Browsing Tag

2018

Random

Reissuvuosi 2018

tiistai, tammikuu 8, 2019

Reissuvuosi 2018 on ollut ihan erilainen, kuin mitä tammikuussa tulevaa vuotta luonnostellessani kuvittelin. Kuukauden kesäloma paloi kun aloitin uudessa työssä keväällä ja samalla menivät tietysti myös reissusuunnitelmat uusiksi. Silloin kuvittelin, että reissuvuodesta tulee kaikkien aikojen hiljaisin, mutta nyt kun katsoo, tuli itse asiassa reissattua huomattavasti enemmän kuin silloin ajattelin.

Tänä vuonna

…reissasin 11 maassa: Vietnamissa, Kambodzassa, Thaimaassa, Latviassa, Espanjassa x2, Sri Lankassa, Itävallassa, Slovakiassa, Unkarissa, Virossa ja Tsekissä. Näistä uusia tuttavuuksia oli peräti 6: Vietnam, Kambodza, Sri Lanka, Itävalta, Slovakia ja Unkari. Itävalta oli ihana uusi tuttavuus, joka pomppasi samantien top-5 suosikkimaideni joukkoon.

…näin 17 eri kohdetta: Hanoi, Halong Bay, Hoi An, Phu Quoc, Siem Reap, Bangkok, Riika, Torremuelle, Colombo, Salzburg, Fulpmes, Wien, Bratislava, Budapest, Tallinna, Praha & Madrid.

…Kasvatin maakerrointani 1,12:sta 1,3:een (käytyjen maiden määrä jaettuna omalla iällä, 34/26)

…lensin luvattoman paljon: Hanoista Da Nangiin, Da Nangista Ho Chi Minhin kautta Phu Quocille, Phu Quocilta Saigonin kautta Siem Reapiin, Siem Reapista Bangkokiin, Bangkokista Moskovan kautta Helsinkiin. Helsingistä Riikaan, Riikasta Helsinkiin. Helsingistä Malagaan, Malagasta Helsinkiin. Helsingistä Dohan kautta Colomboon, Colombosta Dohan kautta Helsinkiin. Helsingistä Wieniin. Budapestista Helsinkiin. Helsingistä Prahaan, Prahasta Helsinkiin. Helsingistä Madridiin, Madridista Helsinkiin. Yhteensä 22 lentoa.

…lentämiseni tuotti hiilidioksidipäästöjä yhteensä 3364,1 kg. Tästä voidaan kuitenkin poislukea työmatkat, ja siten lopulliseksi päästösummaksi kertyy 1865,5 kg. Liikaa joka tapauksessa. Osan noista Kaakkois-Aasian reissun matkoista olisi voinut taittaa bussilla, mutta ajanpuutteen vuoksi lentäminen oli tietoinen valinta, joka nyt kieltämättä kalvaa sydäntä. Jos omat päästöt kiinnostaa, ne saa näppärästi laskettua täältä.

Tässä vielä lyhyt kertaus vuoden matkoista:

1. Kaakkois-Aasian reppureissu

Matkaan lähdettiin jo 2017 puolella, mutta vuoden vaihduttua Hanoissa oli reissua vielä yli puolet jäljellä. Jatkoimme Hanoista Hoi Aniin, sieltä Phu Quocille (josta en ole muuten vieläkään kirjoittanut mitään, sen verran farssi oli meidän 5 päivää siellä. Poskiontelontulehdus ja raivokas vatsatauti. Molemmilla. Ah.), Siem Reapiin ja lopuksi Bangkokista kotiin.

Rentoilua Vientianeessa
Havaintoja Hanoista
Uusivuosi Hanoissa
Halong Bay talvella – kannattaako?
Kolme ihanaa päivää Hoi Anissa
48 tuntia Siem Reapissa
Se kerta kun törsättiin – One night in Lebua at State Tower

2. Ruokamatka Riikaan

Suuntasimme helmikuussa tyttöjen reissulle Riikaan pitkäksi viikonlopuksi. Se oli varmaan koko talven kylmin viikonloppu, pakkasasteet vaihteli -10 ja -20 asteen välillä ja parina päivänä tuuli niin kovaa ettei pystynyt puhumaan! Reissu oli ihana, mutta Riika kohteena ehkä vähän tylsä. Jos mielii ruokalomalle, voin suositella kohdetta kuitenkin lämmöllä. Hyviä ravintoloita on paljon ja hintataso on Suomeen nähden edullinen.

Ruokamatka Riikaan – Kahvila- ja ravintolavinkkini

3. Sprintti Aurinkorannikolla

Vaihdoin keväällä työpaikkaa turvallisesta viestintätoimistosta matkailualan startupiin. Se oli vuoden paras päätös, vaikka mietin tosi pitkään uskallanko ottaa hypyn tuntemattomaan. Kuukauden palkallinen loma meni siinä, mutta kesä oli kuitenkin ulkomaan reissujen puolesta poikkeuksellisen aktiivinen. Suuntasimme juhannuksen jälkeen koko tiimin voimin Espanjan Aurinkorannikolle Torremuelleen tekemään töitä viikoksi. Sprintti oli minulle täysin tuntematon käsite ennen tätä. Sillä viitataan yhdessä tiiviiseen työskentelyyn jonkin tietyn projektin loppuun viemiseksi. Avokadopuun alla töitä tehdessä oli kyllä hymy herkässä, mutta keskittyminen siellä oli itselleni huomattavasti tuttua toimistoympäristöä hankalampaa.  +33 asteen helteellä saattoi olla osuutta asiaan.

4. Messumatka Sri Lankalle

Startupissa työskentelyssä yksi suurin muutos korporaatioelämään on yllätyksellisyys. Kaikkeen pitää olla valmiina ja kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Yllätyksenä tuli Sri Lankan messureissu, jonne lähdin vain vuorokausi Espanjasta saapumisen jälkeen. Näin Sri Lankasta vain sen pääkaupungin Colombon, ja palo päästä takaisin vain kasvaa kasvamistaan.

Työreissu Colomboon toi ensikosketuksen Sri Lankaan

5. Ensimmäinen soolomatkani

Kesän kohokohta oli Keski-Euroopan soolomatka. Olin haaveillut soolomatkasta yli 5 vuotta, mutta rohkeus ei aiemmin riittänyt. Nyt jälkeenpäin tosi onnistuneen reissun myötä tuntuu naurettavalta, että kynnys yksinmatkustamiseen oli niin suuri! Sain valtavasti itsevarmuutta, uusia kavereita ja unohtumattomia kokemuksia soolomatkaltani. Kymmenen päivän reissuun mahtui peräti 5 kohdetta.

Soolomatkan kohtaamiset tekivät reissusta ikimuistoisen
Monipuolinen Salzburg yllätti positiivisesti
Aktiiviloma Alpeilla kesällä – onnellisia hetkiä Fulpmesissa
Paikallisen vinkit Wieniin
Päiväretki Wienistä Bratislavaan
Budapest ja soolomatkailijan tuska

6. Synttärireissu Tallinnaan

26-vuotissynttärini osuivat tänä vuonna viikonlopulle, mikä tarjosi mahdollisuuden lähteä vanhenemista karkuun etelään. Suuntasimme Tallinnaan autolla yhteistyössä Tallinkin kanssa. Suunnitelmamme ulkoilusta Lahemaan kansallispuistossa meni plörinäksi, kun vettä tuli kuin Esterin kuuluisasta koko sunnuntain. Reissu oli kuitenkin oikein onnistunut, kiitos mainion hotelliyön Swissôtelissa.

Autolla Helsingistä Tallinnaan – Vinkit onnistuneeseen matkaan
Hotelliarvostelu: Swissôtel Tallinn
Ravintolavinkki Tallinnaan: OKO

7. Lokakuinen yllätysmatka Prahaan

En ole koskaan lähtenyt lentokentälle tietämättä, minne matka vie. Tänä vuonna se tapahtui, kun Ronny buukkasi meille viikonloppureissun Prahaan minulle syntymäpäivälahjaksi. Olin aivan varma, että reissu suuntautuu Barcelonaan ja vasta turvatarkastuksessa selvisi, että mennäänkin Prahaan. Olen ollut Prahassa vanhempieni kanssa joskus muksuna, mutta kaupungista en muistanut juuri mitään. Meille osui älyttömän hyvät kelit ja nautittiin auringosta täysin rinnoin.

Yllätysmatka Prahaan

8. Viisi päivää lempparikaupungissa

Joulukuussa suuntasin entiseen kotikaupunkiini Madridiin espanjalaisten ystävieni luo. Ikävä kaupunkiin on ollut valtava, ja tuntui, ettei 5 päivää ollut puolentoista vuoden tauon jälkeen tarpeeksi. Oli ihanaa käydä tutuissa lempipaikoissa ja löytää uusia helmiä. Madrid oli mennyt entistäkin hipsterimpään suuntaan, mikä ei tietenkään allekirjoittanutta haitannut!

Madridin reissun parhaat

Siinäpä ne! Aika vauhdikas reissuvuosi, joka painottui pitkälti kesään. Tänä vuonna pyrin lentämään puolet vähemmän, matkustamaan kotimaassa enemmän ja skippaamaan parin päivän kaupunkikohdepyrähdykset, jotka taitetaan lentäen.

Miltä sun reissuvuosi 2018 näytti?

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramistaTwitteristä ja Blogit.fi:stä!

Ajatuksia

10 hienoa hetkeä vuodelta 2018

keskiviikko, tammikuu 2, 2019

Moi tyypit ja hyvää uutta vuotta! Kreisiä että taas on yksi vuosi paketissa. Tää oli allekirjoittaneelle poikkeuksellisen vauhdikas vuosi. Se on jännä miten tuntuu että joinain vuosina ei tapahdu hirveästi mitään ja toisina taas niin paljon, ettei itse meinaa pysyä perässä. 2018 oli sellainen, niin hyvässä kun pahassa.

Muutama iso muutos sävytti vuotta 2018: graduprojekti (joka on monelle yliopisto-opiskelijalle itsestäänselvyys, mutta enpä olisi ajatellut lukiosta päästyäni joskus tekeväni ihan oman tutkimuksen!) tuli valmiiksi toukokuussa, heti perään turvallinen viestintätoimistoduuni vaihtui startupelämään ja nyt joulukuussa 5,5 vuoden aherrus tuli päätökseen ja valmistuin Valtiotieteiden maisteriksi.

Kivoja juttuja, kuten rakkaan tanssiharrastuksen paluu arkirutiineihin salsan muodossa, eka kunnon soolomatka, Aasian reppureissu ja monta muuta mahtavaa matkaa pitkin maailmaa tapahtui tänä vuonna. Ei 2018 kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Kaikista kivoista jutuista huolimatta kun muistelen viime vuotta, mieleen tulee ensimmäisenä uupumus. Vuonna 2018 kriiseilin iästä, ahdistuin valmistumisesta ja stressasin omista valinnoista. Erityisesti loppuvuosi oli rankka. Sitä sävytti läheisen sairastuminen ja stressi. Kävin burnoutin kynnyksellä ja mieli oli koko syksyn maassa.

Tässä kymmenen hetkeä, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen hyviä muistoja vuodelta 2018 kaivellessa ✨:

Se hetki kun hiljaisuus täytti turistirannan 

Kaakkois-Aasian reppureissulla meihin iski tosi paha vatsatauti ja viisi päivää Phu Quocin paratiisisaarella meni lähinnä vessassa ja hotellin sängyssä maaten. Tämä kuva on otettu vikan päivän aamulta, jolloin tunsin oloni paremmaksi ekaa kertaa moneen päivään. Jätin Ronnyn nukkumaan ja hipsin hotellin viereiselle rannalle. Se oli vielä tyhjillään muutamaa hölkkääjää lukuun ottamatta ja aurinko oli vasta nousemassa. Hetken mielijohteesta istuin hiekalle ja meditoin. Yksinäinen hetki rannalla teki todella hyvää, ja se oli itse asiassa ensimmäinen (ja ainakin toistaiseksi viimeinen) kerta kun meditoiminen onnistui ilman Headspace-sovellusta!

Se hetki kun tajusin vahingossa laskeneeni mustaan mäkeen ja paluuta ei enää ollut

Kaivoin kymmenen vuoden tauon jälkeen laskettelusukset kaapista ja hieman pelokkaana suuntasin Ronnyn kanssa mäkeen maaliskuussa. Ensin Vihdin pikkukukkuloille, sitten porukalla vähän suurempiin rinteisiin Himokselle. En ole koskaan laskenut mustaa mäkeä, edes niinä talvina kun perheen kanssa käytiin Lapissa laskureissuilla ja taito oli ihan hyvin hanskassa. Sisäiselle nyhverölleni se tuntuu vaan liian pelottavalta, vaikka näkisin vieressä pienten lasten viilettävän mäkeen ja syöksyvän sen alas hirveellä vauhdilla. Noh, tällä Himoksen reissulla me mentiin vahingossa mustaan mäkeen ja hienosti kuulkaa tulin sieltäkin alas. Score!

Se hetki kun Manta lakitettiin 

Tän vuoden Vapulla oli erityinen merkitys – se oli viimeinen opiskelijavappu. Mantan lakitus on 5 vuotta putkeen ollut Vapun parhaimpia hetkiä. Mut on jostain syystä siellä aina vallannut sellanen elämän euforia, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Muistan tän hetken just ennen lakitusta tosi elävästi, silloin mun mielen valtasi hetkeksi haikeus ja luopumisen tuska. Tultaisiinko tänne enää ens vuonna vai hörpittäiskö silloin skumppaa vasta vappupäivänä ja syötäis kaviaaria Kaivarin puistossa piknikillä trenssit päällä? Onneksi se haikeus ei vaivannut pitkään, vaan sain otettua kaiken irti viimeisestä opiskelijavapusta.

Se hetki kun palautin gradun

Palautin gradun toukokuun ensimmäisenä lauantai-iltana kello puoli seitsemän. Olin päättänyt, että sinä iltana juhlitaan, ja vaikka työllä ei ollut vielä otsikkoa kun aloin täyttämään palautuslomaketta kuuden pintaan, tiesin että nyt olisi aika päästää työstä irti ja lopettaa viilailu. Vaikka se sitten lähtisi työotsikolla matkaan. Kysyin Whatsapp-chatissa tytöiltä (jotka onneksi olivat linjoilla!!) apua nimen keksimiseen, ja sieltä se kuulkaa pienen parviälysession jälkeen tuli: Laiha lohtu vai laadun tae? Asenteet natiivimainontaa kohtaan viestinnän ammattikunnan sisällä. Tämä kuva on otettu noin tunti myöhemmin, kun poksautettiin samppanja gradun palautuksen kunniaksi. Tulee kylmiä väreitä nytkin kun mietin sitä fiilistä!

Se hetki kun syötiin kesän ensimmäinen mökkiaamupala

Kesä 2018 oli mainio. Se tullaan varmasti muistamaan poikkeuksellisesta säästä – jo toukokuussa mentiin parinkympin paremmalle puolelle ja heitin talviturkinkin kesäkuun alussa! Joka kesä ensimmäinen aamu mökillä on yks mun suosikkeja. Hidas aamiainen terassilla ilman kiirettä minnekään, best! Tästä hetkestä muistan ihanan metsän ja puun tuoksun, lintujen laulun, puiden huojumisen tuulessa ja tuulikellon helinän.

Se hetki kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta yöllä

Juhannus on mun lempijuhla ja tänäkin vuonna kolmen päivän mökkireissu Jaalaan oli yksi koko vuoden kohokohdista. Tää kuva on otettu 4.01 kun aurinko oli just nousemassa. Istuttiin tossa laiturilla yli tunti vaan fiilistelemässä sitä nousevan auringon upeutta. Ei oo mitään niin kaunista kun Suomen kesä. Fun fact: ollaan vietetty Juhannus samalla poppoolla vuodesta 2012. Alussa olin ainut mimmi, mutta kun pojat on alkaneet pariutua on meidän määrä jo liki tuplaantunut ensimmäisistä vuosista. Tää porukka on kultaa.

Se hetki kun Juhannuksena sai vihdoin syödä

Tää toinen hetki on meidän juhannuspäivälliseltä, jonka eteen muuten nähtiin taas kerran paljon vaivaa! Joka vuosi meidän pääkokki Miik jakaa tehtävät ja settiä valmistetaan liukuhihnatyönä 3-4 tuntia. Se on oikeesti tosi hauskaa, vaikka ehkä vähän työleiriltä kuulostaakin. Parasta on istua alas ja nauttia yhteisen työn tuloksesta pitkään ja hartaasti.

Se hetki kun pulahdin jääkylmään alppijärveen

Rakastan vuoria. Kuvanottohetkellä oon päässyt vaeltelemaan 3 päivää putkeen Itävallan Alpeilla (huomaa rakkolaastarit!), just pulahtanut tuohon edessä olevaan järveen ja nähnyt lehmälauman vaeltavan ylös vuorille. Tähän hetkeen palaan aina kun joku nyppii.

Se hetki kun oli pilkkopimeää ja taivas täynnä tähtiä

Lähdettiin melko spontaanisti mökille vielä elokuun lopussa viikonlopun viettoon tyttöjen kanssa. Syötiin hyvin, uitiin meressä ja saunottiin. Kun tultiin saunasta, oli koko mökin piha ihan pimeä ja taivas täynnä tähtiä. En ole valehtelematta koskaan nähnyt niin upeaa tähtitaivasta! Ihanaa oli, että meillä oli espanjalainen vahvistus Lucía mukana, joka oli suomalaisesta luonnosta ja tähtitaivaasta vielä erityisen innoissaan.

Se hetki kun sain sähköpostin valmistumisesta

Sain rekisteröinti-ilmoituksen maisterin opinnoista vain kaksi päivää ennen valmistujaisjuhlaa. Vielä siihen asti epäilin, että olin kuitenkin unohtanut tehdä jonkun pakollisen kurssin tai möhlinyt jotain muuta. Vielä valmistujaisjuhlaakin unohtumattomampi hetki oli sen sähköpostiviestin vastaanottaminen, jossa kerrottiin minusta tulleen maisteri. Olin töissä ja epäuskoisena sanoin duunikavereilleni, että mä oon nyt maisteri. Todistuksen saaminen tiedekunnan valmistujaisjuhlassa oli hyvä konkreettinen päätös 5,5 vuoden opiskelulle.

Jos rehellisiä ollaan, en ole vieläkään ihan tajunnut, että olen todella valmistunut. Aina välillä tulee flashbäkkejä ranskan tehtävistä ja palauttamattomista esseistä. Pitäisi tehdä se… Hetkinen, ei pidäkään! Onneksi opiskelijastatus on voimassa vielä elokuun loppuun niin on sulatteluaikaa. Ja hetken vielä vähän halvempaa elämää.

Palataan reissuvuoden koosteeseen vielä erillisessä postauksessa, stay tuned!

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramistaTwitteristä ja Blogit.fi:stä!