Suomen suurin matkablogiyhteisö
Kirjaudu sisään
☰
×
Monthly Archives

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Lappeenranta, Hamina, Kotka ja Loviisa

Lappeenranta

Lappeenrannassa olemmekin vierailleet usein, mutta aina on ollut kiire ja turistina olo ei ole mahdollistunut.

Teimme useita vuosia sitten viisumivapaan risteilyn Viipuriin M/S Carelialla.

Tuo risteily muistuu edelleen mieleeni mainiona kokemuksena.

Mahtavat maisemat ja kymmenet sulkuportit tekivät aurinkoisessa säässä, yön yli Viipuriin tehdystä matkasta oikein mukavan.

Takaisintulo matkalla saimme vielä kuunnella iloista haitarin soittoa.

Saimaan kanava täytyy kokea ja kuvata. Parhaiten kanavat pääseekin kuvaamaan kun itse kulkee niissä. Kuva kanavasta on aiemmalta kanava- risteilyltämme.

Kanavissa kulku on mielenkiintoista puuhaa, joka ei ole aivan nopeaa, vaan vie oman aikansa, no mihinpä lomalaisella olisikaan kiire?

Lappeenrannan nähtävyydet ovat lähekkäin satamassa ja sen vieressä sijaitsevassa linnoituksessa.

Satama on Lappeenrannan sydän. Suuriosa toiminnoista ja ajanvietosta onkin keskittynyt satama-alueelle.

Satama-alueella kahvin lisäksi kannattaa jonottaa perinteisiä herkkuja – Vetyä ja Atomia.

 

Linnoituksen tai Vanhan kaupungin alueella on pieniä putiikkeja, museoita, näyttelyitä, ravintoloita kahviloita ja paljon erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Lisäksi linnoituksen alueella on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, joka ei nyt kovin kummoinen ollut.

Kesäisin linnoituksen kupeessa toimii kesäteatteri, joka nyt oli suljettu. Linnoitus tuo hyvin esille Viipurin läheisyyden ja risteyskaupungin historiallisen merkityksen.

Sataman kärjessä oli rakenteilla Lappeenrannan hiekkalinna.

Hiekkalinna ei vielä näin kesäkuun puolella ollut valmis, mutta valmistumassa hyvää vauhtia. Hiekkalinnan alue avautuu kävijöille heinäkuun alusta.

Sisäänpääsy alueelle on ilmainen.

Lappeenrannassa voi normaali kesänä kulkea myös kaupunkijunalla, joka kiertää ympäri kaupunkia. Lähtöpaikka kaupunkikierrokselle on hiekkalinnan alueelta.

Nyt koronakesänä juna ei kulkenut.

Lappeenrantaa voi kait pitää jonkinlaisena kulttuurikaupunkina. Onhan heillä oma kaupunginteatteri ja vilkas erilaisten musiikkitapahtumien tarjonta. Myös balettigaala on kuulunut kaupungin kulttuuritarjontaan.

Lappeenrannan Marian kirkko keskellä kaupunkia osui kameraan, tosin kuvauksellisesti komeampi olisi varmaankin ollut kaupungista hieman kauempana ollut Lauritsalan kirkko tai Lappeenrannan ortodoksikirkko.

Lappeenrannan uudempi osa ei kovin kummoinen ole, eikä Lappeenrantaa voi missään nimessä kutsua kauniiksi kaupungiksi. Lappeenrannan ympäristössä olisi ollut paljonkin katsottavaa, mutta matkamme jatkui kohti Haminaa.

 

Hamina

Linnoituskaupunki Hamina ja sen pyöreä asemakaava edustaa renessanssin ideaalikaupunkimallia, miksi kaupunkia pidetäänkin niin merkittävänä. Kaupungin tähtimäisen muodon havaitsee parhaiten sen kahdeksankulmaiselta keskusaukiolta, josta lähtee kahdeksan säteittäistä katua, joita yhdistää Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu. Aluetta reunustaa kahdeksankulmainen linnoituskehä.

Linnoitukseen voi tutustua mainiosti kävelemällä Linnoituspolun kävelyreitin, joka alkaa Lipputornilta ja kiertää Haminan linnoitusvalleja mukaillen keskustan ympäri ja päättyy Raatihuoneentorille, linnoituksen keskipisteeseen.

Reitin voi kulkea kummin päin tahansa.

Lipputornin yhteydessä on lippupuisto, jossa liehuvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden sekä maiden itsehallintoalueiden liput. Lipputornia kutsutaan myös Rauhantorniksi ja se sijaitsee Haminan torin laidalla. Se rakennettiin aikoinaan linnoituksen komentajan lipputorniksi. Tornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfopiste.

Kaupungin keskipisteessä Raatihuoneentorilla on Haminan raatihuone sekä Johanneksen kirkko, joka on Engelin suunnittelema.

Haminassa on paljon katsottavaa pieneksi kaupungiksi.

Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta ja elävältä kaupungilta.

Sen historia ja monet mielenkiintoiset rakennukset saa turistin pysymään kaupungissa aiottua pidemmän ajan.

Puolustusvoimien Reserviupseeri- koulun (RUK) päärakennus on myös yksi kauneimmista rakennuksista Haminassa.

Kaupunkiin liittyi myös erityisiä muistoja armeija-ajasta, joten kaupunkia ajettiin ristiin ja rastiin, sinne ja tänne.

Haminan linnoituksen alueella järjestetään joka toinen kesä suosittu Hamina Tattoo sotilasmusiikki- festivaali.

Kuten monet muutkin festivaalit, sekin oli tältä kesältä peruttu.

Haminassa on myös muutama mainio museo, jotka olivat harmistuttavasti kiinni. Täytyypä tehdä jonain toisena ajankohtana päiväretki Haminaan.

Vaikka ei nyt ihan nähtävyys, niin silti mielenkiintoinen rakennus.

Hamina Pietarin ja Paavalin ortodoksikirkko ihastuttaa pyöreällä muodollaan.

Kirkko on myös kaunis sisältä ja sitä vielä korostaa seinien kaarevuus sekä katosta kauniisti seinille tuleva valo.

Kirkko on auki kesäaikana ti-su klo 11-16.

Sen ikonostaasi on kaunis. Kirkossa on paljon katsottavaa vaikka se itsessään ei kovin iso olekaan.

Kirkossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Uusin nähtävyys Haminassa on 100 metriä korkea teräksinen lipputanko, jossa liehuu ulkovaltojen Suomelle 100-vuotis itsenäisyyslahjana lahjoittama suurlippu.

Valtavan kokoinen Suomen lippua liehuu salossa joka päivä ympäri vuorokauden.

Kesäisen sinistä taivasta vasten kauniin lippumme ulkomuoto ja värit korostuivat ja toivat esiin sen upean sanoman ja ajatuksen.

Salpalinjan puolustuslinjan yksi osuus kulkee lähellä Haminaa.

Haminasta noin 30 kilometrin päässä Virolahdella on bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museo.

Itärajan pitkää puolustuslinjaa voi myös käydä katsomassa usealla paikalla itärajan tuntumassa.

Haminasta pääsi aiemmin julkisella vuoroliikenteellä Tammioon ja Ulko-Tammioon, mutta nykyään vuoroalus näihin kulkee ainoastaan Kotkan kautta.

Haminassa on paljon katsottavaa niinkin pieneksi kaupungiksi. Hamina vaikutti muutenkin sympaattiselta pieneltä kaupungilta.

 

Kotka

Kotka on monelle tuttu ainoastaan Junnu Vainiosta ja Meripäivistä. Kotka jääkin helposti monelta käymättä, vaikka on vain reilun puolentoista tunnin ja 130 km ajomatkan päässä Helsingistä.

Kotka on mainio päivän retkikohde pääkaupunkiseudulta tultaessa ja matkalla Kotkaan voi poiketa moneen muuhunkin kohteeseen.

Loviisa ja Hamina esimerkiksi ovat hyvin lähellä Kotkaa.

Kotka on melko kaunis ja vehreä kaupunki.

Kotka onkin oikea puistokaupunki. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen on luonut useita kauniita puistoja Kotkaan, joissa kannattaa vierailla.

Kuuluisin, jopa nähtävyydeksi noussut Sapokan Vesipuisto on voittanut palkintoja, eikä ihme sillä puisto on mainio paikka viettää aikaa ja nauttia upeasta puutarhasta.

Meidänkin vierailun aikana puistossa oli paljon väkeä ja erityisesti perheitä viettämässä aikaa. Unohtaa ei kannata Palotorninvuoren puistoa ja Isopuistoa, jotka myös ovat kerrassaan upeita.

Kotkassa on säilynyt useita upeita vanhoja rakennuksia.

Merimiestunnelmaa voi vielä etsiä legendaarisesta merimieskapakka Kairosta, joka vastikään kunnostettiin.

Kairon remontoinnin yhteydessä pihalle rakennettiin iso terassialue, joka on paikkakuntalaisten suuressa suosiossa.

”Merimieskapakka” Kairossa kannattaa piipahtaa jo ihan sen erikoisen sisustuksen takia.

Nykyään Ravintolana toimivan paikan salia koristavat mainiot maalaukset, ja eteinen on kattoa myöten täynnä merimiesten aikoinaan jättämiä kirjoituksia.

Elävä tanssimusiikki, revyyt ja jazz-illat sekä merimieskapakkamiljöö tekevät ravintola Kairosta ainutlaatuisen. Ravintola tekeekin yhteistyötä Kotkan teatterin kanssa ja niinpä tarjolla onkin laadukkaita esityksiä.

Kotkan satamassa on arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen merikeskus Vellamo.

Vellamossa on kolme eri museota; Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Merivartiomuseo.

Museossa on paljon katsottavaa ja koettavaa, sillä monessa paikassa kokemus perustuu interaktiivisuuteen.

Lapset on erityisesti huomioitu tässä museossa. Kiva museo, kannattaa käydä. Vellamon kattoterassille pääsee myös ihailemaan ympärillä avautuvaa maisemaa. Kesällä Vellamo on avoinna ma-ti, to-su klo 10-18 ja ke klo 10-20. Harmillisesti se on kiinni viikonloppuisin. Sisäänpääsymaksu Vellamoon on 12 €/ aikuiset, lapsilla on vapaa sisäänpääsy.

Kotkan toinen hieno nähtävyys on Maretarium, jossa voi tutustua kotimaisiin kaloihin.

Luonnonmukainen akvaario yllättää monipuolisella kalalajikkeistolla ja harvinaisuuk- sillaankin.

Ensi arvaamalla ei voisi kuvitella, että maamme vesissä elävien kalojen kirjo on niinkin suuri ja lajistoissa oli paljon sellaisia, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Paikka oli oikeasti aika mielenkiintoinen. Maretarium on avoinna joka päivä klo 10-19. Sisäänpääsy akvaariokokemukseen maksaa 14,50/ aikuiset ja 8 €/lapset. Onneksi tännekin on perhelippuja saatavilla. Suomen hyvinkin kalliit museoiden hinnat ihmetyttävät edelleen.

Maretarium vieressä on vilkas vierasvenesatama, jossa on kiva nauttia kaffit.

Kotkan Pyhän Nikolaoksen ortodoksinen kirkko on myös mielenkiintoinen vierailukohde.

Tästäkin ortodoksi kirkosta puuttuvat tyypilliset ja ortodoksi kirkoille tunnusomaiset sipulikupolit.

Sisältä kirkko on koristeellisen hieno.

Ortodoksi kirkot ovat koristeellisia ja näyttäviä upeiden ikonien ja ikonostaasin ansiosta ja usein niitä pidetäänkin mielenkiintoisempina kuin pelkistettyjä luterilaiskirkkoja.

Hauska ja kiva kokemus on Kotkan keskustassa oleva, noin kahden kilometrin mittainen veistospromenadi.

Lehmusbulevardilla on veistoskokoelma, joka käsittää pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Veistoksia on Lehmusesplanadin lisäksi Toivo Pekkasen puistossa ja Sibeliuksen puistossa.

Kotkan Meripäivät on yleisömäärältään Suomen toiseksi suurin yleisötapahtuma ja kuten kaikki muutkin kesän suurtapahtumat, niin Meripäivätkin oli tältä vuodelta peruttu.

Kotkan ympäristössä on myös mainioita kohteita, joihin kannattaa tutustua, jos aikaa vaan on.

Kotkan ja Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on suosittu retki- ja vierailukohde. Saaren eteläkärjessä on parikymmentä taloa käsittävä entinen kalastajayhdyskunta, joka toimii Kaunissaaren saaristolaismuseona. Kaunissaareen pääsee Kotkasta kesäkuukausina päivittäin yhteysveneellä. Myös muille saarille kuten Kuutsalo, Tammio ja Ulko-Tammio sekä Varissaari kulkee yhteysvene.

Toinen mainio retkikohde on Langinkoskella sijaitseva Keisarillinen kalastusmaja.

Paikka on edelleen melkein alkuperäisessä muodossa.

Kalastusmaja on Suomen parhaiten säilyneitä muistoja Venäjän keisareista. Itse koskea pidetään myös eteläisen Suomen parhaana meritaimen koskena.

 

Loviisa

Loviisa on pieni kaupunki.

Tunnettu se on ydinvoimalastaan ja Wanhojen talojen näyttelystä, jolloin monet vanhojen talojen omistajat avaavat pihat ja ovet yleisölle.

Tapahtuma kerääkin perinteisesti paljon kävijöitä Loviisaan. Tänä vuonna tämäkin tapahtuma on peruttu koronasta johtuen.

Loviisa on noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja onkin siis mainio päiväretkikohde.

Itse Loviisassa ei ole paljonkaan katsottavaa, mutta jos Loviisa päivään liittää lähialueilla olevat kohteet ehtii nähdä ja kokea paljon.

Kaupungin läpi kulkee yksi väylä.

Toisessa päässä kaupunkiin tulijan vastaanottaa Loviisan näyttävä kirkkorakennus.

Kirkko seisoo aivan kaupungin suulla, kunniapaikalla.

Näyttävä punatiilinen kirkko on kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

Toisessa päässä pikkuista kaupunkia ensimmäinen merkittävä nähtävyys on Loviisan maalinnoitus.

Maalinnoitus on osa linnoitusketjua, johon myös Svartholma kuuluu.

Loviisasta löytyy useita kauniita vanhoja rakennuksia.

Näyttävä vaaleanpunainen kaupungintalo on oikea katseenvangitsija.

Se seisoo uljaana Loviisan torin reunalla.

Bongan Linna toimii nykyään galleria-ateljeena. Paikassa on nähtävissä Riitta Nelimarkan teoksia. Sisäänpääsy galleriaan on 8 €/ aikuinen. Galleria on avoinna heinä- ja elokuussa ja silloinkin ainoastaan lauantaisin klo 13-16.

Laivasillalla on Loviisan vierasvenesatama sekä muutamia punaisia makasiineja, joista lähinnä rantaa olevassa rakennuksessa on vaatimaton Merenkulkumuseo. Museo on avoinna päivittäin ja siihen pääsee tutustumaan 5 €/ aikuinen, lapset alle 12 vuotta ilmaiseksi. Muissa makasiineissa on ravintoloita, kahvioita ja pikku putiikkeja.

Loviisan nähtävyyksiin kuuluu myös Kukkukiven näköalatorni, joka sijaitsee Myllyharjulla.

Torni on erikoinen ja poikkeava muiden kaupunkien näköalatorneihin verrattuna.

Näköalatornin punainen väri saa sen näyttämään vieläkin erikoisemmalta ja mielenkiintoisemmalta.

Tornista avautuu kauniit näkymät Loviisanlahdelle.

Harjulla voi ihailla myös vanhaa tuulimyllyä.

Merkittävä rakennus Loviisassa on  ravintola Kappeli, jonka 150-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaisia tapahtumia sekä tunnettuja vieraita ja esiintyjiä.

Kappeli on ainoa rakennus, joka on jäljellä Loviisan kukoistuksen ajasta, 1800-luvun lopulla alkaneesta kylpyläkaudesta.

Kauniisti entisöity Kappeli palvelee niin kahvilana, kuin ravintolana tarjoten matkailijoille kauniin ja virkistävän keitaan keskellä upeaa Kappelinpuistoa.

Svartholma on suosittu koko perheen käyntikohde, jonne pääsee reittiliikenneveneellä. Saaressa on myös kesäravintola. Merilinnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus ja kuuluu samaan puolustusketjuun.

Svartholman merilinnoituksessa kuluukin päivä mukavasti, mutta luonnontilaiset polut ja korkeat porrastukset voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille. Matka reittiliikenneveneellä saareen kestää 30 minuuttia ja edestakainen matka maksaa meno-paluulippuna 18 €/aikuinen, 9 €/lapsi.

Toinen matkan varrella oleva tutustumiskohde on Strömforsin ruukki ja sen alueen eri toiminnot ja tarjonta.

Pajamuseossa voit nähdä millainen ruukki oli ennen ja mitä välineitä käytettiin, kun valmistettiin rautaesineitä kuten nauloja ja työkaluja.

Pajamuseo on auki ma–su klo 10–18 ja sinne on  vapaa pääsy.

Strömforsin ruukki on yksi maamme parhaiten säilyneistä ruukkiyhdyskunnista, ja sen juuret ulottuvat 1600-luvulle.

Alueella on paljon katseltavaa. Paikassa on myös useita eri pikku putiikkeja ja kahviloita. Valitettavasti kuten monessa muussakin paikassa, niin täälläkin kesäteatterin kesän esitykset on peruttu.

Uutuutena Loviisan turismin tarjontaan on tulossa Agricola museo, joka aukeaa 1.7.2020 Koskenkylässä. Museo kertoo Pernajassa syntyneen suomen kirjakielen isänä tunnetun Mikael Agricolan elämästä.

 

Kotona taas

Pitkä kotimaan round trip takana, noh pieni lenkki Norjaan bonuksena. Ei voi valittaa, vaikka kilometrejä kerääntyi melkoisesti, samoin istumista. Matkalta tarttui mukaan ihania muistoja ja kokemuksia sekä paljon upeita kuvia.

Asuntoautoilu ei ole pölhömpää, vaikka meillä sellainen ajatus alun perin olikin.

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Auto toimi erinomaisesti ja oli juuri sopiva retkikoti kahdelle aikuiselle.

Korona-aikana tämä matkailumuoto tuntui varsin turvalliselta ja kätevältä, varsinkin kun välillä tuntui, että olimme ainoat asuntoautoilijat tienpäällä – tosin matkamme loppuosassa autojen ja vaunujenkin määrä lisääntyi selvästi. Ilmeisesti moni lähti liikkeelle vasta juhannuksen jälkeen.

Kyynärnivel jouti reisulla koville. Ihme, että emme saaneet tenniskyynärpäätä karavaanareille tutusta ahkerasta moikkaamisesta johtuen – karavaanari kun on kaikkien kaveri.

Meillä oli mukana myös oma tasku-wifi, joka osoittautui mainioksi vempaimeksi monessakin paikassa.

AAvuokrauksen kanssa yhteistyö toimi mainiosti ja palvelu oli erinomaista. Suosittelen lämpimästi! Takuumaksukin palautui tilille heti auton palutuksesta seuraavana päivänä.

Jos nyt jotain negatiivista pitää tournelta löytää, niin hieman harmittamaan jäi pieni suunnistusvirhe, joka muutti meidän rajanylityspaikkaa takaispäin tullessa.

Toinen harmitus oli, että matka-aikamme ei millään olisi riittänyt tällä kertaa Lofooteille saakka.

Sen verran jäi kaivelemaan, että ei ole mahdotonta vuokrata asuntoautoa uudestaan ja tehdä pidempi Norjan kierros.

1 kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rovaniemi, Kuopio ja Savonlinna

Takaisin Suomeen

Matka jatkui vastakkaiseen suuntaan, tosin kuin monella muulla asuntoautoilijalla, joita rupesikin näkymään enenevässä määrin matkalla kohti pohjoista. Matkareittimme kulki Enontekiön kautta Leville.

Sen verran oli pakko pyörähtää liikenneympyrästä vasemmalle, että Levin kesäasussa oleva laskettelukeskus piti käydä ikuistamassa.

Hiljaista oli täälläkin. Muutamia ihmisiä nautti auringonpaisteesta pyöräillen tai kävellen Levin raitilla.

Kohti Kittilää, jonka ohitimme läpikulkuna ja suuntana Rovaniemi.

Rovaniemelle uhrasimme muutaman hetken, ennen kuin jatkomme matkaamme Ranualle ja Pudasjärvelle, jossa kohtasimme tiellä parisataapäisen porotokan.

Millään eivät meinanneet siirtyä alta pois.

Löntystelivät pitkin tietä ja tienviertä, levittäytyen tien kummallekin puolelle syömään.

Vielä hetki ajoa edessä ja lopulta Paltamoon, jonne pistimme automme parkkiin. Pitkän ajorupeaman päätteeksi saimme mahtavaa palvelua, kun Paltamo Golfin yhteydessä olleelta leirintäalueelta saimme vielä ylimääräisen yksityisen saunavuoron käyttöömme, kiitos ja kumarrus.

Aikaisin aamulla jatkoimme matkaa suuntana Savonlinna ja keskikesän juhla juhannus.

Pyörähdimme matkalla Kajaanissa, jossa ei juuri muuta nähtävää ollut kuin vanhan Linnan rauniot ja komea puukirkko.

Matka kulki kohti tämän etapin päätepistettä Savonlinnaa, Rovaniemen ja Kuopion kautta, joissa pysähdyimme tutustumaan kaupunkeihin hieman pidemmäksi aikaa.

 

Rovaniemi

Olemme ajaneet monta kertaa Rovaniemen ohi joko yöjunalla tai autolla, pysähtymättä sinne kunnolla. Kerran on joulupukkia käyty lapsiperheellisenä joululomailun yhteydessä moikkaamassa.

Rovaniemi mielletään ennen kaikkea talvikohteeksi.

Rovaniemi tunnetaan erityisesti Joulupukista ja Napapiirin rajasta. Eikä kesä tuo tähän muutosta. Joulupukin virallisena kaupunkina se on brändätty tiukasti Rovaniemen imagoon kesät talvet.

Joulupukin voi tavata Joulupukin Pajakylässä ympäri vuoden. Tosin kesällä aukioloajat vaihtelevat klo 10-17 välillä. Joulupukin Pajakylä sijaitsee hieman Rovaniemen keskustan pohjoispuolella, tarkalleen virallisen Napapiirin kohdalla. Joulupukin pääpostikonttorista voi lähettää Joulupukin omalla erikoisleimalla varustetun postikortin. Alueella on myös ympärivuotista mökkimajoitustarjontaa.

Huvipuisto Santapark Acrtic World sijaitsee lähellä Joulupukin Pajakylää. Tänä kesänä se oli kuitenkin kiinni, mutta normaalisti avoinna ympäri vuoden.

Yksi Rovaniemen tunnusomainen maamerkki on komea Jätkänkynttilän silta, joka ylittää Kemijoen.

Kulttuuritalo Korundin tiloissa toimii Lapin kamariorkesteri ja Rovaniemen taidemuseo.

Varsinkin taidemuseossa on mielenkiintoista katsottavaa. Siellä on nähtävänä Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoittama laaja suomalaista nykytaidetta esittävä kokoelma. Korundi on avoinna ti-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-16. Museo on kiinni maanantaisin. Sisäänpääsy näyttelyyn on 10 €/ aikuinen ja 6 €/ lapsi. Lisäksi on tarjolla perhelippuja.

Rovaniemen kuuluisin aukio on Lordin aukio, joka aiemmin tunnettiin Sampo aukiona.

Rovaniemen keskustassa olevan aukion nimi muutettiin Lordin Euroviisuvoiton jälkeen.

Aukio on etenkin kesäisin suosittu erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana.

Tänä kesänä tämäkin paikka oli melko hiljainen, kuten tapahtumatarjontakin.

Rovaniemen tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuulu Arktikum museo jonne sisäänpääsymaksu on 15 € / aikuinen ja 5 €/lapsi. Museoon ja tiedekeskukseen on saatavilla myös perhelippuja.

Arktikum on tiedekeskus ja museo, joka esittelee pohjoista luontoa, sen kulttuureja ja historiaa.

Museo on avoinna kesäaikaan ti-pe klo 10-17 ja la-su klo 10-16. Maanantaisin tämäkin museo on kiinni. Museon erikoinen lasinenkäytävä on varsin komea niin sisältä, kuin ulkoakin.

Metsästä kiinnostuneille on mahdollisuus tutustua Rovaniemellä Ounasjoen rannalla sijaitsevaan Pilke taloon, jossa on tietoa pohjoisen metsistä sekä Pilke-kauppa, josta voi ostaa metsäaiheisia tuotteita. Paikka on avoinna ti-pe klo 9-18 ja viikonloppuna klo 10-15. Maanantaisin paikka on suljettu. Sisäänpääsy kustantaa 7 € / aikuinen ja 5 € /lapsi. Myös tänne on tarjolla perhelippuja.

Arkkitehtuurin ja taiteen ystäville tärkeitä nähtävyyksiä kaupungissa ovat Alvar Aallon suunnittelemat Lappiatalo, Lapin Maakuntakirjasto ja Kaupungintalo.

Rovaniemi on oikeastaan melko pieni kaupunki, jossa on selkeä ja helposti liikuttava ydinkeskusta. Kätevin tapa liikkua keskustassa on joko kävellä tai kesällä polkupyöräillä. Pyörän vuokraaminen onnistuu kaupungissa vaivattomasti.

Rovaniemen ympäristössä on myös useita mielenkiintoisia käyntikohteita. Ounasvaaran laskettelukeskus ympäristöineen, Ranuan eläinpuisto, jossa on nähtävillä pohjoisen eläimiä ja lisäksi Suomen ainoat jääkarhut. Myös Luosto on kiinnostava päiväkohde, samoin kuin Lampivaaran ametistikaivos, jossa voi voi tutustua jalokivituotantoon. Kaivos on Euroopan ainoa yleisölle avoin jalokivikaivos.

 

Kuopio

Kuopio vaikutti kaikin puolin kivalta kaupungilta. Torilla riitti kuhinaa juhannusaaton aamupäivällä.

Heti huomasikin, että tori on Kuopion sydän. Torilla oli paljon ihmisiä.

Kuopio on kuuluisa kalakukoistaan, mutta saa torilta muutakin.

Iloinen puheensorina täytti torin ja kauppa kävi.

Uusitun torin vieressä on kauppahalli, jossa voi maistella savolaisherkkuja ja nauttia leppoisasta palvelusta.

Kuopion torilta on melko lyhyt matka satamaan, joka on kesäisin suosittu ajanviettopaikka ja iltakävelyjen kohde. Satamasta voi hypätä sisävesiristeilylle ja tutustua Kallaveden upeisiin maisemiin.

 

Pienet lähiristeilyt, lounasristeilyt ja iltaristeilyt ovat varsin suosittuja.

Kahden tunnin lounasristeilyt, jonka hinta oli 29 €/ aikuinen ja 15 €/ lapsi näyttivät olevan loppuunmyytyjä koko kesäkuulle.

Myös pidempiä sisävesiristeilyjä tehdään Järvi-Suomesta aina Helsinkiin saakka.

Kuopiossa oli myös runsaasti liikkeellä polkupyöräilijöitä. Moni olikin napannut keltaisen sähkökaupunkipyörän alleen, jolla sitten hurutteli kaupungin alueilta toisille.

Puijon torni on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Kuopiossa. Se on myös paikka, jossa on Kuopion vierailulla käytävä.

75 m korkea Puijon torni on auki yleisölle koko kesän ja sen erikoisuus on pyörivä ravintola.

Ylhäällä tornissa on myös kahvio.

Tornin juurella on pieni matkamuistomyymälä sekä hotelli-ravintola Puijon Maja.

Puijon tornista oli hyvä ihailla loputtomia järvi- ja metsämaisemia.

Torni on avoinna päivittäin klo 10-18.

Hissikyyti ylös torniin maksaa 7 €/aikuinen ja 4 €/ lapset.

Kuopiossa voi myös tutustua Korttelimuseoon, joka esittelee entisajan koteja. Mielenkiintoisia käyntikohteita ovat myös apteekki, sekä Minna Canthin työhuone ja erillinen näyttelysali. Pääsymaksu alueelle on 8 €/aikuinen ja lapset pääsevät alueelle maksutta. Juhannusaattona paikka oli harmiksemme kiinni. Minna Canth on  monella tapaa merkityksellinen henkilö koko Suomen historiassa ja häneen kannattaakin tutustua tarkemmin, vaikka näillä sivuilla.

Näkemisen arvoinen ja ehdoton käyntikohde olisi myös ollut Suomen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, joka luetaan koko Länsi-Euroopan merkittävimmäksi ortodoksiseksi museoksi.

Harmillisesti sekin oli kiinni juhannusaattona.

Sisäänpääsy hinta museoon on 10 € / aikuinen ja lapsilta ei peritä pääsymaksua.

Kuopiossa on useita kauniita rakennuksia.

Yksi näyttävimmistä rakennuksista on torin laidalla sijaitseva Kuopion kaupungintalo.

Kuopion yksi merkittävin kesäinen tapahtuma on Kuopio tanssii ja soi tapahtuma, joka oli tältä kesältä peruttu, mutta joka vuotinen tapahtuma onkin jo varattuna ensi vuoden tapahtumakalenteriin.

Kuopiosta etelään lähdettäessä vastaan tulee Juankosken ruukkialue, jossa sijaitsee Masuuni Brunou. Juankosken tehtaan ja työväen museo on Juankosken teollisuushistoriasta kertova museo. Museoon on pääsymaksu 2,50 €/ aikuiset ja 1 €/ lapset. Mutta kiinni oli tuokin.

Kun juhannuksen takia monet paikat olivat kiinni, eikä mihinkään kerran päästy, niin matkaan ja suuntana Savonlinna.

Matka jatku Leppävirran ohi, jossa mainostettiin Muumi jääluolaa Vesileppiksen yhteydessä. Olemmekin aikoinaan viettäneet pari yötä Vesileppiksessä, joka ei ole kummoinen kylpylähotelli. Muumien jääluola on Suomen ensimmäiseen hiihtoputkeen rakennettu uusi turistihoukutin ja pääsyliput sinne, olivat melko muikeat; 14 € ja 1-3-vuotiaat 7 €.

Matka jatkui… Sutjakkaasti ohi vilahtivat Varkaus ja Joroinen. Lopulta saavuimme yöpymispaikkaan Savonlinnaan.

 

Savonlinna

Saavuimme alkuillasta Savonlinnaan.

Nyt näin juhannusaaton kunniaksi olimme pysähdyspaikassa aikaisemmin kuin muissa matkamme pysähdyspaikoissa. Ilta oli vielä nuori ja edessä hyvin erilainen juhannusyö.

Vuohimäen leirintäalue oli oikein siisti ja toimiva. Paikka ei ollut ollenkaan täynnä, vaikka juhannuksena niin olisi voinut olettaa.

Grillasimme ja söimme maittavan aterian aurinkoisessa ja melko lämpimässä ilmassa. Muutama matkaseurue oli hieman äänekkäämmällä ja iloisemmalla tuulella, mutta muuten meno oli hyvin rauhallista. Suurin osa matkalaisista olikin iäkkäämpiä pariskuntia, vaunulla tai asuntoautolla liikenteessä.

Me emme samaan pystyneet, kuin kokeneemmat kollegat.

Muiden vaunujen edessä oli mattoa, kukkaa, kaasugrilliä ja jos jotakin kaunistusta sekä omasta radiosta soiva lempimusiikki.

Kaikilla oli myös markiisit alas veivattuina osoittamassa ulkoisen ”olohuoneen sijaintia”. Osalla oli ulkoteltat yhdistettynä vaunuihin.

Emme nähneet edes juhannuksen kunniaksi vaivaa veivata markiisia esille. Brutaalisti pari viinilasillista auton edustalla pystytetyllä omalla reviirillä, pelkät tuolit sisustuksena.

Aamusta suuntasimme kohti kesäistä Savonlinnaa, jossa voi nauttia kulttuurista ja järviluonnosta.

Menimme Savonlinnan rantaa aamukaffille ja sinne oli myös moni muukin löytänyt tiensä.

Lokkien iloinen kirkuna sai heti valpastumaan ylhäältä mahdollisesti syöksyvistä ruokarosvoista. Kahvioiden seiniin olikin laitettu kyltti, jossa kehotettiin varomaan rosvoavia lokkeja.

Savonlinna sijaitsee huikaisevan kauniin Saimaan vesistömaiseman, saarten ja tuhansien järvien keskellä. Täällä voi nauttia Järvisuomen upeista maisemista. Savonlinna on rakennettu kahdelle saarelle, jotka erottavat Saimaan selät, Hauki- ja Pihlajaveden toisistaan. Savonlinna onkin yksi Suomen suosituimmista matkailukohteista.

Matkustajasatamasta lähtee useita erilaisia risteilyjä Saimaan upeisiin maisemiin.

Risteilyn hinta vaihtelee matkan keston ja aluksen mukaan. Hieman joutuu maksamaan lisää höyrylaivaristeilystä.

1½ h risteily Höyrylaivalla maksaa 23€/aikuiset ja 11,50 €/ lapset.

Savonlinna on tunnettu Olavinlinnasta sekä linnassa heinä-elokuussa järjestettävistä Oopperajuhlista.

Saarella sijaitseva harmaa kivilinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna, ja se sijaitsee kätevästi aivan keskustan ja sataman tuntumassa, joten siihen on helppo tulla ja tutustua.

Tänä vuonna Oopperajuhlat oli peruttu koronan takia, minkä takia opaskierroksilla pääsi tutustumaan linnan sopukoihin ja maisemiin, joihin ei aiempina kesinä ole päässyt.

Opaskierrokset suomeksi on tarjolla pääsylipun hintaan tasatunnein.

Korona tilanteen takia ryhmän kokoa on rajattu, joten kaikki eivät meidänkään vierailulla mahtuneet mukaan.

Liput linnaan maksavat 12 €/ aikuinen ja 6 € / lapset. Myös perhelippuja oli myytävänä.

Linna on auki päivittäin klo 11-18. Linnan portaat ovat ajoittain hankalat kulkea, joten liikuntarajoitteisilla voi olla hankala liikkua niissä.

Euron lisämaksusta saa yhdistelmälipun Olavinlinnaan ja Savonlinnan maakuntamuseoon Riihisaaressa. Riihisaari on Olavinlinnan läheisyydessä ja siellä voi ihailla museohöyrylaiva S/S Salamaa, S/S Savonlinnaa, höyryhinaaja Ahkeraa ja tervahöyry Mikkoa, jotka kertovat Saimaan purjehdushistoriasta.

Olavin linnaan tultaessa kuljetaan Wanhan Savonlinnan läpi.

Alueen puutaloissa on useita kesäisin toimivia ruokaravintoloita, gallerioita ja käsityöläismyymälöitä.

Niin sanottu Wanha Savonlinna on pieni alue, eikä sen puutaloalue ole erityisen kaunis tai erikoinen.

Olisi ollut niin kiva käydä Nukke- ja lelumuseo Surutonissa, jonka esineistöön kuuluu noin 3 000 esinettä, joista noin puolet on nukkeja ja puolet muita leikkikaluja. Juhannuspäivänä museo oli kiinni, joten emme sinne päässeet. Sisäänpääsy museoon maksaa  6 €/ aikuinen ja alle 12-vuotiailta lapsilta 2,50 €.

Savonlinnan tapahtumakalenteri on normaalisti vilkas. Kaupungissa tapahtuu kesällä koko ajan ja monenlaista kulttuuritarjontaa sekä toimintaa onkin tarjolla. Nyt monet tapahtumat oli peruttu vielä heinäkuulta, mutta muutamien elokuun tapahtumia vielä odoteltiin.

Matka jatkui kohti etelää. Vauhdilla ohitimme Punkaharjun, Imatran ja Joutsenon, suuntana Lappeenranta.

 

 

 

Kirjoita kommentti
by

Raiteilta renkaille-kiepsahdus Norjassa; Tromssa, Alta ja Nordkapp

Kilpisjärveltä  Tromssaan

Kiire, kiire kohti rajaa… Olimme olleet jo lähtökuopissa ylittämään rajan, kunhan se vaan aukeaa. Aamulla tavarat kasaan ja suuntana Norja. Suomen puolella rajaa valot paloivat vihreänä –  eikun läpi. Norjan puolella rajavirkailija pysäytti ja halusi nähdä passimme. Pieni hymy rajavartijan kasvoilla antoi ymmärtää; ”Te olette sitten heti ylittämässä rajaa, kun se on mahdollista”… Kaikki kunnossa ja hyvän matkan toivotuksin kohti Norjaa.

Rajan ylityksen jälkeen maisemat muuttuivat kilometri kilometriltä aivan toisenlaiseksi kuin Suomen Lapissa. Niin upeita maisemia…

Voi miten kauniissa maisemissa saimmekaan ajella kohti Tromssaa.

Neljän tuulen tietä pitkin matkaa Kilpisjärveltä Tromssaan tulee 165 km.

Melkein yksin tiellä liikkujina ja upeita maisemia ihaillen matkan pituus ei tuntunut missään.

Saimme vielä auringonpaisteen kruunaamaan matkamme tekoa. Luonnon kauneus ja upeat merelliset vuoristomaisemat sen kuin korostuivat.

Lämmittävän Golf-virran vaikutus alkoi myös näkyä. Jäitä ei ollut, vaikka lunta vielä tunturien ja Lyngen vuoriston huipulla olikin. Myös puissa oli pienet lehdet ja nurmikin vihersi.

Kiemurtelevilla tunturiteillä nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 90 km/h. Täytyy myöntää että välillä hirvitti ajaminen ylös ja alas mutkittelevaa, melko kapeaa ja mutkaista tietä. Oma ajonopeus teillä oli maltillinen, eikä lähelläkään sallittuja maximinopeuksia.

Paikalliset kuitenkin baanasivat ohi reippaalla vauhdilla.

Olimme myös edellisenä iltana googlailleet tietoa autoilusta Norjassa.

Vaikka olimmekin toivoneet rajojen aukenevan, emme olleet ollenkaan varautuneet asiaan, joten nyt oli nopeasti selvitettävä monta asiaa.

Hyväksi havaittu tietopankki autoilusta Norjassa löytyi tältä sivustolta.

Norjassa ei kannata ajaa ylinopeutta, koska sakko on melko kallis + se pitää maksaa heti tai viimeistään poistuttaessa rajalta. Jos tämä rahtareiden tiedote on paikkansa pitävä, kannattaa todellakin ajaa nopeusrajoitusten mukaan.

Norjassa pystyi maksamaan joka paikassa kortilla. Vaihdoimme kuitenkin 100 € Norjan kruunuiksi, ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka tarve niiden käyttöön tulisi matkalla.

 

Tromssa

Tromssa olikin jo matkalla ohitettujen pikku kylien jälkeen selvästi iso kaupunki. Se onkin maan seitsemänneksi suurin kaupunki ja myös Pohjois-Norjan pääkaupunki. Sää oli jälleen pilvistynyt.

Tromssa sijaitsee saaressa. Mantereelta kaupunkiin, saavutaan sillan kautta. Sijaintinsa ansiosta Tromssa on vilkas risteilyalusten ja turistien kaupunki, mutta myös kalastuskaupunki. Nyt satamassa seisoi useampi Hurtigruten laiva. Melko hiljaista oli koko kaupungissa. Vuorten ympäröimässä kaupungissa on myös aktiivinen kulttuurielämä, joka kerää ihmisiä kaupunkiin ympäri vuoden.

Maisemien ihailuun paras paikka on Jäämerenkatedraalin läheltä tunturin päälle vievä köysirata ja siellä oleva näköalapaikka, jossa on myös ravintola. Edestakainen lippu aikuiselta maksaa 230 NOK ja lasten lippu on 120 NOK.

Yksi Tromssan suosituimmasta nähtävyyksistä on Jäämerenkatedraali, jonka huomaa heti kaupunkiin saavuttaessa.

Tromssan puinen tuomiokirkko on yksi Norjan suurimmista kirkoista ja myös se on komea ja käymisen arvoinen.

Muita näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja on meriakvaario Polaria, joka sijaitsee vastakkaisella rannalla.

Polaria on maailman pohjoisin akvaario, jonka näyttelyt käsittelevät pohjoisella Jäämerellä sijaitsevan Huippuvuorten saariston vedenalaista lajistoa.

Museo on auki päivittäin ja sisäänpääsy sinne maksaa 175 NOK/aikuinen ja  80 NOK /lapsi. Saatavana on myös perhelippuja.

Sisälle emme menneet mutta museon erikoinen rantaan kerroksittain ajautuneita jäälauttoja muistuttava ulkomuoto herättää kyllä ihastusta ja on kuvauksellinen.

Tromssan kaupungissa on kivasti nähtävissä Norjan puutalohistoriaa ja nykyaikaisempaa rakennustyyliä.

Kaupunki onkin melkoisen viehättävä.

Hieman päänvaivaa kuskille toi se, että monet kaupungin teistä olivat yksisuuntaisia tai ainoastaan bussien ja taxien käytössä. Kaupunkia entuudestaan tuntemattomana tämä hieman hankaloitti autolla liikkumista. Turistiaikaan keskustassa voi olla myös vaikeaa löytää autolle parkkipaikkaa. Nyt tilaa ihan keskustassakin oli.

Tromssan keskustassa pystyy hyvin liikkumaan kävellen ja keskustasta osa onkin kävelykatualuetta.

Tromssaa kutsutaan monesti Pohjolan Pariisiksi runsaan ja omanlaisensa kahvilakulttuurin takia.

Ulkona ei ainakaan tehnyt mieli kahvilakulttuurista nauttia, sillä osittaisesta auringonpaisteesta huolimatta + 8 astetta tuntui kylmältä yhdistettynä kylmään tuuleen.

Vaikka nyt oli melko hiljaista, on helppo kuvitella vilinä kaupungilla, kun isojen risteilyaluksien turstit valtaavat kadut.

Tromssalla on myös pitkä historia merenkäynnissä ja saamelaiskulttuurissa, jota voi ihailla Tromssan ”kansanmuseossa”, jonne on ilmainen sisäänpääsy.

Perspektivet museo jakaantuu moneen eri kohteeseen.

Päänäyttelyyn, joka on Tromssan keskustassa.

Tromssan eteläpuolella on ”Kansanmuseon” ulkoilmamuseo.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla kaupungin suosituimmalla retkeilyalueella. Museokokonaisuuteen kuuluu myös Straumen Gård, joka on oikeastaan maatila. Se sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Tromssan keskustasta. Lisäksi Tromssassa on maailman pohjoisin eläinpuisto Polar Park.

Kaupungissa toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jonka yhteydessä on Yliopiston museo. Museon neljässä eri näyttelyosastossa pääsee pureutumaan hyvin Pohjois-Norjan kulttuuriin, luontoon ja revontuliplasmakammioon, jossa voi nähdä revontulet ympäri vuoden. Museon osastot sijaitsevat erillään keskustan lähistöllä.

Polar museo esittelee Tromssan kasvamista ”portiksi Jäämereen”.

MS Polstjerna alus on puolestaan vaikuttava näky.

Yksi osa museota on Tromssan arktisen-alppimaisen kasvitieteellinen puutarha, joka on maailman pohjoisin kasvitieteellinen puutarha, ja siellä on nähtävissä värikkäitä arktisia lajeja ja kasveja alppi- ja kylmäalueilta ympäri maailmaa.

Jos haluaa vierailla ainoastaan päämuseossa, on lipun hinta 70 NOK /aikuinen ja 35 NOK/lapsi. Jos taas ostaa yhdistelmälipun, jolla pääsee myös Polar museoon maksaa se 100 NOK/aikuinen ja 50 NOK/lapsi. Myös tänne on saatavilla perhelippuja.

Tromssan läheisyydessä on monia suosittuja vaellus- ja retkeilykohteita, kuten Lyngenin Alpit, joista saimme vain pienen maistiaisen matkalla Tromssaan ja sieltä Altaan.

Ahh noita maisemia, ne olivat vielä komeampia kuin Alppimaisemat, sillä vesi ja vuoret loivat taianomaisen yhdistelmän.

Uusi suunta navigaattoriin ja auto kohti Altaa. Maisemien ihailu jatkui tälläkin pätkällä. Aina välillä oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia maisemista.

Iso houkutus oli napata lautta Lyngenistä Kåfjödiin ja ihastella vuonomaisemia mereltä käsin.

Onneksi saimme vihiä, että kannattaa pidemmästä matkasta huolimatta kiertää teitse, koska todennäköisesti aikaa säästyy, sillä lautta-aikataulut ja mahdolliset lautan vaihdot voivat pidentää kokonaismatkaan kuluvaa aikaa huomattavasti.

Vinkki ei ollut lainkaan huono, sillä ajomatkalla eteemme avautuneet maisemat veivät mukanaan… Ajomatka kului kuin itsestään keräillessä verkkokalvoilta upeita maisemia muistoiksi.

 

Alta

Upeat maisemat sen kun jatkuivat. Maisemista ei voinut tälläkään pätkällä valittaa. Maisemaltaan hyvin toisenlainen tie kulkee upeiden tunturimaisemien lävitse.

Eikun takaisin Northen Lights routille hetkeksi ja nokka kohti Altaa. Matkaa Tromsasta Altaan E6 pitkin tuli noin 6 h, yhdellä pienellä pysähdyksellä.

Matkalla oli upeita vesiputouksia, jossa lumen sulamavesi pauhusi voimalla.

Teiden kunto vaihteli, mutta mutkitteleva tie ja porot pitivät kuskin hereillä.

Matkaa joudutti myös seitsemän isompaa tunnelia, joiden pituus vaihteli 2-6 km välillä. Osa teistä ja tunneleista olivat kovin kapeita.

Matkamme Norjaan tuli hieman puskista, emmekä olleet ehtineet juurikaan tehdä kartoitusta sen suhteen.

Matkalla yritin maisemien ihailun lomasta katsella reittivaihtoehtoja ja muuta tärkeää tietoa autoilusta Norjassa.

Norjan nopeusrajoitukset ovat matalia hyvästä syystä, sillä tiet ovat mutkaisia ja välillä hyvin kapeita.  Tärkein viesti moneltakin info-kanavalta oli – Kannattaa noudattaa rajoituksia, koska pienestäkin ylityksestä rapsahtaa sakko, joka on myös maksettava heti tai viimeistään poistuessa rajalta. Saimme matkallamme myös omakohtaisen todisteen siitä, että nopeuksia tarkkaillaan ja varmaankin myös sakkoja kirjoitetaan.

Keskellä ei mitään, pitkällä suoralla tunturitiellä oli poliisit ojassa makaamassa ja mittaamassa nopeuksia.

Onneksi ajoimme kruiserilla tasaista ja sallittua nopeutta.

Pitkä on ollut poliiseillakin matka passipaikalle.

Maassa riittää tunneleita ja siltoja. Leveämmät vuonot voi ylittää lauttojen kyydissä. Norjasta löytyy yli sata yleisen tien lauttayhteyttä, mutta kannattaa tarkistaa aikataulut ja reitit, jotta matkantekoon ei tule turhaa ajallista viivettä.

Myöhään illalla saavuimme Altaan. Näillä leveyksillä aurinko ei keskikesällä laske ollenkaan ja ilma oli valoisa ja kirkas.

Revontulen kirkko hallitsee näyttävästi pientä Altan keskustaa.

Altan nähtävyyksien parhaimmistoa ovat esihistorialliset kalliokaiverrukset, jotka ovat UNESCOn maailman perintölistalla sekä Alta museo ja Altan kanjoni. Me ohitimme nämä tyylikkäästi.

Illalla, pitkän ajomatkan jälkeen leiriydyimme  Alta River Campingiin. Mainio paikka. Hyvä palvelu ja siistit tilat- suosittelen. Respassa asiointi hoitui suomen kielellä.

Alta River Camp sijaitsee Alta joen varrella ja matkailuauton ikkunasta ihailimme jokinäkymää ja siellä vastavirtaan ajavia pitkiä soutuvenemaisia puisia kalastus- ja jokiristeilyveneitä.

Myös Sami Siida saamelaiskylä sijaitsee aivan leirintäaluetta vastapäätä.

Sisäänpääsymaksu saamelaiskylään on 250 NOK.

Kylä oli jo suljettu kun saavuimme leirintäalueelle. Eikä se ehtinyt vielä aueta  ennen meidän aamun lähtöä. Jäis siis kokematta.

Leirintäalueen respasta paikkaa suositeltiin ja kerrottiin, että Sami Siidassa on myös mahdollisuus syödä etukäteen varattu lounas tai illallinen, jossa tarjolla on perinteistä saamelaista ruokaa.

Ilta oli jo pitkällä ja ilma oli edelleen kylmää + 9 astetta, joten nopea grillaus ulkona ja ateriointi autossa sisällä.

Aamun valjetessa jo oppia saaneet karavaanarit pakkaavat kimpsut ja kampsut nopeasti ja organisoidusti, suunnaten renkaat kohti Nordkappia.

Vaikka kesäkuu olikin jo yli puolenvälin oli lunta vielä reippaasti maassa.

Porot pienine vasoineen kulkivat tien viertä ja muutamat moottoripyöräilijät sujahtivat ohitse. Liikennettä tällä välillä olikin huomattavasti enemmän kuin edellisinä päivinä oli ollut.

 

Nordkapp

Matka jatkui auringonpaisteessa kohti Manner-Euroopan pohjoisinta kolkkaa, Nordkappia. Maisemat mentäessä Nordkappiin olivat huikeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui uusia ja upeita luonnon omia taideteoksia. Tie vei ylös ja alas, mutkia sinne ja tänne.

Nopeaa matkan teko ei ollut, sillä nopeudet pysyivät melko maltillisina. Matkalla ajoimme myös aivan kamalaa Sortvikin tunnelia, joka oli tosi kapea ja huonosti valaistu. Ei siis ihme, että viereen ollaan rakentamassa uutta tunnelia. Tietyöt tunnelin rakennustyömaan lähistöllä hidastivat pysähdyksineen hieman matkantekoa.

Nordkapp sijaitsee Magerøyan saarella ja sinne kuljetaan 7 km pitkän Nordkapp tunnelin kautta. Kokemus oli mielenkiintoinen, sillä ensin tie vei monta kilometriä alaspäin ja sitten saman verran ylöspäin.

Matkalla sai myös ihmetellä tuntureiden kivikerrostumia, jotka olivat oikeasti mielenkiintoisia.

Tiet olivat välillä todella kapeita ja välillä hirvitti, kun rekkoja tuli vastaan.

Altasta on E6 pitkin Nordkappiin matkaa n. 240 km ja aikaa matkaan kuluu n. 4 h pienellä pysähdyksellä.

Matkan mahtavat maisemat vaihtuivat välillä pieniin muutaman talon kylä keskittymiin, jylhiin tunturimaisemiin ja upeisiin vuonomaisemiin.

 

Täälläkin sai varoa yllättävistä paikoista tielle loikkivia poroja. Huvittavinta oli, että myös rannoilla oli paljon poroja, jotka näyttivät juovan merivettä ja kahlaavan siinä vilvoitellakseen itseään?

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista, vaikka nyt koronan jälkeisenä aikana sitä ei olisi heti arvannut. Meidän lisäksemme paikalla oli muutama muu ihminen.

Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin, mikä varmaankin on syy sen suureen suosioon.

Monet turistit tulevat Nordkappiin ja yöpyvät läheisessä Honningsvågistassa, josta on Nordkappiin noin 33 kilometrin matka.

Nordkappiin päästyämme jouduimme maksamaan 200 NOK parkkimaksun.

Lisäksi jos olisi halunnut mennä sisään Nordkappin kärjessä olevaan Nordkapphalliin, olisi se maksanut vielä erikseen 250 NOK/ aikuinen.

 

Meille riitti ihan vaan mahtavat maisemat ja käynti maapallo- monumentilla, josta on tullut Nordkappin symboli.

Ilmakin oli vain + 9 astetta, joten emme kovin kauan ulkona tuulessa viihtyneet.

Pakollinen bio-tauko Nordkapphallissa paljasti, että toiminta sielläkin oli nyt vain puolittaista. Ravintolapalvelut ja elokuvateatteri, joka normaalisti esittää filmiä neljästä vuodenajasta Nordkappissa olivat kiinni. Kirkko ja matkamuistomyymälä sen sijaan olivat auki.

Nordkappin edustalla avautuva Jäämeri on maaginen, joten käynti yhdessä Pohjois-Norjan suosituimmista nähtävyyksistä on  kokemisen arvoinen.

Meillä sattui kaiken lisäksi mainio tuuri. Ilma oli ihan mahtava ja mahdollisti näiden upeiden maisemien ihailemisen.

 

Nordkappista lähdimme kohti Porsangeria.

Tässä kohtaa kilometrejä oli kertynyt reilu kolmetuhatta.

Vielä hetken matkaa oli aikaa ihastella upeita maisemia.

Maisemat rupesivat pikku hiljaa muuttumaan taas tavallisiksi tunturimaisemiksi.

Porsangerin jälkeen maisemat muuttuivatkin sitten totaalisesti.

Karasjoen kohdalla olimmekin jo tutuissa omissa Lappilaisissa tunturimaisemissa vaivaiskoivuineen.

Karasjoelta matkasimme vielä Kautokeinoon, jonne jäimme yöksi. Leirintäalueiden hinnat sähköllä vaihtelivat 300 ja 330 NOK väliltä. Illan ihana +20 astetta ja täysin kirkas aurinkoinen päivä palkitsi tämän pitkän ajomatkan. Pöytä ja tuolit ulos, retkigrilli kuumenemaan ja istuma-asentoon kohti aurinkoa.

Huomenna matka jatkuisi rajan yli takaisin Suomeen.

 

1 kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Hailuoto, Oulu, Kemi ja Kilpisjärvi

Hailuoto

Raahesta ajoimme vielä kaksi tuntia Hailuodon lautalle Oulunsaloon. Olimme katsoneet lautta-aikataulut ja pääsisimme vielä sopivasti ennen iltamyöhää Hailuotoon.

Hailuotoon on helppo tulla. Oulunsalosta pääsee Hailuotoon Finferriesin autolautoilla.

Satamaan tullessa ei paikalliset ajavat omalle kaistalleen jonoon ja saarella asuvat + muut, joilla on etuajo-oikeus, kuten jakeluautot sekä hälytysajoneuvot omaan jonoonsa.

Lautta täytetään ensin etuajo-oikeutetuilla ajoneuvoilla ja sen jälkeen otetaan muita ajoneuvoja, mitä lauttaan mahtuu.

Välillä voi joutua odottamaan seuraavaa lauttaa, sillä varsinkin viikonloppuisin paikka on mantereelta tulevien retkeilijöiden suosiossa.

Kummassakin satamassa on pieni kahvio-kioski sekä wc-tilat lauttaa odottavien iloksi.

Oulunsalon puolella kylmän tuulen lisäksi korvissa humisi valtavan tuulimyllyn ääni. Edessä oli aava meri ja siellä siintävä Hailuoto.

Meidän aikatauluilla lautoilla oli hyvin tilaa.

Vastarannalla odottavat joutuivat todellakin odottamaan, koska jono lautalle oli pitkä.

Selvästikin monet paikalliset olivat tulleet viettämään sunnuntaita Hailuotoon ja palasivat illalla takaisin.

Tunnin välein kulkeva ilmainen lautta vie noin 25 minuutissa saarelle. Lauttaan autot ajetaan miehistön ohjeiden mukaan ja autossa istutaan koko matkan ajan. Lautat ovat sen verran isoja, että merenkäynti ei juurikaan tuntunut.

Tätä kohdetta ei kannata ohittaa. Hailuoto on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan ja kansallismaisemastaan, saari onkin jo itsessään nähtävyys.

Ei siis ihme, että Hailuoto on nimetty yhdeksi kansallismaisemaksemme.

Erikoisen meriluonnon lisäksi saaressa on runsaasti hyvin säilyneitä talonpoikais- rakennuksia ja pihapiirejä.

Hailuodon läpi kulkee 30 km mittainen asfaltoitu maantie, jonka varrelta löytyy myös hyvä kauppa.

Hailuodon erityinen kirkko on myöskin kuvauksen arvoinen.

Hailuodon Pohjoisrannalla sijaitseva saaren vanhin maamerkki, Keskiniemen Pooki on käymisen arvoinen paikka.

Lisäksi Kniivilän museossa voi tutustua Hailuodon historiaan.

Hailuodon läntisessä päässä Marjaniemessä sijaitsee Hailuodon ehdottomat kuvauskohteet; ihana punamökkinen kalastajakylä, vanha majakka, interaktiivinen luontonäyttely ja upeat rannat.

Marjaniemen majakka seisoo ylväänä tähyten kohti aavaa merta. Harmillisesti majakka avautuu yleisökäynneille vasta juhannuksen jälkeen, jolloin sinne pääsee tutustumaan 5 €/ aikuiset ja 3 €/lapset sisäänpääsyhinnalla.

Marjaniemen kalastus ja satama omaa vuosisatojen perinteet ja historian. Edelleenkin se on Perämeren keskeinen kalastussatama ja satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.

Varasimme illaksi vielä yksityisen saunavuoron upeissa merellisissä maisemissa.

Matkan pölyt olikin hyvä saunoa pois juuri täällä!

Matkailuautoille tarkoitettu yöpymisalue oli aivan aavan meren vieressä, satama-alueella. Olihan melkoinen kokemus nukkua tuulen ulinassa ja aaltojen pauhannassa.

Rannalta saimmekin ihastella upeaa auringonlaskua Perämereen.

Uni maistui pitkän ajomatkan jälkeen.

Tarkoituksena oli jälleen aamun aikaisella jatkaa matkaa kohti Pohjoista. Matkaa Oulun ja Kemin kautta Kilpisjärvelle olisi pysähdyksineen ainakin 12 tuntia.

Oulu

Oulu, meidän oma Piilaakso?…

Tiedekeskus Tietomaa on Suomen ensimmäinen tiedekeskus, joka voi olla mainio kohde vierailla.  Tietomaan tarkoituksena on esitellä tieteen ja tekniikan saavutuksia hauskasti ja mielenkiintoisesti jokamiehen näkökulmasta.

Vanhoja puutalokaupunkeja onkin jo matkan varrella nähty, Oulussa ei nähty. Menneiden aikojen puutaloidylliä on nähtävissä vain Pikisaaressa. Oulu ei ole kovin kaunis kaupunki.

Oulun Linnasaaressa on Oulun linnan jäännöksien päälle rakennettu Oulun Merikoulun tähtitorni, joka on hauskan näköinen.

Tähtitornissa on kesäkahvila ja kirjakauppa. Kivikellarissa on myös pieni näyttely Oulun linnan historiasta.

Oulun yksi merkittävimmistä kokemuksista onkin Torinranta, joka on kaupungin mukavimpia ja kauneimpia paikkoja.

Kauppatorilla on mukava istuskella ja nauttia kuppi kahvia.

Kauppahalli, joka nyt oli korjauksessa, sijaitsee aivan torin laidassa,  samoin kuin Meritullin vierasvenesatama.

Kalaruokien ystävänä täytyy mainita, että Vanhassa hirsisessä varastorakennuksessa oleva ravintola Sokeri Jussissa on panostettu paikallisuuteen ja kalaruokiin. Lisäksi siellä voi herkutella perin oululaisella rössypotulla.

Kuvatuin kohde Torinrannassa on tietysti se kuuluisa Toripolliisi patsas. Mistä tulikin heti mieleen hokema; ”Ookko nää Oulusta? Pelekääkkö nää polliisia?”

Kesäisin torinrannasta voi myöskin astua laivaan ja lähteä ihailemaan kaupungin maisemia mereltä, tai sitten vain istuskella laiturilla nautiskellen torinrannan kesätunnelmasta.

Yhdessä torirannan puuaitoista toimii Pannukakkutalo, josta voi ostaa yli sata erilaista makeaa tai suolaista pannukakkua.

Ravintoloissa on arkipäivisin tarjolla myös lounas, johon sisältyy keitto ja pannukakku.

Erikseen listalta tilattavat ja tarjoiltavat pannukakut ovat aika extrmea…. Kaikkea en ehkä uskaltaisi kokeilla.

Oulu on kuuluisa pyöräilykaupunki. Oululaiset liikkuvat pyörällä vuodenajasta riippumatta. Oulussa on yhteensä 360 kilometriä pyöräteitä. Myös kaupungissa vierailevat voivat nauttia maisemista ja nähtävyyksistä pyöräillen. Vuokrapyöriä saa useasta eri paikasta kaupungin alueella. Oulun kaupungin matkailuneuvonnasta voi hakea ilmaisia pyörätiekarttoja sekä saada opastusta pyöräilyreitin suunnittelussa.

Kesäistä Oulua voi ihastella myös Potnapekan kiertoajelukyydissä tai Kaarle nimisellä sightseeing bussilla.

Kummankin kyyti maksaa  8€/aikuinen ja 4€/lapsi. Kävellenkin pääsee hyvin liikkumaan Oulussa.

Vaikka kaupunki on iso, sen keskustan nähtävyydet ovat kuitenkin kävelyetäisyyksillä toisistaan.

Monia upeita rakennuksia onkin aivan kaupungin keskustassa.

Myös Oulun taidemuseon julkiset ulkoveistokset olivat mainiota katsottavaa.

Kulttuuritalo Valvesta löytyy nukketeatteria, elokuvia, valokuvia, sarjakuvia, tanssia ja musiikkivideoita.

Upea vaaleanpunainen rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Kaupungin keskustassa sijaitseva kävelykatu Rotuaari on yksi Oulun ostostarjonnan ja tapahtumien keskipisteistä.

Rotuaari oli juuri nyt korjaustöiden alla. Ehostustöiden tarkoituksena onkin saada siitä kaupunkilaisten yhteinen iso olohuone.

Rotuaarin varrella on myös paljon paikkoja, joissa voi pysähtyä nauttimaan kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnasta.

Vuosittain Rotuaarilla järjestetään useita erilaisia tapahtumia, joista tunnetuin lienee Ilmakitaransoiton MM-kilpailut. Unohtaa ei myöskään sovi Tiernapoikia, joiden ehdoton kotikaupunki on Oulu.

Patosillan alue oli mielenkiintoinen. Perinteisesti siellä olisi ollut Oulun työväen näyttämön esittämiä kesäteatteriesityksiä, tänä vuonna ei ollut, ei.

Oulussa ei voi olla piipahtamassa Nallikarissa, jossa on noin kilometrin mittainen hiekkaranta. Ranta-alueen toisessa päässä sijaitsee kylpylähotelli Eden ja toisessa päässä pieni majakka, josta voikin tähyillä kohti kesäistä merta. Me emme sinne kuitenkaan tällä kertaa eksyneet.

Jos mielii Nallikariin, niin matka kannattaa tehdä Pikisaaren kautta, jolloin on mahdollista tutustua oululaiseen taiteilijakaupunginosaan. Pikisaaressa kaupunki näyttäytyy parhaimmillaan.

Hupisaaret sijaitsevat keskustan läheisyydessä.

Alueella on useita pieniä lampia, matalia puroja ja söpöjä siltoja, joita voi ihailla Ainolan puistossa.

Hupisaaren kävelyreitit sopivat myös liikuntaesteisille.

Hupisaarilla voi viettää enemmänkin aikaa, sillä saarilla on tarjolla monia nähtävyyksiä, keskusleikkipuisto, kahvila, grillauspaikka sekä Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa on esillä Mauri Kunnaksen Koiramäki-näyttely.

Oulun nähtävyydet eivät rajoitu pelkästään kaupungin keskustaan. Oulun ympäristössä on useita upeita luontopaikkoja. Melko lähellä keskustaa on Hietasaari, jonne pääsee helposti tietä pitkin vaikkapa pyörällä, autolla tai kesäisin minijunalla. Hietasaaressa on uimarantoja, ulkoilupuistoja, lintutorneja, kuntoiluratoja ja mainio pyörätieverkosto.

Näihin paikkoihin emme ehtineet/ menneet. Eivät vaan sopineet aikatauluun ja reittiin, sillä olimme saaneet tiedon, että Norjan raja tulee avautumaan. Nyt tuli matkasuunnitelman muutos ja kiireellä kohti Kilpisjärveä. Olin kuitenkin tutkaillut näitä alla olevia kohteita ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisimme todennäköisesti käyneet näissäkin paikoissa.

Energian tuotantoon valjastetulla Oulun joella on useita koskia ja voimaloita. Merikosken voimalaitos on Oulujoen ensimmäinen voimalaitos, joka sijaitsee Oulun koskikeskuksen ja Tuiran kaupunginosien välissä. Oulun lähistöllä Koitelinkoskella voi ihastella Kiiminki joen kuohuja.

15 kilometrin päässä Oulusta sijaitsevassa Turkansaaren ulkomuseossa avautuu Oulun tervanpolton historia. Ulkoilmamuseo esittelee alueen vanhoja elinkeinoja ja sen vanhat rakennukset sekä pysähtynyt ajan tunnelma luovat saarelle mainion tunnelman. Paikalle pääsee myös Oulu Linesin jokialuksella Oulujokea pitkin.

Koitelin koskialue on upea oululainen luontokohde noin 30 kilometrin päässä keskustasta. Koitelissa voit kulkea luonnon helmassa lankkupoluilla ja ylittää vaijerisillan. Alueella on useita nuotiopaikkoja, joille kaupunki järjestää puuhuollon.

Varjakan saari sijaitsee noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Saarella on toiminut saha, joka oli aikanaan Pohjoismaiden suurin. Saareen ei mene siltaa, vaan sinne päästäkseen pitää käyttää kapulalossia.

Oulujokilaakson tervareitistöä pitkin voi vaeltaa Oulusta Rokualle asti. Vaellusreitin varrella on useita taukopaikkoja ja esimerkiksi päiväretkenä voi kiertää Pilpasuon noin 8 kilometrin mittaisen luontopolun. Rokuan alue on kauttaaltaan upean jäkälämaton, mäntymetsän ja pienien järvien ympäröimä.

Kemi

Matka jatkuu kohti pohjoista. Koko matkan olimme pohtineet liikenteen vähäisyyttä kohti pohjoista. Etelään päin olikin huomattavasti enemmän lomaliikennettä.

Vaikka korona-aikana on uutisoitu paljon kotimaan matkailusta ja mökki sekä asuntoauto- ja vaunu innostuksesta, ei se näkynyt leirintäalueilla, joissa oli hyvin tilaa. Myös tieliikenne oli kovin hiljaista. No any way, seuraavana lukittuna etappina on Kemi.

Ajelimme rannikkoa pitkin Kemiin. Matkalla ohitimme Iin ja Simon, no comments.

Kemi on ohitettu useaan kertaan yöjunalla, ei siis mitään hajua paikasta, mutta silkkaa uteliaisuutta paikkaa kohtaan, siellä oli käytävä.

What??? Kemiin myydään Kemi card ja Kemi kortteja. Nyt on jostain isommasta kysymys? Oli pakko ruveta googlailemaan mitä niin isoja nähtävyyksiä kaupunki pitää sisällään, että kannattaa hankkia Kemi card.

Kemin Jalokivigalleria ja Sarjakuvanäyttely – The Arctic Gems & Comics oli pakko käydä katsastamassa.

Ainutlaatuinen Kemin sarjakuvanäyttely ja Euroopan laajin jalokivikokoelma sekä nähtävillä oleva Suomen kuninkaalle suunniteltu kruunu – Kemissä?

Jalokivinäyttely oli hieno, eikä se pettänyt kävijää.

Myös sarjakuvanäyttely oli laadukas ja sai hymyn suunpieleen.

Huikea näyttely, suosittelen. Sisäänpääsy näyttelyyn maksoi 10 € / aikuinen ja 6 € / lapsi, mikä tässä kohtaa oli ihan ok.

Turistikarttaa ja infoa lukiessa koin taas ahaa-oivalluksen.

”Jäänmurtaja Sampo tarjoaa ainutlaatuisen ja autenttisen risteilykokemuksen Perämerellä. Voit kuunnella, kuinka jää murtuu jäänmurtajan painon alla, ihastella aavaa maisemaa ja käydä jopa kellumassa jäälohkareiden keskellä. Risteilyn aikana pääset tutustumaan tarkemmin jäänmurtajan tekniikkaan ja historiaan”…

Siis ne kuvat kuivapuvuissa jäiden keskellä kelluvista turisteista ja jäälle, aivan laivan viereen ajetuista moottorikelkoista ovat talvisesta Kemistä. Ei ihme, että tämäkin kokemus kuului Kemi cardiin. Jäänmurtajaa emme kuitenkaan Kemistä näin kesällä löytäneet.

Kemin lumilinnaa on mainostettu paljon ja sen pitäisi olla jatkossa avoinna koko vuoden, mutta kuin kohtaloa, niin sekin avataan vasta 2020 syksyllä.

Paikka oli  kuitenkin jo ulkoapäin melko valmiin näköinen.

Hiljaista oli kaikkialla. Hiljainen oli myös  Täikön tapahtumatori. Tuli välillä kumma tunne, olimmeko ainoat matkaajat liikkeellä?

Löysimme myös upean muraalin erään talon päädystä.

Kemin maamerkkinä voidaan pitää korkeaa kerrostalomaista kaupungintaloa, jonka historia on Lapin sodan ajoilta.

Talo sijaitsee lähellä juna-asemaa. Ylhäällä talon näköalatasan- teella on mahdollista vierailla. Sieltä avautuu huisit näkymät Kemiin ja sen lähiympäristöön. Kemin kirkko sijaitsee myös melko lähellä.

Kemi oli katsottu ja sitten alkoikin pitkä ajomatka kohti Kilpisjärveä.  Torniossa pyörähdimme sen verran, että tankkasimme auton ja ruokavarastot.

Mainittava on, että kasitien vieressä hieman Tornion jälkeen pysähdyimme ihailemaan upeaa Kukkolan koskea, joka pauhasi ja kuohusi vielä sulamisvesien voimalla.

Tämä olikin hyvä taukopaikka juoda matkakaffit ja verrytellä jäseniä.

Matkalla ohitimme useita pienempiä paikkoja. Monen paikan raitit käytiin pyörähtämässä ja taas jatkoimme ajoa rajajoen viertä kulkevalla tiellä, suuntana Lappi. Rajan ylityspaikat Ruotsiin olivat näyttävästi kiinni, mutta huomenna aukeaisi Norjan ja Suomen raja.

Kilpisjärvi

Yötön yö Kilpisjärvellä. Ajelimme melkein yksin ylös Pohjoiseen. Pitkiä suoria, hieman puuduttaviakin metsätaipaleita vielä satoja kilometrejä. Pienet paikkakunnat vilahtivat ohi vain opastekyltteinä.

Pieni pisto ihon alle…. Olemme kierrelleet ja kulkeneet maailmaa melkoisesti, mutta Suomi ja sen monet paikat ovat meillä käymättä.

Lasten harrastusten kautta olemme kierrelleet monissa Suomen kaupungeissa, mutta niissäkin pintapuolisesti tutustuen painisaleihin, jäähalleihin ja telinevoimistelusaleihin, Rosson pizzerioihin, kaupungin tai ainakin heti lähimmän paikan McDonaldsiin ja kotimatkan ABC- ruokapaikkoihin.

Suomen upea kesäinen ja vaihteleva luonto ja maisemat ovat meiltä jääneet pitkälti kokematta.

Pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Kilpisjärvelle.

Jo kaukaa maisemman otti haltuun useat eri tunturit, joissa oli vielä lunta siellä täällä.

Itse Kilpisjärvessä oli vielä jäätä ja ilmakin oli Oulun +22  asteen jälkeen painunut + 10 asteeseen.

Talven suuren lumimassan jälkeiset tulvajäljet oli edelleen nähtävissä. Kaikkien purojen -ja joenpintojen vesiraja oli korkealla ja virtaus oli kovaa. Puissa ja varvuissa oli hyvin pienet silmut. Vihreää ei missään.

Kilpisjärven kylä sijaitsee Käsivarren Lapissa. Kylä on rajapiste Norjaan mentäessä. Raja Ruotsiin oli visusti kiinni, mutta Norjaanpa pääsisikin. Kiva yllätys!

Kilpisjärven kylää reunustaa Kilpisjärvi ja toisella puolen saamelaisten pyhä tunturi tuo koulun laulukirjasta mieleen jäänyt ”mahtava Saana, tunturi tuimien tuulien”.

Päädyimme yöpymään Kilpisjärven Tundrean alueelle.

Alueella on ”pieniä mökkejä”, joiden sähköpaikkoja vuokrataan matkailijoille, kun alkuperäinen asiakas ei ole paikalla.

Paikka on juurinkin niitä alueita, joissa TV:stä tutut rajatullin miehet käyvät ratsaamassa verotettavia norjalaisia moottorikelkkoja, vaunuja ja kärryjä. Noita moottorikelkkoja ja mönkijöitä näimmekin sitten Norjan puolella ympäri tunturiteiden varsia, jätettynä sinne tänne, keskelle ei mitään. Miksiköhän?

Paljon olivat ”vakkarivuokralaiset” jättäneet omaisuuttaan lojumaan pitkin ja poikin, ilman sen kummempaa suojausta. Pienissä lautamajoissa on oviaukko, joka yhdistetään aivan kiinni siihen ajettavaan asuntovaunuun.

Leirintäalueen yleiset tilat ja ravintola olivat siistejä ja hintakin yöpymiselle oli huomattavasti halvempi kuin etelässä. Oli tuo silti melkoinen elämys.

Norjasta puhutaan kalliina maana. Lähellä rajaa sijaitsee Kilpishalli, ainoa ruokakauppa alueella, josta saa vielä ostettua ruokaa mukaan, tankattua halvemmalla ja jos on oikein janoinen, niin Alkokin sieltä löytyy. Tankki täyteen ja menoksi. Pikkuruinen Kilpisjärvi ohitettiin ja suuntasimme kohti Suomen ja Norjan rajaa.

Rajan Suomen puoleinen liikennevalo paloi vihreänä, eikä kukaan halunnut kysellä tai tiedustella matkastamme mitään.

Sen sijaan Norjan puolella meidät pysäytettiin ja haluttiin nähdä henkilökortit.

Olimme ottaneet passit varmuuden vuoksi mukaan, ajatuksella, että jospa se raja aukeaisi matkallamme,  ja onneksi aukesi.

Nokka kohti Tromsaa.

Maisemat muuttuivat heti Norjan puolella ja mitä pidemmälle ajelimme, sitä kauniimmiksi maisemat muuttuivat.

Hei, olimme matkalla melkein yksin.

Ainoat vastaantulijat olivat norjalaisia karavaanareita.  Suomalaisia ei näkynyt ainuttakaan.

Kirjoita kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Vaasa, Pietarsaari, Kokkola ja Raahe

 

Vaasa

Pienien kaupunkien jälkeen saavuimme nyt selvästi isompaan kaupunkiin. Matka jatkui vahvasti ruotsinkielisellä alueella.

Vaasan tunnetuimmat nähtävyydet olivat aikoinaan huvipuisto Wasalandia sekä vielä nykyäänkin toimiva vesipuisto Tropiclandia, joissa aikoinamme olemme jokusen kerran vierailleet. Nyt ajatuksena oli etsiä kaupungista ja kaupungin tarjonnasta jotakin muuta.

Kaupungista ei oikein löytynyt mitään. Monia hienoja luontokohteita olisikin sitten ollut, mutta kauempana Vaasan ympäristössä.

Vanhaa Vasaa mainostetaan myös kovin, mutta jostain syystä paikka ei vakuuttanut.

Noin seitsemän kilometrin päässä Vaasan keskustasta sijaitsevassa kiviröykkiöiden ja raunioiden maisemanähtävyydestä ei lomailijalle paljon irronnut.

Ehkäpä aaveiden Vaasa kierroksella olisi saanut tietoa ja päässyt paremmin tutustumaan kaupungin historiaan ja legendoihin.

Läheltä sentään löytyi kaunis kirkkomiljöö.

Strömsö on oikeasti olemassa ja kuvauspaikkana toimivaan idylliseen huvilaan olisi päässyt tutustumaan Vaasan Västervikissä. Tänne olisimme voineet vaikka mennäkin, mutta se ei osunut matkareitille.

Jotakin mielenkiintoista Vaastakin löytyi – Kauppahalli.

Kauppahalli on palvellut vaasalaisia yli 100 vuotta ja se toimiikin kauppa- ja kohtaamispaikkana Vaasassa.

Brinkenin kotiseutumuseo Maalahdessa houkutti myös käymään.

Orrengårdenin talo ulkorakennuksineen muodostaa ainutlaatuisen kokonaisuuden – talon kaikki esineet ja työkalut ovat alkuperäisessä ympäristössään.

Myös Bragen ulkomuseo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli yli juhannuksen kiinni, joten oman matka-aikamme kohdalla emme voineet sitäkään hyödyntää. Museon tarkoituksena on valottaa suomenruotsalaista kulttuuria.

Vaasasta aukeaa ainutlaatuinen Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ainoa luonnonperintökohde kansainvälisellä UNESCOn maailmanperintö- listalla.

Kauniisiin merellisiin maisemiin pääsee tutustumaan päiväristeilyllä.

”Merenkurkun helmet” takaavat siitä nauttiville varmastikin mahtavan luontokokemuksen. Meille riitti Raippaluodon silta, joka johdattaa Merenkurkun saariston maailmanperintöalueen pohjoisosaan. Silta on komea ja kaiken lisäksi Suomen pisin.

Tästä kaupungista ei jäänyt käteen oikein mitään, siispä kiireellä eteenpäin kohti Pietarsaarta.

 

Pietarsaari

1½ tunnin ajaomatkan päässä Vaasasta sijaitsee Pietarsaari. Myös tämä kaupunki on onnistuttu kiertämään tähän saakka. Kaupunki oli yllättävä ja ehkä poikkeavakin kaupunki Suomalaisissa pikku kaupungeissa.

Kaupunkia hallitsee iso ja komea Stenbergin tupakkatehdas, jonka tornia koristaa kaupungin symboli, kookas maapalloveistos kelloineen.

Se onkin kaupungin maamerkki ja tärkein nähtävyys.

Tupakkatehdas rakennuksena on melko mahtipontinen ja komea rakennus.

Tehtaan vastakkaisella puolella on pieni keskusta kirkkoineen, raatihuoneineen, toreineen ja kävelykatuineen.

Tupakkatehtaan kaariportista kuljettaessa pääsee tehtaan toisella puolella sijaitsevaan Skataan, joka on tupakkatehtaan työntekijöiden entinen asuinkorttelisto.

Puinen asuinkorttelisto on mukava alue vaellella ja katsella vanhoja taloja ja niiden pihapiirejä. Samantyylisiä puutalokaupunginosia on pitkin läntistä rannikkoa.

Pietarsaaren historiallinen museo esittelee alueen merenkulkua ja laivanrakennusta. Museolla on useampia toimipisteitä ympäri kaupunkia.

Lars Sonckin 1930-luvulla suunnittelema kaunis ja hyvin erilainen vesitorni, oli pakko kuvata.

Pietarsaari on kesäkaupunki ja yhdessä sen lähialueiden kanssa se tarjoaa matkaajalle  erilaisia käyntikohteita

Puutarhaihmiselle Pietarsaari tarjoaa must kohteen; Aspegrenin puutarhan, joka on jaettu symmetrisesti kortteleihin, joissa viljeltiin muun muassa hyötykasveja ja hedelmäpuita.

Toinen käymisen arvoinen puutarha on Koulupuutarha, joka perustettiin 1900-luvun alussa kasvitieteelliseksi puutarhaksi tukemaan viereisen oppikoulun kasviopin opetusta.

Kilometrin päässä Pietarsaaren nykyisestä keskustasta sijaitsee Vanha satama ja Kittholma.

Kaunis hiekkaranta ja huvivenesatama punaisine venevajoineen ovat suosittu virkistysalue, eikä lainkaan ihme, sillä paikka oli kaunis ja viihtyisä.

Pieni kaupunki oli nopeasti kierretty ja niinpä jatkoimme matkaa seitsemän sillan saaristoreitin kautta Kokkolaan.

Saaristotie kiertää kauniissa maisemissa noin tunnin matkan. Kauniilla ilmalla maisemia kelpasikin ihastella.

Hauska yllätys tuli Luodon kylän jälkeen, kun kyltti osoitti Tonttulaan. Tyynelän tontut ovat kuuluisia. Aitat, piha ja talo täynnä tonttuja. Harmillisesti paikka oli kiinni.

 

Kokkola

Kuten monessa muussakin rannikkoalueen kaupungissa, niin Kokkolassakin on puutalokaupunginosa Neristan, jossa aikoinaan ovat asuneet työläiset. Vanhan kaupungin alue on helppo kiertää jalan ja museoista saatava kävelykartta kertoo katujen ja talojen historiasta.

Kokkolan komea pyöreä vesitorni seisoo Mäntykannaksen mäellä.

Kokkola vaikutti heti mukavalta ja elävältä kaupungilta.

Kokkola olikin jo hieman isompi kaupunki ja se on kuuluisa monestakin asiasta.

Yksi kuuluisin henkilö on Suomen sodassa armeijan mukana kanttiininpitäjänä toiminut Brita Granlund, joka toimi innoituksena Lotta Svärdin hahmolle kansalliskirjailijamme Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Lotta Svärdin kotitalon voi löytää Neristanista.

Kokkolassa on monipuolisia kulttuurielämyksiä ja paljon erilaisia tapahtumia, jotka kuten monet muutkin, olivat peruttu Korona-aikana.

Kokkolan Kauppatorilla on keskiviikkoisin Iltatori. Tori täyttyy elämästä ja voi vain kuvitella millaista siellä on kesän viimeisenä lauantaina, jolloin järjestetään huvilakauden päätösjuhla, Kokkolan Venetsialaiset. Kovasti niitä mainostettiin – jää nähtäväksi toteutuvatko nekään?

Kokkolan Yläkaupunki on nimetty Oppistaniksi. Komea Roosin talo muistuttaa Kokkolan kulta-ajoista.

Talo itsessään, mutta myös siellä nykyään sijaitseva  K. H. Renlundin museo ovat mainio vierailukohde. Talolla on maineikas historia, sillä jopa keisari Aleksanteri I on vieraillut talossa. Talon omistaja on ollut aikanaan varakas, mikä näkyy edelleen talon sisustuksessa.

Harmillisesti tämäkin museotalo oli vielä suljettuna kun kävimme siellä.

Roosin talon vieressä olevassa museokorttelissa on useampia upeita taloja, mutta myös monenlaisia mielenkiintoisia pieniä museoita.

Pedagogio on mainio koulumuseo, josta ei voi olla pitämättä.

Se on tiettävästi maamme vanhin koulurakennus, jossa on erittäin mielenkiintoinen näyttely Suomen koulun historiasta.

Näyttely tuo esiin koulujen ja opettajakoulutuksen eri vaiheet Suomessa.

Kokkolan kaikki museot ovat kiinni maanantaisin, mutta muina päivinä auki klo 11-16, torstaisin aina klo 18 asti. Museoihin ei ole sisäänpääsymaksua.

”Ja se Oolannin sota oli kauhia, hurraa hurraa hurraa. Kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla. Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallalaa….”

Kaikille tuttu laulu, ja siitä muistona Englannin kuninkaalliselta laivastolta Krimin sodasta saaliiksi saatu maihinnousuvene barkassi, joka on nähtävillä puistossa olevassa puuvajassa.

Saaliksi saatu alus onkin maailman ainoa jäljellä oleva sotasaaliksi saatu alus kuninkaalliselta laivastolta. Taistelussa kuolleet yhdeksän englantilaissotilasta on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle. Iso-Britannia maksaa edelleen vuosittain pienen summan sotilaiden hautojen kunnossapidosta.

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Kaarlelan kirkko ja sen pihassa oleva vaivaisukko. Nämä kannatta road tripillä käydä katsomassa.

Myös anelaatikko on tallella portin toisessa pielessä.

Kokkolasta pääsee 20 € meno-paluu laivakyydillä Tankarin majakkasaarelle. Saarelle voi tehdä päiväretken tai jäädä yöksi.

Saarella on paljon erilaisia rakennuksia ja toimintaa. Harmiksi meillä ei aikataulu antanut mahdollisuutta päiväretkeen.

Sen sijaan Harrbådan eli Harriniemen vanhalle majakalle pääsee luontopolkua pitkin kävellen tai ajamalla autolla.

 

Raahe

Jälleen yksi kaupunki, josta löytyy vanhoja puutaloja. Puutaloja voi ihailla ihan itsekseen tai sitten osallistua opastetulle kävelykierrokselle, jota elävöittää oppaan kertomat tarinat.

Raahen perustaja kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahen patsas on Raahen tunnetuimpia maamerkkejä ja suosittu kuvauskohde.

Pietari Brahen patsas seisoo ylväänä ja itseoikeutettuna Wanhan Raahen keskuksena toimivalla Pekkatorilla.

Puutalokeskusta eli Puu Raahea ympäröi viehättävä tori. Alue periytyy Raahen merenkulun kulta-ajoilta.

Lisäksi Raahessa on Wanhan Apteekin museo, jonka kokoelma on koko maan arvokkaimpia farmasia-alan kokonaisuuksia.

Museo olisi ollut kiva käyntikohde, mutta se oli suljettu ja aukeaa vasta kesäkuun lopulla. Kaikki muut museot paitsi Pakkahuoneen ja Kruununmakasiinimuseo ovat Raahessa ilmaisia.

Samoin Vihreänä linnana tunnettu Soveliuksen talo oli suljettu. Saimme ihailla Raahen vanhinta rakennusta vain ulkoapäin. Rakennuksessa toimii nykyään museona, jossa pääsee näkemään, millaista oli varakkaan laivanvarustajan elämä 1800-luvulla.

Raahen Pakkahuoneen museo sijaitsee meren rannalla Wanhan Raahen alueella. sisäänpääsymaksu sinne on 5 €.

Museossa voi ihmetellä merimiesten kaukomailta tuomaa esineistöä sekä asioita, jotka kertovat merenkulkijoiden ja laivanvarustajien elämänmenosta Raahessa 1800-luvulla.

Erityisen hauska esine Kruununmakasiinimuseossa on vasikan nahasta tehty sukelluspuku ” Wanha herra”, joka on harvinaisuus koko maailmassa.

Kruununmakasiinimuseoon  on lauantaisin vapaa pääsy. Muina ajankohtina sisäänpääsymaksu on yhteen museoon 5 €/aikuiselta tai sitten voi hankkia  tähän museoon ja Pakkahuoneen museoon 8 € maksavan yhteislipun. Lapset pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Museot ovat auki muina päivinä paitsi maanantaina, jolloin ne on suljettu.

Kirkkokadun varrella sijaitsee Raahen komea jugendkirkko. Muutkin alueen kirkot ovat tutustumisen arvoisia kohteita ja niissä on kuuluisten taiteilijoiden maalaamia alttaritauluja. Erityisesti Pattijoen Jätinkirkko on käymisen arvoinen kirkon. Kirkon alttaritauluna on tyrolilainen kullattu puuveistos.

Raahen kaunis Keskuskoulu on ehkä Suomen kaunein rakennus opiskella.

Myös kaupungintalo on komea.

Aika kamala sen sijaan oli aikoinaan Suomen korkein asuinkerrostalo eli Tornitalo, joka on kaupungin näkyvin maamerkki. Se on aikoinaan toiminut myös vesitornina. Nyt tornissa toimii ravintola.

Raahen edustan saaristo soveltuu hienosti retkeilyyn. Esimerkiksi Iso-Kraaseli, Ämmä-Äijä ja Smitin saaret ovat mainioita retkikohteita. Saaristoon pääsee tutustumaan risteilyillä, tekemällä edestakaisen päiväretken lautalla saarelle tai tekemällä rengasmatkan saarien välillä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tunnelma olisi normaalisti Raahessa huipussaan, sillä Pekan päivänä juhlitaan kaupungin perustajaa Pehr Brahea. Värikäs kesäjuhla tuo Raaheen normaalisti tuhansia ihmisiä. Nyt nämäkin juhlat kuten monet muut Raahen kesätapahtumat oli peruttu.

 

Kirjoita kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Rauma, Pori, Kristiinankaupunki

 

Rauma

Eipä ole kymmeniin vuosiin tullut Raumalla käytyä.

Pitsinnypläyksestä kuulussa kaupungissa sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä UNESCOn suojelemasta maailmanperintö- kohteesta. Vanhan Rauman idyllinen puukaupunki on toinen niistä.

Vanha Rauma on Rauman sydän.  Sen koristeelliset puutalot ja idylliset pienet kujat ovatkin kaunista katsottavaa. Ei siis ihme, että tämä on listattu yhdeksi Suomen parhaimmista nähtävyyksistä.

Toisin kuin monessa muussa puutalokaupungissa, kadut olivat melko leveitä ja niille sai myös parkkeerata auton. Auto kannattaa kuitenkin jättää opastetuille parkkialueille ja parhaiten Vanhaan Raumaan tutustuukin kävellen. Raumalla pysäköinti on ilmaista kaikkialla.

Rauman toinen Unescon maailmanperintökohde on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sammallahdenmäki.

Paikassa on pronssikaudelta peräisin oleva hautaröykkiöalue, johon voi tutustua kulkemalla puolentoista kilometrin pituisen reitin.

Sammallahdenmäen polku on melko kivikkoinen ja juurakkoinen, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Polku hautoineen on melko huonosti opastettu, joten kartta on hyvä olla olemassa. Emme kiertäneet koko lenkkiä, vaan menimme vain vähän matkaa ja käännyimme takaisin.

Vanhaan Raumaan on saatavilla useita erilaisia mobiilisovellus- oppaita. Kannattaa ladata sellainen, jos haluaa saada kaiken irti paikan historiasta ja tarinoista.

Vanhan Rauman opastettuja kävelykierroksia on myös tarjolla keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.

Kapeat ja mutkittelevat kadut, pienet putiikit ja hyvin hoidetut puurakennukset saavat turistin viihtymään täällä. Paikalla olikin paljon ihmisiä.

Raumaan voi myös tutustua Kake-kaupunkijunalla, joka nyt kesän 2020 poikkeusolojen vuoksi ei ollut käytössä. 50 minuutin kaupunkikierros kuljettaa matkaajan tärkeimmille nähtävyyksille 5 €/ aikuinen ja 4 €/ lapsi.

Poiketa kannattaa Pyhän Ristin kirkkoon, jonka värikkäät seinämaalaukset poikkeavat melkoisesti meille tutuista koruttomista luterilaiskirkoista.

Kordelinin kappeli on myös tutustumisen arvoinen. Jugendtyylinen hautakappeli sijaitsee Rauman vanhalla hautausmaalla.

Vanhan kaupungin Wälmlä talon piharakennukset kätkevät sisäänsä omistajien ylläpitämän ilmaisen kotiseutumuseon, jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa.

Monissa Vanhan Rauman ravintoloissa ja kahviloissa on sisäpihaterassi, jonka olemassaoloa ei välttämättä heti huomaa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla avautuu iltatorit, joita järjestetään tiistaisin ja torstaisin kello 16-20. Kirppis- ja torimyyjien lisäksi iltatorilla on erilaista ohjelmaa. Harmillisesti matkamme oli ennen juhannusta, joten iltatori jäi meiltä kokematta.

Rauman vesitornin huipulle pääsee ihailemaan maisemia ja siellä toimii hyvätasoinen ravintola. Vesitornista voi ihailla Rauman edustan vesialuetta.

Jos lomalaisella ei ole kiire, mainio paikka vierailla on Raumanmerellä sijaitsevat matkailusaaret. Saarille on kesäaikaan päivittäinen yhteys Rauman Saaristokuljetuksen ja Airisto Linen vesibusseilla.

Raumalle suunnistavan matkailijan kuulemma kannattaa tutustua ainakin Kuuskajaskarin linnakesaareen, Reksaareen sekä Kylmäpihlajan majakkasaareen, jonka majakan huipulta avautuvat  upeat näköalat. Aikataulu näiden saarten kartoittamiseen ei tällä kerralla meiltä onnistunut.

Poroholmassa on Rauman oma Löyly eli Löylymestari. Kaikkien yhteinen rantasauna suurine terasseineen.

Saunasta pääsee  8 euron hinnalla/ aikuiset ja 3,50 €/lapset pulahtamaan mereen sekä kylpemään poreammeeseen tai paljuun.

 

Talvisin paikassa on avantouinti mahdollisuus.

Rauma on vilkas kesäkaupunki, jossa on normaalisti Pitsiviikon lisäksi on festareita, erilaisia musiikkijuhlia ja muita tapahtumia. Rauma myös vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Pori

Matka jatkui kohti Poria. Porissa olemme jokusen kerran käyneet aika lähiaikoinakin, miksi kaupunki ohitettiin aika lailla vauhdikkaasti.

Kirjurinluoto  – Porin keskuspuisto, joka tunnetaan parhaiten Porin Jazzin kesäisenä suurtapahtuma- paikkana, oli tällä kertaa kovin hiljainen.

Hiljainen oli Porin kesäkin. Vilkkaaksi suunniteltu tapahtumakalenteri oli täynnä peruutuksia.

Pori itsessään ei ole kovin mielenkiintoinen kaupunki, eikä siellä ole paljon nähtävää. Porin ympäristössä kylläkin on nähtävää.

Kivi-Porin 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennetut kivitalot ovat kiva poikkeus. Kuten esimerkiksi kuvauksellinen raatihuone ja Cygnaeuksen koulu, jonka edessä on Cedercreutzin kuuluisa äestäjä patsas.

Mielenkiitoisen näköinen on  myös vanha puuvilla tehdas, jossa nykyisin toimii kauppakeskus Puuvilla.

Myös Ahlaisen kaunis puutaloista koostuva merenrantakylä, ja sen vanha puukirkko ovat ihan kauniita paikkoja.

Tarjolla olisi ollut risteilyjä saaristoon ja Pohjoismaiden suurimmalle jokisuistoalueelle Kokemäenjoella.

Tänä kesänä erilaisia lähietäisyydellä olevia kohtaamisia ja oleskeluja kuitenkin halusi varoa ja niin jäi nämäkin tekemättä. Käymättä kävi myöskin Reposaari.

Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa Juséliuksen mausoleumissa kannattaa käydä.

Mausoleumin alkuperäiset freskot on maalannut Akseli Gallén-Kallela. Mauseoelumi on varmaankin yksi maamme kauneimmista ja sen historiakin on melkoisen mielenkiintoinen.

Porista lähdettyämme poikkesimme Noormarkussa sijaitsevaan Ahlströmin ruukkialueelle, joka on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista!

Yyteri ja sen kuulut hiekkarannat ohitettiin vauhdilla, sillä suuntana oli Kristiinankaupunki.

 

Kristiinankaupunki

Tämä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin tuntematon. Historian pakollisesta oppimäärästä tiesin sen perustetun edistämään Pohjanlahden kaupankäyntiä –  tervan ja puutavaran vientiä suurilla purjelaivoilla maailmalle ja nimetyn maatamme tuolloin hallinneen Ruotsin kuningattaren mukaan.

Sitä en tiennyt, että Kristiinankaupunki on Suomen puutalokaupungeista harvoja, joka ei ole koskaan palanut.

Kaupunki onkin melkein kokonaan rakennettu puutaloista. Puutaloja on monelta eri vuosisadalta ja kymmeneltä.

Kieli vahvistui jälleen ruotsiksi.

Kristiinankaupungin kuvaa hallitsee valkoinen raatihuoneen rakennus kellotorneineen. Raatihuoneen kellotorni näkyy jo kaukaa kaupunkiin saapuvalle.

Lisäksi kaupunkiin saapuvat näkevät Myllykallion komean tuulimyllyn osana kaupungin siluettia.

Aikoinaan myllyillä jauhettiin viljaa alueen suuresta sadosta ja niitä oli enemmän, nyt jäljellä on vain tuo yksi.

Kristiinankaupunki on todella pieni kaupunki, jonka kiertää hetkessä läpi.

Puutalojen Vanha kaupunki ei poikkea monesta muusta rannikkokaupungin vastaavasta.

Upeita yksityiskohtia kaupungista kuitenkin löytyy. Ruotsin vallan aikaan kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu ja näistä ajoista on jäljellä vielä tullitupia ihailtavaksi.

Puinen, punainen ja hyvinkin tyypillinen rannikon kirkko – Ulrika Eleonora –kirkko on hieman erilainen ja siksi ihan mielenkiintoinen käyntikohde.

Kirjoita kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Parainen, Turku ja Uusikaupunki

Parainen – saaristokaupunki, pala paratiisia

… ainakin mainos lupaa tämän… Paraisten kaupunki on Saaristomeren keskus?  Parainen sijaitsee vain reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Turusta etelään.

Pieni mutta viehättävä Parainen on nopeasti kierretty.

Keskustassa seisova pieni harmaa kivikirkko, vanhan Malmin kaupunginosa, Skyttalan museo sekä kotiseutu- ja teollisuusmuseo sekä kaupunkia ympäröivä vesistö luovat aurinkoisena päivänä mukavan näköisen maiseman.

Kurkata kannattaa myös kansallis- kirjailijamme  rouvan Fredrika Runebergin kotitalon pihalle, jossa voi myös nauttia kupposen kahvia.

Parainen on saaristokaupunki, joka käsittää suuren osan Saaristomeren alueesta ja sen tuhansista saarista ja luodoista. Parainen onkin monelle mökkipaikkakunta.

Syy, miksi meidän ”matkakoukku” Saaristomeren kautta tehtiin, on Paraisten kuvauksellinen avolouhos.

Avolouhoksen näköalapaikalle pääsee näppärästi jättämällä auton osoitetulle parkkialueelle ja kävelemällä n. 200 m ylös hiekkatietä. Näkymä olikin melkoinen.

Lauttaliikenne Saariston rengastielle ja Iniöön, sekä edelleen Kustaviin Paraisista on säännöllistä. Paraisista alkaakin sekä iso, että pieni Saaristomeren rengastiereitti, joka on pyöräilijöiden ja lomamatkaajien suosiossa.

Saariston rengastie on teiden, siltojen, lauttojen ja lossien yhdistämäreitti Turun saaristossa.

Rengastien kokonaismatka on parisen sataa kilometriä lautta- ja lossiyhteyksineen. Yhteydet ovat pääasiallisesti maksuttomia.

Rengastien reitti kulkee saarissa pääasiassa metsien keskellä, miksi juurikaan nähtävää näillä osuuksilla ei ole. Jos kuitenkin aikoo ajella pienen tai ison rengastien kannattaa varautua lauttajonoihin.

Kerran aiemmin tuolla pyörähtäneenä skippasimme nyt tämän osuuden ja jatkoimme matkaa kohti Turkua.

 

Turku

Kohti Turkua….  matka toi mieleen monet opiskeluaikojeni ajomatkat sekä monet kerrat kun perheenä matkustimme Ruotsiin. Aahhh, laivan kannella istuessa ja ihaillessa… niin upeaa saaristoa… käy mielessä ajatus, että täytyy kait tuokin matka tehdä joskus uudestaan?

Sekä Viking Linen että Siljan terminaali sijaitsee Turun linnan lähellä.  Satamaan pääsee kätevästi myös Turkuun tulevilla kaukojunilla ja busseilla.

Turussa on hyvin busseilla toimiva paikallisliikenne ja kaupunkien keskustassa liikkuu myös paljon polkupyöräilijöitä sekä sähköpotkulautailijoita, joita kulkee vilkkaan liikenteen seassa omilla pyöräkaistoillaan.

Viimeksi vierailimme kolme vuotta sitten Turussa Tall Ships Races tapahtumassa, jolloin Turku näyttäytyi melkoisena Show-tähtenä.

Nyt rauhallinen kaupunki tarjosi nostalgian lisäksi parhaat palansa, Turun linnan ja joulurauhasta kaikille tutun Turun tuomiokirkon.

Turun linna on melkoisen mielenkiintoinen myös sisätiloiltaan, vaikka Keski-Euroopan linnojen loistoon se ei yllä. Hyvin säilynyt linna näyttelyesineistöineen kannattaa käydä katsomassa. Linnan pihalla on kesäaikaan myös erilaisia tapahtumia.

Korotettu sisäänpääsyhinta kesäaikaan hieman mietitytti. 14 € aikuiset ja lapset 5 € tuntui melko paljolta. Tarjolla on myös perhelippuja.

Ehdottomasti kannattaa vierailla Turun tuomiokirkossa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko.

Kirkon näyttely ja museo kuvaa hyvin historiamme uskonnollista kehitystä.

Pakko sanoa, kirkko on komea monessakin mittakaavassa.

Täysin epätyypillisesti myös kirkkomuseon sisäänpääsyhinnat olivat maltilliset; aikuiset 2 € ja muut 1 €.

Kerran se on käytävä Ruissalossakin… luontoa ja komeita rantamaisemia… ja joskus tulevaisuudessa taas riehakkaita tapahtumia. Ruissalon leirintäalue oli aivan kelpo ja maisemat upeat.

Turun kaupungin ulkoilusaaret ovat käymisen arvoisia, jos aikaa vaan kesämatkalaisella riittää. Meillä aikaa Turkuun riitti päivä ja  yöpymisen verran. Eli ulkoilusaarille emme ehtineet.

Turun lähistöllä voi liikkua ja lomailla monella tapaa. Yksi suosituimmista tavoista on piipahtaa lähisaariston ulkoilusaarille, jonne voi tehdä päivän tai useamman kestäviä kesäilyreissuja. Vepsälle, Maisaarelle ja Pähkinäiselle pääsee Rymättylän Haapalan rannasta lähtevällä yhteysaluksella. Kyyti on ilmainen, mutta laivapaikka pitää tilata erikseen viimeistään edellisenä päivänä.

Aurajoki ja jokirannan usein mainostetut ravintolat olivat korona-ajasta huolimatta aivan täyteen ahdettuja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja meininki oli rentoa.

Historiallinen purjelaiva Suomen Joutsen ei ehkä jatkossa ole enää kiistatta Aurajoen komein näky, sillä juuri kunnostettu puinen kauppalaiva Sigyn tulee tulevaisuudessa varmasti haastamaan Suomen Joutsenen.

Sigyniin ei pääse tutustumaan vasta kuin ensi vuonna, joten laivan sisätiloista en voi kommentoida. Mastotkin vielä puuttuivat entisöidystä komeudesta, mutta jo nyt voi sanoa sen olevan vaikuttava näky.

Sivuosumana Aurajoella kellui Ruotsiinkin joskus kauan sitten matkustajia kuljettanut autolautta M/S Bore, joka toimii nykyään laivahostellina.

Aurajoessa kelluvat myös muut Forum Marinumin suurimmat museolaivat. Laivoihin ja itse museoon pääsee kätevästi kesärannekkeella, jonka hinta aikuiselta on 18 € ja lapselta 10 €.

Luostarinmäki sen sijaan tarjoaa mahtavan ulkoilmamuseon, joka käsittää kaikkiaan kahdeksantoista korttelia upeita vanhanajan verstaita ja käsityöläisten koteja.

Viehättävä ulkoilmamuseo pitää sisällään hienon puutaloalueen esineistöineen. Sisäänpääsymaksu museoalueelle oli 8 €/ aikuinen ja 3 €/lapsi. Myös perhelippuja on saatavilla.

Alue on mainio vierailupaikka ja netistä on kuunneltavissa ääniopastus alueen paikkoista. Alueelle järjestetään myös opastettuja yleisökierroksia. Toki alueesta saa paljon irti ihan vaan itsekseen kiertelemälläkin.

Kupittaan edessä olevassa puistossa on myös kiva käyskennellä ja katsoa lammessa uivia sorsia.

Turussa on normaalisti monia kivoja kesätapahtumia, joista mainittakoon erilaiset musiikkitapahtumat, kesäteatterit ja keskiaikatapahtuma. Nyt jääkin nähtäväksi, miten näiden kaikkien loppukesän tapahtumien käy?

Turun apteekkimuseo AQ, ssa kannattaa vierailla. Sisäänpääsyjen hinnat kotimaanmatkailussa kylläkin ihmetyttää. Aikuisten lippu maksoi  6 € ja lapset 2 €

Turussa asioita on ”Täll ja tois puol jokke”.

Turussa on yhdeksän Aurajoen ylittävää siltaa.

Pyöräilijät ja jalankulkijat voivat ylittää joen myös Förilla, joka on perinteinen ja turkulaisille rakas lauttayhteys ”tält puol jokke, tois puol jokke”.

Nähtävyydeksi kait voi mainita kuuluisaksi nousseen Turun funikulaarin, joka on Suomen ensimmäinen kaupunkifunikulaari.

Turussa on myös useita erilaisia pubeja. Old Bank, Panimoravintola Koulu ja Uusi Apteekki ovat piipahtamisen arvoisia.

Viimeisintä baaria onkin kuvattu kohtaamispaikkana useissa Vares kirjoissa.

Turun tori oli edelleen melkoisessa myllerryksessä, eikä tuo nyt ihan heti taida valmistuakaan. Silti torilla oli vipinää. Tilaltaan puoleksi kutistunut tori oli melkoisen ahdas torikojuineen.

Turun vierailulla kannattaa piipahtaa 120 vuotta vanhassa kauppahallissa. Kauppahallissa on varsin hyvä tarjonta sekä tunnelma.

Matka Turusta jatkui eteenpäin. Naantalin ohitimme tällä kertaa vauhdilla.

Naantali on aikoinaan koluttu Muumimaailman takia moneen kertaan.

Kiva pieni vanha kaupunki, upea rantabulevardi ja Birgittalaiskirkko eivät jaksaneet innostaa. Ainoa, mikä olisi ollut käynnin ja kuulemisen väärtti, on kello kahdeksalta kirkontornista soitettava Naantalin perinteinen iltavesperi, trumputtajan rummutus ja iltahuuto.

 

Uusikaupunki

Matka jatkui kohti Uuttakaupunkia, jonne Turusta oli matkaa n. 1½ tuntia. Heti aamusta lähdimme kiertämään pikkuruista kaupunkia.

Keskustassa markkinointiin olevan vilkas ja eläväinen tori, jossa lauantaisin vietetään erilaisia ”Tul toril” -teematoreja. No ei ollut vilkas ei. Eikä muutenkaan kummoinen vaikka lauantaiaamuna torilla pyörähdimmekin.

Tori oli melkoisen olematon moniin muihin kaupunkeihin verrattuna. Myös keskusta ja itse asiassa koko Uusikaupunki on nopeasti kierretty.

Kulttuuripolku on infopaketti turisteille Uudestakaupungista.  Kulttuuripolun esitteen saa sähköisenä Uudenkaupungin matkailusivuilta.

Uudesta kaupungista järjestetään myös risteilyjä merisäästäkin tuttuun Isokarin majakkasaarelle.

Isokari sijaitsee Selkämeren eteläosassa Pohjanlahdella ja se kuuluu Selkämeren kansallispuistoon.

M/S Kertulla tehtävä kokopäivän risteily Isokariin kannattaa varata etukäteen, koska aluksessa on rajoitettu paikkamäärä. Netistä ostettuna lippu maksaa 59 €/ aikuinen ja laivalta 69 €. Lasten lipun hinta on 29-35 €. Hinta sisältää edestakaiset merimatkat, opastetun saarikierroksen sisäänpääsyn majakkaan sekä lounaan Isossakarissa.

Uudenkaupungin Bonk-museossa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Vaikka museo on melko pieni, ovat sen kummalliset laitteet mielenkiintoisia. Museoon on kerätty hullunkurisia Bonk-fantasiatuotteita.

Museossa on esillä mm. toimintavapaita koneita, kosmisen terapian sovellutuksia, disinformaatio- järjestelmiä sekä paikallistettuja mustia aukkoja. Nämä härpäkkeet olivat selvästi villin mielikuvituksen tuotetta, mutta hauskoja.

Museo on auki jokapäivä klo 11–15. Tutustuminen museoon maksaa 9 €  aikuinen ja 4 € lapset.

Lisäksi Uudessakaupungissa on Wahlbergin museotalo, Luotsimuseo ja Merimiehen kotimuseo, jotka tänä vuonna avautuivat vasta  juhannuksen jälkeen.

Uusikaupunki on tunnettu autokaupunki. Uudenkaupungin Automuseota pidetäänkin Suomen merkittävimpänä automuseona. Mainoksen mukaan museon kolmessa näyttelyhallissa on laaja valikoima autoklassikkoja ja paljon muutakin nähtävää. Kunniapaikalla on ensimmäinen suomalaisauto, Korvensuu vuodelta 1913.

Olemme kierrelleet maailmalla isoissa automuseoissa ja tämän museon melko suolainen sisäänpääsymaksu ja ennakkokartoituksena tehty  melko suppea autotarjonta eivät meitä tällä kertaa houkutelleet.

Museo on auki ympäri vuoden joka päivä klo 11–17, kesällä tunnin pidempään. Sisäänpääsymaksu on 15 € aikuinen ja 5 € lapset.

Automuseo on aivan Uudenkaupungin autotehtaan vieressä ja parkkialueesta näkee, että paljon on porukkaa töissä tehtaalla.

Uudestakaupungista matka jatkui Velhoveden rengasreittiä eteenpäin, suuntana Rauma.

Matkalla pääsi ihastelemaan toisella puolella siintävää Itämerta ja toisella puolella kimaltelevaa Uudenkaupungin makeanvedenallasta, joka on syntynyt kahden merenlahden, Velhoveden ja Ruotsinveden, patoamisesta vedenhankintaa varten.

Tiet olivat melkoisen kapeita ja osittain myös päällystämättömiä sekä melko huonossa kunnossa. Osittain metsäiset tietaipaleet katkaisi uskomattoman kauniit merelliset maisemat. Auringon kimallellessa laineilla matka taittui Novaa kuunnellen.

Kirjoita kommentti
by

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa; Porvoo- Helsinki

 

Raiteilta renkaille – rengasmatka kotimaassa

Ei tässä näin pitänyt käydä. Vannoimme joskus, että emme mökkeile, veneile tai asuntoautoile  – kiertolaisen elämä maailmalla sopii meille parhaiten. Korona päätti toisin ja tilannesidonnaisista syistä kiertolaisen elämää kotimaassa päädyimme toteuttamaan asuntoautolla suunnitellun Balkkanin junamatkailun sijaan.

Kaksi keltanokkaa liikkeellä ja jännitystä ilmassa.

Onneksi löysimme Aavuokrauksen, jonka asiantuntevien ja opastavien henkilöiden kanssa oli helppoa ja turvallista asioida. Varaus sujui mutkitta ja viestintä toimi. Saimme mahtavalla opastuksella vuokrattua aivan pakasta otetun asuntoauton.

Kynnys roadtripille ei ollut suuri, koska asuntoauto oli hyvin varusteltu, jopa retkipöytä ja tuolit tulivat mukana.

Moni asia oli mietitty jo puolestamme. ISO kiitos!

Auto oli juuri kahdelle ihmiselle sopiva ja tilat toimivat. Sänky oli tilava ja patja oikein hyvä nukkua.

Matkastamme tuli melkoinen maisemamatkailu, koska monet tapahtumat ja toiminnot olivat edelleen viikkoa ennen juhannusta ja juhannuksen aikaan koronatilanteen takia alasajettuina.

Olimme myös päättäneet ajaa mahdollisimman monia pikkuteitä moottoriteiden sijaan…kun tämä matka kerran tehdään, niin kaikki irti kauniista Suomesta. Suunniteltu matkareitti tosin meni moneen kertaan matkan aikana uusiksi.

Välillä tiet olivat melko huonokuntoisia,  mutta silti matkamukavuus ei kärsinyt kun auto oli luotettava ja hyvässä kunnossa sekä helppo ajaa.

Alkuperäinen matkasuunnitelma muuttui lennossa, kun Norja avasi rajansa ja olikin yht´ äkkiä mahdollisuus poiketa rajan toiselle puolen. Kiitos autonvuokraajalle, joka mahdollisti autoilun Norjassa.

Kilometrejä tuli matkan aikana noin 4750. Ensimmäisten satojen kilometrien jälkeen opimme, että karavaanari on kaikkien kaveri ja kyynären nivelkuluman pelosta huolimatta karavaanarit moikkaavat kohdatessaan toisilleen, joten ei kun käsivarsi heilumaan!

Moni paikka Suomessa tuli koluttua. Silti lähtöpisteestä lähdön jälkeen matkakuvauksesta puuttuu moni ihan YES kapunki, mutta kun olemme ne päiväretki kuvausreissuilla tehneet, ei niihin tässä kohtaa panostettu. Maininnan saa kuitenkin  Kouvola, Raasepori ja sen ruukit sekä rannikkotie ja Hanko.

Imatralle olisimme eksyneet uudestaan jo koskinäytöksen takia, mutta ne aloitettiin uudelleen koronan takia vasta reissumme jälkeen.

Tämä kuva onkin ennen Imatran kosken padon kunnostustöitä.

Imatralla on myös kuuluisa Valtion hotelli sekä pari muutakin näkemisen arvoista kohdetta.

 

Porvoo

Ensimmäisenä täytyy kokea Helsingistä noin tunnin ajomatkan päässä oleva Porvoo, tuo hieno- pieni ja idyllinen kaupunki. Porvoo sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä Helsingistä. Porvooseen pääsee helposti bussilla tai omalla autolla. Bussivuoroja on runsaasti.

Porvoo on monien silmissä erityisen mainio kesäkohde, jonka isoin nähtävyys on tunnelmallinen Vanha Porvoo ja kivinen Tuomiokirkko.

Kirkon jylhä figuuri hallitsee itseoikeutetusti kaupungin maisemaa. Tuomiokirkko seisoo ylväästi kukkulan päällä toimien maamerkkinä Porvooseen saapuville.

Kirkko on yksi Suomen suosituimmista kirkoista, mitä perhejuhliin tulee ja merkittävä myös maamme historiassa valtiopäiväkirkkona.

Kävijä voi kuulla kirkossa silloin tällöin myös urkujensoittoja. Urut ovatkin yhdet maamme parhaat. Kävijä kuulee myös ruotsinkieltä, sillä Porvoo on vahvasti kaksikielinen kaupunki.

Porvoon Vanhan kaupungin alue, sekä turisteille tarkoitetut parkkialueet ovat turistiaikaan hyvin ruuhkaisia. Hyvä ja ilmainen parkkivihje on Linnamäen parkkialue vanhan Pappilan vieressä. Sieltä voikin mainiosti aloittaa tutustumisen Porvoon merkittävämpiin nähtävyyksiin.

Parkkipaikalta pääsee suoraan Linnamäen ulkoilualueelle, jossa Edelfeltin kuuluisassa taulussa oleva yli sata vuotta sitten maalaama ikihonka kirkkomaisemineen on nähtävissä.

Linnamäeltä avautuu myös kaunis kaupunkikuva Porvooseen. Muuta nähtävää ja koettavaa Linnamäki ei sitten tarjoakaan.

Linnamäeltä on lyhyt reitti Porvoon keskustaan ja Vanhaan kaupunkiin.

Huomioida kannattaa, että vanhoja ihania rakennuksia ja sokkeloisia kujia on myös kirkon toisella puolella, jonne ei näyttänyt kovin moni turisti eksyvän.

Turisti-infosta, joka sijaitsee joen toisella puolella Taidetehtaalla saa hyvän kävelykartan kaupungin eri nähtävyyksille.

Mutkittelevat mukulakivikadut, pienet putiikit ja värikkäät puutalot luovat Vanhaan Porvooseen mukavan tunnelman.

Suomen vanhimmassa raatihuoneessa sijaitsee pieni ja viehättävä museo, joka on täynnä maallemme merkittävää historiaa. Pääsylipun hinta aikuiselta on 8 €, lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.

Samalla lipulla pääsee vierailemaan viereiseen Holmin taloon, jossa voi tutustua varakkaan porvoolaisen kauppiasperheen kotiin ja talon elämään 1700-luvun lopulla. Alakerrassa on esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Mainita kannattaa myös aivan ihana lelumuseo, josta löytää tuttuja lapsuudenajan leluja, suosittelen lämpimästi. Sisäänpääsy lelumuseoon hieman yllätti 4 €  aikuinen ja 2,50 € lapsi.

Vanhassa kaupungissa yksi kiva käyntikohde on Brunbergin karkkitehtaan myymälä, jossa voi myös maistella erilaisia herkkuja.

Kuuluisat ”Neekeripusut”, nykyisin suukot ovat täältä kotoisin. Porvoo on myös viime aikoina kunnostautunut ravintolakaupunkina. Kaupungissa onkin monta korkeatasoista ravintolaa.

Porvoon kuvatuimmat kohteet ovat joenvartta reunustavat punamultaiset vanhat suola-aitat.

Porvoon keskustassa on helppo liikkua jalan, sillä kohteet ja nähtävyydet sijaitsevat lähellä toisiaan.

Uudempi osa jokirantaa kahviloineen ja veneineen on sekin kiva käyntikohde.

Kaupungin keskustassa on viehkeä tori, joka ainakin näin kesäaikaan näytti paikallisten kohtaamispaikalta.

Kaupungintalo seisoo ylväänä torin laidalla.

Porvoossa on myös muita kauniita vanhoja kivisiä rakennuksia.

Kaupungin keskustan toisella puolella on kansalliskirjailijamme Runebergin koti, joka on ihan hauska tutustumiskohde. Kesäisin koti on avoinna päivittäin klo 10-16 ja sisäänpääsymaksu on 8 € aikuiselta, lapset pääsevät ilmaiseksi. Päivittäin on myös mahdollisuus osallistua yleisöopastuksiin. Alueen Empire korttelit houkuttelevat myös kävijöitä.

Joenranta vaikutti kivalta alueelta viettää kesäpäivää.

Joella parkissa oli myös Runebergin risteilyalus, joka kulkee kuulemma upeaa saaristoreittä Porvoosta Helsinkiin ja päinvastoin.

Moni turisti tekeekin retken toiseen suuntaan laivalla ja toinen suunta kuljetaan bussilla.

Näsin hautausmaalla on paljon vanhoja hautamuistomerkkejä ja useita Porvoon talous- ja kulttuurielämään vaikuttaneiden henkilöiden suku- ja perhehautoja, joihin voi tutustua karttaan piirretyn reitin mukaan. Lähellä hautausmaata on suuri siirtolohkare Näsinkivi, jossa on näköalapaikka uudempaan Porvooseen.

Hauskasti maisemakuvassa erottui Kokonniemen laskettelukeskus. Pakko oli käydä tuo katsomassa, koska hiihtohissit näyttivät toimivan kesälläkin?

Rinteessä oli satoja alamäkipyöräilijöitä. Melkoisen toimivan näköinen systeemi.

Yötä emme Porvoossa aikoneet viettää, mutta tiedoksi, Porvoon Karavaanarialue sijaitsee lähellä laskettelukeskusta. Paikallinen kehotti eksymään Kokonniemen kärkeen, jossa kuulemma oli sijainnut aiempi camping alue. Puistomainen paikka sijaitsi jokisuistossa, meren rannalla.  Ihan kivan näköinen alue, jossa oli perheitä grillaamassa ja onkimassa.

 

Helsinki

Helsinki on iso kaupunki ja siellä saa helposti kulumaan useammankin päivän. Pikainenkin kierros vie koko päivän.  Asuntoautolla ei keskustaan kannata yrittää.

Parasta on suosiolla jättää asuntoauto joko metroparkkiin ja saapua keskustaan metrolla tai jättää auto hieman kauemmaksi keskustasta ja hypätä ratikkaan.

Julkisten kertalipun hinta on 2,80 €, jos ostaa sen automaatista tai lataa mobiilisovellukseen. Bussissa lipun voi myös ostaa kuljettajalta, mutta silloin sen hinta on 4 €. Lasten liput ovat puolet halvempia. Lipun voimassaoloaika vaihtelee lipputyypistä ja ostotavasta riippuen.

Mikäli päivän aikana liikkuu useamman matkan, kannattaa hankkia vuorokausilippu, joita on saatavilla 1-7 päiväksi. Kaupungin keskustaan pääsee kätevästi myös lähijunilla ja bussilla.

Vinkkinä, jos jättää auton esim. Herttoniemen lähelle parkkiin kannattaa vierailla Herttoniemessä sijaitsevassa Marimekon tehtaanmyymälässä. Paikka kuhisi ennen koronaa Marimekosta hullaantuneita ulkomaalaisia ja aina sieltä jotakin on itsellenikin tarttunut mukaan.

Sisäänpääsyhinnat Suomessa ovat joka paikkaan aika korkeat, joten Helsingissä vierailuun voi hyvä hankinta olla Helsinki Card, jolla pääsee 28 huippunähtävyyteen. Helsinki korttia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa: yhden, kahden tai kolmen päivän kortti. Hinnat vaihtelevat kortin keston ja tyypin mukaan aina 44 – 82 € välillä.

Helsingin keskustassa nähtävyyksiin pystyy hyvin tutustumaan kävellen, vuokraamalla kaupunkipyörän tai sitten kaupunkipotkulaudan. Helsinki on viime vuosina panostanut kaupunkialueen pyöräilyyn ja pyöräilijöille onkin kaupungissa omat pyöräilyväylät.

Hauska ja kätevä tapa tutustua Helsinkiin on hypätä kakkosen ratikkaan, jonka reitti toimii hyvänä nähtävyysreittinä.

Reitin varrella on useita Helsingin nähtävyyksiä.

Kirkkaan punainen KOFF spåra on ravintolaksi muutettu ratikka, joka myöskin kiertää Helsingin kantakaupungin keskeisimmät nähtävyydet noin tunnin kestävällä kierroksella. Tasatunnein lähtevän spåran kyytiin pääsee ilman ennakkovarauksia Rautatientorin Mikonkadun pysäkiltä.

Jos oikein innostuu ratikoista, kannattaa vierailla pienessä, mutta mielenkiintoisessa ratikkamuseossa. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Töölönkadulla sijaitsevasta museosta ei ole pitkä matka Olympiastadionille, jonka korjaustyöt olivat melkein valmiit. Stadionin korkea torni tulee varmaan jatkossakin toimimaan näköalapaikkana.

Helsingin tunnetuin tori on Kauppatori, joka sijaitsee Presidentinlinnan edustalla Eteläsatamassa.

Torilla myydään perinteisiä toriherkkuja, mutta myös turisteille suunnattuja matkamuistoja.

Erityisen tarkkana kannattaa olla kädestä syötävien herkkujen kanssa, joiden on suuri vaara hävitä röyhkeiden lokkien suuhun.

Eteläsatamassa on Allas Sea Pool, jonka lämminvesiallas sekä merivesiallas saunoineen palvelevat uimareita, liikkujia, viihtyjiä ja hengailijoita ympäri vuoden. Uiminen ja saunominen maksaa 14 €/aikuinen ja 7 €/lapsi.

Altaan vieressä on Helsinki SkyWheel maailmanpyörä.

40 metrin korkeudesta avautuu upeat maisemat kaupungin ja meren ylle, sekä lähisaaristoihin.

Vierailu maisemapyörässä maksaa 13 €/aikuinen ja 9,50 €/ lapsi.

Kauppatorilta käsin voi ihailla myös suuria satamassa parkissa olevia risteilyaluksia, joita tilanteesta johtuen oli nyt normaalia vähemmän.

Kauppatorilta pääsee kätevästi myös Suomenlinnaan, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi Suomen suosituimmista käyntikohteista.

Lautat kuljettavat niin turistit kuin Suomenlinnassa pysyvästi asuvat perille HSL:n lipun hinnalla.

Suomenlinnassa on paljon katsottavaa ja koettavaa.

Mikäli haluat tutkia linnoituksen muurien sokkeloita ja käytäviä, kannattaa taskulamppu ottaa mukaan.

Lisäksi kauppatorilta pääsee veneellä Korkeasaaren eläintarhaan. Korkeasaareen pääsee myös Mustikkamaan sillan kautta. Kauppatorin rannasta lähtee myös erilaisia risteilyitä Helsingin edustan saaristoon, saarille sekä Porvooseen.

Länsiterminaalista, Katajanokalta ja Olympiaterminaalista pääsee risteilyille niin Tallinnaan kuin Ruotsiinkin – normaalioloissa.

Torilta ei ole pitkä matka Helsingin tuomiokirkolle, jonka upea figuuri ottaa Helsinkiin mereltä päin saapuvat vastaan.

Senaatintorin laidalla sijaitseva valkoinen Tuomiokirkko on kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä.

 

Tuomiokirkon katolla seisoo juurikin kunnostetut kahdentoista apostolin patsaat.

Senaatintorin ympäristössä on myös muita Helsingin merkittäviä ja todella kauniita rakennuksia.

Esimerkiksi Säätytalo, Suomen pankin rakennus, Helsingin yliopiston rakennuksia sekä Valtioneuvoston rakennus.

 

Kauppatorin vieressä sijaitsee Uspenskin katedraali, joka on läntisen Euroopan suurin ortodoksinen kirkko.

Kirkko on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin. Siellä kannattaa ehdottomasti vierailla.

Kirkko on kiinni maanantaisin, ja avoinna ti-pe klo 9.30-20, ja viikonloppuisin vain klo 15 saakka.

Kiva vierailukohde on kauppatorilla sijaitseva vanha kauppahalli. Kauppahalli on kesäisin avoinna joka päivä.

Helsingin pääkadun, Mannerheimintien varrella on Eduskuntatalo, Finlandiatalo, Kansallisooppera, Musiikkitalo sekä Suomen kansallismuseo.

Kansallismuseo on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museossa on useita pysyviä näyttelyitä ja myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä.

Museon sisääntuloaulan katossa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset kattofreskot, joita pääsee katsomaan ilman pääsymaksua. Muuten sisäänpääsy maksaa 14 € aikuiselta ja lapset pääsevät museoon ilmaiseksi. Museo on auki ma-su klo 11–18.

Toinen käymisen arvoinen museo on luonnontieteellinen museo, jossa on kerrassaan näyttävä kokoelma erilaisia täytettyjä eläimiä, eläinten luurankoja, esihistoriallisten eläinten jäännöksiä sekä mineraaleja. Myös itse museorakennus on upea, niin ulkoa kuin sisältäkin. Museo on auki päivittäin klo 10-17 ja sisäänpääsymaksu on 15 €/aikuiset ja 7 €/ lapset.

Mannerheimintien toisella puolella on uusi kaupunkikirjasto Oodi.

Keskustakirjasto on kiinnostava rakennus joka toimii kaupunkilaisten kohtaamispaikka, ja tarjoaa paljon erilaista tekemistä.

Kirjasto on auki päivittäin ja sen toiminnot ovat ilmaisia. Aivan lähellä on nykytaiteen museo Kiasma, joka on Suomen tärkein modernin taiteen museo ja erittäin suosittu vierailukohde.

Taiteennälkäisille  Helsinki tarjoaa myös paljon katsottavaa ja koettavaa. Kampin torialueen alla on Amos Rex taidemuseo, joka on myös hyvin suosittu käyntikohde. Taiteen ystävän ei kannata  ohittaa Ateneumin taidemuseota, joka sijaitsee Helsingin rautatieasemaa vastapäätä. Suomen tunnetuin taidemuseo kätkee sisäänsä maan vanhimman ja laajimman taidekokoelman.

Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin päärautatieasema on pääkaupunkimme yksi tärkeimmistä maamerkeistä.

Juna-asema on tunnettu kellotornistaan ja Lyhdynkantajat patsaista.

Asemalta lähtevät kaikki pääkaupunkiseudun lähijunat ja kaukojunat sekä Venäjälle liikennöivät junat. Rautatieaseman alue onkin vilkas joukkoliikenteen keskus.

Helsingin uusin kuuluisa maamerkki saunaravintola Löyly sijaitsee Hernesaaressa hieman Silja Linen terminaalista eteenpäin.

Hernesaareen ollaan rakentamassa raitiovaunuyhteyttä, mutta työ ei ole vielä valmis.

Löyly on vaikuttava kohde, jossa vietetään aikaa, mutta myös saunotaan yleisösaunassa tai yksityissaunassa.

Terassilta pääsee halutessaan pulahtamaan mereen. Hintaa kahden tunnin löylykokemukselle tulee 19 €/aikuinen ja alle 10-vuotiaat lapset pääsevät yleiseen saunaan veloituksetta.

Jos tykkää huvittelusta, kannattaa piipahtaa Linnanmäen huvipuistossa. Lähistöltä löytyvät myös Töölönlahden mielenkiintoiset huvilat.

Kallion sisään louhittu Temppeliaukion kirkko on yksi kaupungin vaikuttavimmista nähtävyyksistä ja erityisen suosittu ulkomaalaisten keskuudessa.

Moni Helsingissä vieraileva kiertää katsomassa myös ympäri kaupunkia olevat maamme presidenttien muistomerkit. Osa muistomerkeistä on abstrakteja ja symbolisia, osa taas näköispatsaita. Muistomerkkikierrokselle löytyy aivan oma opaskartta.

Turisteja keräävä nähtävyysmagneetti on Sibelius muistomerkki, joka sijaitsee Sibelius puistossa.

Hyvin lähellä on myös kaunis Seurasaari.

Helsingissä on suurkaupungin tunnelma. Kaupungin keskustassa on liikkeellä paljon väkeä ja autoja.

Helsinki on eläväinen ja monipuolinen kohde, jossa riittää paljon katsottavaa ja koettavaa. Kaupungissa onkin tarjolla paljon erilaisia tapahtumia ja aktiviteetteja ympäri vuoden.

Kaunista kaupunkia ympäröi meri ja lähiympäristössä on useita kivoja luontokohteita vierailtavaksi.  Jos vaan on aikaa vierailla Helsingissä useamman päivän, kannattaa niin tehdä.

Kirjoita kommentti
by