Saapuminen Cha-Amiin
Ennen matkan alkua luin muutamia arvosteluja Cha-Amista. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan. Toisten makuun ihan liian hiljainen, eläkeläisten paikka, ja toiset kehuivat mukavan rauhalliseksi paikaksi, josta löytyy riittävästi elämääkin.
Saavuimme Bangkokin kentälle perjantaina aamulla, noin tunnin aikataulusta myöhässä. Ensimmäistä kertaa sattui omalle kohdalle lento, joka myöhästyi sen vuoksi, että ennen koneen lähtöä piti yksi huonosti käyttäytyvä matkustaja poistaa koneesta.
Suunnitelimme, että ostamme kentältä thaimaalaiset SIM-kortit puhelimeen, jotta voidaan huoletta käyttää nettiä matkan aikana. SIM-korttien myyntipisteessä oli kuitenkin jonoa, joten emme jääneet odottamaan, vaan päätimme ostaa perillä jostakin lähimmästä 7/11 -kaupasta. Vaikka turisti-SIM-kortteja oli joka kaupassa myynnissä, ei niitä kuitenkaan saanut ostettua ilman sirullista henkilökorttia. Niinpä jouduimme etsimään puhelinkaupan, josta SIM:n ostaminen tapahtui vaivattomasti. Seuraavalla kerralla jäämme jo kentällä jonottamaan, sillä kuulimme vasta jälkikäteen, että jonot liikkuvat nopeasti, yhden asiakkaan palvelemiseen menee vain noin minuutin verran.
Kentältä siirryttiin bussikuljetuksella Cha-Amiin. Bussimatka kesti tosi pitkään, lähes 5 tuntia, sisältäen yhden pysähdyksen matkan varrella. Alun perin oli ilmoitettu noin 3-4 tunnin bussimatkasta, mutta nyt Uudesta Vuodesta johtuen oli joka paikassa kova ruuhka.
Hotelli Long Beach
Majapaikkana meillä oli Aurinkomatkojen kautta Hotelli Long Beach. Hotellilta oli matkaa rantaan noin 200 metriä, joten sijainti oli hyvä. Muuten hotelli oli melko vaatimaton, vanhahtavan oloinen. Luokitus oli 3 tähteä, joten siihen nähden kyllä ihan hyvä.
Saimme huoneen kymppikerroksesta, eli ylimmäisestä kerroksesta. Näkymät meillä oli vuorille. Aluksi harmittelin, että ei saatu merinäköalaa, mutta loppujen lopuksi oli oikein mukavaa istua parvekkeella nauttien illan viimeisistä auringonsäteistä ja rauhallisesta vuorimaisemasta. Parveke oli suojattu verkolla ja meni vähän aikaa ennen kuin meille valkeni mitä varten suojaverkko oli asennettu. Hotellin alueella asusteli runsaasti puluja, ja verkko esti lintujen pääsyn parvekkeille.
Hotellin katolta oli kivat näkymät kaupungille. Ilmeisesti kattoterassi oli joskus aikoinaan ollut käytössäkin, nyt se oli päästetty pahasti rapistumaan ja terassin oli asuttaneet pulut. Terassilla oli kuitenkin kivan rauhallinen tunnelma ja kauniit näkymät katsella auringonlaskua vuorten taakse.
Hotellin sisäänkäynti
Hotellin aamupala oli runsas niin kuin yleensä Thaimaassa, joskin omeletin paisto puuttui. Omeletteja oli tarjolla joinakin aamuina, mutta viikonloppuisin, kun väkeä oli paljon, ei paistettu omeletteja. Muuten ruoka oli oikein maistuvaa, ja näin runsaalla aamupalalla pärjäsi pitkälle päivään.
Näkymä kattopuutarhasta
Kattoterassilta löytyi mm. suihkut, mutta selkeästi olleet jo jonkin aikaa käyttämättöminä
Kattoterassin asukkaat kaiteella rivissä
Ilta-auringon viimeisiä säteitä kattoterassilla.
Autiolla kattoterassilla viihtyivät vain pulut ja me valokuvaamassa vuorimaisemaa.
Uutena Vuotena viereisessä Tara Mantra hotellissa järjestettiin “New Year’s eve Gala Dinner”. Myös me saimme kutsun, sillä Long Beachilla ja Tara Mantralla on saman omistaja.
Tarjolla oli todella hieno ja runsas buffet juhlaillallinen. Erilaisia alkupaloja, keittoja, grillattuja ruokia, pääruokia ja jälkiruokia oli kymmenittäin! Jokaiselle varmasti löytyi jotakin.
Illan ohjelma alkoi klo 18:30 tervetuliaiscocktaililla, ja jatkui koko illan aina puoleen yöhön saakka, hotellin järjestämään ilotulitukseen. Väliin mahtui bändin soittamaa live-musiikkia, klassinen Thai Masked dance KHON, Thai Boxing Show, Thai Fight Show, jne. Yhtenä ohjelmanumerona oli myös vieraiden kesken arvottuja yllätyksiä 20 kpl. Palkintona oli viinipulloja, hierontoja hotellin spassa, sekä drinkkiliput kahdelle hotellin (joko Tara Mantra tai Long Beach) baariin. Minä onnekkaana voitin drinkkiliput.
Uuden Vuoden Galan seremonia mestari, hotellin omistaja.
Rantaelämää
Hiljaiseksi kuvaillun Cha-Amin kaduilla autot seisoivat jonossa, kun paikalliset olivat saapuneet Cha-Amiin viettämään Uutta Vuotta ja viikonloppua. Sama ilmiö oli havaittavissa rannoilla. Turisteja näkyi rannalla vain ihan muutama, kun taas thaimaalaisia oli pilvin pimein nauttimassa rantaelämästä. Thaimaalaiseen tapaan paikalliset istuivat varjojen alla ja lähes jokaisella oli suuret määrät jos jonkinlaista evästä mukana. Yhtään ainoaa thaimaalaista ei näkynyt auringossa makaamassa, sen sijaan tohinaa riitti lasten leikkiessä rantaleluilla. Rakennettiin linnoja, lennätettiin leijoja, pelattiin pallolla ja vaikka mitä. Vanhemmat touhuilivat ja vahtivat pienempiä ja monille näytti olevan suurta huvia kaivaa kavereita hiekkaan, niin että vain pää jäi näkyviin. Kieltämättä thaimaalaista rantaelämää on viihdyttävämpää seurata kuin turisteja makaamassa ja kääntämässä kirjan sivua.
Monesta muusta paikasta poiketen tällä rannalla kulki yllättävän paljon hevosia, joilla oli mahdollisuus päästä ratsastamaan rantaviivaa pitkin. Suurin asiakasryhmä taisi olla pikkulapset, mutta jonkin verran myös aikuiset kävivät ratsastamassa. Me jätimme suosiolla väliin ja tyydyimme vain napsimaan valokuvia hevosista.
Viikolla kylä hiljeni huomattavasti, ja rannalla oli hyvin tilaa. Hotellilla oli omat aurinkotuolit, joita sai vuokrata 50 bahtin (noin 1,30 €) hintaan, tai sitten käytössä oli kansituoleja ilmaiseksi. Yleisesti rantatuolit maksoivat 100 bahtin luokkaa. Lukemisen kannalta kansituolit olivat jopa mukavammat kuin maksulliset rantatuolit, mutta tietenkään niissä ei selkäpuolelle aurinkoa saa. Merivesi ei ollut kirkasta, mutta ranta oli hyvä uimiseen, eikä ennakkovaroituksista huolimatta nähty yhtään ainoaa meduusaa rannalla.
Rannan päästä pääsi kävellen temppelialueelle, ja näytti alueella olevan myös hautausmaa, jota vartioi koiralauma.
Temppelialueelta
Pikainen visiitti hautausmaalle. Olisi ollut kiva katsella pidempäänkin, mutta peräämme alkoi kerääntyä haukkuva koiralauma, joten katsoimme parhaaksi perääntyä hiljalleen takaisin päin.
Tämän kuvassa näkyvän hevosen nimi on iPhone 🙂
Keskiviikkoisin oli rantojen siivouspäivä, ja silloin ei rannalla ole lainkaan aurinkotuoleja.
Arkipäivisin rannoilla oli rauhallista.
Viikonloppuna rannat täyttyivät ihmisistä, kun paikalliset saapuivat viikonlopun viettoon.
Paikallaisia tuli viikonloppuisin bussilaisteittain rannalle.
Meidän ”vakkari-hedelmämyyjä”. Teimme heti ensimmäisenä päivänä diilin, että otamme yhden kokonaisen ananaksen, mangon, muutaman minibanaanin ja mandariinin joka päivä, kun olemme rannalla. (Keskiviikkoisin hänellä oli vapaapäivä, silloin ei hedelmiä saanut) Hinta oli 80 bahtia (noin 2 €)
Hotellin omilla, maksuttomilla kansituolilla oli mukava lukea kirjaa iltapäivän auringossa.
Kaupungilla
Cha-Am on pieni kalastajakylä, ja rantakatu ravintoloineen hiljenee huomattavasti jo yhdeksän aikaan illalla. Mikäli live-musiikki kiinnostaa, oli rantakadun Ozone -ravintolassa iltaisin bändi soittamassa, sekä tietenkin thaimaalaiseen tapaan myös jonkinlainen “tyttökatu” löytyy baareineen. Kävimme suomalaisporukalla kertaalleen “tyttökadulla” ihmettelemässä menoa, sekä Jungle-baarissa, jossa pääsi laulamaan karaokea. Riku laitettiin laulamaan ja naiset tanssilattialle.
Jungle-baari sijaitsi meidän nimeämällä “takakadulla”, joka oli rantakadun suuntainen, mutta kulki ylempänä, rajaten hotellialueet ja “viidakon”. Alueella oli valtavasti kulkukoiria, ja juuri tuolla metsän reunassa törmäsimme koiralaumaan, joka haukkui uhkaavasti ohikulkijoille. Yksin ei tuolla takakadulla haluaisi illalla kuljeskella.
Takakadulta, kaupungista poispäin, löytyi myös mielenkiintoinen ruokapaikka, jossa kävimme syömässä jopa kahteen kertaan, kun yleensä haluamme vaihtaa joka ilta uuteen ravintolaan. Tässä sivummalla sijaitsevassa ravintolassa ruokaili paikallisia, mutta toki sinne oli löytänyt tiensä myös turistit. Jos pitäisi kuvailla, miltä paikka näytti, niin rähjäinen tai “paikallinen” tulisi ehkä ensiksi mieleen. Ravintolassa oli maalattia ja pitkät pöydät ja penkit. Hintataso oli todella edullinen, annokset suuria ja herkullisia.
Viikonloppuisin kaduillakin on enemmän elämää.
Astetta söpömpi baari.
”’Takakadun” ravintoa, joka ei niinkään ollut panostanut sisustukseen, mutta ruoka oli hyvää ja annokset isot.
Jungle bar, jossa päästettiin Riku esiintymään.
Rantakadun myyntikojuista saattoi löytää vaikka mitä.
Houkutteleva myyntipöytä, mutta ei sillä kertaa ostettu tästä pöydästä mitään.
Ryhmä rämä lähti ”tyttökadulle” terdelle. 🙂
Koko ryhmä kasassa. Suski, Kaisu, Riku, minä, Nina, Sylvi ja Eeva.
