Tiedättekö sen tunteen, kun lomamatkalla on viimeinen päivä edessä ja tuntuu, että jokainen tunti tulee käyttää hyödyksi. Vähän sellainen fiilis täällä päässä nyt. En voi uskoa, että kahdentoista päivän päästä olen jo takaisin Suomessa! Olen tehnyt listoja tehtävistä ja nähtävistä jutuista, ja lista on niin pitkä että tuntuu, etten mitenkään ehdi kaikkea. Tilannetta ei edistänyt yksi feilattu tentti, joka pitää käydä vielä maanantaina uusimassa. Halusin kuitenkin tenttipanostuksen ja lähtemisahdistuksen lomassa tulla jakamaan teille nopeat kuulumiset, joten täältä pesee!
Viime viikko meni pitkälti ulkoillessa. Suurin osa Erasmus-kavereistani lähti viime viikolla kotiin, ja läksiäisiä oli lähes joka päivä. On surullista nähdä kavereiden yksitellen jättävän Madridin, mutta samalla olen niin iloinen, että itse saan nauttia tästä vielä vähän pidempään.
Yksi asia jota tulen satavarmasti Madridissa kaipaamaan on italialainen Aió-ravintola. Joka torstai ravintola täyttyy nälkäisistä opiskelijoista ravintolan tarjotessa buffetin aperitivon ostajille. Koko lysti maksaa siis viisi (5) euroa ja saa santsata pastaa, pizzaa ja salaattia niin paljon kun lystää. 
Norwegianin ystävänpäiväale ilahdutti tiistaina. Olin oikeaan aikaan linjoilla ja tarjouslentoja oli Roomaa lukuunottamatta vielä hyvin jäljellä. Buukkasimme lennot Osloon, jonne meidän oli tarkoitus tehdä matka keväällä muutenkin. Vielä viikko sitten meinasimme ostaa lennot 80 eurolla, mutta nyt päästiin puolet halvemmalla! 38 euroa/naama suorista lennoista viikonloppuna ei kyllä ole juuri mitään! Jos löytyy Oslo-vinkkejä niin antakaa palaa 🙂
Upea sää on hellinyt meitä viime päivät ja uskallankin väittää, että kevät on saapunut Madridiin. Onko parempaa merkkiä siitä kuin katupölyn tuoksu ja lintujen laulu keskellä päivää! Ja tietysti lounasaikaan täyttyvät terassit. Ai että. Tänään oli niin lämmin, että kadun aurinkoisella puolella olisi jo huoletta voinut kulkea ilman takkia.
Olen tehnyt viime aikoina pitkiä kävelylenkkejä Madridin naapurustoihin, joihin ei muuten tule mentyä. On hassua, miten puolen vuoden jälkeenkin uusia paikkoja voi löytyä niin paljon. Olen ottanut tavoitteeksi näillä kävelyille olla katsomatta kännykkään, kuuntelematta musiikkia ja vain havainnoida kaupungin menoa. Yksi ilta kävelin miltei 10 kilometriä täysin huomaamatta. Madrid-rakkaus sen kuin kasvaa kasvamistaan!
Ensisilmäyksellä Tangerin vanhakaupunki oli tällaiselle eksyjälle kuin minä todellinen painajainen. En kolmenkaan päivän jälkeen olisi osannut suunnistaa medinan porteilta riadiimme. Joku viehätys medinan kaduille eksymisessä kuitenkin oli. Käsittämättömän kuvaukselliset pienet kujat ja värikkäiksi maalatut talot tekivät positiivisen vaikutuksen eikä jatkuva tietoisuus siitä, että ei ole hajuakaan missä on ahdistanut juuri ollenkaan.
Kahviloita medinassa oli huomattavasti vähemmän kuin oletin. Kävimme upealla merinäköalalla varustetussa Cafe Hafassa, mutta erityisesti mieleen jäi kuitenkin medinan ytimessä sijaitseva Café Ibn Batouta. Ylpeänä oppaamme kertoi, kuinka Medusan sinetti -elokuvassa on kohtaus, jossa Matt Damon hyppää rakennuksesta toiseen juuri tämän kahvilan katolta. Kolmekerroksisen kahvilan kattoterassilta on upeat näkymät yli vanhan kaupungin. Minttutee on herkullista ja halpaa kuin saippua.
Etukäteen meitä varoiteltiin marokkolaismiesten uhkaavasta käytöksestä, mutta minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa Tangerista tai sen asukkaista. En kokenut tulleeni häirityksi eikä kaduilla kulkeminen pelottanut missään vaiheessa. Vaaleaverikkönä kevyttä huutelua on tottunut kuulemaan paikoissa, joissa näyttää pikkuisen erilaiselta. Toki tiettyjen paikkojen välttäminen erityisesti myöhään illalla oli varmasti myös yksi syy tähän.
