Radalla
Meiltä jäi aikoinaan reilaaminen väliin, siispä teemme sen nyt. + 50 ja +60 on hyvä ikä pakata hammasharjat vetolaukkuun ja lähteä radalle. Aiemmin matkustimme lapsilauman kanssa erilaissa rantakohteissa ja kammoksuimme kaupunkipaikkoja. Aika ja ajatukset onneksi muuttuvat. Nyt liikumme ekologisesti pääasiallisesti junilla, joilla pääsee ketterästi kaupunkien keskustoihin. Muutaman kerran olemme joutuneet vuokraamaan auton tai ottamaan bussin päästäksemme haluamaamme kohteeseen.
Junailu on hauskaa, vaivatonta ja edullista. Pienten 3-14 pv reissujen tekeminen, joskus hieman pidempienkin, on tuottanut tuhansia kilometrejä radalla, pirusti kuvia ja mielettömän määrän mukavia muistoja. Lennot ostamme tarjouksilla ja yksittäin eri kaupunkeihin. Joskus halvin vaihtoehto on ollut rengasmatkat, jolloin meno-paluu lento samasta kohteesta on paras ja helpoin valinta.
Junailussa kannattaa miettiä tarkkaan reitti ja päivän aikana liikuttavat siirtymät. Olemme ostaneet sekä irrallislippuja, että maa- ja aluekohtaisia passeja, riippuen aina tarpeesta. Eri maissa on myös tarjolla erilaisia viikonloppupaketteja ja ryhmäalennuksia. Kannattaakin Googlata junailuvaihtoehtoja etukäteen. Matkustaminen etenkin Keski-Euroopassa on ollut kohtuullisen edullista ja junalla on päässyt melkein aina suoraan kaupungin keskustaan.
Windsorin linna sijaitsee aivan kaupungin ytimessä, heti juna-aseman edessä.
Mieletön paikka on linnan pihalla oleva Pyhän Yrjön kappeli eli St. George’s Chapel, jonne on haudattu useita Englannin kuninkaita.
Yksi merkittävä nähtävyys linnassa on maailman hienoin nukkekoti Queen Mary’s Dolls’ House, joka juuri vierailumme aikana oli suljettu remontointitöiden takia – pahus.
Windsorin kaupungissa pääsee Alexandra Gardensissa olevalla Royal Windsor maailmanpyörällä ihailemaan kaupunkia.
Alueeseen voi tutustua myös Sightseeing bussilla. Tosin paikka on sen verran pieni, että siellä liikkuu helposti jalkaisin.
Jälleen kerran Lontoo…Lontoossa on niin paljon nähtävää, että yhdellä vierailulla niitä ei varmasti pysty ottamaan haltuun. Riippuen matkan tarkoituksesta ja omista mieltymyksistä voi London Pass olla hintansa väärtti. Hintaa passille tulee melkein 90 € / päivä tai 2 päivän passille hieman yli 115 €.
Lontoossa olimme tällä kertaa suunnitelleet käyvämme Towerissa, Westmister Abbyssä sekä Kensingtonin palatsissa.
Öinen Lontoo näyttäytyikin aivan toisenlaisessa muodossa. Sightseeing tuli maksamaan n. 20 €/ hlö.
Öinen sightseeing kiersi kaikki merkittävimmät turistinähtävyydet, jotka olivatkin kauniisti valaistuja.
Olimme varanneet hotellin Paddingtonin juna-aseman vierestä, jotta meidän ei tarvinnut raahata matkalaukkuja metrossa paikasta toiseen.
Linnassa on muutakin nähtävää kuin kruununjalokivet.
Towerissa ei voi unohtaa pihan puolikesyjä korppeja, jotka ovat oma nähtävyytensä.
Towerin varsinaiseen aarrekammioon, eli kruununjalokivien näyttelyyn on valtaisat jonot. Jonot eivät juurikaan hälvene päivän aikana.
Onneksi linnan myymälässä myydään hienoja kortteja myös niistä tiloista, joissa ei saa kuvata.
Lontoon toinen huippuluokan historiallinen nähtävyys on keskiaikainen kirkko Westminster Abbey. Westminster Abbey sijaitsee keskellä Lontoota Big Benin ja parlamenttitalon vieressä.
Kirkko on Britteille tärkeä paikka. Westminster Abbeyssa on vietetty 26 kuninkaalliset häät ja 38 kruunajaiset ja lisäksi se on usean Britannian legendaarisen merkkihenkilön viimeinen leposija.
St. Peterin holvikellari on yksi kirkon vanhimmista osista ja toimii nykyään museona, jossa on näytteillä kuninkaallisia nukkeja, kuolinnaamioita ja asusteita.
Kiertomatkamme teeman mukaisesti Lontoossa piti käydä Kensingtonin palatsissa, jonne pääsymaksu on n. 20,50 €.
Lontoon Kensingtonin palatsi on toiminut useiden kuninkaallisen perheen jäsenten asuntona aina 1600-luvulta saakka.
Kivana lisänä esillä oli kuningatar Viktorian tiarrat sekä hänen kruunajaisviittansa.
Puistossa sijaitsevat mm. prinsessaDianan muistoksi pystytetty suihkulähde ja upea Albert Memorial.
Meillä kävi melkoinen tuuri säiden suhteen. Iso-Britannian usein sateinen ja kolea sää ei kiusannut meitä kuin yhtenä päivänä.
Saavuimme Birminghamin modernille New Streetin juna-asemalle, joka on kaupungin keskusasema.
Kaupunki on muuttunut paljon edellisestä käynnistäni siellä ja nytkin kaupungissa oli käynnissä useita mittavia rakennuskohteita.
Warwickin kaupunki itsessään on melko pieni ja vaatimaton – hurmaava tyypillinen pieni englantilaiskaupunki.
Olisimme halunneet varata majoituksen linnan puistoalueelta olevista huoneistoista tai linnateltasta, mutta lähes 400 € vuorokausihinnat nousivat kyllä tässä kohtaa yli mahdollisen kokemuksen.
Warwickin linna oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Tilanteet eri huoneissa kuvasivat ajankuvaa oikeine henkilöineen, sisutuksineen ja asusteineen.
Linnan ulkoalueilla oli kiva käyskennellä.
Coventry Transport Museum tarjoaa kiehtovan kertomuksen tieliikenteen historiasta Britanniassa, mutta myös autojen kehityksestä maailmanlaajuisesti.
Huoneet ovat todella matalia ja jokaisessa huoneessa on tulisija.
Olen käynyt siellä aikaisemmin ja paikalla ei ole muuta kuin ylikansoitettu Shakespearen syntymäkoti, pirusti turistikrääsää ja mahdollisuus osallistua puistoissa kuulemaan ja katsomaan osia mestarin tuotannosta.
Risteyksessä olevaan Carfax-torniin voi kavuta n. 3 € hinnalla ihailemaan ympäristön rakennuksia. Vieressä on myös katettu markkina-alue.
Collegen komean ruokasalin kerrotaan toimineen Pottery Hogwart ruokasalin esikuvana.
Alueella oli mukava vaellella ja ihailla upeita rakennuksia ja näkymiä. Christ Churchin kampukseen voi tutustua n. 7 € pääsymaksua vastaan.
Oxfordin keskustassa on paljon hienoja rakennuksia.
Oxford Castlen ulkopuolella on usein markkinoita ja kaikenlaista toimintaa, joihin voi tutustua ilmaiseksi.
Bear Inn pubiinkin pitää pistäytyä, jotta näkee seiniä koristavat opiskelijoiden kahtia leikatut kravatit.
Bristol sijaitsee lyhyen juna- ja automatkan päässä Lontoosta, miksi siellä on paljon päivämatkailijoita sekä niitä, jotka yhdistävät käyntiinsä kylpyläkaupunki Bathiin.
Kaupungin satama-aluetta pidetään kaupungin sydämenä.
Sieltä löytyy kauniita laivoja, tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, jotka reunustavat satamaa.
Bristolin symboli Clifton Suspension Bridge on komea silta, joka halkoo Avon-jokea.
Itse otimme taxin, joka olisi maksanut yhteen suuntaan n. 8 puntaa.
Kiva paikka vierailla on myös St Nicolas Market, jossa on vaihtuva toriteema päivittäin. Sisämarkkinat ovat auki joka päivä.
Asemalla ei ole matkalaukkusäilytystä, mutta asemaa vastapäätä olevaan parturiliikkeeseen voi jättää matkatavarat säilytykseen, 7€/laukku.
Bathin roomalaisissa kylpylöissä on sinivihreää, mineraalipitoista ja rikille tuoksuva vettä joka, virtaa edelleen vuorten kalkkikivi- kerrostumien läpi.
Jos Bathissa haluaa syödä jotakin erikoista, kannattaa mennä Sally Lunn’sin museoravintolaan.
Lähdimme kävelemään joenrantaa pitkin kohti lukuisista elokuvista tuttua Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoista rakennelmaa.
Hotel Royal Crescentin puolikuun muotoinen rakennelma on Britannian tunnetuimpia rakennuksia ja ”The must see” paikka, vaikkei kovin kummoinen kohde ollutkaan.
Paikkaliput voi helposti varata kaikilta juna-asemilta, joissa on lipputoimisto.
Useimmat netistä erikseen ostetut liput pitää lunastaa lippukoodilla juna-aseman automaatista. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että automaatti vaatii ensin syötettäväksi ja tarkistettavaksi sen maksukortin, jolta lippu on maksettu ja vasta sitten lippukoodin.
Edinburghin keskustassa nähtävyydet ovat sen verran lähellä toisiaan vanhankaupungin alueella, The Royal Milen varrella, että siellä pystyy hyvin liikkumaan jalkaisin. Tosin vanhan ja uuden kaupungin välissä on mäkistä, mikä voi vaikeuttaa liikuntarajoitteisten kulkemista.
Edinburghissa on myös raitiovaunu, jolla pääsee kätevästi liikkumaan lentokentän ja kaupungin keskustan välissä oleviin paikkoihin.
Passiin kuuluu ilmainen kulkeminen julkisilla, myös lentokentälle sekä opastettu tarinakierros ja pääsy moneen turistikohteeseen.
Tämän kiertomatkamme teeman oli Kuningaskunnan linnat ja niinpä me suuntasimmekin ensimmäisenä Edinburghissa olevalle Edinburgh Castleen. Linnakukkulalla oli paljon väkeä ja linnaan kannattaakin yrittää ehtiä heti aamusta ennen suurinta turistiaikaa.
Yksi kiva paikka vaelteluun ja katseluun on Royal Mile.
Tutustumisen arvoinen on myös Holyrood Park puistossa oleva Palace of Holyroodhouse, joka on kuningattaren virallinen asunto Skotlannissa.
Scott Monumentilla kannattaa myös vierailla. Rakennus sijaitsee aivan Edinburghin pääkadun varrella. Ohi ei voi oikeastaan edes kulkea.
Junan ikkunasta saimme ihailla upeita nummimaisemia täynnä lampaita. Junan istuinmukavuus ei ollut kehumisen arvoinen, samoin hieman yllätti se, että Cross Country junassa, joka kulkee pohjoisen Skotlannin ja aivan eteläisen Englannin väliä ei ollut ravintolavaunua. Junassa kiersi melko suppeasti varusteltu myyntikärry. Matkan hinnaksi tuli 56 € / 2 henkilöä.
York on vanha kaupunki ja kaikki sen nähtävyydet löytyy kävelyetäisyydeltä, joten muuta kulkuneuvoa kuin jalat tai vuokrapyörä ei siellä tarvita.
Yksi koko Britannian kuuluisimmista kaduista, The Shambles sijaitsee Yorkissa.
Yorkin katedraali, York Minster on hienompi ulkoa kuin sisältä.
Yorkin monet museot tarjoavat varmasti jokaiselle jotakin. Itse halusimme vierailla junalla matkaavina junamuseossa, joka olikin käymisen arvoinen paikka.
Clifford´s Towerin muurille pääsee kävelemään n. 6 € hinnalla ja ihailemaan kaupunkia sekä Yorkkia ympäröivää maaseutumaisemaa.
Hetkittäin tuli oikeasti sellainen tunne, että kävelee illalla mukulakivistä katua ja ihailee ohi kulkevia hevoskärryjä ja kaupan ikkunoita.
Kuuluisten yliopistorakennusten sisäpihoille pääsee parin punnan sisäänpääsymaksulla ja ne ovatkin erittäin suosittuja picnic kohteita.
King’s Collegen kappeli on hieno ja siellä onkin paljon katsottavaa.
Yliopistoalueelta pääsee Kuninkaan sillalle, josta on ihastuttavat näkymät eri yliopistoille ja joelle.
Toinen kaunis silta on Mathematical Bridge, joka on Queens’ Collegen alueella.
Kolmas College, jossa kannattaa vierailla, on Trinity College, missä sijaitsee kuuluisa kappeli ja upea tuomioistuin.
Hauska ja erikoinen Church of the Holy Sepulchre, The Round Church eli pyöreä kirkko on Cambridgen toiseksi vanhin rakennus.
Hauska tieto tuli esiin matkaa suunnitellessa, että yliopistojen opiskelijahuoneet muutetaan kesäajaksi Bed & Breakfast -tilaksi, jolloin pääsee myös itse kokemaan yliopiston historiallista tunnelmaa yöpymällä siellä.
Corpus clock kello on myös näkemisen arvoinen, vaikka ei olekaan mitenkään kovin kaunis.
Raja- ja tullitarkastus suoritetaan liikkuvassa junassa, mikä sujuikin erittäin jouhevasti.
Paras ja nopein tapa Pietarissa on liikkua metrolla tai jalan. Liikennettä on paljon ja kadut ovat kovin ruuhkaisia.
Kuten muissakin isoissa kaupungeissa, on Pietarissakin tarjolla oma kaupunkikortti. St. Petersburg Card sekä St. Petersburg City Pass, joilla on paljon erilaisia etuja eri kohteisiin.
Me kiersimme tällä kertaa vain ensimmäisen kerroksen palatsin huoneet, jossa ovat valtiosalit, tanssisalit ja tsaariperheen yksityistilat.
Olemme käyneet aiemmalla kerralla n. 30 kilometrin päässä Pietarista sijaitsevassa Pietarhovissa.
Jos haluaa lisäksi vierailla pääpalatsissa, niin yhdistelmälippu maksaa n. 30 €.
Helpoin ja nopein tapa on matkustaa Pietarhoviin kantosiipialuksella, joka vie n. 30 minuutissa kyyditettävät aivan pääpalatsin lähelle.
Pietarin Fabergé museo ei ole mitenkään valtavan suuri, vaikkakin siellä on suurin esillä oleva kokoelma kuuluisia Fabergé munia.
Otimme Kowloon asemalta taxin, ja siitäkö seikkailu syntyi. Meillä oli hotellin osoite kirjoitettuna kiinaksi, mutta siitä ei juurikaan ollut apua, kun taxikuski ei osannut lukea kiinaa, ymmärtänyt englantia saati saanut kiinaksi käännetystä Google äännetyistä lauseista selvää.
Laukut huoneeseen ja pikainen virkistäytyminen ennen baanalle lähtöä. Aikaeron tasaamiseksi oli pysyttävä taas liikkeellä, että pääsee paikallisen kellon mukaisessa aikarytmissä nukkumaan.
Ensimmäiseksi suuntasimme Kowloosta lahden yli Hong Kongin varsinaiseen keskustaan. Matkan teimme ikonisilla vihreillä Star Ferry Hongkongin lautoilla.
Victoria Peakille pääsee myös linja-autolla tai taxilla, mutta me menimme sinne funiculaarilla, joka kiipeää kohti vuorta uskomattoman jyrkässä kulmassa.
Sisäänpääsy The Peak Towerin kattoterassi 428:lle maksaa 6 €/ hlö.
Hotellimme oli Kowloonin puolella, mikä on paljon enemmän kiinalaisempi ja perinteisempi.
Kowloonin puolella ovat myös Tsim Tsa Tsuin kävelyalue sekä Hongkongin Hollywoodin kaltainen tähdillä koristeltu kävelypromenadi Avenue of Stars, jossa on mm. Bruce Leen patsas ja kuuluisa kellotorni.
Hong Kongin yllä riippuneet paksut pilvet repesivät hieman ennen valoshown alkua ja taivaalta tuli vettä kuin kaatamalla rajun tuulenpuuskan kera.
Hong Kongin pääsaarella olevassa Aberdeenin kaupungissa on maailmankuulu kelluva ravintola Jumbo, jossa ovat vierailleet mm. Queen Elisabeth II ja monet muut superkuuluisuudet, joiden listaa pystyi ihailemaan ravintolan yhden loosin seinältä.
Matkalla ajoimme kalastajayhteisön läpi ja kieltämättä näkymä oli mielenkiintoinen.
Yleiseltä hintatasoltaan Hong Kong ei ole kovin halpa kaupunki.
Aluksia kulkee tiheään näiden kahden paikan välillä, mutta silti lippu kannattaa ostaa ennakkoon.
Matkalla Macaon satamaan näimme melkein valmiin maailman pisimmän merisillan, joka sitoo toisiinsa Hongkongin ja Macaon erityisalueet ja Manner-Kiinan Zhuhain kaupungin Helmijoen suistossa. Näkemämme pieni pätkä siltarakennelma oli melkoisen näyttävä.
iertelimme kalasatamassa ja sen läheisyydessä olevilla pikkukujilla.
Olihan tuossa portugalilaisessa kaupungin osassa jotain portugalilaista.
Mietimme hetken ruokailua.
Kävimme myös katsomassa UNESCOn maailman perintölistalla olevan Pyhän Paavalin kirkon raunioiden pystyssä olevaa kuuluisaa päätyä, josta onkin tullut yksi Macaon maamerkeistä.
Jatkaessamme matkaa vastaan tuli monenlaisia ja useita mahtipontisia kasinorakennuksia.
Venetianissa on 3 000 hotellisviittiä, kauppakeskus, 15 000 katsojaa vetävä viihdeareena, 3 400 peliautomaattia sekä 800 uhkapelipöytää ja katolla on lisäksi 18 reiän puttausrata.
Kasinorakennuksen hotelli ja viihdekes-kusosa on rakennettu satelliittimaisesti siten, että keskellä eri kerroksissa on erilaiset teemat ja käytävinä keskustasta aukeaa hotellisiivet sekä kauppa-alueet, joissa myydään vain kaikenlaista merkkitavaraa.
Olimme ajatelleet vierailla vielä toisessa kasinossa, mutta se jäin nyt väliin. Liika on liikaa.
Venetian edessä on oma linja-autoasema, jonne tasaisena nauhana saapui bussilasteittain vierailijoita. Palveluna oli myös ilmainen kyyti lauttasatamaan ja sieltä kasinolle.
Macaon vierailusta jäi hyvinkin hämmentävä ja ristiriitainen tunnelma.
Sydney on iso kaupunki ja toisin kuin monet luulevat, on se matala kaupunki.
Jos kuitenkin haluaa mennä muillekin alueille, kuin vaan keskustaan, kannattaa käyttää paikallisjunia tai lauttoja. Itse kuljimme erilaisilla lautoilla, jotka toimivat vesibusseina eri osiin Sydneytä. Matka taitetaan ostamalla yksittäislippu, jonka hinta riippuu kuljettavan matkan pituudesta tai sitten lataamalla Opal matkakortille rahaa. Me hankimme Opal matkakortit ja niillä kulkeminen sujuikin mutkattomasti. Lautat olivat monesti nopeampia liikkua, kuin jos olisi tehnyt matkan bussilla tai junalla.
Ehdottoman hieno reissu oli Manlystä keskustaan vanhalla perinteisellä vihreäkeltaisella yhteysaluksella. Puolen tunnin mittainen lauttamatka kannattaa kokea jo pelkästään upean maiseman vuoksi. 
Darling Harbourissa, on paljon turistikauppoja ja ravintoloita ja siellä sijaitsee mm. Australian kansallinen merenkulkumuseo, joka esittelee nimensä mukaisesti australialaista merenkulun historiaa ja laivoja.
Sydney Harbour Bridge on kaunis silta niin illalla, kuin päivälläkin. Se on yksi Sydneyn maamerkki ja hyvinkin tunnettu uuden vuoden ilotulituksista. Silta yhdistää kaupungin pohjois- ja eteläosat. Sillan pääsee ylittämään kiipeämällä ohjatusti turvaköysissä sen kaaren mukaisesti. Reilu kolme tuntia kestävä BridgeClimb on erittäin suosittu, miksi siltakiipeily kannattaakin varata hyvissä ajoin etukäteen. Sillan huipulta on upeat näkymät ja siellä on mahdollisuus kuvata itsensä ja saada matkamuistoksi tuulinen kuva. Melko hintavasta huvista on kysymys, sillä lippu maksaa n. 180 €/ hlö. Sillalle järjestetään myös yökiipeilyjä.
Me menimme Sydneyn Sky Toweriin, jonka pyörivään ravintolaan pääsee ilmaiseksi, jos ostaa tietyllä summalla ruokaa tai juomaa. Menimme ylös drinkille ja ihailimme korkeuksista Sydneyn upeita maisemia.
50 kilometrin ja tunnin juna- tai ajomatkan päässä sijaitseva Blue Mountains vuoristo on jyrkkine rotkoineen ja jylhine hiekkakiviylänköineen hieno kokemus.
Kävimme vielä Ku-ring-gai Chase National Park luonnonsuojelualueella, jossa pääsimme ”bushwalkille” avarassa pensaikkomaisemassa. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Saimme aimo annoksen tietämystä australialaisista kasveista ja eläimistä sekä historiasta ja varoituksen alueen isoista muurahaisista. Paikka oli kaunis ja kokemus mainio.
Parkkialueella ihmettelimme valtavan kokoisia ja pituisia rekkoja.
Federation Squaren sisätiloista löytyy museoita ja ulkona on erilaisia tapahtumia. Paikalla on aina paljon ihmisiä.
Tunne on melkoinen, kun hehkuviiniä tarjoillaan keskellä meidän kesää ja ihmiset lämmittelevät ulkotulien luona toppatakeissa.
Luonnonpuistoalueella pääsimme kiertämään patikointireitin sademetsässä, joka oli taas aivan erilainen kuin pohjoisosan tai Blue Mountainin sademetsät.
Me tyydyimme tällä kertaa ihailemaan yöllistä Melbournea oman hotellihuoneen koko seinän kokoisen ikkunan takaa.
Kauempaa oli myös hienoa ihailla Melbournen siluettia.
Koska Cairnissa ei ole omaa rantaa on keskustaan rakennettu iso allasalue Cairns Lagoon, jossa hyvällä säällä on melkoinen kuhina. Allasalueelle ei peritä pääsymaksua ja sitä käyttävät niin paikalliset kuin turistitkin.
Meidät haettiin hotellilta ja vietiin hieman Cairnsin ulkopuolella olevalle Freshwaterin pienelle ja historialliselle juna-asemalle, josta nousimme maisemajunaan.
Myös matkustusmukavuus ihanissa ajanhenkeen olevissa luxus nojatuoleissa oli mainio tapa matkata.
Kurandassa kiertelimme eri paikoissa sekä myymälöitä ja yllätykseksi yksi kaupanomistaja rupesi puhumaan meille suomea. Hän kertoi muuttaneensa Australiaan kauan sitten ja omistavansa nykyään korukivikaupan. Kaupassa olikin myynnissä todella kauniisti hiottuja erilaisia korukiviä.
Aikamme kierreltyämme jatkoimme köysiradalla matkaa alaspäin.
Port Douglasiin menevää rantatietä pidetään yhtenä maailman kauneimmista rantateistä.
Port Douglas on aika pieni paikka ja sen ehdottomasti kuuluisin paikka on neljä mailia eli kuutisen kilometriä pitkä palmujen reunustama 4 Miles Beach.
Yksi mieheni pitkäaikainen haave oli päästä sukeltamaan Isolle valliriutalle, Great Barrier Reefille.
Sukellusvastaavat myönsivät itsekin, että tilanne alueella on huono ja olivat samaa mieltä, että parempiakin sukelluskohteita maailmalta löytyy.
Aikani jaksoin katsella ja hymyillä japanilaisia lentoemoja, jotka kumarsivat tullessaan cabiiniin ja poistuessaan sieltä. He myös kumarsivat tarjoillessaan jotakin. He siis kumarsivat koko ajan.
Kujilta saa hyvinkin edullista katuruokaa ja automaateista voi tilata halpoja ruokia tai sitten voi nauttia hintavan sushi aterian.
Meille kävi kuitenkin säkä, että Tsukijin kalatori oli vielä viimeisen kesän toiminnassa, koska 2018 vuoden lopussa se suljettiin ja siirrettiin lähellä olevaan Toyosuhun aivan uuteen ja moderniin kalamarkkina-alueeseen.
Shinjukunissa on myös Golden Gai kortteli, jossa on ihania pieniä max 7-20 hengen baareja. Baarit ovat kiinni päivisin, mutta heräävät eloon illan tullen.
Asakusan kaupunginosasta löytyy temppelialue, jossa on Tokion vanhin temppeli Senso-ji.
Šintolainen Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton vierailluimmista alueista.
Temppelialueelle johtava tie oli kummankin puolen täynnä mitä erilaisempia myyntikojuja.
Palatsialueella on mahdollisuus tutustua palvelijoiden työhuoneisiin, riisivarastoon, kokoushuoneisiin ja asuintiloihin.
Siirryimme Kiotosta Osakaan alle puolentunnin Shinkansen junalla. Hintaa tälle välille tuuli n. 12 € ja aikaa siirtymään kului n. 15 min.
Kattoterassin näkymistä hahmottaa hyvin Osakaa, mutta näkee myös sen mielenkiintoisuuksia, kuten risteileviä moottoritie-rakennelmia ja kiintoisia rakennuksia. Yhden rakennuksen läpi kulkee vilkkaasti liikennöity moottoritie.
Paras tapa tutustua alueeseen onkin vain kävellä vailla päämäärää ja katsoa mitä kaikkea mielenkiintoista tulee vastaan.
Namban vilkkainta osaa on Dotonborin, jonka kanava-aluetta reunustavat lukemattomat neonvalot.
Osakassa liikkuu kätevimmin metrolla tai paikallisjunalla.
Lentokentällä saimme seurata mielenkiintoista laukkuruljanssia.
Tai O on sen verran pieni, että se on nähty muutamassa tunnissa, varsinkaan jos ei aio paikassa syödä mitään.
Hotellimme oli aivan juna-aseman vieressä, mikä oli sijainniltaan mainio paikka.
Illan pimetessä tuntui hyvältä kulkea vilkkailla ihmisalueilla.
Ikääntyvien reilaajien jalat saivat lepoillan. Ei kun perinteinen iltapala kehiin.
Päivän kuluessa sää muuttuikin aurinkoiseksi ja välillä piti takki ottaa pois, kun tuli niin kuuma.
Vanhassa kaupungissa söimme lounaan valitsemalla sen ilman yhteistä ymmärrettävää kieltä. Pienellä jännityksellä odottelimme liha- ja kala-annoksiamme. Google kääntäjälläkään ei aina tiedä, mitä saa.
Suurin osa Rouenin suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsee kaupungin kävelyalueella, jossa on viehättäviä puurakennuksia sekä astronominen kello Gros Horloge. Rakennukseen pääsee vierailemaan 7 eurolla ja ylhäältä tornista on upea näköala kaupungin ylle.
Päivällä jatkoimme Paris Saint Lazare juna-asemalle, jonne matka kesti 1½ h. Hintaa matkalle tuli 20 € / 2 henkilöä.
Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Pariisin lähellä olevaan Chantilly linnaan. Linnaan pääsee junalla Gare du Nord asemalta.
Lippu sisältää vierailun linnaan, linnan puistoon ja kuuluisille hevostalleille ja siellä pidettäviin esityksiin. Yhdistelmälipun hinta oli 25 € / henkilö.
Juna saapui Antwerpen Centraalin kuuluisalle juna-asemalle, joka komeilee useallakin listalla maailman kauneimmista juna-asemista, eikä turhaan. Hieno tuo juna-asema olikin.
Kaikki alueen kuppilat + pari erikseen pystytettyä juomapaikkaa olivat kiireisiä.
Antwerpenin katedraali Onze-Lieve-Vrouwekathedraal – Jumalaäidin katedraali on Benelux-maiden suurin goottilaistyylinen kirkko, jonka kirkontorni on Benelux-maiden korkein.
1, 2 tai 3 päivän Antwerpenin City Card voi olla hyvä vaihtoehto, jos aikoo liikkua alueella paljon ja hyödyntää Antwerpenin museotarjonnan.
Aamupäivällä otimme paikallisjunan Bruggeen. Junia menee noin puolen tunnin välein ja junakyyti vie aikaa noin 1½ h. Lipun hinta asemalta ostettuna oli 15 €.
Burg aukio on suosittu terassi, ravintola ja kahvila-alue.
Unohtaa ei sovi belgialaisia vohveleita, joita oli pakko maistaa.
Gentin juna-asema Gent-Sint-Pieters oli hieman kauempana vanhasta historiallisesta keskustasta. Kätevästi keskustaan pääsee ratikalla 1, asemalta 2. Kertalipun hinta on 3 € ja jos takaisinpäin tekee saman matkan, ei 8 € päivälippua kannata hankkia.
Huruttelimme ensin junalla Amsterdamin Centraal asemalle, jossa piipahdimme ulos asemalta tarkastamaan tutut maisemat ja juomaan yläkerran ihanaa ravintolaan matkan alkajaisviinit. Siitä sitten jatkoimme suoraan Harlemiin. 
Harlem on sen verran pieni paikka, että sen nähtävyydet on kierretty helposti päivässä.
Hieno kokonaisuus on Hofvijver lammen vieressä oleva Binnenhofin palatsialue. Paikka oli upea iltavalaistuksessa, mutta päivä näytti sen todellisen kauneuden. Alueelta löytyy Mauritshuis museo, joka on kooltaan pieni, mutta jonka kokoelmat ovat varsin häikäisevät. Voitte vaan arvata mitkä jonot paikalle on päivittäin. Kaupungintalo ja muut näyttävät rakennukset tekivät kävelyretkestä pimenevässä illassa miellyttävän. Aamulla päivänvalaistuksessa palatsialueen keskuspiha Ridderzaal, tuli esiin upeana historiallisena rakennuksena, jota käytetään edelleen valtion vastaanottoihin ja parlamentin avajaisiin syyskuussa.
Alkuillasta kierrellessämme Haagin katuja tapasimme Haagissa työskentelevän ulkosuomalaisen jonka kanssa hieman ehdimme turista ja hän antoi ”paikallisen” vinkin hyvään pasta/pitza paikkaan. Suositus oli mainio, kiitos siitä. Jaan sen nyt tässä, eli kannattaa mennä.
Paikallisjunia kulkee yhtenään, joten otimme aikatauluumme sopivan junan ja maksoimme alle 3 € maksavan paikallisjunan hinnan.
Delftissä ei todellakaan ole pulaa ruokapaikoista. Kaupungista löytyy jokaisen makuun jotakin. Söimmekin perinteiset bitterballenit ja ihan kohtuu hintaan. Olisin tarjonnut miehelleni (kamalaa) hollantilaista perinteistä sinapinsiemensoppaa, mutta sitä ei valitettavasti ollut tässä paikassa tarjolla.
Frankfurtin lentoasema on valtavan iso. Olemme pariinkin kertaa lentäneet sen kautta muualle ja sen koko tulee kyllä hyvin selville, kun seikkailee eri terminaalien ja porttien väliä, joiden etäisyydet toisistaan ovat melkoiset.
Niistä kannattaa todellakin ottaa selvää, koska ne voivat olla erittäinkin edullisia.
Eksyimme myös maukkaille ruokamarkkinoille, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Kiva oli nauttia lasi viiniä ja ostaa erilaisia maistiaisia pikku kojuista. Kiva kokemus.
Tällä kertaa vetoa ei ollut pilvenpiirtäjien täyttämään keskustaan, vaan ihailimme niitä Mainjoen toiselta puolelta samalla kun kävelimme joenrantaa pitkin.
Juna-asemalta vanhaan kaupunkiin pääsee bussilla 33.
Karls torille päättyvä riemukaari ja Heidelberg vuorella oleva linna ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.
Me nappasimme rinnejunan, jonka lippu sisältää kyydin lisäksi myös sisäänpääsyn linnaan sekä linnan tiloissa toimivaan apteekkimuseoon. Apteekkimuseo oli muuten varsin kiehtova paikka. 
Uusi moderniosa yhdistettynä ihanaan vanhaan rakennukseen. Joku tykkää – joku ei.
Pakkohan se oli ikuistaa myös Eu-parlamentin tilat.
Poznańin juna-asema sijaitsee melko kaukana vanhasta kaupungista. Otimme siis jälleen taxin, jolla huruttelimme haluttuun paikkaan.
Toruńin Kaupunkikuvaa hallitsee kaksi kirkkoa. Żeglarska-kadun Johannesten kirkko on Kopernikuksen kastekirkko. Toinen hieno kirkko on Mariankirkko, joka on goottilainen fransiskaanikirkko. Kaupungin yksi tärkeä nähtävyys on nykyaikaiselle tähtitieteelle lähtölaukauksen antaneen Nikolaus Kopernikuksen syntymätalo, jossa on nykyisin Kopernikuksen museo. Museo on moderni ja sisältää huipputeknologiaa. Sisäänpääsy museoon on n. 4 €. Toruńin planetaariossa voikin tutustua tähtitieteeseen monin eri tavoin. Hinnat vaihtelevat kolmen euron kummallakin puolella riippuen esillä olevasta esityksestä. 
Varsinkin merimuseo on mielenkiintoinen. Siellä on esillä upeat valikoimat sekä merenkäyntiä että satamatyötä esittelevää aineistoa.
Mainio kulkuväline Gdańskissa on myös vuokrattava kaupunkipyörä, jolla voi hieman laajentaa liikkumisaluetta.
Kościół Akademicki św. Anny eli Pyhän Annan kirkko on todella kaunis sisältä ja jos mahdollista kannattaa mennä sinne urkukonsertin aikaan ja kuunnella 30 minuutin upea urkukonsertti. Tunnelma ja kokemus on hieno, samoin urut.
Selvitimme etukäteen, että Eurail Poland Pass hinnat ovat 3 pv 80 €, 4 pv 100 €, 5 pv 120 € ja 6 pv 140 €. Matkustus olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi kuin yksittäin ostamamme matkat.
Junamatka kesti hieman yli 3 h ja hintaa sille kertyi 20 € yhteensä kahdelta. Juna oli hieman vanhempi, mutta matka taittui silti mukavasti, jälleen kerran Scramblea pelaten.
Katedraalisaaren tärkein nähtävyys on Wroclawin eli pyhän Johannes Kastajan katedraali. Katedraalin tornissa on näköalapaikka, josta on upeat maisemat kaupungin ylle. Näköalapaikalle torniin pääsee hissillä, joka maksaa alle kaksi euroa. Toinen kiinnostava kirkko alueella on Pyhän Ristin kirkko, jonka tiloissa on oikeastaan kaksi kirkkoa omissa kerroksissaan. Kirkkoihin ei ole pääsymaksua. Lisäksi saarella on lukuisia muita kirkkoja, piispanpalatsi ja runsaasti kirkollisia rakennuksia. 
Kaupungin suurin barokkirakennus on Oderin rantaa myötäilevä Wrocławin yliopisto, jonka luentosalissa kannattaa aivan ehdottomasti vierailla. Jos pääluentosali oli upea, ei alakerran pienempi sali jäänyt paljoa siitä.
Paikka oli rauhallinen ja huoneemme parvekkeelta oli ihana katsella alhaalla roikkuvia pilviä ja niiden takaa pilkahtavia vuoren rinteitä ja huippuja.
Taxit eivät myöskään ole lyhyillä matkoilla kovin kalliita ja niitä on hyvin saatavissa ympäri Innsbruckia.
Garmisch-Partenkirchenissä on paljon erittäin kauniisti ulkoapäin maalattuja ja koristeltuja rakennuksia. Kaupungissa onkin ihana vain kierrellä ja katsella rakennuksia.
Terminaali 1 lähtöaulan edestä lähtevällä Airlink linja-autolla. Yhdensuuntainen matka maksaa 6 € ja menopaluu 10 €.
Pienen pieneltä Malahiden juna-asemalta on noin ½ tunnin kävelymatka Malahiden linnaan. Juna-asemalla tuntui hetken, kuin olisi siirtynyt ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin johonkin vanhaan tv:stä tuttuun englantilaiseen tai irlantilaiseen maalaissarjaan.
Otimme junan takaisin Dubliniin, mutta emme jääneet pois Conollyn asemalla vaan jatkoimme matkaa aina Monkstowniin saakka.
Hämmentävää, mutta myös mielenkiintoista oli nähdä oikeiden ”travellerien” elämää ja asumista. Ennis onkin yksi merkittävin ”travelereiden” keskittymä Irlannissa.
Valencia on iso rannikkokaupunki Välimeren rannalla. Hyvin pian huomasimme, miten monipuolinen kaupunkilomakohde Valencia on. Kaupunki tarjoaa rantaelämää, nähtävyyksiä, kulttuuria ja shoppailua eli jokaiselle jotakin. Me nappasimme käsittelyyn nähtävyydet.
Uudella puolella jokea on paljon erilaisia merkkikauppoja, jotka varmasti miellyttävät shoppailijoita. Keskusaukion vieressä on kaunis vaaleanpunainen fransiskaanikirkko, joka kätkee sisäänsä paljon silmänruokaa.
Ylös oli päästävä, jotta saa sielulleen rauhan. Suunta siis kohti Parsenin huippua. Alueella on myös muitakin mainioita kohteita tiirailla kauas, kuten Jakobshorn ja Rinerhorn. Kohti huippua kulkee rinnejunan ja köysiradan lisäksi myös patikointipolut, jotka ovatkin melkoisessa suosiossa. Samoin alamäkipyöräilijät ja riippuliitäjät ovat tavallinen näky Davosin ympäristössä.
