Yksi odotetuimmista aktiviteeteista Sisilian reissulla oli ehdottomasti Etnalla vaellus. Näin jälkikäteen tuntuu vähän väärältä puhua vaeltamisesta, sillä todellisuudessa ajoimme autot liki 2000 metrin korkeuteen ja lähdimme siitä kiipeämään yhdelle kukkulalle, eikä suinkaan vaellusreittiä. Tällä retkellä keskityttiin enemmän kuvien ottoon ja yhdessäoloon kuin tavoitteelliseen vaeltamiseen.
Googlasimme etukäteen, mikä on Etnan korkein piste jonne autolla pääsee. Sen myötä matkasimme vuoren etelärinteellä sijaitsevaan Rifugio Sapienzan kylään 1920 metrin korkeuteen. Ohjattuja vaellusreittejä sieltä ei (muka) löytynyt, joten me seurasimme muita turisteja ja lähdimme kiipeämään n. 45 asteen kulmassa olevaa mäkeä pitkin yhden kukkulan huipulle. Soijahan siinä tuli ja syke nousi helposti yli sadanviidenkymmenen. Lähdin äijien kanssa kapuamaan, mutta jäin helposti jälkeen. Oli pakko pitää pikkubreikkejä kun hapotti niin hemmetisti.
Kukkulalle kapuamisessa vierähti reilu puoli tuntia. Näkymät ylhäällä olivat kertakaikkisen upeat. Horisontissa siinsi Catania ja Välimeri, suoraan alas katsoessa sammunut kraatteri. Koska olin luopunut vaellussuunnitelmasta jo heti alussa, pidin tätä huippua retkemme päämääränä ja kaivoin kameran esiin. Siitä sitten kehkeytyikin ihan todellinen photosession: maisemakuvia, selfieitä, ryhmäkuvia, GoPro-videoita ja taidekuvia Instagram storyn ja Snapchatin päivittelyä unohtamatta… Ei siis todellakaan mitään perinteistä vaellusta ja vain nopeaa evästaukoa huipulla tällä kertaa. 😀
Hauskaa se rankka kiipeilykin oli, mutta epäilen, että vaellusreitillä matkanteko olisi ollut nopeampaa ja olisi nähnyt myös enemmän. Jälkikäteen meille selvisi, että itse asiassa Rifugio Sapienzalta olisi lähtenyt myös vaellusreittejä, mutta juuri siitä toisesta päästä kuin minne me olimme autot ajaneet. Lisäksi pidemmille vaelluksille opas on tarpeen, varsinkin jos mielii lähelle huippua. Turvallisuudella ei kannata leikkiä kun kyseessä on tuliperäinen maasto äkisti vaihtuvine sääolosuhteineen. Jos siis vaellus Etnalla kiinnostaa, kannattaa buukata opastettu kierros etukäteen esimerkiksi täältä.
Kaiken kaikkiaan kukkulan kierrossa ja lähiympäristössä pyörimisessä meni pari tuntia. Jatkoimme matkaa alaspäin, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Porukan reippaimman tittelin pokkasi Joonatan, joka ehti kavuta yksin liki kaksi kertaa suuremmalle kukkulalle sillä aikaa kun me muut keskityimme valokuvien ottoon. Maisema oli niin avara, ettei eksymisestä onneksi ollut pelkoa.
Climb boy, climb!
Kamera esiin!
Hei, missä muuten Joonatan on??
Söimme vielä retken päätteeksi vähän välipalaa ja sorruimme myös matkamuistomyymälöihin. Laavasta tehtyjä koruja ja koriste-esineitä ei sentään lähtenyt mukaan, sen verran tyyristä siellä oli. Rifugio Sapienzassa on turistimyymälöiden lisäksi hotelli, ravintoloita ja erilaisia kahviloita. Varsin sympaattinen pikkukylä turisteineen!
Etna pähkinänkuoressa
Tsekkaa myös teksti viinitila Gambino Viniltä Etnan juurelta täältä!
16 Comments
Sisiliassa käydessä haaveilin Etnan valloituksesta, mutta sitten Taorminan pikkukujat ja ravintolat veivät voiton. 🙂 Varmasti kyllä huikea kokemus kävellä noissa maisemissa!
No, ens kerralla sitten! Lämmin suositus Etnalle, jos toteuttaa samanlaisen reissun kuin me (autolla ylös ja vain yhden kukkulan valloitus), siinä menee matkoineen alle puoli päivää (ainakin jos lähtee saaren itäpuolelta). Me menimme itse asiassa vasta iltapäivällä, ja ajoitimme vuorelta lähtemisen siten, että näimme vielä UPEAN auringonlaskun vuoristossa.
Sisilia on itselleni täysin kartoittamatonta aluetta.
Aika karun näköinen hiekkakukkula tuo! Veikkaan, että illalla löytyi hiekkaa vaikka mistä 😉
Kannattaa tutustua, varsin ihanaa aluetta!
Uu, pieni soijapatikka tekee aina hyvää! Hienot teillä oli maisemat. Ja hei, hyvä idea tuo pieni infoboksi tossa postauksen lopussa. 🙂
Kiitos! Heh, piilevä graafikko sisälläni on nostanut päätään! No ei vaan olisi tullut maratonpostaus jos olisin vielä kirjoittanut Etnan speksit tavallisen tekstin muodossa loppuun.. 😀
Me ei nähty aikoinaan Etnalla oikeastaan mitään, sillä hillitön sumu peitti kaiken näkyvyyden. Mutta käyntimme jälkeen samana iltana saimme katsella hotellin parvekkeelta laavaa syöksevää purkautuvaa tulivuorta. Mieliinpainuva kokemus
Vau, tuotahan moni menee Etnan juurelle ihan tarkoituksella katsomaan! Me ei purkausta päästy todistamaan, mutta aktiivisesti savusi kuitenkin. Taitaa olla heinäkuussa purkautunut viimeksi.
Tosi kiva tuo pähkinänkuori kuva ! 🙂 Etnalle kipuaminen näytti varsin mukavalta ja toivottavasti pääsen joku päivä myöskin 🙂 Takana on trekkaus Mount Rinjanille reiluun 3700m Indonesiassa ja se oli kyllä huikeinta ikinä! 🙂
Kiitos, kiva kuulla että se toimii! Meni hetki noita asetellessa… 😀 Mount Rinjankin oli varmasti hieno kokemus!
On siinä ollut kiipeämistä! 😀 Todella kivasti olit muuten tehnyt infolaatikon postauksen loppuun!
Nojuu, kieltämättä! Kiitos, sen tekemisessä meni tovi jos toinenkin.. 😀
Etna ja Sisilia ovat käymättä, mutta 70-kymppinen äitini, hän veti pari vuotta sitten Etnalla vaelluksia. Tarinoiden perusteella (ja kuvien) erittäinkin käymisen arvoinen paikka!
Siellä varmasti viihtyy ikään katsomatta kaikki! Kannattaa ehdottomasti käydä joskus 🙂
Pari päivää sitten ihailin Etnaa lentokoneesta matkalla Maltalle , lentokone meni siitä yllättävän läheltä! Sisiliaan asti en ole vielä päässyt, tosin pitkään harkitsin päivämatkaa täältä Maltalta käsin, mutta lauttaliput olisi maksanut suolaiset 130e per henkilö. Omistan Sisilialle sitten joskus ihan oman reissun ?
Mekin itse asiassa harkittiin päiväreissua Sisiliasta Maltalle! Sama juttu, 130 e yhdestä päivästä koitui liian kalliiksi. Jos olisi ajoissa varannut, olisi ehkä päässyt vähän halvemmalla.