Suomen suurin matkablogiyhteisö
Lentäminen

Mieleenpainuvimmat lentokokemukseni

lauantai, marraskuu 11, 2017

Kuva täältä. Flickr – Tetsushi Kimura. 

Juttelin eilen lentoemäntäystäväni kanssa hänen kokemuksistaan lennoilla. Turbulenssit, sairauskohtaukset ja muut odottamattomat käänteet tuntuivat olevan arkipäivää matkustamon henkilökunnalle. Luonnollisesti matkustajalla on hieman eri perspektiivi lentokokemuksiin, ja vähänkään tavallisuudesta poikkeavat olosuhteet voivat vaikuttaa lentokokemukseen. Innostuin keskustelun pohjalta muistelemaan omia kokemuksiani lennoilta. Tässä kolme mieleenpainuvinta lentokokemusta:

Liki neljän tunnin yhtäjaksoinen turbulenssi Atlantin yllä

Aina kun tulee puhe huonoista lentokokemuksista, nostan tämän esiin. Olimme lentämässä Manchesterista Philadelphiaan, kun heti Atlantin päälle tullessamme alkoi älytön röykytys. Kapteeni varoitti turbulenssista, ja ajattelimme sen olevan tavalliseen tapaan nopeasti ohi. Kone kuitenkin jatkoi hyppimistä ja pomppimista monta tuntia ja jossain vaiheessa rupesi ihan toden teolla pelottamaan. Lentoemännät pysyivät tiiviisti omilla paikoillaan monista matkustajien pyynnöistä huolimatta, ikkunansuojat piti sulkea ja aina välillä matkustamo täyttyi kiljuista suurten, yllättävien pudotusten tullessa. Tiesin, että turbulenssi on arkipäiväinen juttu yläilmoissa, mutta siinä vaiheessa kun sitä oli yhtäjaksoisesti jatkunut yli kolme tuntia, alkoi pieni paniikki iskemään päälle. Oli valtavan suuri helpotus kun turvavyön merkkivalo viimein sammui. Heti sen jälkeen poikaystäväni juoksi vessaan oksentamaan.

Snakes on the plane

Toinenkin erikoinen kokemus on sattunut rapakkoa ylittäessä. Viimeksi kun lensimme Jenkeistä kotiin, oli kone reilun tunnin myöhässä ja miehistö huolestuneen oloinen. Myöhästymisen syyksi selvisi ruuman tyhjennys, sillä sieltä oli löytynyt käärme eräästä koiran (onneksi tyhjästä!) kopasta. Yleisesti käärmeestä ei tiedotettu paniikin minimoimiseksi, mutta satuin kuulemaan tämän vahingossa perheeltä, jonka kanssa asiaa selvitettiin. Istuin sillä lennolla jumpseat-paikalla, joten oli helppo varmistaa purserilta, pitikö tämä todella paikkansa. Kyllä, käärme oli löytynyt ruumasta, ja sen vuoksi koko ruuma tuli tarkistaa. Onneksi ei ollut päätynyt matkustamon puolelle!

Hiuksia repiviä känniläisiä

Lentoemokaverini kertoi, että suurimman vaivan lentoemännille tuovat liian humalaan itsensä vetävät matkustajat. Lennolla perseily ja huonosti käyttäytyminen on valitettavaa todellisuutta, jota hänkin kohtaa viikottain työssään. Usein känniläiset eivät häiritse, mutta yhden kerran minullakin on mennyt naama niin jumiin, että tarina on jakamisen arvoinen. Matkalla Berliinistä kotiin takanani istui kaksi, aivan sekaisin olevaa suomalaismiestä. Kestin jatkuvan penkkini potkimisen ja omalla paikalla örveltämisen, mutta siinä vaiheessa kun toinen heistä rupesi repimään hiuksiani, meni pannu jumiin tälläkin viilipytyllä. Väliin tuli myös saksalainen lentoemäntä, joka uhkasi siirtää suomalaismiehen koneen toiseen päähän, jota tämä sankari ei tietenkään ymmärtänyt. Hän pyysi anteeksi, vaikka epäilen, ettei edes tiedä mitä, ja istui kiltisti hiljaa lentoemäntien murhaavan katseen alla loppumatkan.

Lennon ulkopuolella erityisen inhottavaa on myös vasten tahtoa lennolta pois jääminen sekä rutkasti myöhästyneen lennon odottelu. Näistä kokemuksista huolimatta koen, että olen selvinnyt todella vähällä. Oma terveys ei ole prakannut lennolla, eikä vastaan ole tullut todellisia vaaratilanteita.

Olisi mukava kuulla myös teidän mieleenpainuvimpia kokemuksia lennoilta! Onko tapahtunut outoja sattumia tai kenties pelottavia vaaratilanteita?

*************************************************************************************************

Matkan varrella -blogin löytää nykyään myös FacebookistaInstagramista ja Blogit.fi:stä!

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Reissu-Jani lauantai, marraskuu 11, 2017 at 13:45

    Kaikenlaista kokemusta löytyy lennoilta – 250 legiä takana. Turbulenssia on ollut pahoja ja erittäin pahoja – erityisesti ukkospilvien ”läpilennon” aikana, ja vapaan pudoutuksen aikana matkustamo huutaa täysillä. Ilmastomuutos vaikuttaa tähänkin – valitettavasti siten, että turbulenssia on jatkossa vaan enemmän. Pahimpia ovat CATit eli Clear-Air-Turbulence koska niitä ei voi vielä nykyää havaita. Myös go-aroundeja yli ylösvetoja on muutamia, ja kahden peräkkäisen ylösvedon jälkeen alkoi kyllä miettimään että päästäänkö me kentälle olleskaan. Ördäävistä matkustajista on kokemusta – Thain lento CPH-DMK (Bangkok), känniset tanskalaiset joivat omia viinojaan ja istuin pari riviä tupakkaosaston edellä. Positiivisemmat kokemukset ovat olleet yllättävät upgradet business-luokkaan tai jopa ylibuukkauksen yhteydessä saatiin lentojen hinnat takaisin ja siihen päälle vielä muita korvauksia.

    • Reply Emilia lauantai, marraskuu 11, 2017 at 15:33

      Kiitos kommentista Jani! Ukkospilvien läpi olen itsekin pariin otteeseen mennyt, mutta vapaata pudotusta ei ole onneksi tullut koettua! Minäkin olen lukenut noista ilmastonmuutoksen tuomista seurauksista, etenkin juuri nämä rajut turbulenssit taitavat lisääntyä valtavasti… Ylösvetoja ei ole muistaakseni osunnut kertaakaan omalle kohdalle, mutta niistäkin eilen juuri puhuttiin! Yksi ei haittaa, mutta kyllä varmasti toisen kohdalla alkaa itse kukin miettimään, että missä nyt mättää. Onneksi noita positiivisiakin kokemuksia tulee välillä! 🙂

  • Reply Martina sunnuntai, marraskuu 12, 2017 at 20:18

    Mulla ei ole mitään näin radikaaleja kokemuksia, vaikka olenkin lentänyt melko paljon. Täytynee koputtaa puuta.. 🙂 Mieleenpainuvimmat kokemukset koskevat varmaan satunnaisia kanssamatkustajien sairaskohtauksia, pientä postilentokonetta jolla lensin Italian sisäisen lennon ja joitain vähän isompia turbulensseja. Myös iltalento Ibizalle oli mieleenpainuva. Kone oli täynnä nuoria juhlatuulella olevia ihmisiä ja tunnelma oli ihan omaa luokkaansa. 🙂

    • Reply Emilia maanantai, marraskuu 13, 2017 at 13:58

      No onhan tuossa jo vaikka mitä kokemuksia! Sairauskohtauksia en ole toistaiseksi (kop kop) joutunut todistamaan, mutta yllättävän yleisiä nekin tuntuvat lennoilla olevan! Tuo Ibizan lento kuulostaa superhauskalta! 🙂

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, marraskuu 12, 2017 at 20:40

    Lentokone laskeutui väärään maahan. Olin lähtenyt Gardermoenista Szczecin-Goleniowiin tammikuussa ja tuli ihan legendaarinen Keski-Euroopan lumimyrsky. Minulle lentopelkorauhoittelu on toiminut niin, että pidän lentokoneita tankkeina, joilla on siivet, siis toimivat ehdottoman luotettavasti ja korkeintaan viivästyvät vähän eli toimii niin kuin juna jossain muussa maassa kuin Suomessa. Szczecinin yläpuolella kapteeni ilmoitti, ettei tule mitään, vaan lennetään Schönefeldiin, Saksaan. Niinpä minä sitten päädyin Saksaan Puolan sijasta. Saksasta sitten Berlinkaa pitkin Szczeciniin pikkubussilla, mutta se on oma juttunsa.

    Mun legendaarisin reissuni oli kyllä, kun vaivuin horrokseen ja koneessa oleva karttanäyttö näytti sivu sivun jälkeen pelkkää sinistä (Atlanttia) ja yritin etsiä sopivaa koloa nukkumiseen ja sitten lävähtää ruutuun Barbados ja olen ihan sähköistynyt.

    • Reply Emilia maanantai, marraskuu 13, 2017 at 14:00

      Tuo on kyllä hauska tarina kerrottavaksi, vaikka ei varmasti sillon paljon naurattanut! Onneksi selvisitte ehjin nahoin ja pääsit vielä bussilla ihan oikeaan kohteeseenkin.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi maanantai, marraskuu 13, 2017 at 09:43

    Kaikenlaista löytyy:
    – Afrikasta lähtiessa SAS:in kapteeni ilmoitti, että myöhässä ollaan ja kovaa mennän vaikka turbulenssejä. Sitten tuli paljon tekstiä Tanskaksi, jota tajusin vain ”Håll i hatten! ” Ja todellakin. Tuntien röykytys. Osa jengistä kirkui, osa oksensi. Mutta perille tultiin ajoissa.

    -Intian sisäisellä lennolla joku mummo sai sairaskohtauksen. Laskeuduttua lääkintähenkilöstö ei päässyt mummon luo, koska jengi tukki käytävät kuulutuksista huolimatta. Lopulta se mummo vietiin paareihin sidottuna hengitysputki suusta törröttäen ulos koneesta ja kamala liuta itkeviä ja huutavia omaisia perässä. Vikana tuli sairaanhoitaja jolla oli ne palkeet, jolla pitäisi ventiloida, tai mikä se termi nyt onkaan. Eli jos ei se mummo ollut jo kuollut, niin ainakin sitten kuoli.

    • Reply Emilia maanantai, marraskuu 13, 2017 at 14:03

      Ai kauheeta, onneksi ei ole sattunut omalle kohdalle näitä sairauskohtauksia, ainakaan toistaiseksi. Raju turbulenssi erityisesti vieraskielisen miehistön kanssa voi olla aika kuumottava kokemus. Onneksi lähes aina kuitenkin myös englanniksi kuuluttavat, tulisi jotenkin orpo olo, jos ei ymmärtäisi mitään, mitä koneessa tapahtuu…

  • Reply Emma maanantai, marraskuu 13, 2017 at 10:44

    Hyi, tuo useamman tunnin turbulenssi olisi kyllä aika kauheaa! Onneksi mulle ei ole sattunut mitään kovin erikoisia juttuja (*kop kop*) vaikka paljon olen vuosien varrella lentänytkin. Erikoisinta on ehkä tänä päivänä muistella aikoja, jolloin lentokoneissa sai vielä polttaa tupakkaa, muistan tällaisia lentoja nuoruudestani 90-luvulta.

    • Reply Emilia maanantai, marraskuu 13, 2017 at 14:05

      Se oli tosi inhottavaa, varsinkin kun pahoinvointinen poikkis kärsi vieressä.. Minä en noita tupakka-aikoja ole muistaakseni koskaan päässyt kokemaan, ihan hyvä!

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla maanantai, marraskuu 13, 2017 at 17:53

    Kaikenlaista on kyllä koettu, mutta ei mitään kovin pahaa. Kerran tullessamme Riiasta Tampereelle tuli kova lumipyry emmekä voineet laskeutua. Kone sitten vain pyöri tunnin ympyrää. Jännitettiin, että riittääkö polttoaine. Päästiin sitten kuitenkin laskeutumaan kun kenttä oli saatu auratuksi.
    Lentäessämme Kööpenhaminasta Färsaarille emme mahtuneet koneeseen. Tarkoitus oli tulla seuraavalla koneella, se vain oli kovasti myöhässä, odotimme yli tunnin, mutta kun kuulimme syyn niin ihmiset vain taputtivat iloisina. Färsaarille oli syntynyt kaksoset ja siellä oli vain 1 keskoskaappi, siksi Kööpenhaminasta tuotiin sairaalasta toinen kaappi happisäiliöineen.
    Kun tulimme perille Torrshavniin niin se edellinen kone ei ollut vielä perillä. Sumun takia se oli joutunut lentämään Rejkjavikiin.

    • Reply Emilia tiistai, marraskuu 14, 2017 at 09:37

      Tuo ilmassa pyöriminen on kyllä kuumottavaa.. Hauska sattuma tuo Färsaarien lentonne, ja vielä mikä tuuri, että ehdittekin perille ennen sitä ensimmäistä konetta!

  • Reply traveldreamer17 maanantai, marraskuu 13, 2017 at 21:41

    Olen selvinnyt aika lailla kommelluksitta lentomatkoilla. Kaksi kertaa on jäänyt mieleen ja kumpikin työmatkalla ilman perhettä. Ensimmäisellä kerralla lensimme myrskyssä ja salama osui moottoriin. Koneesta sammui myös valot samalla hetkellä. Perämiehenkatu kuulutti hetken kuluttua, että palaamme Muncheniin vaihtamaan lentokonetta. Olimme matkustaneet reilun tunnin, joten paluumatkakin kesti jonkin aikaa. Pohdin päsemmekö perille. Olin jo muutenkin aamulla nukkunut pommiin ja heräsin, kun taksi soitti pihalta. Lentokentällä alkoi menkat viikkoa liian aikaisin. Mietin oliko kaikki se enne, ettei minun olisi pitänyt lähteä. No, loppu matka sujui onneksi hyvin. Toisella kerralla laskeutumista Madeiralle piti yrittää kuusi kertaa. Jälkeen päin kuulin, että Madeiralle joutuu usein yrittämään laskeutumista useamman kerran.

    • Reply Emilia tiistai, marraskuu 14, 2017 at 09:41

      Yksin lentäessä sitä itse ainakin pelkää jotenkin enemmän kuin matkaseuran kanssa. Olisin itse ollut aivan paniikissa tuossa sinun tilanteessasi! Onneksi pääsitte Müncheniin turvallisesti. Pari kertaa minullekin on osunut kohdalle usemapi laskeutumisyritys mutta KUUSI yritystä on kyllä jo todella paljon!

  • Reply Anne | Metallia Matkassa tiistai, marraskuu 14, 2017 at 07:59

    Ai kamala tuo turbulenssi. Meillä oli aika kovaa turbulenssia kun tultiin New Yorkista Helsinkiin, ja tuntui, että se kesti useamman tunnin – koko aika meni turvavyövalot päälle ja ruokatarjoilu jouduttiin keskeyttämään. Lopulta joskus vasta 3 tuntia lähdön jälkeen emännät saivat sapuskat tarjoiltua. Ihan kiljumiseksi homma ei kuitenkaan (onneksi) mennyt. Omilta lentomatkoilta mieleen ei ole jäänyt mitään erityisen mieleenpainuvia kokemuksia, pari kertaa on kuuluteltu lääkäriä, mutta siinä se sitten onkin ollut. 🙂

    • Reply Emilia tiistai, marraskuu 14, 2017 at 09:42

      Joo se oli kyllä karsea kokemus. Mutta toisaalta nyt ei pieni höykytys enää pelota kun on kerran kokenut todella rajun turbulenssin. 😀

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani tiistai, marraskuu 14, 2017 at 12:01

    Minun mieleenpainuvin lentokokemus on se, kun kerran pääsin ystäväni kyytiin selaiseen kaksipaikkaiseen moottoripurjekoneeseen. Siinä lenneltiin Pirkkalan yllä ja kaveri sanoi, että nyt ohjaat sinä. Menin aika hämilleni, sillä enhän mä lentää osaa. Laskeutumisessa hän sentään auttoi, en tiedä olisko muuten alas päästy.

    • Reply Emilia keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 19:12

      Oho, kuulostaa upealta kokemukselta! Nuo pienkoneet kyllä hieman myös kuumottavat. Key Westissä olisi ollut mahdollista käydä lennätettävänä moottoripurjekoneella, mutta en todellakaan uskaltanut!

  • Reply Sofia tiistai, marraskuu 14, 2017 at 13:00

    Aika kamalia kokemuksia on sun kohdalle osunut! Itsellä ei ole oikeastaan yhtään kauheaa lentokokemusta, mitä nyt pientä turbulenssia ja yksi piiiiiiiiiitkältä tuntuva New Yorkin lento liian tiukoissa housuissa. Lisäksi kärsin lievästä klaustrofobiasta, mikä tekee ikkunapaikalla lentämisestä joskus melko ahdistavaa, mutta se helpottaa heti kun kone on ilmassa ja ilmastointi päällä. Kaiken kaikkiaan, tuskin pitkä lento ahtaassa tilassa on kenenkään mielestä maailman kivointa 🙂

    • Reply Emilia keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 19:14

      Oioi, liian tiukat vaatteet tekevät kyllä lennosta kuin lennosta inhottavan!

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 09:05

    Ajatellen sitä, että aika paljon lennämme, niin melko vähän on huonoja kokemuksia, jos niitä joka toiselle yölennolle osuvia kirkuvia kakaroita ei lasketa … Kesällä Gotlannista myöhäisellä iltalennolla palatessamme edessämme istui kaksi nuorta miestä, joille alkoholi maistui ja puhuivat niin kovalla äänellä omia saavutuksiaan kehuen, ettei lepäämisestä seuraavalla rivillä tullut mitään.

    Pienkoneilla lentäminen on eniten jäänyt mieleen, mm. jostain syystä pienellä koneella lennetty New York – Boston väli, lennot Grönlantiin ja Grönlannista ja tietysti alkusyksyn vesitasolento!

    • Reply Emilia keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 19:23

      Se teidän vesitasoliitonne kuulosti niin upealta! Pakko päästä joskus itsekin kokemaan 🙂

  • Reply Mira keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 15:47

    Yli kolme tuntia noin kovaa turbulenssia! Kääks. Kuulostaa hirveältä.

    • Reply Emilia keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 19:24

      Se oli ka-ma-laa! Mutta jos positiivisia puolia mietitään, niin enää ei mikään tavallinen turbulenssi hätkäytä 😀

  • Reply Anna | Muuttolintu.com keskiviikko, marraskuu 15, 2017 at 23:48

    Huh, lentopelkoisena olisin varmasti itkenyt kauhusta tuossa turbulenssissa. Pelkään aina, että joku tuollainen kauhukokemus osuu kohdalle, ja sen jälkeen en uskalla lentää enää ikinä. Aika hurja tuo snakes on a plane -tarina, onneksi ei tosiaan päätynyt matkustamoon 🙂 Muistan Australian uutisista jonain vuonna kun käärme oli pummannut ilmaisen kyydin lentokoneen siivellä.

    Känniläisiä on omallekin kohdalle sattunut, ei onneksi mitään noin hurjaa kuitenkaan. Australiasta lähtevillä lennoilla kyllä tosi tarkasti valvotaan matkustajien alkoholinkäyttöä, varsinkin jos kohde on suosittu lomakohde niin kuin Bali tai Thaimaa.

    • Reply Emilia perjantai, marraskuu 17, 2017 at 18:40

      Siinä hetkessä se pelottaa, mutta todellisuudessa kova turbulenssi oli ainakin meikäläiselle enemmänkin ”voimaannuttava” kokemus. Enää ei pelota pikku turbulenssit kun on kokenut kauhean turbulenssin ja selvinnyt siitä. 😀

  • Reply Johanna / Fin Nomads perjantai, marraskuu 17, 2017 at 05:59

    Aikamoisia lentotarinoita! Itselle ei ole kyllä ikinä sattunut mitään mainitsemisen arvoista, koputetaan puuta… Voin vaan kuvitella miltä tuollainen iso turbulenssi tuntuu, kun itse hätkähtää jo pientäkin heilumista ja koneen noustessa on mm. pakko kurkata aina ikkunasta, että eihän kone lähde tippumaan takaisin maahan päin 😀

    • Reply Emilia perjantai, marraskuu 17, 2017 at 18:41

      No ihan hyvä, että olet selvinnyt vähällä! 😀 Nousut kuumottavat välillä minuakin, varsinkin jos on kova tuuli. Onneksi useimmiten kuitenkin sujuu lungisti!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, marraskuu 18, 2017 at 07:12

    Kännikaloja ja turbulenssia on ollut mutta ei mitään noin pahaa onneksi. Olisin taatusti oksentanut. Toissa jouluna laskeuduimme Kokkolan kentälle pikkukoneella joka kovassa tuulessa heittelehti joka suuntaan. Kapteeni kuulutti ettei sankasta alapilvestä johtuen näe kiitorataa ja joku laitekin oli epäkunnossa, mutta että kokeiltaisiin silti laskeutua. Silloin kyllä porukka koneessa tuhersi itkua ja itkun sekaista naurua. Loppuun vielä sama kuulutus englanniksi päättyen sanoihin:”So Merry Christmas”. Ehkä hän olisi voinut vähän miettiä mitä sanoo… Perille päästiin kuitenkin ehjänä.

    • Reply Emilia lauantai, marraskuu 18, 2017 at 16:56

      Voi ei mikä tilannetaju tällä kaverilla… 😀 Olisin ollut tuossa tilanteessa aivan paniikissa! Onneksi selvisitte ehjinä maan kamaralle. 🙂

    Leave a Reply