Moni Vietnamiin talvella reissaava pohtii varmasti samaa kuin me viime vuonna tähän aikaan: kannattaako Halong Baylle mennä talvella kun ilma on kostea ja viileä? Entä miten toimia varauksen kanssa jos matkaan lähtee kovana sesonkiaikana heti uudenvuoden jälkeen?
Kävimme Halong Bayn risteilyllä Kaakkois-Aasian reppureissulla viime vuoden tammikuussa heti uudenvuoden jälkeen. Hanoin osuessa reitille juuri uudenvuoden aatoksi, ei vaihtoehtoja risteilyn ajankohdalle oikeastaan ollut, sillä matka jatkui siitä kohti etelää. Niinpä tiedostaen riskin niin kovista hinnoista kuin mahdollisesta surkeasta säästä lähdimme etsimään sopivaa risteilyä.
Olin googlaillut etukäteen paljon vinkkejä risteilyä silmällä pitäen, ja lähes poikkeuksetta reissu suositeltiin buukkaamaan vasta paikan päällä Hanoissa. Saavuimme Hanoihin pari päivää ennen aattoa ja vastoin kaikkia vinkkejä bongatessamme lentokentältä matkatoimiston, intuition viemänä kysyimme saman tien risteilystä. Ystävällinen nainen kertoi pahoitellen, että sesongin käydessä kovana, olisi risteily kannattanut varata jo. Hän tarjosi apuaan ja alkoi soittelemaan läpi matkanjärjestäjiä. Pieni epätoivo meinasi jo vallata meidät, sillä firmasta toisen jälkeen tuli aina sama vastaus: risteily loppuunmyyty. Lopulta löytyi yksi risteilijä, jolla oli kahden hengen hytti vapaana. Kyseessä oli keskitasoinen, kolmen tähden laiva (luokat on karkeasti jaettu kolmeen; budjettipurkit, keskitasoiset ja luksusristeilijät), mutta hinta oli siihen nähden kova. Kahden hengen reissu kustansi noin 200 dollaria ja olosuhteet huomioon ottaen siitä ei saanut tingittyä yhtään pois. Mietimme hetken, pitäisikö kuitenkin skipata matkatoimiston ehdotus ja jatkaa etsintää Hanoissa, mutta koska Halong Bayn reissu oli minulle niin tärkeä ja hinta ei tuntunut ihan mahdottomalta, buukkasimme reissun siltä istumalta.
Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi. Hanoissa kiertely oli huomattavasti stressittömämpää kun ei tarvinnut etsiä sopivaa matkanjärjestäjää. Meitä oltiin varoiteltu myös kaupungin huijarikauppiaista, joten senkin vuoksi tuntui helpottavalta, että matka oli buukattu jo kaupunkiin saapuessa. Laivalla hinnan tullessa muiden matkustajien kanssa puheeksi, selvisi, että muutkin olivat maksaneet suurin piirtein saman hinnan (heittoa oli maksimissaan 20 dollaria), joten sen maksoi ihan mielellään.
Harmaata ja märkää vai aurinkoista ja lämmintä?
Bussimatka Hanoista Halong Bayn satamaan kesti noin 4 tuntia. Sää uudenvuodenpäivänä ei ollut hyvä, aurinkoa ei näkynyt ja vettä tihkutti tasaisin väliajoin. Lämpötila keikkui viidentoista kieppeillä, ja sisällä laivassa ei ollut kovin paljon lämpimämpi, mutta se ei kuitenkaan haitannut yhtään. Olimme osanneet varautua kylmään ja kosteuteen etukäteen. Minulla oli mukana kevytuntsikka ja Ronnyllä kuoritakki. Pitkät pöksyt ja kaulaliina tulivat myös tarpeeseen kannella ollessa. Toisin kuin muutama kanssamatkustaja, en edes elätellyt toivoa auringonpalvomisesta kannella bikinit päällä. Jos lähtöoletukset olisivat olleet erilaiset, olisi kylmyys ja kosteus alkanut nyppimään varmasti melko nopeasti. Nyt osasimme olla vaan iloisia jok’ikisestä auringonsäteestä, mikä laivalla saatiin.
Jos jokin asia nyppi niin se harmaus. Missä oli se sadoissa kuvissa näkemäni turkoosi vesi ja jylhät vihreät kalliot? Ensimmäisissä otoksissa vesi on kuin suomalaisessa järvessä ja sumun vuoksi näkyvyys niin kehno, ettei trooppista kasvillisuutta edes erota kaikista kuvista. Onneksemme sää parantui jo ensimmäisen päivän aikana noin parin tunnin seilailun jälkeen. Ero maisemissa oli valtava, ja se tiivistyykiin näihin kahteen kuvaan. Yläpuolella ensimmäisten tuntien sumusadesäällä otettu kuva, alla kuva vain pari tuntia tuon jälkeen. Aika iso ero, eikö olekin?
Riittääkö yksi yö? 
Pohdittiin pitkään, riittääkö yhden yön reissu Halong Bayn näkemiseen. Jos matkaan oltaisiin lähdetty keväämmällä parempien ilmojen aikaan, olisin ehkä viihtynyt Halong Bayllä pidempään. Visiitin osuessa tammikuulle, rannalla makoilut ja uimiset jäivät meidän osaltamme kuitenkin pois ohjelmasta, ja vuorokauden jälkeen tuntui, että on nähnyt ihan tarpeeksi.
Risteilyohjelmaamme kuului ensimmäisenä päivänä visiitit Ti Top -saarella ja tippukiviluolassa sekä kokkikurssi (en tiedä voiko valmiiksi pilkottujen vihannesten asettelua riisipaperiin varsinaisesti kutsua kokkikurssiksi, mutta jotain siihen suuntaan se kuitenkin oli). Laivalla oli myös mahdollisuus laulaa karaokea ja onkia pimeän tullen. Toinen päivä alkoi aamuisella melontaretkellä, josta jatkettiin helmifarmille ja siitä kohti satamaa.
Kaiken kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä päätökseen lähteä Halong Baylle tammikuussa. Kun on tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana ja mieli valmisteltu siihen, että uiminen ja auringonotto saatavat jäädä haaveeksi, kokemuksesta nauttii varmasti.
Tässä vielä video tiivistämään fiilikset Halong Bayltä.??
Minkälaisia kokemuksia teillä on Halong Baystä?
********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös Facebookista, Instagramista, Twitteristä ja Blogit.fi:stä!
Seema Malakan buddhalainen temppeli oli mieleenpainuvin kokemus. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut kuin muutama muu kävijä, joten paikkaan sai tutustua ihanan rauhassa. Lammesta heijastuvat laskevan auringon säteet saivat temppelin hohtamaan kauniisti. Temppelissä oli myös meditointiin tarkoitettu sali, mutta sietämättömän kuumuuden vuoksi meditointi ei käynyt edes mielessä. Kolmenkymmenen asteen kuumuus yhdistettynä liki yhdeksäänkymmeneen nousseeseen koesteusprosenttiin tuntui poikkeuksellisen pahalta kun oli viettänyt pelkästään ilmastoidussa tilassa edelliset pari päivää.
Jatkoimme matkaa Seema Malakalta keskustan toiselle puolelle kaupungin vanhaan osaan Fortiin tuktukilla. Liikenne oli aivan kuin muissa Kaakkois-Aasian kaupungeissa: tööttäykset raikuivat ja kukaan ei noudattanut liikennesääntöjä. Seitsemän jälkeen ruuhkat olivat onneksi hellittäneet iltapäivästä, ja matkantekoon meni vain noin vartti. Ehdimme juuri ja juuri valoisaan aikaan Jami Ul-Afarin moskeijalle, nappasimme kuvat ja jatkoimme matkaa kohti Dutch Hospitalia.
Colombon suurimmat länkkärivivahteet löytyvät Old Dutch Hospitalin ympäristöstä. Hollannin siirtomaavallan ajalta jäänyt vanha sairaala on kunnostettu ja muutettu ravintola- ja ostoskeskittymäksi. Kolonialismi näkyi Fortin arkkitehtuurissa muutenkin selvästi. Vanhoja, länsimaisia hallintorakennuksia ja palatseja on siellä täällä koristamassa muuten ajoittain karua kaupunkimaisemaa. Old Dutch Hospitalissa livebändi, paikallisten tanssiesitys ja terassit pitivät turistin tyytyväisenä. Dutch Hospitalissa sijaitsee myös kenties Colombon kuuluisin ravintola, 
Varasimme tuktuk-kuskin etukäteen kuskaamaan meitä temppeliltä toiselle. Hän ei kiertänyt kanssamme ja tietämys (sekä kielitaito) rajoittui lähinnä kunkin temppelin nimeen. Se ei meitä haitannut, sillä olimme kaivaneet netistä tiedot kännykkäämme ja uuteen temppeliin saapuessamme luimme perustiedot screenshoteista. Mietimme hetken, pitäisikö palkata englanninkielinen opas, mutta 40 dollarin hinta ei tuntunut sen arvoiselta.
Siem Reap on vilkkaimmillaan auringon laskettua. Kulttuuriähkyn saaneet turistit rientävät illan bailuihin Pub Streetille tai tyytyvät rentoon istuskeluun kuten me. Night Marketin avautuessa joen ympäristö täyttyy niin kauppiaista, paikallisista kuin turisteista. Ruokaa on sillan toisella puolella ja tavaroita toisella. Luin jostain, että Siem Reapin erikoisuus on friteerattu tarantella. Sitä etsimme, mutta emme löytäneet mistään. Kysyimme paikalliselta, mistä näitä kuuluisia friteerattuja ötököitä voisi löytyä ja hän vastasi vain, että älkää syökö niitä, saatte myrkytyksen.
Mielestäni rapiat 48 tuntia Siem Reapissa oli riittävä aika kaupunkiin tutustumiseen, sillä varsinaista nähtävää temppelialueen lisäksi on varsin vähän. Jos historia kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti varata temppelikierrokselle useampi päivä. Lisäksi kivoja päiväretkiä olisi voinut tehdä Siem Reapista käsin, mutta ajan ollessa rajallinen meidän reissumme jatkui Siem Reapista suoraan Bangkokiin.
Meillä oli tasan yksi agenda Hoi Anissa: teettää Ronnylle kaksi pukua. Niinpä lähdimme heti ensimmäisenä päivänä metsästämään sopivaa räätäliä. Olin etukäteen bongannut 
Illan hämärtyessä Unescon perintökohde, Hoi Anin vanha kaupunki, pääsi ihan uuteen loistoon lyhtyjen sytyttyä. Ja samalla täyttyi sadoista valokuvia räpsivistä turisteista. Ketään ei tuntunut haittaavan jatkuva vesisade, vaan ihan kaikkialla mihin meni, oli joku käsi ojossa ottamassa selfietä. Allekirjoittanut tietysti mukaan lukien! Hienojen kuvien ottaminen tosin osoittautui todella haastavaksi tehtäväksi siinä ihmispaljoudessa ja vesisateessa.
Yhtenä päivänä aamu näytti kirkastuvan eikä sadepilviä näkynyt, joten uskalsimme lähteä pyöräretkelle. Ajoimme pitkin kaupunkia puoli päivää aina paikallisten asuinalueiden läpi, keskustan liikenteessä peläten ja riisipelloille ja rannalle pysähtyen. Tuoreen vastapuristetun ananasmehun nauttiminen typötyhjällä rannalla tuulen puhaltaessa hiekkaa silmiin oli yksi koko reissun mieleenpainuvimmista hetkistä. Myös tyhjät riisipellot ja siellä vallitseva hiljaisuus olivat pysäyttäviä.
Vaikka joka päivä satoi, me todella nautimme olostamme Hoi Anissa. Hanoin syke ja Halong Bayn intensiivisyys olivat muisto vain kun lipitin katetuilla terasseilla kahviani ja seurasin kaupungin elämänmenoa. Oli mukavaa kun ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään. Oli aikaa käydä urheilemassa hotellin omalla salilla ja palauttavassa hieronnassa sen jälkeen. Syödä tasaisin väliajoin ja mennä aikaisin nukkumaan. Ihan tunsin kuinka hyvin keho voi Hoi Anissa.