Reilu vuosi sitten perustimme kaveriporukalla illallisringin, jossa kukin vuorollaan tekee valitsemansa teemamaan mukaisen illallisen. Saimme vihdoin Ronnyn kanssa järjestettyä oman illallisemme viime viikonloppuna. Tuttu ja turvallinen teemamaa meidän illalliselle oli tietysti Espanja. Teema kulki mukana aina koristeista musiikkiin ja juomavalintoihin. Ajattelin, että Espanjan makumaailma saattaisi kiinnostaa teitäkin, joten tässä tulisi nyt läjä hyväksi todettuja reseptejä.
Minulle espanjalaisesta keittiöstä tuli ensimmäisenä mieleen peruna ja kananmuna. Ja tietenkin punainen liha ja tuhti oliiviöljyn käyttö. Espanjalaiseen tyyliin halusimme tehdä jaettavia annoksia, mikä myös toi helpotusta haasteeseen pitää annokset lämpiminä. Tapasvalikoima oli helppo päättää, mutta alku- ja jälkiruokaa jouduimme miettimään pidempään. Emme olleet kumpikaan koskaan kokeilleet mitään näistä resepteistä aikaisemmin, joten aikamoisella riskillä mentiin.
Alkuruoaksi kylmä tomaattikeitto salmorejo
Raskasta pääruokaa keventämään tuotiin alkuruokana kylmä tomaattikeitto salmorejo, joka on tunnetumpaa keittokaveriaan gazpachoa täyteläisempi ja ainakin allekirjoittaneen mielestä myös herkullisempi.
Nappasin reseptin Eeva Kolulta ja muutin pelkästään annoskokoa:
1,7 kg tuoreita tomaatteja
1 dl mantelilastuja
5 palaa vaaleaa paahtoleipää
2 valkosipulinkynttä
2 tl etikkaa
2 dl vettä
1,5 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1. Lohko tomaatit ja poista kannat. Silppua valkosipuli.
2. Paahda mantelilastuja paistinpannulla muutama minuutti.
3. Paahda leivät ja revi palasiksi.
4. Laita blenderiin pari kourallista pilkottuja tomaatteja, silputtu valkosipuli, leivät, etikka ja vesi. Blendaa sileäksi. Lisää tomaatteja useassa erässä ja blendaa aina välissä.
5. Lisää lopuksi oliiviöljy muutamassa erässä samalla sekoittaen. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
6. Anna keiton jäähtyä vähintään pari tuntia jääkaapissa, jotta se on tarjoiltaessa viileää.
Suosittelen muuten tsekkaamaan etukäteen, riittääkö blenderissä tilavuus keiton tekemiseen yhdessä erässä. Meidän 2 litrainen kannumme oli ääriään myöten täynnä, ja juuri ja juuri saatiin blendattua keitto sileäksi.
Tapaksia moneen makuun
Tapaspöytämme koostui vihreistä pikkupaprikoista (Pimientos de Padrón), perunamunakkaasta (tortilla), jättikatkaravuista valkosipuliliemessä, Serranon kinkusta ja juustolautasesta, kroketeista (croquetas) ja erityisesti Aragoniassa varsin suositusta mättöannoksesta nimeltä Huevos rotos. Kroketeista ja huevos rotosista saimme tehtyä yllättävän helposti myös maukkaat vegeversiot meille kasvissyöjille.
Pimientos de Padrón
Galician reissullamme sain maistaa ensimmäistä kertaa näitä vihreitä pikkupaprikoita ja ihastuin täysin. Miten joku näin yksinkertainen voi olla niin hyvää? Kausi taitaa olla nyt, sillä useamman kaupan hyllyllä on notkunut vihreitä herkkupusseja jo jonkun aikaa. Joka kymmenes paprika on kuulemma tulinen, mutta omalle kohdalleni ei ole koskaan vielä sattunut tulista versiota.
Näitä herkkuja voisi valmistaa vaikka joka päivä, sen verran helpolla pääsee:
2 pussia Pimientos de Padrón pikkupaprikoita
Oliiviöljyä paistamiseen
Sormisuolaa
1. Paista paprikoita öljyssä muutama minuutti.
2. Asettele tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sormisuolaa.
Laitoin ensimmäiseen satsiin myös raastettua manchegoa, mutta täytyy sanoa, että maku oli parempi pelkällä sormisuolalla höystettynä piilottamatta paprikoiden omaa ominaismakua. Yum!
Croquetas de jamón
Jos jotain ruokaa erityisesti kaipaan Espanjasta, se on sienitäytteiset kroketit. Ochenta Gradosin tekemänä, kiitos. Kun mietimme tarjoiltavia tapaksia, kroketit olivat ainoa oikeasti hankala ja monimutkainen ruoka tehdä, jonka onnistumista epäilin suuresti. Paisto ehkä vähän epäonnistui liian vähäisen öljyn käytön vuoksi, mutta maku oli kohdallaan. Krokettien ohje varioitiin Andalusian auringossa -blogin reseptistä:
24 krokettia:
2 rkl öljyä
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
3 3/4 dl maitoa, kuumennettuna
1 1/2 dl serranokinkkua hienonnettuna
1 dl Manchego-juustoa raastettuna
suolaa, pippuria
Leivittämiseen:
2 kananmunaa
korppujauhoja
1. Kuumenna kattilassa öljy ja voi. Kun seos on sulanut, lisää jauho ja sekoita kunnes jauho on sekoittunut rasvaan.
2. Lisää noin desi maitoa ja nosta lämpöä kunnes seos kuplii. Lisää sitten loput maidosta ja jatka reipasta sekoittamista kunnes seos alkaa paksuuntua, n. 5-7 minuuttia. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä, jotta kaikki jauhot kypsyvät. Sekoita koko ajan, jottei seoksesta tule paakkuista. (Meillä paksuuntui jostain syystä samantien, joten sekoitettiin vain noin minuutti)
3. Lisää seokseen raastettu juusto ja hienonnettu kinkku. Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria ja ota pois liedeltä.
4. Levitä seos öljyttyyn (n. 1tl riittää) astiaan tasaiseksi massaksi. Jos H-hetki on lähellä, tyrkkää massa pakastimeen puoleksi tunniksi. Jos olet ajoissa liikkeellä, anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä sitten kylmään odottamaan tarjoilua vähintään pariksi tunniksi.
5. Ota lusikalla massasta sopiva määrä taikinaa ja pyörittele palloiksi. Pyöritä pallot korppujauhoissa ja kasta sen jälkeen vatkattuun munaseokseen. Dippaa sen jälkeen vielä uudelleen pallot korppujauhoissa ja ala paistamaan. Tässä kohtaa olisi hyvä laittaa pallerot vielä tekeytymään jääkaappiin, mutta meillä ei semmoiseen ollut aikaa. Ihan onnistuneita olivat ilmankin!
6. Paista kuumassa öljyssä muutaman kroketin erissä. Meillä öljyä oli selvästikin ihan liian vähän, minkä vuoksi paistotulos oli epätasainen ja kuivahko, mutta maku oli kuitenkin kohdallaan.
Vegeversion saa tehtyä jättämällä kinkun pois. Sieniversioita ei siinä kiireessä lähdetty kokeilemaan, mutta niitä täytyy ehdottomasti tehdä vielä joku päivä!
Katkarapuja valkosipuliliemessä
Kävimme Hakaniemen kauppahallissa vielä illallispäivän aamuna hakemassa katkarapuja, espanjalaista juustoa ja chorizoa. Katkaravuista kokattiin todella yksinkertainen setti, jonka resepti kuuluu seuraavasti:
3 valkosipulinkynttä
300-400 grammaa valmiiksi keitettyjä jättikatkarapuja
oliiviöljyä
1/4 tl cayennepippuria
Paprikamaustetta
Lehtipersiljaa
1. Kaada kuumalle pannulle tuhdisti oliiviöljyä ja lisää joukkoon mausteet. Heitä joukkoon silputtu valkosipuli ja pyörittele mausteseoksessa.
2. Lisää katkaravut ja jätä lämpenemään jälkilämmölle. Ravut sitkostuvat superhelposti jos niitä kuumentaa liian pitkään.
3. Kaada koko setti paistonesteineen tarjoiluastiaan ja ripottele päälle lehtipersiljaa.
Huevos rotos aka aragonilainen mättö
Ei, tämä ei ole Korson nakkikioskin erikoinen vaan ihan oikea espanajalainen tapasannos, jota olen nauttinut monia kertoja eri puolilla Espanjaa. Siitä löytyy monia erilaisia versioita, joissa kaikissa peruna ja kananmuna on vakiona mukana. Perunoiden kanssa olisi voinut lähteä hifistelemään, mutta me päädyimme ihan rehellisesti ajan säästön vuoksi rakentamaan annoksen valmiiden pakasteranskisten päälle. Kuvan versiossa on vegechorizoa, joka oli yllättävän maukasta!
2 x mättölautanen:
1 kg pakasteraneja
300-500 g chorizoa/vegechorizoa
6 kananmunaa
suolaa
1. Mikäli ostit chorizon tuoreena, aloita sen valmistamisesta. Lihamestari neuvoi meitä ensin keittämään makkaroita 15 minuuttia, sitten leikkaamaan paloiksi ja paistamaan pannulla vielä toiset 15 minuuttia. En itse maistanut, mutta kuulemma lopputuloksesta tuli ihan hyvä!
2. Paista ranet uunissa ja mausta suolalla.
3. Paista kananmunat pannulla sunny side up -tyyliin. Tässä tärkeää on, että kananmunat jäävät kunnolla löysiksi!
4. Kokoa annos isolle lautaselle. Kananmunat tulevat päällimmäiseksi ja kuten annoksen nimikin kertoo, ne on tarkoitus rikkoa juuri ennen syömistä.
Perunamunakas
Madridin kämppikseni tekivät vähintään kerran viikossa perunamunakasta, mutta itse en ole oikein koskaan syttynyt tälle perinneruoalle, eikä itsetehty ollut poikkeus. Jos kuitenkin haluat ottaa riskin ja testata perunamunakasta, tässä tulee helppo resepti:
6‒7 keskikokoista perunaa
1 sipuli
5 kananmunaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa
1. Keitä perunat kypsiksi ja anna jäähtyä puolisen tuntia. Kuori ja paloittele melko pieniksi paloiksi.
2. Silppua sipuli ja yhdistä perunoiden kanssa ja mausta suolalla.
3. Riko kananmunien rakenne haarukalla ja lisää perunasipuliseokseen.
4. Kaada oliiviöljy paistipannulle, jossa on korkeahkot reunat. Anna lämmetä ja kaada kananmuna-peruna-sipuliseos tasaisesti pannulle. Älä säikähdä, paistoksesi hukkumista oliiviöljyyn, se kuuluu asiaan.
5. Anna kypsyä ja ruskistua pannulla 15‒20 minuutin ajan matalalla lämmöllä.
6. Käännä perunamunakas pannulla paiston loppupuolella ison lautasen avulla, ja anna kokonaisuuden kypsyä vielä muutama minuutti.
7. Kumoa tarjoiluastialle ja anna vetäytyä folion sisässä vähintään vartti.
Näiden lisäksi tarjosimme Serranon kinkkua, manchegoa ja savustettua lehmänmaitojuustoa.
Jälkiruoaksi jotain ihan muuta
Espanjalaiset jälkiruoat eivät ole mielestäni mitenkään erityisen hyviä. Kysyessäni vielä espanjalaisilta kavereiltani, mitä kannattaisi tehdä jälkiruoaksi minulle ehdotettiin niin Arroz con Lecheä kuin hunajamelonia serranon kinkulla. Raskaan pääruan jälkeen hedelmät tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta, ja päädyimme tekemään kaksi jaettavaa herkkulautasta, jotka koostuivat mansikoista, mustikoista, hunajamelonista, ananaksesta ja ananaskirsikoista. Päälle puristettiin passionhedelmää ja ripoteltiin marenkia. Iskimme pöytään kaksi suklaakippoa, jonne hedelmiä ja marjoja sai dipata. Tämä oli todella hyvä jälkiruoka, jota aion varmasti tehdä uudelleen. Ihanan freesi, mutta kuitenkin tarpeeksi makea.
Kaikista hankalinta ruokien teossa oli annoskokojen arvioiminen ja ruokien lämpimänä pitäminen. Niinhän siinä tietysti kävi, ettemme olleet lähellekään valmiita kun vieraat saapuivat, vaan avokeittiössä kärysi paisto vielä puoli tuntia vieraiden saapumisen jälkeen. Yhdelletoista ihmiselle sai kokata oikeasti aika paljon. Salmorejoa tuli pikkuisen liian vähän, mutta muuten määrät osuivat nappiin. Siihen nähden että menu suunniteltiin edellisenä iltana puoli tuntia ennen kauppareissua onnistuimme valinnoissamme yllättävän hyvin!
Tässä vielä España-soittolistani Spotifyssä, joka on vuosien varrella kasvanut melko mittavaksi.
¡Buen provecho!
*************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös Facebookista, Instagramista ja Blogit.fi:stä!
Ihan ensiksi haluan esitellä teille 
On this magic placemat calories don’t count – tämän innoittaman tilasin kaikista pienimmän keiton, mitä menusta löytyi. No ei vaiskaan! Se oli kokin tervehdys. Minä tilasin alkuruuaksi Cheese Fountainin. Ja se oli muuten paras alkuruoka minkä olen koskaan syönyt. Paikallinen paholaisen hillo, ihanasti sulanut juusto, itsetehty leipä ja settiin sopiva shotti loivat sellaisen makujen sinfonian että oksat pois! Myös pää- ja jälkiruoat olivat hyviä, joskin jäivät pikkuisen tämän juustonrakastajan alkuruoan varjoon.
Bastardosta tulee jollain tasolla mieleen hassu yhdistelmä fine diningia ja pikaruokalaa. Esimerkiksi pääruoan saapuessa yksi tarjoilija kertoi meille viineistä, kaksi tarjoili ruuat ja neljäs ihan yllättäen kantoi pöytäämme majoneesin. 😀 Ruoka on samaan aikaan konstailematonta ja rehtiä, mutta annokset ovat kuitenkin tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, jotka vievät kielen mennessään. Palvelu on kuin Michelin-ravintolassa, mutta ruoka on varsin kohtuuhintaista. Aivan ihana kokonaisuus!
Yhtenä iltana ajoimme tuktukilla Graçan kukkulalle 
Palasimme Graçan näköalapaikalle vielä ruokailun jälkeen, mutta aurinko oli silloin jo harmillisesti laskenut. Siinä oli kuitenkin ihanaa fiilistä kun sai katsella kaupungin valojen hiljalleen syttyvän ja ihmisten kerääntyvän alueelle illan viettoon.
Juhannuspäivänä Lissabonissa vaihdossa ollut ystävämme vei meidät 
