Meidän perheen jokakesäisiin perinteisiin kuuluu mansikoiden laitto pakkaseen talvea varten (yllättävää – ei varmaan kovinkaan yleistä Suomessa…). Kovinkaan isoa määrää mansikoita meillä ei ole tapana pakastaa, koska mansikat maistuvat kuitenkin parhaimmilta kesällä ja suomalaisina. Aika paljon ajattelemisen aihetta on siinä, että hedelmät ja vihannekset kuuluu syödä silloin kun niiden satokausi on. Ja mielellään tietenkin jos mahdollista siellä missä sato korjataan, sillä maku on näin vain paras. Nykymaailmassa ollaan valitettavasti totuttauduttu kaikki-mulle-heti-nyt – meiningin mukaan siihen, että kaikkia hedelmiä ja vihanneksia on saatavilla ympäri vuoden, eikä enää eletä sesonkien mukaan. valitettavasti, sillä maku kärsii tästä. Piste.
No, eilen siis kävin hakemassa talven marjat Espoosta. Mitä lyhyemmän matkan ja ajan marjat matkaavat pellolta pakkaseen, sen parempi. Niinpä suuntasin Bodomjärven maisemiin, Rajakallion marjatilalle. Olin jo melkein unohtanut millainen maisemahelmi Espoossa löytyy: Kapea tie Bodom-järven ympäri on oikea maisematie, joka on ehdottomasti kappale kauneinta Suomea. Välillä voisi melkein unohtaa olevansa Suomessa, vehreä tie kun muistuttaa mielestäni paljon Etelä-Saksan mutkittelevia pikkuteit. Myös avarat peltomaisemat vievät minulla ajatukset ulkomaille.
Illalla perkausurakan jälkeen (joka oli muuten äärimmäisen helppo, sillä marjat olivat todella priimaa) herkuteltiin. Voiko suomalainen kesä maistua paremmalta?
PS. Matkalla tuli taas muistutus siitä, että Espoossa on paljon käyntikohteita, joita helposti unohtaa, esim. Espoon Automuseo sekä lyhyen kahviretken kohteina mm. Oittaan ulkoilukeskus ja Pirttimäki Café.
