Chicago

Yksi Chicagon ehdottomasti parhaista aktiviteeteista oli Chicago Food Planetin järjestämä ruokakierros. Olin kuullut paljon hyvää ruokakierroksista, mutta jostain syystä sellaiselle ei ole tullut osallistuttua aiemmin.

Ilmoittauduin ohjatulle kierrokselle vuorokausi etukäteen ja reissumme toisiksi viimeisenä päivänä olin Lou Malnati’s ravintolan edessä valmiina syömään niin paljon että nappi irtoaa. Pian saapumiseni jälkeen huomasin, että olin a) ainut joka oli saapunut kierrokselle yksin b) ainut ulkomaalainen. Kierrokselle osallistui yksi viiden naisen eläkeläispoppoo ja kolme pienempää perhettä. Ja minä, itsenäinen suomalaistyttö suoranaisena outolintuna. Onneksi amerikkalaiset ovat avointa porukkaa ja ottivat minut nopeasti keskusteluihin mukaan.

Chicago Food Planetilla oli kesäsesongin valikoimassaan viisi erilaista ruokakierrosta. Päädyin klassikoksikin siteerattuun Second City Classiciin, koska aika oli rajallinen ja sen sisältämät kohteet vaikuttivat minulle sopivimmilta. Kierros sisälsi Chicagon kantakaupungin kaksi aluetta, Gold Coastin ja Old Townin. Matkat taitettiin kävellen ja ne eivät olleet pitkiä. Paikasta toiseen siirtyessä oppaamme kertoi mielenkiintoisia tarinoita Chicagon arkkitehtuurista, naapurustoista ja niiden historiasta.

Heti kierroksen alussa tehtiin selväksi, että ostokset olisi tehtävä aikataulun tiukkuuden vuoksi vasta kierroksen jälkeen. Kierros kesti yhteensä 3 tuntia ja siihen sisältyi 3 ravintolaa, 1 kahvila, 1 leipomo ja 2 kauppaa. Kierroksemme veti ihana Jacie, joka selvästi nautti ryhmälle esiintymisestä. Hauskaa juttua lensi tauotta kolmen tunnin ajan. Second City Classic -kierros maksaa 52 $ ja se pidetään lounasaikaan.

Kierros alkoi Lou Malnati’s pizzeriasta, jossa vedimme napaamme perinteiset chicagolaiset uppopaistetut pizzat. Todella lihaisa ja rasvaa tihkuva pizza ei ollut ajatuksena kovin houkutteleva, mutta taivas varjele miten herkullista se oli! Tämä on todellinen must-eat Chicagoon matkustaessa.

Pizzan mässäilyn jälkeen siirryimme teekauppaan, jossa kuuman kesäpäivän helpotukseksi saimme jääteet. Tea Gshwendnerin sympaattinen omistaja kertoi meille teen terveysvaikutuksista ja oikeaoppisesta teen hauduttamisesta.

Teehetken jälkeen siirryimme Old Jerusalem -nimiseen ravintolaan nauttimaan falafeleista. Oli hauska huomata, miten monet jenkit eivät olleet koskaan aikaisemmin edes maistaneet falafelia ja kokivat tämän ravintolan tarjoamat pitaleivät koko kierroksen eksoottisimpana ruokana. Mikäli et pääsisi ruokakierrokselle, käy ainakin tässä ravintolassa. Old Jerusalem tarjoaa aitoa Lähi-Idän ruokaa Amerikan mittapuulla oikeasti halpaan hintaan.

Falafelin jälkeen jatkoimme matkaa The Spice Houseen. Maustekaupassa pyöriminen tuntui minusta vähän ajan hukalta ruokakierroksella, sillä eihän siellä päässyt edes syömään mitään! Toisaalta se saattoi olla se kaivattu tauko mitä jatkuvan syömisen väliin kaivattiin. Spice Housessa oli ihana puutarha takapihalla, jossa pystyi hengähtämään hetken samalla Jacien luentoa erilaisista kaneleista kuunnellen.

Maustekaupasta kierros jatkui The Fudge spotiin, joka oli henkilökohtainen suosikkini. Leipomossa valmistettiin parasta fudgea, jota olen eläessäni syönyt. Se oli syntisen hyvää!

Suklaasyöpöttelyn jälkeen oli taas aika pitää pieni breikki ruokailusta ja keskittyä maistelemaan. Menimme oliiviöljykauppaan, jossa oli kymmenittäin erilaisia öljyjä ja etikoita.  Old Town Oil oli erikoistunut omistajansa mukaan premium-etikoihin ja 100 % extra-neitsytoliiviöljyihin. Tarjolla oli muun muassa karhunvatukka-inkivääri-balasamicoa ja rosmariinioliiviöljyä. Nam!

Kierroksen viimeinen stoppi oli ranskalainen kahvila La Fournette. Kahvilassa meitä oli vastassa viisipäinen, supersympaattinen henkilökunta, joka tarjoili pöytiin perinteiset ranskalaiset toastit ja macaronseja. Tässä vaiheessa ainakin allekirjoittanut oli jo niin täynnä, että pelkät Macaron-leivokset olisivat rittäneet vallan mainiosti.

Kaiken kaikkiaan ruokakierros oli kiva kokemus ja hyvä keino päästä pintaa syvemmälle uuteen matkakohteeseen tutustuessa. Aluksi 52 dollarin hinta tuntui suolaiselta pelkästä lounaasta, mutta onneksi lähdin silti mukaan. Kierroksella tulee käytyä ravintoloissa, joita ei muuten välttämättä löytäisi ja tutustuu uusiin ihmisiin. Kierros oli ehdottomasti hintansa arvoinen ja yksi Chicagon reissun mieleenpainuvimmista jutuista!

Minusta tuli kertaheitolla ruokakierrosten fani. Minkälaisia kokemuksia teillä on ruokakierroksista?