Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Matkakertomus

Ajatuksia Itävalta Matkakertomus Slovakia Soolomatka Unkari

Soolomatkan kohtaamiset tekivät reissusta ikimuistoisen

perjantai, heinäkuu 27, 2018

Kun lähdin soolomatkalle en ladannut liikaa odotuksia uusien ihmisten tapaamiseen. Minulle olisi ollut täysin ok hengata yksin reilu viikko – lukea, kirjoittaa, valokuvata, kuunnella musiikkia ja ihastella maisemia. Olen seurallinen ihminen, mutta välillä oikein tunnen että nyt on pakko olla yksin. Ehkä se, että olen ainut lapsi on opettanut minut yksinoloon jo pienestä pitäen. Kesä oli ollut niin hektinen, että lomani alussa tunsin että yksinolo olisi nyt poikaa. Jos nyt kertoisin sille stressaantuneelle reissumimmille, että etpäs muuten tule olemaan yksin seuraavaan viikkoon, en ole ihan varma olisiko hän ollut onnellinen vai kauhuissaan.

Aloitin reissuni Itävallan Salzburgista ja buukkasin ensimmäisen yön hieman ylihinnoitelluista guesthousesta. Tarvitsin omaa rauhaa, joten hostelli ei ollut hyvä vaihtoehto. The Little Guest House oli aivan ihana paikka, ja olin oikein tyytyväinen valintaani kovasta hinnasta huolimatta. Nähtävyyksille pääsi näppärästi majatalon pyörällä ja kaikki oli kävelymatkan päässä, mutta sopivan kaukana kaupungin hälinästä.

Seuran löytäminen oli heti matkan alussa tavattoman helppoa. Menin Salzburgissa ensimmäiselle nähtävyydelle Hellbruniin, ja jo ennen turistikierroksemme alkamista törmäsin keski-ikää lähestyvään amerikkalaiseen Beniin. Ben kysyi miten menee, minä vastasin että hyvin, mitä nyt aika kuuma on, ja siitä alkoi keskustelu säästä. Smoothisti kiersimme oppaan kanssa pitkin suihkulähdepuistoa samalla toisiimme tutustuen. Ensin ajattelin, ettei minulla ja entiseksi baseball-pelaajaksi itseään tituleeranneella Benillä ollut mitään yhteistä, mutta väärässä olin. Matkustelu tietysti yhdisti meitä ja siitähän riitti puhuttavaa. Kierroksen päätyttyä Ben kysyi haluaisinko kiivetä lähikukkulalle ja koska minulla ei ollut kiire mihinkään lähdin mukaan. Nälkä oli kuitekin kova eikä alueella yhtä ainutta avointa ravintolaa, joten lähdimme kiipeämisen jälkeen kohti keskustaa. Olin tullut puistoon pyörällä, joten nopeuden maksimoimiseksi Ben joutui kyysäämään minut keskustaan. Reilun neljän kilometrin matka tuntui siinä tarakalla istuessa poikkeuksellisen pitkältä ja kiviseltä, mutta hymy oli silti herkässä.

Hellbrunin palatsissa kannattaa ehdottomasti osallistua suihkulähdekierrokselle – saattaa jopa törmätä seuraavan päivän reissuseuraan.

Amerikkalaisten älytön sosiaalisuus on aina välillä tuntunut minusta hirvittävän päälleliimatulta. Benin kanssa hengatessani huomasin, että jatkuva papatus ja uusiin ihmisiin tutustuminen vain tulee niin luonnostaan, että sitä on hankala estää, vaikka vierustoveri katselisi touhua vaivaantuneena. Annan esimerkin: olimme juuri istuutuneet pöytään kun Ben huomasi kadulla Yale-lippalakkiin sonnustautuneen eläkeläismiehen kahden kuvankauniin tyttärensä kanssa. Hän huusi HEY ja heilutti kättään miehelle. Tämä tuli pöytämme viereen hymyillen, ja Ben rupesi selittämään siitä, kuinka hänkin kävi Yalen yliopiston ja halusi tietää kaiken vanhan miehen linkistä entiseen opinahjoonsa. Seurasi pitkä keskustelu miehen lapsenlapsen urasta baseball-joukkueessa, jossa ilmeisesti myös Ben oli aikoinaan pelannut. Lopulta kanadalaiseksi osoittautunut poppoo lähti ja Ben meni vessaan. Yksin pöydässä istuessani he saapuivat takaisin ja kysyivät mihin ystäväni oli mennyt. Tässä välissä oli ihan pakko tarkentaa että tapasin hänet noin kaksi tuntia sitten ja vessaan vaan. Kanukit olivat tulleet takaisin, jotta saisivat yhteiskuvan Benin kanssa!

Untersbergin huipulla!

Seuraavana päivänä lähdimme valloittamaan Salzburgin vieressä sijaitsevaa Untersbergin vuorta, ja Benin sosiaalisuuden vuoksi seurasi uusi hassu kohtaaminen. Vaelluksen jälkeen istahdimme paikallisen kuppilan pöytään, jossa istui kaksi möreä-äänistä kolmissakymmenissä olevaa miestä. Jos olisin ollut pöydässä yksin, olisin hyvin todennäköisesti vaan tervehtinyt ja keskittynyt sen jälkeen kirjaani (wink, Bookbeat on erinomainen ajanviete yksin matkatessa, kirjat saa ladattua offlineen ja niitä voi lukea puhelimesta e-kirjoina tai kuunnella äänikirjoina), mutta Benin sosiaalisuuden myötä kerroimme kaikki elämäntarinamme ja samalla selvisi, että istuimme siinä kahden ammattioopperalaulajan kanssa.

Lue tästä vinkkini Salzburgiin!

Ikimuistoiset päivät Fulpmesin vuorilla

Huipulla tuulee! 2611 metrin korkeudessa ei epäonneksemme näkynyt mitään muuta kuin pilviä.

Salzburgista lähdettyäni sanoin heipat Benille, joka jatkoi matkaansa Kroatiaan katsomaan jalkapallon MM-finaalia ja minä puolestaan Innsbruckiin fiilistelemään lisää vuoria. Saavuin Innsbruckiin rinkkani kanssa iltapäivästä ja lounaspaikan jonossa bongasin seuraavan tuttavuuden. Innsbruckista kotoisin oleva Mike vinkkasi että saisin opiskelija-alea jos vain näyttäisin korttini. Myöhemmin minulle tuli juttelemaan myös hänen kaverinsa Philipp. Molemmat vaikuttivat normaaleilta, joten annoin Facebookini ja sovimme Innsbruck-kierroksesta seuraavalle päivälle. En arvannut miten surkea nettiyhteys minulla olisi seuraavat päivät, ja että itse asiassa Fulpmesissa olisi niin kivaa, ettei Innsbruckiin lähtö edes kävisi mielessäni.

Saavuin hostelliini, Doug’s Mountain Getawayhin 10 minuuttia ennen MM-finaalin alkua. Hostellin kaikki vieraat olivat kerääntyneet ison screenin ääreen, ja en siinä pimeydessä oikein edes erottanut miltä tulevien päivien seurani näyttää. Bondasin heti saksalaisen Saran kanssa, jonka kanssa kommentoimme amatöörityylillämme pelin tapahtumia. Viiden hengen irkkupoikalauma toivoi meidän varmaan tukkivamme turpamme, sen verran tuimaa katsetta tuli. Pelin päätyttyä Ranskan hyväksi kirosimme kaikki Kroatian tappiota. Pelasimme Cards Against Humanityä (olin kaikkia oletuksia vastaan surkea tässä pelissä) ja joimme vähän Radlereita. Kaikki hostellin asukit vaikuttivat ihanan samanhenkisiltä kuin minä. Oli myös kiva olla ikätovereideni kanssa, vaikka päivät Benin seurassa olivatkin olleet varsin opettavaisia.

Kun Sara sitten lähti seuraavana päivänä kohti kotiaan Wieniä olin koko hostellin ainut naisvieras. Tulen kundien kanssa hyvin toimeen, joten se ei minua haitannut. Lähdimme seuraavana päivänä poikien kanssa koko päivän kestäneelle vaellukselle, mikä oli oikein antoisaa.

Lue lisää: Onnistuneet eväät aktiivilomaan Alpeilla 

Sosiaalisuutta kellon ympäri Wienissä ja tarpeellista yksinoloa Bratislavassa

Innsbruckissa jatkuva sosiaalisuus oli niin kivaa, että en enää kaivannut yksinoloa yhtään. Vähän haikein mielin jatkoin matkaani Innsbruckista Wieniin, vaikka olinkin jo sopinut Saran kanssa että punkkaisin hänen luonaan. Local guide on aina parempi kuin kartta kourassa turistinähtävyyksien tuijottelu, tosin aika paljon Wienistä saattoi myös jäädä näkemättä. Hengailimme muun muassa Saran yliopistolla, Praterin klubilla ja paikallisessa maauimalassa liki tunnin päässä keskustasta. Siinä monia Saran kavereita tavatessa unohdin täysin ensimmäisen Wien-kontaktini Vanessan, jonka olin tavannut jo Salzburgissa.

Lue lisää: 5 vinkkiä Itävaltaan

 

Wienin jälkeen tunsin kaipaavani yksinoloa. Olin ensimmäisellä soolomatkallani, enkä ollut periaatteessa viettänyt yhtäkään hetkeä junassa istumista lukuun ottamatta yksin. Niinpä varasin Bratislavasta hotellista single roomin enkä edes yrittänyt tutustua keneenkään. Syöminen yksin, nähtävyyksien kiertely yksin ja aikaisin nukkumaan meneminen tuntui oikein hyvältä. Bratislavan visiitti oli todella tehokas ja nopea, vietin kaupungissa kokonaiset 16 tuntia. Ei mitään spessua nähtävää, kaupungista tuli mieleen Tallinna.

Soolomatkailijan itsetunto koki kolhun Budapestissa

Soolomatkani viimeinen etappi oli Budapest, jossa kaikki ei mennyt ihan niin putkeen kuin muualla. Punkkasin halvassa hostellissa Pestin bailualueella, minkä olisi ehkä pitänyt soittaa kelloja jo varausvaiheessa. Kun saavuin hostelliin, siellä ei ollut ketään. Oli lauantai, joten hostellinpitäjä ehdotti, että ostaisin liput pub crawlille. Wienissä vietetty bileilta painoi vähän vieläkin, joten viisi ilmaista shottia ei houkuttanut vaan lähinnä puistatti minua. Lähdin yksin kiertämään kaupunkia illan suussa. En halunnut ottaa paineita vaan rennosti kiertää pitkin keskustaa ja vahingossa eksyä kiinnostaviin paikkoihin. Tämä suunnitelma meni täysin pieleen.

Olin juuri saapunut Tonavan rannalle kun älytön tuuli tarttui mekkooni ja paljasti pakarani muutamalle turistille. Tuuli yltyi parissa sekunnissa niin kovaksi että tunsin lähteväni lentoon. Painoin vastatuuleen alas sillalta kanavan rantaan ja seurasin ihmismassaa. Se oli suuri kaveriporukka matkalla yhteiselle illalliselle, mietin hiljaa mielessäni. Horisontissa siinsivät tummat pilvet ja kaukana salamoi. En vieläkään tiedä miksi hemmetissä päätin lähteä tuulen hieman laannuttua sillalle kohti Budaa, täysin eri suuntaan kuin missä majoitukseni oli. Olin noin puoli välissä siltaa kun tippui ensimmäinen pisara ja parin sekunnin päästä tuli rankkasade. Ihmiset säntäilivät päättömästi sateen suojaan ja minä seisoin paikallani arpoen kannattaisiko juosta Budaan vai Pestiin. Menin sillan rakenteiden alle sateensuojaan kaksi venäläisnaista seuranani, mutta kastuin tietysti silti. Kun sade hieman laantui kirmasin kohti Pestiä seuraava sateensuoja silmissäni kiiluen.

Pääsin kyllä Pestiin, mutta jalkani lotisivat vettä ja mekkoni oli litimärkä. Juoksin sisään ensimmäiseen baariin jossa oli tilaa, tilasin paikan ainoan jälkiruoan ja kirsikkabissen. Olin onneksi jo ehtinyt syödä herkullisen illallisen, sillä jälkkäri oli jotain ihan kamalaa: rommilla höystettyä keksimurua ja purkkikermavaahtoa. Siinä sitten istuin liki tunnin jälkiruokaani näykkien ja odotellen, että sade lakkaa. Salaa toivoin että joku tulisi juttelemaan kanssani.

Fiilis ei muuttunut yhtään paremmaksi kun saavuin hostellille iltakymmenen pintaan. Italialainen hostellikämppikseni piti erittäin outona sitä, että olin matkalla yksin. But why are you alone? Niin hienosti rakentunut soolomatkailijan itsevarmuuteni mureni tämän kommentin jälkeen hieman. Fiilistä ei parantanut se, että en nähnyt hostellissani yhtä ainutta soolomatkailijaa ja että olin kaikkia muita huomattavasti vanhempi.

Lauantain fiaskon jälkeen heräsin sunnuntaiaamuun älyttömän väsyneenä. Kuten todettua, hostellini oli bilealueella, joten melu oli myös sen mukainen. 18-vuotiaat italialaiskämppikseni kävivät bailaamassa ja heräsin tietysti myös heidän saapumiseensa. Doug’s Mountain Getaway oli antanut niin ruusuisen kuvan hostellielämästä, etten muistanut miten hanurista se voikaan olla.

Juostuani läpi liki kaikki Budapestin mustsee-nähtävyydet kymmenessä tunnissa ypöyksin, halusin palkita itseni menemällä vähän fancynpään ravintolaan. Livebändi soitti romanttisia balladeita ja pöydissä paloivat kynttilät, mutta en edes tuntenut kiusaantuvani. Table for one ja paras illallinen koko reissuni aikana. Siitä tyytyväisenä marssin hostellille, jonne oli raivoturisteiluni aikana saapunut 24-vuotias saksalainen tyttö Vrani. Meillä synkkasi heti, ja päädyimmekin parantamaan maailmaa aina puoleenyöhön asti. Vrani seurusteli syyrialaisen pojan kanssa ja oli töissä keskuksessa, jossa hoidettiin seksuaalisesta väkivallasta kärsineitä naisia. Hänen kohtaamisensa tuntui jotenkin todella tärkeältä.

*******************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Aasia Colombo Matkakertomus Sri Lanka

Työreissu Colomboon toi ensikosketuksen Sri Lankaan

lauantai, heinäkuu 7, 2018

Tämän vuoden matkamessuilla Sri Lankan pisteellä iski pieni matkakuume. Maan monipuoliset aktiviteettimahdollisuudet, upea luonto, ikoninen junamatka Ellasta Nuwara Eliyan kaupunkiin, pitkät ja kauniit hiekkarannat ja turkoosina hohtava vesi vetivät puoleensa. Toisin sanottuna kaikki muu houkutteli minua paitsi maan suurin kaupunki Colombo. Kuitenkin juuri sinne päädyin ensimmäiselle messumatkalle.

Lähdimme kohti Colomboa maanantaina yölennolla ja palasin jo eilen perjantaina. Työmatkoilla ei yleensä olekaan tarkoituksena pällistellä nähtävyyksiä ja nauttia kohteesta, vaan keskittyä täysillä edustamiseen. Kun kyseessä kuitenkin oli minulle täysin uusi maa, oli pakko päästä torstaina messujen päätyttyä lyhyelle nähtävyyskierrokselle hirvittävästä väsymyksestä huolimatta. Niinpä vain tunti ennen auringonlaskua lähdimme kiertämään Google Mapsiin tähdittämiäni kohteita. Onneksemme Colombossa ei ole hirveästi nähtävää. Kävely pitkin Galle Facen rantaviivaa, Seema Malakan buddhalainen temppeli ja Beira Laken puisto, Jami Ul-Afarin moskeija sekä Dutch Hospitalin alue ostos- ja ruokapaikkoineen tulivat kaikki nähtyä yhdessä illassa!

Seema Malakan buddhalainen temppeli oli mieleenpainuvin kokemus. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama muu kävijä, joten paikkaan sai tutustua ihanan rauhassa. Lammesta heijastuvat laskevan auringon säteet saivat temppelin hohtamaan kauniisti. Temppelissä oli myös meditointiin tarkoitettu sali, mutta sietämättömän kuumuuden vuoksi meditointi ei käynyt edes mielessä. Kolmenkymmenen asteen kuumuus yhdistettynä liki yhdeksäänkymmeneen nousseeseen koesteusprosenttiin tuntui poikkeuksellisen pahalta kun oli viettänyt pelkästään ilmastoidussa tilassa edelliset pari päivää. Jatkoimme matkaa Seema Malakalta keskustan toiselle puolelle kaupungin vanhaan osaan Fortiin tuktukilla. Liikenne oli aivan kuin muissa Kaakkois-Aasian kaupungeissa: tööttäykset raikuivat ja kukaan ei noudattanut liikennesääntöjä. Seitsemän jälkeen ruuhkat olivat onneksi hellittäneet iltapäivästä, ja matkantekoon meni vain noin vartti. Ehdimme juuri ja juuri valoisaan aikaan Jami Ul-Afarin moskeijalle, nappasimme kuvat ja jatkoimme matkaa kohti Dutch Hospitalia.

Colombon suurimmat länkkärivivahteet löytyvät Old Dutch Hospitalin ympäristöstä. Hollannin siirtomaavallan ajalta jäänyt vanha sairaala on kunnostettu ja muutettu ravintola- ja ostoskeskittymäksi. Kolonialismi näkyi Fortin arkkitehtuurissa muutenkin selvästi. Vanhoja, länsimaisia hallintorakennuksia ja palatseja on siellä täällä koristamassa muuten ajoittain karua kaupunkimaisemaa. Old Dutch Hospitalissa livebändi, paikallisten tanssiesitys ja terassit pitivät turistin tyytyväisenä. Dutch Hospitalissa sijaitsee myös kenties Colombon kuuluisin ravintola, Ministry of Crab, mutta syötyämme edellisellä viikolla Espanjassa liki pelkkää sea foodia joka päivä, ei suoranaisesti tehnyt rapuja mieli.

Trooppisesta illasta voi nauttia jollain Colombon kattoterasseista. Me valitsimme Mövenpick Hotel Colombon, josta on näkymä niin merelle kuin kaupunkiinkin. Halvat cocktailit ja 24 kerroksesta avautuva näkymä ei ollut hassumpi tapa päättää päivä.

En varmasti ehtinyt näkemään Colombosta kuin murto-osan, mutta tämän perusteella en erityisesti ihastunut kaupunkiin. Colombo vaikutti melko tylsältä paikalta, jonne en koe tarvetta palata. Sen sijaan Sri Lankan reppureissu, jolla pääsisi kiertämään luontokohteita ja nauttimaan ihanista rannoista kutkuttaa nyt entistä enemmän. Joku päivä palaan, aivan varmasti. 

Oletteko te käyneet Colombossa? Mitä fiiliksiä?

************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

 

Aasia Hoi An Matkakertomus Vietnam

Kolme ihanaa päivää Hoi Anissa

sunnuntai, tammikuu 14, 2018

Hyvin harvoin jokin paikka muistuttaa tismalleen sitä, mikä on tuttu haaveista. Hoi An oli juuri sellainen kuin olin odottanut. Kolme päivää kaupungissa tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta, vaikka todellista nähtävää kaupungissa on vähän. Se tunnelma ja kauneus houkuttelivat jäämään ja saavat varmasti monet palaamaan kaupunkiin aina uudestaan ja uudestaan.

Hanoin räkäisen hotellin ja Halong Bayn minihytin jälkeen oli ihana päästä majoittumaan kunnon hotelliin. Hoi An Le Pavillion Luxury Resort & Spa löytyi Hotels.comista päivän diilinä ja yksi yö kustansi kokonaiset 32 euroa. Kun saavuimme hotellille en voinut uskoa silmiäni. Saako todella parilla kympillä näin mahtavaa palvelua näin hienoissa puitteissa? Saimme kaiken kukkuraksi vielä pienen upgraden parempaan huoneeseen parvekkeella, mikä oli myös mukava yllätys.

Meillä oli tasan yksi agenda Hoi Anissa: teettää Ronnylle kaksi pukua. Niinpä lähdimme heti ensimmäisenä päivänä metsästämään sopivaa räätäliä. Olin etukäteen bongannut Yalyn monesta blogista, mutta halusimme tehdä omaa vertailua ja olla varmoja hyvästä hintalaatusuhteesta. Yalyn lisäksi tsekkasimme kolme muuta räätäliä. Hintoja ja materiaalivaihtoehtoja huolellisesti vertailtuamme emme päätyneetkään Yalyyn, sillä ylivoimaisesti paras hintalaatusuhde oli Simon the Tailorilla. Puvut tulivat valmiiksi reilussa vuorokaudessa ja Ronny oli tulokseen todella tyytyväinen! Kirjoitan vielä oman postauksen vaatteiden teettämisestä Vietnamissa vinkkeineen.Illan hämärtyessä Unescon perintökohde, Hoi Anin vanha kaupunki, pääsi ihan uuteen loistoon lyhtyjen sytyttyä. Ja samalla täyttyi sadoista valokuvia räpsivistä turisteista. Ketään ei tuntunut haittaavan jatkuva vesisade, vaan ihan kaikkialla mihin meni, oli joku käsi ojossa ottamassa selfietä. Allekirjoittanut tietysti mukaan lukien! Hienojen kuvien ottaminen tosin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi siinä ihmispaljoudessa ja vesisateessa.

Kauniista maisemista pääsi nauttimaan myös joen rannalla. Lyhtyjen valot heijastuivat upeasti veteen ja yhtenä iltana jopa sadekin lakkasi rannassa istuskelun ajaksi. Jotkut hyppäsivät veneeseen jokiajelulle, me ihailimme maisemaa maalta käsin. Kaikkialla oli niin kaunista! Ihanan romanttista tunnelmaa lisäsi vastarannalta kaikuva livebändin soitto.Yhtenä päivänä aamu näytti kirkastuvan eikä sadepilviä näkynyt, joten uskalsimme lähteä pyöräretkelle. Ajoimme pitkin kaupunkia puoli päivää aina paikallisten asuinalueiden läpi, keskustan liikenteessä peläten ja riisipelloille ja rannalle pysähtyen. Tuoreen vastapuristetun ananasmehun nauttiminen typötyhjällä rannalla tuulen puhaltaessa hiekkaa silmiin oli yksi koko reissun mieleenpainuvimmista hetkistä. Myös tyhjät riisipellot ja siellä vallitseva hiljaisuus olivat pysäyttäviä.


Vaikka joka päivä satoi, me todella nautimme olostamme Hoi Anissa. Hanoin syke ja Halong Bayn intensiivisyys olivat muisto vain kun lipitin katetuilla terasseilla kahviani ja seurasin kaupungin elämänmenoa. Oli mukavaa kun ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Oli aikaa käydä urheilemassa hotellin omalla salilla ja palauttavassa hieronnassa sen jälkeen. Syödä tasaisin väliajoin ja mennä aikaisin nukkumaan. Ihan tunsin kuinka hyvin keho voi Hoi Anissa.

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

Italia Matkakertomus Sisilia

Päällimmäisiä tunnelmia Sisiliasta

torstai, elokuu 24, 2017

Palasimme eilen illalla takaisin kotiin Sisiliasta. Reissu oli niin intensiivinen, että vaikka kone oli mukana, en malttanut kirjoittaa yhtään postausta matkan aikana. Paluun piti tapahtua jo toissapäivänä, mutta TUIn koneen teknisen vian vuoksi lento myöhästyi 15 tuntia ja jouduimme jäämään Naxokseen yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Aluksi harmitti tulevan työpäivän missaus ja ylimääräinen säätö, mutta valtavan kokoinen Naxos Beach Resort, sen herkullinen resorttiaamiainen ja valtavat allasalueet kompensoivat kyllä jonkun verran.

Lue tästä miten toimia, kun lento myöhästyy.

Heti alkuun on pakko hehkuttaa Sisiliaa. Rakastuin tähän saareen täysin! Täydellinen kesämatkakohde, joka tarjoaa mahdollisuudet niin auringosta nauttimiseen kuin aktiivilomaan. Herkullinen italialainen ruoka, upea luonto, sympaattiset vanhat kylät, puhdas, turkoosi meri, aurinkovarma ilmasto, Etnan jylhät maisemat, Siracusan kaunis vanha kaupunki… and the list goes on. Sisiliassa olisi helposti riittänyt tekemistä kahdeksikin viikoksi. Vaikka auton mittariin kertyi yli 700 kilometriä, silti tuntuu, että saaresta ehti nähdä vain murto-osan. Olisin ehdottomasti halunnut tehdä parin päivän retken Liparisaarille, mutta ajo- ja lauttamatkan pitkän keston vuoksi se jäi toteuttamatta. Joskus on vielä päästävä sinne saarihyppelylle!


Vaikka porukkamme koostui neljästätoista hyvin erilaisesta ihmisestä, kaikki sujui yllättävän hyvin. Olin varautunut kissatappeluihin ja kiivaisiin väittelyihin yön pikkutunteina, mutta näiltä vältyttiin. Kolme vuokra-autoa rajasi aktiviteettien toteutusta toki jonkun verran, mutta kompromisseilla pysyttiin tyytyväisinä. Viikon aikana ehdimme tehdä reissut Siracusaan, Cataniaan, Taorminaan, Etnalle ja Cavagranden luonnonpuistoon. Yksi ilta maistelimme viinejä Etnan juurella sijaitsevalla viinitilalla, toisena kuuntelimme jazzia oman kylämme Trecastagnin aukiolla ja kolmantena katsoimme upeaa auringonlaskua vuoristossa. Kuten perinteiseen Italian reissuun kuuluu, söimme Margheritoja, herkuttelimme gelatolla ja joimme punaviiniä niin paljon että kiintiö on taas hetkeksi täynnä.

Lue tästä miten sujui autoilu näin isolla poppoolla.

Sisiliasta riittää kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt päällimmäiset fiilikset reissusta uupuneen kirjoittamana. Palataan myöhemmin vielä muun muassa Etnan tuliperäiseen maastoon, elämäni ensimmäiseen viininmaisteluun ja Cavagranden luonnonpuiston upeisiin maisemiin.