Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Sisilia

Italia Sisilia Video

Reissuvideo: Vuoden 2017 paras matka

lauantai, 16 joulukuun, 2017

Kasatessani yhteen reissuvuotta 2017, en voinut olla fiilistelemättä meidän elokuun Sisilian-reissua. Kävin läpi satoja kuvia ja hekotin ääneen kaikille sieltä otetuille videoille. Tuli päädyttyä vahingossa jazz-keikalle, larpattua Temptation Islandia ja bailattua parkkipaikalla. Parhaita muistoja ovat auringonlasku Etnan juurella viinitilalla, uiminen superkirkkaissa vesissä Cava Grande del Cassibilessa ja yhteinen, itsetehty illallinen meidän villalla. 

14 ihmisen ryhmämatka oli jotain aivan uutta minulle. En ole koskaan tehnyt matkaa näin isolla porukalla. Neljätoista täysin erilaista ihmistä yhdessä talossa olisi saattanut olla myös riski. Meillä yhteiselo meni kuitenkin älyttömän hyvin. Arkiset asiatkin, kuten kokkaus, olivat hauskaa tekemistä isolla porukalla. Suuri porukka mahdollisti myös helposti jakaantumisen ryhmiin, ja siten liki kaikki pääsivät toteuttamaan haluamiaan aktiviteetteja kun halusivat. Kymmenen kundia ja neljä mimmiä oli mielestäni hyvä jako ja näin me pariskunnat saimme kukin myös oman huoneen.

Talomme oli 250 neliöinen villa uima-altaan ja oman pihan kera Trecastagnin kylässä. Kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen oli yllättävän helppoa. Meillä oli kriteereinä uima-allas ja suuri keittiö – ja valinnanvaraahan löytyi! Varasimme villan pari kuukautta ennen matkaa Bookingista, ja se oli juuri sellainen kuin kuvissa ja sijaintikin oli kohdallaan. Viikko kustansi reilu 200 € naama, joten hinta ja laatu kohtasivat mielestäni erinomaisesti. Se oli todellinen nappivalinta! Jos on tarvetta suurelle villalle Sisiliassa, suosittelen tutustumaan tähän.

Ainut asia mitä arvoimme etukäteen oli majoituksen sijainti. Pitäisikö majoittua kaupungissa kalliimmalla vai huonojen yhteksien päässä pienessä kylässä. Päädyimme Trecastagniin, koska olisimme joka tapauksessa vuokranneet autot. Loppujen lopuksi pieni Trecastagnin kylä oli kuin tehty meille; siitä oli yllättävän lyhyt matka kaikkiin keskeisiin kohteisiin, kuten Etnalle, Cataniaan ja valitsemallemme viinitilalle El Gambino Viniin. Lisäksi kylän keskustasta löytyi hyvä ravintola, jossa saimme parasta Margheritaa, jota olen koskaan syönyt!

Yksi iso tekijä tämän reissun onnistumisessa oli ehdottomasti onnistunut matkakohde. Ennen Sisiliaan lähtöä minulla ei ollut mitään odotuksia, enkä ollut edes ajatellut haluavani matkustaa Sisiliaan. Kun matkaa alettiin suunnittelemaan, rohkenin jopa kyseenalaistaa, että miksi kaikista kohteista mentäisiin juuri sinne, kun olisi siistimpiäkin paikkoja. Olen niin onnellinen, että tämä marmatukseni meni kuuroille korville, sillä rakastuin Sisiliaan täysin. Kohde oli niin monipuolinen, että sieltä löytyi kaikille jotain.

Monessa muussa kohteessa olisi saattanut käydä niin, että päivät olisivat menneet altaalla lekotellessa. Tämä loma ei todellakaan mennyt niin, sillä kahdeksan päivän aikana teimme viisi päiväreissua ja auton mittariin kertyi yli 700 ajokilometriä. Ja silti tuntui että hirveästi jäi näkemättä! Monesti iltaisin olimme niin väsyneitä, että vain söimme hyvin ja menimme aikaisin nukkumaan.

Harvoin olen kokenut yhdellä reissulla niin paljon kuin tällä. Ehdimme käydä muun muassa Etnalla, Cava Granden luonnonpuistossa, Syrakusassa, Cataniassa ja Taorminassa. Yksi ilta maistelimme viinejä Etnan juurella sijaitsevalla viinitilalla, toisena kuuntelimme jazzia oman kylämme Trecastagnin aukiolla ja kolmantena katsoimme upeaa auringonlaskua vuoristossa. Kaikki upeita elämyksiä ihanassa seurassa! Tätä reissua muistellaan vielä pitkään. <3

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Luonto Sisilia

Ihanaa luontoa Cava Grande del Cassibilessa + biitsisuositus Sisilian kaakkoisrannikolle

tiistai, 12 syyskuun, 2017

Olen viimeisen vuoden aikana innostunut luontokohteista ja aina mahdollisuuksien salliessa käynyt matkoilla tutustumassa niihin. Pakkohan se oli päästä Sisiliassakin, varsinkin kun olin etukäteen kuullut hehkutusta Cava Grande del Cassibilen luonnonsuojelualueesta. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista kanjoneista jylhine maisemineen. Sen läpi kulkee Cassibile-joki, joka on muodostanut kanjonin itäpuolelle pieniä lampia, jotka toimivat kävijöiden uima-altaina. 



Cava Granden luonnonsuojelualue aukeaa yleisölle joka aamu klo 7.30. Me olimme paikalla kymmeneltä monen muun ei-niin-aamuvirkun turistin kanssa. Onneksi tilaa autoille oli paljon ja sen sai näppärästi parkkiin 3 euron hintaan.

Nopean googlauksen perusteella kuvittelin, että kyseessä olisi perinteinen luonnonpuisto merkittyine polkuineen, mutta sen sijaan täällä mentiin yhtä reittiä alas ja tultiin samaa takaisin. Vielä alas mennessämme emme tienneet, että vastaava kapuaminen toiseen suuntaan olisi edessä. Maisemat olivat upeat, joskin pikkuisen yksitoikkoiset. Alhaalla näkyi koko ajan päämäärämme, eli Cassibile-joki ja sen muodostamat lammet, sivuilla puolestaan kanjonin kalliota. Luin jostain, että Cava Granden ympäristössä pyörisi myös villieläimiä, mutta meidän reitillemme ei osunut yhtäkään.


Matka ylhäältä alas kesti reilu puoli tuntia. Ruuhkaa oli melko paljon, ja huomasimmekin, että iso osa paikan kävijöistä tuli sinne vain uimaan ja ottamaan aurinkoa upeasta luonnosta nauttimisen sijaan. Itse en olisi flipflopeissa ja uimahousuissa tuonne lähtenyt, sillä maasto oli paikoittain oikeasti haastava ja lasku erityisen jyrkkä. Kaiken kaikkiaan tulimme 320 metriä alaspäin. Alhaalla meitä odotti joki, johon on aikojen saatossa muodostunut useampia lampia ja pieni vesiputous.


Kun uimiset luonnonaltaissa oli uitu, huomasimme, että porukka ei suinkaan jatkanut patikointia eteenpäin, vaan kääntyi takaisin samalle reitille. Ei voi olla totta, pitäisikö meidänkin harppoa takaisin reilu 300 metriä ylöspäin yli kolmenkymmenen asteen kuumuudessa? Alkushokin jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä harppomaan. Enää ei nautittu jylhistä maisemista ja napsittu kuvia, vaan keskityttiin sataprosenttisesti ylös kapuamiseen. Siitä kehkeytyi ihan kunnon hikitreeni!

Fontane Bianche – vahingossa löydetty unelmaranta

 

Kavuttuamme 320 metriä takaisin autolle, iski niin nälkä, jano kuin väsymyskin. Ja armoton soija. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin että on pakko päästä taas uimaan. Ajoimme autot Cassibilen keskustaan, mutta kaikki ravintolat olivat kiinni. Kauempana siinsi meri, ja päätimme käydä vilkaisemassa, josko sen läheisyydestä löytyisi edes jokin kahvila, josta saisi ruokaa.

Sieltä löytyikin Fontana Bianche ja huoneistohotellien ja turistien kansoittama rantabulevardi. Ja upean näköinen ranta! Olimme kaikki niin nälkäisiä, että tietoisesti sorruimme ylihintaiseen turistiansaan. Sillä hetkellä millään muulla ei ollut merkitystä kuin että saisi siinä kuumudessa vettä ja energiaa. Niinpä söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa ja siirryimme biitsille.

Sisilian rannat jäivät meiltä muuten pitkälti kokematta, sillä Cassibilen lisäksi pidimme biitsipäivän vain Palermossa ja pulahdimme Syrakusassa. Aiemmat rannat olivat tuottaneet hienoisen pettymyksen, sillä biitsit olivat pieniä, vesi likaista ja pohja ärsyttävän kivikkoista. Fontana Bianchen uimaranta oli juuri sellainen, minkälaiselle olin odottanut Välimerellä pääseväni. Pienijyväinen hiekka varpaiden alla, hitaasti loiveneva pohja ja lämmin turkoosi vesi, ihan kuin kylvyssä olisi ollut!

Mikäli suuntaa Cava Grandeen, on Fontana Bianchen ranta helppo yhdistää päiväretkelle. Kannattaa kuitenkin ottaa eväät mukaan, sillä ylihinnoitelluilta turistiravintoloilta täällä on vaikea säästyä.


************************************************************************************************

Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Sisilia Vieraskynä Vinkki

Vieraskynä: Autoilu Sisiliassa

sunnuntai, 10 syyskuun, 2017

Jottei Sisilia-postaukset menisi ihan pelkäksi hehkutukseksi, ajattelin, että olisi varmaan hyvä nostaa tänne asiaa murheenkryynistä, eli paikallisesta liikenteestä. Itse en rattiin tarttunut, joten luvassa on blogin ihka ensimmäinen vieraskynäkirjoitus. Katsotaanpa, mitä kuskillamme Ronnyllä on sanottavaa vuokra-autoilusta Italian suurimmalla saarella:

Catanian lentokenttä, 15.8.2017

Sisiliaan laskeuduttuamme ja laukut saatuamme suuntasimme Hertzin tiskille nappaamaan netistä etukäteen varaamamme autot. Totuus on kuitenkin (lähes jokaisen firman kohdalla) se, että kyseistä varattua automallia on turha odottaa, vaan tilalla on ”vastaava” malli. Tällä kertaa Ford Focusta vastaavat autot olivat saman merkin C-Max ja Renaultin Kadjar. Molemmat tuliteriä ja hyvin varusteltuja, paitsi sen tärkeimmän, eli konepellin alla sijaitsevan tekniikan osalta.

Tiskillä käytiin vielä kova kamppailu ja äänestys siitä, otetaanko autolle ylimääräinen vakuutus. Tämäkin kuuluu poikkeuksetta autonvuokrausfirmojen bisnekseen: liikennevakuutus ei kata mitään vahinkoja (edes vastapuolen törttöilyjä), ja omavastuu huitelee 2000 eurossa. Ylimääräinen vakuutus olisi maksanut noin 250€ per auto koko viikolle, mutta enemmistön päätöksellä päätimme jättää tämän ”turhakkeen” pois ja ottaa riskin siitä, ettei kukaan paikallinen Ramazzotti aja kylkeen.

Merkityksensä menettäneitä liikennemerkkejä, kapeita katuja ja käsiä heiluttelevia kanssaautoilijoita

Sisilian liikenteessä ei kannata hypätä ratin taakse, jos ajaminen stressaa jo Helsingin ratikkojen vieressä. Liikenne on konkreettisesti oman käden oikeudella toteutettua ajamista, jossa liikennemerkit ovat menettäneet merkityksensä. Stop-merkit toimivat maksimissaan kevyenä kolmiona, nopeusrajoitukset tuntuvat olevan miniminopeuksia, vilkku on täysin tuntematon käsite ja oma auto tungetaan joka väliin heiluttaen käsiä eri suuntiin.

Saarella ajaminen vaatii lehmän hermoja (jotka allekirjoittaneelta puuttuu) ja edes hieman navigointikykyä, mutta ennen kaikkea kykyä pysyä rauhallisena nopeasti muuttuvissa tilanteissa, joissa autoja tulee joka suunnasta ja on pakko tunkea myös itsensä johonkin väliin. Ennakointikyky ja riittävän turvavälin pitäminen ovat myös elintärkeitä, tai muuten peräpelti rytisee hyvinkin nopeasti.

Ajamista ei siis voinut Sisiliassa pitää mitenkään nautintona. Välillä 40 asteeseen kohonnut lämpötila ja suoraan sisälle porottava aurinko teki parkissa olevasta autosta rullaavan saunan, ja nahkapenkki poltti reiän suoraan sieluun. Ilmastoinnin säädin olikin kaakossa noin 90 prosenttia ajasta, iltaisin selvittiin kevyemmällä puhalluksella. Kun alkuhikoilusta oltiin selvitty ja auto saatu liikkeelle, piti alkaa keskittyä liikenteessä selviämiseen ja seuraavaan paikkaan pääsemiseen ilman kolhuja. Lisäksi autojemme moottorit olivat täysiä nuhapumppuja, joten kytkintä ja vaihdekeppiä sai veivata jatkuvalla syötöllä.

Myös kadut olivat Sisiliassa välillä erittäin kapeat ja ahtaat, ja mäkiä oli runsaasti. Tämä yhdistettynä vielä eteläeurooppalaiseen parkkeeraustyyliin ”sinne päin”, oli auton kanssa välillä mentävä etanavauhtia ja pyydettävä kavereita katsomaan toista puolta, ettei peili raavi muita autoja. Surkeat moottorit tekivät mäkilähdöistä vieläkin vaivalloisempia. Vinkki: ota diesel.

Hienoja maisemia ja parasta seuraa

 

Ei autoilu täysin pelkkää itsetuhoista rallia ollut. Kaveriporukalla ajelu, hienojen maisemien näkeminen ja kesämusiikin kuuntelu toivat rentoutta ajamiseen ja autossa istumiseen. 700 kilometriä viikon aikana olisi voinut olla huomattavasti ikävämpikin, jos matkaa olisi joutunut taittamaan yksin. Ikävimmät hetket kuskin näkökulmasta olivat kuitenkin ne, kun pitkän päivän päätteeksi muut kuorsaavat tai valittavat kusihätää, samalla kun itse yrität väistää kylkeen ajavia italiaanoja ja päästä perille auto ehjänä.

Kaiken kaikkiaan autoilu Sisiliassa kannattaa – jos omat kyvyt siihen riittävät. Surkean julkisen liikenteen johdosta paljon jää näkemättä, jos autoa ei vuokraa. Etenkin meidän tapauksessa (vuokrattu asunto keskellä pikkukylää) auto oli aivan ehdoton paikkojen näkemiseen. Pakettimatkoja tosin järjestetään ainakin tärkeimpiin turistikohteisiin, mutta rahansäästö on merkittävä, jos ajaa itse ja jakaa bensakulut. Autoilu ei ollut suurta herkkua Sisiliassa, mutta reissun jälkeen Suomen sujuvaa ja ennakoitavaa liikennettä ja mitättömiä ruuhkia osaa arvostaa aivan eri tavalla. Loppujen lopuksi saimme heittää myös yläfemmat lentokentällä, kun vakuutuksessa säästetyt rahat menivät suoraan pankkiin – kukaan ei naarmuttanut autoaan.

*******************************************************************************************************************
Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös Facebookista, Instagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Luonto Sisilia Vaellus

Etna

sunnuntai, 3 syyskuun, 2017

Yksi odotetuimmista aktiviteeteista Sisilian reissulla oli ehdottomasti Etnalla vaellus. Näin jälkikäteen tuntuu vähän väärältä puhua vaeltamisesta, sillä todellisuudessa ajoimme autot liki 2000 metrin korkeuteen ja lähdimme siitä kiipeämään yhdelle kukkulalle, eikä suinkaan vaellusreittiä. Tällä retkellä keskityttiin enemmän kuvien ottoon ja yhdessäoloon kuin tavoitteelliseen vaeltamiseen.

Googlasimme etukäteen, mikä on Etnan korkein piste jonne autolla pääsee. Sen myötä matkasimme vuoren etelärinteellä sijaitsevaan Rifugio Sapienzan kylään 1920 metrin korkeuteen. Ohjattuja vaellusreittejä sieltä ei (muka) löytynyt, joten me seurasimme muita turisteja ja lähdimme kiipeämään n. 45 asteen kulmassa olevaa mäkeä pitkin yhden kukkulan huipulle. Soijahan siinä tuli ja syke nousi helposti yli sadanviidenkymmenen. Lähdin äijien kanssa kapuamaan, mutta jäin helposti jälkeen. Oli pakko pitää pikkubreikkejä kun hapotti niin hemmetisti.

Kukkulalle kapuamisessa vierähti reilu puoli tuntia. Näkymät ylhäällä olivat kertakaikkisen upeat. Horisontissa siinsi Catania ja Välimeri, suoraan alas katsoessa sammunut kraatteri. Koska olin luopunut vaellussuunnitelmasta jo heti alussa, pidin tätä huippua retkemme päämääränä ja kaivoin kameran esiin. Siitä sitten kehkeytyikin ihan todellinen photosession: maisemakuvia, selfieitä, ryhmäkuvia, GoPro-videoita ja taidekuvia Instagram storyn ja Snapchatin päivittelyä unohtamatta… Ei siis todellakaan mitään perinteistä vaellusta ja vain nopeaa evästaukoa huipulla tällä kertaa. 😀

Hauskaa se rankka kiipeilykin oli, mutta epäilen, että vaellusreitillä matkanteko olisi ollut nopeampaa ja olisi nähnyt myös enemmän. Jälkikäteen meille selvisi, että itse asiassa Rifugio Sapienzalta olisi lähtenyt myös vaellusreittejä, mutta juuri siitä toisesta päästä kuin minne me olimme autot ajaneet. Lisäksi pidemmille vaelluksille opas on tarpeen, varsinkin jos mielii lähelle huippua. Turvallisuudella ei kannata leikkiä kun kyseessä on tuliperäinen maasto äkisti vaihtuvine sääolosuhteineen. Jos siis vaellus Etnalla kiinnostaa, kannattaa buukata opastettu kierros etukäteen esimerkiksi täältä.

Kaiken kaikkiaan kukkulan kierrossa ja lähiympäristössä pyörimisessä meni pari tuntia. Jatkoimme matkaa alaspäin, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Porukan reippaimman tittelin pokkasi Joonatan, joka ehti kavuta yksin liki kaksi kertaa suuremmalle kukkulalle sillä aikaa kun me muut keskityimme valokuvien ottoon. Maisema oli niin avara, ettei eksymisestä onneksi ollut pelkoa.

Climb boy, climb!


Kamera esiin!

Hei, missä muuten Joonatan on??



Söimme vielä retken päätteeksi vähän välipalaa ja sorruimme myös matkamuistomyymälöihin. Laavasta tehtyjä koruja ja koriste-esineitä ei sentään lähtenyt mukaan, sen verran tyyristä siellä oli. Rifugio Sapienzassa on turistimyymälöiden lisäksi hotelli, ravintoloita ja erilaisia kahviloita. Varsin sympaattinen pikkukylä turisteineen!

Etna pähkinänkuoressa

Tsekkaa myös teksti viinitila Gambino Viniltä Etnan juurelta täältä!