilijoita esityksineen. Tori on myös tärkeä kokoontumispiste erilaisille turistiryhmille.

Jos Bathissa haluaa syödä jotakin erikoista, kannattaa mennä Sally Lunn’sin museoravintolaan.

Paikasta saa 300 vuotta vanhan reseptin mukaan leivottuja suolaisia tai makeita pyöreitä Sally Lunn’s Buns leipiä.

Ja kuten arvata saattaa paikka oli aivan täynnä. Ulkopuolella olevassa infossa kehotettiinkin tekemään varaus, mikäli mielii tiettynä aikana herkkujen ääreen.

Paikka on sen verran pieni, että emme jääneet odottelemaan vapautuvia pöytiä, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.

Bath oli paljon isompi paikka, kuin olin kuvitellut. Vaikka kävellen siellä pystyykin liikkumaan paikasta toiseen, on matkat eri nähtävyyksiltä toisille n. 20 minuutin kävelyn takana.

 

Lähdimme kävelemään joenrantaa pitkin kohti lukuisista elokuvista tuttua Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoista rakennelmaa.

Pulteney Bridge on todella kaunis ja kuvauksellinen.

Sillan vierestä lähtee myös jokiristeilyt. Jokiristeilyn hinta on n. 12 €. Joelta käsin saa hyvän käsityksen Bathista. Toki Bathiin voi myös tutustua perinteisellä Hop on-Hop off bussilla.

Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoinen rakennelma on Britannian tunnetuimpia rakennuksia ja ”The must see” paikka, vaikkei kovin kummoinen kohde ollutkaan.

Myös tuolla olisi ollut tarjolla erilaisia ravintoloita ja teehuoneita tarjoiluineen. Paikan edessä oleva iso nurmikenttä näytti olevan erittäin suosittu piknic-  ja ajanviettopaikka.

Hauska vierailukohde olisi ollut Green Park Station eli maanviljelijöiden tori, jossa paikalliset jakavat lähiruokatietoutta ja maistiaisia lauantaisin. Oma matkamme suuntautui Bathiin viikolla, joten torialueella oli vain muutama myyntikoju.

Bathista otimme junan Windsoriin ja tämä matka pitikin sitten tehdä kahdella vaihdolla. Matka kesti melkein kaksi tuntia. Ensimmäinen vaihto oli Readingissä ja seuraava Sloughissa. Readingin oli iso ja moderni asema, mutta opasteiltaan melko sekava. Vaihtoaika oli myös melko tiukka, joten tarkkana sai tällä asemalla olla. Bath-Reading väli kesti 1 h.

Onneksi olimme varanneet paikkaliput, sillä Lontooseen menevä juna oli aivan täynnä. Vaihto Slougessa oli nopea, mutta onneksi tämä asema oli pieni maalaisasema. Viimeinen kuusi minuuttia perille menikin sitten iltapäivän melko tyhjässä paikallisjunassa.  Lipun hinta Bathista Windsoriin maksoi yhteensä 40 € kahdelta ihmiseltä.

Junailua Iso-Britannia osa 1: Edinburgh – York – Cambridge

Edinburgh – York – Cambridge- Birmingham- Warwick – Coventry – Oxford – Bristol – Bath – Windsor – Lontoo

 

Railpassi Iso-Britannia

Teimme yhdeksän päivän junamatkan halki Iso-Britannian, pysähdellen aina välillä päiväksi-kahdeksi eri kaupunkeihin.

Railpassi voi olla hyvä vaihtoehto matkustettaessa Iso-Britanniassa. Railpassi käy useimpiin juniin, eikä paikkavarauksia tarvita, kuten monien muiden maiden railpasseissa tarvitaan.

Järkevää voi kuitenkin olla varata paikat viikonlopun juniin sekä pitkiin siirtymiin, jolloin junat voivat olla melko täysiä ja kaksinmatkaajien onkin melko mahdotonta saada ilman varausta vierekkäisiä paikkoja.

Paikkaliput voi helposti varata kaikilta juna-asemilta, joissa on lipputoimisto.

Interrailin One country pass Iso-Britanniaan maksaa 6 pv 498 €/ 2 aikuista ja 8 pv 564 €/ 2 henkilöä. Vastaavasti BritRailin oma BritRail Pass maksaa,  4 pv 311 €/2  hlö ja 8 pv 451 €/ 2 hlö. 6 päivän passia ei ole BritRaililla saatavana.

Laskeskelimme eri vaihtoehtoja. Vaihtoehtona oli hankkia, koko matkalle railpassi tai pelkkä Englannin railpassi, jonka hinta olisi tullut maksamaan 4 pv 295 €/ hlö tai 8 pv 472 €/  2 hlö ja matkustaa ensimmäinen Skotlanti-Englanti väli pelkällä kertalipulla. Kumpikin vaihtoehto tuli kalliimmaksi kuin ostaa kaikki liput erikseen ja hyödyntää tarjoukset. Passien hinnat kannattaa tarkistaa BritRailin sivuilta

Useimmat netistä erikseen ostetut liput pitää lunastaa lippukoodilla juna-aseman automaatista. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että automaatti vaatii ensin syötettäväksi ja tarkistettavaksi sen maksukortin, jolta lippu on maksettu ja vasta sitten lippukoodin.

Kaikissa junissa oli melko huono tarjoiluvalikoima. Ravintolavaunua ei ollut edes pitkänmatkan junissa ja kiertävissä kärryissä myynnissä oli melko suppea valikoima syötävää ja juotavaa. Monilla olikin omat juomat ja syötävät mukana.

Mielenkiintoista oli myös, että koskaan ei tiennyt alkoiko junan vaunut aakkosten etu- vai loppupäästä. Eivät edes asematyöntekijät osanneet sanoa sitä, joten turvallista oli seisoa puolessavälissä laituria ja singahtaa siitä junan saapuessa oikeaan suuntaan.

Positiivisena asiana kannattaa kuitenkin mainita, että kaikissa junissa oli ilmainen ja hyvin toimiva netti.

 

Edinburgh

Lensimme Helsinki-Vantaalta Edinburghiin Finnairin suoralla lennolla. Edinburghin lentokenttä sijaitsee noin 15 kilometrin päässä keskustasta. Paras ja helpoin tapa on ottaa Airlinkin linja-auto, joka kulkee keskustaan n. 10 minuutin välein terminaalin 19 edestä. Matka lentokentältä keskustaan kestää n. ½ h ja hintaa yhdelle suunnalle tulee n. 5 €.

Jos aikoo palata samalta kentältä, kannattaa ostaa jo heti edestakainen linja-autolippu jonka hinta on 8,50 €.

Lentokentältä pääsee keskustaan kätevästi myös raitiovaunulla ja matka-aikakin on suunnilleen sama kuin linja-autolla. Ratikkalippu pitää ostaa etukäteen laiturin automaatista tai netistä. Yksittäiset liput maksavat melkein 6 €. Ratikkapysäkki on lentokentän etuovista etuvasemmalla pussipysäkin takana.

Lentokentältä keskustaan pääsee myös taxilla. Taximatka kestää lähes yhtä kauan kuin linja-autolla ja hintaa taxikyydille tulee n. 30-35 € neljän hengen taxilla.

Edinburghin keskustassa nähtävyydet ovat sen verran lähellä toisiaan vanhankaupungin alueella, The Royal Milen varrella, että siellä pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin. Tosin vanhan ja uuden kaupungin välissä on mäkistä, mikä voi vaikeuttaa liikuntarajoitteisten kulkemista.

Jos mielii kulkea kauemmas vanhasta kaupungista, kannattaa hypätä Briteistä tuttuihin kaksikerrosbusseihin. Busseilla matkustaessa pitää lippu ostaa kuljettajalta tasarahalla.

Edinburghissa on myös raitiovaunu, jolla pääsee kätevästi liikkumaan lentokentän ja kaupungin keskustan välissä oleviin paikkoihin.

Lippujen hinnat keskusta-alueella vaihtelevat 1,90 € kertalipusta 4,50 € päivälippuun.

Edinburghissa voi myös vuokrata kaupunkipyörän, jolla pääseekin hyvin liikkumaan paikasta toisen. Ainoana miinuksena on vasemmanpuoleinen liikenne. Taxilla kulkeminen kaupungin sisällä ei myöskään ole kovin kallista.

Hyvin nopeasti selvisi myös se, että eri nähtävyyksille on melkoisen kovat sisäänpääsyhinnat, verrattuna monen muun maailmankolkan nähtävyyksien hintoihin.

Edinburghissa voi olla järkevää hankkia Edinburgh City Pass, jonka yhden päivän hinta on reilut 50 € ja 2 päivän hinta on n. 65 €. Passiin kuuluu ilmainen kulkeminen julkisilla, myös lentokentälle sekä opastettu tarinakierros ja pääsy moneen turistikohteeseen.

Edinburghin linnaan ei tällä passilla pääse, vaan sitä varten pitää hankkia The Royal Edinburgh lippu, jolla pääsee linnaan, Holyrood Park puistossa olevaan Palace of Holyroodhouseen sekä kuuluisalle kuninkaalliselle Britannia jahdille. Hintaan sisältyy myös ilmainen sightseeing Hop on – Hop off  linja-auton käyttö sekä alennus monissa muissa nähtävyyksissä. Tämän yhdistelmälipun päivähinta on n. 65 €.

Tämän kiertomatkamme teeman oli Kuningaskunnan linnat ja niinpä me suuntasimmekin ensimmäisenä Edinburghissa olevalle Edinburgh Castleen. Linnakukkulalla oli paljon väkeä ja linnaan kannattaakin yrittää ehtiä heti aamusta ennen suurinta turistiaikaa.

Linna on auki 9.30-18.00 Linnan sisäänpääsymaksu on aika kova, mutta on linnassa myös paljon nähtävää. Aikuisten lippu maksaa n. 20 €. Online lipun saa hieman edullisemmin ja sen hankkiminen on suositeltavaa, jotta välttyy pitkältä jonottamiselta.

Aikaa linnassa kiertelyyn kannattaakin varata riittävästi, sillä linna koostuu monesta osasta ja alue on melko laaja. Klo 13.00 linnanmuurilta, aivan kahvion vierestä ammutaan tykinlaukaukset.  Seremoniaa pääsee katsomaan melko kapealta alueelta, joten alueelle kerääntyikin jo hyvissä ajoin ennen yhtä melkoisesti katsojia.

Yksi kiva paikka vaelteluun ja katseluun on Royal Mile.

Camera Obscura taloon kannattaa myös tutustua. Se on aivan Edinburgin linnan lähellä, Royal Milen alkupäässä. Talossa on erikoinen linssisysteemi, joka heijastaa kaupungin panoraaman suurelle valkokankaalle.

Talossa on myös muuta näyttelytoimintaa ja tekemistä. Talon torniin on mahdollista kavuta ja sieltä onkin erittäin hyvät näkymät kaikkialle kaupungin keskustaan. Paikka on auki aina iltamyöhään, joten sinne ehtii vaikka päivän päätteeksi. Lipun hinta on n. 18 €/hlö.

Viskin ystävien kannattaa suunnata Scottish Whisky Experiencelle, jossa voi tutustua viskin valmistukseen, sekä myös maistella niitä. Viskikauppoja oli Edinburghissa riittämiin.

Royal Mile marketin sisätiloissa olevassa kauppahallissa on myynnissä vaikka mitä. Sieltä voi ostaa vaikka kiltin.

Kaduilla oli useita kilttipukuisia pillipiipareita, joiden soittoa jaksoi kuunnella, vain hetken.

Edinburghissa on myös useita mainioita ulkomarkkinoita lauantaisin.

Mainita ehkä kannattaa perjantai-iltaisin auki oleva ruokamarkkinat Union kanaalin lähettyvillä.

Edinburghissa on mahdollista osallistua myös erilaisille kierroksille, jossa kerrotaan teemaan sopivasti paikan historiaan sekä moniin taruihin ja tosikertomuksiin, jotka liittyvät kaupunkiin. Kierroksiin kannattaa tutusta paremmin nettisivuilta. Lisäksi tarjolla on ilmaisia kävelykierroksia paikallisen kanssa, jossa kulee hauskasti kerrottua alueen ja kaupungin historiaa ja tapahtumia.

Edinburghissa kerrottavien tarujen mukaan St Mary’s Close –kujan alueella kummittelee. Vaikka kummituksiin ei uskoisikaan, kannattaa alueella tutustua maanalaisiin käytäviin, joita keskiajalla rakennettiin kaupunkiin valtava verkosto. Samalla kannattaa tutustua myös St Giles’ katedraaliin. Kierrokset tuntuivat olevan kovin suosittuja, me emme niihin kuitenkaan osallistuneet vaan kiertelimme paikkoja itseksemme.

Tutustumisen arvoinen on myös Holyrood Park puistossa oleva Palace of Holyroodhouse, joka on kuningattaren virallinen asunto Skotlannissa.

Palatsiin pääsee tutustumaan, ellei se ole kuninkaallisen perheen virallisessa käytössä.

 

Linnan sivuilta kannattaakin etukäteen tarkistaa sen aukioloajat. Meidän matkallamme palatsi oli avoinna ja pitihän sielläkin käydä.

Hinta palatsiin oli n. 17 €, jos haluaa tutustua samalla kertaa linna-alueen puistoon ja kuningattaren galleriaan yhteislipun hinta on n. 25 €.

Puistossa on myös kirkonraunio, jota mainostetaan kovasti, tosin siinä ei ole kovinkaan paljoa nähtävää.

Palatsi on melko vaatimaton, mutta kun aikajanalla osaa siirtyä oikeaan kohtaan muuttui se hyvinkin kiinnostavaksi.

Edinburgh on ylpeä satamastaan, joten jos on aikaa tutustua alueen reunoilla oleviin kohteisiin, kannattaa vierailla New Heaven Portin satama-alueella.

Edinburghissa on paljon erilaisia museoita, joista varmasti löytyy jokaiselle jotakin.

Kuninkaallisessa museossa voi nähdä kuuluisan kloonatun Dolly-lampaan. Old college yliopiston sisäpiha on myös näkemisen arvoinen.

Scott Monumentilla kannattaa myös vierailla. Rakennus sijaitsee aivan Edinburghin pääkadun varrella. Ohi ei voi oikeastaan edes kulkea.

Noin 6 € sisäänpääsymaksulla pääsee ihailemaan näkymiä Edinburghiin, vierailemaan museossa ja ylhäällä näköalatasanteella voi vielä ihastella 64 patsasta, jotka esittävät kirjailija Sir Walter Scottin tuotantoa.

Edinburghin Waverleyn juna-asema sijaitsee kaupungin keskustan uudessa osassa. Aamulla otimme junan kohti Yorkkia.

Junamatka kesti n. 2½ h ja se sujui oikein mukavasti, pientä ½ h myöhästymistä lukuun ottamatta.

Aamujunassa oli hyvä hetki nauttia kuppi kuumaa aamuteetä asemalta ostetun täyteleivän kanssa.  Junan ikkunasta saimme ihailla upeita nummimaisemia täynnä lampaita. Junan istuinmukavuus ei ollut kehumisen arvoinen, samoin hieman yllätti se, että Cross Country junassa, joka kulkee pohjoisen Skotlannin ja aivan eteläisen Englannin väliä ei ollut ravintolavaunua. Junassa kiersi melko suppeasti varusteltu myyntikärry. Matkan hinnaksi tuli 56 € / 2 henkilöä.

 

York

Aamun junassa oli tunnelmaa, kun useat polttariporukat valtasivat junan ja jatkoivat kukin määränpäihinsä juhlimaan. Muutama polttariporukka päätyi kanssamme Yorkin asemalle. 

Yorkin juna-asema on melko iso ja erittäin mielenkiintoiseksi sen tekee ylikulkusillat, joita joutuu käyttämään siirryttäessä aseman lähtöaulaan.

Hissistä ei ollut tietoakaan, ainakaan me emme sellaista löytäneet.

Olihan kokemus raahata portaita ylös ja alas matkalaukkuja.

Ajatuksenamme oli mennä suoraan juna-aseman vieressä olevaan junamuseoon, mutta paikan säilytyslokerot olivat liian pieniä matkalaukuille. Niinpä suuntasimme kohti hotellia, jonne veimme matkatavarat ja jatkoimme siitä sitten kohti kaupunkia.

Yorkin keskiaikainen kaupunki on täynnä historiaa. Yhden päivän nähtävyyspassi maksaa aikuiselta 53 €, kahden päivän passi noin 70 €. Passiin sisältyy sisäänpääsy yli 30 kohteeseen Yorkissa, sightseeing kyydit ym. Riippuen matkan kestosta ja omista kiinnostuksen kohteista, voi olla järkevää hankkia York passi.

York on vanha kaupunki ja kaikki sen nähtävyydet löytyy kävelyetäisyydeltä, joten muuta kulkuneuvoa kuin jalat tai vuokrapyörä ei siellä tarvita.

Kävely Englannin pisimmällä keskiaikaisella kaupunkimuurilla on ehdottomasti asia, joka pitää tehdä Yorkissa.

Kokonaisuudessaan muuri on 3,4 kilometrin mittainen, ja sinne pääsee kapuamaan jokaiselta vanhankaupungin portilta. Halutessaan voi kävellä koko muurikierroksen tai sitten vain pienen pätkän, kuten me teimme.

Kissojen ystäville ja miksi ei myös muillekin, hauska vaihtoehtoehto on tutustua kaupunkiin lataamalla Cat Trail map, jonka avulla voi bongata keskustan rakennuksiin kätkettyjä kissoja. Idea on hiukan kuin Pokemonin metsästyksestä tai Geokätkeilystä. Reitti alkaa Cat Gallery -kaupasta ja kestää tunnin. Samalla voi ihailla kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Yksi koko Britannian kuuluisimmista kaduista, The Shambles sijaitsee Yorkissa.

Historiallisten rakennusten lisäksi The Shambles on tänä päivänä tulvillaan kodikkaita kahviloita, leipomoita, pieniä putiikkeja ja ravintoloita.

The Shambles Marketiin kannattaa myös ehdottomasti tutustua. Tori on avoinna heti aamusta ja siellä on kiva kuljeskella ja katsella ihmisvilinää ja miksei myös istahtaa syömään ja juomaan ostosten tekemisen lomassa. Vanhassa kaupungissa riitti muutenkin paljon katsottavaa.

Yorkin katedraali, York Minster on hienompi ulkoa kuin sisältä.

Sinne on sisäänpääsymaksu 13 € + lisämaksu n. 5 €, mikäli haluaa kavuta kirkon torniin.

Sisäänpääsy on aika kova jos miettii, ettei itse kirkossa ole juurikaan mitään erikoista.

Tornista on upeat näkymät yli Yorkin.  Sisäänpääsyyn sisältyy opastettu kierros katedraaliin tai sitten voi halutessaan kuunnella opastuksen audio guiden kautta.

Yorkin keskustassa on paljon muitakin kirkkoja, joiden sisätiloja voi käydä ihastelemassa ilmaiseksi. Yorkin vanhankaupungin useat ravintolat ja pubit kätkevät sisäänsä kauniin, vehreän sisäpihaterassin. Kannattaakin siis kurkistella pubien takapihoille.

 

Yorkin monet museot tarjoavat varmasti jokaiselle jotakin. Itse halusimme vierailla junalla matkaavina junamuseossa, joka olikin käymisen arvoinen paikka.

Saimme tutustua junien muodonmuutokseen, mutta myös niiden historiaan ja aivan ilmaiseksi, sillä museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Museo oli kerrassa hieno ja todellakin käymisen arvoinen. Museossa oli pitkin päivää myös paljon erilaisia näytöksiä ja opastettuja kierroksia.

Toinen erityisen mainostettu ja jonoista päätellen myös ilmeisen suosittu museo on Jorvikin Viikinki keskus, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa.

Sisäänpääsy sinne olisi ollut n. 14 €/ hlö.

Olemme vierailleet aiemmin aika monessa Viikinki museossa, joten jätimme tämän nyt väliin ja suuntasimme vanhan kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle Clifford’s Towerlle, joka on suurin jäljellä oleva osa Yorkin linnakkeesta.

Clifford´s Towerin muurille pääsee kävelemään n. 6 € hinnalla ja ihailemaan kaupunkia sekä Yorkkia ympäröivää maaseutumaisemaa.

Kävimme aivan Clifford´s Towerin vieressä olevassa linnamuseossa.

Museo oli mainio paikka, jos ihailee mennyttä aikaa ja haluaa nähdä miten kaupungissa aikoinaan elettiin.

Paikka oli kerrassaan hieno ja monipuolinen. Hetkittäin tuli oikeasti sellainen tunne, että kävelee illalla mukulakivistä katua ja ihailee ohi kulkevia hevoskärryjä ja kaupan ikkunoita.

Sisäänpääsy museoon maksoi n. 12 €/hlö.

Yorkin kaupungin läpi virtaava Ouse-joki rantoineen ja jokiterasseineen on mainio kohde pysähtymiseen.

Joella voi nähdä soutuharrastajia ja joutsenryhmiä.

Ouse-joelle tehdään myös päivä- ja iltaristeilyjä, mutta ne me jätimme väliin.

Nautimme jokialueesta kävellen, tai oikeammin pujotellen alueen valloittaneiden hanhien välissä.

York oli kaikkineen oikein mukava paikka.

 

Cambridge

Matkareitti kohti etelää kulki sujuvasti Cambridgen kautta. Otimme aamusta junan ja matka kesti n.2½ h. Hintaa sille tuli 32 €/hlö. Junaa piti vaihtaa Stevenagessa.

Saavuimme Cambridgen uudelle isolle juna-asemalle aikaisin aamulla ja ajatuksenamme oli viedä tavaramme aseman tavarasäilöön. Yllättävää on, että niinkin uudella ja isolla asemalla ei ole tavarasäilöä, vaan sellaisia löytyy eri paikoista kaupunkia. Usein jonkun kaupan takahuoneesta.

Koska oli sunnuntai, osa säilytyspaikoista tai extra tienistinä tavaroita säilytykseen ottavista paikoista oli kiinni tai menivät kiinni sen verran aikaisin, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jättää matkalaukut aivan King´s Collegen edessä olevaan kamerakauppaan.

Hintaa säilytyksestä kahdelle laukulle tuli 10 puntaa eli n. 11 €.

Tähän melko pieneen yliopistokaupunkiin on helppo ihastua. Sen vanha ja hyvin säilynyt keskusta on hieno ja ympärillä sijaitsevat yliopistojen rakennukset tarjoavat mainion mahdollisuuden vaelteluun.

Cambridge on helposti kierrettävissä päivän aikana. Parhaiten alueella liikkuu jalkaisin tai sitten vuokraamalla pyörän.

Cambridge on sen verran lähellä Lontoota, että sieltä tehdään paljon päiväretkiä, miksi lauantai- ja sunnuntai-iltapäivisin Cambridgessa on tosi paljon turisteja.

Tämä näkyy myös junien suuressa matkustajamäärissä, minkä takia istumapaikka, varsinkin kesäisin Lontoosta matkustettaessa kannattaa varmistaa ostamalla lippu ykkösluokkaan. Hintaero ei ole kovin suuri peruslippuun verrattuna, mutta näin varmistaa itselleen istumapaikan täyteen ahdettujen vaunujen sijasta, joissa suuri osa matkustajista joutuu seisomaan koko junamatkan.

Lontoosta Liverpool Street – ja Kings Cross –asemilta Cambridgeen pääsee noin tunnissa. Hintaa edestakaiselle matkalle tulee n. 30 €/ hlö, riippuen hieman matkustusajankohdasta.

Kuuluisten yliopistorakennusten sisäpihoille pääsee parin punnan sisäänpääsymaksulla ja ne ovatkin erittäin suosittuja picnic kohteita.

College rakennuksia Cambridgessä riittää.

Niitä on yhteensä 31, eikä kaikkia ehdi ja kannata kiertää läpi. Kannattaakin valita muutama college, joihin tutustuu paremmin.

Suurin nähtävyys Cambridgessä on King’s College ja King’s College Chapel. King´s Collegeen on kalliimpi sisäänpääsy kuin muille campuksille. Sisäänpääsy maksoi 9 puntaa eli n. 10 €. Hintaan toki sisältyi sisäänpääsy campuksen kuuluisaan kappeliin.

King’s Collegen kappeli on hieno ja siellä onkin paljon katsottavaa.

Jos hyvin käy, voi kuulla maailmankuulua King’s College -kuoroa harjoittelemassa.

Meille ei näin hyvä tuuri käynyt, sillä Collegeissa oli juuri ollut valmistujais- juhlallisuudet, joiden jälkiä vielä siivottiin ja siksi osaan Collegeista oli rajatut sisäänpääsyt.

Sen sijaan collegeiden opiskelijaviitoissa kulkevia, juhlivia opiskelijoita perheineen oli katukuvissa ja piha-alueilla kuvauttamassa itseään.

Yliopistoalueelta pääsee Kuninkaan sillalle, josta on ihastuttavat näkymät eri yliopistoille ja joelle.

Bridge of Sighs on todella kaunis silta,  jonka saa parhaiten ikuistettua veneestä. Kuuluisa silta sijaitsee St John’s Collegen alueella.

Toinen kaunis silta on Mathematical Bridge, joka on Queens’ Collegen alueella.

Vaihtoehtona on myös kävely Cam-joen the Backs-osassa, jolta on upeat jokinäkymät kuudelle eri yliopistolle ja jossa voi nähdä harjoittelevia soutujoukkueita, mutta myös punt veneitä.

 

Backs-osan kävely vaatii hieman viitseliäisyyttä, sillä kävelypolut ovat aina vain yhden pihan mittaisia ja sitten joutuu kiertämään melkoisen matkan päästäkseen seuraavalle jokitörmän kävelyosuudelle. Järkevintä on osallistuminen parin tunnin veneretkelle, jossa esitellään seitsemän collegen pihat, sillat ja rakennukset.

Kolmas College, jossa kannattaa vierailla, on Trinity College, missä sijaitsee kuuluisa kappeli ja upea tuomioistuin.

Paikka on avoinna yleisölle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Newtonin omenapuu yliopistorakennusten edessä kerää ympärilleen paljon matkailijoita.

Great St Mary’s Kirkon torniin pääsee kapuamaan n. 6 € hinnalla ja sieltä voi hienosti nähdä koko kaupungin. Itse kirkkoon pääsee ilmaiseksi, mutta siellä ei ole juurikaan nähtävää.

Hauska ja erikoinen Church of the Holy Sepulchre, The Round Church eli pyöreä kirkko on Cambridgen toiseksi vanhin rakennus.

Sisäänpääsymaksu kirkkoon on n. 6 €.

Kaupungin keskustan kävelykadut ovat erinomaisia paikkoja shoppailulle, ja koko

Cambridgen keskusta onkin täynnä erilaisia liikkeitä.

Cambridgessa on useita puistoja ja museoita. Suosituin Cambridgen museoista on Fitzwilliam-museo. Museon rakennus on jo itsessään hieno nähtävyys.

Aika hassujakin tutustumispaikkoja Cambridgestä löytyy, kuten Kansallinen laukkahevosmuseo sekä Trinity’s Wren kirjasto, jossa on mahdollista lukea alkuperäistä A.A Milnen Nalle Puhia, sekä tutustua Isaac Newtonin kävelykeppiin ja hiustukkoon.

Punt risteily maksaa n. 17 €/hlö. Kannattaa valita tämä vaihtoehto, jolloin saa varmasti rahoilleen vastineen sen sijaan, että osaamattomana pyörii ympyrää punt veneellä ja parhaassa tapauksessa ottaa uimaharjoitukset siinä samassa. Näitäkin näimme jokusen.

Punt veneen vuokra on 40 €/h ja suurin osa itse kepillä venettä eteenpäin työntäviä turisteja, ei päässyt lähellekään nähtävyyksiä, vaan he tukkivat ensimmäisen sillan alusen ja järjestivät melkoisen hauskaa ajanvietettä touhua seuranneille ihmisille.

Hauska tieto tuli esiin matkaa suunnitellessa, että yliopistojen opiskelijahuoneet muutetaan kesäajaksi Bed & Breakfast -tilaksi, jolloin pääsee myös itse kokemaan yliopiston historiallista tunnelmaa yöpymällä siellä.

 

Corpus clock kello on myös näkemisen arvoinen, vaikka ei olekaan mitenkään kovin kaunis.

Seinässä olevassa kellossa pelottavannäköinen heinäsirkka kellon päällä syö aikaa. Kello sijaitsee aivan King´s collegen edessä ja kuten arvata saattaa, oli sen edessä koko ajan turistiryhmiä.

Käydä täytyi myös Our Lady katedraalissa, mikä  listataan hieman ylimainostettujen paikkojen joukkoon.

Katedraali sijaitsee kävelymatkalla juna-asemalta keskustaan. Matka on aika pitkä ja teimmekin sen mennentullen taxilla, koska meillä oli raahattavana mukana matkalaukut.

Taxi-maksut Cambridgessä olivat selvästi esim. Yorkkia kalliimpia. Ehkäpä sunnuntailisä nosti hintoja? Hinta/ suunta oli n. 10 €.

The Cambridge Gin Laboratory olisi voinut olla kiva paikka vierailla, mutta rajallisen aikataulun takia emme sinne ehtineet.

Söimme Cambridgen torialueella olevasta kojusta huikopalat.

Food Park on mainio ja elämää vilisevä paikka. Siellä pidettävät yömarkkinat tuovat eloa keskustaan ja varmasti ilahduttavat Cambridgessä yöpyviä matkailijoita.

The Eagle, kuuluisa pubi jäi myös osaltamme käymättä. Menimme toiseen pubiin nauttimaan lasilliset ja lepuuttelemaan jalkojamme ennen 2½ tunnin junamatkaa kohti Birminghamia.

Pietari Allegro junalla

Pietari

 

Matkustimme Pietariin Allegro-junalla. Olemme tehneet matkan myös joskus aikaisemmin, mutta nyt oli aika tehdä se uudestaan. Junaan voi Helsingin päässä nousta joko keskustasta tai sitten Tikkurilan asemalta. Matka Pietariin taittuu junalla n. 3½  tunnissa.

Pietariin on saatavilla erilaisia lippuja suoraan VR:ltä tai sitten voi ostaa valmiin pakettimatkan matkanjärjestäjältä, joka maksua vastaan hoitaa myös viisumin.

Matkustusasiakirjojen hankkimiseen menee oma aikansa, joten matkasuunnitelma kannattaa tehdä hyvissä ajoin riippumatta siitä, tekeekö matkan matkatoimiston kautta vai itsenäisesti järjestettynä.

Raja- ja tullitarkastus suoritetaan liikkuvassa junassa, mikä sujuikin erittäin jouhevasti.

Kummankin maan rajavartiosto ja tulli kiertää peräkkäin junanvaunut ja tarkistaa matkustusasiakirjat.

Tarkastuksessa on esitettävä passi sekä viisumi ja täytetty maahantulokortti. Matkustajien tulee istua tarkastuksen ajan omilla paikoillaan. Matkustaja voi tehdä junassa tullille tulli-ilmoituksen, mikäli hänellä on tullattavaksi ilmoitettavaa tavaraa mukanaan.

Paluumatkalla Suomen tulli penkoi erään matkustajan tavarat erityisen huolella ja löysikin matkatavaroista useita ylimääräisiä tupakkakartonkeja.

Rahanvaihtajat kiertävät junassa matkan aikana Suomen puolella, joten junassa voi vaihtaa euroja rupliksi.

Junamatka oli kaikkineen erittäin mukava ja sujuva kokemus, hieman pomppoilevaa kyytiä lukuun ottamatta.

Ilmeisesti ratatöitä tullaan jossain vaiheessa tekemään.

Juna pysähtyi Helsingin ja Tikkurilan jälkeen vielä Lahdessa, Kouvolassa ja sitten Vaalimaalla ja Viipurissa ennen Pietariin saapumista.

Juna saapui sateisen Pietarin Finljandski juna-asemalle, joka on yksi Pietarin viidestä juna-asemasta.

Juna-aseman edessä oli paljon takseja. Taksien hinnat voivat vaihdella suurestikin eri taksien välillä, joten hinta on aina hyvä sopia etukäteen.

Me olimme varanneet hotellilta transfer kuljetuksen mikä osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Juna-aseman yhteydessä on myös Ploshad Lenina metroasema, josta pääsee kätevästi kaupungille.

Pietarissa kannattaa ehdottomasti käydä metrotunneleissa vaikka ei metroa liikkumiseen muuten käyttäisikään. Metroasemat ovat niin upeita, että ne menevät jo nähtävyydestä.

Hieman kauempana sijaitseva Avtovo on Pietarin ja ehkä koko maailman kauneimpia metroasemia.

Ostimme tarvittavan määrän poletteja ja teimme aivan oman metroasemien kiertely- ja kuvauskierroksen.

Pysähdyimme mm. Ploshad Vosstanija ja Narvskaya sekä Kirovski Zavod metroasemilla, jotka ovat kauniita.

Jokainen metroasema on erilainen ja joissakin on esillä myös metroasemaan, sen sijaintiin tai historiaan liittyvä teema.

Kauneimmat asemat sijaitsevat punaisella linjalla. Pietarin metro toimii polettijärjestelmällä ja poletit ostetaan asemien lipunmyynnistä tai asemien automaateista. Yhden poletin hinta on n. 60 centtiä. Metrossa liikkumista on nykyään helpotettu sillä, että opaskyltit on kirjoitettu sekä kyrillisillä että latinalaisilla kirjaimilla.

Kannattaa myös joillakin asemilla nousta maanpinnalle, sillä alueet poikkeavat ydinkeskustan alueesta ja antavat pientä kuvaa Pietarin eri osista.

Paras ja nopein tapa Pietarissa on liikkua metrolla tai jalan. Liikennettä on paljon ja kadut ovat kovin ruuhkaisia.

Takseja kannattaa käyttää harkiten ja mieluiten siten, että hotelli tilaa sinulle taksin etukäteen.

Otimme sadekuuron sattuessa kohdallemme taksin Talvipalatsin läheltä ja se muuten maksoi.

Kysellessämme matkan hintaa etukäteen, kuski ei antanut hinta-arviota vaan kertoi veloittavansa mittarin mukaan. Kuulostaa hyvältä, paitsi jos mittari pyörii hirmuista turbovauhtia ja matkan hinnaksi tulee 2000 ruplaa.

Ilman kielitaitoa on melko vaikeaa ruveta kinaamaan hinnasta tai selkeästi ”hieman” nopeasta taksimittarin laskutusnopeudesta.

Maksettuamme ylihintaisen taksikyydin saimme vielä kaupan päälle vaihtorahana väärennetyn setelin. Jippii!! Kannattaa siis katsoa tarkkaan minkälaisen 1000 ruplan setelin saa takaisin.

Seuraavat samanpituiset matkat maksoivat 250 ruplaa, eli huijatuksi tultiin ja oikein kunnolla.

Kuten muissakin isoissa kaupungeissa, on Pietarissakin tarjolla oma kaupunkikortti. St. Petersburg Card sekä St. Petersburg City Pass, joilla on paljon erilaisia etuja eri kohteisiin.

Hinnat vaihtelevat haluttujen käyttöpäivien mukaan.

2 päivän kortti maksaa n. 60 €. Riippuen missä paikoissa aikoo ja ehtii käydä, voi kaupunkikortti olla hyvä ja edullinen vaihtoehto.

Perinteisellä Hop on ja Hop off bussilla voi kierrellä eri nähtävyyksiä.

Yhden päivän lippu maksaa n. 30 € ja jos ostaa yhdistelmälipun, johon kuuluu joki- ja kanaaliristeily hintaa lipulle kertyy n. 43 €.

Meidän kohdalla Hop off, ei vaan oikein toiminut, sillä bussit eivät pysähtynyt edes pyynnöstä kaikilla merkityillä pysäkeillä. Kuljettajilla oli omat ajatukset parhaista pysähdys- ja vierailupaikoista.

Pääsääntöisesti ihmiset puhuvat hyvin huonosti englantia, mutta ovat kohteliaita ja avuliaita. Pietarissa on paljon nähtävää ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Muutamassa päivässä ehtii kiertää vain tärkeimmät nähtävyydet, jotka ovat kuitenkin aika laajalla alueella ympäri keskustaa.

Talvipalatsi on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

Se on yksi Venäjän tunnetuimmista maamerkeistä.

Sateinen päivä sopikin hyvin sen kiertämiseen ja tutkimiseen.

Sisäänpääsy museoon on n. 10 €. Lippuja voi ostaa kassalta sisäänkäynnin yhteydessä tai ennakkoon netistä. Lippuja on myös myynnissä automaateissa, museon edessä. Automaatista lipun ostaminen on helppoa ja nopeaa.

Aarregallerian kulta- ja timanttihuoneet olisivat olleet mielenkiintoinen tutustumiskohde. Sinne pääsee vain opastetun kierroksen kautta ja ne olivat jo täynnä. Kumpikin kierros kestää 90 min ja niihin on aika kova sisäänpääsymaksu. Ehkä seuraavalla kerralla menemme sinne.

Kolmekerroksinen museo on itsessään niin valtava rakennuskompleksi, että sinne mahtuu vaikka mitä.

Jo sisääntuloaula museoon mykistää.

Me kiersimme tällä kertaa vain ensimmäisen kerroksen palatsin huoneet, jossa ovat valtiosalit, tanssisalit ja tsaariperheen yksityistilat.

Talvipalatsi oli keisariperheen sekä asuin- että edustuspalatsi yli 150 vuotta.

Palatsin sisustusta on muutettu monia kertoja vuosisatojen kuluessa.

Nykyään palatsi on taidokkaasti entisöity ja se pitää sisällään paljon eri aikakausien esineistöä ja taidetta.

Jos aikoo kiertää muut kerrokset ja niissä olevat Eremitaasin taidekokoelmat, kuluu siihen helposti kokonainen päivä.

Palatsissa on niin paljon katsottavaa ja ihmeteltävää, että siellä tulee helposti näköähky. Kulta kimaltaa joka paikassa ja prameudessa ei ole säästelty.

Talvipalatsin edessä on valtavan kokoinen Palatsiaukio, jossa on jatkuvasti massoittain ihmisiä sekä muutakin toimintaa aamusta iltaan.

Siellä on hevosia vaunuineen sekä tsaarinaikaisiin asuihin pukeutuneita miehiä ja naisia, jotka poseeraavat maksua vastaan turistien kanssa valokuvissa.

Pietari-Paavalin linnoitus, joka sijaitsee Jänissaarella Nevajoen rannalla Talvipalatsia vastapäätä, on myös yksi tärkeä nähtävyys Pietarin matkalla.

Linnoitusalue on melko laaja, ja siellä käydessä kannattaa myös tutustua sitä ympäröiviin muureihin.

Linnoituksessa on erilaisia rakennuksia ja museoita. Linnoituksen muurien sisälle pääsee ilman maksua, mutta alueen museoihin ja muihin rakennuksiin on pääsymaksu.

Linnoituksessa olevaan Pietari-Paavalin katedraaliin on haudattu kaikki tsaarit Pietari Suuren jälkeen. Katedraali on ehdottomasti käymisen arvoinen ja sisäänpääsy sinne on n. 7,50 €. Alueen yhdistelmälippu, jolla pääsee kaikkiin museoihin ja katedraaliin maksaa hieman yli 10 €.

Keskipäivällä linnoituksesta ammutaan tykillä päivittäinen merkkilaukaus. Unohtaa ei sovi pientä, mutta mielenkiintoista hiekkarantaa, jossa on auringonpalvojia huhtikuulta pitkälle syksyyn. Talvisin paikka on avantouimareiden suosiossa.

Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on kultakupolinen Iisakin kirkko, joka on koko maailman suurimpia kirkkoja.

Kirkko on Pietarin kuuluisimpia maamerkkejä ja yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.

Iisakin kirkko on museokokonaisuus ja osaksi toimiva kirkko. Kirkkoon on n. 5 € pääsymaksu, jolla pääsee ihailemaan kirkkoa sisältä päin.

Kirkko on sisältä todella upea ja suuri. Vaikka kirkossa oli paljon turisteja, oli siellä hyvin tilaa ja avaruuden tuntua.

Maksamalla 3 € lisää pääsee kiipeämään kupolin alaosassa olevalle näköalatasanteelle.

Tasanne on erittäin suosittu turistikohde ja sieltä aukeaa mahtavat näkymät historialliseen Pietariin.

Liput myydään kirkon toisella sivustalla olevasta lippupisteestä tai lippuautomaateista, jollaisia löytyy myös kirkon sisäänkäynnin edestä.

Iisakin kirkko, kuten monet muutkin museot ja kirkot ovat kiinni keskiviikkoisin.

 

 

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko on upean kuvauksellinen jo ulkoapäin.

Verikirkossa on yhdeksän sipulinmuotoista kupolia, jotka hehkuvat eriväristen emalien koristamina.

Kirkko sijaitsee näyttävästi aivan Griboedovan kanavan rannalla, tarkasti tsaari Aleksanteri II:n murhapaikalla.

Kirkkoon kannattaa myös tutustua sisältäpäin, sillä sen sisätilat on koristeltu kauttaaltaan taidokkain mosaiikein.

Mosaiikkityöt kuvaavat raamatun tapahtumia ja sen tärkeitä henkilöitä.

Kirkko on niin upea ja siellä on niin paljon katsottavaa, että pää menee pyörryksiin.

Yhtään en ihmettele, että kirkko löytyy 25 maailman tunnetuimman nähtävyyden listalta sijalta 8. Verikirkkoa ei ole vihitty ortodoksisen perinteen mukaan uudelleen kirkoksi, vaan se toimii museona. Sisäänpääsymaksu kirkkoon on n. 5 € ja lippuja voi ostaa lippuautomaateista, joihin ei ehkä ole niin pitkä jono kuin lippuluukulle. Automaatit sijaitsevat lipunmyyntipisteen kummallakin sivulla.

Verikirkon takana ovat Pietarin suurimmat tuliaismarkkinat, jossa myyntikojuja on vierivieressä Griboedovan kanavan toisella rantabulevardilla.

Myös Kazanskin katedraali Nevski prospektin varrella on näyttävä rakennus.

Koska katedraali on toimiva ortodoksinen kirkko, ei sinne ole pääsymaksua.

Nevskin puoleisen julkisivun pylväskäytävä on kopioitu Berninin kolonnadista Rooman Pietarinaukiolla.

Pietari on täynnä toinen toistaan upeampia palatseja, joihin meillä ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta tutustua.

Olemme käyneet aiemmalla kerralla n. 30 kilometrin päässä Pietarista sijaitsevassa Pietarhovissa.

Alueella on upea palatsien ja suihkulähteiden hallitsema puistoalue.

Suurimpaan osaan alueesta on pääsymaksu.

 

Mikäli haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa ehdottomasti hankkia lippu ennakkoon netin kautta. Tehty lippuvaraus pitää saapuessa vaihtaa lippuluukulla varsinaiseen lippuun, mikä hieman aiheuttaa hidastetta sisäänpääsyyn. Lippujen hinnat vaihtelevat sen mukaan minkälaisen lippukombinaation valitsee. Alapuistoon, jossa on näyttäviä suihkulähteitä, pääsymaksu on n. 12 €.

Jos haluaa lisäksi vierailla pääpalatsissa, niin yhdistelmälippu maksaa n. 30 €.

Erikseen on ostettava sitten vielä liput muihin erityiskohteisiin alueella.

Lippukombinaatioita on todella monia ja eri vaihtoehtoihin kannattaakin tutustua etukäteen.

Helpoin ja nopein tapa on matkustaa Pietarhoviin kantosiipialuksella, joka vie n. 30 minuutissa kyyditettävät aivan pääpalatsin lähelle.

Hintaa yhdensuuntaiselle lipulle tulee n. 13 € ja menopaluu lipulle n. 23 €. Kantosiipialuksen laiturilta on lyhyt kävelymatka puiston läpi palatsialueen takapuolelle. Koko puistoalue on laaja ja siellä täällä ympäri puistoa on mielenkiintoisia pysähdyskohteita.

Pietarhoviin pääsee myös metrolla tai junalla, mutta osa loppumatkasta täytyy kummassakin vaihtoehdossa kulkea bussilla tai minibussilla. Otimmekin takaisinpäin kyydin minibussilla Avtovon metroasemalle, josta loppumatkan taitoimme metrolla.

Pietarissa kannattaa myös säiden salliessa osallistua kanavaristeilyille.

Pietaria kutsutaankin Pohjolan Venetsiaksi.

Kanavaristeilyllä saa hyvän käsityksen kaupungista ja voi samalla ihailla upeita siltoja ja kanavien reunoilla olevia rakennuksia, joita on entisöity ahkerasti. Alukset lähtevät liikkeelle Nevski prospektilla olevien siltojen laitureista. Kanavaristeilyn hinta on reilun 10 € ja se kestää  hieman yli tunnin.

Yksi suosituimmista risteilyistä on yöaikaan tapahtuva risteily, jolloin näkee kaupungin siltojen avautuvan ja kaikki merkittävät rakennukset loistokkaasti valaistuna. Harmillisesti meidän matkustusajankohtana Pietarissa oli jo niin valoisat yöt, että tämä kokemus jää odottamaan seuraavaa Pietarin reissua.

Pietarissa on useita mielenkiintoisia museoita, kuten Kunstkameran antropologinen ja etnografinen museo, joka on myös Venäjän vanhin museo. Paikka on todella mielenkiintoinen. Museon pääasialliset kokoelmat muodostuvat Pietari Suuren ajan löydöistä, mutta on siellä uudempiakin esineitä näytillä. Paikka on kerrassaan mainio ja varsinkin isommat lapset innostuvat paikan eriskummallisista asioista aivan varmasti.

Pietarin sirkus on myös paikka jonne kannattaa mennä, jos vaan vierailuaikataulu sen sallii.

Sirkuksessa on paljon näytöksiä eri päivinä. Sirkus on hyvin suosittu ja lippujen hinnat vaihtelevat istumapaikan mukaan.

Sirkuksessa on paljon sellaisia esityksiä, joita ei perinteisissä kiertävissä sirkuksissa ole nähtävillä. Huippu kokemus, joka täytyy varata hyvissä ajoissa etukäteen.

Pietarin Fabergé museo ei ole mitenkään valtavan suuri, vaikkakin siellä on suurin esillä oleva kokoelma kuuluisia Fabergé munia.

Museossa on esillä myös muuta Fabergén tuotantoa.

Taidokkaasti tehdyt esineet saavat katseen kiinnittymään mitä upeimpiin ja pienimpiin yksityiskohtiin näytteillä olleissa esineissä.

 

Lipun hinta museoon on n. 5.50 €.

Museon alakerrassa on myymälä, jossa myydäänkin jo hieman tasokkaampia ja kalliimpia kopioita kuuluisista Fabergé munista ja koruista, kuin muualla Pietarin toreilla ja matkamuistomyymälöissä.

Olisin kovasti halunnut vierailla myös Puškinin esikaupunkialueella olevassa Katariinan palatsissa ja sen meripihkahuoneessa. Ne nyt vaan jäivät käymättä, koska aika ei riittänyt. Siis muutama hyvä syy palata Pietariin uudestaan.

Hong Kong – Japani –Australia- Macao – Hong Kong osa 5 (Macao ja Hong Kong)

Macao – Hong Kong

Hong Kong – kotimatka

 

Lensimme Melbournesta Hong Kongiin Hong Kong Airlinesilla. Onneksi kone ei ollut ihan täynnä ja sain itselleni keskipenkkirivin kokonaan ja pääsin nukkumaan makuuasentoon. Juhlaa!!! Sain nukuttua melkein koko matkan, paria turbulenssikohtaa lukuun ottamatta, mutta silloinkaan kukaan ei halunnut häiritä nukkuvia matkustajia.

Saavuimme melkein 10 h lennon jälkeen perille Hong Kongiin. Lento oli kaikkineen erittäin mukava ja halpa. Hintaa kahdelle lipulle tuli 555 €.

Terminaalin 1 itä- ja länsisiipien välillä kulkee automaattijuna, jolla matkustimme tuloaulaan.

Matkalaukkujen saannin jälkeen edessä oli samat maahantulomuodolli-suudet kuin aiemminkin ja sen jälkeen suuntasimme kohti kaupunkia ja hotellia.

Kentältä otimme Airport Express junan Hong Kongin keskustaan, Kowloon puolelle. Matka kesti n. 20 minuuttia. Yhdensuuntainen lippu maksaa hieman yli 10 €/ hlö.

Taxilla ja linja-autollakin pääsee keskustaan. Taxin hinnaksi tulee n. 30 €, ehkä ylikin, riippuen missä hotelli sijaitsee. Taxi ei ole kovin kallis, mutta ruuhkista johtuen matka-aika usein venyy junakyytiä pidemmäksi.

Otimme Kowloon asemalta taxin, ja siitäkö seikkailu syntyi. Meillä oli hotellin osoite kirjoitettuna kiinaksi, mutta siitä ei juurikaan ollut apua, kun taxikuski ei osannut lukea kiinaa, ymmärtänyt englantia saati saanut kiinaksi käännetystä Google äännetyistä lauseista selvää.

Pyörimme jonkun aikaa ympyrää, jonka mieheni sitten määrätietoisesti keskeytti. Taxi pysäytettiin, mieheni meni johonkin hotelliin ja toi respaneidin mukanaan lukemaan taxikuskille hotellimme kiinankielisen nimen ja osoitteen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin – pääsimme oikealle hotellille.

Laukut huoneeseen ja pikainen virkistäytyminen ennen baanalle lähtöä. Aikaeron tasaamiseksi oli pysyttävä taas liikkeellä, että pääsee paikallisen kellon mukaisessa aikarytmissä nukkumaan.

Hotellilta ulos tullessa vastaan iski mieletön kuumuus ja kosteus. Pysähdyimme hotellin kulmalla olevaan kauppaan hakemaan juotavaa ja mitä, mitä? Siellä myytiin aitoa lonkeroa.

Vesipullon lisäksi matkaan lähti myös muutama aito Hartwallin lonkero.

Olimme varanneet Hong Kongiin ja Macaoon kolme päivää, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. Saimmekin melko hyvin aikaeroa tasattua ja ehdimme nähdä kaiken haluamme.

Ensimmäiseksi suuntasimme Kowloosta lahden yli Hong Kongin varsinaiseen keskustaan. Matkan teimme ikonisilla vihreillä Star Ferry Hongkongin lautoilla.

Lahden toiselle puolelle pääsee myös metrolla ja linja-autoilla tunnelia pitkin, mutta 8 minuutin lauttamatkassa oli sitä jotakin.

Merimatkalta avautuvat upeat maisemat Hongkongin keskustaan, eikä kyyti maksa kuin paikallislipun verran, eli n. 30 centtiä. Liput ostetaan sataman automaatista.

Mikäli liikkuu matkan aikana paljon paikasta toiseen, hyvä vaihtoehto on hankkia lentokentältä Octopus kortti, jolla voi kulkea metrossa, lautoilla, busseissa ja raitiovaunuissa.

Hong Kong on mainio pysähdyspaikka. Tiesinkin sieltä monta paikkaa aiemmalta reissultani, joten osasimme maksimoida ajankäytön eri kohteisiin tutustumiseen.

Aloitimme perinteisellä kaksikerros-raitiovaunukyydillä kohti Victoria Peakia.

Raitiovaunulla ajoimme pitkät pätkät kumpaankin suuntaan kaupunkia, ihan vaan nähdäksemme matkalla mahdollisimman paljon Hong Kongia.

Raitiovaunulla matkustaminen on edullinen elämys. Matkan pituudesta riippumatta, hintaa sillekin tulee 30 centtiä. Ratikkaan noustaan takaosasta ja maksu suoritetaan etuoven kautta ulos poistuttaessa. Ratikat ovat persoonallisia ja värikkäitä, mutta myös liikkuvia mainoskylttejä.

Victoria Peakille pääsee myös linja-autolla tai taxilla, mutta me menimme sinne funiculaarilla, joka kiipeää kohti vuorta uskomattoman jyrkässä kulmassa.

Jonot kaapelivaunuun ovat pitkät ja kannattaakin varautua jonottamaan. Menopaluu lippu maksaa n. 6 €. Vaikka lipun varaisikin ennakkoon, jonottamaan joutuu silti.

Ylhäältä vuorelta näkymät alas kaupunkiin ja kirkkaalla säällä myös lähiseudun saarille ovat kerrassaan upeita. Victoria Peakille pääsee myös illalla ja se on silloinkin erittäin suosittu valokuvauspaikka.

Sisäänpääsy The Peak Towerin kattoterassi 428:lle maksaa 6 €/ hlö.

The Peak Towerissa on kauppoja, näköalatasanteita, näyttelyitä, ravintoloita ja Madame Tussauds Hong Kong  vahakabinetti. Alueella on myös mahdollisuus tutustua Victoria Peakin puistoon.

Paikalla saa helposti kulumaan useamman hetken. Söimme ylhäällä olevassa ravintolassa ja pakko oli maistaa Dim sumeja.

Hong Kong centraalin alue on kalliimpi kuin lahden toisella puolella oleva Kowloon alue.

Centraali on merkkikauppojen ja businessimaailman puoli Hong Kongista.

Siellä on myös Hong Kong Park, jota pidetäänkin keitaana betoniviidakon keskellä.

Puistosta löytyy myös valtavan häkin alla oleva lintutarha sekä lampi, jossa on kilpikonnia ja isoja karppeja. Puistossa voi nähdä myös erilaisia esityksiä.

SoHon kaupunginosassa voi kulkea Mid-Levels Escalatorin 800 metriä pitkissä ulkoilmarullaportaissa. Aamuisin ne rullaavat alaspäin vieden ihmisiä töihin, ja muun ajan päivästä ne kulkevat ylöspäin.

Hotellimme oli Kowloonin puolella, mikä on paljon enemmän kiinalaisempi ja perinteisempi.

Kowloossa sijaitsevaa Mong Kokia sanotaan maailman tiheimmin asutuksi alueeksi, ja iltaisin alueella vellova ihmismeri onkin aikamoinen kokemus.

Kävimme sekä Ladies Marketilla, että Temple streetin yömarkkinoilla.

Myyntikojuissa riitti myytävää laidasta laitaan, mutta alueilla oli myös ruokaa ja erilaisia ennustajia sekä ihmeparantajia, joiden kojut olivat melkoinen nähtävyys.

Kowloonin puolella ovat myös Tsim Tsa Tsuin kävelyalue sekä Hongkongin Hollywoodin kaltainen tähdillä koristeltu kävelypromenadi Avenue of Stars, jossa on mm. Bruce Leen patsas ja kuuluisa kellotorni.

Kowloon puoleisesta rannasta avautuvat upeat maisemat lahden yli Hongkongin liikekeskustaan. Jos maisemia haluaa ihastella korkealta, kannattaa suunnata Sky100 Observation deckille, joka sijaitsee aivan Kowloon aseman vieressä olevassa pilvenpiirtäjässä.

Näköalatasanteelta on hyvät näkymän kaikkiin ilmasuuntiin ja hyvällä säällä se onkin käymisen arvoinen paikka. Pääsylipun hinta näköalatasanteelle on n.21 €.

Joka ilta kello kahdeksalta on turisteille tarjolla Symphony of Light. Yhteensä 44 rakennusta molemmilla rannoilla aloittavat musiikin säestämän valoshownn.

Paras paikka seurata valoshowta on Kowloon rantabulevardin alueelta tai lahdella risteileviltä aluksilta. Saavuimme paikalle melkoisella kiireellä Macaon paluumatkalta ja kaikki kuvauspaikat oli tupaten täynnä.

Hong Kongin yllä riippuneet paksut pilvet repesivät hieman ennen valoshown alkua ja taivaalta tuli vettä kuin kaatamalla rajun tuulenpuuskan kera.

Kuvausasemiin linnoittautuneet turistit juoksivat sateensuojaan ja koko rantabulevardi tyhjeni hetkessä.

Meillä oli sateenvarjot mukanamme, joten teimme valtauksen parhaalle kuvauspaikalle ja odotimme valoshown alkua.

Kuin taikaiskusta sade lakkasi hetki ennen esitystä ja matalla roikkuneet pilvetkin katosivat. Saimme kuin saimme melkoisen hyviä kuvia 13 minuuttia kestävästä valoshowsta. Todellisuudessa valoshow oli ehkä hieman odotusarvoa heikompi esitys.

Olin erään tilaisuuden päätösjuhlassa aikoinaan Jumbo Floating restaurantissa ja halusin viedä mieheni sinne. Matkustimme paikalle metrolla ja jäimme pois Wong Chuk Hang asemalla.

Tiesin paikan muistista suunnilleen ja halusin tehdä vaikutuksen ohjaamalla meidät ilman karttapalveluita paikalle. Pieleen meni, sillä vasta pienen mutkan kautta, löysimme oikeaan satamaan.

Mutka taitettiin paikallisen veneenkorjaus-telakan kautta, jossa työntekijät, ehkä hieman ihmettelivät meidän vierailuamme siellä.

500 m toiseen suuntaan ja kas, oikea paikka löytyi.

Hong Kongin pääsaarella olevassa Aberdeenin kaupungissa on maailmankuulu kelluva ravintola Jumbo, jossa ovat vierailleet mm. Queen Elisabeth II ja monet muut superkuuluisuudet, joiden listaa pystyi ihailemaan ravintolan yhden loosin seinältä.

Ravintolaan pääsee satamasta ilmaisella yhteysveneellä ja siellä voi itse valita haluamansa kalan suoraan lautan altaasta.

Palvelu ja puitteet ruokailulle ovat upeat. Niin myös hinta. Illalla paikka on kerrassaan lumoava, kun tummaa taustaa vasten loistavat valot saavat kauniin ravintolan näyttämään vieläkin upeammalta. Myös ravintolan sisätilat ovat hienot.

Jumbon vieressä on kalastajien satama- ja asuntolaiva-alue.

Kun lähdimme Jumbosta, otimme veneen toiselle pysäkille Aberdeen Pierille.

Matkalla ajoimme kalastajayhteisön läpi ja kieltämättä näkymä oli mielenkiintoinen.

Aberdeen Pieristä on suora linja-autoyhteys keskustaan. Bussimatka kestää melkein tunnin.

Matkalla oli kiva katsella Hong Kongin erilaista puolta, jossa asuu lähinnä vain paikallista väestöä.  Osa alueen rakennuksista oli melkein hökkeleitä.

Hongkongin läheltä löytyy useita saaria, joilla voi vierailla. Lamman saari on suosittu vierailupaikka turistien keskuudessa. Me emme sinne menneet, mutta minä olen siellä käynyt aiemmin.

Saaren ehdoton juttu on kalaravintolat, mutta muuten siellä ei ole juuri mitään.

Pieniä kalastajakyliä, jotka joo, on ihan idyllisiä, mutta jos niitäkin reissullamme nähtiin kymmeniä, niin nyt ne jätettiin väliin.

Kalaravintoloiden edessä on isoja verkotettuja kala-altaita ja kalastusveneitä. Sok Kwu Wanin alue on pieneltä osalta ihan kiva ja kuvauksellinen ja se onkin saaren ns. pääpaikka. Lautalla pääsee Sok Kwu Wanille tai Yung Shue Wanille. Kylien välissä on merkattu n. 7 km pituinen kävelyreitti, jonka varrella on rantoja ja luontoa.

Hung Shing Yehin rannalla on karmea voimalaitos, mikä onkin kuuluisa nähtävyys rumuudessaan. Autoja saarella ei ole, joten käveleminen on ainoa mahdollisuus siirtyä näiden kahden paikan välillä.

Yleiseltä hintatasoltaan Hong Kong ei ole kovin halpa kaupunki.

Matkustaminen on halpaa samoin ruoka jos tietää mistä etsiä.

Ihmisvilinästä huolimatta Hong Kong on turvallisen oloinen kaupunki ja se on myös erittäin siisti.

 

 

Macao

 

Lähdimme Macaoon aamuvarhaisella Kawloon satamasta, joka sijaitsee isossa ostoskeskuksessa. Macaoon menee lauttoja myös lentokentältä ja Hong Kongin centraalista.

Satamassa matkaan tarvittavat muodollisuudet sujuivat nopeasti ja pääsimme odottamaan hienoon terminaalin lähtöhalliin, jossa oli tax free kauppa ja muita myymälöitä + kahvioita.

Matkustaminen Hongkongin ja Macaon välillä on helppoa. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia, matka kestää reilun tunnin ja se taitetaan nopeilla katamaraanialuksilla, joissa on kaikki tarvittavat mukavuudet.

Aluksia kulkee tiheään näiden kahden paikan välillä, mutta silti lippu kannattaa ostaa ennakkoon.

Sekä meno- että tulomatkalla alukset olivat aivan täynnä.

Menopaluulipun hinta oli n. 40 €/ hlö. Maksaminen Macaossa onnistuu Hongkongin dollareilla, mutta vaihdoimme hieman rahaa, jotta saimme kokoelmiimme Macaon seteleitä.

Matkalla Macaon satamaan näimme melkein valmiin maailman pisimmän merisillan, joka sitoo toisiinsa Hongkongin ja Macaon erityisalueet ja Manner-Kiinan Zhuhain kaupungin Helmijoen suistossa. Näkemämme pieni pätkä siltarakennelma oli melkoisen näyttävä.

Myös laskeutuvien lentokoneiden määrä oli melkoinen. Päivän edetessä ymmärsimme, että Macao on erittäin suosittu kiinalaisten kotimaanmatkailijoiden keskuudessa, koska se on Kiinan alueella ainoa paikka, missä saa laillisesti pelata uhkapelejä.

Saavuimme Macaon satamaan aivan aikataulussa. Päästyämme ulos satamarakennuksesta kimppuun kävi joukko erilaisia kuljetuksia ja retkiä myyviä henkilöitä. Suunnitelmissamme oli ensin käydä katsomassa nähtävyydet ja sitten vierailla 1-2 kasinolla. Siis otimme paikallisbussin kohti keskustaa.

Kiertelimme kalasatamassa ja sen läheisyydessä olevilla pikkukujilla.

Olisimme kovasti halunneet syödä tuolla alueella kalaa, mutta paikkoja vasta valmisteltiin ruoanlaittoa varten, sillä olimme niin aikaisin liikkeellä.

Macaon vanhassa kaupungissa pärjää hyvin kävellen. Kaikki nähtävyydet ovat lähellä toisiaan.

Kävimme myös A-Mánin temppelissä, joka on yksi Macaon nähtävyyksistä.

Kaikille nähtävyyksille on hyvät opasteet kaduilla. Toinen vaihtoehto on seurata ihmismassojen kulkusuuntaa ja liittyä jonon jatkoksi.

Macaon pitkä historia Portugalin vallan alla näkyy vieläkin kaupunkikuvassa.

Olihan tuossa portugalilaisessa kaupungin osassa jotain portugalilaista.

Alue ei nyt kovin kummoinen oikeasti ollut ja se rajoittui aika pienelle alueelle.

Muutamat koloniaaliset rakennukset ja seassa olevat kiinalaistemppelit sekä montaakin aikakautta edustavat asuinrakennukset loivat paikkaan melkoisen kontrastin.

Mietimme hetken ruokailua.

Katukeittiössä olisi ollut tarjolla  sisäelimiä, joita kehuivat paikalliseksi herkuksi sekä bakkwaa, joka on ohuina levyinä myytävä kuivattu lihaa.

Pastel de natojakin olisi ollut tarjolla, mutta jätimme kaikki nämä herkut väliin ja tyydyimme Nutriletin patukoihin. Päivä oli niin kuuma ja hiostava, että ruokahalukin katosi, vettä sen sijaan kului monta litraa.

Kävimme myös katsomassa UNESCOn maailman perintölistalla olevan Pyhän Paavalin kirkon raunioiden pystyssä olevaa kuuluisaa päätyä, josta onkin tullut yksi Macaon maamerkeistä.

Paikalla oli aivan mielettömästi väkeä, ja kiinalaiseen tapaan selfieitä otettiin ja otettiin…

Jatkaessamme matkaa vastaan tuli monenlaisia ja useita mahtipontisia kasinorakennuksia.

Kulta kimalsi ja valot vilkkuivat. Ihmisvilinä oli myös melkoinen.

Otimme linja-autoasemalta paikallisbussin kohti Venetian kasinoa, jonka julkisivu on kopio Dogen palatsista.

The Venetian kasino on maailman suurin kasino ja kolmanneksi suurin rakennus. Paikka on kopio Venetsiasta.

Kasinossa pääsee gondolikyydille ja saa vielä aarian kaupanpäälle.

Kanava on satoja metrejä pitkä ja sen yli kulkee useita siltoja, jotka ovat kopiota aidoista Venetsiassa olevista silloista.

Pitkin kanavia reunustavat renessanssipalatsien kopiot. Paikka oli niin ulkoa, kuin sisältäkin häkellyttävä. Venetianissa on 3 000 hotellisviittiä, kauppakeskus, 15 000 katsojaa vetävä viihdeareena, 3 400 peliautomaattia sekä 800 uhkapelipöytää ja katolla on  lisäksi 18 reiän puttausrata.

Pelialueelle emme edes menneet. Pimputus ja rahakoneiden kilinä sekä puheensorina oli sellaista kakofoniaa, että kauas siitä.

Kasinorakennuksen hotelli ja viihdekes-kusosa on rakennettu satelliittimaisesti siten, että keskellä eri kerroksissa on erilaiset teemat ja käytävinä keskustasta aukeaa hotellisiivet sekä kauppa-alueet, joissa myydään vain kaikenlaista merkkitavaraa.

Yksi taso kanavineen oli kuin olisi ollut ulkoilmassa kauniissa auringon paisteessa. Iltaisin taivas kuulemma muuttuu kirkkaaksi tähtitaivaaksi.

Seuraavassa kerroksessa oli kopio Pyhän Markuksen torista, jossa sijaitsi ruokailualueet jne…

Kasinolla oli aivan mielettömästi ihmisiä, suurin osa kiinalaisia.

Jossain vaiheessa elämyskanavat menivät niin tukkoon, että oli kerta kaikkiaan päästävä pois. Kiintiö oli täytetty.

Olimme ajatelleet vierailla vielä toisessa kasinossa, mutta se jäin nyt väliin. Liika on liikaa.

Ihailimme hulppeita kasinorakennuksia vain ulkopuolelta ja mietimme, miten hemmetin paljon rahaa ja väkeä noissa laitoksissa liikkuu päivittäin.

Venetian edessä on oma linja-autoasema, jonne tasaisena nauhana saapui bussilasteittain vierailijoita. Palveluna oli myös ilmainen kyyti lauttasatamaan ja sieltä kasinolle.

Koska emme menneet toiseen kasinoon jäi meille melkoisesti ylimääräistä aikaa. Lennosta päätimme yrittää vaihtaa liput aikaisempaan lauttaan takaisin Hong Kongiin.

Jouduimme venttalistalle, mutta virkailijat antoivat toivoa siitä, että todennäköisesti vaihto onnistuu ja niinhän se onnistuikin.

Macaon vierailusta jäi hyvinkin hämmentävä ja ristiriitainen tunnelma.

Mieletön luxus ja vaurauden korostaminen yhdistettynä reuna-alueilla olevaan aivan erilaiseen ja vaatimattomaan elämiseen sai kyllä miettimään.

Macao ei tule toisten olemaan matkakohteenamme, sen tiedän jo nyt. Ainoa minkä ehkä olisi näin jälkikäteen vielä halunnut nähdä, olisi ollut kasinoiden iltavalaistus.

Kotiinpäin oli kiva palata pitkältä, mutta antoisalta ja erittäin kokemusrikkaalta reissulta.

Illan laskeuduttua Hong Kongiin ajoimme vielä taxilla lentokentälle, koska halusimme nähdä lentokentälle menevältä sillalta Hong Kongin vilkkaan satama-alueen ja sen edustalla satamaan pääsyä odottelevat sadat alukset. Näky on aika huikea.

Lentomatka Suomeen päin Finnairilla oli juurikin yhtä huono, kuin matka toiseenkin suuntaan.

Henkilökunta oli aasialaista ja palvelua oli rakennettu palvelemaan täysin matkustajina enemmistönä olleita aasialaisia matkaajia. Suomea ei matkalla juurikaan puhuttu.

Hong Kong–Japani–Australia-Macao-Hong Kong osa 4 (Sydney-Melbourne)

Australia: Sydney- Goulburn – Gundagai – Albury – Melbourne

 

Sydney

Saavuimme Sydneyihin lentäen ja koska kyseessä oli maansisäinen lento, sujui kaikki muodollisuudet leikiten. Meitä oltiin kentällä vastassa, joten ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä on paras ja nopein vaihtoehto kentältä keskustaan. Plan B:tä varten kuitenkin katsoin, että kentältä pääsee keskustaan sekä junalla, että taxilla n. 20 minuutissa.

Sydney on iso kaupunki ja toisin kuin monet luulevat, on se matala kaupunki.

Kaupungin rakennustyyli on pitkälti englantilaista ja monet asuvat kaupunkia ympäröivillä omakotitaloalueilla, jotka ovat levittäytyneet laajalle alueelle.

Pilvenpiirtäjiä on vain Sydneyn satama-alueen puoleisessa keskustassa, jossa on myös Sydneyn liike-elämän keskus. Päivisin alue kuhisee kiireisiä ihmisiä. Varsinkin ilta-aikaan pilvenpiirtäjät loistavat upeina vasten tummaa satama-aluetta ja ovat osana luomassa upeaa tunnelmaa, jonka paikalla voi kokea.

Joka lauantaiset markkinat The Rocks alueella on mainio paikka vierailla.

Siellä piti maistaa vartaissa grillattua kengurua ja alligaattoria sekä emua.

Kaikki maistuivat itse asiassa ihan hyviltä.

Lisäksi alueelta löytyy pubeja, baareja ja ravintoloita.

Oopperatalo on yksi Sydneyn suosituimmista nähtävyyksistä ja jos sinne aikoo mennä vierailemaan, kannattaa varautua ajoittaisiin ruuhkiin.

Oopperatalon ympärillä on jatkuvasti paljon ihmisiä. Osa ihmisistä lenkkeilee rantabulevardilla ja kiertää kääntöpisteenään Oopperatalon.

Alueella on myös paljon ravintoloita, joissa riittää ruokailijoita.

Oopperatalon edestä olevalta satama-alueelta lähtee paljon erilaisia lauttoja, jotka kuljettavat sydneylaisia koteihin, mutta myös monia erilaisia illallis- ja nähtävyys risteilyjä tehdään satamasta, jolloin voi ihailla kauniisti loistavaa Sydneytä mereltä käsin.

Oopperatalon vieressä on paikallisten suosima Royal Botanic Garden puutarha, jossa on lounasaikaan paljon työpaikka picnic ruokailijoita sekä työporukoiden kimppalenkkeilyä/ hyötyliikuntaa. Näin voi kuulemma maksimoida ajankäytön tehokkaimmin.

Sydneyn keskustassa pystyy liikkumaan hyvin kävellenkin. Keskustasta lähiöihin kulkee raitiovaunuja, joita täydentää kattava bussiverkosto. Jos kuitenkin haluaa mennä muillekin alueille, kuin vaan keskustaan, kannattaa käyttää paikallisjunia tai lauttoja.  Itse kuljimme erilaisilla lautoilla, jotka toimivat vesibusseina eri osiin Sydneytä. Matka taitetaan ostamalla yksittäislippu, jonka hinta riippuu kuljettavan matkan pituudesta tai sitten lataamalla Opal matkakortille rahaa. Me hankimme Opal matkakortit ja niillä kulkeminen sujuikin mutkattomasti. Lautat olivat monesti nopeampia liikkua, kuin jos olisi tehnyt matkan bussilla tai junalla.

Sydneyssä oli olympialaisten aikaan jonkinlainen viritys metrosta, joka ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin nyt kesällä 2019 olisi aukeamassa yksilinjainen metro Sydneyhin.

Ehdottoman hieno reissu oli Manlystä keskustaan vanhalla perinteisellä vihreäkeltaisella yhteysaluksella. Puolen tunnin mittainen lauttamatka kannattaa kokea jo pelkästään upean maiseman vuoksi.

Ympäri Sydneytä vastaan tuli monia upeita rantoja.

Manly on yksi Sydneyn suosituimmista rannoista. Manlyn alue on myös rento ja mukavan oloinen surffareiden suosima paikka.

Noin yhden kilometrin pituinen Bondi Beach on yksi maailman legendaarisimmista auringonotto- ja surffauspaikoista.

Australian talvessa siellä oli lähinnä ulkoilijoita ja surffareita, mutta kesäaikaa ranta on aivan täynnä auringonpalvojia.

Bondin ranta-alueen palvelutarjonta on kattava. Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi näin talviaikaan rannalle oli avattu Bondi Winter Land, josta löytyi lumikone, ulkojäärata ja muuta ns. ”talvista aktiviteettia”.

Sydneyn Harbour ja Darling Harbour ovat kohtauspaikkoja, jossa viihdytään. Darling Harbourissa, on paljon turistikauppoja ja ravintoloita ja siellä sijaitsee mm. Australian kansallinen merenkulkumuseo, joka esittelee nimensä mukaisesti australialaista merenkulun historiaa ja laivoja.

Alueella on myös mainio vanha kääntösilta ja paljon muuta tekemistä ja katsomista. Ihan kiva paikka vierailla.

Sydney Harbour Bridge on kaunis silta niin illalla, kuin päivälläkin. Se on yksi Sydneyn maamerkki ja hyvinkin tunnettu uuden vuoden ilotulituksista. Silta yhdistää kaupungin pohjois- ja eteläosat. Sillan pääsee ylittämään kiipeämällä ohjatusti turvaköysissä sen kaaren mukaisesti. Reilu kolme tuntia kestävä BridgeClimb on erittäin suosittu, miksi siltakiipeily kannattaakin varata hyvissä ajoin etukäteen. Sillan huipulta on upeat näkymät ja siellä on mahdollisuus kuvata itsensä ja saada matkamuistoksi tuulinen kuva. Melko hintavasta huvista on kysymys, sillä lippu maksaa n. 180 €/ hlö. Sillalle järjestetään myös yökiipeilyjä.

Sillan kaakkoistorniin pääsee myös kiipeämään ja matkalla torniin voi tutustua sillan rakentamisesta ja historiasta kertovaan pieneen näyttelyyn. Tornistakin varmasti avautuu upeat maisemat.

Me menimme Sydneyn Sky Toweriin, jonka pyörivään ravintolaan pääsee ilmaiseksi, jos ostaa tietyllä summalla ruokaa tai juomaa. Menimme ylös drinkille ja ihailimme korkeuksista Sydneyn upeita maisemia.

Jos haluaa mennä näköalatasanteelle, pitää sinne maksaa erikseen n. 15 € pääsylippu. Tornin yläosassa olevalla näköalatasanne on kokonaan lasitettu ja noin tunnin mittaisella oppaan johtamalla alle 30 €  maksavalla Skywalk kierroksella kävellään torni ympäri lasisella lattialla ja ihaillaan Sydneytä lintuperspektiivistä.

Kävimme myös Sidneyn Olympia puistossa, jota pyritään parhaan taidon ja keinon hyödyntämään ja muokkaamaan uusiokäyttöön. Alueella sattui juurikin olemaan iso maatilaeläinten näyttelytapahtuma, minne emme eläinallergiamme takia menneet, mutta kauempaa katsottuna touhu olisi ollut varmaankin kokemisen arvoinen.

Olin aina haaveillut näkeväni oikeita valaita luonnossa, niinpä ostimme liput valasretkelle. Reilu kolmen tunnin retki maksoi n. 35 € / hlö. Australian talviaikaan valaiden muuttoreitti etelästä pohjoiseen kulkee juurikin Sydneyn edustan ohi, eli mahdollisuus nähdä valaita oli suuri.

Laiva, jolla menimme ulos merelle n. 1 tunnin päähän Sydneystä, oli ihan tilava. Kaikki mukana olijat halusivat parhaat kuvauspaikat ja hetkessä peräkansi oli kansoitettuna ja laivan sisätilat tyhjänä. Lievä harmitus nousi siinä kohtaa mieleen. Merenkäynti onneksi karsi heikkovatsaisimmat ja pian takakannella oli vain me ja muutama muu. Muut makoilivat sisätilojen penkeillä.

Kuvauspaikoista ei siis tarvinnut taistella.

Retkellä näimme useita valaita, jotka kulkivat pareittain tai yksinään.

Oli melkoinen kokemus tajuta valaan suuruus veneen vieressä, jossa ne uivat. Myös hengitysreiästä ulospurskautettu vesisuihku piti melkoisen äänen ja sen näki jo kaukaa.

50 kilometrin ja tunnin juna- tai ajomatkan päässä sijaitseva Blue Mountains vuoristo on jyrkkine rotkoineen ja jylhine hiekkakiviylänköineen hieno kokemus.

Kaukana siintävä, siniseltä hohtava metsä on kaunis ja erikoinen. Sinisen värin on arveltu johtuvan eukalyptuspuista höyrystyvästä eteerisistä öljyistä.

Blue Mountains vuoriston historia on erittäin mielenkiintoinen, sillä asuihan alueella aikoinaan Australian alkuperäisasukkaat aboriginaalit.

Alueella on paljon eri pituisia patikointireittejä, näköalatasanteita ja muuta aktiviteettiä. Blue Mountains laakson yli pääsee kulkemaan erilaisilla Scenic Worldin köysiradoilla ja funikulaarilla, josta voi ihailla maisemia. Yhteislipun hinta on n. 30 €.  Paikka on hyvin suosittu, joten kannattaa varautua jonottamaan.

Three Sisters kalliomuodostelma on juurikin niin kaunis, kuin miltä se kuvissa näyttää.

Kuljimme patikointireittejä pitkin sademetsäalueella, joka yli hyvin erilaista kuin Pohjois-Australian sademetsät. Patikoinnin jälkeen kävimme vielä pikaisesti tutustumassa Katoombaan, jossa myös söimme ennen kotiin lähtöä.

Teimme tämän matkan perhetuttumme autolla, mutta junalla matkan hinta olisi ollut n. reilu 10 € edestakaisin.

Kävimme vielä Ku-ring-gai Chase National Park luonnonsuojelualueella, jossa pääsimme ”bushwalkille” avarassa pensaikkomaisemassa. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saimme aimo annoksen tietämystä australialaisista kasveista ja eläimistä sekä historiasta ja varoituksen alueen isoista muurahaisista. Paikka oli kaunis ja kokemus mainio.

Sydneyn hintataso oli ihan ok ja se onkin ihan keskihintainen paikka, jossa oli myös ihan turvallista ja rauhallista liikkua. Isoksi kaupungiksi Sydney oli mukavan oloinen. Kaupungissa on myös niin paljon erilaista tekemistä, että jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin. Heinäkuussa Australian aurinkoisessa talvessa piti suomalaisenkin laittaa takkia niskaan, sen verran kylmää ilma oli.

Seuraavaksi olikin aika ottaa vuokra-auto alle ja jatkaa matkaa kohti Melbournea. Matkalla pysähdyimme kuitenkin useampaan paikkaan jalottelemaan, syömään ja yöpymään.

 

Goulburn

Goulburnin alue on tullut tunnetuksi merinovillasta.

Yksi tärkein nähtävyys ja suosittu pysähdyspaikka on valtavan kokoinen The Big Merino lammas.

Patsaan ympärillä olevat huoltoasemat, ruokapaikat ja outlet myymälä ovat erityisen suosittuja.

Mekin pysähdyimme tuonne syömään ja kävimme myös kiertelemässä outlet myymälässä.

Parkkialueella ihmettelimme valtavan kokoisia ja pituisia rekkoja.

Goulburn itse mainostaa itseään merkittävillä historiallisilla nähtävyyksillä, mutta todellisuudessa kaupunki on hyvinkin vaatimaton.

 

Gundagai

Goulburnista ajoimme vielä moottoritietä parituntia kohti Gundagaita.

Vähän ennen Gundagaita pysähdyimme moottoritien lähellä olevalle Tucker Boxin koirapatsas kahvilalle.

Paikka on erittäin suosittu pysähdyspaikka. Kuuluisan koiran legenda elää edelleen monissa lauluissa ja runoissa, jotka ovat tehneet tästä pienestä uudisraivaajien kylästä maailmankuulun. Pysähdyspaikan edessä on koiralle pystytetty pieni pronssinen patsas.

Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa Gundagaihin, jossa kävimme tutustumassa alueen nähtävyyksiin.

Ajoimme Rotaryn näköalapaikalle, josta oli upea panoraamanäköala.

Sen jälkeen menimme pienelle, mutta legendaariselle Gundgain juna-asemalle, jossa toimii nykyään juna-aseman museo. Rataosuus Gundagaihin on suljettu aikoja sitten.

Kävimme myös katsomassa kuuluisan Gundagain sillan, josta on olemassa suosittu australialainen laulu.

Silta on yksi Australian perintökohteista.

Pikkuinen uinuva Australialais-kaupunki oli monen muunkin matkaajan yöpymiskohde.

Kaduilla ja nähtävyyksillä ei juuri muita näkynyt myöhään iltapäivästä, kuin pitkän ajomatkan jälkeen kävelyllä ja jaloittelemassa olleita matkaajia.

Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa ravintolassa ja ruoka oli oikein maistuvaa.

Olimme varanneet paikallisesta Poets Recall motellista huoneen.

Huone maksoi n. 65 €/yö. Motelli oli ihan ok, joskin yksikerros- ikkunalaseineen melkoisen kylmä. Onneksi sängyssä oli sähkölämmitteinen peitto. Se oli oikein mukava, kunhan ensin sai lämpötilasäädöt kohdilleen.

Aamulla söimme motellin toisella puolella olevassa kahvilassa aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme ajamaan vuokra-autollamme kohti Alburya. Aamulla asteita oli vain pari ja ilma tuntui todella kylmältä.

 

Albury

Kylmän yön jälkeen ilma oli sumuinen. Matkalla Alburyhyn laskimme yöllä autojen alle jääneitä eläimiä, joista suurin osa oli kenguruita. Niitä oli muuten paljon.

Moottoritiellä olikin paljon varoituskylttejä erilaisista tietä mahdollisesti ylittävistä eläimistä.

Jaksoimme myös laskea aikamme tienvieressä pomppivia kenguruita, mutta pian siihenkin kyllästyi.

Albury on New South Walesin ja Victorian rajalla oleva kaupunki, joka olikin jo hieman isompi paikkakunta.

Kaupungissa on myös jonkun verran teollisuutta, sillä aluetta ympäröi isot maatalousalueet.

Ennen junan lähtöä ehdimme vielä kierrellä hetken Alburytä, eikä siellä ollut juuri mitään erityistä katsottavaa tai koettavaa.

Tällä ajoreitillä tuli tutuksi pienet ja ilmeiltään hieman kulahtaneet pikkukaupungit. Ostimme vielä matkaevääksi take away ruokaa junassa syötäväksi.

Jätimme vuokra-automme Alburyhin, josta jatkoimme junalla kohti Melbournea.

Junalippu Alburystä Melbourneen maksoi  n. 30 € / hlö ja matka-aika oli n. 3½ h.

Junat eivät kyllä olleet ollenkaan Eurooppalaista tasoa. Hieman kulahtaneet junat olivat kuitenkin aivan täynnä, joten lippu kannattaa varata hyvissä ajoin.

Junassa oli ravintolavaunu, jonka tarjonta oli melko heikko. Vielä kun kuumanvedenkeitin oli rikki, ei ostettavaksi jäänyt mitään.

Onneksi olimme varautuneet matkalle take away ruoalla ja omilla juomilla. Taas matka Scrable esiin ja matka sujui oikein rattoisasti.

Myöhään iltapäivästä saavuimme Melbournen uudelle juna-asemalle, josta suuntasimme hotellille.

 

Melbourne

Tiesimme, jo mennessämme Melbourneen, että se ei ole varsinainen nähtävyyskaupunki vaan enemmänkin kokemuskaupunki. Hotellimme sijaitsi alueella, jossa oli runsaasti katutaidetta. Katutaide onkin yksi Melbournen nähtävyys ja useampi kuja Melbournen keskustassa onkin omistettu katutaiteelle.

Meidät kuitenkin yllätti täysin Melbournen keskusta-alueen pienuus. Keskustassa voi hyvin liikkua jalan.

Toinen mahdollisuus on liikkua ilmaisella City Circle –raitiovaunureitillä, joka kiertää Melbournen merkittävimpien nähtävyyksien kautta.

Kaupungin Circle Tram Tour raitiovaunut ovat tärkeä osa Melbournen julkisen liikenteen järjestelmää. Raitiovaunut kulkevat 12 minuutin välein ja koko kierroksen kiertäminen kestää noin 50 minuuttia.

Melbournen keskustassa oleva Chinatown on melko pieni, eikä se ole yhtä värikäs kuin monissa muissa suurkaupungeissa. Chinatown onkin nykyään suosittu ruokapaikka-alue, jossa on paljon erilaisia ruokapaikkoja tarjolla.

Melbournessa on hyvä mahdollisuus nauttia makuelämyksiä myös maapallon jokaiselta kolkalta. Myös erilaiset noutoruokalat ja ruokatoimitukset ovat erittäin suosittuja. Sellaiseen mekin sorruimme.

Parlamenttitalo on avoinna yleisölle sellaisina päivinä kun siellä ei ole istuntoa. Meiltä parlamentin sisätilat jäivät väliin, mutta aivan keskustassa oleva parlamenttitalo kerää runsaasi ihmisiä istuskelemaan sen portaille.

Southbank rantakatu on täynnä sisä- ja ulkokahviloita, ravintoloita ja elävää viihdettä.

Alueella onkin kiva istuskella ja nauttia maailman menosta tai sitten voi lähteä vaikka jokiristeilylle Yarra-joelle.

 

Alue on erittäin suosittua ulkoilualuetta ja siellä on paljon ihmisiä liikkeellä. Alueella on myös paljon katsottavaa.

Melbournen ehkä kuuluisin nähtävyys on Federation Square, jota voi pitää keskustan olohuoneena.

Paikka sijaitsee lähellä Southbankkia.

Federation Squaren sisätiloista löytyy museoita ja ulkona on erilaisia tapahtumia. Paikalla on aina paljon ihmisiä.

St Paulin katedraali sekä historiallinen Flinders Streetin juna-asema sijaitsevat aivan Federationin Squaren vieressä. Juna-asemaa vastapäätä on suuri julkisen liikenteen keskus.

St Paulin anglikaani kirkko oli ihan mielenkiintoinen paikka. Tosin katolisten kirkkojen loistoon se ei yltänyt.

Queen Victoria Market on ihan käymisen arvoinen paikka ja sieltä löytyy vaikka mitä. Maanantaisin ja keskiviikkoisin tori on kiinni, mutta muina aikoina se on vilkas kauppapaikka.

Torilla on toimintaa ympäri vuoden ja Australian talvella on torilla Winter Night Market. Tuolloin tori on auki myös keskiviikkoiltaisin kesäkuusta aina elokuuhun.

Tunne on melkoinen, kun hehkuviiniä tarjoillaan keskellä meidän kesää ja ihmiset lämmittelevät ulkotulien luona toppatakeissa.

Tori on aivan Melbournen keskustan tuntumassa ja sieltä onkin hauska näkymä ympäröiviin pilvenpiirtäjiin.

Melbournen kasvitieteellinen puutarha Royal Botanic Gardens on valtava puisto, jossa on runsas kasvimaailma. Paikkaa kehutaan kovasti. Siellä voi nähdä monia harvinaisempia kasveja, mutta myös kasveja joita kasvaa yleisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Me emme vierailleet puistossa, koska lähdimme katsomaan samoja kasveja Great Ocean Roadin varrella oleviin kohteisiin.

Great Ocean Road on yksi maailman hienoimmista maisemareiteistä. 250 km mittainen, merimaisemainen, vuoristoinen ja metsäinen maisemaosuus tarjoaa mainion katsauksen alueen luontonähtävyyksistä.

Olimme varanneet itsellemme paikat kokopäivän retkelle, jonka hinta oli reilu 80 €/ hlö.

Minibussi tuli hakemaan meidät hotellilta, jonne se myös meidät iltamyöhällä palautti.

Noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta oleva Torquayn kaupungin Bell Beach oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme, jossa nautittiin teet ja pientä syötävää. Paikka on etenkin surffareiden suosima ja myynnissä alueen kaupoissa olikin paljon lautailuun liittyvää.

Matka jatkui eteenpäin tien kulkiessa aivan rannan vieressä. Maisemat olivat kerrassaan upeita. Pysähdyimme lounastamaan Apollo Bayssä, josta jatkoimme matkaa kohti the Great Otway National parkkia.

Matkalla bongasimme tien vierestä luonnonvaraisia koaloja, joita pysähdyimme kuvaamaan.

Paikalle oli pysähtynyt myös paljon muita, jotka halusivat kuvan puussa ruokailemassa olevasta koalasta.

Puissa oli myös upeita eri kokoisia ja papukaijoja, joiden upeaa väriloistoa ihailimme. Linnut olivat kovin äänekkäitä ja ne pitivätkin melkoista meteliä.

Luonnonpuistoalueella pääsimme kiertämään patikointireitin sademetsässä, joka oli taas aivan erilainen kuin pohjoisosan tai Blue Mountainin sademetsät.

Luonnonpuistossa olisi ollut paljon erilaisia patikointireittejä ja myös vesiputouksia, mutta aikaa niille patikoimiseen ei tällä retkellä ollut.

Vaikka retkellä oli paljon erilaisia pysähdys ja vierailukohteita, ei missään tullut liian kiireisen oloista tunnetta.

Matkan aikataulu oli onnistuttu laatimaan hyvin, ja 13 tunnin retkestä jaksoi hyvin nauttia.

Sademetsävierailun jälkeen ajoimme kohti Port Campbellin luonnonpuistoa, jossa sijaitsee 12 apostoliksi nimetty kalkkikivimuodostelma, joka oli ehkäpä koko reitin parasta antia.

Paikka oli kerrassaan upea ja jylhät pystysuorat kallioseinämät ja niitä vasten iskevät aallot olivat todellakin mykistävä näky.

Alueen tutkimiseen oli varattu reilusti aikaa ja halutessaan pääsi laskeutumaan rappusia pitkin osalle ranta-aluetta.

Alueella oli valtavasti turisteja ja parkkialueet olivat tupaten täynnä.

Viivyimme paikalla aina auringonlaskuun saakka ja saimme vangittua upean ja värikkään auringonlaskun juuri ennen paluumatkaa takaisin Melbourneen.

Auringonlaskun värit olivat juurikin tämän kuvan kaltaisia.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ruokailemaan ja siitä sitten ajoimmekin pimeässä illassa kohti Melbournen kaupunkia.

Vaikka retki oli pitkä ja siihen sisältyi paljon istumista rallikuski Vataseksi itseään luulleen bussikuskin kyydissä, oli se hintansa väärtti.

Melbourne Museum ja Royal Exhibition Building rakennus ja sen ympärillä oleva puisto ovat kuvauksellisia.

Museossa ja näyttelytilassa on taiteen ja kulttuurin harrastajille paljonkin katsottavaa.

Jos ei kuitenkaan halua tutustua rakennuksen sisäosiin on sen ulkopuolella olevassa  puistossa mainio  mahdollisuus rentoutua ja viettää aikaa.

Melbournea pääsee ihailemaan korkeuksista monestakin paikasta. Me tyydyimme tällä kertaa ihailemaan yöllistä Melbournea oman hotellihuoneen koko seinän kokoisen ikkunan takaa.

Jos haluaa katsella Melbournea korkeuksista, kannattaa mennä Eureka Towerin 88 kerrokseen, jossa on muusta rakennelmasta ulkoneva lasikotelo, joka ulottuu kolmen metrin etäisyydelle rakennuksen seinästä, siis aivan tyhjän päälle.

Tämä kokemus maksaa yhteensä n. 24 €. Ensin maksetaan  14 € hintainen lippu näköalatasanteelle ja sitten maksetaan erikseen pääsystä lasiselle ulokkeelle 10 €.

Lasiulokkeella lippuun sisältyy lasin rikkoutumisen äänitehosteet, joka antaa tunteen jalkojen alla olevan lasin särkymisestä. Torniin voi ostaa kokopäivälipun, jolloin näköaloja pääsee ihailemaan myös illalla.

Toinen mainio paikka ihailla Melbournea korkeuksista on mennä Rialto Towersin 55 kerrokseen, jossa sijaitsee Melbourne Observation Deck näköalatasanne ja ravintola. Pääsymaksu on n. 8 €.

Tutustuimme myös yhteen Melbournen lähiöistä.

Matkustimme junalla n. 20 minuuttia ja kiertelimme paikkaa ja ihmetellen, miten lähiö oli kuin oma pieni kaupunki.

Kävimme lounaalla mainiossa ruokapaikassa, joka oli tehty entiseen kirkkoon. Kauempaa oli myös hienoa ihailla Melbournen siluettia.

Meillä oli myöhäinen lento ja olimmekin vielä varanneet hotellihuoneemme ylimääräiseksi vuorokaudeksi, jotta saimme levätä hieman ennen pitkää seuraavaa lentoa Hong Kongiin.

Otimme hotellilta taksin Melbournen lentokentälle. Taxi maksoi n. 45 €. Kentälle olisi päässyt myös lentokenttäbussilla n. 9 € kertalipulla, mutta myöhäisen ajankohdan takia halusimme levätä hotellilla niin pitkään kuin mahdollista ja mennä kentälle mahdollisimman täsmästi.

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 3 (Cairns-Port Douglas)

Australia: Cairns – Kuranda- Port Douglas

Cairns

Lento Osakasta Cairnsiin kesti reilu 7 h ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä yhteensä hieman alle 360 €. Lento oli kaikin puolin mukava ja saapui aikataulussa Cairnsiin. Kun saavuimme lentokentälle, ensimmäisenä oli vastassa joukko virkailijoita, jotka puhuivat monia kieliä ja infosivat kaikkia vielä kerran maahantulotarkastuksesta ja tullimääräyksistä. Koko alue oli täynnä erilaisia infokylttejä kielletyistä tuotteista, joita ei maahan saa tuoda.

Kun pääsimme passin tarkastuksesta läpi, väkijoukko jaettiin kolmeen osaan. Kaikki aasialaiset joutuivat biotarkastukseen.

Hieman hirvitti niiden Osakassa ruokatavaroita matkalaukkuihin hamstranneiden puolesta.

Australialaiset saivat mennä ja sitten me muutamat muut, jotka olimme ilmoittaneet kiltisti yksittäisesti pakatut muutamat energiapatukat, jouduimme omaan jonoon. Biokoira haisteli meidät ja patukat vilkaistiin ylimalkaisesti, jonka jälkeen toivotettiin hauskaa matkaa.

Iso joukko koneessa olleita jäi jonottamaan tarkempaa tarkastusta siihen ensimmäiseen jonoon.

Lentokenttä on melko pieni vaikka sieltä lennetään sekä kotimaan, että ulkomaan lennot.

Kentältä on hyvät yhteydet seitsemän kilometrin päässä olevaan Cairnsin kaupunkiin.

Pohjois-Australia on suosittua juurikin meidän kesälomien aikaan, koska silloin Australiassa on talviloma ja monet ihmiset Etelä-Australiasta tulevat trooppiseen pohjoisosaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

Hotellit ja lennot ovat silloin täynnä ja monet vuokraavat etelästä asuntoauton, jolla he sitten ajavat läpi Australian. Tuttumme kertoikin, että lomasesongin jälkeen ne, jotka haluavat tehdä matkan takaisin etelään tai puoliväliin Australiaa halvalla, saavat usein asuntoauton vuokran ilmaiseksi ja ehkäpä vieläpä pienen korvauksen vaivanpalkaksi siitä, että ajavat vuokratut asuntoautot lähtöpaikkaan.

Harvoin olemme saaneet aivan jotain muuta, mitä olemme hotellihuoneeksi varanneet. Yleensä hotellien taso on edes sinnepäin mitä esitteessä luvataan.

Perhetuttumme varoitteli jo etukäteen, että Cairns on etenkin reppureissaajien suosiossa ja tasokkaita kunnon hotelleja ei kohtuu hinnalla onnistu ehkä löytämään, varsinkaan kuumimpaan lomasesonkiin, joka siis sattui meidän matka-ajankohdallemme.

Varaamamme hotelli Cairns Rainbow Resort oli parhaat päivänsä nähnyt ja kun äänieristeistä ja kylmänsuojalta rakentamista ei tarvita, niin voi rakentaminen olla hieman sinnepäin.

Hotellin esitteeseen oli ”hieman” photoshopattu allasaluetta ja huoneita, joten ihan niin tasokasta ja siistiä emme saaneet, mitä tilasimme. Lisäbonuksena saimme valtavia hämähäkkejä hotellihuoneen seinille ja muutaman ikkunan, jotka olivat ja pysyivät hieman raollaan.

Taisimme olla alueen hiljaisimmat hotellivieraat. Kaljaa kannettiin laatikoittain huoneistoihin ja parvekkeilta huudeltiin ja juteltiin äänekkäästi toisille ja naapureille. No pari yötä meni just ja just – retkihengessä.

Itse Cairnsin kaupunki ei ole kummoinen. Vaikka kaupunki on veden äärellä, ei meressä saa uida.

Cairnsissa ei ole omaa uimarantaa. Jos haluaa rantaelämää, on hakeuduttava hieman kauemmaksi esim. Palm Coveen tai Yorkey’s Knobiniin, Ellis Beachille, Trinity Beachille tai paikallisten suosimalle  Holloways Beachille.

Koska Cairnissa ei ole omaa rantaa on keskustaan rakennettu iso allasalue Cairns Lagoon, jossa hyvällä säällä on melkoinen kuhina. Allasalueelle ei peritä pääsymaksua ja sitä käyttävät niin paikalliset kuin turistitkin.

Allasalueen ympäristön puistoissa on useita isoja grillauspisteitä, jossa voi valmistaa oman pic nic aterian tai vain henggailla ja lokoilla auringossa.

Itse kaupungissa ei ole oikeastaan muuta katsottavaa kuin rantakatu, jossa on useita kauppoja ja baareja, jotka ovat lähinnä suunnattu turisteille. Iltaisin Cairns Esplanaden ravintolat ja baarit täyttyvät ihmisistä ja vilkkaasta puheensorinasta. Australialaiset ovat ystävällisiä ja kovin puheliaita, joten juttuseuraa löytyy varmasti.

Night Marketin lähellä on valtavat lepakkopuut, joissa roikkuu tuhansia kissan kokoisia lepakoita päiväunilla.

Iltaisin niiden lentoonlähtö on melkoinen spektaakkeli. Tuhansien lepakoiden täyttäessä hetkessä taivaan, pääsee mielikuvitus hetkeksi valloilleen.

 

Kuranda

Olin ostanut miehelleni syntymäpäivälahjaksi junamatkan Kuranda Scenic Railway Gold Class and Skyrail Rainforest Cableway paketin. Hinta oli aika suolainen n. 270 € / 2 hlö, mutta olihan tuo kokemus myös melko mainio.

Meidät haettiin hotellilta ja vietiin hieman Cairnsin ulkopuolella olevalle Freshwaterin pienelle ja historialliselle juna-asemalle, josta nousimme maisemajunaan.

Meillä oli liput Golden cabiniin, jossa oli upea tarjoilu koko junamatkan ajan. Myös matkustusmukavuus ihanissa ajanhenkeen olevissa luxus nojatuoleissa oli mainio tapa matkata.

Junamatka ylös vuorenrinnettä Kurandaan kesti n. 1½ h. Juna pysähtyi välillä ja matkustajilla oli mahdollisuus ottaa valokuvia upeista maisemista. Golden cabinin vaunut pysähtyivät aina parhaille kuvauspaikoille.

Kurandassa kiertelimme eri paikoissa sekä myymälöitä ja yllätykseksi yksi kaupanomistaja rupesi puhumaan meille suomea. Hän kertoi muuttaneensa Australiaan kauan sitten ja omistavansa nykyään korukivikaupan. Kaupassa olikin myynnissä todella kauniisti hiottuja erilaisia korukiviä.

Kielitaito oli hyvin säilynyt ja hän oli kovin ilahtunut kun sai puhua suomea ja kuulla juttuja Nyky-Suomesta.

Pienessä kylässä suunnistimme paikalliseen kapakkaan, joka oli hyvin Krokotiili Dundeemainen. Kapakassa oli paljon alueella asuvia aboriginaaleja. Kylässä olisi ollut tarjolla myös erilaisia aboriginaalien esityksiä ja muuta aktiviteettiä, mutta ne me jätimme väliin.

Aikamme kierreltyämme jatkoimme köysiradalla matkaa alaspäin.

Lippumme hintaan olisi kuulunut lasipohjainen cabini, mutta minä halusin ihan perinteisen kiinteän lattian.

Maisemat sademetsän yllä olivat huimat samoin erilaisten sademetsän lintujen äänet, jotka kuuluivat korkeuksiin.

Hissiä piti vaihtaa puolessavälissä. Tällä osuudella pääsi myös kiertämään reitin sademetsässä. Oli muuten melkoinen kokemus.

Loppumatkan köysirata kulki metsässä ja perille päästyämme meillä olikin kyyti jo odottamassa, joka vei meidät hotelille. Hieno päivä kaikkineen.

 

Port Douglas

Cairnsista jatkoimme matkaa Port Douglasiin, joka tunnetaan monen kuuluisuuden lomanviettopaikkana.

Varsinaisia reittibusseja ei Port Douglasiin kulje, mutta eri firmojen shutle minibusseja kulkee ja niihin voi varata kuljetuksen. Menopaluun hinta oli n. 40 € / henkilö. Toinen hyvä vaihtoehto on vuokrata auto.

Port Douglasiin menevää rantatietä pidetään yhtenä maailman kauneimmista rantateistä.

Tunnin kestävän ajomatkan varrella avautuvien mielettömien maisemien vuoksi voisin jopa uskoa, että varmaan ainakin 20 parhaan joukkoon tämä sijoittuu.

Port Douglasissa olimmekin sitten viisi päivää. Hotelimme oli aivan mielettömällä paikalla aivan sademetsän reunassa ja iltaisin sekä aamuisin parvekkeella istuessamme kuuntelimme mitä erikoisimpia ääniä metsästä.

Port Douglas on aika pieni paikka ja sen ehdottomasti kuuluisin paikka on neljä mailia eli kuutisen kilometriä pitkä palmujen reunustama 4 Miles Beach.

Port Douglasista löytyy myös ihania pikkuputiikkeja ja mahtavia ravintoloita. Port Douglasissa itsessään ei ole paljoa nähtävää, mutta kuten tunnin päässä olevasta Cairnsistakin, sieltä pääsee moneen eri luontokohteeseen vierailulle. Näihin tehdään paljon laadukkaita ja kohtuuhintaisia opastettuja retkiä.

Olisimme halunneet mennä vaikka mihin niistä, mutta valitettavasti aikataulu ei vain antanut myöden.

Yksi mieheni pitkäaikainen haave oli päästä sukeltamaan Isolle valliriutalle, Great Barrier Reefille.

Lähdimme aamulla Port Douglasista laivalla kohti Isoa valliriuttaa. Laivamatka riutalle on huomattavasti lyhyempi Port Douglasista kuin Cairnsista.

Satamasta lähti riutalle useita eri kokoisia ja näköisiä aluksia, joiden retkien hinnat myös vaihtelivat jonkin verran. Riutan ylle tehdään myös helikopterilentoja sekä Cairnsista että Port Douglasista.

Satama-alue oli melko uusi ja alus jolla menimme, oli onneksi melko iso. Merenkäynti oli mennessä melkoinen ja suurin osa matkustajista (aasialaisia) voivat pahoin.

Merimatka riutan edustalla olevalle ponttonirakennukselle kesti hieman alle 2 h / suunta. Hintaa kokopäiväretkelle tuli n. 150 € / henkilö. Hintaan sisältyi matkat riutalle, snorklausvälineet ja ruokailu sekä mahdollinen kiertely riutalla lasipohjaveneellä. Laitesukellus piti varata erikseen ja sille oli oma hintansa.

Ponttonirakennuksia oli matkanjärjestäjien taholta alueella useita. Meidän retkemme ponttonissa oli iso ruokailualue, suihkut ja snorklausvälineiden lainauspiste sekä yläkannella auringonottopaikka. Ponttoniin oli rakennettu myös laiturit lasipohjaveneajelulle riutalla ja helikopterin lentoonlähtö- ja laskeutumisalusta.

Aluksella kulki mukana sekä henkilökunta, että tavara- ja ruokahuolto ponttonille ja takaisin.

Ponttonista oli snorklaajille merkitty rajattu alue riutan tietyn osan katseluun. Mukana oli kaikenlaista snorklaajaa. Useimmat joutuivat käyttämään kelluntaliiviä, koska olivat uimataidottomia. Huh huh mitä touhua.

Laitesukeltajat olivat sitten ihan eri asia ja he pääsivät tutkimaan myös muuta kuin snorklaajille rajattua riutan osaa. Paljon ja monissa maailman kolkissa sukeltaneelleni miehelle riutta oli pettymys. Korallit olivat todella huonossa kunnossa ja kaikki väriloisto oli poissa. Myös eläinlajisto niillä kohteilla, jonne turistit viedään oli kehno.

Sukellusvastaavat myönsivät itsekin, että tilanne alueella on huono ja olivat samaa mieltä, että parempiakin sukelluskohteita maailmalta löytyy.

Jätimme siis yhden lisäpäivän extra sukellusoption kokonaan väliin. Sukellusoppaat antoivat sen verran huonon kuvan sukelluskohteista, että se siitä.

Olimme varanneet vielä toiseksi synttärilahjaksi helikopterilennon riutan ylle. Se oli hieno kokemus ja koko rahansa väärtti.

Hintaa helikopterilennolle tuli  reilu 100 €/ henkilö. Ylhäältä sai hyvän käsityksen riutasta.

Ruokailu kuului riuttamatkan hintaan, joten söimme lautalla bufee ruokailun, joka oli ihan ok. Iltapäivästä lähdimme takaisin kohti Port Douglasia ja laivassa päädyimme samaan pöytään aussimiehen kanssa, jonka seurassa keskusteltavaa riitti.

Tunnelma Port Douglasissa oli kaikin puolin mukava ja rento. Paikan useissa ”avo” baareissa oli rento ja mukava tunnelma, joka levisi kaduille ja ympäristöön.

Myös ruoka oli oikein hyvää kaikissa paikoissa joissa söimme. Parasta oli kuulemma krokotiilin lihasta tehty annos, jonka mieheni söi yhtenä iltana. Hintataso Pohjois-Australiassa oli muutenkin ihan keskitasoa.

Port Douglas on sen verran pieni paikka, että siellä selviää helposti kävellen. Jos suunnistaa kauemmaksi, kannattaa soittaa suoraan shutle bussiin, jotka kulkevat ilman mitään säännöllisen säännöllistä aikataulua, mutta ottavat tarpeen tullen kyytiin hotellilta ja palauttavat ”paikallismaksun” hinnalla takaisin.

Yksi kohokohta matkallamme oli aamupala paikalliseläinten puistossa, jossa eläimet olivat aidatulla alueella vapaasti.

Aamupalalla seurassamme oli erilaisia lintuja, joista jotkut olivat hyvinkin uteliaita sekä äänekkäitä. Puistossa kului puoli päivää mitä ihmeellisimpien paikallisten eläinten seurassa. Aivan upea kokemus.

Viimeisenä iltana menimme vielä muiden paikallisten sekä turistien kanssa ihailemaan luonnon omaa spektaakkelia, auringonlaskua  ja sen viimeisiä säteitä…

Palasimme takaisin Cairnsiin, josta otimme lennon seuraavaan kohteeseemme Sydneyhin.

 

Hong Kong–Japani–Australia-Macao–Hong Kong osa 2 (Tokio-Kioto-Osaka)

Japani: Tokio – Kioto – Osaka

Tokio

Seuraava lentopätkä olikin Hong Kongista Tokioon. Olin jo useamman vuoden ihmetellyt, miten  perhetuttumme lentelee Aasiassa aina niin halvalla. Nyt se sitten todentui myös omalle kohdallemme. Koko matkan halvimmat osuudet lennoissa oli juurikin nämä Aasian ja Australian väliset ja sisäiset siirtymät. Ostimme liput HK Expressille ja hintaa niille tuli kahdelta ihmiseltä 2,536 HKD, eli reilusti alle 300 €.

Neljän ja puolen tunnin lento sekä  palvelu lennolla olivat erinomaiset. Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.

Parin viinin ja yli vuorokauden univajeen jälkeen olikin hyvä nukkua tai oikeammin sanottuna torkkua loppumatka. Mainiosti sujuneen lennon jälkeen saavuimme Tokion Hanedan kansainväliselle lentokentälle.

Tokiossa on kaksi suurta lentoasemaa, kaupungin itäpuolella sijaitseva Naritan kansainvälinen lentoasema ja Tokion kansainvälinen lentoasema Haneda.

Noin 30 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalta Hanedalan lentokentältä pääsee keskustaan näppärästi junalla tai bussilla. Matka-aika on n. 30-40 minuuttia. Lentokentältä pääsee Tokion keskustaan joko Tokyo Monoraililla ja Keikyu linjalla.

Ensimmäinen rasti oli vuokrata mukana kannettava oma nettiasema. Niitä vuokrattiin lentokentällä ja myös jotkut hotellit vuokraavat niitä.

Vuokrasimme pienen taskuun laitettavan tukiaseman, jonka sitten palautimme Osakan lentokentän vastaavaan vuokrauspisteeseen kun lähdimme pois maasta. Vehje osoittautui tarpeelliseksi, jos myös välttämättömäksi avuksi Japanin suurkaupungeissa ja metrossa. Vuokrahinta oli reilusta viikosta alle 30 €.

Toinen rasti oli hankkia juna/metrolippu liikkumiseen.

Japani on automaattien maa, myös lippuautomaattien…Olihan niissä jotakin englanniksikin, mutta kyllä siinä hieman apuakin tarvittiin, että saimme ostettua haluamme liput.

Tokion metroverkko on maailman laajin. Siellä liikkuminen lipunhankkimisen lisäksi oli jo itsessään melkoinen seikkailu. Ensi näkemältä metro-ja junakartta näyttää mahdottomalta tulkita, mutta pian sekin alkoi sujua ja kattavan rataverkon avulla oli erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen.

Metrolinjat ovat yksityisiä ja linjaa vaihdettaessa on aina ostettava uusi lippu, ellei ole kaikkien linjojen kattavaa korttia. Kertaliput vaihtuvine hintoineen tuntuivat liian mutkikkailta, joten hankimme tokiolaisen matkakortin eli Suican, jolle pystyi lataamaan arvoa, eikä siis tarvinnut välittää matkojen hinnoista ja yksittäisten lippujen ostamisesta.

Se, mikä meidät tosissaan yllätti,oli että Tokiossa täytyy maksaessa olla käteistä rahaa. Kortit kyllä käyvät joissakin paikoissa, mutta pienemmissä paikoissa, maksuautomaateissa ja monissa kaupoissa pankkikortti ei toimi. Tokio on hintatasoltaan keskihintainen. Toki rahaa saa kulumaan, mutta esimerkiksi monet nähtävyydet ovat ilmaisia, liikkuminen julkisilla liikennevälineillä on kohtuu edullista ja ruokakustannukset riippuvat kulinarismisyyden tasosta.

Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.

Hotellimme APA Hotel Higashi-Nihombashi-Ekimae oli mainiolla paikalla metroaseman vieressä.

Alue oli rauhallinen ja hotelli erittäin hyvä ja melko edullinen. Mielenkiintoisen ja runsaan, tosin kattauksesta aina moninaisiin mielenkiintoisiin ruokalajeihin saakka japanilainen buffee aamiainen saatiin sujuvasti suuhun mukaan varta vasten ostetuilla lusikkahaarukkaveitsi apuvälineillä, jotka osoittautuivat matkan aikana melkoisen käteviksi ja tarpeelliseksi.

Mielenkiintoisilta vessakokemuksiltakaan ei Japanissa voi välttyä. Ja kokeiltavahan se oli kaikki mahdolliset toiminnot, lämmitettävästä istuinosasta aina mitä ihmeellisempiin soiviin, pulputtaviin ja erilaisiin pesutoimintoihin saakka. Kokemus oli …hämmentävä.

Olisimme halunneet ehtiä Tsukijin kalamarkkinoilla pidettyyn kalahuutokauppaan, jonne turisteilla oli mahdollisuus varata paikka, mutta lento ei tullut sopivasti ja kun vielä piti viedä tavarat hotellille, olimme markkinoilla vasta aamu kahdeksan aikaan. Huutokauppa oli siihen mennessä jo ohi.

Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.

Tsukijin kalatorilla oli mieletön väenpaljous ja esillä oli myytävänä mitä ihmeellisempiä mereneläviä, niin raakana kuin ruoaksi valmistettuna. Osa kaloista oli aivan valtavan isoja.

Alue oli myös erittäin laaja ja siellä kului hetkessä monta tuntia.

Kaupungin vilskettä voi hyvin paeta Tokion moniin isoihin puistoihin. Sujahdimme valtavaan Shinjuku Gyoen puistoon, jonka läpi kävellessä päädyimme Harajukuun Meiji pyhäkölle, joka on yksi Japanin isoimmista shintopyhäköistä.

Japanissa oli kesäkuussa mieletön kuumuus ja kosteus. Puisto antoikin mukavasti pientä viilentävää suojaa porottavalta auringolta. Isossa puistossa väenpaljouttakaan ei huomannut.

Seurailimme ihmisiä, nautimme hetken hiljaisuudesta sekä rauhasta ja pääsimme osallisiksi japanilaiseen nimenantoseremoniaan sekä häihin.

Matkoillamme olemme aiemminkin eksyneet kuokkimaan moniin häihin ja pariin hautajaisiin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta ristiäisissä.

Keskustassa oleva maailman korkein torni Tokyo Skytree on suosittu näköalapaikka ja sinne on usein pitkät jonot. Sisäänpääsy näköalatasanteelle maksaa n. 25 €. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, kannattaa Tokyo Sky Treehen ostaa etukäteen skip the line -lippu.

Me hoidimme näköalahomman ilmaisella hissikyydillä Tokyo Metropolitan Government rakennuksen 45 kerrokseen, jonka ilmaiselta näköalatasanteelta sai myös hyvän yleiskuvan ja käsityksen Tokion laajuudesta.

Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.

Sisään astuessa maksat istuinmaksun, johon sisältyy yksi juoma. Sen jälkeen saat istua paikallasi koko illan ja maksat vain juomista. Paikkamaksun suuruus on merkattu baarien ulkopuolelle.

Yhdessä tällaisessa pikku baarissa törmäsimme iloiseen japanilaisseurueeseen, joiden kanssa keskustelu sujui hyvin Google kääntäjän avulla. Juttu luisti ja kaikilla oli mukavaa.

Katsomassa oli käytävä maailman kenties kuuluisin risteys Shibuyan. Risteys ja sen mieletön väenpaljous sekä hallittu kaaos olivat kerrassaan näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Risteyksessä jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Myös Shibuyan tungoksinen juna-asema oli melkoinen kokemus.

Shibuyan on neonvalojen ja mainostaulujen kaupunginosa, jossa kirkkaus valaisee alueen illallakin ja kovaääniset pauhaavat.

Kauppakeskuksia ja tavarataloja on paljon, samoin ravintoloita, peliluolia ja karaokepaikkoja.

Vaikka Tokio on iso ja siellä on tungokseen asti ihmisiä, tuntui Tokio ja koko Japani reilun viikon matkalla kaikin puolin turvalliselta paikalta. Kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa japanilaista arkea ja toimintaa. Myös jonottaminen metroon ja juniin sekä niissä matkustaminen oli melkoinen kokemus.

Mentävä oli myös Akihabaraan, jota voisi kuvailla tietokonenörttien ja valokuvaajien taivaaksi.

Akihabarassa on tavaratalo toisensa jälkeen täynnä elektroniikkaa. Yhteen sellaiseen sitten eksyimme kaksikin kertaa matkan aikana.

Jos matkamme matkatavaramäärä ei olisi ollut rajattu, voin arvata, että mukaan olisi tarttunut muutakin kuin käytössä hyväksi osoittautunut kameratarvikkeille tarkoitettu vetolaukku.

Akihabarassa näkee myös Manga-hahmoja, jotka usein mainostavat jotakin paikkaa tai tuotetta. Hahmoja on liikkeellä monenlaisia, joten katsottavaa riittää.

Paikassa on myös paljon erilaisia pelihalleja, joissa ei saa kuvata, mutta jonne käy tasainen ihmisvirta ja joiden automaattiovien auettua niistä kuuluu melkoinen pelikoneiden pimputus, kilinä ja kolina.

Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.

Temppelille mennään kahden puisen portin läpi, jossa on kuvattavien ja kuvaajien melkoinen suma.

Porttien jälkeen Asakusaan johtaa, Nakamise-dōri katu, joka on täynnä pieniä kauppoja.

Aika tuntuu pysähtyneen Asakusassa ja paikan historia sekä eletty elämä kontrastina sivukujien taustamaisemassa kohti korkeuksia kurottavia kymmeniä ja kymmeniä pilvenpiirtäjiä onkin melkoinen.

Kävimme myös katsomassa Keisarillista palatsia ja sitä ympäröivää puistoa. Taas melkoinen kontrasti – kaunis ja luonnonläheinen ympäristö keskellä sykkivää ja vilkasta suurkaupunkia.

Itse palatsiin ja sen sisäpihalle pääsee vain kahtena päivänä vuodessa, mutta palatsialueen laajalla puistoalueella voi vierailla ihastelemassa maisemia.

Pois lähtiessämme ja tietä ylittäessämme näimme mielenkiintoisen tavan tehdä turistikierros Tokiossa.

Vuokrattavilla mikroautoja muistuttavilla kulkupeleillä turistit ajavat oppaan perässä, kaiken muun vilkkaan liikenteen seassa ympäri kaupunkia. Oli jokseenkin mielenkiintoinen ja vaarallisen oloinen tapa…

Myös Fuji vuorelle voi tehdä päiväretken Tokiosta. Me ihailimme lumihuippuista vuorta juna ikkunasta matkalla Kiotoon, koska matka-aikamme oli sen verran kiireinen, että tällä kertaa Fuji vuori ei mahtunut suunnitelmiimme.

Jo pelkästään Tokion vierailun jälkeen tuli ymmärrys maan niin hienosta ja erilaisesta historiasta ja kulttuurista, että halu vierailla Tokiossakin uudestaan oli hiipinyt mieleemme.

Jos aikoo reissata muuallakin kuin Tokiossa, kannattaa miettiä Japan Rail passin hankintaa. Se on rahaa ja aikaa säästävä tapa nähdä paljon ja matkustaa JR-junilla tai Shinkansen luotijunilla paikkakunnalta toiselle.

Passi pitää hankkia ennen matkaa Suomesta tai muualta Japanin ulkopuolelta, ja se aktivoidaan jollakin JR:n asemalla ennen käyttöä. Passin hinnat vaihtelevat sen mukaan valitseeko 7, 14 tai 21 päivän junapassin. Viikon junapassi olisi maksanut n. 230 euroa.

Passia voi käyttää myös Tokion sisäisessä liikenteessä kaikilla JR-linjoilla. Koska junamatkamme rajoittuivat tällä matkalla kahteen pidempään siirtymään, laskimme että tulee halvemmaksi ostaa pelkät yhdensuuntaiset liput.

 

Kioto

Olimme ostaneet yhdensuuntaiset junaliput Shinkansen luotijunaan. Lippujen hinnaksi tuli hieman yli 100 €/ henkilö, mikä oli aika kallista kun vertaa muuhun liikkumiseen matkamme aikana.

Olisi ollut halvempaa lentää Tokiosta Osakaan, mutta luotijunan vaivattomuus ja kokemus painoivat vaakakupissa.

Junamatka kestää hieman yli 2 tuntia ja junassa on kaikki mukavuudet. Junan vaunut ovat ns. ”hiljaisia” eli siellä on kielletty puhelimeen puhuminen ja oman kännykän media-äänet.

Junaan ostetaan omat eväät mukaan asemalta ja erilaiset sushi yms. muut ”eväspaketit” olivat kuin lahjapaketteja. Kauniisti käärittyjä, taidokkaita rasioita. ”Eväspaketteja” myyviä kauppoja oli juna-asema täynnä.

Junaan odotellessa mennään seisomaan oman junavaunun viivan kohdalle jonoon. Aseman uniformuun puettu valkohanskainen vahti ohjaa asiakkaat jonossa junaan.

Junia tulee ja menee raiteilla ja ne eivät myöhästy sekuntiakaan. Eli 3 minuuttia ennen oman junasi lähtöaikaa voi raiteelle tulla vielä toinen juna, joten älä hosu, menet juuri ja täsmästi kellonajassa olevaan junaan, jotta pääset oikeaan kohteeseen.

Junan istuimet olivat tilavat ja mukavat. Ainoana miinuksena oli, että säilytystilaa matkatavaroille oli tosi vähän. Onneksi suuriosa matkaajista oli pukumiehiä pienen käsiveskan kanssa. Miesten laukut muistuttivat enemmän naisten käsilaukkua kuin tyypillistä salkkua.

Matka kului mukavasti Scrabblea pelaten.

Junassa mieleen tuli, että oliko järkevää valita Japanin kohteiksi kolme isointa kaupunkia. Hetken aikaa ajatuksena oli, että kaikki olisi jo nähty Tokiossa. Ajatusmalli osoittautui täysin vääräksi, sillä kaikki nämä kolme kaupunkia olivat aivan erilaisia ja erilaista nähtävää riitti jokaisessa. Kioto on tunnettu lukusista temppeleistään ja sen erilaisen, vanhaa Japania edustavan ilmapiirin ja arkkitehtuurin vuoksi.

Kioto on matala kaupunki, eikä siellä samanlaista kuhinaa ja vilskettä kuin Tokiossa tai Osakassa. Myös julkisilla kulkeminen on huomattavasti simppelimpää kuin Tokiossa ja Osakassa. Kiotossa on vaatimaton metro, mutta junilla ja busseilla pääsee kaikkialle kaupungissa.

Kiotossa sijaitsee yhteensä neljä keisarillista temppeliä, joista tunnetuin lienee aivan keskustassa sijaitseva Kyoto-gosh. Mikäli haluaa vierailla näissä temppeleissä, on vierailuun anottava lupa Imperial Household Agency toimistosta. Nämä jäivät meiltä väliin.

Kioton temppeleistä tunnetuin on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Lehtikullalla päällystetty temppeli seisoo lammen rannalla, josta sen kultaiset seinät heijastuvat lampeen.

Paviljongin sisälle ei pääse, vaan sitä on ihailtava vain ulkopuolelta. Onneksi polku kiertää paviljongia niin, että sitä pääsee ihailemaan monesta eri suunnasta.

Temppelin alueella on muutakin katseltavaa. Menimme paikalle linja-autolla ja kävelimme pysäkiltä pienen matkan temppelin sisäänpääsyalueelle.

Linja-autokyyti on kätevin ja halvin keino päästä paikalle. Keskusasemalta laituri B3 pääsee bussilla 205 ja B2 laiturilta 101 bussilla aivan lähelle Kinkaku-jiitä. Matkaa bussilla kuluu n. 40 minuuttia, mutta samalla saa melkoisen hyvän käsityksen Kioton kaupungista. Linja-autokyydistä veloitetaan alle pari euroa.

Sisäänpääsy temppeliin on hieman yli 3 € / hlö. Paikan suosion huomasi jo heti puiston portilla ja ”parhailla” kuvauspaikoilla oli hieman ruuhkaisaa, sillä kaikki halusivat tietyn kuvan paviljongista juuri samasta kulmasta. Jonotuksen ja ruuhkan välttämiseksi kannattaa olla liikenteensä mahdollisimman varhaisesta aamusta. Temppeli on auki 9-17.

Kioton kultainen temppeli on toiminut esikuvana hopeiselle temppelille, joka sijaitsee kaupungin laidalla. Sinne emme eksyneet, koska Kiotossa oli niin paljon katsottavaa ja etäisyydet eri kohteiden välillä olivat melkoiset.

Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.

Sinne pääsee joko junalla tai bussilla. JR:n Nara Line junalla pääsee  Inarin juna-asemalle tai sitten voi ottaa Keithan Main Linen, joka ajaa myös Fushimi Inarin asemalle.

Yhdensuuntainen hinta on n. pari euroa.

Fushimi Inarin alue on melko laaja ja se sijaitsee vuoren kupeessa. Vuorelle voi kiivetä ja kiertää sen ympäri, mutta meille riitti nähtävää ihan temppelialueella.

Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.

Pääasiallisesti niissä myyntiin erilaisia ruokia ja juomia.

Vaihtoehtoja oli paistetuista varpusista, kuningasravun jalkoihin tai vaikka jäädytettyihin kurkkutikkuihin. Myös kaikenlaista muutakin oli myynnissä.

Se minkä Japanissa on hauskaa kaikesta ruoasta on tehty muoviset näköismallit, mikä todellakin helpotti kielimuurin ylittämistä ruokaa tilatessa.

Ruokaa valitessa voikin itse arvioida näköismallista ruoan sopivuuden ja sitten vaan valitsee itselleen sopivan annoksen,helppoa ja kätevää:)

Fushimi Inarin alueella on tuhansia oransseja portteja sekä näyttäviä temppelirakennuksia.

Oli melkoinen työ estää sadasosahetkeksi takana tulevien ihmiset eteneminen, jotta tyhjä käytävä saatiin kuvaan. Myös pyhäkön eri rakennukset ovat upeita ja kuvauksellisia.

Fushimi Inari on suosittu vierailu kohde, jossa on aina paljon matkailijoita. Jos mahdollista, kannattaa suunnata paikalle arkipäivänä ja mahdollisimman aikaisin.

Fushimi Inarille ei ole pääsymaksua ja useimmista temppeleistä poiketen se on auki myös illalla.

Kiyomizu-dera sijaitsee hieman sivummalla vuoren rinteellä Kioton yläpuolella. Kiyomizu-deraan johtavalla tiellä ja Gion Geisha-alueen lähistöllä on useita kimonovuokraamoja, joista ihmiset käyvät vuokraamassa kimonon päiväksi käyttöönsä.

Asukokonaisuuteen kuuluu myös meikkaus ja kampaus.

Sadat perheet, pariskunnat ja kaveriporukat olivat pukeutuneet perinneasuihin ja kipittivät kapeissa vaateissaan ja varvastossuissaan ylös mäkeä ja portaikkoa kohti Kiyomizu-derran temppelialuetta.

Sieltä he sitten jatkoivat sipsuttaen matkaa alas Gionin historiallista geisha-aluetta jossa otettiin kuvat autenttisessa miljöössä.

Tämä lysti vei osallistujalta koko päivän, eikä pukujen vuokrauskaan kampauksineen ollut ihan halpaa. Hinta liikkui puvun käyttötarkoituksesta yms. n. 40 € aina 400 € ja ylikin.

Kiyomizu-derrassa oli myös paljon katsottavaa ja sieltä oli hyvät näköalat alas kaupunkiin.

Mielenkiintoinen oli vainajien muistopaikka. Sisäänpääsy alueelle on reilu 3 €.

Parhaiten paikalle pääsee linja-autoilla 100 tai 206.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on alle kaksi euroa. Kiotossa ja Osakassa voi käyttää myös Tokion Suica korttia, joten sen turvin pääsee kätevästi liikkumaan, ilman jatkuvaa miettimistä lipuista. Suicasta maksetun pantin saa takaisin kun sen palauttaa matkan lopussa, paitsi jos sen palauttaa eri kaupunkiin. Eli meidän Suicat jäivät matkamuistoiksi, koska niitä ei voi palauttaa esim. Osakaan.

Me otimme taxin Kiyomizun-derrasta alas Gionin Geisha-alueelle ja hyvä niin, nimittäin matka oli luulemaamme pidempi.

Gionin historiallisella Geisha-alue on hyvin tunnelmallinen ja huokuu historiaa. Alueella on paljon pieniä kujia ja vanhoja taloja.

Varmin tapa nähdä geishoja on osallistua Gion Cornerin esitykseen, jossa geishat esittelevät perinteisiä japanilaisia taiteita. Näitä maksullisia esityksiä mainostetaankin alueella.

Alueella on myös useita teehuoneita, joissa voi nauttia perinteisen japanilaisen teen n. 30 € hintaan. Gion Geisha -alueella on useita hyviä ravintoloita.

Meille sattui ehkä säkä tai sitten oikeita geishoja vierailee turistien iloksi aina silloin tällöin alueella. Oikeat geishat erottaa turisteista monellakin tapaa, yksi selvin merkki on valkoiseksi maalatut kasvot, jalkineet ja puvun materiaali ja tyyli sekä ikä.

Oikeat geishat myös kaikkoavat kameroiden edestä. Näimme niitä useammankin reissullamme, jos nämä edellä mainitut olivat tunnistettavuuden kriteerit.

Yasaka-Jinja pyhäkkö on helppo katsastaa samalla kun käy Gion Geisha -alueella, sillä se on aivan sen vieressä. Alueella on satoja lyhtyjä jotka sytytetään iltaisin ja ne valaisevat pyhäkköä kauniisti.

Pyhäköltä pääsee myös kävelemään Maruyaman puistoon, joka on keväisin suosittu kirsikankukinnan katselupaikka.

Iltaa odotellessamme kävimme Kamogawa joen rantaa ja ihailimme paalujen päälle rakennettuja ruokapaikkoja ja baareja. Tunnelma niissä oli oikein mukava, mutta jotkut paikat olivat myös erittäin kalliita.

Yksi käymisen arvoinen paikka on juna-aseman 15 kerroksessa oleva Happy Garden tai Sky floor, jonne on ilmainen sisäänpääsy ja ihan kivat näkymät yli Kioton. Paikka on vihreä hengähtämiskeidas keskellä kaupunkia.

Nijonin linna sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se oli hyvin lähellä hotelliamme.

Sisäänpääsyn yhteydessä saimme mukaamme englanninkielisen audio-opastuksen, jonka avulla oli helpompi käsittää ja ymmärtää palatsin historiaa ja aluetta.

Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.

Palatsin lattiat rakennettiin tarkoituksella nariseviksi, jotta ääni varoitti nukkuvia asukkaita tunkeilijoista.

Alueella on upeita puutarhoja. Erityisen kaunis on Ninomarun puutarha, jossa lammen kolme saarta on yhdistetty toisiinsa silloilla. Sisäänpääsy linnaan maksoi n. 5 €.

Nishi Honganji temppeli sijaitsi myös aivan kävelyetäisyydellä hotellistamme. Paikka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja hiljaisuudessaan käymisen arvoinen.

Kaunis Karamon portti ja pihan keskellä oleva iso Gingko puu olivat heti alueelle tultaessa katseen vangitsijoita.

Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja osaan rakennuksista pääsee tutustumaan myös sisältäpäin. Paikka kuuluu 16 muun Kioton kohteen kanssa UNESCOn maailmanperintölistalle.

 

Osaka

Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.

Toinen yhtä kätevä vaihtoehto olisi ollut JR:n pikajuna, jonka matka-aika on 23 minuuttia ja hintaa matkalle tulee vain n. 5 €.

Hotellimme Hotel My Stays Sakaisuji-Honmachi sijaitsi hyvällä paikalla, eikä hintakaan kahdelta yöltä ollut paha. Hotelli maksoi 101 €/ 2 yötä ja voikin sanoa, että hinta-laatusuhde oli erittäin kohdillaan.

Veimme laukut hotellille ja jatkoimme matkaa Osaka-johon, samuraiden Osakan linnaan.

Linnan ympärillä oli leveä kaksiosainen vallihauta, jossa oli sightseeing veneitä.

Alue oli myös tosi laaja ja sen muurien kiertäminen ulkokautta vei jokusen hetken. Ylhäällä linnoituksessa oli upea samuraiden linna, jossa toimii nykyään samurai teemaan liittyvä museo.

Linnanpihalla oli kaunis lampi pikkupuistoineen. Linnan pihalle on vapaa pääsy, mutta museoon on maksettava noin viiden euron sisäänpääsymaksu.

Osakassa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten jokaiselle löytyy tästäkin kaupungista jotakin. Otimme metron ja suuntasimme Kaiykanian akvaariolle. Parhaiten paikalle pääsee Chuo Linen metrolla ja pois pitää jäädä Osakakon asemalla, josta on pieni kävelymatka akvaariolle.

Olemme käyneet jos jonkinlaisissa akvaarioissa, mutta en yhtään enää ihmettele, miksi Osakan akvaariota Kaiyukania pidetään yhtenä maailman hienoimmista meriakvaarioista.

En usko, että jatkossa viitsimme kovin moneen enää mennä. Sen verran vaikuttavasta kokemuksesta oli kyse.

Akvaario on iso ja aulasta mennään pitkillä liukuportailla rakennuksen ylimpään kerrokseen, josta sitten laskeudutaan hitaasti altaiden ohi sekä ympäri aina alas saakka.

Rakennuksen keskellä on valtava akvaario, jonka eri kerroksissa elää erilaisia meren eläviä.

Keskusaltaassa uiskentelee mm. valtavia paholaisrauskuja sekä useampi todella iso valashai ja muita hai lajeja.

Lisäksi sivuilla on ”pienempiä” erillisiä altaita ja akvaarioita, joissa on aivan mieletön lajikirjo tarjolla.

Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä, oli akvaariossa tilaa liikkua, eikä valtava väenpaljouskaan tuntunut mitenkään häiritsevältä. Pääsylippu akvaarioon maksoi reilut 18 €.

Akvaarion vieressä pyörii mahtava Tempozanin maailmanpyörä, jonka valaistus ennustaa seuraavan päivän säätä. Valaistuksen ollessa oranssi, on luvassa aurinkoista ilmaa. Vihreä valaistus ennustaa pilvistä ja sininen puolestaan sadetta. Maailmanpyörästä on aivan mahtavat näkymät Osakan lahdelle.

Osakassa on ehdottomasti käytävä Umeda Sky Buildingissä. Paikalle pääsee parhaiten Osaka Station  asemalta, josta on vielä reilun 10 minuutin kävelymatka kohteeseen.

Erikoisen näköisen pilvenpiirtäjän kattotasanteelta avautuvat parhaat näkymät Osakaan. Kattotasanteelle on erillinen n. 12 € pääsymaksu. Sen sijaan kattokerrosta alemmalle kerrokselle pääsee lasiseinäisellä hissillä. Tässä kerroksessa maisemia voi ihailla lasien läpi ja shoppailla.

Tältä tasolta pääsee lasisen käytävän sisällä kulkevilla rullaportailla kerrosta alemmas. Melkoisen hurja tunne korkeuksissa. Ympärillä on vain avointa taivasta ja alhaalla olevaa kaupunkinäkymää silmänkanta-mattomiin.

 

Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.

Rakennuksen alaosassa on maanalaiset markkinat ja ulkopuolella mielenkiintoinen puutarha riisinviljelypalstoineen.

Kävimme juomassa lasilliset aivan Umeda Sky rakennuksen lähellä ja taas saimme hämmästellä kekseliäisyyden valjastamista arkeen. Baarissa työskennellyt tarjoilijanainen ei koskenutkaan rahoihin, koska velotus tapahtui pankkiautomaattia muistuttavan järjestelmän kautta.

Ensin piti koneesta valita, että on täysi-ikäinen asiakas. Sen jälkeen setelit tungettiin automaattiin, joka laski ne ja antoi vaihtorahan takaisin. Raha tallentui suoraan koneen kassakaappiin.

Namban asemalta alkaa usean kilometrin pituinen Dotomborin katettu ostoskatu. Näky ja kokemus on mielenkiintoinen, kun edessä ja takana on tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Osakan kuuluisin paikka, Nipponbashi,  sijaitsee Dotomborin kadun puolessavälissä.

Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.

Matkalla Dotonborin kanava-alueelle jouduimme keskelle munkkien kulkuetta ja pientä pyhättö seremoniaa, jota jäimmekin sitten katselemaan ennen kuin jatkoimme matkaa.

Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.

Yksi tunnetuimmista neonvaloseinän mainoksista on Glico juokseva mies, jonka edestä jokaisen turistin pitää ottaa kuva.

Itse menimme jokiristeilylle, jolta pimentyneessä illassa oli hauska seurata vaihtuvia valomainoksia, joenrantaa vaeltelevia ihmisiä ja erikoisia rakennuksia.

Osakan Namba on myöskin suosittu ravintola ja katukeittiöalue. Dotonborin kävelykadulla sijaitseva Osaka Food Theme Park on helppo paikka aloittaa tutustuminen japanilaisen ruuan makujen maailmaan.

Osakassa on maistettava takoyaki mustekalataikinapalleroita. Vaikka ne eivät ihan TOP 10 makuelämyksiin nouse, oli niiden valmistus ja pyörittely kahdella tikulla mielenkiintoista seurattavaa. Jonoista päätellen mustekapalapallerot ovat paikallisten suosiossa.

Vaikka Osakan kaupungilla on pitkä historia ja se ulottuu Kiotoakin kauemmaksi, oli temppelikiintiö saavutettu.

Alkuperäisenä ajatuksena oli vierailla Shitennō-ji temppelissä, jota pidetään Japanin ensimmäisenä buddhalaisena temppelinä sekä Sumiyoshi Taisha shinto pyhätössä, mutta ne me nyt kuitenkin skippasimme, sillä liika on liikaa.

Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.

Ostaa voi yksittäislippuja tai sitten hankkia ICOCA-kortin, jota myydään metroasemilla. Myös Tokion alueen Suica metrokorttia voi käyttää ja ladata Osakassa.

Kaikki julkiset kattava päivälipun hinta on n. kustantaa 850 jeniä. Millä tahansa liikutkin ja minne tahansa menetkin, joka paikassa on turvallista, siistiä ja järjestelmällistä.

Halvin tapa päästä lentokentälle on hyödyntää Nankai Rapid Servicen junayhteyttä, jossa matka-aika kentälle on n. 40 min. JR Haruka yhteydellä matka kestää n. 30 min.

Osakassa on kaksi lentokenttää. Kansainvälinen lentokenttä Kansai Airport ja kotimaanlentoliikennettä palveleva Itami Airport. Suuntasimme Kansain lentokentälle, josta meillä oli seuraava siirtymälento Australian Cairnsiin. Lentokenttä sijaitsee keinotekoisella saarella, ja sen vuoksi sinne pääsee ainoastaan maksullista siltaa pitkin.

Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.

Kaikki jonottivat kiltisti jättämään laukkunsa ja bookkaamaan itsensä sisään,  niin myös aasialaistaustaiset matkustajat, joiden matkalaukut olivat lattialla auki ja sieltä puettiin lisää vaatteita päälle ja siirrettiin niitä irto kasseihin, jotta matkalaukun painoa saatiin pienemmäksi.

Välillä laukku käytiin punnitsemassa ja kun huomattiin, että laukkujen sisältö, joka oli siis täynnä ruokaa painoi vieläkin liikaa, alettiin ruokatavaroita poistamaan paketeista… ja taas punnittiin. Tätä jatkui ja jatkui. Jokaisella oli ruokaa laukut täynnä.

Tässä kohtaa tuli mieleen Australian rajalla ohjelma, jonka tapahtumat kertovat ruokaa kuljettavista matkustajista.

Kun pääsimme luukulle, oli siellä valtavat kyltit, mitkä asiat ovat kiellettyjä viedä Australiaan. Virkailija vielä kysyi erikseen jokaiselta, että olivathan he tietoisia rajoituksista. Seuraavaksi asiaa kuulutettiin koneessa ja maahantulokaavakkeessa luki isoilla kirjaimilla myös asiasta.

Matka jatkui JetStarin lennolla Cairnsiin. Oli siis aika vaihtaa mannerta.

Hong Kong – Japani –Australia- Macao – Hong Kong osa 1 (Hong Kong)

Hong Kong – Japani – Australia – Macao – Hong Kong

Hong Kong, menomatka

Tämä matka sisältää poikkeuksellisesti vain kolme pidempää junamatkaosuutta. Muutoin liikuimme lentäen tai laivalla. Meillä oli henkilökohtainen syy mennä Australiaan ja siihen samaan sitten ymppäsimme kauan suunnitellun Japanin matkan.

Tämän matkan eri osuudet oli suurelta osin mietitty ja buukattu etukäteen.

Olimme matkassa reilun viisi viikkoa ja lentokilometrejä matkaan kertyi jokunen. Kokemusreppuun kertyi matkalta myös monta elämystä ja kokemusta sekä hieno reissu kaikkineen.

Hong Kong sujahti mukaan matkakohteeksi aikaeron tasauskohteena ja pitkien siirtymien ja lentotuntien katkaisijana.

Vertaillessamme lentohintoja, Finnair osoittautui edullisimmaksi ja kätevimmäksi vaihtoehdoksi suoralla reitillään, mutta myös matka-ajassa.

Matka-ajankohta ei meille ihanteellisesti suuntautunut Etelä-Australian kesään ja lämpöön, vaan Australian koleaan ja kosteaan talveen.

 

Hong Kong

Lensimme heti lomamme alettua juhannuksesta Finnairilla Hong Kongiin. Vaikka itse matka oli aikataulullisesti nopea ja hinnaltaan kilpailukykyinen muihin lentoyhtiöihin verrattuna, ei matkustusmukavuudesta saati laadukkaasta palvelusta kannata tässä yhteydessä puhua.

Lensimme yötä vasten ajatuksena saada nukkua koneessa. Koneen takaosa, jonne meidät oli sijoitettu, oli täynnä meluavia ja röyhkeitä kiinalaisia, jotka rasvasivat itsensä yötä vasten karmealle haisevalla käärmebalsamilla. Itse hajuallergikkona yritin pyytää lentoemäntiä puuttumaan tilanteeseen, mutta kohteliaisuussyistä maamiehiään kohtaan, he eivät voineet sitä tehdä. Ensin väittivät, etteivät haista mitään ja sitten, että eivät näe ko. toimintaa ja lopuksi vaan jättivät asian hoitamatta. Ei auttanut, vaikka muutkin suomalaiset matkustajat asiasta valittivat.

Koneessa oli yksi ainoa huonosti suomea puhuva stuertti muun cabiinihenkilökunnan ollessa kokonaan kiinaa puhuvia. Selväksi tuli, ketä näillä lennoilla palvellaan ja mistä se raha näille reiteille tulee. Kaikki kuulutukset tulivat koneessa joko englanniksi tai kiinaksi, suomeksi tärkeimmät kuulutukset tulivat sentään nauhoitteina. Koneessa tarjottu ruokakin oli sopivasti mietitty aasialaiseksi. Miten lie mahtavat ne matkustajat selvitä, jotka eivät osaa muuta kuin suomea? Ruotsin kieltä puhuvia ei tällä lennolla huomioitu mitenkään.

Kierrellen ja kaarrellen, asiaan kantaa ottamatta Finnairin asiakaspalvelu hieman pahoitellen vastasi kirjalliseen reklamaatioon ja ohitti siten ongelman.  Oli muuten viimeinen kerta kun tuohon suuntaan lennän Finnairilla.

Pääsimme onnellisesti Hong Kongiin melkein 10 tunnin huonosti levätyn yölennon jälkeen. Lentoasema on rakennettu saarelle siten, että sitä ympäröi ihanasti kimalteleva meri.

Hong Kongin lentoasema koostuu kahdesta erillisestä siivestä ja matka näiden välillä tehdään automaattijunalla.

Passi- ja maahantulotarkastuksessa meille annettiin maahantulolupa, joka kerättiin pois maasta lähtiessä. Veimme matkatavarat säilöön lentokenttäsäilytykseen ja lähdimme kiertelemään aluetta koko päiväksi.

Hong Kongin lentokenttä sijaitsee Lantaun saarella ja ajattelimmekin ihan käytännön syistä ja ajallisesti hyödyntää käytettävissä olevan ajan Hong Kongin tuon osan tutkimiseen.

Otimme lentoasemalta taxin ja ajoimme n. 30 km päähän saaren toisella puolella olevaan Tai O kalastajakylään. Taxi maksoi hieman reilun 20 € ja aikaa matkaan kului noin 40 minuuttia.

Taxeilla on omat värikoodit, joiden mukaan heillä on lupa kyyditä asiakkaita. Meidän värikoodi oli sininen, eli taxilla oli lupa ajaa Lantaun saarella.

Matkalla oli hyvä ihailla kauniita maisemia, jotka vaihtelivat ajotien kulkiessa vuorenrinnettä matkalla vuoren toiselle puolelle. Kalastajakylään olisi päässyt myös linja-autolla Tung Chungista, mutta sinne olisi ensin pitänyt mennä lentoasemalta ja näin matkaan olisi tullut ihan turha mutka.

Tai O kalastajakylä on rakennettu pilarien varaan. Osa kylän asukkaista asuu myös veneissä.

Tarjolla olisi ollut veneajeluita asuintalojen kanaaleihin sekä erilaisia retkiä, joilla olisi voinut nähdä vaaleanpunaisia delfiineitä. Päivä oli kuitenkin sen verran utuinen ja sateinen, että veneretket jäivät osaltamme, mutta jo pelkkä kiertely kylässä riitti meille mainiosti.

Paikallisten keskuudessa kalastajakylä on kuuluisa kuivatuista kala- ja äyriäistuotteistaan, joita olikin runsaasti tarjolla. Haju oli myös sen mukainen. Kyläläiset pyrkivät myös pitämään kylänsä mahdollisimman alkuperäisenä, mikä näkyi myös kylän ilmeessä ja tunnelmassa.

Onneksemme paikassa ei ollut juurikaan muita turisteja, vain pari ryhmää tuli meitä vastaan, kun  olimme lähdössä pois.

Tai O on sen verran pieni, että se on nähty muutamassa tunnissa, varsinkaan jos ei aio paikassa syödä mitään.

Me nautimme Nutriletin patukat ja otimme kalastajakylästä paikallislinja-auton, jolla jatkoimme matkaa samalla saarella olevaan Ngong Pingin kylään, jossa on kuuluisa Big Buddha.

Linja-automatka kesti n. 20 minuuttia ja hintaa sille tuli n. kolme euroa.

Patsas on todella iso ja se onkin yksi maailman suurimmista istuvista Buddha patsaista.

Kesäkuussa ilma oli hyvin kosteaa sekä kuumaa ja aika ajoin saimme hakeutua suojaan reippailta, mutta nopeasti loppuvilta sadekuuroilta.

Alueella on kaikenlaista katsottavaa, joista Po Linin luostari lienee yksi tärkeimmistä. Alue on hyvin suosittu turistien keskuudessa ja paikalla taitaa aina olla melkoinen kuhina.

Luostarin rakennukset ovat värikkyydessään ja koristeellisuudessaan erittäin näyttäviä.

Yhdessä temppelin saleista on kullattu kymmenentuhannen kullatun Buddhan Sali, joka on kerrassaan upea näky.

Tarkoituksenamme oli matkata vuorelta alas köysiradalla, mutta ukkosrintaman takia koko iltapäivän köysiratavuorot peruttiin.

Olen tehnyt tuon köysiratamatkan aiemmin ja se on kerrassaan hieno kokemus. Upeat maisemat 25 minuutin köysiratamatkalla jäävät kyllä jokaisen sen tehneen mieleen. Hintaa köysiratamatkalle yhteen suuntaan olisi tullut n. 18 € ja lasipohjaisella cabiinilla hieman enemmän.

Jos vaan mahdollista, kannattaa köysiratalippu hankkia etukäteen koska köysiradalla matkustaminen on erittäin suosittua turistien keskuudessa ja jonottamaan voi joutua helposti reilun tunninkin.

Otimme taxin Ngong Pingistä lentokentälle, jossa nautimme päivällisen ennen seuraavaa lentoa. Ruokailun jälkeen edessä oli vielä samoilla silmillä odottamista muutama tunti ja sitten taas yölennolla kohti Tokiota.

Junailua osa 3: Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

 

Lille

Saavuimme Lillen toiselle juna-asemalle Lille-Flandresille, jonne kulkee muut kuin suurnopeusjunat. Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, mikä oli sijainniltaan mainio paikka.

Olimme yön Lillessä ja nukuimme kerrankin pitkään, ennen kuin lähdimme tutustumaan Lillen nähtävyyksiin.

Joka tiistai, torstai ja sunnuntai järjestetään Lillessä ulkomarkkinat. Tori on täynnä kaikenlaista tavaraa sekä paikallisia ruokia ja paljon ihmisiä. Tori sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella ja sinne kannattaa mennä metrolla.

Vaikka Lille on Ranskan viidenneksi suurin kaupunki, ei se ole keskustaltaan aivan valtavan iso.

Lillessä voi hyvin liikkua jalan tai sitten käyttää kahta automaatti-metrolinjaa, ratikoita tai busseja. Julkisten hinnat vaihtelevat kertalipun 1.65 € päiväpassiin, jonka hinta on alle 5 €.

Lille oli melkoisen likainen kaupunki. Irtoroskaa oli pitkin katuja ja kadunvarsille kerätyissä jätesäkkiröykkiöissä.

Kaduilla oli myös säpinää ja kaikenlaista epämääräistä kulkijaa. Illan pimetessä tuntui hyvältä kulkea vilkkailla ihmisalueilla.

Jos joku paikka olisi pitänyt pudottaa pois matkareitiltämme, olisi se ollut ehdottomasti Lille. Mitään aivan häikäisevää, ei tässä kaupungissa ollut.

Lillen pääaukion ympärillä olevat korttelit ovat kuvauksellisia ja vierailun arvoisia kohteita. Mielenkiintoinen paikka on La Vieille Bourse , joka koostuu 24 pienestä talosta. Talokompleksin sisäpuolella on kaareva sisäpiha, jossa pidetään käytettyjen kirjojen markkinoita. Tässä ehkä kaupungin hienoimmassa rakennuksessa pelataan shakkia ja sisätiloissa on kesäisin erilaisia tanssiesityksiä.

Kaupungin vanha alue, Vieux Lille on myös kaunis ja siellä on jokseenkin paljon katsottavaa. Tosin juuri meidän vieraillessa siellä oli monet kadut revitty auki ja niihin tehtiin jotain parannustöitä. Ilmankin ollessa hieman sateinen, ei vanhakaupunkikaan onnistunut täysin vakuuttamaan meitä.

Vanhojen rakennusten lisäksi vanhasta kaupungista löytyy designer-kauppoja, erinomaisia ravintoloita sekä moderni katedraali, Cathédrale Notre Dame de la Treille.

Town hall ja Belfery torniin pääsee kiipeämään 400 rappusta pitkin tai sitten sen näköalapaikalle voi hurauttaa hissillä, kunhan on ensin kavunnut 100 ensimmäistä rappusta hissitasanteelle. Torniin päästäkseen pitää pulittaa 6 € maksu.

Erikoinen mutta mielenkiintoinen museo, La Piscine Museum sijaitsee vanhassa uimahallissa. Rakennus itsessään on jo nähtävyys ja käymisen arvoinen paikka.

Museolle kannattaa ottaa metro 2 ja jäädä pois Gare Jean Lebas asemalla. Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä, haluaako nähdä pysyvän vai vaihtuvan näyttelyn. Hinta jää kuitenkin kaikkineen alle 10 €.

Lilleen on saatavilla myös Citypassi, jonka hinta olisi ollut 25€/ hlö / päivä.

Kuten muidenkin isojen kaupunkien citypassiin, kuului tähänkin sisäänpääsy moniin nähtävyyksiin, julkisten liikennevälineiden käyttöoikeus maksutta  ja alennuksia kaupoista ja ravintoloista. Citypassin hinta oli ihan kohtuullinen, jos haluaa esim. vierailla Lillen monissa museoissa ja taidepaikoissa.

Lillestä jatkoimme matkaa Amienssiin, jonne IC-junalla pääsee puolessatoista tunnissa.

Gare de Lille-Europe asemalta liikennöivät pääasiassa Eurostar- ja TGV-suurnopeusjunat, mutta myös joitakin paikallisjunia.

Meidän juna lähti viereiseltä Lille-Flandresil asemalta. Olimme ostaneet lipun ennakkoon ja halusimme tiedustella voisiko lipun vaihtaa aikaisempaan junaan. Arvatkaapa vaan saimmeko apua englanniksi – emme.

Ongittuamme tiedon joltakin englantia osaavalta, vaihdoimme matkasuunnitelmaa. Aikaistetulla lipulla pääsimme Amienssiin ja  matka taittuikin mukavasti. Junalipuille tuli hintaa tälle siirtymälle 22 €/hlö.

 

Amiens

Otimme päiväjunan Amienssiin. Junamatka kesti vähän reilun tunnin ja maksoi kahdelta 44 €. Sää sattui myös tälle päivälle harmaan sateiseksi ja menimme syömään sadetta pakoon juustolautaset ja juomaan viinit. Sateen jatkuessa teimme uuden suunnitelman illalle ja jatkoimme matkaa hotellille. Ikääntyvien reilaajien jalat saivat lepoillan.  Ei kun perinteinen iltapala kehiin.

Aamulla sää oli edelleen harmaa, mutta onneksi ei sateinen.Ei kun kamera kantoon ja turisteiksi kadulle. Päivän kuluessa sää muuttuikin aurinkoiseksi ja välillä piti takki ottaa pois, kun tuli niin kuuma.

 

Amienssin kuuluisa katedraali, Cathédrale Notre Dame kuuluu UNESCOn maailman perintölistalle.

Katedraalissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraalin lattiassa on mustavalkoinen kahdeksan-kulmainen, 234 metrin pituinen labyrinttikuvio, jonka arvoitusta voi selvitellä, tai sitten vaan antaa olla. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jos haluaa tutustua paremmin katedraaliin, voi käydä vuokramaassa audioguiden neljällä eurolla läheisestä Amiensin matkailutoimistossa.

Katedraalin torniin johtaa 307 askelmaa ja sinne voi halutessaan kiivetä. Lippu torniin maksaa 6 € ja aarrekammioon 3,50 €. Itse katedraaliin pääsee ilmaiseksi. Aarrekammioon tehdään opastettuja kierroksia vain kahdesti päivässä. Aamulla kolo 11 ja iltapäivällä klo 14.30. Meidän aikatauluun nuo ajat eivät sopineet, joten aarteet jäivät näkemättä.

Katedraalilta lähtee kävelyreitti vanhaan kaupunkiin, jossa riittää ihasteltavaa.

Joella on aina lauantaisin markkinat, mikä olisi varmaankin ollut kiva kokemus. Perinteisesti pukeutuneet myyjät myyvät tuotteitaan veneistä ja paikalla on paljon ihmisiä.

Vanhassa kaupungissa söimme lounaan valitsemalla sen ilman yhteistä ymmärrettävää kieltä. Pienellä jännityksellä odottelimme liha- ja kala-annoksiamme. Google kääntäjälläkään ei aina tiedä, mitä saa.

Englantia ei oikein tahdota näissä paikoissa puhua ja kumma kyllä, edes ruokalistaa ei ole käännetty englanniksi. Ruoka oli ihan ok ja paikka viihtyisä.

Maison de Jules Verne museo on hieman perinteestä poikkeava museo. Ei ehkä niin mielenkiintoinen kuin olimme odottaneet. Pääsylippu sinne  maksoi 7,50 € ja audioguide maksoi erikseen 2 €.

Hauskuutta tuo myös vanhassa kaupungissa oleva marionettiteatteri Chés Cabotans d’Amiens, jonne aikuistenlippu maksaa 10 €.

Amiensissa on mahdollista myös mennä Sirque Jules Verneen joka on sirkuksen ja kansallisen katutaiteen varsinainen keskus.

Melkoisen vaatimattomaan Beffroi d’Amiens torniin ja kirkkoon maksaa yhteislippu 6 € ja pelkkään torniin pääsee kapuamaan neljällä eurolla. Aivan rautatieaseman vieressä kohosi Tour Perret, joka on yksi Euroopan ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä. Rautatieaseman ympärillä pörräsi paljon epämääräisiä kulkijoita. Muutenkin paikka vaikutti melko kulahtaneelta.

Junalippukäytänteet vaihtelevat myös maiden sisällä. Täällä oli otettu käytäntöön systeemi, jossa konduktööri tsekkaa junaliput ja jos sitä ei ole, seuraavalla asemalla odottaa melkoinen joukko turvamiehiä, jotka nappaavat liputtomat kiinni ja aloittavat asian selvittelyn. Olihan melkoinen esitys tuokin.

 

Rouen

Saavuimme päivällä Rouenin Rive  Droite asemalle. Junia kulkee noin puolestatoista tunnista aina melkein neljään tuntiin Amienssin ja Rouenin väliä.

Kannattaa siis katsoa mihin junaa hyppää ja montako vaihtoa matkalle tulee. Myös suorat junat kulkevat tätä väliä hitaasti pysähdellen tai nopeasti ja suoraan.

Olimme varanneet lipun nopeaan 1½ h junaan. Junamatkan hinnaksi tuli 42 € kahdelta ihmiseltä.

Kävellessämme hotellille, jonne oli matkaa n. 600 m, vastaan kipitti rotta – jo toisen kerran Ranskassa ja keskellä päivää. Hyvä että slaagia en saanut, noh, askel taittui  ainakin ripeämmin ja jonkun tietty tutkakatse herkistyi jälleen.

Myös tämä kaupunki oli melkoisen paskainen. Jätteitä pusseissa siellä täällä kauppojen edessä ja asunnottomia parkkeerasi illaksi käytäväaukkoihin telttoineen ja pahvilaatikoineen. Ei tehnyt mieli mennä sivukujille ….

Rouenissa on paljon kirkkoja ja siellä puhutaankin kirkkokorttelista. Kaupungissa on kuulemma yli 50 uskonnollista rakennusta. Tämä on helppo uskoa kun katsoo kirkkoja, kirkkojen vieressä. Eikä mitään ihan pieniä pytinkejä.

Rouenin katedraali Cathédrale Notre-Dame on ehdottomasti kaupungin kaunein kirkko. Katedraaliin pääsee sisälle ilmaiseksi. Iltaisin sen julkisivuun heijastetaan valoshow, jossa on vaihtuva teema.

Toinen upea kirkko on St-Maclou Church ja Cathedral Squar. Kumpaankin kirkkoon pääsee sisään myös ilmaiseksi. Suurin osa Rouenin suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsee kaupungin kävelyalueella, jossa on viehättäviä puurakennuksia sekä astronominen kello Gros Horloge. Rakennukseen pääsee vierailemaan 7 eurolla ja ylhäältä tornista on upea näköala kaupungin ylle.

Rouen on täynnä kahviloita ja ravintoloita, joissa on kiva istahtaa juomaan vaikkapa Normandian alueen paikallista omenasiideriä tai omena calvadosta.Rouen on myös sen verran pieni kaupunki,että siellä pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin. Myös kaupunkipyörät näyttivät olevan suosiossa.

Seine- joki halkoo Rouenin kaupunkia jakaen sen kahteen osaan. Joenrannassa on bulevardi, jolla on myös ravintoloita ja baareja. Rantabulevardi on myös erityisesti ulkoilijoiden suosiossa ja siellä näkeekin paljon juoksijoita ja pyöräilijöitä. Itse rantabulevardi ei kylläkään ole kummoinen.

Rantabulevardilla sijaitsee näyttelytila, jossa on kuuluisa Panoraama XXL. Se on 35 metriä korkea panoraamakuva, jonka teema vaihtuu noin kerran vuodessa. Näyttelytilassa on useita eritasoisia korokkeita, joilta kuvaa voi ihailla.

Rouenissa oli paljon katseltavaa. Siellä oli upeita vanhoja rakennuksia ja kauniita kirkkoja, joissa oli esillä paljon erilaista taidetta.

Päiväsaikaan Rouen olikin oikein miellyttävä paikka. Katukuvassa näkyi myös paljon turisteja, vaikka varsinainen turistiaika ei olutkaan vielä alkanut.

 

Pariisi

Vuorossa oli viimeinen etappi, Pariisi.

Päivällä jatkoimme Paris Saint Lazare juna-asemalle, jonne matka kesti  1½ h. Hintaa matkalle tuli 20 € / 2 henkilöä.

Pariisissa olemmekin vierailleet aiemmin, joten nyt perinteiset nähtävyydet jäivät väliin. Olimme ottaneet hotellin läheltä Gare du Nord juna-asemaa, josta oli kätevä liikkua niihin paikkoihin, joihin olimme ajatelleet menevämme. Myös lentokentälle pääsee tältä asemalta kätevästi.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pariisin lähellä olevaan Chantilly linnaan. Linnaan pääsee junalla Gare du Nord asemalta.

Junalipun yhteydessä voi ostaa jo valmiiksi lipun linnaan. Lippu sisältää vierailun linnaan, linnan puistoon ja kuuluisille hevostalleille ja siellä pidettäviin esityksiin. Yhdistelmälipun hinta  oli 25 € / henkilö.

Isoin ja työläin homma koko päivän liikkumisessa oli hankkia tuo yhdistelmälippu, jota emme olleet ostaneet netistä ennakkoon. Testattua tuli useamminkin neuvontapisteen englannin kielentaito, kun sieltä tylysti vain ranskaa puhuen ohjattiin paikasta toiseen.

Yhdestä paikasta sai yhden tiedon ja toisesta ehkä toisen. Muutama muukin samalla asialla ollut turisti pudisteli päätään ja ihmetteli kielitaidottomia ja erittäin, ei palveluhenkisesti turisteja kohtelevia asematyöntekijöitä.

Juna kulkee Pariisista Chanttillyyn 25 minuutissa. Junasta jäädään Chantilly-Gouvieux asemalla, jonka sivusta bussiasemalta kulkee lyhyen väliajoin bussi no 15 linna-alueelle. Linnaan pääsee myös kävellen oikaisemalla puistoalueen poikki ja kulkemalla laukkaradan vierestä. Kävellen matka vie n. 20 min. Linna on auki yleisölle klo 10-18.

Paikka on muuten se missä 007 ja kuoleman katse on kuvattu. Bond vierailee linnassa konna Max Zorinin kutsuilla osallistuen laukkakilpailun katsomineen, pyiden metsästykseen ja nuuskimiseen noilla kuuluisilla hevostalleilla.

Linna ei ole kovin iso ja talleille ei ollut asiaa allergian takia. Linna oli kyllä hieno, mutta eihän mikään vedä vertoja Versaillesin jälkeen, jossa vierailimme muutama vuosi sitten.

Takasin tullessamme ajoimme läpi pienen Chanttilyn todetaksemme, että itse kaupungissa ei ole mitään katsottavaa.

Toinen kohteemme Pariissa oli Palais Garnierin vanha ooppera, joka oli kerrassaan upea vierailukohde.

Oopperarakennuksen ulkopuoliset portaat täyttyivät auringosta ja katutaiteesta nauttivista ihmisistä.

Mikäli mielii opastetuille kierroksille, kannattaa lippu ostaa ennakkoon. Kierroksia järjestetään rajoitetusti ja ovelta niitä on harvoin enää saatavilla.

Oopperassa myös harjoitellaan säännöllisesti ja siksi kannattaakin selvittää Oopperan omilta kotisivuilta mahdolliset poikkeamisajat vierailuun liittyen.

Sisäänpääsyn lippujonon voi ohittaa hakeutumalla suoraan kassa-alueen takana oleville automaateille, josta voi näppärästi ostaa itse sisäänpääsylipun.

Paikalla ei ollut mikään karmea ryysis, mutta paikalla oli taas muutama selfiekeppikiinalainen, joille selffieiden ottaminen mitä kummallisemmissa keikistelyasennoissa oli varsinainen aikasyöppö. He kun valloittivat kuvaukselliset kohteet todellakin itsensä kuvaamiseen. Kävivät muuten välillä veskissä vaihtamassa vaatteita ja palasivat uudestaan samoille kuvauspaikoille. ARGH…..

Vieraillessamme oopperassa siellä oli balettiharjoitukset, minkä takia sali oli aina välillä kiinni ja pimeänä. Kun salia pääsi harjoitustaukojen välissä kuvaamaan, ryysis oli melkoinen.

Rakennuksesta löytyy myös oopperamuseo, jossa näytillä on vaikuttava kokoelma esiintymisasuja, piirustuksia, sekä näyttämökulisseja.

Pakko oli pyöriä vielä kaupungilla ottamassa muutama iltakuva. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta silti meno oli rauhallista.

Seineä pitkin kulkee nauhana erilaisia jokiristeilyjä joista voi ottaa kuvia ja ihastella Pariisin nähtävyyksiä. Suosittuja ovat aina olleet myös erilaiset illallisristeilyt.

Uutuutena törmäsimme paranneltuun versioon tästä. Kaksikerroksisen Bustronome bussi, jonka yläosassa nautitaan illallinen samalla kun sen Hop on Hop off bussin tyyliin kiertää Pariisin nähtävyydet. Uutta innovaatiota:) Sen verran asia jäi minua kaivelemaan, että selvittelin illallisbussin hintatasoa. Hintataso on 100 €/ hlö illallispakettina, eli aika samaa luokkaa samantasoisen illallisristeilyn kanssa. Risteilyillä on toki valtava tarjontaero ja niitä saa myös huomattavasti huokeammin kuin sadalla eurolla.

Samalla selvityksellä ilmeni, että vastaavanlaista toimintaa on Busburgerilla, jonka bussissa voi nauttia kierroksen aikana herkullisia burgeraterioita.

Ajoimme vielä illan päätteeksi Trocaderon metroasemalle, jonka lähellä on paras Eifel tornin ihastelu- ja kuvauspaikka.

Paikka oli täynnä nuorisoa ja kuvia ottavia turisteja. Myös kaupustelijat olivat myymässä erilaista vilkkuvaa ja välkkyvää matkamuistoa. Uutuutena kadulle oli myytäväksi ilmestynyt  kankaan päälle levitettyjä juomia, kuten olutta, limua ja viinejä. Kätevästi ne virkavallan ilmaannuttua paikalle tungettiin ämpäriin ja riepu heitettiin ämpärin päälle.

Tähän kohtaan on pakko kirjoittaa, että tämä iltakuva Pariisin Notre Damesta on otettu vain kaksi päivää ennen sen kohtalokasta tulipaloa.

Kauniiseen keväiseen iltaan olikin hyvä päättää tämä kiertomatka ja suunnata hotellille, ennen seuraavan päivän kotiinpaluuta.

 

Junailua osa 2: Antwerpen – Brugge – Gent

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Antwerpen

Delfistä suuntasimme kohti Antwerpeniä ja samalla vaihdoimme tyylikkäästi Belgian puolelle. Junaa piti vaihtaa pienellä matkalla kahdesti. Ensimmäinen vaihto oli Bredassa ja toinen vaihto Antwerpen-Berchemissä.  Matka vaihtoineen kesti tunti 50 minuuttia.

Juna saapui Antwerpen Centraalin kuuluisalle juna-asemalle, joka komeilee useallakin listalla maailman kauneimmista juna-asemista, eikä turhaan. Hieno tuo juna-asema olikin.

Sen verran rupesi matka-askel painamaan, että, otimme juna-asemalta taxin hotelille. Viisas valinta tuossa kohden, sillä matkat ovat Anterwenpenissä pitkiä. Antwerpen on iso kaupunki. Jos liikkuu vain keskustan turistipaikoilla, selviää jalkapatikoinnilla. Jos taas tarvitsee liikkua kauemmaksi, täytyy turvautua joukkoliikennevälineisiin.

Lähdimme kuten tavallista, aamulla liikkeelle ja ihmettelimme vanhaan kaupunkiin liikkuvaa ihmisvirtaa. Asia selvisi pian.

Ihmiset valuivat alas Gote Markt aukiolle, jossa oli isot standit ja melkoinen hulina. Paikalla esiteltiin Belgian ympäriajoihin osallistuvat pyöräilytallit.

Ei mikään ihan pieni tapahtuma. Neljä helikopteria kiersi  aluetta ja kymmenisen kuvausryhmää lähetti suoraa tv-lähetystä ympäri Keski-Eurooppaa. Kaikki alueen kuppilat + pari erikseen pystytettyä juomapaikkaa olivat kiireisiä.

Ihmiset nauttivat aurinkoisesta aamusta ja hyvästä tunnelmasta. Me myös – muiden mukana.

Gote Markt -aukio on Antwerpenin sydän ja sitä ympäröivät useat historiallisesti arvokkaat ja kauniit rakennukset. Grote Marktissa pääsee myös suoraan Antwerpenin vanhaan kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa on myös paljon mielenkiintoisia pikkuliikkeitä. Tärkeässä osassa on Antwerpenin kaupungintalo sekä Ornate Brabo suihkulähde. Tällä kertaa ne kuitenkin esittivät sivuosaa, sillä pyöräkisat varasti koko shown.

Antwerpenin katedraali Onze-Lieve-Vrouwekathedraal – Jumalaäidin katedraali on Benelux-maiden suurin goottilaistyylinen kirkko, jonka kirkontorni on Benelux-maiden korkein.

Katedraali näkyy jo kaukaa. Sisäänpääsy katedraaliin on 6 €.

Toinen näkemisen arvoinen kirkko on Sint-Pauluskerk joka on auki vain rajoitetun ajan päivästä. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy. Saint James‘ Church sisäänpääsy on 3 €.

Museum aan de Stroom eli MAS on yksi Antwerpenin monista museoista.

Museon kattoterassilta on upeat näkymät koko kaupungin yli ja sinne on vapaa pääsy.

Yhdeksi merkittäväksi turistikohteeksi on tullut St. Annan alikulkutunneli, jota pitkin pääsee Schelde-joen toiselle puolelle. Joen alittavaan tunneliin pääsee joko hissillä tai alkuperäisiä puisia rullaportaita pitkin.

Rubenshuis piti käydä katsomassa, vaikka sisälle emme mennetkään.

1, 2 tai 3 päivän Antwerpenin City Card voi olla hyvä vaihtoehto, jos aikoo liikkua alueella paljon ja hyödyntää Antwerpenin museotarjonnan.

Kortilla pääsee liikkumaan ilmaiseksi myös julkisissa kulkuneuvoissa.

Antwerppenissä on myös useita paikallisia toreja, joissa on kiva vierailla. Theaterpleinin eksoottiset markkinat, Vrijdagmarktissa vintagemarkkinat ja tai luomutuotteiden Bio-markkinat tarjoavat jokaiselle jotakin.

Se, mitä pienestä Steenin linnasta on jäljellä, oli juurikin korjauksessa, joten sinne emme päässeet. Enemmän sitä olisi ehkä voinut ihailla ulkoa- kuin sisältäpäin, mutta nyt pussitettuna jäi tuo komistus kokonaan näkemättä.

 

Brugge

Aamupäivällä otimme paikallisjunan Bruggeen. Junia menee noin puolen tunnin välein ja junakyyti vie aikaa noin 1½ h. Lipun hinta asemalta ostettuna oli 15 €.

Hotelimme Martin’s Brugge sijaitsi todella hyvällä paikalla, aivan kaupungin vanhassa keskustassa. Juna-asemakin olisi ollut kävelyetäisyydellä, mutta koko päivän käveltyämme ajoimme hotellin ja juna-aseman välin taxilla. Hinta oli n. 8 €/suunta.

Bruggen kaunis keskusta ja keskustan kanavat ovat parasta Bruggea. Täällä kannattaakin ehdottomasti tehdä 10 € hintainen kanaaliristeily.

Kanaaliristeily kestää ½ h ja siinä saa hyvän kuvan kaupungista ja sen nähtävyyksistä.

Kaupungin keskusaukio on Markt. Aukolla on Belfort kellotorni, jonne pääsee kapuamalla 366 askelmaa. Matkalla voi ihastella pieniä huoneita, jossa on erilaisia näyttelyitä.

Torniin oli valtava jono, joten kannatta ehkä suunnitella ajankohta aikaiseen aamuun tai myöhempään päivää. Hintaa tornivierailulle tulee 12 € henkilö.

Bruggessa oli muutenkin paljon väkeä.  Paikalla oli kymmenittäin pelkkiä turistibusseja, jotka oli pysäköity hieman kaupungin ulkopuolelle.  Burg aukio on suosittu terassi, ravintola ja kahvila-alue.

Aukiolla sijaitsee Basiliek van het Heilig Bloed eli Heilig-Bloedbasiliek kirkko, joka on vierailun arvoinen paikka.

Itse kirkkoon on vapaa pääsy, mutta aarrekammioon päästäkseen pitää maksaa 2,50 € sisäänpääsy. Aarrekammio ei ollut kummoinen.

 

Kirkossa väitetään olevan Kristuksen verta.

Sitä pääsee ihailemaan luikertelevassa jonossa odotellen ja H-hetkellä vilaukselta, tarkasti valvottujen silmien alla ja lasin takaa. Kuvia verestä ei saa ottaa.

Aukion laidalla on myös Stadsbestuurin kaupungintalo, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Vierailunhinta on 6 €.

Bruggessa on myös pari museota taiteenystäville kierrettävänä. Suosittu paikka käydä katsomassa taidetta on myös Onze Lieve Vrouwekerk kirkko, jonka yhteydessä on Michelangelon pieni Madonna ja lapsipatsas. Sisäänpääsy kirkkoon on 6 €.

Brugge on tunnettu suklaakaupunki, mikä näkyy myös kaupungissa. Suklaalla on kaupungissa oma museonsa Choco Story, jonne pääsee 9,50 € lipulla. Yhdistelmälipulla, jonka hinta on 14,50 € voi tutustua myös ranskismuseoon, jossa tuodaan hyvin esille ranskanperunoiden oikea kotimaa.

Unohtaa ei sovi belgialaisia vohveleita, joita oli pakko maistaa.

Brugge on olutkaupunki. Turistien on mahdollista vierailla De Halve Maan panimossa, jonne sisäänpääsy on 16 €. Hintaan sisältyy audioguide ja olutmaistiaiset.

Keskusaukiolla olevassa olutmuseossa voi myös halutessaan piipahtaa. Olutmuseossa annetaan tärkeää informaatiota oluen historiasta ja opitaan erilaisista panimotuotteista.

Bruggessa on paljon erilaisia museoita, jotka varmasti olisivat kiinnostavia, jos vaan olisi aikaa kierrellä joka paikassa.

Paras tapa liikkua Bruggessa on kävely. Kaupungin keskusta on kohtuullisen pieni joten julkisten liikennevälineiden käyttö ei ole tarpeellista. Kaupungin kadut ovat osittain mukulakiveä, joten kannattaa panostaa hyviin jalkineisiin.

Brugge oli kivan sympaattinen ja siisti kaupunki, jossa oli kylläkin paljon turisteja, mutta silti kaupunki oli onnistunut säilyttämään turvallisen ja leppoisan tunnelman. Iltavalaistuksessa kaupungin todellinen kauneus tuli hyvin esille.

 

Gent

Bruggesta jatkoimme pienellä 20 minuutin siirtymällä Genttiin. Gentin juna-asema Gent-Sint-Pieters oli hieman kauempana vanhasta historiallisesta keskustasta. Kätevästi keskustaan pääsee ratikalla 1, asemalta 2. Kertalipun hinta on 3 € ja jos takaisinpäin tekee saman matkan, ei 8 € päivälippua kannata hankkia.

Heti juna-asemalla selvisi, että tässä mestassa kannattaa pitää huoli tavaroistaan. Puolet matkatavaroiden säilytyslokeroista oli, rikki. Raha piti olla kolikkoina ja tyly asenne iski vastaan vaihdettaessa seteleitä kolikoiksi.

Raitiovaunua odotellessa lippuautomaattien edessä pyöri romanialaismies, joka näppärällä ”työkalulla” häpeilemättä putsasi automaatin tasaisin välein.

Muutenkin kaupunki oli täynnä kaikenmaailman haahuilijaa ja paikka oli paljon epäsiistimpi kuin esim. naapurikaupunki Brugge.

Gentin vanhakaupunki on sen verran pieni paikka ja keskusta on pääasiassa kävelykatuja, joten siellä selviää hyvin jalan.

Genttiin on saatavissa 48 h Citycard, jonka hinta on 30 €, mikä ei ole ihan kauhean arvokas, varsinkin, kun hintaan sisältyy julkiset kulkuneuvot ja mahdollinen pyörävuokra. Pyörästä tosin maksetaan lainattaessa pantti, mutta sen saa takaisin kun palauttaa pyörän. Citycardilla pääsee maksutta kaikkiin Gentin nähtävyyksiin ja saa käyttää vesibussia maksutta.

8,30 € kanaaliristeily antaa myös  aivan erilaisen kuvan kaupungista ja sen kanaalien varsille levittäytyneestä rakennuksista. Tosin kanaaliristeily ei ole niin hyvä kuin Bruggessa.

 

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Gravensteenin linna, jonne sisäänpääsymaksu on 10 €.

Jos sisälle ei halua mennä voi komeaa linnaa ihailla ulkopuolelta, monesta eri suunnasta.

Saint Bavon katedraalissa kannattaa ehdottomasta käydä ihailemassa Van Eyckin veljesten maalaamaa alttaritaulua sekä muita sen taideaarteita. Kappeliin on erillinen lippu.

Alttaritaulun ulkopaneelit taitetaan sisäänpäin joka päivä klo 12.00 ja ne avataan taas klo 13.00, jolloin on mahdollista ihailla myös ulkopuolisia paneelin osia. Voitte vain arvata onko paikalla paljon ihmisiä.

Katedraalin ulkopuolella kohoaa 1300-luvulla rakennettu kellotorni, jonne pääsee kiipeämään muutaman euron pääsymaksulla.

Belfery torniin  pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan Genttiä ylhäältäpäin. Hinta kirkkoon ja torniin on 8 €.

Gentissä on aivan ihana vaan vaellella ja katsoa ympärillä olevia kauniita rakennuksia. Vielä ihanampaa se olisi ollut, jos sää olisi meitä tuolla matkalla suosinut.

Nyt monet kauniina aurinkopäivänä  varmasti täynnä olevat terassit huokuivat tyhjyyttään.

Gent onkin melkoinen ulkoilmamuseo ja mikä käsittämätöntä keskustassa oli kirkkoja kirkon vieressä.

Gentissä oli myös paljon suklaapuoteja ja ihania erilaisia kojuja , autoja ja kärryjä, joista sai ostaa suklaata, karkkia ja ranskiksia sekä muuta syötävää.

Gent on myös yksi katutaiteen keskus ja kaikenlaista katutaidetta olikin esillä siellä sun täällä.

Myöhempään iltapäivästä otimme junan kohti Lilleä, jonne menimme yöksi.

Tämä oli taas yksi näistä matkan virhearvioista. Gent olisi ollut paljon kauniimpi iltakuvauskohde kuin Lille.

Junamatka Lilleen kesti 1½ h ja hintaa sille tuli alle 18 €. Olimme varanneet tälle matkaosuudelle junalipun erikseen, koska matkustimme työmatkalaisten kanssa ja halusimme varmistua siitä, että saisimme junakyydin sopivaan ajankohtaan. Junia kulkee Gentin ja Lillen väliä n. joka toinen tunti.

Päätimme lähteä Gentistä tuntia ennen suunniteltua ja varmistettua aikataulua. Emmepä huomanneet huomioida lipunvaihdossa sitä, että joka toinen juna on hitaampi ja siinä pitää tehdä vaihto. No se aikataulunnopeutus menikin sitten siinä, kun missasimme junanvaihdon ja ajelimme pari aseman väliä sivuun…. matkailu avartaa:)

Junailua osa 1: Amsterdam – Harlem – Haag – Delft

Amsterdam – Harlem – Haag – Delft – Antwerpen – Brugge – Gent -Lille – Amiens – Rouen – Pariisi

Selvittelimme ennen matkaa, miten päässee helpoiten ja kustannustehokkaasti liikkumaan junalla Beneluxmaissa. Beneluxpassi osoittautui kalliiksi vaihtoehdoksi matkustaa junalla Belgiassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa. Eurail Benelux-lippu on saatavilla 3, 4, 5 tai 8 matkapäiväksi yhden kuukauden sisällä kohteessa Benelux-maat.  3 pv maksaa 145 €, 4 pv  175€, 5 pv 203 €, mikä on kallista, sillä siirtymät alueella ovat todella lyhyitä ja paikallisjunat kulkevat sujuvasti ja tiheään sekä halvalla alueen sisällä.

Vaihtoehtona oli myöskin Eurail Pass Benelux-Ranska yhdistelmä, mutta sekään vaihtoehto ei meidän reittivalinnassa tullut halvemmaksi. 4 pv 2 kk sisällä olisi maksanut 257 €, 5 pv 2 kk sisällä 290 € ja 6 pv 319 €. Kaikki suurnopeusjunat kun vaativat vielä erillisen paikkavarausmaksun, joka sitten olisi vielä nostanut lipun hintaa merkittävästi. Lisäksi meillä oli käytössä +60 alennukset, jotka joillakin reittiosuuksilla laskivat yksittäisiä hintoja merkittävästi.

 

Harlem

Saavuimme Schipoin lentokentälle, josta ostimme liput suoraan jo Harlemiin sekä Haagiin saakka.

Huruttelimme ensin junalla Amsterdamin Centraal asemalle, jossa piipahdimme ulos asemalta tarkastamaan tutut maisemat ja juomaan yläkerran ihanaa ravintolaan matkan alkajaisviinit. Siitä sitten jatkoimme suoraan Harlemiin.

Amsterdamista Harlemiin pääsee paikallisjunilla, joita kulkee yhtenään paikkojen välissä. Junat lähtevät Amsterdamin juna-asemalta.

Yhdensuuntaisen lipun hinta on 4,50 €, mutta jos ottaa yhdistelmälipun, jonka hinta on 12,20 € voi matkustaa paikallisjunilla minne haluaa päivän aikana. Meille lipun hintaa tuli hieman tuon yli, koska ostimme lipun Schipolista suoraan Harlemiin ja siihen ei voinut yhdistää lippua Haagiin. Joka tapauksessa, koko pätkä Haagiiin saakka maksoi noin 16 €/ nenä.

Hollannissa kannattaa varata kolikoita mukaan, koska lippuautomaatit toimivat ainoastaan kolikoilla. Lippupisteistä voit toki ostaa myös liput ja silloin käy muutkin maksuvälineet.

Matka Harlemiin junalla kestää n. 20 min. Harlemin juna-asema sijaitsee kaupungin reunalla.

Harlem sijaitsee lähellä merta ja sieltä pääsee helposti Zandvoortin ja Bloemendaalin rannoille, minne emme suunnanneet huhtikuun alussa.

Harlemin kaupungin sydän on Grote Markt keskustori, jossa pidetään viikonloppuisin ruokamarkkinoita.

Aukiolla sijaitsee myös Grote Kerk, jonne sisäänpääsy maksaa 2,50 €. Kirkossa ei ollut juurikaan muuta hehkutuksen aihetta, kuin todella upeat urut.

Grote Marktin toria ympäröi muitakin merkittäviä historiallisia rakennuksia ja aurinkoisella säällä näytti kaikki terassitkin olevan täynnä.

Harlem on tunnettu ruokakaupunki, jossa löytyy useita Michelin tähti ravintoloita. Myös olutkulttuuri on Harlemissa vahvaa ja Jopenkerkin kotitekoista olutta voi maistella vanhaan kirkkoon pystytetyssä panimossa.

Harlemissa on myös useita hyviä museoita, jos on niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kierrellä museoissa.

Yksi Harlemin ehdoton nähtävyys on Molen De Adriaan tuulimylly, joka sijaitsee ihan keskustan vieressä. Tuulimyllyyn tehdään opastettuja n. tunnin pituisia esittelykierroksia. Esittelykierros maksaa 3,50 €. Tuulimylly oli hieno näky.

Harlemissa on muutama kirkko, jotka kannattaa kiertää. Kathedrale Basiliek Sint Bavo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, mutta on näkemisen arvoinen, jos sinnepäin suuntaa.

Tämän matkan alkuun sattui kaikenlaisia kommervenkkejä. Yhtenä niistä, toinen matkalaukuistamme lukkiutui juna-aseman säilytykseen. Varsinainen show oli saada se ulos lokerosta ja todistaa omaksi. Isona plussana voi kaikenlaiselle sähläykselle matkan alkuun antaa huumorintajuiset ja hyväntuuliset hollantilaiset ihmiset.

Olimme varanneet Harlemiin puolipäivää, josta sitten illaksi siirryimme alle puolen tunnin junamatkan päässä olevaan Haagiin. Harlem on sen verran pieni paikka, että sen nähtävyydet on kierretty helposti päivässä.

Harlem oli kiva ja leppoisan rauhallinen paikka. Ilmapiirin kiireettömyys tarttui, myös meihin.

 

Haag

Haarlemista jatkoimme matkaa läpi ihanien tulppaanipeltojen kohti Haagia. Olimme sopivasti liikkeellä huhtikuun alkupuolella – tulppaanien sesonkiaikaan. Junan ikkunasta oli ihanaa ihastella kukkameren moniväristä loistoa silmänkantamattomiin. Hauskaa oli myös seurata kukkien koneellista keräämistä pelloilta.

Tulimme Haagiin iltapäivästä ja veimme tavaramme hotelliin, josta sitten lähdimme nauttimaan iltapäivän keväisestä auringosta.

Haag Centraal on Haagin keskusasema ja sen läheisyydessä sijaitsevat kaikki merkittävät nähtävyydet, paitasi Rauhan palatsi, joka on hieman kauempana.

Haagissa on myös useita museoita sekä kuuluisa Scheveningenin hiekkaranta, jonne pääsee raitiovaunulla 1 reilussa vartissa. Huhtikuussa, siellä ei paikallisten mukaan ole muita, kuin surffaajia ja purjelautailijoita, joten emme sinne siis menneet.

Haagin keskustassa on Chinatown, pieni aasialainen kaupunginosa, jonka alueelta löytyy hyvä valikoima eksoottisia ruokapaikkoja.

Hotellimme sijaitsi Chinatoweninssa, josta oli kätevää kulkea jalan, joka paikkaan. Hieno kokonaisuus on Hofvijver lammen vieressä oleva  Binnenhofin palatsialue. Paikka oli upea iltavalaistuksessa, mutta päivä näytti sen todellisen kauneuden.  Alueelta löytyy Mauritshuis museo, joka on kooltaan pieni, mutta jonka kokoelmat ovat varsin häikäisevät. Voitte vaan arvata mitkä jonot paikalle on päivittäin. Kaupungintalo ja muut näyttävät rakennukset tekivät kävelyretkestä pimenevässä illassa miellyttävän. Aamulla päivänvalaistuksessa palatsialueen keskuspiha Ridderzaal, tuli esiin upeana historiallisena rakennuksena, jota käytetään edelleen valtion vastaanottoihin ja parlamentin avajaisiin syyskuussa.

Alkuillasta kierrellessämme Haagin katuja tapasimme Haagissa työskentelevän ulkosuomalaisen jonka kanssa hieman ehdimme turista ja hän antoi ”paikallisen” vinkin hyvään pasta/pitza paikkaan. Suositus oli mainio, kiitos siitä. Jaan sen nyt tässä, eli kannattaa mennä.

Statenkwartierin alue on tunnettu 1800-luvun huviloistaan ja siellä sijaitsee näyttävä Rauhan Palatsi, Vredespalais.

Paikalle voi toki kävellä, mutta sen verran kaukana se on, että kannattaa ottaa joko bussi 24 tai ratikka 1.

Rauhanpalatsi-Vredespaleis toimii kansainvälisenä tuomioistuimena. Sen ympärillä on tiukat turvatoimet. Viikonloppuisin on mahdollista päästä opastetuille kierroksille. Varaukset pitää tehdä vierailukeskuksen kautta.

Louwmanin automuseo Haagin kupeessa, on ehkä yksi maailman hienoimmista yksityiskokoelmista. Museosta löytyy todellisia helmiä, tavallisempia autoja sekä myös runsaasti autourheilun legendoja. Paikka kannattaa ehdottomasti bongata, vaikka se onkin hieman kauempana turistien liikkuma-alueelta.

Penthouse skybariin kannattaa myös eksyä, jos haluaa ihailla Haagia ylhäältäpäin ja antaa jaloille mahdollisuuden levätä.

 

Delft

Seuraavan päivän puoliltapäivin kiiruhdimme Den Haag Centraal juna-asemalle josta nappasimme junan Delftiin. Paikallisjunia kulkee yhtenään, joten otimme aikatauluumme sopivan junan ja maksoimme alle 3 € maksavan paikallisjunan hinnan.

Delftin juna-asema on keskustan laidalla, mutta sieltä kipittää nopeasti kaupungin nähtävyyksille.

Delft oli täynnä turisteja. Vaikka kaupunki ja sen kadut tuntuivat pursuavan ihmisiä, oli vaikutelma paikasta leppoisan kiireetön.

Hollannissa kannattaa huomioida, että kirkot eivät ole avoinna yleisölle sunnuntaisin.

Onneksi olimme liikenteessä lauantaina ja pääsimme käymään sekä Nieuwe Kerkissä, että  Oude Kerkissä. Oude Kerkiin on haudattu lukuisia tunnettuja hollantilaisia. Kirkot olivat komeampia ulkoapäin kuin sisältä. Niihin pääsee tutustumaan 7 € hintaisella yhdistelmälipulla. Nieuwe kerkkiin sisäänpääsy on myös 3,50 € ja siellä pääse kapuamaan kirkontorniin, josta onkin upeat näköalat Delftiin. Pienellä alueella oli valtavasti kirkkoja. Oli melkoisen hämmentävää miettiä ja ajatella sitä, että kuka on ne aikoinaan rakentanut ja maksanut. Yksi kirkon torneista olikin ihanasti hieman kallellaan.

Delftissä ei todellakaan ole pulaa ruokapaikoista. Kaupungista löytyy jokaisen makuun jotakin. Söimmekin perinteiset bitterballenit ja ihan kohtuu hintaan. Olisin tarjonnut miehelleni (kamalaa) hollantilaista perinteistä sinapinsiemensoppaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut tässä paikassa tarjolla.

Delftin ilmapiiri on rauhallisen ja turvallisen leppoisa. Paikka oli kaikenpuolin siisti ja hyvä valinta vierailukohteeksi.

Tosin kuin monessa muussa Hollantilaisessa kaupungissa, Delftissä kanavia käytetään niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Niissä kulkee paljon proomuja, jotka kuljettavat tavaroita paikasta toiseen sekä taxi veneitä.

Harmillisesti emme päässeet Delfitissä torstaina pidetyille markkinoille, joissa olisi ollut myös kukkamarkkinat. Juustokaupan ihanaan tarjontaan pääsimme kuitenkin tutustumaan.

Het Prinsenhof museossa voi tutustua Alankomaiden tasavallan syntyhistoriaan, jos se kiinnostaa. Kuten monissa muissakin Hollantilaisissa kaupungeissa, voi kaupungissa tehdä kanaaliristeilyn. Hinta tälle olisi ollut 6,50 € / henkilö, mutta me jätimme sen tällä kertaa väliin.

Delftin kuninkaallinen porsliinin valmistus on myös kiinnostava tutustumiskohde. Royal Delftin blue Delftiin ja sen valmistukseen pääsee tutustumaan alle 13 €. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu etukäteen netistä.

Delftissä meni reilu puolipäivää, jonka jälkeen otimme junan Antwerpeniin. Junia kulkee tunnin välein Antwerpeniin, joten sen voi kätevästi napata itselleen sopivaan aikatauluun. Junalipun hinnaksi tuli 21 €/hlö.

Juna-asemalla oli mainio pyöräparkki – eikä noita pyöriä muuten ollut ihan vähän. Pyörät ajettiin sinne, kuten autot autopakkiin, saatiin paikkalappu ja maksettiin pyörän ”parkkimaksu”. Monet kuljettivat myös pyöriä mukanaan. Junissa oli erikseen vaunuja jonne sai mukaan pyörän. Suosittuja tuntui olevan myös erilaiset kokoontaitettavat pyörät.

Frankfurt – Heidelberg – Strasbourg

Frankfurt

Lensimme Frankfurtiin Lufthansalla. Monesta muusta lentoyhtiöstä poiketen Lufthansalla tarjoillaan edelleen ilmaiseksi sekä syötävää, että juotavaa. En tiedä onko iso+, vai vain merkittävä ja silmiinpistävä poikkeama.

Frankfurtin lentoasema on valtavan iso. Olemme pariinkin kertaa lentäneet sen kautta muualle ja sen koko tulee kyllä hyvin selville, kun seikkailee eri terminaalien ja porttien väliä, joiden etäisyydet toisistaan ovat melkoiset.

Itse kenttä ei ole kovin kaukana keskustasta, eikä sieltä ole hankalaa matkustaa junalla päärautatieasemalle tai muulle keskeiselle paikalle. Paras tapa onkin ottaa S8 tai S9- juna ja siirtyä sillä keskustaan. Matka kestää noin 15 minuuttia ja kertalipun hinnaksi tulee alle viisi euroa. Frankfurtissa on tyypillisesti saksalaisittain tarjolla mitä ihmeellisempiä kausi-, viikonloppu-, kerta- ja combolippuja. Niistä kannattaa todellakin ottaa selvää, koska ne voivat olla erittäinkin edullisia.

Keskustan Hauptbahnhof päärautatieasemalta on hyvä yhteys metroverkostoon, jolla sitten pääseekin ympäri kaupunkia.

Liput maksavat alle kolmen euron kertalipusta kätevään reilun 7 € päivälippuun. Kannattaa myös tarkistaa nuo ryhmäliput, joilla voi matkustaa 1-5 henkilöä päivän aikana.

Vaikka Frankfurt on iso kaupunki, on sen keskusta-alueella mahdollista kävellä paikasta toiseen. Matkat eivät ole niin pitkiä, että tarvitsee turvautua metroon tai raitiovaunuun, jotka kylläkin ovat hyvä vaihtoehto, kun tarvitsee siirtyä keskusta-alueelta kauemmaksi.

Heti alkuun on sanottava, että Frankfurt oli melkoinen pettymys. Jos olisi taide- ja museoihmisiä paikka olisi ollut varsinainen Mekka, mutta tavalliselle silmänruokaa rakastavalle tallaajalle, no joo.

Frankfurtin värikkäin kaupunginosa on Bahnhofsviertel ja tätä nykyä myös ”trendikäs” paikallisten mielestä – APUA! Otimme hotellin tukikohdaksi sieltä, koska se oli lähellä juna-asemaa ja koska alueen trendikkyyttä mainostettiin; ”Kaiserstrassen varrella ja sivukaduilla, kuten myös rautatieaseman kummallakin puolella ja lähikaduilla, on melkoinen määrä mitä erilaisimpia hotelleja, joissa kuka tahansa voi huoletta viettää yönsä” – karmea virhe!

Osa kaduista oli pelkkiä ilotyttökatuja, jossa riideltiin ja huudettiin aamuyön tunneille. Huumehörhöjä makoili avoimesti sekaisin pitkin katuja, kun aamulla lähti liikkeelle.

Aikaisina aamun liikkujina todistimme, miten pesuauto korkealla paineella pesi katujen ja talojen kivireunustat ihmiseritteistä, neuloista ja muusta roskasta pois, ennekuin tavallinen kansa palasi kaduille.

Myös hotelli lukitsi sekä ulko-oven, että hissin yöksi. Emmepä ole vastaavaa aiemmin kokeneet ja toivottavasti emme myöskään koe. Vaikka olemmekin seikkailunhaluisia, jotkut seikkailut jätämme mielellämme väliin.

Frankfurtin pienehkön vanhankaupungin Altstadtin keskus on Römerberg, joka on kokonaan rakennettu uudelleen sodan pommitusten tuhojen jälkeen. Rakennukset on taidolla korjattu ja hienoa on, että edes Alte Nikolaikirche kirkko on alkuperäinen.

Paikka ei ole kummoinen kaikkien käymiemme hienojen torien, raatihuoneiden ja kirkkojen jälkeen. Vanhan kaupungin aukion laitamilla on lukuisia turistien suosiossa olevia kahviloita ja ravintoloita, joissa on kuitenkin mukava nauttia aukion tunnelmasta.

Aukiolla on myös kaikenlaisia tapahtumia, ja sieltä on helppo kulkea kohti muita nähtävyyksiä. Vanhan kaupungin viereinen osa oli juuri saatu valmiiksi ja se olikin mielenkiintoinen versio modernista rakennuksista vanhankaupungin henkeen ja tyyliin sopivaksi rakennettuna. Siitä kyllä tykkäsin.

Frankfurtin tuomiokirkko ei ole kovin kummoinen sisältä, mutta iltapäivisin siellä pidetään usein konsertteja ja niitä kannattaa jäädä kuuntelemaan jos kohdalle osuu.

Tuomiokirkon torniin voi kavuta ihailemaan vanhan kaupungin ja joenrannan maisemia. Vaikka itse kirkko ei ole kummoinen, on vastapäätä olevassa Haus am Dom katsottavana kirkon aarteita ja kuvauksia kirkon maineikkaasta historiasta.

Hauptwache aseman ympäristö on Frankfurtin keskeisin osa, jossa on paljon ruokailu- ja shoppailupaikkoja. An der Hauptwache aukiolla on tunnettu kahvila, jonka terassilta on voi tarkkailla alueen vilkasta elämänmenoa. Isona plussana on pakko mainita, että myös monien retkiemme paras Spagetti Carbonara löytyi täältä.

Eksyimme myös maukkaille ruokamarkkinoille, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Kiva oli nauttia lasi viiniä ja ostaa erilaisia maistiaisia pikku kojuista. Kiva kokemus.

Tällä kertaa vetoa ei ollut pilvenpiirtäjien täyttämään keskustaan, vaan ihailimme niitä  Mainjoen toiselta puolelta samalla kun kävelimme joenrantaa pitkin.

Selvittelin kuitenkin, minkä tornin huipulla olisi ollut näköalatasanne, jos sinne olisimme suunnanneet.

Euro Towerin lähellä olevaan Main Towerin huipulle pääsee maksamalla 7 € hintaisen lipun. Ilmeisesti paikka on niin suosittu, että nettisivuilla kehotetaan hankkimaan sinne etukäteislippu, jos haluaa vältellä jonoja.

Main joen rannalla on monia korkeatasoisia museoita ja siellä olikin lenkkeilijöiden ja aikaa kuluttavien turistien lisäksi bussilasteittain ”museo- ja taide ihmisiä” liikkeellä. Rantabulevardilla on myös erilaisia tapahtumia ja lauantaisin siellä pidetään kirpputoreja. Harmillisesti vierailupäivämme Frankfurttiin ei osunut lauantaille.

 

Heidelberg

Otimme paikallisjunan Frankfurtin asemalta ja suuntasimme kohti Heidelbergiä. Matka kesti noin tunnin ja edestakaisen lipun hinnaksi tuli alle 40 € yhteensä. Pieni pettymys, koska aiemmin samanpituisia matkoja olemme saaneet Saksassa paljon edullisimmin.

Heidelberg on hyvin säilynyt, melko pieni opiskelijakaupunki. Juna-asemalta vanhaan kaupunkiin pääsee bussilla 33.

Vanha keskusta on parin kilometrin päässä juna-asemasta, joten menimme toisen suunnan bussilla ja toisen kävelimme.

Kävelymatkalla saattoi ihailla Neckar joella kulkevia jokilaivoja ja kukkuloiden rinteille rakennettuja upeita rakennuksia.

Heidelbergiin voi itsekin tutustua jokiristeilyllä, mutta sen jätimme aikataulun takia tekemättä.

Vanhankaupungin halki kulkevalle kävelykadulle on mukava istahtaa kahville tai drinkille ja vaan seurailla ihmisvilinää.

Heidelbergiin tehdään paljon pistomatkoja Frankfurtista ja parkissa joenrannassa oli myös useita jokilaivoja, joiden pääosin amerikkalaiset hieman iäkkäämmät turistit näkyivät katukuvassa. Jokiristeilyt ovatkin tällä hetkellä suosiossa Euroopassa. Risteilyalukset pysähtyvät Euroopan jokia halkovissa isoissa kaupungeissa aina puoleksi päiväksi, jolloin voi ihailla usein opastetusti paikan nähtävyyksiin.

Heidelberg osoittautui oikein sympaattiseksi käymiskohteeksi. Karls torille päättyvä riemukaari ja Heidelberg vuorella oleva linna ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Vuorella kohoava linna yhdistettynä vanhaan toriin ja keskustaan luovat satukirjamaisen tunnelman. Heidelbergin vanhakaupunki on täynnä ihania terasseja, ravintoloita ja viinitupia.

Kukkulalla olevalle linnalle voi nousta joko kävellen tai vanhankaupungin Kornmarktin kulmalta lähtevällä funikulaarilla.  Me nappasimme rinnejunan, jonka lippu sisältää kyydin lisäksi myös sisäänpääsyn linnaan sekä linnan tiloissa toimivaan apteekkimuseoon. Apteekkimuseo oli muuten varsin kiehtova paikka.

Linnassa oli myös oma viinikellari ja linnan viinituvassa sai maksua vastaan maistella paikallisia Neckarin laakson viinejä tai vertailla Saksan eri alueiden kuohuviinejä.

Yksi linnan viinikellarin osasta oli omistettu 1700-luvulla rakennetuelle mielettömän isolle, 220 000 litran viinitynnyrille, joka on niin suuri, että sen päälle pitää nousta portaita pitkin.

Linnalta on upeat maisemat alas laaksoon ja alueen lähiympäristöön.

Yksi paikka jonne olisimme halunneet päästä, oli Studentenkarzer, Saksan vanhimman yliopiston opiskelijavankila. Olisi ollut mahtavaa nähdä vuosisatoja vanhat huoneet, jotka ovat täynnä seinäkirjoituksia ja piirroksia, joita nyttemmin kuuluisat, silloin rangaistut opiskelijapolot ovat jättäneet rangaistushuoneisiinsa.

Piru vieköön, paikka meni kiinni nenämme edestä. Tiukkailmeinen saksalaistäti ei antanut mitään armoa, vaikka näimme edellisten sisään päässeiden asiakkaiden selät oviaukossa.

Juoksujalkaa kohti yliopiston luentosalia.

Sama juttu, paikkaa oltiin juuri sulkemassa kun saavuimme paikalle. Pienen neuvottelun jälkeen tämä täti heltyi ja kaivoi taskustaan avainnipun ja päästi meidät kuvaamaan yliopiston lukusalia. KIITOS – oli se sen arvoinen.

Kokemuksen jälkeen pidimme neuvoa antavan juomatauon ja mietimme, missä ihmeen kohdassa olimme haksahtaneet aikatauluongelmaan?

Any way kohta taukopaikkamme sillanportin valtasi mieletön joukko selffiekeppikiinalaisia, joiden apinapatsaan hivelyn katsominen oli melko viihdyttävää puuhaa.

Sillan portin vieressä on pronssinen apinapatsas jonka koskeminen tuo kuulemma onnea.

Vanhassa kaupungissa oli muutama ihan käymisen arvoinen kirkko ja paljon kauniita rakennuksia. Kokonaisuudessaan ihan kiva ja käymisen arvoinen paikka.

 

Strasbourg

Seuraavana aamuna siirryimme Strasbourgiin. Varasimme junan jo etukäteen Frankfurtista Strasbourgiin, koska tämä väli, niin täältä kuin Pariisistakin on EU-parlamentissa työskentelevien suosiossa, sillä lähimmät  lennot laskeutuvat näiden kaupunkien kentille. Juna olikin aivan täynnä.

Matka taittui nopeasti ICE-junalla, mutta hinnassa huomasi, että tätä reittiä matkaavat ne joilla, on siihen varaa, tai jonka matkakustannuksen maksaa joku muu. Edestakaisenmatkan hinnaksi tuli 142 € yhteensä.

Matkaan kului aikaa alle kaksi tuntia ja junassa oli kaikki mukavuudet wifi yhteyksineen. Frankfurtista menee suoria junia Strasbourgiin juurikin ”työmatkalaisten” aikataululla, muuten junaa pitää vaihtaa kerran matkan aikana. Junanvaihto ei juurikaan vaikuta matka-aikaan, eikä myöskään lipun hintaan.

Strasbourgissa varaamamme hotelli sijaitsi aivan vanhan kaupungin kupeessa ja siitä oli mainiot etäisyydet joka paikkaan. Vaikka paikassa ehkä oli pienoinen EU-lisä, ei hotelliyö ollut juurikaan kalliimpi kuin muualla Ranskan merkittävissä kaupungeissa.

Myös juna-asema oli kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista. Juna-asema oli melkoinen. Uusi moderniosa yhdistettynä ihanaan vanhaan rakennukseen. Joku tykkää – joku ei.

Olemme matkustelun onnenpyörässä onnistuneet välttämään aina parin viikon aikajanalla maailmalla tapahtuneet useat ikävät luonnonkatastrofit ja muut härdellit ja taas se lävähti silmille Strasbourgin juna-asemalla. Mieletön arsenaali ihmisten turvaamiseksi varusteltua väkeä vartioimassa liikkumista. Ikävä kyllä vain hetki tämän jälkeen tapahtui kauheuksia myös Strasbourgissa.

Monissa paikoissa matkustaneena täytyy sanoa, että tämä paikka sai aivan oman paikan sydämessä. Sen lisäksi, että Strasbourgissa on EU-toimintaa, on se yksi maanosan parhaista ja unohtumattomimmista kaupunkilomakohteista. Mieleeni tulikin, että joulumarkkinat täällä voisi olla näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu – laitetaan mietintään.

Kaupunkiin voi hankkia alle 17 € maksavan Strasbourg passin, jolla saa erilaisia alennuksia ja ilmaisia sisäänpääsyjä moniin paikkoihin. Passi maksaa helposti itsensä takaisin, sillä sitä voi käyttää mm. jokiristeilyyn.

Kaupunki on aivan ihana, niin päivällä kuin yölläkin.

Keskustassa selviää hyvin kävellen ja kävelyn aikana voi ihastella lukuisia upeita rakennuksia. Jos kuitenkin mielii kaupungin keskustan ulkopuolelle, kätevä liikkumisväline on raitiovaunu.

Julkisilla liikkuminen on melko edullista ja vaihtoehtoisia lippuja löytyy monia. Jos liikkuu päivän aikana useammankin matkan, paras vaihtoehto on 4,50 € maksava 24 h matkalippu. Lippujen hinta kannattaa tarkistaa erikseen.

Myös kaupunkipyörä on kätevä liikkumisväline Strasbourgin ympäristöalueella.

Vanhassa keskustassa – Petite Francessa on kanaaleja.

Ehdottomasti kannattaa mennä reilun tunnin pituiselle jokiristeilylle, jonka hinta on 13,50 €.

Risteily on mahdollista tehdä myös ilta-aikaan, jolloin näkee kaupungin kauneuden iltavalaistuksessa. Vanhassa kaupungissa on ihana vaellella ja ihailla upeita rakennuksia. Yksi merkittävä rakennus on Kammerzellin talo, jonka julkisivun koristeet ovat saaneet inspiraationsa Raamatusta, kreikkalaisesta ja roomalaisesta antiikista ja keskiajalta. Talo on ulkoapäin komean koristeellinen. Rakennuksen sisäpuolella voi ihailla Leo Schnugin merkittäviä freskoja.

Vanhakaupunki sisältää myös kuuluisat katetut sillat, kaupungin keskustan, ja Strasbourgin katedraalin.

Strasbourgin katedraali eli Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg kohoaa korkeuksiin erottuen muusta ympäristöstä.

Sisäänpääsy katedraaliin on reilu 4 €. Katedraalissa on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista, ja näköalatasanteelle pääsee, jos intoa riittää kavuta 332 porrasta ylöspäin. Torniin on 3 € hintainen pääsymaksu ja kerrallaan sinne pääsee vain 20 ihmistä. Torniin on jono, joten täytyy varautua jonottamaan jos sinne haluaa mennä. Katedraalin lähellä kannattaa olla klo 12.30, jolloin kello avautuu ja alkaa kahdentoista apostolin marssi.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux, St. Pierre-le-Jeune, ja St. Étienne kirkoissa. Näihin on vapaa sisäänpääsy.

Museoita on Strasbourgissa paljon ja jos haluaa nostaa jonkun esille, niin Palais Rohan, on paikka, jossa ovat asuneet niin kardinaalit kuin ruhtinaatkin. Nykyään palatsissa on kolme aikakaudesta kertovaa erillistä museota. Kannattaa ostaa combolippu kaikkiin museoihin.

Pakkohan se oli ikuistaa myös Eu-parlamentin tilat.

Ruoka oli erinomaisen hyvää, samoin kuin palvelu. Myös kaduilla liikkuminen tuntui turvalliselta ja kiireettömältä. Vanhassa kaupungissa mikään ei tuntunut siltä, että olisi yhdessä kiireisimmistä EU:n pääkaupungeista.

Aivan mahtava paikka, jota voi todellakin suositella.

Junailua Puolassa osa 2 Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

Poznań

Otimme aamujunan Wroclawista Poznańiin. Matka taittui 2½ tunnissa ja hintaa sille tuli kahdelta ihmiseltä 14 €. Poznańin juna-asema sijaitsee melko kaukana vanhasta kaupungista. Otimme siis jälleen taxin, jolla huruttelimme haluttuun paikkaan.

Kaupungissa on julkista liikennettä, mutta Poznańissa on jännä systeemi. Halvimman alle euron matkan voi taittaa 10 minuutissa. Jos tarvitsee kulkea pidemmälle, tarvitsee ostaa 40 minuutin lippu, jonka hinta on 1,20 €. Muista leimata lippu kun menet sisään ja myös ulos jos on aikarajallinen lippu. Lipuntarkastajia on tosi paljon puolalaisissa joukkoliikennevälineissä ja armotta lankeaa sakko, jos lippu ei ole oikein leimattu tai ajantasainen. Kokemusta on.

Poznańin historialliset nähtävyydet sijaitsevat pienehkön vanhankaupungin alueella ja ne kiertää kävellen.

Kaupungin tunnelma on leppoinen ja hyvin rauhallinen ja onkin vaikea uskoa, että kaupunki on merkittävä opiskelijakaupunki, mikä tekee Poznańin yöelämästä vilkkaan.

Poznańissa kannattaa ehdottomasti maistaa maukkaita piirakoita. Ne olivat nenän alla leivottuja ja lämpimän tuoreita.

Piirakat tekivät kauppansa sellaisella vauhdilla, että niiden taittelun erikoistuneillakin sai sormet näprätä melkoisella vauhdilla.

Poznańin tunnetuin maamerkki, kaupungintalo Ratusz hallitsee vanhankaupungin aukiota.

Kaupungintalon eteen kerääntyy joka päivä klo 12 ihmisiä katsomaan erikoista perinnettä, jossa etuseinästä astuu torvensoiton säestämänä esiin kaksi mekaanista vuohta, jotka kolauttavat päänsä yhteen useita kertoja.

Vuohi onkin kaupungin symboli ja sille on kaupungissa ihan oma patsaansa.

Keskustassa on myös saksalaisarkkitehtuurin hallitsema alue, jolla sijaitsee yliopisto ja Saksan keisarin vierailua varten 1900-luvun alussa rakennettu linna.

Hieman vanhan keskustan ulkopuolella on katedraalisaari, jossa seisoo Puolan vanhin kaksitorninen katedraali. Katedraali on restauroitu sodan jälkeen ja se onkin nähtävyytenä parhaimmillaan illalla, jolloin saaren itäpuolelta avautuu huikea näköala kohti näyttävästi valaistua kirkkorakennusta.

Poznańissa on useita todella upeita kirkkoja. Kirkot olivat kovin vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, mutta sisälle päästyä huomasi, että kullassa ja kimalluksessa ei näissä kirkoissa olla säästelty.

Poznań on sen verran pieni paikka, että jatkoimme siitä vielä illaksi Toruniin, jossa sitten yövyimme. Junamatka Toruniin kestää n. 1½ h, joten ennätimme hyvin sinne illaksi.

Meille sattui erittäin ihana Hotel Czarna Róza  hotelli, joka oli oikein tunnelmallinen ja ihanan idyllinen. Käytössämme oli olohuone ja makuuhuone mielettömällä kylpyhuoneella. Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Torunin kaupungin kiertelyä.

 

Toruń

Taas yksi ihana puolalainen kaupunki. Toruń on pieni ja kaunis kaupunki, jossa pystyy hyvin liikkumaan kävellen. Jos haluaa lähteä kauemmaksi, pääsee sinne mainiosti raitiovaunuilla.

Toruńin vanhankaupungin rakennukset on punatiilisiä ja iltavalaistuksessa alueen väri muuttuukin punertavaksi.

Toruńin historiallinen linnoitus sijaitsee Veiksel joen rannalla. Toruńin vanhakaupunki ja uusikaupunki muodostavat Unescon maailmanperintökohteen. Siellä on nähtävissä ristiritarien linnan rauniot ja vanha linnoitus näkyy säilyneissä puolustusmuurin osissa, porteissa ja torneissa. Puolustusmuurin kuuluisin osa on kalteva torni, josta kerrotaan useita legendoja.

Toruńin Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi kirkkoa. Żeglarska-kadun Johannesten kirkko on Kopernikuksen kastekirkko. Toinen hieno kirkko on Mariankirkko, joka on goottilainen fransiskaanikirkko. Kaupungin yksi tärkeä nähtävyys on nykyaikaiselle tähtitieteelle lähtölaukauksen antaneen Nikolaus Kopernikuksen syntymätalo, jossa on nykyisin Kopernikuksen museo. Museo on moderni ja sisältää huipputeknologiaa. Sisäänpääsy museoon on n. 4 €. Toruńin planetaariossa voikin tutustua tähtitieteeseen monin eri tavoin. Hinnat vaihtelevat kolmen euron kummallakin puolella riippuen esillä olevasta esityksestä.

Toruńin kaupungintaloon kannattaa myös tutustua sisältä. Siellä on kolmessa kerroksessa erilaisia näyttelyitä, jonka jälkeen voi kiivetä kaupungintalon torniin ihailemaan maisemia. Vierailu maksaa alle kolme euroa.

Toruń on kuuluisa myös herkullisista piparkakuista ja kaupungista löytyy oma piparimuseo, jossa voi leipoa oman matkamuistonsa 1500-luvun leipomossa.

Toruńissa on myös paljon hyvin säilyneitä ja mielenkiintoisia rakennuksia.

Toruńin esikaupungitkin ovat säilyneet hyvin ja etenkin lännessä sijaitseva Bydgoskie przedmiescie sisältää valtavasti Preussin ajoilta periytyviä kartanoita ja jugendarkkitehtuuria. Kartanot ja talot ovat kauniita, sillä ne ovat taidokkaasti restauroitu ja niitä restauroidaan koko ajan lisää. Kivoja kiertelyn kohteita.

Illan voi päättää Toruńissa Cosmopolis Fountain suihkulähteen valo ja ääni showhon. Paikka sijaitsee Plac Broniewiczassa lähellä planetaariota.

Juna-asema sijaitsee hivenen keskustan ulkopuolella, mutta sieltä pääsee nopeasti keskustaan taksilla tai busseilla 22, 25 tai 27. Itse otimme taxin, koska ne ovat todella edullisia. Taxi maksoi n. 5 €.Puolassa kaupunkien välillä on helpointa liikkua junalla kattavan rautatieverkoston ansiosta.

Puolan rautateillä liikennöi tätä nykyä monia eri yhtiöitä ja erilaisia junatyyppejä. Edullinen mutta nopea junatyyppi on TLK-juna, jonka kakkosluokka myydään ilman paikkavarauksia.

Oman paikan varmistamiseksi onkin syytä olla jonottamassa ajoissa junaan tai hankkia huomattavasti kalliimpi ykkösluokan lippu. Lippuja Puolan rautateille voi tilata helpoiten netistä. Asemilla ei yleensä puhuta englantia, joten voi olla kätevintä ostaa liput ennakkoon.

Ihmiset ovat kovin auttavaisia ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Tähän maahan ja näihin paikkoihin on helppo ihastua.

 

Gdańsk

Aamulla jatkoimme matkaa Gdańskiin. Junamatka Toruńista Gdańskiin kestää n. 2 h ja hintaa sille tuli 17 € kahdelta ihmiseltä. Ei paha;)

Mukavasti sujuneen junamatkan jälkeen saavuimme Gdańsk Glłówny juna-asemalle, joka on melkoisen kaunis rakennus.

Juna-asema on melko lähellä vanhaa kaupunkia, joten halutessaan sieltä voi kävellä pelipaikoille.

 

Majoitumme sijainniltaan ja sisutukseltaan aivan ihanaan Gotyk House hotelliin. Saimme kattohuoneiston, jonne aamupala tuotiin huoneeseen, koska aamiaistila oli korjauksessa – harmi;)

Huone oli kuin unelma, kattoikkunasta näkyi viereisen kirkon jylhä torni, joka oli kauniisti valaistu. Pienistä sivuikkunoista näkyi kirkon isot koristeelliset ikkunat, joista loisti kelmeä valo. Noissa maisemissa oli mukava nukahtaa, mutta myös herätä. Aamulla ensimmäisenä kattoikkunoista näkyi kirkkaansininen taivas ja aurinko. Kruunu onnistuneelle Puolan matkalle!

Gdańskin melko pieni, mutta vilkas keskusta on punatiilisten kirkkojen, porttien ja entisten hansakauppiaiden upeiden talojen reunustama.

Vanhaankaupunkiin kuljetaan vanhankaupungin portista, joka johtaa kohti Vihreää porttia ja rantaa. Tämän kuninkaantien varrella on kolme porttia sekä näyttävä kaupungintalo korkeine torneineen.

Kadun kuuluisa aukio Długi Targ, sijaitsee matkalla ja siellä on paljon terasseja sekä kesäaikaan kaikenlaisia tapahtumia, mutta myös myyjiä.

Pyhän Marian kirkko on hyvin tavallisen näköinen ulkoapäin. Myös kirkon sisäosat poikkeavat melkoisesti tyypillisestä katolilaisesta kirkosta.

Kirkko oli pettymys kaikkien näkemiemme upeiden kirkkojen joukossa, vaikkakin sinne onkin kulkeutunut katolilaiseen tyyliin erilaisia koristeellisia elementtejä. Tämä oli tyypillinen protestanttinen, sisustukseltaan yksinkertainen kirkko. Kirkon pelkistetty olemus johtuu siitä, että Gdańsk oli keskiajalla vapaamielinen kaupunki, joka otti vastaan kaikkien uskontojen edustajat. Näin ollen kirkosta tuli ajan mittaan luterilainen, joka nyttemmin on muutettu katoliseksi.

Kirkosta tekee kuuluisan turistikohteen sen valtava koko. Kirkkoon mahtuu jopa 25 000 ihmistä yhtä aikaa. Kirkko on myös maailman suurin tiilestä rakennettu kirkko.

Kirkon ulkoasussa huomiota herättää valtava astrologinen kello sekä lukuisat tornit. Yhteen kirkon torniin pääsee ihailemaan upeita näkymiä aina yli kolmoiskaupungin, mikäli jaksaa nousta reilut 400 askelmaa. Kirkkoon on noin euron pääsymaksu. Jos haluaa sekä kirkkoon että torniin, kannattaa hankkia alle 2 € maksava yhteislippu.

Kannattaa käydä myös Marian kirkon vieressä olevassa Kaplica królewska kirkossa, joka sitten edustaakin taas niitä upeita ja koristeellisia katolisia kirkkoja.

Kuninkaantiellä on myös Dwór Artusa eli Artusin talo, joka alun perin rakennettiin kaupungin liikemiehille kerhohuoneeksi. Sen sisätiloihin pääsee tutustumaan ostamalla n. 3 € lipun.

Merkittävimpien rakennusten joukkoon kuuluu myös Uphagen talo – Dom Uphagena. Talon sisätiloihin pääsee tutustumaan reilun parin euron hintaisella lipulla. Talossa on esillä kolme eri tyylistä tilaa, joissa on miltei kaikissa on alkuperäinen sisustus ja kalusteet.

Ratusz Głównego Miasta – kaupungintalo on myös käymisen arvoinen paikka. Kaupungintalon torni näkyy kauas. Kaupungintalon sisätilat ovat vaikuttavat, ja siellä on myös valokuvanäyttely Gdańskin vanhasta keskustasta ja sen eri vaiheista ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Myös Gdańsk tyylisiä huonekaluja esittelevä huone on tutustumisen arvoinen. Lippu maksaa n. reilu 2 €.

Varsinaisten nähtävyyksien lisäksi kaupungissa on lukuisia hyviä museoita. Varsinkin merimuseo on mielenkiintoinen. Siellä on esillä upeat valikoimat sekä merenkäyntiä että satamatyötä esittelevää aineistoa.

Gdańskin merimuseo sijaitsee kaikkiaan kolmessa eri rakennuksessa Gdańskin keskustaa halkovan joen ympäristössä. Laajin ja suurin näyttely sijaitsee joella olevan Ołowianka saaren vanhoissa makasiineissa. Museoiden eri osien välillä kulkee vanha Gdańskissa rakennettu laiva. Sisäänpääsy museoon maksaa n.5-8 € välillä, riippuen minkälaisen lippupaketin ostaa.

Rannassa on muutenkin kiva vaan kävellä ja ihailla upeita rakennuksia. Varsinkin illalla ranta oli upea ja tunnelmallinen.

 

Gdańskin keskustassa pääsee hyvin liikkumaan kävellen. Mikäli haluaa liikkua kauemmaksi keskusta-alueelta, hyvä vaihtoehto on raitiovaunu, joihin kertalippu maksaa alle euron. Mainio vaihtoehto on ottaa myös riksaa muistuttava sähköauto, jossa meillä ainakin englantia taitava kuski ylpeästi kertoi Puolan ja Gdanskin kohentuneesta tilasta sekä turvallisuudesta, samalla kun hän esitteli meille haluamiamme paikkoja. Kyyti palveluineen maksoi 20 €.

Taksit ovat myös suhteellisen edullisia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että taksiajossa kaupunkien rajojen ylitykset voivat tulla yllättävän kalliiksi erilaisten rajanylityslisien vuoksi. Mainio kulkuväline Gdańskissa on myös vuokrattava kaupunkipyörä, jolla voi hieman laajentaa liikkumisaluetta.

Gdańskia, Gdyniaa ja Sopotiaa kutsutaan kolmoiskaupungiksi. Sekä Gdyniaan, että Sopotiin kulkee lukuisia paikallisjunia joka tunti. Lippuja voi ostaa asemien automaateista. Matka Sopotiin on 20 minuuttia ja Gdyniaan noin 40 minuuttia. Kumpikin paikka on suosittuja rantapaikkoja. Tällä kertaa emme niissä vierailleet, koska oikein muuta nähtävää kuin hienohiekkaiset rannat ei noissa paikoissa ole. Vaikka kaunista ja lämmintä olikin, niin toukokuu ei vielä ihan rantakelejä tarjoa.

Käymättä jäi myös Europejskie centrum solidarnosci – Euroopan solidaarisuuskeskus, jonka näyttelytiloihin olisi sisäänpääsy ollut n. 4 €.

Gdańskiin on myös hankittavissa kaupunkikortteja, joiden hinta 1 pv on alle 12 €  ja 2 pv vähän yli 15 €. Kuten muissakin kaupungeissa kaupunkikortilla pääsee ilmaiseksi moneen nähtävyyteen tai niillä saa alennusta, voi ohittaa jonot jne… Joissakin tapauksissa kortin hankkiminen varmaan kannattaa.

Gdańskin Lech Wałęsa lentokenttä sijaitsee 16 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Matka Gdańskin päärautatieasemalta taittuu bussilla numero 210. Matka kestää noin 40 minuuttia, ja noin euron hintaisen lipun voi ostaa kuljettajalta.

Jos haluaa käyttää julkisia vähintään 3 kertaa saman vuorokauden aikana, kannattaa ostaa Gdańskin kaupungin alueella käyvä 24 tunnin lippuun, joka maksaa alle 3 €. Gdańskissa on tarjolla paljon erilaisia julkisenliikenteen yhdistelmälippuja, riippuen siitä millä alueella matkustaa. Lentokentälle pääsee myös junalla, mutta paikalliset eivät suosittele tätä vaihtoehtoa.

Me otimme shutle bussin, jonka ystävällinen hotellivirkailija varasi meille. Kyyti oli 20 €. Samaan hintaan olisi tullut myös taxi, ehkä jopa hieman kalliimmaksi? Shutlebussi nouti meidät hotelilta ja matka siinä taittui mukavasti.

Puola oli kaikkineen positiivinen ja suositeltava matkakokemus. Ruoka oli hyvää, ihmiset tosi ystävällisiä ja mikä parasta kaikkialla oli turvallinen ja leppoisa olo. Siis kohti kotia, Air Balticilla Rigan kautta.

Junailua Puolassa osa 1 Varsova – Krakova – Wroclaw

Varsova – Krakova – Wroclaw – Poznań – Toruń – Gdańsk

Varsova

Lensimme Varsovaan Rigan kautta. Tämä reitti on todella kätevä, sillä koneen vaihtoaika on todella lyhyt ja Rigan kautta samalla syöttökoneella aiemminkin lennetyt reitit ovat toimineet todella hyvin. Chopinin lentokentältä pääsee parhaiten kaupunkiin taxilla, joka ei todellakaan ole kallista. Keskustaan pääsee myös junalla tai linja-autolla. Otimme taxin, jolla huruttelimme keskustaan.

Varsova on melko iso kaupunki ja riippuen mielenkiinnosta, siellä saa hyvin aikaa kulumaan useammankin päivän.

Nähtävyydet sijaitsevat aika pienellä alueella, joten kävelemällä pärjää pitkälle.

Jos haluaa nähdä keskusta-aluetta ja lähiympäristöä hieman enemmän kannattaa hypätä linja-autoon tai raitiovaunuun. Ne ovat edullinen tapa liikkua kaupungissa.

Lippu pitää ostaa etukäteen automaateista ja lipuntarkastajia liikkuu tiheään julkisissa kulkuvälineissä tarkastamassa lippuja.

Ehdottomasti kannattaa tehdä sightseen matka jonnekin ympäristöön, koska kaupunkikuva muuttuu kaupungin laitamilla melkoisesti. Myös lähialueen torit voivat olla todella mielenkiintoisia tutustumiskohteita.

Varsovaan voi hankkia Warsw passin, joka oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn moneen nähtävyyteen ja museoon, sillä pääsee myös jonojen ohi ja voi matkustaa julkisilla ilman lisälippuja sekä tehdä Hop on Hop off kaupunkikierroksen.

Varsova on edullinen shoppailukaupunki, mutta shoppailut saivat jäädä, sillä matkatavaroissa ei ollut liiemmin ylimääräistä tilaa. Ruoka Varsovassa oli hyvää ja todella edullista. Kadulta kannattaa myös ostaa piirakoita, jotka ovat erittäin maukkaita.

Uudelleen rakennettu vanhakaupunki sijaitsee Veikseljoen rannalla olevan Plac Zamkowyn linnanaukio vieressä.

Samalle puolelle jokea sijoittuu Pałac Kultury i Nauki eli kulttuuri- ja tiedepalatsi. Rakennus on Neuvostolahja puolan kansalle. Rakennus on todella näyttävä ja sen näköalaterassille, joka sijaitsee kerroksessa 30 pääsee 5 € hissikyydillä.

Kulttuuripalatsissa on myös museoita ja teattereita. Lähellä kulttuuripalatsia sijaitsee myös Varsovan juna- ja linja-autoasema.

Varsovan keskustorin ympärillä on paljon terasseja ja hyviä ruokapaikkoja. Myös Zamek Królewskin kuninkaanlinna sijaitsee aukion laidalla ja siellä voi käydä ihastelemassa komeasti sisustettuja huoneita ja erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy linnaan maksaa n. 7 € ja lisämaksusta voi osallistua joko opastetulle kierrokselle tai vuokrata audioguiden.

Varsovan vanhakaupunki sijoittuu kuninkaanlinnasta oikealle. Vanhakaupunki on uudelleenrakennettu taidokkaasti ja siellä on mukava vaellella ympäriinsä ja istuskella vanhankaupungin aukion terasseilla ja kahviloissa seuraten ympärillä olevaa ihmisvilinää. Vanhassa kaupungissa on useita museoita, pieniä kujia sekä kauppoja ja paljon muutakin katsottavaa.

Kuninkaanlinnasta vasemmalle lähtee leveä katu, joka on osittain kävelykatua. Kadun varrella on useampikin hieno kirkko.

Kościół Świętego Krzyża eli Pyhän ristin kirkkoon kannattaa ehdottomasti mennä sisälle. Kirkon pilareihin kerrotaan haudatun Frédéric Chopinin sydämen.

Kościół Akademicki św. Anny eli Pyhän Annan kirkko on todella kaunis sisältä ja jos mahdollista kannattaa mennä sinne urkukonsertin aikaan ja kuunnella 30 minuutin upea urkukonsertti. Tunnelma ja kokemus on hieno, samoin urut.

Kirkon vieressä on Taras Widokowyn kellotorni, jonka näköalatasanteelta avautuvat upeat näkymät Varsovaan. Kapuaminen torniin maksaa alle kaksi euroa.

Kävelykadulla on myös useita patsaita kuten mm. Nikolas Kopernikuksen patsas. Kävelykadun varrella voi vielä ihastella Presidentin linnaa ja sen piha-aluetta sekä Varsovan yliopiston rakennuksia.

Pitkän kadun kummassakin päässä on useita ravintoloita ja terassialueita. Itse emme menneet Puolan juutalaiseen historiamuseoon, mutta juutalaisten getto-alueella kävimme. Mainio tutustumiskohde.

Varsovan lähellä, noin 15 km päässä on Wilanówin palatsi. Harmillisesti palatsi on suljettu tiistaisin, joten sinne emme tällä kertaa päässeet.

Selvitimme etukäteen, että Eurail Poland Pass hinnat ovat 3 pv 80 €, 4 pv 100 €, 5 pv 120 € ja 6 pv 140 €. Matkustus olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin yksittäin ostamamme matkat.

Kuten muidenkin maiden railpasseissa paikkaliput tulee varata erikseen, mikä olisi vieläkin lisännyt raipassin hintaa. Puolassa junalla matkustaminen on todella edullista, tosin junakalusto on osittain hieman vanhempaa.

 

Krakova

Seuraava kohde oli Krakova, jonne ostimme yhdensuuntaiset  Express InterCity Premium (EIP) junaliput. 2 ½ tunnin matka mukavalla pikajunalla taittui  50 € yhteishintaan. Junassa kierteli myyntikärry, josta sai pientä purtavaa ja virvokkeita, kahvia ja teetä. Juna oli kaikin puolin moderni isoine istuimineen ja wifi mahdollisuuksineen. 

Krakovan uusi rautatieasema sijaitsee ison kauppakeskuksen yhteydessä. Uudelta juna-asemalta ei ole pitkä kävelymatka vanhaan kaupunkiin.

Krakovan kaupunkikortti on melko edullinen. Esim. 2 päivän kortti maksaa n. 25 € ja sillä saa monenlaisia etuuksia ja ilmaisen julkisten liikennevälineiden käytön sekä bussikyydin suosituille suolakaivoksille. Kortti mahdollistaa myös sisäänpääsyn Karakovan monipuoliseen museotarjontaan. Krakovan vanhan kaupungin alueella selviää hyvin kävellen ja useimmat hotellitkin ovat kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin haluaa kiertää kaupunkia tai liikkua etäämmälle kannattaa turvautua raitiovaunuihin, jotka ovat mainio tapa liikkua Krakovassa.

Krakovan keskusaukio Rynek Główny on täynnä hienoja hevoskärryjä. Krakovassa onkin todella panostettu hevoskärryihin ja ne ovat pääsääntöisesti paljon hienompia, kuin monessa muussa Keski-Euroopan kaupungissa.

Varsinkin illalla hevoskärryt ovat valaistuina todella kauniita.

Aukio on Krakovan sydän ja sen ympärille on keskittynyt paljon terasseja ja ravintoloita.

Kaupungintalon torni Ratusz sijaitsee torilla, jonne voi kiivetä ihailemaan Krakovaa. Torniin kiipeäminen maksaa alle 2,50 €.

Kirkko Bazylika Mariacka, sijaitsee myös torilla. Kirkko on sisältä ihan käymisen arvoinen ja hintaa sille kertyy alle 2,50 €. Myös kirkon torniin pääsee kapuamaan, mutta sinne pääsyä rajataan aikataululla ja henkilömäärällä. Pääsy kumpaankin torniin maksaa erikseen 3,50 €. Liput kannattaa ostaa ennakkoon, jos mielii päästä tiettynä ajankohtana torniin ja haluaa välttyä jonottamiselta. Toisessa torneista on näköalapaikka ja toisessa on kellotorni kelloineen.

Sukiennice sijaitsee torin toisella laidalla ja sen sisällä on erilaisia kojuja, jotka myyvät turisteille matkamuistoja, koruja, vaatteita yms. Harvoin matkaan tarttuu mitään, mutta nyt tuli ostettua pääsiäismunakokoelmaan yksi uusi koristeellinen muna.

Rakennuksen sivulla on ravintoloita ja kahviloita. Rakennuksen alla on Rynek Underground, jossa voi tutustua kauppapaikan maanalaisiin kojuihin, hautausmaahan ja katsella esityksiä paikasta ja sen historiasta. Hintaa tälle käynnille tulee n. 5 €.

Krakovassa kannattaa ehdottomasti vierailla Wawelin kukkulalla ja lähes jokaiseen sen eri rakennuksista ja kohteista on sisäänpääsy. Silti niihin kannattaa mennä. Erityisen hienoja ovat kuninkaalliset huoneet.

Kukkulalla on myös Tuomiokirkko, johon on ilmainen sisäänpääsy. Kirkon museoon, kappeliin ja kryptaan on n. 3 € pääsymaksu. Lisäksi voi parin euron hintaan vuokrata audioguiden. Vanhassa kaupungissa on myös muita upeita kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Parasta on vain kävellä kiireettömästi ja ihailla paikkaa sekä sen leppoista tunnelmaa. Vaikka Krakovassa on aina paljon turisteja, ei siellä ole mitenkään turvaton olo.

Juutalaiskortteli on myös kiertelyn arvoinen paikka ja erityisen kiva on vierailla alueen toreilla, joissa Plac Novyn torilla sattui juurikin olemaan joku erityinen ruokahappening. Paikalta sai aivan mainioita piirakoita!

Krakovasta voi tehdä omatoimimatkan tai sitten napata laajasta paikallisesta tarjonnasta päiväretken Auschwitch-Birkenaun keskitysleireille. Emme tunteneet kovinkaan suurta vetoa sinne, miksi niin se, kuin Schindlerin tehdaskin jäi meiltä käymättä.

Sen sijaan suuntasimme seuraavana päivänä suolakaivoksille. Myös sinne voi kätevästi tehdä omatoimimatkan. Linja-auto 304, joka lähtee juna-asemalta vie perille parilla eurolla ja lippuja suolakaivokseen, joiden hinta ulkomaalaisille on noin reilut 20 € voi ostaa paikanpäältä. Tosin suosittelen niiden ostamista etukäteen.

Katsoimme nopeimmaksi ja parhaaksi vaihtoehdoksi Shutle bussilla tehdyn pienen sekalaisesta, kansainvälisestä joukkiosta kootun ryhmämatkan. Shutle bussi haki ja toi meidät hotellille. 25 €/ hlö hintaan kuului matkat ja pääsyliput sekä opas, joka johdatti meidät ohi jonojen ja ruuhkien. Hinta oli erittäin kilpailukykyinen omatoimimatkaan verrattuna.

Suolakaivokseen laskeudutaan portaita pitkin ja ylös noustaan täyteen tupatuissa ”työmiesten” hisseissä. Jos tunnet pakokauhua ahtaissa tiloissa, tämä ei ole sinua varten. Suolakaivos oli todellakin käymisen arvoinen paikka.

Jotta suolakaivoksessa sai kuvata, piti ostaa erikseen 2,50 € maksava kuvauslupa. Kannatti – paikka oli todellakin käymisen ja kuvaamisen arvoinen.

 

Wroclaw

Saavuimme Wroclawiin junalla Krakovasta. Junamatka kesti hieman yli 3 h ja hintaa sille kertyi 20 € yhteensä kahdelta. Juna oli hieman vanhempi, mutta matka taittui silti mukavasti, jälleen kerran Scramblea pelaten.

Wroclawin juna-asema sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella ja matkaa sieltä on jalkaisin n. 20 minuuttia.

Wroclawia halkoo Oder-joki, miksi kaupungissa onkin paljon siltoja. Wroclaw on melko iso kaupunki, mutta silti kaupungin nähtävyydet pystyy kiertämään jalkaisin. Muutoin voi liikkua raitiovaunuilla.

Kaupunki on täynnä upeita rakennuksia ja todella upeita kirkkoja, joista merkittävimmät sijaitsevat aivan keskustassa tai joen toisella puolella Ostrów Tumskin katedraalisaarella. Katedraalisaaren tärkein nähtävyys on Wroclawin eli pyhän Johannes Kastajan katedraali. Katedraalin tornissa on näköalapaikka, josta on upeat maisemat kaupungin ylle. Näköalapaikalle torniin pääsee hissillä, joka maksaa alle kaksi euroa. Toinen kiinnostava kirkko alueella on Pyhän Ristin kirkko, jonka tiloissa on oikeastaan kaksi kirkkoa omissa kerroksissaan. Kirkkoihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi saarella on lukuisia muita kirkkoja, piispanpalatsi ja runsaasti kirkollisia rakennuksia.

Kaupungissa vierailtaessa unohtaa ei sovi Wroclawin ja koko Puolan korkeinta rakennusta, sinisenä hohtavaa Sky Toweria, jonne pääsee alle viiden euron hissimaksulla. Sky Toweriin on usein jonoa, joten varaudu jonottamaan. Ylöspäästyäsi sinulla on 30 minuuttia aikaa kiertää panoraama-alue. Samalla ehtii vaikka nauttia kupin kahvia tasanteen kahvilasta.

Hieno iltakohde on Wroclawin tanssivat suihkulähteet, jotka sijaitsevat kaupungin läntisellä puolella. Suihkulähteet on valaistu pimeällä ja siellä voi ihastella n. 10 minuuttia kestävää suihkulähteen valo- ja musiikkiesitystä.

Wroclaw on tonttujen kaupunki. Pieniä kahvipaketin kokoisia tonttuja voi bongata sieltä täältä ympäri kaupunkia. Oikeasti tontut ovat aivan upeita ja niitä löytyi jos johonkin teemaan.

Vanhankaupungin kauppatorilla eli Rynecilla on Wroclawin vanha raatihuone, joka on yksi kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Raatihuoneeseen pääsee tutustumaan ja siellä toimii nykyään taidemuseo.

Toria kiertää upeat vanhat talot. Yksi tärkeä nähtävyys on myös Satavuotishalli, joka on Unescon maailman perintökohde sekä Raclawicen taistelusta kertova valtava panoraamamaalaus. Panoraamamaalausta pääsee katsomaan 8 eurolla ja samalla hinnalla pääsee myös taidemuseoon.

Kaupungin museotarjontaan kuuluu useita taidetta, arkkitehtuuria ja Puolan kulttuuria esitteleviä museoita. Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto, jonka luentosalissa kannattaa aivan ehdottomasti vierailla. Jos pääluentosali oli upea, ei alakerran pienempi sali jäänyt paljoa siitä.

Yliopiston päärakennuksen matematiikkatornissa on sijainnut observatorio. Nykyisin sen näköalatasanteelta avautuu kaunis kaupunkinäkymä. Myös yliopiston kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa.

Wroclawissa kannattaa piipahtaa kauppahalli Hala Targowaan, jossa voi milk baarissa syödä paikallista ruokaa alle parilla eurolla. Ruoka on myös oikeasti hyvää.

Kauppahallissa on satoja kojuja kahdessa kerroksessa. Alakerta on keskittynyt ruokatuotteisiin, kun taas yläkerrassa myydään käyttötavaroita laidasta laitaan.

On käsittämätöntä ettei Wroclaw ole suuremmin turistien suosiossa. Ilmeisesti sinne on sen verran vaikea matkustaa, vaikka kaupungissa lentokenttä onkin. Voisi jopa sanoa, että Wroclaw oli parhaita paikkoja Puolan turneellamme.

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 3 München – Füssen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

München

Müncheniin on erinomaiset juna- ja linja-autoyhteydet ympäri Eurooppaa ja Saksaa. Linja-automatkoissa on tarjolla edullisia hintoja, jotka joissain tapauksissa ovat edullisempia kuin junailu. Tosin Saksassa on mieletön määrä erilaisia junalippukombinaatioita ryhmille ja eri viikonpäiville sekä tarjouksia, jotka kyllä pystyvät kilpailemaan linja-automatkojen kanssa.

”Any way” me olemme päättäneet junailla… Junamatkan kesto Inssbrukista Müncheniin  riippuu siitä, mitä junareittiä pitkin ja millä junalla Müncheniin matkustaa. Suora junayhteys Innsbrugista Müncheniin  kestää alle 2 h ja sen hinta on reilut 20 €.

Münchenin juna-asema on oikeasti iso ja vilkas liikenteen solmukohta. Sen edestä voi kätevästi napata raitiovaunun tai metron. Juna-asema sijaitsee keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman tuntumassa. Hotelli oli ihan ok. Alue oli siisti ja rauhallinen, mutta jostain alueen kadunkulmiin ilmestyi joka aamu sama maahanmuuttajataustainen miesjoukkio, joka päivysti siinä iltaan asti. Mitä lie tehneet, mutta kädet huitoivat ja keskustelu oli äänekästä.

Vaikka München on iso kaupunki, ei siellä missään vaiheessa tullut turvaton olo. Toki tavaroista kannattaa pitää erityisen hyvä huoli, mutta enimmäkseen paikasta jäi miellyttävä ja ystävällinen tunne.

Münchenissä on niin paljon katsottavaa, että kannattaa oikeasti miettiä ja laskea hankkiiko München Cardin tai München City passin.

Kummassakin kortissa on paljon etuja ja alennuksia, eivätkä kortit ole todellakaan hinnoiteltu ylihintaisiksi, kuten monissa muissa suurkaupungeissa on tapahtunut. Kortti on mahdollista hankkia yhdelle tai useammalle päivälle sekä myös ryhmälle, joka onkin mainio vaihtoehto ja halvempi kuin vaikka kahdelle yksittäin ostettu kortti.

Kortteihin voi sisällyttää myös matkan lentokentälle sekä liikkumisen julkisissa tai Hop on Hop of bussilla. Jos muuten haluaa käyttää julkisia voi valita S- ja U-bahn junat, raitiovaunun tai linja-auton. Kertalippu maksaa alle 3 € ja päivälippi hieman yli 6 €. Myös erilaiset ryhmäliput julkisiin voi olla hyvä ja edullinen valinta. Taxilla liikkuminen on melko edullista ja aina voi vuokrata myös kaupunkipyörän.

Vaikka München on suuri ja laajalle levinnyt suurkaupunki, on sen keskusta-alue kuitenkin melko kombakti. Suuri osa nähtävyyksistä, kaupoista ja ravintoloista sijaitsee Marienplatz aukion tuntumassa. Marienplatzilla sijaitsee uudelleen rakennettu Altes Rathaus- vanha raatihuone, jossa toimii nykyään lelumuseo.

Aivan vieressä on Neues Rathaus, jossa oleva Glockenspiel kellopeli esittää näyttävän 12 minuuttia kestävän spektaakkelin päivittäin klo 11.00 sekä 12.00 ja kesäaikana myös klo 17.00.

Keskiaikaisen kellopeliesityksen aikaan tori täyttyy turisteista ja ihmiset