Tiedättekö sen tunteen kun oikein haaveilee jostain kohteesta ja sinne vihdoin päästessään paikka ei kolahda yhtään? Näin kävi minulle Budapestissa. Olin pohtinut reissua kaupunkiin jo monta vuotta, ja kesän soolomatkalla päätin jättää sen viimeiseksi kohteeksi, matkan huipennukseksi. Saavuin kaupunkiin täynnä tarmoa ja onnistuneen reissun tuomaa itsevarmuutta. Nopeasti kuitenkin huomasin, että Budapest ei ainakaan tälle soolomatkailijalle sopinut yhtään.
Asetelma ei yleisesti ottaen ollut paras mahdollinen: aikaa oli vain kaksi päivää ja kiinnostavaa nähtävää valtavasti. Pieni reissuähky painoi tiiviin Itävallan kiertämisen jälkeen, ja en ollut ehtinyt perehtyä kohteeseen juurikaan etukäteen. Tipahdin moneen turistiansaan, jotka väittäisin normaalioloissa osanneeni välttää (kylpylän ravintolassa syöminen ?, valuutan vaihtamatta jättäminen ?, vuorokauden bussilipun ostaminen ja lipun käyttäminen tasan kerran ?).
Rakastan vain rauhassa kävelemistä ja eksymistä randompaikkoihin uudessa kaupungissa. Tälle ei todellakaan ollut aikaa Budapestissa. Hostellinpitäjän merkatessa must-see-kohteita karttaan pelkkä ajatus niiden kiertämisestä nosti hikikarpaloita otsalleni. Koska hostellissa ei ollut saapuessani ketään muita, lähdin kartta kourassa kiertämään kohteita yksin. Jo tunnissa olin törmännyt kolmeen polttariporukkaan ja kymmeniin pariskuntiin, riehakkaista kaveriporukoista puhumattakaan. Ensimmäistä kertaa soolomatkan aikana minut valtasi ulkopuolisuuden tunne. Tuntui, ettei koko kaupungissa ollut ketään muuta yksin reissaavaa.
Ensimmäisen päivän kiertely jäi lyhyeen, sillä myrsky tuli ja pilasi suunnitelmani täysin. Alkuillan aurinko porotti lämpimänä kävellessäni Pestin katuja kohti Tonavaa. Kuin salamaniskusta alkoi tuuli, joka oli niin kova että tunsin lähteväni lentoon. Hetken kuluttua alkoi ukkostaa ja sitten tuli rankin vesisade naismuistiin. Siinä litimärkänä en enää jaksanut edes yrittää innostua kaupungista, vaan palasin hostellille ja toivoin seuraavan päivän olevan parempi. Koska hostellini sijaitsi bilekorttelissa, unet jäivät vähäisiksi ja heräsin seuraavaan päivään väsyneenä ja en niin valmiina 15 tunnin turistisykkimiseen kuin olisin toivonut.
Aloitin päivän maailman toiseksi suurimmasta, Dohány-kadun synagogasta. Englanniksi pidetty opaskierros synagogassa oli tosi hyvä, opin enemmän juutalaisista kun lukion uskonnontunneilla yhteensä. Kiinnostavan kierroksen aikana sain ravistettua nihkeät fiilikset ja soolomatkailijan murentunut itsetuntoni palasi pikkuhiljaa ennalleen.
Synagogalta kirmasin kaupungin toiselle puolelle Gellert-kylpylään. Tämä oli virhe. Käsittämättömän kehnosti organisoitu saapuminen kylpytiloihin ja unisex-suihkutilat hämmensivät pikkuisen. Esimerkiksi lukollista kaappia ei saanut itse kiinni, vaan sen avaamiseen ja sulkemiseen piti kutsua henkilökuntaa paikalle. Opasteet olivat vain unkariksi. Miehiä, naisia ja lapsia tuli joka suunnasta ja kukaan ei tuntunut tietävän miten päästä altaille. Hostellinpitäjä suositteli minulle tätä nimenomaista kylpylää, joten en siinä kiireessä sitten tehnyt minkäänlaista hintavertailua. Ehdin olla kylpylässä vain reilun tunnin ja maksoin siitä 18 euroa… Enkä nauttinut hetkestäkään.
Kylpylältä lähdin kohti Vörösmarty-aukiota, josta lähti ilmainen kävelykierros. Kaupunkikohteissa pyrin aina osallistumaan näille, sillä paikallisen oppaan kanssa kaupunkiin saa huomattavasti paremman tuntuman, ja usein myös tapaa muita samanhenkisiä matkailijoita. Budapestissa oli useita vaihtoehtoja, ja päädyin hostellinpitäjän suosituksesta kommunismikierrokseen. Kierros kesti 2,5 tuntia ja antoi varsin mittavan kuvan Budapestista ja sen historiasta. Lämmin suositus tälle!
Kävelykierroksen jälkeen vaivuin taas pieneen synkkyyteen dalsiessani Budan mäkiä ylös ja alas. Kierroksellakin toisiin tutustuminen tuntui hankalalta, koska kaikki olivat tulleet porukoissa tai pariskuntina mukaan. Jatkoin kuitenkin systemaattista nähtävyyksien suorittamista aina Budan linnalle asti, kunnes kyseenalaistin toimintani täysin. Enhän minä missään muuallakaan matkustaessani kierrä kaikkia nähtävyyksiä, vaikka aikaa olisi tuplasti enemmän. Miksi käytän viimeisen lomapäiväni pitkin kaupungin katuja juoksemiseen sen sijaan että vaan nautiskelisin kaupungin tunnelmasta? Miksi yhtäkkiä minua häiritsee niin paljon olla yksin? Eihän se ole koskaan ennenkään ollut mikään ongelma.
Toisaalta jäljellä oli enää yksi listaamistani can’t skip -kohteista, joten suoritin tehtävän kunnialla loppuun. Kapusin ylös paikalliselle vapauden patsaalle ja ylhäällä yksin auringonlaskua katsellessani minut valtasi pettymyksen tunne. Syynä ei missään nimessä ollut Budapest. Kaupunki oli juuri niin kaunis, kiinnostava ja monipuolinen kuin olin etukäteen kuvitellut. Ongelma oli siinä, että tunsin oloni yksinäiseksi. Edes kävelykierrokselta ei tarttunut mukaan uusia kavereita ja hostellissa olin jo huomannut olevani ainut soolomatkailija. Lukuisat polttarijoukot, rakastuneet pariskunnat ja iloiset perheet saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Miksi kukaan tulisi tähän kaupunkiin yksin?
On selvästi kohteita, jotka kohdallani toimivat yksinmatkailulle ja kohteita, jotka eivät. Esimerkiksi Bratislavassa yksinolo ei haitannut minua yhtään. Nautin suuresti siitä, että sain rauhassa kierrellä nähtävyyksiä ja tehdä mitä ikinä haluan muista riippumatta.
Illan onneksi pelasti erinomainen illallinen Mazeltov-ravintolassa ja hostelliin saapunut saksalainen soolomatkailija, jonka kanssa löysimme yhteisen sävelen heti.
Oletteko te käyneet Budapestissa? Jakaako joku soolomatkailijan tuskan tässä kyseisessä kaupungissa?
********************************************************************************************************************************************
Matkan varrella -blogin löytää myös Facebookista, Instagramista, Twitteristä ja Blogit.fi:stä!
20 Comments
Hei Emilia, tämä teksti herätti paljon ajatuksia. Harmia sinun puolesta, ettei tämä uusi kotikaupunkini hurmannut. Vitsi kun olisin tiennyt, olisin lähtenyt kiertämään paikkoja yhdessä! Muutin tänne vasta, niin en olisi voinut kovin esitellä muuta kuin opiskelijoiden kaljakuppiloita 😀 Tuo on niin ikävä tunne, ja Budapest on aivan uskomaton kaupunki – mutta nyt ei vaan kohdannut.
Oon kokenut samanlaisia fiiliksiä esimerkiksi reppureissulla Lattareissa. Toisaalta siitä voi myös oppia paljon, kunhan uskaltaa tonkia kurjuutta. Miksi pariskuntien ja porukoiden näkeminen ahdistaa? Miksi yksinäisyys tuntuu pahalta? Mitä pelkään?
Toisaalta reissussa olisi kivempaa pitää hauskaa eikä pohtia syvällisiä kipeiden kelojen kautta.
Kiitti kommentista Sunna! Olin Budapestissa tosiaan jo pari kuukautta sitten, et tainnut vielä sillon siellä majailla? No, hauskaa olisi ollut joka tapauksessa ja bisset opiskelijoiden kuppilassa olisi varmasti pelastaneet tältä alakulolta! 🙂 No ei se mitään, sen verran jäi hampaan koloon kaivelemaan että varmasti palaan Budapestiin joskus!
Harmi, että Budapest ei täyttänyt odotuksia. Voihan olla, että jossain toisissa fiiliksissä kaupunki olisi ihana vaikka yksinkin. Minusta parasta uudessa kaupungissa on ihan vain päämäärätön haahuilu. Usein ne nähtävyydet tulee nähtyä sivutuotteena kuitenkin.
Itse en yksinmatkatessa edes yritä etsiä seuraa. Mutta toisaalta, kun sitä seuraa on kotona tarjolla joskus liikaakin, niin soolomatkoilla nautin siitä, että saan olla itsekseni. Olen huomannut, että yksin matkatessa joskus se yksinäisyys vaan silti iskee. Silloin yritän vain keksiä muuta ajateltavaa
Jep, juuri näin! Muualla yksinolo ei tosiaan minuakaan haitannut yhtään, mutta Budapestissa se yksinäisyyden tunne tuntui olevan läsnä jatkuvasti.
Ajattele jos olisi tullut vain riiteleviä pareja vastaan olisit ajatellut, että olenpa onnekas. Juuri nyt olen yksin reissussa ja nautin siitä, että saan tehdä kaiken oman pääni mukaan.
Hehe, juurikin näin! Niin minäkin ajattelin, tämä Budapestin negatiivinen kokemus tuli ihan yllätyksenä.
Mun täytyy sanoa, että ne harvat kerrat kun pääsen reissuun YKSIN olen varsin onnellinen. Kierrän siis reissuissa paljon yksin kaupungilla nähtävyyksiä ym, mutta yleensä mies tai poikani ovat myös mukana ja äitinä mulla on aina vähän huoli siitä, missä syödään, mitä syödään, missä nähdään, osaako ne tänne, jääkö joku auton alle jne. Kun on ihan yksin reissussa, ei tarvitse stressata muiden tekemisestä. Saa, kuten Terhi tuossa ylhäällä sanoi, tehdä kaiken oman pään mukaan 😀
Joo totta, niinhän se on! 🙂
Se voi kyllä viedä paikasta kuin paikasta fiiliksen jos jatkuvasti kokee olonsa yksinäiseksi.
Mulla oli muuten kanssa kylpylässä vastaavia ongelmia, ei saatu niitä arvotavaralokeroita lähtiessämme enää auki ja meinasi paniikki iskeä kun siellä oli passit ja kaikki. Meidänkin piti kutsua henkilökunta paikalle!
Joo, huomasin kanssa, että todellakin vaihtelee paikan mukaan. Ja huoh ne kylpylät, hirveä turnoff se säätö 😀
Harmi, että Budapest ei oikein ollut sinun paikkasi. Suosittelen kyllä antamaan sille uusen mahdollisuuden, sillä se on yksi suosikkikaupunkejani! Minä olen viihtynyt Budapestissa ihan hyvin yksin, mutta tunnistan kyllä tuon yksinäisyyden tunteen. Se saattaa iskeä yllättäen jossakin kohteessa, vaikka muuten tykkääkin matkustaa yksin. Minulle selkainen paikka on Vietnam: se oli parin kuukauden sooloreissuni ikävin kaksiviikkoinen sateineen ja sairaateluineen, ja vieläkin koko maa tuo ikävän fiiliksen mieleen.
Ihan varmasti annan, en suostu uskomaan ettei muka oltu hyvä match! Oi Vietnam, siihen kyllä rakastuin <3
Huonoa tuuria mukana, tykkään kyllä kohteena, mutta yksinmatkustaessa nopealla aikataululla voi varmasti jäädä vähän hölmistynyt olo 🙂
Jep, juuri niin tässä taisi käydä..
Olen ollut Budapestissä vain kerran. Minulla oli lento sieltä Suomeen illalla ja saavuin kaupunkiin aamupäivästä. Olin hiukan väsynyt junamatkasta ja vaikka olin jotenkin valmistautunut kaupunkiin saapumiseen niin pitkät paikkojen nimet sekoittivat minut täysin enkä kyennyt suunnistamaan kaupungissa. Niinpä harhailin vähän sinne tänne. Kävin torilla ja ostin paprikatuotteita.
Ihan sama juttu minulla! Se kaupunki todellakin vaatii etukäteen perehtymistä, varsinkin jos vierailuaika on lyhyt!
Mazeltov-ravintolassa mekin kävimme viime vuotisella Budapestin reissulla, aivan ihana ravintola <3 Itse ihastuin täysin kaupunkiin, harmi ettei sinulle käynyt samoin. Mutta, niin monet asiat vaikuttavat matkojen onnistumiseen. Ehkä Budapest hurmaa sinut joku toinen kerta sittne 🙂 Ja täytyy sanoa, meidänkin kylpyläkäynnit olivat täyttä sähläystä. Miten niin helppo asia onkin saatu niin vaikeaksi? 🙂
Se oli ihana, hintalaatusuhde todellakin kohdallaan!
Budapest on yksi ihan ehdottomia lemppareitani. Olen viime vuosina käynyt siellä kolmesti, pariskuntana ja kaveriporukalla. Yksin en siis kaupungissa ole ollut, enkä nyt äkkiseltään osaa kuvitella, tykkäisinkö paikasta yksin matkatessani. Toivottavasti Budapest vielä joskus näyttäisi kivankin puolen itsestään sinulle, ja odotukset täyttyisivät joskus toisella kertaa.
Yllätyin tuosta Gellertin säädöstä, sillä itselläni on sieltä ihan erilaiset kokemukset. Itse käytettävät lukolliset kaapit, selkeästi opastetut paikat yms. Ei pahaa sanottavaa. Tai sitten muistini on tehokkaasti skipannut nämä mielestä 😀
Se toimii varmasti huomattavasti paremmin yhdessä matkustaessa! 🙂