Monthly Archives

Osa 3: Nürnberg ja München

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Myöhään iltapäivästä otimme junan Nürnbergiin. Kiva aurinkoinen ilma ja mukavat plusasteet olikin sitten jätettävä matkalle, sillä seuraaville päiville oli luvattu vain muutamia plusasteita ja pilvistä säätä. Junamatka sujui mainiosti taas pelaillen. Osan matkaa seuraa piti kymmenhenkinen iloinen futisfani porukka, joka oli matkalla futismatsiin. Pussikaljat kilisivät ja matkajuomat selvästi nostattivat porukan fiilistä. Suurnopeusjuna kiisi meidät mukavasti perille kahdessa ja puolessa tunnissa.

Nürnbergin juna-asema sijaitsee aivan Vanhan kaupungin Handwerkerhofin vieressä.

Lippu Stutgartista Nürnbergiin maksoi yhteensä 51 €, sillä näiden kahden kaupungin väliin ei onnistuttu hankkimaan mitään erikoislippuja.

Jostain ihmeen syystä, usein aikataulusyistä, Nürnberg on jäänyt edellisillä Saksan reissuilla käymättä. Tämän reissuviikon yksi must juttu olikin korjata tämä asia.

Vanha kaupunki ja keskustan tärkeimmät nähtävyydet löytyvät kaupungin muurin sisäpuolelta tai sen välittömästä läheisyydestä.

Poikkeuksen tekevät Oikeuspalatsi ja natsien Kongressihalli,

jotka sijaitsevat hieman kauempana. Kaupungin toimiva joukkoliikenne tulee tässä apuun. Julkisiin liikennevälineisiin, joka käsittää metron, bussin, paikallisjunat ja ratikan on tarjolla jos jonkinlaisia lippuja ja lippukomboja. Ne kannattaakin katsoa erikseen täältä.

Nürnberg Cardin hinta on 33 €. Kortilla voi matkustaa julkisissa liikennevälineissä ilmaiseksi 48 tunnin ajan. Lisäksi kortti kattaa sisäänpääsyn moneen museoon, joten kortti voi olla hankkimisen arvoinen.

Vanhaa kaupunkia ympäröi lähes viisi kilometriä pitkä jäljellä oleva muuri sekä 67 puolustustornia ja tuo maineikas Kasierburgin linna.

Hienoin muuriosa sijaitsee massiivisen Spittlertorin ja entisen Maxtorin välissä.

Harmillisesti muuria tai mitään muitakaan hienoja rakennuksia ei oltu valaistu, joten paikat eivät illasta juurikaan näyttäneet miltään.

Nürnbergin linna oli jo 1000- luvulla yksi Italian ja pohjoisen Euroopan välisen kaupan merkittävistä kauttakulku- keskuksista.

Linnan pyöreän puolustustornin ylimmässä kerroksessa on näköalatasanne,

josta voi ihailla kaupungin parasta panoraamaa, kunhan jaksaa ensin kiivetä 113 askelmaa.

Yksi linnan suosituimmista nähtävyyksistä on sen kuuluisa noin 50 metriä syvä kaivo sekä 1500-luvulla rakennettu kaksikerroksinen Tiefer Brunnenin kaivotalo.

Palavat kynttilät lasketaan alas pilkkopimeään kaivoon, jotta kävijän on helpompi mieltää kaivon syvyys.

Linna on avoinna talvikautena päivittäin klo 10-16. Sisäänpääsymaksu linnaan riippuu siitä minkälaisen lipun kolmesta eri vaihtoehdosta valitsee.

Vanhankaupungin nähtävyydet on helppo kiertää jalkaisin tai sitten hypätä 10 € maksavalle kiertoajelulle pyörillä kulkevalla kaupunkijunalla.

Kaupungissa on myös aina takuuvarma Hop on Hop off, jonka

kyytiin pääsee maksamalla 17,50 €. Kaupungissa on tarjolla myös monenlaisia erilaisia maksullisia ja ilmaisia turistikierroksia.

Hauptmarkt eli kaupungin päätori on perinteinen kaupungin keskusta. Vuosisatojen ajan päivittäisten markkinoiden näyttämönä on toiminut Wochenmarkt on perinne, joka jatkuu edelleen.

Päätorin reunalla seisoo vanha kaupungintalo Nürnberg Rathaus.

Nykyisin rakennuksessa on kaupungin hallinnon työtiloja.

Kaupungintalon alla olevien kellariholvien vankilat ovat peräisin keskiajalta.

Mittelalterliche Lochgefängnissen kaksitoista pientä selliä ja kidutuskammio välittävät kuvan tuon ajan lainkäytöstä ja rangaistuksista.

Tähän pieneen vankilamuseoon pääsee tutustumaan 8 € maksavilla opastetuilla kierroksilla.

Torilla on myös 1300-luvun loppupuolelta oleva suihkulähde, jossa on neljässä tasossa neljäkymmentä moniväristä hahmoa, jotka kuvaavat saksalais-roomalaisen keisarikunnan maailmankuvaa. Komeasta suihkulähteestä on kopioita esimerkiksi Schillerhausin edessä Weimarissa ja Hohenschwangaun linnassa lähellä Füsseniä.

Suihkulähdettä suojaavasta aidasta piti löytää kultainen rengas, sillä uskomuksen mukaan pyörittämällä sitä kolme kertaa toive toteutuu.

Toisen uskomuksen mukaan tulevaisuus tuo sinut uudelleen Nürnbergiin.

Hieman tuota rengasta piti etsiä, mutta kun se löytyi, niin pyöritettävähän sitä oli.

Saapi nähdä kulkevatko tiet joskus uudestaan tähän kaupunkiin.

Toinen suihkulähde Ehekarussell tai Hans Sachs suihkulähde sijaitsee lähellä Weisser tornia. Kahdeksankymmentä luvulla valmistunutta suihkulähdettä pidetään tärkeänä modernin taiteen luomuksena ja se onkin merkittävä turistinähtävyys.

Toiset pitävät siitä ja toisten mielestä se ei todellakaan kuvaa avioliiton kuutta eri vaihetta ensimmäisestä rakkaudesta riitaan ja aina kuolemaan, joka erottaa meidät rakkaasta.

Oman mielipiteeni suihkulähteestä jätänkin viisaasti kertomatta.

Kaupungin läpi virtaa Pegnitz joki.

Joella tehdään kesäisin myös veneretkiä.

Näkymä on varmasti kesällä kaunis, kun puiden riippuvat oksat raamittavat jokea ja sitä reunustavia taloja.

Erityisen mainio paikka vaellella on Nürnbergin käsityöläiskortteli. Kaupungin muurin sisäpihalla on Albrecht Dürerin 500-vuotispäiväksi rakennettu Handwerkerhof, jonka oli tarkoitus olla paikoillaan vain yhden vuoden, mutta perinnetunnelmaa huokuva kortteli sai valtavan suosion ja sai jäädä paikoilleen.

Tämä pieni kopio keskiajan kyläelämästä tarjoaa romanttisen kurkistuksen frankenilaisten perinteiden elämään.

Meille se tarjosi räntäsateisessa iltapäivässä sopivan pysähdystauon kuuman juoman kera.

Yksi Nürnbergin tärkeä nähtävyys on Albrecht Dürerin puurunkoinen kaupunkitalo, sillä Euroopassa ei ole muita esimerkkejä 1400-luvun taiteilijan talosta. Talo sai siipeensä toisessa maailmansodassa, mutta se kunnostettiin juhlapäivään mennessä.

Nykyisin rakennuksessa on vaihtuva näyttely Dürerin piirroksia sekä maalaus- ja painantatyökaluja, jotka olivat aktiivisessa käytössä Dürerin aikakaudella.

Vanhojen painatusprosessien, kuten puu- ja kuparipiirrosten, esittelyt ovat erittäin mielenkiintoisia.

Paikka on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.

Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Germanisches Nationalmuseum on eräänlainen saksankielisen maailman aarreaitta. Museo valottaa laajasti alueen kulttuurimenneisyyttä. Museon rakennus on jo itsessään taideteos, koska se sisältää useita tietyn ajanjakson aikana rakennettuja rakennuksia, mukaan lukien entisen Nürnberg Charterhousen.

Museossa on esillä erilaisia ​​kokoelmia esihistoriaa ja muinaista historiaa, keskiaikaa ja myöhäistä keskiaikaa.

Museossa on myös näyttelyt leluille, kansantaiteelle ja tieteellisille instrumenteille.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10 – 18. Keskiviikkoisin museon avoinna aina klo 20.30 saakka. Sisäänpääsy museoon maksaa 8 €.

Germanisches Nationalmuseumin edessä kulkee Straße der Menschenrechte eli ihmisoikeuksien tie, joka on monumentaalinen ja näyttävä ulkoveistoskokonaisuus. Se koostuu portista ja 30 pilarista.

Jokaiseen pilariin on kaiverrettu yksi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikla.

Veistoksen yhtenä tarkoituksena on ollut karistaa kaupungin natsi aikainen maine ja pyrkiä profiloitumaan rauhan ja ihmisoikeuksien kaupungiksi.

Satuimme kaupunkiin juuri Venäjän Ukrainaan aloittaman sodan vuosipäivänä. Erittäin koskettavaa oli kun monta tuhatta ihmistä lauloi Ukrainan kansallislaulua ja piti isoa, monta sataa metriä pitkää lippua liikkeessä.

Paikalla oli paljon myötäeläjiä, monista kansallisuuksista. Mukana myös me.

Siinä hetkessä toivoi, että kunpa nuo ihmisoikeuspylväi- den ylevät sanat toteutuisivat meneillään olevassa maailman myllerryksessä.

Lorenzkirche on kaupungin suurin kirkko. Sitä pidetäänkin Nürnbergin maamerkkinä, joka näkyy jo kaukaa. Kirkkoa koristaa halkaisijaltaan yhdeksän metriä oleva ruusuikkuna. Kirkko on avoinna vierailijoille maanantaista lauantaihin klo 9-17 ja sunnuntaina klo 13-16.

Kirkkoon kannattaa kurkistaa, sillä sen sisällä on monia upeita taideteoksia, joita kaupungin rikkaat lahjoittivat aikoinaan kirkolle.

Lisäksi kirkossa on 1300-luvulta oleva 16 kellon sarja ja ainutlaatuiset kolmiosaiset urut, joissa on yli 12 000 pilliä.

Toinen komea kirkko on Frauenkirche eli Neitsyt Marian kirkko, joka on yksi Nürnbergin merkittävimmistä maamerkeistä. Kirkko toimii edelleen roomalaiskatolisena kirkkona. Kirkon upea julkisivu on täynnä yksityiskohtia.

Kirkon seinässä olevan sinikultaisen kellon mekaaniset hahmot edustavat seitsemää keisari Kaarle IV:n ympärillä kulkevaa vaaliruhtinasta.

Esitys on nähtävissä joka päivä klo 12.

Kirkko on avoinna vierailijoille päivittäin klo 9-18.

Pyhän Sebaldus kirkko Sebalduskirche pitää sisällään arvokkaita taideteoksia. Keskiaikainen kirkko on nimetty paikallisen pyhimyksen ja suojeluspyhimyksen Sebalduksen mukaan ja se on yksi  Nürnbergin tärkeimpiä kirkkoja. Kirkko on avoinna talvikuukausina klo 9.30-16. Kirkossa järjestetään säännöllisiä kirkkokierroksia. Torstaisin ja lauantaisin klo 16.30 järjestetään kirkon torneihin opastettu kierros, mikä varmaan olisikin ollut mainio. Harmillisesti ei mennyt yksiin meidän vierailupäivien kanssa.

Nürnbergin lelumuseo Spielzeugmuseum tuo hyvin esiin Nürnbergin aseman koko maailman perinteisenä leluvalmistuksen pääkaupunkina.

Aikoinaan Vanhan kaupungin pienillä kaduilla ja kujilla oli satoja leluyrityksiä.

Leluja alueella onkin valmistettu ​​yli 600 vuoden ajan. Museota pidetään yhtenä maailman johtavista ja tunnetuimmista lelumuseoista, joten mentävähän tuonne oli. Kolmessa ensimmäisessä kerroksessa on esillä sotaa edeltäviä pelejä ja leluja, kuten nukkeja, nukkekoteja, vedettäviä hahmoja ja vaikuttavan kokoinen pienoisrautatie. Osa leluista on peräisin keskiajalta, miksi museota pidetäänkin varsinaisena lelujen aarrearkkuna. Esillä on myös valikoima tinahahmoja ja moderneja leluja. Ylimmässä kerroksessa on vuoden 1945 jälkeisiä leluja, kuten Legoja, Playmobil ja Barbie sekä Matchboxia luomuksia.

Museo on mainio vierailupaikka kaikenikäisille lapsille ja aikuisille.

Se on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17 ja viikonloppuisin tunnin kauemmin.

Sisäänpääsymaksu on 6 €.

Tähän museoon kannattaa poiketa.

Nykyisin kaupunki yhdistetään Toisen maailmasodan jälkeisiin Nürnbergin oikeudenkäynteihin, joissa tuomittiin natsi Saksan johtajia. Oikeuspalatsi Justizpalast toimii edelleen oikeusistuimena, miksi vierailuja siellä on rajoitettu.

Niinä päivinä, jolloin tuomioistuin ei ole istunnossa, on erillisinä ajankohtina mahdollisuus tutustua mm. oikeussaliin 600, jonka yhteydessä on puinen käytävä, joka rakennettiin vankilan ja oikeussalin väliin vankien turvalliseen kuljettamiseen.

Paikka on hieman keskustan ulkopuolella ja parhaiten sinne pääsee metrolla U1.

Oikeuspalatsin lisäksi kannattaa poiketa alueella, jossa järjestettiin useat kansallissosialistien mahtipontiset puoluepäivät ennen toista maailmansotaa. Kongressihallin Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände siivessä on yksi Saksan tärkeimmistä museoista, joka on omistettu maan historian synkimmille luvuille.

Rakennuksessa on hiukan Coloseumin piirteitä.

Valtavan kokoinen ja mahtipontinen puolipyöreä rakennus herättää heti kiinnostuksen.

Paikka on avoinna joka päivä klo 10-18.

Sisäänpääsymaksu museoon on 6 €. Parhaiten paikalle pääsee ratikalla 9.

Merkittävän asemansa takia natsi Saksassa Nürnbergerin kaupunki pommitettiinkin toisen maailmansodan lopussa lähes maan tasalle. Rakennuksista suurin osa tuhoutui ja monet Vanhan kaupungin eli Altstadtin keskiaikaisista rakennuksista onkin uustuotantoa eli uudelleen entiseen loistoonsa rakennettua.

Nürnberger Felsengänge on hiekkakivisessä kallioperässä oleva käytävien, kellareiden ja vesijohtojen muodostama 20 000 m2 verkosto

Aikoinaan se on ollut kaupungin olutpanimoiden käytössä.

Toisen maailmansodan aikana tunneleita ja maanalaisia kellareita käytettiin pommisuojina.

Kaupunki on ollut kuuluisa olueistaan ja siellä olikin keskiajalla yli 40 panimoa. Nykyisin kellareihin tehdään tunnin kestäviä opastettuja vierailuja, jotka tietenkin päättyvät olutmaistiaisiin, jossa tarjoillaan mm. kuuluisaa punaista olutta. Opastettuja 11 € maksavia kierroksia on arkipäivisin klo 11-17 ja viikonloppuisin jo tuntia aikaisemmin. Vilkkaimpaan turistiaikaan lippu kannattaa varata etukäteen. Kesäaikaan mukaan kannattaa varata lämmintä vaatetta, sillä maanalla on melko viileää.

Käytävät ovat matalia ja osittain valaistus on hämärää.

Kuljettavana on rappuja ja käytävien pohja on paikoin hieman epätasainen, joten liikuntarajoitteisille paikka ei sovi, kuten ei myöskään ahtaanpaikan-kammosta kärsiville.

Nürnberger Bratwurstia oli pakko maistaa, kun kaupungissa kerran vieraili. Paikallinen makkara on suojattu EU-lainsäädännön nojalla, joten sitä saa valmistaa vain Nürnbergissä. Kuuluisaa makkaraa on valmistettu kaupungissa vuodesta 1567 lähtien. Makkaralle on asetettu tietty pituus ja painovaatimus, jotta se kelpaa Nürnberger Bratwurstiksi. No maistettavahan se oli kaupungin nimikkoherkkua.

Yllätyksenä tämä makkara ei olekkaan tyypillinen rasvaa tihkuva paksu könttä vaan melko pieni ja siro herkku makkaraksi.

Hyvältähän tuo maistui hapankaalin ja perunasaalatin kanssa.

Aivan Vanhan kaupungin muurien ulkopuolella, lähellä rautatieasemaa on Nürnbergin liikennemuseo Verkehrsmuseum Nürnberg. Museo koostuu kahdesta eri museorakennuksesta, Deutsche Bahnin rautatiemuseosta ja viestintämuseosta.

Ensimmäinen saksalainen rautatie Baijerin Ludwigsbahn kulki Nürnbergistä läheiseen Fürthiin.

Museon kohokohtia ovat lukuisat pienoismallit, mukaan lukien massiivinen mallirata, jota on rakennettu yli 100 vuotta.

Lisäksi museossa on historiallisia ajoneuvoja, joita käytettiin erikoisjunaliikenteessä. Museo on yksi Euroopan vanhimmista rautatiemuseoista.

Museon kokoelmaan kuuluu myös kuninkaallisia junia ja täydellisesti kunnostettuja höyry- ja dieselmoottoreita sekä toimiva kopio Saksan ensimmäisestä junasta Nordgausta.

Jos totta puhutaan museo ei tarjonnaltaan kovin kummoinen ollut.

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin sinne pääsee klo 10-18. Harmillisesti museon ulkoalue, jossa olisi ollut paljon katsottavaa oli suljettu marraskuusta maaliskuun loppuun. Sisäänpääsymaksu museoon on 9 €.

Junamuseon ja rautatien välissä on komea Staatstheater Nürnberg

Sitä pidetään yhtenä Saksan kauneimmista teatterirakennuk- sista.

Paikassa järjestetään myös kansainvälisen Gluck Operas Festivali.

Neues Museum Nürnberg on must paikka taiteen ystäville.

Vuonna 2000 avattu museo on jo itsessään jonkinlainen taideteos mielenkiintoisine arkkitehtonisine ominaisuuksineen.

Rakennuksessa sijaitseva maailmanluokan modernin ja nykytaiteen kokoelmat jäivät meiltä kuitenkin katsomatta. Niin jäi Teollisen kulttuurin museo Gewerbemuseum, kaupungin museo Stadtmuseum im Fembo-Haus sekä Motorcycle Museum. Käymättä jäi myös liikenteeseen liittyvä museo Merks Motor Museum , jossa olisi ollut 90 vanhan auton kokoelma.  Kaikkeen vaan ei mielenkiito ja aika riittänyt. Olimme juuri käyneet automuseossa Stuttgartissa, joten tämäkin kiintiö oli täytetty. Mainita vielä täytyy, että kuten monessa muussakin Sakasan isossa kaupungissa, niin myös Nürnbergissa on tasokas eläintarha, joka varmasti on lapsiperheiden suosikkikohde.

Historiallinen keskiaikainen kaupunki Nürnberg on ​​yksi Saksan suosituimmista matkailukohteista.

Miksiköhän, sillä Saksassa on useita Nürnbergiä kauniimpia ja mielenkiintoisem-piakin paikkoja.

Kaupunki vaikutti turvalliselta,

sillä joka paikassa oli näyttävästi esillä poliiseja ja turvahenkilöitä. Kaupungin yleisilme oli myös erittäin siisti. Silti kaupunki ei yllä Euroopan TOP 20 vaikka ihan YES-paikka olikin. Ehkäpä kaunis kesäinen auringonpaiste olisi nostanut kaupungin ranginsijoitusta.

Pitkä, viileä ja osittain räntäsateinen kaksipäiväinen visiitti kaupunkiin oli taputeltu ja oli aika siirtyä viimeiselle etapille Müncheniin.

München

Se olisi sitten viimeinen kaupunki tällä tourneella. Iltapäivästä hyppäsimme junaan, joka vei meidät reilussa tunnissa Müncheniin. Hintaa junakyydille tuli meiltä kahdelta alle 50 €. Olemme vierailleet aiemminkin Münchenissa, mutta nyt se valikoitui kohteeksi mainion sijainnin ja hyvien lentoyhteyksien takia. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä.

Olimme ottaneet hotellin taas juna-aseman vierestä, joten liikkuminen oli melkoisen vaivatonta paikasta toiseen.

Münchenin juna-asema on myös aivan kaupungin ytimen vieressä.

Juna-asema on erittäin vilkas ja siellä liikkuu todella paljon ihmisiä, joten tavaroista kannattaa pitää huoli. Juna-aseman edestä lähtee ratikoita moneen eri suuntaan ja metroasema sekä S-junien asemat löytyvät juna-aseman alta.

Emme olleet varanneet tällä kertaa kaupungin kiertelyyn kuin reilun päivän, sillä moni paikka kaupungissa on jo kertaalleen kierretty.

Hyvä niin, sillä keväisistä ilmoista otettiinkin nyt sitten kunnolla takapakkia.

Lämpötila painui pakkaslukemiin ja ajoittain satoi lunta. Kun siihen vielä yhdisti pienen viiman ei ulkoaktiviteetit tällä kertaa houkutelleet. Edes hetkittäin kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko ei pelastanut tilannetta.

Keskiaikaisen kaupungin tavoin Müncheninkin ympärille rakennettiin aikoinaan valtava muuri, johon asetettiin neljä porttia.

Porteista kolme on vielä jäljellä ja ne kannattaakin käydä ikuistamassa.

München on käveltävä kaupunki. Jos kävely ei kuitenkaan huvita voi turvautua kaupungin erittäin toimivaan joukkoliikenteeseen. S-Bahn ja U-Bahn sekä bussit ja ratikat vie matkailijan helposti haluamiinsa kohteisiin. Hieman on hinnat nousseet lipuissa edellisestä kerrasta. Päivälippu maksoi nyt 8,80 € ja kertalippu 3,70 €. Tarjolla on myös 2-5 ryhmälippuja, jotka ovat edullisempia.

Kaupungin kuuluisimmassa olutpaikassa Hofbräuhausissa oli tälläkin kertaa paljon janoisia.

Bayer-Munchenin kotiotteluun varautuneet punavalkoiset fanit olivat jo hyvissä ajoin aamupäivästä kansoittaneet sen sekä muut Marienplazin ravintolat.

Hurmoksen nostattaminen alkoi isoissa faniporukoissa tuhdilla saksalaisruoalla ja isoilla tuopeilla olutta.

Iloista meininkiä säesti edelleenkin baijerilainen nelikko soittovälineineen.

Maailman ehkäpä suosituin oluttupa on avoinna vuoden jokaisena päivä klo 11-24.

Ne kerrat kun olen siellä käynyt, niin aina se on myös ollut täynnä.

Jos on kiinnostunut Octoberfesteistä ja oluesta on sille oma museo Bier- und Oktoberfest Museum aivan lähellä Hofbräuhausia.

Aika moneen ruokapaikkaan pääsi vain varauksella.

Emme tienkään olleet tehneet mitään varusta mihinkään.

Ravintoloiden terrasitkaan eivät pakkaspäivänä tarjonneet lisätilaa.

Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme mainion pihvipaikan, jossa meille ruokaa tarjoili Robocat.

Tarjoilurobotti plinkautti iloisesti silmiään ja heilutti häntäänsä aina siihen suuntaan, minne se oli kääntymässä.

Kisu sai kiitää ahkerasti keittiön ja salin väliä kyydissä tarjoiltavaksi tuotavia annoksia.

Veikeä veijari sai hymyn huulille.

Englisher Garten eli Englantilainen puisto on ensimmäinen Eurooppaan perustettu julkinen puisto. Se on yksi maailman suurimmista kaupunkipuistoista, jossa ihmiset viettävät aikaa esimerkiksi oluella ja surffaamalla. Puistossa voi harrastaa jokisurffausta yhdessä sen keinotekoisista puroista lähellä puiston sisäänkäyntiä. Pumppujen ansiosta puroon tai pieneen jokeen saadaan keinotekoinen aallokko surffaajille.

Näin talvella puistossa ei ollut oikein mitään katsottavaa ja olikin aivan varma, että myöskään surffareita ei siellä olisi, mutta kappas vaan, edes pikku pakkanen ja ajoittainen lumisade ei vaikuttanut tosi harrastajiin.

Olutgardenit sen sijaan saivat tällä kertaa olla ilman oluen juojia. Myyntivalttina näillä keleillä olisi ollut höyryävä Glühwein.

Münchenin läpi virtaavan Isar joen yli menee 25 siltaa. Varsinkin lämpimällä säällä joen reunoilla istuskelee paljon ihmisiä nauttien auringonlaskusta ja omista eväistä. Nyt joen reunoilla lenkkeili tai käveli muutama koiran ulkoiluttaja visusti lämpimiin talvivaatteisiin pukeutuneena.

Vanhan kaupungin sydän Marienplatz on oikea magneetti.

Nytkin siellä oli paljon ihmisiä.

Toiset olivat tulleet katselemaan kuuluisan kellopelin päivittäistä esitystä, toiset nauttimaan kahviloiden ja katukojujen tarjonnasta.

Tosin tällä kertaa kylmä sää ja ajoittainen lumisade pakotti ihmiset sisäkahviloihin.

Auringon pilkahduksista huolimatta terassit saivat tällä kertaa ammottaa tyhjyyttään.

Erittäin suosittua on nauttia suolainen Bretzeln rinkeli vaikka huikopalaksi.

Rinkeleistä onkin tullut yksi Münchenin tavaramerkeistä.

Rinkeleiden juuret juontavat aina 1100-luvulle, ehkäpä jo sitä aikaisempaankin aikaan.

Ihan maistuvia nuo rinkelit olivatkin. Hyvä ja helppo välipala.

Vanhan raatihuoneen julkisivu on melko yksinkertainen, miksi monet mieltävät sen uudemmaksi kuin se oikeastaan on. Vanhan kaupungintalon rakennushistoria juontaa juurensa 1300-luvulle. Nykyisin sen juhlasalissa järjestetään seremoniallisia tapahtumia. Rakennuksen tornissa toimii myös Lelumuseo, joka on täynnä historiallisia leluja.

 

Paikka on avoinna päivittäin klo 10-17.30 ja pääsylippu sinne maksaa 6 €.

Me emme tänne kuitenkaan tällä kertaa menneet, sillä olimme juuri edellisenä päivänä vierailleet maailman ehkäpä parhaassa lelumuseossa Nürnbergissa.

Torin laidalla on kaupungin vanhin kirkko Peterskirche.

Kirkossa on useita upeita taideteoksia, joita kannattaa käydä ihailemassa.

Lisäksi kullalla ja jalokivillä koristettu Saint Munditan luurankojäännökset ovat vaikuttava näky.

Kirkon 56 metriä korkeaan kirkontorniin on mahdollista kiivetä. 5 € ja  306 porrasta ylöspäin ja saavutat upeat näkymät yli kaupungin. Kirkontornissa sijaitsee myös kahdeksan kelloa, joista yksi on kaupungin arvostettu 800-vuotisjuhlakello. Kirkko on avoinna klo 7.30-19.

Vuonna 1796, liittoumasotien aikana itävaltalainen kanuunankuula lensi kesken saarnan ikkunan läpi kirkon lattialle.

Kukaan ei loukkaantunut, mutta tapauksen johdosta kanuunan kuula muurattiin

kirkon takaosassa olevan ikkunanpieleen, missä se on edelleen nähtävissä.

Uusi tuttavuus oli Asamkirche, joka on upea pieni, mutta sisältä suureellinen kirkko. Asamin veljekset suunnittelivat sen omaksi yksityiseksi kappeliksi, jonka viranomaiset sittemmin määräsivät avaamaan kaupungin muillekin asukkaille. Kirkko on omistettu Pyhälle Johannes Neponiukselle, joka oli Tonavaan hukkunut munkki. Pieni ja kapea 12 penkkirivin kirkko on rakennettu kahden talon väliin, joista toinen kuului Egid Quirin Asamille.

Asamin talo on yhdistetty kappeliin käytävällä ja hän näki korkean alttarin makuuhuoneensa ikkunasta.

Paikka on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 9-19. Perjantaisin paikka avautuu vatsa klo 13.

München on myös taiteen ystävän kaupunki. Kolme maailman parhaimpiin lukeutuvaa taidemuseota Alte Pinakothek, Neue Pinakothek ja Pinakothek Moderne ovat kaikki vierekkäin. Noista löytyy varmasti jokaiseen makuun.

Alte keskittyy vanhoihin eurooppalaisiin mestareihin, kuten Rembrandtiin ja Rubensiin, Neue 1800-luvun ja 1900-luvun alun taiteeseen ja Moderne nykypäivän moderniin taiteeseen.

Lähistöllä on myös muita museoita kierrettäväksi.

Paikat sijaitsevat hieman ydinkeskustan ulkopuolella, mutta sinne pääsee näppärästi ratikalla. Museot ovat samalla suunnalla kuin boheemi Schwabingin alue, joten ne on helppo koluta samalla kertaa.

Münchenin keskustassa on useita upeita kirkkoja. Frauenkirchen 98 metriä korkeat tornit ovat Münchenin korkein kohta ja yksi kaupungin maamerkeistä ja kansainvälisistä symboleista. Katedraali tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta se rakennettiin uudelleen pikkutarkasti. Kauniin kirkon sisään mahtuu 20 000 ihmistä. Kirkossa on mahdollista vierailla arkisin ja lauantaina klo 8-20 ja sunnuntaisin klo 8.30-20.

Yksi sen nähtävyyksistä on Teufelstritt eli ovensuussa oleva jalanjälki, jonka väitetään olevan itsensä paholaisen jättämä.

Legendan mukaan arkkitehti Jorg von Halspach etsi rahaa uuden katedraalin rakentamiseen Müncheniin ja päätyi kauppaan Paholaisen kanssa.

Paholainen lupautui rahoittamaan rakentamisen sillä ehdolla, että rakennus olisi pimeä, ilman ikkunoita, jotta valo ei pääsisi sisään.

Kun rakennus oli valmis, paholainen tarkasteli valmista rakennusta ja oli aluksi tyytyväinen lopputulokseen. Paholainen otti askeleen edemmäksi kirkkosalissa, jolloin näkymää estäneiden pylväiden takana olleet ikkunat tulivat esille. Huijatuksi tullut paholainen polkaisi raivoissaan lattiaa, jonne jäi hänen musta jalanjälkensä.

Kirkon sisään on vapaa pääsy, mutta mikäli mielii nähdä Münchenin kenties parhaat näkymät, kannattaa 7,50 € maksua vastaan kiivetä sen torniin tai sitten mennä hissillä. Torniin on avoinna maanantaista lauantaihin klo 10-17 ja sunnuntaisin se avautuu vasta klo 11.30. Kirkkaana päivänä näkymät ovat jopa Alpeille asti.

Ydinkeskustan ulkopuolella sijaitseva Nymphenburgin palatsi oli alun perin Baijerin kuninkaallisten pienempi kakkosasunto.

Nykyisin se on Saksan suurin barokkityylinen palatsi.

Palatsin sisäosiin on pääsymaksu. Palatsin alue on varmasti kesällä upea kanavineen ja puistoineen, sekä siellä olevine pienine rakennuksineen. Nyt oli tyytyminen vain sisätiloihin ja vaununäyttelyyn. Tämä palatsi ei ole yhtään niin hieno, kuin Marienplatzin lähellä sijaitseva Residenz palatsi ja varsinkin sen aarrekammio.

Itseasiassa linna on komeampi ulkoa kuin sisältä.

Sisätilat olikin melkoinen pettymys ja ainakaan talviaikaan se ei tarjonnut muuta kuin upean vaununäyttelyn kävijälleen.

Vaununäyttelyssä oli esillä toinen toistaan hienompia vaunuja sekä rekiä. Linna on avoinna talvikuukausina päivittäin klo 10-16 ja sisäänpääsymaksu linnaan ja vaunu- sekä porsliinimuseoon on 12 € talviaikaan. Parhaiten paikalle pääsee raitiovaunulla 17.

Muitakin hienoja museoita olisi ollut tarjolla, mutta nyt me ohitimme ne. Deutsches Museum on koko Euroopan suurin teknologian ja tieteen museo, joka tarjoaa kävijöille monipuolisen valikoiman näyttelyitä tieteiden ja teknologian kehityksestä vuosien varrella. Museon vaikuttavan oloinen rakennus sijaitsee pienen saaren alueella Isar joen varrella. BMW Museum olisi voinut olla käymisen arvoinen. Jätimme sen väliin koska juuri olimme vierailleet Mersu museossa, joten autokiintiö oli saavutettu.

Pakko sanoa, että vaikka Münchenissa on paljon katsottavaa ja koettavaa myös muina vuodenaikoina kuin kesällä, niin kyllä kaupungin kauneus ja moni-ilmeisyys pääsee parhaiten esille kesäkeleillä.

Ihana kaupunki, jota voi todella suositella.

Kotimatka

Mukava reilun viikon mittainen matka oli paketoitu ja edessä oli lento Rigan kautta kotiin.

Helpoiten ja halvimmin lentokentälle pääsee paikallisjunalla tai bussilla.

Taksikyydistä kannattaa varautua maksamaan melkoisesti

jos sellaisen jostai syystä ottaa. Otimme myöhään iltapäivästä junan päärautatieasemalta Flughafen München (MUC) lentoasemalle, joka sijaitsee noin 40 minuutin päässä ydinkeskustasta. Paikallisjunat S1 ja S8 kulkevat 10 minuutin välein lentokentän ja kaupungin väliä. Lentokenttä sijaitsee Zone M-6 alueella. Lippuja voi ostaa MVG-automaatista. Muista leimata lippu ennen junaan nousemista.

Kivana yllätyksenä lento oli heti kättelyssä myöhässä.

Pientä jännitystä toi tekstari, joka kertoi mahdollisesta uudelleen reitityksestä, koska jatkolentoon ei todennäköisesti ehdittäisi.

Onneksi lähes puolet Munchenistä Rigaan matkustavista oli matkalla Helsinkiin, joten olisi kait reititys tullut kalliiksi lentoyhtiölle, koska koneen lähtöaikaa oli siirretty 20 minuuttia eteenpäin.

No odotus sitten venyikin lisää, sillä myös toinen Air Balticin kone oli myöhässä.

Siinä sitten odottelimme näitä Helsinkiin matkaavia. Onneksi pääsimme yöksi kotiin vaikkakin reilun tunnin myöhässä.

Talven railireissua kirjoittaessa ajatukset ovat jo siirtyneet kevääseen ja mahdolliseen Tsekki-Slovakia-Unkari matkaan. Kuvioissa jo useamman vuoden pyörinyt Balkanin kiertomatka jää vielä odottelemaan vuoroaan.

Osa 2: Strasbourg ja Stuttgart

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Strasbourg

Aamusta oli aika taas hypätä junaan ja jatkaa matkaa Luxemburgista 2½ tunnin päässä olevaan Strasbourgiin. Olemmekin vierailleet kaupungissa aiemmin, mutta yhtään ei haitannut tulla käymään uudestaan tähän ihanaa kaupunkiin. Aiemmasta vierailusta voit lukea täältä. Junalipun hinta oli  52 € kahdelta. Aamun ilma oli hieman sumuinen, mutta onneksi päivään oli jälleen luvattu lämpöä ja aurinkoa. Kevät teki tuloaan. Ruoho vihersi lupaavasti jo monessa paikassa.

Aikaisesta aamusta huolimatta junassa oli paljon matkustajia.

Monet suuntasivat matkansa Strasbourgiin.

Mahtoivatkohan olla EU-virkamiehiä, jotka sukkuloivat näiden kahden tärkeän EU- hallintokaupungin väliä?

Strasbourgin Vanha kaupunki Grande Île sijaitsee saarella ja se on Strasbourgin historiallinen keskusta.

Paikka kuuluu UNESCOn maailmaperintö- listalle.

Strasbourgin parhaat alueet ovat joen ja kanavien rannoilla. Varsinkin kesäkeleillä on mukava istuskella alueen terasseilla. Ero nyt lopputalveen olikin melkoinen. Kaikki kauniit kukat ja vihreys puuttui, sekä iloinen ja kupliva kepeys, vaikkakin turisteja oli paljon liikkeellä. Ne ulkoilmakuppilat, jotka oli jo avattu talviteloilta olivat vielä tyhjiä.

Barrage Vauban silta rakennettiin osaksi Strasbourgin puolustusta.

Silta rakennettiin 1600-luvulta estämään kaupunkiin kohdistuneita jatkuvia hyökkäyksiä.

Myöhemmin siihen rakennettiin pato, joka mahdollisti nostaa Ill joen tasoa ja aiheuttaa tulva ympäröiville pelloille ja näin jumittaa vihollisen eteneminen mutaan sekä estää heidän pääsynsä Strasbourgiin.

Nyt siltarakennuksessa on erilaisia näyttelyitä. Kiipeämällä 60 askelmaa sen terassille, saa kameraan vangittua upeat näkymät La Petite Francelle ja Ponts Couvertsiin.

Ponts Couverts sillalla on neljä tornia, joista aikoinaan valvottiin kaupunkiin tulevaa liikennettä.

Aikoinaan katettu silta torneineen oli osa Strasbourgin vapaakaupungin puolustusjärjes- telmää.

La Petite France eli pikku Ranskan korttelialue on kaunis, romanttinen ja viehättävä paikka kanavan varrella. Alue sai nimensä, kun Strasbourg oli saksalaisten omistuksessa.

Tyylikkäällä historiallisella alueella on upeita 1500- ja 1600-luvulta olevia ristikkorakenteisia taloja.

Aikaoinaan aluetta asuttivat kalastajat, parkitsijat, myllärit ja käsityöläiset.

Erittäin suosittu tapa tutustua Strasbourgiin on veneristeily Ill joella ja sen kanavissa.

Tällä kertaa jätimme tämän elämyksen väliin, sillä teimme tuon viime vierailulla.

Suosittelen, varsinkin kesäaikaan oli hieno kokemus.

Hieman kutkutti yöristeily, josta olisi nähnyt helposti upeasti valaistun kaupungin iltavalaistuksessaan. Päätimme kuitenkin kävellä eri paikoissa ja nauttia upeista maisemista omaan tahtiin.

Erityisen kaunis on Notre Dame de Strasbourg katedraali. Se on ehkäpä Strasbourgin hienoin rakennus.

Katedraali on kaunis myös päivällä ja sisälle kannattaa mennä ihailemaan astronomista kelloa, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Kello on renessanssin mestariteos. Sen nykyinen mekanismi on vuodelta 1842.

18-metrinen kello on yksi maailman suurimmista astronomisista kelloista.

Jos vierailee kirkossa klo 12.30 aikaan kuulee sen soiton ja näkee 12 apostolin kulkueen.

Kellon soittokulkueen näkeminen maksaa 3 € ja lippu pitää ostaa ennen kirkkoon menoa. Muutoin kelloa pääsee ihailemaan ilmaiseksi.

Kirkossa on myös Sainte Catherinen hauta. Kirkossa vieraillessa kannattaa etsiä Kayserbergin Geiler saarnatuoliin veistetty koira, jonka nenän koskettamisen uskotaan tuovan onnea ja siunausta.

Legendan mukaan Kayserbergin Geiler pitämien pitkien ja puuduttavien saarnojen aikana mukana oli aina hänen uskollinen koiransa.

Koiran kerrotaan iskeneen saarnan aikana silmää kuulijoille neljäkymmentä kertaa.

Totta tai tarua, olihan se onnea ja siunausta matkalle haettava tältäkin kirkkokäynniltä. Tosin pienen pientä koiraa piti hakea jonkin aikaa. Sitkeys palkittiin ja löytyihän se saarnastuolin rappusten pielojen välistä.

Kirkko oli neljän vuosisadan ajan maailman korkein rakennus.

Kiipeämällä 332 askelmaa katedraalin katolla olevalle näköalatasanteelle, voi sieltä ihailla Strasbourgin kaupunkimaisemaa.

Mikäli haluaa kiivetä torniin pitää sinnekin hankkia erillinen 8 € maksava lippu.

Katedraali vaurioitui pahoin Ranskan vallankumouksen aikana, mutta se rakennettiin uudelleen ja on sittemmin palautettu alkuperäiseen loistoonsa.

Nykyään Strasbourgin katedraali on erittäin suosittu turistikohde ja sinne pääsee vierailemaan maanantaista lauantaihin klo 8.30-11.15 ja 12.45-17.45 sekä sunnuntaina ja pyhäpäivinä klo 14.00-17.15.

Mainita täytyy St. Pierre-le-Jeunen kirkko, joka oli jaettu noin kahdensadan vuoden ajan kahteen osaan. Toinen puoli kirkosta oli protestanttien käytössä, toinen puoli taas katolilaisten. Kirkko on jakautunut myös ulkonäön suhteen. Ulkopuoli ei ole kovin kummoisen oloinen, mutta sisältä kirkko onkin sitten toista maata.

1300- ja 1400-luvuilta peräisin olevat värikkäät freskot kirkastavat kirkon sisätilaa.

Lisäksi kirkossa on tunnetut 1700-luvun urut, jotka sijaitsivat kirkon keskellä, josta ne sulassa sovussa palvelivat kumpaakin puolta.

Strasbourgissa on myös muita merkittäviä kirkkoja, joista voikin mainita kirkot St. Thomas, St. Pierre-le-Vieux ja St. Étienne.

Gutenberg aukio oli yksi Strasbourgin keskuksista keskiajalta aina 1700-luvulle asti.

Nyt aukiota koristaa suuren mestarin patsas, joka jää varjoon kaikenlaisten nykypäivän huvitusvehkeiden sekaan.

Aukio on nimetty painokoneen keksineen Johan Gutenbergin mukaan. Keksinnön ansiosta Strasbourg saavutti valtavan maineen, ollen alueen kulttuuripääkaupunki kahdensadan vuoden ajan.

Strasboug city card  on voimassa 7 päivää ja sen hinta on vain 5 € näin talviaikaan. Kortteja voi ostaa matkailutoimistosta tai netistä. Strasbourgissa on tarjolla myös monenlaisia ja hintaisia opastuksia. Ehdottomasti kannattaa tsekata Freetour sivustolta, kuten myös GuruWalk sivustolta heidän tarjoamat hyvinkin laadukkaat ilmaiset kaupunkikierrokset.

Strasbourgin kuuluisa ja erittäin arvostettu taidemuseo on MAMCS.

Siellä ovat edustettuna lähes kaikki 1900-luvun merkittävät taidesuuntaukset.

Myös pelkkä taidekahvilassa vierailu on taiteellinen

kokemus, sillä seinät on koristeltu freskoin ja sieltä on upeat näkymät joelle ja Petite-Franceen. Museo on avoinna ti–su klo 10–13 ja 14-18, ja sinne on aikuisilta 7,50 € pääsymaksu.

Yksi hyvä vierailupaikka on venelaiturien vieressä olevassa upea Palais Rohan, jossa sijaitsee kaupungin kolme tärkeintä museota.

Kaupungin taidemuseo esittelee italialaisia, ranskalaisia, espanjalaisia, flaamilaisia ​​ja hollantilaisia ​​maalauksia 1300-1800-luvulta.

Lisäksi rakennuksessa on arkeologiaan keskittyvä Musée archéologique sekä taideteollisuusmuseo, jossa olisi ollut nähtävillä eriaikakausien ja tyylien upeasti sisustettuja huoneita ja alueelta peräisin olevaa 1700-luvun taidetta. Nämä museot on suljettu tiistaisin ja torstaisin, muulloin ne ovat avoinna klo 10–13 ja 14-18. Sisäänpääsy kumpaankin museoon on 7,50 €.  

Komean palatsin kuuluisiin asukkaisiin on lukeutunut mm. Marie Antoinette ja Napoléon Bonaparte.

Kaupungissa museoihin pääsee tutustumaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina ilmaiseksi.

Lähellä oleva Musée alsacien yhdistää perinteen ja nykyajan tuoden esille alueensa väestöä ja sen monikulttuurista ja jatkuvasti kehittyvää elämää. Myös tämä museo on avoinna muina päivinä klo 10-13 ja 14-18 paitsi tiistaisin ja torstaisin. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €. Sisäänpääsymaksu museoon on 7,50 €.

Viereinen Musée historique de la ville de Strasbourg sen sijaan on avoinna muina päivinä paitsi maanantaina ja keskiviikkona klo 10-13 ja 14-18.

Samoja aukioloaikoja noudattaa Oteuvre Notre-Dame museo,

jossa olisi ollut esillä seitsemältä vuosisadalta Euroopan keskiaikaisen taiteen hienoimpia kokoelmia.

Kaupungin tunnetuimpiin rakennuksiin kuuluu Maison Kammerzelli, joka oli alkujaan 1400-luvun kauppiaantalo.

Talo on hyvin säilynyt ja sitä pidetään Strasbourgin kauneimpana talona.

Talossa toimii tätä nykyä paikallista ruokaa tarjoava ravintola. Emme kuitenkaan kokeilleet talon erikoisuutta hapankaalia kolmella kalalla, jonka reseptiä kokki kuulemma vartioi mustasukkaisesti, vaan söimme lihapadat, joissa ei todentotta ollut valittamista.

Strasbourgin suurkaupunki kattaa melko laajan alueen, mutta kaupungissa vierailevat jumittuvat pääsääntöisesti kaupungin ihanaan historialliseen keskustaan, jossa pärjää hyvin ihan jalkapatikalla. Jos ei halua tutustua kaupunkiin jalkaisin, niin maaliskuusta marraskuun loppuun voi hypätä pyörillä kulkevan kaupunkijunan kyytiin maksamalla 7 €. Kaupunkijuna lähtee tuomiokirkon vierestä. Hop on Hop off busseja ei kaupungissa ollut.

Päivälippu maksaa 4,60 € ja yhdensuuntainen lippu 2 €, joka on voimassa 90 minuuttia.  

Kahden-kolmen päivälippukimppa maksoi 6,90 €, joten me nappasimme sen.

Kaupungissa voi myös liikkua näppärästi pyörällä tai skuutilla, jotka näyttivätkin olevan kovin suosittuja liikkumavälineitä.

Strasbourg tunnetaan myös EU-parlamentin toisena kokoontumispaikkana, joten hyppäsimme E-linjan ratikkaan ja ajoimme EU-kortteliin.

Toisen maailmansodan jälkeen Strasbourgista tuli sovinnon symboli, miksi se valittiinkin Euroopan unionin pääkaupungiksi.

Kaupungissa on Euroopan neuvoston päämaja Palais de l’Europe sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja Euroopan parlamentti,

kuten myös monia muita tärkeitä EU:n hallintoelimiä. Rakennuksiin pääsee vierailemaan, mutta vierailut ovat rajoitettuja ja ne pitää varata etukäteen.

Palais du Rhin on entinen keisarillinen palatsi, jota pidetään Saksan imperiumin suurena symbolina.

Palatsia ympäröivät laajat puutarhat sekä hevostallit ja ratsastusalueet.

Nykyisin rakennuksessa toimii

pääasiassa kulttuuriasioihin keskittyvä hallinto.

Strasbourgissa on useita puistoja, jotka nyt talviaikaan eivät päässeet oikein oikeuksiinsa. Kaupungin vanhin puisto Park Orangery sijaitsee lähellä Euroopan neuvoston rakennuskompleksia, niin kutsuttua Eurooppa-korttelia. Puiston suunnittelu aloitettiin vuonna 1681, jolloin Strasbourg liitettiin ensimmäisen kerran Ranskaan. Puistoalueen maisemasuunnittelun vaikutti suuresti Versailesin puiston esimerkki.

Strasbourgin kaupunki on historiansa aikana välillä ollut Saksan ja välillä Ranskan omistuksessa, mikä näkyykin kaupungin arkkitehtuurissa ja ruokakulttuurissa.

Strasbourg sijaitsee aivan Saksan rajalla.

Saksan puolella sijaitsevan Kehlin ja Rankan puolella olevan Strasbourgin kaupunkien välillä kulkee D-linjan ratikkayhteys.

Rein joen yli kulkee myös kävelysilta, jota pitkin voi siirtyä maasta toiseen. Se onkin suuressa suosiossa, sillä turistit haluavat kävellä sitä pitkin ja ylittää rajan jalkaisin. What? Ei nyt kovin kummallista, sillä meilläkin voi rajan ylittää kävellen Torniosta Haaparantaan. Mutta kyllä vaan, niin ihmeellinen juttu se on, että ratikallinen ihmisiä tyhjeni kameroineen Port du Rhinissä. Samassa paikassa oli myös useita isoja jokiristeilijöitä parkissa odottamassa alkavaa sesonkia.

Kävimme kääntymässä Ratikalla Kehlin kaupungin päätepisteessä.

Ratikan kääntöpiste on Raatihuoneen edessä.

Kauppakassit näyttivät liikkuvan vilkkaasti rajan yli.

Ilmeisesti hintatietoiset raja-asukit shoppailevat kummallakin puolella rajaa.

Palasimme vielä illaksi Strasbourgiin ihailemaan sen upeasti valaistua vanhaa kaupunkia.

Matkalla hotelille ikuistimme kuviin vielä Strasbourgin juna-aseman kauniin valaistuksen.

Stuttgart

Saavuimme aamusta Stuttgartin juna-asemalle, joka sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja Königstrassen ostoskatua. Junalippu maksoi 50 € kahdelta ja matka taittui mukavasti suurnopeusjunalla 1½ tunnissa. Ilma oli pilvinen, mutta onneksi paksun pilvipeitteen piti ennusteen mukaan kaikota illan ja seuraavan päivän aikana. Kivoista + 15 asteen lämpötiloista oltiinkin sitten siirrytty huomattavasti viileämpään suuntaan.

Stuttgartin juna-asema oli aivan sekaisin. Se oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja täydellisessä remontissa. Nostureita oli kymmenkunta ja koko asemarakennus oli rakennustelineiden ympäröimä ja suljettu. Väliaikaiset tilat oli kyhätty asemalaitureiden ympärille.

Rautatieaseman torni on ollut yksi ikonisimmista rakennuksista Stuttgartissa.

Poissa oli sen päällä yli 70 vuotta pyörinyt Mercedes-Benz-tähti.

Ensin arvelin, että aseman korjaustöiden valmistumista

tähdättäisiin miesten jalkapallon UEFA cuppiin 2024 mennessä, jotka järjestetään Saksassa.

Mutta, jos tähti palaa paikalleen vasta 2025, niin voipi olla, että juna-asema ei valmistu noihin kisoihin mennessä.

17. jalkapallon miesten Euroopan mestaruuskilpailuja isännöi Stuttgartt, mikä näkyikin kaupungin monien ehostuskohteiden ja jalkapallostadionin kunnostustöissä.

Stuttgart on Saksan kuudenneksi suurin kaupunki, jonne kuuluu ehdottomasti jalkapallo ja Bundesliiga.

Stuttgartin VfB joukkue onkin ollut yksi Bundesliigan perustajajäseniä. Ei siis ihme, että isot kisat isännöivä Saksa järjestää ne tällä kertaa juurikin Stuttgartissa.

Kaupunki antoi heti ensivaikutelman erittäin siististä ja vihreästä kaupungista, vaikka nyt kaikki puut ja puistot olivatkin ilman kaunista vihreää lehtipukua. Kaupunki sijaitsee viiniköynnösten peittämässä Neckar joen laaksossa.

Tosin vielä tähän vuodenaikaan köynökset olivat pelkkiä runkoja ja vehreyden joutui kuvittelemaan maisemaan.

Lähimmät viinirinteet näkyvät heti päärautatieasemal- ta ja keskustan ostoskaduilta.

Vilkkaassa Stuttgartissa voikin nauttia alueen laadukkaita viinejä ja sujahtaa suurkaupungin menoon ja tunnelmaan.

Kaupungin historia on mielenkiintoinen, sillä onhan lukuisat hallitsijat pitäneet sitä hallintokaupunki- naan.

Stuttgart on Baden-Württembergin osavaltion

pääkaupunki ja alueensa tärkein talous- ja kulttuurikeskus. Kesäisin Neckar joella tehdään myös veneretkiä. Nyt joki ja sen sulkuportit odottivat kulkijoita. Kaupunki vaikutti vielä hiljaiselta, vasta talviunestaan heräilevältä. Aika-ajoin pilvien lomasta kurkistanut aurinko lämmitti kivasti ja terasseillekin kerääntyi väkeä.

Turisteja kaupungissa tuntui olevan kovin vähän tähän vuodenaikaan.

Näin helmikuussa julkisissa oli hyvin tilaa eikä tavaroita tarvinnut lukita kainaloon kaksin käsin.

Stuttgartissa matkailija ei tarvitse autoa, jos liikkuu vain ydinkeskustan nähtävyyksillä. Kaupungissa järjestetään myös jos jonkinlaisia ilmaisia ja maksullisia kaupunkikierroksia.

Syrjemmässä sijaitsevat käyntikohteet on helppo saavuttaa julkista liikennettä käyttäen.

Kaupungissa kulkevat sekä bussit, metrot että paikallisjunat.

Lippuja myydään asemien ja pysäkkien automaateista. Julkisten hinnat vaihtelevat sen mukaan, millä alueilla aikoo liikkua. Myös päivälipun hinta vaihtelee alueiden mukaan. Mukavana yllätyksenä oli ryhmälippu (max. 5 henkilöä), joka oli erittäin edullinen. Lippu leimataan metron tai paikallisjunan sisällä. Jos ei halua pomppia paikasta toiseen, hyvä valinta on istua Hop on Hop off bussin kyytiin ja kierrellä 18 € maksua vastaan kaupungin tärkeimmät nähtävyydet.

Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi pahoin Liittoutuneiden pommituksissa.

Jälleenrakennustyöt muuttivat kaupungin katukuvaa merkittävästi, miksi tästä kaupungista ei juuri vanhaa rakennuskantaa löydä.

Joitakin vanhoja rakennuksia on jäänyt turmeltumatta tai ne on onnistuttu entisöimään, muuten kaupungin ilme on kovin nykyaikainen ja moderni. Joissain kohdin, jopa hieman kulahtanut.

Hyvänä esimerkkinä on kaupungintalo, joka edusti tätä sodanjälkeen rakennettua rakennuskantaa.

Pilvinen sää vielä korosti näiden rakennusten ilmeettömyyttä ja nuhruisuutta.

Kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Birkenkopfiin pääsee helposti kerran tunnissa kulkevalla bussilla 92. Birkenkopfin 511 metrinen kukkula on syntynyt Toisessa maailmansodassa Liittoutuneiden pommitusten jälkeen, kun kaupungin talojen rauniot kasattiin kukkulaksi. Kukkula on nykyisin suosittu ulkoilupaikka ja sieltä löytyy useita maastopyöräilyreittejä.

Onneksi sää myös kirkastui seuraavana päivänä ja mahdollisti maisemien ihailun laajalle levinneeseen Stuttgarttiin.

Kukkulalla on edelleen nähtävissä pommitettujen

rakennusten rauniopalasia. Lisäksi kukkulalla on risti ja muistolaatta, muuta siellä ei sitten olekkaan.

Stuttgart tunnetaan erityisesti autoteollisuudestaan, mutta myös monilla muiden alojen suuryrityksillä on pääkonttorinsa siellä. Stuttgartissa on kaksi hyvää automuseota. Mercedes-Benz ja Porche museo, jotka kilpailevat kävijöiden suosiosta.

Me valitsimme Mersu museon, jonka rakennuskin on ainutlaatuinen ja muistuttaa kolmea päällekkäistä apilanlehteä.

Museosta onkin tullut kaupungin suosituin museonähtävyys, sillä esitteleehän se

kiinnostavalla ja havainnollisella tavalla autoteollisuuden historiaa sekä liikkumisen vapautumista. Esillä on myös prinsessa Dianan viininpunainen Mercedes sekä Paavi Johannes Paavali II:n paavimobiili. Mainio paikka vierailla.

Museo sijaitsee Neckarparkin tapahtuma-, viihde- ja urheilukompleksissa. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 9-18 ja lipun hinta museoon on 12 €. Museoon pääsee helposti ottamalla päärautatieasemalta S1 kaupunkijunan kohti Kirchheimia ja jäämällä pois Neckarparkissa.

Kävelyä asemalta museolle kertyi noin 800 m. Junat kulkeva kaupungin ja Neckparkin väliä noin puolen tunnin välein.

Alueella on myös Mercedes-Benz jalkapallostadion ja Stuttgartin futisjoukkueen noin 10 harjoituskenttää.

Samalla suunnalla sijaitsee Grabkapelle Württembergin kukkulalla, jossa on kuningatar Katharinan hautakappeli. Itse hautakappeli ei ole kummoinen, mutta näkymät sieltä alas kaupunkiin ovat hienot. Kuningas Wilhelm I pystytti sen muistomerkiksi rakkaalle vaimolleen tämän ennenaikaisen kuoleman jälkeen vuonna 1819.

Sitä pidetään Stuttgartin romanttisimpana paikkana, osittain sen kauniin ympäristön vuoksi, mutta pääasiassa siksi, että Wilhelm I kirjoitutti kappelin sisäänkäynnin yläpuolelle

”Rakkaus ei kuole koskaan”

Neue Schloss linna sijaitsee Schlossplatz aukion reunalla. Linna on toiminut Württembergin kuninkaiden virallisena asuinpaikkana.

Kuten monesta muustakin Euroopan maiden palatseista ja linnoista, haluttiin tästäkin tehdä kilpailija Ranskan Versaillesille.

No takamatkalle jää tämäkin palatsi.

Nykyisin linnassa toimii osavaltion virastoja, eikä siellä voi vierailla.

Altes Schloss, eli vanha linna sijaitsee aivan Neue Schloss linnan vieressä, ja kuten sen nimikin kertoo, se oli alueen aikaisempi päälinnoitus ennen Neue Schloss linnan rakentamista. Vanha linna on yksi Stuttgartin vanhimmista rakennuksista.

Linnan erityisiä portaita pitkin saattoi aikoinaan ratsastaa suoraan ylös Ritarisaliin.

Nykyään portaat vievät linnan näyttelytiloihin, joissa toimii moderni museo ja kulttuurihistorial-linen museo.

Linnassa on sekä pysyviä, että vaihtuvia näyttelyitä ja lasten museo.

Stiftskirchen kaksi komeaa tornia kohoavat Stuttgartin Vanhankaupungin pienen jäännöksen yläpuolelle. Kirkko on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo 10-16.

Itse kirkko ei nyt kovin kummoinen ollut, vaikka se kätkeekin sisäänsä useita Württembergin kreivien hautapaikkoja.

Uskonpuhdistus lienee tehneen aikoinaan komeasta kirkosta vaatimattoman protestanttikirkon.

Ludwigsburgin palatsi sijaitsee noin 12 kilometriä Stutgartista. Kesäkeleillä se olisi houkuttanut, mutta nyt emme sinne menneet monestakin syystä. Linnan yksi parhaista nähtävyyksistä olisi ollut massiivisen kokoiset barokkipuutarhat, jotka näin talviaikaan on laitettu talviteloille, miksi niissä ei olisi ollut juuri mitään katsottavaa. Lisäksi linnaan pääsee tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla, jotka ovat olleet usein miten ajanhaaskausta. Kun vielä monet paikat loppu talvesta olivat kiinni linnassa, emme nähneet vaivaa tutustua rakennuksen barokin,- rokokoon, sekä -uusklassinentyylisuunnan yksityiskohtiin.

Stuttgartin kauppahalli ei nyt kovin kummoinen ollut, jos sitä vertaa monen muun paikan kauppahalleihin.

Kauppahalli on avoinna maanantaista lauantaihin klo 7.30-18. No tulipa tuollakin pyörähdettyä.

Ja kun Saksassa ollaan, niin unohtaa ei sovi olutta. Stuttgarter Volksfestin vuosittaiset olutjuhlat järjestetään Cannstatter Wasenilla ja ne ovat maailman toiseksi suurin olutfestivaali kilpailijan Münchenin Oktoberfestien jälkeen.

Calwer Strassella on paras ravintolakeskittymä. Monet ravintolat tarjoavat perinteistä saksalaisruokaa, johon en enään sorru. Aiemmalla matkallamme tilaamani ainakin kaksikiloinen sianniska hapankaalilla ja perunoilla kummittelee vieläkin verkkokalvoilla.  Niin tuhtia annosta ei yksi ihminen syö.

Stuttgartissa on tarjolla maailmanluokan taidetta useissa museoissa sekä tietenkin oopperaa ja konsertteja.

Ooppera, teatteri ja tärkeimmät taidemuseot löytyvät aivan keskustasta,

vain lyhyen kävelymatkan päästä toisistaan. Tällä reissulla skippasimme lähes kaikki, koska laajalle levittäytynyt kaupunki vaati joihinkin kauempana oleviin kohteisiin melkoisen liikkuma-ajan mikä söikin osan ajankäytöstämme.

Seuraavana aamuna menimme kuitenkin tutustumaan Stuttgartin luonnonhistoriallinen museoon eli SMNSään. Rosensteinin palatsissa sijaitseva museo oli mainio paikka vierailla. Jos menee vain tähän museoon kannattaa jäädä pois Rosteinbr asemalla, jonne menee U 14.

Puistoalueen toisessa päässä on Museum am Löwentor, jossa on esillä evoluution historiaa, elämän monimuotoisuutta ja sen suojelua. Esillä oli myös upeita fossiileja. Tämä oli aivan huippu mesta.

Jos haluaa mennä vain tähän museoon, niin sinne pääsee helpointen U 12 metrolla ja jäämällä pois Nord Bahnhofilla.

Museot ovat avoinna tiistaista perjantaihin klo 9-17 ja viikonloppuisin klo 10-18.

Yhdistelmälippu kumpaakin museoon maksoi 7 €. Runsaan museotarjonnan seasta esiin nousi Schweinemuseum eli Sikamuseo. Tässä epätavallisessa museossa on yli 50 000 sikaa eri puolilta maailmaa. Tämäkin museo sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, miksi siitä luovuttiin. Sen verran asiaa kuitenkin tutkailin, että sinne olisi päässyt näppärästi U 9 metrolla tai bussilla 56.

Killesbergturmin kartion muotoinen köysistä rakennettu torni on melkoisen erikoinen, mutta jos uskaltaa kiipeämään ylös on sieltä varmasti upeat näkymät ympäristöön.

Arkajalka jätti sen väliin, sillä sen yksityisesti sponsoroimat 348 porrasta heiluvat niihin asuttaessa.

Pelotti jo katsoessa muiden kiipeämistä.

Puisto, jossa torni sijaitsee on kesällä varmaankin kiva paikka oleilla.

Siellä on erilaisia aktiviteetteja koko perheelle, mutta näin talviaikaan kaikki paikat oli suljettu.

Perheiden ei kannata unohtaa Williamin isoa ja maineikasta eläintarhaa ja kasvitieteellistä puutarhaa. Eläintarha on mukana monessa eläintenkasvatus- ja suojeluohjelmassa. Siellä onkin yli 11 500 eläintä, jotka kuuluvat 1 200 eri lajiin. Paikka sijaitsee Eläintieteellisen museon lähellä.

Harmillisesti Sky Beach baari on kiinni talviaikaan, sillä sieltä olisi saanut hyvän kaupunkikuvan Stuttgartista.

Toinen hyvä vaihtoehto on ihailla maisemia 216 metrisen TV-tornin Fernsehturm Stuttgart näköalatasanteelta.

Näköalatasanne on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-21 ja hissikyyti sinne maksaa 10,50 €/aikuinen.

Stuttgartin ykkös maamerkistä voi ladata mukaansa äänioppaan, joka kertoo faktoja kuuluisasta tornista.

Parhaiten paikalle pääsee hyppäämällä U7 metroon ja jäämällä pois Ruhbankin asemalla

Kun kerran olimme ostaneet päivälipun, niin kierreltävähän se oli koko rahan edestä. Siispä suuntasimme vielä Standseilbahn Stuttgart funikulaarille, joka kulkee Südheimer Platzin U-Bahn-asemalta Stuttgartin Degerlochin hautausmaalle.

Lähes 100-vuotias funikulaari on osa julkista liikenneverkkoa ja se on suojeltu kulttuuriperintö- kohteeksi.

Tummasta teakpuusta valmistetut vaunut eivät nyt juurikaan eronneet muiden maiden vastaavista.

Stuttgart ei kaikkineen ollut mikään erikoinen kaupunki. Asiaan toki saattoi vaikuttaa osittain pilvinen sää ja vuodenaika. Kaupunki varmankin näyttää parhaat puolensa kesän vihreydessä ja kukkaloistossa. Mielikuva aurinkoisesta kaupungistakaan ei sijoita sitä listalle, jonne välttämättä matkustamme uudestaan.

OSa 1: Bryssel ja Luxemburg

Bryssel-Luxemburg-Strasbourg-Stuttgart-Nürnberg-München

Olimme olleet koko porukalla verestelemässä muistoja ja kokemuksia aurinkolomasta. Olipa ihanaa olla viikko Egyptin auringossa yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Ihania hetkiä, mutta meidän oli aika kuitenkin palata raidereissaajaksi.

Matka suuntautui Rigan kautta Brysseliin ja siitä viikon kierroksen päätteeksi Müncheniin, josta lensimme kotiin Rigan kautta.

Air Balticin lentoja olemme aiemminkin käyttäneet ja ne toimivat hyvin moniin Keski-Euroopan kohteisiin.

Nopea tunnin syöttölento Helsingistä Rigaan, vauhdikas vaihto seuraavalle lennolle ja siitä sitten sujuvasti kohteeseen.

Tarkoituksenamme oli nyt

palata uudelleen muutamaan jo aiemmilla kerroilla käytyihin kohteisiin sekä kiertää pari kohdetta, jotka aina aiemmin on tiputettu pois matkareitiltä syystä tai toisesta. Ei muuta, kuin laukut kantoon ja menoksi.

Olimme taas hankkineet matkalle Huawein kannettavan taskuwifin, joka jälleen kerran osoittautui hyväksi ratkaisuksi seikkaillessa karttojen ja muun nopeasti etsittävien tietojen kanssa. Eipä netti tökkinyt tälläkään kertaa.

Bryssel

Brysselissä olemmekin käyneet aiemmin, mutta nyt oli mahdollisuus kiepsahtaa kaupungissa uudelleen ja tutustua siihen hieman pintaa syvemmältä. Aiemman postauksen voit lukea täältä.

Nopeasti tuli huomattua, että kaunis ja siisti turistikeskusta ei ole yhtä kaunis ja siisti hieman kauempana.

Roskapussit ja kaduilla notkuvat siirtolaiset eivät luo kiiltokuvaa kaupungista.

Turistialueilla on vuodenajasta riippumattaina ihmisiä, mutta myös näkyvästi poliiseja. Turvallinen ja leppoisa tunnelma kuitenkin muuttuu, kun siirtyy sivualueille. Mikään ei siis ole muuttunut sitten edellisen käynnin. Illalla hotelille kulkiessa, tuli tunne, että turhan myöhään ei kannata huudeilla huidella.

Saavuimme Zaventemin lentoasemalle, josta otimme junan Brysselin Midi asemalle.

Lentokentän juna-asema sijaitsee kätevästi lentokenttära-kennuksen alla.

Kaupunkiin menevä juna kulkee Nordin, keskusaseman ja Midin kautta. Junalla pääsee keskustaan alle 20 minuutissa. Lipun junaan voi ostaa automaateista tai lippukassalta. Yhdensuuntainen junamatka maksoi 9,30 €. Junia kulkee tiuhaan tahtiin lentokentän ja keskustan välillä, joten kauaa ei tarvinnut junaa odotella.

Bryssel Midin asemalta lähtevät junat Saksaan, Ranskaan, Alankomaihin, Luxembourgiin ja Isoon-Britanniaan, miksi siis suuntasimme sinne.

Brysselissä on lisäksi kaksi muuta isoa rautatieasemaan.

Bruxelles Central on Brysselin sisäisen liikenteen päärautatieasema, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Keskusasemalta lähtee junia ympäri Belgiaa ja joihinkin naapurimaiden kaupunkeihin. Kaikilta isoilta juna-asemilta pääsee kaupunkiin kätevästi metrolla tai ratikalla.

Lähellä Midin asemaa on Musée de la Porte de Hal.

Rakennus kuului aikoinaan kaupunkia ympäröivään muuriin, josta se on ainoa jäljellä oleva osa.

Tämä yli 600 vuotta vanha monumentti

on kaupungin keskiaikaisen menneisyyden merkittävin todistaja. Kunnostustöiden jälkeen se on toiminut museona. Paikka on avoinna maanantaista torstaihin klo 9.30-17 ja viikonloppuna se aukeaa puolituntia myöhemmin. Lipun hinta museoon on 10 €.

Aamu oli valjennut Brysselissä pilvisenä, mutta mitäs siitä.

Maa oli paljas ja lämpötilakin kipusi +12 tienoille.

Ero lumitykin puuteroimaan Etelä-Suomeen oli melkoinen, joten ei kun töppöstä toisen eteen.

Toki aurinkoinen ilma olisi maalannut kaupungista varmasti kauniimman, mutta kevättä enteilevät plusasteet ja nupuilleen nousseet narsissit riittivät tällä kertaa oikein hyvin.

Le Palais de Justice  eli Oikeuspalatsi on yksi suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista koko Euroopassa.  

Nyt se tosin oli korjaustöiden alla ja osittain pussitettuna.

Sen 100 metriä korkea avoin aula on hätkähdyttävä ja käymisen arvoinen.

Paikkaan on vapaa sisäänpääsy ja se on avoinna vierailijoille maanantaista perjantaihin klo 8 – 17. Sisäänpääsemiseksi joutuu kirjautumaan ja näyttämään henkilötodistuksen.

Bryssel on suklaakonvehtien kaupunki, sillä keksittiinhän suklaakonvehdit juuri Brysselissä. Kaupungissa on useita herkullisia suklaapuoteja, eikä ohittaa kannata Choco-Storyn suklaamuseota, joka on avoinna kaikkina päivinä 10-17. Lippu maksaa 13 €. Bryssel on tunnettu myös oluesta, pienestä pissaavasta pojasta sekä tietysti vohveleista. Lisäksi se on EU:n päätöksenteon- ja hallinnon keskus.

Maistettavahan se oli nuo kuuluisat vohvelit.

Ihania vohveliautoja löytyy sieltä sun täältä.

Jono niihin oli joka paikassa taattu.

Maku sen sijaa hmm, no joo…

Voin melkein lyödä vetoa, että jokainen

turisti ostaa vierailunsa aika vohvelin.  Vanhan kaupungin alueen vohveleiden lisukkeet saavatkin vohvelit näyttämään vastustamattomilta.

Bryssel on melko pieni ja sen nähtävyyksillä on helppo liikkua jalkaisin. Myös metrosta, junista, busseista ja raitiovaunuista koostuva julkinen liikenne toimii hyvin. Lippuja julkisiin voi ostaa muun muassa metroasemilta, kioskeista sekä suoraan busseista ja raitiovaunuista. Yksittäislippu, joka on voimassa tunnin maksaa 2,10- 2,60 € riippuen siitä ostatko sen lippuautomaatista vai lippuluukulta. 24 h päivälippu maksaa 7,50 €. Lippu pitää muistaa leimata ennen liikennevälineeseen astumista.

Brysselissä on myös mahdollisuus osallistua erilaisille maksullisille ja maksuttomille kaupungin järjestämille turistikierroksille.

Ne kannattaakin tarkistaa kaupungin turismisivuilta.

Unohtaa ei kannata Free tourin ja Guruwalkin erilaisia ja eri teemaisia ilmaisia kaupunkikierroksia. Vanhaan kaupunkiin ja Grand Placen alueelle ei pääse autoilla, joten Brysselissä Hop on ja Hopp off kiertoajelu ei anna paljoakaan lisäarvoa.

Brysselin monet nähtävyydet eivät sisälly Brussels Cardiin, miksi kannattaakin tarkkaa katsoa onko kaupunkikortista hyötyä. Yhden päivän kortin hinta on 29 € ja jos haluaa sisällyttää siihen joukkoliikennelipun, niin joutuu pulittamaan hieman lisää.

Kaunein paikka Brysselissä on ehdottomasti Grand Place aukio, joka liitettiin UNESCOn maailmanperin-töluetteloon 2010.

Samalla se nimettiin Euroopan kauneimmaksi aukioksi, eikä syyttä.

Monet pitävätkin sitä koko maailman kauneimpana aukiona.

Kaupungintalo on itseoikeutetusti yksi aukion komeimpia rakennuksia. Harmillisesti sen sisäosiin pääsee tutustumaan vain keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin voi osallistua 6 € maksavaan opastettuun kierrokseen. Tällä reissulla jäi tämä visiitti tekemättä, sillä matkapäivämme sattui harmillisesti alkuviikkoon.

Grand Placen aukio on myös iltavalaistuksessa kerrassaan upea.

Aukiolla on paljon ihmisiä niin päivällä kuin illallakin.

Iltaisin se on erityisesti paikallisten nuorten suosima kokoontumispaikka

Toinen merkittävä rakennus aukiolla on Maison du Roi eli leipätalo, jossa sijaitsee nykyään kaupungin museo. Kaupungin museo kuten monet muutkin museot ovat avoinna tiistaista sunnuntaihin.

Niinpä käymättä ja näkemättä jäi myös siellä oleva alkuperäinen Mannekin Pis patsas, sekä hänen kuuluisa ”vaatevarastonsa”.

Mannekin Pis pissaava poika veistos puetaan aika-ajoin erilaisiin vaatteisiin.

Pikkuruinen 60 senttimetriä korkea pissaava poika – Mannekin Pis patsas oli paikallaan.

Kuvattavahan tuo mainettaan pienempi patsas oli uudestaan.

Yhden tarinan mukaan pieni poika olisi patsaan tavoin sammuttanut sytytyslangan vihollisen pommista ja pelastanut kaupungin tulipalolta.

Toisen tarinan mukaan rikas brysseliläinen porvari pystytti patsaan muistoksi kadonneen pojan löytymisestä.

Löytöhetkellä pojan kerrotaan pissineen patsaan tavoin.

Pissaava poika on kaupungin tavaramerkki ja sen hyödyntämisessä ei

mielikuvitusta ole säästelty. On matkamuistoa, suklaaversioita, makeisia, kuvallisia paitoja ja ties mitä. Tasa-arvon nimissä kaupunki on saanut myös tyttöpuolisen kyykkypissalla olevan Jeanneke Pis patsaan, joka oli aivan karmea.

Aukion monet rakennukset olivat alun perin kiltataloja, mutta nykyisin niissä on kauppoja ja kahviloita. Belgian Brewers olutmuseo sijaitsee yhdessä kiltatalossa. Museo on avoinna ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Toinen olutmuseo Gueuzen sentään oli avoinna myös maanantaisin, mutta kiinni keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Paikkaan voi tutustua klo 10-16 ja sisäänpääsyn 8 € hintaan kuuluu oluen maistelua.

Oopperatalo olisi myös ollut mainio paikka vierailla, mutta kuten monet muutkin paikat, niin kiinni oli sekin maanantaina.

Bryssel on myös maailman johtavia jugendkaupunkeja, jonka upeat Victor Hortan suunnittelemat jugendtalot on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Kuuluisalla arkkitehdillä on oma museonsa, mutta kun oli maanantai, niin kiinni oli tuokin.

Hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Atomium on Brysselin on 165 miljardikertainen suurennos raudan kiderakenteesta. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen. Rakennelma oli oikeastaan aika makea. Teos rakennettiin väliaikaiseksi koristeeksi Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten.

Se kuitenkin ihastutti kansalaisia niin paljon, että jättimäinen häkkyrä päätettiin jättää paikoilleen.

Se siis pääsee maailmannäytte- lyiden kertakoristeiden jatkoklubiin Bilbaon Puppyn ja Pariisin Eifelin kanssa.

Parhaiten Atomiumille pääsee käyttämällä 6-linjan metroa ja jäämällä pois Heizelin / Heyselin asemalla. Mielenkiintoisen kiderakenteen sisälle ja pallosta toiseen pääsee kulkemaan liukuportailla. Ylimmässä pallossa toimii ravintola, josta voi ihailla ympärillä avautuvia maisemia. Atomium on avoinna joka päivä klo 10-18 ja sisäänpääsy häkkyrään maksaa 16 €.

Mini Europe teemapuisto sijaitsee aivan Atomiumin vieressä. Paikka esittelee Euroopan nähtävyyksiä pienoiskoossa. Meiltä tämä pienoismaa jäi tällä kertaa käymättä. Kiva paikka olisi ollut vierailla lähistöllä olevan puiston Kaukoidän museossa, mutta paikka oli suljettu kunnostustöiden takia, eikä puistokaan oikein houkutellut talven riisutussa asussa.

Ikuistettava oli uudelleen myös Palais de Bruxelles.

Linna toimii tätä nykyä kuninkaan virkapaikkana ja juhlallisuuksien näyttämönä.

Kuninkaanlinnan joihinkin osiin voi tutustua kesäisin.

Saimmekin siis tyytyä ihailemaan paikkaa vain ulkopuolelta.

Kiinni olevien museoiden lista jatkuu, sillä suurin osa museoista on nimittäin suljettu Brysselissa maanantaisin. Junamuseo Train world sijaitsee lähellä Nordin asemaa, mutta meidän tuurilla sekin oli kiinni ja avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-17. Harmi, sillä junalla liikkujina tuo museo olisi kiinnostanut. Kiinni oli myös Flipperi museo, joka olisi sekin ehdottomasti kuulunut käyntikohteisiin. Brysselin maanalaista elämää esittelevä viemärimuseo – Sewer museum kuului myös kiinniolevien museoiden joukkoon. Rupeaapa näyttämään siltä, että vierailu Brysseliin on uudestaan edessä ihan vaan näiden muutamien väliin jääneiden museoiden takia.

Ainahan se on, tai melkein aina yksi kirkkovierailu tehtävä.

Cathédrale des Saints Michel et Gudulen kirkko on Brysselin hienoin kirkko.

Se on avoinna päivittäin klo 8-18.

Kirkko on ehdottomasti vierailun arvoinen.

Basilique de Sacré Coeur basilikatyyliin rakennettu kirkko on maailman viidenneksi suurin. Kirkon näköalatasanteelta on upeat näkymät Brysseliin. Näköalatasanne on avoinna ympäri vuoden ja sinne pääsee myös hissillä. Talviaikaan kirkko on avoinna klo 8-17 ja näköalatasanne klo 10-16. Hissikyyti näköalatasanteelle maksaa 8 €/ henkilö.

Belgia on sarjakuvien suurvalta, vaikka sitä ei heti siksi mieltäisikään.

Tunnetuin belgialainen sarjakuvasankari on tietysti Tintti, mutta Belgiasta ovat kotoisin myös mm. Lucky Luke, Smurffit, Marsupilami sekä Piko ja Fantasio.

Käymättä jäi myös sarjakuvamuseo joka sekin on kiinni maanantaisin.

Nyt tyytyminen oli sarjakuvahahmojen ihailemiseen rakennusten seinissä.

Hauska idea oli kiertää sarjakuva-aiheiselta seinämaalaukselta toiselle sarjakuvakartan avulla. Kartan saa ladattua netistä.

Parc du Cinquantenairessa puistossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Upea riemukaari ja alueen monet mainiot museot ovat käymisen arvoisia. Tämä ja pari seuraavaa kuvaa onkin otettu edelliseltä reissulta.

Belgian taide- ja historianmuseo jäi tällä kertaa katsomatta,

koska tuokin museo on avoinna tiistaita sunnuntaihin. Aiemmin olemmekin vierailleet Belgian kuninkaallisessa sotamuseossa ja sotatieteellisen historian museossa, joka ei kummoinen paikka ollut.

Autoworld automuseo sen sijaan oli mainio paikka ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä.

Museo onkin yksi parhaista automuseoista, joissa olemme käyneet ja kaiken lisäksi se on avoinna myös maanantaisin.

Galeries Royales Saint-Hubert on lasikatettu ostoskeskus Brysselissä. Upea mestariteos vihittiin käyttöön vuonna 1847. Se oli ensimmäinen lasitettu ostoskeskus Euroopassa ja se on edelleen yksi tyylikkäimmistä.

Ostoskeskus on jaettu kolmeen alueeseen Galerie de la Reine, Galerie du Roi ja Galerie des Princes, jotka kaikki ovat täynnä kalliiden brändien pikku putiikkeja ja kauniisti sisustettuja näyteikkunoita sekä hintavia kahviloita ja ravintoloita.

Luxembourg

Aikaisin seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Luxemburgiin. Junamatka kesti 3½ tuntia, joten meillä oli hyvin aikaa pelata yksi perinteinen Scrabble. Junalipun hinta oli 23,80 € yhdeltä henkilöltä.

Keskellä viikkoa, ei sesonkiaikaan aamun aikaisessa junassa ei ollut kovin suurta ryysistä.

Matka sujui mukavasti, ainoana miinuksena oli, että IC-junissa ei ole myyntikärryä. Onneksi olimme varautuneet omilla eväillä.

Saavuimme yhdentoista jälkeen perille ja asema ympäristöineen kuhisi väkeä.

Ensimmäisenä rastina oli käydä nappaamassa seuraavan päivän liput lippuautomaatista.

Etukäteen maksetut liput piti käydä tulostamassa koodia vastaan.

Jotenkin tuli sellainen tunne, että en halua seuraavana aamuna aseman lippuautomaatin takia pienessä kiireessä harmaita hiuksia. Ranskalaisen junayhtiön automaatteja olikin vain yksi, joten siinä olisi todennäköisesti joutunut jonottamaan. Lisäksi olisiko aamulla klo 7 asemalta löytynyt lontoota puhuvaa. Onneksi tuo etiäinen tuli, sillä eihän tuo operaatio mennyt kuin Strömsössä.

Ensin piti löytää joku, joka osasi englanniksi neuvoa mistähän SNCFn lippuautomaatti voisi löytyä.

Sitten piti vielä taistella kieliversion kanssa, että sai selkoa, mitä piti tehdä.

Rasti tuli kuitenkin suoritettua, joten seuraavana aamuna saikin sitten ottaa iisisti.

Luxemburg tai oikeammin Luxemburgin suurherttuakunta on melko pieni maa ja jostain syystä se on onnistuttu tähän asti kiertämään. Jotenkin itselläni oli sellainen oletus, että maa ei ole kovin mielenkiintoinen. Olin kuvitellut Luxemburgin olevan alavaa ja laakeaa, mutta maisema oli kumpuilevaa ja Luxemburg Cityn kaupunkia reunusti komeat rotkot ja kaupungin läpi virtaava Alzette joki laaksoineen.

Maan tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat Luxemburgin pääkaupungissa Luxemburg cityssä.

Kaupungin vanha osa on UNESCOn maailmanperintö- kohde, eikä syyttä.

Vanhat sillat, mukulakivikadut ja

kujat sekä upeat vanhat rakennukset luovat mainion ympäristön vaellella. Sen voi kuitenkin mainita, että Luxemburg on melko kallis maa. Päiväsaikaan keskustassa ja Vanhassa kaupungissa oli paljon tyylikkäitä lounastajia ja kaupunki antoikin hyvin rauhallisen ja siistin kuvan itsestään. Illan suussa koloistaan alkoi kuitenkin kömpimään mitä kirjavampaa sakkia, matkalla päivystämään juna-aseman nurkille.

Luxemburgin kaupunki on kompakti ja siellä liikkuukin parhaiten kävellen. Kaupungin alaosassa eli Grundissa on selvästi erilainen tunnelma kuin ylhäällä olevassa modernissa kaupungissa. Alzette joen rannalla olevalle alueelle pääsee helposti kävelemällä alamäkeen kaupungin keskustasta tai sitten voi mennä hissillä.

Luxemburgin julkinen liikenne on maksutonta.

Ratikat ja bussit kattavat hyvin koko kaupunkialueen.

Kaupunkia voi myös ihastella 22 € maksavan Hop on hop off bussin

kyydistä tai kesäaikaan pyörillä liikkuvasta kaupunkijunasta. Kaupungin turisti-infosta kannattaa hakea reittikartta, jota seuraamalla kiertää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Reitin seuraamista helpottavat maahan sijoitetut metalliplakaatit.  Tarjolla on myös useita eri teemaisia maksullisia turistikierroksia ja sitten GuruWalk  ilmaisia kierroksia.

Place Guillaume, yksi kaupungin suurimmista aukioista on kävelyaluetta. Sitä pidetään myös kaupungin sosiaalisena keskuksena.

Aurinkoinen + 15 asteen lämpö oli herättänyt myös kaupunkilaiset, jotka valtasivat paikat ulkoterasseilta.

Aukion keskellä on Hollannin kuninkaan ja Luxemburgin suurherttuan Vilhelm II:n ratsastajapatsas, joka nyt kuitenkin nökötti orpona remonttitöiden keskellä.

Aukio on ollut kaupan ja toiminnan keskus kaupungissa keskiajalta lähtien ja siellä onkin siitä lähtien järjestetty säännöllisesti markkinoita, jotka ovat kuuluisia kasveistaan, kukistaan sekä erinomaisista paikallisista ruoista.

Kesäisin aukiolla järjestetään konsertteja, ja siellä järjestetään usein messuja ja muita erikoistapahtumia. Aukiota reunustavat ravintolat ja kahvilat. Nyt koko tori oli kuitenkin yhtä suurta rakennustyömaata.

Aukion reunalla on kaupungintalo, jota vartio kuuluisat pronssiset Tremont leijonat.

Kaupungintalo on pääosin rakennettu puretun fransiskaaniluosta- rin kivistä.

Päivän Luxemburg Cardin hinta on 13 €.

Moneen kohteeseen onkin kortilla saatavissa alennusta. Toisaalta Luxemburgissa on paljon myös ihan vain katseltavaa ja ilmaista tekemistä ja kokemista tarjolla.

Constitution aukion yläpuolella kohoava Golden Lady eli Gëlle Fra muistomerkki on Luxemburgin kansan vapauden ja vastarinnan symboli ja yksi maan kuuluisimmista maamerkeistä.

Alun perin se pystytettiin ensimmäisessä maailmansodassa taistelijoiden

kunniaksi, mutta natsit purkivat sen ja myöhemmin uudelleen entisöinnin jälkeen sen tarkoitusta laajennettiin. Muistomerkki on nykyään kunnioittamassa maailmansodissa ja Koreassa taistelleita Luxemburgilaisia.

Notre-Damen katedraali on sekoitus myöhäisgoottilaista ja renessanssiarkki-tehtuuria, ja se on tunnettu lasimaalauksistaan ja veistoksesta alabasterikuorosta.

Kovin kummoiseksi ei tätä entistä jesuiittakirkkoa voi mainostaa,

vaikkakin yli 400 vuotta vanha kirkko on ainoa katedraali koko pikkuisessa maassa ja yksi historiallisimmista nähtävyyksistä Luxemburgissa. Merkittäväksi katedraalin tekee, että sen krypta on monien suurruhtinaiden ja suurherttuattarien perheen jäsenten lepopaikka.

Katedraali on avoinna muina päivinä klo 8-18 ja sunnuntaina se aukeaa tuntia myöhemmin ja on avoinna tunnin pidempään.

Jos kirkko itsessään ei tarjonnut wow elämystä, niin sen kauniisti tasatunnein soivat kellot tekivät vaikutuksen.

Grand-Ducal renesanssipalatsi on upea ulkoapäin parvekkeineen ja pienine torneineen.

Palatsiin pääsee tutustumaan vain heinä- ja elokuun aikana, jolloin Luxemburgin suurherttua perheineen on viettämässä lomaansa.

Paikka rakennettiin aluksi kaupungintaloksi, jona se ehtikin toimia parisataa vuotta ennen kuin siirtyi nykyiseen käyttöönsä suurherttuan ja kuninkaallisten kaupunkiasunnoksi.

Cornichen muurilla olevaa Chemin de la Corniche näköalatasannetta kutsutaan Euroopan kauneimmaksi parvekkeeksi.

Olen muutamilla upeilla näköalatasanteilla käynyt, eikä tämä kyllä kuulu kaikkein kauneimpien

joukkoon, vaikka näkymät sieltä alas jokilaaksoon onkin hienot. Kävelimme ohi linnoitustornien ja espanjalaisen tornin, joka oli vallan sympaattinen. Eräässä pienessä parvekkeessa luki; antakaa meidän olla keitä olemme. Viesti lienee aikoinaan tarkoitettu maata hamuaville valloittajille. Jatkoimme matkaa jokilaaksossa ihaillen Vanhan kaupungin taloja.

Pfaffenthal Panoramic Elevator on julkinen hissi, joka yhdistää kaupungin historiallisen keskustan Ville Hauten ja Pfaffenthalin tarjoten matkustajilleen panoraamanäky- mät Alzette joen laaksoon.

Toinen hissi kuljettaa matkustajat läheltä Grundin aluetta ylös keskustaan. Kävellessä kuuluisan sotainsinöörin Sébastien le Prestre de Vaubanin mukaan nimettyä linnoituksen päälle tehtyä kävelytietä, voi vain miettiä kaupungin myrskyisää menneisyyttä.

Vaubanin linnoitukseen myöhemmin liitetty Thüngenin linnoitus tunnetaan myös nimellä Kolme tammenterhoa.

Nimen se on saanut sen kolmea tornia koristavien kolmen tammenterhokoris- teen vuoksi.

Linnoitus on peräisin 1730-luvulta. Nykyisin rakennuksessa toimii museo, joka on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Museoon on vapaa sisäänpääsy.

Samalla alueella on Grand Duke Jeanin modernin taiteen museo MUDAM, joka nyt sitten sattui olemaan kiinni tiistaisin, eli käymättä jäi.

Museo on omistettu Luxemburgin suurherttua Jeanille.

Puistomaiselle alueelle pääsee parhaiten T1 ratikalla.

Samalla suunnalla sijaitsevat upea Philharmonie Luxembourg konserttisalia ja EU-parlamentin hallintorakennuk- sia.

Alue näytti olevan myös ulkoilijoiden suosiossa.

Bockin kallioon tehtyjen puolustusrakennelmien ansiosta Luxemburg sai aikanaan lisänimen pohjoisen Gibraltar. Casemates du Bock tunnelit ja linnoitusten sarja auttoi Luxemburgia puolustamaan vuosisatoja kestäneiden hyökkäysten aikana. Käytävät sisälsivät paitsi tykistöpaikkoja ja sotilaiden kasarmeja, myös työpajoja sekä leipomoita. Ne toimivat pommisuojana kaupunkilaisille toisen maailmansodan aikana.

Tämä kaupungin päänähtävyys kuuluu myös UNESCOn maailmanperintölistalle. Linnoitustunneleiden päällä ollut linnoituskompleksi purettiin suurelta osin vuonna 1867, mutta sen alla oleva 17 km pitkä, hyvin säilynyt tunneliverkosto jätettiin.

Tunneleita on eri tasoissa.

Jotkut käytävät ovat melko kapeita ja epätasaisia.

Lisäksi luolissa on runsaasti portaita.

Tunnelit on suljettu toistaiseksi turvallisuussyistä, joten niitäkin oli ihailtava vain ulkopuolelta.

Suuri Grundin portti on vuodelta 1632. Se sijaitsee keskeisen historiallisen alueen edessä.

Grundin esikaupunkialu- eella on myös Neimënsterin kirkko sekä vanha luostari, joka toimii nykyään suosittuna kulttuuri- ja konferenssikeskuk-sena.

Alhaalla laaksossa sai ihailla tyyntä Alzette joen pintaa, jonne talot heijastuivat kauniissa auringon paisteessa.

Myös Luxemburgin luonnontieteellinen museo ja muutamia Michelin tähti ravintoloita sijaitsi Grundin alueella.

Kansallinen historian ja taiteen museo MNHA – Nationalmusée fir Geschicht a Konscht sijaitsee kaupungin historiallisella alueella kauniiden vanhojen rakennusten seassa.

Paikka on käymisen arvioinen ja siellä on paljon katsottavaa aina

taidekokoelmista, kolikoihin, aseisiin ja maan historiaa käsitteleviin asiakirjoihin. Am Tunnel on myös taiteen ystäville vierailun arvoinen paikka. Nimensä mukaisesti vanhassa tunnelissa sijaitseva nykytaiteen galleria ja sen ensiluokkainen kuvataidekokoelma tarjoavat hyvän vaihtoehdon kaupungin suuremmille ja kiireisemmille museoille. Paikka on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-17.30 ja sunnuntaisin klo 14-18. Ja mikä aivan mahtavaa paikkaan on ilmainen sisäänpääsy.

No tulihan käytyä tässäkin minimaassa. Niin suurta vaikutusta paikka ei tehnyt, että sinne välttämättä matkustaisin toiste. Tippuu siis jatkosta.