Matka jatkuu autoillen kotimaassa

Enpä olisi uskonut, että paljon työmatkaajana ja omallakin ajalla matkaavina olemme olleet jumissa kotona jo vuoden. Maski kasvoilla, kertakäyttöhanskat kädessä, rutiinit muuttuneina ja täysin etätyötätekevinä olemme joutuneet muuttamaan omia arkikuvioitammekin. Hankituksi on tullut metallinpaljastin, jolla olemme ”raadanneet” lähialueiden uimarantoja. Saalis on ollut melkoisen laiha ja siksipä siitä ei sen enempää…

Yhden koronapiikin suojaan ja muihin terveysturvallisuustoimiin luottaen päätimme viettää talviloman ulkoiluttamalla metallinpaljastinta. Sai samalla ulkoilutusta tuo kamerakin.  Kotoa oli päästävä pois – ottaa vetolaukku vedettäväksi, kirjautua hotelliin ja kokea olevansa muualla. Kaksi yötä Tammisaaressa ja kiertelyä sen ympäristössä. Yksi yö Turussa.

Näistä ei junalla tehdyistä lähimatkoista ja pidennetyistä viikonlopuista Suomessa ja muualla en ole aiemmin kirjoitellut, mutta kohta ruostuu bloginkirjoitustaito, joten päätin kirjoittaa tästä irtiotosta.

 

Hanko

Hanko, ei ole uusi tuttavuus, mutta nyt vierailu sinne tehtiin aivan uudella asenteella. Hangon rannat tuli käytyä läpi, samoin ihasteltua upeasti kunnostettuja huviloita. Ajoimme pikkuteitä ja törmäsimme mitä viehättäneempiin hiekkarantoihin, kalliomaisemiin ja armeijan harjoitusalueisiin. Termarikahvit maistuivat tuulisessa, mutta auringon paisteisessa kevätsäässä.

Hangon sijainti Manner-Suomen eteläisimmällä niemellä on vaikuttanut sen historiaan, joka onkin melkoisen mielenkiintoinen historiallisineen taisteluineen ja kieltolain aikaisine erityistoimineen. Oman lisänsä alueen mielenkiintoon tuo Neuvostoliiton vuokra-aika Hangossa vuosina 1940-1941.

Ikuistettavahan se oli myös kaupungin kuuluisimmat paikat.

Kaunista ja houkuttelevaa hiekkarantaa seuraileva Appelgrenintie, jonka varrella on Hangon Casino, kuten myös monet niin kauniit pitsipuuhuvilat, joista monessa on B&B toimintaa.

Upea vihreä Villa Tellina seisoo kunniapaikalla kallion laella Hangon keskustan uimarannan päädyssä.

Uimarannalla ei meidän lisäksemme ollut muita.

Muutama paikallinen käveli tai lenkkeili läheisellä rantatiellä.

Hangon kirkko seisoo mäellä vieressään kaupungin jyhkeä punatiilinen vesitorni.

1892 valmistunut kirkko on nähnyt ja kokenut Neuvostoliiton vuokra-ajan, jolloin se toimi teatterina ja elokuvateatterina.

Sodanaikaiset pommitukset tuhosivat alkuperäistä kirkkoa pahoin, mutta se päätettiin kuitenkin kunnostaa purkamisen sijaan nykyiseen muotoonsa.

Hangon vesitornista, joka toimii näköalatornina on varmaankin upea näköala ulapalle aukeavaan ympäristöön.

Torniin pääsee hissillä ja sisäänpyysymaksu on 3 € aikuiselta, alle 7-vuotiaat pääsevät torniin ilmaiseksi.

Tornissa on myös katselukiikari, jolla voi ihailla ympäristöä.

Harmillisesti torni oli vierailumme aikana kiinni, mutta normaalioloissa auki yleisölle toukokuusta syyskuuhun.

Kaupunkia ei voi olla liittämättä Hangon kesällä tapahtuvaan Regattaan, josta muistuttaa myös kaunis jugendtalo, jossa toimii Hotelli Regatta.

Upeita ovat myös sataman 1800-luvulla rakennetut makasiinit, joissa toimii nykyisin viihtyisiä kesäravintoloita – eivät vaan olleet vielä auki.

Kivan kuvan sai myös satamassa olleesta vanhasta satamanosturista.

Hiekkarantoja meren ympäröimässä Hangossa on vaikka muille jakaa.

Voi vain kuvitella, että myös kaupungin kauniit kalliorannat täyttyvät auringonottoon vihkiytyneestä kansasta kesäpäivinä. Viehkeitä olivat myös rantojen uimakojut.

Hangon parhaat nähtävyydet sijaitsevat hieman Hangon kaupungin ulkopuolella.

Sekä Bengtskärin että Russarön majakoille järjestetään vene- ja laivakuljetuksia Hangosta, mutta ei vielä näin keväällä. Olisivat varmasti olleet mainio vierailupaikka.

Hanko mainostaa itseään aina paistavan auringon lisäksi myös pyöräilykaupunkina. Mainioita pyöräilyreittejä olisikin ollut tarjolla opaskartan mukaan. Merelliset maisemat ja upeasti kunnostetut toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat tarjoavat kyllä silmänruokaa. Meille riitti rantojen haravointi metallinpaljastimella.

Hankoon voi tutustua kiertoajelulla, pyöräretkellä tai kävellen.

Opastetuilla kaupunkikierroksilla tutustutaan Hangon ainutlaatuiseen luontoon ja merelliseen tunnelmaan sekä Hankoniemen historiaan ja nykypäivään. 

Muita näkemisen ja kokemisen kohteita ovat Hangon museo, Neljän Tuulen Tupa, Kaupungintalon galleria, Ortodoksinen kirkko, Hangon Rintamamuseo ja Täktomin neuvostomonumentti, joka oli muuten aika näyttävä.

Harmillisesti monet paikat olivat näin huhtikuussa edelleen kiinni, emmekä päässeet myöskään Hauensuolille, jonka ainutlaatuiset kalliopiirustukset, vaakunat ja nimikirjoitukset kertovat Hangon pitkästä historiasta ja ovat aivan varmasti tutustumisen arvoisia.

Sen voin kuitenkin ihan näköhavaintona sanoa, että paikalla olleet lintuharrastajat olivat varmasti innoissaan Hangon aurinkoisesta keväästä!

 

Raasepori – Tammisaari

Puhun itsekin edelleen Tammisaaresta kaupunkina, vaikka se lakkautettiin jo 2009 ja liitettiin Pohjan kuntaan. Liitoksen yhteydessä uuden kaupungin nimeksi tuli Raasepori ja Tammisaaresta yksi sen kaupunginosa, joka toimii nykyisin Raaseporin hallinnollisena keskuksena.

Viehättävä Tammisaaren Vanha kaupunki puutaloineen levittäytyy meren rantaa ja onkin mainio kohde kulkea ja viettää aikaa.

Kesäisin on mahdollista osallistua 15 € maksaville opastetuille kierroksille Vanhassa kaupungissa.

Tammisaaren vanha puutalokaupunginosa on idyllinen ja sen palvelutarjonta on houkutteleva. Kaupungissa työskentelee edelleenkin paljon käsityöläisiä ja aiemmista osaajista muistuttavat hauskat ammattikuntia mukailevat kadunnimet.

Tammisaaren 1680-luvulla rakennettu harmaakivikirkko seisoo ylväänä Vanhassa kaupungissa.

Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa ja sitä on sittemmin korjattu useaan otteeseen.

Kirkossa on monta arvokasta ja mielenkiintoista esinettä, kuten ehtoollismalja 1600-luvulta.

Voi vain kuvitella, miten turistit kävelevät Suomen ensimmäisellä kävelykadulla – Kuninkaankadulla tai istuvat rantojen terasseilla, jotka varmasti täyttyvät kesäisin lomalaisista.

Kesäisin Tammisaaresta on myös mahdollisuus tehdä erilaisia veneretkiä saaristoon.

Ollaan pyöritty näitä huudeja aiemminkin. Tällä kertaa emme ajaneet Kuninkaantietä ja siksipä käymättä jäivät Billnäsin ruukki, jossa on paljon vanhoja rakennuksia ja perinteitä. Kiva paikka vierailla kesällä. Käymättä jäi tällä kertaa myös Mustion linna ja Fiskars.

Fiskars on erityisen mielenkiintoinen vierailukohde, jota voi todellakin suositella.

Ruukin raitilla ja puistoissa viihtyy aivan varmasti. Kesäisin paikka on varmasti upea.

Kellotornirakennus pistää paikalla silmään ja varsinkin sen aito Könninkello, joka on mitannut aikaa jo yli 170 vuotta. Tämä kuva Fiskarista on viime syksyltä.

Kuninkaantie on kulkenut jo 1300-luvulla Norjan Bergenistä Osloon ja sieltä Ruotsin halki Tukholman kautta Suomeen Maarianhaminaan, josta matka jatkui saariston kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Pietariin saakka, ohittaen myös oman kotikaupungin – aivan olohuoneemme ikkunan edestä.

Tammisaaren saaristokierroksen lisäksi päätimme tällä kertaa käydä kuvaamassa Raaseporin keskiaikaisen linnan, joka on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Sen historia kertoo kiehtovasta keskiajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa.

Linna aukeaa vasta vapun jälkeen, mutta kunnostustöissä ollut linnan työntekijä heltyi ja päästi meidän linnaan, kun kerroimme, että olimme varta vasten tulleet katsomaan linnaa.

Saimme siis tehdä paikalla yksityiskierroksen.

Sisäänpääsy linnaan on 7 €/henkilö, mikä on kyllä aika suolainen, koska linnassa ei ole muuta kuin rauniot.

Tammisaaren upea saaristo oli tällä kertaa suuntanamme.

Suuntasimme saaristoon ulkoiluttamaan kameraa ja metallinpaljastinta.

Saariston satamissa oli jo paljon veneitä ja ihmiset kantoivat ahkerasti erilaisia tavaroita veneisiin, tarkoituksenaan varmaankin suunnata vapuksi mökeille.

 

Kemiönsaari

Matkalla Turkuun päätimme vierailla Kemiönsaarella ja Taalintehtaalla. Kemiössä emme olekkaan aiemmin vierailleet.

Kemiönsaaren halki kulkeva Rannikkoreitti on kaiken kaikkiaan 200 kilometriä pitkä, hyvin suosittu kesäinen polkupyöräilyreitti. Me seurailimme sitä nyt vain osittain autolla.

Kemiönsaarella on varmasti kesäisin tarjolla erilaista kesäohjelmaa ja paikkoja missä vierailla. Nyt, ei turistiaikaan paikka oli kovin hiljainen ja oikeastaan mitkään paikat eivät olleet vielä auki. Ihailtavaksi jäi upeat maisemat.

Kasnäsiin pääsee tätä nykyä siltaa pitkin.

Lövön silta yhdistää Dragsfjärdin mantereen ja Söljeholmenin saaren toisiinsa.

Kemiönsaaren eteläreunalta, Kasnäsista lähtevät yhteysalukset syvemmälle Kemiön saaristoon. Jonot yhteysaluksille mahtavat olla melkoiset kesällä.

Yhteysaluksilla pääsee myös Viikinkikeskuksestaan tunnettuun Rosalaan, Örön linnoitussaarelle ja upealle Bengtskärin majakalle, jotka kuitenkin nyt olivat suljetut.

Kemiönsaarella kannattaa ehdottomasti piipahtaa Söderlångvikin kartanossa. Kartanon päärakennus, jossa toimii taide- ja henkilöhistoriallinen museo oli suljettu peruskorjauksen vuoksi.

Museon pitäisi aueta kesäkuun 2021 alussa, jos koronatilanne sen vaan sallii.

Kartanossa on myös pieni vaunumuseo, jossa on näytteillä kokoelma kartanon vanhoja hevosvaunuja ja työkaluja.

Kesäkuukausina museot ovat avoinna joka päivä klo 11-17. Sisäänpääsyn hinta museoihin on 8 € aikuiset ja lapset alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Kartanon entisessä navettarakennuksessa sijaitsee ravintola, jonka ulkoterassia juuri valmisteltiin kevätkuntoon. Mahtava hyvin hoidettu piha, laaja puistoalue ja tilukset eivät vielä vihertäneet kevättä, joten niiden kauneus jäi nyt vaan kuviteltavaksi.

Taalintehtaan rannassa sijaitsevat vanhat hiiliuunit ovat kerrassaan näyttäviä. Vanhan tehdasrakennuksen pihalla on varmasti kesäisin kuhinaa – nyt paikka oli kovin hiljainen. Kesävierastoimintaa alueella oltiin vasta availemassa ja paikkoja kunnosteltiin ahkerasti.

Taalintehdas on historiallinen ruukkikylä, josta on tullut matkailijoiden suosima käyntikohde.

Viehättävät puutalot, hieno vierasvenesatama, hotelli, ravintolat ja muut pienen kylän palvelut houkuttelevat kävijöitä alueelle. Vierasvenepaikat olivat nyt tyhjiä, mutta varmaankin kesäisin aivan täynnä.

Illaksi saavuimme Turkuun. Tarkoituksena oli vain hengailla Turussa ja viettää yksi talviloman yö nauttien hotellin palveluista. Turusta ei siis tämän enempää. Turku on kartoitettu aiemmassa blogi postauksessani, josta voit lukea täältä.

Talvilomat olimme siirtäneet siis niin pitkälle kevääseen kuin mahdollista – pienenä toiveena helpotusta koronatilanteeseen ja matkustamiseen. No ei tullut helpotusta ei.  Toinen koronapiikki on jo kalenterissa, joten ehkäpä syksyn puolella pääsemme taas reissaamaan. Sinne siis osa kesälomasta onkin ankkuroitu. Osa lomasta kesällä varmaankin kierretään kotimaata. Jos ei muuta, niin ehkäpä Ahvenanmaa ja lapsuudenystävä voisivat olla kotimaan tämän kesän kohde?