Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Kaksin radalla

Espanja-Portugali junalla: osa 11 Malaga

 

Malaga

Lähdimme aamupäivällä ajelemaan Mijaksen ja Torremolinoksen kautta Malagaan. Matkalla koukkasimme katsomaan Kristoffer Kolumbukselle tehtyä Castillo Monumento Colomaresin muistomerkkiä. Iltapäivästä saavuimmekin sitten Malagaan. Malagassa on tullut käytyä ennenkin, mutta nyt aurinkorannikon rantaloma ei ollut mielessä vaan käydä ikuistamassa Malagan nähtävyydet, palauttaa vuokra-auto Malagan juna-asemalle ja matkata takaisin kotiin.

Espanjan aurinkorannikolla sijaitseva Malaga on suosittu rantaloma- ja kaupunkikohde.

Kaupunki oli ennen varsinaisen turistikauden alkua rauhallinen ja siellä oli mukava liikkua.

Malagan keskustan alueen turistinähtävyydet kiertää helposti jalan ja ainahan voi tietysti hypätä Hop on Hop off bussin kyytiin. Myös sähköisen Tuk Tukin kyydissä on mahdollisuus kiertää Malagan nähtävyydet. Lisäksi nähtävyyksiä voi katsella hevoskyydillä ja totta kait Malagassakin voi vuokrata pyörän tai sähköpotkulaudan, jotka näyttivätkin olevan kovassa suosiossa.

Malagan sataman alue on vilkas, kiitos siellä vierailevien isojen matkustaja-alusten, jotka tuovat päivittäin ison määrän turisteja kaupunkiin. Satamasta lähtee myös erilaisia nähtävyysristeilyitä kaupungin edustalle.

Castillo de Gibralfaro linnake on hienosti entisöity, ja sen menneisyydestä pääsee hyvin selville vierailemalla kukkulan päällä olevassa sotamuseossa.

Jos totta puhutaan, niin tässä kohteessa historiaa kiehtovampaa olivat näköalat. Muurien päälle pääsee kävelemään ja niiltä käsin näkeekin koko kaupungin, vuoret ja Välimeren. Mikäs noita näkymiä oli ihaillessa ja nauttia lasillinen linnakkeella olevassa ravintolassa.

Visiittiin kannattaa yhdistää myös vierailu Alcazaban linnakkeella. Kumpikin linnake on avoinna kesäaikaan klo 9-20.

Jos käy vain yhdellä linnakkeella, niin sisäänpääsymaksu on 3,50 €. Jos haluaa vierailla kummallakin linnakkeella, kannattaa ostaa 5,50 € maksava kummankin linnakkeen kattava yhteislippu.

Kävelyreitti ylös kummallekkin linnakkeelle, jotka siis sijaitsevat peräkkäin on kaunis, mutta jyrkässä rinteessä kipuaminen vie oman aikansa ja käy kuntoilusta.

Nämä matkailijat nappasivat taxin ja ajoivat sillä suoraan Castillo de Gibralfaro linnakkeelle. Sinne pääsee myös paikallisbussilla 35. Bussislipun hinta on 1,40 € ja lipun voi ostaa kuljettajalta. Alaspäin tulo olikin sitten vaivatonta maisemia ihaillessa.

Alcazaban linnoituksen sisätiloissa on mielenkiintoinen arkeologinen museo, josta löytyy Alcazaban alueen kaivauksissa löytyneitä arkeologisia esineitä.

Alcazaban linnoituksen alueella on myös kauniita puutarhoja suihkulähteineen sekä muinaisen roomalaisen amfiteatterin rauniot. Kesäaikaan teatterilla pidetään edelleenkin konsertteja ja muita tapahtumia. Jos haluaa vierailla vain tällä linnakkeella pitää sinne kavuta rappusia pitkin. Alueelle on ladattavissa ilmainen ääniopas.

Jos Málagassa mielii nähdä nähtävyyksiä ja museoita kannattava hankinta voi olla Malaga Pass.

Se voi olla erittäinkin kannattava valinta, sillä sisäänpääsyliput olivat yllättävän kalliita verrattuna muualla vierailemiimme nimekkäisiinkin paikkoihin verrattuna.

Toinen turisteille tarjolla oleva Malga Card sisältää lisäksi Hop on ja Hop off bussikierroksen sekä opastetun kävelykierroksen Malagassa.

CAC museon lähikortteleissa voi katsella ilmaiseksi myös maailmanluokan katutaidetta, talojen seiniin maalattuja muraaleja ja graffiteja.

Malagan katedraali Catedral de la Encarnacion de Malaga on komea ulkoapäin.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 14-18.

Katedraalissa on myös mahdollista päästä ihailemaan sen kattoa ja torneja sekä sieltä avautuvaa upeaa maisemaa. Tosin ensin on kiivettävä kierreportaita noin 200 askelmaa. Kiipeäminen torniin ei sovi liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille.

Katedraalin sisätiloihin on 6 € pääsymaksu, joka kannattaa ehdottomasti maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa, eikä ihme, että se onkin yksi Malagan päänähtävyyksistä.

Pääsymaksulla pääsee sisään myös vieressä olevaan Iglesia Capitular del El Sagrario kirkkoon.

Jos lisäksi haluaa mennä katedraalin katolle, maksaa yhteislippu 10 €.

Centro de Arte Contemporaneo de Malaga eli CAC on vanhaan makasiinirakennuk- seen äskettäin avattu nykytaiteen museo.

Museon vaihtuvissa näyttelyissä on esillä taidemaailman nousevia nimiä.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-21. Museoon on ihme kyllä ilmainen sisäänpääsy.

Centre Pompidoun museossa kannattaa vierailla. Museon sisäänkäynti itsessään on jo mielenkiintoa herättävä.

Museossa on pysyvien kokoelmien lisäksi esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Näyttelyt ovat pääasiassa keskittyneet 1900-luvun teoksien esittelyyn. Paikka on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9.30 – 20. Sisäänpääsyhinnat vaihtelevat sen mukaan haluaako vierailla vain pysyvässä näyttelyssä vai sen lisäksi myös vaihtuvassa näyttelyssä. Hinnat kannattaakin katsoa museon nettisivuilta.

Tällä tourneella on tullut kierreltyä muutamat taidenäyttelyt, kirkot ja museot, joten näiden osalta alkoi tässä kohtaa matkaa olla vierailu- ja elämyskiintiöt täynnä.

Tästä syystä Picasso museo ohitettiin.

Sen sijaan Jardines Picasson puistossa vierailimme.

Puistossa voi ihailla Picasson inspiroivia taideteoksia, nauttia upeista istutuksista ja istahtaa lepuuttelemaan jalkoja hetkeksi. Kannattaa poiketa.

Joko kyseessä rupesi olemaan jo pienoinen matkaväsymys tai sitten osa näistä kohteista oli jo niin nähty, että käymättä jäi keskustan ulkopuolella oleva kasvitieteellinen puutarha.

Käymättä jäi sekä lasi- ja kristallimuseo Museo del Vidrio y Cristal de Malaga, Colección del Museo Ruso Venäjän taiteeseen erikoistunut museo, Museo de Málaga, jossa on taidetta ja maakunnan arkeologisia aarteita sekä Museo Interactivo de la Música.

Nyt ei vaan enää jaksanut… Yhtenä iltana ei jaksanut edes lähteä syömään, joten hotellin lähikaupasta eväät mukaan ja perinteinen hotelli-illallinen kehiin.

Sen sijaan hengailimme useana päivänä rantabulevardilla nauttien auringosta ja sataman tunnelmasta.

Rantabulevardin ihanat ravintolat saivat viihtymään ja niistä käsin oli mukavaa katsella ihmisvilinää.

Rannassa oli myös kivoja pieniä kojuja, joissa myytiin matkamuistoja.

Kävimme myös katsastamassa alueen rannat, jonne olikin kerääntynyt paljon auringonpalvojia.

Pääasiassa rannalla olijat olivat paikallisia, jotka olivat tulleet nauttimaan auringosta ja rantaelämästä upeana viikonloppuna koko perheen voimin.

Malagan rantaviiva on pitkä ja paikallisbusseilla pääsee hyvin kaupungin monelle eri rannalle.

Lounastimme yhdessä rannan ravintolassa ja maistettua tuli sardiineja ja jättirapuja, joita valmistettiin hiiligrillissä tikkuhalstereilla. Hyviä olivat.

Nämä merelliset herkut taitavat olla kovin suosittuja, sillä niitä tarjoiltiin kaikissa rannan ravintoloissa ja kaikki tuntuivat tilaavan juuri niitä.

Tutustua kannattaa myös Atarazanas kauppahalliin – Mercado Central de Atarazanasiin.

Paikka on kaupungin suosituin kauppahalli ja sen kyllä huomasi, sillä istumapaikkoja kauppahallin tapas-paikkoihin oli mahdotonta löytää.

Myös erilaiset valmistettavat lihaherkut ja merenelävät tekivät kauppansa, eikä myöskään niiden tarjoilualueilla ollut tyhjiä paikkoja.

Málagasta löytyy tietenkin härkätaisteluareena, jonne olisi myös päässyt vierailemaan.

Noitakin tuli muutama matkalla nähtyä, eli emme siis vierailleet siellä.

Ilmeisesti tämäkin kokemuskiintiö oli täynnä.

Malagassa on runsaasti kattobaareja, jotka tuntuivat myös olevan erittäin suosittuja ajankohdasta riippumatta. AC Hotel Malaga Palacion 15 kerroksessa sijaitseva Àtico Bar & Restaurant tarjoaa upean panoraamanäkymän kaupunkiin. Toinen mainio kattoterassi on The Top, joka sijaitsee Hotel Molina Larionissa. La Terraza Oasis Carmen Thyssen museon neljännessä kerroksessa on  Gin-toniceistaan ​​kuuluisa paikka. Alcazaba Premium Hostel Málagassa sijaitsee myös yksi kattoterassi.

 

Kotia kohti

Reilun kolmen, melkein neljän viikon mittainen Iberian reissu oli onnistunut ja mallikkaasti loppusuoralla.

Hienon reitin varrelle oli onnistuttu valitsemaan monta todella upeaa ja ainutlaatuista sekä mielenkiintoista kohdetta.

Ihanaa oli myös nähdä pitkän matkustustauon jälkeen iloisia lomasta nauttivia ihmisiä, kokea lentokentän vilinä ja matkustamisen vapaus.

Huomasi hyvin, miten nyt korona-ajan helpotettua ihmiset olivat vapautuneempia ja arkikin tuntui palautuvan eri kohteissa uomilleen.

Pieni ennakko aurinkoon ja kesään tuli otettua ja valoenergia-akut ladattua. Taas jaksaa ennen seuraavaa rutistusta, joka sekin on kohta tulossa.

Tarkoituksena on paketoida seuraavaksi Italia. Matka tulee suuntautumaan Roomasta alaspäin Sisiliaan ja ”saappan koron” kautta Napoliin ja sieltä sitten takaisin kotiin. Sitä odotellessa!

 

Espanja-Portugali junalla: osa 10 Marbella, Fuge, Mijas ja Torre

Marbella

Saavuimme autolla Gibraltarilta Marbellaan. Ajoaika oli noin reilun tunnin, josta osa ajettiin maksullisia moottoritiepätkiä. Yksi mikä ei ole muuttunut on, että edelleenkin Marbellassa asuvat ympäri maailmaa kotoisin olevat äveriäät ihmiset, ja sen aistii kaupungin kaduilla katsoessaan luksusautoja, kalliita merkkiliikkeitä ja hulppeita jahteja Puerto Banúksen satamassa.

Reilun viiden kilometrin päässä Marbellan keskustasta sijaitseva Puerto Banúksen valtavan viihde- ja ostosalueen keskipiste on huvivenesatama, jonka ympärille alue levittäytyy.

Hyvien ostosmahdollisuuk- sien lisäksi alueella on tasokkaista välimerellisiä herkkuja tarjoavia ravintoloita. Alue onkin yksi Costa del Solin suosituimpia vierailukohteita. Alue on paisunut kiinni itse Marbellan kaupunkiin, joka onkin laajentunut melkoisesti viime käynnistä.

Matkalla Marbellan keskustaan poikkesimme kuvaamaan Mezquita del Rey Abdul Aziz al Saud moskeijan, joka tunnetaan myös Marbellan valkoisena moskeijana.

Moskeija rakennettiin 1500-luvulla, maurien valloittaessa Espanjan.

Moskeija on tien toisella puolella, eli sinne meno kannattaa ennakoida, jos on liikenteessä Puerto Banúksen suunnasta kohti Marbellan keskustaa. Moskeijaan pääsee tutustumaan ja siellä kannattaakin poiketa.

Aika lähellä moskeijaa, mutta tien vastakkaisella puolella on Museo Rallin taidemuseo, jossa voi ihastella lukuisia nykytaiteen suurteoksia.

Museossa on laaja kokoelma nykytaiteilijoiden teoksia eri Latinalaisen Amerikan maista. Museo jo itsessäänkin on kaunis rakennus. Museoon ei ole sisäänpääsymaksua. Museon aukioloajankohdat vaihtelevat kuukausittain ja museo on auki vain muutamien tuntien aikana, joten aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen.

Marbellaan on hyvät yhteydet Malagasta, mikä tekeekin siitä suositun lomanviettokohteen.

Myös sen monet hyvin hoidetut rannat sekä tasokkaat golfkentät vetävät puoleensa.

Marbellassa ei ole juna-asemaa, joten bussilla pääsee Malagasta suoraan Marbellaan tai sitten menee junalla Fuengirolaan ja siitä bussilla Marbellaan.

Rantapromenadi on erittäin suosittu kävelypaikka ja sen varrella olevat terassit ovatkin turistiaikaan hyvin kansoitettuja.

Marbellan keskustassa on muurien ympäröimä Vanha kaupunki, jossa on helppo viihtyä.

Se pitää sisällään monia historiallisesti arvokkaita rakennuksia kuten Marbellan kaupungintalon, jonka seinää koristavat aurinkokello ja muistolaatat sekä kauniit seinällä roikkuvat ruukkukukat, jotka loistivat auringossa valkoiseksi kalkittua seinää vasten.

Toinen merkittävä rakennus Vanhassa kaupungissa on Ermita de Santiago kirkko, joka on  melko pieni ja vaatimaton Espanjan muihin kirkkoihin verrattuna.

Vanhan kaupungin tunnelmallisten kävelykatujen varsilla sijaitsee paljon erilaisia myymälöitä. Vanhassa kaupungissa on myös monipuolinen ravintolatarjonta.

Vanhan kaupungin sydän on kaunis Plaza de los Naranjos, jonka keskelle istutetut appelsiinipuut ihastuttavat.

Myös laajan terassialueen ympärille istutetut isot kukkaistutukset tekevät paikasta viihtyisän.

Ei siis ihme, että ulkoilmaravintoloiden kaikki paikat olivat aivan täynnä.

Vanhassa Hospital de Bazanin goottilaisessa sairaalassa sijaitseva Museo del Grabado Español Contemporáneon taidemuseo on ainutlaatuinen koko Espanjassa.

Yli 4 000 taideteosta ja –esinettä sisältävästä museosta löytyy esimerkiksi Picasson ja Dalín teoksia.

Museo on avoinna maanantaisin ja lauantaisi klo 9-14 ja tiistaista perjantaihin klo 9-19. Sisäänpääsy museoon on 3 €.

Sairaalarakennus oli alun perin Marbellan pormestarin asuinpalatsin osa, jonka hän lahjoitti kaupungille köyhien sairaalaksi. Paikassa järjestetään nykyisin myös erilaisia musiikki- ja taidetapahtumia.

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi arabien rakennuttaman linnan rauniot sekä 1500-luvulla rakennettu Iglesia de Nuestra Señora de la Encarnación kirkko, joka on nykyisin Marbellan pääkirkko.

Todennäköisesti kirkko on aiemmin ollut  Marbellan päämoskeija, joka sittemmin on muutettu katoliseksi kirkoksi.

Kirkko vaikuttaa kovin vaatimattomalta kaikkiin aiempiin kirkkoihin verrattuna, mutta on sisätiloiltaan kuitenkin Marbellan näyttävintä osastoa.

Kait kirkkokiintiökin on tullut tällä reissulla täyteen, kun näin rupeaa nirsoilemaan?

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 8-13 ja 18-20 ja sunnuntaisin klo 9.30-13.30 ja klo 18-20.

 

Taidenähtävyyksiä Marbellassa voi mennä ihastelemaan Avenida del Mar aukiolle.

Kauniilla, palmuilla koristellulla aukiolla on kymmenen Dalín pronssipatsasta, jotka herättävät taatusti ajatuksia.

Viereisessä Paseo del Alameda puistossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Puiston ihanat koristellut penkit sekä suihkulähteet kutsuvat istahtamaan. Puiston läheltä löytyy joukko kivoja kahviloita.

Marbella on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta sitten viime käynnin. Oli kuitenkin kiva pyörähtää paikassa ja kierrellä siellä entuudestaan tuttuja paikkoja.

Kun Marbella oli taputeltu olikin edessä reilun puolen tunnin ajomatka Fuengirolaan. Matka taittui joutuisasti moottoritietä pitkin.

 

Fuengirola

Marbellan ja Fuengirolan väli on noin 30 km ja autolla sen taittaa reilussa puolessa tunnissa. Fuengirolaan on suora junayhteys Malagasta ja lentokentältä, miksi sinne on varsin mutkatonta kulkea.

Fuengirola on helppo lomakohde, sillä siellä on vahva suomalaisyhteisö ja -asutus.

Siksi se kait onkin yksi suomalaisten suosikkikohteista Espanjassa.

Kaupasta sai suomalaisten harmaata suosikkijuomaa ja tuttuja ruokatarvikkeita. Tuttua ja turvallista siis. Fuengirola on yhdistelmä sinistä merta ja upeaa vuoristoa mutta silti se on aito espanjalainen lomakohde upeine rantoineen.

Vietimme yhtenä keväänä yli 30 vuotta sitten kuusi viikkoa Fuengirolassa ja olipa hauskaa palata katsomaan todellakin muuttunutta kaupunkia.

Jos ei nyt ihan, niin melkein voi sanoa, että ainoastaan ranta oli samanlainen.

Kaikki muu sen ympäristössä oli uuta rakennelmaa tai ainakin isosti remontoitua.

Rantapromenadi on tätä nykyä täynnä kahviloita, baareja ja ravintoloita.

Fuengirolassa vietimme vajaan vuorokauden, vaikka sen koluamiseen olisi riittänyt iltapäivä.

Fuengirolassa piti käydä katsomassa Centro Finlandia, jossa suomalaiset palveluntarjoajat ovat yhden katon alla.

Olen vuosien aikana tehnyt Suomesta käsin heidän kanssaan jonkun verran koulutukseen liittyvää yhteistyötä, joten olipa mukava pyörähtää tuollakin. Paikka on erittäinkin tuttu monelle Aurinkorannikon asukille.

Parroquia de Nuestra Señora del Rosario kirkko ei nyt sekään kovin kummoinen ollut. Kauniimpi ulkoa, kuin sisältä.

Pienet roomalaiset rauniot Yacimiento Arqueologico Romano ovat mitäänsanomattomat.

Vieressä oleva Finca del Secretario museo jätettiin tällä kertaa suosiolla väliin, samoin kuin kaupungin museokin.

Plaza Miguel Márquez aukion tiistaitori ja lauantain kirpputori ovat  must kohteita, jos paikalla sattuu olemaan noina päivinä. Aikaisemmin ne olivat melkoinen turisteja vetävä tapahtuma kaupungissa, niin varmaan nytkin.

Fuengirolan keskustan läheisyydessä sijaitsevan kukkulan päällä on 1100-luvulla rakennettu Castillo de Sohail linna, joka on harvoja Fuengirolan nähtävyyksiä.

Linna on avoinna yleisölle kesäaikaan tiistaista perjantaihin klo 10–14 sekä lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10–14 ja 18.30–21.30. Maanantaisin linna on suljettu.

Maurien rakentamalla linnalla on verinen historia. Vaikka linnassa ei ole paljon nähtävää, kannattaa silti kävellä ylös kukkulalle, josta on hyvät näkymät alas kaupunkiin. Linnan alueella pidetään kesäaikaan erilaisia konsertteja ja festivaaleja.

Muutakin tuttua kuin rannat kaupungista löytyi. Tuttu härkä komeilee kukkulan päällä omalla paikallaan toivottaen kaupunkiin tulijat tervetulleiksi.

Perheet viihtyvät varmasti lomalla Fuengirolassa, sillä rannoilla on paljon erilaisia vesiaktiviteettejä ja niissä on monipuolinen palvelutarjonta.

Lisäksi Fuengirolassa on pieni eläintarha Bioparc ja Huvipuisto Tivoli World sekä vesipuisto Parque Aquático Mijas. Fuengirola on myös erittäin suosittu golflomakohde. Fuengirolasta ei ole pitkä matka lähialueiden muihin lomakohteisiin.

Fuengirolan satamasta löytyy lukuisia ravintoloita, kahviloita, baareja, niin turisteille kuin paikallisillekin. Sataman keskipisteenä on Paseo Maritimon rantabulevardi, joka jatkuu koko rannan matkan.

Matkalla Torremolinokseen, Fuengirolan ja Benaimadenan  välissä on Castillo Monumento Colomaresin linnatyylinen muistomerkki Kristoffer Kolumbukselle.

Muistomerkki rakennettiin 1980- ja 90-luvulla Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löydön muistoksi.

Vaikka linna onkin uustuotantoa, on se silti näkemisen ja tutustumisen arvoinen kohde. Rakennuksen koristeellisessa ulkoasussa näkyy veneitä ja muita löytöretkistä muistuttavia yksityiskohtia. Nykyään  Castillo de Colomares on Benalmadenan suosituimpia nähtävyyksiä ja maailman suurin Kolumbus aiheinen monumentti.

Rakennuksen sisältä löytyy tietoa Kolumbuksen tutkimusmatkoista sekä yksi maailman pienimmistä kirkoista.

Linna on avoinna kevätkuukausina keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-19. Vierailu linnassa maksaa 2,50 €. Linnalta on mainiot näkymät ympäristöön.

Pienenä vihjeenä: Tämä ei todellakaan ole kävelymatkan päässä Benalmadenan kaupungista, jos joku niin sattuu väittämään. Linnalle on pitkä ja mäkinen tieosuus, joten jalan ei kannata lähteä liikkeelle.

 

Mijas Pueblo

Fuengirolassa ei ole paljoakaan varsinaista nähtävää. Meri, ranta ja aurinko kuitenkin pitää huolen, että matkailija viihtyy. Lähellä oleva Mijas Pueblon pikkukylä on mainio ja suosittu vierailupaikka lähellä Fuengirolaa.

Kilometrin korkuisella Mijaksen vuorella sijaitsee pieni Mijas Pueblon kylä, jossa on kauniita valkoiseksi kalkittuja taloja.

Mijas sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Fuengirolasta.

Mijakseen pääsee kätevästi alle kaksi euroa maksavalla bussilla Fuengirolasta, mutta kun meillä oli kerran auto, niin me ajaa hurautimme sillä.

Mijaksessa on pieni ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena, jota käytetään edelleen.

Itsekin olemme siellä vierailleet, tosin kolmekymmentä vuotta sitten.

Härkätaisteluihin voi tutustua myös areenan Museo Taurina de Mijas härkätaistelumuseossa. Museo ja areena ovat avoinna päivittäin klo 11-21. Sisäänpääsymaksu museoon maksaa 4 €.

Lisäksi Mijaksessa on upea kalliokirkko eli Virgen Santa Maria de la Peña, joka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 16-20.

Virgen de la Peña on Mijasin suojeluspyhimys ja sen kuva loistaa yhdessä seiniä koristavien simpukankuorten ja rikkaan koristelun kanssa.

Legendan mukaan kuva oli piilossa viisi vuosisataa, kunnes se löytyi valkoisen kyyhkysen opastettua kaksi lasta ja hänen isänsä oikealle paikalle. Virgen de la Peñan Eremitaasiin on ilmainen sisäänpääsy vuoden jokaisena päivänä.

Pienessä ja viehättävässä, mutta sokkeloisessa kylässä voi ottaa aasitaksikyydin tai sitten hypätä sähköisen Tuk Tukin kyytiin. Myös hevoskyyti näytti olevan suosiossa.

Mijaksen keskusaukiolla on tarjolla joka keskiviikko klo 12-13 flamencoshow, sekä lasillinen Málagan viiniä kaikille halukkaille.

Heinä- ja elokuussa esityksistä on mahdollista nauttia myös illalla klo 21.30. Kesäkuukausina Mijas tarjoaa paljon erilaisia tapahtumia.

Mijas Museo del Vinossa saa paljon tietoa makean Malagan viinin tuotannosta. Tuohon museoon emme kylläkään eksyneet. Emmekä myöskään CAC Mijasiin. Uudessa nykytaiteen keskuksessa kerrotaan olevan toiseksi suurin Picasso kokoelma Malagan Picasso museon jälkeen. Pääsylippu Mijas Pueblon uuteen nykytaiteen keskukseen maksaa maltilliset 3 €.

Carromato de Mijas miniatyyrimuseossa kannattaa  käydä.

Museo onkin yksi Mijaksen suosituimmista ja vierailluimmista nähtävyyksistä.

Museon rakennus on vanhan junavaunun muotoinen ja se on maalattu kirkkaan keltaiseksi.

Paikkaa on mahdotonta ohittaa. Lippu maksaa 3 € aikuisilta ja 1,50 € lapsilta.

Historiallisessa Museo Historico – Etnologico on esillä upea kokoelma vanhoja käsitöitä ja perinteisiä esineitä, kuten maatalous- ja kalastustyökaluja, ruoanlaittovälineitä ja puutarhanhoitoesineitä, jotka on koottu kylän vanhaan raatihuoneeseen. Pääsylippu museoon maksaa vain euron. Museo on avoinna päivittäin klo 10–14 ja 17–21.

Pieni Mijas oli mainio puolenpäivän retkikohde. Autolla on mahdotonta päästä lähelle pienen paikan keskustaa ja parasta onkikin jättää se kauempana oleville parkkialueille. Mijaksesta  on hienot näkymät yli Fuengirolan merelle. Kun Mijas oli kieretty oli aika jatkaa matkaa Torremolinokseen.

 

Torremolinos

Vielä ennen Malagaa ja kotiinpaluuta piti käydä kurkkaamassa, miten Torremolinos on vuosien aikana muuttunut. Fuengirolasta on matkaa Torremolinokseen noin 20 km. Autolla matka taittuu parissakymmenessä minuutissa.

Kaupungin keskustassa on korkeuseroja ja paljon portaita, miksi se ei sovi kovin hyvin liikuntarajoitteisille.

Torremolinoksessa ei ole paljon nähtävyyksiä. Kuten Fuengirolassakin täällä tärkeät elementit lomailuun ovat hiekkaranta, meri ja aurinko.

Aurinkorannikolta on kätevää tehdä päiväretkiä eri puolille Andalusiaa ja lähialueiden muihin rantakohteisiin.

Torremolinoksen nähtävyyksien parhaimmistoon kuuluvat Torre de los Molinos torni, joka oli aikoinaan osa puolustustornijärjestelmää.

Nykyään se onkin yksi kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä.

12 metriä korkeaan kaksikerroksiseen torniin ei pääse sisälle, sillä sen sisätilat ovat ajan myötä tuhoutuneet pahoin.

Tornia voikin ihailla vai ulkoapäin.

Yksi nähtävyyskohde Torremolinoksessa on Casa de los Navajas.

1900-luvun alussa rakennettu keskiaikainen maurilaistyylinen huvila on kunnostettu ja se on avoinna yleisölle. Paikkaan ei ole pääsymaksua.

Tässäkin kohteessa ranta on yksi tärkein nähtävyys ja syy, miksi kaupunkiin tullaan lomalle.

Lisäksi kaupungissa tai sen läheisyydessä on Aqualand & Crocodile Park, sekä rautatieaseman lähellä oleva Parque de la Baterian virkistysalue, joka sijaitsee Montemar Altossa.

Puiston näköalatornista on mainio näköala merelle.

Puistossa on myös mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin kuten souteluun pienellä lammella.

Puiston nimi on peräisin vanhasta puolustusasemasta, jossa oli tykkipatteristo. Puistoon onkin jätetty nähtäväksi osa vanhoista tykeistä. Myös kaksi maanalaista bunkkeria ovat edelleen nähtävissä. Torremolinoksessa on myös oma kasvitieteellinen puutarha.

Kaupunki oli nopeasti kierretty ja viimeinen etappi ennen kotimatkaa oli Malaga. Tämä olikin sitten tämän matkan viimeinen autolla siirryttävä väli. Matka Torremolinoksesta Malagaan kesti autolla puolisen tuntia moottoritietä pitkin. Olipa mukavaa päästä Malgassa eroon vuokra-autosta, asettua hotelliin ja ottaa rennosti kaksi seuraavaa päivää ennen kotimatkaa.

Espanja-Portugali junalla: osa 9 Gibraltar

Gibraltar

Matka Sevillasta jatkui vuokra-autolla kohti Gibraltaria. Kauniit maisemat ja kiemurteleva tie piti matkaajat valppaina.

Espanjan kärjessä sijaitseva Gibraltarin niemimaa on pinta-alaltaan pieni alue Atlantin Valtameren ja Välimeren sekä Euroopan ja Afrikan välissä.

Mereltä Eurooppaan saapuvien maamerkkinä kohoaa 426 metriä korkea kalkkikivinen Gibraltarin vuori, joka on täynnä sotilaskäyttöön rakennettuja luolia ja tunneleita.

Alue kuuluu Iso-Britannialle, mikä näkyykin monissa asioissa Gibraltarilla. Joku onkin joskus kutsunut paikkaa Pikku-Britanniaksi.

Gibraltar on myös monien Välimerellä purjehtivien rahtialusten pysähdyspaikka.

Nytkin satama-alueella ja salmessa oli useita rahtilaivoja odottamassa polttoainetankkausta.

Gibraltar on aina kiinnostanut turisteja, sillä se on verovapaata aluetta. Gibraltarille tehdäänkin ahkerasti päiväretkiä Aurinkorannikolta ja muualta Andalusiasta. Nykyään myös kansainväliset risteilyalukset poikkeavat satamaan etenkin kesäkauden aikana. Paikka on erityisesti Brittituristien suosiossa.

Olemme vieraillee Gibraltarilla yli 30 vuotta sitten, joten oli kiva käydä katsomassa sitä vuosien jälkeen. Paikka on todellakin muuttunut.

Alueelle on rakennettu valtavasti lisää ja lisääntyneeseen turismiin on selvästi panostettu.

Nytkin rakenteilla, oli jos jonkin kokoisille maaplänteille uusia rakennuksia. Gibraltarilla ei ole kovin paljon nähtävyyksiä.

Eniten nähtävää on Gibraltarin vuorella, missä on apinoiden lisäksi nähtävyys- paikkoja joissa vierailla, luolia ja näköalapaikkoja.

Jos vuori hallitsee Gibraltarin maise- maa päivällä, niin se tekee saman myös pimeällä.

 

Kauniisti valaistu saari ja vuori on varmasti hieno näky kauempaa katsottuna.

Yksi mikä ei ole muuttunut, on saapuminen Gibraltarille.

Espanjan ja Gibraltarin erottaa Gibraltarin lentokentän kiitotie, joka pitää ylittää päästäkseen Gibraltarille.

Joskus kiitotien ylittämistä voi joutua odottelemaan laskeutuvan tai nousevan koneen takia – kokemusta on. On aika mielenkiintoinen fiilis nähdä lähietäisyydeltä nouseva lentokone. Lentokentältä lentoyhteyksiä on lähinnä Isoon-Britanniaan, mutta kenttää käytetään myös sotilaslentoihin.

Espanjasta saavuttaessa voi olla järkevää jättää auto La Linea de la Concepciónin kaupunkiin, joka sijaitsee lentokentän toisella puolella. Rajan lähellä on hienot ja isot katetut parkkialueet. Myös Espanjasta tulevat turistibussit jättävät lomailijat sinne ja sieltä sitten kävellään 300 metriä rajalle. Rajalla on normaalit rajamuodollisuudet, jossa tarkistetaan passit.

Jos kuitenkin päättä mennä autolla Gibraltarin puolelle, on sekin mahdollista.

Gibraltarin tiet ovat kovin kapeita ja parkkipakkoja alueella on varsin rajoitetusti, miksi skootterit ovatkin kovin yleisiä liikkumisvälineitä.

Positiivista on kuitenkin se, että brittiläisyydestä huolimatta liikenne kulkee Manner-Eurooppalaisesti oikeanpuoleisesti.

Muistutus: Jos sinulla on britti adapteri ota se mukaan, sillä sitä tarvitaan hotelleissa. No niinhän tuo adapteri jäi kotiin, joten taas on yksi lisää laatikossa…

Jos Gibraltarin puoleiselta rajalta ei viitsi kävellä noin varttia Vanhaan kaupunkiin, kulkee bussi numero 5 aivan Grand Casemates aukion viereen. Bussi numero 3 kulkee Europa Point niemelle, ja bussit 4 ja 8 suuntaavat Catalan rannalle. Liput busseihin maksavat melkein kaksi puntaa, mutta jos haluaa matkustaa monta kertaa, on päivälippu parempi hankinta. Lippuja voi ostaa kuljettajalta, mutta mukana pitää tietenkin olla punnan kolikoita. Lisätietoja lipuista ja reiteistä sekä aikataulut löydät täältä. Myös Taksi on varteenotettava liikkumismuoto Gibraltarilla.

Gibraltar on melko kallis paikka nähtävyyksiltään, joten kannattava hankita voi olla yhden päivän  45 £ maksava GibraltarPass.

Passi ostetaan verkosta, josta löytyy myös tieto, mitä palveluja ja alennuksia passi sisältää.

Tarjolla on myös paljon erilaisia opastettuja turistikierroksia.

Vanhassa kaupungissa on Gibraltar museo – The Gibraltar National Museum, jossa esitellään alueen sotaisaa menneisyyttä, Maurilaista kylpylää sekä ”Rockyn” vuosituhansia vanhaa historiaa ja Gibraltarin ainutlaatuista kulttuuria.  Museo on avoinna ma–pe 10–18 ja la klo 10–14. Pääsymaksu museoon on aikuisilta 5 £ . Tämän museon me ohitimme.

Gibraltarin Main Streetin kävelykatu on suosittu ostospaikka verovapautensa takia.

Korut, jalokivet, alkoholia, tupakkatuotteet sekä elektroniikkatuotteet ovat matkaajien suosiossa.

Valuuttana Gibraltarilla on Gibraltarin punta, jonka arvo vastaa Englannin punnan arvoa. Britannian puntia otetaan kaupoissa vastaan ja myös euro käy, ainakin pieniin ostoksiin. Rahanvaihtopisteitä on jo rajalla, ja Gibraltarin kaupoissa toimivat maksukortit.

Main Streetin luostari on yksi Gibraltarin vanhimmista rakennuksista.

Se toimii nykyään Gibraltarin kuvernöörin kotipaikkana.

Rakennuksen kerrotaan olevan yksi Euroopan kummittelevimmista julkisista rakennuksista.

”Grey Lady” tarinasta on useita versioita, joista suosituin on, että neidon onneton rakkaustarina johti siihen, että hänet muurattiin elävänä yhteen luostarin huoneista, miksi hän kummittelee rakennuksessa. Osana luostaria oleva mitäänsanomaton King’s Chapel kirkko on avoinna kävijöille päivittäin klo 9-17.

Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös Englannin kirkon maurilaistyylinen katedraali, joka muistuttaa enemmän moskeijaa kuin kirkkoa.

Rakennus on melko vaatimaton ja sen ohi on helppo kävellä.

Cathedral St Mary the Crowned on toinen Gibraltarin kahdesta katedraalista. Katedraali on ulkoapäin komeampi kuin sisältä. Avoinna se on viikolla klo 7-19 ja viikonloppuna klo 8.30-19. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Yksi mainio paikka piipahtaa on Irish Town, joka itse asiassa on kävelykatu.

Katu kulkee rinnakkain Main Streetin kanssa.

Nykyään se onkin yksi Gibraltarin muodikkaimmista osista, jossa on paljon kahviloita, ravintoloita ja baareja.

Toinen mainio ja ilmainen vierailupaikka on kasvitieteellinen puutarha, joka sijaitsee aivan Gibraltar vuorelle vievän köysiradan vieressä.

Paikka on avoinna klo 8–20, mutta talvisin se suljetaan auringonlaskun aikaan. Alamedan puistonakin tunnettu paikka on ajankulussa kokenut monta roolia ja jos sen poppelipuut osaisivat kertoa tarinaa, niin sitä kyllä riittäisi. Puistossa järjestetään myös erilaisia kulttuuritapahtumia.

Gibraltarin kuuluisalla kalkkikivivuorella onkin sitten alueen päänähtävyydet. Suurin osa vuoresta on luonnonsuojelualuetta. Vuoren eli The Rockin nähtävyyksiin voi tutustua opastetuilla englannin kielisillä kierroksilla tai omatoimisesti.

Parhaiten vuorelle pääsee joko järjestetyillä pikkubussikyydeillä, turistibussilla tai köysiradalla, joka on avoinna klo 9.30–17.15. Kyyti köysiradalla ylös vuorelle ja takaisin maksaa 17 £.

Kannattavinta on ostaa 30 £ maksava yhteislippu, jonka kanssa pääsee sisään myös Nature Reserve  puistoon ja siellä oleviin kohteisiin.

Lippujen hintoja ja erilaisia vaihtoehtoja voi tarkastella verkkosivuilta, josta voi myös ostaa etukäteen liput.

Jos haluaa säästää aikaa ja jalkoja hyvä vaihtoehto on hypätä opastetulle pikkubussi tourneelle.

Koko paketin hinta on 40 €, sisältäen kaikki näköalapaikat, lipun Nature Reserve puistoon ja siellä oleviin kohteisiin ja kyydin.

Toki vuorelle voi myös kävellä mutkittelevia teitä pitkin, mutta, mutta… reippailukin veloittaa kukkaroa muutaman punnan. Gibraltarilla oli vuokrattavissa myös sähköpolkupyöriä, joilla jotkut sinnikkäät yrittivät ylös huipulle. Matka ylös vuorelle on pitkä ja jyrkkä. Yhtä tietä pääsee ylös ja toista alas. Lisäksi matkat eri paikkojen välillä ovat yllättävän pitkiä ja osa siirtymäreiteistä ja poluista on melko hankalakulkuisia.

Gibraltarin vuorella sijaitsee St. Michaelin tippukiviluola.

Valaistun luolan valtavat kivipylväät tekevät kävijään vaikutuksen.

Pyhän Mikaelin luolan uskottiin pitkään olevan pohjaton. Tämä luultavasti synnytti tarinan siitä, että Gibraltarin kallio yhdistyi Afrikkaan maanalaisen käytävän kautta Gibraltarin salmen alla.

Suurimman luolan osa, katedraaliluola toimii nykyisin erilaisten tapahtumien, konserttien ja näytelmien pitopaikkana.

Luolassa voi vierailla joka päivä klo 9.30-18.45. Yllättävä kyllä tämä luola on helppokulkuinen. Siinä on vain vähän korkeuseroa ja portaita. Luolan valoshow oli joidenkin mielestä wow – itse olisin ihaillut mieluusti ihan vaan luonnonmuovaamaa luolaa ilman vaihtuvia värivaloja.

Vuorella sijaitsee myös vanha maurien linnoitusalue, joka raunioitui espanjalaisten joukkojen Gibraltarin takaisinvaltauksessa 1300-luvulla.

Jäljellä olevassa Tower of Homage vartiotornissa on edelleen nähtävissä lukuisia jälkiä niistä taisteluista ja piirityksistä, joiden näyttämönä se on toiminut vuosisatojen varrella.

Vuoren ehkäpä ”tärkein” elämys ja nähtävyys on Euroopan ainoa apinalaji, berberiapinat, jotka oleskelevat vuorella.

Kuuluisiksi ne ovat tulleet siitä, että ne ryöstelevät ihmisiltä ruokaa ja tavaroita.

Näiden huvittavien veijareiden ruokkiminen onkin sakon uhalla kielletty. Jos ei taskuvarkaista alueella kannata olla huolissaan, niin näistä ryöstelevistä apinoista kylläkin. Apinat tulevat kuulemma öisin myös kaupunkiin ja tekevät tuhoja pihoilla ja roska-astioilla.

Vuorella on muitakin kiinnostavia paikkoja, joista yksi ja uusin on Windsorin riippusilta, joka ylittää 50 metriä syvän rotkon tarjoten rohkelikoille upeat näkymät.

Jos ei uskalla ylittää rotkoa hieman heiluvaa riippusiltaa pitkin voi rotkon kiertää vuoren rinneteellä kulkevaa polkua pitkin.

Toinen ei korkeanpaikankammoisia ilahduttava paikka on 340 metriä Välimeren yläpuolella sijaitseva lasilattiainen Skywalk, josta näkee alaspäin kuinka kallio putoaa jalkojen alta kauas alempana olevalle rantaviivalle. Joku ei osallistunut näihin huveihin, vaan pysyi tukevasti kovalla maalla.

Mediterranean Steps eli Välimeren portaat on yksi Gibraltarin UNESCON maailmanperintökohde.

Kapeita puolitoista kilometrisiä portaita ei voi suositella liikuntarajoitteisille, heikkokuntoisille eikä korkeanpaikankammosta kärsiville.

Lisäksi niiden kipuamiseen on varattava runsaasti aikaa. Alueen useat kiviset portaat ovat kovin kapeita ja melko huonokuntoisia.

Gibraltarissa löytyy myös muuta tekemistä kuin vierailla vuorella. Delfiinisafarit ovat erittäin suosittuja samoin kuin lintubongaus.

Kaupungissa on turismin myötä nykyisin myös paljon erilaisia huvitusmahdollisuuksia, kuten keilaratoja, luistinrata ja elokuvateatteri.

Nähtävyyksinä voidaan myös pitää Harding’s Batterya – Hardingin ammuspatteristoa sekä totta kait Gibraltarin krikettijoukkueen pelipaikkaa.

Suosittua on myös vierailla Gibraltarin eteläisimmällä paikalla Europa Pointilla, jonka toisella puolella on Atlantti, toisella Välimeri.

Hyvällä säällä sieltä näkee Afrikan mantereelle.

Paikassa on useita nähtävyyksiä, kuten edelleen toiminnassa oleva punavalkoinen Trinity majakka.

Ibrahim-al-Ibrahim moskeija on lahja Saudi-Arabian kuningas Fahdilta.

Moskeijakomp- leksissa on myös koulu, kirjasto ja luentosali ja se palvelee alueen muslimeja.

Alueen yhtenä nähtävyytenä on myös aikoinaan Gibraltarin maureilta valloitettu moskeija, joka sittemmin muutettiin kristilliseksi pyhäköksi.

Nykyisin roomalaiskatolinen Shrine of Our Lady of Europe pyhäkkö on ollut vuosisatojen ajan tärkeä paikka salmen ohittaneille laivoille ja sen merimiehille.

Nykyisin Our Lady of Europen toimii Gibraltarin pyhimyksenä.

Alueella sijaitsee myös nunnan kaivo – Nun´s well. Sisäänpääsy yli 700 vuotta vanhaan maanalaiseen vesisäiliöön maksaa 3 £.

Vaikka Gibraltar ei varsinainen rantakohde olekkaan, niin Catalan Bayn ranta on yksi kuudesta alueella olevasta hienohiekkaisesta uimarannasta.

Parasta tällä alueella on kaunis kalastajakylä, jolla on rikas historia genovalaisena asutuksena. Pienestä kylästä löytyy joukko hyviä kalaravintoloita. Pieni ja melkoisen vaatimaton Church of Our Lady of Sorrows  sijaitsee myös alueella.

Lauantaisin puolipäivän aikaan pääkatua pitkin marssii 1700-luvun asuihin sonnustautunut sotilasryhmä vanhan seremonian, Ceremony of the Keys mukaisesti.

Gibraltarin kuvernööriä esittävä henkilö ojentaa kaupungin avaimet portinvartijalle ja aseistetulle seurueelle, jotka symbolisesti sulkevat kaupungin portit illaksi ja huudollaan kehottavat kaikkia ei gibraltarilaisia poistumaan.

Sunnuntaisin St. Andrewsin kirkolla pidetään Gibraltarin antiikkimessut.

Vierailupäivämme ei harmillisesti sattunut viikonloppuun, joten nämä tapahtumat jäivät kokematta.

Pieni saari ja sen nähtävyydet oli reilussa päivässä kierretty ja oli aika jatkaa matkaa Espanjan ja koko tourneen viimeiselle kohteelle Aurinkorannikolle. Auton nokka kohti Marbellaa ja kuumaa moottoritietä.

 

Espanja-Portugali junalla: osa 8 Sevilla ja Ronda

Sevilla

Matkasuunnitelma- muutoksen takia emme matkustanetkaan maata pitkin, mikä oli alkuperäinen suunnitelmamme.

Tarkoituksena oli siirtyä Portugalin Farosta bussilla Sevillaan, mutta päätimmekin jättää Faron väliin ja lentää Lissabonista Espanjan Sevillaan.

Suunnitelmamuutokseen vaikuttivat sunnuntaipäivän takia kiinni olleet nähtävyydet Farossa sekä hankalaksi osoittautunut siirtymä Farosta rajan yli Espanjan puolelle.

Olemme aiemmin vierailleet Sevillassa ja tulleet sinne junalla, josta voit lukea aiemmasta blogista. Nyt kaupunki osui kauttakulkupaikaksi, jossa vietimme yön, ja josta vuokrasimme auton loppumatkaa varten. Tähän ihanaan ja kauniiseen kaupunkiin oli kiva tulla reiluksi vuorokaudeksi uudestaan.

Lentokentältä on helppoa siirtyä kaupunkiin joko linja-autolla tai taksilla.

Sevillan kansainvälinen San Pablo lentoasema sijaitsee noin 10 kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Bussilipun voi ostaa kuskilta ja yksittäinen lippu maksaa 4 euroa. Jos aikoo saman vuorokauden aikana käyttää enemmänkin julkisia liikennevälineitä, kannattaa ostaa 6 euroa maksava päivälippu. Taksit kuljettavat kentältä keskustaan 20–25 eurolla.

Kaupungin joukkoliikenne koostuu metrosta, linja-autoista sekä raitiovaunuista. Joukkoliikennevälineisiin on saatavana erilaisia lippuvaihtoehtoja. Yksittäinen matka maksaa 1,40 €.

Sevillassakin on oma Sevilla Pass sekä Sevilla Card, joilla saa alennuksia ja joissa on erilaisia etuja. Kannattaakin tutkia onko kortista ja sen antamista eduista omalla matkalla hyötyä.

Helppo tapa kiertää nähtävyydet on hypätä takuuvarman Hop on Hop off bussin kyytiin.

Sevillassa oli paljon polkupyöriä ja kaupunkia pidetäänkin pyöräilykaupunkina.  Myös skoottereita riitti. Hyvä vaihtoehto onkin vuokrata polkupyörä tai sähköpotkulauta. Hevoskyyti on myös erittäin suosittu tapa kiertää kaupungin nähtävyydet.

Sevillassa on mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kaupunkikierroksiin. Tarjolla on ilmaisia kävelykierroksia sekä maksullisia teemaopastuskierroksia.

Suurin osa Sevillan tärkeimmistä nähtävyyksistä sijaitsee Plaza Del Triunfo ja Plaza Virgen de los Reyes aukioiden välissä.

Kaupungin näkyvin rakennus on Sevillan katedraalin La Giraldan kellotorni, joka on yksi Sevillan tunnetuimpia maamerkkejä.

La Giralda rakennettiin alun perin viereisen moskeijan minareetiksi ja vartiotorniksi.

Jos haluaa vierailla tornissa, joutuu siitä maksamaan 9 €. Sisäänpääsylipulla pääsee myös hieman kauempana olevaan Iglesia Colegial del Divino Salvador kirkkoon.

Torniin on mahdollista kiivetä kaltevia ramppeja pitkin maanantaisin klo 11-15.30, tiistaista lauantaihin klo 11-17 sekä sunnuntaisin klo 14.30-18. Keskikesällä torni on avoinna pidempään.

UNESCOn maailmanperintölis- talle kuuluva Sevillan katedraali on maailman suurin katolinen katedraali.

Ainoastaan Pietarinkirkko on sitä suurempi, mutta se ei ole katedraali.

Katedraaliin pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 10.45-18 ja sunnuntaisin klo 14.30-19. Sisäänpääsy- maksu katedraaliin, La Giraldan torniin ja Divino kirkkoon maksaa yhteislipulla 12 €, mutta jos ostaa sen ennakkoon netistä niin se maksaa euron vähemmän.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että siihen kannattaa varata muutama hetki. Nähtävissä on mm. Columbuksen hautamuistomerkki.

Enemmän visiitistä saa irti, jos vuokraa audioguiden lippukassalta.

Katedraaliin tehdään myös opastettuja kiertokäyntejä. Katedraaliin on turistien sesonkiaikaan pitkät jonot, joten lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä.

Aivan katedraalin ja Giralda tornin lähellä on Real Alcázarin kuninkaallinen palatsi, joka on myös maailmanperintölistalla. Palatsi on melkoinen aikasyöppö, emmekä tällä kertaa sinne menneet.

Tämä kuva on aiemmalta käynniltä.

Paikka kannatta ehdottomasti käydä katsomassa.

Jos jonnekin, niin tänne kannattaa ostaa lippu ennakkoon.

Lipunmyynti tapahtuu Patio de Banderasilla ja sisään mennään Plaza del Triunfon kautta. Lippu palatsiin maksaa 14,50 €. Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-17. Palatsin edessä olevalla sisäänmeno- aukiolla on hevosvaunukyytejä tarjoavia ratsukoita kymmeniä, jotka kiersimme kaukaa.

Kolmas UNESCON maailmanperintökohde, Archivo de Indias arkisto on myös käymisen arvoinen paikka.

Sen kokoelmassa on dokumentteja Espanjan suurvalta-ajasta Amerikassa ja Filippiineillä. Paikasta löytyy myös Kristoffer Kolumbuksen päiväkirja.

Paikassa voi vierailla ilmaiseksi maanantaista lauantaihin klo 9.30-17 ja sunnuntaisin klo 10-14. Rakennuksen sisäpiha on myös näkemisen arvoinen sen upeiden pilareiden, holvikaarien sekä portaikkojen ansiosta.

Sevillan toinen kuuluisa torni – Torre del Oron sijaitsee kaupunkia halkovan Guadalquivir joen rannalla.

Tornissa on merimuseo. Tällä kertaa emme menneet torniin vaan ohitimme sen.

Sevilla on vilkas turistikaupunki, jossa oli nytkin paljon ihmisiä liikkeellä. Jos tavaroistaan kannatti pitää erityistä huolta Lissabonin vilinässä, kannattaa tehdä niin Sevillassakin. Tärkeimpien nähtävyyksien ympäristössä nimittäin pyörii jos jonkinlaista kaupustelijaa ja kerjääjää.

Sevilla on myös upeiden kirkkojen kaupunki. Kaupungissa onkin useampi upea kirkko kierrettäväksi.

Iglesia San Luis de los Franceses kirkko on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-14 ja 16-20. Sisäänpääsymaksu sinne on 4 €.

Real Parroquia de Señora Santa Ana kirkon aukioloajat vaihtelivat viikon aikana, joten jos tuonne mielii vierailulle kannattaa aukioloajat tarkistaa netistä. Lisäksi  käymisen arvoinen paikka on myös Basílica del Gran Poder.

Kävimme kuvaamassa Real Maestranzan kuninkaallisen härkätaisteluareenan.

Sevilla on varsinainen härkätaistelukaupunki

Härkätaisteluareenalle pääsee tutustumaan 10 € hinnalla päivittäin klo 9.30-19.30.

Härkätaisteluaree- nan lähistöllä on myös useita laadukkaita ravintoloita, joissa saa maukasta härän- lihaa. Kannattaa siis piipahtaa.

Paikat olivat erityisesti paikallisten suosiossa ja ilman pöytävarausta ei paikkaa illaksi löydy.

Plaza de Españalla oli käytävä uudestaan ja kuvattava paremmalla kameralla nuo 52 maakuntapenkkiä.

Upeat penkit sijaitsevat rakennuksen juurella Espanjan aukiolla.

Nämä 52 freskoilla kuvioitua penkkiä kuvaavat kaikkia 52 Espanjan maakuntaa. Laatat ovat tyypillisiä Andalusialle, niin sanottuja azulejoja.

Plaza de España on todella kaunis ja sitä ympäröivä puisto vielä lisää alueen viihtyvyyttä.

Nytkin paikalla oli paljon perheitä ja tietysti turisteja, jotka ihailivat siellä ollutta flamenco esitystä.

Erilaiset ryhmät tulevat esiintymään alueelle ja siellä on aina jokin spontaani kulttuuriesitys käynnissä.

Casa de Pilatos on ylellinen palatsi, joka esittelee Sevillan eloisaa menneisyyttä. Palatsi on edelleen osittain asuttu.

Palatsissa on pieni galleria, jossa on esillä mm. kreikkalaisia ​​ja roomalaisia ​​patsaita, globeliineja, huonekaluja ja maalauksia tunnetuilta taiteilijoilta, kuten Goyalta. Palatsin puutarha on kaunis. Sisäänpääsy paikkaan maksaa 12 € ja sisältää englannin kielisen äänioppaan. Mikäli haluaa vierailla vain palatsin pohjakerroksessa maksaa lippu sinne 10 €. Palatsi on avoinna joka päivä klo 9-19.

Uutena nähtävyytenä Sevillaan, sitten viime käynnin oli tullut sieniä muistuttava puinen rakennelma.

Plaza de la Encarnaciónin Metropol Parasol, joka tunnetaan myös nimellä Las Setas de Sevilla on maailman suurin puurakennus.

Paikka on näyttävä ja antaa varmasti kivan suojan paahteiselta auringolta. Moderni viisi kerroksinen rakennelma pitää sisällään ruokapaikkoja ja kauppoja. Rakennelma on mielenkiintoinen katutasolta katsottuna ja sen päällä on kävelytie ja terassi, josta on kaunis näkymä kaupunkiin. Rakennuksen päällä oleva kävelytie on avoinna sunnuntaista torstaihin klo 9.30-23. Perjantaina ja lauantaina paikka on avoinna puolituntia pidempään. Hissikyyti ja kävely rakennelman päällä maksaa 3 €.

Mielenkiintoiselta, mutta vähemmän turistien liikkumalta Macarenan alueelta löytyy kaunis Basilica de la Macarenan kirkko.

Tässä kauniissa kirkossa oleva Madonna patsas on yksi kaupungin tunnetuimmista kulkuehahmoista.

Edellisellä kerralla pääsimmekin näkemään kulkueen, jossa Madonnaa kuljetettiin ja olihan tuo vaikuttava näky ja kokemus pimenevässä illassa.

Macarenan alue on mukava alue  oleskella ja viihtyä. Viime kerralla majoituimme noille huudeille ja kaupunkiin johtavilla pienillä kujilla olikin mukava seikkailla.

Iglesia Colegial del Divino Salvador on kaupungin tärkein kirkko Sevillan suuren katedraalin jälkeen.

Kirkossa on kaunis pääalttari ja lukuisia seinä- ja kattomaalauksia, jotka tulevat hyvin esille kirkkoon tulvivan luononvalon ansiosta.

Tämä maamerkki on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10.30 -17.

Jos ostaa lipun vain tähän kirkkoon, maksaa se 5 €. Kannattaakin siis ostaa yhteislippu, joka oikeuttaa sisäänpääsyn myös Sevillan katedraaliin.

Hospital de la Caridadin entinen hyväntekeväisyyssai- raala on  käymisen arvoinen kohde.

Avoinna se on arkisin klo 10.30-14 ja 15-18.30 sekä lauantaisin klo 14–18.30. Liput sinne maksaa 8 €, johon sisältyy audioguide.

Olipa kiva uusintavierailu tässä upeassa kaupungissa. Vaikka olemmekin jo aiemmin kiertäneet monet paikat Sevillassa ja nyt vielä lisää, niin vielä jäi kaupunkiin katsottavaa.

Koko Iberian niemimaan pitkä, melkein neljä viikkoa kestänyt kiertomatka oli kääntymässä loppusuoralle. Seuraavaksi suuntana oli Ronda ja Gibraltar. Tätä varten vuokrasimme auton, jolla oli tarkoitus matkata vielä Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen kautta Malagaan.

 

Ronda

Edellisellä pitkällä Espanjan kiertueella jouduimme jättämään Rondan pois matkareitiltä, kun sitä ei vaan mitenkään logistisesti onnistuttu sujauttamaan matka-aikatauluun.  Asia korjaantuisi nyt, sillä olimme vuokra-autolla matkalla Rondaan.

Automatka kesti hieman alle kaksi tuntia, mutta mitä siitä, sillä matkalla oli upeita maisemia, joita ihailla.

Rondaan pääsee myös junalla Malagasta. Sen lisäksi Rondasta on mutkan kautta junareitti länsirannikolle Algericasiin. Mutta junareitti Malagasta Algericasiin puuttuu, miksi sujuvinta olikin liikkua tämä kierros autolla.

Myös linja-autoyhteydet pelaavat hyvin näillä reiteillä. Rondaan järjestetään paljon päiväreissuja ja viikonloppureissuja Aurinkorannikon kohteista, miksi kannattaakin yrittää aikatauluttaa oma vierailu mahdollisimman aikaiseen aamupäivään. Puolelta päivin turistimäärä Rondassa sen kun vain kasvaa.

Korkealla ylätasangolla sijaitsevan Rondan kaukaa loistavat valkoiset talot ovat kaunis näky.

Karu ympäristö luo maagisen puitteen lähestyttäessä kaupunkia.

Rondaa pidetäänkin yhtenä Andalusian viehättävimmistä kaupungeista. Historiaa täynnä oleva Ronda on pieni ja kävelemällä pääsee joka paikkaan.

Tämän rotkon ja sillan takia Rondaan oli päästävä.

Siinä se nyt oli, ja olihan tuo melkoinen ilmestys.

El Tajo rotko jakaa Rondan. Toisella puolella on Vanha maurilaiskaupunki – La Ciudadia ja toisella puolella uudempi kaupunki – El Mercadilloa.

Rotkon yli kulkeva silta Puente Nuevo, on Rondan tunnetuin maamerkki. 70 metriä pitkä silta ylittää El Tajon rotkon 98 metrin korkeudessa. Kuuluisan sillan sisällä on pieni museo, joka kertoo sillan historiaa.

Rotkon pohjalla virtaa Guadalevín joki. El Tajo rotkon itäpuolelta voi laskeutua alas laaksoon kivettyä kävelyreittiä pitkin, jolloin siltaa ja rotkoa pääsee kuvaamaan aivan uudesta kuvakulmasta. Kaupungista on huimat näkymät kauas laaksoon ja vuorille.

Sillan uudemman kaupunginosan puolella sijaitsee Mirador de Ronda näköalapaikka, josta on upeat näkymät Rondaa ympäröivään laaksoon.

Rotkon yläpuolella oleva ulkoneva Coño parveke sai minut jäämään tukevalle maalle. Rohkelikot sinne kuitenkin menivät ottamaan kuvia.

Näköalapaikan vieressä on härkätaisteluareena. Rondaa pidetään modernin härkätaistelun syntypaikkana.

Plaza de Toros on Espanjan toiseksi vanhin härkätaisteluareena.

Upea taisteluareena rakennettiin 1785.

Areenalle ja sen erittäin mielenkiintoiseen härkätaistelumuseoon pääsee tutustumaan ympäri vuoden maanantaista tiistaihin klo 10-15 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10- 15 ja 16-18 kahdeksan euron sisäänpääsymaksulla. Jos maksaa lisää 1,50 €, saa mukaansa audioguiden kertomaan areenan historiasta ja härkätaisteluista. Nykyään härkätaisteluita pidetään ainoastaan syyskuussa.

Vanhassa kaupungissa La Ciudadissa sijaitsevat lähes kaikki Rondan nähtävyyskohteet.

Vanhan maurien kaupungin historialliset aukiot, kapeat kadut ja viehättävät valkoisiksi kalkitut talot yhdessä keväisen auringon kanssa loivat kiireettömän tunnelman.

Kaupungissa on paljon ihania pieniä kujia joissa vaellella, mutta myös pieniä kauppoja ja ihania ulkoilmaravintoloita.

Viehättävällä Plaza de la Duque de Parcent aukiolla on Iglesia Santa María la Mayorin kirkko, joka toimi aiemmin moskeijana, mutta muutettiin katolilaiskirkoksi.

Kirkko on säilyttänyt neljä maurien kupolia, mutta sisustukseen on lisätty kristillisiä elementtejä.

Vaikka tiesimme, että parhaat ja prameimmat kirkot oli jo nähty Sevillassa ja Portugalissa, pyörähdimme kuitenkin kirkossa.

Tämä kirkko on Rondan näyttävin kirkko, vaikkakaan sen loisto ei enää edellisten kirkkokokemusten rinnalle yltänyt. Kirkko on avoinna muina päivinä, paitsi tiistaina ja sunnuntaina klo 10.30-14.30 ja sinne sisäänpääsymaksu on 4,50 € joka sisältää audioguiden. Muut Rondan kirkot ovat melko vaatimattomia sekä sisältä, että ulkoa.

Kirkon vieressä on Rondan kaupungintalo, jota koristaa rivistö kauniita kaari-ikkunoita.

Aukion alue on viihtyisä appelsiinipuineen ja palmuineen.

Puiden varjossa olikin paljon väkeä hakemassa vilvoittavaa taukoa melkoisesti porottavalta auringolta.

Baños Árabesin maurien aikainen kylpylä on yksi Rondan aarre. Hyvin säilyneet rakennelmat ovat toimineet vastaavasti kuin antiikin Rooman kylpylät. Kylpylän museossa voi tutustua kaupungin historiaan, kylpylöiden toimintaan sekä niiden  merkitykseen yhteiskunnassa toiminta-aikanaan.

Sisäänpääsy kylpylään maksaa 4,50 € ja avoinna se on tiistaista perjantaihin klo 10-18 ja maanataina sekä lauantaina on siestatauko klo 14-15 ja sunnuntaisin paikka on avoinna klo 10-15. Hyvin säilyneen, vaikkakin pienen kylpylän mielenkiintoinen tähtiaukkoinen katto oli hieno.

Palacio de Mondragón on maurien renessanssityylinen palatsi, jossa sijaitsee nykyään Rondan kaupunginmuseo Museo Arqueológico Municipal.

Palatsissa oleva näyttely kertoo alueen historiasta.

Palatsin kuninkaallinen historia ja siihen liitetty legenda Marokon sulttaanin Abul Asanin pojan asuinpaikkana jo itsessään on mielenkiintoinen.

Palatsiin ja sen puutarhaan kannattaa tutustua. Paikkaan pääsee tutustumaan viikolla klo 9-19 ja viikonloppuna klo 10-15. Sisäänpääsyn hinta on 3 € henkilö.

Casa Juan Bosco palatsi sijaitsee kauniissa puutarhassa. Parasta tässä paikassa on vuorille avautuva iso parveke, muuten paikka on aika mitäänsanomaton. Avoinna se on päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsy sinne maksaa 2,50 €

Palacio del Rey Moro y La Minaankin liittyy hurja legenda.

Legendan mukaan se oli maurien kuninkaan Almonatedin asuinpaikka.

Kuninkaan kerrotaan juoneen viiniä vihollistensa kalloista.

Itse palatsi ei ole avoinna yleisölle, mutta kävijät voivat vaeltaa sen upeassa puutarhassa, josta lähtee vanha portaikko alas El Tajo rotkon pohjalle. Portaikko rakennettiin mahdollistamaan vesihuolto paikan piirityksen aikana.

Paikan 231 porrasta kannattaa ehdotto- masti kavuta ylös ja alas. Näkymät rotkon pohjalla ovat mainiot. Minkäköhänlainen tungos portaikossa on parhaana turisti- aikana, kun porukkaa kulkee ylös ja alas?

Museo Lara  esittelee mm. Pyhää inkvisitiota ja noituutta näyttelyssään.

Varsin mainio ja erilainen museo.

Alakerrassa on esillä erilaisia kidutusvälineitä ja outoja noituuteen liittyviä esineitä.

Yläkerrassa on esillä erilaista vintage tavaraa. Paikka on avoinna kesäkuukausina klo 11-20. Sisäänpääsymaksu on 4 €.

Kun Ronda oli käyty ja kuvattu, jatkoimme matkaa iltapäivällä kohti Gibraltaria.

Olemme aikoinaan, viettäneet Marbellan, Fuengirolan ja Torremolinoksen alueella pitkiäkin pätkiä.

Noilla kerroilla tuli koluttua alueita ja pariin otteeseen kävimme Gibraltarillakin.

Päätimme nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen piipahtaa paikalla uudestaan ja katsoa, miten paikka on vuosikymmenten aikana muuttunut. Matka vuokra-autolla Rondasta Gibraltarille kulki upeita maisemia ihaillen.

Espanja-Portugali junalla: osa 7 Sintra ja Évora

Sintra

Hyppäsimme aamulla Sintraan menevään junaan. Sintraan on paikallisjunayhteys Lissabonista ja jos on hankkinut Lisboa Cardin, niin myös Sintraan menevät junat hoituvat sillä, koska Sintraan kulkevat junat ovat osa Lissabonin kaupunkijunaverkkoa. Pelkkä yhden suuntainen lippu maksaa 3,90 €.

Sintra sijaitsee 25 km päässä Lissabonista ja junamatkaan kuluu aikaa reilu puoli tuntia, toki riippuu miltä Lissabonin asemalta nousee junaan.

Lissabonin ja Sintaran välissä on kaksi rautatietä.

Toinen kulkee Orient asemalta Areerion, Entrecamposin ja Sete Riosin asemien kautta ja toinen linja kulkee Rossion asemalta.

Molemmat junavaihtoehdot saapuvat samalle Sintran asemalle.

Sintran asemalta kaupungin vanhan osan nähtävyyksille on 1½ kilometrin kävelymatka.

Sen verran magneetti tämä paikka on, että juna-aseman ulkopuolella oli jo heti aamusta jos jotakin opastetun ja turistikierroksen kauppaajaa ja kyydin tarjoajaa. Oli Tuk Tukkeja, pyörillä kulkevaa kaupunkijunaa ja ties mitä.

Tärkeimmät nähtävyydet Palácio Nacional da Penan sekä Castelo dos Mouros sijaitsevat korkealla vuoren päällä, joten jalkaisin matka on melkoinen ja jyrkkä.

Lipun hinta yhteen matkaan 434 turistibussilla on 7 €.

Mahdollisuus on ostaa myös Hop on Hop off All Buses 24 tunnin lipun, jonka hinta on  15,20 €. Tämä lippu sallii rajoittamattoman kyydin kaikilla Scotturb busseilla Sintrassa ostopäivänä. Bussilla 435 pääsee Montserraten palatsiin ja moneen muuhun paikkaan alueella. Vuoroväli on noin 15 minuuttia.

Monelle Sintra on vain Palácio Nacional da Penan värikäs ja satumainen linna, mutta kaupunki tarjoaa myös paljon muuta.

Linnojen ja kukkuloiden kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Helpoiten päiväretkellä kiertää Castelo dos Mouroksen eli Maurilaislinnan ja Penan palatsin puutarhoineen sekä Palácio Nacional de Sintra kansallispalatsin, varsinkin jos kulkee niiden välit turistibussilla 434.

Huomioida kannattaa, että bussi kulkee puoliympyrän muotoisen  reitin ja lippua voi käyttää vain kerran. Reitti kulkee Sintra Estação (Sintran asema) – São Pedro de Sintra  – Sintra Vila (kansallinen palatsi) – Castelo dos Mouros (Maurien linna) ja Palácio da Pena (Penan palatsi). Maurien linnoituksen ja Penan palatsin väli on noin 300 m, joten se taittaa helposti jalan.

Taksikyyti osoittautui mainioksi ja edulliseksi vaihtoehdoksi.

Taksikyydillä Penan palatsille tuli hintaa 8 €, sekä aimo annos tietoa Sintrasta.

Taksissa istuessamme totesimme kuskille, että ei kait kukaan todella lähde kävelemään ylös palatsille ja kuski kertoi, että kyllä vaan, mutta nauroi makeasti perään, että matkan pituuden ja rasituksen kyllä näkee kävelijän askeleesta ja ilmeestä.

Tie palatsille on todella kapea ja erittäin mutkainen sekä pitkä. Alaspäinkin matka kaupunkiin on pitkä, joskin lyhyempi kuin ylöspäin. Linnalle pääsee vain yhtä yksisuuntaista reittiä pitkin ylös ja toista yksisuuntaista alas. En kyllä lähtisi tarpomaan, sillä Sintran vanhassa kaupungissakin saa kiivetä mäkiä ylös ja alas, joten jalkoja kannattaa säästää siihen.

Linnakaupungin ykköskohde on Penan näyttävä palatsi – Palácio Nacional da Pena sekä sitä ympäröivä hulppea puutarha.

Palatsia pidetäänkin yhtenä Portugalin seitsemästä ihmeestä.

Palatsiin voi ostaa pelkästään puutarhaan tai myös palatsin sisällä vierailuun oikeuttavan pääsylipun. Yhteislipun hinta on 14 € aikuiselta.

7,50 € puutarhalipullakin pääsee ihailemaan satulinnaa ulkopuolelta aivan sen vierestä. Penan palatsiin ja sen puutarhaan tutustumiseen kannattaa varata aikaa useampi tunti, mutta helposti siellä saa kulumaan lähes koko päivänkin.

Paikka on avoinna 9.30 -18.30. Puisto aukeaa jo klo 9 ja on avoinna klo 19 asti.

Ostimme vielä 3 € maksavan minibussikyydin lippuluukun sisäänpääsyltä ylös palatsille ja takaisin alas, tarkoituksena oli säästää hieman jalkoja ja voimia – kannatti.

Matkaa käveltäväksi ylös mäkeä nimittäin kertyy muutama askel ennen kuin saapuu itse linna-alueelle.

Lippua palatsiin saattaa joutua jonottamaan pitkäänkin, joten hyvä vaihtoehto on hankkia se etukäteen. Palatsin sisäpihalla olevalle tasanteelle pääsee ilman lippua ja sitä voi ihailla ensin siinä toivossa, että pitkä lippujono lyhenee. Tosin silloin joutuu kävelemään edestakaisin lippuluukun ja linna-alueen väliä.

Kuski kertoi, että nyt toukokuussa ja varsinkin heti aamusta oli hyvä aika vierailla palatsissa, koska se ei ole kovin ruuhkautunut, ahaa?

Kuinkakohan paljon niitä turisteja siellä sitten on ruuhka-aikaan?

Palatsikierroksen jälkeen siinä yhdentoista maissa porukkaa oli paikalla jo melkoisesti.

Uskomaton satulinna kohoaa Sintra vuoren päällä värikkäänä kuin karamelli.

Palatsin suunnittelivat kuningas Ferninand II yhdessä kuningatar Maria II:n kanssa.

Palatsi tai oikeammin linna rakennettiin kuningasperheen kesäasunnoksi.

Palatsi on ulkoapäin täynnä kirkkaita värejä, muureja, torneja, sekä abstrakteja ja myös hiukan absurdeja kokonaisuuksia ja yksityiskohtia.

Palatsin sisätiloissakin on paljon katsottavaa.

Esillä on hyvin entisöityjä kuningasperheen esineitä ja huonekaluja.

Palatsin sisäpuolinen anti ei nyt niin kummoinen ollut. Ulkopuoli oli komeampi.

Itse palatsin lisäksi nähtävää löytyy sitä ympäröivästä puutarhasta, tai oikeammin metsäisestä puistosta.

Puistossa on taianomaisia lampia sekä tietenkin Gruta do Monge luola ja siellä sijaitseva kuningattaren valtaistuin.

Unohtaa ei kannata piparkakkuhuvila Chalet da Condessa d’Edlaa, joka romanttisine tarinoineen on kuin sadusta.

Sintran kaupungin yläpuolella seisovat jykevän maurilinnoituksen muurit vartiotorneineen. Castelo dos Mouroksen keskiaikainen linnoitus rakennettiin alueen puolustuslinnaksi.

Maurilinnoituksen kiemurtelevien muurien päältä on upeat näköalat Sintran alueelle, kunhan ensin jaksaa nousta pitkän matkan portaita pitkin.

Tunne oli hieman sama kuin kiivetessä Kiinan muurilla vuosia takaperin. Huh huh!

Tämä kohde ei sovi liikuntarajoitteisille. Paikalla vieraillessaan voi hyvin kuvitella ritariaikakauden tunnelman. Kivipaasien lomaan kaivetut viljavarastoina käytetyt siilot ovat edelleen nähtävissä. Paikka on avoinna klo 9-18.30 ja kiipeäminen linnalle ja kävely sen muureilla maksaa 8 €.

Palácio Nacional de Sintran kansallispalatsissakin riittää nähtävää.

Palatsia kutsuttaan myös Palacio da Vilaksi.

Kansallispalatsi sijaitsee Sintran historiallisessa keskustassa ja sen tunnistaa kahdesta valkoisesta kartionmallisesta tornista, jotka ovat kuninkaallisen keittiön savupiippuja. Savupiiput ovat muodostuneet paitsi palatsin myös koko Sintran kaupungin ikoneiksi.

Palatsin ulkomuoto voi hieman pettää, sillä ulkoapäin melko mitäänsanomattoman näköisen palatsin sisällä on paljonkin katsottavaa.

Palatsi toimi vuosisatojen ajan Portugalin kuninkaallisten kakkosasuntona.

Palatsi on avoinna päivittäin klo 9.30-18.30 ja sisäänpääsymaksu palatsiin on 10 € aikuiselta.

Palatsin puutarhaan on vapaa sisäänpääsy.

Tässä palatsissa sitten olikin tilaa kierrellä. Kaikki ilmeisesti vierailevat vain vuoren päänähtävyyksillä.

Linnan edessä aukeaa Sintran keskusta, joka on pieni, mutta nätti. Useat ulkoilmakuppilat olivatkin täynnä lounastajia ja pienellä jalkojen lepuuttelutauolla olevia janoisia matkalaisia.

 

Matkalla Sintran keskustastan juna-asemalle on esillä erilaisia kansainvälisiä taideteoksia.

Suomalaisen taiteilijan Auli Korhosen tekemä kiviveistos Railo –  Suomi 100 Finland oli päässyt myös esille.

Quinta da Regaleiran palatsi on yksi Sintran kiehtovimmista ei kuninkaallisista nähtävyyksistä. Paikka on yksi Sintran monesta UNESCOn maailmanperintökohteista. Palatsia ympäröi mystinen puutarhasta, joka on myös kiinnostava vierailukohde, josta löytyy useita kauniita lampia, luolia ja suihkulähteitä sekä koristeellisia penkkejä, patsaita ja muita rakennelmia.

Paikan rakennuttanut Carvalho Monteiro oli kiinnostunut eri ideologioista ja salatieteistä, miksi paikasta löytyykin useita mystiikkaan viittaavia rakennuksia ja symboleja.

Tunnetuin niistä on ylösalaisin käännettyä tornia muistuttava 27 metrinen kaivo, jossa todennäköisesti suoritettiin erilaisia rituaaleja.

Korkeaa ja kapeaa tornia kiertää spiraaliportaat.

Quinta da Regaleiran alue on rakennettu rinteeseen, jossa on tunneleita paikasta toiseen.

Puutarhan maanalaiset tunnelit muodostavat labyrintin, jota pitkin pääsee kulkemaan mm. kappeliin ja kaivon pohjalle.

Paikka on turistien erityisen suuressa suosiossa ja liput kannattaa ehdottomasti ostaa ennakkoon netistä.

Sisäänpääsy maksaa 10 € aikuiselta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18.30.

Mahdollisuus on vuokrata audioguide  tai osallistua 90 minuuttia kestävällä opastetulle kierrokselle.

Sintran ihana avonainen raitiovaunu kulkee 13 kilometrin linjalla Sintrasta Praia dash Masanshin rantakaupunkiin.

Matka kestää 40 minuuttia. Matkalla on kahdeksan pysäkkiä.

Linja rakennettiin vuonna 1904, ja sillä kulkee säännöllisesti yksitoista historiallista ratikkaa.

Raitiovaunut ovat pääasiassa turistikäytössä. Aikataulun ja 3 € maksavan yhdensuuntaisen lipun saa hankittua Sintran turisti-infosta.

Maksullisten palatsialueiden tutkiskelun lisäksi Sintra on myös mainio vaelluskohde, sillä alueella on runsaasti hyviä vaellusreittejä.

Sintra Cascaisin luonnonpuiston vaelluspolut, vesiputoukset ja Atlantin jylhä rannikko kauniine hiekkarantoineen puolestaan tarjoavat tekemistä luonnosta ja rantaelämästä nauttivalle.

Tämä oli taas niitä kertoja, kun tuli tajuttua, että virhearvio oli tehty aikataulutuksessa.

Sintran lähellä olisi ollut vielä monta mielenkiintoista paikkaa, mutta ne olisivat vaatineet auton tai ainakin yhden lisäpäivän. Käymättä jäi Parque e Palácio de Monserrate, joka sijaitsi kauempana Sintran keskustasta. Käymättä jäi myös keskiaikainen Convento dos Capuchos luostari, kuten myös Sintran upeat rantamaisemat ja luontopolkujen vesiputoukset.  Jotenkin tämä paikka jäi hieman kaivelemaan… never say ever….

Matkalla Sintrasta takaisin Lissaboniin päätimme vielä piipahtaa Queluzin palatsissa.

Palatsialue on kaunis ja kompakti.

Palatsi suunniteltiin aikoinaan kuninkaalliseksi kesänviettopaikaksi.

Myöhemmin palatsi toimi myös kuningatar Maria I:n vankipaikkana, kun hän sairastui äkillisesti mielisairauteen.

Queluzissa on juna-asema, jonne pääsee suoraan sekä Sintrasta että Lissabonista.

Matka junalla Sintrasta Queluz-Belas asemalle kestää noin 20 minuuttia.

Juna-asema sijaitsee noin kilometrin päässä palatsialueelta. Me nappasimme taxin, sillä jaloissa alkoi hieman tuntua päivän kävelyurakka. Sama kuski heitti meidät sitten vielä hotelille Lissaboniin ja hintaa sille tuli 16 €. Jalat saivat hieman lepoa meidän hurutellessa paikasta toiseen taxilla.

Palácio Nacional e Jardins de Queluzin laajalle levittyvä puutarha suihkulähteineen ja patsaineen oli mukava paikka vaellella ja nauttia myöhäisen iltapäivän lämmöstä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu palatsiin ja puistoon on 10 € ja pelkkään puistoon 5 €. Kiva ja kombakti vierailukohde.

 

Évora

Otimme seuraavan päivän aamusta junan Lissabonin Entrecamposin asemalta kohti Évoraa. Entrecamposin asema on iso asema, jonka kautta Orient aseman junatkin kulkevat.

Entrecamposin asema on hieman kauempana keskustasta, mutta kätevä, koska aseman yhteydessä on linja-autojen pysäkit ja metroasema.

Entrecamposin asemalta on helppo hypätä lähialueen juniin ja majoitus lähellä asemaa on laadukasta ja hieman halvempaa kuin aivan keskusta-alueella.

Junamatka Évoraan kestää puolitoista tuntia ja hintaa sille tuli menopaluuna 14 €.

Évoran juna-asema sijaitsee noin 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustan nähtävyyksiltä.

Kannattaakin ottaa juna-asemalta taxi, jolle hintaa tuli reilu 3 €. Taxien hinnat Portugalissa ovat maltilliset.

Matkalla juna-asemalta kaupunkiin on São Franciscon kirkko, joka tunnetaan erityisesti luukappelistaan.

Kappelin seinät on vuorattu 5000 oikeilla ihmisen luilla ja pääkalloilla.

Tämän pienen kappelin nimi onkin Capela dos Ossos.

Oven yläpuolelle on kirjoitettu viesti ”Nós ossos que aqui estamos, pelos vossos esperamos” joka muistuttaa meitä tulevasta.

Luukappeli on avoinna päivittäin klo 9-17.30. Samalla 5 € maksavalla lipulla pääsee myös samassa rakennuksessa olevaan museoon, jossa on esillä uskonnollista taidetta portugalilaisilta maalareilta ja kuvanveistäjiltä, sekä seimikokoelma.

Heti ensisilmäyksellä Évorassa huomion herätti valkoiset, okrankeltaisilla yksityiskohdilla koristellut talot.

Kaupunkia ympäröi muuri, joka tekee kaupunkiin yhdessä holvikaarien, kujien, luostareiden ja upeiden kirkkojen kanssa aivan oman tunnelmansa.

Lähes kaikki nähtävyydet keskittyvät muurin sisäpuolelle historiallisen keskustan alueelle. Vanhan kaupungin alue on melko kompakti ja siellä voi helposti kävellä ympäriinsä.

Évoran roomalaiskatolinen katedraali Sé Catedral de Évora on Portugalin suurin keskiaikainen kirkkorakennus ja totta toki se valtava rakennus olikin.

Katedraalin yhteydessä toimii myös katolista taidetta esittelevä Museu de Arte Sacra da Sé museo, jossa voi ihailla 1200-luvun Ranskassa valmistettua norsunluista Neitsyt Marian patsasta, joka aukeaa palapelimaisesti kolmeen osaan paljastaen taidokkaita kuvauksia hänen elämänsä varrelta.

Lisäksi museossa on aidolla jalokivellä koristeltu pyhäinjäännöslipas, jonka väitetään sisältävän palasia Jeesuksen rististä.

Katedraaliin on pieni pääsymaksu, jonka suuruus riippuu siitä, montako käyntikohdetta katedraalin alueella siihen haluaa sisällyttää.

Itse katedraali ei ole sisältä kovin kummoinen.

Myös katedraalin torneihin ja katolle pääsee kapuamaan.

Katedraalin kattoterassi on kaupungin korkein kohta, josta on upeat näkymät Évoraan.

Katolle joutuu kiipeämään jyrkkiä ja ahtaita kierreportaita pitkin, joten liikuntarajoitteisille ja pikkulapsille tämä ei sovi.

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17. Jos haluaa käydä sekä museossa, itse katedraalissa ja kattoterassilla maksaa yhteislippu 4,50 €. Muuten lippujen hinnat eri komboina vaihtelevat.

Évora on pullollaan vuosisatojen takaa säilynyttä nähtävää, ei siis ihme, että kaupunki on UNESCOn maailmanperintölistalla.

 

Upea roomalaisten rakentaman temppelin rauniot koristavat Largo Conde de Vila Flor aukiota, joka aikoinaan oli Évoran keskusaukio.

Temppeli on rakennettu keisari Augustuksen kunniaksi 100-luvulla jälkeen ajanlasku.

 

Jos vierailee kaupungissa maanantain ja perjantain välillä voi virka-aikaan käydä kurkkaamassa kaupungintalon Câmara Municipalin alla olevan roomalaisen kylpylän jäänteet. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Museu de Évora esittelee alueen historiaan taidetta, arkeologiaa, luonnonhistoriaa sekä tiedettä. Tämä museo jätettiin suosiolla väliin, sillä viimepäivien melkoisen runsas museotarjonta tuntui täyttäneen meidän tämän reissun museokiintiön, ainakin hetkeksi. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9.30-13 ja 14-17.30. Sisäänpääsykin on vain 3 €.

Igreja da Misericórdia on yksi kaunein Évoran kirkoista.

Ulkoapäin melko vaatimattoman näköinen kirkko kätkee sisäänsä kullatun alttarin, upeat seinäfreskot ja Azulejo kaakeleilla päällystetyt sisäseinät.

Kirkko on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.30-13 ja 14-17.30 sekä lauantaisin klo 9-13 ja 14-18. Sunnuntaisin kirkko on suljettu. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy.

Evorassa on lisäksi vielä pari muutakin tutustumisen arvoista kirkkoa. Pieni Igreja Sao Tiago sekä Igreja de Graca, jonka päätytorni kelloineen on mielenkiintoinen. Kirkko on avoinna päivittäin klo 9.30-17.30.

Palácio dos Duques de Cadaval sijaitsee Vanhassa kaupungissa.

Palatsi on edelleen Cadavalin herttuoiden asuinpaikka.

Palatsin upea Igreja de São João kirkko ja osa huoneista ovat avoinna yleisölle tiistaista sunnuntaihin klo 10-13 ja 14-17.30.

Paikka toimii myös erilaisten juhla-, kulttuuri- ja taidetapahtumien pitopaikkana. Sisäänpääsy palatsiin maksaa 2,50 € ja yhteislippu palatsiin ja kirkkoon on 5 €.

Kuten Coimbrassakin, niin täälläkin pääsee tutustumaan yliopiston upeisiin tiloihin, kunhan ei häiritse opetusta.

Ovet ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 9-20. Universidade de Évora on Portugalin toiseksi vanhin yliopisto.

Yliopisto koostuu useista historiallisista rakennuksista. Luokkahuoneiden seinät on koristeltu Azulejo kaakeleilla, kuvaillen opetettavaa tieteenalaa. Opinahjon päärakennus Colégio do Espírito Santo on näkemisen arvoinen.

Évorastakin löytyy akvedukti Aqueduto da Água de Prata.

Osia akveduktista on edelleen nähtävissä Evoran kaupungissa.

Kiinteänä osana akveduktiin kuuluu Rua Nova -kadulla sijaitseva renessanssityylinen vesiposti.

Akvedukti on 18 kilometriä pitkä ja se rakennettiin kuljettamaan vettä kauempana sijaitsevista lähteistä vesipulasta kärsineeseen Évoran kaupunkiin. Hyvin säilynyt akvedukti on edelleen  nähtävissä Evoraa ympäröivillä pelloilla, jossa kulkee akveduktin mukaisesti luontopolku.

Convento de Cartuxa luostari sijaitsee noin kilometrin päässä, mutta mahdollisuuksien mukaan sinne kannattaa ehdottomasti poiketa.

Luostarin kullattu alttari ja Portugalin suurimmat holvikäytävät ovat visiitin arvoisia.

Luostari on mielenkiitoinen myös siksi, että se on edelleen toiminnassa oleva luostari. Luostarin yhteydestä löytyy myös Cartuxan viinitila.

Paço Real de Évora – kuninkaallinen palatsi on entinen kuninkaallinen asuinpaikka.

Kuninkaan palatsi ja sitä ympäröivä kaunis puisto kannattaa myös käydä katsomassa, vaikka sisälle ei menisikään.

Paikka on avoinna viikolla klo 10–12 ja 14–18, lauantaisin vain iltapäivä aikaan ja sunnuntaisin se on suljettu. Nykyisin aikoinaan loisteliaassa palatsissa on vaihtuvia näyttelyitä. Paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

Mielenkiintoa herätti myös kellomuseo, joka sijaitsee kahdessa eri paikassa.

Toinen paikka sijaitsee Barrocal palatsissa Praça do Giraldon vieressä ja toinen paikka on Convento do Mosteirinhossa Praça da Repúblican vieressä Serpassa.

Lipun hinta museoon on 2 € ja museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 14-17.30. Lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä museo on avoinna klo 10-12.30 ja 14-17.30.

Matkalla juna-asemalle poikkesimme Cementerio de Évora hautausmaalle ihailemaan upeita hautapaaseja.

Faron piti olla Portugalin viimeinen kohde, ennen siirtymistä takaisin Espanjan puolelle, mutta suunnitelmiin tuli äkkimuutos. Nyt jäi Lissabonin ja Faron välinen junamatka tekemättä, samoin bussi kyyti Farosta Sevillaan. Suunniteltu vierailuajankohta olisi osunut sunnuntaille, jolloin kaikki tärkeimmät nähtävyydet kaupungissa Capela dos Ossos, Igreja do Carmo, Sé Catedral de Faro sekä Paço Episcopalin palatsi olivat suljettu. Pieneen Faroon ei siis olisi jäänyt oikein mitään tekemistä ja katsomista. Niinpä otimme lennon Lissabonista Sevillaan, vaihdoimme maata Portugalista Espanjaan ja aloitimme Iberian tourneen viimeisen pätkän.

Espanja-Portugali junalla: osa 6 Lissabon

Lissabon

Edellisestä kerrasta jäi ajatus palata vielä Lissaboniinkin, sillä aika paljon meiltä tuolla reissulla jäi näkemättä ja kokematta. Pitkä viikonloppu ei riittänyt edellisellä vierailulla kaikkeen…

Saavuimme Lissaboniin Tomarista. Junamatka kesti melkein kaksi tuntia ja hintaa sille tuli 9,20 €. Junia kulkee melko tiheään Tomarin ja Lissabonin väliä.

Lissabonissa on useita rautatieasemia, joista junat liikkuvat eri puolille maata. Saavuimme Lissabonin Entrecamposin juna-asemalle, josta oli jatkossa helppo singahdella kaupungin eri kohteisiin. Entrecamposin juna-aseman vieressä on keltaisen linjan metro ja ratikkapysäkit sekä bussipysäkit. Orient juna-asemalta lähtevät junat pysähtyvät tällä asemalla.

Alkuperäisenä ajatuksena oli majailla apartomentoksessa neljä päivää , mutta mutta…. Avainkoodia ei tullut sovitusti, se saatiin soittamalla perään.

Sähkölukot eivät auenneet, koska sähköt koko kerroksen apartomentoksessa oli poissa.

Sisään päästiin, kun ulos tuli kiukkuinen asiakas, joka teki lähtöä, koska sähköt olivat olleet poissa hänen kertoman mukaan jo koko päivän, eikä kuulemma mitään tapahtunut niiden palauttamiseksi.

Oman huoneistomme oven sähkölukkovarauksessa oli sen verran vielä voimaa, että pääsimme sisään huoneistoon. Soittelin itsekin asunnonvuokrausfirman perään ja kyselin tilannetta.

Sähköistä ymmärtävä mieheni kävi tsekkaamassa eri sulaketaulut ja totesi, että ne on ok, mutta kyseessä on jokin isompi keskusvika tai sähköt maksamatta.

Odottelimme vielä tunnin ja ilta rupesi pimenemään, onneksi oli vanha kunnon patterilla toimiva fikkari mukana.

Kun akut niin kamerasta, tietokoneista ja puhelimista rupesivat loppumaan sekä oma, mukana kulkenut lisäakkukin alkoi hyytyä rupesi hymykin hyytymään. Kun mikään ei edennyt vuokraajan kanssa, niin onneksi Hotels.com, jonka kautta olimme asunnon ottaneet, hoiti meille nopeasti yhteydenoton jälkeen samaan hintaan aivan läheltä hotellin. Ei kun pimenneessä illassa laukut kantoon ja sinne.

“Portugalin VR:llä” eli Comboios de Portugalilla on myös tarjolla Tourist Travelcard, joka kannattaa tsekata, jos aikoo käyttää paljon junaa 1–3 päivän aikana.

Sintran junaan pääsee ilmaiseksi myös Lissabon Cardilla.

Mainio tapa liikkua kaupungissa on ottaa ratikka, jotka ovat joskus aivan täynnä ja melko hitaita.

Lissaboniin tullessa kannattaakin harkita kaupungin turistitoimiston Lisboa Card – korttia, jolla pääsee liikkumaan kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla (bussit, raitiovaunut, metro, ja jopa CP junat Sintraan sekä Cascaisiin).

Julkisiin liikennevälineisiin myydään myös 1 päivän matkakorttia sekä 7Colinas matkakorttia. Lisboa Card on kannattava hankinta, jos aikoo kierrellä Lissabonin monissa huippunähtävyyksissä.

Seitsemälle kukkulalle rakennettu Lissabon on Euroopan vanhimpia pääkaupunkeja.

Lissabonin keskusta-alue on melko kompakti, joten siellä on helppo liikkua jalan kaupungin mäkisyydestä huolimatta.

Jyrkät mäet tekevät liikkumisesta kuntoilun ja mäkisyyden takia paikka ei sovellu liikuntarajoitteisille tai lastenrattailla liikkuville.

Bica funikulaarit eli mäkiratikat on oiva tapa liikkua kukkuloille.

Jyrkät mäet pistävät jalat helposti hapoille, joten ei siis ihme, että nämä ovat suosittuja niin paikallisten, kuin turistienkin liikkumisvälineinä.

Kauemmas keskustasta lähdettäessä paras vaihtoehto on kulkea metrolla.

Raitiovaunut ja paikallisbussit täydentävät metroverkkoa, lisäksi taksit ja taksisovellukset toimivat Lissabonissa mainiosti. Tuk Tukit ovat myös kärppänä tarjoamassa kyytiä.

Kulkeepa minne tahansa Lissabonissa, niin kadut on päällystetty pienillä nupukivillä kuten muissakin Portugalin isoimmissa kaupungeissa.

Nupukivet ovat tuhansien jalkaparien alla kiillottuneet pinnaltaan säihkyviksi ja ovat melko liukkaita, vaikka oli hyväpohjaiset kengät matkassa. Mitenköhän liukkaita ne mahtavat olla sadekelillä?

Rossio aukio on ollut Lissabonin pääaukio keskiajalta lähtien.

Se on vilkas liikenteen solmupaikkapaikka, jonka ympärillä on myös kauniita rakennuksia.

Lissabonin pääoopperatalo on vaikuttava rakennus ja kaupungin kauneimpia rakennuksia. Aukiolla olevat kahvilat houkuttelevat istumaan. Hinta terassijuomissa on kuitenkin kovempi, kuin sisällä tiskillä nautittuna. Rossion rautatieaseman sijaitsee myös aukion laidalla samoin kuin ratikkapysäkitkin. Junat Sintraan lähtevät Rossio rautatieasemalta, mutta toki myös Orient asemalta pääsee junalla Sintraan.

Vierailla kannattaa Castelo de São Jorge linnoituksella.

Linnoitus on toiminut niin kuninkaallisten kotina, että armeijan tukikohtanakin.

Vaikka itse linnoituksessa ei ole paljoakaan katsottavaa, on alueella kiva kävellä ja ihailla upeita maisemia.

Suosittua onkin kiivetä linnan torneihin tai kävellä linnakkeen valleilla ja ihailla edessä aukeavaa näkymää. Linnan sisätiloissa toimii pienikokoinen arkeologinen museo. Linna-alue on avoinna päivittäin klo 9-19 ja sisäänpääsy aikuiselta maksaa 10 €.

Linnakkeelle pääsee hyvin bussilla 737 tai 28 ratikalla. Nappasimme ratikan, jolla matkasimme ylös linnakkeelle ja sieltä takaisin alas kaupunkiin. Asuinalueet linnan alapuolella ovat hauskannäköisiä ja niissä voikin seurata paikallisten arkista elämää.

Vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä raitiovaunulla numero 28E. Reitin varrella on kaikki tärkeimmät nähtävyydet, joten sitä voikin hyvin pitää nähtävyyskiertoajeluna. Toki tälle ratikkareitille on aina pitkä jono. Yksivaunuiseen ratikkaan kun ei mahdu montaa ihmistä kerralla, on siis varauduttava jonottamaan.

São Vicente de Fora luostarikirkko on käymisen arvoinen paikka. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 5 € ja avoinna se on kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Lissabonin monet merkittävät monumentit ja museot ovat tyypillisesti suljettuja maanantaisin.

Tällä kertaa meillä ei ollut kovinkaan kiireinen aikataulu ja ehdimmekin hyvin kuljeskella ympäri kaupunkia ihailemassa kaupunkikuvaa eri kulmista.

Panteão Nacional kirkossa sijaitsevat Portugalin historian suurhahmojen haudat. Tämä kansallinen muistomerkki on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 4 €. Vierailimme viime kerralla kirkossa, joten nyt se jätettiin väliin.

Campo de Santa Clara aukiolla pidetään tiistaisin ja lauantaisin klo 9-18 Feira da Ladra kirpputoria, jota kutsutaan myös varkaiden markkinoiksi, mistä tulikin mieleeni edellisen Lissabonin vierailun kohdallemme osunut taskuvarkaus.

Arvata saattaakin, että tällä kertaa varautumistasoa varkauksien suhteen oli nostettu. Kirpputori oli mainio vierailupaikka, jossa oli kaikenlaista toritavaraa myynnissä.

Sé de Lisboa on kaupungin pääkirkko.

Olemme vierailleet siellä aiemminkin, mutta nyt päätimme ikuistaa kirkon kauniin ruusuikkunan kuviin.

Katedraali on avoinna kesäaikaan maanantaista lauantaihin klo 9.30-19.

Yhteislippu kirkkoon ja Coro Altoon maksaa 4 €. Coro Alton tasanteelta voi ihailla valtavaa ja upeaa ruusuikkunaa.

 

Miradouro de São Pedro de Alcântara näköalatasanteelta on upeat näkymät alas Vanhaan kaupunkiin. São Pedron näköalatasanteelle voi nousta helposti Avenida da Liberdade aukiolta Elevador da Gloria mäkiratikalla.

Illan tullen tämä Bairro Alton alue ja sen pikkuruiset ravintolat ja kopperoisen kokoiset baarit houkuttelevat herkuttelijoita ja juhlijoita.

Perinteisistä ravintoloista kantautuvat fadon kaihoisat sävelet.

Boheemitunnelmai- sessa Bairro Altossa on turisteille paljon ihasteltavaa, kuten jyrkkiä mukulakivikatuja, koristeellinen São Roquen kirkko sekä värikäs katutaide.

São Roquen kirkon mitäänsanomattoman ulkokuoren sisältä löytyy yltäkylläisesti koristellut sisätilat.

Kirkon kappelit ovat kerrassaan upeita ja yksi niistä, Johannes Kastajan kappeli valmistettiin aikoinaan Roomassa mittatilaustyönä.

Sen kerrotaankin olevan maailman kallein kappeli, sillä sen koristelussa hyödynnettiin kaikkein kalleimpia saatavilla olleita materiaaleja. Kirkon yhteydessä on Pyhän taiteen museo.

Kirkko on avoinna joka päivä klo 9.30-17, eikä sinne peritä pääsymaksua. Museoon sen sijaan on 2,50 € maksu ja sunnuntaisin sinne pääsee ilmaiseksi aina klo 14 saakka. Avoinna se on tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 paitsi torstaisin klo 14-21.

Pastéis de Belém kahvila on suosittu turistikohde ja ihan käymisen arvoinen paikka.

Vaikka turistikausi ei vielä ollut kiivaimmillaan oli kahvilan edustalla pitkä jono Pastéis de nata kermaleivosmuffinssin tai miten tuota herkkua nyt sitten kuvaisikaan ostajia. Joukon jatkoksi jonottamaan ja herkkua maistamaan. Pastéis de Belém takana on trooppinen puutarha, jossa kannattaa myös vierailla.

Belémin alueella on useita käymisen arvoisia museoita.  Komeaan Museu da Presidência da Repúblicassa pääsee tutustumaan Portugalin tasavallan ja presidentin instituution historiaan.

Lisäksi siellä on esillä kunniamerkkejä ja eri valtioilta saatuja valtiovierailuilla saatuja lahjoja. Esillä on myös tasavallan presidenttien viralliset muotokuvat. Olemmekin aiemmin vierailleet tuolla, joten nyt skippasimme tämän kohteen. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä ne vaihtelevat eri ajankohtina.

Museu Nacional dos Coches museoon on avattu uudet tilat, jossa on paljon enemmän vanhoja vaunuja esillä, kuin vanhassa paikassa.

Tilat ovat avarat ja vaunuja pääsee ihastelemaan monesta eri suunnasta.

Museon uusi rakennus on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Vanhojen tilojen Old Royal Picadeiro miljöö, luo todella upean taustan siellä vielä esillä oleville vaunuille, jotka nekin kannattaa käydä katsomassa.

Tämä osa vaunumuseota on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18.  Yhteislippu näihin museoihin on 10 € ja jos aikoo vierailla Palacio Nacional da Ajudassa on kaikkien kolmen museon yhteislippu 12 €.

Ajuda kukkulan huipulla sijaitseva palatsi on entinen kuninkaallinen palatsi ja kansallinen muistomerkki, jossa on nykyään upea museo.

Kukkulalta on mainiot näkymät Tejo joelle.

Palatsi on avoinna perjantaista keskiviikkoon klo 10-18. Yksittäislippu palatsiin maksaa 5 €.

Palatsissa ei ole mitään erityisen sävähdyttävää, perus  palatsi, mutta tutustumispaikkana ihan ok.

Museu da Eletricidade sähkömuseo sijaitsee vanhassa voimalaitoksessa, joka on ainutlaatuinen esimerkki teollisuusarkkitehtuu- rista Portugalissa.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19.

Sen yhteydessä on MAAT – taiteen, arkkitehtuurin ja tekniikan museo, jonne yhteislippu maksaa 9 €.

Mosteiro dos Jerónimos luostari kuluu UNESCOn maailmanperintölis- talle.

Luostari on yksi vaikuttavimmista rakennuksista Portugalissa ja siellä voikin nähdä Portugalin löytöretkien aikakauden suuruuden.

Olemme käyneet luostarissa aiemminkin, mutta se on niin upea paikka, että menimme sinne uudestaan.

Luostarin pylväskäytävät ovat suurenmoiset ja täynnä merellisiä aiheita, viitaten Portugalin merentakaisiin tutkimusretkiin. Luostariin on 10 € pääsymaksu, mutta jos haluaa nähdä muitakin nähtävyyksiä, kannattaa hankkia yhteislippu. Luostari on avoinna kesäkuukausina klo 10-18.30.

Osana mahtavaa Mosteiro dos Jeronimos luostaria on kirkko, jossa kannattaa myös pyörähtää.

Jos lippua ei ole ole hankkinut etukäteen, kannattaa huomioida, että liput ostetaan eri paikasta, kuin mistä jonotetaan kirkkoon ja luostariin.

Luostarin vieressä on Museu de Marinhan merenkulkumuseo, jossa emme olleetkaan aiemmin vierailleet.

Olemme joissakin merenkulkumuseoissa matkoillamme käyneet, mutta kuten arvata saattaa Portugalin löytöretkiaikaisen merenkulkuhistorian takia tämä paikka oli kerrassaan vaikuttava.

Paikka on avoinna kesäaikaan joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 6,50 €.

Museo on laaja ja se esittelee  eri vuosituhansien ja -satojen portugalilaista merihistoriaa aina nykypäivään saakka.

Arkeologinen museo Museu Nacional de Arqueologia ja planetaario sijaitsevat myös lähistöllä. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin meiltä käymättä.

Torre de Belém eli Belémin linnake on pieni ja kaunis, eikä mikään ihme miksi tämä nähtävyys kuuluu UNESCON maailmanperintölis- talle.

Belém torni onkin yksi kaupungin maamerkki. Sen sisäpuolella on paljon mielenkiintoista nähtävää ja linnakkeesta on erinomaiset näkymät Cristo Rei patsaalle ja muualle kaupunkiin. Pääsymaksu on kuusi euroa, mutta jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pääsymaksua ei ole. Linnake on avoinna kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin, aamukymmenestä aina klo 18.30 asti.

Joenrannan toinen upea muistomerkki  Padrão dos Descobrimentos kuvaa ja kunnioittaa löytöretkien tutkimusmatkailijoita ja visionäärejä, jotka tekivät Portugalista yhden aikansa maailmanmahdin.

Monumentin sisällä on näyttelytila ja sen päällä olevalle näköalatasanteelle pääsee maksamalla sisäänpääsymaksun 6 €.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 10-19.

Monumentin ulkopuolella olevaan maahan on kuvattu maapallo ja ne maat, jotka aikoinaan olivat Portugalin vaikutuspiirissä.

Erilaisia taidemuseoita riittää Lissabonissa. Calouste Gulbenkian museossa on yksi maailman hienoimmista yksityisistä taidekokoelmista. Tämä museo onkin erittäin suosittu käyntikohde.

Näytteillä on kaikenlaista taidetta niin idästä kuin lännestä. Museo on avoinna keskiviikosta maanantaihin klo 10-18. Museon upea puutarha on avoinna aina auringonlaskuun saakka.

Jos aikoo vierailla museossa, kannattaa ladata etukäteen omaan puhelimeen museon ääniopastus.

Aivan uusi vierailukohde on Ponte 7 Pilar, jonne pääsee päivittäin klo 10-18. Hissilippu sillan torniin ja sen lasipohjaiselle näköalapaikalle maksaa 5 €.

Näköalapaikalta on hienot näkymät upealle Golden Gate tyyppiselle Ponte 25 de Abril sillalle.

Punainen silta onkin yksi katseenvangitsija Belemin ranta-alueella.

Siltaa pitkin kulkevat niin junat, kuin autotkin.

Joen toisella puolella korkeuksiin nousee upea Cristo Rei Kristuspatsas, jonka huipulta on myös upeat näkymät Lissaboniin.

Näppärä tapa päästä Cristo Reille on hypätä joen ylittävään lauttaan Cais do Sodrén lauttaterminaalista, joka sijaitsee Cais do Sodrén metroaseman edessä. Lautta liikennöi noin 20 minuutin välein ja matka kestää 15 minuuttia.

Sen jälkeen noustaan Cacilhasin linja-autoasemalta Cristo Reiin menevään bussiin, jonka numero oli 101.

Bussimatka kestää noin 20 minuuttia. Cristo Rei Kristuspatsas on reitin viimeinen pysäkki. Linja-autoja kulkee tasaisesti tätä väliä klo 9-17.

Kristuspatsaan päälle pääsee nousemaan 6 € maksavalla hissikyydillä ja sieltä onkin mainiot näkymät Lissaboniin toisesta suunnasta.

Monumentti on avoinna päivittäin klo 9.30-19 ja siellä on pieni kappeli ja kahvila.

Lissabonissa on mahdollista lähteä myös kaksi tuntia kestävälle päivä-, auringonlasku- tai iltajokiristeilylle. Risteilytarjoajia on useita ja hinnat vaihtelevat sen mukaan onko risteilyn yhteydessä tarjoiltavaa tai muuta ohjelmaa.

Hinnat ja aikataulut sekä järjestäjät kannattaa katsoa erikseen netistä.

Joelta käsin kaupunki näyttäytyykin aivan erilaiselta. Kaupunkia voi kierrellä myös perinteisellä Hop on ja Hop off bussilla, jolla on tarjolla useita eri reittivaihtoehtoja. Myös Tuk Tuk kyydit ovat suosittuja. Aina hyvä vaihtoehto on myös ilmaiset kaupunkikierrokset Freetour   ja GuruWalk sivustolta.

Yhden Lissabonipäivän käytimme Parque das Nações alueen tutkimiseen.

Modernimpi osa Lissabonista on rakennettu Expo 98 tapahtumaa varten. Alueella onkin sen verran nähtävää, että monet hyppäävät aluetta kiertävään Telecabine köysirataan tai sitten turvautuvat aluetta kiertävään kaupunkijunaan.

Köysihissin kyydistä voi 6,50 € hinnalla ihailla Lissabonin modernimpaa kaupunkimaisemaa lintuperspektiivistä. Hissi on toiminnassa päivittäin kesäaikaan klo 10.30-20.

Alueella sijaitsee Gare do Orientin päärautatieasema, jonka yhteydessä on metro- sekä linja-autoasema.

Aseman moderni arkkitehtuuri kiinnittää huomion jo kaukaa. Lasista ja teräksestä valmistetut tyylitellyt kaaret antavat rakennukselle komean ulkomuodon.

Alueella sijaitsee myös Oceanário de Lisboan suuri meriakvaario, jota pidetään yhtenä Euroopan vaikuttavimmista kokonaisuuksista. Tänne emme menneet, sillä aikoinaan kävimme Osakan vastaavassa ja sitäkin pidetään yhtenä maailman parhaana, joten tuon asianalan kokemus on jo hankittu. Telecabin köysihissiin ja meriakvaarioon voi hankkia myös yhteislipun. Lippujen hinnat ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä.

Alueen näkyvin rakennus on Vasco da Gama torni, joka on kaupungin korkein rakennelma. Torni muistuttaa kuuluisaa Dubai Toweria. Torni on osa hotellia.

Alueella on myös valtava Vasco da Gaman ostoskeskus, Vasco da Gama messualue sekä lasten tiedekeskus.

Parque das Naçõesta pääsee myös joen toiselle puolelle Vasco da Gaman siltaa pitkin. Silta on Euroopan pisin silta.

 

Joen voi myös ylittää edullisella lautalla. Yhdensuuntainen lippu maksaa 1,30 €.

Jardim Botânico de Universidade de Lisboan kasvitieteellinen puutarha ohitettiin tällä kertaa tyylikkäästi.

Museu da Marioneta -marionettimuseo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Tämä ihana museo vie tarinoiden maailmaan.

Museon kokoelmat koostuvat erityyppisistä ja eri puolilta maailmaa tulevista naamioista ja marionettinukkeista. Sisäänpääsy museoon on 5 €.

MuDe – Museu do Design e da Moda olisi kiinnostanut, mutta paikka oli toistaiseksi suljettu. Tämä mielenkiintoiselta vaikuttaneessa museossa on normaalisti esillä muodin ja designin huippunimien luomuksia sekä pysyvien että vaihtuvien näyttelyiden muodossa.

Lissabonissa on Museu Coleção Berardo eli Berardo museo, jossa on esillä yksityishenkilön keräämä mittava kokoelma nykytaidetta. Tämän museon sekä Museu do Orienten jätimme väliin, samoin kuin Museu Nacional de Arte Antiga on mielenkiintoinen itämaisen ja eurooppalaisen taiteen museo, joka muodostaa Portugalin kansallisgallerian ytimen, esittäen suurelta osaltaan teoksia liittyen löytöretkien aikakauteen ja Portugalin aasialaisiin ja afrikkalaisiin yhteyksiin.

Sen sijaan menimme lähellä olevaan LX Factory tehdasalueelle syntyneeseen luovaan ja sykkivään keitaaseen, josta löytää monenmoista tarjontaa.

Paikassa oli paljon kauppoja, baareja ja ravintoloita ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-22.30. Tälle eläväiselle alueelle kannattaa poiketa.

Hieman kauempana sijaitseva Madre De Deus luostari on ainutlaatuinen käyntikohde.

Käynnin arvoinen se on jo pelkästään kauniin kirkkonsa ansiosta, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18.

Ylenpalttinen entinen luostari on nykyisin maalattujen Azulejo laattojen taidemuodon museo.

Museo on avoinna klo 10-13 ja 14-18 ja sinne on 5 € sisäänpääsymaksu. Viereisellä hautausmaalla kannattaa myöskin pyörähtää.

Väliin ei kannata jättää Mercado da Ribeiraa tai ehkäpä turistien keskuudessa paremmin tunnettua Time Out Markettia, jossa voi nauttia lasillisen tai ruokailla, mutta myös nauttia kauppahallin tarjonnasta sekä ilmapiiristä.

Rua da Silva tai lissabonilaisten puheessa Rua Verde katu kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä.

Sinne siis suuntasimme mekin.  Olihan tuo paikka erilainen ja mainio, istua lasilliselle ja nauttia maittava päivällinen  Lissabonin vierailun päätteeksi.

Parvekkeilta roikkuvat asukkaiden hoitamat kasvit ja jalkakäytävän ruukkukasvit kuvaavat hyvin kadun lempinimeä Vihreä katu.

Läheinen alue on täynnä pubeja ja ravintoloita, joissa on ruokaa kaikkialta maailmasta.

Siellä on myös viihtyisiä kahviloita, kauppoja, taiteilijoiden ateljeita ja jopa katukirjasto.

Espanja-Portugali junalla: osa 5 Coimbra ja Tomar

Coimbra

Otimme junan Porton Camphanan asemalta kohti Coimbraa. Matka taittui 1½ tunnissa Inter-Regional (IR) junalla, joka on keskipitkän matkan liikenteeseen tarkoitettu juna.  Nämä junat pysähtyvät vain pääasemilla.  Juna oli aivan täynnä ja matkaajina oli nuorempaa väkeä matkalla Lissaboniin. Liekö syy ollut valmistuvien yliopisto-opiskelijoiden kotiinpaluu?

Meidän matkallemme ennen Lissabonia sattui sopivasti Coimbra ja Tomar.

Pienemmissä kaupungeissa vietetään myös Portugalissa siestaa, mikä on hyvä huomioida matkasuunnitelmissa.

Monet paikat ovat kiinni 12-14 välisen ajan. Kumpikin kaupunki vaikutti rauhallisuuden tyyssijalta. Turistejakin oli melko vähän vielä näin keväällä liikenteessä.

Saavuimme aamusta Coimbran B juna-asemalle.

Tälle asemalle saapuvat kaikki Coimbraan tulevat junat.

Asema sijaitsee noin kilometrin päässä kaupungista ja kaikkiin junalippuihin sisältyy lyhyt liittymäjuna kaupungin keskustassa sijaitsevalle pienemmälle Coimbran kaupunkiasemalle. Tämä juna-asema sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Lipun hinta Portosta Coimbraan maksoi 9,70 € ja matkaan kului paikallisjunalla alle kaksi tuntia. Tarkoituksenamme oli jättää matkalaukut juna-asemalle säilöön, muuta itsepalvelusäilytyslokerot eivät toimineet, joten otimme suunnitelman B käyttöön. Menimme ensimmäiseen hotelliin ja kysyimme voimmeko jättää laukut sinne säilöön korvausta vastaan. Iloinen ja auttavainen hotellin respa otti laukut säilöön maksutta.

Hotellin läheltä otimme pikkubussin, jolla hurutimme ylös kukkulalla sijaitsevalle yliopistolle.

Tarkoituksena oli viipyä tässä kaupungissa vain päivä ja jatkaa siitä illalla matkaa Tomariin.

Coimbrassa on paljon nähtävää ja sinne kannattaakin poiketa, jos se matkareitille osuu.

Olimme varanneet yliopiston kirjastoon sisäänpääsyajan, miksi kiirehdimme campusalueelle. Mieleenkään ei tullut lähteä kävelemään yliopistolle, joka sijaitsee korkealla mäen päällä.

Coimbran kaupungin keskusta on jaettu Alakaupunkiin ja Yläkaupunkiin.

Yläkaupunkiin kuljetaan Arco de Almedina portin kautta, joka oli aiemmin osa kaupunkimuuria.

Kaupunkimuurin tornissa – Torre de Antossa sijaitsee nykyisin muurista kertova info, jossa on saatavilla tietoa kaupunkia aikoinaan kiertäneestä muurista ja sen historiasta.

Kaupungissa on paljon mäkiä ja korkeuseroja sekä kapeita katuja. Kävellen Alakaupungista Yläkaupunkiin on melko mäkinen reitti tallusteltavana. Liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa voi olla paikka paikoin haasteellista liikkua.

Tuk Tukit liikkuvat kaupunkikuvassa puikkelehtien. Ne onkin monelle turistille kätevä vaihtoehto napata kyyti sellaisiin paikkoihin mihin autolla ei pääse. Toinen hyvä vaihtoehto on säästää jalkoja ja ottaa Tuk Tukkia halvempi kyyti taxilta tai kulkea minisähköbussilla, jonka hinta on 1,60 €/kyyti.

Tietenkin myös Coimbrassa on mahdollista osallistua tunnin kestävälle Hop on Hop off pikkuturistibussi kierrokselle. Kierroksen hinta on 13 €.

Yläkaupungista voi sitten halutessaan kävellä Alakaupunkiin ja vaikkapa eksyä sokkeloisilla kaduilla.

Yläkaupungista pääsee kätevästi Alakaupunkiin myös hissillä.

Hissi sijaitsee lähellä kauppahallia.

Coimbran kaupunki liittyy läheisesti Portugalin perustamiseen, sillä ensimmäinen kuningas D. Afonso Henriques teki siitä valtakunnan pääkaupungin, jollaisena se pysyi 1200- ja 1300-luvuilla.

Praça do Comércio on Coimbran vilkas pääaukio.

Sen ympärillä on kahviloita, ravintoloita ja erilaisia kauppoja.

Aukion yhdessä kulmassa seisoo Igreja de São Tiago kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti pyörähtää.

Kirkon melko vaatimaton ulkoasu ei vastaa sisällä olevaan loistoon. Kirkko on avoinna päivittäin klo 8-20 ja sinne on vapaa pääsy.

Sé Velhan katedraalia voi pitää taianomaisena paikkana. Sen julkisivu muistuttaa linnoitusta ja sen seiniä koristavat kapeat kaari-ikkunat ja niiden yläosia sakaramuurit. Valtavan pääportin ovessa on heti esillä perinteiset arabialaiset koristeet. Katedraalin sisustuksessa huomion herättää seinille maalatut ja veistetyt arabialaisvaikutteiset kuviot, jotka näkyvät katedraalin lintu- ja kukka-aiheissa. Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-18 paitsi torstaina klo 10-16. Kirkkoon ja pylväskäytäville sekä puutarhaan on pieni 2 € pääsymaksu.

Uusi katedraali Sé Nova on 1500-luvulta, joten ikää on silläkin.

Katedraali sijaitsee yhdessä kaupungin korkeimmista osista.

Katedraaliin on ”pakollinen”1 € lahjoitus, jolla pääsee myös  museoon.

Myös tämä katedraali kätkeekin sisäänsä melkoista loistoa. Ehdottomasti kannattaa myös vierailla katedraalin museossa tai aarrekammiossa, jossa on esillä useita pyhäinjäännöksiä. Katedraali on avoinna tiistaista lauantaihin klo 8.30-12 ja 14-18.30 ja sunnuntaisin klo 9-12.30 ja 17-19.

Toinen merkittävä nähtävyys Coimbrassa on sen yli 700 vuotta vanhan Universidade de Coimbra yliopiston campus, johon kannattaa  tutustua. Paikka on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 9-19.30. Barokkityylisestä Paço das Escolas palatsista tuli osa yliopistocampusta vuonna 1544.

Rakennuksen ehdoton nähtävyys on käytävät, juhlasalit ja upea sisäpiha. Campuksen keskellä on Via Latinan pylväskäytävä, joka on varsin komea.

Samoin campuksen upea juhlasali on näkemisen arvoinen. Campus kokonaisuudessaan kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja se on avoinna vierailijoille, kunhan ei häiritse siellä tapahtuvaa opetusta.

Campuksen kellotornista, joka on yliopiston symboli, on varmaankin upea näköala Coimbran keskustaan.

Nyt 180 portaan kiipeäminen piti unohtaa, sillä sekä torni, että osa yliopiston rakennuksista oli korjaustöiden alla.

Campus sijaitsee kukkulan laella, joten näkymiä voi ihailla myös campuksen edessä olevalta valtavalta aukiolta.

Yliopiston campukseen kuuluu São Miguelin kappeli, jossa on mahdollista vierailla.

Kappelin ovea pidetään kiinni ja olikin hetken hieman hämmentävää, miten sinne pääsee sisälle. No, kopputtamalla oveen se aukesi ja iloinen yliopisto-opiskelija antoi aimo annoksen tietoutta paikasta.

Kun astuu sisään kappeliin, kiinnittyy huomio sen suuriin ikkunoihin ja kattomaalauksiin sekä upeisiin urkuihin.

Ehdoton käyntikohde Coimbrassa on yliopiston upea kirjasto Biblioteca Joanina.

Sen julkisivua koristavat näyttävät rappuset.

Kirjastossa on satoja tuhansia kirjoja, joista osa on harvinaisia niteitä.

Lisäksi kirjastossa on esillä 1500-luvulta peräisin olevia antiikkiesineitä.

Tähän kirjastoon pääsy edellyttää lippuja. Lippu kannattaa hankkia etukäteen netistä tai sitten sen joutuu ostamaan Largo Marquês de Pomoalla olevasta lipputoimistosta, joka on vastapäätä kemian laboratoriota. Lipputoimisto on avoinna joka päivä klo 9-17. Liput sisältävät sisäänpääsyn kemian laboratorioon, yliopiston kappeliin ja saliin sekä kirjastoon.  Yhteislippu kirjastoon ja yliopiston rakennuksiin maksaa 12,50 €.  Huomioida kannattaa, että lipputoimisto sijaitsee eri paikassa kuin itse yliopistorakennus ja kirjasto. Lippu siis kannattaa ostaa ennen kiipeämistä kukkulalle, ellei halua kävellä takaisin Alakaupungin lipputoimistoon.

Kirjastoon pääsee tutustumaan vain ajoitetulla kierroksilla ja vain 10 minuuttia kerrallaan.

Paikkaa ei saa kuvata ja muutenkin vierailu siellä oli melkoista säätöä vierailijaryhmän sännätessä sinne tänne sekä ahtautuessa pieniin tiloihin odottamaan ovien aukeamista aina seuraavaan odotustilaan. (Kuva otettu ostetusta postikortista)

Kirjasto on ehdottomasti Coimbran yliopiston campuksen upein osa.

Mahtava rakennus ja sen koristeelliset yksityiskohdat ovat näkemisen arvoisia.

Kirjaston kellaritilat toimivat ennen yliopiston omana vankilana. Tämä ”akateeminen vankila” oli käytössä aikana, jolloin yliopistolla oli oma lainsäädäntöjärjestelmänsä kaupungin järjestelmän lisäksi.

Nykyään kellarissa on säilössä yliopiston muita arvokkaita teoksia. Vuonna 1290 perustettu Coimbran yliopisto on yksi maailman vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita yliopistoja.

Jardim Botánicon kasvitieteellinen puutarha on osa Coimbran yliopiston luonnontieteellistä tiedekuntaa. Puutarhassa on São Sebastiãon akvedukti sekä runsas ja eksoottinen kasvistokokoelma eri puolilta maailmaa.

Kasvihuoneiden ja kauniiden istutusten lisäksi puutarhassa on pieni kappeli Capela de São Bento sekä useita pieniä lampia.

Puutarhassa on kiva käyskennellä ja nauttia kevään lämmittävistä auringon säteistä.

Puutarha levittäytyy yliopiston alapuoliselle rinteelle ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Laajan alueen kiertäminen vie aikaa eli ihan pikavisiitillä tuosta paikasta ei selviä.

Igreja Santa Cruzin kirkko on komea niin sisältä kuin ulkoakin.

Se on hieman maltillisemmin kullattu kuin Porton muutamat kirkot olivat, mutta komea sekin oli.

Avoinna kirkko on arkisin klo 9-17 ja viikonloppuna hieman eri aikoina.

Kirkkoon pääsee tutustumaan 3 € pääsymaksulla. Kirkkoon on haudattu Portugalin kaksi ensimmäistä kuningasta. Kirkon yhteydessä on mahdollisuus tutustua 3 € hintaan sen luostariin. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Coimbran kaupungintaloon Camara Municipal de Coimbra on kaunis rakennus, mutta sisälle ei kannata vaivautua.

Teemapuiston Portugal dos Pequenitoksen pienoismaailma ja kuvaus Portugalin tärkeimmistä paikoista on mainio.

Portugal dos Pequenitosissa voi tutustua myös maan merenkulkuun ja siirtomaahistoriaan.

Paikka on avoinna päivisin klo 10-17. Puistossa järjestetään myös tilapäisiä näyttelyitä, jotka perehdyttävät esimerkiksi tietyn aikakauden miniatyyrihuonekaluihin ja portugalilaisten musiikkiperintöön. Pukumuseon 300 pientä asua heijastavat muodin kehitystä vuosisatojen aikana.

Convento de Santa Clara-a-Velhasta löytyy hyvin säilyneet 1300-luvulla rakennetun goottilaisen luostarin rauniot. Sen vierailijakeskuksessa järjestetään näyttelyitä, joissa on esillä alueen kiinnostavia arkeologisia löydöksiä ja luostarin arkkitehtuuria sekä historiaa. Tämän paikan skippasimme.

Santa Clara-a-Novan luostari on osa armeijan kasarmia, mutta joihinkin sen osiin on mahdollista vierailla.

Barokkikirkon sisällä on paljonkin katsottavaa. Samoin pienessä sotamuseossa.

Paikka on avoinna kesäaikaan päivittäin klo 9-18.30. Yhteislippu maksaa 3 €.

Risteily Rio Mondegolla voisi olla kiva vaihtoehto tutustua kaupunkiin eri näkökulmasta. Risteilyjä on aiemmin ollut tarjolla myös iltaisin, jolloin maukkaan aterian kera on tarjolla fado esityksiä. Meidän vierailumme aikana risteilyjä ei järjestetty, koska laivalaituri oli suljettu korjauksen takia.

Machado de Castron kansallismuseo on yksi Portugalin merkittävimmistä kulttuurilaitoksista. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museo sijaitsee entisessä piispanpalatsin rakennuksessa. Museo on yksi maan tärkeimmistä kuvataiteen ja arkeologian museoista, joka esittelee tärkeitä maalauksen, kuvanveiston ja koristetaiteen kokoelmia, jotka kattavat yli kahden tuhannen vuoden historian. Tämänkin museon ohitimme aikapulan takia. Sisäänpääsy olisi maksanut 6 €.

Coimbrasta jatkoimme iltajunalla Tomariin, jonne jäimme yöksi.

Ihan suoraa junaa Tomariin ei mene, vaan junaa pitää vaihtaa Lamarosassa, jossa oli 19 minuutin vaihtoaika.

Mikäpä siinä kauniissa illassa oli junaa odotella.

Lopun pikkumatka Tomariin kesti alle 20 minuuttia. Mieli oli iloinen, ilma kaunis ja vierailu Coimbrassa maino. Hyvä päivä siis!

 

Tomar

Saavuimme illasta Tomariin, veimme laukut hotelille ja painelimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa.

Olimme tehneet 2½ tuntia matkaa Coimbrasta Tomariin, joten kävelyretki teki oikein hyvää. Tuntui, että alkuillasta kaupungissa ei ollut liikkeellä juuri ketään. Myös tämä junamatka maksoi maltilliset 9,70 €. Junaliput Portugalissa ovat melko edullisia ja kun vielä hyödyntää erilaiset alennukset, niin säästöä matkakassaan saa kivasti.

Matkasimme Coimbrasta Tomariin halki metsä- ja viljelysalueiden ja allergiaoireet pahenivat. Portugalin kevät oli tehnyt minusta ja muista siitepölyallergiasta kärsivistä nenää vuotavan, aivastelevan ja hengitystä kirraavan matkalaisen. Oli kiva junassa kohotella olkapäitä anteeksipyytelevästi jatkuvan aivastelu- ja niiskutuskohtausten keskeltä. Perhana, luulin niin selvinneeni tämän kevään kotimaisesta koivusta tämän kolme viikkoa kestävän tourneen ansiosta ja nyt sitten tämä. Mikäköhän puu se täällä moiset oireet aiheuttivat vai olisiko se heinä?

Tomarin kaupunki on perustettu Portugalin ensimmäisen kuninkaan myöntämälle maalle.

Sen perustivat temppeliritarit, joiden kädenjälki näkyy edelleen kukkulanpäällä olevassa luostarissa.

Paikka on UNESCOn maailmanperintökohde yhdessä sitä suojelevan Castello de Tomarin linnan kanssa. Itse linna on enään rauniolinna, mutta kyllä sen jylhistä muureista ja profiilista voi päätellä sen mahtavuuden ja merkityksen alueelle.

Luostari ja linna sijaitsevat mäen päällä, joten emme todellakaan lähteneet kapuamaan sinne, vaan otimme keskusaukiolla päivystän Tuk Tukin kyytimään meidät kukkulalle.

Tomarin Tuk Tuk hinnat olivat oikeasti maltilliset, joten tämä oli hyvä diili tässä kohtaa.

Tomar on suosittu päiväkohde. Onneksi ennakoimme tämän ja lähdimme heti aamusta Convento de Cristo luostarille, sillä heti kohta puolen päivän aikaan paikalle kurvasikin melkoinen määrä busseja turisteineen.

Convento de Cristo luostarissa on luostarirakennus ja kaksi kirkkoa.

Kun katolinen kirkko lakkautti temppeliritarien veljeskunnan, muuttuivat Tomarin temppeliritarit Kristuksen ritarikunnaksi.

 

Paikka on merkittävä, samoin kuin temppeliritareiden rooli Portugalin löytöretkissä 1400-luvulla.

Vasco da Gama oli ritarikunnan jäsen ja hänen laivansa yhtenä lippuna liehuikin ritareille tuttu punainen risti valkoisella pohjalla, mikä lienee hyvin tunnettu temppeliritareiden tunnus kaikkialla maailmassa.

Myös Tomarissa merkki oli näyttävästi esillä monissa paikoissa.

Alueeseen kuuluu suuri metsäinen puutarha-alue. Puutarha-alueelle pääse kirkolta, mutta ei toisinpäin.

Eli ensin kannattaa suunnata ylös mäen päällä sijaitsevale linnalle ja kirkolle ja sieltä sitten laskeutua puiston kautta kaupunkiin.

Paikka kaikkineen on niin käsittämätön, että sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa.

Eri tyylisuunnat nivoutuvat toisiinsa antaen paikalle aivan oman leimansa.

Luostariin on 6 €  sisäänpääsymaksu ja avoinna se on lokakuusta toukokuuhun klo 9-17.30 ja muina kuukausina tunnin pidempään.

Onneksi olimme aikaisin liikenteessä ja saimme liikkua alueella ilman suurta turistipaljoutta. Minkäköhänlainen tungos alueella on suurimpaan turistiaikaan?

Pienenä vinkkinä luostarin sisällä on kahvila, mutta ulkopuolella ei ole mitään myyntiä, joten ainakin vesipullo on hyvä varata mukaan.

Luostarin upeat yksityiskohdat pistää hetken miettimään, millä välineillä ja miten tämä kaikki on kiveen saatu työstettyä? Onneksi ajankaan hammas ei ole turmellut näitä upeita ja mestarillisia kädentöitä.

Sisällä luostarissa on kerrassaan upea kirkko ja pelkistetyn luostarin  ”sydän”.

Uskomattoman kauniit seinät, katto ja pilarit sekä mielettömät kiveen tehdyt veistokset saavat katsojan vangittua hetkeen.

Mielenkiintoa herätti myös paikan valtava pilli, joka oli aikoinaan ollut osa urkuja.

Luostari tarvitsi vesihuollon, josta muistona on aikoinaan yli kuuden kilometrin pitkä akvedukti.

Jos akveduktin haluaa nähdä kunnolla, kannattaa ottaa taxi, koska sen ihailemiseen paras paikka löytyy noin kolmen kilometrin päässä kaupungista.

Igreja De São João Batista kirkko on Tomarin keskustassa pääaukion reunalla. Kirkko on tärkeä osa joka neljäs vuosi järjestettävää Festa dos Tabuleiros juhlaa. Nyt kirkko oli korjaustöiden alla.

Joka neljäs vuosi juhlien aikaan kaupunki täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaa kulkueita, jossa nuoret tytöt käyttävät pilarimaisia ​​päähineitä, jotka tunnetaan nimellä tabuleiro.

Perinne juontaa juurensa 1200-luvulle.

Igreja de Santa Maria dos Olivais kirkko on ensimmäisen temppeliherran, joka perusti Tomarin, kuten myös monen muun temppeliherran viimeinen leposija.

Muuten itse kirkko on kovin vaatimaton niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirkko on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10–13 ja 14–18.  Kirkkoa vastapäätä on pieni hautausmaa, joka ei kylläkään ole lainkaan niin hieno kuin parin muun paikan hautausmaat komeine hautapaaseineen. Pitihän tuonnekin kurkkia.

Museu dos Fósforos tulitikkurasiamuseo on kiehtova.

Museon kokoelma on yksityinen, joten on siinä ollut keräilemistä. Suuri kokoelma käsittää yli 43 000 tulitikkirasiaa 127 maasta.

Ensikuulemalta voisi kuvitella paikan olevan mitäänsanomaton, mutta kuuluisien Hollywood tähtien kuvilla varustetut tikkurasiat samoin kuin  1800-luvun italialaiset tulitikkurasiat muuttavat kummasti ennakko-olettamuksen.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–12 ja 14–17. Maanantaisin se on suljettu. Tähän hauskaan museoon on vapaa sisäänpääsy.

Tomarissa sijaitseva synagoga on myös yksi suosittu vierailukohde.

Synagoga perustettiin 1400-luvun puolivälissä, mutta se ei ollut käytössä yli 50 vuoteen, koska kuningas Manuel I karkotti juutalaiset tai pakotti kääntymään katolilaisuuteen 1400-luvun lopulla.

Vuodesta 1939 lähtien synagogaa on kunnostettu ja nykyisin siinä on Tomarin juutalaismuseo, jossa voi vierailla kesäaikaan tiistaista sunnuntaihin klo 10–13 ja 14–18. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta lahjoitusastia ovenpielessä melkein huutaa antamaan museolle vapaaehtoisen maksun.

Nucleo De Arte Contemporânea nykytaiteen galleria tai museo ohitettiin tällä kertaa vauhdilla.

Viehättävää pientä kaupunkia oli ilo tutkia.

Kaupungin keskustassa on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita sekä ravintoloita joihin poiketa sekä ihania pikku katuja minne eksyä.

Myös kaupunkia halkovan Nabão joki ja sen reunalla oleva puistoalue antaa paikalle mukavan tunnelman.

Ihanaa olikin käyskennellä joen äärellä ja ihailla pieniä vesijuoksuja ja suurta vesipyörää.

Castelo do Bode pato sijaitsee noin 13 kilometrin päässä kaupungista ja olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen paikka, mutta kulkeminen sinne ilman omaa autoa osoittautui hieman hankalaksi, joten väliin jäi.

Tomarin kaupungin kiertää helposti päivässä ja niinpä me olimmekin jo iltapäivästä valmiita siirtymään Lissaboniin.

Paikallisjuna vei meidät Lissaboniin vajaassa kahdessa tunnissa.

Matka olikin tähän saakka sujunut yhtä bussirikkoa lukuunottamatta hyvin. Edessä odotti sitten seuraava haaste.

Espanja-Portugali junalla: osa 4 Braga ja Porto

Braga

Hemskatin motarille kesken matkaa levinnyt bussi ja sen seurauksena pidentynyt matka-aika, joka muutti iltapäivän suunnitelmat Bragassa. Huumoria peliin, yksi neuvoa-antava alkajaiseksi ja siitä sitten eteenpäin aurinkoisessa loppupäivässä.

Arco da Porta Novan portti johdattaa kävijän kaupunkiin. Kaunis portti antaa jo pienen lupauksen, mitä odottaa.

Vanhaan kaupunkiin kuuluu lukuisia upeita kartanoja, joissa on tätä nykyä museoita ja tietysti monta kirkkoa sekä ihania ulkoilmaravintoloita.

Braga on Portugalin kolmanneksi suurin kaupunki ja historiastaan huolimatta se on melko nuorekas – kiitos yliopiston ja sen opiskelijoiden, jotka tuovat vipinää kaupunkiin.

Nytkin kaupungissa oli yliopistojen väliset kulttuuritapahtumat, jonka esiintymispaikat olivat levittäytyneet ympäri kaupunkia.

Hauskaa ja katsottavaa riitti.

Kaupungin keskusaukion ympäristössä sijaitsevien kävelykatujen varsilta löytyvät alueen kauppakadut. Varsinaiset historialliset nähtävyydet sijaitsevat kaupungin laidalla.

Hyvä paikka aloittaa vierailu on Praça Da Repúblican historialliselta aukiolta, jossa kaupungin turisti-info sijaitsee ja missä historia yhdistyy nykyajan kanssa. Aukio on myös mainio paikka istahtaa lasilliselle.  Tässä tapauksessa kahdelle ja neuvonpitoon muuttuneen aikataulun takia.

Tässä kohtaa harmitus bussirikosta todellakin iski, sillä olimme laskeneet ehtivämme Palácio do Raioon eli Raion palatsiin ennen sen sulkemisaikaa ja sen sisällä olevaan museoon, jossa on esillä vanhoja lääketieteellisiä esineitä sekä tietoa itse rakennuksesta ja sen historiasta.

Museo on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-13 ja 14.30-18.30. Paikkoihin on vapaa sisäänpääsy. No eipä ehditty tuonne, sillä kiinni ehtivät mennä ja seuraavana päivänä se oli kiinni kokonaan. Ei auttanut kuin ihailla rakennusta ulkoapäin.

Baragan vanhassa ja kauniissa Hospital de São Marcosin sairaalarakennuksessa toimii nykyisin hotelli.

Hotellin ja kirkon välisessä kauniissa puistossa on Bragan kyltti, joka veti puoleensa magneetin lailla kirjaimiin kietoutuvia kuvattavia.

Igreja de São Marcos kirkko on sairaalakirkko, joka sijaitsee entisen sairaalan vieressä. Kirkkoon kannattaa ehdottomasti poiketa, koska sen sisätilat ovat uskomattoman kauniit. ​Kirkossa on pyhäinjäännöksenä apostoli Pyhän Markuksen jäänteet.

Braga vaikutti oikein kompaktilta ja mukavalta sekä rauhalliselta kaupungilta. Edes iso opiskelijatapahtuma kaupungissa ei luonut turvattomuuden tuntua.

Opiskelijoiden festivaalien loppuhuipentuma pidettiin Theatro Circo teatterissa.

Olisi ollut mukava päästä tutustumaan teatteriin, mutta sinne pääsee tutustumaan vain tiistaisin ja perjantaisin opastetuilla kierroksilla. Ei osunut oikea ajankohta vierailuaikaamme, joten näkemättä jäi tämäkin paikka.

Braga, joka on yksi Portugalin vanhimmista kaupungeista, on myös Portugalin uskonnollinen pääkaupunki, jota kutsutaankin ”Portugalin Roomaksi”.

Kaupungissa onkin eniten uskonnollisia rakennuksia, kuin missään muualla Portugalissa.

Kirkkoja tuntui olevan joka kadun kulmassa ja kirkonkellojen lyödessä tasatunnein kakofonia kaupungissa olikin melkoinen.

Bragan kaupungin nähtävyydet ovat melko helposti käveltävissä.  Ainoa kauempana kaupungista oleva nähtävyys on Bom Jesus. Myös Bragassa voi nähtävyydet kiertää 12 € maksavalla Hop on Hop off bussilla.

Lisäksi kaupungissa on tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Kaupunkikuvassa näkyi muutama sähköpotkulauta, mutta muuten meno apostolinkyydillä toimi mainiosti.

Ehdoton nähtävyys kaupungissa on Sé de Braga katedraali ja varsinkin sen aarremuseo Tesouro Museu da Sé Catedral, joka sijaitsee vanhassa Casa do Cabido talossa. Museossa on merkittäviä uskonnollisia aarteita.

Varsin upea ja näyttävä oli kirkon kultaa hehkuva urkuparvi.

Katedraalissa on niin paljon katsottavaa, että meinaa tulla näköähky.

Katedraalin historia on täynnä legendoja, jotka vievät helposti mukanaan ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Yhteislippu katedraaliin, museoon ja urkuparvelle maksaa 5 € ja avoinna ne ovat kesäaikaan klo 9.30-12.30 ja 14.30-18.30.

Yksi kaupungin nähtävyyksistä on Antigo Paço Episcopal, joka on entinen arkkipiispan palatsi. Nykyisin tiloissa on yliopiston toimistoja sekä erilaisia arkistoja, joihin on tallennettu arvokkaita käsintehtyjä kirjoituksia. Paikka ei ole avoinna yleisölle, mutta rakennusta ja sen historiaa voi ihastella ulkoapäin.

Vieressä olevan Jardim de Santa Barbaran puutarhan ihanaa kukkaloistoa, ei voi ohittaa.

Puiston kukat olivat juuri vierailumme alla puhjenneet täyteen loistoonsa. Olipa ihanan värikäs kokemus.

Tosin värikylläisyyden keskeltä löytyi myös suunniteltua symmetrisyyttä ja muotoa, joka ihastutti. Kauniilta näyttivät myös vanhan piispanlinnan rauniot kukkaloiston keskellä.

Igreja da Misericórdia de Braga kirkko on myös must paikka.

Kirkko oli aivan upea ja täynnä kaikenlaista katsottavaa.

Sen uskomaton, jopa ylenpalttinen kullalla koristeltu prameus loksautti jälleen kerran leuat auki. Joskus ei ole rahaa ja kultaa säästelty.

Muutama museo skipattiin syntyneen aikapulan takia. Käymättä jäi Dom Diogo de Sousan arkeologinen museo, Pio XII -museo sekä museo Etnográfico e Artístico.

Asiaan… Se miksi useimmat tänne eksyvät, on Bragan yläpuolelle kohoavan kukkulan laella sijaitseva 1700-luvulla rakennettu Bom Jesus do Monten kirkko portaineen ja puutarhoineen. Paikka on katolisille tärkeä pyhiinvaelluskohde, jossa voi harjoittaa mietiskelyä ja katumusta. Paikka on myös UNESCOn maailmanperintökohde.

Bom Jesus Do Monten kirkolle on noin viiden kilometrin matka Bragasta.

Bragasta pääsee kirkolle kakkosen paikallisbussilla. Yksittäisen lipun hinta on 1,65 €.

Taxi on myös oiva vaihtoehto liikkumiseen. Taxien hinnat ovat n. 8 €/suunta.

Tässä kohtaa matkaa tuli päästeltyä parikin kirosanaa. Edellisen päivän aikataulumuutos vaikutti siihen, että emme ehtineet Bom Jesukselle suunnitellusti ja seuraavana aamuna auringonpaiste oli vaihtunut pilviseen ilmaan, mikä harmitti erityisesti.

Kirkko on avoinna päivittäin kesäaikaan klo 8-19. Itse kirkkoon on vapaapääsy, mutta jos haluaa kiivetä kirkontorniin, niin siitä joutuu maksamaan 1 € maksun. Ylhäältä aukeavat mainiot näkymät kaupungin ylle.

Kirkkoon ja sen ympäristöön tutustuakseen on kiivettävä yhteensä 640 porrasta päästäkseen korkealle kukkulalle tai sitten ottaa taxikyyti suoraan ylös kukkulalle.

Portaikko kuvaa matkaa taivaaseen ja toden totta, kiipeämiseen kannattaa varata jokunen hetki, sillä matka on pitkä ja portaita paljon.

Kävellen kiipeäminen kirkolle on silti parempi vaihtoehto kuin katumusta harjoittavan kiipeäminen kirkolle polvillaan, mikä kuulemma on myös melko yleistä varsinkin suurten juhlapyhien aikaan. Helpoin vaihtoehto on ottaa kyyti funikulaarilla ylös  alatasanteelta, jossa on myös bussilinjan päätepysäkki. Portaikosta jatkuu vielä alatasanteelle melko pitkä ja mäkinen kirkon alapuolisen puisto-osuuden nousu.

Portugalin vanhimpiin kuuluva funikulaari kyydittää vierailijat ylös ja alas varsin jyrkkää rinnettä 2,50 € maksavalla edestakaisella lipulla. Funikulaari on toiminnassa joka päivä kesäaikaan klo 8.55-19.55.

Funikulaarin toimintamekanismi oli varsin erikoinen vesitasapainotussysteemi. Vaunuissa on sisäänrakennettu vesisäiliö, joka täytetään vedellä. Alaspäin mentäessä vaunu on niin painava, että se menee alas omalla painollaan ja vastaavasti vetää ylös viereisen raiteen kevyemmän vaunun. Alhaalla vaunusta valutetaan vedet ulos ja sitten taas ylhäällä se täytetään uudestaan.

Kirkko on aivan ihastuttava ja siellä riittää katsomista, samoin kuin hulppeissa maisemissa.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla kirkon puutarhassa, jossa on luolia, patsaita ja viehättäviä pieniä lampia, mikä tekeekin tästä kirkosta vierailun arvoisen. Kannattaa myös varata hieman aikaa tämän kokonaisuuden läpikäymiseen, sillä ihan hetkessä ei kiipeä kirkolle tai sieltä alas ja kierrä vielä upeaa puutarhaa kirkon ympärillä.

Bom Jesus Do Monten kanssa pientä kilpailua käy Santuário de Nossa Senhora do Sameiro, joka sijaitsee myös kukkulalla, mutta on melkoisen ”uustuotantoa”. Tsekkailin kohdetta etukäteen ja totesin, että ei näe vaivaa, joten tämän kohteen skippasimme.

Kiertää kannattaa myös Museu dos Biscainhosin ihana puutarha ja siellä oleva puutarhalabyrintti.

Itse aatelisperheen kotimuseoon emme kuitenkaan menneet, sillä menetetty aika piti nyt jotenkin kompensoida jäljellä olevaan aikaan ja kohteisiin, jossa halusimme vierailla.

Igreja dos Terceiros kirkko rakennettiin aikoinaan fransiskaanien ritarikunnan toimesta. Ulkoapäin tämä kirkko ei ole mikään erikoinen, mutta jälleen kerran ulkokuori voi pettää pahasti.

Suosittelenkin aina kurkkaamaan kirkon ovesta sisään. Sen verran monta kertaa on tullut yllätetyksi katolilaisissa maissa.

Kirkon upeat seinälaatan ja isot korkealla katonrajassa olevat ikkunnat toivat upean luonnonvalon kirkkoon, korostaen kaakeleiden kuvakokonaisuuksien kauneutta ja taidokkuutta.

Benediktiiniläisseurakunnan vanha tukikohta São Martinho de Tibãesin luostari sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Bragasta. Melkoisen oletettavaa on, että paikka olisi ollut mainio käyntikohde, mutta tämän ohitimme hankalien kulkuyhteyshaasteiden takia.

Igreja de Santa Cruz kirkko on yksi kauneimmista kirkoista Bragassa.

Kirkko on kaunis niin sisältä kuin ulkoakin.

Legenda kertoo, että kirkon julkisivuun on veistetty kolme kukkoa.

Tarinan mukaan se, joka löytää kaikki kukot pääsee naimisiin.

Useimmat etsijät löytävät vain kaksi kukkoa, niin minäkin – mutta ei hätää olehan jo naimisissa.

Sen verran koukuttavaksi tuo kukkojen etsintä meni, että ihan tosissamme niitä etsimme, kuten muutama  muukin.

Kaksi kukkoa löytyi helposti, mutta kolmas jäi kyllä piiloon. Liekö sitä edes ollut, vai onko tämä pelkkää legendaa?

Igreja do Pópulo kirkko on näkemisen arvoinen upeine laattaseinineen.

Parempaa kuva emme nyt saaneet, sillä meille kävi perinteinen. Jäimme jumiin messuun.

Messu kesti ja kesti, eikä kirkosta oikein saanut kunnon kuvia kesken messun, joten ei muuta kuin odottamaan sopivaa liukenemishetkeä. Onneksi kirkon ovet oli kuuman ilman takia auki, joten liukeneminen onnistui melko huomaamattomasti.

Nossa Senhora da Torre on osa Pío XII museota.  Museo ja torni on avoinna tiistaista lauantaihin klo 9.30-1.30 ja  14.30-18. Torniin pääsee kiipeämällä tai hissillä, kunhan ensin pulittaa 2€.

Tornista on upeat näkymät koko kaupunkiin.

Tornissa on museo, jonka interaktiivinen esitys kuvaa hyvin paikan historiaa ja alueen kehitystä.

Museon eri osiin ja näyttelyihin on eri hinnat ja ne kannattaakin tarkistaa museon sivuilta.

Aika ajoin myös tornin ikkunat avataan, jotta siellä esillä oleva Madonna on nähtävissä.

Meillä kävi säkä, sillä kirkon edustalla oli juurikin joku tapahtuma, miksi tornin madonna oli nähtävissä.

Bragan rautatieasema sijaitsee alle 10 minuutin kävelymatkan päässä Bragan keskustasta.

Otimme aamupäivästä junan kohti Portoa.

Junia kulkee tiuhaan näiden kahden kaupungin väliä.

Hieman etukäteen mietitytti vapun osuminen juuri matkan ajaksi.

Vaikka vappu on vapaapäivä ja työläisten juhla myös Portugalissa, ei se juurikaan näkynyt kulkuyhteyksissä tai poikkeavina aukioloaikoina.

Vappua ei myöskään juhlita mitenkään erityisesti Portugalissa.

Junalipun hinta paikallisjunalla oli 3,25 € ja matka-aika oli hieman yli tunnin.

Suurnopeusjunalla matka olisi taittunut reiluun ½ tuntiin, mutta hinta myös triplaantunut. Tässä kohtaa matkalaisella ei ollut kiire, varsinkin kun sai seurata upeaa auringonlaskua.

 

Porto

Otimme aamupäivästä junan Bragasta Portoon. Näiden kaupunkien välillä kulkee tiheään junia, joten lipun voi kätevästi hankkia asemalta. Junamatka taittui reilussa tunnissa. Matkan voi taittaa myös Alfa Pendularin suurnopeusjunalla, joka matkaa edelleen Faroon tai sitten Intercidades pikajunalla, mutta lippujen hinnassa onkin jo iso ero.

Nyt tavallisella U-paikallisjunalla lipun hinnaksi tuli 3,25 €, ei paha.

Junat Portugalissa eivät ole yhtä tasokkaita kuin junat Espanjan puolella. Toki junat olivat myös Portugalissa ihan ok.

No niin tänne me siis palasimme, kuten edellisen kerran jälkeen uumoilimmekin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kiertää ja kuvata muutamia sellaisia paikkoja, jotka edelliseltä reissulta jäivät käymättä ja kuvaamatta. Porton ihanasta kaupungista löytyy postaus myös aiemmasta blogistani.

Saavuimme Porto Campanhan rautatieasemalle, joka on Porton päärautatieasema.

Otimme majoituksen läheltä juna-asemaa, josta oli hyvät kulkuyhteydet muualle kaupunkiin.

Juna-asema on melko kaukana nähtävyyksistä, mutta juna-asemalla olevalta metrolla, busseilla ja paikallisjunilla pääse lähelle kaupungin nähtävyyksiä.

Porto onkin sitten jo isompi kaupunki, jossa liikkeellä oli myös kaikenlaista tallaajaa. Täällä tavaroistaan kannattaa pitää hyvin huolta.

Porto on todella mäkistä aluetta ja siellä voi huonojalkaisten olla hankala kulkea. Hyvä valinta onkin liikkua pidemmät siirtymät julkisilla. Joen rannan alueelle joutuu joka tapauksessa menemään jalkaisin.

Andante Tour Card on paikallinen liikennekortti, jota voit käyttää busseissa ja metrossa.

Andante Tour Card on saatavissa 1-3 päivälle.

Sitä voi ostaa Andante liikkeistä tai portugalilaisen rautatieyhtiön CP lipputoimistoista.

Toinen järkevä hankinta saattaa olla Porto Card, jolla saa matkustaa ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä. Lisäksi kortti oikeuttaa moniin alennuksiin ja erilaisiin tarjouksiin. Myös tätä korttia on saatavilla 1-3 päivän kortteina. Korttien hinnat ja edut kannattaa tarkistaa täältä.

Hyvä vaihtoehto nopeaan tutustumiseen kaupungissa on hypätä 18 € maksavan Hop off Hop on bussin kyytiin, sillä kävellen tässä kaupungissa on ravattava mäkiä ylös ja alas ja uskokaa vaan, se käy jo ihan kuntoilusta. Portossa on paljon erilaisia turistikierroksia, joihin sisältyy jos jotakin. Ne kannattaakin tarkistaa tarkemmin netistä.

Hauska tapa nähdä kaupunkia on myös hypätä turistiratikan kyytiin. Kierroslippu maksaa 3,50 €.

Lisäksi tarjolla on erilaisia comboja ratikkakyydin kylkiäisenä. Netistä löytyy myös ilmaisia opastettuja kävelykierroksia Freetour   ja GuruWalk sivustoilta.

Kaupungilla liikkui  lisäksi Tuk Tukkeja, jotka myös tarjosivat turistikierroksia, melko suolaiseen hintaan.

Unohtaa ei kannata jokiristeilyä, joka on mainio tapa nähdä kaupunki hieman eri näkökulmasta sekä käydä kääntymässä jokisuistossa, Atlantin hiekkarantojen kohdalla. Tämän retken teimme viime keralla ja sitä voinkin suositella.

Porto onnistui kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tarjoamaan edelleen aitoa portugalilaista tunnelmaa.

Itse kaupunki näytti jokseenkin samalta kuin kuusi vuotta sitten.

Paljon ränsistyneitä rakennuksia oli ehditty kunnostamaan ja kaupungin yleisilme oli kohentunut. Nytkin kaupungissa oli yli 20 nosturia, joten kaupunkia ehostettiin edelleen ja uutta rakennettiin vauhdilla.

Matkakohteena Porto on niin kooltaan kuin tunnelmaltaankin mainio paikka vierailla, ei siis ihme, että sen Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde.

Ensimmäinen vierailupäivämme sattui vappupäiväksi ja kaupungilla olikin hulinaa. Oli vappumarssia ja muita tapahtumia. Portugalissa vietetään vappupäivänä myös äitienpäivää ja opiskelijoiden valmistumisjuhlaa. Ilma oli hieman pilvinen ja hieman viileämpi kuin mitä olimme odottaneet.

Kaupungilla oli liikkeellä paljon valmistuneita opiskelijoita. Opiskelijoiden viitan koriste ja hatun väri kertoivat valmistujan tiedekunnan.

Hauskana rituaalina oli, että omaiset ja kaverit kopauttavat kepillä valmistuneen hattua kolme kertaa, samalla kun toivottavat hänelle onnea.

Porton tärkein nähtävyys on Vanha kaupunki eli Ribeira. Sokkeloiset kujat ja monenkirjavat, hieman ränsistyneetkin talot luovat omanlaisensa tunnelman. Toisena päivänä saimme auringon taivaalle kruunaamaan Porton vierailumme.

Vanha osa sijaitsee kukkulan rinteessä ja jokirantaan päästyään huomaakin melkoisen korkeuseron. Näppärästi takaisin kukkulalle pääsee maksamalla 2,50 € yhdensuuntaisen lipun Dos Guindaisin funikulaarin kyydissä. Rinnejunasta on hienot näkymät Dom Luís I sillalle, Porton keskiaikaisille kaupunginmuureille ja ranta-alueen viinikellareille.

Teräksinen Dom Luís I silta on komea, vaikkakaan se ei nyt loistanut upean sinisenä, sillä se oli kunnostuksen alla. Varmaan jo pian se on taas paraatikunnossa. Sillan voi ylittää jalan ja sillalla olikin paljon ihmisiä kuvaamassa Porton kauniin ikonista jokirantaa. Erityisen kaunis maisema on auringonlaskun aikaan, jolloin Vanhan kaupungin värikkäät talot saavat viimeisen annoksen auringon laskevista säteistä.

Tällä kertaa emme vierailleet joen toisella puolella olevassa Vila Nova de Gaiassa, emmekä menneet myöskään Portviinikellareihin. Vila Nova de Gaia on oma erillinen kaupunki, vaikkakin moni mieltää sen osaksi Portoa. Yleisesti ottaen Vila Nova de Gaia tunnetaan yhdestä asiasta – satamasta, josta kaikki maailman portviinit ovat peräisin. Korkealla kukkulalla sijaitsee Mosteiro da Serra de Pilarin luostari kirkkoineen.

Erilaisen näkökulman Portoon ja Vila Nova de Gaiaan saa Teleferico de Gaian köysiradan kyydissä.

Puutarhojen ja luostarin vierestä, joen rantaa pitkin kulkeva köysiratamatka kestää noin viisi minuuttia ja hintaa sille tulee yhteen suuntaan 6 € ja menopaluuna 9 €. Köysirata on avoinna kesäkuukausina klo 10-20.

Viime kerralla emme vierailleet Palácio da Bolsassa, joka on entinen pörssitalo. Suuntasimme siis sinne.  Palatsissa oli paljon nähtävää.

Erityisen hieno oli kuuluisa Arabian huone, jonka kerrotaan saaneen inspiraationsa Alhambran palatsista.

Sisätiloihin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla.

Paikka on kesäkuukausina avoinna klo 9-18.30 ja sisäänpääsymaksu on 10 €.

São Benton asemahalliin oli mentävä uudestaan.

Juna-aseman asemahallin kaakelimaalaukset ovatkin suosittu turistikohde, eikä mikään ihme, sillä nämä kuuluista sinivalkoiset laattamaalaukset ovat kerrassaan lumoavia.

Porto onkin tunnettu sinivalkoisilla Azulejo laatoilla väritetyistä rakennuksista. Tältä asemalta lähtee myös monet paikallisjunat.

Torre dos Clérigo torni on keskustan maamerkki, joka toimi aikoinaan myös majakkana alusten navigoidessa kohti Cais da Ribeiraa.

Torniin pääsee kiipeämään pääsymaksua vastaan. Jotta tornista pääsee ihailemaan maisemia, pitää kiivetä 240 askelmaa.

Torni on avoinna päivittäin klo 9-19 ja torniin kiipeäminen yhdessä museolipun kanssa maksaa 6 €.

Itse kirkkokin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Vierailu kirkkoon kannattaa ajoitta keskipäivään, sillä silloin siellä pidetään ilmainen urkukonsertti. Hetken istahdus viileässä kirkossa lepuuttaa kivasti jalkoja ja helpottaa auringon kuumentamaan olotilaan.

Tornin vieressä on Livraria Lellon kirjakauppa, jossa kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Kirjakauppaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista kirjakaupoista. Kirjakauppa on avoinna joka päivä klo 9.30-19.

Pienen kirjakaupan tunnelma on maaginen, mutta myös ahdas.

Kaikki haluavat ikuistaa itsensä toiseen kerrokseen johtavissa portaissa, joten kuvan saaminen on temppu ja ylöspääseminen toiseen kerrokseen ahtaissa portaissa on suoritus.

Kirjakauppa on suosittu vierailukohde, koska sitä pidetään Harry Potter kirjoista tutun Tylypahkan esikuvana.

Vierailusta kirjakaupassa joutuu maksamaan 5 € pääsymaksun. Lipun voi ostaa kadun kulmalla olevasta myyntipisteestä tai etukäteen netistä.

Mikäli päättää ostaa kirjan kirjakaupasta, niin pääsymaksun hinta vähennetään ostoksesta.

Kirjakauppaan oli jo aamusta pitkät jonot, joten suosittelen ostamaan ja varaamaan käyntiajan etukäteen netistä. Pelkällä etukäteen ostetulla lipulla pääsee jonottamaan omaa vuoroaan jonon perälle, joten varaudu jonottamaan, ellet ole varannut nettilipun yhteydessä sisäänpääsyaikaa.

Sisään pääsijöiden määrää rajataan, koska muuten sisällä ei mahdu kulkemaan.

Praça da Liberdadea pidetään kaupungin keskusaukiona, sillä sen ympärille sijoittuukin suurin osa nähtävyyksistä.

Linnamainen Porton katedraali Sé do Porto pitää sisällään katedraalin lisäksi mm. pienempiä kappeleita, luostarin ja kirkon aarre-esineitä.

Katedraali on kerrassaan upea sisältä. Kannattaa vierailla.

Katedraali on avoinna päivittäin klo 9-17.30.

Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy, mutta katedraalin vieressä olevaan Piispan palatsiin peritään erillinen 3 € pääsymaksu.

Portossa riittää kauniita kirkkoja ihailtavaksi. Kurkattua tuli Igreja Paroquial de Santo Ildefonso, jonka upea ulkokuori herättää ihastusta, samoin kuin Capela das Almas de Santa Catarina kirkko.

Kummankin kirkon ulkokuorta koristaa julkisivun upeat laattamaalaukset, joiden ihailuun menee jokunen hetki.

Igreja de Santa Clara kirkko on melko vaatimattoman näköinen siihen verrattuna, mitä sen sisältä löytyy. Kirkko on yksi kansallismuistomerkki. Kertalippu 4 € kannattaa todellakin maksaa, sillä kirkon upea puun ja kullan yhdistetty sisustus on varsinainen barokkikäsityön mestariteos. Kirkko on avoinna joka päivä klo 9-13 ja 14-18.

Igreja do Carmo ja  Igreja dos Carmelitas kirkot näyttävät yhdeltä rakennukselta, mutta oikeastaan siinä on kaksi kirkkoa vierekkäin ja niiden välissä ne toisistaan erottava hyvin kapea , vain noin 1,5 m leveä ”talo” tai asunto.

Aikoinaan kahta kirkkoa ei saanut rakentaa vierekkäin, joten asia ratkaistiin rakentamalla niiden väliin ”talo”.

Ratkaisu oli hyvä, koska näin vasemmalla olevat nunnat erotettiin oikealla olevista munkeista.

Kirkkokompleksi on avoinna klo 10-18. Paikkoihin on ilmainen sisäänpääsy.

Tämän kirkon kumpikin puoli on mykistävän kauniita ja nähtävää todellakin riittää.

Sisään mennään toisesta kirkosta ja pienen ”talon” kautta pääsee toiseen kirkkoon, jossa on kirkon lisäksi myös toisessa kerroksessa paljon katsottavaa.

Kulta ja hopea kimaltaa samoin kuin tumma kauniiksi muodoiksi veistetty puu.

Upeat kattomaalaukset sekä monet pienet yksityiskohdat, taidokas käsityö ja maalaukset luovat upean kokonaisuuden. Kummassakin kirkossa on paljon katsottavaa, joten näitä ei kannata ohittaa.

Vaikka monien upeiden kirkkojen sisustuksia on tällä tourneella tullut äimisteltyä, niin São Franciscon kirkko- Igreja de São Francisco on varmaankin yksi yltäkylläisemmin koristelluin kirkko. Kirkon ulkokuori hämää ja sen todellinen loisto avautuu kävijälle sisään astuttaessa. Kirkkoon arvellaan käytetyn 300 kg kultaa.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 9-19.

Kirkon alla oleviin katakombeihin on rakennettu museo, joka sisältää esineistöä kirkon entisestä luostarista.

Kirkko toimii nykyään klassisen musiikin konserttien pitopaikkana ja se on erittäin suosittu turistikohde.

Sinne päästäkseen joutuu ostamaan 7,50 € maksavan lipun, mutta lipun hinta kannattaa maksaa.

Kirkkoja riittää kierrettäväksi myös Portossa. Kannattaa kurkata sisään, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ulkokuori kätkee sisäänsä.

Tällä kertaa matka-aika riitti myös vierailuun Palacio de Christalissa ja sen puistoalueella.

Puistoalueella on useita hyviä näköalapaikkoja, josta onkin hienot näkymät alas kaupunkiin ja ranta-alueelle.

Tarkoitus oli mennä Serralves museoon, jossa on esillä kansainvälistä nykytaidetta. Museossa ei ole olemassa pysyvää näyttelykokonaisuutta vaan kaikki tilat ovat vaihtuvien näyttelyiden käytössä.

Museoalueella on mahdollisuus päästä puunlatvakävelylle. Puusta rakennettu kävelytie kulkee korkealla maanpinnan yläpuolella, mutkittelee puiston puiden läpi ja tarjoten upeat näkymät puiston luonnonmaisemaan. 20 € yleislipulla pääsee museoon, elokuvataloon ja puistoalueelle. Paikka on avoinna arkisin klo 10-18 ja viikonloppuna tunnin pidempään.

Nyt jalat huusivat Hoosiannaa, joten tämä skipatiin ja paineltiin hotelliin keräämään uutta voimaa seuraavalle päivälle.

Lepo teki oikein hyvää, joten jälkeenpäin voi sanoa, että viisas valinta.

Kehiin otettiin taas helppo ja perinteinen hotelli-illallinen ja yksi Scrabble peli.

Casa Da Musica rakennus on ulkoapäin jokseenkin mielenkiintoinen.

Sisään emme menneet, mutta ihmettelemistä riitti kierrellessä sitä ympäri ulkopuolelta.

Paikkaan järjestetään opastettuja kierroksia.

Paikallisia ruokamarkkinoita voi käydä ihastelemassa uudemmassa ja modernissa Mercado Bom Sucessa, joka on avoinna päivittäin klo 8-23 tai perinteisemmässä Bolhãon ruokamarkkinoilla, joka on katettu sisämarkkina-alue lähellä rantaa.

Aiemmalla matkalla asuimmekin Mercado Bom Sucessan lähellä, joten sinne emme nyt menneet, mutta paikka on mainio ja siellä on tarjolla monia mainioita ruokapaikkoja.

Perheille tarjolla on interaktiivinen museo ja teemapuisto, joka toistaa portugalilaisten merenkulkijoiden seikkailuja vuodesta 1415 alkaen sekä Sea Life ja tietenkin jalkapallojoukkue Porton kotiareena ja siellä oleva jalkapallomuseo. Nämä ovat varmasti käymisen arvoisia, me emme niihin kuitenkaan menneet. Uhkalirikoille on mahdollista tehdä myös siltakävely Dom Luís I sillan kaaren päällä turvavaljaissa.

Hauska paikka vierailla on ratikkamuseo, joka on avoinna klo 10-13 ja 14-18 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin, jolloin se on aamupäivän suljettu.

Lipun hinta aikuiselta museoon on 4 €. Museossa on nähtävinä vanhojen ratikoiden lisäksi myös muuta kuljetuskalustoa sekä sähkölaitoksen koneet, jotka ovat tuottaneet sähköä ratikoille. Lisäksi esillä on kuljetushenkilöstön asuja. Paikka ei oikeastaan ole kovin kummoinen, ehkäpä jopa liikaa ylimainostettu.

No nyt oli sitten Portokin taputeltu ja matka jatkui eteenpäin. Portosta jatkoimme matkaa Coimbraan. Junamatka Coimbraan kestää reilun puolitoista tuntia ja junamatkalle tulee hintaa noin 8,95 €/hlö.

Espanja-Portugali junalla: osa 3 Santiago de Compostela ja Vigo

Santiago de Compostela

Lentokoneessa istuessamme tajusimme, että kaikki vierailukohteemme olivat olleet Pyhiinvaellusreitillä.

Bilbaosta ei kulje suoraa junayhteyttä Santiago de Compostellaan, joten alkuperäisenä vaihtoehtona oli napata kuusi ja puoli tuntia kestävä junapätkä Burgosista tai Madridin kautta AVE junalla Santiago de Compostelaan.

Reitti lienee suosittu pyhiinvaeltajien keskuudessa sillä kaikki junat oli loppuunmyytyjä. Tunnin lentomatka oli oikein hyvä ja näppärä sekä edullinen ratkaisu meidän ”pyhiinvaelluksemme” loppurutistukseen ilman sen suurempaa säätöä junareitin kanssa.

Lentomme oli siirtynyt kaksi tuntia eteenpäin, miksi olimme vasta tosi myöhään perillä. Helpointa tässä kohtaa oli napata taxi lentokentältä Santiago de Compostellaan. Taxien hinta on kiinteä 21 €, joten hintaakaan ei tarvinnut arvuutella. Toki yhdensuuntainen 3 € maksava bussilippu olisi tullut halvemmaksi. Santiagon iso lentoasema sijaitsee kaukana kaupungista, joten suoraan hotelille vievä taxi ei tässä kohtaa ollut lainkaan huono vaihtoehto.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hyvä. Mikä mainio fiilis aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman jälkeen.

Tämän tiesinkin, kuten myös sen, että se on kuuluisan pyhiinvaellusreitin päätepiste.

Camino de Santiago eli Pyhän Jaakobin reitti on ollut yksi merkittävimpiä kristillisiä pyhiinvaellusreittejä jo keskiajalta saakka.

Tärkeäksi pyhiinvaelluspaikaksi se muodostui, kun paikalta oli löydetty Pyhän Jaakon hauta.

Pyhiinvaellukselle osallistui ennen koronaa yli 350000 vaeltajaa vuodessa, joten kaupungissa on ollut kuhinaa.

Nytkin Obradoiron aukiolle valui pyhiinvaeltajia tasaisena virtana mukanaan reppu ja vaellussauva sekä pyhiinvaeltajanpassi, jonne he olivat keränneet leimoja eri kohteista pyhiinvaellusreitiltä.

Todelliset pyhiinvaeltajat kävelevät vähintään 10 km päivässä ja hankkivat siitä todisteena leiman passiinsa.

Todistettava kävelymatka kirjaantuu puhelimen ladatun apin kautta.

Tapasimme aukiolla monien eri maiden pyhiinvaeltajia.

Jos haluaa kokea päivän pyhiinvaeltajana patikoinnin, on siihen mahdollisuus erillisillä opastetuilla turistikierroksilla, joiden hinta vaihtelee järjestäjän mukaan.

Aukiolla on muistolaatta Camiño de Santiagon pyhiinvaelluksen muistoksi, ja tämä muistolaatta onkin lopullinen määränpää kaupungissa.

Ei siis ihme, että moni kävi koskettamassa sitä tai seisoi sen päällä ja otti kuvia itsestään.

Kaupunki itsessään ei ole kovin suuri ja sen eri nähtävyydet kiertää hyvin jalkaisin.

Kaupungin sivuilta on ladattavissa ilmainen videopas tai sitten app ääniopas.

Lisäksi kaupunki järjestää useita maksullisia turistikierroksia sekä ilmaisen opastetun kävelykierroksen kaupungissa päivittäin klo 10.30 ja sesonkiaikana myös klo 17.00.

Ilmaisia opastettuja kävelykierroksia on tarjolla Freetour   ja GuruWalk sivustoilta, joissa varsinkin yökierros Santiago de Compostelassa houkuttaa. Kierroksella pääsee tutustumaan Vanhan kaupungin tarinoihin ja temppeliherrojen jälkiin kaupungissa.

Jos kuitenkin haluaa liikkua kauemmaksi tai katsella nähtävyyksiä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyydistä, niin silloin 6 € maksava kyyti Tren Turisticolla on hyvä vaihtoehto. Kaupunkijuna lähtee Obradoiron aukiolta ja valittavana on kaksi eri reittiä. Paikallisbussin yksittäislipun hinta on 1€.

Santiago de Compostelan Vanha kaupunki on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä ihme kun seisoo Obradoiron aukiolla ja katselee ympärilleen.

Aukio on yksi Galician suurimmista aukioista, jota reunustaa useat upeat vanhat rakennukset, itseoikeutettuna upea katedraali. Tältä aukiolta puuttuvat muiden aukioiden tyypilliset ulkoilmaravintolat ja kahvilat kokonaan.

Aukio ympäristöineen on kaunis myös illalla.

Upeasti valaistut rakennukset ja mainio tunnelma saa viihtymään ja seuraamaan aukion päivästä jo rauhoittunutta elämää.

Kaupungin vanha osa onkin melkoinen ulkoilmamuseo. Mihin tahansa pääsäänsä kääntää näkee upeita vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.

Santiago de Compostelan katedraali on upea niin ulkoa kuin sisältäkin. Pyhien aikaan yhteen sen torniin sytytetään valo, joka aikoinaan toimi majakkana pyhiinvaeltajille. Aukion keskustasta lähteet ”säteet” kahdeksaan suuntaan, osoittaen suunnan kaupungista lähes kaikkialle kaupunkiin.

Santiago de Compostelan yksi tunnus on kampasimpukka.

Tämä tunnus esiintyy useissa kohteissa, niin maassa opasten kulkijaa oikealle reitille kuin seinissä kertoen rakennuksen merkityksestä pyhiinvaeltajille.

Jokaisella kunnon pyhiinvaeltajalla roikkui kampasimpukka repussa tai kävelysauvassa, joillakin housujen vyössä.

Jokaisessa muistoesineessä tai pyhiinvaeltajille myytävissä tuotteissa oli kampasimpukan kuva. Erityisen suosittuja näkyivät olevan isot valkoiset kampasimukat, joissa oli kuoressa punainen risti.

Myös muunlaista rekvisiittaa myytiin pyhiinvaeltajille. Erityisen suosittuja oli vaellussauvat, tosin monella oli mukanaan modernit kokoontaitettavat kevyet sauvakävelysauvoja muistuttavat sauvat.

Katedraalin pääalttaria valvoo Pyhän Jaakon patsas.

Alttarin takaa lähtee portaikko, jossa pyhiinvaeltajat jonottavat edelleenkin suudellakseen tai halatakseen Pyhän Jaakon patsasta takaapäin pitkän vaelluksensa päätteeksi.

Alttari kokonaisuudessaan on upea ja sen yksityiskohtia ihailessa kuluu tovi jos toinenkin.

Portaikkoa pitkin pääsee myös alttarin alla olevaan kryptaan, jossa kerrotaan olevan Jeesuksen apostolin Pyhän Jaakon jäänteet. Jonottamaan joutui myös kryptaan.

Santiagon pyhiinvaelluksen päätteeksi pyhiinvaeltajat noudattavat vielä rituaalin katedraalissa, jonka jälkeen he suuntaavat pyhiinvaellustoimistoon saadakseen latinankielisen todistuksen pyyhiinvaellusmatkastaan. Todistus tunnetaan nimellä ”La Campostela”.

Upean katedraalin yhteydessä on useampi museo, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse katedraaliin pääsee tutustumaan maksutta, mutta museolippu maksaa neljä euroa.

Ajoittain mesussa käytetään katosta roikkuvaa valtavaa suitsutusastiaa.

Aikoinaan suitsukkeiden tuoksulla pyrittiin peittämään matkalla vähemmän peseytyneiden vaeltajien lemua.

Katedraalin katolle järjestetään 12 € maksavia opastettuja kierroksia, mutta niihin on varattava paikka etukäteen ja jaksettava sekä uskallettava kiivetä kapeita kivisiä portaita ylös katolle. Katedraali ja Apostoli Santiagon hauta on avoinna joka päivä klo 7-21. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19. Sunnuntaisin se avoinna ainoastaan aamupäivän.

Katedraalia vastapäätä sijaitsee Pyhiinvaeltajien museo. Museo koostuu kahdesta osasta.

Museo kertoo pyhiinvaelluksen historiasta ja vaiheista sekä pyhiinvaellusmatkoi- sta ja niiden vaikutuksesta kaupungin kehitykseen. Museoon on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vaihtelevasti viikonpäivästä riippuen, joten sen aukioloajat kannattaa tarkistaa museon sivulta.

Hostal dos Reyes Católicos toimi aikanaan Santiago de Compostelan katedraalille saapuneiden pyhiinvaeltajien lepo- ja toipumispaikkana, tarjoten heille ilmaiseksi mahdollisuuden toipua pitkästä pyhiinvaellusmat- kasta.

Paikasta sai niin ruumiillista kuin sielullistakin hoitoa, ruokaa, pedin ja lääkkeitä.

Paikkaa pidetäänkin maailman vanhimpana ”hotellina”. Nykyisin rakennuksessa toimii luksushotelli, joka tarjoaa yösijan ja palvelut melko suolaiseen hintaan. Paikan pihaan ja kappeliin pääsee tutustumaan 3 € hintaan maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 12-14 ja 16-18.

Upea Pazo de Raxoi kaupungintalo ja Galician maakunnan hallintokeskus reunustaa toria, samoin kuin Colexio de San Xerome – kaupungin yliopisto.

Näihin rakennuksiin ei pääse tutustumaan sisälle, mutta niiden ihailu ulkoapäinkin oli ihan Yes.

Alameda puisto on kaupunkilaisten suosiossa ja siellä onkin kiva levähtää ja nauttia upeista istutuksista ja monumenteista sekä puiden suomasta varjosta. Useiden pyhiinvaeltajien matka kaupunkiin taittuukin tämän puiston kautta.

San Martín Pinarion muinaisessa benediktiiniluosta- rissa toimii hotelli ja yksityinen pappisseminaari, sekä kirkko ja museo.

Tämä vanha luostari pitää sisällään arvokkaita maalauksia, pyhiä esineitä ja kultaesineitä.

Siellä kannattaakin ehdottomasti vierailla.

Museon sisällä katse kiinnittyy välittömästi upeaan alttariin, jonka luostarin munkkien kerrotaan kaivertaneen. Kaksipuolisen alttarin takana on piilo-ovi, jonka kautta munkit saapuivat ennen kirkkoon.

Rakennuksessa on myös vanha paino sekä kiinnostava historiallinen apteekki. Aukioloajat vaihtelevat tapahtumien mukaan mutta pääsääntöisesti se on avoinna joka päivä klo 11-14 ja 16-19. Sisäänpääsymaksu on 4,50 €.

Mercado de Abastos de Santiago on yksi Espanjan tunnetuimmista maatalousmarkkinoista. Sen kojuissa myydään kasviksia, runsas kirjo erilaisia mereneläviä, lihaa, hedelmiä, juustoja, viinejä ja muita alkoholituotteita maanantaista lauantaihin aamusta aikaiseen iltapäivään. Tori on vilkas kauppapaikka, josta myös paikalliset hankkivat ruokansa.

Torilla ja muuallakin kaupungissa myydään galicialaista erikoisuutta polbo á feiraa, joka on mustekalasta valmistettu ruoka-annos.

Mustekala keitetään ja sen lonkerot pilkotaan sopiviksi suupaloiksi, johon sitten lisätään mausteet ja oliiviöljy.

Ateria popsitaan hammastikuilla ja paremmissa ravintoloissa haarukalla.

Nykytaiteen museo Centro Galego de Arte Contemporánea jäi käymättä. Nykytaidetta onkin jo tällä reissulla ihailtu ja jotenkin se ei nyt vaan sopinut tämän kaupungin ja omaan moodiin. Itse rakennuskin näytti kuuluvan jonnekin muualle, kuin tähän kaupunkiin.

Galician alueen museossa – Museo do Pobo Galego voi tutustua Galician kulttuuriin.

Museo ja sen historiallinen miljöö antaa hyvän kuvan perinteisestä elämästä Galiciassa.

Museo tunnetaan parhaiten upeasta 1200-luvun kierreportaikostaan.

Museossa on yhdeksän näyttelytilaa, joissa on eri teemaiset näyttelyaiheet.

Musiikkiosastolla on esillä muun muassa vanha säkkipilli ja kirjaosastolla antiikkia oleva kirjapaino.

 

Säkkipillimusiikkia kaupungilla kuulikin joka paikassa.

Mieleen muistui taas käynti Edinburghissa, jossa myös pillipiipareita oli siellä täällä.

No hetken tuota jaksoi silloin ja nyt kuunnella, mutta pian tämä musiikkielämys tulikin täytettyä.

Sisäänpääsymaksu Museo do Pobo Galegoon  on 4 € ja se on avoinna tiistaista lauantaihin klo 11-18 ja sunnuntaisin se on auki vain klo 14 saakka.

Plaza de las Platerías on pienin Santiago de Compostelan katedraalia ympäröivistä neljästä aukiosta.

Aukio on nimetty keskiajalta asti siellä työskennelleiden hopea- ja kultaseppien mukaan.

Alueella on tänäkin päivänä monia korukauppoja.

Kaupoissa myydään mustilla Azabache kivellä valmistettuja erilaisia koruja ja muistoesineitä.

Kiven uskotaan tuovan onnea ja vapauttavan omistajansa negatiiviselta energialta, pelolta, päättämättömyydeltä sekä pahalta.

Hyvin on uskomus sisäistetty, sillä lähes jokainen pyhiinvaeltaja vieraili myös näissä koruliikkeissä ja hankki Azabache muistoesineen.

Jos vaan on mahdollisuus, kannattaa vierailla Monte do Gozo kukkulalla, joka sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Se on uskonnollisesti merkittävä, sillä sen tiedetään olevan pyhiinvaeltajien viimeinen pysäkki ennen kuin he saapuvat lopulliseen määränpäähänsä Santiago de Compostelan katedraaliin.

370 metriä korkealta kukkulalta pyhiinvaeltajat voivat nähdä ensimmäisen vilauksen katedraalista. Paikalta on myös erittäin kauniit näkymät kaupunkiin.

Seuraavaksi olikin aika vaihtaa maata. Iso osa Espanjaa on nyt vuosien varrella kierretty, joten tämän reissun loppuosuuden Ronda ja fiilistelyt Fugessa ja Malagassa päättävät varmastikin pitkäksi aikaa vierailut tähän maahan. Ei kun Portugaliin. Edellisellä reissullamme jäi hieman kutkuttamaan paluu Portugaliin ja erityisesti Portoon. Se oli toteutumassa nyt.

 

Vigo

Hyppäsimme junaan Santiago de Compostelassa ja matkasimme Espanjan puolella olevaan rajakaupunki Vigoon, Vigo Urzáizin asemalle.

Vigosta on kaksi päivittäistä pikajunayhteyttä Portoon.

Matka Santiago de Compostelasta Vigoon kesti 50 minuuttia ja hintaa sille tuli 11 €. Matkustaessa ja junanvaihtojen yhteydessä kannattaa huomioida, että Portugali on tunnin jäljessä Espanjan ajasta.

Junat Portoon lähtevät Vigo Guixarista , joka on jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta toisesta asemasta, Vigo Urzaizista. Myös Vigon bussiasema sijaitsee tosi kaukana keskustassa ja muutenkin Vigo oli melkoisen mäkistä aluetta. Voinen siis taata, että matkalaukkua vetäessä mäkiä ylös ja alas kiroaa idean useamman kerran. Taxi kannattaakin ottaa alle ja siirtyä sillä asemien välit.

VigonUrzáizin asema sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja jos aikeina on hankkaia matkalle evästä, niin se kannattaa todellakin tehdä tuolla.

Jos matkustaa junalla, kannattaa istumapaikka varata junan oikealta puolelta, jotta voi matkalla ihailla maisemia junan kiitäessä Atlantin rantaa pitkin.

Me kuitenkin jatkoimme Bragaan, joka on puolessa välissä matkalla Portoon.

Olisi ollut ajanhaaskausta mennä ensin Portoon ja sieltä toisella junalla takaisin päin Bragaan. Niinpä päätimme siiryä tämän väli linja-autolla ja nopeuttaa hieman matkustusaikaa.

Vigon linja-autoasema on karmea betonihökötys, jossa ei ole minkäänlaisia palveluita paria onnetonta juoma-automaattia ja wc:tä lukuunottamatta. Asema myös sijaitsee sen verran sivussa, että ihan lähellä ei ollut ainuttakaan kauppaa. Linja-autoaseman alakerta oli täynnä laitureita, joista suurinosa oli kuitenkin aivan tyhjiä. Istumiseen ja odotteluun tarkoittejua penkkejä ei näkynyt missään. Ei myöskään info-tauluja. Kaamea paikka.

Nappasimme aikataulusyistä ja suorana reittinä Altan linja-auton Vigosta ja kuvittelimme olevamme 1½ tunnissa Baragassa.

Alkumatka sujuikin mallikkaasti ja ohitimme maiden rajan lennossa ilman muodollisuuksia, sillä raja oli sillalla.

Rajamerkkinä oli maiden liput omalla puolella siltaa ja tervetuloa Portugaliin kyltti tien vieressä. Tässä kohtaa olimme jo melko lähella Bragaa, matkaa oli jäljellä reilu puoli tuntia.

Bussilippu tälle välille ei ollut kuin 7 euroa, mutta loppumatkan takia se oli pelkkää säätöä koko rahan edestä. Muutaman kerran matkoillamme olemme joutuneet turvautumaan siirtymissä bussikyyttiin ja aina on ollut ongelmia. On ollut pysähdyksiä, ratsioita ja ties mitä. Ja kuinka ollakaan, niin tällä kertaa levisi bussi.

Vesiletku poikki, bussi motarin sivuun ja silleen.

Bussikuski kantamaan litran pullolla vettä moottoriin, ja kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu.

Pyhiinvaeltajia kuljettanut bussi oli täynnä kotiinpalaavia matkalaisia ja monella rupesi keittämään linja-auton moottorin tavoin, sillä he olivat matkalla lentokentälle ja aikaa vaan kului ja kului.

Letku ”pikakorjattiin” jesarilla, jotta bussi pääsi pois motarilta ja sitten odottamaan uutta kyytiä. Kun kaksi  apukyydiksi tilattua pikkubussia vihdoin saatiin paikalle alkoi uusi säätö. Ensin kaikki lentokentälle menijät yhteen bussiin ja muut toiseen. Kun matkalaukut ja ihmiset oli saatu kyytiin, niin ei kun ihmisiä ja laukkuja siirtämään toiseen kyytiin. Lentokentälle menijöillä alkoi taas tunteet kuumenemaan, sillä aika monella oli jo todellinen huoli siitä, ehtivätkö he ollenkaan paluulennolle. Kaikki saatiin kyytiin ja pikkubussitkin liikkeelle, mutta kivasti hukkui tähän säätöön kaksi tuntia. Eli, en siis liputa bussilla kulkemisella.

 

Espanja-Portugali junalla: osa 2 Bilbao ja San Sebastian

Bilbao

Seuraavana päivänä Espanjan tourneella oli suuntana Bilbao. Junamatka Burgosista Bilbaoon kesti 2½  tuntia. Lipun hinta oli 7,30 €/henkilö. Junailu Espanjassa ei todellakaan ole kallista. Kummallista kyllä iltajunassa oli yllättävän vähän matkustajia, eikä laukkujenkaan kanssa tarvinnut hirveästi puljata.

Joskus junissa voi olla fiksua lukita omat laukut, varsinkin jos itse istuu kaukana ja selin laukkujen säilytystilasta.

Eipä tarvitse vahdata koko ajan oman laukun perään.

Osa matkaajista haluaa myös änkeä oman laukun tiettyyn paikkaan ja rupeaa säätämään laukkujen kanssa. Eipä säädä näiden kanssa.

Bilbaon Abando juna-asema on aivan keskustassa. Olimme jälleen ottaneet hotellin juna-aseman vierestä, josta olikin sitten helppo liikkua isossa kaupungissa ja vuokrata auto päivän retkelle San Sebastianiin.

Bilbaon juna-aseman päätyikkuna on todella kaunis.

Iltaa vasten sen värit tulivat vieläkin paremmin esille kuin auringon paisteessa.

Saavuimme illansuussa Bilbaoon ja painelimme suoraan hotelille.

Ilma oli nuhruinen ja sellaiseksi oli luvattu seuraavankin päivän sää. Voihan kökkö.

Lämpötilakin kipusi juuri ja juuri 13 asteeseen ja ulkoilutakin joutui laittamaan päälle.

Kunnon yöunien jälkeen lähdimme heti aamusta kiertämään Bilbaoa. Bilbao onkin sitten jo iso turistikaupunki, joka levittäytyy laajalle alueelle.

Suurimman osan nähtävyyksistä kiertää jalkaisin, mutta keskustan ulkopuolisille nähtävyyksille kannattaa kulkea metrolla tai ratikalla.

Bilbaossa tehdään myös noin tunnin kestäviä jokiristeilyjä Nervión joella. Lähtö 13 € maksavalle risteilylle tapahtuu Plaza Pío Barojalla, joka on aivan kunnantalon edustalla. Lähtöjä risteilylle on neljä kertaa päivässä klo 13, 16, 17.30 ja 19. Risteily olisikin ollut mainio tapa ihailla kaupunkia hieman eri näkökulmasta, mutta nyt sadesäällä purkit pysyivät laiturissa.

Ihon kiristäessä auringon polttamaa naamaa, tuntui hetken ihan kivalta sateentihkuinen ja pilvinen ilma. Päivän mittaan olisi kuitenkin toivonut, että aurinko olisi edes pilkahtanut. Kaupunki ei pilvisen harmaassa ilmassa päässyt täyteen loistoonsa. Onneksi laaja museotarjonta pitää turistit tyytyväisinä myös sateisena päivänä.

Bilbao tarjoaa kävijälle laajan kulttuuritarjonnan.

Jos aikoo käydä muutamissakin must museoissa kannattaa ehdottomasti hankkia Bilbao Bizkaia Card, jolla voi matkustaa ilmaiseksi kaikissa joukkoliikennevä- lineissä, funikulaareissa ja Euskotren reiteillä läpi Biskajan.

Kortti täytyy kuitenkin muistaa kuitata matkan alussa ja lopussa. Lisäksi edullisella kortilla saa alennuksia kaupoista ja pääsee ohittamaan lippujonot fast track lippukassalle.

Kortti oikeuttaa myös useisiin kävellen tehtäviin kaupunkikierroksiin. Ilmaisia kävelykierroksia tarjoaa  myös Freetour ja GuruWalk , joissa on tarjolla eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Bilbao City View turistibussilla voi tehdä hop on hop off tyyppisesti kaupunkikierroksen 15 € hintaan. Päälähtöpaikka nähtävyyskierrokselle lähtee Guggenheimin edestä. Aktiivista lomaa kaipaava matkailija voi vuokrata pyörän ja katsella kaupunkia satulan selästä. Kumma kyllä Bilbaossakaan ei ollut tarjolla sähköpotkulautoja.

Itse latasimme kaupungin julkisen CTPn Barik kortin. Korttiin ladataan saldoa ja sitten sitä voi vilautella niin metrossa, busseissa, ratikoissa kuin funikulaareissa ja hisseissäkin.

Matkojen hinnoissa on eroa, sillä riippuu meneekö metrolla vai bussilla/ratikalla. Peruskyyti yhdestä matkasta on 1,35 €, riippuen toki matkan pituudesta.

Kaupungin meno vaikutti kovin leppoiselta, eikä vielä huhtikuun lopussa aivan massiivisia turistilaumojakaan kaupungissa näkynyt. Kaikin puolin siisti ja turvallisen oloinen kaupunki oli kiva tutustumiskohde.

Yksi matkareitin ja tämän kaupungin paikoista, jota ei voi ohittaa on Guggenheim. Museo onkin kaupungin ylpeys ja turistivetonaula. Moderni museorakennus on jo itsessään nähtävyys ja siitä onkin tullut Bilbaon symboli. Tietystä kulmasta katsottuna rakennus näyttää hieman laivalta.

Valo saa kuulemma museon teräksisen pinnan kiiltämään eri tavoin vuorokaudenajasta riippuen.

Nyt tyytyminen oli pilvisen päivän perusharmaaseen väriin.

Museossa on esillä muun muassa Picasson ja Warholin töitä sekä säännöllisesti vaihtuvia kiertäviä näyttelyjä. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-19. Kannattavaa on hankkia lippu ennakkoon, jotta välttyy jonoilta. Ennakkoon hankittu lippu on myös halvempi kuin ovelta ostettu 15 € maksava lippu.

Bilbaon muut museot jäävät Guggeinheimin varjoon ja jäämättä kävi Museo de Bellas Artes. Vaikka kaupunki onkin enemmän kulttuuri- ja taidekaupunki, kuin nähtävyyskaupunki on siellä muutakin nähtävää.

Hauska ja kuvauksellinen Puppy veistos on rakennettu kukista.

Puppy hankittiin Guggenheim museon avajaisiin. Koira on kuitenkin saanut pysyvän paikan niin kaupunkilaisten sydämestä kuin museon edustaltaltakin.

Kukat olivat vielä nupuissa, joten mahtaa Puppy olla komea täyskukinnan aikana.

Guggeinheim ympärillä on paljon katsottavaa ja jos totta puhutaan oli itse rakennus mielenkiintoisempi ulkoapäin, kuin sisäpuolelta.

Museon edustalla oleva jättimäinen yhdeksän metriä korkea hämähäkkiveistos nimeltä Maman herättää mielenkiinnon ja selffien ottajia riittikin veistoksen lähellä.

Oikeastaan veistos oli aika hieno.

Bilbaossa on muitakin moderneja katseenvangitsijoita. Euskaldunan kulttuuritalo on erikoinen ja sen pihalla voi ihailla Salvador Dalín veistostaidetta.

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Museo Arqueológico on pieni arkeologinen museo. Kaikki Bizkaian kaivauksista löydetyt esineet säilytetään tässä museossa.

Museossa kaikki näyttelyesineiden kuvaukset on joko espanjaksi tai ja baskiksi.

Lippukassalta kannattaakin ottaa vierailun ajaksi lainaan englanninkielinen esittelykirjanen, joka toimii hyvänä oppaana tutustuttaessa museoon.

Melko pieni, mutta sympaattinen museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja 16-19.30. Sunnuntaisin museo on avoinna ainoastaan aamupäivän ajan. Lipun hinta museoon on 3 €.

Bilbaon Vanha kaupunki – Casco Viejo on suhteellisen pieni osa kaupunkia, mutta kiehtoo matkailijoita viehättävyydellään, pienillä kujillaan ja ihanilla tavernoillaan. Vanhan kaupungin sydän on Plaza Nuevan aukio, jossa voi nauttia lasillisen ja syödä pintxostejä eli tapaksia.

Vanhan kaupungin vieressä sijaitsee Mercado de La Ribera markkinat, joita ei kannata jättää väliin. Bilbaolla on pitkät perinteet ruokamarkkinoilla, mikä näkyykin sen tarjonnassa.

Kauppahallin eri paikkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa erikseen, sillä ravintoloiden ja gastrobaarien aukioloajat vaihtelevat kauppahallin ruokamyynnin aukioloajoista, jotka ovat arkisin klo 8-14.30 ja 17-20 (maanantai-iltapäivän suljettu) sekä lauantaisin klo 8-15. Pintxostit olivat muuten maukkaita.

Bilbaossakin riittää kirkkoja. Santiagon katedraalissa La Iglesia Catedral de Bilbaossa kannattaa pyörähtää.

Katedraali on perinteisesti ollut pyhiinvaeltajien pysähdyspaikka matkalla Santiago de Compostelaan ja muistona siitä on nähtävissä edelleen pyhiinvaeltajien kaunis ovi sekä kampasimpukkaopasteet ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Katedraaliin on saatavilla pääsylippuun sisältyvä audioguide, jossa on opastus myös viereiseen Iglesia de San Antón kirkkoon.

Yhteislipun hinta kumpaankin kirkkoon on 6 €.

Aukiolot kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä ne vaihtelevat kummankin kirkon kohdalla erikseen. Sunnuntaisin kirkkoihin ei pääse vierailulle lainkaan.

Merimiesten suojeluspyhimyksen kunnioittamiseksi rakennettu San Nicolásin kirkko sijaitsee Bilbaon Vanhan kaupungin laidalla. Kirkko ei kovin kummoinen ole sisältä. Kirkko on avoinna kuten muutkin kirkot ennen ja jälkeen siestan klo 10.30-13 ja 17.30-19.30 ja lauantaina vain aamupäivän. Sunnuntaisin se on suljettu vierailijoilta.

Teatro Arriaga kulttuurikeskus on upea rakennus, jossa järjestetään klassisen musiikin konsertteja, oopperaa, tanssi- ja teatteriesityksiä.

Teatteriin pääsee tutustumaan ainoastaan viikonloppuina klo 11-13 opastetuilla kierroksilla. Harmi, tämä jäi nyt sitten näkemättä.

Pyörähtää kannattaa myös Iglesia De La Encarnaciónissa, joka toimii nykyään klassisen musiikin konserttipaikkana sekä kirkkotaiteen museona.

Bilbaon keskustan läheinen Artxanda vuori on yksi Bilbaon symbolisimmista paikoista.

Vuoren huipulle pääsee Artxanda 1915 avatulla funikulaarilla eli ”Funilla” tai bussilla. Toki sinne voi kävellä ja ihailla samalla kaupunkia ja maisemia hieman eri näkökulmasta. Funi on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.15-22, sunnuntaisin kyytiin pääsee tuntia myöhemmin.

Vuoren tai oikeammin kukkulan päällä on puisto, useita ravintoloita, hotelli, urheilukompleksi, sekä upeat panoraamaiset näkymät yli urbaanin kaupunkikeskustan. Nyt tyytyminen näkymiin oli säästä johtuen hieman rajatumpi. Jos käytössä ei ole Bilbao Bizkaia tai  CTPn Barik korttia, niin yksisuuntainen lippu funikulaarikyydillä maksaa 2,50 € ja edestakainen lippu 4,30 €.

Vanhassa kaupungissa, hieman korkeammalla rinteessä sijaitseva Basilica de Begoña on omistettu Biskajan ja sen kalastajien suojeluspyhimykselle, ja se onkin Bilbaon tärkein uskonnollinen pyhättö.

Suojelupyhimys tunnetaan nimellä Amatxu eli äiti.

Pyhimykselle järjestetään vuosittain useita näyttäviä tapahtumia.

Paikalle päästäkseen on kiivettävä 323 rappusta tai sitten voi ottaa hissikyydin ylös kukkulalle Casco Viejon metroasemalta.

Kirkko on avoinna klo 10-20.30. Itse menimme Artxanda vuorelta A7 bussilla kirkolle ja siitä sitten hissillä alas kaupunkiin.

 

Bilbaon merimuseo Museo Marítimo de Bilbao on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja sisäänpääsymaksu on 6 €.

Entisellä Eukaldunan telakalla sijaitsevan Bilbaon merimuseon kokoelma kertoo Ría de Bilbaon ja sen sataman merellisen toiminnan historiasta sekä merikulttuurista. Museon sisä- ja ulkoalueen näyttelyalueissa riittää katsomista. Museon patojen lisäksi esillä on kokoelma pienoismalliveneitä, jotka on rakennettu Bilbaossa.

 

El Ayuntamiento de Bilbao eli kaupungintalo sijaitsee entisen San Agustínin luostarin paikalla.

Kaupungintaloon pääsee vierailemaan ainoastaan etukäteen varatauilla opastetuilla kierroksilla.

Kierrokset ovat aamulla maanantaista perjantaihin. Tutustuminen sisätiloihin skippaantui ihan aikataulullisten syiden takia.

Erikoinen rakennus on lasinen, hieman vino ja moderni kaupungin virastotalo, joka kerää ihastelijoita paikalle.

Kaupungissa onkin paljon mainioita ja kuvauksellisia moderneja ja taiteellisia yksityiskohtia.

Myös kaupungin monet sillat ovat varsinaisia taideteoksia ja katseenvangitsijoita.

Tätä museota voi kutsua monella nimellä.

Baskimuseo Museo Vasco – Museo Arqueológico, Etnográfico e Histórico Vasco tai Euskal Museoa Bilbao Museo Vasco.

Museo havainnollistaa baskien päivittäistä elämää ja työtä. Esillä on esityksiä ja esineistöä merestä ja kalastuksesta, lampaanviljelystä, kaupasta ja perinteisistä käsitöistä, keramiikasta ja kutomisesta.

Harmillisesti tämä museo oli juuri suljettu laajojen kunnostustöiden takia.

Käymättä jäi tämän kaupungin härkätaisteluareena ja sen museo Taurino. Ulkopuolella kuitenkin käytiin.

Käymättä jätettiin myös Museo Diocesano de Arte Sacro, joka olisi esitellyt pyhää taidetta, pyhiä vaatteita ja erilaisia koristeellisia kirkkoesineitä. Näitä tuli tällä matkalla nähtyä sen verran joka kirkossa ja niiden museoissa, että väliin jäi. Voin kuitenkin uskoa, että paikka tarjoaa paljon nähtävää.

Hauska museo vierailla on Bilbaon taideteosten jäljennösmuseo Museo de Reproducciones Artística.

Museossa voi ihailla tarkkoja jäljennöksiä monista mestariteoksista, sillä kokoelma muodostuu suurten sivilisaatioiden myyttisistä teoksista. Kokoelmassa on yli kolmetuhatta kappaletta erilaisia taideteoksia, pääasiassa kipsiä, mutta myös pronssia, terrakottaa, galvanointia tai vesivärejä. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-13.30  ja 16-19. Sunnuntaisin se on avoinna 10-14. Pääsylippu museoon maksaa 3 €, joka oli pieni korvaus taidokkaasti tehtyjen taidejäljennösten ihailusta.

Pitihän se käydä katsomassa ja kokemassa Puente de Vizcaya kuljetussilta, jossa autot ja ihmiset kuljetetaan joen yli vaijerin varassa roikkuvassa vaunussa.

Bizkaja silta on ensimmäinen metallinen lauttasilta, joka on rakennettu maailmassa ja se kuuluu UNECOn maailmanperintökohteisiin. Aika hurjan näköinen viritys ja kokemuksenakin melko eriskummallinen ja hieman ehkä pelottava. Silta on aika kaukana kaupungista, lähellä Bilbaon satamaa. Parhaiten sinne pääsee Aretan tai Portugaleten metropysäkiltä.

Portugaleten alue oli kivan näköistä seutua.

Lisäksi siellä oli Andra Marian basilika ja Torre Salazar, josta oli hyvät näkymät kuljetussillalle.

Bilbao vaikutti oikein mukavalta kaupungilta, joka olisi varmasti ollut vielä kuvauksellisempi auringon paisteessa.

Seuraavaksi olikin suuntana San Sebastian. Aikataulumme puitteissa auton vuokra ja siirtyminen sillä San Sebastianiin oli järkevä vaihtoehto. Heitimme matkalaukut auton takakonttiin, teimme kiepsahduksen San Sebastianiin, josta ajoimme takaisin Bilbaoon ja suoraan lentokentälle, jonne jätimme auton ja hyppäsimme lentokoneeseen suuntana Santiago de Compostela.

Bilbaon lentokentälle olisi toki päässyt myös taxilla 15-20 minuutissa tai lentokenttäbussilla ½ tunnissa. Lentokenttäbussi lähtee Intermodal Inta linja-autoasemalta. Taxin hinta olisi ollut n. 25 € ja lentokenttäbussin 3 €. Koska kaupunki on hyvin lähellä lentokenttää ei vuokra-auton palauttamisesta lentokentälle veloitettu lisämaksua, miksi olikin kätevää jättää se sinne.

Bilbaon lentokenttä on todella pieni ja sen juoma- sekä syömätarjonta on melko olematonta.

Kannattaakin siis minimoida hengailuun käytettävä aika tällä kentällä.

Jo vitsiksi tullut Mäkkärin tai Burger Kingin joka matkalla pakkosyötävä hampurilainen osui ravintolatarjonnan rajallisuuden takia nyt sitten tähän kohtaan.

 

 

San Sebastian

Vuokrasimme auton päiväksi Bilbaosta, joka oli tässä kohtaa ollut muutaman päivän pysähdyspaikkamme. Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja vierailla San Sebastianissa ja auton vuokra oli näistä ajallisesti ja kustannuksellisesti paras vaihtoehto. Toki kaupunkiin olisi päässyt Baskimaan omalla Euskotren rautatiellä, mutta matka olisi taittunut monen pysähdyksen ja 2½ tunnin kapearaiteisen junayhteyden kautta kovin verkkaisesti. Jos junayhteyttä haluaa käyttää, niin Bilbaon Eusktotren rautatieasema sijaitsee Casco Viejo Station 3 Plaza San Nicolásissa. Tarkemmat hinnat ja aikataulut löytyvät Euskotren verkkosivuilta. Myös linja-autolla pääsee junaa nopeammin Bilbaosta San Sebastianiin.

Harmillisesti kehno ja viileä ilma jatkui.

Päivä oli tihkusateinen ja paksut pilvet roikkuivat vuorten yllä, kun ajoimme kohti San Sebastiania. Lämpötila nousi päivän aikana lähelle 15 astetta. Ei hurraamista.

Maisemat matkalla olivat komeita ja voin vain arvata miten upeita ne ovat aurinkoisella säällä.

Ajoimme moottoritietä pitkin reilun tunnin matkan, josta yksi pätkä oli maksullinen. Suuren suurta ruuhkaa ei ollut liikenteessä ja tietullin ohituskin onnistui joutuisasti.

Moottoritie mutkitteli laakson pohjalla väistellen vuoria. Hieman hirvitti, että mutkia täynnä olevalla baanalla sai ajella 120 km/ h. Ja kyllähän noita rallikuski Saintzeja oli liikenteessä.

San Sebastian, ei ehkä ole niin tunnettu turistikaupunki ulkomailla kuin oman maan sisällä.

Kaupunki on historian aikana toiminut lomanviettopaikkana siniverisille ja muille aristokraateille.

Kaupunki on viehättävä rantakaupunki, jota varsinkin espanjalaiset itse pitävät arvossaan, enkä yhtään ihmettele sympaattisen kaupungin mainetta.

Kaupunki tunnetaankin upeista rannoista, mutta myös syyskuussa järjestettävistä kansainvälisistä elokuvajuhlistaan.

San Sebastianissa ei ole paljonkaan perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sen sijaan uinti, surffaus ja pyöräily ovat suosittuja, samoin kiipeäminen Urgull tai Igueldo vuoren huipulle ihailemaan maisemia. Nyt kummankaan vuoren huipuista ei näkynyt juuri mitään, sillä ne olivat sakean pilven sisässä. Silti innokkaita vuorelle kiipeilijöitä riitti.

Kaupungissa kuultava puhekieli voi tuntua aluksi hämmentävältä, sillä alueen asukkaat puhuvat baskin kieltä eli euskaraa espanjan sijasta.

Siiderin valmistuksella on Baskimaassa pitkät perinteet, ja matkailijat voivatkin tehdä retken lähialueen omenaviljelmille paikallisiin panimoihin.

Panimot tarjoavat usein myös ruokaa, jonka kyytipojaksi voi menun hinnalla juoda niin paljon siideriä kuin jaksaa. Emme oikein ole siiderin ystäviä, joten jätimme tämän nautinnon tällä kerralla väliin.

San Sebastianissa on helppo liikkua jalkaisin tai vaikka polkupyörällä.

Tottakai turisteille on tarjolla kiertoajelua Hop on hop off kaupunkijunalla tai bussilla. Kyyti kaupunkijunalla maksaa 5 € ja Hop on Hop off bussilla 12 €.

Tarvittaessa paikallisbussit ja taksit palvelevat kohtuulliseen hintaan, mutta vuokra-auto on kätevä menopeli, jos suunnitelmissa on tehdä retkiä kaupungin ulkopuolelle.

Kuuden matkan San Sebastian Card maksaa 9 € ja 12 matkan vastaava kortti 16 €. San Sebastian kortilla saa myös alennuksia kaupoista ja eri aktiviteetista sekä sisäänpääsyistä eri paikkoihin. Yksittäinen bussilippu maksaa 1,85 €. Vaikka kyseessä on melko pieni turistikaupunki on täälläkin tarjolla ilmaisia opastettuja kävelykierroksia.

Yksi paikan ehdoton käyntikohde on Hazaren orrazia, jossa tyrskyjen kerrotaan lyövän rantaan ja pärskäyttäen veden korkealle, luoden näin mainion kuvauskohteen.

Kas kas, juuri meidän vierailun aikaa meri oli aivan tyyni, vaikka ilma muuten oli tuhnuinen.

Kuvauspaikalta on lyhyt matka funikulaarille, joka vie näppärästi Igueldo vuoren huipulle. Funikulaari on avoinna klo 11-20 ja kyyti sillä edestakaisin maksaa 4 €. Yhdensuuntainen lippu maksaa 2,55 €.

Vuorelle voi myös kiivetä kävellen tai mennä autolla, mutta kummastakin vaihtoehdosta veloitetaan 2,50 €. Vuoren laella on kaupungin paras näköala ja kuvauspaikka, josta voi ikuistaa San Sebastianin ikonisen rannan. Näköalapaikka on avoinna klo 10-20.

Tällä kertaa ikuistamisesta ei tullut mitään, sillä vuorelta ei nähnyt rannalle pilvien läpi.

Ikonisesta ja tyhjästä rannasta ei parempaa kuvaa irronnut.

Vuorella on lisäksi Hotel Mercure Monte Igueldon tyylikäs ravintola, jonka terassilla kannattaa hyvällä ilmalla nauttia kylmät juotavat ja napata matkamuistoksi upeita maisemakuvia. Vuoren laella perheen pienempiä viihdyttää ihanan idyllinen vanhan ajan huvipuisto Parque de Atracciones Monte Igueldo. Nyt sekin oli kiinni.

Kaupungin keskustassa olevan toisen Urgill minivuoren huipulla on Kristuspatsas, joka onkin yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.

Lisäksi huipulta löytyy myös Castillo de la Mota linnoitus, jossa on nykyään San Sebastianin historiasta kertova museo. Kukkulalle pääsee kiipeämään kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin.

San Sebastianin Vanha kaupunki on melko pieni, mutta sieltä, kuten muistakin espanjalaisista kaupungeista löytyy vanha basilika. Basílica de Santa Marían barokkikirkko onkin yksi Vanhan kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Kirkon julkisivua koristaa itse marttyyri San Sebastiania esittävä veistos sekä kaksi tornia. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10.15-13.15 ja klo 16.45-19.45. Kirkossa on mahdollisuus osallistua opastetuille kierroksille ja siellä pidetään myös urkukonsertteja.

Toinen näkemisen arvoinen kohde kaupungissa on kaupungin vanhin pyhättö Iglesia de San Vicente kirkko.

Catedral del Buen Pastorin  katedraali on yksi kaupungin symboleista.

Urut ovat yksi katedraalin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Niiden kerrotaan olleen aikoinaan Euroopan suurimmat. Uruissa on    9535 putkea, joista yksi on 10 metriä pitkä. Lisäksi uruissa on 5 näppäimistöä käsille ja yksi jaloille, mistä syystä niitä pidetään ainutlaatuisina ja mainitsemisen arvoisena.

Katedraaliin pääsee tutustumaan viikolla klo 8.30-12.30 ja 17-20.

Vanhaa kaupunkia pidetään kulinaristin unelmana. Vanhan kaupungin kapeat kadut pursuavat tunnelmaa ja toinen toistaan kutsuvampia ravintoloita sekä baareja, joissa kannattaa nauttia pintxostteja eli paikallisia tapaksia.

Jokaisella baarilla on omat erikoisuutensa ja tiskit notkuvatkin pintxos tarjonnasta.

San Sebastiánin suurin aukio, Plaza de la Constitución, oli aiemmin härkätaisteluareena.

Edelleenkin aukion ympärillä olevissa parvekkeissa on numerot, joista kaupungin eliitti aikoinaan seurasi härkätaisteluita.

Nykyisin aukiota reunustavat kahvilat ja ravintolat sekä useat erilaiset pelihallit. Kauniilla ilmalla aukiolla lienee vilskettä, kun sen ulkotarjoilupaikat täyttyvät turisteista.

Rannan pieni huvi- ja kalastussatama El Muelle on mukava vierailukohde.

Satamasta löytyy merenkulkumuseo sekä koko perheelle sopiva San Sebastian Aquarium, jotka ovat suosittuja matkailukohteita.

Nämä paikat jäivät meiltä tällä kerralla väliin.

Satamasta lähtee myös erilaisia veneretkiä lahdelle ja osa retkistä poikkeaa myös Santa Claran saarelle.

Pikkuinen, vain 30 metriä leveä Santa Claran saari sijaitsee lähellä La Conchan rantaa.

Vaikka kivisellä saarella ei ole mitään muuta kuin majakka ja pari kahvilaa houkuttelee se kävijöitä luokseen. Santa Claran saarelle pääsee kesäkuukausina venekyydillä, joita kulkeekin mantereen ja saaren välillä puolen tunnin välein. Edestakaisen venekyydin hinta on 4 €.

Baskimaan rautatiemuseo Euskotren Museoa esittelee yhden Euroopan parhaista rautatiekokoelmista, jossa on kaikenlaisia ​ höyry-, diesel- ja sähkövetureita, erilaisia autoja ja erilaisia ​​vaunuja.  Paikalla olisi ollut kiva pyörähtää, varsinkin kun oli auto, millä olisi voinut taittaa matkan tähän hieman kauempana kaupungista olleeseen paikkaan, mutta kun se siesta ehti taas väliin ja kuittasi monta aktiivituntia pois matkalaisen aikataulusta.

Vierailla kannattaa myös San Telmon museossa, joka on entinen luostari.

Nykyisin tässä museoksi muutetussa paikassa on kuulemma yksi Baskimaan parhaista museoista, joka esittelee näyttelyissään baskien kulttuuria ja historiaa.

Historiallisten teoksien ja näyttelyiden lisäksi museossa pääsee näkemään upeita ja vaihtuvia nykytaiteen näyttelyitä.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 -20. Sisäänpääsy on 6 €. Infosta on saatavilla ilmainen audioguide sekä mahdollisuus osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Miramarin kuninkaallinen palatsi – Palacio de Miramar on aikoinaan rakennettu Espanjan kuninkaallisten lomanviettopaikaksi.  Itse palatsi on kuvauksellinen ja hyvällä ilmalla onkin mukavaa vierailla ja kuljeskella sen puutarhassa. Palatsi on kaupungin omistuksessa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Yleisölle itse palatsi on harvoin avoinna.

Miramarin puutarhat päättyvät kivikkoiselle kukkulalle, joka erottaa La Conchan ja Ondarretan rannat.

Vuoroveden ollessa matalimmillaan voi vedenpeittämän sarakkeen ylittää hiekkaa pitkin rannalta toiselle.

Miramarin palatsin edessä rannalla, Pico del Loron alla kulkee jalankulkutunneli, jossa on kaunis valaistus ja hyvinkin merenalainen tunnelma.

Toinen merkittävä palatsi on Palacio de Aiete. Tämä aristokraattinen palatsi on asuttanut sekä kestinnyt historian aikana monia kuuluisia ja merkittäviä vierailijoita.

Aieten palatsin seinät ja alue ovat myös täynnä historiaa.

Keskiaikaisten pyhiinvaeltajien reitti matkalla Santiago de Compostelaan kulki alueen läpi.

Tällä vuosituhannella paikassa on pidetty San Sebastianin kansainvälinen rauhankonferenssi ja muita merkittäviä tilaisuuksia. Nykyisin palatsialueitta käytetään julkisena puistona ja tapahtumapaikkana alueen kulttuuritapahtumille.

Nykyinen kaupungintalo – Donostiako Udala rakennettiin vuonna 1882 rikkaiden ja kuuluisien Casinoksi.

Sen historiaan kuuluu myös toimiminen pako- ja piilopaikkana ensimmäisen maailman sodan ​​poliittisten pakolaisten, vakoojien kuten Mata Harin ja muiden tarpeeksi varakkaiden henkilöiden keskuudessa.

Myöhemmin, Espanjan sisällissodan aikana rakennus joutui taistelujen keskelle ja sisällissodan luodinreiät ovat edelleen nähtävissä rakennuksen julkisivussa. Nykyisin Kaupungintalo on yksi Baskimaan pääkaupungin symbolisista ja majesteetillisista rakennuksista.

San Sebastianista ajellessamme takaisin Bilbaoon ja kohti lentokenttää teimme pienen koukun päätieltä. Lentoa oli siirretty kaksi tuntia, joten meille jäi aikaa koukata kuvaamaan Castillo de Butrón.

Castillo de Butrónin linnan historia on mutkikas ja verinen.

Se on ollut historian aikana monien taisteluiden paikka.

Linna vie mielikuvituksessa helposti keskiaikaan, jolloin linna lienee viettänyt loistokautensa.

Vuosien ajan linna oli kokonaan hylätty. Linnaan voi tutustua vain ulkoapäin ja sen pihalla liikkuessa voikin huomata miten hoitamaton sen nykyinen tila on.

Nykyisin sen omistaa venäläinen sijoitusryhmä, joka on luvannut pitää huolta tästä kulttuurihistoriallisesta linnasta. Jotain pientä restaurointia oli linnalle jo alettu tekemään, mutta nyt ei näkynyt jälkeäkään restauroinnista… niin, mitenkäs tämä nyt sitten mahtaa enään olla? Liekö linna vaihtanut jo omistajaa vai onko se napattu kaniin?

Espanja-Portugali junalla: osa 1 Zaragoza ja Burgos

Espanja-Portugali junaillen

 

No niin, reilun kolmen viikon kiertomatka edessä. Lensimme Barcelonaan, joka tällä kerralla oli vain läpikulkupaikka. Aiemmista vierailukerroistamme voit lukea täältä.

Myöhäisen lennon takia yövyimme Barcelonan Sants juna-aseman lähellä, josta sitten aamulla otimme junan Zaragozaan. Zaragoza oli tämän kertaisen kiertomatkamme ensimmäinen etappi.

Olemme aiemminkin vierailleet sekä Espanjassa että Portugalissa, mutta nyt matka suuntautui niihin kohteisiin, jotka edellisillä kerroilla ovat jääneet käymättä.

Tarkoituksena oli myös paketoida sekä Espanja ja että Portugal ja siirtyä tutkimaan muita Euroopan kohteita jatkossa tarkemmin.

Espanjalaisen Renfen junat ovat kaikkineen hyväkuntoisia ja matkustusmukavia. Kaikissa AVE ja Alvia suurnopeusjunissa sekä suurimmassa osassa Avlo ja Avant keskimatkan suurnopeusjunissa on kahvila- ja mobiilibaaripalvelu sekä mahdollisuus katsoa elokuvia ja muita ohjelmia istuimessa olevasta omasta näytöstä.

Hyvää ajanviihdettä on jo perinteeksi käynyt Scarbblen peluu.

Omien eväiden ottaminen matkalle on sallittua ja jopa suotavaa.

Istuimet ja käytävät ovat tilavia ja laukuille on hyvät säilytystilat junavaunujen etuosassa.

Kaikkiin pitkän matkan juniin tehdään turvatarkastus, jossa laukut läpivalaistaan ja matkustajat kulkevat metallinpaljastimien läpi.

Pitkän matkan junissa on mahdollisuus käyttää ilmaista wifiä.

Kannattaa tutustua Renfen sivuille, josta näkee myös erilaisten junalippujen alennukset. Meille kannattava hankinta oli Golden card, jolla yli 60-vuotiaat saavat jopa 40% alennuksen lippujen hinnasta.

Junat olivat aivan täynnä ja ihmisiä oli muutenkin liikkeellä aivan kuten ennen koronaa.

Myös perinteiset poskisuudelmat ja samalta lautaselta aterian jakaminen olivat palanneet espanjalaiseen katuelämään.

Julkisissa liikennevälineissä oli kuitenkin vielä maskipakko kummassakin maassa, mutta muuten elämä näytti soljuvan eteenpäin melko normaalisti.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on. Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia monissa kaupungeissa.

 

Zaragoza

Matkasimme Barcelonan Sants asemalta Zaragozaan Delicias asemalle. Matka sujui mukavasti 1½ tunnissa AVE-suurnopeusjunalla. Junalippu Barcelonasta Zaragozaan maksoi kahdelta alle 13 €. Todella edullista verrattuna monen muun maan junalippuihin.

Zaragozan juna-asema on ehkä rumin juna-asema, jolla olemme käyneet. Rakennus on valtavan iso, karmea betonibunkkeri, jossa ei juurikaan ole mitään palveluja.

Juna-aseman yhteydessä oleva linja- autoasema on tunnelmaltaan aivan samanlainen. Juna-aseman yhteydessä on myös hotelli, josta olikin näppärää singahtaa junaan.

Asemalta pääsee keskustaan bussilla 34 tai taxilla, jotka veloittavat kyydistä noin 8-10 €. Zaragoza Delicias juna-asema sijaitsee noin parin-kolmen kilometrin päässä Vanhasta kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyksistä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, jotta ei tarvinnut raahata laukkuja julkisissa. Helpompaa on liikkua ilman laukkuja ja lähtöpäivänä säilöön laitettavien tavaroidenkaan kanssa ei tarvitse turhaan säätää, kun lähtiessä voi napata laukut näppärästi hotellin matkalaukkusäilöstä.

Hotellivalinnan bonuksena saimme seurata Espanjan liigaa pelaavan Real Burgos CF jalkapallojoukkuetta, joka oli majoittunut hotelliimme Zargozia vastaan pelattavaa jalkapallo-ottelua varten. Melkoisen hieno bussi sisääntulon edessä aidatulla turva-alueella ja turvamiehiä siellä sun täällä hieman haittasivat hotellin normaalitoimintaa.

Zaragoza on Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Se ei perinteisesti kuulu kaikkein suosituimpiin turistikaupunkeihin, vaikka siellä onkin paljon kaikenlaista katsottavaa.

Kaupunki on täynnä historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä. Varsinainen ulkoilmamuseo.

Kaupungissa on useita UNESCOn maailman perintökohteita ja taideharrastajien arvostamia museoita, jotka esittelevät Francisco de Goyan kuuluisia maalauksia sekä nykytaiteilija Pablo Serranon ja kuuluisan kuvanveistäjän Pablo Gargallon teoksia.

Sympaattinen ja turvallisen oloinen sekä hyvin siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki otti meidät vastaan lämpimällä auringon paisteella. Mahtavaa oli ottaa pieni varaslähtö Suomessakin pian alkavaan kevääseen.

Zaragozan keskusta on sen verran kompakti ja suurin osa Zaragozan suosituimmista nähtävyyksistä ovat lähellä Plaza la Seoa ja Plaza del Pilaria, Ebro-joen rannalla, jossa sijaitsee kuuluisia katedraaleja ja joitain parhaita museoita.

Monet ravintolat ja kahvilat sijaitsevat myös kätevästi läheisillä kaduilla. Kaupungin ja sen nähtävyyksien kiertelyyn onkin hyvä varata pari päivää.

Expo 2008 alue ja sen nähtävyydet ovat hieman kauempana Vanhasta kaupungista.

Alueella järjestettiin maailmannäyttely 2008, jonka teemana oli ”Vesi ja kestävä kehitys”.

Surullista oli katsoa, miten joskus arkkitehtuurisesti niin hienon alueen oli annettu rapistua. Alueen useat todella komeat ja erikoiset sillat kerrassaan ihastuttivat. Kumma kyllä myös useat rakennukset näyttivät olevan tyhjillään ja ilman uusiokäyttöä. Se siis siitä Expon teemana olleesta kestävästä kehityksestä. Onneksi iso Acuario de Zaragoza oli löytänyt alueelta käyttöön sopivan rakennuksen.

Zaragoza Expon alueella oli suuret sunnuntain kirpputorimarkkinat, jotka keräsivät alueelle paljon väkeä.

Laaja kivetetty alue tuntui olevan myös kuntoilijoiden ja perheiden suosiossa.

Keskustan alueella voi liikkua linja-autolla ja hieman kauempana keskustasta on myös ratikkaliikennettä. Lippuja on saatavina monenlaisiin tarkoituksiin, mutta yksittäislippu kyydistä maksaa 1,40 €. Lisäksi kaupungista voi vuokrata polkupyöriä. Yllätys oli, että sähköpotkulautoja ei ollut vuokralla ja yksityiskäytössä olevia potkulautojakin näkyi vain vähän.

Aina hyvä vaihtoehto on 8 € maksava Hop in Hop off bussi. Mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta kaupungista saa iltakierrosajelubussilla. Iltakierrosbussin lippua voi käyttää myös päiväkierrokseen 24 h ajan, joten se on mainio vaihtoehto kaupungin katseluun. Lippu täytyy ostaa ennakkoon, sillä niitä ei ole saatavilla bussista.

Eri nähtävyyksien aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen eri vierailukohteista, sillä espanjalaiseen tapaan päivällä on monessa paikkaa 1½-2 tunnin siesta. Harmillista, sillä siesta nappasi parhaasta aktiiviajasta sen parituntia. Useimmissa kohteissa on myös erilliset kesäajat.

Pyhän Pilarin basilika eli Basilika del Pilar on yksi tärkeimmistä espanjalaisten pyhiinvaellus- kirkkoista.

Keskiajalta lähtien pyhiinvaeltajat ovatkin matkustaneet kirkkoon kunnioittamaan jaspisikivistä pilaria, jonka uskotaan liittyvän Marian ilmestykseen ja kirkon rakentamiseen. Vieläkin kaupungin kivetyksiin kiinnitetyt kampasimpukat ohjaavat pyhiinvaeltajat oikealle reitille.

Kirkon ensimmäisen muodon sanotaankin olevan ensimmäinen Marialle omistettu kirkko historiassa.

Kirkko onkin sisätiloiltaan kerrassaan upea koristeissaan ja kullassaan, mutta siellä on myös useita espanjalaisen taiteilijan Francisco de Goyan maalaamia freskoja ja muita kauniita yksityiskohtia, joka tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman.

Matkamuistoksi ja suojelukseksi voi kirkosta ostaa Neitsyt-rukousnauhan, jonka uskotaan tuovan suojelusta ja onnea omistajalleen. No ostettavahan tuo oli.

Kirkon torniin pääsee vierailemaan ja hissilippu sinne maksaa 4 €. Torniin voi myös halutessaan kiivetä. Tornista onkin aivan mielettömän upeat maisemat itse kaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Jos sinulla ei ole Zaragoza Cardia hankittuna, niin kannattava hankinta on 9 € yhteislippu Basilikaan ja Torre de Pilariin, La Seoon sekä sen globeliini museoon ja vielä Rosario de Cristaliin. Toki jokaiseen näistä voi hankkia myös yksittäislipun.

Kirkon edessä olevan Plaza del Pilar on kaupungin ehdoton keskuspaikka.

Sen ympäriltä löytyy paljon nähtävää, kuten 1500-luvun puolivälissä rakennettu historiallinen kauppapaikka Lonja de Zaragoza eli kansan kielellä La Lonja.

Paikassa pidetään nykyään erilaisia näyttelyitä. Sisäänpääsy on ilmainen. Paikka on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21. Sunnuntaisin se on auki klo 10-14.30 ja maanantaina paikka on suljettu.

Plaza del Pilar aukiolla on myös massiivinen vesimonumentti Fuente de la Hispanidad, joka kuvaa Latinalaiseen Amerikkaan tehtyjä löytöretkiä ja Espanjan aikoinaan ollutta merimahtia ja siirtomaavaltaa.

Isokokoinen ja näyttävä monumentti on erittäin komea iltavalaistuksessa.

Sunnuntaina aukio täyttyi myös paikallisista, jotka istahtivat lasilliselle, ulkoiluttivat vanhuksia tai tapasivat toisiaan ja antoivat lapsien temmeltää potkulaudoilla, pyörillä ja rullaluistimilla.  Ja espanjalaiseen tapaan kaikilla oli päällä ne paremmat vermeet.

Aukiolla oli myös erilaisia esiintymisiä, joita oli kiva seurata.

Hymyn suupieleen sai melko äänekkäät arpakauppiaat, jotka ajelivat ympäriinsä valtavaa aukiota markkinakojuiksi muuttuneilla inva-mopoillaan. Myynnissä oli, jos jonkin moista rahapeliä.

 

Aukiolta löytyy lisäksi San Salvadorin katedraali La Seo, joka yllättää kävijän niin sisältä kuin ulkoakin.

Rakennus on historian aikana ollut roomalainen temppeli, visigoottien kirkko, moskeija ja nyt katedraali, mikä selittää sen monet eri arkkitehtuuriset tyylit.

Katedraalin ulkoseinää pidetään yhtenä Aragonian Mudéjarin huipputöistä ja paikka onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Katedraalissa on yksi maailman parhaista flaamilaisten globeliinien kokoelmista, jotka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Uskomattoman hienot globeliinit olivat varsinaisia taideteoksia ja kädentaidon mestaritöitä. Harmillisesti tässä kirkossa ei saanut kuvata. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan muutaman kuvan, ennen kuin kuvaaminen kiellettiin.

Rosario de Cristal kirkko ja sen yhteydessä oleva museo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on nähtävänä Nuestra Señora del Pilarin Pyhän Rukousseuran veljeskunnan Kristalli ruusukon kulkueen lyhdyt.

Lokakuun 13. päivänä auringonlaskun aikaan kulkueessa mukana olevat saavat kunnian kantaa näitä upeita ja todella massiivisia lyhtyjä. Tämä museo on auki perjantaista keskiviikkoon klo 10-14 ja 16-18.30. Torstaisin paikka on suljettu.  Jos ei hanki yhteislippua Seoon ja Pilariin, niin yksittäislippu tähän paikkaan maksaa 5 €.

Museo del Foro de Caesaraugusta eli Caesaraugusta Forum museo tuo esille Zaragozan roomalaisen menneisyyden.

Kaupunki nimettiin aikoinaan Keisari Augustuksen mukaan, miksi sillä on etuoikeus kantaa perustajansa nimeä.

 

Kaupunki onkin täynnä erilaisia Keisari Agustukseen viittaavia paikkoja ja muistomerkkejä.

Kaupungin vanhalta Rooman muurilta pääsee vierailemaan neljässä roomalaisessa arkeologisessa museossa, jossa on nähtävillä roomalainen teatteri, julkiset kylpylät, jokisatama ja foorumi.

Museoissa on mielenkiintoiset audiovisuaaliset esitykset, jotka tekevät tutustumisesta näihin paikkoihin mielenkiintoisen. Tähän neljän museon kokonaisuuteen kuuluvat Caesaraugusta joen satamamuseo, Caesaraugustan julkisten kylpylöiden museo, Caesaraugustan teatterimuseo sekä Caesaraugusta Forum museo, jossa voi tutustua, millaista elämä Zaragozassa oli roomalaisten aikoina.

Museo sijaitsee maan alla La Seon aukiolla, vanhan roomalaisen foorumin paikalla. Paikalla voi nähdä temppelin jäännöksiä, torikojuja, putkia, viemäreitä, veistoksia ja käyttöesineitä.

Kaikki museot ovat avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 10.00-14.30. Museot on suljettu maanantaisin. Museoihin voi ostaa yksittäislippuja tai sitten yhdistelmälipun, jonka hinta on 7 €.

Ebro joen ylittävää vanhaa siltaa Puente de Piedraa vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.

Sillalta onkin mainiot näkymät Vanhaan kaupunkiin ja sen maamerkkeihin.

Yksisuuntaista siltaa käyttävät edelleen moottoriajoneuvot ja jalankulkijat.

Palacio de la Aljafería on Euroopan pohjoisin islamilainen palatsi, joka kätkee sisäänsä mielenkiintoisen historian. Palatsi vie hetkessä vierailijan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin.

Palatsi on ollut islamilainen Hudi linnoitus, keskiaikainen Mudejar palatsi ja katolilaisten hallitsijoiden palatsi, linnoitus sekä vankila. Sen kiehtovat ja kauniit yksityiskohdat saavat kyllä mielikuvituksen laukkaamaan.

Sisäänpääsymaksu on 5,50 € ja aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä siestan ja viikonpäivien mukaan niissä on päivittäistä vaihtelua.

Meille sattui juurikin se kuukauden sunnuntai, kun paikkaan oli ilmainen sisäänpääsy ja alueella mutaakin esitystarjontaa. Kuten arvata saattaa, paikkahan oli turvoksiin saakka täynnä väkeä. Jälkiviisaana olisi kannattanut varata vierailuaika etukäteen ja ohittaa jonot. Palatsi on UNESCOn maailmanperintökohde ja siellä toimii myös Aragonian parlamentti. Palatsiin on tarjolla myös opastettuja kierroksia.

Palatsin lähellä on upea härkätaisteluareena La Misericordia.

Komeaan rakennukseen pääsee myös vierailemaan.

Tällä kertaa kuitenkin melkoisen voimakas hevosen haju sai allergikon vaihtamaan suunnitelmaa ja ihailemaan rakennusta hieman kauempaa.

Tuossa kohtaa olikin sopivasti jalkojen lepuuttelu ja juomatauko. Härkätaisteluareenan ympärillä oli useita hienoja ravintoloita ja tavernoja.

Barrio de San Pablo eli San Pablon kirkko tunnetaan paremmin nimellä El Gancho. Tämäkin paikka on yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintökohteista. Paikkaan liittyy tiilistä tehty luostari. Kirkossa pääsee kapuamaan kahdeksankulmaiseen Mudejar tyyliseen torniin. Kiipeämällä 157 askelmaa ylös pääsee nauttimaan näkymistä kaupungin sydämessä. Sisäänpääsyä kirkkoon on rajoitettu vain muutamille tunneille, jotka vaihtuvat kalenterikuukauden sisällä. Kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa aukioloajat. Me emme sisään tällä kerta päässeet.

Myös muualla kuin Pisassa voi nähdä kaltevan tornin. San Juan de los Panetes kirkontornin kaltevuus johtuu perustusongelmista.

Nyt kirkossa oli myös restaurointi käynnissä, joten sisälle ei ollut asiaa.

Zaragozassa on useita kauniita kirkkoja, joissa kannattaa vierailla.

Mainittakoot Basílica Menor Parroquia de Santa Engracia, joka on yhtä kaunis ulkoa kuin sisältä. Santa Maria Magdalena kirkkoon ja torniin pääsee vain opastettujen kierrosten yhteydessä torstaisin klo 11 ja 17.30 ja lauantaisin klo 11. Opastetun kirkko- ja tornivierailun hinta on 5 €. Paikka vierailulle pitää varata etukäteen.

Ja koska kirkot eivät Zaragozassa ihan heti lopu, niin mainittakoot vielä yksi mielenkiintoinen käyntikohde San Miguelin kirkko. Erityisesti tämän kirkon katto oli mielenkiintoinen ja kuvauksellinen. Tämä kirkko on avoinna vain kirkkotoimitusten aikana. Santa Isabel kirkko ei ole avoinna säännöllisesti, vaan sinne pääsee ainoastaan tutustumaan ovien ollessa auki eri näyttelyiden tai seremonioiden yhteydessä. Kirkko on merkittävä, sillä useat uskonnolliset kulkueet alkavat tältä kirkolta. Lisäksi kaupungin keskustassa on vielä Nuestra Señora del Portillon kirkko, San Gil Abadin kirkko ja San Felipen kirkko.

Zaragozan Kauppahalli Mercado Centralia mainostetaan aivan turhaan. Paikka on hienompi ulkoa kuin sisältä.

Yllätys oli, että se on niinkin pieni ja vaatimaton. Paikka on kuitenkin suosittu ostospaikka paikallisille.

Ihania tapaksia saa Vanhan kaupungin Casa Viejossa sijaitsevalta El Tubo kadulta, jossa on hyvien tapas paikkojen lisäksi laadukkaita ravintoloita. Tänne kannattaa pistäytyä nauttimaan ruoasta ja juomasta. Kaupungin turisti-infosta ostettava Tapas Card voi olla kannattava valinta, jos haluaa maistella eri paikkojen tapas tarjontaa.

Zaragozassa on myös joukko laadukkaita ja mielenkiitoisia museoita.

Jos sattuu olemaan nykytaiteen ja kulttuurin ystävä, ei kannata missata IAACC Pablo Serrano museota.

Ulkopuolelta museo on mielenkiintoisen näköinen yhdistelmä lasia, levyjä, betonia ja turkooseja emalilevyjä. Meille riitti tällä kertaa rakennuksen ihailu vain ulkoapäin. Tarkemmat aukiolo- ja hintatiedot kannattaakin selvittää museon sivuilta.

Museo Ibercaja Camón Aznar on kuvataiteen museo, jossa on esillä useita taidekeräilijän kotiinsa hankkimia teoksia. Taidekokoelma pitää sisällään merkittävän määrän kuuluisuuksien teoksia, samoin kuin Museo de Zaragoza, jossa vierailijat voivat tutustua Zaragozan maakunnan taiteeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kannattaa piipahtaa.

Koska kaupungin ehdottomat vetonaulat taidenälkäiselle ovat Goya museo sekä Museo de Pablo Gargallo suuntasimmekin siis niihin.

Goya museon palatsimainen renessanssitalo on sisältä jo itsessään näkemisen arvoinen.

Esillä on maalauksia, piirustuksia ja viisi suurta sarjaa, jotka Goya työsti.

Tähän museoon täytyy piipahtaa vierailulla Zaragozassa. Maanantaisin museo on suljettu. Tiistaista lauantaihin museo on avoinna klo 10-14 ja 16-20 sekä sunnuntaisin klo 10-14. Aikuisen lippu museoon maksaa 6 €.

Toinen must paikka on Argillon kreivien palatsi, jossa on esillä kuvanveistäjä Pablo Gargallon töitä.

Museon portilla on kaksi Olympian veistosten jäljennöstä Classic Athlete ja Modern Athlete. Myös tämä museo on maanantaisin suljettu. 4 € sisäänpääsylipulla siellä voi vierailla tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja klo 17-21 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 10-14.30.

Seminario San Carlos olisi ollut mielenkiitoinen käyntikohde. Paikka on osa vanhaa seminaarikompleksia, joka koostuu kirkosta, pappitalosta ja työhuoneista. Paikka on toiminut aikoinaan toiminut jesuiittojen yliopistona, mutta kun jesuiitat karkotettiin Espanjasta, tuli siitä San Carlos Borromeon kuninkaallinen pappiseminaari. Nykyään se on myös pappien asuinpaikka.  Kirkko on avoinna ainoastaan sunnuntaisin klo 12 ja aikatauluongelmien takia me missasimme sen. Voihan pahus!

Canonesas del Santo Sepulcron luostari sijaitsee Zaragozan kaupungin roomalaisen muurin vieressä. Se koostuu San Nicolás de Barin kirkosta ja Pyhän haudan temppelistä sekä luostarin tiloista. San Nicolásin kirkkoon pääsee ilmaiseksi joka maanantai klo 10-13.00 ja 16.30-19. Sen sijaan luostari on avoinna vain silloin tällöin, useimmin kuitenkin maanantaisin klo 10.30-11.45. Sisäänpääsy on 3 € ja opastettu kierros 5 €. Ei sattunut ajankohta tämänkään luostarin aarteiden ihmettelemiseen.

Vaikka Zaragoza onkin paljon silmäruokaa tarjoava historialiallinen käyntikohde, löytyy sieltä myös perheille tekemistä.

Kaupungissa on mahdollista vierailla Parque des Attracissa, joka on huvipuisto tai Parague des Agua vesipuistoalueella.

Tarjolla on myös palomuseo ja luonnontietteellinenmuseo sekä jo aiemmin mainitsemani akvaario. Palomuseossa olimme juurikin käyneet edellisillä reissullamme ja maailman parhaassa akvaariossakin on tultu käytyä, joten nämä kohteet skippasimme ehkä ihan hyvästä syystä. Päivä pakettiin ja junalla kohti Burgosia!

 

Burgos

Aamupäivästä hyppäsimme junaan, suuntana Burgos. Alvian suurnopeusjunan matka Zaragosista Burgosiin kesti melkein neljä tuntia halkoen kauniita maisemia.

Osan matkaa rata oli melko huonokuntoinen, matkavauhti tippui melkoisesti ja kyyti oli melkoista rytkytystä.

Lipun hinta tällä välillä oli 19,15 €/ henkilö, mikä on melko kallis Espanjan lippuhinnoissa.

Myös tämä juna oli aivan täynnä. Onneksi olimme varailleet junalippuja etukäteen.

Saavuimme Burgosin Rosa de Lima juna-asemalle, joka sijaitsee viisi kilometriä kaupungin ulkopuolella. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä yleensä juna-asemat ovat aivan kaupungin ytimessä tai ainakin ihan lähellä.

Juna-asemalta pääsee kätevästi kaupunkiin bussilla 2 ja 16. Me nappasimme kuitenkin taxin, joka vei meidät 9 € hinnalla hotellille.

Kaupunki näytti laajenevan juna-aseman suuntaan ja mieletön määrä uusia asuintaloja olikin alueelle rakenteilla.

 

Kun kerran kaupunkiin oli noinkin pitkä matka otimme hotellin  aivan Vanhan kaupungin ytimestä, josta olikin kätevää liikkua eri nähtävyyksille.

Kaupunki oli täynnä jännästi leikattuja puita, joiden latva, uusi kasvusto ohjataan kasvamaan yhteen ja muodostamaan viilentävän viherkäytävän suojaksi kesäkuukausien polttavalle auringolle.

Burgos on vanha ja kaunis kaupunki, jossa on paljon kaikenlaista katsottavaa.

 

Kaupungin läpi virtaa pieni ja mitään sanomaton Arlanson joki.

Burgosin sijaintipaikka on yksi niistä paikoista, josta löydettiin ensimmäisen Euroopan esi-isän jäänteet. Atapuercan alueen kaivaukset onkin yksi UNESCOn maailmanperintökohde kaupungissa.

Rauhallisen ja mukavan kaupungin ainoana haittana voi pitää sitä, että suurin osa paikoista viettää siestaa klo 14-17, joten taas kaksi tai kolme aktiivituntia katosi turistin käytöstä. Toisaalta paikat ovat useimmiten auki aina kahdeksaan asti ja ruokapaikat aukeavat vasta klo 20 iltaruokailua varten. Aikataulut pitkin vierailujen osalta miettiä siten, mikä paikka oli auki ja mikä ei. Siesta ja very myöhäiset päivälliset eivät oikein istuneet suomalaisen aikatauluun ja vatsan kurnintaan.

Kaupungin tärkein nähtävyys on Neitsyt Marian katedraali – Catedral de Santa María de Burgos. Katedraali on Espanjan kolmanneksi suurin katedraali ja sen suuruuden tajuaa vasta katedraalin sisällä, jossa itsessään on jo 17 kappelia.

Katedraali on kerrassaan upea niin sisältä kuin ulkoakin ja se onkin yksi kaupungin UNESCOn maailmanperintö- kohteista, mitä en yhtään ihmettele.

Katedraali on upea myös iltavalaistuksessa ja sinne voikin tehdä iltakierroksen.

Pimeässä kirkossa loistavat kelmeät valot ja taustalla soiva kirkkomusiikki saa katedraalin näyttäytymään hyvinkin toisenlaisena. Kirkossa on myös upea sisäpiha.

Tämän katedraalin koluamiseen kuluikin melkoisesti aikaa.

Upeat katot, alttarit ja erilaiset maalaukset sekä pienet yksityiskohdat olivat kerrassaan upeita.

Unohtaa ei kannata kultaista portaikkoa.

Katedraalin aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, sillä se on avoinna ainoastaan kahden tunnin pätkissä pitkin päivää ja sisäänpääsy sinne maksaa aikuiselta 9 €.

Lippuun sisältyy myös omaan puhelimeen ladattava audioguide, jonka ääniopastus avaa kirkkoa ja sen historiaa kävijälle.

Pääsimme myös näkemään konservaattoreita työssään, jossa he esittelivät vanhan nuottikirjan entisöintiä.

Tuntui mielettömältä nähdä kirja aivan nenän edessä, eikä lasiseen näyttelytilaan suljettuna.

Entisöitävien kirjojen pino olikin melkoinen, joten tuolla porukalla riittää töitä vielä vuosiksi.

Katedraaliin on haudattu kansallinen sankarin Sid Compreador.

Hänen kuuluisa miekkansa Tizona on myös nähtävissä katedraalissa.

Kyseisestä sankarista on myös muistomerkkejä useammassa paikassa kaupunkia.

Jos tarkoituksena on vierailla myös kirkkojen kolmiossa – San Nicolásin kirkossa, San Gilissä ja San Estebanin kirkossa olevassa alttaritaulujen museossa kannattaa hankkia 10 € maksava yhteislippu.

Kirkkoja Burgosissa riittää. Käymisen arvoinen on myös Iglesia de San Lorenzo el Real kirkko.

Iglesia de San Estebanin kirkko on entinen kirkko, jossa toimii nykyisin Museo del Retablo. Museo pitää sisällään kauniita alttaritauluja. Burgosin hiippakunta rakensi alttaritaulun museon tarkoituksenaan säilyttää ja entisöidä hylättyjen tai raunioina olevien kirkkojen perintöä. Kirkko sijaitsee lähellä Burgosin linnaa eli jos on kukkulalle saakka kiivennyt ei kannata ohittaa tätä melko pientä kirkkoa. Myös kirkolta on hulppeat näkymät alas kaupunkiin. Sisään pääsy pelkästään tähän kirkkoon maksaa aikuiselta 3 €. Avoinna kirkko on maanantaista lauantaihin klo 10–14 ja 17–20 ja sunnuntaina ainoastaan aamupäivän ennen siestaa.

Iglesia de San Nicolás de Bari kirkko tunnetaan yhdestä Espanjan suurimmista alttaritauluista.

Upea, iso alttaritaulu on kaiverrettu kalkkikiveen.

Alttaritaulun tilasi varakas jalokivikauppias perheensä hautamuistomerkiksi Perheen haudat sijaitsevatkin alttaritaulun toisella sivustalla.

Kirkko on avoinna päivisin klo 11-14 ja 17-19. Hinta vierailulle on 2 €. Jos ei halua kiivetä portaita pitkin kirkolle, niin vinkkinä, että Katedraalin vierestä pääsee hissi-rullaporras yhdistelmällä ylös. Suunta on sama missä sijaitsee linna ja Iglesia de San Estebanin kirkko.

Burgosin toisena katedraalina tunnettu San Gilin kirkko rakennettiin kaupungin keskiaikaisten muurien yhteyteen hillittyyn ja eleganttiin goottilaiseen tyyliin.

Sisältä kirkko ei todellakaan ole kovin vaatimaton. 1400- ja 1500-luvuilla sen ajan tärkeimmät eurooppalaiset taiteilijat saapuivat Burgosiin, jättäen jälkensä San Gilin kirkkoon.

Sen sisätiloissa on kolme upeaa kappelia ja lisäksi se on toiminut tärkeänä pysähdyspaikkana pyhiinvaeltajille.

Kaupungissa olikin paljon pyhiinvaeltajia, jotka seurailivat kampasimpukkareittiä tärkeille pyhiinvaelluskohteille sekä pyhiinvaeltajien toimistoon hakemaan leiman vierailusta ja kävellystä matkasta.

Kirkko on avoinna vierailijoille klo 10-14 ja 16-19 tiistaista lauantaihin. Sunnuntaina paikka on avoinna klo 10-14 tiistai-iltapäivä ilmainen.

Jos ei ole hankkinut yhteislippua maksaa yksittäinen lippu kirkkoon 2 €.

Santa María la Real de Las Huelgasin nunnaluostari sijaitsee hieman kaupungin muiden nähtävyyksien ulkopuolella. Jos sinne ei jaksa kävellä, pääsee sinne myös bussilla 7.

Luostari oli aikoinaan hyvin autoniminen ja merkittävä paikka, jonne Espanjan kuninkaat ja kuningattaret vetäytyivät lepäämään.

Siellä kruunattiin ja pidettiin monia tärkeitä kuninkaallisia seremonioita.

Luostari on myös yhdeksän kuninkaan ja kuningattaren lopullinen lepopaikka.

Luostarissa on museo, jossa on nähtävissä kuninkaallisia vaatteita sekä keskiaikaisia kankaita. Keskiaikaisten kankaiden museossa esillä olevat esineet ovat peräisin pääasiassa luostariin haudattujen 1200-, 1300- ja 1400-luvun kuninkaiden ja pikkulasten hautajaishousuista.

Tutustuaksesi luostarin sisätiloihin täytyy pulittaa 6 € sisäänpääsymaksu. Luostari on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-14 ja siestan jälkeen uudestaan klo 16-18.30. Viikonloppuisin luostari on avoinna klo 10.30-15.

Toinen mielenkiintoinen luostari Cartuja de Miraflores sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Burgosista itään. Kaunis historiallinen paikka on edelleen munkkien käytössä. Paikan alttarin kultaukset on tehty Amerikan mantereen ensimmäisillä kulta-annoksilla. Luostarissa on myös Juan II: n ja Portugalin Isabelin haudat kauniit alabasterista tehdyt haudat.

Burgoksen linna – Castillo de Burgos seisoo ylväänä San Miguelin kukkulalla.

Se rakennettiin aikoinaan puolustuslinnaksi, mutta on toiminut palatsina ja vankilana ja nyt turistinähtävyytenä.

Linnan historiasta on ladattavissa audioguide omaan puhelimeesi.

Linnaan pääsee tutustumaan kesäaikaan päivisin klo 10-18.30. Linnan alueelle on vapaa pääsy, joskin kukkulan laella olevalle linnalle joutuu jokusen rappusen ja mäen kiipeämään. Linna tunnetaan myös siitä, että sen alla on suuri kaivettujen tunneleiden verkko sekä historiallinen kaivo. Linnalta on hyvä näköala alas kaupunkiin ja Burgoksen katedraalille.

Vaikka itse Atapuercan kaivausalueelle ei mene, kannattaa vierailla Evoluutio museossa – Museo de la Evolucion Humanassa, joka on tiiviissä yhteydessä kauempana oleviin Atapuercan arkeologisiin kaivauksiin.

Museossa on nähtävissä ihmisen kehityskulku aina esihistoriasta lähtien sekä se, miten Atapuercan varhaiset ihmiset elivät.

Museon aukiolopäivät vaihtelevat, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen museon sivuilta. Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Malatosin ja Kastilian siltojen välissä on ihastuttava Parque de La Isla, joka on varsinainen viherkeidas kaupungissa.

Puisto on melkoisen iso ja se kätkee sisäänsä pienen lammen vesiputouksella sekä useita arkeologisia aarteita, joita on

sijoiteltu puistoon yleisön ihailtavaksi. Puistossa näyttikin olevan paljon paikallisia kuluttamassa aikaa ja siestaa sekä ulkoiluttamassa koiria.

Casa del Cordón kulttuuritalo on saanut nimensä pääovea ympäröivästä fransiskaanisesta köydestä, joka on taidokkaasti tehty solmuineen yhdestä kokonaisesta kivestä.

Rakennuksen pohjakerroksessa on nykyisin pankin konttori ja yläkerrassa on kulttuuritiloja.

Kaunis rakennus pitää sisällään mielenkiintoisen historian monen kuninkaan yöpymiskohteena sekä monien tärkeiden poliittisten ja sosiaalisten tapahtumien paikkana. Sen pääjulkisivulla on kirjoitus, joka toivottaa Kristoffer Kolumbuksen tervetulleeksi hänen palattuaan toiselta Amerikan matkalta. Rakennuksessa voi vierailla ilmaiseksi tiistaista lauantaihin klo 11.30-14 ja 17.30-20.30.

Arco de Santa María kaupungin portti on kaupungin tärkeä kansallinen muistomerkki ja upea arkkitehtuurinen monumentti.

Sen upea riemukaarimainen portti johdattaa kulkijan Vanhaan kaupunkiin.

Portin sisällä on pieniä museotiloja ja vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerrassa, jonne pääsee kierreportaita pitkin, sijaitsee pienessä huoneessa Apteekkimuseo.

Apteekkipurkkikokoelma on peräisin kadonneesta San Juanin sairaalasta, jonka apteekki oli yksi Espanjan tärkeimmistä. Paikan näyttelytilat ovat avoinna tiistaita lauantaihin klo 11-14 ja 17-21 sunnuntaina paikka on avoinna vain aamupäivän ajan. Näyttelyihin on vapaa pääsy.

Museo del Libro Fadrique de Basilea kirjamuseo kertoo kirjapainon ja kirjojen historiasta sekä yhdestä Euroopan tärkeimmästä kirjapainosta 1400-luvulla.

Fadrique de Basilea harjoitti kirjanpainajan ammattia Burgosissa 30 vuoden ajan jättäen jälkeensä historiaan.

La Celestinan ensimmäistä painosta muistetaan Plaza de Santa Marían portaikon rakennuksessa olevalla kivilaatalla, jossa Fadriquen painokone sijaitsi.

Burgosin lähes kaikki museot ovat maanantaisin suljettuja, mutta tämäpä onkin auki maanantaista lauantaihin klo 10-14 ja 17-20. Sunnuntaisin museo sen sijaan on suljettu.

Museo de Burgos, Burgosin museo sijaitsee kolmessa 1500-luvun palatsissa. La Casa de Mirandassa on esillä esihistorian ja arkeologian osastot, kun taas Casa de Íñigo Angulo on omistettu taideosastolle. Museoon kuuluu myös Casa Melgosa, joka on tarkoitettu tuleviin laajennuksiin. Museo kokoaa yhteen erilaisia ​​materiaaleja ja esineitä, jotka kertovat alueen historiallisesta ja kulttuurisesta kehityksestä. Museoon on erittäin edullinen sisäänpääsymaksu vain 1 €. Museo on avoinna samoina aikoina, kuten muutkin Burgosin museot.

Lähellä museota sijaitsee La iglesia de Santa Águeda kirkko. Tämä vaatimaton kirkko jää kaupungin muiden kirkkojen varjoon.

Burgos on melko pieni kaupunki, jossa sai rauhassa vaellella. Tässä kaupungissa ei tarvinnut olkansa yli vilkuilla.

Alueen nähtävyydet kiertää helposti jalkaisin paria kauempana olevaa kohdetta lukuun ottamatta, jonne sitten pääseekin bussilla kätevästi. Lippu kaupunkialueella maksoi 0,85 €.

Jos jossakin paikassa on pakko kehua pihviä, niin täällä. Saimme kerrassaan herkulliset härkäpihvit. Ei ihme, sillä Burgos on kuuluisa hyvistä pihveistään ja häränlihasta.

Seuraavana iltapäivänä jatkoimme junalla matkaa Bilbaoon.

Matka Burgos Rosa de Lima juna-asemalta Bilbaon Abando asemalle kesti reilun kaksi ja puoli tuntia Alvia suurnopeusjunalla.

Juna oli kaksiosainen.  Alkupään San Sebastianiin menevät junavaunut erotettiin junasta Miranda de Enro asemalla ja loput Bilbaoon menevät vaunut jatkoivat puolen tunnin operaation jälkeen matkaa.

Vaikka matka taittui  mukavasti, niin uhkaavasti mustemmaksi muuttuva taivas ei enteillyt hyvää ilmaa Bilbaoon.

Pohjois-Saksassa junalla osa 6: Schwerin ja Rostock

Schwerin

Matkustimme Schweriniin Lyypekistä junalla. Matkanteko kesti 1 h 12 min eli juuri sopivan lyhyt junamatka. Aamujunassa tämä suunta ei onneksi ollut kovin ruuhkainen, joten laukkujenkin kanssa oli helppo liikkua ja paikatkin löytyivät näppärästi läheltä ovea.

Schwerinin pääasema sijaitsee aivan keskustassa.

Juna-aseman edestä lähtee myös paikallisbussit ja ratikat, jos vaikka mielii tutkailla kaupunkia  ja sen ympäristöä.

Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, joten tässä kaupungissa kengänpohjat eivät kuluneet turhasta kävelemisestä. Lisäksi meidän visiitti kaupunkiin oli tosi lyhyt ja tiukasti aikataulutettu, sillä iltapäivästä piti vielä ehtiä kyläilemään Wismariin.

Schwerinin on pikkukaupunki, jonka ehdottomasti tärkein nähtävyys on upea linna. Jos aikoo vierailla pelkästään linnassa kannattaa Schwerinissä jäädä junasta jo Schwerin Mitte -asemalla, joka on lähinnä Schwerinin linnaa. Pääasemalta linnalle matkaa kertyy alle kilometri. Ratikalla pääsee kätevästi ihan linnan eteen.

Pikkukaupunkiin on mahdollista tutustua opastetuilla kävelykierroksilla.

Kierrokset tehdään päivittäin klo 11 ja ne kestävät 1½ h. Opastuskierroksen hinta on 5,50 € aikuinen ja 3,50 € lapsi.

Erikoisuutena on iltakierros kaupungilla Schwerin yövartijan kanssa. Auringon laskettua Schwerinin yövartija aloittaa öisen kierroksen kaupungin historialliseen keskustaan.

Kierrokset toteutetaan touko-syyskuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20.30. Loka-huhtikuussa kierrokset pidetään vain perjantaisin klo 18. Kierros kestää 1½ h ja sen hinta on 8 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Perinteinen punainen Hop on Hop off bussi on myös varteenotettava vaihtoehto tehdä tutustuminen kaupungin eri nähtävyyksille. Kiertoajelujen aikataulu vaihtelee vuodenajan mukaan, joten kannattaa tarkistaa tarkemmat aikataulut etukäteen. Kiertoajelun hinta on 11,50 € aikuinen ja 5 € lapsi. Turistikierroksienlippuja voi ostaa kaupungin turisti-infosta.

Järvellä tehdään myös veneretkiä, joista käsin voi ihailla kaupunkia ja sen ympäristöä sekä tietysti saarella olevaa linnaa.

Nyt lokakuun alussa kaupunki näytti kovin hiljaiselta ja ihmisiä olikin liikkeellä pääasiassa vain linnan alueella. Ehkäpä kesällä ja kauniilla säällä myös kaupungilla on vilskettä.

Pyörillä kulkeva kaupunkijuna tarjoaa myös kiertoajeluja Schwerinin kaupungissa hintaan 12 €.  Kiertoajelut alkavat torilta klo 11, 12.30, 14, 15.30 ja 17. Itsenäiseen liikkumiseen Schwerinin alueella kannattaa hankkia 5,70 € aikuinen ja 3,40 € lapsi hintainen päivälippu, jolla voi hyödyntää kaupungin linja-auto- ja raitiovaunuverkkoa. Myös yksittäislippuja, perhelippuja ja lyhyenmatkan lippuja on tarjolla. Pyöristä ja lemmikeistä täytyy maksaa lisämaksu.

Syy, miksi tähän Rostockin ja Hampurin väliseen pikkukaupunkiin tultiin, oli tuo upea 1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna Schweriner Schloss, joka heti keskustaan tultaessa vangitsee jokaisen kaupunkiin saapuvan huomion.

Schweriner See järvessä olevalla pienellä Schlossinsel saarella sijaitseva linna on kuin karkki. Aurinkoisella säällä sen kauneus olisi varmaankin häikäissyt, mutta kaunis se oli pienessä tihkusäässäkin.

Linna on maailmanperintökohde ja sitä kutsutaan lempinimellä ”Pohjoinen Neuschwanstein”. Ei ihme, sillä kyllähän linna on upea, oikea prinsessalinna.

Linna on kesäkuukausina avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsy linnaan maksaa 8,50 € aikuiselta ja lapset pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Linnakierrokselle on saatavilla englanninkielisiä opastettuja kierroksia sekä audioguideja, joiden hinta oli 2 €. Linnan sisätiloissa olikin paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Upeita saleja ja hienoja yksittäisiä esineitä sekä taidetta.

Pieni linnankappeli, joka sijaitsee linnasaaren pohjoispuolella, täytyy myös ehdottomasti käydä katsomassa. Kappelin katolla oleva kultainen tähti lupaa jo paljon. Sisätilat paljastavat pienen kappelin todellisen kauneuden.

Vuosisatojen ajan linna on ollut Mecklenburgin ja myöhemmin Mecklenburg-Schwerinin herttuoiden ja suurherttuoiden koti.

Nykyään linnassa sijaitsee Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion parlamentti, miksi vain osaan linnasta pääsee tutustumaan.

Linnan puutarhassakin riitti ihailemista.

Lukuisat lammet ja pienet järvet sekä monet upeat veistokset loivat viihtyisän ja nautinnollisen kokemuksen.

Linnan puutarhaan ja linnan ympäristöön pääsee tutustumaan maksutta. Barokkityylinen puutarha on varsin kaunis ja siellä on ihana kuljeskella.

Linnaan liitetään myös Pikku Peter – Petermännchen, jonka syntytarinasta on monta versiota, ilmeisesti yli 500 tarinaa.

Schwerinin linna voidaan todennäköisesti nimittää ”legendaarisimmaksi” paikaksi Saksassa.

Yhden tarinan mukaan legendaarinen viehättävä, joskin hiukan synkkämielinen ja pahanhajuinen mutta hyväntahtoinen pikkumies asuu Schwerin-palatsin valtavissa kellariholveissa.

Pikku Pietari on tarinan mukaan varustettu lyhdyllä, miekalla ja avaimilla. Hänen kerrotaan herättäneen vartiossa olevia hyviä sotilaita, kun he nukahtivat yövartioinnin aikana ja näin esti heidän rankaisemisensa. Pikku-ukon kerrotaan myös vaihtaneen vaatteidensa väriä meneillä olevien tapahtumien mukaan. Useimmiten hän oli pukeutunut harmaaseen.

Vain lyhyen kävelymatkan päässä Schwerinin linnasta on aukio, jossa on useita vaikuttavia rakennuksia.

Linnan lähellä sijaitsee Mecklenburgisches Staatstheater, jossa voi nauttia näytelmistä, ooppera- ja musikaaliesityksistä sekä balettiesityksistä ympäri vuoden.

Teatteria vastapäätä on valtionmuseon kaksi rakennusta, joissa on esillä eri aikakausien maalaustaidetta. Museo oli avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Pääsymaksu museoon vaihtelee 5,50-7,50 € riippuen siitä vieraileeko vain pysyvässä näyttelyssä vai käykö sen lisäksi vielä vaihtuvassa näyttelyssä.

Tottakai seuraavan päivän aamuna, juuri ennen matkaa Rostociin aurinko paistoi ja ilma oli kirkas. Emme enää kuitenkaan ehtineet linnalle ottamaan aurinkoisia kuvia linnasta, sillä meillä oli suunniteltu katedraalikäynti ennen lähtöä Rostociin.

Katedraali on kaupungin korkein rakennus.

Keskiaikana katedraali oli tunnettu pyhiinvaelluspaikka kaikkialla Euroopassa.

Perimätiedon mukaan ristiretkien tuliaisina kirkkoon tuotiin pyhäinjäännöksenä Jeesuksen verta, mikä tekikin kirkosta niin merkittävän.

Sisältä ei kirkko kummoinen ollut, mutta legenda pyhäinjäännöksestä tekee siitä edelleen mielenkiintoisen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan klo 10-17 välisenä aikana muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin kirkko aukeaa yleisölle vasta klo 12. Kirkon urkujen sointia on mahdollista kuulla kesämaanantaisin klo 14.30. Mikäli haluaa kiivetä kirkon torniin on edessä 220 askelmaa.  Schwerinissä on myös toinen kiinnostava kirkko Schelfkirche eli Pyhän Nikolauksen kirkko.

Schwerinin rautatieasemalla on Mecklenburgin rautatie- ja tekniikkamuseo, jossa on nähtävillä erilaista junakalustosta, raitiovaunuja ja muita höyrykoneita. Harmillisesti museo on avoinna vain kuukauden viimeisenä lauantaina (paitsi joulukuussa) sekä joinakin erikoistapahtuma-ajankohtina. Emme siis päässeet tuonne vaikka kovasti juuri tuo olisi meitä  kiinnostanut.

Toinen hauska tutustumiskohde olisi ollut Flipperimuseo tai oikeammin, ehkä museopelihalli, joissa osaa flippereitä saa myös pelata. Paikka on harmillisesti avoinna ainoastaan viikonloppuisin, joten jäi tuokin hauskuus nyt kokematta.

Ihan ok, mutta ei kovin erikoinen käyntikohde on Schwerinin palokuntamuseo – Feuerwehrmuseum Schwerin.

Museo on täynnä vanhoja hätäajoneuvoja eri vuosisadoilta. Hevosten kaasunaamarit olivat aika ”huiseja”.

Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 € aikuisilta ja yli 6-vuotiailta lapsilta 3 €.

Vaikka alun perin ainoa kiinnostuksemme kohde Schweriissä oli linna, osoittautui kaupunki melkoisen moni-ilmeiseksi näinkin pikaisella käynnillä.

Jos aikataulu tämän kaupungin osalta ei olisi ollut niin kiireinen, olisi sieltä voinut löytää vaikka mitä.

Lisäksi Schwerin ympäristössä on mainioita järvialueita, jotka yhdistyvät toisiinsa. Paikka onkin suosittu patikointi- ja pyöräilykohde.

Jos on autolla liikkeellä, niin vain lyhyen ajomatkan päässä Schwerinistä itään on Güstrowin palatsi – Schloss Güstrow, joka on yksi Saksan tärkeimmistä renessanssipalatseista. Toinen lähellä oleva hieno kohde on Schloss Ludwigslust eli Ludwigslustin palatsi, joka sijaitsee noin 38 kilometriä Schwerinistä etelään. Tämä alun perin prinssi Ludwigin metsästysmajana toiminut paikka olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta nyt autottomana ne jäivät meiltä kiertämättä.

 

Rostock

Viimeinen etappi edessä tällä tourneella ja suuntana Rostock. Junamatka Schwerinistä Rostociin kestää noin tunnin riippuen taas, millä junalla matkan tekee. IC juna kulkee matkan vain 10 minuuttia nopeammin kuin RE juna, mutta lippujen hinnassa onkin sitten eroa. Kun suuntana oli isompi kaupunki oli junassa taas paljon työpaikkalaisia ja koululaisia. Juna olikin melkein täynnä.

Rostock on myös vanha Hansakaupunki.

Vaikka itse kaupunki kärsikin pahoin Toisen maailmansodan aikana, niin useita mielenkiintoisia historiallisia nähtävyyksiä on säästynyt ja useita on korjattu sekä entisöity taidokkaasti.

Kaupunki vaikutti kivan oloiselta ja hyvin rauhalliselta sekä turvalliselta paikalta. Onneksi saimme nauttia aurinkoisesta päivästä edes osittain.

Paras tapa liikkua kaupungilla on kulkea jalan tai napata raitiovaunu.

Myös lautoilla pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Kuten Hampurissakin kannattaa lautoilla kulkea kanaalissa.

Lisäksi on mahdollista vuokrata kaupunkipyöriä sekä potkulautoja.

Jos käyttää julkisia kulkuneuvoja niin kertalippu Rostockin kaupungissa aikuiselta maksaa 2,30 €. Jos matkustaa kauemmaksi, tulee tietää mille vyöhykkeelle matka suuntautuu ja valita lippu sen mukaan. Saatavilla on myös neljän matkan lippuja ja päivälippuja ja perhelippuja. Kannattaakin selvittää eri lippuvaihtoehdot, joita on muuten melkoisesti.

Rostockiin on myös saatavana RostockCARD, jolla voi kulkea ilmaiseksi julkisissa liikennevälineissä ja samalla hyödyntää kortin monet edut sisäänpääsymaksuissa, ostoksissa ja ruokailuissa joko pelkästään Rostockissa tai sitten yhdistelmäkortilla myös Warnemündessa.

Yhden päivän kortti maksaa 12 € tai 18 € riippuen kombinaatiosta.

Saatavana on myös RostockCARDsmart, jota ei voi hyödyntää liikkumiseen kaupungissa, mutta jonka muut edut ovat hyödynnettävissä vierailun aikana.

Hinta tälle kortille on 8 €/24 h. Ei ollenkaan huonompi vaihtoehto.

Kaupungin turisti-info sijaitsee torin laidassa suihkulähdettä vastapäätä.

Turisti-infosta voi vuokrata audio-opasteisen kaupunkikierroksen, jonka hinta on 7 €/ laite. Lainan pantti on kylläkin aika kova, peräti 50 €.

Rostockissa on myös tarjolla paljon erilaisia opastettuja ja järjestettyjä kaupunkikierroksia.

Unohtaa ei kannata perinteistä Hop on Hop off kiertoajelua, jonka hinta on 12 €/ hlö. Sunnuntaisin on mahdollisuus osallistua myös satamakierrokselle, josta pulitetaan 15 €.

Marienkirche on Rostockin suurin kirkko.

Kirkon 5700 – pilliset urut ovat kuuluisat ja kirkossa onkin perjantaisin klo 18.00 puolen tunnin mittainen urkukonsertti.

Urkuihin pääsee tutustumaan pikaisesti keskipäivän rukouksen aikana noin klo 11.55. Klo 12.30 ma, ti, to ja la järjestetään kirkossa 2 €/ osallistuja hintaisia opastettuja kierroksia. Kirkko on avoinna vierailijoille arkipäivisin klo 10-17, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaina 11- 12.30. Pääsymaksu kirkkoon on 2 €.

Lisäksi kirkon torniin ja katolle on mahdollista päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 11 järjestettävällä 3 € maksavalla opastuskierroksella.

Tämän keskiaikaisen kirkon sisältä löytyy mielenkiintoisena erikoisuutena 1400-luvulla rakennettu astronominen kello, alttari, pronssinen kastekirjasin ja upea saarnatuoli.

Kirkon kulman takana on pieni piilotettu ”Marientreff” -kahvila. Kahvilaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 11.30–17.30.

Toinen merkittävä kirkko Rostockissa on Petrikirche eli Patrikin kirkko.

Sen kirkontornin korkeus on 117 metriä ja se oli satojen vuosien ajan kätevä maa- ja suunnistusmerkki merimiehille ja kalastajille.

Kirkontorniin pääsee joko hissillä tai kiipeämällä 196 askelmaa ylös.

Kirkko on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun klo 10-18. Sisäänpääsy kirkkoon on ilmainen, mutta kirkon torniin meneminen maksaa 4 € aikuiselta ja yhden euron lapselta.

Rostockissa on lisäksi pari muutakin näyttävää kirkkorakennusta. Nikolaikirche eli Nikolain kirkko on yksi Itämeren alueen vanhimmista jäljellä olevista salikirkoista. Nykyisin kirkko on tapahtumien ja kulttuurin käytössä.

Neuer Markt on kaupungin viehättävä vanha keskus- ja torialue.

Torilla on viikoittaiset markkinat ma-ti ja to-pe klo 8-17 ja lauantaisin klo 8-13.

Rostocker Rathaus eli Raatihuone sijaitsee aukion laidalla.

Kaupungintalo on mielenkiintoisen näköinen, sillä siinä yhdistyy useita rakennustyylejä.

Kaupungintalon kaksoissisäänkäynnin pylväiden juuressa luikertelee pronssinen käärme.

Tarun mukaan käärme pitää salaisuuden alkuperässään.

Melkoisen hämmentävä se onkin, varsinkin kun käärmettä yleensä pidetään pahuuden olentona.

Nykyisin käärme on tulkittu nahkaa luovana uudistumisen ja viisauden eläimenä sekä suojelua tuovana otuksena. On myös kiistelty siitä, onko alkuperäinen käärme ollutkin ankerias. Niin tai näin, nykyisin käärmeellä on nimikin –  Johannes. Kaupungintalon käärme yhdistää kaksi legendaa ja siksi sillä onkin käärmeen pää ja ankeriaan häntä. Pronssikäärmeen rahoittajaa symboloi sen roomalaisin numeroin V = viisi oleva kieli. Käärmeen pään silittämisen pitäisi tuoda onnea, siksi uskaltauduinkin koskemaan siihen, vaikka kaikenlaisia käärmeitä inhoankin.

Rostockin ranta eli Stadthafenin ranta-alueella oli kiva käyskennellä ja ihailla joessa kelluvia veneitä ja laivoja sekä upeita vanhoja rakennuksia.

Onkin helppoa ajatella, että 1800-luvun lopulla Rostockilla oli alueen suurin kauppalaivasto.

Rannasta on mahdollisuus lähteä erilaisille veneretkille ja tutustua Rostockiin vesiltä käsin. Risteilyjä tehdään myös useisiin alueen lähipaikkoihin. Tietoa niistä löytyy täältä.

Rostockissa on myös nähtävissä Stasi-Knast Rostock vankila, joka toimii nykyisin museona.

Paikassa voi tutustua Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin toimintaan.

Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja siellä mahdollista osallistua opastettuihin kierroksiin.

Onkohan niin, että kaupunki ei ole paikasta kovin ylpeä, koska sitä ei mainosteta missään, eikä siitä oikein löydy mitään tietoa mistään. Paikka kuitenkin löytyy Hermannstraße 34B.

Stadtmauer eli kaupungin muurit, olivat Rostockin tärkein puolustusmuoto vuosisatojen ajan.

Nyt muuria on jäljellä hieman yli kilometrin pituinen pätkä.

Myös kaupungin muurin kahdestakymmenestä tornista on enää jäljellä neljä.

Kröpelinerin torni toimii kunnan kokoustilana ja museona, jossa on nähtävillä näyttely kaupungin linnoituksesta.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10–18. Sisäänpääsy näyttelyyn on 3 € aikuiselta ja lapselta 2 €.

Rostockista kerrotaan monia tarinoita ja kivinen portti kätkee sisäänsä yhden legendan.

Sen figuurin uskotaan olevan varoittava kuva 1300-luvun alussa kaupungin saarron aikana kaupungin puolustuksen pettäneestä miehestä, joka kidutettiin sittemmin hengiltä antamalla hänelle ainoastaan pieni pala pyöreää leipää.

Kaupungin legendoihin kuuluu myös Tycho Brahe, joka tarun mukaan menetti nenänpäänsä kasintaistelussa opiskelijatoverinsa kanssa. Kiista koski matemaattista paremmuutta opinnoissa. Myöhemmin Tyco loi Tychonic järjestelmän ja osoitti siten paremmuutensa matemaatikkona. Nenän hän joutui kuitenkin korvaamaan kultaa ja hopeaa sisältävällä tekonenänpäällä.

Fünfgiebelhausin eteen kannattaa pysähtyä touko-lokakuussa lauantaisin keskipäivällä, koska silloin voi kuulla 30 minuuttia kestävän 32 kellon soittoesityksen. Joulutoriaikaan kellot soivat torstai iltaisin. Paikalla ei oikeastaan ole mitään näkemistä, jollei lasketa talon seinässä olevaa kellomuodostelmaa.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Laivanrakennus- ja merimuseo pitää sisällään paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Museo valottaa laivanrakennusta ja merenkulkua, jossa Rostockilla on ollut merkittävä asema eri aikakausina.

Etenkin DDR: n aikana Rostock oli Itä-Saksan tärkein merikonttien rahtisatama. Museo myös visioi laiva- ja laivanrakennusteollisuuden tulevaisuudesta. Museo on auki ti-su klo 11-18. Sisäänpääsyhinta oli 5 € aikuiset ja 2,50 €  lapset. Osallistuminen opastetulle kierrokselle maksaa 2 € hlö.

Rostockin lähes kuusisataa vuotta vanha yliopisto on yksi maailman vanhimmista yliopistoista.

Sen keskustassa oleva vanha kaunis kampus on todellakin kuvauksen arvoinen.

Pyhän Ristin goottilaisessa luostarissa sijaitsee Rostockin Kulttuurihistoriallinen museo. Museossa on paljon nähtävyyksiä eri aikakausilta sekä eri aihepiireistä. Paikka on tyypillinen museo, mutta ihan ok sellainen. Se on avoinna ti-su klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Rostockin lähellä on Bad Doberanin kaupunki, josta voi hypätä museojunaan, joka ajaa kapearaiteista museoreittiä aina Kühlungsborniin saakka. Tämä Molli rata, eli kapearaiteinen höyrykäyttöinen raiderata on reilun 15 kilometrin pituinen. Heiligendammin ja Kühlungsbornin välillä rata kulkee yhdensuuntaisesti Itämeren rannan kanssa ja siitä onkin kuulemma mainiot näköalat merelle. Lippuja voi ostaa valmiiksi verkosta. Yhdensuuntainen lippu maksaa 10 €/ hlö ja menopaluu 18 €. Aikataulut eivät tällä kertaa sopineet meille, koska tähän retkeen olisi kulunut aivan liikaa aikaa.

Rostockista on kehkeytynyt myös suosittu lomailukaupunki.

Suosiota ei yksin selitä Warnemünde, joka houkuttelee lomailijoita, vaan myös se, että Rostoc tarjoaa perheille erilaisia elämäksyiä ja tekemistä.

Rostock Zoo, kaupungin eläintarha on varmasti paikka, jossa viihtyy koko perhe. Se onkin Saksan Itämeren rannikon isoin eläintarha, jossa on laaja eläinlajisto. Perinteisen eläintarhan lisäksi nähtävillä on mielenkiintoinen antropologinen näyttely. Eläintarha on auki klo 9-18. Koko päivän lippu eläintarhaan maksaa 17,50 € aikuiselta ja 10 € lapselta. Erikseen voi ostaa myös iltalippuja.

Botnic Gardenin on varmaankin kiva käyntikohde, mutta lähes kaikissa vierailemissamme kaupungeissa oli eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha, joten nämä skippasimme nyt kuten edellisissäkin kaupungeissa.

Rostockin keskustasta Warnemündeen, joka  on siis Rostocin yksi kaupunginosa, on hieman yli kymmenen kilometrin matka.

Matka taittuu nopeasti S-Bahn- tai tavallisilla junilla noin 20 minuutissa.

Junia sinne menee 15 minuutin välein ja Rostocin kaupunkilippu käy paikallisjuniin. Olimme liikenteessä aikaisessa aamussa, joten kovin montaa muuta matkaaja ei ollut junassa kuin me. Sen sijaan takaisin päin juna olikin sitten kansoitettu.

Warnemündessa on iso loistoristeilijäsatama ja laiturissa olikin juuri satamaan saapunut AIDAn risteilylaiva, jonka matkustajat purkautuivat pikku paikan nähtävyyksille. Voi siis todeta, että risteilytkin ovat pikkuhiljaa palaamassa matkustusmaailmaan koronakurimuksen jälkeen.

Warnemünden satamasta alkaa Alter Stromin kävelykatu, jota reunustavat viehättävät kauniisti entisöidyt vanhat kalastajien talot.

Nykyään ne ovat kaikki kauppoja tai ravintoloita.

Joella oli parkissa huviveneitä, retkiristeilyaluksia, kalastajien isompia veneitä ja pikku purkkeja sekä kelluvia ravintolaveneitä. Kauempana aallonmurtajan päässä on iso huvivenesatama.

Herkulliset tuoksut leijuvatkin puolen päivän jälkeen ilmassa, kun kelluvissa veneissä valmisteltiin joko pöytään tarjottavia tai mukaan otettavia kalaherkkuja.

Kävelykadun jatkeena on yli puolen kilometrin pituinen satama-aallonmurtaja, joka näytti olevan suosittu ulkoilureitti ja ajanviettopaikka.

Warnemünde joen suistoalueella on 15 kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta palveluineen.

Paikka vaikuttikin varsin houkuttelevalta rantatuoleineen ja palmuineen sekä ulkoilmabaareineen ja erilaisine vesiaktiviteetteineen.

Alueella on myös kaunis vanha majakka Leuchtturm Warnemünde, joka on paikan ehdoton nähtävyys ihanien maisemien lisäksi.

Majakkaan pääsee kapuamaan päivittäin kesäkuukausina klo 10-19 välillä. Aikuisten lipun hinta on 2 € ja lasten 1 €. Perhelippu maksaa 4 €.

Talviaikaan majakka on suljettu vierailijoilta. Eli näin lokakuussa sitä pääsi ihailemaan vain ulkoapäin.

Aallonmurtajien kärjessä on myös muutama muu uudempi majakka, jotka jäivät tällä kertaa tämän komistuksen varjoon.

Lisäksi majakan vieressä on Teepott rakennus sekä useita erilaisia kauppoja.

Jos kävelee majakalta hieman eteenpäin, ranta muuttuu 20-luvun vaihteen huviloiden alueeksi. Kauniissa huviloissa riittikin ihailtavaa ja katsottavaa.

Warnemündesta onkin kehkeytynyt varsinainen Itämeren rantakohde tai paremmin ilmaistuna lomakeskus, joka on erityisesti oman maan kansalaisten suosiossa.

Paikka tarjoaa jokaiselle jotakin.

On erilaisia aktiviteettja, huvituksia sekä merellisiä risteilyitä monenlaisilla laivoilla ja paateilla. Ja tietysti ihana valkoinen hiekkaranta. Warnemündessa on huomioitu myös perheen pienimmät, joille löytyy omat aktiviteettinsa.

Alueella on lisäksi ihania pikku putiikkeja, houkuttelevia kahviloita ja ravintoloita.

Vakavasti kannattaa ottaa lokkien ehdoton ruokintakielto alueella.

Rikkomuksesta voi rapsahtaa jopa 5000 € sakko.

Toden totta sakkouhka on selvästikin toiminut, sillä kirjuvia, ruokaa kärttääviä ja pommikoneen lailla syöksyviä lokkeja ei alueella ollutkaan. Yksittäiset lokit kököttivät siellä täällä tyytyväisen oloisena itsepyydystämästään kalaherkusta.

Warnemünde oli oikein mukava paikka vierailla.

Ei rantakeliaikaan vierailuajaksi riitti hyvin puoli päivää.

Voi vain kuvitella millainen vilinä paikassa on aurinkoisina kesäpäivinä.

Jos Rostocissa vieraillee kannattaa ehdottomasti varata aikaa vierailuun Warnemündessa. Paikka on suosittu myös talviaikaan.

Warnemündeen olikin kiva lopettaa reilu kaksiviikkoinen tournee, palata hotelille, pakata laukut ja suunnata nokka kohti kotia ja siellä odottavaa ruska-aikaa.

 

Kohti kotia

Rostockista otimme junan Berliiniin. Junamatka kestää reilun 2 h pikajunalla. Junia kulkee tiheään Rostocin ja Berliinin väliä. Matkustimme junalla suoraa Berliinin lentoasemalle, josta lensimme kotiin Helsinkiin. Korna-ajan matkailu osoittautui odotettua rennommaksi ja helpommaksi, kuin olin sen itse etukäteen ajatellut. Tiukoista terveysturvallisuustoimista huolimatta koko Saksassa matkailun ajan tuntui siltä, että koronaa ei olekaan tai ainakaan se ei hankaloittanut matkantekoa.

Saksassa käytössä oleva, ladattava Luca app, jolla pystyi antamaan kätevästi henkilötiedot mennessään ravintoloihin, hotelliin, junaan, museoihin jne… toimi mainiosti ja sen käyttö oli helppoa. Turvalliselta tuntui myös se, että rokotustodistus piti näyttää lähes joka paikkaan minne meni sisälle. Iloisia paikallisia, keski-ikäisiä saksalaisia turisteja oli paljon liikenteessä.

Suomeen tultaessa kaikilla oli kiltisti maskit päällä, mutta yllätykseksi kukaan ei kysynyt koronarokotus- todistusta.

APUVA! Kuka vaan siis olisi voinut matkustaa koneessa ja tulla Suomeen, mistä tahansa.

Hieno kokemus, hyvä matka kaikkineen  ja turvallinen matkustuskokemus antoi uskon siihen, että viimeistään keväällä ollaan taas raiteilla. Oli koronaa tai ei.

Pohjois-Saksassa junalla osa 5: Hampuri ja Lyypekki

Hampuri

Hampuri on suuri ja laajalle levittäytynyt miljoonakaupunki. Se onkin väkiluvultaan Saksan toiseksi suurin kaupunki. Hampuri on Hansakaupunki ja kaupungin satama on edelleenkin yksi Euroopan suurimmista. Hampuria pidetään myös yhtenä merkittävänä liike-elämän ja kulttuuritarjonnan keskuksena.

Hampuriin saavuimme Bremenistä. Junamatka kestää noin 1 h riippuen millä junalla matkan tekee. Tämä väli on myös yksi niistä junaväleistä, jossa ei oikeastaa matka-ajan suhteen ole väliä  millä junalla matkustaa. Hinnassa toki sitten onkin jo eroa yksittäisellä lipulla. Pääsääntöisesti myös lähijunat ovat oikein siistejä ja mukavia matkustaa. Toki niissä on ruuhka-aikoina aivan täyttä ja silloin laukkujen kanssa on kurja liikkua, varsinkin, kun niihin ei voi varta paikkalippuja.

Hampurin juna-asema on iso ja kun miljoonakaupungista on kyse, niin sen liepeillä haahuilee kaikenlaista kulkijaa.

Tavaroista kannattaakin pitää huoli. Erityisesti ilta-aikaan meno näytti melko villiltä.

Poliiseja oli kuitenkin turvallisen oloisesti parkissa lähes joka kadunkulmassa. Liekö syynä ollut Saksan liittokanslerivaalit vai normi käytäntö?

Hampurissa täytyy turvautua julkisiin kulkuvälineisiin, sillä matkat kaupunginosien välillä voivat olla pitkiä. Hampurin julkinen liikenneverkosto on kattava ja sitä on helppo käyttää. S-Bahn junan ja U-Bahn metron lisäksi kaupungissa on hyvä bussiverkosto. Hampurin metrossa Hamburger Hochbahnissa on neljä linjaa. U- ja S-banin linjat kohtaavat päärautatieasemalla, josta lähtee S-junia etäämmälle.

Itsellämme oli Intercity hotellin hintaan kuuluva julkisenliikenteen lippu, jolla oli erityisen kätevä liikkua, ja kyllä me liikuttiinkin.

Kannattava hankinta julkisiin liikennevälineisiin on päivälippu tai hieman edullisempi lyhyempi päivälippu, jota voi käyttää vasta aamu yhdeksän jälkeen. Yhdensuuntainen kertalippu maksaa 1,70 -3,30 € riippuen matkan pituudesta. Lippuja ja niiden hintoja kannattaa vertailla, koska Saksassa on usein tarjolla erilaisia ryhmälippuja ja viikonloppulippuja. Lipun voi ostaa pysäkeillä ja asemilla olevista automaateista tai asemien lippuluukuilta. Bussissa lipun voi ostaa kuljettajalta, kunhan on sopivan kokoinen raha mukana.

Hampurissa on paljon kaupunginosia ja niiden nähtävyydet sijaitsevat laajalla alueella ympäri kaupunkia.

Sternschanzen ja Karolinenviertelin kaupunginosat ovat kaupungin uusia mielenkiintoisia vierailukohteita.

Siellä on useita vaihtoehtoisia kauppoja ja ravintoloita sekä paljon monenlaista katutaidetta.

Hampurissa on myös runsas eri kulttuurien väenkirjo, mikä elävöitti katukuvaa.

Hamburger Card, joka maksaa ainoastaan 10,50 € vuorokausi, voi olla kannattava hankinta jos liikkuu paljon Hampurissa. Hampurin kaupungissa toimivalla kortilla saa ilmaisen joukkoliikenteen lisäksi alennuksia museoihin ja muihin nähtävyyksiin.

Hampurissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, joten yhden päivän aikana ei millään ehdi kaikkiin paikkoihin.

Hampurissa on myös hyvät pyöräilyväylät ja pyöräily onkin melko suosittua. Kaupunkipyöriä on myös helppo vuokrata, samoin kuin kaupunkipotkulautoja. Taxin käyttö on helppoa ja turvallista. Taxikyyti ei ole erityisen kallista ja parhaiten taxin saakin, kun tilaa sen paikalle. Parissa kohtaa olemme yrittäneet saada taxin lennosta, mutta hankalaa tuon on ollut.  Kaupunki tarjoaa lainaksi myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja autoja.Tarkemmin en osaa sanoa, miten se toimii ulkomaalaiselle.

Kaupunkia halkoo Elbe joki. Niinpä lautoilla pääsee helposti ja kätevästi kaupungin rannoilta toiselle.

Hampuri on satamakaupunki, jossa elämä keskittyy kanaalien äärelle.

Hampuri tunnetaankin Pohjoisen Venetsiana. Kaupunki on täynnä kanaaleja, joiden yli menee yli 2300 siltaa, joka on enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä.

Perinteisen melko kalliinkin satamaristeilyn sijaan hyvä vaihtoehto on hypätä paikallisliikennelautan kyytiin ja ihailla siitä kaupunkimaisemia.

Lautta numero 62 Finkenwerderiin kulkee 15 minuutin välein.

Reitti johtaa kalamarkkinoille, museosatamaan ja lopulta Finkenwerderiin. Reitti kestää 30 minuuttia ja matkalla näkee pikkurahalla kaikki tärkeät paikat. Tämä kannattaa kokea ehdottomasti.

Lautan puikkelehtiessa rannalta toiselle selviää hyvin, miten uskomattoman vilkas ja iso rahtisatama oikeasti on. Todella isot rahtialukset saa itsensä tuntemaan melko pieneksi lautan kyydissä.

Monessa kaupungissa suosioon nousseet ilmaiset kävelykierrokset oppaan johdolla tarjoavat paljon tietoa kaupungista. Hampurissa järjestetään useiden toimijoiden taholta myös monia erilaisia ja ilmaisia kävelykierroksia. Lisäksi tarjolla on erilaisia opastettuja maksullisia kävelykierroksia kaupunkiin, st. Paulin alueella sekä vanhassa kaupungissa. Olutmaassa on myös mahdollista osallistua oluen maistiaskierrokselle. Ei ”oluen ystäviltä” tämä jäi väliin.

Myös tutustuminen Hampuriin opastetuilla kanaaliretkillä on suosittua.

Ehdottoman hieno kokemus on 20 euron iltaristeily, josta voi ihailla Hampurin valaistua satamaa.

Ja tottakai, Hampurissakin on useita vaihtoehtoisia takuuvarmoja Hop on-hop off palvelujen tarjoajia. 24 h lippu maksaa bussilla 18,50 €/hlö ja veneellä vastaava Hop on Hop off 20 €/ hlö.

Kaupungin keskusaukion eli Rathausmarktin yhteydessä on komea Rathus eli Hampurin Kaupungintalo.

Tätä nykyä talossa kokoontuu kaupunginvaltuusto ja sen takaosassa on pörssi.

Taloon pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla ennakkoon ilmoitettuina ajankohtina. Vierailuajat kannattaakin selvittää etukäteen.

Hampurin Vanhan kaupungin alueella oleva St.Nikolai Kirche eli Nikolainkirkko on pahoin kärsinyt sodassa ja nykyään se onkin enää muistomerkki.

Näitä sodan runtelemia rauniokirkkoja on tällä reissulla tullut nähtyä useampikin.

Pystyssä oleva raunio on hyvin suosittu vierailukohde ja sen näyttelytiloissa käy paljon turisteja, kuten myös sen 144 metriä korkeassa tornissakin.

Torniin pääsee lasisella maisemahissillä. Torni ja näyttely on avoinna kesäaikaan klo 10-18 ja hissikyyti ylös maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Samalla lipulla pääsee myös kirkon museoon, joka on kirkon entisessä kryptassa. Kirkon urkujen kohdalla on kellot, jotka soittavat melodiaa päivittäin klo 9, 12, 15 ja 18. Torstaisin klo 12 järjestetään kirkolla puolen tunnin livekonsertti.

Hampurissa on myös toinen torni, josta voi ihailla maisemia. St. Michaelis kirche- Mikaelin kirkon tornista onkin ehkäpä parhaat näköalat Hampuriin ja sen ympäristöön. Kirkon kellotornin on kerrottu olleen maamerkki merenkävijöille, jotta he löysivät turvallisesti satamaan. Vaikka kirkko on iso ja ulkoapäin komea ei se sisältä ole kovinkaan kummoinen. Kirkon sivuilta voi ladata MichelApp sovelluksen, joka opastaa vierailijaa kirkossa.

Päivittäin klo 12 voi kirkossa kuunnella 20 minuutin ajan urkumusiikkia. Mainio vaihtoehto pienelle hengähdystauolle.

Maanantaista lauantaihin klo 21 kirkontornista soitetaan trumpetilla iltavesperi.

Kirkko on toukokuusta syyskuuhun avoinna klo 9-20. Muina kuukausina aukioloajat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Sekä torni että näyttelytila ovat avoinna klo 9.30-18.

Päivittäiset kirkonmenot kannattaa tarkastaa ennen kirkossa vierailemista, sillä vierailulle voi koronan takia olla erilaisia rajoituksia.

Kirkon eri tiloihin on pääsymaksuja. Nousu hissillä näköalatorniin maksaa 6 € aikuinen ja 4 € lapsi.

Sisäänpääsy kryptaan maksaa 5 € aikuinen ja 3 € lapsi. Hintaan sisältyy videoesitys Hampurin historiasta.

Myytävänä on myös yhteislippuja 8 € aikuinen ja 5 € lapsi. Aika dyyristä kirkkovierailusta, kun vertaa muihin käymiimme kohteisiin. Lisäksi kirkon tornissa voi vierailla yö- ja ilta-aikaan erikseen sovittavina ajankohtina.

Hampurista löytyy myös useita ilmaisia näköalapaikkoja, joista voi ihailla alueen näkymiä. Altonaer Balkon, joka sijaitsee Altonan puiston alueella on yksi näistä. Näköalapaikalta on upeat näkymät Elbelle ja satama-alueelle.

Toinen ilmainen näköalapaikka on Dockland, joka muistuttaa modernia alusta. Rakennuksen päältä aukeaa huisit näkymät satamaa. Suosittelen.

Paikka sijaitsee lähellä Altonaer Balkonia.

Kolmas ilmainen näköalapaikka löytyy Landungsbrückenin S – ja U-aseman päältä.

Altonan kalamarkkinat on ehdoton käymisen kohde, jos Hampurissa vierailee sunnuntaina. Kesäaikaan klo 5-9.50 aamulla pidettävät markkinat kerää paikalle paljon paikallisia ja turisteja. Markkinoilla myydään muutakin kuin vain kalaa. Harmillisesti matkamme Hampurissa osui vasta alkuviikolle, joten nämä kalamarkkinat jäivät meiltä väliin.

Kontorhausviertelin toimistoalueella kannattaa poiketa ihailemassa UNESCOn maailmanperintöluettelossakin olevaa komeaa Chilehausia, joka massiivisuudessaan muistuttaa valtamerilaivaa.

Rakennus onkin kohtuullisen vaikuttava näky.

Rakennuksessa on pääasiallisesti toimistoja, mutta sen läpi kulkee holvikäytävä ja sisäpihalla on  on lukuisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vilske lounasaikaan olikin melkoinen.

Hampurissa on nähtävissä myös toisenlaisia Toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä, kuin pommituksissa tuhoutuneita rakennuksia. Yksi sodan aikana pomminkestäväksi rakennettu Flakturm IV talo jätettiin sodan jälkeen pystyyn. Rakennus on rumuudessaan vaikuttavan näköinen, sillä sen seinät ovat 3 ½ metrin paksuiset.  Rakennus sijaitsee lähellä keskustaa ja nykyisin siellä toimii mm. klubeja. Äänieristys lienee kunnossa paksujen betoniseinien ansiosta.

Vaikka entisaikojen merimiesromantiikka on kaupungista kadonnut, oli pakko piipahtaa tuossa syntisessä Reeperbahnissa. Päiväsaikaan ja vielä korona-ajan jälkimainingeissa meno alueella ei ollut kovin vauhdikasta ja villiä. Runsaslukuisista ravintoloista, yökerhoista ja baareista saattoi kuitenkin päätellä, minkälaiseksi meno illan pimetessä normaaliaikana kiihtyy.

Löytyihän pahamaineisesta Reebenbanilta edelleen myös punaisten lyhtyjen alue stripparipaikkoineen ja alan kauppoineen.

Jos St Paulin alueella vierailee päiväsaikaan, kannattaa pyörähtää Rindermarkthalle – Kauppahalliin. Kauppahallissa voi nauttia lasillisen tai syödä monenmoisia herkkuja sekä ihailla monenlaisia kojuja. Paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-20.

Vanha 1800-luvulla puupaalujen varaan rakennettu sataman varastoalue Speicherstadt on täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja museoita. Paikka kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle.

Alueella on myös Miniatur Wunderland museo, jonka maailman suurin pienoisrautatie näyttely oli käytävä katsomassa.

Useammin olemmekin ihastelleet hieman kooltaan suurempia junia.

Paikka oli aivan mahtava ja katsottavaa sekä ihmeteltävää riitti, niin isoille kuin pienillekin.

Uskomattoman taidokkaita rakennelmia, joita pystyi ihailemaan eri vuorokaudeaikoina.

Valot himmenivät päivästä yöksi aina tasaisin väliajoin, jolloin pienoismaailman öinen valokeidas toimintoineen avautui kävijälle.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9.30-18. Pääsylipun hinta paikkaan tosin oli aika suolainen, mutta tässä tapauksessa siitä maksoi mielellään. Aikuiset 20 € ja lapset 12,50 €. Näin korona -aikana kävijöiden määrää oli rajoitettu ja viisasta kait muutenkin tähän super suosittuun paikkaan on hankkia lippu ennakkoon netistä.

Myös lapsiperheille löytyy Hampurista paljon tekemistä. Pienoisrautatien lisäksi hyviä kohteita on Hampurin eläintieteellinen museo, Hagenbecks Tierparkin eläintarha ja Hampurin vihreä keidas Planten un Blomen leikkipuistoineen. Puistossa on toukokuusta lokakuun loppuun iltaisin väreissä loistava suihkulähde. Musiikin tahdissa esitettävä vesi -ja valo yhteisnäytös on kivaa katsottavaa. Esitys kestää puoli tuntia ja esitysajat kannattaa tarkistaa etukäteen puiston sivustolta.

Elbphilharmonie on melko uusi ja moderni konserttitalo, jonka vaikuttava lasijulkisivu ja aaltoileva katto ovat kuvauksellisia. Erikoinen rakennus.

Konserttitaloon pääsee parin euron sisäänpääsylipulla.

Parasta konserttitalossa on sen upea parveke, josta voi ihailla edessä avautuvaa satama-aluetta. Konserttitalon ohjelmistossa on laadukas ja monipuolinen musiikkitarjonta. Konserttitalo on avoinna päivittäin klo 9- 23.30.

Hampurissa on runsas tarjonta erilaisia laadukkaita kulttuuritapahtumia. Kaupungin musikaali ja ooppera sekä muu musiikkitarjonta on nimekästä. Myös muita vaihtuvia tapahtumia on ympäri kaupunkia tasaisesti ympäri vuoden. Tässä kaupungissa on vaikea tylsistyä tai olla löytämättä tekemistä. Ei siis ihme, että kaupunki on matkailijoiden suosiossa.

Tärkeä historiallinen maamerkki Hampurissa on myös Old Elbe Tunnel eli Elbetunneli, jota pitkin voi pyöräillen tai kävellen alittaa Elbe joen.

Elbe tunneliin laskeudutaan joko hissillä tai portaita pitkin.

Elbe tunnelin sisäänkäynti löytyy jokiristeilyalusten ja Altonan kalamarkkinoiden läheltä.

HafenCityn alueella sijaitsevassa kaupungin vanhimmassa varastossa on Kansainvälinen merimuseo -Internationales Maritimes Museum Hamburg  IMMH.

Se on loistava paikka tutustua enemmän Hampurin rikkaaseen merihistoriaan. Museon näyttelyt kattavat ihmisen yhteyden merenkulkuun yli kolmentuhannen vuoden ajalta.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18 ja liput sinne maksaa 13 € aikuinen.

Paikallista elämää ja ihmisiä voi seurata Isemarketilla, jossa on tiistaisin ja perjantaisin pientuottajien markkinat klo 8.30-14 välisenä aikana.

Isemarkt on yksi suurimmista viikkomarkkinoista Saksassa.

600 metrin matkalla Hoheluftbrücke- ja Eppendorfer Baum -metroasemien välissä on markkinapäivinä vilinää ja paljon erilaisten tuotteiden myyjiä. Suosituilta markkinoilta löytyykin jokaiselle jotakin. Paikalle on helppo tulla metrolla ja heti aseman alta aukeaakin jo vilkas markkina-alue.

Hampurin keskustan keskipisteinä ovat kaksi keinotekoista järveä Binnenalster ja Aussenalster, jotka on kytketty Alster- ja Elbejokeen.

Järvien ympäristö onkin yksi Hampurin kauneimmista kaupunkinäkymistä ja historiallisista puitteista, eikä siis ihme, että ne ovat hyvin suosittuja ajanviettopaikkoja ja erilaisten tapahtumien pitopaikkoja.

Alue on sen verran laaja, että jalan sitä ei kannata lähteä kiertämään. Hyvä vaihtoehto onkin ottaa kulkuvälineeksi kaupungin metro.

Muita vierailun arvoisia nähtävyyksiä ovat Hampurissa sijaitseva Planetarium Hamburg, joka sijaitsee vanhassa vesitornissa. Planetaariossa on ilmainen näköalatasanne, josta voi ihailla ympäröivää aluetta.  Suklaan ystävien on ehdottomasti vierailtava Chocoversum Chocolate Museumissa, jonka interaktiivisessa museossa on esityksiä suklaanvalmistuksesta ja jossa kävijä voi tehdä oman suklaapatukan. Näihin ei aikamme, eikä ehkä prioriteettimme tällä kertaa kylläkään riittänyt.

Olemme käyneet monissa vahakabineteissa ympäri Eurooppaa ja tämä jäi väliin huonojen arvostelujen takia. Vahakabinetti Panoptikum,  on ollut toiminnassa jo 140 vuotta ja sen nähtävänä on tärkeitä historian hallitsijoita, kulttuurin ja tieteen neroja sekä taiteen, kulttuurin ja urheilun häikäisevimpiä persoonallisuuksia. Osa nukeista on ymmärtääkseni melko vanhoja ja niiden laatu ja ulkomuoto ei ihan vastaa aidonoloisia henkilöitä.  Vaikka liput vahakabinettiin maksoivat vain 6,90 € aikuinen ja 5 € lapsi päätimme skipata tämän tällä kertaa. Tiedoksi kuitenkin, että vahakabinetti on avoinna maanantaista perjantaihin ja sunnuntaina klo 10-20. Lauantaisin paikka on avoinna klo 10-22.

Hamburger Kunsthalle eli Hampurin taidemuseo on yksi Saksan parhaista taidegallerioista. Museossa on nähtävänä useita alttaritauluja sekä useita merkittäviä maalauksia eri vuosisadoilta. Lisäksi museossa on merkittävät modernin ja nykytaiteen kokoelmat. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18,  vaihtuva näyttely maksaa 14 € ja pysyvä näyttely 8 €.

Toinen hieno museo Hampurissa on Hampurin taidemuseo – Museum für Kunst und Handel Hamburg eli MKG.

Museo sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on Münchenin Baijerin kansallismuseon rinnalla yksi maan kattavimmista saksalaisten, eurooppalaisten ja aasialainen taidetta esittävä museo.

Museoon pääsee tiistaista sunnuntaisin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 12 €/ henkilö. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Hampuri oli kaikkineen erittäin mielenkiintoinen kaupunki, jossa oli paljon tekemistä, koettavaa ja katseltavaa. Oli uutta ja vanhaa.

Olimme pari päivää Hampurissa ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä suunnitelluissa paikoissa.

Kaupunki jäi mieleen myös sellaisena paikkana, että sinne voisi mennä vaikka uudestaan.

 

Lyypekki – Lübeck

Lyypekkiin matkustimme paikallisjunalla, jonka matka-aika oli noin 40 min.  Lyypekin ja Hampurin välissä kulkee tiuhaan tahtiin junia, joten ihan kello kaulassa ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen.

Myös tällä välillä oli paljon matkustajia.

Liput ovat edullisia, kunhan katsoo millaisen lipun hankkii.

Jokaisella isommalla asemalla on DB:n info ja lipputoimisto, josta saa apua, jos lippua ei ole ostanut netistä ennakkoon.

Niissä osataan myös ohjata halvimman ja parhaimman lipun hankintaan, kunhan muistaa kertoa myös pari matkasteppiä eteenpäin.

Pääsääntöisesti  junat ovat Saksassa ajallaan, eikä viivytyksiä matkantekoon juuri niiltä osin tullut. Junat ovat myös siistejä ja kaikissa junissa toimi DB:n oma netti moitteettomasti. Iloiset ja puheliaat konduktöörit ilahduttivat matkantekoa joka etapilla. Lieköhän heilläkin ollut ikävä ulkomaisia matkaajia?

Lübecksuomalaisittain Lyypekki, jota myös kutsutaan Itämeren portiksi. Lyypekin asema kaupankäynnissä ja merikuljetuksessa on ollut merkittävä aina Hansa-ajoista lähtien. Lyypekkiä pidettiinkin ja pidetään edelleenkin Hansakaupan keskuksena.

Hansaliiton vaurauden ajat näkyvät edelleen Lyypekin upeassa vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde.

Lyypekki on edelleen merkittävä Itämeren satamakaupunki ja suomalaisille se on tuttu  Travemündessä sijaitsevasta satamastaan.

Lyypekki tunnetaan myös seitsemän tornin kaupunkina.

Lyypekin Vanha kaupunki on pieni ja helposti käveltävistä. Oikeastaan koko Vanha kaupunki on nähtävyys ja melkoinen ulkoilmamuseo.

Kaupunki on sen verran pieni ja kompakti, että siellä pärjää jalkaisin vallan mainiosti. Lyypekkiin voi tutustua kahden eri kävelyreitin avulla. Kävelyreittikartat voi ladata kaupungin sivuilta.

Toukokuusta lokakuun loppuun on mahdollista osallistua myös 15 €/henkilö maksaviin opastettuihin kahden tunnin kaupunkikierroksiin. Toisenlaisen näkökulman kaupunkiin saa jokilaivaristeilyllä, joka kiertää kaupungin ympäri noin tunnissa. Tarjolla on erilaisia reittejä ja aluksia, joilla risteilyn voi tehdä. Perinteinen risteily maksaa 14 €.

Lyypeksissä voi hypätä Hop on Hop off bussiin ja kiertää kaupungin tärkeät nähtävyydet. Hinta kierrokselle on 10 € henkilöltä.

Lyypekin Vanha kaupunki on melko hyvin säilynyt, vaikkakin Toisen maailmansodan pommituksen jälkiä on edelleen nähtävissä.

Mäelle rakennettua kaupunkia ympäröivät joet ja kanavat.

Upeat suolamakasiinit reunustavat joenrantaa. Toisella puolella jokea oli vilkas ranta-alue, jossa oli paljon auringossa kylpeviä terasseja.

Lyypekkiin keskiaikainen portti Holstentor seisoo ylväänä Vanhan kaupungin suulla seuranaan kaksi majesteettista leijonapatsasta.

Kaupunkia on aikoinaan suojannut muuri, jonka portit osoittivat kaikkiin neljään pääilmansuuntaan.

Nyt jäljellä ovat enää Holstentor ja Burgtor. Holstentorissa toimii nykyään kaupungin historiasta kertova museo. Museo on syksyaikaan avoinna päivittäin klo ma – su 10-18. Kaksitorninen Holstentor portti on Lyypekin symboli ja monet pitävät sitä myös maailman kuuluisimpana Saksan rakennuksista.

Trave joen saarella sijaitsee seitsemän hienoa keskiaikaista kirkkoa.

Kaupungin suurin keskiaikaisista kirkoista on Pyhän Marian kirkko – Marienkirche, joka sijaitsee Raatihuoneen tuntumassa.

Komea kirkko on aikoinaan toiminut esikuvana kymmenille samantyyppisille kirkoille eri puolilla Itämeren aluetta. Se onkin kolmanneksi isoin kirkko Saksassa.

Kirkko on aikoinaan ollut tärkeä maamerkki, mutta myös osoitus kaupungin vauraudesta ja tärkeydestä.

Kirkko tunnetaan etenkin uruistaan. Kirkossa onkin usein iltaisin tasokkaita urkukonsertteja.

Kirkossa on aivan mielettömän upea astrologinen kello, hieno kultainen alttaritaulu sekä upea ääniset kellot, jotka soivat puolen tunnin välein.

Kirkko on avoinna syksy- ja talviaikaan klo 10-17. Sisäänpääsymaksu kirkkoon on 2 € aikuinen. Matkan aikana olimme siirtyneet lokakuulle ja aukioloajoissa myös ”talviaikoihin”.

Kirkkoon liittyy monia hauskoja tarinoita, kuten kirkon kuoriin, kiveen veistetty pieni kirkkohiiri – Rosmariini, jonka koskettaminen kuulemma tuo onnea.

Hiiri oli pienen pieni ja sen löytäminen osoittautuikin työlääksi rastiksi. Lopulta se löytyi ehtoollista esittävästä kaiverruksesta, pilarin alakulmasta.

Pakkohan se oli hyvää onnea yrittää… oli tuota joku muukin kosketellut, sen verran mustaksi hiiri oli muuttunut.

Kirkon ulkopuolella Marienkircen vieressä on pitkulainen rakennuskivi, jonka päällä istuu pronssipaholainen.

Tämäkin legenda liittyy kirkon rakentamiseen ja tavernaan, joka jo kertaalleen päätettiin olla rakentamatta liian lähelle kirkkoa. Sepä suututti paholaisen.

Ison Ratskeller-tavernan rakentaminen kirkon viereen sai kuitenkin lopulta kirkon rakentamiseen huijatun paholaisen leppymään, eikä hän uhkauksesta huolimatta tuhonnut pitkulaisella kivellä kirkkoa, vaan tiputti sen kirkon viereen.

Epistlet kappelin ulkopuolella voi nähdä pienen vanhan ukon, jonka kerrotaan kuihtuneen ja muuttuneen kiveksi, koska hän uhmasi liian kauan kuolemaa.

Petrikirchen eli Pyhän Pietarin kirkkoa ei enää käytetä kirkkona. Nykyisin se toimii tapahtuma- ja näyttelykeskuksena.

Kirkon torniin pääsee kuitenkin vierailemaan ja sieltä onkin upeat näkymät Lyypekkiin. Torniin täytyy kiivetä vain 54 porrasta ja sitten loppumatkan voikin taittaa hissillä. Ei paha rasti.

Sisäänpääsy kirkkoon ja sen torniin maksaa 4 € aikuinen ja lapsi 2,50 €. Kirkko ja sen näyttelyt ovat avoinna päivittäin klo 11-16. Torni on avoinna kesäkuusta joulukuuhun klo 10-19. Muina ajankohtina se sulkeutuu klo 17.

Toinen merkittävä kirkko Lyypekissä on Lyypekin tuomiokirkko, joka on taitavasti entisöity Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä. Kirkkoon on vapaa sisäänpääsy ja avoinna se on korona-aikataulun mukaan päivittäin 10-16.

Lyypekin torin laidalla seisoo yksi sen komeimmista rakennuksista, koristeellinen Raatihuone – Rathaus.

Aikoinaan Raatihuoneessa kokoontuivat Hansapäivät, jossa ratkottiin koko Pohjois-Eurooppaa koskevia asioita.

Raatihuone on edelleen käytössä ja siihen pääsee tutustumaan maanantaista lauantaihin klo 11.00 ja 14.00 tehtävien saksankielisten kaupunkikierrosten yhteydessä, samoin kuin sunnuntaisin klo 15.00. Englannin kielisiä opastettuja kaupunkikierroksia järjestetään toistaiseksi vain lauantaisin klo 11.30. Kaupunkikierroksen hinta on 15 €.

Keskiaikaisten kirkkojen ohella Lyypekin nähtävyyksistä kannattaa mainita Raatihuoneen vieressä sijaitseva Mann kirjailijasuvun kotitalo – Buddenbrookhaus, jossa toimii nykyään Mann aiheinen museo. Museo on suljettu korjaustöiden takia ainakin 2023 saakka, joten sinne ei tällä kertaa ollut asiaa.

Hienoja rakennuksia Lyypekissä on paljon.

Käymisen arvoinen kohde on Pyhän hengen sairaala.

Tämä uskonpuhdistuksen jälkeen maallistettu sairaala huolehti lähellä luostaria asuvista köyhistä, ikääntyneistä ja sairaista asukkaistaan.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy. Tänne kannattaa todellakin eksyä, sillä paikka on oikein mielenkiintoinen ja kaunis myös sisältä.

Muhkuraiset kadut ja seiniä pitkin kiipeävät köynnökset sekä pienet tunnelmalliset kujat ja kadut takaavat romanttisen tunnelman, jossa kiireet unohtuvat.

Pikkuruiset kujat ovat oikeasti pieniä teitä. Jos niissä on kaasuvalo se kertoo, että niihin voi hyvin puikahtaa tutustumiskäynnille. Kyseessä ei siis ole kenenkään piha tai pihapolku.

Aivan ihana tutustumiskohde olisi ollut nukketeatterimuseo, jossa on nähtävänä vanhoja nukketeatterinukkeja ja upeita nukketeattereita.

Museo on kiinni aina vuoteen 2022 saakka laajojen kunnostustöiden takia. Harmi, sillä se olisi ollut takuuvarma käyntikohde!

Yhtään ei lohtua tuonnut se, että viereisessä rakennuksessa olisi ollut tarjolla nukketeatteriesityksiä, mutta ei meille sopivaan aikatauluun, ja kielikin olisi taas ollut saksa.

Merenkulkijoiden kilta Schiffergesellschaft on Lyypekin perinteinen ravintola ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.

Paikka oli sisältä myös erittäin houkutteleva ja mielenkiintoinen. Siellä olikin oikein tunnelmallista nauttia mainio ilallinen.

Lyypekin ylpeys on marsipaani, jota on saatavilla kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja muodoissa. Lyypekin kuuluisimman marsipaanitehtaan Niedereggerin kahvila sijaitsee aukiolla kaupungintaloa vastapäätä. Kahvilan yläkerrassa toimii Marsipaanimuseo, jossa voi ihmetellä kaupungin merkkihenkilöitä marsipaaniin ikuistettuina. Museoon on ilmainen pääsy kahvilan aukioloaikoina.

Lyypekissä on myös useita muitakin mielenkiintoisia museoita.

Uusi nähtävyys Lyypekissä on Hansamuseo, joka kertoo Hansaliitosta ja sen kukoistuksen ajasta sekä myös Hansakaupungeista.

Museo on avoinna päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsy museoon maksaa 13 € aikuinen ja 9 € lapsi. Tämä on mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Pyhän Annen museokorttelissa on puolestaan esillä Saksan laajin kokoelma keskiaikaisia patsaita ja alttaritauluja. Tämä jäi nyt tällä kertaa meiltä väliin.

Fisch-Hütte kalaravintola oli ”to go” listalla.

Pitkän etsinnän jälkeen se löytyikin ja kuten kuvasta voi jo aavistaa  oli pettymys melkoinen.

Jäi tämän ”kuuluisan ja hyvästä ruuasta tunnetun” kalaravintolan rasvassa uitetut kalapuikot syömättä.

Lyypekki oli oikein mukava, kombakti ja kivan oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut vilkuilla olkansa yli.

Kaupungissa oli paljon nähtävää ja kaupunkivierailuun varaamamme päivä teki tiukkaa aikataulun suhteen.

Tähän kaupunkiin oli helppo ihastua ja mistä tietää, vaikka joskus palaisimme sinne.

 

Pohjois-Saksassa junalla osa 4: Celle ja Bremen

Celle

Celle on viehättävä pieni kaupunki, joka on hyvin säilynyt ja täynnä historiaa.

Tämä vanha historiallinen kaupunki sijaitsee Aller joen rannalla.

Taidokkaasti ja huolella kunnostetut ristikkorakenteiset ja iloisen kirjavat puutalot saavat vierailijan heti innostumaan kaupungista.

Parasta Cellessä onkin ihan vain kiertely Vanhassa kaupungissa ja upeiden rakennusten ihailu.

Paikka onkin varsinainen ulkoilmamuseo, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin.

Suurin osa Cellen vanhasta keskustasta on kävelykatualuetta.

Vanhan keskustan alue on aika laaja ja siellä on ihania kahviloita ja ulkoilmaterasseja, joihin voi istahtaa seuraamaan pienen kaupungin elämää.

Juna-asema sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä vanhasta Cellestä ja parhaiten paikalle pääseekin juna-aseman viereisen kadunkulman linja-autopysäkiltä. Kertalippu maksaa 1,50 €. Monet linja-autot ajavat juna-aseman vierestä, joten kyytejä keskustaan menee tiuhaan.

Cellen ehdoton nähtävyys ihanan Vanhan kaupungin ohella on Cellen linna.

Nelikulmainen linna sisältää hienosti säilyneet barokkityyliset huoneet sekä renessanssin arkkitehtuurin.

Linna on myös asuinpaikka Euroopan vanhimmalle barokkiteatterille ja siellä on upea renessanssikappeli.

Linnassa järjestetään opastettujakierroksia, mutta harmillisesti ne olivat saksaksi. Opastettu kierros palatsissa ja kappelissa maksaa 9 €/ henkilö.

Cellen linnan kappeli on todellinen helmi.

Lukuisat maalaukset, värikkäät kuvat, hiekkakivireliefit, raamatulliset kuvaukset ja monet kaiverrukset koristavat kappelin sisustusta.

Kappeliin pääsee vain opastetulla turistikierroksella tai muuten  saa tyytyä virtuaaliseen videoesitykseen, jonka kautta pääsee kurkkaamaan kappelia ja teatteria. Videoesitys on katsottavissa linnan tiloissa.

Sisäänpääsy linnaan tiistaista sunnuntaihin on klo 10-17 ja siitä joutuu pulittamaan 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta.

Cellessä on mahdollisuus osallistua myös opastettuihin kaupunkikierroksiin, mutta nekin kaikki ovat saksankielisiä. Muun kieliset opastukset tulee tilata erikseen turisti-infosta. Ehkä taas tulevaisuudessa tarjonta ja kysyntä lisääntyvät ja kohtaavat…

Linnaa vastapäätä olevassa Bomann museossa on huomattava määrä asiakirjoja, jotka kuvaavat kaupungin, Ala-Saksin ja Hannoverin historiaa.

Museossa on nähtävillä myös muutakin kuin vain asiakirjoja.

Museossa järjestetään myös erityisiä tapahtumia ja näyttelyitä säännöllisesti.

Filmtier Park on Cellen suosituin perhekohde ja sitä mainostettiin kovasti. Puistossa on satoja eläimiä, jotka ovat koulutettuja erilaisiin esiintymisiin elokuvissa ja juhlissa sekä tapahtumissa. Lisäksi puistossa on paljon hauskoja aktiviteetteja lasten käyttöön. Käymättä jäi tämä kohde, koska se sijaitsee noin ½ h ajomatkan päässä Cellen ulkopuolella ja päästäkseen sinne olisi pitänyt olla oma auto.

Stadtkirche St. Marien kirkon sisustus on upea.

Ihanaa, että ihan kaikkia kirkkoja Saksassakaan ei olla protestanttisuuden nimissä riisuttu ja pelkistetty.

Kirkko on avoinna vierailijoille tiistaista lauantaihin klo 10-18 ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Kryptaan, jossa on hautoja pääsee vierailemaan keskiviikkoisin ja torstaisin klo 16. Hinta vierailulle on 1,50 €  aikuiset ja 0,50 €  lapset.

Mielenkiintoinen tapahtuma on, kun trumpetisti kiipeää kirkontorniin ja soittaa töräyttää tornista päivittäin klo 16.45 ja lisäksi vielä viikonloppuisin klo 9.45. Kirkon torniin pääsee myös kiipeämään ja ihailemaan ympärillä avautuvia maisemia. Kiipeäminen torniin maksaa 1 € aikuiset ja lapset 0,50 €.

Cellessä on lisäksi vanha synagoga. Yksinkertainen mutta ihastuttava rakennus on avoinna yleisölle. Rakennuksessa on nähtävissä holokaustista säilynyttä esineistöä. Synagoga on auki vierailijoille kaikkina muina päivinä paitsi lauantaisin, jolloin on sapatti. Aukioloajat vaihtelevat päivittäin ja ne kannattaakin tarkistaa etukäteen.

Tietenkin Cellessäkin on oma kellopelinsä – Glockenspiel, jossa seikkailee neljä Cellen historiaan vaikuttanutta henkilöä.

16 pronssikelloa soittaa melodiaa neljästi päivässä klo 11, 13, 15 ja 17.

Kellpopeliesitystä saapuikin paikalle seuraamaan runsas joukko kaupungissa vierrailleita turisteja, jotka edelleen olivat pääasiallisesti saksalaisia. Vaikka väkeä oli liikkeellä melko paljon oli paikka hyvinkin rauhallinen ja turvallinen.

Kunstmuseumissa on nykyaikaisia maalauksia, graafisia kuvia, veistoksia, esineitä ja taidelaitteita ympäri maailmaa. Jos aikaa riittää, niin tämäkin voisi olla hyvä vierailukohde. Olemme nyt tällä reissulla vierailleet niin monessa todellisessa nimimestassa, että tämä jätettiin väliin.

Cellessä on myös puhuvia lamppuja.

Seisottaessa viiden lampun keskellä alkavat lamput puhua.

Ne lausuvat vuorotellen erilaisia pieniä tervehdyksiä ja tarinoita, joita oli kiva kuunnella, vaikkei saksaa osaakkaan. Lamput olivat aika hassuja ja erikoisia, mutta ihan sympaattisia. Lamppujen puhumisajat ovat päivittäin klo 10–13 ja 15–18.

Puutarhaihmisille löytyy myös mielenkiintoisia käymiskohteita kuten palatsin puisto, ranskalainen puisto ja lääkekasvien puisto. Puistoihin on vapaa pääsy, mutta joihinkin niiden osiin on aukioloajat, jotka vaihtelevat vuodenajan mukaan.

Celle oli erittäin mukava paikka vierailla.

Sinne on hyvät kulkuyhteydet Hannoverista ja junia kulkee tasaisin välein näiden kahden paikan väliä.

Junalla matka taittuu puolessa tunnissa.

Celle on kiva puolipäivän vierailukohde, jossa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa. Tätä paikkaa voi suositella.

 

Bremen

Bremenissä riittää paljon mielenkiintoista historiallista nähtävää, sillä monesta muusta Pohjois-Saksan kaupungista poiketen se selvisi melko vähin vaurioin Toisesta maailmansodasta.

Bremen osoittautuikin yhdeksi kiertomatkamme parhaista ja monipuolisimmista käyntikohteista, jota voi suositella muillekin.

Suuntasimme Hannoverista Bremeniin junalla. Matka taittui mukavasti paikallisjunalla tunti 15 minuutissa. Tällä välillä ei hinnassa, kuten ei ajassakaan ole juuri suurta väliä, millä junatyypillä matkustaa.

Breminin juna-asema on keskustan tuntumassa ja runsas raitovaunuliikenne ja linja-autot kulkevat hujauksessa vanhaan Breminiin, jonne jalan on matkaa noin 10 minuuttia.

Vaikka juna-aseman läheisyydessä pyörikin monenlaista kulkijaa oli itse kaupunki rauhallisen ja turvallisen oloinen

Bremenin keskustassa selviää hyvin kävellen, eikä siellä välttämättä tarvitse käyttää lainkaan kaupungin joukkoliikennettä. Jos kuitenkin haluaa nähdä enemmän tai haluaa suunnata kaupungin ulkopuolelle retkelle, kannattaa hypätä raitiovaunuun, jolla pääsee kätevästi lentoaseman lisäksi moneen muuhunkin paikkaan kaupungissa.

Raitiovaunu onkin paras tapa liikkua ympäriinsä Bremenissä.

Myös kaupungin ulkopuolelle suuntaavalle paikallisbussit ovat monissa tapauksissa hyvä vaihtoehto.

Julkisten kertalippu aikuisilta maksaa 2,70 €, 6–15-vuotiailta 1,40 € ja alle 6-vuotiaat voivat matkustaa aikuisen kanssa ilmaiseksi.

Päivälippuja on monenlaisia, niitä on 1–5 hengelle ja eri vyöhykkeille. Bremen on myös erinomainen pyöräilykaupunki. Polkupyöriä on helposti vuokrattavissa, samoin sähköllä kulkevia kaupunkipotkulautoja.

Bremen on tunnettu Grimmin veljesten sadusta Bremenin soittoniekat.

Kaupungissa onkin monessa paikassa nähtävissä sadun neljä sankaria.

Suosittu nähtävyys on patsas, jossa aasi, koira, kissa ja kukko seisovat pyramidinmuotoisessa asetelmassa.

Hyvää onnea tuottaa se, kun pitää aasin kummastakin etujalasta kiinni yhtä aikaa. Arvatenkin paikalla riitti kuvanottajia jonoksi asti.

Soittoniekkojen laulua voi kuulla vielä nykyäänkin, sillä toriln kulmassa, lähellä Ronald-patsasta on kaivo, jonne heittämällä kolikon saa palkkioksi soittoniekkojen laulun.

Kerätyt rahat menevät hyväntekeväisyyteen.

Myös tämä paikka keräsi paikalle runsaasti ”lantinlaittajia”.

Bremenin alennuskortti eli ErlebnisCARD on oiva hankinta niille, jotka mielivät sisään moneen nähtävyyteen tai museoon.

Kortilla voi myös matkustaa julkisilla ilman lisälippuja.

Yhden päivän kortti maksaa 10,50 €/ henkilö, mikä onkin hyvin edullinen ja kannattava hankinta. Kortteja on myös tarjolla erikokoisille ryhmille ja kokoonpanoille. Kannattaakin katsoa kortteja koskevat hinnat etukäteen.

Bremenin Vanha kaupunki eli Altstadt levittäytyy kaupungin keskusaukion Marktplatzin ympärille.

Bremenin päänähtävyydet sijaitsevatkin pääosin Vanhan kaupungin alueella.

Marktplatz aukio on kauneimpia Saksan pääaukioita, ja sen mieleenpainuvat julkisivut saavat kenet tahansa hetkeksi sanattomaksi.

Alue on erityisen nätti ilta-aikaan, kun aukion ympärillä olevat kauniit talot on valaistu.

Komea Rathaus eli Raatihuone seisoo torin laidalla.

Upeaa rakennusta ihaillessa ymmärtääkin hyvin, miksi se on valittu yhdeksi UNESCOn maailman perintökohteeksi.

Kaupungintalossa onkin paljon katsottavaa.

Upea portaikko maalauksineen sekä sisätilojen laivojen pienoismallit, nahasta tehdyt seinäkoristeet ja monet muut yksityiskohdat ihastuttavat.

Kaupungintaloon pääsee vierailemaan vain opastetuilla kierroksilla, joita järjestetään maanantaista perjantaihin klo 11, 12 ja 15, lauantaina lisäksi klo 16 sekä sunnuntaina klo 11 ja 12.

Lippuja opastettuihin kierroksiin voi ostaa turisti-infosta.

Lipun hinta on 6,50 € / henkilö. Reppuja ja isoja kasseja ei saa ottaa mukaan tutustumiskierrokselle.

Vaikka turistikierros onkin vain saksan kielinen, kannattaa siihen osallistua, koska muutoin ei pääse ihailemaan Raatihuoneen upeita sisätiloja. Mekin teimme niin. Mahdoimme olla ihmettelyn aihe, sillä meitä kiinnosti enemmän kuvaus ja yksityiskohdat, kuin oppaan jutustelu.

Olen melko varma, että normaalioloissa tähän kohteeseen liput täytyy varata hyvissä ajoin etukäteen netistä, muutoin jää tuo komeus näkemättä. Nyt syksyllä, ei turistiaikaan ja koronan ”jälkimainingeissa” lippuja oli hyvin saatavilla turisti-infosta.

Aukiolla seisova Roland patsas on vapaan kaupankäynnin symboli ja toinen UNESCOn suojelukohde Bremenissä.

Vanha kaupunki kapeine sivukatuineen muodostaa ainutlaatuisen alueen, jossa on museoita, panimoravintoloita ja kahviloita.

Noin 100 m pitkä Böttcherstrasse kuuluu kaupungin tärkeimpiin kulttuurikohteisiin ja nähtävyyksiin sen epätavallisen arkkitehtuurinsa takia.

Pienen pienenpienellä kadunpätkällä on erilaisia pikkuputiikkeja mutta myös ruuhkaa.

Katua kannattaakin kävellä vain yhteensuuntaan ja ulosmenon kohdalta kiertää toisaalle Vanhaan kaupunkiin.

Pikkukujan keskellä pienellä aukiolla on Glockenspiel eli kellopeli, joka kesäisin soi keskipäivästä eteenpäin tunnin välein aina klo 18 saakka.

Kellopelin soidessa tornissa olevat kymmenen värillistä puupaneelia tulevat näkyviin. Ne kertovat kuuluisten merenkulkijoiden ja ilmailijoiden aikaansaannoksista ja retkistä.

Kaupungin turisti-info sijaitsee samalla pienellä aukiolla.

Ihmisten jäädessä tuijottamaan kellopeliesitystä sekä kuja, että aukio tukkeutui. Mietinkin mielessäni, että minkälainen ryysis täällä mahtaa olla normaalina turistiaikana?

Kaupungissa järjestetään opastettuja kävelykierroksia, joiden hinta on 8,50 €/ henkilö. Opastettuja kierroksia on päivittäin, samoin kiertoajeluita, joiden hinta on 17,80 € aikuinen ja 13,40 € lapsi.

Kaupungissa on useita opastettuja käyntikohteita olut- ja viskipaikoista aina kahvinpaahtoon. Tarjolla olisi ollut myös useita yövartijan opastuksella tehtyjä kaupunkikierroksia, mutta ne kaikki olivat saksaksi. Saksaa taitamattomana jäi siis menemättä. Lisäksi kaupungin turismisivuilta voi ladata ilmaisen ääniopastuksen Bremeniin.

Dom St Petri – Bremenin Tuomiokirkko oli alun perin katolinen mutta uskonpuhdistusten jälkeen se muuttui luterilaiseksi, mikä näkyykin kirkon sisällä.

Kirkon kryptassa sijaitsevien hautakammioiden ja muiden nähtävyyksien kuten muumioiden lisäksi kirkon yhteydessä oleva pihamaa on vierailun arvoinen.

Kirkkoon pääsee tutustumaan päivittäin klo 11-17. Kirkkoon ja sen kryptaan sisäänpääsy maksaa 2 €/ henkilö.

Kirkon torniin pääsee kiipeämään huhtikuun alusta lokakuun loppuun. Tornista onkin parhaat näkymät koko Vanhaan kaupunkiin.

Yhteislippu torniin ja kirkkoon maksaa 3 €/ henkilö.

Kirkossa pidetään Motette ilmaiskonsertteja torstaisin klo 19 alkaen. Muina ajankohtina kirkossa pidetään muita erillisiä konsertteja, joihin peritään pääsymaksu. Kirkon sisällä on myös erillinen museo, jossa on nähtävillä kirkon entisöinnin aikana löytyneitä aarteita.

Kaupungista löytyy myös toinen kirkko, Pyhän Marian kirkko, jossa pidetään useita musiikkitilaisuuksia. Vierailut kirkossa ovat mahdollisia arkipäivisin klo 10.30-12.30 ja 14.00-16.00 sekä lauantaisin klo 10.30-12.30 ja sunnuntaina klo 12.00-13.00. Kirkon edessä on lukuisia ihania ulkoilmaravintoloita.

Viinin ystävän kannattaa osallistua Raatihuonetta vastapäätä olevan Ratskeller ravintolan opastetuille kolmen viinilajin maistelukierrokselle, joita tehdään vain kesäkuukausina.

Maistelukierros kestää kaksi tuntia ja sen hinta on 25 €/ henkilö.

Paikat kannattaa varata etukäteen, koska paikkoja on vain rajoitetusti tarjolla normaalioloissakin.

Kellarin joihinkin osiin pääsee tutustumaan itsekseen muinakin ajankohtina.

Kuuluisan viinikellarin ylpeys on Saksan vanhin juomakelpoinen viini.

Ratkellarissa voi myös ruokailla ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi saada itselleen käyttöön jonkun kauppiaiden looseista, joissa aikoinaan neuvoteltiin kaupoista.

Tarinan mukaan loosin oven sai sulkea vain jos paikalla oli enemmän kuin kaksi henkilöä, jotta mahdolliselle sopimusriidalle olisi todistaja. Muutoin loosien ovet oli pidettävä auki.

Lisäksi Bremeniä halkovalla Weser joella tehdään erilaisia jokiristeilyjä. Kaupunkiin on kiva tutustua myös joelta käsin osallistumalla perinteisen päiväristeilyn sijaan vaikkapa illallisristeilylle. Jokiristeilyt lähtevät matkaan St. Martinin laiturilta.

Keskiaikainen Bremenin Schlachte satama on alueena kuvauksellisen kaunis, mutta myös mielenkiintoinen.

Joenranta kauniine rakennuksineen ja kapeine kujineen on täynnä pieniä yksityiskohtia.

Rannan alue kerää myös paljon ulkoilijoita nauttimaan päivästä ranta-alueella.

Erityisesti Breminin kaupungin vanhimassa osassa Schnoorin Hansa-kortteleissa onkin kiva kävellä ja istuskella rauhassa viihtyisissä kahviloissa.

Bremer Geschichtenhaus eli Bremenin tarinatalo on elävä museo Schnoorin kaupunginosan viehättävässä ympäristössä.

Vanhoihin asuihin pukeutuneet esiintyjät esittävät erilaisia pieniä näytelmiä ja kohtauksia aidossa ympäristössä.

Esitykset ovat saksaksi, mutta niitä on silti kiva katsella, sillä ne vievät kävijän satojen vuosien päähän.

Kaupunkiin voi myös tutusta Town Musicians Express pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla, joka kiertää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, päästen myös pienemmille kujille vanhaan osaan Bremeniä.

Kyyti ja 45 minuutin kiertoajelu kaupunkijunassa maksaa 8,90 € aikuinen ja 5,90 € lapsi. Juna kiertää kaupunkia toukokuusta lokakuun loppuun klo 10.30, 11.30, 12.30, 15.30 ja 16.30.

Mukava pysähdyspaikka juna-aseman ja vanhan kaupungin välissä on pienellä kukkulalla seisova tuulimylly.

Puistossa olevassa tuulimyllyssä on viihtyisä ravintola.

Myös puistoalue on kiva paikka vain kuljeskella ja nauttia ajankulusta sekä kauniista kukkaistutuksista.

Bremen on vireä kulttuurikaupunki, jossa voi poiketa myös esimerkiksi perinteisessä teatterissa tai konserteissa. GOP Varieté-Theater Bremen tarjoaa laadukkaita esityksiä 30-39 €/ henkilö. Esitykset kestävät noin kaksi tuntia ja niissä on pieni väliaika. Esityksen aikana on mahdollista nauttia juomia ja kulinaarisia ruokailuelämyksiä. Vaihtuva ohjelmisto takaa ympäri vuoden uusia ja tuoreita esityksiä. Esityksiä on torstaista sunnuntaihin.

Taiteen ystävien kannattaa poiketa Vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevaan Kunsthalle taidemuseoon, jossa on mittavat kokoelmat taidetta kuudelta vuosisadalta.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.

Sisäänpääsy museon pysyvään näyttelyyn maksaa 10 € aikuinen, lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Sisäänpääsy vaihtuvaan näyttelyyn maksaa enemmän, mutta nyt museossa ei sellaista ollut.

Bremenissä sijaitsee yksi Mercedez-Benzin Saksan-tehtaista. Tehtaaseen pääsee tutustumaan opastetuilla tehdaskierroksilla, joihin kannattaa ehdottomasti varata lippu etukäteen. Mahdollisuus on myös varata aika Off Road ajoharjoitteluun tuliterällä nelivetoautolla. Tämä ei ole meidän juttuja, joten väliin jäi tällä kertaa.

Toinen erikoinen kokemus, jonka Bremenissä voi hankkia, on vierailu maata kiertävän Columbus moduulin kopion sisälle, jonka osa ISS- avaruusasemalle rakennettiin Airbussilla.

Bremenin kaupunki on yksi johtavista avaruusmatkojen keskuksista Euroopassa.

Virtuaalinen avaruusmatka on taatusti ikimuistoinen.

Kierrokselle pääsee linja-autolla Wachtstrasseelta lähellä olevalta torilta. Linja-auto vie osallistujat lähelle lentokenttää, jossa opastettu kierros tapahtuu. Kiertueen jälkeen linja-auto tuo sinut lähtöpisteeseesi keskustaan.

Meidän juttumme sen sijaan oli lentää oikealla Airbus A320- lentosimulaattorilla.

Lentosimulaattoripaikka sijaitsee Bremenin lentokentällä, jonne pääsee kaupungista kätevästi kutosen ratikalla.

Varasimme oman yksityislennon tunniksi 189 eurolla. Hinta ei mielestämme ollut paha 1½ tunnin toimintaan, jossa ensin käytiin teoriaa ja käytäntöjä läpi, jonka jälkeen siirryttiin itse simulaattoriin. Sitten menoxi; tehtiin ohjeiden ja opastuksen mukaisesti nousu, lennettiin ja laskeuduttiin viidelle itse valitsemalle kentälle.

Olipa ihanaa nähdä mieheni käsinkosketeltavaa jännitystä, lapsenomaista riemua ja onnistumisen iloa sekä tyytyväisyyttä mahtavasta kokemuksesta ”lentokoneen” ohjaimissa.

Itse tyydyin kuvaajaksi ja tarkkailijan paikalla istuvaksi kyyditettäväksi. Huippu kokemus myös minulle.

Koko juttu oli erinomaisesti järjestetty ja opastus sujui sujuvasti englanniksi.

Vastaavia yksityisesti varattavia simulaattoreita löytyy monista muistakin isoimmista kaupungeista. Tässä linkki sivustolle.

Tutkailin näitäkin käyntikohteita, mutta aikamme ei Breminissä riittänyt näiden läpikäymiseen, vaikka kiinnostavilta kohteilta vaikuttivatkin.

  • Übersee-Museum Bremenissä on monia erinomaisia kokoelmia, jotka liittyvät luonnonhistoriaan, kauppaan ja etnografiaan. Museoon on saatavilla audioguide. Paikka on avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuna klo 10-17. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €/henkilö.
  • Yksi Bremenin uusimmista nähtävyyksistä on Universum Bremen. Se sijaitsee kuitenkin melko kaukana kaupungin keskustasta ja sinne meneminen ja siellä kiertely olisi vienyt aivan liikaa aikaa. Rakennus näytti kuvissa kiinnostavan näköiseltä. Tiedekeskuksessa on näyttelyitä, jotka keskittyvät ihmisen historiaan, maahan ja kosmokseen. Siitä onkin tullut yksi Bremenin suosituimmista turistikohteista. Mielenkiintoinen museo on avoinna tiistaista -perjantaihin klo 11-18 ja viikonloppuisin 10-18. Paikan ulkoalueella on Turm der Lüfte, 27-metrinen torni, josta on upeat näkymät alueelle.
  • Toinen mielenkiintoinen tiedekohtainen nähtävyys Bremenissä olisi varmasti ollut kiehtova Drop Tower. Bremenin yliopistossa sijaitseva 146-metrinen rakenne, jota käytetään nollapainotutkimuksiin, tarjoaa erinomaiset näkymät huipputasostaan sekä satunnaisen tilaisuuden katsella kokeita.
  • Hieman kauempana keskustasta on niin ikään Bremenin Focke museossa, jossa pääsee hyvin tutustumaan Bremenin rikkaaseen historiaan. Museo koostuu päärakennuksesta, neljästä historiallisesta talosta ja näyttelytilasta, puistoalueesta sekä läheisestä Mühle Oberneulandin tuulimyllystä. Paikka on avoinna ke -la klo 10-17 ja su 10-18. Maanantaisin se on suljettu mutta tiistaina auki hieman pidempään eli klo 21 saakka. Lapsilta on museoon vapaa pääsy, mutta aikuisilta peritään 6 € sisäänpääsymaksu.

Pohjois-Saksassa junalla osa 3: Hannover, Marienburgin linna ja Hameln

Hannover

Otimme junan Berliinistä Hannoveriin. Matka kesti noin 1h 40 min. Kannattaa katsoa, millä junilla liikkuu, ettei satu työmatkalaisten ja koululaisten ruuhkauttamiin juniin. Junamatka sujui mukavasti, sillä junassa oli ravintolavaunu ja kabiineissa hiljaista, kun matkalaiset matkallaan Amsterdamiin joko söivät eväitään, tekivät töitä tai nukkuivat. Myös netti toimi kaikissa junissa erinomaisesti. Näin korona-aikaankin junat olivat aivan täynnä. Näihin pidemmän matkan pikajuniin kannattaa ostaa paikkalippu, jotta voi varmistaa oman ja kaverin istumapaikan.

Hannover kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka kärsivät Toisen maailmansodan pommituksissa. Hannoverin alkuperäisestä rakennuskannasta tuhoutui jopa 70 prosenttia.

Itselläni ei oikein ollut selkeää kuvaa koko kaupungista.

Mielikuvana oli suurkaupunki, joka on tunnettu useista isoista maailmanluokan messuista.

Asiaan tutustuttuani huomasin, että Hannover on viime aikoina kasvattanut suosiotaan matkakohteena erilaisten tapahtumien ja vilkkaan kaupunki- ja kulttuurielämän vuoksi. Hannoverissa järjestetään erilaisia tapahtumia ja festivaaleja jatkuvasti. Kaupungista löytyy niin ooppera kuin lukuisia teattereitakin, balettia ja laadukkaita kansainvälisiä tanssitapahtumia. Hannover on myös taiteilijoiden ja kuvataiteen kaupunki.

Innolla siis kohti Hannoveria.

Sanotaan, että Hannoverissa on yksi Saksan kauneimmista juna-asemista? No ei ole ei, sen verran on noita asemia nyt vuosien aikana tullut kierrettyä.

Hannoverin juna-asema on aivan keskustan vieressä. Siitä on hyvät yhteydet metroa muistuttavalla kaunpunkijunalla, bussilla ja ratikoilla muualle kaupunkiin. Suurin osa Hannoverin nähtävyyksistä on kävelymatkan etäisyydellä juna-asemasta.

Juna-asema on iso ja vilkas sekä monen liikennevälineen risteyskohta, joten liikkeellä oli kaikenlaista kulkijaa. Tavaroistaan kannattaakin siis pitää hyvä huoli.

Kaikkien isompien kaupunkien juna-asemat olivat varsinaisia kauppapaikkoja. Tarjolla oli jokaisella asemalla jos jokinlaisia pikaruokapaikkoja, pikku putiikkeja ja hieman isompia kauppoja. Matkalainen saikin helposti asemalta mukaansa tarvittavat eväät.

Jos kaupunkiin haluaa tutustua jalkaisin, niin kannattaa seurata maahan maalattua punaista viivaa, jonka varrella kaikki merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat. Kävelykierrokselle tulee matkaa reilu 4 km.

Muistutuksena vielä, että moneen vierailemissamme kaupungissa on mahdollista suunnitella oma kävelyreitti ja tutustumiskierros kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin lataamalla joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovellus. Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Hannover joukkoliikenne on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Hannover Stadt eli kaupunkialue, Umland eli keskustaa ympäröivä alue ja Region suurHannoverin koko alue.

Koska Hannover on iso kaupunki, kannattaakin hankkia vuorokausilippu tai hyödyntää HannoverCardin joukkoliikenne-etu. Enintään viiden henkilön ryhmät voivat myös hankkia edullisemman ryhmälipun.

Keskusta-alueen vuorokausilippu maksaa 5,80 €/ henkilö. Lippuja saa lippuautomaateista tai palvelupisteistä. Bussilipun voi myös ostaa kuljettajalta. Kertalippu maksaa 2,90 € ja sitä voi käyttää kahden tunnin ajan. Hannoverissa on mahdollista vuokrata myös kaupunkipyörä tai hurutella modernisti sähköpotkulaudalla. Myös joukkopyöriä on mahdollista vuokrata. Niissä kaveriporukka voi polkemisen ohessa nauttia oluesta ja kaupungin vaihtuvista maisemista. Taxilla liikkuminen on sen sijaan melko kallista.

Kaupunkia voi ihastella myös 18 € maksavalla Hop on ja hop off kiertoajelulla. Kaupunkikierrokset järjestetään perjantaista sunnuntaihin klo 10.30, 12.30 ja 14.30.

Aivan Hannoverin keskustassa on kello, joka on Helsingin Stockmannin kellon tavoin tapaamis- paikka.”Tavataan siis kellon alla”……

Kröpcke eli Hannoverin kelloaukio edustaa uudemman Hannoverin parhaita alueita, ja sitä pidetään usein Hannoverin sydämenä.

Alueen lähellä sijaitsee lukuisia viihtyisiä, kahviloita ja ravintoloita sekä valtava päärautatieasema, jonka ympäristössä sijaitsevat myös keskustan ostosalueet.

Hannoverissa ei kannata unohtaa laadukasta ja moni-ilmeistä katutaidetta, jota on runsaasti esillä Lindenin kaupunginosa. Hannoverin keskustasta kävelymatkan päässä sijaitseva urbaani lähiö tarjoaa graffiteja ja tasokkaita katuruokakojuja sekä kioskeja, joissa myydään laatuoluita.

Veistostaiteen tunnetuimpia edustajia Hannoverissa ovat Nana-patsaat.

Mielenkiintoisia, joskin erikoisia.

Hannoverissa on paljon katsottavaa ja koettavaa, miksi HannoverCard voi olla erittäinkin järkevä hankinta.

Yhden päivän 10 € kortti on hyvä valinta, jos vierailee muutamissa paikoissa ja kulkee julkisilla liikennevälineillä, joissa voi matkustaa kortilla ilmaiseksi. Matkaa voi tehdä koko suur Hannoverin alueella. Kahden päivän kortti kannattaa hankkia, jos aikoo käydä useimmissa näyttelyissä ja turistikohteissa. Kortin hinta on 16 €. Kaupunkikorttia on myös saatavilla viiden hengen ryhmille.

Hannoverin näyttävin rakennus on kaupungin symbolinakin tunnettu Neues Rathaus eli Uusi kaupungintalo.

Upeahan tuo oli niin päivällä, kuin iltavalasituksessakin.

Trammplatzissa sijaitsevaan upeaan rakennukseen pääsee vierailemaan arkipäivisin klo 10-18, eikä vierailusta tarvitse maksaa mitään. Sisätiloissa on esillä muun muassa useita pienoismalleja Hannoverin kaupungista sotaa edeltäneeltä ajalta, joista saa hyvän käsityksen siitä muodonmuutoksesta, jonka Hannover on käynyt läpi.

Kaupungintalon katolla olevalta näköalaterassilta on hyvät näkymät kaupunkiin ja hyvällä säällä aina Deisterin kukkuloille saakka. Kaupungintalon kattotasanteelle pääsee nousemaan erikoisella hissillä. Hissi ei nouse suoraan ylöspäin, vaan myötäilee rakennuksen kupolin muotoja. Melko spookie tuo hissi oli lasikattoineen ja lattioineen. Hissikyyti kattotasanteelle maksaa 3,50 €/aikuinen ja 2 €/lapsi.

Kaupunkia onkin rakennettu moderniin suuntaan ja esimerkiksi Nord LB -lasirakennus Hannoverissa on näkemisen arvoinen.

Sprengel museo on nykytaiteen keidas, josta löytyy kaikkea uudempien taideteosten ja klassikoiden, väliltä.

Museon pysyvässä kokoelmassa on merkittäviä Picasson ja Laurensin kubismiteoksia.

Museo on avoinna tiistaisin klo 10-20 ja keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-18. Tosin nyt syksyllä oli koronan takia poikkeuksellisia aukioloaikoja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € ja alle 12-vuotiaat pääsevät sinne maksutta. Huomioida kannattaa, että perjantaisin kaikkiin Hannoverin museoihin on ilmainen sisäänpääsy joko koko päivän tai osan aikaa päivästä.

Hannoverissa on myös muita hyviä museoita vierailtavaksi.

Ala-Saksin osavaltion museo eli Landesmuseum Hannover sijaitsee vastapäätä Kaupungintaloa.

Museossa on suuri kokoelma taideteoksia, patsaita ja esineitä aina keskiajalta lähtien. Lisäksi museossa on näyttelyitä, jotka on omistettu luonnonhistorialle, etnologialle ja arkeologialle. Museo on kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä siihen pääsee tutustumaan klo 10-18 . Perusnäyttelyyn pääsee tutustumaan 4 € lipulla ja perjantaisin klo 14-18 perusnäyttelyyn pääsee veloituksetta. Mikäli haluaa tutustua myös erikoisnäyttelyihin lippu maksaa 10 €.

Hannoverin Marktplatz sijaitsee historiallisen Vanhan kaupungin keskustassa ja sieltä löytyy monia merkittäviä rakennuksia.

Pommituksista jäi jäljelle joitakin vanhoja rakennuksia, sekä niitä, joita uudelleen rakennettiin sodan jäljiltä.

Yksi merkittävä rakennus on vanha Kaupungintalo- Altes Rathaus, joka toimii nykyään juhlatilana. Hannoverin Vanha kaupunki lukeutuukin kaupungin parhaisiin nähtävyyksiin, vaikka suuri osa siitä onkin rakennettu sodan jälkeen uudelleen. Vanhan kaupungin kaduilla kävellessä voi aistia sotia edeltäneiden aikojen tunnelmaa ja istahtaa nauttimaan päivästä terassilla.

Marktkirchen kirkon torni on kaunis ja se on edelleen yksi Hannoverin sekä Ala-Saksin alueen korkeimpia kirkontorneja ja kaupungin maamerkki.

Kirkossa on erityisen kauniit urut, joita voi päästä kuuntelemaan, kun kirkko on avoinna vierailijoille. Kannattaa ehdottomasti viivähtää hieman pidempään ja istahtaa hetkeksi kirkon penkkiin.

Kirkko ja sen torni ovat avoinna päivittäin klo 10-18.Tornikierros maksaa 3 €.

Kolmas Hannoverin vanhoista kirkoista on Kreuzkirche.

Vanhaan kaupunkiin tehdään opastettuja kahden tunnin mittaisia kävelykierroksia, joiden hinta on 11 €/ aikuinen ja yli 14-vuotiaat lapset 8,50 €.

Isoimmissa kaupungeissa on usein tarjolla myös erilaisia opastettuja ilmaisia kävelykierroksia. Niistä saa parhaiten tiedon netistä Freetourin sivustolta tai GuruWalk sivustolta.

Aegiden kirkko eli Aegidienkirche on Hannoverin erikoisin nähtävyys, sillä vanha kirkko kärsi pahoin Toisessa maailmansodassa.

Kirkkoa ei kuitenkaan koskaan korjattu ja se on edelleenkin rauniokirkko, josta on pystyssä vain sivuseinät ja torni.

Paikka on suosittu turistikohde ja kirkossa on edelleen nähtävissä pommitusten aiheuttama tuho. Aegidienkirchenin 25 pronssista kelloa soivat neljä kertaa päivässä klo 9.05, 12.05, 15.05 ja 18.05. Kannattaa yrittää olla paikalla tuolloin, jotta voi kuulla niiden kauniin soittokonsertin.

Jos jano yllättää kannattaa piipahtaa perinteiseen oluttupaan. Mainio sellainen Brauhaus Ernst August löytyy myös Hannoverista. Toisaalta hetken voi myös hengähtää ja lepuuttaa jalkoja lasillisella 6 Sinne Sky Barissa, josta on upeat näkymät Hannoveriin.

Vaihtoehtoisesti keskellä kaupunkia olevassa Roof Gardenissa voi rentoutu hetkisen Hannoverin kattojen yllä.

Paikka on mainio, ehkäpä jopa hieman hämmentävä valkoisine hiekkoineen, rantatuoleineen ja palmuineen.

Hyvällä säällä paikka on avoinna maanantaista lauantaihin klo 13-23 ja sunnuntaina klo 15-23.

Hannoverissa on  myös Baijerin kaltaisia olutpuistoja, jonne voi mennä omien eväiden kanssa, kunhan tilaa puiston kojusta oluen. Myös ruokaa on tarjolla. Paikat ovat suosiossa niin päivisin kuin iltaisinkin. Lämpiminä kesäiltoina menoa riittää myöhään yöhön.

Viehättävä on niinikään kapeiden kujien hallitsema Leineschlossin linna-alue, joka alun perin rakennettiin luostariksi. Rakennukset kuitenkin toimivat 1600-luvulta lähtien pitkään Hannoverin kuninkaiden kotina.

Herrenhausenin palatsi toimii nykyään konferenssitilana ja sitä pystyikin ihailemaan vaan kauempaa ulkoapäin.

Sen sijaan Herrenhausenin puutarhaan – Herrenhäuser Gärteniin pääsee tutustumaan.

Upea vanha kuninkaallinen puutarha muodostuu neljästä erillisestä puisto- ja puutarha-alueesta. Alueisiin lukeutuvat muun muassa ranskalaistyylinen Grosser Garten sekä englantilaista puistotyyliä edustava Georgengarten.

Helpoiten puutarhaan pääsee 4 tai 5 kaupunkijunalla. Puutarha on arvatenkin upea näky kesäaikaan.

Upeat istutukset ja erivärinen kukkaloisto sekä suihkulähteet sykähdyttivät ja saivat ajantajun katoamaan kuten myös askeleita kertymään melkoisesti.

Sisäänpääsy puutarhaan kesäkaudella huhtikuusta-lokakuun loppuun riippuu siitä, minkälaisen lipun puutarhaan haluaa ostaa. Kaiken sisältävä lippu maksaa 8 € aikuinen ja yli 12-vuotiaat 4 €. Puistossa järjestetään myös lukuisia tapahtumia vuoden ympäri. Myös lapsille on mietitty monenlaista tekemistä ja kokemista puistoalueella.

Puutarhat ovat avoinna päivittäisin klo 9-18.30 ja suihkulähteet ovat toiminnassa arkipäivisin klo 10-12 ja 15-17.

Vierailu puutarhoihin kannattaakin ehdottomasti ajoittaa noihin aikaväleihin, kun suihkulähteet ovat toiminnassa. Viikonloppuisin ne suihkuavat klo 10-12 ja 14-17.

Kesäaikana auringonlaskun jälkeen Grosse Gartenin upea puutarhaa ja sen suihkulähteet valaistaan viikonloppuisin tunnin ajan, jolloin ne yhdessä puistossa soivan barokkimusiikin kanssa luovat varmastikin taianomaisen tunnelman. Harmillisesti meidän vierailupäivämme Hannoveriin osuivat keskelle viikkoa ja tämä kokemus jäi meiltä kokematta.

Myös Hannoverin tunnetuimpiin panimoihin lukeutuva Herrenhausenin panimo on näkemisen ja kokemisen arvoinen käyntikohde.

Nähtävyys on kuulemma myös mantereiden mukaisesti jaoteltu Hannoverin eläintarha, jossa eläimet eivät ole pienissä häkeissä vaan isoilla liikkumaväljillä aidatuilla alueilla. Kyseessä onkin elämyseläintarha. Olimme juurikin lapsenlapsiemme kanssa käymässä Tallinnan eläintarhassa ennen tätä matkaa, joten kaikkien kaupunkien eläintarhat jäivät tällä reissulla väliin, vaikka käymisen arvoisia olisivat varmasti olleetkin.

Kaupungin keskustan läheisyydessä oleva Maschseen pieni tekojärvi on kaupunkilaisten suosiossa, mutta se on myös mukava paikka istua ja hengähtää.

Paikka onkin keidas keskellä kaupunkia.

Järvellä on mahdollisuus soutaa, suppailla tai meloa. Järven ympäristössä järjestetään myös monia tapahtumia.

Saksan vanhimmaksikin väitetty kirpputori kerää joka lauantaiaamu ihmiset Vanhan kaupungin Leine joentörmälle Marktkirchen luona. Paikalla voi nauttia jazz-musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Olisi ollut niin kiva vierailla tuolla.

Hannoverin Markthalle eli kauppahalli on myös hyvä paikka vierailla.

Kauppahallissa on myytävänä ruoan lisäksi myös kaikenlaista muutakin tavaraa.

Pääasiallisesti kauppahallissa oli vain paikallisia, mutta turistin kannattaakin vierailla siellä tasokkaiden ravintoloiden ja pienien kahviloiden takia. Tai sitten ihan vaan lasilliselle viiniä.

Kauppahalli aukeaa ma-la klo 7  ja sulkeutuu arkena alkuviikosta vasta illalla klo 20 ja to-pe klo 22. Lauantaina se sulkeutuu jo klo 16.

Vajaan puolentunnin junamatkan päässä Hannoverista on Volkswagenin tehdas, jonka yhteydessä on Volkkari-museo.

Siellä pääsee ihailemaan muun muassa omia suosikkejani, eli niin sanottuja hippibusseja, mutta myös eri aikakausilta olevaa Volkswagen tuotantoa.

Pidimme Hannoverissa kolmen yötä majapaikkaa, sillä siitä oli hyvät yhteydet seuraavien päivien päivävierailukohteisiin Marienburgin linnaan, Pillipiiparin Hamelnniin ja Celleen. Hannoverin kaupunki varmaankin jakaa mielipiteitä, mutta listallamme se menee kategoriaan;” no joo, ihan ok”.

 

 

Marienburgin linna

Noin 20 kilometrin päässä Hannoverin ulkopuolella sijaitsee ihanteellinen päiväretkikohde historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille matkailijoille – myös niille, joihin prinsessasadut linnoineen ovat tehneet pysymättömän vaikutuksen. Matka Marienburgin linnaan Hannoverista taittui junalla ½ tunnissa. Junalla matkataan Nordstemmen rautatieasemalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Kaupunkikin oli hieman kulahtanut ja pienen pieni. No, tänne me matkasimme juurikin linnan takia, joten muusta ei niin väliä.

Juna-asemalta kaukana kauniisti siintävälle linnalle on noin 4 kilometrin matka ison tien piennarta pitkin.

Olimme laskeneet taxikyydin varaan, mutta matkaan tulikin mutka.

Taxia ei ollut saatavissa koko pikku kaupungissa, koska kaikki taxiyrittäjät olivat kuolleet kuulemma koronaan. ”Varman” tiedon saimme aseman vieressä olevasta kukkakaupasta. Noituessamme kyyditöntä tilannetta ja pirun pitkää kävelymatkaa, tarjoutui ystävällinen vanhempi rouva kyyditsemään meidät linnalle.

Tiesimme jo menomatkalla, että sama ongelma oli kyydin kanssa takaisinpäin. Ja niinhän se oli. Sama syy ja selitys- ei siis taxia- ei kyytiä.

Onneksi eräs ihastuttava saksalaispariskunta antoi meille kyydin juna-asemalle. ISO KIITOS ystävällisille ja avuliaille ihmisille. Säästyimme melkoiselta patikoinnilta, jonka loppumetrit olisi vielä menomatkalla olleet melkoista ylämäkeä.

Isoimmista kaupungeista pääsee paikalle myös Eldagseniin menevällä linja-autolla.

Tällöin täytyy nousta pois Marienburg Abzweig Nord pysäkillä, josta on vielä reipaasti yli kahden kilometrin kävelymatka linnalle.

Hannoverista on ”normaaleina” kesäkuukausina mennyt myös suora linja-autoyhteys linnalle, mutta nyt korona-ajan takia liikenne ei ole ollut säännöllistä.

Yksi tilausbussi saksalaisille turisteille oli jonkun matkanjärjestäjän toimesta parkkialueella. Onneksi ei tarvinnut yrittää pummia kyytiä siihen. Olemattomalla saksan kielen taidolla se olisikin ollut temppu, sillä keski-ikäiset ja vanhempi väestö eivät juuri englantia Saksassa puhu.

Hannoverin viimeisen kuninkaan 1800-luvulla rakennuttama Schloss Marienburg eli Marienburgin linna on jälleen yksi Prinsessa Ruusunen linna.

Linna ja sen yksityiskohdat kertovat kuningatar Marian ja Hannoverin viimeisen kuninkaan kuningas George V:n suuresta rakkaudesta. Kuningas antoi kuningattarelleen syntymäpäivälahjaksi Marienbergin kukkulan sekä rakennussuunnitelmat linnalle.

Kuningas ja kuningatar eivät kuitenkaan koskaan ehtineet nähdä linnan valmistuvan, saati asua siinä, sillä vuonna 1866 preussit pakottivat heidät maanpakoon.

Nykyisin linna on jälleen Hannoverin kuninkaallisen suvun omistuksessa, toimien nykyään museona.

Linnan historia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Aiemmin linnaan pääsi tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, mutta nykyään linnaa voi tutkia myös omatoimisesti.

Linna on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu linnaan on 12,50 € aikuinen ja 8,50 € yli 6-vuotiailta lapsilta. Linnan torniin pääsee kiipeämään erillistä 5 € maksua vastaan kesäaikaan, mutta vain opastetulla kierroksella.

Opastettuja kierroksia on normaalisti saksaksi tiistaista perjantaihin.

Tänä kesänä, vielä koronan jälkimainingeissa opastuksia ei järjestetty, mutta sitten taas joskus tulevaisuudessa opastuksen hinta lienee sama kuin ennen koronaa eli 2,50 €.

Myös audioguideja on saatavilla omatoimiselle linnakierrokselle.

Nyt syyskuun lopussa, ei turistiaikaan, linnassa oli vain vähän vierailijoita ja siellä pääsi hyvin liikkumaan ilman tungosta, mikä oli oikein kivaa. Linnassa on myös ravintola, jonne onkin hyvä pysähtyä linnakierroksen jälkeen.

Linna oli kuin karkki ja siellä kului helposti useampi tunti. Kannattaa tutustua jos hoodeilla huitelee!

 

Hameln

Toisen päiväretken Hannoverista voi tehdä läheiseen Hamelnin kaupunkiin.

Hameln sijaitsee noin 40 minuutin junamatkan päässä Hannoverin keskustasta.

Kaupunki on kuitenkin sen verran pieni, että sen kiertää puolessa päivässä.

Siksipä me yhdistimme samalle päivälle käynnit Hamelnissa ja Marienburgin linnassa.

Jatkoimme Nordstemmenistä suoraan junalla Hamelniin.

Hamelnin juna-asemalta Vanhaan kaupunkiin on 20 minuutin kävelymatka.

Kätevimmin pelipaikoille pääsee juna-aseman edestä menevillä linja-autoilla.

Suurin osa linja-autoista ajaa Vanhan kaupungin vierestä. Kertalippu maksaa 2 €/ henkilö.

Saksassa on hyvät junayhteydet melko pieniinkin paikkoihin, joten junamatkailu on tosi kätevä tapa liikkua.

Tässä pienessä satumaisessa kaupungissa Grimmin veljesten kaikkien tuntema satu Pillipiiparista sai alkunsa.

Satu onkin tehnyt Hamelnista kuuluisan ja suositun käyntikohteen.

Sadussa Pillipiipari karkotti Hamelnin kaupungista rotat.

Näin syyskuun lopussakin kaupungissa oli paljon turisteja, toki suuri osa heistä Saksalaisia. Tämä kaupunki elää Pillipiiparista.

Vanhan kaupungin upeasti pidetyt ja restauroidut talot olivat kauniita.

Hauska tapa tutustua kaupungin nähtävyyksiin on seurata kaduntasossa olevia rottamerkkejä.

Mukulakiviin oli kiinnitetty metallisia rottakylttejä tai koristeita, jotka toimivat viitoina kohti näkemisen arvoisia kohteita.

Vaikka muuten kammoksunkin rottia, niin mettallisina kuvina kivetyksessä ne olivat aika hauskoja. Kaupungin www-sivuilta on myös ladattavissa App, josta saa tietoa kaupungista sekä ohjeet rottajahtiin.

Vihjeet ja ohjeet johdattavat nokkelimmat tiettyihin paikkoihin, joiden löytäjä saattaa kaupasta saada palkintona alennuksia ja bonuksia. Itse vain seurailimme reittiä ja jätimme saksan kieltä osaamattomina nokkeluudet muille.

Pienessä kaupungissa oli ihania mutkittelevia kujia, joissa on kahviloita ja majataloja, viihtyisiä olutpuutarhoja sekä pieniä kauppoja.

Pillipiirari museossa on nähtävänä myös kaupungin historiaa. Samaisessa museossa on nähtävillä mekaaninen esitys kuuluisasta esityksestä. Ihan kiva esitys!

Museo on auki muina päivinä paitsi maanantaina klo 11-18. Sisäänpääsymaksu museovierailulle on 5 € aikuinen ja lapset 3 €.

Kolmesti päivässä Hamelinin Raatihuoneen seinästä avautuvat luukut ja mekaaninen esitys Pillipiiparista pyörähtää käyntiin.

Paikalle kerääntyi runsas joukko ihmisiä seuraamaan klo 13.05, 15.35 ja 17.35 esitettävää kellopeliesitystä.

Nämä kellopeliesitykset ovat aina vaan niin ihania ja niiden takia aikataulua kannattaakin hieman suunnitella, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tunnin kestävä kaupunkikierros Pillipiiparin vetämänä maksaa maltilliset 12 € aikuinen ja 6 € lapsi, mutta nämä opastetut kierrokset ovat vain Saksaksi.

Kierroksia on kesäkuukausina torstaista lauantaihin klo 17.30 ja sunnuntaisin klo 12.45.

Englanninkieliset kierrokset ovat ryhmille myytäviä kierroksia ja melko suolaisen hintaisia.

Toukokuun puolestavälistä aina syyskuun puoleenväliin esitetään Hochzeitshaus-Terrassella ulkoilmaesityksenä Pillipiipari-esitys.

Sunnuntaisin esitettävä puolituntia kestävä esitys alkaa klo 12.

Lisälsi Pillipiipari-musikaali esitetään parhaaseen loma-aikaan toukokuun lopusta elokuun loppuun aina keskiviikkoisin klo 16.30 aivan kaupungin keskustassa olevalla kirkon aukiolla.

Kumpikin esityksistä on yleisölle ilmaisia. Harmillisesti olimme liikkeellä syyskuun lopulla, miksi esityksiä ei enää ollut tarjolla.

Hamelnin vieressä virtaa Weser joki, jossa tehdään myös turistiristeilyjä. Joella ei ole juurikaan mitään katsottavaa, joten jokiristeily ei tällä kertaa napannut.

Kaupungin kirkko häviää kaupungin kauniiden talojen keskelle mitään sanomattomana. Eikä se sisältäkään ollut yhtään kummoisempi.

Kaupungin lähellä noin 50 km säteellä on useita muitakin linnoja; Bückeburg, Hämelschenburg, Bad Pyrmont, Bevern, Fürstenberg ja Corvey. Nämä kaikki olivat ainakin ennakkoon tutustuessani kovin vaatimattomia, eivätkä kovinkaan mielenkiintoisia, joten jätimme ne nyt väliin, eikä meillä edelleenkään ollut käytössä vuokra-autoa.

Pohjois-Saksassa junalla osa 2: Leipzig ja Wittenberg

Leipzig

Berliinistä Leipzigiin… Viimme kerralla aikapulan takia ohitimme tämän kaupungin, mutta nyt päätimme korjata asian.

Matka ICE-junalla kesti reilun tunnin. Meno oli kuin ennen vanhaan, matkailun rajoittuneisuus ei ainakaan näkynyt junissa, jotka olivat mennen tullen täynnä.

Matkassa oli paljon keski-ikäisiä saksalaispariskuntia. Vaikutti siis, että korona-aikana kotimaanmatkailua suositaan myös muualla kuin Suomessa.

Leipzigin rautatieasema sijaitsee keskustassa, lyhyen kävelymatkan päässä monesta keskustan osasta. Uusittu juna-asema on valtavan kauppakeskuksen yhteydessä, jossa olikin vilinää.

Aseman ulkopuolella huomasi heti, että ison kaupungin meno olikin jo sitten sitä luokkaa, että tavoroista kannatti ottaa tukevampi ote ja laittaa tutkakatse päälle.

Leipzigissa nähtävyydet pystyy kiertämään helposti jalan. Altstadt eli Vanha kaupunki ja sen vieressä olevilla alueilla sijaitsee suurin osa nähtävyyksistä.

Jos haluaa mennä muualle keskustan ulkopuolelle, voi niihin kulkea julkisilla liikennevälineillä, kaupunkipyörällä tai -potkulaudalla. Leipzig ei kuitenkaan näyttänyt olevan mikään suosittu pyöräilykaupunki, vaikka opiskelijakaupunki onkin.

Raitiovaunu on mainio liikkumisvälinen Leipzigissä, jos tarvitsee kulkea Vanhan kaupungin ulkopuolelle.

Kertalippu julkisiin kulkuvälineisiin maksaa 2,70 € ja sillä voi matkustaa tunnin ajan. Vuorokauden voimassa oleva lippu maksaa 7,60 €/ henkilö, mutta kahden henkilön kimppalippu maksaa 11,40 €. Tarjolla on myös runsaasti muitakin lippuvaihtoehtoja.

Lippuja voi ostaa esimerkiksi automaateista ja asemien lippuluukuilta. Kuten muuallakin Saksassa lippu leimataan sisään noustaessa.

Taxi on myös varteenotettava vaihtoehto, koska isommalla porukalla liikuttaessa se on oikeasti edullinen. Jännää oli huomata, miten eri kaupunkien taxihinnat vaihtelivat todellakin toisistaan.

Leipzigiä kutsutaan usein uudeksi Berliiniksi – miksiköhän? Itse en huomannut moista yhtäläisyyttä. Leipzig on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Leipzig Card voikin olla varteenotettava hankinta, jos aikoo nauttia kaupungin mittavasta kulttuuri- ja nähtävyystarjonnasta. Kortteja saa yhden tai kolmen vuorokauden ajaksi, ja näistä kolmen vuorokauden kortti on hinta-laatusuhteeltaan parempi. Myös erilaisia ryhmäkortteja on saatavilla.

Leipzigissäkin voi ottaa osaa erilaisille opastetuille kaupunkikierroksille. Tarjolla on paljon erilaisia kävelykierroksia ja sitten tietysti aina yhtä takuuhelppo ja varma Hop on ja Hopp off vaihtoehto, jonka kyytiin pääsee 18 €/ henkilö.

Leipzig tunnetaan erityisesti Bachin kotikaupunkina, mutta muistaa kannattaa, että se oli myös toisen kuuluisan säveltäjän Mendelssohnin kotikaupunki.

Bachin kotikirkko eli Thomaskirche on suosituin kirkko Leipzigissa.

Bach toimi kirkossa mm. kanttorina ja Thomanerchorin kuoronjohtajana. Hän sävelsi Leipzigin vuosinaan myös monia kuuluisa teoksiaan. Bachin kuoltuaan hänet haudattiin kirkon sisään alttarin lähelle.

Maailmankuulu poikakuoro laulaa edelleenkin kirkossa perjantaisin klo 18 ja lauantaisin klo 15.

Keskikesällä kirkon edustalla on ilmaiskonsertteja maanantaisin klo 19. Kirkko on avoinna joka päivä klo 11–16, eikä sinne ole mitään pääsymaksua.

Bachista kiinnostuneet voivat vierailla myös toisella puolella katua olevassa Bach-museossa, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–18.

Museossa on hieno kokoelma muun muassa soittimia ja vanhoja nuotteja.

Sisäänpääsymaksu museoon on 8 € aikuiselta. Lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Myös jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai on ilmainen vierailijoille.

Useimmat vierailevat vain Bach-paikoissa ja vähemmäksi jää vierailu kuuluisan säveltäjän Felix Mendelssohn Leipzigin vuosien asuintalolla.

Mendelsson taloon kannattaa piipahtaa, sillä siellä on näytillä Mendelssohnin henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi, nuotteja, maalauksia ja hänen elämäänsä muuten liittyviä asioita.

Talon musiikkisalonkia käytetään edelleenkin viikoittaisiin sunnuntaikonsertteihin.

Mahdollisuus on myös osallistua erilaisiin opastettuihin kierroksiin.

Näihin tilaisuuksiin on rajoitettu osallistujamäärä paikan pienuuden takia, joten niihin kannattaakin varata paikka etukäteen netin kautta.

Leipzigin kaupunki elää vahvasti musiikista.

Kaupungissa on tarjontaa klassisen musiikin konserteista, oopperoista ja musikaaleista aina tasokkaisiin baletteihin.

Myös ympäri kaupunkia erilaisissa paikoissa on kuultavissa kaupungin musiikinopiskelijoiden musiikkiesityksiä, mikä toikin hauskan tunnelman kaupunkiin.

 

Musiikin lisäksi Leipzigin laadukkaat taidemuseot ja galleriat korostavat kaupungin mainetta kulttuurikeskuksena.

Leipzigin moderni lasikuutiomainen taidemuseo Museum der bildenden Künste MdbK tunnetaan tasokkaista kokoelmistaan, joita taideihmisen ei kannata jättää väliin. Me nyt niin kuitenkin teimme, sillä kaikkeen ei aika taivu.

Museorakennus on ulkokuoreltaan erikoinen, vanhaa ja uutta yhdistelevä rakennus, jossa on nähtävillä hollantilaisten, saksalaisten ja italialaisten mestareiden taideteoksia.

Museossa olisi ollut nähtävissä myös Monetin ja Munchin teoksia. Museoon on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, ja muulloin kokoelmia pääsee tutkimaan 10 eurolla.

Museo on maanantaisin suljettu, ja avoinna keskiviikkoisin klo 12–20 ja muina päivinä klo 10–18.

Panometerissa on esillä maailman suurimpia 360 asteen panoraamakuvia. Valtava panoramakuva yhdistettynä valon ja äänen yhteisesitykseen luovat upean kokemuksen ja vierailun tunteen kaukaisille luonnonmaisemille ja historiallisille paikoille. Carolas Garten näyttely – hieman ehkäpä ylimainostettu, on avoinna arkipäivisin klo 10-16 ja viikonloppuisin 10-17. Pääsylippu näyttelyyn maksaa 11,50 € aikuinen ja 6 € lapsi.

Auerbachin kellari on kaupungin toiseksi vanhin ravintola ja sen kerrotaan olleen mm. yleisneronakin tunnetun Goethen suosikkipaikka. Tätä paikkaa ei kannata ohittaa.

Paikassa on hyvä viinibaari, jossa kannattaa nauttia lasillinen, ehkä toinenkin.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Leipzigin yliopistorakennus on melkoisen upea. Se on yksi maailman vanhimmista yliopistoista ja toiseksi vanhin yliopisto Saksassa. Leipzing onkin opiskelijoiden keskuudessa suosittu ja arvostettu, eläväinen yliopistokaupunki. Yliopisto ja sen nuoret opiskelijat tekevät kaupungista myös nuorekkaan.

Yliopiston yhteydessä on Grassin museokeskittymä.

Grassi museokompleksissa on kolme erillistä museota, jotka yhdessä järjestävät merkittäviä kulttuuritapahtumia ympäri vuoden.

Leipzigin yliopiston Grassin soitinmuseo on yksi suosituimmista museokompleksin kolmesta museosta.

Toinen tähän museokompleksiin kuuluva museo on etnologian museo ja kolmas on taidemuseo.

Museorypäs kokonaisuudessaan on valtava ja sen kaikissa osissa vierailuun menee helposti kokonainen päivä.

Soitinmuseo on todella mielenkiintoinen ja sen yli 10 000 esineen kokoelma sisältää arvokkaita instrumentteja Euroopasta ja muualta, samoin kuin musiikkia koskevia esineitä renessanssin, barokin ja Bachin Leipzig-ajalta.

Museo onkin yksi suurimmista soitinmuseoista Euroopassa. Sisäänpääsy museoon maksaa 6 € ja se on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin klo 10-18.

Taidemuseo olisi varmaan ollut kokemus, mutta nyt aikataulu vaan ei riittänyt kiertämään yhtä Euroopan merkittävintä design- ja taidetaloa. Käymättä jäi myös etnologian museo.

Marktplatzilla sijaitseevassa Nikolaikirchessä voi kuulla musiikkiesityksiä keskiviikkoisin ja lauantaisin, parin euron pääsymaksua vastaan. Hieman ylimainostetun kirkon katto ja pilarit olivat jokseenkin mielenkiintoiset…

Kirkolla on toki ollut merkittävä rooli Saksan nykyhistorian kulussa, sillä kirkolta alkaneet väkivallattomat mielenosoitukset johtivat lopulta Berliinin muurin kaatumiseen.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10–18 ja sunnuntaisin klo 10–16. Pientä korvausta vastaan on mahdollisuus päästä lauantaisin klo 14 tutustumaan kirkon upeisiin urkuihin. Kirkossa on ilmaisia, vapaaehtoisten pitämiä opastettuja yleisökierroksia tiistaina, torstaina ja perjantaina klo 17 sekä lauantaina klo 11.

Myös kirkon torniin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella perjantaisin klo 16.30.

Russische Kirche eli venäläinen kirkko on ortodoksikirkko, joka tällä kertaa ohitettiin luottaen siihen, että kotoinen Uspenskistanin katedraali on läntisen Euroopan komein ortodoksikirkko.

Panorama Towerissa on näköalaravintola ja siellä olevalla näköalatasanteella voi ihailla ympärillä aukeavaa Leipzigiä. Hissillä pääsee näppärästi kerrokseen 29, jonka jälkeen kolmen euron sisäänpääsymaksulla pääsee näköalatasanteelle. Torniin voi mennä viikolla aina klo 21 asti, viikonloppuisin klo 20 saakka.

Leipzigin uusi ja vanha Kaupungintalo lukeutuvat Leipzigin kauneimpiin rakennuksiin.

Torin laidalla sijaitseva Altes Rathaus eli vanha Kaupungintalo on Leipzigin sydän.

Kaupungintalossa toimii tätänykyä Leipzigin kaupunginmuseo.

Uusi Kaupungintalo Neues Rathaus puolestaan sijaitsee hieman sivummalla keskustasta muinaisen linnan paikalla. Sisällä olevalla hissillä voi nousta ylös torniin katselemaan keskustamaisemia.

Vanhalla Raatihuoneen torilla pidetään tiistaisin ja perjantaisin toripäivät.  Harmillisesti vierailumme ei osunut noille päiville, joten tori oli tällä kertaa melko hiljainen.

Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva kahvila, 1700-luvun alkupuolella perustettu Zum Arabischen Coffe Baum on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Coffe Baumin yläkerrassa on kahvimuseo, jossa on nähtävissä kahvin historia ja kahvilakulttuurin nousu Saksassa. Pieneen museoon on ilmainen sisäänpääsy. Jo ihan rakennuksen takia paikalle kannattaa mennä.

Hieman tai oikeastaan aika kaukana keskustasta sijaitsee Euroopan suurin sotamuistomerkki Völkerschlacht- denkmal eli Kansojen taistelun monumentti, joka on rakennettu muistomerkiksi voittoisasta sodasta Napoleonia vastaan. Paikka on komea, vakuuttava ja todella iso.

Völkerschlachtdenkmal muistomerkin juuressa sijaitseva FORUM 1813 museo kertoo käydystä taistelusta ja siellä on nähtävänä suuri joukko harvinaisia aseita, univormuja ja muita taistelussa käytettyjä tarvikkeita.

Museon 8 € pääsylipulla voi halutessaan kiivetä 500 askelmaa ylös muistomerkin näköalatasanteelle, josta on arvatenkin hyvät näkymät ympäristöön. Me emme sinne kiivenneet.

Matkalla muistomerkille, hieman sivummalla Leipzigissä on edelleenkin nähtävissä sosialistiajan vanhaa, melko karmeaa rakennustyyliä, vaikkakin paikkoja on kunnostettu paljon, puskee historia ja sen lähimenneisyys läpi.

Leipzigissa on mahdollisuus tutustua myös Itä-Saksan aikaiseen toimintaan.

Kaksi erillistä vierailupaikkaa Vanhassa kaupungissa valottavat hieman sitä, minkälaista elämä oli Itä-Saksan aikana ja miten pahamaineinen Stasi toimi. Die Runde Ecke oli Stasin päämaja koko DDR:n ajan ja nykyisin siellä oleva näyttely kertoo paitsi valtion propagandakoneistosta ja traagisista kohtaloista, myös tavallista arkielämästä DDR-Saksassa.

Esillä on Stasi-agenttien alkuperäisiä vakoiluvälineitä ja muuta aineistoa ja esineistöä. Museo on avoinna päivittäin klo 10–18, ja siellä on mahdollista osallistua saksankielisille opastetuille kierroksille päivittäin klo 15. Sisäänpääsy museoon on ilmainen.

Toinen DDRn ajasta kertoma paikka on Zeitgeschichtliches Forum Leipzig. Tämä pääsymaksuton vierailupaikka ei ole maanantaisin avoinna, ja aukioloajat ovat ti–pe klo 9–18 ja la–su klo 10–18.

Paljon jäin tästäkin kaupungista kokematta, mutta vinkkinä muille.

  • Leipzigin Zoo on Saksan suurin ja Euroopan toiseksi suurin. Eläintarha on oikeastaan enemmän elämyseläintarha, sillä siellä on huomioitu myös lajille tyypilliset maisemat ja elinolot mahdollisimman hyvin. Eläintarha on iso, joten aikaa sen kiertämiseen kannattaakin varata. Eläintarha on avoinna ympäri vuoden, mutta avoinna eri vuodenaikoina eri aikoihin. Jos mielii vierailulle eläintarhaan, kannattaa aukioajat tarkistaa etukäteen netistä.

 

  • Eläintarhojen tavoin jokaisessa kaupungissa tuntui olevan myös kasvitieteellinen puutarha. Leipzigin yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha eli Leipziger Botanische Gärten on Saksan vanhin. Kasvitieteellinen puutarha on ulkona olevilta osiltaan pääsymaksuton mutta kasvihuoneisiin on aikuisilta neljän euron pääsymaksu. Ulkona olevat puutarhat ovat avoinna ympäri vuoden mutta kasvihuoneet suljetaan marraskuun alusta helmikuun loppuun. Ulkona voi vierailla eri vuodenaikoina eri tavoin, ja toukokuun alusta syyskuun loppuun.

 

  • Käymättä jäi myös Leipziger Baumwollspinnerei eli Leipzigin puuvillatehdas Lindenaun alueella on monelle nykytaidetta harrastavalle mieluinen käyntikohde. Paikassa on taidegallerioita, laajoja näyttelytiloja, taidestudioita ja erilaisia työpajoja sekä kahviloita ja ravintoloita.

 

  • Leipzigin boheemialue KarLi eli Karl-Liebknecht-Straße tarjoaa kävijöilleen sekoituksen kulttuuria, katutaidetta ja maukasta katuruokaa. Paikassa on mitä erilaisempia kojuja ja paikkoja joissa myydään erilaisia käsitöitä. Oleellisena osana alueeseen kuuluu myös hengailumusiikki. Paikka on etenkin nuorison suosima,  miksi  me keski-ikäiset skippasimme tämän paikan.

Tämä sen sijaan olisi kiinnostanut. Bayerischer Bahnhof zu Leipzig eli Leipzigin rautatiemuseo tekee vanhoilla höyryvetureilla matkoja Saksiin, Thüringeniin  ja Saksi-Anhalteniin. Straßenbahnmuseum Leipzig eli ratikkamuseo olisi ollut mainio vierailupaikka, minne olisimme ehdottomasti halunneet mennä. Harmillisesti kumpikin museo oli vierailumme aikana suljettu.

 

 

Wittenberg

Matkaa Leipzigistä Wittenbergiin junalla on alle puoli tuntia. Saman puoli tuntia menee junalla myös Wittenbergistä Berliiniin. Wittenberg on ikävästi puolivälissä matkaa, joten ilman paikkalippuja tai ykkösluokan matkaa joudut seisomaan tai istumaan kumppanisi kanssa eripuolille junavaunua. IC ja ICE-junissa on onneksi ravintolavaunu, joka osui juurikin kohdallemme kun nousimme junaan. Puolituntinen vierähti mukavasti, varsinkin kun ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista, jotka olivat turvallisesti Berliinin hotelissa.

Wittenbergin juna-asemalta on Vanhaan kaupunkiin noin 15 minuutin kävelymatka, sillä pikkukaupungin asema ei ole ihan kaupungin keskustassa.

Wittenberg on melko pieni paikka, joten sen kiertämiseen riitti oikein hyvin vajaa puolikas päivä. Siihen kun sisällyttää vielä lounaan tai päivällisen, niin ajan saa hyvin kulumaan.

Nähtävyydet kiertää jalkaisin ja näin syksyllä – ei turistiaikaan paikka oli rauhallisuuden ja turvallisuuden tyyssija, eikä mihinkään paikkoihin ollut ryysistä tai jonoja.

Wittenbergin omatoimiseen kiertämiseen on vuokrattavissa 8 € maksava audioguide tai halutessaan voi osallistua 15 € maksavalle opastetulle kävelykierrokselle. Erilaisille ryhmille on eri teemaisia opastettuja kierroksia.

Wittenberg, oikeammin Lutherstadt Wittenberg tunnetaan parhaiten Lutherista ja hänen naulaamistaan teeseistä.

Kun huudeilla kerran oltiin, niin pakkohan se oli käydä katsomassa Linnankirkon ovi, jonne Martti Luther naulasi 95 teesiä ja aloitti uskonpuhdistuksen.

Teesien naulaamisen jälkeen Wittenbergistä tuli luterilaisen uskonpuhdistuksen keskus, mikä kyllä näkyykin monella tapaa kaupungissa.

Linnankirkko ei muuten ole mitenkään erikoinen, mutta merkittäväksi sen tekee Lutherin ja Melanchthonin haudat. Molempien hautamonumentit olivat kovin vaatimattomia.

Kirkko on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin klo 11.30–17.  Sisäänpääsymaksu on 2 € aikuiselta ja euron lapsilta. Yhteislippu Linnankirkkoon ja Pyhän Marian kirkkoon maksaa 3,50 €.

Jos tykkää ahtaista portaikoista ja korkeista paikoista kannattaa kiivetä kirkontorniin, josta onkin laaja näköala kaupunkiin.

Sisäänpääsy torniin tapahtuu poletilla, joita voi ostaa kirkkoa vastapäätä olevasta Infokeskuksesta. Poletin hinta on 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta. Torniin on mahdollista kavuta maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-17. Kirkossa on tarjolla opastettuja kierroksia 4 € hintaan.

Toki kaupungissa on muutakin nähtävää, mutta pitkälti kaupungin kaupunkikuvaa hallitsevat erilaiset Lutheriin ja uskonpuhdistukseen liittyvät asiat.

Osa Lutherin asumasta Augustinolais- luostarista on entisöity ja toimii nykyään uskopuhdistus- museona.

Museo on nimetty Luther-taloksi. Talossa voi ihmetellä Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan ja hänestä maalattuja lukuisia maalauksia.

Mielenkiintoisinta nähtävää ovat Lutherin asuin- ja makuuhuoneet, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Olipa Lutherin käyttämä viittakin säilynyt. Talo on avoinna päivittäin klo 9-16 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 €. Isoa tammea ei kannata ohittaa, sillä tämän kuuluisan puun alla Luther poltti  Paavilta saamansa pannaanjulistuksen.

Myös Melanchthonin asuintalo toimii museona.

Talon isäntä Philipp Melanchthon oli Lutherin läheinen työtoveri ja hänen keskeisimpänä saavutuksena pidetäänkin saksalaisen koululaitoksen uudistamista joka vaikutti myös muihin luterilaisiin maihin.

Talo on säilytetty lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan. Taideteokset ja arjen esineiden jäljennökset esittelevät vierailijoille Melanchthonin ja hänen perheensä arkea ja elämää.

Melanchthonin talo on kesäaikaan avoinna vierailijoille päivittäin klo 10-18. Sisäänpääsymaksu on 5 €. Yhteislippu Luther taloon ja Melancthomiin maksaa 10 €. Näitä yhteislippuja ei suoranaisesti tyrkytetä, joten ne kannattaa huomioida itse.

Pyhän Marian kirkko eli Stadtkirche Wittenberg on Wittenbergin vanhin rakennus ja UNESCOn maailmanperintö- kohde.

Se toimi Lutherin saarnakirkkona, jossa Luther saarnasi kuuluisan saarnansa. Jotakin maagista tässä kirkossa olikin.

Tämä kaksitorninen kirkko on Wittenbergin kaupunkikuvan keskus.

Kirkossa on nähtävissä neliosainen alttaritaulu, joka kuvaa Lutherin saarnojen sanomaa. Kirkko on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 11.30-18. Kirkon pyöreähköön torniin pääsee kiipeämään ja se on avoinna päivittäin klo 12-17. Sisäänpääsy maksaa aikuisilta 2 € ja lapsilta 1 €.

Wittenbergin aukio eli Marktplatz on yksi UNESCOn maailmanperintö- kohde kaupungissa. Aukiolla on lukuisia tärkeitä historiallisia rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Vanha kaupungintalo Rathus komistaa aukiota samoin kuin komea suihkulähde ja Martti Lutherin sekä Philip Melanchthonin pronssipatsaat.

Wittenbergissä on myös muita UNESCOn maailmaperintökohteita kuin vain tämä kuuluisa aukio. Maailmanperintökohteisiin kuuluu Lutherin talo – Lutherhaus sekä Linnankirkko – Schloßkirche.

Jos haluaa saada kaiken irti maailmanperintökohteista kannattava hankinta voi olla WelterbeCard, jolla pääsee nähtävyyksiin Anhalt-Dessau-Wittenbergin alueella. Lisäksi kortti oikeuttaa opastettuihin kierroksiin ja mukaan tulee vielä opaskirjanen. 24 h kortin hinta on 19,90 € aikuiselta ja 12,50 € lapselta. Saatavilla on myös 3 pv kortti.

Museum für Stadtgeschichte eli kaupungin museossa on nähtävänä kaupungin kehitys ja siihen vaikuttanut historia ja sen tapahtumat. Tämän ohitimme tyylikkäästi, sillä kaupungin uusin vetonaula ja turistikohde Luther 1517—Wittenberg 360° panoramaesitys lupasi ainakin mainoksissa paljon.

Näyttely/esitys on kiehtova ja erittäin realistinen kuvaus ajasta.

Iso maalaus ulottuu kokonaan esittelytilan kaarevan sisäseinän ympärille ja esittelee uskomattoman panoraamanäkymän Wittenbergiin.

Paikka on avoinna päivittäin klo 9-17 ja sisäänpääsyn hinta on 11 €/aikuinen ja 3 €/lapsi. Tämä esitys oli parempi panoramaesitys, kuin monet muut, joissa olemme aiemmin vierailleet.

Kaupungin monien suihkulähteiden ja vesipisteiden ohi ei kannata kiiruhtaa pysähtymättä, vaikka ne eivät kovin loisteliaita olekkaan.

Varakkaiden kansalaisten aloitteen ansiosta Wittenbergillä oli jo Lutherin aikoina oma vesijärjestelmä – Wittenberg Röhrwasser. Lähteistä johdettiin onttoja tukkeja pitkin vettä kaivoihin ja muihin vesipisteisiin.

Pienen ja kompaktin Winttenbergin uudenpaan keskustaan emme eksyneet.

Meille ja koko päivän kyytiä saaneille jaloille riitti vanha kaupunki ja sen kauniit nähtävyydet.

Väsyneiden matkalaisten iltapalaksi päädyimme syömään aina niin turvallisen ja joka matkalla jo perinteisen oman hotelli-illallisen.

Pohjois-Saksassa junalla osa 1: Berliini, Sanssoucin palatsi Potsdam ja Charlottenburgin linna

Vihdoinkin taas matkalla

Jihuu, ja kaiken maailman emojit 😊 …pääsimme junailemaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Balkanin aiemmin suunniteltu kiertomatka jäi edelleen odottamaan vuoroaan. Tutkailimme koronaturvallisesti junailtavia maita ja mahdollisia reittejä jatkossa, jos tilanne vielä pitkään jatkuisi näin. Jo kertaalleen vuoroaan odottamaan laitettu Pohjois-Saksan kiertomatka pääsi tällä kertaa toteutukseen – luotto Saksan koronatoimiin oli kova.

Reittimme suuntautui tällä kertaa Pohjois-Saksaan.

Selailimme erilaisia junalippujen ja junapassien hintoja.

Niissä kannattaakin olla tarkkana, koska Saksassa on erinomaisia osavaltiokohtaisia lippukomboja.

Osavaltioiden lippupakettien ja junalippujen tarjouksien hinnat aikataulut löytyvät kätevästi Deutche Bahnin sivuilta.

Reittisuunnittelun kautta päädyimme siihen, että yhdenmaan reililippu kahden viikon matkoille olisi tullut kalliimmaksi kuin hyödyntää eri osavaltioiden omat lipputarjoukset.

Saksa on siitä mukava maa, että niin julkisiin kulkuvälineisiin, linja-autoreitteihin kaupunkien välillä kuin myös junamatkoihin on tarjolla runsaasti erilaisia kombo- ja ryhmälippuvaihtoehtoja eri sesonkien ja viikonpäivien sekä kellonaikojen mukaan.

Myös paikallisliikenteenlipuissa on usein tarjolla erilaisia lippuyhdistelmiä aikataulun ja matkustajaryhmän mukaan.

Majoittauduimme Berliinissä, Hannoverissa, Bremenissä, Schwerinissä ja Rostocissa juna-asemien vierssä oleviin Intercity Hotelleihin, joiden hintaan kuului kaupungin joukkoliikennelippu, jota tulikin käytettyä kiitettävästi.

Hotellit olivat sekä sijainniltaan, että tasoltaa oikein hyviä.

Kaupunkien nähtävyyksien tarkastelu ja reittien suunnittelu sujuu mainiosti joko GPSMYCITY  tai VISITACITY sovelluksella.  Kumpikin sovellus toimii tosi hyvin monessakin kaupungissa. Kokemusta on.

Korona-aika on tuonut myös uusia innovaatioita matkustamiseen ja turistikierroksiin. Freetour sivustolta voi nykyään ladata appin, jossa on saatavilla virtuaalinen opastus monen maan kaupunkikierrokselle. Kätevää!…

Myös GuruWalk osoittautui vallan mainioksi. Tarjolla on eri teemoilla olevia ilmaisia opastettuja kierroksia.

Olimme syksyyn siirretyn kesäloman alkuun viettämässä viikonloppua Tallinnassa isommalla porukalla perhepiiristä, josta ei tässä nyt sen enempää. Tallinnan postaukset voi lukea täältä.  Muu porukka palasi kotiin ja me jatkoimme lentäen Tallinnasta Berliiniin.

Olihan odottava tunne, liikkua taas lentokentällä, menossa lomalle ja vetämässä matkalaukkua ja pelaamassa matka Scrabblea!…

Tallinnan lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin matkan päästä Tallinnasta.

Taxilla keskustasta hintaa lentokentälle tulee noin 20 €.

Ensimmäinen kerta, kun lensimme Tallinnan kentältä.

Tallinnan lentokenttä on melko pieni ja siellä on helppo navigoida.

Toiminnot kentällä olivat sujuvat ja kaikkineen tätä reittivaihtoehtoa lentoihin kannattaa jatkossakin miettiä.

Yllätys korna-ajan lenossa oli melkoinen, sillä kone tuli  aivan täyteen.

Reilun tunnin jälkeen olimmekin jo Berliinissä ja reilu kahden viikon Pohjois-Saksan junamatkailu pääsi vihdoin alkamaan!

 

Berliini

Berliiniin lensimme jo ties monennen kerran. Pitkä matkustuskielto oli takana, miksi kait kaikki tuntui taas niin viehättävältä ja jännältä.

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan vastikään valmistuneeseen uuteen Brandenburgin lentokenttään.

Lentokenttää rakennettiin yli kymmenen vuotta ja sitten kun se vihdoin monien viivytysten jälkeen valmistui, iski korona ja upouuden lentokentän mainostettu kapasiteetti lisääntyneelle lentoliikenteelle on vielä korkkaamatta.

Kaikki lennot kulkevat nyt terminaalin 1 ja 5 kautta.

Tällä reissulla emme juurikaan varanneet aikaa Berliiniin, mutta edelleen rajattujen lentoreittien ja hyvien junayhteyksien takia se valikoitui nyt rengasmatkamme alku- ja loppupään lentokentäksi.

Eipä tuo uusi lentokenttä nyt kovin kummoinen ollut. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kaikilla oli kiltisti maski naamalla.

Berlin-Brandenburg lentoaseman T1 ja T2-terminaaleihin pääsee näppärästi rautateitse alueellisilla junilla. RE 7 ja RB 14 kulkevat kentälle 20 minuutin välein ja uusi Airport Express (FEX) juna kuljettaa matkustajat kentälle neljä kertaa tunnissa.

Matka-aika Expressillä esim. päärautatieasemalta on 30 minuuttia.

Harmillista on, että kaikilta Berliinin keskustan asemilta ei pääse vielä FEX-junan kyytiin.

Sen sijaan RE 7 ja RB 14 juna ovat kätevä valinta, joilla matka taittuu melkein yhtä nopeasti kentälle, riippuen toki siitä, miltä keskustan asemalta nousee kyytiin.

Paikallisjunat S9 ja S45 kulkevat kentälle 20 minuutin välein. Matka taittuu noin 50 minuutissa ja hintaa sille C-alueen paikallislipulla 3,80 € kuten myös muilla junayhteyksillä. Kaikki junat kulkevat suoraan lentokentän Terminaali 1 alapuolella olevalle juna-asemalle.

Lisäksi jotkut pitkänmatkan junat pysähtyvät lentokentän asemalla. Myös linja-autot ja taxit kuljettavat matkustajat sujuvasti kaupunkiin.

Taxikyyti on melko kallis, mutta jos on valmis maksamaan noin 50 € pääse sillä kätevästi haluttuun paikkaan.

Kävimme ihastuttavalla iltakierros bussisightseenigillä, jossa sai mainion kuvan iltavalaistuksessa olevasta Berliinistä ja sen kauniisti valastuista merkkikohteista.

Iltakierros lähti Alexanderstrasse 7 ja hintaa sille tuli 13.50 €.

Kierroksen kesto oli 45 minuuttia. Bussi kiersi kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja muut kauniisti valaistut kohteet. Toinen mainio tapa tutustua iltavalaistuksessa olevaan Berliiniin on hypätä risteilyveneeseen ja risteillä 2½ h Spree joella. Risteilyn hinta on 22,50 €. Veneristeily ei sisällä tarjoilua risteilyn aikana.

Lokakuussa Berliinissä olisi ollut tarjolla myös ”näe pääkaupunki uudessa valossa – virtuaalisesti maalattuna” kierroksia, jolloin kaupungin kuuluisimmat rakennukset ja monumentit on verhottuna väreihin ja erilaisin valoefektein. Harmillisesti me olimme liikenteessä syyskuun lopussa.

Edellisessä postauksessani Berliinistä olimme liikkeellä joulunaikaan ja silloin perinteiset turistikierrokset jäi vähiin kun keskityimme Saksan joulutoreihin.

Toki suurin osa Berliin nähtävyyksistä on tullut kierrettyä aiemmin, mutta esim. Charlottenburgin linna on jäänyt käymättä. Sekin asia tuli korjattua tällä reissulla.

Iltakierroksen lisäksi turistikierroksia olisi ollut tarjolla vene, Segway, E-Scooter, normi Hopp on Hopp off kierrokset, Jetbike, Hot road autokierros, fillarikierros sekä itse ajettava Trabant nähtävyyskierros omalla oppaalla.

 

Vaihtoehtoja kaupungin kiertämiseen siis löytyy.

Berliiniä pidimme kolme yötä tukikohtanamme, josta sitten teimme vierailuja Leipzigiin, Wittenbergiin ja Sanssoucin palatsiin.

Vink, vink!!!  Tästä linkistä pääsee sivustolle, josta voi hyvin suunnitella reitin, tarkistaa aikataulut ja hinnan valitulle matkalle.

 

Sanssoucin palatsi Potsdam

Potsdamn on kierretty aiemmin Saksan joulutori- kierroksellamme. Voit lukea siitä täältä.

Nyt suuntasimme Sanssoucin palatsiin ja sen puutarhaan, joka edellisellä käynnillä oli pakattu talviteloille ja harmaassa ilmassa se ei juurikaan avannut paikan kauneutta.

Potsdamiin pääsee useilta eri asemilta, useilla eri junilla. Päärautatieasemalta Potsdamiin pääsee RE1 ja S7 paikallisjunilla. Junia kulkee puolen tunnin välein ja matka Potsdamiin kestää 20 minuuttia. Potsdamiin, joka sijaitsee C-vyöhykkeellä pääsee matkustamaa paikallislipulla, jonka kertalipun hinta on 3,80 € ja päivälipun hinta 6,10 € ABC-alueet kattavalle lipulle.

Kannattaa katsoa ja ehkäpä jopa suunnitella, mille asemalle Potsdamissa aikoo. Potsdamin juna-asemalta palatsille on matkaa noin 45 min kävelyn verran. Parhaiten sinne pääsee juna-aseman edestä lähtevällä bussilla 695 tai taxilla, jonka hinta on noin 15 €. Joukkoliikenteeseen kelpaa Berliin joukkoliikennelippu.

Potsdamin palatsialue käsittää useita eri palatseja kuten Sanssousin palatsin, Neues palatsin, Orangerieschlossin, Charlottenhofin palatsin sekä Belvederen palatsin. Jos aikoo vierailla näissä kaikissa, yksi päivä ei takuulla riitä.

Kuuluisin ja ehkä myös vierailluin paikka näistä on Sanssoucin palatsi, joka rakennettiin 1745-1747 Fredrik II Suuren kesäasunnoksi.

Palatsi kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle.

Palatsia onkin kutsuttu aikoinaan Preussin Versaillesiksi. Noh, Versaillesissa käyneenä, kantani on, että Versailles saa pitää edelleen kiistattoman paikkansa linnojen ykkösenä. Tämä pienen pieni ja melko vaatimaton palatsi ei mahdu Versailesin kanssa samalle viivalle.

Sanssoucin palatsi on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina klo 9-17.30. Sisäänpääsymaksu on 14 € ja se sisältää pääsyn useimpiin muihinkin palatseihin. Lipun hinta on alennettu, koska osa palatseista alueella on edelleen kiinni koronan takia. Erillinen lippu pitää ostaa myös Sacrowin palatsiin ja Sternin metsästysmajaan sekä Potsdamin konferenssi 1945 – Uusi järjestys maailma – erityisnäyttelyyn, joka on nähtävillä Cecilienhofin palatsissa. Lisäksi Pfingstbergissä sijaitsevalle Belvederelle on ostettavissa alennetun hintainen lippu.

Linnavierailulla on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle tai lainata audioguide omatoimiselle linnakierrokselle.

Linna itsessään ei ole suuri. Siinä on vain kymmenkunta koristeltua huonetta.

Linnan puistossa on kävelyteitä peräti 60 kilometriä. Näin alkusyksystä puistossa oli mukava kuljeskella, katsella suihkulähteitä, istutuksia ja patsaita.

Omat eväät puistoalueella nautittavaksi ei ole lainkaan huono idea, sillä puistoalue on todella laaja ja kahviloita tai juoman ostopisteitä ei puistosta juurikaan löydy.

Ehdottomasti kannattaa myös vierailla vaununäyttelyssä, joka on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30. Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa erikseen 3 € aikuiselta ja 2 € lapselta.

 

Charlottenburgin linna

Berliinissä poikkesimme Charlottenburgin linnaan, joka on edellisillä käyneillä jäänyt näkemättä.

Lippu linnaan maksaa 12 €. Linna on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17.30.

Helpoiten linnaan pääsee hyppäämällä junaan ja jäämällä pois Charlottenburgenin asemalla. Siitä kannattaa ottaa bussi 309, joka ajaa asemalta suoraan palatsille, muutoin kävelymatkaa kertyy reippaasti yli kilometrin.

Charlottenburg sijaitsee Spree joen rannalla Berliinin eteläosassa. Se on Preussin ensimmäisen kuningattaren Sophie Charlotten mukaan nimetty linna, joka kärsi merkittäviä vaurioita Toisessa maailmansodassa, minkä jälkeen se onkin restauroitu nykyiseen loistoonsa.

Linnakokonaisuuteen kuuluu vanha palatsi ja uusi palatsi, joista uusi palatsi oli mielenkiintoisempi.

Käyntikohteena ihan ok, vaikka osin uustuotantoa olikin.

Yksi erikoisimmista huoneista on lattiasta kattoon kiinalaisilla ja japanilaisilla koriste-esineillä peitetty posliinikabinetti.

Linnan oli mielenkiitoinen kohde uutta ja vanhaa palatsia.

Vaikka kuinka on aikoinaan kilpailtu palatsien loistosta, ei Verailesille ja Ermitaasille ole löytynyt vielä haastajaa. Paikassa oli kyllä pientä loistoa ja historiaa paljonkin, mutta, mutta..

Linnan takana levittäytyvästä muotopuutarhasta alkaa laaja luonnonpuutarha-alue. Muutamine suihkulähteineen tämäkin oli no joo osastoa. Huomaan tulleeni krantuksi?

Paikkaan kannattaa kuitenkin tutustua, jos huudeilla on ja aikaa piisaa.

Virossa autolla: Tallinna-Pärnu-Tartu-Saarenmaa

Viro on kiehtova yhdistelmä keskiaikaista historiaa, modernia länsimaista elämänmenoa, johon kuuluu monipuolinen kulttuuritarjonta sekä vilkas yöelämä. Rahalla saa ylellisiä elämyksiä sekä kulinaristin herkkuhetkiä. Hieman sivummalta löytyy neuvostovuosien rappioromantiikkaa ja upeita luontokohteita.

Olemme vierailleet maassa kymmeniä kertoja, niin turisteina, vieraina häissä kuin hautajaisissakin, mitkä muuten poikkeavat meikäläisten vastaavista. Olemme käyneet maalattiapohjaisessa saunassa ja luxus mestoilla ennen ja jälkeen Viron uuden itsenäistymisen. Olemme kyläilleet maaseudulla, jonottaneet jäätelöä 70-luvun neuvostoaikana ja nauttineet vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tässä blogissa paneudun kuitenkin nähtävyyksiin ja kivoihin vierailupaikkoihin neljässä suosituimmassa turistikaupungissa.

Olen tähän postaukseen keräännyt eri keroilla käydyt suosituimmat turistikohteet.

Jos on Virossa liikenteessä autolla kannattaa huomioida Suomea tiukempi alkoholipolitiikka. Promilleraja on käytännössä nolla. Sakkoa voi tulla myös varusteiden puuttumisesta. Autoliiton mukaan Virossa on autossa pakollista olla mukana jauhesammutin ja huomioliivi.

Nopeusrajoitukset poikkeavat myös suomalaisista. Taajaman ulkopuolella saa ajaa pääsääntöisesti 90 km/h, paikoin 110 km/h. Teitä on kunnostettu ja kunnostetaan koko ajan ja päätiet ovatkin melko hyvässä kunnossa. Huomioida kannattaa, että houkuttelevia pysähdyspaikkoja ja bensa-asemia ei ole liiaksi saakka näiden reittien varrella. Teiden opasteet ovat selkeitä ja niitä on helppo seurata.

 

Tallinna

Tallinna on sekoitus vanhaa historiaa sekä koko ajan uutta ja modernenia kaupunkikuvaa hakeva kivan kokoinen kaupunki. Helsingistä lyhyen, vain kahden tunnin laivamatkan päässä sijaitseva Viron pääkaupunki Tallinna on myös portti Balttiaan sekä seikkailuille muualla Virossa.

Tässä Tallinnan kuvauksessa on useamman käyntikerran saldo. Lyhyellä päivän visiitillä näitä kaikkia ei ehdi millään koluta läpi. Paikat on kierretty 2019-2021 välisenä aikana.

Viimeisin käyntikerta oli juuri nyt koronan taas helpotettua ja rajojen avauduttua.

Tallinnassa elämä tuntui asettuneen melko normaaliksi, paitsi, että turisteja ei kaupungissa juurikaan ollut.

Moni tuttukin paikka näytti erilaiselta, kun niitä pystyi ihailemaan ilman suurta väenpaljoutta.

Jos aikoo liikkua paljon Tallinnan alueella ja käydä sen useissa erilaisissa museoissa ja muissa nähtävyyksissä, voi olla järkevää hankkia Tallinna Card, jolla pääsee moniin paikkoihin alennuksella tai veloituksetta. Kortteja on useita erilaisia. Hinnat vaihtelevat 28 € aina 63 euroon. Tallinna Card oikeuttaa myös käyttämään julkisia liikkumisvälineitä maksutta.

Tallinnan julkisten liikennevälineiden verkosto on hyvä ja lipun voi ladata kätevästi Ühiskaarttiinn, joita saa R-kioskeilta ja satamasta.

Kortille voi ladata haluamansa summan ja lipputyypin matkustamista varten.

Liikkuminen julkisilla on edullista Tallinnassa. Päivälipun hinta on 3 €. Kuljettajalta voi ostaa myös kertalipun, jonka hinta 2 €. Tällöin maksu on suoritettava kuitenkin tasarahalla. Lippu on voimassa tunnin, ja sillä voi matkustaa raitiovaunulla tai linja-autolla.

Tallinnassa ovat yleistyneet, kuten monessa muussakin isossa kaupungissa kaupunkipotkulaudat. Samoin pyörän vuokraaminen onnistuu Tallinnassa, tosin pyöräily ei ole yhtä suosittua kuin esim. Suomen isoissa kaupungeissa.

Mainio tapa saada kaupungista nopeasti paljon irti on hypätä City Sightseeing Hop on Hop off bussien kyytiin. Reitit kiertävät kaikki merkittävimmät nähtävyydet ja alueet vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta, joka on suurimmaksi osaksi kävelyaluetta. Kiertoajelun hinnat pitävät sisällään kaikki kolme eri linjavaihtoehtoa ja hinta vuorokauden lipulle on 25 € aikuiselta ja lapselta 10 €. Saatavana on myös 72 h lippuja.

UNESCOn maailman- perintökohteisiin kuuluva Tallinnan Vanha kaupunki on maailman parhaimmin säilyneitä historiallisia Hansakaupunkeja ja hienohan tuo on!

Harmillisesti monet turistit kävelevät vain Raatihuoneentorille ja jäävät sinne istuskelemaan tai syömään.

Kannattaa kuitenkin kierrellä Vanhan kaupungin katuja ja tutkia muurien sisäpuolella olevaa upeaa Vanhaa kaupunkia.

Jos oikein laiskottaa, niin hyvä vaihtoehto on ottaa Vanhan kaupungin kaupunkijuna, joka tekee kattavan nähtävyyskierroksen Vanhassa kaupungissa.

Vanhassa kaupungissa on mahdollisuus osallistua myös 2 tuntia kestävälle opastetulle kävelykierrokselle, jonka hinta on 29 €/henkilö.

Olevisten eli Pyhän Olavin kirkon tornia pidetään edelleen yhtenä Tallinnan symboleista.

Kesäkausina on mahdollista kiivetä 232 askelmaa olevia kierreportaita pitkin tornin näköalatasanteelle nauttimaan kaupunkinäköalasta.

Kirkko on avoinna päivittäin klo 10-20 ja nousu torniin maksaa 5 € aikuiselta ja 3 € lapselta.

Pyhän hengen kirkon ulkoseinällä oleva kello on kaupungin vanhin ajannäyttäjä ja suosittu kuvauskohde.

Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa vierailla Toompean kukkulalla, josta on hienot näköalat merelle ja Tallinnan kaupunkiin. Yksi Tallinnan tunnetuimmista näköalapaikoista on Vanhasta kaupungista löytyvä Tuomiokirkonmäki.

Aleksanteri Nevskin ortodoksikirkkoa ei kannata ohittaa, sillä se on melkoisen hieno niin ulkoa kuin sisältäkin.

Tallinnan Tuomiokirkkoon pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta jos haluaa päästä tutkimaan kirkon käytävää ja sen seinillä olevaa taidetta, maksaa sisäänpääsy 2 €.

Kirkon torniin ihailemaan maisemia pääsee 5 euron hinnalla. Kiivetä joutuu kuitenkin 140 askelta.

Kuuluisimmassa tornissa Kiek in die Kökin sisällä on näyttely, jossa on esillä Tallinnan historiaa ja aseita eri aikakausilta.

Kiek in die Kökistä voi myös varata kierroksen Tallinnan bastioneihin.

Bastioneihin pääsee vain opastetulla kiertokäynnillä, ja kierroksen ikäraja on 7 vuotta. Liput kannattaa varata etukäteen. Bastionikäytävissä ja Kiviveistosmuseossa on käytössä ääniopas joka kannattaa ladata puhelimeen ennen kierrosta. Lippujen hinnat vaihtelevat kierrokselle ja museoon riippuen siitä ottaako yksittäisliput vai esimerkiksi seitsemän eri  museon passin tai muita erilaisia lippucomboja. Näistä ja aukioloajoista löytyy lisää tietoa täältä.

Kukkulalta on kiva kävelyreitti alas Vanhaan kaupunkiin.

Viru-portin lähellä Hellemannin torniin sekä Vanhan kapungin toisella laidalla olevaan Neitstorniin pääsee myös kapuamaan.

Lisäksi niistä pääsee kävelemään kaupunkia kiertävän linnoitusmuurin päälle.

Vanhassa kaupungissa on useita kauniita ja huolella entisöityjä rakennuksia sekä paljon kivoja pikku kujia.

Aikaa Vanhan kaupungin kiertelyyn kannattaakin varata riittävästi.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista Tallinnassa on Toompean linna, jossa nykyään toimii Viron parlamentti.

Linnan edessä oleva Hermannin torni on tärkeä symboli, jonka tornin huipulla liehuu Viron lippu.

Lipunnostoseremonia tehdään joka aamu ja jos paikalle saattuu aamuvarhaisella voi se olla näkemisen ja kokemisen arvoinen tapahtuma.

Tallinnan Kaupungintalo Tallinna raekodaan pääsee tutustumaan heinä- ja elokuussa viiden euron pääsymaksua vastaan.

Kaupungintalon torniin voi kiivetä toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin klo 11–16 (korona-aikataulu) ja sinne on erilliset, aikuisilta 5 euroa maksavat pääsyliput.

Ydinkeskusta lienee monille tuttu, mutta keskustan ulkopuolelta löytyy monia käymisen arvoisia paikkoja. Mainita kannattaa Tallinnan rantaviiva kävelyteineen ja hiekkarantoineen, joka onkin kesäisin erityisen houkutteleva.

Rantatietä pitkin pääsee noin 7 kilometrin päässä sijaitsevaan Piritaan, jossa on kahden kilometrin mittainen vaaleahiekkainen ranta, joka on erityisen suosittu erityisesti paikallisten keskuudessa.

Piritassa sijaitsee myös Tallinnan vierasvenesatama ja vesiurheilukeskus, jossa pidettiin aikoinaan Moskovan olympialaisten soutukilpailut.

Piritan lähellä on Birgittalais-luostarin rauniot.

Raunioille pääsee tutustumaan ympäri vuoden.

Raunioiden vieressä on luostarimajatalo, josta voi varata majoituksen ja jonne voi vetäytyä hiljentymään.

Hieman kaupunkiin päin Piritaan vievän tien vieressä sijaitsee kuuluisa laululava.

Tallinna onkin erittäin ylpeä korkeatasoisista laulujuhlistaan.

Laululavoja on myös muissa Viron isoimmissa kaupungeissa.

Merimuseo Lennusadam on noussut yhdeksi suosituimmaksi käyntikohteeksi Tallinnassa. Museossa onkin paljon katsottavaa ja kierreltävää.  Museo on suljettu maanantaisin, mutta muina päivinä se on auki klo 10–19.

Sisäänpääsy museoon vaihtelee riippuen siitä mitä osia museontarjonnasta haluaa käydä katsomassa.

Tarkat lippujen hinnat kannattaa tarkistaa museon sivuilta.

Nyt museota huputettiin sillä siihen on tulossa iso julkisivu- ja kattoremontti.

Tallinnan televisiotornista voi ihailla ympärillä olevia maisemia tai tutustua paikalla olevaan tv-tornin historiasta kertovaan näyttelyyn.

Tornissa on myös tasokas kahvilaravintola.

Lisäksi tornin huipulla on mahdollisuus 30 € hintaiseen reunallakävelyyn, jossa turvavaljaissa voi kävellä 21. kerroksessa sijaitsevan näköalatasanteen reunaa pitkin.

314 metrinen tv-torni on Viron korkein rakennus.

Torni on avoinna ma-su klo 11-22.

Pääsylippu torniin maksaa 15 € aikuinen ja 9 € 7-19-vuotiaat.

Muita hyviä näköalapaikkoja Tallinnassa ovat Radisson SAS Blue -hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsee 24-Lounge -baari, jonka isolta näköalatasanteelta näkyy koko Tallinnan yli.

Terassilla kelpaa nauttia iltapäiväkahvia tai lasi kuohuvaa kauniiden maisemien ympäröimänä.

Viru hotellin terassibaari, joka sijaitsee hotellin 22 kerroksessa on myös hyvä näköalapaikka.

Sieltä on upeat näköalat Vanhaan kaupunkiin ja satamaan.

Terassibaari avautuu päivittäin klo 15.30.

Myös Skywheel of Tallinn maailmanpyörästä pääsee ihailemaan maisemia 10 € pääsylipun hinnalla.

Lisäksi tarjolla on perhelippu, shampanjalippu ja elämyslippu.

Maailmanpyörä on avoinna ti-su klo 12-20 ja maanantaisin klo 12-22. T1 Mall of Tallinn -ostoskeskuksen katolla oleva maailmanpyörä on Euroopan ensimmäinen ostoskeskuksen päälle rakennettu maailmanpyörä.

Yhtenä uutena mielenkiintoisena kohteena on Telliskivi, jossa sijaitsee myös Balti Jaama Turg. Se on mieleenpainuva yhdistelmä modernia arkkitehtuuria, vanhaa kauppahalliperinnettä sekä pieniä putiikkeja. Alueelta saa myös maistuvaa katuruokaa.

Itse suosin mieluummin perinteistä Tallinnan keskustoria.

Keskturg sijaitsee parin kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta.

Torilla myydään kaikenlaista tavaraa ja elintarvikkeita ja se onkin paikallisten suosiossa.

Keskturg on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 7-17. Se onkin jo vuosia ollut halvempien hintojensa takia marjojen, sienien, hedelmien ja vihannesten hankintapaikkamme.

Telliskiven rosoinen tehdasalue näyttävine graffiteineen tarjoaa kävijälleen virolaista designia ja viihtyisiä ravintoloita.

Telliskiveen pääsee ratikalla mutta se on myös kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasata ja satamasta.

Vierailla kannattaa ehdottomasti myös parin kilometrin päässä keskustassa sijaitsevassa Kadriorgin kaupunginosassa, jossa sijaitsee 1700-luvulla rakennettu näyttävä barokkipalatsi puistoineen.

Komeassa palatsissa on esillä taidenäyttely, joka esittelee ulkomaista taidetta. Alueen toinen museo Kumu esittelee virolaista taidetta.

Paikalle pääsee helposti esimerkiksi raitiovaunulla tai jalan. Kumpikin taidemuseo on kiinni maanantaisin, ti, to-la avoinna 10-18 ja keskiviikkoisin avoinna klo 10-20. Lippu Kardiorggin museoon aikuiselta maksaa 8 € ja Kumuun 10 €. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkistaa Tallinnan museoiden erilaiset yhteisliput lippusivustolta, joilla voi vierailla kaikissa museoissa.

Kadriorgin palatsin puistoalue on täynnä kauniita istutuksia ja siellä on paljon silmänruokaa.

Viereisessä puistossa on kiva istuskella ja siellä on myös paljon erilaista toimintaa ja aktiviteettejä sekä pieni huvipuisto lapsille.

Viru hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitseva KGB- vakoilumuseo on mielenkiintoinen paikka vierailla. Museossa saa hyvän käsityksen siitä, miten ulkomaalaisia vierailijoita vakoiltiin Neuvostoliiton aikana. KGB-vakoilumuseon parillekin näköalapaikalle pääsee osallistumalla museokierrokselle, jonka aikana esitellään Neuvostoliiton aikaista toimintaa ja kerrotaan hotellin historiasta.

Suomenkielisiä museokierroksia järjestetään päivittäin ja lipun hinta aikuiselta on 11 € ja lapset 10-15 vuotiaat 5,50 €.

Kiireisempinä turistiaikoina lippu kannattaa varata etukäteen, koska osallistujamäärää on rajoitettu.

Opastettu kierros kestää tunnin.

Olemme jokusen aikaa sitten käyneet Tallinnan eläintarhassa, joka oli varsin mainio.

Eläintarhan eteen pääsee kätevästi kaupungin keskustasta usealla eri linja-autolla.

Kannattaa kuitenkin tarkastaa kummalle sisäänkäynnille on suuntaamassa. Tarkemmat ohjeet löytyy täältä.

Eläintarhassa on runsas lajivalikoima ja siellä voi nähdä monia sellaisia eläimiä, mitä kotoisessa Korkeasaaressa ei ole. Eläintarha on avoinna päivittäin klo 9-18. Sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta ja 5 € lapselta. Lisäksi myynnissä on perhelippuja ja erikoislippuja. Mahdollisuus on valita myös 1 € kalliimpi lippu, josta yhden euron lahjoitus ohjataan maailman uhanalaisten eläinlajien suojeluun.

Alueen toinen perheiden suosikki on Rocca al Maren ulkomuseo, joka on erinomainen vierailupaikka. Kesäsunnuntaisin ulkoalueilla on erilaista ohjelmaa, kuten kansantanssia, myyjäisiä ja kausitapahtumia.

Tallinnan kulttuuritarjonta on erittäin laadukasta ja suosittua onkin lähteä esim. ooppera-, baletti tai konserttimatkalle Tallinnaan. Suosittua on myös mennä kuuntelemaan konsertteja, laululavalla olevia musiikkitapahtumia tai supertähtien keikkaesiintymisiä. Sekä vierailla elokuvissa. Monet suomalaiset matkanjärjestäjät järjestävät näihin paketoituja matkoja hotelliyöpymisellä.

Tallinnassa moni myös haluaa shoppailla. Kaupungissa on useita kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi Rocca Al Mare -kauppakeskus, Kristiine Keskus, Ulemiste -kauppakeskus ja Viru Keskus. Aivan Tallinnan keskustassa sijaitsee Rotermann-kortteli, jonka alueelta löytyy erityisesti urbaaneja tyylejä ja muotimaailman tuoreita trendejä myyviä liikkeitä. Tallinnan Vanhassa kaupungissa on useita pikku putiikkeja, jotka myyvät laadukkaita käsityönä tehtyjä tavaroita. Lisäksi satama-alueelta löytyy lisäksi monen turistin suosima Sadamarket.

Jos Tallinnassa on jo nähnyt kaiken kannattaa ehdottomasti poiketa noin 20 min automatkan päässä olevaan Jägalan vesiputoukselle. Se on kiva retki- ja picnic paikka aivan päätien vieressä. Kesähelteillä putouksella oli myös paljon uimareita.

Paikalle pääsee myös linja-autolla numero 154. Linja-auto jättää matkaajan päätielle, josta joutuu kävelemään putoukselle hieman yli kilometrin matkan.

 

Pärnu

Matka Pärnuhun Tallinnasta Via Balticaa eli E 67 tietä pitkin kestää omalla autolla noin 2 h. Tie on erittäin vilkas ja siellä kulkee paljon rekkoja. Tallinnan ja Pärnuun välillä kulkee hyvin myös bussiliikenne. Junalla ei Pärnuuhun tällä hetkellä pääse, sillä Viro päätti jättää Tallinna – Pärnu radan kunnostamatta ja odottaa nyt Rail Baltican valmistumista, joka tulee linkittämään Tallinnan ja Pärnun tulevaisuudessa muualle Balttiaan ja Eurooppaan.  Yes, kun se valmistuu on Suomestakin melko suora reitti junalla Eurooppaan .

Matkalla voi ihailla isoja haikaranpesiä, joita on ollut näkyvillä kaikilla isoilla teillä matkalla Pärnuhun, Tartuun ja Saarenmaalle.

Pärnussa elämänmeno sujui myös entiseen tapaan.

Nyt heinäkuussa näimme muutaman muun suomalaisen autokunnan. Hotellissa oli latvialaisia sekä liettualaisia turisteja jo jonkun verran.

Myös terasseilla ja ravintoloissa sekä kaupunkikuvassa oli kivasti ihmisiä liikkeellä.

Matkailu kahden koronarokotuksen jälkeen tuntui turvalliselta, varsinkin kun hotellin työntekijät ja ravintolat hoitivat palvelun ja asiat hyvin terveysturvallisesti.

Pärnussa ei ole kovinkaan paljon erityisiä nähtävyyksiä ja se sopiikin hyvin yhden-kahden päivän matkakohteeksi. Suosittu Pärnu onkin sen pitkän hiekkarannan ja rannalla olevien kylpylähotellien takia. Ranta on muuttunut paljon sitten viime käynnistä.

Ranta-alueella on useita ravintoloja ja kesäterasseja.

Ranta on sen verran iso ja laaja, että sinne helteisenäkin päivänä mahtuu väljästi paljon auringonpalvojia.

Rantakadulla on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteetteja lapsille ja rannalla on hyvät ja monipuoliset vesiurheilumahdollisuudet.

Rannan ehdoton kaunistus on Mutakylpylän rakennus, joka onkin yksi kylpyläkaupungin maineessa olevan Pärnun maamerkki.

Pärnu on sen verran pieni kaupunki nähtävyyksien osalta, että sen voi kiertää jalkaisin. Suosittua on myös liikkua polkupyörällä tai sähköpotkulaudalla, joita katukuvassa näkyikin paljon. Myös bussiliikenne rannan ja keskustan välillä toimii hyvin. Perjantaisin on mahdollista osallistua suomenkieliseen opastettuun kävelykierrokseen, joka kestää reilun tunnin.

Rannasta kulkee kävelyreitti keskustaan Pärnu Rannapark puiston läpi.

Keskustaan pääsee kulkemaan kauniin Tallinnan portin läpi.

Tallinnan portin ja sataman välissä on kuvauksellinen vallihautapuiston alue suihkulähteineen.

Pieni kaarisilta on löytänyt tehtävän rakkaudenlukkojen kiinnityspaikkana.

Alueella on kolme pienoismallia, joiden avulla pystyy hyvin saamaan käsityksen Pärnun kehityksestä nykyiseen muotoonsa.

Pärnuunhun voi tutustua myös mereltä ja joelta päin. Maisemaristeilyt turisteille alkavat keskustan sillan vierestä. Risteily kestää 1 h ja aikuisen risteilymaksu on 10 € ja lapsen 5 €.  Alueen kaunista auringonlaskua voi ihastella auringonlaskuristeilyllä, joka kestää 2h ja hinta sille on 17 € aikuinen ja 7 € lapsi. Auringonlaskua voi myös ihailla aivan ilmaiseksi aallonmurtajalta.

Mielenkiintoinen paikka vierailla on Pärnun pursiseuran venesatama.

Kesäaikaan alueella on usein erilaisia konsertteja ja ohjelmaa. Myös erilaiset purjehduskilpailut ovat viikoittaisia kesäaikaan.

Pärnun keskustan alue on laajentunut ja sinne on rakennettu paljon uutta.

Uudesta keskustasta löytyy ostoskeskuksia ja uusi hieno linja-autoasema.

Unohtaa ei kannata hieman sivummalla olevaa Pärnun toria, joka on tyypillinen virolainen tori.

Pärnun Vanha keskusta ei ole kovinkaan iso.

Siellä täällä katujen varsilla oli perinteisiä pärnulaisia asuintaloja, joista iso osa on hienosti entisöityjä.

Pärnun keskustassa on muutamia kirkkoja, joissa kannattaa piipahtaa.

Elisabethin kirkossa saimme kuunnella seuraavalla viikolla alkavan konserttisarjan urkuharjoituksia. Urut ovat yhdet Viron parhaimmista ja kauniisti ne soivatkin. Kirkko sisältä, eikä ulkoakaan ollut kovin kummoinen.

Sen sijaan Jekateriinan ortodoksikirkko oli upea sisältä.

Ulkopäin kirkko oli kovin vaatimaton.

Kirkossa piti maksaa 2 € kuvausmaksu, mutta se kyllä kannatti, sillä upeat hopeareunusteiset ikonit olivat aivan mahtavia.

Pärnussa on myös toinenkin hieno ortodoksikirkko, Pärnun Kristuksen kirkastumisen kirkko.

Rüütlin varrella ja sen sivukaduilla on useita ruokapaikkoja ja kahviloita sekä kivoja pikku putiikkeja.

Kesäisin kadulla on myös käsitöitä myyviä kojuja.

Nykytaiteen ystäville löytyy Pärnusta pieni museo, jonka takapihalla seisoo päätön Lenin-patsas. Museo on avoinna kesäkuukausina päivittäin klo 9–21. Aikuisen pääsylippu museoon maksaa 4 €.

Pärnun kaupunkimuseo on käymisen arvoinen paikka. Se esittelee Pärnun seudun historiaa esihistoriasta aina neuvostoaikoihin. Museo on avoinna ti–su klo 10–18. Sisäänpääsy maksu museoon on 12 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Yhteislippu Koidula museoon ja Punaiseen torniin maksaa 20 € aikuinen ja 12 lapsi. Tämä voi olla hyvä valinta, jos aikoo kiertää näissä kaikissa museoissa.

Vanhassa Raatihuoneessa sijaitsee tätä nykyä Pärnun vierailukeskus.

Paikka on avoinna kesäkuukausina tiistaista–perjantaihin klo 11-18.

Lauantaisin paikka on avoinna 11-14. Suljettuna se on maanantaisin ja sunnuntaisin.

Kaupungista matkalla rantaan ei kannata ohittaa Ammenden huvilaa, joka onkin komea näky.

Sen upeassa puutarhassa on hyvä nauttia juotavat.

Paikassa pidetään myös paljon erilaisia tapahtumia. Pärnu onkin kuuluisa useista erilaisista kesätapahtumista ja ulkoilmakonserteista.

Rannalla on myös hotelli Tervise Paradiisissa Span yhteydessä sijaitseva Viron suurin vesipuisto, joka on varsinkin lapsiperheiden suosiossa. Vesipuisto on auki ympäri vuoden klo 11-21. Joka kuukauden toinen tiistai on vesipuistossa huoltotyöt, jolloin vesipuisto on suljettu koko päivän. Sisäänpääsy vesipuistoon vaihtelee ajankohdan ja käyttäjien iän ja kokoonpanon mukaan. Hinnat kannattaakin tarkistaa täältä.

Vesipuiston yhteydessä on myös keilaradat, joiden aukioloajat ovat ma-to klo 14-22 sekä pe-su klo 12-22. Joka kuukauden toinen keskiviikko on keilaratojen huoltopäivä, jolloin radat avautuvat vasta klo 19. Hinnat keilailuun vaihtelevat myös ajankohdan mukaan. Lisäksi siellä on biljardin peluu mahdollisuus hintaan 5 € /tunti.

Pieni mutta mielenkiintoinen automuseo Halingassa, aivan Tallinna-Pärnu maantien vieressä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Museo on avoinna päivittäin klo 11-18 ja sisäänpääsymaksu sinne on 8 € aikuiselta.

Automuseon näyttelyesineet koostuvat pääsääntöisesti neuvostoajan mielettömän hienosti kunnostetuista kulkupeleistä, joita oli kiva ihailla ja kuvata.

Siiderin ystävien kannattaa pienellä koukkauksella päätieltä eksyä Jaanihanson tai Torin siideritiloille.

 

Tartu

Tartu on Viron toiseksi suurin kaupunki, joka on myös vanha ja arvostettu yliopistokaupunki.

Yliopistonsa ansiosta pieni noin sadantuhannen asukkaan kaupunki on nuorekas, eläväinen ja kansainvälinen.

Tartu on myös monen suomalaisenkin opinahjo.

Viro on tunnettu ja suosittu laadukkaista kylpylöistään eikä Tartu tee siinä poikkeusta.

Tartuun ajaa omalla autolla E263-tietä  pitkin Tallinnasta noin 2½ tunnissa. Tie on hyvässä kunnossa ja liikenne sujuvaa. Julkinenliikenne Tartuun toimii erinomaisesti. Linja-autolla matkustaminen Tallinnasta Tartuun on helppoa, mukavaa ja erittäin edullista. Vuoroja kaupunkien välillä on runsaasti. Linja-autolla liikkuminen on ylipäänsä edullista Virossa. Tallinnasta on helppo matkustaa linja-autolla naapurimaiden pääkaupunkeihin. Tartuun pääsee Tallinnasta myös junalla, eikä nekään liput ole kalliitta. Junavuoroja kaupunkien välillä kulkee hyvin.

Tartu on varsin kompakti kaupunki ja siellä on helppo kävellä ympäriinsä.

Tartu on myös pyöräilijäystävällinen kaupunki ja vuokrapyöriä on kaupungista saatavana, kuten myös sähköpotkulautoja.

Kävimme Tartussa juuri ennen kuin korona iski Pohjolaan. Talvella ja alkukeväästä Tartussa on muutenkin kesäsesonkia vähemmän turisteja, mutta 2020 keväällä tiedettiin jo ennakoida tulevaa korona-aaltoa ja se näkyi vieläkin hiljaisemmaksi muuttuneessa kaupungissa.

Kesän vehreydessä puistot, jotka ovat tärkeä osa kaupunkia tuo kesämatkailuun oman painoarvonsa. Nyt ne olivat vasta heräilemässä horrosvaiheesta. Talvella, joulun aikaan pimeys ja joulun kausivalot kaunistavat paikkaa ja luovat keskiaikaiseen kaupunkiin oman tunnelman. Kaupunkia mainostetaankin myös joulukaupunkina. Kaupunki ei siis vierailumme ajankohtana loistanut parhaimmillaan.  Koronakurimusta odottava kaupunki oli auringoinpaisteesta huolimatta aavemaisen tyhjä ja hiljainen. Opinahjot oli suljettu päivää aiemmin ja opiskelijatkin olivat kadonneet katukuvasta.

Eniten nähtävää on Tartun eräänlaisessa Vanhassa kaupungissa ja Toomemäellä.

Virolaisittain Toomemägelle pääsee kiipeämään useita eri reittejä pitkin.

Toomemäen puistossa on monta kohdetta, joihin kannattaa tutustua.

Kesäaikaan Tartun yliopiston ylläpitämässä kasvitieteellisessä puutarhassa kannattaa vierailla, mutta keväällä tehdyn vierailun aikana se oli vielä osittain talviunessa ja siksipä emme sinne menneet.

Tartun yliopiston museossa kannattaa piipahtaa, sillä se kertoo enemmän Baltian tärkeimmästä ja arvostetuimmasta opinahjosta sekä tieteen ja yliopistokoulutuksen historiaa 1600-luvulta nykypäivään.

Pääsylipun hinta museoon on 7 € aikuiselta ja lapselta 6 €. Lisäksi tarjolla on perhelippuja. Lähes kaikki yliopiston alaiset museot ovat avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun ti–su klo 10–18 ja talvikautena ke–su klo 11–17. Tarton yliopistolla on myös varsin mainio taidemuseo.

Toomemäellä löytyy myös Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki. Hän oli meidän omaa Runebergiä vastaava virolainen runoilija ja kääntäjä, jota pidetään Virossa runouden ensimmäisenä edustajana, ja Viron kansallisen heräämisen käynnistäjänä.

Entisen tuomiokirkon rauniot ovat myös yksi nähtävyys Tartussa.

Kirkkorakennus vaurioitui pahoin Liettuan sotien ja sitä seuranneiden selkkausten aikana ja nykyisin rakennuksen kohokohtiin kuuluvat sen kaksi 1400-luvun jälkipuolella valmistunutta kirkontornia, joiden huipulla olevalla näköalatasanteella on mahdollista vierailla huhtikuun ja marraskuun välisellä ajalla.

Toomäellä sijaitseva tähtitorni on myös mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Se oli aikoinaan astronomian tärkeimpiä keskuksia maailmassa ja onkin yksi Viron tiedehistorian helmi.

Observatoriossa pidetään säännöllisesti erilaisia kursseja niin alan harrastajille kuin muillekin.

Tähtitornissa on myös esillä mielenkiintoinen näyttely ja planetaario, josta on mahdollista katsella kaukoputkella tähtiä. Paikka on avoinna ti-su 10-18. Kuten monet muutkin Viron museoista paikka on kiinni maanantaisin. Pääsymaksu näyttelyyn on 4 € aikuinen ja 3 € lapsi. Jos haluaa vierailla planetaariossa joutuu hankkimaan erillisen 3 € lipun.

Töömäellä sijaitsee myös useita muita mielenkiintoisia ja kuvauksellisia rakennuksia ja patsaita.

Johanneksen kirkko sijaitsee vanhassa kaupungissa.

Kirkossa voi ihastella savesta poltettuja terrakottapatsaita. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Sen sijaan 135 askelman korkuiseen näköalatorniin vaaditaan kahden euron pääsymaksu.

Torniin voi kiivetä kesäkuukausina ma–la klo 10–19.

Talvella torniin pääsee kiipeämään vain ennakkoilmoituksella ja hyvällä ilmalla.

Tartossa on myös useita mielenkiintoisia museoita ja siellä järjestetään varsinkin kesäaikaan paljon erilaisia tapahtumia. Parhaiten näistä saa tietoa visittartu sivuilta.

Tarton sydän on Raatihuoneen tori ja sen edustalla oleva suutelevat opiskelijat veistos.

Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa Raatihuoneeseen, joka on avoinna ma-pe klo 9-18 ja la-su klo 10-17.

Paikalle kannattaa eksyä erityisesti klo 9, 12, 15, 18 ja 21 jolloin Raatihuoneen kellot soittavat kellopelisävelmiä. Raatihuoneella järjestetään myös erilaisia kulttuurisia yleisötapahtumia.

Tartossa on panostettu paljon myös rakennusten ehostamiseen ja siellä onkin useita kauniisti korjattuja taloja.

Keskustassa on kivoja kahviloita ja ravintoloita, joissa voi viettää aikaa.

Arvata vaan voikin, miten kesäksi avattavat ulkoterassit täyttyvät ihmisistä ja turisteista.

Tartua halkoo Emajoki.

Joella voi tehdä 1½ tuntia kestävän risteilyn, jonka hinta on 7 € aikuinen ja 5 € lapsi.

Laivat lähtevät torirakennuksen viereiseltä laiturilta.

Turismin sesonkiaikaan kannattaa liput tilata etukäteen vaikka risteilyntarjoajia onkin monta.

Toisella puolella jokea sijaitsee myös moderni Viron kansallismuseo, joka on auki ke-su klo 10-18. Liput museoon maksavat 14 €. Lisäksi on tarjolla lippuja museon muuttuviin näyttelyihin.

Tartussa on myös useita uusia ja moderneja rakennuksia, jotka ihastuttavat muodollaan.

Joen toisella puolella on Tagurpidi Maja eli ylösalaisin talo, joka varmasti on mielenkiintoinen käymisen kohde .

Talo on ilmestys ja saa kyllä hieraisemaan silmiä.

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-18. Itse emme talossa sisällä vierailleet, sillä se oli suljettu koronan takia loppukevääksi.

Lippujen hinnat vierailulle vaihtelevat sen mukaan millaisella kokoonpanolla paikassa vierailee. Peruslipun hinta aikuiselta on 7,50 € ja lapselta 6 €. Lisätietoa löytyy täältä.

 

Saarenmaa

Kuressaare on Saarenmaan pääkaupunki, joten sinne siis… Saarenmaalle on helppoa matkustaa omalla autolla Tallinnasta. Kuressaarelle pääsee myös linja-autolla. Saarenmaalle voi myös lentää Tallinnasta. Saarenmaalta voi vierailla muilla saarilla lautalla, ja sieltä on mahdollista myös mennä jatkoyhteydellä Pärnuun.

Saarenmaalla paikasta toiseen liikkuu helpoiten autolla, mutta Kuressaari on sen verran pieni paikka, että siellä liikkuminen onnistuu jalkaisin tai pyörällä.

Saarenmaa on suosittu matkakohde, minkä vuoksi lauttalippu kannattaa varata etukäteen.

Lauttaliput voi tilata kätevästi netistä. Olimme Saarenmaalla elokuussa 2020, jolloin oli pieni hengähdystauko koronasta ja rajat naapurimaihin olivat avoinna matkustamiseen.

Voikin siis hyvin sanoa, että kun muualle ei oikein korona-aikana ole päässyt, niin on pitänyt kierrellä naapurimaita ja kotikuntia. Normaalioloissa ei ehkä ihan tässä mittakaavassa olisi tullut näitä reissuja tehtyä tai ainakaan niistä postailtua.

Lautat Saarenmaalle lähtevät Virtsun satamasta, jonne Tallinnasta on matkaa noin 140 km. Lauttamatka Kuivastun satamaan kestää puoli tuntia ja siitä on vielä 78 kilometrin matka Kuressaareen.

Saarenmaalta löytyy paljon erilaista tekemistä.

Hiekkarannat, luontokohteet ja tasokkaat kulttuuritapahtumat sekä golf-kenttä yhdessä kylpylöiden kanssa takaavat Saarenmaan suosion matkailukohteena.

Suosituin kohde on Kuresaaren kaupunki, jossa alueen palvelut ovat hyvin saatavilla. Kuresaaresta on helppo tehdä retkiä saaren muihin osiin.

Kylpylöistään tunnetun Kuresaaren sydän on keskiaikainen Piispanlinna, jossa toimii myös Saarenmaan museo. Piispanlinna on yksi Viron mielenkiintoisimmista ja parhaiten säilyneistä puolustusrakennelmista.

Nykyisin linnassa on historianmuseo.

Museo on avoinna kesäkuukausina klo 11-18 ja sisäänpääsy linnan museoon ja sen näyttelyihin maksaa 10 € aikuiselta ja alle 9-vuotiaat pääsevät linnaan ilmaiseksi.

Myytävänä on myös 25 € hintaisia perhelippuja. Linnan piha-alue tarjoaa monenlaista tekemistä lapsille ja aikuisille. Linnan piha-alueella ja linnasalissa on usein tarjolla myös erilaisia musiikkitapahtumia.

Piispanlinnaa voi ihailla myös vallihaudasta käsin.

Kuressaaren linnan vallihaudassa on kesäkuukausina mahdollisuus vuokrata soutuveneitä.

Puolentunnin soutelu maksaa  6 € ja tunti 10 €.

Linnan alue ympäristöineen on myös kaunis iltavalaistuksen aikaan.

Läheisellä puistoalueella on muutamia mukavia ravintoloita isoine kesäterasseineen.

Kuresaaren keskustassa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia ja ihania tunnelmallisia ravintoloita ja terasseja.

Kuressaaren Raatihuoneessakin kannattaa piipahtaa.

Rakennuksessa toimii turisti-info, joka on avoinna ma-pe klo 9-17 ja la 10-15. Sunnuntaisin paikka on suljettu. Lisäksi rakennuksen pohjakerroksessa on Kuressaaren Raatigalleria, jossa voi tutustua taidenäyttelyihin. Yläkerrassa on esillä Viron suurin kattomaalaus, jota kannattaa myöskin käydä vilkaisemassa.

Kiva käyntikohde on myös vanha mylly jossa toimii erittäin suosittu ravintola.

Kaupunki tarjoaa varsinkin kesäkuukausina paljon erilaista ohjelmaa ja tekemistä kaikenikäisille. Parhaiten tietoa löytyy täältä.

Kuressaaren keskustassa on parikin hienoa kirkkoa, joista Pyhän Nikolain ortodoksikirkko on hyvä vierailukohde.

Kiertelimme saarta autolla sinne ja tänne.

Ajelimme erilaisia isompia ja pienempiä teitä. Osa oli oikein hyvässä kunnossa, osa taas ei.

Matkalla eteen avautui upeita merimaisemia, mutta myös alueen rappioromantiikkaa.

 

 

Mihklin maatilamuseossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Paikka on avoinna ti-la klo 11-18 ja sisäänpääsy aikuiselta on 3 €. Lapset pääsevät sisään veloituksetta.

Paikalla pääsee samalla kokemaan myös luonto- ja perinne- kulttuuriteemaisia ohjelmia ja toimintaa.

Paikassa viihtyvät kaikenikäiset. Alueella on myös pieni museokauppa, josta saa kahvia, virvokkeita ja jäätelöä.

Pangan jyrkänne on suosittu matkailunähtävyys Saarenmaalla.

Jyrkänteen alueelle pysähdytään usein eväsretkelle tai vaan ottamaan kuva.

Alueella ei ole minkäänlaisia palveluita tai valmiita, kyltein opastettuja reittejä. Parkkipaikalta kukin voi suunnistaa alueella kuten haluaa.

Toinen merkittävä luontonähtävyys Saarenmaalla on Kaalin kylässä sijaitseva Kaalin kraatteri, joka on esihistoriallisella ajalla maahan pudonneen meteoriitin aiheuttama halkaisijaltaan 110 metriä leveä ja 22 metriä syvä kraatteri.

Kraateri on reunustettu matalalla kiviaidalla ja sen pohjalla on tällä hetkellä melko vähän vettä. Kaalin kylä sijaitsee 20 kilometrin päässä Kuressaaresta.

Kuvattava oli myös Anglan tuulimyllyt, jotka ovat yksi tunnetuimpia nähtävyyksiä Saarenmaalla.

Alue on avoinna päivittäin klo 9-20.  Yhteen tuulimyllyyn on mahdollista päästä sisälle.

Kulttuurikeskuksen talossa sijaitsee kahvila ja matkamuistomyymälä sekä näyttelytila, jossa on esillä laaja kokoelma metallintyöstökoneita ja sorveja.

Sisäänpääsy alueelle maksaa 6 € aikuiselta ja alle 7-vuotiaat lapset pääsevät alueelle veloituksetta. Alueelle myydään myös 10 € maksava perhelippu. Toiminta kulttuurikeskuksen alueella on vilkasta ja paikalla järjestetään erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Sõrven majakka on suosittu vierailukohde Saarenmaalla.

52 metriä korkea majakka seisoo uljaana Sõrvenniemellä Saarenmaan eteläisimmässä kärjessä.

Majakka on avoinna vierailijoille kesäkuukausina joka päivä klo 10-19.

Majakkaan pääsee kiipeämään 4 € sisäänpääsymaksulla ja sieltä avautuukin hyvällä säällä näköala kauas merelle. Majakan entisten työntekijöiden talossa toimii nykyisin vierailukeskus, jossa saa tietoa alueen historiasta ja luonnosta.

Majakan vieressä on suosittu ranta- ja kyläravintola Sääre Paargu. Paikassa olikin muuten erinomaisen hyvä ruoka. Sõrveniemen kärjessä sijaitsee myös pieni, eikä kovin kummoinen Sõrven sota-, historia- ja luontomuseo. Museo on avoinna klo 10-20 ja vieraillakseen siellä pitää maksaa neljän euron sisäänpääsymaksu.

Saaren eteläkärkeen matkailijat ovat kasanneet rannan pyöreistä irtokivistä erilaisia paaseja.

Eteläkärki on myös suosittu lintuharrastajien bongauspaikka.

Kauniina kesäiltana mainio kokemus voisi olla myös Kuresaaresta purjealus Hoppetilla lähtevä auringonlaskun risteily ja konserti merellä. Alus tekee myös muita risteilyjä ja niistä saa lisätietoa täältä.

 

 

 

 

 

Ahvenanmaa: Maarianhamina, Kastelholma, Jomala, Geta ja Eckerö

Ahvenanmaan nähtävyydet

Kesäloma häämöttää. Suosiolla osa lomasta pidetään nyt juhannuksesta eteenpäin ja osa siirretään pitkälle syksyyn. Joskos sitten pääsisi jo taas kahden koronapiikin jälkeen junailemaan? Viime kesä meni asuntoautoillen ja ympäri Suomea kierrellen. Pari pyörähdystä onnistuimme tekemään Norjan puolelle, juurikin silloin, kun rajat olivat hetkellisesti auki. Noin tasan vuosi sitten Turkua kierrellessämme ja sataman ruotsinlaivoja katsellessa ajatuksissa kävi hypätä joskus taas laivaan ja mennä Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Enpä tuolloin olisi uskonut, että tulevan kesälomamme yksi osa suuntautui Ahvenanmaalle.

Tutkailimme erilaisia vaihtoehtoja matkustaa Ahvenanmaalle. Lentoaikataulut olivat todella kummalliset ja Finnlinesin autolautan aikataulut olivat hivenen hankalat.

Saaristoreitti olisi houkutellut Turusta pikkusaarien kautta Ahvenanmaan pääsaarelle, mutta mahdolliset pitkätkin lauttajonot eivät jaksaneet innostaa, joten otimme perinteisen reitin Turusta Maarianhaminaan.

Laivan kannella kauniissa ilmassa olikin kiva katsella kaunista Turun ja Ahvenanmaan saaristoa ja nauttia kesän hellettä vilvoittavasta merituulesta. Viiden tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Maarianhaminaan.

Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi, mutta ainakin näin turistiaikaan myös suomen kielellä pärjäsi.

Ahvenanmaa on Itämerellä sijaitseva saariryhmä, jolla on oma itsehallinto. Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja.

Tällä kertaa päätimme majoittua hotelliin ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä ympäri Ahvenanmaata. Maarianhaminasta sekä muista isoimmista paikoista löytyy eritasoisia hotelleja. Samoin ympäri saarta on tarjolla erilaisia majataloja. Ahvenanmaalta löytyy useita leirintäalueita, joista monet sijaitsevat meren rannalla upeissa maisemissa. Leirintäalueet ovat etenkin pyöräilijöiden suosiossa ja niistä löytyykin mukavia yöpymismökkejä. Yöpymismökit ovat varsin mainioita ja viihtyisiä yöpymiskohteita. Olemme joskus niissä Ahvenanmaalla käydessämme yöpyneetkin. Ahvenanmaalla on myös vuokrattavana paljon erilaisia ja eritasoisia mökkejä sekä B&B majoitusta.

Ahvenanmaalla välimatkat ovat lyhyitä ja siellä onkin helppo liikkua, niin autolla kuin pyörälläkin.

Pääsaari on 45 kilometriä pitkä ja 55 kilometriä leveä, miksi Ahvenanmaa on suosittu pyöräilykohde.

Monet vierailijat vuokraavat polkupyörän vasta Ahvenanmaalta. Pyörävuokraamojen lisäksi monet hotellit ja majapaikat välittävät vieraille vuokrapyöriä.

Kesäkuukausina toimivat polkupyörälautat yhdistävät pyöräilyreitit kokonaiseksi pyöräilyverkostoksi, joissa on helppo liikkua ja tutustua saareen. Pyöräreitit löytyvät helposti seuraamalla valkovihreitä viittoja. Ahvenanmaan matkailuneuvonnasta saa apua pyöräilyreitin suunnitteluun. Tarjolla myös valmiita pyöräilypaketteja.

Jos et ole omalla autolla liikkeellä, niin voit hyödyntää Ahvenanmaan julkista liikennettä, johon kuuluvat linja-autot ja saaristolautat.

Linja-autolla pääsee pääsaaren eri osiin ja pääsaarelta useammalle pienemmälle saarelle pääsee saaristolautalla.

Lauttamatka on matkustajille ilmainen, mutta pyöristä ja muista kulkuneuvoista peritään lauttamaksu.

Tarjolla on myös venekyytejä Ahvenanmaan pienimmille saarille, jonne ei ole lauttayhteyttä.

Jos aikoo vierailla Kastelholman linnassa, Vita Björnin vankilamuseossa, Ahvenanmaan Kulttuuri- historiallisessa museossa ja Taidemuseo Maarianhaminassa, kannattava hankinta on 10 €/ aikuiset ja 8 €/ lapset maksava kesäyhteislippu.

Ahvenanmaalla on suosittua myös patikoida ja suosittujen patikointireittien yhteydessä on useita näköalatorneja. Suosittua on myös vuokrata kajakki ja tutustua Ahvenanmaan vesialueisiin melomalla joko valmiilla retkellä tai itsenäisesti. Lisäksi alueella on hyvät mahdollisuudet pelata golfia tai kalastaa.

 

Maarianhamina

Maarianhamina on Ahvenanmaan pääkaupunki ja samalla myös saariston ainoa kaupunki. Kaupungissa asuu lähes 12000 asukasta, mikä on 40 % kaikista ahvenanmaalaisista. Kesäaikaan Maarianhaminan väkiluku kasvaa huomattavasti turistien ja mökkiläisten saapuessa saarelle. Maarianhaminaa voikin pitää kesäkaupunkina. Maarianhamina ei ole kovin iso kaupunki ja sen nähtävyydet pystyy helposti kiertämään jalkaisin. Maarianhaminan kaupungin sivuilta löytyy vinkkejä kävelyreitiksi.

Maarianhaminassa kulkee myös ilmainen Röde Ormin Hop on Hop off kaupunkijuna, suosittelen sen kyytiin hyppäämistä.

Junan lähtöpiste on Eteläsatamassa ja se kulkee kaikkien tärkeiden nähtävyyksien ja paikkojen kautta.

Ahvenanmaalla on tänä vuonna Åland 100 juhlavuosi.

Juhlavuosi tuo  koko vuodeksi Ahvenanmaalle paljon kaikenlaista ohjelmaa.

Tarkemmin juhlavuodesta ja sen tarjonnasta voit lukea täältä.

Maarianhamina on merenkulun kaupunki ja ensimmäisenä silmään pistää satamassa Merenkulkumuseo sekä maailman ainoa nelimastoinen rahtipurjelaiva S/V Pommern. Talvisin laiva on suljettu, mutta muuten avoinna yleisölle toukokuusta syyskuuhun. Merenkulkumuseo sen sijaan on auki ympäri vuoden. Kesäkuukausina vierailemaan pääsee klo 10-17 ja muina ajankohtina museo sulkee ovet tuntia aikaisemmin. Vierailu museoon maksaa 14 €/aikuinen ja 7-17- vuotiaat 8 € ja alle 7-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi.

Sekä laivassa, että Merenkulkumuseossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Interaktiiviset näyttelyt kertovat tarinoita merenkulusta.

Näytteillä on myös erilaisia merenkulussa käytettyjä esineitä. Museossa on huomioitu myös lapset, joille oli tarjolla monenlaista puuhaa.

Sjöpromenadia kulkiessa voi ihastella merta ja nauttia vaikka lasillisen.

Punaisissa merimakasiineissa olevat ravintolat ja terassit houkuttelevat pysähtymään.

Itseoikeutetusti rannan komein ravintola on jugend tyylinen meripaviljonki.

Maarianhaminassa on kaksi vierasvenesatamaa, joista kumpikin oli täynnä veneitä. Ilonen ja lomalaisten kiireetön meno tarttui. Tällä kertaa paattien perässä ei liehunut montaakaan ruotsin lippua sen sijaan lämpimässä kesätuulessa veneiden perässä liehuivat kauniit sinivalkoiset värit.

Kierrellä kannattaa myös Maarianhaminan historiallisessa Merikorttelissa, jossa erilaiset käsityöläispajat ja perinteiset venevajat sekä ranta-aitat osoittautuivat varsin mielenkiintoisiksi.

Alueen punaisissa ja harmaissa venevajoissa valmistettiin edelleen veneitä perinteisin työmenetelmin käsityönä.

Alueella on myös puulaiva- ja veneiden rakentamista esittelevä museo sekä merimoottorimuseo, jossa voi tutustua vanhoihin moottoreihin.

Museokorttelissa on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille, joita olikin laiturissa useita. Komeita olivat.

Paikka on avoinna joka päivä klo 10-17.

Merikorttelin vieressä on  Mariebadin kylpylä, jossa on myös ulkoallas ja iso terassi auringonottoon. Sisäänpääsymaksu kylpylään on 9 euroa aikuiselta ja lapset 4-19 vuotta 5 euroa.  Kylpylä on auki päivittäin, joitakin pyhäpäiviä lukuunottamatta.

Maarianhaminan kauppakadulla, joka on viihtyisä kävelykatu voi tehdä ostoksia ja nauttia kesän mukanaan tuomasta ihmisvilinästä.

Ostoskatu on täynnä kauniita rakennuksia, joista löytyy monenlaisia pikkuputiikkeja.

Ahvenanmaan torilta on lyhyt matka Österhamnin suositulle minigolfradalle, joka sijaitsi aivan meren äärellä. Minigolfin peluun lisäksi kesäisin voi nauttia ravintolan ja baarin palveluista sekä musiikkitapahtumista.

Lähellä minigolf rataa, kävelyetäisyydellä keskustasta on Lilla Holmenin pikku saaressa oleva uimaranta.

Rannalla on laituri, ja uimalautta sekä rantalentopallokenttä ja hauska kiipeilylaiva lapsille.

Lisäksi saarelle on rakennettu lintutalo ja aitauksia muille eläimille. Kiva oli seurata myös vapaana kulkevia riikinkukkoja sekä kauniista ilmasta nauttivia lomalaisia.

Melko pieni St Göranin kirkko puistobulevardin puolessa välissä, lähellä keskustaa on hienompi ulkoapäin kuin sisältä. Lähellä kirkkoa on Södragatanin alueen puutalokorttelit, jossa on nähtävillä upeita ja hyvin hoidettuja vanhoja puuhuviloita.

Torin tuntumassa sijaitsevat Ahvenanmaan itsehallintotalo, Ahvenanmaan Maakuntapäivät ja Maakuntahallitus, Maarianhaminan Kaupungintalo ja Valtion virastotalo.

Vieressä olevassa Stadshusbacken puistossa seisoo tsaaritar Maria Aleksandrovnan patsas, jonka mukaan Maarianhamina on nimetty.

Jos haluaa tutustua Ahvenanmaan historiaan tarkemmin kannattaa vierailla kaupungintalon lähellä olevassa kulttuurihistoriallisessa museossa. Ahvenanmaan taidemuseo esittelee ahvenanmaalaista taidetta. Perusnäyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä. Museo on auki joka päivä klo 10-17. Pääsymaksu 8 € aikuinen ja 5 € lapsi 7-17- vuotta kattaa sisäänpääsyn sekä kulttuurihistoriallisen että taidemuseon. Ahvenanmaan joihinkin museoihin on ilmainen sisäänpääsy aina kuukauden ensimmäisenä torstaina, kansainvälisenä museopäivänä 18. toukokuuta ja Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9. kesäkuuta.

Maarianhaminan satamasta lähtee myös useita turisteille tarkoitettuja venekyytejä ja saaristoristeilyitä eri puolille Ahvenanmaata.

Harmillisesti kaikki risteilyt Kobba Klintar saarelle – entiselle luotsiasemalle olivat loppuun myytyjä.

Vierailu saarella olisi maksanut 25 €/henkilö ja taxivene olisi ottanut kyydityksestä saarelle 150 €.

Venekyyti saarelle lähtee museolaiva Pommernin läheltä.

Kobba Klintar tervehtii laivamatkustajia pienellä luodolla hetkeä ennen Maarianhaminaan saapumista. Kohteen voi myös nähdä matkustajalaivan kannelta, josta tämäkin kuva on otettu. Nykyisin luotsiasema toimii suosittuna vierailukohteena ja siellä on pieni kesäkahvila. Kiva olisi ollut ihan käydä paikanpäällä.

Heinäkuussa torilla on torstaisin kesämarkkinat ja kirpputoritapahtuma. Maarianhaminassa vierähtää helposti kokonainen päivä.

 

Kastelholman linna

Kastelholman linna sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Maarianhaminasta. Sundin kunnassa sijaitseva historiallinen linna on suosittu vierailukohde melko lähellä olevan Taffelin sipsi tehtaan lisäksi.

Nykyisin museona toimiva Kastelholman linna on hyvin säilynyt. Linnalla on pitkä ja värikäs historia puolustuslinnakkeesta erilaisten poliittisiin selkkauksien näyttämöksi sekä kruunun lääninhaltijan ja voutien istuimena toimimisesta.

Kustaa Vaasa teki Kastelholmasta kuninkaallisen metsästyslinnan ja laajennutti sitä.

Myöhemmin 1500-luvulla Kustaa Vaasan poika Juhana sai Suomen ja Ahvenanmaan herttuakunnakseen ja lopuksi piti kruunusta käydyn veljenriidan päätteeksi veljeään ja tämän vaimoa Katariina Maununtytärtä vankina Kastelholmassa.

1600-luvulla Kastelholma oli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus ja siellä vieraili Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf tarkistamassa valtakuntansa alueita. Vuosisatojen saatossa linna paloi useaan otteeseen ja sen annettiin rapistua loistoajoistaan. Nyttemmin linnaa on entisöity useaan otteeseen. Nytkin linnassa tehtiin entisöinti- ja korjaustöitä.

Linnassa ja sen ympäristössä on paljon katsottavaa. Linnavierailulla on huomioitu myös lapset ja olikin hellyttävää katsoa linnanneidoiksi ja ritareiksi pukeutuneita pikkuihmisiä aarrejahdissa.

Linna ympäristöineen on avoinna toukokuun alusta syyskuun loppuun päivittäin klo 10–17. Heinäkuussa linna on auki tunnin pidempään. Juhannusviikosta aina elokuun toiselle viikolle linnassa järjestetään opastettuja tutustumisia. Sisäänpääsy linnaan ja Vita Björniin vankilamuseoon maksaa aikuiselta 8 € ja lapselta 7–17- vuotiaat 5 €. Mahdollisuus on myös hankkia 20 € perhelippu 2 aikuista ja 2 lasta. Lisäksi on mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle linnassa, joka kestää noin tunnin ja se sisältyy sisäänpääsymaksuun. Jos haluaa tutustua linnan itsekseen kannattaa ladata omaan älypuhelimeen ääniopastus.

Linnan lähistöllä on ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, joka on tyypillinen ahvenanmaalainen 1850-luvun tila asuinra-kennuksineen, ulko- rakennuksineen ja navettoineen.

Ulkoilmamuseoon on vapaa pääsy.

Alueella järjestetään monenlaista toimintaa kesäisin.

Alueella sijaitsee myös vanha kruununvankila Vita Björn, joka on sisutettu vankilamuseoksi.

Vankilamuseossa on paljon mielenkiintoista katsottavaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan vankilamuseossa on lipun hinta sinne 2 € aikuiselta ja 1 € lapselta. Vankilamuseo on auki samaan aikaan kuin Kastelholman linnakin.

Kastelholmaan voi tulla myös omalla veneellä ja vierasvenesatama onkin aivan lähellä linnaa. Läheisyydessä on myös useita yöpymis- ja ruokailumahdollisuuksia sekä Golf kenttä.

Sundin kunnan alue on muutenkin mielenkiintoinen, sillä siellä sijaitsee paljon historiallisia kulttuurimuistomerkkejä. Tutustua kannattaa Kastelholman linnan lähellä olevaan keskiaikaiseen Sundin Johannes Kastajalle omistettuun kirkkoon. Ahvenanmaan suurin kirkko sijaitsee yksinäisellä paikalla merenlahden rannalla, vajaan kahden kilometrin päässä päätieltä. Kirkon seinämaalaukset ovat peräisin 1300-luvun alkupuolelta.

Kirkon yksi nähtävyys on Raamatun henkilöitä esittäviä veistoksia käsittävä alttarikaappi sekä sen päälle Pyhää ehtoollista esittävä maalaus.

Myös kirkon 1200-luvulla tehty kookas krusifiksi on näkemisen arvoinen. Kirkon jykevä kivinen torni kohoaa 22 metrin korkeuteen.

Bomarsundin rauniolinnoitus sijaitsee myös Sundissa. Kymmenen kilometriä Kastelholmasta itään olevan Bomarsundin rakentaminen aloitettiin 1800-luvulla. Siitä piti tulla silloisen isäntämaan Venäjän läntisin tukikohta, joka turvaa ja takaa isäntämaan edut, vallan ja mahdin Itämerellä. Linnoituksen ympärille kehittyi toimiva pieni yhteisö, johon kuului posti, koulu, kauppoja ja toimistotiloja. Nyttemmin alueella sijaitsee Nya Skarpansin puutaloalue.

Krimin eli Oolannin sodan seurauksena rakennusvaiheessa ollut linnoitus tuhottiin lähes kokonaan.

Raunioiden lisäksi tästä sodasta jäi muistoksi laulu Oolannin sodasta sekä Kokkolassa esillä oleva Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi. Lisää tästä voit lukea aiemmasta blogistani täältä.

Bomarsundin tuhoamisella oli myös suuri merkitys Ahvenanmaan historiassa, sillä Ahvenanmaasta tehtiin demilitarisoitu alue. Ahvenanmaa on edelleen puolueeton ja aseeton alue.

Rauniot ovat suosittu nähtävyys, vaikka itse linnoituksesta ei ole juurikaan mitään jäljellä. Entiset puolustustornit toimivat hyvinä näköalapaikkoina merelle. Alueella sijaitsee myös pieni museo, jossa voi tutustua Bomarsundin kuviin ja esineisiin. Jos linnoituksesta haluaa saada opastaulua enemmän irti kannattaa ehdottomasti vierailla ennen raunioille menoa museossa. Museo on auki juhannusviikosta kesäkuun loppuun arkipäivinä klo 10-17, kuten myös elokuussa. Heinäkuussa museo on avoinna päivittäin klo 10-17. Museoon on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. Alueen itsenäiseen tutustumiseen voi ladata Coastal Past -sovelluksen, jonka avulla linnoituksen historian pitäisi avautua aivan uudella tavalla. Itse en tuota sovellusta ladannut.

Bomarsundin linnoitukselta matkaa voi vielä jatkaa losseilla Värdön saarelle, aina Norrgårdiin saakka tai Kumlingen saarelle.

Kumlingen saarelle matka lautalla kestää noin tunti kaksikymmentä minuuttia. Tarkemmat reitit ja aikataulut löytyvät täältä.

Kumlingen saarella ei oikeastaan ole mitään erityistä. Googlailin ja käteen jäi Pyhän Annan vaatimaton kirkko, Kumlingen kylätoimikunnan vanhaan kansakouluun perustama Kumlingen kulttuurikeskus, Kumlingen kylän tuntumassa sijaitsevassa vanha apteekki, postiliikennettä varten pystytetty lentomajakka sekä museotila Hermas. Tämä saari jätettiin siis väliin.

Jatkoimme matkaa Simskälan saarelle, jossa Myrskyluodon Maijan kirjoittajan kotitalo sijaitsee. Nykyisin talossa toimii majatalo ja ravintola Stormskärs Värdshus. Jos haluaa päästä tutustumaan varsinaiselle Myrskyluodolle, järjestetään sinne veneretkiä Simskälastista tiistai-iltaisin heinäkuussa sekä elokuun alkupuolella.

Ahvenanmaan koulumuseo sijaitsee Strömsbyssä.

Sympaattinen museo on auki juhannuksesta elokuun alkuun ja pääsymaksu museoon on 2 € aikuiset ja 1 € lapset.

Pieni kirkko Värdössä ei ole kummoinen nähtävyys.

Värdön saarella toimii myös pieni Wennströms lanthandel museo, joka on avoinna heinäkuun keskiviikkoiltoina klo 18-21.

Viikko sitten olleesta juhannuksesta muistona oli joka kylään pystytetty jo nuukahtanut juhannussalko.

Komeita olivat juhannussalot edelleen ja niiden koristelussa näkyi selvästi eri kylien erilaisuus ja pieni kilpailu komeimman salon tittelistä.

Jokaisesta kylästä löytyi myös ainakin yksi tuulimylly.

Tuulimyllyt olivat hyvin säilyneitä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Jomalan kautta Godbyhyn ja sieltä saaren pohjoisosaan Getaan.

Jomala, Geta ja Eckerö

Ahvenanmaan ainoa lentokenttä sijaitsee Jomalassa, joka on alle 10 km päässä Maarianhaminasta.

Jomalassa on useita kivoja uimarantoja ja upeita venevaja-alueita.

Jomalassa on mahdollista tutustua useisiin historiallisiin nähtävyyksiin, kuten Ingby Bergenin, jossa näkyvillä on edelleen jääkauden jäljet ja pronssikautisia hautaröykkiöitä.

Borgbergetillä on viikinkiaikaisen linnoituksen jäänteitä Borgbergetin laella sijaitsi rautakauden aikainen puolustuslinna. Mäelle johtaa valkopäisin tolpin merkitty polku. Mäkilinnasta on jäljellä enää kivimuurien perustuksia. Mäelle on pystytetty sen sijaan puusta veistettyjä sotureita seutua vartioimaan.

Itse Jomalassa on Ahvenanmaan vanhin kivikirkko, joka on pyhitetty suojelupyhimys Olaville.

Muita nähtävyyksiä ovat mm. vanhassa kivinavetassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo sekä Ramsholmenin luonnonsuojelualue, jotka jäivät tällä kertaa käymättä.

Seuraavaksi pysähdyimme Godbyhyn. Godby on iso kylä, jossa on panimoravintolasta Stallhagen.

Godbyn lähellä kannattaa käydä katsomassa keskiaikaista Finströmin kirkkoa ja sitä vastapäätä olevaa punaista tuulimyllyä.

Godby on saaren isojen pääteiden risteyskohta, joka sijaitsee puolessa välissä matkalla pääsaaren pohjoisreunalla sijaitsevaan Getaan tai Eckeröhön.

Getassa sijaitsee Ahvenanmaan vuori – Getavuori.

Käppyrämäntyjen peittämät kukkulat nousevat yli sadan metrin korkeuteen merenpinnasta, ja niiden laella on näkötorni, josta voi ihailla merellistä ympäristöä.

Jos maisemat ovat hienot kukkulan päältä, ovat ne hienot myös meren äärellä.

Alue on kalliokiipeilijöiden suosiossa. Yhtenä alueen nähtävyytenä on Djupviksgrottanin luola ja alueen muut luolat ja rotkot, jonne kulku vaatii eräilyä. Lisäksi alueella on keskiaikainen pyhäkkö, Pyhälle Yrjölle omistettu Getan kirkko.

Veteraaniajoneuvojen harrastajilla on oma pieni museo Getassa.

Tähän paikkaan kannattaa todellakin poiketa.

Kokoelma oli hieno ja paikka mielenkiintoinen.

Esillä on taidokkaasti kunnostettuja vanhoja moottoriajoneuvoja.

Paikan sisäänpääsymaksu oli vapaaehtoinen.

Museon viereen on siirretty myös pieni huoltoasema- rakennus, joka sijaitsi aikoinaan Maarianhaminan pohjoisosassa.

Huoltamoraken- nuksessa aika oli pysähtynyt.

Tavarat olivat niillä sijoillaan, minne ne sen viimeinen omistajatyöntekijä oli aikoinaan jättänyt.

Paikan innokas puuhamies kertoi tarinaa, jos toistakin ja näytti myös asiaan vihkiytyneiden salaisen huoneen.

Getasta pääsee myös retkelle Sälskärin majakalle. 30 metriä korkea valkoiseksi kalkittu majakka seisoo ylväänä omalla pienellä saarellaan. Komea majakka on Suomen vanhin merimajakka. Majakka on varsin suosittu vierailukohde kesäisin, tosin rajoitetut retkiajankohdat hieman rajoittavat vierailun ajoittamista  omaan matkasuunnitelmaan. Hieman Getasta eteenpäin on pieni Dånö, jossa toimii kotiseutumuseo. Museossa voi tutustua entisajan luotsi- ja kalastajatorpan elämään.

Getasta ajoimme poikittain pikkuteitä pitkin Eckeröhön.

Matkalla piipahdimme Västerkalmaren palokuntamuseossa, jossa oli myös paljon katsottavaa.

Lapset tykkäävät paikasta aivan varmasti.

Paikka on auki 1.6-15.8 tiistaista lauantaihin klo 12-16. Sisäänpääsy museoon on 3,50 € aikuinen ja 2 € 7-12 v lapset.

Eckeröstä olemmekin joskus kauan sitten menneet lautalla Grisslehamniin Ruotsiin. Samalla reissulla kävimme tutustumassa Eckerön historialliseen Posti- ja tullitaloon, joka sijaitsee aivan meren rannalla.

Päärakennuksessa järjestetään vaihtuvia nykytaiteen ja muotoilun näyttelyitä.

Lisäksi Posti- ja tullitalossa on ahvenanmaalaisten kahvila ja suklaapuoti sekä pieni Postiruotumuseo, joka kertoo postinkulun historiasta saaristossa.

Rakennus on auki vierailijoille kesäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun joka päivä klo 10–18 ja sinne on vapaa sisäänpääsy.

Opastetuille kierroksille pääsee osallistumaan ennakkovarauksella ja niistä peritään pieni maksu. Postiruotumuseo on avoinna päivittäin klo 10-16 kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin.

Postitalon vieressä on Sandmon uimaranta. Toinen kiva uimaranta Degersand sijaitsee Eckerön etelälaidalla.

Eckerön Käringsundista löytyvät Ahvenanmaan kauneimmat kalastajakylämaisemat. Käringsundissa on kesäisin auki oleva metsästys- ja kalastusmuseo, jossa voi tutustua entisaikain hylkeenpyyntiin.

Museo on auki toukokuusta juhannukseen ja elokuun puolesta välistä elokuun loppuun ma-la klo 10-17.

Heinäkuun ja kesäkuun viimeisen viikon museo on auki joka päivä klo 10-18.

Sisäänpääsy museoon maksaa 7 € aikuinen ja lapset 7-17-vuotiaat 4 €. Alle 7-vuotiaat pääsevät museoon maksutta.

Museoon on myös saatavilla 18 € maksava perhelippu. Lapsille löytyy tekemistä myös Eckerössä olevasta Smart Parkista. Seikkailupuisto on avoinna maanantaista-lauantaihin klo 11-18. 3 -15 vuotiaan lasten huvittelulippu maksaa 22 € ja aikuisten lippu 11 €. Kesäisin Käringsundista järjestetään retkiä historialliselle Märketin majakalle.

Eckerön ja Maarianhaminan väliseen matkaan menee noin puoli tuntia autolla. Poispäin Eckeröstä pysähdyimme vielä kuvaamaan Hammarlandin eli Pyhän Katariina Aleksandrialaisen keskiaikaisen harmaakivikirkon.

 

Lemland ja Lumparland

Kolmantena päivänä suuntasimme Lemlandiin ja Lumparlandiin.

Ohitimme Lemströmmin kanavan, jotta veneet pääsevät vaivattomammin Maarianhaminan Itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle.

Lisäksi kävimme pyörähtämässä Järsössä.

Matkalla Maarianhaminasta saarille voi pysähtyä Knutsbodassa pienpanimossa Open Water Breweryssä sekä vierailla myös Pellaksen komeassa laivurintalossa, jossa toimii sekä museo että kahvila. Paikka on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun loppuun. Sisäänpääsy yli 15 vuotiailta on 5 €.

Lähistöllä sijaitsee myös Amalia Cafe & Logi limonaditehdas, joka tunnetaan perinteisesti tehdystä limonadistaan.

Matkalla kameraan osui myös Pyhän Birgitan kirkko.

Ajoimme aina Långnäsin satamaan asti, josta myös öiseen aikaan saapuvat ja lähtevät matkustajalaivat sekä Finnlinesin autolautta. Myös Ahvenanmaalle tulevat rahtialukset rantautuvat tänne.

Aikomuksenamme oli mennä Föglön saarelle, jonne yhteyslautta lähtee Svinöstä. Lautan aikataulut löytyy täältä . Lauttojen aikataulut olivat sen verran haasteelliset pikaiselle vierailulle, että päätimme jättää tämän saaren käymättä. Tutkailin kuitenkin paikan tarjontaa ja Degerbyssä sijaitsee historiallinen kestikievari ja käräjäpaikka Enigheten sekä suurin osa Föglön palveluista.

Föglö sai kansainvälistä huomiota, kun sukeltajat löysivät 145 pulloa maailman vanhinta samppanjaa tuntemattomasta hylystä 55 metrin syvyydestä Föglön saaristosta. Toinen merkittävä löytö oli hylky täynnä viinipulloja.

Kotimatkalla tarkoituksenamme oli pysähtyä vielä yhdeksi yöksi Turkuun.

Turussa piti järjestää jälleen Tall Ship race tapahtuma, mutta kuten monet muutkin isot tapahtuman, niin myös tämä peruttiin tältä kesältä. Harmi!

Olemme aiemminkin vierailleet Tall Ship race tapahtumissa ja niissä on aina ollut paljon katsottava ja koettavaa.

Ehkäpä taas joskus tulevaisuudessa tämäkin tapahtuma saadaan toteutumaan.

Korona turvallisesti autoillen Hankoon, Raaseporiin ja Kemiönsaarelle

Matka jatkuu autoillen kotimaassa

Enpä olisi uskonut, että paljon työmatkaajana ja omallakin ajalla matkaavina olemme olleet jumissa kotona jo vuoden. Maski kasvoilla, kertakäyttöhanskat kädessä, rutiinit muuttuneina ja täysin etätyötätekevinä olemme joutuneet muuttamaan omia arkikuvioitammekin. Hankituksi on tullut metallinpaljastin, jolla olemme ”raadanneet” lähialueiden uimarantoja. Saalis on ollut melkoisen laiha ja siksipä siitä ei sen enempää…

Yhden koronapiikin suojaan ja muihin terveysturvallisuustoimiin luottaen päätimme viettää talviloman ulkoiluttamalla metallinpaljastinta. Sai samalla ulkoilutusta tuo kamerakin.  Kotoa oli päästävä pois – ottaa vetolaukku vedettäväksi, kirjautua hotelliin ja kokea olevansa muualla. Kaksi yötä Tammisaaressa ja kiertelyä sen ympäristössä. Yksi yö Turussa.

Näistä ei junalla tehdyistä lähimatkoista ja pidennetyistä viikonlopuista Suomessa ja muualla en ole aiemmin kirjoitellut, mutta kohta ruostuu bloginkirjoitustaito, joten päätin kirjoittaa tästä irtiotosta.

 

Hanko

Hanko, ei ole uusi tuttavuus, mutta nyt vierailu sinne tehtiin aivan uudella asenteella. Hangon rannat tuli käytyä läpi, samoin ihasteltua upeasti kunnostettuja huviloita. Ajoimme pikkuteitä ja törmäsimme mitä viehättäneempiin hiekkarantoihin, kalliomaisemiin ja armeijan harjoitusalueisiin. Termarikahvit maistuivat tuulisessa, mutta auringon paisteisessa kevätsäässä.

Hangon sijainti Manner-Suomen eteläisimmällä niemellä on vaikuttanut sen historiaan, joka onkin melkoisen mielenkiintoinen historiallisineen taisteluineen ja kieltolain aikaisine erityistoimineen. Oman lisänsä alueen mielenkiintoon tuo Neuvostoliiton vuokra-aika Hangossa vuosina 1940-1941.

Ikuistettavahan se oli myös kaupungin kuuluisimmat paikat.

Kaunista ja houkuttelevaa hiekkarantaa seuraileva Appelgrenintie, jonka varrella on Hangon Casino, kuten myös monet niin kauniit pitsipuuhuvilat, joista monessa on B&B toimintaa.

Upea vihreä Villa Tellina seisoo kunniapaikalla kallion laella Hangon keskustan uimarannan päädyssä.

Uimarannalla ei meidän lisäksemme ollut muita.

Muutama paikallinen käveli tai lenkkeili läheisellä rantatiellä.

Hangon kirkko seisoo mäellä vieressään kaupungin jyhkeä punatiilinen vesitorni.

1892 valmistunut kirkko on nähnyt ja kokenut Neuvostoliiton vuokra-ajan, jolloin se toimi teatterina ja elokuvateatterina.

Sodanaikaiset pommitukset tuhosivat alkuperäistä kirkkoa pahoin, mutta se päätettiin kuitenkin kunnostaa purkamisen sijaan nykyiseen muotoonsa.

Hangon vesitornista, joka toimii näköalatornina on varmaankin upea näköala ulapalle aukeavaan ympäristöön.

Torniin pääsee hissillä ja sisäänpyysymaksu on 3 € aikuiselta, alle 7-vuotiaat pääsevät torniin ilmaiseksi.

Tornissa on myös katselukiikari, jolla voi ihailla ympäristöä.

Harmillisesti torni oli vierailumme aikana kiinni, mutta normaalioloissa auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun.

Kaupunkia ei voi olla liittämättä Hangon kesällä tapahtuvaan Regattaan, josta muistuttaa myös kaunis jugendtalo, jossa toimii Hotelli Regatta.

Upeita ovat myös sataman 1800-luvulla rakennetut makasiinit, joissa toimii nykyisin viihtyisiä kesäravintoloita – eivät vaan olleet vielä auki.

Kivan kuvan sai myös satamassa olleesta vanhasta satamanosturista.

Hiekkarantoja meren ympäröimässä Hangossa on vaikka muille jakaa.

Voi vain kuvitella, että myös kaupungin kauniit kalliorannat täyttyvät auringonottoon vihkiytyneestä kansasta kesäpäivinä. Viehkeitä olivat myös rantojen uimakojut.

Hangon parhaat nähtävyydet sijaitsevat hieman Hangon kaupungin ulkopuolella.

Sekä Bengtskärin että Russarön majakoille järjestetään vene- ja laivakuljetuksia Hangosta, mutta ei vielä näin keväällä. Olisivat varmasti olleet mainio vierailupaikka.

Hanko mainostaa itseään aina paistavan auringon lisäksi myös pyöräilykaupunkina. Mainioita pyöräilyreittejä olisikin ollut tarjolla opaskartan mukaan. Merelliset maisemat ja upeasti kunnostetut toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat tarjoavat kyllä silmänruokaa. Meille riitti rantojen haravointi metallinpaljastimella.

Hankoon voi tutustua kiertoajelulla, pyöräretkellä tai kävellen.

Opastetuilla kaupunkikierroksilla tutustutaan Hangon ainutlaatuiseen luontoon ja merelliseen tunnelmaan sekä Hankoniemen historiaan ja nykypäivään. 

Muita näkemisen ja kokemisen kohteita ovat Hangon museo, Neljän Tuulen Tupa, Kaupungintalon galleria, Ortodoksinen kirkko, Hangon Rintamamuseo ja Täktomin neuvostomonumentti, joka oli muuten aika näyttävä.

Harmillisesti monet paikat olivat näin huhtikuussa edelleen kiinni, emmekä päässeet myöskään Hauensuolille, jonka ainutlaatuiset kalliopiirustukset, vaakunat ja nimikirjoitukset kertovat Hangon pitkästä historiasta ja ovat aivan varmasti tutustumisen arvoisia.

Sen voin kuitenkin ihan näköhavaintona sanoa, että paikalla olleet lintuharrastajat olivat varmasti innoissaan Hangon aurinkoisesta keväästä!

 

Raasepori – Tammisaari

Puhun itsekin edelleen Tammisaaresta kaupunkina, vaikka se lakkautettiin jo 2009 ja liitettiin Pohjan kuntaan. Liitoksen yhteydessä uuden kaupungin nimeksi tuli Raasepori ja Tammisaaresta yksi sen kaupunginosa, joka toimii nykyisin Raaseporin hallinnollisena keskuksena.

Viehättävä Tammisaaren Vanha kaupunki puutaloineen levittäytyy meren rantaa ja onkin mainio kohde kulkea ja viettää aikaa.

Kesäisin on mahdollista osallistua 15 € maksaville opastetuille kierroksille Vanhassa kaupungissa.

Tammisaaren vanha puutalokaupunginosa on idyllinen ja sen palvelutarjonta on houkutteleva. Kaupungissa työskentelee edelleenkin paljon käsityöläisiä ja aiemmista osaajista muistuttavat hauskat ammattikuntia mukailevat kadunnimet.

Tammisaaren 1680-luvulla rakennettu harmaakivikirkko seisoo ylväänä Vanhassa kaupungissa.

Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa ja sitä on sittemmin korjattu useaan otteeseen.

Kirkossa on monta arvokasta ja mielenkiintoista esinettä, kuten ehtoollismalja 1600-luvulta.

Voi vain kuvitella, miten turistit kävelevät Suomen ensimmäisellä kävelykadulla – Kuninkaankadulla tai istuvat rantojen terasseilla, jotka varmasti täyttyvät kesäisin lomalaisista.

Kesäisin Tammisaaresta on myös mahdollisuus tehdä erilaisia veneretkiä saaristoon.

Ollaan pyöritty näitä huudeja aiemminkin. Tällä kertaa emme ajaneet Kuninkaantietä ja siksipä käymättä jäivät Billnäsin ruukki, jossa on paljon vanhoja rakennuksia ja perinteitä. Kiva paikka vierailla kesällä. Käymättä jäi tällä kertaa myös Mustion linna ja Fiskars.

Fiskars on erityisen mielenkiintoinen vierailukohde, jota voi todellakin suositella.

Ruukin raitilla ja puistoissa viihtyy aivan varmasti. Kesäisin paikka on varmasti upea.

Kellotornirakennus pistää paikalla silmään ja varsinkin sen aito Könninkello, joka on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Tämä kuva Fiskarista on viime syksyltä.

Kuninkaantie on kulkenut jo 1300-luvulla Norjan Bergenistä Osloon ja sieltä Ruotsin halki Tukholman kautta Suomeen Maarianhaminaan, josta matka jatkui saariston kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Pietariin saakka, ohittaen myös oman kotikaupungin – aivan olohuoneemme ikkunan edestä.

Tammisaaren saaristokierroksen lisäksi päätimme tällä kertaa käydä kuvaamassa Raaseporin keskiaikaisen linnan, joka on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Sen historia kertoo kiehtovasta keskiajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa.

Linna aukeaa vasta vapun jälkeen, mutta kunnostustöissä ollut linnan työntekijä heltyi ja päästi meidän linnaan, kun kerroimme, että olimme varta vasten tulleet katsomaan linnaa.

Saimme siis tehdä paikalla yksityiskierroksen.

Sisäänpääsy linnaan on 7 €/henkilö, mikä on kyllä aika suolainen, koska linnassa ei ole muuta kuin rauniot.

Tammisaaren upea saaristo oli tällä kertaa suuntanamme.

Suuntasimme saaristoon ulkoiluttamaan kameraa ja metallinpaljastinta.

Saariston satamissa oli jo paljon veneitä ja ihmiset kantoivat ahkerasti erilaisia tavaroita veneisiin, tarkoituksenaan varmaankin suunnata vapuksi mökeille.

 

Kemiönsaari

Matkalla Turkuun päätimme vierailla Kemiönsaarella ja Taalintehtaalla. Kemiössä emme olekkaan aiemmin vierailleet.

Kemiönsaaren halki kulkeva Rannikkoreitti on kaiken kaikkiaan 200 kilometriä pitkä, hyvin suosittu kesäinen polkupyöräilyreitti. Me seurailimme sitä nyt vain osittain autolla.

Kemiönsaarella on varmasti kesäisin tarjolla erilaista kesäohjelmaa ja paikkoja missä vierailla. Nyt, ei turistiaikaan paikka oli kovin hiljainen ja oikeastaan mitkään paikat eivät olleet vielä auki. Ihailtavaksi jäi upeat maisemat.

Kasnäsiin pääsee tätä nykyä siltaa pitkin.

Lövön silta yhdistää Dragsfjärdin mantereen ja Söljeholmenin saaren toisiinsa.

Kemiönsaaren eteläreunalta, Kasnäsista lähtevät yhteysalukset syvemmälle Kemiön saaristoon. Jonot yhteysaluksille mahtavat olla melkoiset kesällä.

Yhteysaluksilla pääsee myös Viikinkikeskuksestaan tunnettuun Rosalaan, Örön linnoitussaarelle ja upealle Bengtskärin majakalle, jotka kuitenkin nyt olivat suljetut.

Kemiönsaarella kannattaa ehdottomasti piipahtaa Söderlångvikin kartanossa. Kartanon päärakennus, jossa toimii taide- ja henkilöhistoriallinen museo oli suljettu peruskorjauksen vuoksi.

Museon pitäisi aueta kesäkuun 2021 alussa, jos koronatilanne sen vaan sallii.

Kartanossa on myös pieni vaunumuseo, jossa on näytteillä kokoelma kartanon vanhoja hevosvaunuja ja työkaluja.

Kesäkuukausina museot ovat avoinna joka päivä klo 11-17. Sisäänpääsyn hinta museoihin on 8 € aikuiset ja lapset alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Kartanon entisessä navettarakennuksessa sijaitsee ravintola, jonka ulkoterassia juuri valmisteltiin kevätkuntoon. Mahtava hyvin hoidettu piha, laaja puistoalue ja tilukset eivät vielä vihertäneet kevättä, joten niiden kauneus jäi nyt vaan kuviteltavaksi.

Taalintehtaan rannassa sijaitsevat vanhat hiiliuunit ovat kerrassaan näyttäviä. Vanhan tehdasrakennuksen pihalla on varmasti kesäisin kuhinaa – nyt paikka oli kovin hiljainen. Kesävierastoimintaa alueella oltiin vasta availemassa ja paikkoja kunnosteltiin ahkerasti.

Taalintehdas on historiallinen ruukkikylä, josta on tullut matkailijoiden suosima käyntikohde.

Viehättävät puutalot, hieno vierasvenesatama, hotelli, ravintolat ja muut pienen kylän palvelut houkuttelevat kävijöitä alueelle. Vierasvenepaikat olivat nyt tyhjiä, mutta varmaankin kesäisin aivan täynnä.

Illaksi saavuimme Turkuun. Tarkoituksena oli vain hengailla Turussa ja viettää yksi talviloman yö nauttien hotellin palveluista. Turusta ei siis tämän enempää. Turku on kartoitettu aiemmassa blogi postauksessani, josta voit lukea täältä.

Talvilomat olimme siirtäneet siis niin pitkälle kevääseen kuin mahdollista – pienenä toiveena helpotusta koronatilanteeseen ja matkustamiseen. No ei tullut helpotusta ei.  Toinen koronapiikki on jo kalenterissa, joten ehkäpä syksyn puolella pääsemme taas reissaamaan. Sinne siis osa kesälomasta onkin ankkuroitu. Osa lomasta kesällä varmaankin kierretään kotimaata. Jos ei muuta, niin ehkäpä Ahvenanmaa ja lapsuudenystävä voisivat olla kotimaan tämän kesän kohde?

Ruotsin kautta Lofooteille ja takaisin

Taas renkaille

Jihu.., tai no joo. Meidän syksyksi siirretty loma ei edelleenkään mennyt käsikirjoituksen mukaan. Kesän aikana oli viritelty matkasuunnitelmia perinteisesti raiteita pitkin.  Suunnitelmissa oli huomioitu korona ja lyhyet lentoreitit, mutta mikään ei auttanut, kaikki hyvät ideat torppaantuivat loppukesän edetessä kohti syksyä. Paperille jäi hieno reitti Kööpenhaminasta Berliiniin, Oslosta Bergenin ja siitä Hurtigruten laivalla Pohjois-Norjaan, josta junalla takaisin etelään Osloon. Pari muutakin hyvää ideaa Saksan suunnalla jäi vain suunnitelmiksi, myöhemmin toteutettaviksi.

Vallitsevan tilanteen takia päätimme jo toisen kerran vuokrata asunto-auton.

Kaikkea muuta, kuin se meidän juttu, mutta saisimmehan ainakin viettää kahden viikon ”pakotetun” loman turvallisesti ”omassa matkailukuplassa”.

Korona- turvallisesti siis renkaille! 6100 km, 2 viikkoa retkimeininkiä ja mielettömän upeita maisemia.

 

AAvuokrauksesta jälleen asuntoauto alle ja nokka kohti pohjoista ja Norjaa.

Tällä kertaa meillä oli hieman isompi matkailuauto, minkä oleskelumukavuudet miellyttivät kahden viikon matkalla.

Vuokratessa saimme taas niin hyvää palvelua, että voimme todellakin suositella heidän palvelujaan.

Ensimmäinen etappi oli Tuuri ja siellä Kyläkauppa Keskinen. Paikka oli käytävä katsomassa, onhan sitä sen verran mainostettu.

Olihan se melkoinen kontrasti muuhun alueeseen ja keskellä ei mitään.

Syyskuun lopulla karavaanarialue oli melko täysi, parkkiksella runsaasti autoja ja tohina kauppakeskuksessa melkoinen.  Ei voi muuta kuin peukuttaa Vesaa, olihan tuo koko kompleksi melkoinen viritelmä ja hieman överi.

Aamulla auton navigaattoriin naputeltiin Haaparanta. Rajat olivat pitkän Korona-sulun jälkeen auenneet päivää aiemmin ja nyt siis voisimme säästää pari päivää ajamalla Ruotsin läpi Lofooteille. Raja-aidat oli nostettu sivuun, odottelemaan uutta pystytystä viikon kuluttua. Elämänmeno rajakaupungin kummallakin puolella näytti muuten olevan normaalia.

Kumpikaan kaupungeista ei ollut kummoinen. Nopeasti autolla kierretyt paikat, parit pakolliset kuvat ja matkaan. Tienpäällä ei juurikaan ollut muita matkaajia kuin me. Saimme ajella rauhassa läpi Ruotsin.

Päähänpistosta kiepautimme ensimmäiseksi yöksi Luulajaan, jossa oli todella hieno leirintäalue First Camp Arcus-Luleå. Voi vaan kuvitella millainen ruuhka siellä on kesäaikaan. Aamulla matka jatkui kohti Norjaa.

Ensimmäinen stoppi tehtiin Storforssin koskella.

Upea valjastamaton koski pauhusi ja kuohusi.

Kuvauskohteiden lisäksi ulkona maistui pannulla keitetty retkikahvi ja eväsleivät.

Meidän lisäksemme näimme alueella yhden toisen pariskunnan. Turvaväleistä oli siis helppo pitää kiinni.

Seuraavaksi pysähdyimme jaloittelemaan Kiirunassa, jonka talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin edes olisi.

Sen verran tärkeää kaivostoiminta kaupungille on, että malmin kaivamista on päätetty jatkaa, vaikkakin kaupungin keskusta joudutaan siirtämään pois kaivostoiminnan tieltä.

Kaupungin siirtohanke on jo käynnistynyt ja uusi keskusta tulee siirtymään asteittain parin kilometrin päähän.

Kiiruna kierrettiin autolla ja todettiin, että matka jatkukoot.  Ainoaksi nähtävyydeksi jäi Kiirunan kirkko.

Saimme ajella 300 km mielettömän upean ruskan läpi.

Värit suorastaan porautuivat verkkokalvoille.

Vähän väliä oli pakko pysähdellä ottamaan upeita kuvia. Ilmakin suosi.

Navigaattoriin oli laitettu etapiksi Narvik. Rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Yksinäinen poliisi päivysti Ruotsin ja Norjan rajalla ja halusi tietää ettemme vain olleet tulleet Kainuun alueelta, josta Norjaan tulo oli vielä kielletty.

Sää pilvistyi ajettaessa kohti Narviikkia, mutta silti upeat värit loistivat leimuten.

Saimme ajella lähes yksin koko matkan Ruotsista Norjan puolelle.

Muutama rekka tuli vastaan – tiellä ei todellakaan ollut ruuhkaa, mutta ei myöskään pysähdyspaikkoja tai bensa-asemia.

Onneksi olimme aamulla keittäneet termariin kahvia ja tehneet eväsleivät valmiiksi, joten energiavarastojen tankkaus onnistui hyvin tienpientareella.

Ilma muuttui lopulta myrskyksi.  Tuuli puhalsi yhden sillan mittausaseman mukaan 25 m/s. Puuskissa tuulta oli enemmän. Sillat oli suljettu, laivat ajettu ankkuriin merelle ja rekoille annettu ajovaroitus kovasta puuskittaisesta tuulesta.

Vettä satoi laakana ja Narvikin ainoa avoinna oleva leirintäalue oli 30 km päässä kaupungista. Umpipimeässä, kamalassa säässä ajoimme kuitenkin sinne, että saimme auton sähköön. Koko yön tuuli raivosi ja sade piiskasi kattoa. Karavaanarin matkailuauto heilui ja huojui. Camping alueen parkkis muuttui hetkessä tasaiseksi vesialtaaksi. Mikä loman alku!

Aamulla sade oli tauonnut ja palasimme Narviikkiin. Nopea kiertely kaupungissa ja pankkiautomaatin metsästys, joka muuten osoittautui vaikeaksi rastiksi. Pohjois-Norjassa pankkiautomaatit ovat kortilla! Kun NOK käteisvarakassa oli  saatu hoidettua yhdestä ostoskeskuksesta ja ruokavarastot täytettyä lähdimme ajamaan kohti Lofootteja.

Tässä kohtaa on pakko mainita, että sekä Ruotsissa, että Norjassa katsottiin kummeksuen meikäläistä, jolla oli kertakäyttöinen maski ja kertakäyttöhansikkaat päällä. Norjan ainoa maskillinen henkilö oli liikenneympyrässä ajanut ambulanssikuski ja takaisintulomatkalla Ruotsin puolella näimme kaksi Hemvanin kauppakeskuksesta ulos tullutta ihmistä.

Sää ei edelleenkään suosinut meitä.  Edellisen päivän myrskyn jälkeen mustat sadepilvet roikkuivat matalalla ropsauttaen aina välillä kunnon sadekuuron niskaan.

Välillä saimme tosin ihastella pilven raosta auringon värjäämiä kuvankauniita maisemia.

Lofooteilla on paljon tarjolla perinteisiä kalastajamökkejä rørbuernejä, mutta nyt nekin oli jo ajettu talviteloille. Paalujen päälle merenrantaan rakennettuja kuvauksellisia punaisia rørby-mökkejä löytyy lähes jokaisesta rannikon kylästä.

Lofootit on varmaankin yksi koko Skandinavian upeimmista paikoista, jossa Alppimaiset terävät vuoret kohoavat suoraan merestä.

Ensimmäinen etappi Narvikin jälkeen oli Harstad, joka olikin aika iso kaupunki.

Matka jatkui läpi vaihtelevien maisemien kohti Sortlandia. Lossi  Refsnesistä  Flesnesvisiin kesti n. 20 minuuttia ja maksoi 11 €. Sortland osoittautui isoksi kaupungiksi, vaikkei siellä juurikaan ollut mitään erikoista nähtävää.

Poroista ei tarvinnut olla huolissaan tällä osuudella, mutta hirvi varoitusmerkkejä oli runsaasti. Juuri kun olin päässyt sanomasta, että kummallisiin paikkoihin noita varoitusmerkkejäkin laitetaan ja onkohan täällä edes mitään hirviä, niin kappas, tien laidassa talon pihalla, taajama-alueella, seisoskeli iso hirvi nauttien puutarhan antamista.

Matkamme jatkui upeita maisemia ihaillen kohti Melbua, josta otimme lautan Fiskebøliin.

Kaikki lautat ovat maksullisia, mutta joillakin lauttaväleillä koronan takia lauttamaksua ei peritty paikanpäällä, vaan se postitetaan kotiin auton rekisteritietojen perusteella. Syyskuun lopussa Lofooteilla ei juurikaan ollut ruuhkaa. Osalla lautoista oli hyvin tilaa. Myöskään ympäri vuoden auki olevia leirintäalueita ei ollut monia.

Päätimme yöpyä ensimmäisen yön Lofoten Camping Storjfordissa, jonne ajauduimme myös toiseksi yöksi, koska avoinna olevia leirintäalueita ei vaan saarelta löytynyt.

Mahtava oli leirintäalueen tarjous lämpimästä saunasta, joka myrskysäällä kuulosti liiankin hyvältä. Ainoana miinuksena oli 300 m matka tynnyrisaunasta suihkupaikkaan tuulen ja sateen vihmomassa pimeässä säässä.

Onneksi pääsimme tuohon avoinna olevaan leiripaikkaan, sillä matkalla yli 100 m/h (sillan tullimittarin lukema) pakotti meidät  ja muut autoilijat yli 3h ”nakkisuojaan” kalliokielekkeen taakse. Silti asuntoautomme huojui ja heilui, tuuli humisi ja suolainen sadevesipilvi sumensi ikkunat sameaksi. Olipa melkoinen yli kolmen tunnin kokemus.

Myrskyn jälkeen on poutasää…

Aurinkokin kipusi kruunuksi taivaalle ja saimme vielä muutamia hyviä kuvia kopterilla, ennen kuin hyvästelimme kauniit Lofootit.

Välihuomautuksena ja vinkkinä…huoltoasemia ei ole aivan joka kylässä, joten kannattaa selvittää tankkauspisteet etukäteen ja pitää tankki kokoajan puolillaan. Sama neuvo koskee Lappia.

Meillä kävi tuuri loma-ajankohdan takia, koska Norjan ja Ruotsin rajat olivat auki vain viikon, joka sattui juurikin lomaviikollemme.

Myös säät olivat ulkoiluun suurimmaksi osaksi ok. Ruuhkaa ei ollut leirintäalueilla tai teillä. Jokusen kerran mietin viime kesän suomalaisten koronarallia Norjaan ja Lofooteille. Pienellä saarella on ollut ruuhkaa.

Varsin hauska kohde oli Henningsværin jalkapallokenttä, joka olikin nähtävyys.

Jalkapallokenttä sijaitsee kallioisella saarella, josta on näkymät suoraan avomerelle ja ympäröivään vuoristoon.

Kalastus on matkailun lisäksi Lofoottien päätoimiala. Kalan kuivaustelineitä oli joka kylässä, mutta nyt syksyllä ne olivat tyhjiä ja säästyimme siis kuivuvan kalan hajulta. Ilmakuivauksen avulla turskasta saadaan kapakalaa.

Tarkoituksena oli viipyä pidempään ja ajella alaspäin Norjaan katsomaan ISOJA vuonoja, mutta kappas, Korona-rajoitukset matkustamiseen iskivät loman aikana ja sisärajojen sulkemisen takia oli käännettävä kiireesti auto kohti Suomea.

Tällä matkalla ei ollut edes tarkoitus vierailla museoissa.

Matka paikkasi laastarina kovaa menomonoa ja upeat maisemat ja meno olikin se juttu, mitä matkalta lähdettiin hakemaan.

Sää vaihteli hetkessä. Upea auringonpaiste vaihtui paksuun sadetta ennakoivaan pilvimattoon.

Maisemat olivatkin kerrassaan upeita ja veivät kyllä mukanaan. Liikennettäkin oli onneksemme minimaalisen vähän, muita matkalaisia tienpäällä vain muutama. Saimme ajalla lähes yksiksemme.

Lofooteilta tulimme mantereelle Lødingennistä Borgnesiin, koska talviakaan lauttaa Svolværista  Skutvikiin ei kulje. Lofoottien lautta-aikataulut löytyvät täältä. Tunnin matkan aikana saimme ihailla upeita maisemia, nauttia merituulesta sekä kuulemma kauan kinuamastani Hurtigruten risteilystä… Jälkimmäiseen kommenttiin liitin reklamaation, kuten myös option – risteilyn hieman toisenlaisella aluksella.

Mantereen upeat ylös, alas mutkittelevat tiet ja mahtavat maisemat, kauniit ruskan värit sekä lomailijan rentoutunut mieli teki hyvää.

Auto parkkiin Fauskeen. Kylmän yön jälkeen matka jatkui kohti Moi I Ranaa, josta tarkoituksena oli ajaa Ruotsin läpi takaisin Haaparantaan ja viettää toinen suunniteltu lomaviikko Suomen Lapissa.

Huonon pizzakokemuksen jälkeen sekä pakko käytettävien NOK varakassa ostosten jälkeen auto kohti Ruotsin rajaa.

Raja Norjan ja Ruotsin välillä oli läpikulkumatka, merkkipaalu, jota kukaan ei valvonut.

Maisema kuitenkin alkoi vaihtua melko nopeasti ja muuttui kohti Storumannia lappilaiseksi tunturimaisemaksi.

Yövyimme Storumanin keskustaajamassa, joka sijaitsee Västerbottenin läänissä ja Lapin historiallisessa maakunnassa Pohjois-Ruotsissa.

Saimme aivan mahtavaa palvelua ja ihan suomen kielellä. Storumanin leirintä alue oli oikein hyvä ja palvelu kerrassaan mahtavaa.

Myöhäisestä saapumisajankohdasta ja syksyn vähäisestä asiakasmäärästä johtuen leirintäalueen avaimen sai avainlaatikosta koodilla ja leirintäaluemaksu maksettiin vasta aamulla. Huoltorakennus oli hyvä ja saunat olivat lämpimänä. Tätä paikkaa kannattaa suositella.

Tankki taas täyteen ja menoksi.

Matkalla kohti Suomea, päätimmekin tehdä lennossa uuden matkasuunnitelman.

Jos ajaisimme kokomatkan putkeen, saattaisimme juuri ja juuri ehtiä tehdä vielä yhden koukkauksen Norjan puolelle, ennen kuin rajat taas sulkeutuvat.

Olimmekin siis 665 km matkalla läpi Ruotsin kohti Enontekiötä. Parit retkikahvit matkalla, pientä jaloittelua ja taas tienpäälle.

Ruska hiipui hiljalleen matkan varrella ja puut muuttuivat lehdettömiksi. Värityksen maisemaan toi taivaanrantaan laskeva aurinko.

Ajomatkat ensimmäisen viikon aikana olivat pitkiä. Osittain siitä syystä, että kahden viikon Norjan matka typistyi sisärajojen sulkemisen takia viikoksi ja oli ehdittävä takaisin Suomeen.

 

Pitkiin siirtymiin vaikutti myös se, mistä löytyi avoinna oleva leirintäalue. Halusimme olla sähkössä, käydä sisävessassa ja suihkussa, sekä pestä kunnolla astiat, joten siinä syy leirintäpaikkoihin. Kovinkaan moni leirintäalue ei ollut enää näin myöhään syksyllä avoinna.  Meillä oli jälleen mukana oma Huawein tasku-wifi, jolla yhteydet pelasivat moitteetta. Siirtymillä olikin aikaa googlailla matkareittejä ja yöpymispaikkoja.

Enontekiöstä ajoimme vielä Hettaan, jossa yövyimme.

Aamuun herättiinkin pakkasasteissa. Puut olivat huurtuneet kauniiksi yön aikana.

Olimme kiertäneet läntisen käsivarren kesälomareissulla aiemmin tänä vuonna (voit lukea edellisestä blogitekstistä) ja nyt oli tarkoitus viettää viikko toisessa käsivarressa ja valua sieltä sitten kohti etelää ja kotia.

Auton nokka uudestaan kohti Norjaa. Lyhyin matka Utsijoelle oli ajaa Norjan kautta ensin E45 tietä pitkin Kautokeinoon ja siitä sitten Kaarasjoelle ja E6 tietä pitkin Utsijoelle.

Maisema muuttui jälleen. Upeita tunturimaisemia, upeassa säässä.

Tenojoki kiemurteli  reilut 150 km Norjan ja Suomen rajalla.

Suomen puolella kulki tie 970, jota on myös kutsuttu Suomen kauneimmaksi tieksi.

 

Tien vieressä, laakson pohjalla virtasi tarunhohtoinen Teno koskineen.

Ei ihme, että moni on menettänyt sydämensä näille maisemille ja rauhan tunteelle, jonka maaginen maisema sinetöi.

Oli kyllä nautinnollista juoda retkikahvit ja syödä eväät näissä maisemissa.

Ylitimme Suomen rajan noin viiden aikaan iltapäivästä, hyvissä ajoin ennen sen sulkeutumista.

Paljon ei matkaajia tiellä meidän lisäksemme ollut, joten suurta ruuhkaa tuskin rajanylityspaikoille syntyi.

Matkalla vastaan tuli kuitenkin useita rajavartioston ja poliisin autoja isoilla peräkärryillä, matkalla sulkemaan käsivarren monia rajanylityspisteitä.

Tällä matkalla olimme asuneet omassa asuntoautokuplassamme, joten olo oli luottavainen, vaikkakin Korona oli uutisoinnin mukaan kiihtymisvaiheessa.

Seuraavaksi pysähdyspaikaksi valikoitui Ivalo, jossa yövyimme yhden yön.

Nyt oli aika hidastaa tahtia ja lyhentää myös päivittäisiä ajomatkoja.

Ivalosta suuntasimme Saariselälle, jossa kuitenkin vain pyörähdimme, todetaksemme, ” että niin nähty”.

Päivä muuttui pilviseksi, minkä takia kilometrejä kertyi enemmän kuin oli suunniteltu. Auto parkkiin Sallaan, sillä sieltä löytyi lähin avoinna oleva leirintäalue. Salla tunturi oli paksun sumun peitossa ja kuvauspaikat vähissä, eikä revontulista kannattanut tänä yönä haaveilla. Päivän päätteeksi saunassa sain ”pysyväis” asukkailta aimo annoksen tietämystä karavaanarielämästä ja Sallan alueesta;) Aamu paljasti Salla tunturin, jota siinä aamukaffilla sitten ihailimme.

Meille jo ”rutiiniksi” muuttuneet lähtöä ennakoivat aamutoimet sujuivat hiljaisuudessa. Matka renkailla jatkui.

Tie vei Kiutaköngään koskelle sekä Myllykoskelle, jonne pääsee kätevästi Basecamp Oulangan parkkipaikalta.

Kummankin koskialueen läheiset parkkipaikat olivat vieläkin näin syyskuun lopussa aivan täynnä autoja ja vapautuvaa paikkaa piti odotella. Ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Matkassa oli kunnon Erä-Jormia ja sitten meitä, jotka kipaisivat vain kuvatakseen lähimmän kosken. Poluilla kuljeskeli, jos jonkinlaista eränkävijää…

Ruotsin ja Norjan puolella ei tarvinnut poroja väistellä, mutta nyt niitä oli taas runsaasti teiden varsilla ja ylittämässä teitä.

Huvittavaa oli, että useamman kotitalon pihassa saattoi olla porolauma, joka mussutteli pihan antimia tai lokoili nurmikolla kuin aurinkoa ottaen.

Pakko oli koukata Rukan kautta, katsastamassa kahden päivän päästä avattava laskettelukausi. Rinnekoneet tekivät kovaa vauhtia pohjia kahteen rinteeseen.

Paksu oli lumipohja, joka rinteeseen oli lanattu.

Ilma oli +7, eikä tulevan viikon sääennustekaan luvannut pakkasöitä. Mitenköhän tuo lumipohja kestää?

Alkava laskettelukausi saattoi selittää myös sen, miksi kohti pohjoista oli niin paljon matkailuautoja?

Meidän matka jatkui kohti etelää ja kotia…

Ihan kivaahan tämä retkeily on ollut. Asuntoauto on toiminut hyvin retkimajoituksena ja pienellä vaivalla myös avoinna olevat leirintäalueet saatiin selvitettyä.

Kaksi viikkoa tienpäällä rupeaa kuitenkin painamaan.

Miten paljon mukavampaa olisikaan vaihtaa maisemaa Euroopan isoissa kaupungeissa, juoda aamun kaffet pienissä paikallisissa kuppiloissa, lempeässä ulkoilmassa, hiljalleen heräävissä kaupungeissa.

Jotenkin tämä sielu kaipaa vaihtelua ja uusia maisemia jo niin aiemmin nähdyn sijaan.

Takaisin arkeen ja realismiin. Matkalla saimme ihailla upeita peilityynejä järvimaisemia sekä ruskaa, joka pakeni eteenpäin kohti etelää kilometri kilometriltä. Liikennettä pohjoisesta etelään oli vähäisesti, mutta vastaan tuli paljon asuntoautoja ja vaunuja, joilla oli ilmeisesti myös myöhäinen kesäloma kulutettavana. Kyynärnivel sai taas kyytiä, kun käsi heilui ahkerasti tervehtien vastaantulevaa karavaanaria.

Pysähdyimme kuvaamaan Hiljaista kansaa, jonka parkkipaikalla ei nyt syksyllä ollut enää kesän uutisoitua suurta kansanpaljoutta.

Ohi hurahti, pysähtymättä, useampikin asuntoauto matkalla kohti pohjoista.

Jäimme Ristijärven Pirttiin yöksi. Kaunis värikäs auringon värittämä taivaanranta ja siitä seuraava kuulas yö sai mielen tyyntymään.

Aamulla taas vilkaisu karttaan ja uuden päivän reittisuunnitelma kohti etelää.

Koukkaus Vuokattiin ja sen upeisiin maisemiin.

Vuokatin vaaran päältä voi ihailla Suomen kauneimpia vaaroja ja niitä ympäröiviä vesistöjä. Harmillisesti vain sää oli sen verran nuhruinen, että kovin kauaksi ei näkyvyys yltänyt.

Näköalapaikoille, ei tarvitse pitkää matkaa kavuta, sillä autolla pääsee aivan näköalapaikan lähelle. Ylempänä olevalla näköalatornilla on useita avioliittolukkoja, jotka on lukittu näköalatornin kaiteisiin.

Seuraava koukkaus tehtiin Joensuuhun.

Joensuu olikin sitten jo iso kaupunki – kiitos yliopiston.

Mitään erityistä katsottavaa kaupunki ei kuitenkaan tarjoa näin syksyaikaan.

Toki olisi voinut käydä monessa museossa, joita kaupungissa oli, mutta pahentunut tautitilanne ei nyt juurikaan houkuttanut yleisötiloihin.

Botania maailman pohjoisin perhospuutarha ja yksityinen kasvitieteellinen puutarha on myös yksi alueen nähtävyys samoin kuin Outokummun Vanha Kaivos, Bomban alue sekä tietysti Koli.

Kesän kaunis vesistö ja Ilosaari rock tuovat varmasti lisää vipinää tähän kaupunkiin.

Vilkas ja eläväinen opiskelijakaupunki kuitenkin tarjosi  hyvän levähdystuokion pizzan merkeissä, josta sitten matka jatkui Valamon luostariin.

Valamon luostarissakin oli hiljaista.

Saimme vierailla siellä yksiksemme ja nauttia upeista ikoneista ja suitsukkeen tuoksusta – rauhoittava paikka.

Kuuluisat luostariviinit jäivät tällä kerralla ostamatta.

Melkein  400 km ajon jälkeen auto parkkiin Varkauteen.

Varkauskin on, no joo, kaupunki. Pitkä suora, jonka ympärillä kaupat. Pari museota ja tehdasta. Keskustaan saakka ulottuva Saimaan vesistö, vehreä luonto ja monet käyntikohteet tarjoavat Varkauden seudulla runsaasti mahdollisuuksia lomailijoille – kesällä ehkä.

Erikoisuuksiin kuuluvat oman kaupungin kaviaari, ihmeellisten instrumenttien koti Mekaanisen Musiikin Museo ja Tattoo Museo, jotka nekään eivät nostaneet kaupungin pistesaldoa.

Pisteitä sen sijaan kertyi Spa Hotel Kuntorannan Campping alueesta, jossa meidän lisäksemme oli muutama muu asuntoauto.

Varasimme oman, puilla lämmitettävän rantasaunan itsellemme koko illaksi.

Leiripaikoistakaan ei tarvinnut kisailla. Valitsimme siis parhaan, aivan järven rannalta ja rantasaunan vierestä.

Kyllä oli makoisaa lämmittää itse sauna, saunoa miedossa löylyssä, juoda kylmä lonkero ja nukahtaa pitkän päivän päätteeksi.

Valuminen kohti etelää jatkui ja loman loppukin jo häämötti. Vielä yksi etappi ennen kotia – Juveninkoski.

Ennen Juveninkoskea ajoimme Jyväskylän kautta Petäjäveden vanhalle kirkolle, joka on yksi Suomen UNESCONn maailman perintökohteista.

Petäjänveden vanhaa kirkkoa on kuvailtu pohjoismaisen puuarkkitehtuurin merkkiteokseksi.

Keskisuomalaisten talonpoikien vuosina 1763–65 rakentama vanha kirkko on veistetty huikaisevalla taidolla ja kätkee sisäänsä elämän suurimpia tunteita. Kaunis se olikin kaikkine pienine yksityiskohtineen.

Juveninkoski on Jämsän Partalassa sijaitseva pystysuora vesiputous, jossa vesi syöksyy kalliojyrkänteeltä alas noin seitsemän metriä.

Juveninkoski on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous, minkä johdosta se kuuluu nykyisin Jämsän kaupungin tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin.

Voipi olla, että kevään sulamisvesien aikaan koski olisi ollut näyttävämpi – nyt ei kovin kummoinen.

Renkaat käännettiin Tampereen kautta kohti kotia. Pitkä kahden viikon tournee päätettiin kotisaunaan.  Tulevan joulun matka on jo unohdettu ja suunnitelmat muutettu, ajatukset siirretty seuraavaan kevääseen. Jospa sitten taas pääsisi raiteille.

 

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Lappeenranta, Hamina, Kotka ja Loviisa

Lappeenranta

Lappeenrannassa olemmekin vierailleet usein, mutta aina on ollut kiire ja turistina olo ei ole mahdollistunut.

Teimme useita vuosia sitten viisumivapaan risteilyn Viipuriin M/S Carelialla.

Tuo risteily muistuu edelleen mieleeni mainiona kokemuksena.

Mahtavat maisemat ja kymmenet sulkuportit tekivät aurinkoisessa säässä, yön yli Viipuriin tehdystä matkasta oikein mukavan.

Takaisintulo matkalla saimme vielä kuunnella iloista haitarin soittoa.

Saimaan kanava täytyy kokea ja kuvata. Parhaiten kanavat pääseekin kuvaamaan kun itse kulkee niissä. Kuva kanavasta on aiemmalta kanava- risteilyltämme.

Kanavissa kulku on mielenkiintoista puuhaa, joka ei ole aivan nopeaa, vaan vie oman aikansa, no mihinpä lomalaisella olisikaan kiire?

Lappeenrannan nähtävyydet ovat lähekkäin satamassa ja sen vieressä sijaitsevassa linnoituksessa.

Satama on Lappeenrannan sydän. Suuriosa toiminnoista ja ajanvietosta onkin keskittynyt satama-alueelle.

Satama-alueella kahvin lisäksi kannattaa jonottaa perinteisiä herkkuja – Vetyä ja Atomia.

 

Linnoituksen tai Vanhan kaupungin alueella on pieniä putiikkeja, museoita, näyttelyitä, ravintoloita kahviloita ja paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Lisäksi linnoituksen alueella on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, joka ei nyt kovin kummoinen ollut.

Kesäisin linnoituksen kupeessa toimii kesäteatteri, joka nyt oli suljettu. Linnoitus tuo hyvin esille Viipurin läheisyyden ja risteyskaupungin historiallisen merkityksen.

Sataman kärjessä oli rakenteilla Lappeenrannan hiekkalinna.

Hiekkalinna ei vielä näin kesäkuun puolella ollut valmis, mutta valmistumassa hyvää vauhtia. Hiekkalinnan alue avautuu kävijöille heinäkuun alusta.

Sisäänpääsy alueelle on ilmainen.

Lappeenrannassa voi normaali kesänä kulkea myös kaupunkijunalla, joka kiertää ympäri kaupunkia. Lähtöpaikka kaupunkikierrokselle on hiekkalinnan alueelta.

Nyt koronakesänä juna ei kulkenut.

Lappeenrantaa voi kait pitää jonkinlaisena kulttuurikaupunkina. Onhan heillä oma kaupunginteatteri ja vilkas erilaisten musiikkitapahtumien tarjonta. Myös balettigaala on kuulunut kaupungin kulttuuritarjontaan.

Lappeenrannan Marian kirkko keskellä kaupunkia osui kameraan, tosin kuvauksellisesti komeampi olisi varmaankin ollut kaupungista hieman kauempana ollut Lauritsalan kirkko tai Lappeenrannan ortodoksikirkko.

Lappeenrannan uudempi osa ei kovin kummoinen ole, eikä Lappeenrantaa voi missään nimessä kutsua kauniiksi kaupungiksi. Lappeenrannan ympäristössä olisi ollut paljonkin katsottavaa, mutta matkamme jatkui kohti Haminaa.

 

Hamina

Linnoituskaupunki Hamina ja sen pyöreä asemakaava edustaa renessanssin ideaalikaupunkimallia, miksi kaupunkia pidetäänkin niin merkittävänä. Kaupungin tähtimäisen muodon havaitsee parhaiten sen kahdeksankulmaiselta keskusaukiolta, josta lähtee kahdeksan säteittäistä katua, joita yhdistää Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu. Aluetta reunustaa kahdeksankulmainen linnoituskehä.

Linnoitukseen voi tutustua mainiosti kävelemällä Linnoituspolun kävelyreitin, joka alkaa Lipputornilta ja kiertää Haminan linnoitusvalleja mukaillen keskustan ympäri ja päättyy Raatihuoneentorille, linnoituksen keskipisteeseen.

Reitin voi kulkea kummin päin tahansa.

Lipputornin yhteydessä on lippupuisto, jossa liehuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä maiden itsehallintoalueiden liput. Lipputornia kutsutaan myös Rauhantorniksi ja se sijaitsee Haminan torin laidalla. Se rakennettiin aikoinaan linnoituksen komentajan lipputorniksi. Tornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfopiste.

Kaupungin keskipisteessä Raatihuoneentorilla on Haminan raatihuone sekä Johanneksen kirkko, joka on Engelin suunnittelema.

Haminassa on paljon katsottavaa pieneksi kaupungiksi.

Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta ja elävältä kaupungilta.

Sen historia ja monet mielenkiintoiset rakennukset saa turistin pysymään kaupungissa aiottua pidemmän ajan.

Puolustusvoimien Reserviupseeri- koulun (RUK) päärakennus on myös yksi kauneimmista rakennuksista Haminassa.

Kaupunkiin liittyi myös erityisiä muistoja armeija-ajasta, joten kaupunkia ajettiin ristiin ja rastiin, sinne ja tänne.

Haminan linnoituksen alueella järjestetään joka toinen kesä suosittu Hamina Tattoo sotilasmusiikki- festivaali.

Kuten monet muutkin festivaalit, sekin oli tältä kesältä peruttu.

Haminassa on myös muutama mainio museo, jotka olivat harmistuttavasti kiinni. Täytyypä tehdä jonain toisena ajankohtana päiväretki Haminaan.

Vaikka ei nyt ihan nähtävyys, niin silti mielenkiintoinen rakennus.

Hamina Pietarin ja Paavalin ortodoksikirkko ihastuttaa pyöreällä muodollaan.

Kirkko on myös kaunis sisältä ja sitä vielä korostaa seinien kaarevuus sekä katosta kauniisti seinille tuleva valo.

Kirkko on auki kesäaikana ti-su klo 11-16.

Sen ikonostaasi on kaunis. Kirkossa on paljon katsottavaa vaikka se itsessään ei kovin iso olekaan.

Kirkossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Uusin nähtävyys Haminassa on 100 metriä korkea teräksinen lipputanko, jossa liehuu ulkovaltojen Suomelle 100-vuotis itsenäisyyslahjana lahjoittama suurlippu.

Valtavan kokoinen Suomen lippua liehuu salossa joka päivä ympäri vuorokauden.

Kesäisen sinistä taivasta vasten kauniin lippumme ulkomuoto ja värit korostuivat ja toivat esiin sen upean sanoman ja ajatuksen.

Salpalinjan puolustuslinjan yksi osuus kulkee lähellä Haminaa.

Haminasta noin 30 kilometrin päässä Virolahdella on bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museo.

Itärajan pitkää puolustuslinjaa voi myös käydä katsomassa usealla paikalla itärajan tuntumassa.

Haminasta pääsi aiemmin julkisella vuoroliikenteellä Tammioon ja Ulko-Tammioon, mutta nykyään vuoroalus näihin kulkee ainoastaan Kotkan kautta.

Haminassa on paljon katsottavaa niinkin pieneksi kaupungiksi. Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta pieneltä kaupungilta.

 

Kotka

Kotka on monelle tuttu ainoastaan Junnu Vainiosta ja Meripäivistä. Kotka jääkin helposti monelta käymättä, vaikka on vain reilun puolentoista tunnin ja 130 km ajomatkan päässä Helsingistä.

Kotka on mainio päivän retkikohde pääkaupunkiseudulta tultaessa ja matkalla Kotkaan voi poiketa moneen muuhunkin kohteeseen.

Loviisa ja Hamina esimerkiksi ovat hyvin lähellä Kotkaa.

Kotka on melko kaunis ja vehreä kaupunki.

Kotka onkin oikea puistokaupunki. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen on luonut useita kauniita puistoja Kotkaan, joissa kannattaa vierailla.

Kuuluisin, jopa nähtävyydeksi noussut Sapokan Vesipuisto on voittanut palkintoja, eikä ihme sillä puisto on mainio paikka viettää aikaa ja nauttia upeasta puutarhasta.

Meidänkin vierailun aikana puistossa oli paljon väkeä ja erityisesti perheitä viettämässä aikaa. Unohtaa ei kannata Palotorninvuoren puistoa ja Isopuistoa, jotka myös ovat kerrassaan upeita.

Kotkassa on säilynyt useita upeita vanhoja rakennuksia.

Merimiestunnelmaa voi vielä etsiä legendaarisesta merimieskapakka Kairosta, joka vastikään kunnostettiin.

Kairon remontoinnin yhteydessä pihalle rakennettiin iso terassialue, joka on paikkakuntalaisten suuressa suosiossa.

”Merimieskapakka” Kairossa kannattaa piipahtaa jo ihan sen erikoisen sisustuksen takia.

Nykyään Ravintolana toimivan paikan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten aikoinaan jättämiä kirjoituksia.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen. Ravintola tekeekin yhteistyötä Kotkan teatterin kanssa ja niinpä tarjolla onkin laadukkaita esityksiä.

Kotkan satamassa on arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen merikeskus Vellamo.

Vellamossa on kolme eri museota; Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo.

Museossa on paljon katsottavaa ja koettavaa, sillä monessa paikassa kokemus perustuu interaktiivisuuteen.

Lapset on erityisesti huomioitu tässä museossa. Kiva museo, kannattaa käydä. Vellamon kattoterassille pääsee myös ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Kesällä Vellamo on avoinna ma-ti, to-su klo 10-18 ja ke klo 10-20. Harmillisesti se on kiinni viikonloppuisin. Sisäänpääsymaksu Vellamoon on 12 €/ aikuiset, lapsilla on vapaa sisäänpääsy.

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Maretarium, jossa voi tutustua kotimaisiin kaloihin.

Luonnonmukainen akvaario yllättää monipuolisella kalalajikkeistolla ja harvinaisuuk- sillaankin.

Ensi arvaamalla ei voisi kuvitella, että maamme vesissä elävien kalojen kirjo on niinkin suuri ja lajistoissa oli paljon sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Paikka oli oikeasti aika mielenkiintoinen. Maretarium on avoinna joka päivä klo 10-19. Sisäänpääsy akvaariokokemukseen maksaa 14,50/ aikuiset ja 8 €/lapset. Onneksi tännekin on perhelippuja saatavilla. Suomen hyvinkin kalliit museoiden hinnat ihmetyttävät edelleen.

Maretarium vieressä on vilkas vierasvenesatama, jossa on kiva nauttia kaffit.

Kotkan Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko on myös mielenkiintoinen vierailukohde.

Tästäkin ortodoksi kirkosta puuttuvat tyypilliset ja ortodoksi kirkoille tunnusomaiset sipulikupolit.

Sisältä kirkko on koristeellisen hieno.

Ortodoksi kirkot ovat koristeellisia ja näyttäviä upeiden ikonien ja ikonostaasin ansiosta ja usein niitä pidetäänkin mielenkiintoisempina kuin pelkistettyjä luterilaiskirkkoja.

Hauska ja kiva kokemus on Kotkan keskustassa oleva, noin kahden kilometrin mittainen veistospromenadi.

Lehmusbulevardilla on veistoskokoelma, joka käsittää pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Veistoksia on Lehmusesplanadin lisäksi Toivo Pekkasen puistossa ja Sibeliuksen puistossa.

Kotkan Meripäivät on yleisömäärältään Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma ja kuten kaikki muutkin kesän suurtapahtumat, niin Meripäivätkin oli tältä vuodelta peruttu.

Kotkan ympäristössä on myös mainioita kohteita, joihin kannattaa tutustua, jos aikaa vaan on.

Kotkan ja Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on suosittu retki- ja vierailukohde. Saaren eteläkärjessä on parikymmentä taloa käsittävä entinen kalastajayhdyskunta, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Kaunissaareen pääsee Kotkasta kesäkuukausina päivittäin yhteysveneellä. Myös muille saarille kuten Kuutsalo, Tammio ja Ulko-Tammio sekä Varissaari kulkee yhteysvene.

Toinen mainio retkikohde on Langinkoskella sijaitseva Keisarillinen kalastusmaja.

Paikka on edelleen melkein alkuperäisessä muodossa.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista. Itse koskea pidetään myös eteläisen Suomen parhaana meritaimen koskena.

 

Loviisa

Loviisa on pieni kaupunki.

Tunnettu se on ydinvoimalastaan ja Wanhojen talojen näyttelystä, jolloin monet vanhojen talojen omistajat avaavat pihat ja ovet yleisölle.

Tapahtuma kerääkin perinteisesti paljon kävijöitä Loviisaan. Tänä vuonna tämäkin tapahtuma on peruttu koronasta johtuen.

Loviisa on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja onkin siis mainio päiväretkikohde.

Itse Loviisassa ei ole paljonkaan katsottavaa, mutta jos Loviisa päivään liittää lähialueilla olevat kohteet ehtii nähdä ja kokea paljon.

Kaupungin läpi kulkee yksi väylä.

Toisessa päässä kaupunkiin tulijan vastaanottaa Loviisan näyttävä kirkkorakennus.

Kirkko seisoo aivan kaupungin suulla, kunniapaikalla.

Näyttävä punatiilinen kirkko on kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

Toisessa päässä pikkuista kaupunkia ensimmäinen merkittävä nähtävyys on Loviisan maalinnoitus.

Maalinnoitus on osa linnoitusketjua, johon myös Svartholma kuuluu.

Loviisasta löytyy useita kauniita vanhoja rakennuksia.

Näyttävä vaaleanpunainen kaupungintalo on oikea katseenvangitsija.

Se seisoo uljaana Loviisan torin reunalla.

Bongan Linna toimii nykyään galleria-ateljeena. Paikassa on nähtävissä Riitta Nelimarkan teoksia. Sisäänpääsy galleriaan on 8 €/ aikuinen. Galleria on avoinna heinä- ja elokuussa ja silloinkin ainoastaan lauantaisin klo 13-16.

Laivasillalla on Loviisan vierasvenesatama sekä muutamia punaisia makasiineja, joista lähinnä rantaa olevassa rakennuksessa on vaatimaton Merenkulkumuseo. Museo on avoinna päivittäin ja siihen pääsee tutustumaan 5 €/ aikuinen, lapset alle 12 vuotta ilmaiseksi. Muissa makasiineissa on ravintoloita, kahvioita ja pikku putiikkeja.

Loviisan nähtävyyksiin kuuluu myös Kukkukiven näköalatorni, joka sijaitsee Myllyharjulla.

Torni on erikoinen ja poikkeava muiden kaupunkien näköalatorneihin verrattuna.

Näköalatornin punainen väri saa sen näyttämään vieläkin erikoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta.

Tornista avautuu kauniit näkymät Loviisanlahdelle.

Harjulla voi ihailla myös vanhaa tuulimyllyä.

Merkittävä rakennus Loviisassa on  ravintola Kappeli, jonka 150-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tapahtumia sekä tunnettuja vieraita ja esiintyjiä.

Kappeli on ainoa rakennus, joka on jäljellä Loviisan kukoistuksen ajasta, 1800-luvun lopulla alkaneesta kylpyläkaudesta.

Kauniisti entisöity Kappeli palvelee niin kahvilana, kuin ravintolana tarjoten matkailijoille kauniin ja virkistävän keitaan keskellä upeaa Kappelinpuistoa.

Svartholma on suosittu koko perheen käyntikohde, jonne pääsee reittiliikenneveneellä. Saaressa on myös kesäravintola. Merilinnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Svartholman merilinnoituksessa kuluukin päivä mukavasti, mutta luonnontilaiset polut ja korkeat porrastukset voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille. Matka reittiliikenneveneellä saareen kestää 30 minuuttia ja edestakainen matka maksaa meno-paluulippuna 18 €/aikuinen, 9 €/lapsi.

Toinen matkan varrella oleva tutustumiskohde on Strömforsin ruukki ja sen alueen eri toiminnot ja tarjonta.

Pajamuseossa voit nähdä millainen ruukki oli ennen ja mitä välineitä käytettiin, kun valmistettiin rautaesineitä kuten nauloja ja työkaluja.

Pajamuseo on auki ma–su klo 10–18 ja sinne on  vapaa pääsy.

Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle.

Alueella on paljon katseltavaa. Paikassa on myös useita eri pikku putiikkeja ja kahviloita. Valitettavasti kuten monessa muussakin paikassa, niin täälläkin kesäteatterin kesän esitykset on peruttu.

Uutuutena Loviisan turismin tarjontaan on tulossa Agricola museo, joka aukeaa 1.7.2020 Koskenkylässä. Museo kertoo Pernajassa syntyneen suomen kirjakielen isänä tunnetun Mikael Agricolan elämästä.

 

Kotona taas

Pitkä kotimaan round trip takana, noh pieni lenkki Norjaan bonuksena. Ei voi valittaa, vaikka kilometrejä kerääntyi melkoisesti, samoin istumista. Matkalta tarttui mukaan ihania muistoja ja kokemuksia sekä paljon upeita kuvia.

Asuntoautoilu ei ole pölhömpää, vaikka meillä sellainen ajatus alun perin olikin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Auto toimi erinomaisesti ja oli juuri sopiva retkikoti kahdelle aikuiselle.

Korona-aikana tämä matkailumuoto tuntui varsin turvalliselta ja kätevältä, varsinkin kun välillä tuntui, että olimme ainoat asuntoautoilijat tienpäällä – tosin matkamme loppuosassa autojen ja vaunujenkin määrä lisääntyi selvästi. Ilmeisesti moni lähti liikkeelle vasta juhannuksen jälkeen.

Kyynärnivel jouti reisulla koville. Ihme, että emme saaneet tenniskyynärpäätä karavaanareille tutusta ahkerasta moikkaamisesta johtuen – karavaanari kun on kaikkien kaveri.

Meillä oli mukana myös oma tasku-wifi, joka osoittautui mainioksi vempaimeksi monessakin paikassa.

AAvuokrauksen kanssa yhteistyö toimi mainiosti ja palvelu oli erinomaista. Suosittelen lämpimästi! Takuumaksukin palautui tilille heti auton palutuksesta seuraavana päivänä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää tournelta löytää, niin hieman harmittamaan jäi pieni suunnistusvirhe, joka muutti meidän rajanylityspaikkaa takaispäin tullessa.

Toinen harmitus oli, että matka-aikamme ei millään olisi r