Vietnam Saigon 14.11. – 19.11.2019

Ho Chi Minh City eli Saigon

Saigonin suurkaupunkiin on tarjolla paljon erilaisia lentovaihtoehtoja. Lentoja hakiessani etsin vaihtoehtoja, joissa ei olisi kovin pitkää välilaskua, ja määränpäässä oli tarkoitus olla hieman vajaa kaksi viikkoa, jolloin ei tarvitse erikseen viisumia Vietnamiin. Näillä kriteereillä valikoitui menomatkalle Qatar Airwaysin lento Dohan kautta. Paluulennoksi löytyi todella edullinen Norwegianin lento, mutta ei Vietnamista, vaan Thaimaan Bangkokista, joten päätimme tehdä vielä palatessa parin päivän vierailun Bangkokiin. Eli paluumatkalle lähdettiin Saigonista 26.11. AirAsia -halpalentoyhtiön lennolla Bangkokiin ja 28.11. Norwegianilla Oslon kautta Helsinkiin.

Ho Chi Minh City, joka siis tunnetaan myös nimeltä Saigon, on eteläisen Vietnamin taloudellinen ja teollinen keskus ja Vietnamin suurin kaupunki, Wikipedian mukaan sen väkiluku on noin 12,8 miljoonaa. (Vietnamin pääkaupungin, Hanoin, väkiluku oli tammikuun 2019 tiedon mukaan 8,054 miljoonaa).

Tämä valtava kaupunki on täynnä vilinää ja vilskettä, hälinää ja miljoonia moottoripyöriä, joten rauhallisia rantoja rakastavina olimme varanneet kaupungista hotellin vain neljäksi päiväksi. Toki täällä kaupungissakin riittää nähtävyyksiä, mutta ehdottomasti tärkeintä meille oli päästä tapaamaan hyvää ystäväämme Petriä, joka oli muuttanut muutama kuukausi sitten Saigoniin.

Hotel Kamalan

Ensimmäinen hotellimme Saigonissa oli Kamalan Hotel. Hotellivalikoimaa Saigonista löytyy laidasta laitaan. Valintaperusteena meillä oli lähinnä edullinen hinta, hyvä sijainti, uima-allas ja kuvissa hotelli näytti oikein kivalta. Huoneemme olikin siisti ja moderni, mutta ilman ikkunaa. Neljä yötä meni loistavasti ilman ikkunaakin, kävimme huoneessa lähinnä vain nukkumassa. Muuten aika kului kaupungilla tai kaupungilta palattuamme hotellin uima-aaltaalla rentoutuen. Ainoa miinus oli uima-altaan reunalta puuttuvat aurinkotuolit. Aamupala oli ihan ok. Henkilökunta hotellilla oli erittäin ystävällistä ja avuliasta.

Iltaelämää kaupungilla

Matkakohteemme valikoitui alun perin sen perusteella, että halusimme käydä tervehtimässä Petriä. Olikin ihana nähdä pitkästä aikaa ja parina ensimmäisenä päivänä kävimme Petrin ja uuden tuttavuutemme Pritvin kanssa lähinnä tutustumassa Saigonin Rooftop baarivalikoimaan. Upeita näköaloja kaupungille ja toinen toistaan tyylikkäämpiä, joskin Vietnamin yleiseen hintatasoon melko arvokkaita baareja. Petrin opastuksella valitsimme myös yhteisen ruokapaikan, jonne pääsi kapeahkolta kujalta avautuvasta oviaukosta ja kapuamalla useamman kerroksen rappusia ylös. Päivän porrastreeni, kuten vitsailimme. Ikinä ei olisi tuonne itse löydetty, edes vahingossa.

Saigon Zoo

Ensimmäisenä kaupunkipäivän lähdimme tutustumaan hotellin lähiympäristöön, ja sattumoisin päädyimme eläintarhaan. Meillä ei ollut päiväohjelmaa suunniteltuna, joten hetken mielijohteesta päätimme käydä katsomassa millaisesta paikasta on kyse. Maksoimme 50 000 VND (noin vajaa pari euroa) pääsymaksun eläintarhan alueelle. Alue oli iso ja tukahduttavasta helteestä huolimatta kiva kävellä, kun ei tarvinnut keskittyä autojen ja mopojen seassa puikkelehtimiseen.

Olimme aiemmin vierailleen Vietnamissa Phu Quocissa eläintarhassa, joka siis oli lähinnä avara luonnonpuisto, joten siihen verrattuna täällä häkit vaikuttivat pieniltä. Video:  Kirahvit Ehkä eniten säälitti isot kissapedot pienissä lasiseinäisissä häkeissä. Video: Leopardi Eipä taida juurikaan päästä toteuttamaan omalle lajikäyttäytymiselle tyypillisiä toimia. Toki monet eläimet vaikuttivat ihan tyytyväisiltä oloihinsa, ja paikalliset tuntuivat pitävän kovasti eläintarhasta. Osa ihmisistä syötti suloisia peuroja, jotka odottelivat herkkuja silmät pyöreinä. Video: Ihanat peurat 
Eläinpuiston alueella näkyi paljon perheitä, joilla oli viltit mukana ja osa istui nurmella piknikillä. (Olisiko ehkä suosittu viikonloppukohde lapsiperheille?) Paikalliset lapset olivat todella herttaisia. Toiset vilkuttelivat meille iloisina ja rohkeimmat tulivat tervehtimään englanniksi ja kysyivät nimiämme.

Nähtävyyksillä kiertelyä

Yksi erittäin toimiva vaihtoehto liikkumiseen Saigonissa on Grab -autot. Kannattaa ladata Grab-sovellus puhelimeen jo Suomessa etukäteen, sillä vaikka taksit ovat Vietnamissa superhalpoja, niin Grab ”taksit” taitavat olla vielä halvempia. Ja mikä parasta, saat jo auton tilatessa tietää paljonko matka tulee maksamaan.

Ostimme heti lentokentältä puhelimiimme paikalliset SIM -kortit, joten nähtävyyksiä oli helppo etsiskellä netistä missä vain ja kun sopiva kohde löytyi, tilattiin auto Grabilla.

Jade-keisarin pagoda

Tietenkin Jade-keisarin temppelille oli ehdottomasti päästävä. (Meidän kotona kun asustelee nelijalkainen Jade-keisarinna). Grab jätti meidät temppelialueen viereen ja meni hetki ennen kuin edes tajusi missä temppeli sijaitsee. Portista sisään astuttaessa saavuttiin sisäpihalle, jossa ensimmäisenä huomion kiinnitti kaunis kynttilämeri ja niiden edessä omituinen sameavetinen kala-allas. Sivummalta löytyi myös kilpikonnien allas. Itse temppeli oli väritykseltään vaalenpunainen ja alttareilla oli runsaasti yksityiskohtaisia patsaita.

Notre Dame Square

Saigonin Notre Dame on ranskalaisten siirtolaisten vuosien 1863 ja 1880 välillä rakentama katedraali, silloiselta nimeltään L’eglise de Saïgon.  Vuodesta 1959, katedraalista on käytetty nimeä Notre-Dame Cathedral. Katedraalin edessä on Neitsyt Marian patsas. Osa katetderaalin sivuista oli remontissa ja peitettynä. Me, niinkuin moni muukin turisti, napsimme valokuvia sekä katedraalista että vieressä sijainneesta upeasta vanhasta pääpostista.

Sotamuseo, War Remnants Museum

Museo Vietnamin sodasta, jota käytiin vuosina 1955–1975. (Pääsymaksu 40 000 VND, eli noin 1,60 €). Museon piha-alueella oli runsaasti erilaista sotakalustoa, joiden vieressä turistit poseerasivat ja napsivat valokuvia. Sisätiloissa museo oli jaettu aiheittain kolmeen kerrokseen. joissa oli esillä paljon valokuvia sodan raakuuksista ja uhreista. Vaikka olin toki aiemminkin nähnyt kuvia sodan uhreista, niin silti moni kuvista kosketti, kuten esim. kemiallisten aseiden (sodassa käytetty Agent Orange kasvimyrkky) aiheuttamat epämuodostumat pienillä lapsilla. Samalla aulassa soi John Lennonin kaunis Imagine -kappale, niin oli kyllä melkoisen pysäyttävää ajatella sitä turhaa, mieletöntä julmuutta mitä tuossa sodassa on koettu.

Cu Chi -tunnelit

Cu Chi tunnelit sijaitsevat noin seitsemänkymmenen kilometrin päässä Saigonista. Ostimme retken kadun varrella sijainneesta retkimyymälästä, mutta samaisen retkenjärjestäjän, Small Group Toursin retkiä on mahdollista varata myös netistä. Tässä linkki sivulle: Small Group Tours

Meidän puolipäiväretki maksoi 500 000 VND, (noin 20 euroa) ja sisälsi kuljetukset (noudot suoraan hotellilta District 1 alueella), hyvin englantia puhuvan oppaan, joka kertoi hyvin tunneleiden historiasta ja paljon muutakin mielenkiintoista tietoa Vietnamista, sekä retken päätteeksi lounaan District 1 alueella. Niille, jotka eivät jääneet lounaalle, oli vielä paluukuljetus hotellille. Me jäimme lounastamaan, sillä ravintola sijaitsi muutenkin lähellä meidän hotellia.

Retki oli kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty ja meidän noin 10 hengen porukka oli todella mukava. Opas aktivoi matkan aikana porukkaa mukavasti ja monet osallistuivat innokkaasti arvailemaan oppaan esittämiin kysymyksiin vastauksia. Kierroksella oppaamme paljasti aina sopivissa väleissä oikeita vastauksia, ja tarinaa riitti koko matkan ajaksi.

Ennen tunneleille saapumista piipahdimme käsityötehtaalla, Lamphat Company Handicapped Handicrafts, jossa näimme miten vammautuneet taiteilijat valmistivat upeita käsitöitä. Useat taiteilijoista olivat sodan aikasen Agent Orange -kemiallisen myrkyn uhreja, joka siis vaikuttaa jopa sukupolvien ajan ihmisissä aiheuttaen epämuodostumia.

Cu Chi alueelle päästyämme, oli ensiksi tarjolla dokumenttielokuva, ennen tunneleihin tutustumista. Meidän ryhmä skippasi dokumentin sujuvasti alusta, ”kun se on vähän tylsä”, oppaamme sanoin. Toki pääsimme kierroksen päätteeksi vielä katsomaan tuon dokumenttielokuvankin. Tunneleita pitkin pääsi itse kulkemaan joko 20, 60 tai 100 metrin matkan. Menin suosiolla vain tuon lyhyimmän 20 metriä. Aluksi tyylikkäästi kyykkykävelyä, mutta hetken päästä totesin, että hitot, eihän tänne kukaan näe, eli kontaten loppumatka 😀 Ihan kiva kokemus, mutta en suosittele ahtaanpaikankammoisille.

Näimme paljon erilaisia ansoja,joihin astuminen on ollut todellista kidutusta, sekä varsteita, kuten esim, sandaalit, joiden pohjasta jäi maahan jälki ”väärin päin”. Eli kun kävelet eteenpäin, näyttää jäljet vievän sinne mistä olet juuri tullut. Ansojen esittely

Turisteille on avoinna vain pienen pieni osa tunneleista, ja niitäkin on laajennettu länsimaisia ihmisiä varten. Varsinaista tunneliverkostoa on maan alla uskomattomat määrät, monessa kerroksessa ja pisimmillään 250 kilometriä Saigonista aina Kambodžan rajalle.

Kierroksella oli myös mahdollisuus päästä ampumaan. Ampuminen maksoi erikseen, ja meidän ryhmästä ei kukaan käynyt ampumassa, joten pääsimme yhden jäätelön mittaisen tauon jälkeen jatkamaan matkaa.

Kierroksen päätteeksi istuimme alas ja nautimme yhdessä paikallista teetä ja tapiocaa, joka dipattiin johonkin suola-pähkinä-mausteseokseen.

Päästyämme takaisin kaupunkiin, nautimme vielä retken hintaan kuuluneen lounaan. Ainoastaan ruokajuomista piti maksaa erikseen. Meidän pöytäseurueena oli sujuvaa englantia puhuva sveitsiläinen pariskunta, joten aika kului kuin siivillä rupatellen niitä näitä ja meidän pöytäläiset poistuivatkin viimeisenä paikalta.

Fiiliksiä kaupungilta: