Suomen suurin matkablogiyhteisö
Tirana

Tirana 17.9.2019

28.9.2019

Bussilla Tiranaan

Tirana on Albanian pääkaupunki ja suurin kaupunki. Wikipedian mukaan virallinen asukasluku oli 418 495 asukasta vuonna 2011, vaikka joidenkin arvioiden mukaan todellinen määrä voisi yltää miljoonaan. Matkaa Durresista Tiranaan on noin reilu 30 kilometriä. Sovimme, että lähdemme porukalla Senja, Pekka, Riku ja minä yhdessä bussilla Tiranaan. Lähdimme matkaan hotellilta ensiksi paikallisbussilla Durresin linja-autoasemalle (matkan hinta 40 LEK =0,32 €), jonka jälkeen vaihdoimme Tiranaan lähtevään bussiin. Bussilipun hinta oli 130 LEK, eli hieman alle euron. Bussilla kulkeminen Albaniassa oli siis superhalpaa!

Bussiasemalta (mikäli sitä aluetta voisi bussiasemaksi nimittää) oli vielä muutama kilometri matkaa nähtävyyksille, joten otimme suosiolla taksin Hoxhan pyramidille.

Hoxhan pyramidi

Taksi puikkelehti kaupungin vilinässä ja vei meidät niin lähelle Hoxhan Pyramidia, kuin nyt autolla suinkin pääsi sujuvasti.  Eteemme avautui tämä eriskummallinen Hoxhan tyttären ja tämän puolison suunnittelema Piramid. Alun perin (vuonna 1988) pyramidi avattiin Enver Hoxha -museoksi. Myöhemmin rakennuksessa on ollut useampiakin toimintoja, se on toiminut esim. konferenssikeskuksena. Tulessamme paikalla, näimme muutaman nuoren kiipeilemässä jo parhaat päivänsä nähneellä pyramidilla. Vitsillä joku ehdotti, että kiivetäänkö ylös… no ei kyllä kiivetty.

BunkArt2

Pyramidilta lähdimme kävellen katselemaan kaupunkia. Seuraava kohteemme oli BunkArt2. Ensimmäisenä löysimme pelkän Exit -oven. Varsinainen sisäänmeno oli aivan Scanderbergin aukion lähistöllä. BunkArt2 on maanalaiseen bunkkeriin rakennettu museo. Tiranasta löytyy myös toinen, vanhempi BunkArt -museo, joka sijaitsee kauempana keskustasta. Meidän vierailumme kohde oli tuo uudempi, pinta-alaltaan noin 1000 neliön BunkArt2. Bunkkeri on rakennettu v. 1981-1986. Sen tarkoitus oli suojata virkamiehiä mahdolliselta ydinaseiskulta.

Täältä tullaan ulos museosta, mistä päästään sisään?

Museon sisäänmenoaula

Museon sisäänpääsymaksu oli 500 LEK (noin 3,65 €). Museo on omistettu kommunismin ajan uhreille. Museossa on näytillä paljon valokuvia, ja välineitä, joilla esiteltiin poliisin rajuja otteita henkilöitä kohtaan, jotka vastustivat kommunistista toimintaa. Opasteet museossa olivat englanniksi, ja aikaa tuolla olisi saanut kulumaan vaikka kuinka paljon, mikäli jokaisen huoneen olisi kolunnut läpi huolella. Näyttely herätti tunteita ja ymmärrystä, mitä albanialaiset olivat kokeneet kommunismin aikana aina vuoteen 1991 asti… eli ei niin kauan sitten.

Scanderbergin aukio

Scanderbergin aukiolle pysähdyimme valokuvaamaan aukion laidalla ylväänä kohoavaa Scanderbergin patsasta. Scanderberg on albanialaisten kansallissankari, joka tuli tutuksi ottomaanien vastustajana.

National Museum of History

Kansallissankari Scanderbergin patsas

Fortress of Justinian

Odotimme näkevämme kaupungilla myös vanhan linnan, Tirana Castlen, joka tunnetaan nimellä Fortress of Justitian. Varsinaista linnaa tuolla ei kuitenkaan ollut jäljellä, vaan lähinnä muurit, joiden sisäpuolella oli kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Matka linnalle oli kuitenkin oma elämyksensä ja oli kiva katsella kävelykadun, Rruga Murat Toptanin, elämää. Leveätä kävelykatua varjostivat suuret puut, ja kadun varrella olevien ravintoloiden terassit olivat täynnä ihmisiä.

Tiranan järvi

Keskustasta lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsee tekojärvi ihanan rauhallisella puistoalueella. Kävelimme aikamme kuumassa auringonpaahteessa, jonka jälkeen palkitsimme itsemme kylmällä huurteisella rannalla sijainneessa ravintolassa. Me sitkeät suomalaiset olimme ainoat asiakkaat, jotka paahteesta huolimatta käänsimme tuolit kohti aurinkoa, kun muut asiakkaat hakeutuivat katoksen alle varjoon.

Tiranassa oli lukuisia patsaita, tässä Frasherin veljesten patsaat.

Edessä rauhallinen järvimaisema ja lämpötila lähes kuin saunassa istuskelisi.

Puistokierroksen jälkeen oli aika päästä syömään ja valitsimme keskustasta viihtyisän oloisen italialaisen ravintolan. Jälleen yllättäen päädyimme kaikki neljä valitsemaan ruokalistalta saman annoksen, pastaa lihalla. Meni hetki, kun tarjoilija palasi luoksemme ja ilmoitti, että ikävä kyllä kyseistä annosta riittäisi vain kahdelle… noh, vaihdoimme Senjan kanssa annoksemme tonnikalapastaksi, ja hyvä niin, sillä ruoka oli erittäin herkullista!

Meillä oli suunnitelmissa, että olisimme samalla reissulla käyneet vielä Dajti Ekspressillä, eli Dajt -vuorella köysirata-ajelulla. Onneks tutkittiin aukioloajat etukään, ettei turhaan lähdetty paikan päälle, sillä sesonkiajan päätyttyä (edellisellä viikolla), köysirata oli suljettuna tiistaisin, ja mehän tietenkin olimme Tiranassa tiistaina.

Tämäkin kuva piti laittaa, sillä ihmettelimme, että mikähän rakennus on kyseessä. Tietoa löytyi nopeasti ”Matkusta Albaniaan!” -ryhmästä.
Kyseessä siis Tiranan jalkapallo Stadion, joka valmistuu marraskuussa 2019. Ensimmäinen peli tulee olemaan Albania-Ranska.
Jalkapallo näytti olevan varsin iso juttu täällä. Kaupungilla useissa baareissa seurattiin tiiviisti jalkapallomatseja.

Paluumatkalla otimme jälleen keskustasta taksin bussiasemalle. Tällä kertaa hintaa ei päässyt neuvottelemaan, vaan taksi käytti taksimittaria. Taisi olla hieman kalliimpi kuin tulomatkan neuvoteltu hinta, mutta varsin kohtuullinen kuitenkin. Bussi takaisin Durresiin löytyi helposti ja pääsimme perille sujuvasti.

Käynnissä tiukka neuvottelu taksin hinnasta. Senja oli ehdottomasti porukan paras tinkijä.

 

Durres

Sazan saari

No Comments

Leave a Reply