Moi tyypit ja hyvää uutta vuotta! Kreisiä että taas on yksi vuosi paketissa. Tää oli allekirjoittaneelle poikkeuksellisen vauhdikas vuosi. Se on jännä miten tuntuu että joinain vuosina ei tapahdu hirveästi mitään ja toisina taas niin paljon, ettei itse meinaa pysyä perässä. 2018 oli sellainen, niin hyvässä kun pahassa.
Muutama iso muutos sävytti vuotta 2018: graduprojekti (joka on monelle yliopisto-opiskelijalle itsestäänselvyys, mutta enpä olisi ajatellut lukiosta päästyäni joskus tekeväni ihan oman tutkimuksen!) tuli valmiiksi toukokuussa, heti perään turvallinen viestintätoimistoduuni vaihtui startupelämään ja nyt joulukuussa 5,5 vuoden aherrus tuli päätökseen ja valmistuin Valtiotieteiden maisteriksi.
Kivoja juttuja, kuten rakkaan tanssiharrastuksen paluu arkirutiineihin salsan muodossa, eka kunnon soolomatka, Aasian reppureissu ja monta muuta mahtavaa matkaa pitkin maailmaa tapahtui tänä vuonna. Ei 2018 kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut. Kaikista kivoista jutuista huolimatta kun muistelen viime vuotta, mieleen tulee ensimmäisenä uupumus. Vuonna 2018 kriiseilin iästä, ahdistuin valmistumisesta ja stressasin omista valinnoista. Erityisesti loppuvuosi oli rankka. Sitä sävytti läheisen sairastuminen ja stressi. Kävin burnoutin kynnyksellä ja mieli oli koko syksyn maassa.
Tässä kymmenen hetkeä, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen hyviä muistoja vuodelta 2018 kaivellessa ✨:
Se hetki kun hiljaisuus täytti turistirannan
Kaakkois-Aasian reppureissulla meihin iski tosi paha vatsatauti ja viisi päivää Phu Quocin paratiisisaarella meni lähinnä vessassa ja hotellin sängyssä maaten. Tämä kuva on otettu vikan päivän aamulta, jolloin tunsin oloni paremmaksi ekaa kertaa moneen päivään. Jätin Ronnyn nukkumaan ja hipsin hotellin viereiselle rannalle. Se oli vielä tyhjillään muutamaa hölkkääjää lukuun ottamatta ja aurinko oli vasta nousemassa. Hetken mielijohteesta istuin hiekalle ja meditoin. Yksinäinen hetki rannalla teki todella hyvää, ja se oli itse asiassa ensimmäinen (ja ainakin toistaiseksi viimeinen) kerta kun meditoiminen onnistui ilman Headspace-sovellusta!
Se hetki kun tajusin vahingossa laskeneeni mustaan mäkeen ja paluuta ei enää ollut
Kaivoin kymmenen vuoden tauon jälkeen laskettelusukset kaapista ja hieman pelokkaana suuntasin Ronnyn kanssa mäkeen maaliskuussa. Ensin Vihdin pikkukukkuloille, sitten porukalla vähän suurempiin rinteisiin Himokselle. En ole koskaan laskenut mustaa mäkeä, edes niinä talvina kun perheen kanssa käytiin Lapissa laskureissuilla ja taito oli ihan hyvin hanskassa. Sisäiselle nyhverölleni se tuntuu vaan liian pelottavalta, vaikka näkisin vieressä pienten lasten viilettävän mäkeen ja syöksyvän sen alas hirveellä vauhdilla. Noh, tällä Himoksen reissulla me mentiin vahingossa mustaan mäkeen ja hienosti kuulkaa tulin sieltäkin alas. Score!
Se hetki kun Manta lakitettiin
Tän vuoden Vapulla oli erityinen merkitys – se oli viimeinen opiskelijavappu. Mantan lakitus on 5 vuotta putkeen ollut Vapun parhaimpia hetkiä. Mut on jostain syystä siellä aina vallannut sellanen elämän euforia, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Muistan tän hetken just ennen lakitusta tosi elävästi, silloin mun mielen valtasi hetkeksi haikeus ja luopumisen tuska. Tultaisiinko tänne enää ens vuonna vai hörpittäiskö silloin skumppaa vasta vappupäivänä ja syötäis kaviaaria Kaivarin puistossa piknikillä trenssit päällä? Onneksi se haikeus ei vaivannut pitkään, vaan sain otettua kaiken irti viimeisestä opiskelijavapusta.
Se hetki kun palautin gradun
Palautin gradun toukokuun ensimmäisenä lauantai-iltana kello puoli seitsemän. Olin päättänyt, että sinä iltana juhlitaan, ja vaikka työllä ei ollut vielä otsikkoa kun aloin täyttämään palautuslomaketta kuuden pintaan, tiesin että nyt olisi aika päästää työstä irti ja lopettaa viilailu. Vaikka se sitten lähtisi työotsikolla matkaan. Kysyin Whatsapp-chatissa tytöiltä (jotka onneksi olivat linjoilla!!) apua nimen keksimiseen, ja sieltä se kuulkaa pienen parviälysession jälkeen tuli: Laiha lohtu vai laadun tae? Asenteet natiivimainontaa kohtaan viestinnän ammattikunnan sisällä. Tämä kuva on otettu noin tunti myöhemmin, kun poksautettiin samppanja gradun palautuksen kunniaksi. Tulee kylmiä väreitä nytkin kun mietin sitä fiilistä!
Se hetki kun syötiin kesän ensimmäinen mökkiaamupala
Kesä 2018 oli mainio. Se tullaan varmasti muistamaan poikkeuksellisesta säästä – jo toukokuussa mentiin parinkympin paremmalle puolelle ja heitin talviturkinkin kesäkuun alussa! Joka kesä ensimmäinen aamu mökillä on yks mun suosikkeja. Hidas aamiainen terassilla ilman kiirettä minnekään, best! Tästä hetkestä muistan ihanan metsän ja puun tuoksun, lintujen laulun, puiden huojumisen tuulessa ja tuulikellon helinän.
Se hetki kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta yöllä
Juhannus on mun lempijuhla ja tänäkin vuonna kolmen päivän mökkireissu Jaalaan oli yksi koko vuoden kohokohdista. Tää kuva on otettu 4.01 kun aurinko oli just nousemassa. Istuttiin tossa laiturilla yli tunti vaan fiilistelemässä sitä nousevan auringon upeutta. Ei oo mitään niin kaunista kun Suomen kesä. Fun fact: ollaan vietetty Juhannus samalla poppoolla vuodesta 2012. Alussa olin ainut mimmi, mutta kun pojat on alkaneet pariutua on meidän määrä jo liki tuplaantunut ensimmäisistä vuosista. Tää porukka on kultaa.
Se hetki kun Juhannuksena sai vihdoin syödä
Tää toinen hetki on meidän juhannuspäivälliseltä, jonka eteen muuten nähtiin taas kerran paljon vaivaa! Joka vuosi meidän pääkokki Miik jakaa tehtävät ja settiä valmistetaan liukuhihnatyönä 3-4 tuntia. Se on oikeesti tosi hauskaa, vaikka ehkä vähän työleiriltä kuulostaakin. Parasta on istua alas ja nauttia yhteisen työn tuloksesta pitkään ja hartaasti.
Se hetki kun pulahdin jääkylmään alppijärveen
Rakastan vuoria. Kuvanottohetkellä oon päässyt vaeltelemaan 3 päivää putkeen Itävallan Alpeilla (huomaa rakkolaastarit!), just pulahtanut tuohon edessä olevaan järveen ja nähnyt lehmälauman vaeltavan ylös vuorille. Tähän hetkeen palaan aina kun joku nyppii.
Se hetki kun oli pilkkopimeää ja taivas täynnä tähtiä
Lähdettiin melko spontaanisti mökille vielä elokuun lopussa viikonlopun viettoon tyttöjen kanssa. Syötiin hyvin, uitiin meressä ja saunottiin. Kun tultiin saunasta, oli koko mökin piha ihan pimeä ja taivas täynnä tähtiä. En ole valehtelematta koskaan nähnyt niin upeaa tähtitaivasta! Ihanaa oli, että meillä oli espanjalainen vahvistus Lucía mukana, joka oli suomalaisesta luonnosta ja tähtitaivaasta vielä erityisen innoissaan.
Se hetki kun sain sähköpostin valmistumisesta
Sain rekisteröinti-ilmoituksen maisterin opinnoista vain kaksi päivää ennen valmistujaisjuhlaa. Vielä siihen asti epäilin, että olin kuitenkin unohtanut tehdä jonkun pakollisen kurssin tai möhlinyt jotain muuta. Vielä valmistujaisjuhlaakin unohtumattomampi hetki oli sen sähköpostiviestin vastaanottaminen, jossa kerrottiin minusta tulleen maisteri. Olin töissä ja epäuskoisena sanoin duunikavereilleni, että mä oon nyt maisteri. Todistuksen saaminen tiedekunnan valmistujaisjuhlassa oli hyvä konkreettinen päätös 5,5 vuoden opiskelulle.
Jos rehellisiä ollaan, en ole vieläkään ihan tajunnut, että olen todella valmistunut. Aina välillä tulee flashbäkkejä ranskan tehtävistä ja palauttamattomista esseistä. Pitäisi tehdä se… Hetkinen, ei pidäkään! Onneksi opiskelijastatus on voimassa vielä elokuun loppuun niin on sulatteluaikaa. Ja hetken vielä vähän halvempaa elämää.
Palataan reissuvuoden koosteeseen vielä erillisessä postauksessa, stay tuned!
********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös Facebookista, Instagramista, Twitteristä ja Blogit.fi:stä!
23 Comments
Onnea valmistumisen johdosta! Hienoja hetkiä mahtuu vuoteesi. Mukavaa alkanutta reissuvuotta 2019!
Kiitos paljon Sari ja sitä samaa sinne! 🙂
Ihania muistoja vuodelta 2018! Toi gradun palauttaminen on ehdottomasti mun suosikki, voin vaan kuvitella sun innon ja fiiliksen. Ai että mikä vuosi. <3
Se oli mah-ta-vaaa!!!
Meillä on ollut melkein samanlainen vuosi! Suurimmat riemut gradun palautus ja valmistuminen, sekä oma uusi ihana asunto Turussa. Se asunto vaati kuitenkin eron, mutta sekin tuntuu jo nyt hyvältä. 🙂 Ainiin… perustin myös yrityksen ja sain mahtavan duunin, jossa saa reissata. Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon! Toivottavasti nähdään messuilla? <3
Oho, niinpäs onkin! Nähdään! ;–) Torstaina ainakin mestoilla!
Onnea valmistumisesta Emilia!! Mulla olisi varmaan itku päässyt, jos olisin joutunut vahingossa mustaan mäkeen. Nyt joulukuussa jo pelkästään Vuokatin perusrinteet oli jo tällaiselle nössölle melkein too much. :’D
Kiitos ihana! 🙂 Heheh joo sieltä tultiin alas kun ei oikein muita vaihtoehtoja ollut…
Ihania hetkiä mahtunut viime vuoteen, uupumuksen lisäksi. Muistan niin sen fiiliksen kun vuosi sitten palautin opparin ja pääsin pois koulusta, se oli ihana tunne! Onnea valmistumisesta!
Kiitos paljon Janni! 🙂
Ihana postaus ja ihania hetkiä! Onnea kovasti valmistumisen johdosta.
Itsellä takana myös antoisa, mutta rankka vuosi, niin tiedän miten raskasta läheisen sairastuminen voi olla. Tsemppiä sinulle! <3
Tein myös uudenvuodenlupauksen palata tänä vuonna laskettelurinteeseen vuosien tauon jälkeen, kevättalvella lähdetään Alpeille joten parasta varmaan alkaa treenailemaan kun täältä Singaporesta Suomeen pian palaamme. 🙂
Kiitos kivasta kommentista Jenni! 🙂 Oi että, kyllä kelpaisi laskureissu Alpeille!
Onnea valmistumisesta! Voin kyllä samaistua täysin tuohon helpotuksen tunteeseen, kun saa gradun palautettua 🙂 maisterin paperien saamisen jälkeen opiskelu ei kiinnostanut pitkään aikaan, mutta nyt se on taas alkanut kummasti kiinnostaa ja päädyinkin syksyllä taas koulun kirjoille. Paljon oot ehtinyt kokea vuoden aikana!
Se oli maaginen fiilis! Siistiä, tsemppiä opintielle!
Siis ihana postaus Emilia! Ja onnea valmistumisesta! Jotenkin pystyi ihan kuvittelemaan sen fiiliksen noina hetkinä. Uupumus on myös itselle tuttu seuralainen, joten tunnen senkin puolen. Tsemppiä tälle uudelle vuodelle, olkoon sen onnellinen ja entistä parempi! <3
Kiitos kivasta kommentista Anna ja sitä samaa sinne! 🙂
Paljon onnea maisterille! Kyllä mjuistan itsekin sen fiiliksen, kun gradun saattoi laittaa kansiin – ja siinä se oli! (Laitetaanko niitä enää kansiin vai ovatko vain sähköisinä?) Pystyn myös niin samastumaan tuohon tunteeseen, kun tuntuu, että henki lähtee ruokamyrkytyksessä ja muutaman kammottavan päivän jälkeen pääsee vihdoin taas ulos johonkin ihanaan ympäristöön.
Kiitos Annika! Enää ei ole pakko laittaa kansiin, mutta tarkoituksena olisi ihan huvin vuoksi tehdä siitä kirjanen :—-)
Ihan ensimmäiseksi onnea valmistumisesta! Vuosi kuulostaa hienolta, ja toivotaan samanlaisia seikkailuja ja saavutuksia (no okei, ei ehkä toista gradua 🙂 ) vuodelle 2019!
Kiitos paljon!! Joo toivotaan että tämäkin vuosi olisi vauhdikas ja täynnä saavutuksia ;–)
Tapahtumarikas, hieno vuosi ja jos ei nyt koko elämä niin työelämä edessä. Nauroin tuolle sisäiselle nyhveröllesi, minä taas en ollut kymmeneen vuoteen lasketellut ja tein rajun vedon – myin pois lasketteluvälineeni. Aikansa kutakin.
Nuo flash backitkin ovat tuttuja, 20 vuotta valmistumiseni jälkeen näin vielä unta, että pitäisi mennä lukioon ja suorittaa yo-tutkinto – onneksi heräsin ja huomasin, että koulut on jo tullut käytyä.
Onnea gradun palauttamisesta! Ihania muistoja vuodelta. Itävallan Alpit oli tänä vuonna itselleni toinen vaihtoehto kesälomakohteeksi, mutta päädyin lopulta Etelä-Espanjaan. Vuoristomaisemaa on kyllä ikävä!
Viiden päivän vatsatauti Vietnamissa ei houkuttele, huh! Paljon mahtuu aina yhteen vuoteen. Tsemppiä ja parempaa uutta vuotta!