Fuerteventura 23.1. – 30.1.2023

Sporttilomalla

Apollomatkojen Black Friday tarjous. Siitä se ajatus syntyi lähteä isommalla porukalla Lindaa moikkaamaan Fuerteventuralle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meitä olisi ollut itseni ja Rikun lisäksi vielä Jesse ja mummo, mutta todettiin yhteisellä päätöksellä, että Jesse jäisi kotiin koiraa hoitamaan. Niinpä me sitten lähdimme matkaan kolmistaan.

Meillä oli jälleen auto vuokrattuna koko viikoksi. Auton sai kätevästi suoraan kentältä ja pääsimme pian matkaan kohti La Paredia. Laitoimme navigaattorin neuvomaan kohteeseen, mutta matka oli tuttu jo edelliseltä reissulta, joten opastusta en edes tarvinnut. Täällä on tosiaan helppo ajaa ja reitit oppii nopeasti.

Saavuttuamme perille hotellin parkkipaikalle, meitä oli vastassa sekä Linda että läheiseltä vuohitilalta karannut Tarzan -koira. Tarzanin karkuretket oli meille jo tuttu juttu. Koira oli jälleen lähtenyt seuraamaan Lindaa ja retkiläisiä hotellille ja nyt odoteltiin, että vuohitilalta tulisi joku hakemaan karkulaisen kotiin. Ihana koira, joka vaan tykkää niin paljon ihmisistä, että haluaa kulkea ryhmän mukana ihan ”muina koirina”

Huoneena meillä oli La Paredissa kahden huoneen sviitti, joka soveltui meidän seurueelle täydellisesti. Huoneemme oli kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa minun ja Rikun makuuhuone ja alakerrassa mummon makuuhuone. Molemmissa kerroksissa oli omat suihkut ja veskit, sekä omat parvekkeet. Tällä kertaa meitä tosiaan hemmoteltiin, sillä huoneessa meitä odotti pullo kylmää Cavaa ja upea iso hedelmälautanen. Ihana yllätys, tästä on hyvä aloittaa loma.

Hotelli sijaitsee saareen länsipuolella erittäin rauhallisella alueella. La Paredin kylästä löytyy muutamia taloja ja joku ravintola, mutta lähinnä elämä keskittyy hotellialueeseen. Tänne ei kannata tulla etsimään yökerhoelämää, vaan tänne tullaan liikkumaan ja lataamaan akkuja terveellisesti. Niinpä matkalaukustani löytyikin bilevaatteiden sijasta jumppavaatetta. Parasta antia oli oman tyttären vetämät ryhmäliikuntatunnit ja ihanan vauhdikas vesijumppa. Hotellilla on ”Sports Inclusive”, joka tarkoittaa sitä, että loman hintaan sisältyy nämä ryhmäliikunnat, joita meidän Linda täällä hotellilla pitää. Hotellilta löytyy toki myös kuntosali, jossa me ei tosin käyty. Kaikkea muuta liikuntatarjontaa oli sen verran paljon, että riitti meille melkeinpä jopa liiaksi. Hotellin saunassa (missä ei muuten ole suomalaiseen tapaan kiuasta lainkaan) ja lämpimissä ulkoporeissa kävimme kertaalleen. Ilman ollessa loppuviikosta viileämpi, oli ulkoporeet ahkerasti käytössä.

Ensimmäisenä lomapäivänä kävimme kuuntelemassa Lindan pitämän tervetulotilaisuuden. Tarjolla oli sangriaa ja esittelyä Fuerteventuran saaresta. Lindalla oli illasta vielä liikunnanohjausta, me otimme rennosti parin sangrian ja kuoharin nauttimisen jälkeen. Kevyt laskeutuminen urheiluloman alkuun.

Yöelämäähän täällä ei juuri ole, mutta toki osallistuimme muutamaan järjestettyyn iltaohjelmaan: ”Salsa -kurssille”, ”Tietovisaan” ja uteliaisuuttamme käytiin Lindan kanssa myös ”Meditaatiossa”

Tietovisassa pärjättiin ihan hyvin.

Meditointi ei ollut ihan oma juttu, mutta mielenkiintoinen kokemus kyllä.

Täyshoito

Olimme valinneet ruokailuja varten täyshoidon, eli meille kuului hotellilla aamupala, lounas ja illallinen. Ruoka oli hyvää ja vaikka valikoima olikin huomattavasti suppeampi kuin ketjun isossa hotellissa ”Playitaksessa”, ei matkalla nälkä päässyt yllättämään. Eroavaisuuksia toki oli myös siinä, että Playitaksen puolella vesi kuului ruokailun kanssa samaan hintaan, kun taas La Paredissa kaikki ruokajuomat olivat erikseen maksullisia. Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikkialla tervehdittiin tuttavallisesti. Torstaina oli grilliruokaa, eli tarjolla oli ulkona grillistä erilaisia lihoja, kanaa ja makkaraa.

Grilliruoka nautimme ulkona, vaikka ilta oli kylmä.

Mummon kanssa aamukävelyllä

Tiistaiaamumme alkoi pienellä kävelyllä. Hotellin läheisyydessä on kiva pieni kävelytien pätkä, jota reunustaa penkit lähes koko matkalta. Tasainen pätkä sopii hyvin pienelle aamulenkille, ja mummo sai kävelysauvat lainaksi hotellin respasta.

Lindan jumpille

Kunnon yöunien ja ihanan aamiaisen jälkeen oli aika aloittaa jumpat. Ensimmäisenä osallistuin Lindan ”Full Body” jumpalle. Kivan monipuolinen jumppa, joka sisälsi sekä aerobista että lihaskuntoa kasvattavia liikkeitä. Linda ohjaajana on ihanan kannustava ja opastaa ja seuraa, että liikkeet tehdään turvallisesti ja tehokkaasti oikein.

Iltapäivästä oli vuorossa vesijumppa. Minun ehdoton suosikki. Ja monen muunkin selvästikin. Oli ihana nähdä miten hyvälle tuulelle vesijumppa sai ihmiset altaassa ja altaan reunalla. Mukaansa tempaavan musiikin tahdissa jaksaa iloita liikunnan riemusta täysillä.

Vesijumpan jälkeen kuivattelimme hetken altaan reunalla, kunnes oli aika siirtyä päivän viimeiselle aktiviteetille, ”Social Tennis” -tunnille. Kyseessä oli maksuton tennistunti, johon kuka tahansa sai osallistua. Meidät jaettiin kahteen ryhmään (La Paredissa on kaksi tenniskenttää) aloittelijoihin, jotka eivät ole juuri lajia aiemmin harrastaneet sekä enemmän pelanneisiin. Me Lindan kanssa menimme aloittelijoiden ryhmään. Meitä oli kentällä neljä naista, minä, Linda ja kaksi ruotsalaista. Onneksi kaikki olimme jotakuinkin samalla tasolla. Yhdessä kannustimme toisiamme ja pidimme iloista ilmapiiriä yllä. Tällä kentällä oli tavoitteena pitää pallo liikkeessä. Toisella kentällä meno on totisempaa ja pisteitäkin laskettiin.

Retkipäivä

Keskiviikkona oli Lindan vapaapäivä. Mietimme vaihtoehtoina käydä Lanzaroten saarella tai sitten kierrellä Fuerteventuralla. Päädyimme lopulta jälkimmäiseen. Suuntasimme auton nokan kohti pohjoista ja ajelimme Corralejon hiekkadyyneille. Valkoista pehmeää hiekkaa, meri ja sininen taivas. Ei ihme, että Corralejo on turistien suosima kaupunki. Corralejossa kävimme myös Las Palmeras ostoskeskuksessa, jossa oli parhaillaan alennusmyyntejä ja teimme hyviä löytöjä.

Corralejossa bongasimme välittömästi ison Riu hotellin, jossa majoituimme muutama vuosi sitten.

Ihania paitoja tarttui mukaan vaatekaupasta.

Corralejosta matkamme jatkui El Cotillon rauhalliseen kylään ja kylän punavalkoraidalliselle majakalle.  (Faro de Tostón). Majakalla oli myös museo, joka oli ikävä kyllä suljettu. Napsimme muutamat valokuvat majakalla ja jatkoimme matkaamme La Conchan hiekkarannalle. Kävimme kahvilla rannan vieressä sijaitsevassa ravintolassa.

Seuraava kohteemme oli Popcorn Beach. (Punta Lala). Popcorn ranta on saanut nimensä popcorneilta näyttävistä koralleista, joista ranta koostuu. Tämä ranta ei ole uimista varten, vaan täällä käydään ihmettelemässä ja ottamassa hauskoja kuvia ”popcorneista”. Parkkipaikalle oli pystytetty infotaulu, jossa kerrottiin koralleista ja muistutettiin, että koralleja ei missään tapauksessa saa kerätä rannalta mukaansa, silla korallien uusitutuminen on huomattavan hidasta ja niillä on tärkeä rooli rannan ekosysteemissä. Mutta ihania kuvia rannalta kyllä sai!

Kokopäiväretkellä kun oltiin, niin vielä ennätettiin Puerto del Rosariossakin käymään ostoksilla. Illalliselle päätimme lähteä La Playitakseen, joka on La Paredin saman ketjun ”sisarushotelli”, eli meidän täyshoito rannekkeet oikeuttivat illalliseen myös tuossa isommassa hotellissa, jossa ruokavaihtoehtoja oli runsaammin kuin La Paredissa.

Spinningiä ja auringonlaskua

Lindan jumpat jatkuivat ja me tietenkin osallistuttiin jälleen jumpalle sekä spinningiin. Muutama vuosi oli vierähtänyt edellisestä spinningtunnistani, mutta rohkeasti menin mukaan polkemaan. Linda jälleen otti ohjauksen ammattitaidolla haltuunsa ja sai meidät osallistujat polkemaan minkä jaloista lähti. Spinning ”sali” oli ulkona, saimme nauttia raikkaasta ulkoilmasta katoksen alla.

Illalla suuntasimme porukalla rannalle ihailemaan auringonlaskua, mutta harmittavasti pieni pilviharso peitti kaikkein kauneimman auringonlaskun. Ilta oli silti kaunis, vaikka tuulinen ja melko kylmä.

Ihan täydellistä auringonlaskua ei tällä reissulla nähty. Alkuviikosta olisi ollut tilaisuus, mutta niin vain jäi käyttämättä.

Illasta hotellilla oli tarjolla Salsatanssin opetusta. Porukkaa oli paljon ja lattia täynnä tanssijoita. Meille riitti lasilliset punaviiniä ja sivusta seuraaminen tällä kertaa.

Morro Jable

Perjantaina jumpat jatkuivat ja tietenkin me myös mukana jumppailemassa. Jumpan jälkeen Lindalle jäi sen verran vapaa-aikaa, että ehdimme ajelemaan saaren eteläosassa sijaitsevaan Morro Jableen. Morro Jablessakin on pitkät hiekkarannat, mutta me emme rannalle ehtineet vaan suuntasimme ensiksi satamaan, jossa näimme rantavesissä asustelevia rauskuja. Upean näköiset jättimäiset rauskut lipuivat kirkasvetisen meren pohjassa sulassa sovussa kalaparvien keskellä. Täällä todellakin oli pinnan alla kuhinaa.

Seuraava kohteemme satamassa oli ”Centro de recuperación y conservación de tortugas marinas”, eli ”kilpikonnasairaala”. Täällä elvytetään ja suojellaan merikilpikonnia. Paikka ei ollut yleisölle auki, mutta ihailimme merikilpikonnia aidan takaa. Meidän kurkistellessa kilpikonna-altaisiin, saapui paikalle työntekijä joka ystävällisesti nappasi meille pari kuvaa kilpikonnista lähempää. Vähän säälitti suloiset isot kilpikonnat, jotka uivat kokoonsa nähden pienissä altaissa. Toivottavasti pääsevät pian takaisin mereen.

Nämä merikilpikonnat kyllä sulattavat sydämen. Voi kun niillä olisi ollut isompi tila uida altaassa.

Morro Jablessa tehtiin myös ostoksia. Yksi viehättävimmistä kaupoista oli pieni puoti, jossa myytiin vain valkoisia vaatteita ja kaikilla tuotteilla oli sama hinta, 35 euroa.

Kivoja meikkoja valkoisten vaatteiden ystäville.

Morro Jablessa ennätimme vielä nauttimaan kahvit ja jäätelöt auringonpaisteessa ja sitten olikin aika palata takaisin La Parediin, kun Lindalla työt jatkuivat vielä iltapäivästä.

Vaellukselle Lindan kanssa

Lauantaipäivä alkoi ”Hike (90 min) with Linda” vaelluksella luonnonpuistoalueella. Ilma oli selkeästi viileämpi kuin alkuviikolla. Välillä oli pilvistä ja välillä aurinko pilkahteli pilvien välistä lämmittäen. Reitti koostui suhteellisen helppokulkuisesta maastosta, johon kuului ylämäkiä ja alamäkiä, mutta ei liian jyrkkiä, joten reitti soveltuu hyvin ihan ”perustallaajille”. Välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia, ja Linda kertoi meille mielenkiintoisia tietoja saaresta. Kipusimme saaren kapeimpaan kohtaan, josta näkyi sekä länsirannikko että itärannikko samasta kohdasta. Huvittavaa oli, että toisella rannalla satoi ja toisella paistoi aurinko.

Viimeinen kokonainen lomapäivä

Viikon loma menee aina tosi nopeasti ja ennen kuin huomakaan, ollaan jo viettämässä viimeistä kokonaista lomapäivää. Olimme osallistuneet jo useammille liikuntatunneille loman aikana, mutta sitkeästi vielä suuntasimme viimeisenäkin päivänä nyrkkeilemään, jumpalle ja spinningiin. Rankkaa oli ja kropassa alkoi tuntumaan väsymys, mutta periksi ei anneta! Ei voi kuin ihailla, miten liikunnanohjaajat jaksavat vetää monta tuntia päivässä jumppia.

Aamupalan jälkeen ensimmäisenä oli vuorossa spinning. Kivaahan se taas oli,

Spinningin jälkeen meillä oli muutama tunti ”vapaata”, joten lähdimme läheiseen La Lajitan kylään, jossa pidetään sunnuntaisin markkinoita. (Klo 9:00 – 14:00) Markkinapaikka löytyy Osasis Parkista, jossa on markkinoiden lisäksi muutakin kivaa katseltavaa. Markkinoilla oli myynnissä esim. paikallisia elintarvikkeita, sekä käsitöitä ja koruja. Samalla alueella sijaitsee myös ”Kameliparkki”, jossa kävin katsomassa kameleita. Itse eläintarhassa emme tällä reissulla vierailleet.

Samalla reissulla ajoimme myös katsomaan millainen ranta Playa Sotavento on. Ihailimme rantaa näköalapaikalta ja Linda kertoi, että on kiva, matala ranta uimiseen ja rannalle muodostuu vuorovesien mukana ihania laguuneja. Tuolle rannalle olisi mielellään mennyt rantapäivää viettämään, mutta harmittavasti lomapäivät loppuvat nyt kesken, eikä rannalle ennätetty uimaan.

Iltapäivästä ajelimme takaisin hotellille, sillä vielä oli kaksi liikuntasuoritusta edessä. Ensimmäisenä kuntonyrkkeily, onneksi oli kestoltaan vain 45 minuuttia ja siihen perään vielä viimeisillä voimilla Lindan ”Upper Body” jumppa. Sanoin jo etukäteen, että nyt ei enää voimat riitä täydelliseen suoritukseen, mutta kevyesti jumppailen mukana. Jumppien jälkeen oli kyllä mahtava olo illallisella. Olin ansainnut kunnon annokset ja tuplasti jälkiruokaherkkuja.

Paluu Suomeen

Maanantaina aamupalan jälkeen oli aika pakata laukut vuokra-autoomme ja suunnata kohti lentokenttää. Lähteminen oli jälleen todella haikeaa. Meidän kanssa samalla lennolla oli myös Lindan kollegan, Nooran vanhemmat. Lennolla vielä puhuttiin, miten taas itku tuli, kun piti tytöt hyvästellä ja meidän palata kotimatkalle. Näin se vaan on, äidit on sellaisia, että on vaikea päästää lapset maailmalle, vaikka upea kokemushan tuo liikuntaoppaana eläminen on. Ihanaa oli osallistua monille liikuntatunneille, mutta parasta oli nähdä oma tytär työssä jossa viihtyy ja josta nauttii.