Browsing Tag

Vaellus

Itävalta Luonto Vaellus

Aktiiviloma Alpeilla kesällä – onnellisia hetkiä Fulpmesissa

sunnuntai, 26 elokuun, 2018

Vuoret tekevät minut onnelliseksi. Se rauha, puhdas ilma ja hiljaisuus onnistuu pysäyttämään minut kerta toisensa jälkeen. Kesän soolomatkan ehdottomasti paras stoppi olikin keskellä vuoria sijaitseva Fulpmesin kylä 15 kilometrin päässä Innsbruckista Itävallan Tirolissa. 

On ihanaa löytää paikka, joka aiheuttaa kylmiä väreitä ja huokauksia vielä jälkikäteenkin pelkästään kuvia katsomalla. Olenhan minä vuoria nähnyt ennenkin, mutta Itävallan Alpit olivat jotain ihan uutta. Vehreät, mutta jylhät maisemat vetosivat minuun enemmän kuin mikään muu aiemmin näkemäni maisema. Stubain vuoristoalue levittäytyy Itävallan lisäksi myös Italian puolelle ja kattaa kaiken kaikkiaan liki 500 vuoren huippua.


Eväshetki pilviharsossa

Ensimmäisellä vaelluksella meinasi käydä huono tuuri maisemien kanssa; valitsemamme vaelluskohteen, Hoher Burgstalin vuoren huippu oli pilviherson peitossa ja näkyvyys ihan älyttömän huono. Parin tunnin kapuaminen 2611 metrin korkeuteen oli ollut jo kokemus itsessään, mutta eväiden syöminen vuoren huipulla pilviharsossa oli piste iin päälle. Parinkymmenen minuutin odottelu huipulla kannatti, sillä pilvet väistyivät hetkeksi paljastaen Stubain vuoriston komeuden.

Virkistävä pulahdus puhtaaseen järveen

Yksi haaveistani tällä reissulla oli pulahtaa puhtaaseen alppijärveen uimaan. Paikka johon olen huomannut usein mielessäni palaavani kun stressaa tai ahdistaa löytyy Schlick-vuoren juurelta. Siinä puisella penkillä raskaan vaelluksen jälkeen makoillessani tuntui taianomaiselta nähdä kymmenkunnan lehmän vaeltavan jonossa kohti vuorta. Raikkaan sateen ropisevan vaelluskaverilta lainatulle, neljä kokoa liian suurelle takille. Auringon pilkistävän pilven raosta ja vaelluksen jälkeisen hien huuhtoutuvan pois pulahtaessa kylmään turkoosin järveen.

Vapaana kulkevia lehmiä näkyi maastossa jatkuvasti. Yksi blokkasi vaellusreitin useammaksi minuutiksi jäädessään ihmettelemään keskelle reittiä, toinen poseerasi autuaana turistien kameroille ja kolmas veti laumaansa jonossa kohti vuoria. Myönnettäköön, että ensin teki mieli ottaa kuva jok’ikisestä tallustelijasta, mutta pian sitä tottui näihinkin.

Herkkuruokaa luostarilla

Ensimmäisen vaelluksen melko haastavan maaston jälkeen seuraavan päivän patikointi Maria Waldrastin luostarille tuntui aluksi helpolle. Oli kiva lähteä vuoren juurelta ja huomata pääsevänsä aina ylemmäs ja ylemmäs hiekkatietä pitkin. Vaikka maasto oli helpompaa, rankka reissu tämäkin oli, sillä luostari sijaitsee liki 1700 metrin korkeudessa maanpinnasta. Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen rasvainen itävaltalainen ruoka luostarin ravintolassa maistui erityisen hyvin ja maisemat olivat jälleen kerran upeat.

Fulpmes tarjosi jo itsessään upeita maisemia. Kylän halki kulkeva Ruetz-joki teki minuun niin suuren vaikutuksen, että napsin siitä kuvia aina sillan ylittäessäni. Söpöt puutalot kukkineen ja vehreät pellot lisäävät paikan kuvauksellisuutta. Fulpmes on myös juuri sopivan kokoinen tukikohta aktiivilomalle; ravintoloita löytyy kymmenkunta ja majoituspaikkoja on riittävästi, muttei liikaa. Keskustassa on iso supermarketti ja pari pienempää ruokakauppaa.

Mielessä kesäinen aktiiviloma Alpeilla? Suuntaa Fulpmesiin!

🔹 Fulpmesissa sijaitsevan Schlick 2000 -hiihtokeskuksen ympäristöstä löytyy vaikka mitä tekemistä. Vaellukseen löytyy monta reittivaihtoehtoa, voi esimerkiksi ottaa hissin ylimmälle asemmalle Stubaiblickiin noin 2100 metrin korkeuteen ja vaeltaa Hoher Burgstallin huipulle 2611 metrin korkeuteen, jäädä pois hissistä puolimatkassa ja kavuta ylös Stubaiblickiin noin parissa tunnissa tai patikoida samalta asemalta Abendweiden suuntaan järvelle noin tunnin matkan. Jos vaellukselle on aikaa koko päivä, voi Hoher Burgstallin huipulle vaelluksen ja järvipatikoinnin myös yhdistää, kuten me teimme.
🔹Alpine rollercoaster oli älyttömän hauska kokemus! Liki 3 kilometriä pitkän radan saa tulla omaa vauhtia alas yksin kelkassa istuen. Fulpmesin vierestä, Miedersin kylästä pääsee gondolihissillä suoraan lähtöpaikalle, mutta sen saa näppärästi yhdistettyä myös vaellukseen. Me vaelsimme Marie Waldrast-luostarille Fulpmesista noin kolme tuntia, söimme luostarilla herkullista itävaltalaista ruokaa ja jatkoimme noin kolmen vartin päähän lähtöpaikalle. 42 km/h vauhtia kovimmillaan menevä rata oli pitkä ja ajoittain superjyrkkä tällaiselle nyhverölle kuin minä, mutta nautin silti täysin rinnoin. Alla video, jossa rata vedetään läpi jarruttamatta.

🔹 Hostellikaverini kävivät ajelemassa myös vuorikartingia Mutterissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Fulpmesista. Se vaikutti hauskalta aktiviteetilta, vaikka ruhjeilta ei tässä tapauksessa säästytty.
🔹 Outdoor Profin seikkailupuisto sijaitsee kivenheiton päässä Fulpmesin keskustasta ja on mukava puolen päivän aktiviteetti. Köysien varassa korkealla puissa seikkaileminen oli minulle tuttua jo Suomesta, mutta nämä radat tuntuivat extrajännittäviltä. Vihreät ja siniset radat olivat mukavaa ajanvietettä pienellä kuumotuksella maustettuna, mutta punaisessa pelkäsin ihan toden teolla tippuvani alas monen metrin korkeudesta. Hienosti meni kuitenkin, ja seikkailupuistosta lähtiessä oli itsensä voittanut olo.
🔹 Jos vuoripyöräily kiinnostaa, erilaisia reittejä löytyy rutkasti ja pyörävuokraus on vaivatonta. Esimerkiksi Zauberwald-kierros on aloittelijalle sopiva reitti, joka lähtee Fulpmesin viereisestä kylästä Miedersistä.
🔹 Budjettimatkailijoille suosittelen lämmöllä Doug’s Mountain Getaway -hostellia, jonka puitteet tarjosivat unohtumattoman kokemuksen Fulpmesissa. Hostellissa kaikki on otettu huomioon; retkikirjasta voi jo edellisenä iltana valita seuraavan päivän aktiviteetin, ja tarvittaessa hostellin henkilökunta kuskaa vieraat aina Italian Dolomiiteille asti. Ulkoaktiviteettien jälkeen on ihanaa käydä saunassa ja pulahtaa pihalla, mahtavassa vuorimaisemassa sijaitsevaan jacuzziin.

Lue tästä miten ensimmäinen vaellukseni sujui Madridissa. 

Ja tästä miten meni Etnan minivaellus Sisiliassa.

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Luonto Sisilia Vaellus

Etna

sunnuntai, 3 syyskuun, 2017

Yksi odotetuimmista aktiviteeteista Sisilian reissulla oli ehdottomasti Etnalla vaellus. Näin jälkikäteen tuntuu vähän väärältä puhua vaeltamisesta, sillä todellisuudessa ajoimme autot liki 2000 metrin korkeuteen ja lähdimme siitä kiipeämään yhdelle kukkulalle, eikä suinkaan vaellusreittiä. Tällä retkellä keskityttiin enemmän kuvien ottoon ja yhdessäoloon kuin tavoitteelliseen vaeltamiseen.

Googlasimme etukäteen, mikä on Etnan korkein piste jonne autolla pääsee. Sen myötä matkasimme vuoren etelärinteellä sijaitsevaan Rifugio Sapienzan kylään 1920 metrin korkeuteen. Ohjattuja vaellusreittejä sieltä ei (muka) löytynyt, joten me seurasimme muita turisteja ja lähdimme kiipeämään n. 45 asteen kulmassa olevaa mäkeä pitkin yhden kukkulan huipulle. Soijahan siinä tuli ja syke nousi helposti yli sadanviidenkymmenen. Lähdin äijien kanssa kapuamaan, mutta jäin helposti jälkeen. Oli pakko pitää pikkubreikkejä kun hapotti niin hemmetisti.

Kukkulalle kapuamisessa vierähti reilu puoli tuntia. Näkymät ylhäällä olivat kertakaikkisen upeat. Horisontissa siinsi Catania ja Välimeri, suoraan alas katsoessa sammunut kraatteri. Koska olin luopunut vaellussuunnitelmasta jo heti alussa, pidin tätä huippua retkemme päämääränä ja kaivoin kameran esiin. Siitä sitten kehkeytyikin ihan todellinen photosession: maisemakuvia, selfieitä, ryhmäkuvia, GoPro-videoita ja taidekuvia Instagram storyn ja Snapchatin päivittelyä unohtamatta… Ei siis todellakaan mitään perinteistä vaellusta ja vain nopeaa evästaukoa huipulla tällä kertaa. 😀

Hauskaa se rankka kiipeilykin oli, mutta epäilen, että vaellusreitillä matkanteko olisi ollut nopeampaa ja olisi nähnyt myös enemmän. Jälkikäteen meille selvisi, että itse asiassa Rifugio Sapienzalta olisi lähtenyt myös vaellusreittejä, mutta juuri siitä toisesta päästä kuin minne me olimme autot ajaneet. Lisäksi pidemmille vaelluksille opas on tarpeen, varsinkin jos mielii lähelle huippua. Turvallisuudella ei kannata leikkiä kun kyseessä on tuliperäinen maasto äkisti vaihtuvine sääolosuhteineen. Jos siis vaellus Etnalla kiinnostaa, kannattaa buukata opastettu kierros etukäteen esimerkiksi täältä.

Kaiken kaikkiaan kukkulan kierrossa ja lähiympäristössä pyörimisessä meni pari tuntia. Jatkoimme matkaa alaspäin, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Porukan reippaimman tittelin pokkasi Joonatan, joka ehti kavuta yksin liki kaksi kertaa suuremmalle kukkulalle sillä aikaa kun me muut keskityimme valokuvien ottoon. Maisema oli niin avara, ettei eksymisestä onneksi ollut pelkoa.

Climb boy, climb!


Kamera esiin!

Hei, missä muuten Joonatan on??



Söimme vielä retken päätteeksi vähän välipalaa ja sorruimme myös matkamuistomyymälöihin. Laavasta tehtyjä koruja ja koriste-esineitä ei sentään lähtenyt mukaan, sen verran tyyristä siellä oli. Rifugio Sapienzassa on turistimyymälöiden lisäksi hotelli, ravintoloita ja erilaisia kahviloita. Varsin sympaattinen pikkukylä turisteineen!

Etna pähkinänkuoressa

Tsekkaa myös teksti viinitila Gambino Viniltä Etnan juurelta täältä!

Madrid Vaellus

Hiking for the first time

maanantai, 14 marraskuun, 2016

Olen jo usean viikon ajan tuntenut, että pitää päästä hetkeksi pois kaupungin vilinästä. Viime viikon keskiviikkona Madridissa oli jälleen kerran pyhäpäivä, joten mahdollisuus pieneen retkeen tarjoutui. Bongasimme kavereiden kanssa Hiking Madridin, joka tekee kohtuuhintaisia vaelluksia lähivuorille. Keskiviikon vaellus oli tasoltaan keskivaikea ja pituutta sillä oli kaiken kaikkiaan n. 14 kilometriä. Ihan kevyt aloitus näin vasta-alkajalle…

PB090047

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kapusimme La Machota Bajan huipulle, joka taisi olla kukkuloista kaikista matalin. Optimisti sisälläni odotti kiipeävänsä niihin korkeuksiin, jossa on lunta, mutta tämä toive jäi tällä kertaa toteutumatta. Joka tapauksessa maisemat olivat upeat ja hyvän sään vuoksi onnistuimme erottamaan kaukaisuudessa häämöttävän Madridinkin.

Täytyy sanoa, että vaelluksen rankkuus yllätti. Erityisesti huipulle kavutessa piti todella katsoa mihin astui, ettei kaatunut. Hiki virtasi ja syke oli korkealla. Takaisin tullessa olin aivan puhki viimeisillä kilometreillä. Hymy oli kuitenkin herkässä, vaikka nilkkoja särki ja lihakset olivat maitohapoilla.

PB090107

PB090095 PB090093 PB090099

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaelluksen jälkeen suuntasimme vielä San Lorenzo de El Escorialin kylään kahville. Vaelluksesta äärettömän uupuneena ei voimia kylässä kiertelylle kuitenkaan enää ollut. Lisäksi turistikauden hiipuessa kylä oli valtavan hiljainen ja monet paikat kiinni. Kesällä tämä on varmasti täydessä kukoistuksessaan ihana!

PB090004

PB090134