Espanja Madrid Matkakertomus

Madridin reissun parhaat

sunnuntai, tammikuu 6, 2019

Joulukuinen reissu Madridiin oli ihana! Kaupunki oli muuttunut viime visiitistä vielä entistäkin hipsterimmäksi (tai sitten paikalliset kaverini olivat muuttuneet vielä entistäkin hipsterimmiksi) ja mukaan tarttui monta mahtavaa kokemusta ja uutta suosikkia. Oli hassu huomata, että vaikka itse on muuttunut Erasmus-ajoista melko paljon, Madridissa kaikki on pysynyt tismalleen samana. 

Heti kun saavuin Barajasin lentokentälle ja haistoin Madridin tuoksun minut valtasi valtava innostus. Kuulostaisi liian kliseiseltä todeta, että tunsin olevani kotona, joten sanotaan että tunsin olevani hyvän ystävän luona. Tiesin tismalleen minkä bussin ottaa, mihin suuntaan lähteä pysäkiltä ja milloin kävellä riskittä päin punaisia.

Asuin ennen Trafalgarissa kivenheiton päässä Malasañasta, mutta nyt punkkasin toisella puolella kaupunkia, Salamancan kaupunginosassa entisen kämppikseni Carolinan luona. Salamancakin on kiva alue, joskin ihan erilainen kuin ah niin hip & cool Malasaña. Roudasin laukkuni Carolinan kotiin hissittömän talon kolmanteen kerrokseen Nuñez de Balboalla. Vaikka viime näkemästä oli puolitoista vuotta, kaikki oli tismalleen ennallaan Carolinan kanssa. Ei kiusallisia hetkiä, ei vieraskoreutta.

Minulla oli kolme toivetta matkalta: että pääsisin tanssimaan salsaa, että pääsisin testaamaan kaikki uudet kiinnostavat ravintolat, että pääsisin vuorille. Noh, vuoret jäivät toiseen kertaan, mutta muuten päivät täyttyivät juuri niin kuin olin toivonut. Uusia ravintolasuosikkeja tuli monta, päivitin ne Madridin parhaat ravintolat kategorioittain -ravintolaoppaaseen, käykäähän kurkkaamassa.

Pääsin muun muassa vihdoin nauttimaan Street XO:n ruoasta, ja se oli todellista makujen ilotulitusta! Jonotettiin paikkaan reilu tunti, mutta kuuden ruokalajin lounas oli todellakin sen arvoista. Jos menet Madridiin, älä jätä tätä Michelin-tason ravintolaelämystä väliin!

Aloitin salsan syksyllä ja toiveeni päästä Madridissa laittamaan jalalla koreasti toteutui heti perjantaina. Carolina vei minut paikalliselle teurastamolle, Mataderoon, tanssimaan ja voi pojat miten nautin! Yksi tanssipartneri sanoi että silmissäni on hullunkiilto, eres una loca de salsa! Sosiaalitanssit on parhaita, on niin siistiä miten yhteinen kieli löytyy, oli tausta tai sosioekonominen tilanne mikä hyvänsä. Jos Madridin salsaeventit kiinnostaa, suosittelen seuraamaan Facebookissa tätä sivua: Salsódromo Madrid.

Lauantaina menimme syömään isommalla porukalla Pink Monkey -ravintolaan. Iso suositus muuten tälle, tosi hyvää ruokaa ja täydellinen miljöö vähän vauhdikkaaseempaan ravintolailtaan. Matka jatkui Malasañaan, jossa valehtematta kaikki baarit olivat täynnä. Päädyimme loistelampuilla valaistuun kahvilaan, joka oli tunnelmallisuuden puolesta ehkä koko Madridin kehnoin lokaatio.

Kun olin vaihdossa Madridissa kävimme tavattoman usein kivenheiton päässä kodistamme sijaitsevassa baarissa nimeltä Space Monkey. Pääasiassa indihiteistä ja rock-klassikoista muodostuva soittolista oli aina meidän mieleen ja meininki oli ilta toisensa jälkeen mahtava. Baari sulkeutui aina kolmelta, ja paikalliseen tapaan siitä jatkettiin joskus myös klubille tanssimaan aamun asti (minä useimmiten kuitenkin hipsin kaikessa hiljaisuudessa kotiin nukkumaan).

Lauantai-iltana kämppisten reunionin jälkeen päätimme lähteä verestelemään muistoja Space Monkeyyn vaan huomataksemme, että keski-ikä oli 17 vuotta! En ole koskaan tuntenut itseäni niin vanhaksi. Carolinan mennessä vessaan jäin yksin jammailemaan Draken tahtiin ehkä vähän vaivaantunut ilme naamallani. Nanosekunnissa käsistäni tarttui hollantilainen poika, ja siinä tanssimme kiusallisesti 2 metrin päässä toisistamme käsiä hassusti heilutellen biisin loppuun. Poika tuli pelastamaan minut koska näytin kuulemma niin yksinäiseltä… Hän arvasi iäkseni 22 vuotta vaikka olin etukäteen varoittanut että taidan olla vähän liian vanha tänne. Heh. Siinä sitten heiluttiin radiohittien tahdissa alle tunti, kunnes baari meni kiinni. Olin aivan valmis menemään kotiin, mutta kotimatkalla Carolina heitti vitsillä, että pitäisikö vielä mennä hänen naapurissaan sijaitsevalle Bling Bling -klubille. Kävi se perinteinen ”no käydään vilkasemassa” ja jäätiin sinne aina pilkkuun asti. Haha.

Yksinäiset hetket käytin tutuilla kaduilla dalsimiseen. Oma kotikatu oli tismalleen samanlainen kuin aina, lempipaikka Parque del Oestessa oli auringonlaskun aikaan juuri niin upea kuin muistin ja kahvihetki aurinkoisella terassilla vailla kiirettä minnekään oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Tällaiset matkat, joissa ei tarvitse suunnitella etukäteen mitään ja voi vain keskittyä paikasta nautiskeluun ovat parhaita. <3

********************************************************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää myös FacebookistaInstagramistaTwitteristä ja Blogit.fi:stä!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sini maanantai, tammikuu 7, 2019 at 14:21

    Sattuipas sopivasti tämä postaus. Lähden torstaina Madridiin. Bilereissu tämä ei ole, kun mukana 12v tytär, mutta tuo sun ravintolapostaus pitääkin tutkia tarkemmin.

  • Leave a Reply