Talent Quest International -karaokekisat
Perinteisestä reissuta poiketen, Nevadaan suuntasimme karaokekisoihin. Riku laulajana ja minä kannustusjoukoissa.
Matkaseurueemme koostui kisan järjestäjistä ja muista Suomen edustajista Talent Quest -kisassa. http://www.talentquest.org/
Team Finland – Petri, Jouni, Ronja, Laura, Jenna, Riku, Pasi ja Anu
New York
Lentomatka sujui rattoisasti ja saavuimme iltapäivästä New Yorkiin. Koska aikaa oli runsaasti, päätimme käydä pyörähtämässä Manhattanilla. Kokeneina matkailijoina kuvittelimme pääsevämme kentältä varsin näppärästi Manhattanille ja joskus myöhemmin takaisin kentälle jatkolennolle Las Vegasiin.
Meitä oli siis 9 hengen seurue ja päätimme ottaa kentältä AirTrainin ja metron yhdistelmän Manhattanille menemiseen. Kyseltiin etukäteen lippujen hintoja, ja meille kerrottiin, että 15 dollarilla / hlö päästään kaupungille ja takaisin. Näppärästi ja mihin aikaan vain.
Niinpä huristelimme Manhattanille, etsimme sopivan ruokapaikan (tällä kertaa päädyimme kiinalaiseen) ja ruokailun jälkeen taisimme olla kaikki sen verran väsyneitä pitkän lennon jälkeen, että halusimme palata kentälle torkkumaan. Kaikki meni alkuun hyvin (jos nyt ei oteta huomioon, että ajettiin yhden pysäkin ohi metrolla :)). Sitten tulikin totaali ylläri. Meille oli myyty kaksi metrokorttia. Toinen oli arvoltaa 5 dollaria ja toinen 10 dollaria. Kuinka ollakaan, käytimme metromatkaan ja AirTrain -junamatkaan kortteja väärin päin, joten loppujen lopuksi meille jäi 2 korttia, joissa molemmissa oli rahaa ladattuna, muttei kummassakaan tarpeeksi yksittäiseen matkaan. Ja yksittäiseen matkaan ei tietenkään voi käyttää kahta korttia, joten lopputuloksena emme päässeet AirTrainilla takaisin kentälle. Toki olisimme voineet toiselle kortille ladata lisää rahaa, mutta kuinka ollakaan, se viimeinen juna lähti juuri siitä nenän edestä. Muutenkin saimme pariinkin otteeseen hieman väärää oheistusta. 🙂
No loppujen lopuksi pääsimme takaisin kentälle ilmaisella shuttle-bussilla.
Ruokailemassa China Village Restaurantissa – kauhea nälkä ja ensimmäinen meille kaikille sopiva ruokapaikka 🙂
RIku, Petri, Jouni ja Jenna New Yorkin kaduilla. Lämpötila illalla ehkä noin 30 astetta ja hiostavan kostea ilma.
New Yorkin metrossa. ”Hei mikä Metro-kortti tähän nyt laitetaan? Ai miten päin tää vedetään tästä” 🙂
Las Vegasista Laughliniin
Kentällä nuokutun yön jälkeen lensimme aamulennolla Las Vegasiin, jossa meitä odotti 12 paikkainen pikkubussi. Aika täyteen tuli auto lastattua matkalaukkuineen päivineen.
Bussilla teimme sitten pienen kierroksen Las Vegasin kuuluisilla kaduilla. Paljon oli nähtävää, joten innolla jäimme odottamaan matkan viimeisen etapin kokemista Las Vegasissa.
Las Vegas Luxor Hotel
Upea Mandalay Bay hotelli, varsinainen katseenvangitsija!
Laughlin
Laughliniin, Hotelli Tropicanaan saavuttuamme saimme hotellihuoneet ja pääsimme vihdoin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Iltaa vietimme yhdessä Team Finland -kisailijoiden kanssa ja toisiimme paremmin tutustuen. Ihana oli huomata miten mukavalla porukalla ollaan liikkeellä ja meistä muodostui nopeasti läheinen viiden tiimi, minä ja Riku, Anu, Petri ja tiimin ilopilleri Laura.
Hotelli Tropicanan aulassa
Kuva hotellin sisätiloista. Uskomattoman paljon pelikoneita, ja pelaajia riitti. Pelikoneella vieressä istunut rouva selitti hymyssä suin, miten oli juuri hävinyt 700 dollaria, mutta oli varsin onnelinen, että hänen miehensä hoitaa luottokorttilaskut. Hmmm…
Seuraava päivä, sunnuntai, oli vielä vapaata, joten suunnitelmissa oli tehdä retki Grand Canyonille. Suunnitelma kuitenkin kariutui, koska reitti jäi epäselväksi ja navigaattori ei löytänyt osoitetta ”Grand Canyon”. Olimme myös sen verran myöhään liikkeellä, että olisimme olleet perillä ehkä vasta pimeän aikaan. Eli vaihdettiin suunnitelmaa, ja lähdettiin ajelemaan legendaarista Route 66 pitkin Arizonaan. Matkajuomana muutama olut ja johan alkoi laulu raikaamaan takapenkeiltä 🙂
Syömään pysähdyttiin Peach Springsissä, http://Hualapai Lodge & Diamond Creek Restaurant. Tilasin Taco-annoksen ja oh-boy, oli ensinnäkin valtavan kokoinen, ja taivaallisen hyvää!
Hualapai Indian Reserve on Route 66
Bussimatka huippuseurassa! Hauskaa oli 🙂
Route 66 – aavikkoa, hiekkaa ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta.
Ilta oli jo pitkällä palattuamme ajomatkalta
Talent Quest
Maanantaina alkoi miesten lauluosuudet, ensimmäisenä aamupäivästä Rikulla miesten Country-sarjassa ja illansuussa Petrillä miesten Pop-sarja. Tiistaina laulamaan pääsivät naiset, Anu naisten Country-sarjassa ja Laura naisten Pop-sarjassa. Mahtavia esityksiä! Suomen edustajien videot löytyvät Talen Ouest Finlandin Facebook sivuilta: https://www.facebook.com/Talent-QUEST-Finland-376834195830434/?pnref=story
Laulajia oli tosi kiva seurata. Eniten hämmästytti ”paikallisten” laulajien panostus kisa-lookiin. Glitteriä ja bling-blingiä riitti ja oli jos jonkinlaista stetsonia ja kampauksia. Jotenkin niin …. amerikkalaista, ja vain pelkästään positiivisessa mielessä. Eli kivaa katseltavaa.
Team Finland – ensimmäiset lauluesitykset
Team Finland – toiset esitykset
Team Finland – kolmannet esitykset
Petri ja Anu mukana TOP 10:ssä! Petrin ja Anun neljäs esitys.
Colorado-joki
Keskiviikkona ennätimme hyvin miesten lauluesitysten välissä piipahtamaan Arizonan puolella Walmartissa ostoksilla, ja ostosten jälkeen teimme pienen kävelylenkin Colorado-joen varrella.
Colorado-joki virtaa Kalloivuorilta Coloradosta Utahiin, Arizonaan, Nevadaan, Kalifoniaan ja aina Meksikoon saakka. Pituutta joella on noin 2330 kilometriä! Hämmästyttävää oli huomata miten kirkasta joen vesi oli. Ihailimme rannalta jokilaivoja sekä vesiskoottereita, joita oli yllättävänkin paljon. Mikäpäs siinä hurjastella vesiskoottereilla helteisessä auringonpaahteessa.
Laughlin sijaitsee aivan Arizonan rajalla. Colorado-joki kulkee rajajokena Nevadan ja Arizonan rajalla.
Tässä ollaan Arizonan puolella ja taustalla näkyvät Laughlinin korkeat Casino-hotellit.
Hotellilla ja Laughlinin kylällä
Karaoke -kisailijat viihtyivät hyvin toistensa seurassa ja hotellilla vietettiin kivaja yhteisiä hetkiä.
Iltaa istumassa hotellin pihalla. Lämpötila pysytteli iltasellakin 30 asteen kieppeillä, joten ulkona tarkeni oikein hyvin.
Tropicana hotellin uima-altaalla
Pari kertaa sorruimme pelaamaan. Tällä kertaa ei voittoa tullut 🙂
Kaikkea kivaa tarjolla hotellin pienessä putiikissa.
Naapurihotelli, Colorado Belle iltavalaistuksessa.
Näköjään näinkin voi maalata autonsa.
Näkymä hotellin ikkunasta oli varsin karu… pelkkää erämaata ja hiekkaa.
Old Town Saloon… avoinna 24/7… täällä ei tule ikinä valomerkkiä!
Aamukävelyllä Laughlinin ”pääkadulla” … eipä siellä muita katuja juuri ollutkaan 😀
Pioneer hotellialueella oli hauska lännenleffa -fiilis. Siisti mesta!
Pelejä, pelejä, pelejä… ja täällä ”paikalliset” pelailivat sisätiloissa (jossa muuten oli kokolattiamatto ja tupakointi sallittua) vaikka ulkona aurinko porotti täydeltä terältä. Suomalaiset tietenkin lähti altaalle ja ulos aurinkoon makaamaan 🙂
Retkipäivä Grand Canyonille ja ruokailu Hooverin padolla
Hackberry
Taisi olla pisin juna, mitä olen eläissäni nähnyt!
Grand Canyon
Hooverin padolle olisi päässyt näppärästi myös helikopteriajelulle, mutta illan valoisa aika kului ruokaillessa, eli tällä kertaa jäi ajelu väliin.
Las Vegas – matkan viimeiset kaksi päivää
Matkan viimeiset kaksi päivää vietimme Las Vegasissa Silver Sevens -hotellissa. Hotelli sijaitsi aivan keskustan kupeessa, joten sijanti oli hyvä ja hotellilta löytyi myös ilmainen Wifi ja uima-allas.
Matkan toiseksi viimeinen ilti vierähti juhliessa isommalla porukalla ja Vegasin tyyliin pääsimme kaupungilla kulkemaan milläs muullakaan, kuin limusiinilla!
Las Vegas – yhtä juhlaa!
Las Vegasin yössä ei valoja säästellä.
Hotelli Silver Sevensin uima-altaalla
Hotelli Silver Sevens oli myös Casino-hotelli, jossa olisi ollut tarjolla roppa kaupalla erilaisia pelejä. Meille riitti viihdykkeeksi uima-altaalla pulahtelu.
Kotiinlähtö aamuna hyppäsimme hotellin shuttle bussiin, jolla pääsimme muutamassa minuutissa kentälle. Lentoreitti Las Vegas – Chicago – Lontoo – Helsinki, ja voin sanoa, että olin aika väsynyt, mutta onnellinen kotiin päästyä!