Monthly Archives

maaliskuu 2019

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 3 München – Füssen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

München

Müncheniin on erinomaiset juna- ja linja-autoyhteydet ympäri Eurooppaa ja Saksaa. Linja-automatkoissa on tarjolla edullisia hintoja, jotka joissain tapauksissa ovat edullisempia kuin junailu. Tosin Saksassa on mieletön määrä erilaisia junalippukombinaatioita ryhmille ja eri viikonpäiville sekä tarjouksia, jotka kyllä pystyvät kilpailemaan linja-automatkojen kanssa.

”Any way” me olemme päättäneet junailla… Junamatkan kesto Inssbrukista Müncheniin  riippuu siitä, mitä junareittiä pitkin ja millä junalla Müncheniin matkustaa. Suora junayhteys Innsbrugista Müncheniin  kestää alle 2 h ja sen hinta on reilut 20 €.

Münchenin juna-asema on oikeasti iso ja vilkas liikenteen solmukohta. Sen edestä voi kätevästi napata raitiovaunun tai metron. Juna-asema sijaitsee keskeisellä paikalla kaupungin keskustassa.

Hotellimme sijaitsi aivan juna-aseman tuntumassa. Hotelli oli ihan ok. Alue oli siisti ja rauhallinen, mutta jostain alueen kadunkulmiin ilmestyi joka aamu sama maahanmuuttajataustainen miesjoukkio, joka päivysti siinä iltaan asti. Mitä lie tehneet, mutta kädet huitoivat ja keskustelu oli äänekästä.

Vaikka München on iso kaupunki, ei siellä missään vaiheessa tullut turvaton olo. Toki tavaroista kannattaa pitää erityisen hyvä huoli, mutta enimmäkseen paikasta jäi miellyttävä ja ystävällinen tunne.

Münchenissä on niin paljon katsottavaa, että kannattaa oikeasti miettiä ja laskea hankkiiko München Cardin tai München City passin.

Kummassakin kortissa on paljon etuja ja alennuksia, eivätkä kortit ole todellakaan hinnoiteltu ylihintaisiksi, kuten monissa muissa suurkaupungeissa on tapahtunut. Kortti on mahdollista hankkia yhdelle tai useammalle päivälle sekä myös ryhmälle, joka onkin mainio vaihtoehto ja halvempi kuin vaikka kahdelle yksittäin ostettu kortti.

Kortteihin voi sisällyttää myös matkan lentokentälle sekä liikkumisen julkisissa tai Hop on Hop of bussilla. Jos muuten haluaa käyttää julkisia voi valita S- ja U-bahn junat, raitiovaunun tai linja-auton. Kertalippu maksaa alle 3 € ja päivälippi hieman yli 6 €. Myös erilaiset ryhmäliput julkisiin voi olla hyvä ja edullinen valinta. Taxilla liikkuminen on melko edullista ja aina voi vuokrata myös kaupunkipyörän.

Vaikka München on suuri ja laajalle levinnyt suurkaupunki, on sen keskusta-alue kuitenkin melko kombakti. Suuri osa nähtävyyksistä, kaupoista ja ravintoloista sijaitsee Marienplatz aukion tuntumassa. Marienplatzilla sijaitsee uudelleen rakennettu Altes Rathaus- vanha raatihuone, jossa toimii nykyään lelumuseo.

Aivan vieressä on Neues Rathaus, jossa oleva Glockenspiel kellopeli esittää näyttävän 12 minuuttia kestävän spektaakkelin päivittäin klo 11.00 sekä 12.00 ja kesäaikana myös klo 17.00.

Keskiaikaisen kellopeliesityksen aikaan tori täyttyy turisteista ja ihmiset kilpailevat parhaista kuvaamispaikoista usein kiihkeästi. Istumapaikkoja ei juurikaan ole, ja jos sellaisen  mielii saada, kannattaa paikalle mennä ajoissa ja valmistautua tilaamaan hieman torialueen kahviloista extrahintaisia juomia, ehkäpä useammankin kuin vain yhden.

Yhteen Neues Rathausin torniin pääsee kiipeämään 4 € maksua vastaan tai sitten menemällä hissillä. Ylhäältä on upeat näköalat sekä kaupunkiin, että kauemmas horisontissa siintäville Alpeille.

Myös Marienplatz aukion vieressä olevan Peterskirchen torniin pääsee kapuamaan 3 € hinnalla. Itse kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Peterskirchen on upea kirkko, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Siellä on myös useita pyhäinjäännöksiä, joista merkittävin on Aaint Munditian jalokivi- ja kultakoristeinen luuranko.

Toinen merkittävä kirkko on Frauenkirche, joka sijaitsee myös aivan Marienplatz aukion lähellä.

Kirkon kaksoistornit ovat yksi Münchenin maamerkeistä. Kirkon eteläisessä tornissa sijaitsee näköalatasanne, jolta on hyvät näkymät lähelle ja kauas. Torniin pääsee sekä kipuamalla portaat tai hissillä. Hinta on 3 €.

Kerrassaan mielettömän hieno paikka oli Residenz palatsi ja varsinkin sen aarrekammio. Palatsi sijaitsee Marienplatzin lähellä.

Residenz pitää sisällään vaikka mitä. On upeaa arkkitehtuuria, kauniisti koristeltuja sisätiloja, taideteoksia, jalokiviä ja koruja sekä oma teatteri.

Residenz palatsi onkin käymisen arvoinen iso museokokonaisuus. Yhdistelmälippu palatsiin ja aarrekammioon maksoi 11 € . Hintaan sai mukaansa audioguiden.

Kumma kyllä palatsiin ei ollut kauheasti jonoa ja saimmekin kulkea ja ihailla paikkoja siellä ilman suurta väenpaljoutta.

Käytävä oli myös Hofbräuhausissa, vaikka oluen ystäviä emme olekaan.

Kolmekerroksisen HB:n alakerrassa on suuri olutravintola, mikä on täynnä pitkiä pöytiä.

Tunnelmasta piti huolen iloinen baijerilainen nelikko, jotka soittivat hanurilla ja puhallinsoittimilla reipasta baijerilaista musiikkia. Perinteisiin baijerilaisiin pukuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat kolpakoita, mutta myös paikallista, oluen kanssa nautittavaa ruokaa pöytiin. Hieman kummeksuen meitä katsottiin, kun mieheni tilasi pullollisen soodavettä.

Uskollisilla oluenystävillä oli tiskin luona lukollisessa kaapissa nimetyt ja numeroidut omat olutkolpakot. Paikka kuhisi turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan oluttavernaa ja kokemaan sen iloisen tunnelman.

Munchenissä on myös erillisiä olutpuistoja, joissa vietetään aikaa ulkosalla istuen ja nauttien seurasta, seuraten jalkapallo-otteluita tai muita urheilutapahtumia tai sitten vaan nautitaan tunnelmasta ja pelkästä oluesta.

Paikallisten suosima olutpuisto on Augustiner Keller, joka on hieman vanhan kaupungin ulkopuolella. Olutpuistossa pääasiallinen juoma on olut ja joskus kyytipojaksi tilataan tukeva miesannos sianlihaa, hapankaalia ja perunaa.

Olutpuistoon voi myös tulla syömään omia eväitä. Puiston paikat olivat aivan täynnä niin turisteja kuin paikallisiakin.

Tällä reissulla käymättä jäi sekä Olympiapark, Münchenin Olympiastadionin alue sekä BMW Welt –keskus, sillä mielenkiinto kiinnittyi moneen muuhun kohteeseen.

 

Füssen

Füsseniin oli lähdettävä katsomaan prinsessa Ruususen satulinnaa. Parhaiten Füsseniin pääsee junalla, joita kulkee parin tunnin välein Münchenin rautatieasemalta. Edestakainen lippu yhdelle maksaa n. 20 €.

Saksan rautateillä on mainioita erilaisia lippukomboja niin alueelliseen liikkumiseen kuin eri alueiden välillä liikkumiseen, ryhmille ja viikonlopuille. Kannattaakin tutustua erilaisiin lippu vaihtoehtoihin DB:n sivuilta. Baijerlipulla voi matkustaa 1-5 henkilöä  ja hinta lisämatkustajasta nousee aina hieman peruslipun hinnasta. Kahden henkilön lipun hinnaksi tuli n. 30 €. Erilaisissa lippukomboissa on myös rajoitteita. Baijer lipussa voi matkan tehdä vain viikolla klo 9 jälkeen seuraavaan aamuun klo 3 asti. Lippu on voimassa Baijerin alueella ja erillisiin kohteisiin Itävallan puolella. Otimme Bajerlipun ja matkasimme kohti Füssenia.

Füssen on pieni kaupunki, jonka moni varmaan ohittaa kiirehtiessään kohti linnoja.

Me jäimme takaisin tulomatkalla istuskelemaan kaupungin terasseille ja nauttimaan kukkien väriloistosta ja lämpimästä myöhäisiltapäivästä sekä kauniisti koristelluista rakennuksista. Pikkukaupungista löytyy pari söpöä kirkkoa. Füssenin juna-asema on lyhyen matkan päässä keskustasta.

Linnalle sen sijaan on melkoinen matka. Juna-aseman edestä lähtee linja-autoja, jotka kuljettavat turistit Hohenschwangaun lippupisteelle. Liput pitää hankkia, ennen kuin lähtee joko jalan, minibussilla tai hevoskyydillä linnoituksille. Kävellen Neuschwansteinin linnaan menee aikaa reilut ½h. Linna on pienen vuoren päällä, joten kiivettävää riittää jos valitsee patikoinnin. Hohenschwangaun linnaan pääsee kävellen n.20 minuutissa.

Pääsyliput linnoihin kannattaa hankkia ehdottomasti etukäteen. Linnaan otetaan turisteja ryhmittäin ja tiettyihin etukäteen annettuihin kellonaikoihin.

Ihmisiä oli lippuluukuilla jonottamassa jo mieletön määrä, vaikka olimme aikaisin aamusta liikkeellä. Vaikka jonottamalla pääsisikin lippuluukulle kohtuullisessa ajassa, voi joutua odottamaan vielä omaa sisäänpääsyvuoroa itse linnaan tosi kauan.

Meillä oli liput varattuna etukäteen, joten jono lunastamaan ennakkoon varatut liput oli pitkä, mutta huomattavasti lyhyempi kuin ne jonot, joissa jonotettiin pääsyä ostamaan lippuja.

Lipun voi varata ennakkoon netissä ja varauksen yhteydessä saa ajankohdan, jolloin lippu on viimeistään lunastettava tai se menee uudelleen myyntiin. Lippu maksetaan vasta lunastettaessa sitä. Liput kumpaankin linnaan maksaa 13 €/ linna. Kumpaankin linnaan yhdistelmälippu maksaa 25 €. Linnakiertelyn lisäksi on mahdollista vielä ostaa sisäänpääsy museoon joka kertoo Baijerin kuninkaista.

Lunastimme etukäteen varatun lippumme ja suuntasimme bussilla kohti Neuschwansteinin linnaa.

Bussi jättää matkustajat kääntöpaikalle, jonka vieressä on rotkon ylittävä riippusilta, josta saa upeita kuvia linnasta. Paikalla olikin paljon turisteja ottamassa kuvia. Osa innokkaista rohkelikoista, minä mukaan lukien palasimme nopeasti tukevalle maalle, sillä riippusilta muuten heilui…

Linja-auton kääntöpaikalta/ riippusillalta joutuu vielä kävelemään n. 15 minuutin matkan linnalle. Matkalla oli aivan uusi kieltomerkki, mikä ei millään lailla hidastanut selfiekepeillä huitovia kiinalaisia, joita oli muuten paljon, todella paljon.

Odotustilat ja palvelut linna-alueella eivät ole kummoiset ja oman vuoron odottelu sisäänpääsyyn tuntui ikuisuudelta.

Vierailu linnassa oli kiinnostava. Ainoa huonopuoli oli, että kummassakaan linnassa ei saanut kuvata. Voitte arvata mikä työ vartijoilla ja ryhmän kierrosoppailla oli kiinalaisten kanssa, jotka eivät millään tahtoneet uskoa kuvauskieltoa.

Aika moni valitsee vain Neuschwansteinin linnan, mutta päivässä ehtii kyllä vierailla kummassakin linnassa, koska opastetuilla ryhmäkierroksilla on tiukka n. 40 minuutin kierrosaika, joka päättyy linnanpihaan, jossa ei sitten olekaan mitään katseltavaa.

Kannattaa siis ehdottomasti tutustua myös Hohenschwangaun linnaan. Ainoa aikasyöppö alueella on siirtymät, varsinkin jos ne tekee jalan.

Kun paikat oli koluttu, otimme suunnan kohti Füssenia ja sen jälkeen junalla takaisin Müncheniin.

Illalla emme jaksaneet enää lähteä etsimään ruokapaikkaa, koska päivän melkoinen kävelyrupeama tuntui jaloissa. Söimme siis perinteisin hotelli-illallisen, josta lienee tullut jo tapa joka reissulle.

 

München

Vietimme vielä yhden päivän Münchenissa ennen kotiin paluuta Helsinkiin. München lentokentälle pääsee kätevästi Münchenin keskustasta metrolla S1 ja S8 n. 10 minuutin välein. Matka kestää n. 40-60 minuuttia. Yksittäinen lippu kentälle maksaa 11 €, mutta jos joutuu liikkumaan ennen kentälle menoa tai tuloa Münchenin alueella kannattaa hankkia vain euron kalliimpi Tageskarte päivälippu yhdelle tai useammalle hengelle kimpassa.

Lentokentälle meneviin juniin pääsee näppärästi Hauptbahnhof, Marienplatz ja Ostbahnhof asemilta. Lufthansa Express Bus kulkee keskusasemalta lentokentälle 45 minuutissa hintaan 10,50 €. Kentälle pääsee myös taxilla, mutta aikaa menee reilu ½h ja hintakin on aika korkea, reilusti päälle 60 €.

Münchenin lentoasema eli Franz Josef Straußin lentoasema on todella iso ja siirtymät siellä ovat pitkät. Haahuilemaan keskusalueen kauppoihin, ei siis kannata jäädä. Kentällä on hyvät palvelut ja isosta matkustajamäärästä huolimatta kentällä on helppo liikkua.

 

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 2 Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

Dorfgastein

Olimme varanneet yön aivan ihastuttavasta Alppitalosta Hotel-Restaurant Burgblickistä. Paikka oli lähellä Großglockner Hochalpenstrassen  alkupäätä. Ajatuksena oli päästä heti aamusta Alppitielle.

Paikka oli rauhallinen ja huoneemme parvekkeelta oli ihana katsella alhaalla roikkuvia pilviä ja niiden takaa pilkahtavia vuoren rinteitä ja huippuja.

Majoitus oli kerrassaan mainio. Huone oli mukava, henkilökunta tosi avuliasta ja ystävällistä, ruoka hyvää ja sitä kyllä riitti.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Großglockner Hochalpenstrassen alkupäätä.

 

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie

Alppitie suljetaan yöksi ja se avataan kesäaamuisin klo 5. Talviaikaan Alppitie on kokonaan suljettu. Olimme jo hyvissä ajoin aamusta Alppitien alkupäässä. Harmitus oli hirveä, kun harmaat sadepilvet riippuivat alhaalla laaksossa ja vuorista ei näkynyt vilahdustakaan.

Viisas paikallinen sanoi, että kannattaa odottaa reilu tunti, niin pilvet kaikkoaisivat. Kiltisti jäimme autoon odottelemaan ja kas kummaa, niinhän siinä kävi. Taivas alkoi repeillä ja pilvien takaa pilkahti aika ajoin myös aurinko.

Emme olleet ostaneet tiemaksua Alppitielle etukäteen, vaikkakin sen olisi saanut netistä ostettuna hieman edullisimmin. Jonoja ei ollut, joten pääsimme sujuvasti liikkeelle.

Großglockner Hochalpenstrassen – Korkea Alppitie alkaa Fuschinistä ja päättyy Heiligenblutiin, tai toisinpäin. Alppitien voi ajaa läpi kummasta suunnasta vaan ja 35 € hintaiseen tiemaksuun sen voi ajaa halutessaan myös edestakaisin. Monet motoristit tekivätkin niin.

Aivan alkumatkasta edessämme ajoi useita traktoreita, jotka vetivät peräkärryjä perässä, joissa matkasi alppiniityille päiväksi vietäviä lehmiä. Ne matelivat sen verran hitaasti ja vielä melko loivalla tieosuudella, että onnistuimme ohittamaan ne.

Maisemareitin pituus on viitisenkymmentä kilometriä.

Matkalla onkin kiva pysähdellä ottamaan kuvia ja ihailemaan maisemia. Hyvä oli ehkä antaa myös jarrujen ja moottorin jäähtyä.

Välillä tuntui, että auto ei jaksa kiivetä serpentiininä kiemurtelevia mäkiä ylös. Ohi hurahtivat moottoripyörät ja melkein myös kilpapyöräilijät, jotka sitten alamäissä kuittasivatkin ja kiisivät ohitsemme.

Alppitie on hyväkuntoinen ja melko leveä sekä helppo ajettava. Reitin varrella on jonkin verran kahviloita ja muita palveluita. Myös erilaisia levähdyspaikkoja on tarjolla, jossa voi nauttia omia eväitä ja ottaa maisemakuvia. Matkalla olisi ollut myös pieniä näyttelyitä, joiden sisäänpääsymaksu sisältyi Alppitiemaksuun.

Alppitien korkein kohta on Edelweissspitze, joka sijaitsee 2500 metrin korkeudessa.

Franz-Josefs-Höhen näköalapaikalle päästäkseen pitää poiketa päätieltä. Näköalapaikka on varsinainen turistikeskus.

Keskellä ei mitään on suuri parkkihalli, jonne turistit voivat jättää autonsa, kun vierailevat kahvio –turistimyymälässä sekä näköalapaikalla, josta voi ihailla Grossglocknerin kaksoishuippua sekä Pasterzen jäätikköä.

Auto ympäri ja matka samaa tietä takaisin päätielle. Heiligenblutinista otimme auton nokan kohti Lienziä, josta sitten jatkoimme Kitzbühelin kautta Innsbruckiin, jonne jätimme auton ja jatkoimme junailua.

 

Innsbruck

Innsbruck on kaunis ja kivan oloinen kaupunki, jota reunustaa ympärillä kohoavat Alpit.

Innsbruckin vanhakaupunki on kaunis paikka ja siellä on kiva vaellella tai vain istahtaa jonnekin kahville tai oluelle, meidän tapauksessa lasilliselle viiniä. Kaupunkikierroksellamme pysähdyimme vanhassa kaupungissa torille, jonka laidalla sijaitsee Goldenes Dachl eli rakennus jossa on kultainen katto.

Stadtturm kaupungintorni sijaitsee samalla aukiolla ja sen huipulta voi katsella Innsbruckia. Stadttrummiin päästäkseen pitää maksaa n. 3 € pääsymaksu ja kavuta vielä yli 130 askelmaa ahtaita kierreportaita ylös torniin.

Kaupungissa on paljon kaikenlaista katsottavaa ja kannattaakin etukäteen selvittää onko Innsbruck cardista hyötyä. Kortin hinta on siedettävä. 1 pv n. 40 € ja 2 pv 50 €.  Korttiin sisältyy jo valmiiksi ilmaisia sisäänpääsyjä moniin kohteisiin. Innsbrukissa kortti voikin oikeasti olla hintansa arvoinen hankinta.

Torilla oli  paikallinen puhallinorkesteri, jota jäimme kuuntelemaan. Orkesteri soitti erilaisia Straussin kappaleita sekä iloista tirolilaista musiikkia. Paikalla oli paljon paikallisia turistien lisäksi ja tunnelma oli oikein mukava ja iloinen.

Innsbruckin vanhakaupungin ympäristö pitää sisällään kaikenlaista katsottavaa, upeista kirkoista palatseihin ja museoihin.

Vanhassakaupungissa sijaitsee Hofburgin palatsi, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Palatsissa riittää nähtävää ja ihmeteltävää. 9 € sisäänpääsy tuntui ihan kohtuulliselta. Turistiaikaan voi olla järkevää hankkia lippu ennakkoon ja siten ohittaa melkoiset jonot.

Hofburgin palatsi vieressä on St. Jakobin katedraali eli Dom zu St. Jakob, jonka katto on kerrassaan upea. Kirkossa on muutenkin paljon katsottavaa. Itse kirkkoon pääsee ilmaiseksi, mutta kuvaamisesta peritään euron maksu.

Toinen käymisen arvoinen kirkko on kuninkaallinen Hofkirche, jossa on hopeanvärinen kappeli sekä keisari Maksimilian I:n hautarakennelma, jota reunustavat mielettömät 28 isoa pronssipatsasta.

Pääsylippu kirkkoon maksaa 8 €. Jos on museoihminen ja haluaa samalla käynnillä vierailla kansantaiteen museossa ja  Ferdinandeum taidemuseossa sekä hieman kauempana olevassa Zeughaus museossa, kannattaa ostaa 14 € hintainen yhteislippu.

Innsbruckin keskustan alueen nähtävyyksiin voi tutustua helposti jalan. Jos kuitenkin haluaa liikkua keskustan ulkopuolelle voi kätevästi liikkua kaupungissa raitiovaunulla tai linja-autolla. Julkisten kertalippujen hinta riippuu siitä ostaako sen kuskilta vai automaatista tai kioskista. Päivälippu maksaa reilut 5 € ja on hyvä valinta, jos tarvitsee julkisia kulkuvälineitä.

Ambrasin palatsialue, jossa toimii nykyään museo sekä hyppyrimäki sijaitsevat kaupungin uudella puolella ja sinne kannattaakin mennä julkisilla kulkupeleillä.

Innsbruckin juna-asema sijaitsee hieman keskustasta ja sinne pääsee kätevästi sekä raitiovaunuilla, että linja-autoilla. Juna-asema on sen verran lähellä, että sinne voi mennä myös jalan.

Taxit eivät myöskään ole lyhyillä matkoilla kovin kalliita ja niitä on hyvin saatavissa ympäri Innsbruckia.

Otimme yksittäisen junalipun Garmisch-Partenkircheniin, koska se tuli edullisemmaksi, kuin Baijer-lippu, jota kylläkin käytimme jatkossa.

 

Garmisch-Partenkirchen

 

Matka Insbrucista Garmisch-Partenkircheniin kesti reilun tunnin. Matkalla ohitimme Seefeldin talviurheilukeskuksen, jonne emme tällä kerralla eksyneet. Hieman reilu tunnin junamatka maksoi edestakaisin n. 20 €.

Garmisch-Partenkirchenissä on paljon erittäin kauniisti ulkoapäin maalattuja ja koristeltuja rakennuksia. Kaupungissa onkin ihana vain kierrellä ja katsella rakennuksia.

Talvella paikka varmaankin kuhisee turisteja, mutta kesäaikaan siellä ei ole juurikaan muuta kuin kauniit rakennukset, kivat ravintolat ja kahvilat, kivoja pikku putiikkeja ja upeat maisemat sekä maastot patikointiin.

Jos Garmisch-Partenkirchenissa viipyy pidempään ja tykkää patikoinnista mainio vierailukohde on  Saksan korkein vuori Zugspitz, joka sijaitsee Garmisch-Partenkirchen lähellä. Sinne pääsee vuoristojunalla.

Toinen retkeilykohde on lähistöllä oleva Partnachklamm rotko. Elämys varmaankin on myös Ausserfernbahn juna, joka vie alppimaisemien halki Kemptenin kaupunkiin Itävaltaan.

Münchenista Garmisch-Partenkircheniin ja sen lähiympäristöön voi hyödyntää Bayer lippua jolloin matka on todella edullinen. Vastaavaa lippua ei Itävallan puolella ole tälle osuudelle käytettävissä.

Garmisch-Partenkirchen on melko pieni ja itse kaupunki on nopeasti kierretty.

Pois lähtiessämme ja ohittaessamme radanvarressa olevan kuuluisan hyppyrimäen tuli mietittyä, että miten ihmeessä se valtava yleisömassa matkustaa, parkkeeraa ja yleensä mahtuu näihin pieniin alppikyliin erilaisissa mäki- ja laskettelukisatapahtumissa.

Palasimme Innsbruckiin, josta sitten jatkoimme matkaa seuraavana aamuna kohti Münchenia.

Hyvä vaihtoehto olisi ollut yöpyä Garmishissa tai jatkaa siitä suoraan Müncheniin. Tämä oli yksi niistä jälkiviisaista ajatuksista aikataulutusten ja reittivalintojen suhteen, joita jokunen on matkoilta kertynyt.

Junailua Itävallassa ja Saksassa osa 1 Wien – Salzburg – Hallstatt

 

Wien – Salzburg – Hallstatt – Großglockner Hochalpenstrassen – Innsbruck – Garmisch-Partenkirchen – München – Füssen

Wien

Lensimme Finnairilla Wieniin, josta alkoi reilun kahden viikon mittainen Itävallan ja Saksan kiertely. Lentokentältä pääsee parhaiten Wieniin joko junalla, metrolla, bussilla tai taksilla. Matka-aika ja hinta kentän ja keskustan välillä vaihtelee riippuen siitä, minkä kulkupelin valitsee. Linja-autokyyti keskustaan maksaa 8 €, nopea City Airport Train lentokenttäjuna maksaa 11-14 euroa.S-Bahn S7 metro on edullinen ja se pysähtyy keskustaan Wien Mitte bussiasemalle, kuten muutkin julkiset kulkuvälineet lentokentältä tultaessa. Yhdensuuntainen metrolippu maksaa 4 euroa. Taxeilla pääsee keskustaan n. 30 € hintaan.

Itse otimme metron keskustaan. Lentokentältä kannattaa ostaa yhdensuuntainen lippu, koska lippujen hinta Wienissä vaihtelee sen mukaan, millä vyöhykkeillä aikoo liikkua.

Olimme varanneet pari päivää Wieniin ja kiirettä sai pitää, että ehdimme käydä kaikissa haluamissamme paikoissa.

Wienissä pystyy hyvin liikkumaan paikasta toiseen kävellen. Vain muutamat nähtävyydet sijaitsevat ydinkeskustan ulkopuolella. Jos kuitenkin haluaa käyttää julkisia kulkuvälineitä, on raitiovaunu tähän tarkoitukseen paras.

Ratikat 1 ja 2 kiertävät kaupunkia ympyrässä ja niillä matkustaessa pääsee näkemään kaikki tärkeät nähtävyydet.

Lisäksi turistit suosivat Hop on Hop off busseja sekä Ring Tramia, joka tekee noin 25 minuutin turistikierroksen Wienin nähtävyyksillä.

Metro – paikallisjuna yhdistelmä on kätevä jos pitää kulkea keskustan halki tai liikkua kauemmas kaupungin keskustasta.

Jos aikoo käyttää julkisia useammin kuin kerran, kannattaa ostaa vuorokausilippu. 24 tunnin lippu maksaa alle 8  euroa, kahden vuorokauden lippu n. 14 € euroa ja kolmen vuorokauden lippu n. 16 euroa.

Kuten monissa muissakin turistikaupungeissa on Wienissäkin tarjolla vuokralle kaupunkipyöriä. Wienistä voi myös matkustaa jokilaivalla Budapestiin tai Bratislavaan. Nämä risteilyt ovat kesäaikaan hyvinkin suosittuja, mutta niihin kuluu sitten koko päivä, ehkä useampikin.

Wienin rautatieasema Wien Hauptbahnhof sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja se on myös metroliikenteen keskuspaikka. Keskusasemalta on juna- ja metroyhteys muille asemille. Päärautatieasemalta lähtee paikalliset ja kansainväliset junat.

Wienissä on vielä muitakin juna-asemia. Junamme Salzburgiin lähti Wienin Westbanhof asemalta. Tältä asemalta lähtee junat myös muualle Länsi-Itävaltaan, Saksaan, Sveitsiin sekä Unkariin ja kauempana idässä oleviin kohteisiin.

Wien Meidllingin kautta pääsee Bregenziniin, Innsbruckiin, Salzburgiin, Klagenfurtiin ja Linziin. Wien Pratersternin asemalta pääsee Eurocity junilla Prahaan ja muualle Tsekkeihin. Tämä asema palvelee lähinnä paikallisjunaliikennettä. Franz-Josef Bahnhof juna-asema on pääasiallisesti paikallisjuna-asema, mutta sieltä pääsee myös Tsekin rajakaupunkeihin.

Kaupungista junalla lähtevän kannattaa selvittää, miltä asemalta haluaa nousta junaan, sillä jos nousee liian aikaisin junaan esimerkiksi Hauptbahnhof asemalla, voi joutua odottamaan seuraavalla asemalla junan lähtöä pitkänkin aikaa.

Wienissä on niin paljon kaunista katsottavaa, että pää menee aivan pyörälle.

Kiirehän meilläkin tuli kiertää kaikki suunnitellut paikat. Naschmarkt oli ihan hauska vierailukohde ja siellä tulikin nautittua viinit Wienissä. Paikallisten lisäksi torialueella oli paljon turisteja.

Espanjalaiseen ratsastuskouluun oli valtavat jonot, mutta allergian takia tuo kohde jäi vain ulkoapäin nähdyksi.

Schönbrunnin linna on näyttävä kohde. Palatsi itsessään on melkoisen iso ja sen puistoalue on hurjan laaja. Otimmekin sellaisen pyörillä kulkevan turistijunan, jolla kiersimme laajan puistoalueen. Pääsymaksu linnaan riippuu siitä millaisen kierroksen aikoo tehdä. Suuri linnakierros, joka käsittää 40 erilaista, toinen toistaa loisteliaampia tiloja maksaa 17,50 €.

Hauska vierailukohde alueella oli myös keisarillinen vaunumuseo, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla.

Yhdistelmälipun Sissi-lippu, joka käsittää Schönbrunnin linnan lisäksi Hofburgin linnan Sissi museon, linnan huoneistot ja aarteet, onkin jo melko kallis. Hinta nousee lähes 30 €/ hlö.

Linnaan on pitkät jonot. Valitsetpa minkä lipputyypin tahansa, niin lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä. Harmillisesti linnoissa ei saa kuvata.

 

Aivan Wienin keskustassa sijaitsee Stephansdom eli Pyhän Tapanin tuomiokirkko.

Kirkko on käymisen arvoinen vierailukohde. Kirkon torniin on mahdollista kavuta ihastelemaan Wieniä.

 

Kirkon alta löytyneeseen kappeliin pääsee tutustumaan vain Stephansplatzin metroasemalta. Pääsymaksu kirkkoon ja muihin tiloihin on 6 € ja siihen kuuluu audio-opastus. Yhdistelmälippu kirkkoon, sen torneihin sekä katacombeihin maksaa hieman alle 15 €.

Wienissä riittää museoita. Suuri museokompleksi on jo pelkkien rakennusten takia vaikuttava näky, vaikka ei sisälle niihin menisikään.

Eurail junapassin hinta Itävaltaan on 3 päivältä n. 150 €, 4 päivältä n. 170 € ja 5 päivältä hieman alle 200 €. Junapassin hintaa nostaa se, että istumapaikat joihinkin kaupunkien välisiin juniin pitää varata ja maksaa erikseen.

Yksittäisten tarjousten lisäksi kannattaa tarkistaa myös erilaiset ryhmäliput. Esimerkiksi 2-5 henkilön viikonloppulippu Einfach-Raus-Ticket maksaa vain 34 € ja se on voimassa koko maassa. Lisäksi Itävallassa on erilaisia alueellisia lippukombinaatioita, jotka voivat tulla erittäin edullisiksi. Kannattaakin tarkistaa ne OBB sivuilta.

Tällä kertaa meidän matkamme Salzburgista jatkui vuokra-autolla. Joten olimme ostaneet perus yhden matkan junaliput Wien – Salzburg, joiden yhteishinta jäi reilusti alle 50 €.

Matka taittui noin 2 ½ tunnissa oikein mukavalla junalla, joissa oli kaikki tarpeelliset palvelut ja ilmainen wifi.

 

Salzburg

Salzburgin HBF päärautatieasema sijaitsee monista Keski-Euroopan kaupungeista poiketen hieman kaupungin keskustan ulkopuolella.

Juna-asemalta kaupunkiin pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Kävellen matka keskustaan on aika pitkä.

Itse otimme taxin, jonka hinnaksi tuli hieman yli 10 € ja menimme sillä suoraan hotelille.

Salzburgin keskustassa pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin, eikä muita kulkupelejä tarvitse käyttää. Jos aikoo liikkua keskusta-alueelta kauemmaksi, pääsee kohteisiin paikallisbusseilla.

Salzburgin vanhakaupunki on melko pieni, mutta täynnä kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja ihania kujia.

Salzburgiin on saatavilla Salzburg Card, mutta se oli aika kallis joten emme siihen tällä kertaa sortuneet.

Vietimme Salzburgissa vain reilun vuorokauden ja laskimme, että liikkuminen jalan ja Schloss Mirabell palatsin jättäminen väliin ei saisi kortin rahallisesti tuomaa hyötyä katetuksi. Vaikka linnassa olikin kuvattu Sound of the Music, ei se vierailukohteena vaikuttanut niin houkuttelevalta, että olisimme sinne menneet.

Salzburgin vuoren päällä oleva Festung Hohensalzburg linna on mainio paikka vierailla ja sieltä on upeat näköalat alas kaupunkiin ja kauemmaksikin. Linnan alueella on paljon erilaista toimintaa.

Jotkut reippailijat kiipesivät linnakkeelle, mutta me nappasimme funikulaarin, joka sisältyi linnavierailun hintaan. Lippupaketti maksoi n. 16 €, mutta sen olisi saanut hieman halvemmalla netistä. Tällä kertaa jonotimme lippua ja jono eteni melko sujuvasti, vaikka olikin jo  turistiaika.

Kolmen aukion Mozartplatzin, Residenzplatzin ja Domplatzin alueella, jota kutsutaan myös Dom Quarteriksi on paljon nähtävää. Alueen nähtävyyksien yhteislipun hinta oli n. 12 €.  Alueella on useita upeita kirkkoja, palatseja ja museoita.

Kuten monessa muussakin Itävaltalaisessa kaupungissa myös hevoskyytejä oli tarjolla turisteille.

Residenz- palatsissa on paljon katsottavaa ja siellä saakin helposti kulumaan useita tunteja. Hienoa vierailukohde oli myös St. Peter’s luostari, kirkko ja hautausmaa. 2 € lisähinnasta olisi päässyt tutustumaan myös katakombeihin.

Monien pienten ja kivojen kirkkojen lisäksi Salzburgin katedraalissa kannattaa käydä. Katedraali tunnetaan Mozartin kastekirkkona. Kirkkoon on erillinen 5 € sisäänpääsy.

Olihan se käytävä katsomassa myös Mozartin synnyinkoti.

Emme menneet sinne sisälle, mutta ulkopuolella oli kuvanottajia aivan tungokseen asti.

Salzburg oli kaunis ja idyllinen kaupunki ja upeat sekä värikkäät kukkaistutukset saivat kaupungin loistamaan niinä hetkinä, kun aurinko pilkisti pilvien takaa.

Poikkeuksellisesti vuokrasimme auton seuraaville etapeille. Matkasuunnitelmissa olleisiin Hallstattiin ja maailman korkeimmalle Alppitielle, Großglockner Hochalpenstrasselle ei päässyt junalla.

 

 

 

 

Hallstatt

Vuokrasimme auton Salzburgista ja tarkoituksenamme oli kierrellä sillä hieman Alppimaisemaista Itävaltaa. Suunnitelmia reitille oli tasan kaksi, Hallstatt ja Großglockner Hochalpenstrasse. Muut kohteet matkalla tulivat mielijohteesta.

Vuokraamamme Opel Corsa oli juurikin sopiva kahdelle aikuiselle. Jyrkissä nousuissa tosin tuntui, että pienikoneisesta autosta loppui veto kokonaan. Sen huomasimmekin sitten Alppitiellä.

 

Matkalla ajoimme läpi upeiden maisemien ja ihanien kukkasilla koristeltujen talojen, joita oli pieninä ryppäinä siellä täällä.

Valitsimme pienempiä ajoreittejä ja ihastelimme vastaan tulevia Alppikyliä, vuorenrinteiltä alas putoavia vesiputouksia ja jylhiä vuorimaisemia. Pari kauristakin osui matkalle.

Hallstatt on pienen pieni kylä upealla paikalla vuorten ympäröivän järven rannalla.

Hallstatt on saanut melkoisen maineen turistien keskuudessa ja kaupungissa vieraileekin vuosittain valtavasti ihmisiä.

 

Kylää pidetään Itävallan kauneimpana. Itse en tuota nyt aivan allekirjoita.

Parkkipaikat sijaitsevat kaukana kaupungin ulkopuolella, sillä kaupungissa ei saa liikkua moottoriajoneuvoilla. Kävelymatkaan autoparkeista kaupunkiin kannattaakin varautua.

Hallstattiin pääsee Salzburgista sekä Wienistä myös junalla, mutta juna-asema on järven toisella puolella ja sieltä on tultava kylään vesibussilla. Vesibusseja näytti liikkuvan tasaiseen tahtiin tuoden junamatkailijoita yli järven. Lähikaupungeista on tarjolla myöskin erilaisia bussikuljetuksia Hallstattiin.

Kylä on rakennettu jyrkälle rinteelle ja osa taloista on rakennettu pilareiden varaan veden ylle. Kylässä onkin isot korkeuserot ja liikuntarajoitteisten tai lastenvaunujen kanssa liikkuminen voi olla hieman haastavaa.

Kauniit ja persoonalliset rakennukset, kylän pieni toriaukio ja paikallisesta historiasta kertova museo ovat Beinhausin eli luutalon lisäksi kylän ainoat nähtävyydet.

Beinhausin eli luutalon pienessä kappelissa on yli 1200 kauniisti käsin koristeltua pääkalloa, jotka on asetettu tiiviisti pinoon.

Hautapaikkojen tilapulan ratkaisemiseksi kylän traditiona aiemmin oli ollut kaivaa vanhat haudat auki ja asettaa vainajien kiillotetut ja maalatut kallot sekä luut kappeliin.

Kappeliin peritään pieni parin euron sisäänpääsymaksu.  Vanha rouva, joka hoiti kappelin rahastusta antoi ylpeänä meille suomeksi kirjoitetun muovitaskun sisällä olevan infotekstin luutalosta ja sen historiasta. Ylpeänä hän kertoi, että vastaavia infotekstejä oli käännettynä vaikka kuinka monella kielellä.

Hallstattissa voi myös vierailla suolakaivoksessa ja Dachsteinin Skywalk näköalatasanteella.

Ylös pääsee joko funikulaarilla, josta täytyy pulittaa 18 € tai sitten kävellen. Yhdistelmälippu suolakaivokseen ja Skywalkkiin maksaa reilut 30 €. Liput näihin kannattaa varata etukäteen, koska paikalla oli todella paljon turisteja.

Idyllinen ja rauhallinen kylätunnelma oli Hallstattissa tiessään, kun kaduilla sai väistellä röyhkeitä isoina ja äänekkäinä laumoina liikkuneita kiinalaisia selfietikkuineen.

Kun matkasimme majapaikkaamme lähelle Großglockner Hochalpenstrassea, ajoimme vielä läpi Bischofshofenin ja Zell am Seen.

Tulipa nähtyä nämäkin talviset laskettelu- ja turistikohteet. Kesäaikaan kaupunkien rytmi on selvästi matalampi.  Alueen hienoista maisemista ja luonnosta nauttivatkin patikoinnista tai alamäkipyöräilystä innostuneet luontoihmiset, jotka löytävät näistä paikoista varmasti mieluisaa tekemistä.

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi – Versailles – Dijon – Montpellier – Barcelona

Pariisi

Lensimme Pariisiin Norwegianilla.  Orlyn lentokentältä pääsee Pariisiin linja-autolla, josta joutuu pulittamaan hieman alle 10 € riippuen siitä ostaako lipun etukäteen netistä vai vasta asemalta.  Taxilla meno keskustaan kestää noin puolituntia ja hintaa sille tulee noin 35 €. Orlyn kentältä pääsee Denfert-Rochereauhin Etelä-Pariisiin myös shuttle-bussilla, mikä voi olla monelle kätevin vaihtoehto.

Pariisin keskustaan pääsee myös junalla, jonne lippu maksaa n. 12 €. Lentokentältä menee Orlyval automaatti- junayhteys Antonyn juna-asemalle, jossa vaihdetaan RER B-junaan. Matka-aika on n. 40 minuuttia.

Junaa odotellessa laiturille kipitti melkoisen iso rotta. Siinä se mitään pelkäämättä vilisteli ihmisten jalkojen välistä. Mikä hämmästyttävää myöskään ihmiset eivät tuntuneet välittävän siimahännästä… joku välitti ja istui penkillä jalat visusti ilmassa tarkkaillen haukkana asemalaituria.

B-junalla pääsee kätevästi Care du Nord, Chatelet Les Halles, St-Michel Notre Dame, Luxembourg ja Denfert-Rochereau asemille, josta on metroyhteys eteenpäin.  Myös C-junalla olisimme päässeet perille, ehkäpä jopa näppärämmin. Matkustimme kuitenkin B-junalla keskustaan St-Michel Notre Dame asemalle, josta suuntasimme metrolla hotelille.

Majoitumme Hotel ibis Paris Bastille Operaan, joka oli sijainniltaan ja kulkuyhteyksiltään erinomaisessa paikassa. Hotelli oli muutenkin kaikin puolin rauhallinen ja siisti hotelli.

Pariisin nähtävyydet sijaitsevat melko laajalla alueella, mutta suuriosa kuitenkin vyöhykkeiden 1-3 sisällä.

Paras tapa Pariisissa on liikkua joko jalan, metrolla tai RER-junilla. Kaupungin metro- ja bussiverkosto on kattava ja metrossa liikkuminen on sujuvaa ja nopeaa eikä  kovin vaikeaa, vaikka Pariisin metro onkin monilinjainen.

Pariisi ja sen ympäristö on jaettu vyöhykkeisiin. Kertalipulla voi matkustaa vain yhden matkan, eikä siinä ole vaihto-oikeutta toiselle matkalle. Lipun hinta on alle kaksi euroa ja niitä voi ostaa tabac- ja lehtikioskeista ja asemilla olevista automaateista.

Jos haluaa matkakortin vain yhdeksi päiväksi, on Mobilis hyvä hankinta. Se on voimassa vuorokauden loppuun, ja kehätien sisällä matkustettaessa se maksaa 7,30 €.  Jos lähtee esimerkiksi Versaillesiin tai Eurodisneyhin maksaa Mobilis kortti 17,30 € . Kortteja voi ostaa bussi-, juna- ja metroasemilta. Lisäksi on mahdollista hankkia Paris Visite kaupunkikortti, johon sisältyy matkustus kaikilla vyöhykkeillä sekä lentoasemille. Kortilla on myös sisäänpääsy Eurodisneyhin ja Versaillesiin. Paris Visitella pääsee ilmaiseksi moniin nähtävyyksiin ja siinä on myös muita etuja. Kortin hinta päivälle on vähän yli 25 €.

Pariisin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Eiffelin torni, Riemukaari, Notre Damen katedraali, Panthéon, Louvre sekä Sacré-Coeurin basilika.

Kuten monet muutkin suurkaupungit on Pariisi kaikin puolin melko kallis paikka. Monet kohteet ovat jo näkemisen arvoisia, vaikka ei sisään menisikään.

Jos kuitenkin aikoo kierrellä kaikki nähtävyydet voi Paris Pass olla kannattava hankinta. Sillä pääsee ilmaiseksi ja jonottamatta moniin nähtävyyksiin. Kahden päivän Paris Passin hinta alkaa 139 € ja nousee riippuen käyttöpäivien määristä.

Eiffel – tornin alue on turistien suosiossa. Alueella on paljon kaikenlaisia matkamuistojen myyjiä. Mikäli mielii torniin, kannattaa lippu ostaa ennakkoon tai muuten joutuu jonottamaan. Eiffel – torniin on ostettavissa erilaisia lippuja. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta 10 euroon, riippuen siitä aikooko kiivetä ylös rappuja pitkin vai käyttää hissiä ylätasanteelle asti.

Yksi Pariisin tunnetuimpia ja vierailluimpia nähtävyyksiä on Notre-Damen katedraali. Notre-Dameen ei ole pääsymaksua, mutta jonoa sen sijaan kylläkin. Kellotorniin pitää maksaa erikseen 10 € pääsymaksu, samoin kryptaan on 8 € maksu ja aarrekammioon 5 €. Varsinkin kellotorniin on pitkät jonot  riippumatta ajankohdasta.

L L’Arc de Triomphe de l’Etoile eli Riemukaari on paikka, missä pyörii koko ajan myös turisteja. Riemukaari sijaitsee Place Charles de Gaulle aukiolla ja riemukaaren ympäri kulkevalta ajotieltä lähtee 12 bulevardia eri suuntiin. Riemukaaren alueen liikenne on vilkasta. Turisteilla on mahdollisuus kiivetä Riemukaaren päälle maksamalla 8 euron pääsymaksun.

Montmartressa Pariisin korkeimman kukkulan päällä sijaitsee Sacré Coeur kirkko. Kukkulalle voi joko kiivetä rappusia pitkin tai sinne voi mennä funikulaarilla, kuten me teimme.

Kukkulalle kulkee myös kiertoajeluja tekevä kaupunkijuna, jolla me matkasimme sitten takaisin alas kaupunkiin.

Kukkulalta on hyvät näkymät yli Pariisin kaupungin, mutta vielä paremmat näkymät on kirkon kupolista, jonne pääsee kapuamaan aivan ilmaiseksi.

Kirkon ympäristössä on säpinää, ja siellä kannattaakin olla tarkkana pitkäkyntisten kanssa. Myös täällä on kaikenlaisia kaupustelijoita joiden tuotteiden laadusta ei aina voi olla takeita.

Odotellessamme kaupunkijunan lähtöä paikalliset poliisit nappasivat vesipullon myyjän. Se mitä tapahtumasta ymmärsimme, tarkastivat poliisit juomamyyjän vesipullot pohjasta ja korkista ja jotain häikkää niissä oli, kun mies pulloineen vietiin poliisiautoon ja pois.

 

Ajoimme alas kukkulalta Moulin Rougen eteen. Historiallinen punainen mylly seisoi tyylikkäänä paikoillaan.

Pahamaineisessa paikassa esitetään nykyään hinnakkaita ja laadukkaita showesityksiä.

Tärkeä nähtävyys on myös Panthéon, joka on monen kuuluisan henkilön hautapaikka.

Hautapaikoista puheen ollen kannattaa ehdottomasti vierailla Père Lachaisen hautausmaalla, jossa on monien kansallissankareiden, taiteilijoiden, säveltäjien ja valtiomiesten viimeiset leposijat.

Hautapaasit ovat kerrassaan upeita ja alueella voi vain vaellella ilman päämäärää ja huomata, miten joidenkin henkilöiden haudoista on tullut todellisia pyhiinvaelluspaikkoja.

 

Louvren alueella on kaikenaikaan mielettömät jonot ja lippu sinne kannattaakin ehdottomasti ostaa etukäteen.

Louvre on paikka, missä on paljon upeaa katsottavaa. Vaikka ei taiteen ystävä olisikaan, löytää sieltä paljon ihailtavaa ja tutkittavaa. Lipun hinta Louvreen on 17 €.

Olimme aikaisin aamusta liikenteessä ja saimme kuvata rauhassa Louvren aluetta. Varmaan samasta syystä yksi hääkuvauskin oli sovittu aikaiseen aamuun.

Pariisissa on niin paljon tekemistä ja katsottavaa, että kaikkea ei ehdi millään kokemaan ja kiertämään kerralla. Tekemistä löytyy ihan varmasti myös kaikille kohderyhmille.

Aikeissamme oli ensiksi käydä Versaillesissa ja sen jälkeen jatkaa matkaa Dijoniin, joten selvittelimme Pariisin juna-asemia etukäteen.

Pariisissa on kuusi rautatieasemaa, jotka ovat kaikki suuria ja vilkkaita ja joilta junat lähtevät eri suuntiin. Gare de Lyon asemalta voi matkustaa nopeilla TVG-junilla Etelä-Ranskaan, Sveitsiin, Italiaan, Saksaan ja Espanjaan. Asemalla on myös paikallisjuna- ja RER- junaliikennettä.

Gare du Nord asemalta lähtee Eurostar juna Lontooseen sekä junat Ranskan pohjoisosiin, Belgiaan, Hollantiin ja Saksaan. Asemalla on myös useita Pariisin metron asemia ja RER-junan asema.

Gare de l’Est asemalta lähtee junia Strasbourgiin, Saksaan, Itävaltaan, Pohjois-Italiaan kuten Venetsiaan, Unkariin ja muualle kohti itää.

Gare Montparnasse juna-asemalta lähtee junia kohti eteläistä Ranskaa mutta myös maan länsiosiin. Asemalta pääsee Toursiin, Bordeaux’hon ja Nantesiin TGV-luotijunalla. Samassa rakennuksessa toimii myös metroasema. Lisäksi asemalta pääsee myös Espanjaan, etenkin sen keski- ja länsiosiin, kuten myös Portugaliin.

Pariisi on vilkas ja kansoitettu kaupunki ja varsinkin juna-asemilla on syytä pitää kaikista tavaroistaan huolta sekä olla hieman normaalia tarkkaavaisempi.

Gare Saint-Lazareista liikennöi junia Normandian suuntaan ja se on vilkas lähijunien asema. Austerlitz rautatieasemalta pääsee Nizzaan, Barcelonaan ja Madridiin.

 

Versailles

Versaillesiin pääsee monella eri tavalla. Montparnassen juna-asemalta pääsee RER C-junalla Versailles – Chantiersiin. Versaillesissa on kaksi juna-asemaa. Chantiers’n asema on hieman kauempana, ja sieltä kävelee noin parissakymmenessä minuutissa Versaillesin linnalle. Aseman edestä kulkee myös linja-autoja ja taxeja linnalle.

Me menimme Saint-Michel – Notre-Dame asemalle, josta otimme N-junan VersailLesin toiselle, Château Rive Gauche asemalle. Tältä asemalta on hieman lyhyempi matka Versaillesin linnaan. Kävellen matkaan menee n. 15 minuuttia.

Junamatka Pariisista Veraisaillesiin kestää kaikkineen noin tunnin. Matkan kesto riippuu siitä, minkä junan ottaa.

Hyvä yhteys junalla Veraillesiin on myös Javelin asemalta, jonne pääsee monesta paikkaa kaupunkia näppärästi metrolla.

Yksittäisen junalipun hinta on yhteen suuntaan 3€ ja menopaluu 6€.

Menopaluulippu kannattaa ostaa saman tien, koska usein paluumatkalla on muitakin matkustajia ja lippuautomaatit joilta lippu ostetaan, ovat erittäin ruuhkautuneet.

Olimme ostaneet sisäänpääsyliput Versaillesiin ennakkoon netistä ja niihin oli merkattuna sisäänpääsyaika heti linnan aukeamisajankohtaan.

Hämmästys oli melkoinen kun tajusimme, että linnanpihalla kiemurteleva jono ei suinkaan jonottanut lippuja vaan jonossa olevat odottivat vuoroaan sisäänpääsyyn, joka oli merkattu samaan ajankohtaan meidän kanssamme.

Ihmisiä oli aikaisessa aamussa jo melkoisesti, joten ajankohdasta riippumatta on ihmispaljous myös linnan sisällä jatkuvaa.

Onneksi pääsimme etunenässä sisään ja saimme kävellä rauhassa ihastelemassa huikeaa linnaa ja ottamassa hyviä kuvia ilman mieletöntä edellä kävelevää ihmismassaa. Paikalla oli nimittäin satoja kiinalaisia selffiekeppeineen.

Sisäänpääsyä linnaan hidasti turvatarkastus metallinpal-jastuslaitteineen. n. +/- 20 € hintaiseen sisäänpääsyyn kuului audioguide. Lipun hintaan vaikuttaa se ottaako siihen erilaisia musiikki-suihkulähde näytöksiä ja Estate of Trianon lipun.

Versaillesin alue on niin mielettömän iso, että kävellen sen koluamiseen menee ihan valtavasti aikaa.

Vuokrasimme itsellemme golfkärryn, jolla huruttelimme kätevästi ympäri linnan valtavaa puistoaluetta. Golfkärryn hinta oli reilu 30 €/h ja voin kertoa, että tunnissa ei alueella ehdi juuri minnekään. Melko dyyriistä hinnasta huolimatta myös golfkärryjä piti jonottaa.

Mahdollisuus on myös liikkua alueella jalan tai sellaisella pyörillä kulkevalla turistijunalla. Vuokrattavana oli myös Segwaytä ja polkupyöriä.

Puistoalueen keskellä oleva ”järvi” oli niin iso, että siellä voi soudella vuokraamalla soutuveneellä. Paikan mittasuhteet ovat kerrassaan käsittämättömät ja ne oikeasti konkretisoituvat vasta kun itse liikkuu siellä.

Veraillesissa kuluu aikaa helposti vaikka kuinka paljon. Hyvä on tutustua aikatauluihin etukäteen, jotta osaa miettiä omat reitit esimerkiksi suihkulähteiden aukiolojen mukaan.

Ennen kuin lähtee takaisin Pariisin, kannattaa vielä vierailla linnan lähistöllä olevassa vaunumuseossa.

Siellä oli paljon nähtävää, mutta yllättävää kyllä moni turisti jätti sen väliin – ihan hyvä, saipa katsella upeita vaunuja ihan rauhassa ja ilman valtavaa ihmismassaa.

Pyörähdimme vielä itse kaupungissa, jossa ei oikeasti ollut juurikaan mitään katsottavaa, niinpä nautimme lasilliset ja lepuutimme jalkoja, jonka jälkeen otimme junan takaisin Pariisiin.

 

Dijon

Söimme hotelilla hyvän aamupalan ja siirryimme kerrankin ilman aikaista aamulähtöä Paris Gare de Lyon asemalle, josta nousimme  Dijon Gare de Dijon-Ville asemalle menevään TGV- junaan. Matka aika Dioniin oli reilut 1½ tuntia. Matkustaminen nopeissa 320 km/h tunnissa liikkuvissa junissa oli mukavaa ja helppoa.

Dijoniin menee myös Intercity junia, jotka ovat jonkin verran halvempia kuin TGV- junat. TGV-juniin on pakolliset paikkavaraukset, joten jos matkustaa reilikortilla pitää ne tehdä erikseen. Paikkamaksut esim. TGV-juniin ovat n. 30 € luokkaa, eli aika kalliit.

Ranskan Eurail France junapassi on myös aika kallis. 2 päivää matkustaen maksaa n. 140 € ja siitä hinta nousee ylöspäin. Laskimme, että tällä kertaa meille tulee halvemmaksi ostaa liput yksittäin eri siirtymille. Lippumme yksittäin ostettuna maksoivat 33 € kappale, mutta hinta voi nousta viiteenkinkymppiin, riippuen matkustusajankohdasta ja siitä miten aikaisin lipun varaa. Lisätietoja juna-aikatauluista ja hinnoista löytyy täältä.

Dijonin rautatieasema on aivan keskustasta ja siitä on helppo liikkua itse kaupunkiin. Hotelimme sijaitsi pienen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista.

Kaupungin symboli on Eglise Notre Damen kirkon ulkoseinässä oleva pöllöpatsas, jonka koskettaminen pitäisi tuoda onnea.

Dijonissa on erillinen käveltävä pöllöreitti, joka kierrättää turistit historiallisille nähtävyyksille. Kartan voi hankkia Notre Dame kirkon vierestä olevasta turisti-infosta maksua vastaan.

Eglise Notre Damen kirkko on ehdottomasti Dijonin tunnetuin maamerkki. Kirkossa on paljon ihailtavaa niin ulkopuolen koristeissa ja rakennustaiteessa, kuin sisäpuolellakin.

Kirkon oikealla puolella olevassa kappelissa on arvokas 1100-luvulta oleva Musta Neitsyt, joka on yksi vanhimmista puuveistoksista Ranskassa.

Toinen vaikuttava kirkko Dijonissa on Eglise Saint-Michel, jossa on myös paljon mielenkiintoista katsottavaa. Kirkkoon on ilmainen sisäänpääsy.

Dijonin vanhassa kaupungissa on kiva liikuskella ja ihailla sen hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia.

Pienet kujat ja kävelyreitit johtavat suurelle keskusaukiolle, jossa sijaitsee Palais des Ducs. Aukion ympärillä on paljon erilaisia ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella.

Palatsi on komea pytinki ja sen torniin kannattaa kiivetä, jos haluaa ihailla Dijonin maisemia korkealta käsin. Palatsissa sijaitsee museo, jossa on esillä taidetta sekä Ducsasien näyttävät haudat. Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Dijonissa on myös pari muuta näkemisen arvoista museota Vie Bourguignonne museo sekä Musée Magnin.

Kaupunki tunnetaan parhaiten kaupungin nimeä kantavasta sinapista, jota edelleen valmistetaan alueella.

Dijonissa on markkinat tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Torstaina markkinat ovat vain sisätiloissa, muina aukiolopäivinä ne levittäytyvät myös ympäröiville kaduille. Markkinoilla kannattaa vierailla ja ostaa tuliaisiksi vaikkapa alueen kuuluisaa Dijon-sinappia.

Paras tapa liikkua Dijonissa on vuokrata kaupunkipyörä, liikkua jalan tai raitiovaunulla. Myös linja-autoja kulkee kaupunkialueella.

Dijonista tehdään myös erillisiä viininmaistelumatkoja alueen lähistöllä oleville viinitiloille. Ne jäivät osaltamme tällä kertaa väliin.

Vaikka Dijonissa ja Ranskassa on mahdollisuus nauttia courmee ruoista, päädyimme tällä kertaa ihan väsymyksestä ja hieman myös laiskuudesta omaan jo perinteeksi muodostuneeseen hotelli-illalliseen.

 

 

Montpellier

Aamulla hyppäsimme Dijon asemalta TGV-junaan ja otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa. Junalipunhinta oli yhteensä 54 € tarjouksella, joten nappasimme ne. Junaliput tulevat myyntiin noin kolme kuukautta ennen matkaa. Ostimme liput ennakkoon netistä, mikä onkin järkevää, koska Ranskassa lippujen hinnat kallistuvat aivan hirveästi, mitä lähemmäs matkustusajankohtaa tullaan. Junamatka Montpellieriin kesti reilut 3 tuntia.

Kuten muidenkin maiden suurnopeusjunat, olivat TGV-junat mukavia ja tilavia matkustaa. Niistä löytyy myös kaikki tarvittavat mukavuudet sekä ilmainen wifi. Ranskan sisäisillä reiteillä ei ollut minkäänlaisia turvatarkastuksia sen sijaan asemilla ja asemien ympäristössä oli esillä näyttävästi poliiseja. Montpellierin juna-asema sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Juna-aseman edestä menee raitiovaunu, joka kiertää myös koko vanhan kaupungin ympäri.

Place de la Comédien aukio on vanhan kaupungin edessä. Aukion ympärillä on paljon ravintoloita ja kahviloita, joissa voi istuskella ja katsoa aukion läpi kulkevia ihmisiä tai siellä aikaansa kuluttavia ryhmiä ja katutaiteilijoita.

Opéra de la Comédie sijaitsee aukiolla ja se onkin komea rakennus.

Vanha kaupunki pienine kujineen alkaa aivan aukion vierestä. Vanhassa kaupungissa itsessään ei ole juurikaan nähtävää, kuten ei muuallakaan Montpellierissä.

 

Vanhassa kaupungissa on kuitenkin kiva kuljeskella ja katsella ympärillä olevia pikku kauppoja ja rakennuksia sekä istahtaa hetkeksi johonkin kahville.

Vanhassa kaupungissa on Cathedrale St-Pierre, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraaliin on vapaa sisäänpääsy.

Kiertäessä toista laitaa saapuu Place de Peyroun puistoesplanadille, jossa oli paljon kaupunkilaisia vaan viettämässä aikaa.

Puistosta on hyvät näköalat kaupunkiin ja siellä on nähtävissä myös Saint Clément’n hyvin säilynyt akvedukti. Palattaessa takaisin vanhaan kaupunkiin vastaan tulee Riemukaari, tosin pienemmässä mittakaavassa kuin Pariisista.

Parhaiten Montpellierin keskustassa pääsee liikkumaan raitiovaunuilla, jotka olivat ihanan yksilöllisesti koristeltuja. Myös jalan pääsee hyvin kulkemaan kaupungissa.

Vaikka Montpellier sijaitsee aivan Välimeren tuntumassa, ei kaupungissa ole omaa rantaa, vaan alueen rannat ovat reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista.

Aamulla otimme suunnan kohti Montpellierin Saint-Roch juna-asemaa, josta suuntasimme Barcelonaan.

 

Barcelona

Montpellier –Barcelona junamatka kesti n. 3 h ja sen me matkasimme espanjalaisella AVE-suurnopeusjunalla. Tämänkin junalipun ostimme etukäteen netistä, koska ranskan junapassia ei tälle osuudelle olisi voinut käyttää. Yhdensuuntainen matka maksoi kahdelta 94 €.

Barcelonaan menevään junaan oli tarkastus, jossa matkatavarat läpivalaistiin ja jokaisen piti näyttää matkustusasiakirjat ennen junaan pääsyä.

Barecelonaan saavuimme Santsin asemalle, josta jatkoimme matkaa perhepiirissä vietettäviin juhliin, joten tästä matkasta ei sen enempää.

Tarkempi kuvas Barcelonasta löytyy aiemmasta blogista.

Joulutorit junaillen, Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliini-Potsdam-Dresden- Berliini

Berliinissä on kaksi lentoasemaa Schönefeld ja Tegel. Lensimme Air Balticilla Rigan kautta Tegeliin, josta otimme linja-auton keskustaan. Lentokentältä keskustaan pääsee joko linja-autolla tai taxilla. Linja-autokyyti maksaa n. 3 € yhteen suuntaan ja liput voi kätevästi hankkia terminaalissa olevista automaateista ja linja-autopysäkkien vierestä. Linja-autopysäkit ovat lentoaseman päärakennuksen edessä. Matka keskustaan vie noin 40 minuuttia. Berliini on iso kaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Kätevintä kaupungissa on liikkua metrolla. Berliinin metroverkosto on laaja mutta ihan selkeä, eikä siellä ole hankala kulkea.

Julkisiin voi ostaa kertalippuja tai hankkia päivälipun, joilla matkustaa rajattomasti eri vyöhykkeiden sisällä. Berliinin keskusta-alueen päivälippu maksaa n. 7 €. Jos matkassa on useampi henkilö, kannattaa ostaa 2–5 hengen ryhmille tarkoitettu matkustuskortti AB-vyöhykkeelle.

 

Potsdam

Minun päähänpinttymä käydä oikeilla joulutoreilla oli toteutumassa. Saavuttuamme Berliiniin, veimme tavarat hotelille ja nappasimme kyydin Berliinin päärautatieasemalta RE1-junalla kohti Potsdamia.

RE1- junalla pääsee lähemmäksi kaikkia nähtävyyksiä kuin S7 junalla. Potsdam Charlottenhofin juna-asemalta on n. 15 minuutin kävelymatka kaupunkiin, kun taas Potsdamin S-Bahn-asemalta aikaa kuluu noin puolituntia.

Potsdam sijaitsee C-vyöhykkeellä ja ABC-päivälipulla voi käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä Berliinissä, että Potsdamissa. Yhdistelmä lipun hinta päivälle on alle 8 €.  Pelkkä lippu S7- junalla Potsdamiin maksaa vähemmän. Junia Potsdamiin kulkee usein ja matka-aika sinne on n. ½ h, riippuen minkä junan valitsee.

Potsdam ei talvella tuonut esille sen loistokasta aikaa ja olemusta. Sanssoucin palatsi puutarhoineen ja talvisuojaan laitettuineen patsaineen oli yhtä harmaa, kuin ilmakin.

Hyvin nopeasti kävi selväksi, että tästä palatsien ja linnojen sekä kauniiden puistojen kaupungista kannattaa nauttia kesäaikaan.

Kierreltyämme aikamme suuntasimme Potsdamin joulutorille, joka oli levittäytynyt myös lähikaduille.

Potsdamin keskusta on melko pieni ja tuntuikin siltä että se oli yhtä joulutoria. Vanha keskusta ja kunnostetusta hollantilaiskortteli jäi markkinahumun alle.

Edellisvuoden Berliinin joulutorilla tapahtunut terroristi-isku sekä vain pari päivää ennen vierailuamme Potsdamin joulutorilta löydetty räjähdepaketti oli lisännyt turvatoimia melkoisesti.

Hyvä niin. Poliisi olikin näkyvästi esillä ja betoniesteitä oli ympäri joulutorialuetta. Väkeä riitti aivan tungokseen asti. Tunnelma oli kuitenkin kiireetön ja rauhallinen.

Kojuja oli joka lähtöön ja tarjolla oli erilaisia syötäviä ja juotavia, erilaisia käsitöitä ja muita koriste-esineitä sekä tietenkin kaikenlaisia joulujuttuja.

Kiertely joulutorilla oli erittäin viihdyttävää ja aika kului kuin siivillä.

Lämmikettäkin oli saatavilla tarpeen mukaan.

Kaikilla joulutoreilla juomat tarjotaan oikeista laseista ja mukeista, joista maksetaan erikseen 1 – 2 € pantti. Halutessaan mukin joulutorin logolla saa panttimaksulla matkamuistoksi.

 

Dresden

Jouluihmisenä oli pakko päästä Dresdeniin, jossa on maailman vanhimmat joulumarkkinat. Berliinistä Dresdeniin kulkee yksi Saksan pääradoista ja matka sujuu mukavasti pikajunalla noin kahdessa tunnissa. Tosin kohdallamme sattui juurikin junaonnettomuus, miksi matkareittimme mennessä hieman muuttui, kuten myös matkustusaika.

Junaliput ostettiin tällä kertaa erikseen, koska teimme vain edestakaisen matkan. Hintaa lipuille tuli alle 50 € / henkilö. Dresdeniin menee tiheästi junia, mutta ostimme kuitenkin junaliput ennakkoon netistä, koska ajatuksena oli, että muutama muukin kuin me vierailevat joulutoreilla. Päätelmä osui oikeaksi.

Dresdenin juna-asema sijaitsee kaupungin keskustassa. Dresden on sen verran iso kaupunki, että paikasta toiseen siirtymiseen voi olla järkevää käyttää raitiovaunua. Julkisten päivälippu on n. 6 €  ja se maksaa itsensä takaisin noinkin isossa kaupungissa.

Viivyimme Dresdenissä yön yli. Hotelli sijaitsi aivan joulutorin vieressä ja kävelymatkan päässä nähtävyyksistä. Toisin kuin meillä Keskieurooppalaiset joulumarkkinat huokuvat lämpöä ja pitkiä perinteitä. Erilaisissa toinen toistaan upeammin koristelluissa kojuissa on paljon ihasteltavaa.

Joulutorit ovat erittäin suosittuja ja joulunalusaikana niissä käydään paitsi ostoksilla myös viettämässä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ihmisvilinä olikin melkoinen.

Joulutorit ovat myös lapsiperheiden suosiossa, koska siellä on paljon erilaisia toimintoja ja aktiviteettejä lapsille.

On karusellejä, maailmanpyöriä, luistelurataa, kotieläimiä ja vaikka mitä.

Kävimme joulutorilla sekä päivällä, että illalla ja aina siellä oli yhtä paljon ihmisiä.

Iltapimeässä jouluvalojen ja erilaisten tuoksujen yhdistelmä loi väkisinkin jouluisen tunnelman.

Joulutorit Saksassa oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen asia.

Dresdenin vanhassa kaupungissa on useita upeita aukioita.

 

Uudelleen rakennettu Frauenkirche on komea rakennus ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla. Kirkkoon on 8 € pääsymaksu, jolla pääsee myös kirkon katolle ihailemaan maisemia. Kirkon ympäristössä on muitakin upeita rakennuksia ja kahviloita.

Vaikka eri paikkoihin ei menisikään sisälle, on Dredenissä paljon katsottavaa. Augustusstrassea koristaa valtava posliinitaulu joka on todella massiivinen.

Upea on myös Zwingerin palatsikompleksi, jossa on monia erilaisia museoita.

Dresden on mainio vierailukohde. Jouluisen harmaa ajankohta vain ei tuonut esille sen todellista loistoa.

Ehkäpä täytyy löytää joku toinen ajankohta ja tulla kartoittamaan paikan upeat kirkot ja palatsialueet uudelleen.

 

Berliini

Berliini ei ole erityisen kaunis kaupunki. Sateinen joulukuu teki siitä vielä rumemman. Onneksi valoa ja iloa toi monet Berliinin joulutorit. Kiertelimme isoilla joulutoreilla Potsdamer Platzissa, Gendarmenmarktissa ja Aleksanderplatzilla. Vaikka kaikilla toreilla on paljon samaa, ovat ne silti erilaisia ja persoonallisia.

Joka paikassa oli valtavasti väkeä ja omaisuudesta kannatti ihmisvilinässä pitää huoli.

Alexanderplatzilla sijaitsee Berliinin kuuluisa televisiotorni, jonka huipulle pääsee hissillä. Televisiotornin näköalapaikasta avautuu näkymät yli Berliinin. Torniin on aina pitkät jonot ja siksi kannattaakin ostaa lippu netistä ennakkoon. Lipun hinta riippuu siitä ostaako pelkän näköalatasanne lipun, drinkkibaarilipun vai meneekö ylimmälle tasolle ruokailemaan. Lippujen hinnat vaihtelevat +/- 20 €, eli ihan halvasta hiisikyydistä ei ole kyse.

 

Brandenburgin portti ja Pariser Platz ovat myös paikat, joissa Berliinissä vieraileva varmasti käy. Aivan lähellä on Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki.

Berliinin muuri on suurimmaksi osaksi purettu, mutta pieni pätkä muuria on jätetty pystyyn ja siellä onkin aina kova kuhina, kun ihmiset ottavat selffieitä muurin edessä. Toinen takuuvarma turistisuma löytyy Checkpoint Charlien edestä.Berliinissä on muutama käymisen arvoinen kirkko.

 

 

Tunnetuin kuitenkin lienee Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche jonka torniraunio on yksi Berliinin maamerkeistä.

Vierailun arvoinen kohde on myös Charlottenburgin linna, joka toimii museona. Linnaan on 17 € sisäänpääsymaksu. Kuvauslupa on ostettava linnaan erikseen.

Dublin – Belfast – Howth – Malahide – Ennis – Dublin

Dublin

Lensimme lokakuussa Dubliniin Finnairilla. Dublinin lentokenttä sijaitsee aika lähellä kaupunkia. Lentokentältä pääsee kaupunkiin Terminaali 1 lähtöaulan edestä lähtevällä Airlink linja-autolla. Yhdensuuntainen matka maksaa 6 € ja menopaluu 10 €.

Airlinkin linja-autolla matka kaupunkiin kestää n. 45 min. Yhtä kauan menee tavallisella vuorobussilla, jonne lippu maksaa 3,30 €. Vuorobussiin täytyy lippua ostettaessa olla tasaraha, joka maksetaan kuskille. Vuorobussi numero 41 liikennöi terminaalin 1 saapuneiden aulan edestä n. 10 minuutin välein.

Kaupungin keskustaan pääsee myös Dublinin keskustan läpi kulkevalla Aircoachin linja-auto numero 700:lla. Aircoach liikennöi 15 minuutin välein Terminaali 1 saapuvien aulan edestä. Kyydin hinta on 7 € yhdensuuntainen lippu ja menopaluu 12 €.

Lisäksi keskustaan pääsee taxilla, jonka hinta vaihtelee 25-30 € välillä. Kannattaa myös tarkistaa hyötyykö turisteille tarkoitetusta Leap Cardista, jonka hinta on 10 € yhdelle päivälle tai 19,50 € kolmelle päivälle. Leap Cardilla voi kulkea kaikissa Dublinin julkisissa liikennevälineissä ilman lisämaksua. Taxeissa ja aika monessa muussakin paikassa ei voinut maksaa kortilla, joten kannattaa varata hieman käteistä mukaan.

Dublinin keskusta on melko pieni ja siellä pääsee parhaiten liikkuman kävellen.

Jos ei jaksa tai halua kävellä, toimii julkinen liikenne vaivatta ja kaksikerroksisilla linja-autoilla sekä raitiovaunuilla pääsee kaikkialle.

Julkisiin kulkuneuvoihin ostettaessa yksittäisiä lippuja, pitää kuljettajalle maksaessa olla tasaraha. Lipun hinta vaihtelee alueittain, mutta kaupunkialueen kertalippu on parin euron luokkaa.

Majoituimme Ashling Hotel Dubliniin, joka oli oikein hyvätasoinen hotelli keskustan tuntumassa. Hotelli sijaitsi Dublinia halkovan Liffey joen toisella puolella. Joen yli menee useita siltoja, joista kuuluisin lienee The Half Penny Bridge.

Tärkeä käyntikohde Dublinissa on Guinness Storehouse. 25 € pääsylippuun sisältyy tuoppi Guinessia, jonka voi itse laskea näköalabaaria alemmalla tasolla ja siirtyä sitten juomaan se ylimpään näköalakerrokseen.

Vaihtoehtoisesti juoman voi lunastaa Gravity baarissa, josta on näköala yli koko Dublinin. Mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä pidemmiksi jonot Guinness Storehouseen tulevat. Pääsylippu on myös mahdollista ostaa etukäteen netistä.

Viskinystävälle on tarjolla The Old Jameson Distillery, jossa perehdytään irlantilaisen viskin hienouksiin. Tuolla emme käyneet, mutta sen verran selvittelin asiaa, että huomasin sisäänpääsylippujen olevan 22 € kappale. 

Vanhassa osassa Dublinia sijaitsee Christ Church Cathedral, jonne pääsymaksu on 7 €. Katedraalin lisäksi kannattaa tutustua sen alla olevaan  kryptaan, jossa mm. on nähtävissä Irlannin ensimmäinen Magna Cartan kopio.

Toinen näkemisen arvoinen katedraali on  St. Patrick’s Cathedral, jonne joutuu maksamaan 8 € sisäänpääsymaksun. Hieno kompleksi on myös Dublinin linna, Dublin Castle, jonka pitkästä historiasta kertoo Record Tower torni. Linnaan voi tutustua opastetuilla 12 € kierroksilla tai sitten itsekseen pulittamalla 8 € pääsymaksun.

O’Connell Street on Dublinin vilkas pääkatu, jonka ympäristössä shoppailijat viihtyvät.

Trinity Collegen Old Library -kirjastossa on 800-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, Book of Kells, joka on kirjoitettu latinaksi ja jossa on Raamatun uuden testamentin osia. Kirjasto on muutenkin näkemisen arvoinen. Kirjastossa on esillä myös Irlannin vanhin harppu.

Kirjaston kävijämäärää rajoitetaan ja jos et ole ostanut lippua ennakkoon, joudut aivan varmasti jonottamaan pääsyä kirjastoon. Lipun hinta vaihtelee 11-14 € välillä riippuen vierailuajankohdasta.

Irlannissa ei voi ohittaa pubeja, joita on lähes joka kadun kulmassa. Pubeissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja usein myös koko päivän tarjolla elävää musiikkia.

Käymisen arvoinen on myös vanha kauppahalli George´s Street Arcade, jossa on paljon second hand -liikkeitä ja erilaisia kahviloita. Myös Moore Street Marketilla on kiva vaellella ja seurata ihmisiä ostamassa vihanneksia ja hedelmiä.

Jos vierailee Dublinissa lauantaina, kannattaa ehdottomasti mennä Temple Bar alueen ruokamarkkinoille. Siellä on tunnelmaa ja kaikenlasta ohjelmaa sekä valtavasti ihmisiä. Kojuista voi myös ostaa kaikenlaista syötävää. Vaikka markkinoilla oli paljon ihmisiä, oli Dublin kaikkineen rauhallisen ja turvallisen oloinen paikka.

Dubliniin voi myös hankkia  Dublin passin, jonka hinta on reilusta 60 € aina reiluun 100 € riippuen kuinka moneksi päiväksi passin hankkii. Passilla pääsee moniin nähtävyyksiin ilmaiseksi ja ohittaa mahdolliset turistijonot. Dublin passi voi oikeasti olla hintansa väärtti, koska Dublinissa on moniin paikkoihin  melko kalliit sisäänpääsymaksut, kun niitä vertaa muun maailman nähtävyyksiin.

Dublinissa on kolme juna-asemaa Connolly, Heuston ja Grand Canal Dock.

Hotelliltamme oli reilun puolen tunnin kävelymatka  Conollyn asemalle, josta lähdimme seuraavina päivinä moneen paikkaan.

Juna-asemalle olisi päässyt myös joen toiselta puolelta kulkevilla raitiovaunuilla. Koska matkallamme Dublinissa ei satanut, otimme matkanteon juna-asemalle kävellen hyvänä kuntoiluna.

 

Belfast

Otimme aamun aikaisen Enterprise junan kohti Belfastia ja olimmekin perillä jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Edestakainen junalippu Connollyn asemalta Belfastiin maksoi alle 35 €. Lippujen hinnat vaihtelevat lähtöpäivän ja kellonajan mukaan. Lippujen hinnat ja aikataulut kannattaa tarkistaa Irishrailin www.sivuilta. Joillekin reiteille on tarjolla myös alennuslippuja.

Aamujunassa ei ollut arkipäivänä minkäänlaista ruuhkaa. Toki loma-aikoina kannattaa junalippu ostaa etukäteen. Matka-aika Dubliniin oli pari tuntia.

Juna oli siisti ja penkit tilavia, eikä vaunussamme ollut kovinkaan montaa matkustajaa meidän lisäksemme. Junassa kiersi myyntikärry, josta olisi voinut ostaa juomaa ja pikku purtavaa. Siellä olisi ollut myös ravintolavaunu, mutta emme jaksaneet raahautua sinne.

.

Juna kulki tasaisesti ohi pikku kaupunkien ja ikkunasta pystyi ihastelemaan ohi kiitävää maalaismaisemaa lampaineen.

Belfastin juna-asema on lähellä kaupungin keskustaa n. 15 minuutin kävelymatkan päässä.

Matkalla kaupunkiin piipahdimme St. Georges Market kauppahalliin, jossa oli tarjolla kaikenlaista tavaraa ja syötävää.

Belfastissa on tarjolla kaikki tunnetuimmat pikaruokaketjut sekä perinteiset pubi ruoat. Mikään courmee kaupunki Belfast ei ole.

Kauppahallissa oli paljon väkeä vain kuluttamassa aikaa ja tapaamassa tuttuja.

Belfastin nähtävyydet ovat laajalla alueella ja parhaiten niihin tutustuu joko Hop on Hop off bussin tai Black Cabin kiertoajeluilla. Itse otimme Blac Cabin, jonka hinta oli 35 £ 1½ tunnin kaupunkikierroksesta.

Black Cab taxeja olisi ollut tarjolla myös muussa värityksessä, mutta itse halusin ehdottomasti mustan perinteisen taxin kyytiin.

Kuljettaja ajelutti meitä eri nähtävyyksiin ja kertoi matkalla taustoja asioille, paikoille ja tapahtumille.

Yksi pysähdyspaikka oli Titanic Belfast museo, joka sijaitsee vain sadan metrin päässä paikasta, jossa Titanic aikoinaan rakennettiin.

Museossa on näytillä Titanic aiheen lisäksi myös muuta Belfastiin liittyvää merellistä historiaa. Lippu museoon olisi maksanut 19 £, joten jätimme sen tällä kertaa väliin.

 

Kiertoajelusta suuriosa painottui alueille, joissa Pohjois-Irlannin konflikti kärjistyi aikoinaan, ja joissa se on edelleen nähtävänä.

Kaupungilla on kymmeniä korkeita rauhanmuureja, Peace Linejä, jotka erottavat katolisten ja protestanttien asuinalueet toisistaan. Muurit ovat värikkäiden konfliktissa kuolleiden henkilöiden kuvien ja iskulauseiden peitossa, tosin joukkoon on nykyään päässyt myös muita merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia, joilla ei ole kytköstä noihin tapahtumiin.

Myös talojen päätyihin on maalattu valtavia muraaleja monista eri aiheista.

Eri puolilla olevien asuinrakennusten ja katujen varret oli koristeltu kannatettavan puolen lipuilla, väreillä ja tunnuksilla. Kahtia jaetun alueen erottavat massiiviset rautaiset portit, jotka vieläkin suljetaan yöksi.

Turistin näkökulmasta Belfast oli rauhallisen oloinen kaupunki, jossa ei myöskään tarvinnut olla huolissaan omaisuudestaan.

Kaupungin keskustassa on melko vähän nähtävää. Tärkeä maamerkki on Albert Clock kellotorni ja kaupungintalo, jonka sisälle voi mennä vierailemaan ilman pääsymaksua. Kaupungintaloon tehdään myös opastettuja kierroksia päivittäin.

Ajan salliessa Belfastissa voisi vierailla vankilamuseossa, kasvitieteellisessä puutarhassa tai Ulster Museumissa. Belfast Castle on kaupungin symboli ja se sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Linnaan pääsee parhaiten omalla autolla tai bussilla, josta joutuu kävelemään vielä noin vartin pituisen matkan. Linnaan on vapaa sisäänpääsy ja se toimii nykyään virkistyskäytössä.

Nähtävyydestä käyvät myös Belfastin vanhat pubit. Kuuluisimpia niistä ovat on upeasti sisustettu Crown Liquor Saloon sekä Kelly’s Cellars. Tosin myös uudempiin  versioihin pubeista voi törmätä:)

Belfast oli nopeasti kierretty ja nähty.

Onneksi saimme vaihdettua paluulipun aikaisempaan junaan ja hieman aikaistettua takaisinlähtöä Dubliniin.

 

Howth

Seuraavana aamuna talssimme uudestaan Connollyn asemalle ja otimme paikallisjunan Howthiin.

Leap Card  käy paikallisjuniin tai sitten yksittäin ostettuna edestakainen lippu Howtiin maksaa hieman alle 7 €. Junia Howthiin kulkee n. puolen tunnin välein ja matkakin kestää 30-40 minuuttia. Junat ovat DART- paikallisjunia, jotka pysähtelevät kaikilla mahdollisilla asemilla ja tuovat sekä vievät paikallisia Dubliniin ja sieltä takaisin.

Matkalla Howthiin junakyytiin tuli jonkunlainen ongelma. Kuorma-auto oli ajanut päin sillan tukipilaria ja junat eivät saaneet tarvittavaa sähkövirtaa, joten matka sillä junalla tyssäsi siihen.

Tunnin odottelun jälkeen linja-auto siirsi meidät seuraavalle asemalle, josta matka jatkui toisella junalla eteenpäin.

Howth on todella pieni kylä niemen kärjessä. Siellä on upeita ulkoilu- ja patikointipaikkoja sekä hyviä kalaravintoloita.

Rautatieasemalta on lyhyt kävelymatka rantakadulle, jonka varrella sijaitsevat kylän turisti-info, muutama kauppa ja ravintoloita.

Howthissa on kiva kävellä sataman tienoilla ja katsella kaikenlaisia veneitä huvipursista isoihin kalastaja-aluksiin.

Aallonmurtajan päässä on Howthin majakka ja sinne voi hyvällä säällä kävellä ihastelemaan majakkaa ja merta sekä edessä näkyvää Ireland’s Eye saarta.

 

Howthin edessä aukeaa Ireland’s Eye saari, jonne tehdään hyvällä säällä matkoja.

Howthia reunustavilla kukkuloilla voi patikoida ja nauttia kauniista maisemista. Kukkulalla sijaitsee myös Martello torni, jossa on pieni museo, missä esitellään vanhoja radioita ja muuta viestinnän historiaan liittyvää esineistöä.

Pienen ja idyllisen rautatieaseman vieressä on pari terassilla varustettua ravintolaa. Odotellessamme junaa takaisin Dubliniin nautimme aurinkoisessa syyssäässä perinteiset Irish coffeet.

 

Malahide

Conollyn juna-asema tuli tällä matkalla tutuksi. Seuraavana päivänä otimme jälleen junakyydin, tällä kertaa Malahiden kylään, jonne matka kesti n.½ tuntia. Matka taittui mukavasti paikallisjunalla, nyt kuitenkin hieman eri suuntaan kuin aiemmin olimme matkanneet. Melahideenkin menee paikallisjunia noin puolen tunnin välein. Edestakainen kertalippu maksaa alle 7 €/ henkilö, mutta me matkasimme Leap Cardilla.

Malahiden meren rannalla oleva kylä on suosittu vapaa-ajanviettopaikka dublinilaisille. Siellä on myös suosittu hiekkaranta, joka täyttyykin paikallisista ihmisistä kesäkuukausina.

Melko pienessä kylässä on pubeja ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja lahjatavaraliikkeitä. Kylässä on myös kivoja pikku sivuteitä. Malahideen on rakennettu paljon uutta ja kylä onkin sekoitus vanhaa idylliä ja uutta rakennuskantaa.

 

Pienen pieneltä Malahiden juna-asemalta on noin ½ tunnin kävelymatka Malahiden linnaan. Juna-asemalla tuntui hetken, kuin olisi siirtynyt ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin johonkin vanhaan tv:stä tuttuun englantilaiseen tai irlantilaiseen maalaissarjaan.

Linnaan kuljetaan laajan puistoalueen kautta. Autoilla ei ihan lähelle linnaa pääse, vaan matka on taitettava jalan. Puistoalueen keskellä on ravintola ja kahvila sekä matkamuistomyymälä. Puistoalueella oli paljon perheitä viettämässä vain aikaa ja picnicillä.

Linnan piha-alue on laaja ja myös siellä on paljon katsottavaa sekä hyvin hoidettu puutarha.

Linnaan pääsee vierailulle opastetuilla kierroksilla, joiden hinta on 12,50 €/ hlö. Opastettu kierros kestää noin 45 minuuttia.

Liput linnaan kannattaa varata etukäteen netistä, koska opastettujen ryhmien koko on rajattu. Linnassa on paljon katsottavaa ja se onkin varsin mainio vierailukohde.

Malahidne oli sen verran pieni paikka, että se oli nopeasti kierretty läpi. Otimme junan takaisin Dubliniin, mutta emme jääneet pois Conollyn asemalla vaan jatkoimme matkaa aina Monkstowniin saakka.

Monkstoweniin kesti junalla noin 40 minuuttia. Paikka on melkoisen pieni, eikä siellä ollut juurikaan mitään nähtävää.

Niinpä haahuilimme rantakadulla, jossa oli muutamia upeita rakennuksia. Seapoint rannalla on myös Martello torni. Kävimme vielä kääntymässä kirkossa ja ihmettelimme pienen kaupungin hiljaisuutta, kunnes päätimme palata Dubliniin.

 

Ennis

Heustonin asemalta suuntasimme Ennikseen. Ostimme junaliput ennakkoon varmuuden vuoksi ja ihan hyvä, sillä juna oli aivan täysi. Hauskaa ja hieman hämmentävää oli, että junavaunussa oli ennakkoon ostetun lipunhaltijan nimi istumapaikalla…. hmmm… henkilönyksilösuoja, tietoturva yms??? Ennakkoon varattu lippu piti lunastaa koodilla automaatista, mikä oli myöskin aika mielenkiintoista. Lipun hinta yhteen suuntaan oli n. 20 €.

Ensimmäinen juna oli matkalla Corkiin, joka olisi myös yksi hyvä vaihtoehto päivämatkalle. Meiltä tuo jäi nyt näkemäti.

Matka-aika Ennikseen oli melkein 3 h ja junaa piti vaihtaa 2 kertaa matkalla.

Ensimmäinen vaihto oli Limerick Junctionissa, jossa vaihdoimme paikallisjunaa, jossa ei ollut varattuja paikkoja tai muutakaan  serviceä. Toinen vaihto Limeric Colbertissa.

Matkalla läpi Irlannin olikin kiva katsella kumpuilevaa maisemaa, jossa pääsääntöisinä esiintyjinä olivat lampaat ja laitumella käyskentelevät lehmät sekä pienet radanvarsikylät.

Ennis on pieni kaupunki Irlannin länsirannikolla. Sen läpi virtaa Fergus joki, jonka reunamilla paikalliset usein käyvät picnicillä.

Enniksessä on kapeita pikku katuja ja kujia sekä ihania vanhoja historiallisia rakennuksia ja pieniä boutigueita. Listaan ehkä voi lisätä pari patsasta ja kirkon sekä parin kirkon rauniot.

Paikka oli kuitenkin söpö ja kivanoloinen. Mikä parasta, ihmiset olivat todella ystävällisiä ja mukavia, sekä hyvin puheliaita.Hämmentävää, mutta myös mielenkiintoista oli nähdä oikeiden ”travellerien” elämää ja asumista. Ennis onkin yksi merkittävin ”travelereiden” keskittymä Irlannissa.

Travellereiden hevoset olivat pienillä aidatuilla alueilla keskellä tavallista asuinaluetta. Samoin isot asuntovaunut oli parkkeerattu pienen pienille pihoille. Ilmeisesti myös kärryillä ajon kieltävät ajokieltomerkit oli tarkoitettu heille?

Nuoret, hyvin huolitellut tytöt minihameineen ja toppeineen kylmässä ilmassa pistivät silmään, mutta hieman myös hirvitti, miten he tarkenevat?

Lauantaisin Enniksessä on isot markkinat ja silloin kokoontuvat kaupungin ja sen lähialueen ihmiset markkinoille.

Alueen parhaat nähtävyydet löytyvät kuitenkin lähialueelta. Cliffs of Mothers, on kuvauksellinen kalliojyrkänne, joka nousee pystysuoraan Atlantista.

Toinen hieno kohde on Bunratty Castle, jossa voi tutustua Irlannin historiaan. Lippu kohteeseen maksaa 15 €.

Matkaa kohteisiin on noin 40-50 km Enniksestä. Paikalle pääsee erilaisilla järjestetyillä kierroksilla, mutta aikataulun ollessa kireä maksaa taxi  esim. Enniksestä Cliffs of Motherseille ja takaisin 100 € ja  puhelias irlantilainen kuski kyllä kertoo, jokaisesta ohi ajettavasta kylästä jonkun merkkitarinan. mm. Muhammad Alin  lähtöjuuret paljastuivat tänne. Taxikyyti voi oikeasti olla kiva ja kohtuu edullinen vaihtoehto, jos reissaajia on 2-4. Enniksestä tuon retken taxilla heittää n. 3 tunnissa.

Enniksen ehdoton hienous oli aitous ja maalaishenkisyys, joka näkyi ja kuului aitoutena ja perinteinä. Irkkumusiikki soi joka paikassa ja tunnelma oli korkealla.

Palasimme takaisin Dubliniin ja suoraan lentokentälle M7 Express bussilla, jonka hinnaksi tuli 20 €/ hlö. Matkan vaihtoineen olisi pitänyt kentälle kestää hieman alle 4 h.

Bussit olivat ihan mukavia ja niissä oli käytössä wifi.

Touhu bussin täyttämisessä pysäkeiltä oli jokseenkin jännää. Oli online lippujen ostajia, jotka pääsivät ensiksi bussiin. Sitten laskettiin varatut ja tyhjät paikat, jonka jälkeen bussiin otettiin reittimaksun maksavat, tyhjille paikoille mahtuvat matkustajat. Jokunen joutui jäämään pysäkille odottelemaan  seuraavaa bussia. Touhu näytti täysin organisoimattomalta ja päättömältä.

Vihreisiin busseihin ei kokemukseni mukaan kannata luottaa, sillä ensimmäinen bussi oli myöhässä reilut 20 min, mutta onneksi vaihtoaika Red Cow Luasissa oli 30 min, joten kaiken olisi pitänyt mennä nappiin. Eipä mennyt. Seuraavakin bussi oli myöhässä reilut 20 min ja vielä lisää myöhästymistä tuli ruuhkaisessa matkassa kentälle. Tiukalle viritetty aikataulu menikin todella limiiteille, kun viimeisenä juuri ennen lähtöselvityksen sulkeutumista juoksimme sisään.  Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi, että lento oli hieman myöhässä:)

Junailua Espanjassa osa 3 Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Alicante

Alicante on hyvin suosittu turisti- ja rantalomakohde kesäisin, mikä näkyykin Alicantessa. Palvelu on hyvää ja ystävällistä, ruoka on erinomaista ja ihan kohtuuhintaista. Alicantessa on vilkas mutta rauhallinen yöelämä, jota emme kylläkään käyneet testaamassa. Majoituimme Hotel Maya Alicanteen, joka oli erinomainen hotelli lähellä Postiguetin rantaa ja josta on hyvät yhteydet sekä lehtokentälle, että kaupunkiin.

Alicantessa ei ole kovin paljon nähtävää. Vanhassa kaupungissa on pari hienoa kirkkoa ja linnake joka sijaitsee Benacantil vuoren päällä.

Santa Bàrbaran linnakkeessa ei ole juurikaan mitään katsottavaa , mutta sieltä on mainiot näkymät alas kaupunkiin ja kauas Välimerelle. Linnakkeelle pääsee hissillä, jonka pääsymaksu on alle 3 €.

Santa Maria kirkko sijaitsee vanhan kaupungin aukiolla. Sinne mennessämme jouduimme ovien sulkeuduttua mukaan paikallisiin häihin.

Olemmekin matkoillamme kuokkineet ja vierailleet useimmissa häissä, hautajaisissa ja ristiäisissä, mikä on ollut ihan mukavaa ja avartavaa.

Vanhan kaupungin alueella on vielä San Nicolásin katedraali sekä paljon kivoja pieniä putiikkeja ja muutama taiteen museo. Vanhakaupunki on aika pieni, mutta silti ihan mukava paikka vaellella. Alue on osittain mäkistä ja vaikeakulkuista, miksi se rajoittaa liikuntarajoitteisten ja lastenrattaiden kanssa liikkuvia.

Alicanten keskusta-alue ei ole kovin laaja ja siellä selviää kävellen. Jos kuitenkin haluaa kulkea kauemmas, esimerkiksi hiekkarannoille, joita lähistöllä on useita, kannattaa turvautua linja-autoon tai raitiovaunuun.

Suosittu hiekkaranta on San Juanin ranta, mutta lähistöllä on myös n.30 min päässä El Altetin upeat rannat jotka ovat aivan luonnontilassa.

Alicantessa on laajat satama-alueet. Marinassa on kiva katsella ihmisten liikkumista ja naukkailla vaikkapa Sangriat. Satama-aluetta reunustaa palmupuinen promenadi Explanada de España, joka on päällystetty pienistä marmoritiilistä. Promenadi on vilkas ihmisten kohtaamispaikka ja siellä on myös erilaisia myyntikojuja.

Teimme myös pienen pyrähdyksen lähistöllä olevaan Santa Poalaan, jossa ei juurikaan ollut nähtävää.

Keskikaupungissa oli linnake, kalasatama ja kauppahalli. Santa Poalasta pääsee Alicanten edustalla olevalle Tabarcan saarelle.

Saarelle pääsee myös Alicanten satamasta. Saaren luonto on ainutlaatuinen ja siellä on hyviä kalaravintoloita. Sinne emme valitettavasti tällä matkalla ehtineet, koska syyskausina matkoja tehdään harvemmin ja yhtenä päivänä kelit olivat melko kehnot.

Helppo vierailukohde olisi ollut myös Benidorm, jonne olisi päässyt raitiovaunulla n. 70 minuutissa. Päätimme jättää sen väliin, koska ennakko-oletuksena se olisi ollut Aurinkorantojen kaupunkien kaltainen turistirysä.

Alicante on suosittu lomakohde, jonne lennetään Suomesta. Lentokentälle pääsee kaupungista linja-autolla tai taxilla. Lentokenttä on sen verran lähellä kaupunkia, että taxi ei tule kovinkaan kalliiksi. Myös linja-autolla on helppo mennä lentokentälle.

Päärautatieasema Estación ja Alicanten linja-autoasema sijaitsevat aivan vanhankaupungin lähellä. Alicantesta pääsee kätevästi junalla läheisiin kaupunkeihin. Me jatkoimme junailua kohti Valenciaa Euromed junalla. Matka taittui sutjakkaasti alle kahdessa tunnissa. Jos matkan tekee ilman Renfen Spain Passia, on lipun hinta pelkästään ostettuna vähän yli 20 €/ suunta, riippuen matkustusajankohdasta.

 

Valencia

Saavuimme Valencian Valencian Joaquin Sorolla  juna-asemalle, joka on päärautatieaseman Estació del Nordillle vieressä.

Joaquin Sorolla asemalta lähtevät ja sinne saapuvat Euromed junat Alicantesta ja Barcelonasta sekä suurnopeusjuna AVE Madridista. Valencian päärautatieasema on kerrassaan kaunis rakennus.

Juna aseman vieressä on Valencian härkätaisteluareena Plaza de Toros de Valencia. Tämä härkätaisteluareena on todella iso ja Valenciaa pidetäänkin yhtenä Espanjan suurena härkätaistelukaupunkina. Areenalla on pari härkätaisteluun liittyvää museota joihin pääsee tutustumaan parin euron sisäänpääsyhinnalla.

Valencia on iso rannikkokaupunki Välimeren rannalla. Hyvin pian huomasimme, miten monipuolinen kaupunkilomakohde Valencia on. Kaupunki tarjoaa rantaelämää, nähtävyyksiä, kulttuuria ja shoppailua eli jokaiselle jotakin.  Me nappasimme käsittelyyn nähtävyydet.

Valencian vanhakaupunki on elävä alue täynnä kahviloita, ravintoloita, pikkupuoteja ja mitä mielenkiintoisempia nähtävyyksiä. Sitä voi myös kuvata sokkeloiseksi, kauniiksi ja tunnelmalliseksi. Vaikka Valencia on iso, ei siellä ollut ihmispaljouden tuntua, eikä myöskään turvatonta tunnetta.

Valenciassa on niin paljon nähtävää, että huomasimme pian arvioineemme paikkaan varatut vajaat kaksi päivää aivan liian vähäiseksi. Vanhassakaupungissa sijaitsee mm. useita keskiaikaisia kirkkoja, aukioita ja muita mielenkiintoisia historiallisia rakennuksia. Turia suihkulähde sijaitsee Neitsyt Marian aukiolla eli Plaza de la Virgenillä.

Aukiolla on useita ravintoloita ja kahviloita, joissa on mukava istuskella ja ihmetellä kaupungin menoa.

Aukion lähellä sijaitsee myös Valencian katedraali Catedral de Santa María de Valencia, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla. Katedraali on upea sisältä ja yhdessä sen vitriinistä on aarre, jota Espanjan kirkko pitää Graalin maljana.  Sisäänpääsy Katedraaliin oli 8 €. Mitään kummempia jonoja ei syyskuun lopussa ollut, mutta kiireisimpään turistiaikaan voi katedraaliin joutua jonottamaan. Kannattaa siis silloin hankkia liput netistä ennakkoon.

Katedraalin yhteydessä sijaitsevassa Santo Cálizin kappelissa toimii museo, jossa on myös paljon katsottavaa. Museon sisäänpääsy on 8 €. Lisäksi Katederaalin torniin El Miguleteen pääsee ihailemaan maisemia, kunhan on ensin maksanut pari euroa ja sen jälkeen kiivennyt 207 askelmaa.

Samalla aukiolla sijaitsee olemattoman oloinen Basilica de Virgen de Los Desamparados kirkko.

Kirkon kattomaalaukset ovat kerrassaan upeat. Tähän kirkkoon on vapaa sisäänpääsy. Kirkossa toimii myös Valencian pyhimykselle omistettu museo.

Valenciassa riittää kirkkoja ihailtavaksi.Kävimme ainakin vielä kolmessa muussakin kirkossa, jotka vaan pompsahtivat esiin milloin mistäkin. Usein vain pistäydyimme sisään uteliaisuutta, sillä ulkokuori ei vihjannut sisään kätketystä kauneudesta.

Iglesia San Nicolas de Bari Kirkko oli koristeltu lattiasta kattoon kullalla, kauniilla maalauksilla ja koristeellisilla figureilla. Koko kirkon katto oli koristeellisten maalausten peitossa. Kuuden euron pääsymaksu kannattaa ehdottomasti maksaa.

Hieman sivummalla mitään sanomattomien rakennusten ja alueen keskellä on Valencian hienoin palatsi Palacio del Marqués de Dos Aguas.

Jo ulkoapäin palatsi erottuu koristeluineen ja marmori julkisivuineen ympäristön muista taloista.

Julkisivu on hulppea, eriväristä marmoreista veistetty. 3 € pääsymaksulla voi ihailla palatsin loistoa myös sisältäpäin. Rakennuksen sisäpihalla on esillä upeita hevoskärryjä ja ihailla voi myös entisajan keramiikkataidetta rakennuksen yhteydessä olevassa keramiikkamuseossa.

Valencian vanhankaupunginportti Torres de Serranokseen pääsee kapuamaan 2 € hinnalla ja sieltä voi ihailla maisemia. Portin sisäpuolella on vanhakaupunki ja toiselle puolelle aukeaa kaupunkia halkova Jardí de Turía, jonka kuivatetussa joenuomassa on nykyään valtavan pitkä puistoalue, jossa on eläintarha, puistokahviloita, jalkapallokenttiä, jumppapaikkoja, leikkipuistoja, pyöräteitä, suihkulähteitä ja piknikpaikkoja.

Myös La Ciudad de las Artes y de las Ciencias, taiteiden ja tieteiden kaupunki sijaitsee tällä alueella joenuoman merenpuoleisessa päässä.

Paikka on mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen, vaikka ei menisikään rakennuksiin sisään.

Jättimäistä silmänpuolikasta esittävän rakennuksen sisältä löytyy mm. elokuvateatteri, planetaario ja akvaario.

Lonja de la Seda on silkin tukkukauppaa varten keskiajalla rakennettu rakennusryhmä, joka on sekin mielenkiintoinen tutustumiskohde. Sisäänpääsy tähän Unescon maailmanperintökohteeseen on 2 €.

Kauppahalli Mercado Centraliin kannattaa poiketa. Se on tiettävästi Euroopan suurin kauppahalli.

Kuten muissakin Espanjalaisissa kauppahalleissa ihmeteltävää riittää upeissa raaka-aineissa ja runsaassa tarjonnassa.

Kauppahallissa on myös pystybaareja, joissa voi nauttia taatusti tuoreista raaka-aineista valmistettuja tapaksia ja lasin viiniä.

Valencian kaupungin alueella voi liikkua metrolla tai linja-autolla. Vanhaa kaupunkia kiertää bussi nro 5, jos ei jaksa kulkea jalan vanhan kaupungin läpi. Vanhakaupunki ja Valencian nähtävyydet ovat kaikki ihan kävelymatkan etäisyydellä. Jos tarvitsee matkalle taukopaikan, on vanhassa kaupungissa ihania kahviloita, joissa voi tehdä pienen pysähdyksen ennen kuin jatkaa matkaa.

Valenciassa voi käyttää myös pikaraitiotietä, jotka on karttoihin merkitty osaksi metroverkostoa. Taksit ovat Valenciassa, kuten muuallakin Espanjaa melko edullisia.

Kaupungin keskustan kahdelle hiekkarannalle Las Areans ja La Malvarrosa pääsee parhaiten joko raitiovaunulla tai bussilla. Aivan Valencian kaupungin eteläpuolella on Albuferan luonnonpuisto, jossa on El Saler ja La Garrofera rannat.

Valencia oli kerrassaan kiva paikka, josta jäi paljon näkemättä ja kokematta, tänne täytyy tulla ehdottomasti uudestaan. Uusi matkareitti onkin jo mielessä. Valencia – Madrid ja Pohjois-Espanjan kautta Portoon Portugaliin ja siitä alaspäin pysähdellen eri paikkoihin Portugalissa, Lissabonin kautta Malagaan ja sitten kotiin. Tämä kylläkin siirtyy matkalistan peräpäähän, mutta ehkä jonain päivänä.

 

Barcelona

Parin vauhdikkaan Valencia päivän jälkeen jatkoimme matkaa Barcelonaan Sants Estación asemalle. Hyppäsimme junaan Valencia Joaquin Sorolla asemalta, joka sijaitsee aivan Valencia Nordin vieressä. Se on uusi asema, josta lähtee AVE- suurnopeusjunat sekä Euromed juna Barcelonaan.

Euromed junat kulkevat 220 km/h ja matkustusmukavuus on aivan AVE- junien luokkaa.

Istuimet ovat tilavat ja matkalaukuille on hyvin tilaa junassa. Junissa on hyvä ja toimiva palvelu, joskin ainoana miinuksena on, että tarjolla ei ole ilmaista wifiä, vaan sen joutuu ostamaan erikseen. Sama koskee myös AVE -junia. Tosin junissa on mahdollisuus katsoa selkänojassa olevalta ruudulta elokuvia.

Mentäessä junalle kuljetaan turvatarkastuksen läpi. Matkatavarat läpivalaistaan ja matkustusasiakirjat tarkistetaan. Jos ei matkusta junapassilla matkan hinta on n. 30 €/ suunta ja matka-aika reilu kolme tuntia.

Barcelonan Sants juna-asema on todella iso. Se sijaitsee hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Barcelonan juna-aseman yhteydessä on myös toinen Barcelonan päälinja-autoasemista. Juna-asemalta keskustaan pääsee kätevästi linja-autoilla 27, 32, 78, 109, 115, H10 ja V7 tai taksilla sekä metrolla L5 ja L3. Matka keskustaan kestää n. 15 min.

Kaikkiin joukkoliikennevälineisiin käyvät samat liput. Jos aikoo liikkua enemmänkin paikasta toiseen julkisilla, kannattaa hankkia kymmenen lipun T-10 kortti tai 2-5 päivän Hola Barcelona Travel Card. Lippuja voi ostaa metroasemilta olevilta lipputiskeiltä ja automaateista.

Barcelonan nähtävyydet ovat aika laajalla alueella. Samoin hotelli saattaa sijaita hieman keskustan ulkopuolella, joten paras tapa useinkin on liikkua metrolla. Barcelonan metroverkosto on kattava ja helppo käyttää.  Metrolla pääsee myös lähelle kaikkia tärkeitä nähtävyyksiä.

Hyvä hankita voi olla myös Barcelona Card. Sillä saa ilmaisen sisäänpääsyn joihinkin nähtävyyksiin sekä pääsee jonojen ohi museoihin ja nähtävyyksiin. Myös jotkut ravintolat antavat alennuksia kortilla. Lisäksi kortilla voi matkustaa julkisilla liikennevälineillä ilman lisälippuja. Kortin voi hankkia maksua vastaan haluamilleen päiville.

Barcelonassa on joitain paikkoja, jotka on pakko käydä katsomassa. Yksi niistä on La Sagrada Familia, jonne lippu kannattaa ehdottomasti hankkia etukäteen netistä.

Vaikka lipussa on sisäänpääsyaika, on sinne silti jonotettava ja läpäistävä turvatarkastus.

Kirkon ulkopuolella oli paljon turhautuneita turisteja, jotka jonottivat turhaan lippua kirkkoon tai sitten saivat sisäänpääsyajan tuntien päähän. Kirkko on kyllä huikea näky niin sisältä kuin ulkoakin.

Yhteen kirkon torniin on mahdollista päästä vierailulle. Torniin mennään hissillä ja sieltä voi kävellä alas. Olimme varanneet liput torniin, mutta ikävästi lähestyneen ukkosrintaman takia torniin meno peruttiin. Ihan halpaa vierailu Sagrada Familiassa ei ole. Lippu torniin ja kirkkoon maksoi 32 €/ hlö. No vierailu kirkossa oli jo vuosien varrella kolmas ja jokaisella kerralla siellä on mielestäni ollut sama määrä nostureita työn touhussa, joten rakennustöihin tarvittanee rahaa vielä vuosiksi etten päinkin:)

Olimme ostaneet ennakkoon liput Parc Güell puistoon. Puistoon jonotti sata määrin ennakkoon lipun ostaneita turisteja, odottaen omaa sisäänpääsyvuoroa. Saman verran ihmisiä odotti lippuluukulla lippua, jotta pääsisivät jossain vaiheessa jonottamaan sisäänpääsyä puistoon. Ihmisiä oli paikalla todella paljon.

Puisto on rakennettu Barcelonaa ympäröiville kukkuloille ja sinne on melko jyrkkä kiipeäminen. Puistossa on paljon ihailtavaa, joskin väkeä puistossa oli melkoisesti, miksi vierailu mukavuus hieman kärsi. Lipun hinta puistoon ennakko-ostettuna oli 10 €/ hlö.

La Rambla kävelykadulla on paljon katsottavaa. Pitkin katua on eläviä ihmispatsaita, jotka ovat taidokkaasti maskeerattuja.

Kävelykadun reunoilla ja keskellä on erilaisia laillisia myyntikojuja. Lisäksi Afrikasta tulleet siirtolaiset levittävät myytävänsä hetkessä isosta selässä kannettavasta nyytistä kadulle ja vislauksesta myös kasaavat lakanan takaisin nyytiksi, ja jatkavat matkaa eteenpäin. La Rambla vilisee ihmisiä ja jos missä niin siellä on syytä pitää omaisuudestaan kiinni.

Rannasta päin tultaessa La Ramblalta oikealla on Barri Gòtic, jossa riittää valtavasti nähtävää.

Alueella on Barcelonan katedraali Catedral de la Santa Creu i Santa Eulàlia ja luostarit, Piispan kortteli ja Kuninkaan aukio, Plaça del Rei.

Katedraalissa kannattaa vierailla myös katolla, jonne pääsee kätevästi hissillä. Käynti katolla maksaa 3 €. Jos lisäksi haluaa vierailla kirkon yhteydessä olevassa museossa ja kirkon muissa kuin yleisissä osissa, on lipunhinta 7 €. Barri Gòticissa on paljon katsottavaa ja ihailtavaa ja siellä kuluu helposti useampikin tunti.

Vasemmalla puolella noin puolessa välissä La Ramblaa on La Boqueria -kauppahalli, jossa kannattaa ehdottomasti käydä.

Se on kyllä aina turistien kansoittama, mutta kuten muissakin Espanjan kaupunkien kauppahalleissa on siellä silmänruokaa ja hyvää pikku naposteltavaa viinilasin kera. Muuten turistialueiden ruokaa ei kannata kehua maun eikä hinnan suhteen, sen sijaan syrjemmällä on mainioita ruokapaikkoja kohtuu hintaan.

Passeig de Gràcia on tunnettu ostos- ja ravintolakatu. Lisäksi kadun varrella on kuuluisimmat Gaudín suunnittelemat rakennukset Casa Milà ja Casa Batlló.

Rakennuksiin pääsee tutustumaan myös sisältäpäin, mutta me emme näin tehneet.

Itse Barcelona on niin iso ja siellä on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että jokainen löytää varmasti mieluista tekemistä. Barcelonaan voi myös yhdistää rantalomailun halutessaan.

Barcelonan ympäristössä on myös mainioita kohteita joissa voi vierailla, kuten Montserrat, Girona ja Figueres, joka on Salvador Dalín syntymäkaupunki sekä Tibidabo, jossa on huvipuisto. Kaikkiin näihin pääsee kätevästi paikallisjunalla ja Tibidaboon kesällä myös Tibidabo bussilla.

 

Montserrat

Me jatkoimme vielä viimeiselle etapille ennen kotimatkaa. Matkaa suuntautui päiväretkelle Montserrattiin. Montserrat sijaitsee noin 40 kilometrin päässä Barcelonasta ja sinne on kätevää matkustaa junalla.

Koska Renfen Spain Passin matkat oli kaikki käytetty, ostimme meno-paluu junalipun Plaça d’Espanya asemalta Montserrat Aeriin. Lipun hinta riippuu paljolti siitä, ostatko jo samalla kertaa kyydin ylös vuorelle vai et. Kannattaa myös katsoa minkälaisen lippucombon valitsee, koska lippuja ei voi vaihtaa sen jälkeen.

Junamatka Montserrattiin kestää n. tunnin ja köysirata tai funiculaari vie loppumatkan ylös vuorelle. Valitsimme köysiradan ja sillä meno vuorelle kesti n. 5 min ja hintaa koko paketille tuli 30 € / hlö.

Juna-asemalta kipaistiin alikulkutunnelin ali ja käveltiin muutama sata metriä jolloin olimmekin jo köysiradan lähtöpaikalla. Köysiradalta näimme, että osa ihmisistä kiipesi ylös vuorelle patikkapolkuja pitkin. Melkoinen urakka.

Vuoren päällä on luostari ja kirkko. Vuorenhuippua pidetään yhtenä koko Espanjan merkittävimmistä luonnonnähtävyyksistä ja Garlin maljan löytöpaikkana. Näkymät vuorelta olivatkin melkoiset ja luonnon vuoriin hiomat muodot todella kauniita. Paikalla oli paljon turisteja ja sinne tehdään myös pyhiinvaellusmatkoja. Tietä pitkin paikalle oli tullut myös paljon pyöräilijöitä, jotka lienevät harjoitelleen ylämäkipyöräilyä.

Alueella oli isoja rakennuksia, pari ruokalaa ja kahviota sekä itse kirkko. Kirkko oli ihan hieno, mutta ei vetänyt vertoja matkallamme jo aiemmin näkemiimme loisteliaisiin kirkkoihin.

Montserratin luostarista löytyy Katalonian maakunnan virallinen suojeluspyhimys musta neitsyt, Virgen de Montserrat. Neitsytpatsas sijaitsee Montserrati kirkon oikeassa siivessä. Patsasta pääsee katsomaan ilmaiseksi, mutta jonot ovat aivan valtavat.

Pieni musta patsas on sijoitettu lasiseinän taakse, mutta Neitsyen käsi tulee lasiseinän ulkopuolella siten, että sitä voi koskettaa ja suudella.

Kun kaikki tärkeä oli nähty, oli aika palata takaisin Barcelonaan.

Barcelonasta lentokentälle pääsee monella eri tavoilla. Yksi helpoimpia ja tiheimpään tahtiin liikkuvia kyytejä on Aerobús. Yhdensuuntainen lippu maksaa n. 6 €.

Matkavahvuutemme oli kasvanut Barcelonassa ja päätimme ottaa aamuaikaiselle Norwegianin lennolle etukäteen tilatun shutle-bussin, joka vei meidät El Prat lentokentälle.

Hinta 60 € oli mielestäni erittäin huokea ja täysin kilpailukykyinen 8 ihmisen taxi tai metro/bussimatkaan verrattuna. Varsinkin kun lisää kokonaisuuteen matkanteon mukavuuden ja sujuvuuden sekä matkatavaroiden helpon kuljettamisen.

Junailua Espanjassa osa 2 Madrid – Sevilla – Gordoba – Granada

Madrid – Segovia – Toledo – Sevilla – Gordoba – Granada – Alicante – Valencia – Barcelona – Montserrat

Madrid –Sevilla junamatka

Otimme aamuaikaisella junan kohti Sevillaa. Juna lähti Madridin Atocha juna-asemalta. Atochan rautatieasema on Madridin suurin rautatieasema. Se sijaitsee kaupungin keskusta-alueella. Atocha on vilkas juna-asema ja sieltä liikennöi Madridin lähiliikennejunat sekä etelästä saapuvat paikallis- ja kaukoliikennejunat, kuten myös AVE-suurnopeusjunat.

Espanjassa pitkänmatkan juniin tehdään turvatarkastukset. Laukut läpivalaistaan ja matkustus asiakirjat tarkistetaan, ennen kuin pääsee junaan johtavalle laiturille.

Matkustimme Madrid-Sevilla välin käyttäen Renfen Spain Passia. Passin voi hankkia vain henkilö, joka asuu Espanjan ulkopuolella.

Passi on henkilökohtainen ja sitä ostettaessa tulee esittää passi ja asuinpaikkatodistus.

Junapassi esitetään junassa konduktöörille yhdessä erikseen varatun paikkalipun ja passin kanssa, jossa se leimataan. Saman päivän aikana on mahdollista tehdä useampi junamatka samalla leimauksella.

 

Sevilla

Saavuimme mukavasti ja nopeasti taittuneen 2½ tuntisen junamatkan jälkeen Sevillan Santa Justan asemalle. Asemalta suuntasimme viemään vetolaukkumme hotellille. Olimme pari päivää Sevillassa ja siellä oli kyllä paljon katsottavaa. Sevillan tunnelma oli hyvin erilainen kuin monessa muussa Espanjalaisessa kaupungissa. Vaikka Sevilla on iso kaupunki, sijaitsevat kaikki nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Jos kuitenkin on tarve kulkupeleihin, on mahdollista liikkua linja-autolla, raitiovaunulla tai metrolla.

Sevillan Alcázar on kuninkaallinen palatsi, jossa voi ihastella itse palatsia, mutta myös upeita puutarhoja vesielementteineen.

Palatsi sijaitsee Plaza Virgen de los Reyes -aukion lähettyvillä, joka on täynnä kyyditettäviä odottelevia hevosvaunuja.

Alcázariin on hyvä suunnata jo aamupäivällä, jolloin siellä on väljempää kuin iltapäivällä. Päivän aikana palatsin sisäänkäynnille muodostuu pitkä ja hitaasti mateleva jono. Peruslippu palatsiin on 9,50 €, johon voi ostaa lisää audio-opastusta yms. Järkevää onkin hankkia lippu ennakkoon, jolloin se on myös halvempi kuin ovelta ostettaessa.

Linnassa vierähtää helposti useampikin tovi. Vaikutuksen tekevät salit ja koristeelliset katot sekä erilaiset rakennukset, joita on puistoalueella muurien sisäpuolella.

Plaza de España on kaareva rakennus, jossa erikoisuutena on 48 maakuntapenkkiä, joista jokaiseen on kuvattu mosaiikkityönä maakunnan tärkeät ja merkittävät historialliset tapahtumat.

Penkit olivat upeita ja taidolla tehtyjä. Rakennuksen edessä avautuu valtava aukio ja kanaali, jonka yli kulkee siltoja. Kanaaliin voi mennä soutelemaan veneellä, joita vuokrataan viiden euron hinnalla.

Parque Maria Luisa puisto on aivan Plaza de España vieressä. Sieltä löytyy suihkulähteitä, kauniita rakennuksia, lampia, penkkejä ja kukkaistutuksia ihailtavaksi. Sevillan katedraali on maailman kolmanneksi suurin katedraali. Se on valtava paikka, jonne kannattaa ehdottomasti mennä. Katedraaliin on 9 € pääsymaksu, joka kannattaa maksaa. Katedraalissa on paljon katsottavaa mm. Kristoffer Kolumbuksen hauta. Katedraalissa on Giralda kellotapuli, jonne voi halutessaan kiivetä ja sieltä näkee koko Sevillan. Kiipeäminen kellotapuliin sisältyy Katedraalin pääsymaksuun.

Joen rannalla yksinään seisova torni, on aikoinaan kuulunut osana Alcázarin linnaa. Joen toisella puolella ei ole juurikaan nähtävyyksiä.

Sevilla on tärkeä uskonnollinen pyhiinvaelluskohde. Varsinkin pääsiäisen aikaan siellä vierailee paljon ihmisiä. Katoliseen perinteeseen Espanjassa ovat aina kuuluneet näyttävät kulkueet.

Niitä järjestetään paikallisten pyhimysten päivinä ja juhlapyhinä.

Joskus Neitsyttä viedään kantaen paikasta toiseen syistä, jotka eivät aina turistille aukea. Näin kävi kohdallamme. Kulkueessa oli soittokunta ja sitten suuren joukon ihastellessa Neitsyt tuotiin seremoniallisesti ulos kirkosta pimenevään iltaan ja kulkue lähti sen perään.Koko tapahtuma oli näyttävä ja tunnelmallinen.

Vaikka Sevilla oli melko eloisa kaupunki ja siellä oli väkeä liikkeellä, ei se tuntunut mitenkään turvattomalta tai ruuhkaiselta. Päinvastoin tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Ruoka oli hyvää ja hintataso yleisesti melko edullinen, jos liikkuu hieman pois turistipaikkojen läheisyydestä. Shoppailijalle Sevillasta löytyy kaikenlaisia ihania putiikkeja ja kauppoja. Onneksi meillä ollut tilaa ostaa mitään uutta laukkuihin laitettavaksi.

 

Córdoba

Teimme Sevillasta Córdobaan päiväretken. Otimme Santa Justan asemalta AVE-junan, jolla matkustimme näppärästi Córdobaan ja takaisin. Matka kesti noin tunnin. Córdobaan kulkevat myös edullisemmat, mutta hitaammat paikallisjunat. Yksittäin ostettuna lipun hinta on n. 15- 30 € suuntaansa, riippuen junatyypistä ja ajankohdasta. Junayhteyksiä Córdobaan on useita tunnissa.

Sevillasta pääsee Córdobaan myös linja-autolla. Córdoban juna-asema ei ole ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Kävellen sinne menee n. 20 minuuttia. Linja-autollakin pääsee asemalta turistikohteisiin, mutta aikaa matkaan menee yhtä paljon kuin kävellen. Jos ei ole kiire, kannattaa matka tehdä jalan, jolloin saa hyvän kuvan kaupungin uudemmasta osasta.

Córdoba on suosittu turistikohde. Syyskuun loppupuolella siellä onneksi oli hieman rauhallisempaa.

Kaupungin päänähtävyys on Mezquita tuomiokirkko, jonne on 8 € pääsymaksu. Jos haluaa välttyä jonottamiselta, voi lipun ostaa lippuluukun sijasta alueella olevista automaateista.

Kirkko on mielenkiintoinen nähtävyys sisältä, sillä siellä on nähtävissä kirkon historia moskeijasta katoliseksi kirkoksi. Mezquitan torniin pääsee vain rajattu määrä vierailijoita ja lippu sinne maksaa 2 €.

Aamu on paras aika vierailla Mezguitassa, koska puolen päivän aikaan alkaa paikkaan tulla bussilasteittain turisteja Aurinkorannikon suunnalta.

Córdoban vanhakaupunki on myös itsessään nähtävyys. Sieltä löytyy keskiajalta peräisin oleva juutalaiskaupunginosa. Kapeilla kujilla oli kiva kävellä ja ihastella rakennuksia, joista useimpien seiniä koristi värikkäät kukkaruukut. Pieniä ja luokseen kutsuvia ruokapaikkoja oli tarjolla runsaasti ja ruoka olikin oikein hyvää.

Puente Romanon roomalainen silta on päiväsaikaan mitäänsanomaton näky, mutta voin uskoa, että iltavalaistus korjaa tilanteen. Kävelimme vielä Alcázar de los Reyes Cristianos –linnoituksen, jonka ainoa nähtävyys oli upeat puutarhat. Córdoba on sen verran pieni paikka, että siellä liikutaan jalkaisin. Alueeseen tutustuu helposti yhden päivän aikana.

 

Granada

Palasimme vielä päiväksi Sevillaan, ennen kuin lähdimme Granadaan. Sevilla-Granada välinen siirtymä tehtiin ALSA:n linja-autolla, koska Sevillasta Granadaan menee harvoin suoria junia. Jos olisimme ottaneet junan, olisimme joutuneet vaihtamaan junaa Antequera Santa Anassa ja se olisi asemien välisine siirtymineen venyttänyt matka-aikaa aivan turhaan.

ALSA:n Supra economy linja-autot ovat mukavia ja niissä on ilmainen wifi ja selkänojassa tv-ruutu, josta pystyi valitsemaan matkan ajaksi elokuvia tai muuta katsottavaa.

Tosin maisemat olivat matkalla sen verran hienoja, että niitä ihaili mielellään. Matka taittui mukavasti reilussa kolmessa tunnissa ja hintakin oli kohtuullisen huokea n. 20 €. Bussityypistä  riippuen matkan voi matkustaa edullisemminkin.

Sevillan linja-autoasema Plaza de Armas asema sijaitsee lähellä joenrantaa ja siihen on helppo mennä. Sen sijaan Granadassa Estación de Autobuses de Granada linja-autoasema on hieman etäämpänä kaupungin keskustasta. Keskustaan pitää jatkaa linja-autolla tai taxilla.

Granada oli huomattavasti vilkkaampi ja kansoitetumpi paikka kuin pieni ja rauhallinen Córdoba.

Alhambran upea linnoitus seisoo ylväänä kaupungin yllä. Linnoitus kätkee sisäänsä ylenpalttisesti koristellun palatsin ja upean puutarhan. Linnake sijaitsee kukkulalla kaupungin ulkopuolella ja parhaiten sinne pääsee taxilla, minibussilla tai kaupunkijunalla.

Kaupunkijuna toimii Granadassa myös Hop on Hop off periaatteella ja sillä pääsee kätevästi kaikkiin nähtävyyksiin. Itse nappasimme taxin Alhambraan ja matkalla huomasimme, että jotkut reippailijat aikoivat myös kävellä koko matkan ylös palatsille, iso homma, koska kiivettävää kukkulalle riitti.

Pääsyliput Alhambraan eivät olleet ihan edullisia. Päivälippu linnoitukseen maksaa 14.00 € ja siitä hinnat vaihtelevat ylöspäin riippuen ottaako opastuksen jne… Linnakkeen päivittäistä kävijämäärää rajoitetaan, miksi lippu kannattaa hankkia ennakkoon. Ostettuihin pääsylippuihin merkitään vierailuaika, mikä sujuvoittaa sisäänpääsyä. Alhambran alueelle pääsee myös ilman lippua, sillä maksullinen sisäänpääsy koskee vain tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Nasridien ja Generalifen palatseja sekä Alcazaban linnoitusta.

Linnoituskukkulan ja laakson toisella puolella kohoavalla kukkulalla on Albayzínin arabikaupunginosa. Se on rinteeseen rakennettu valkoisten talojen ja kapeiden kujien sokkelo. Albayzínin yläosassa on näköalapaikka, josta voi ihailla Alhambraa ja alla avautuvaa Granadan kaupunkia.

Näköalatasanteelta on kiva kävellä alaspäin ja päätyä alarinteen basaarikojualueelle, jossa on basaarimaiseen tapaan myynnissä kaikenlaista tavaraa.

Granadan katedraali on myös näkemisen arvoinen paikka. Siellä sijaitsee hautakammiona toimiva Kuninkaiden kappeli.

Tännekin voi ostaa liput ennakkoon, mutta me ostimme ne ovelta ja mitään suurempia jonoja katedraaliin ei ollut.

Liput maksoivat 5 € kumpaankin paikkaan erikseen. Granadassa on myös useita muita kirkkoja, jotka ovat vaatimattoman näköisiä ulkoapäin, muuta kätkevät sisäänsä mieletöntä loistoa ja kauneutta.

Näkemisen arvoinen olisi varmaankin ollut myös Sacromonten luola-alue, mutta sinne emme tällä reissulla ehtineet. Granadassa ei juurikaan hyödy metro tai bussilipusta koska keskusta-alueella voi hyvin siirtyä paikasta toiseen kävellen. Erikseen onkin sitten mietittävä miten siirtyy Sacromonten luolille tai Alhambraan.

Aamulla otimme jälleen ALSA:n linja-auton ja jatkoimme matkaa Alicanteen.

Granadasta Alicanteen pääsee parhaiten omalla autolla tai sitten linja-autolla. Järkevää junayhteyttä ei tällä välillä ole. Linja-automatka kesti reilun 5 h ja siinä oli kaksi pysähdystä.

Harvoin liikumme linja-autolla, ja siksi tuntuikin hupaisalta, että tälläkin kertaa jouduimme koko linja-auton tarkastukseen. Pysähdyksellä Murciassa linja-auto tyhjennettiin matkustajista ja matkatavaroista ja huumekoirat ohjattiin tarkistamaan auto ja matkustajat. Kaikilta tarkistettiin myös matkustusasiakirjat ja henkilöllisyys. Eikä aikaakaan, kun pari nuorempaa heppua poistettiin matkatavaroineen kyydistä.

Matka muiden osalta sai jatkua reilun tunnin viivästyksen jälkeen…siis kohti Alicantea!