Rentoilua Vientianeessa

Neljä päivää Laosin pääkaupungissa Vientianessa menivät pitkälti jetlagista toipuessa ja rentoutuessa. Must-see nähtävyydet kierrettiin rauhallisesti ja muusta tekemisestä ei otettu mitään paineita. Vientianeen parasta antia oli superhalpa ja hyvä ruoka sekä paikallisen elämänmenon tiirailu. Ei tarvinnut törmätä jatkuvasti muihin turisteihin, vaikka nimenomaan meitä varten kaupunki valmistautui ottamaan vastaan uuden vuoden. Erilaiset kemut jäivät meidän osaltamme kuitenkin hotellin sängylle kakkoseksi ja kaupungista karattiin seuraavaan kohteeseen jo uudenvuodenaattona.

Ei enää ikinä usean välilaskun lentoja, kiitos!

Saavuimme Laosiin todella ryytyneinä kolmen lennon ja reilun vuorokauden matkustamisen jälkeen. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että ei kannata ottaa näitä parin stopin lentoja ainakaan pitkillä välilaskuilla! Lensimme ensin Aeroflotilla Moskovaan, jossa odotimme kuusi tuntia. Siitä jatkoimme Bangkokiin niin ikään Aeroflotilla ja Bangkokissa vaihdoimme vielä kenttää ja odottelimme nelisen tuntia AirAsian lennon lähtöä. Onneksi viimeinen lento kesti vain tunnin. Vientianeen kenttä oli todella pieni, joten myös viisumin hankkiminen meni todella sutjakkaasti. Olimme varanneet valmiiksi passikuvat hakemusta varten ja lomakkeen sai täytettäväksi jo lentokoneessa. Hintaa viisumille kertyi 35 dollaria nuppi. Reilussa vartissa olimme jo rinkkoinemme pihalla odottamassa kyytiä hotellille.

Vaikka yli vuorokauden hereilläolo ja jetlag painoi tuhdisti, taistelimme pysyäksemme hereillä muutaman tunnin. Ruokailu hotellin läheisyydessä, pieni palloilu ympäriinsä ja kahdeksalta nukkumaan. Rehellisesti sanottuna ensivaikutelma Vientianeesta ei ollut kovin häävi. Satoi vettä, kaikkialla oli muoviroskaa ja ihmisiä ei näkynyt missään.

Miten pieni tämä kaupunki onkaan?

Seuraavana aamuna heräsimme jo kukonlaulun aikaan valmiina tutkimaan kaupunkia. Patuxai, tärkeimmät temppelit (joista muuten Pha That Luang teki suurimman vaikutuksen!) ja joen varren markkinat sai helposti kierrettyä yhdessä päivässä. Olisimme halunneet käydä myös kansallismuseossa, mutta se oli kiinni paikan vaihdon myötä koko Vientianeessa vierailemamme ajan. Ihmettelin vielä toisena päivänä sitä, kuinka pääkaupunki voi olla niin älyttömän pieni. Oli siinä puolensakin: taitoimme liki kaikki matkat kävellen ja suunnistaminen oli suht helppoa. Neljän päivän aikana vain yksi matka mentiin tuktukilla.

Pidin kaikista eniten Mekongjoen varren alueesta. Siellä oli ihania kahviloita ja kiva tunnelma. Tuntuu hassulta ajatella, että joen ylittäessään olisi Thaimaan puolella. Yömarkkinoiden aikaan päivällä niin hiljainen alue muuttui todelliseksi menomestaksi satoine myyjineen. Arvoitukseksi jäi, lieneekö uudenvuoden odotuksen syy, että Dj soitti eurohittejä ja paikalla oli myös lava tanssilattioineen. Vaikka länsimaisia turisteja ei mielestäni ollut kuin kourallinen, uusi vuosi näkyi kaikkialla kaupungilla. Oli Countdown 2018 -kylttejä ja erilaisia bileitä. Harmillisesti osallistujia näissä kemuissa oli todella vähän. DJ veti keikkaa viidelle ihmiselle ja rannassa kukaan ei kiinnittänyt huomiota soivaan musiikkiin ja tanssilattia ammotti tyhjyyttään. En sitten tiedä kuinka itse uudenvuoden aatto meni, sillä lähdimme aatonaattona kohti Hanoita.Reilun parinkymmenen kilometrin päässä  Vientianeen keskustasta sijaitsee Buddha Park. Menimme sinne bussilla paikallisten seassa. Bussi oli täynnä jos minkälaista kaupittelijaa matkallaan kohti Thaimaata. Supervanha bussi ja huonokuntoinen tie toivat aitoa tunnelmaa, mutta saattoivat vähän myös kauhistuttaa allekirjoittanutta… Thaimaan rajan jälkeen bussiin jäimme vain me muutaman muun turistin kanssa. Buddha Park oli hauska, vähän erilaisempi nähtävyys pienehkön temppeliähkyn jälkeen. Sinne mennessä kannattaa kuitenkin varautua suuriin turistimääriin, etenkin Koreasta näytti olevan suuria massoja liikkeellä.

Puuvillavaatteet niskaan ja hierontapöydälle!

Koska olimme kuitenkin tulleet hakemaan Vientianeesta nähtävyyksien kiertelyn lisäksi rentoutumista, yksi parhaista jutuista Vientianeessa oli perinteinen laosilainen hieronta. Hierontoja tarjotaan keskustassa joka kadunkulmalla varsin huokeaan hintaan, mutta me keksimme sen vasta viimeisenä iltana ja menimme sitten hotellin spahan. Hieronta kesti tunnin ja päällä pidettiin spasta saatua puuvillaista asua. Hieronta oli osteopatian ja urheiluhieronnan sekoitusta ja kaukana ennakkokäsityksestäni hyödyttömästä silittelystä. Hierojat venyttivät meitä ja käyttivät koko kehoaan ja painoaan. Sen jälkeen oli ihanan raukea olo. Hintaa tunnin hieronnalle kertyi 10 euroa.

Entäs Luang Prabang?

Monet niin Vientianeessa kuin koti-Suomessakin kommentoivat matkasuunnitelmaa kertoessamme, että kai te menette Laosissa ollessanne Luang Prabangiin. Pohdimme sitä vielä kolmantena päivänä Vientianeessa, mutta seitsemän tuntia kestävä bussimatka tai kallis lento eivät houkuttaneet tarpeeksi, joten tällä kertaa se jäi harmillisesti välistä. Jos Laosissa olisi ollut muutama päivä enemmän aikaa, oltaisiin ehdottomasti koukattu sitä kautta! Tällä lyhyellä visiitillä Laosista ja Vientianeesta jäi hyvä, muttei mitenkään tajuntaa räjäyttävä vaikutelma. Tiesin etukäteen, että Vientiane saattaisi olla vähän tylsä paikka, mutta olin oikeassa siinä, että se oli täydellinen aloitus tälle meidän reissullemme. Sopivan rauhallinen kohde, jossa ei tullut ähkyä nähtävyyksistä.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen Vientianeen kävijöitä?

Pssst! Aasian reissun kuulumiset päivittyvät reaaliaikaisemmin blogin Facebook-sivulla ja Instagramissa!