Olen viimeisen vuoden aikana innostunut luontokohteista ja aina mahdollisuuksien salliessa käynyt matkoilla tutustumassa niihin. Pakkohan se oli päästä Sisiliassakin, varsinkin kun olin etukäteen kuullut hehkutusta Cava Grande del Cassibilen luonnonsuojelualueesta. Kyseessä on yksi Euroopan suurimmista kanjoneista jylhine maisemineen. Sen läpi kulkee Cassibile-joki, joka on muodostanut kanjonin itäpuolelle pieniä lampia, jotka toimivat kävijöiden uima-altaina.
Cava Granden luonnonsuojelualue aukeaa yleisölle joka aamu klo 7.30. Me olimme paikalla kymmeneltä monen muun ei-niin-aamuvirkun turistin kanssa. Onneksi tilaa autoille oli paljon ja sen sai näppärästi parkkiin 3 euron hintaan.
Nopean googlauksen perusteella kuvittelin, että kyseessä olisi perinteinen luonnonpuisto merkittyine polkuineen, mutta sen sijaan täällä mentiin yhtä reittiä alas ja tultiin samaa takaisin. Vielä alas mennessämme emme tienneet, että vastaava kapuaminen toiseen suuntaan olisi edessä. Maisemat olivat upeat, joskin pikkuisen yksitoikkoiset. Alhaalla näkyi koko ajan päämäärämme, eli Cassibile-joki ja sen muodostamat lammet, sivuilla puolestaan kanjonin kalliota. Luin jostain, että Cava Granden ympäristössä pyörisi myös villieläimiä, mutta meidän reitillemme ei osunut yhtäkään.
Matka ylhäältä alas kesti reilu puoli tuntia. Ruuhkaa oli melko paljon, ja huomasimmekin, että iso osa paikan kävijöistä tuli sinne vain uimaan ja ottamaan aurinkoa upeasta luonnosta nauttimisen sijaan. Itse en olisi flipflopeissa ja uimahousuissa tuonne lähtenyt, sillä maasto oli paikoittain oikeasti haastava ja lasku erityisen jyrkkä. Kaiken kaikkiaan tulimme 320 metriä alaspäin. Alhaalla meitä odotti joki, johon on aikojen saatossa muodostunut useampia lampia ja pieni vesiputous.
Kun uimiset luonnonaltaissa oli uitu, huomasimme, että porukka ei suinkaan jatkanut patikointia eteenpäin, vaan kääntyi takaisin samalle reitille. Ei voi olla totta, pitäisikö meidänkin harppoa takaisin reilu 300 metriä ylöspäin yli kolmenkymmenen asteen kuumuudessa? Alkushokin jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä harppomaan. Enää ei nautittu jylhistä maisemista ja napsittu kuvia, vaan keskityttiin sataprosenttisesti ylös kapuamiseen. Siitä kehkeytyi ihan kunnon hikitreeni!
Fontane Bianche – vahingossa löydetty unelmaranta
Kavuttuamme 320 metriä takaisin autolle, iski niin nälkä, jano kuin väsymyskin. Ja armoton soija. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin että on pakko päästä taas uimaan. Ajoimme autot Cassibilen keskustaan, mutta kaikki ravintolat olivat kiinni. Kauempana siinsi meri, ja päätimme käydä vilkaisemassa, josko sen läheisyydestä löytyisi edes jokin kahvila, josta saisi ruokaa.
Sieltä löytyikin Fontana Bianche ja huoneistohotellien ja turistien kansoittama rantabulevardi. Ja upean näköinen ranta! Olimme kaikki niin nälkäisiä, että tietoisesti sorruimme ylihintaiseen turistiansaan. Sillä hetkellä millään muulla ei ollut merkitystä kuin että saisi siinä kuumudessa vettä ja energiaa. Niinpä söimme ensimmäisessä vastaan tulleessa ravintolassa ja siirryimme biitsille.
Sisilian rannat jäivät meiltä muuten pitkälti kokematta, sillä Cassibilen lisäksi pidimme biitsipäivän vain Palermossa ja pulahdimme Syrakusassa. Aiemmat rannat olivat tuottaneet hienoisen pettymyksen, sillä biitsit olivat pieniä, vesi likaista ja pohja ärsyttävän kivikkoista. Fontana Bianchen uimaranta oli juuri sellainen, minkälaiselle olin odottanut Välimerellä pääseväni. Pienijyväinen hiekka varpaiden alla, hitaasti loiveneva pohja ja lämmin turkoosi vesi, ihan kuin kylvyssä olisi ollut!
Mikäli suuntaa Cava Grandeen, on Fontana Bianchen ranta helppo yhdistää päiväretkelle. Kannattaa kuitenkin ottaa eväät mukaan, sillä ylihinnoitelluilta turistiravintoloilta täällä on vaikea säästyä.
************************************************************************************************
Psssst! Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös Facebookista, Instagramista ja Blogit.fi:stä!
