La Gomera 12.11.2018

Suomi-retket

Jo Teneriffan ensimmäisenä lomapäivänä haaveilin käynnistä myös La Gomeralla. Lomaviikko oli kuitenkin jo pitkällä, emmekä vieläkään olleet päättäneet miten ja millä retkellä mentäisiin Gomeralle. Pelkät laivaliput maksaisivat noin 50 €, mutta sitten tarvitsisi vielä jonkun kulkuneuvon millä liikkua Gomeralla. TUI:lla ja matkoja myyvillä kojuilla olisi tarjolla myös päivän retkiä ja näiden lisäksi vielä yhtenä vaihtoehtona ympäri Teneriffan katuja mainostetut Suomi-retket.

Kyselimme Pirkolta ja Tarjalta Teiden automatkalla myös Gomeran reissuista ja naiset kertoivat ”villa-matkojen” olevan hyvä ja edullinen (38 €/hlö) vaihtoehto vierailla Gomeralla. Niinpä lähdimme loman toiseksi viimeisenä päivänä rohkeasti ”villa-matkoille”. Nappasimme esitteen Playa de las Americaksen kadulta ja suuntasimme meitä lähimmälle keräyspisteelle, josta nousimme aikaisin aamulla bussin kyytiin. Bussissa oli vastassa suomalainen opas, Heini.

Bussi kierteli melko pitkään keräten matkustajia kyytiin, mutta lopulta pääsimme kivalla porukalla satamaan. Satamassa vaihdoimme ison bussin vähän pienempään, jolla liikuimme myös Gomeran puolella, joten bussiin voi kätevästi jättää laivamatkan ajaksi isommat reput.

Laivamatka Gomeralle kesti noin 40 minuuttia. Laivaan noustessa tarkistettiin jokaisen matkaliput (jotka Heini oli meille jakanut bussissa) sekä passit.

Passien ja matkalippujen tarkastus.

Olin etukäteen lueskellut ihmisten kokemuksista Suomi-retkiltä, ja osasimme varautua, että retkellä tarjottu lounas olisi viiniä ja kolmioleipä, joten söimme isot täytetyt patongit laivan kahviossa, ettei nälkä heti pääse yllättämään.

 

Ensimmäinen pysähdys Gomeralla oli ”luolarakennuksessa”, jossa saimme kuulla reilun tunnin esittelyn merinovillasta ja kasmirista. Tuotteista meille oli kertomassa huippu-urheilijoitakin valmentanut liikunnanopettaja, Juha. Esittely oli varsin mielenkiintoinen ja tilaisuudessa oli mahdollisuus ostaa merinovilla ja kasmir -tuotteita. Esittely jälkeen saimme pöytiin punaviiniä sekä kolmioleivät. Lopuksi saimme vielä kuulla El Silbon vihellyskieltä. Tämä ainutlaatuinen vihellyskieli voi kantaa jopa kolmen kilometrin päähän ja on ollut hyödyllinen vaikeakulkuisella Gomeralla, jotta saaren asukkaat pysytyivät kommunikoimaan toisilleen pitkänkin matkan päästä. El Silbo sai vuonna 2009 Unescon Intangible Heritage -statuksen ja on nykypäivänä pakollinen oppiaine Gomeran kouluissa. Tässä näyte kuulemastamme vihellyskielestä: El Silbo vihellyskieli

Saimme mukavaa pöytäseuraa ja viini oli hyvää.

Tietenkin piti vähän sovitella villaliiviä.

 

parque nacional de garajonay

Bussin ikkunasta saimme katsella kauniita maisemia matkalla Parque Nacional de Garajonaylle. Pysähdyimme kansallispuiston vierailijakeskukseen, jossa oli mm. Gomeran pienoismalli, josta pääsi helposti kartalle, missä ollaan. Paikasta löytyi myös historiallisia esittelytiloja sekä myyntipisteitä, joista pystyi ostamaan paikallisia tuotteita.

la laguna grande

Seuraava pysähdyskohde oli La Laguna Grande. Täällä tien varsia kiersivät syvän vihreät puiden oksat ja metsä näytti oikealta satumetsältä. Upea luonto ja kasvillisuus. Kylmyys yllätti meidät ja toppatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua kosteassa ja kylmässä ilmassa.

Paluumatkalla San Sebastianiin, La Gomeran pääkaupunkiin, pysähdyimme vielä näköalapaikalle napsimaan valokuvia. Luonto Gomeralla on uskomattoman kaunista joten kuvauskohteita kyllä riitti.

Ennen paluuta laivalle meillä oli vielä reilu tunti aikaa kierrellä San Sebastianissa. Nälkä oli jo kova, joten yksi vaihtoehto olisi ollut käydä syömässä, mutta emme malttaneet olla kiertelemättä kaupungilla joten käytimme lopun ajan tutustuen San Sebastianiin.

Laivan saavuttua takaisin Los Cristianoksen satamaan, otimme bussin sijasta taksin, jolla pääsimme nopeammin hotellin herkuista notkuville illallispöydille.