Koronavuosien aikana oli saanut totutella siihen, että piipahdukset olivat olleet enemmänkin naapurikaupunkiin tai ainakin kotimaan rajojen sisäpuolelle suuntautuvia. Viime vuoden keväällä elettiin aikaa, kun oltiin vähitellen opittu elämään viruksen kanssa ja harjoiteltiin uutta normaalia. Vähitellen olin itsekin kypsynyt (paitsi kotona oloon) ajatukseen, että pitää uskaltaa jälleen elää.
Siitä se ajatus lyhyestä piipahduksesta Euroopan ytimeen, Brysseliin lähti.

Bryssel ei jostain syystä ole ollut minulla kovinkaan korkealla kohdelistalla, oikeastaan ilman mitään varsinaista syytä. Tai ehkä syynä on ollut, että olen 1990-luvulla pysähtynyt kaupungissa pari tuntia läpikulkumatkalla, eikä pilvisenä päivänä harmaan ja hieman nukkavierun tuntuinen kaupunki tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta. Vaikka lyhyen piipahduksen perusteella ei koskaan pitäisi tehdä kovinkaan pitkälle vieviä johtopäätöksiä, ensivaikutelmaa voi kuitenkin olla vaikea muuttaa.

Myös 30 vuotta myöhemmin piipahdus Brysselissä oli lyhyt, mutta kuinka ollakaan kaupungissa vietetyn päivän jälkeen kuva kaupungista muuttui täysin. Tervetuloa mukaan pitkälle päiväkävelylle Brysseliin!

Suoraan Europan ytimeen

Aloitamme kaupunkiin tutustumisen mistä muualtakaan kuin EU-kortteleista, jonne pääsee perille näppärästi lentokenttäbussilla. TV’stä tutut rakennukset levittäytyvät melko laajalle alueelle, ja olimme ehkä hieman yllättyneitä siitä, kuinka vapaasti Europan parlamentin rakennusten ympärillä pääsee liikkumaan (tosin aseistettuja vartijoita näkyy miltei koko ajan). EU-parlamentin yhteydessä on vierailukeskus Parlamentarium, jossa esitellään EU’n rakenteita ja toimintaa varsin seikkaperäisesti. Koska haluamme ehtiä Brysselissä muutakin kävelemme visuaalisesti hienosti toteutetun näyttelyn läpi melko rivakasti. Meillä kierrokseen kuluu aikaa toista tuntia, mutta toki sitä olisi saanut kulumaan huomattavasti enemmänkin jos olisi halunnut syventyä yksityiskohtiin tarkemmin.

Vierailukeskukseen ei ole pääsymaksua mutta vierailu vaatii ennakkorekisteröinnin valittuun slottiaikaan Kuulokeopastus vierailukeskuksessa on luonnollisesti saatavilla kaikilla EU-kielillä.

keskustan nähtävyyksiä kohti

Päätämme jatka kävellen keskustaan, ja ohitamme kauniissa kevätauringossa kävellessämme mm. vastapäätä Kuninkaanlinnaa sijaitsevan Parc de Bruxellesin.

Mahtipontinen kuninkaanlinna saa odottaa toiseen kertaan (itse asiassa sinne ei olisi päässytkään; linna on perinteisesti avoinna yleisölle ainoastaan Belgian Kansallispäivästä 21.7. syyskuuhun).

Jatkamme Jardin du Mont des Arts-puiston läpi kaupungin alaosaan, jossa matkailijoiden määrä kasvaa silmissä. Reilun kahden kilometrin kävelyn jälkeen saavutamme kaikkien Brysselinkävijöiden must-kohteen, Grand Placen. Pakkohan on todeta, että upeiden julkisivujen reunustama tori on upea ja näkemisen arvoinen. Itselläni ei ollut edelliseltä käynniltä muistissa, kuinka iso tämä aukio on. Erityisen upea aukio on kun sinne rakennetaan begonioista joka toinen vuosi kuvion muodostava ”kukkamatto” – seuraavan kerran tämä vuodesta 1971 asti järjestetty tapahtuma täyttää torin elokuussa 2024.

patsaita ja muraaleja

Hetken nautittuamme Grand Placen tunnelmasta (ehdimme nähdä myös morsiusparin vilkuttavan Kaupungintalon paverkkeelta) suuntaamme etsimään kaupungin kuuluisinta pikkupoikaa. Matkan varrelle osuu myös pari kaupungin monesta muraalista.

Manneken Pis löytyy muutaman korttelin päässä, ja kuten edellisestä kerrasta muistelinkin poika on melko pieni, eikä nyt välttämättä kovinkaan ihmeellisen näköinen. Väkeä hän kuitenkin houkuttelee ympärilleen – päivittäin noin 30.000!

Kuuluisan pikkupojan lisäksi kaupungissa on pari muutakin vastaavaa patsasta: pikkutyttöä esittävä Jeanneke Pis sekä sattumalta reittimme varelle osuva, koiraa esittävä Het Zinneke (tunnettu myös nimellä Zinneke Pis). Näistä ainakin tämä viimeksi mainittu sai tehdä tarpeensa ilman sen suurempaa yleisöä.

Herkkuttelijan kaupunki

Brysselistä ei tietenkään voi puhua mainitsematta kaupungin herkkuja: laajaa olutvalikoimaa, uppopaistettuja (belgialaisia) perunoita, suklaata ja vohveleita.
Me jatkamme päiväkävelyämme kohti Dansaert-nimistä kaupunginosaa, joka on tunnettu ravintoloiden ja antiikkiliikkeiden alueena. Pysähdymme Place Sainte-Catherine’lle ja istahdamme terassille nauttimaan lounaasta lämpimässä kevätauringossa – tuntuu ihanalta saada nauttia lähestyvästä keväästä hieman ennakkoon, kun Suomessa eletään vielä viimeisten lumikinosten kanssa. Istumme pitkän tovin lounaspöydän ääressä, ennenkuin jatkamme päiväkävelyämme.

Reittimme varrelle osuu (tämäkin sattumalta) Halles Saint-Géry, vanha kaunis kauppahalli joka toimii nykyään näyttely- ja tapahtumatilana.

gallerioiden kautta kotimatkalle

Ennen kun suuntaamme lentokentälle käymme vielä ihailemassa Galeries Royales Saint-Hubertin menneen ajan loistoa ja kauniita näyteikkunoita. Ihailemme pitsiliikkeiden ja suklaapuotien näyteikkunoita, ja poikkeamme herkuttelemaan belgialaisella vohvelilla, joka on juuri niin muhkea kuin mielikuvissa.

Mitkä tunnelmat toisesta Brysselin-vierailusta sitten jäi?
Ensinnäkin, että aina ei pidä lukita omaa käsitystään jostain paikasta ensivaikutelmaan vaan antaa kohteelle toinenkin mahdollisuus – etenkin mikäli ensivaikutelma ei ihan vakuuttanut; toinen käynti kun voi muuttaa käsityksen. Näin kävi nimittäin Brysselin kohdalla, ja nyt voisin hyvin kuvitella tutustuvani kaupunkiin (ja myös kaupungin ruoka- ja juomakulttuuriin) hieman tarkemmin vaikkapa parin yön viikonloppumatkalla.
Brysselin vierailun toinen oppi oli, että kaikenlaista mielenkiintoista voi osua kohdalle vaikkei reittiä olisikaan suunnitellut ihan tarkasti etukäteen. Eli se kuuluista spontaanisuus ja hetkessä eläminen. Tällä kertaa Brysselissä muistin onneksi sen. Ja niin: kevättä on aina yhtä ihana mennä vastaan Keski-Eurooppaan, kun meillä vielä katsellaan lumikinoksia.

Oletko käynyt Brysselissä ja mitkä kokemukset sinulla on kaupungista? Onko sinulle käynyt samalla tavalla, että jokin kohde onkin toisella kerralla ”kolahtanut eri tavalla”?