Huhhei ja terveiset LOMALTA. Vihdoin ja viimein meikäläinenkin pääsi viettämään ensimmäistä lomapäivää pienen venymisen jälkeen. Viime viikko vierähti Porissa SuomiAreenassa ja alkuviikko on mennyt siitä palautuessa. En ole poikkeuksellisesti juuri suunnitellut tätä lomaa, vaan jättänyt aukkoja ihan vaan kotona olemiseen, mahdolliseen kotimaan matkailuun ja rentoon mökkeilyyn. Ei ulkomaan reissua tällä pätkällä, ehkä päivän visiitti Tallinnaan jos siltä tuntuu.
Tämä on poikkeuksellista, sillä pidän suunnittelusta. Oli kyseessä sitten ulkomaanmatka, remontti, juhlat tai viikon kulku, usein on listat tehty ja asioista otettu selvää etukäteen. Kuitenkin vasta viime vuosina olen tajunnut, miten suuret paineet esimerkiksi kesäloman suunnittelu luo itse loma-ajalle. Ensin sitä odottaa lomaa kuin kuuta nousevaa koko kesäkuun (ja samalla ehkä unohtaa elää hetkessä ja nauttia alkukesän spontaaneista terassi-illoista ja kivoista päiväreissuista) ja sitten loman koittaessa ahdistuu siitä, että loma on niin lyhyt ja kuitenkin loppuu kohta.
Hetkessä eläminen on ollut minulle kovin vaikeaa ja sitä on täytynyt toden teolla opetella. Viime vuonna otin tavoitteeksi alkaa päästämään irti jatkuvasta suunnittelusta ja ennen kaikkea tulevan odottamisesta. Hetkessä elämisen harjoitteluun auttoi jooga ja meditointi, joskin nämä tuppaavat välillä unohtumaan. Samalla oman itsen muistuttaminen siitä, että vain tämä hetki on pysyvää, auttaa innostumaan joka päivästä. Ei tarvitse ladata koko viikon odotusta tuleviin kesäjuhliin tai kesän ainoaan ulkomaan matkaan. Samalla panostaa arkeen pikkuisen enemmän.
En voi kieltää, etteikö takaraivossani olisi kuitenkin ajatus, että jos en suunnittele lomaa, tuleeko sillä sitten edes tehtyä mitään? Täten tällekin kesälle on jotkut raamit piirretty etukäteen. Elokuun Sisilian reissu buukattiin jo alkuvuodesta, liput Ruisrockiin ostettiin ajoissa, perinteinen juhannus sovittiin kaveriporukan kanssa maaliskuussa ja synttärijuhlille tehtiin kalenterivaraus. Ero on ehkä siinä, että olen pystynyt muuttamaan ajattelutyyliäni. Ennen tein kesän bucket-listan monta kuukautta etukäteen, ja elokuussa ahdisti kun kesä oli ohi ja kaiken perään ei taaskaan tullut ruksia. Aikaa spontaaneille mökkireissuille ja illanvietoille ei aina ole ollut, kun kaikki lomapäivät ja koko kesän viikonloput on aikataulutettu tarkasti. Mitä lomaa se sellainen on, jota suoritetaan sata lasissa? Ei ole pakko käydä Hangossa, ei täydy tehdä Suomen roadtrippiä eikä valvoa koko yötä auringon nousua katsellen. Tuntuu vähän typerältä, että olen joskus oikeasti kirjannut nämä kesän ”must do” -asiat tarkasti ylös. Sitä on luonut itselleen hirvittävän stressin asioiden suorittamisesta, jotka eivät loppuen lopuksi mitenkään määritä onnellisuutta saati kesän onnistumista. 
Jatkuvalla suunnittelulla myös melko tehokkaasti rajaa itseltään spontaanit reissut pois. Näiden reissujen hauskuudesta muistutti taas yksi ilta Porissa, kun päätettiin lähteä Yyteriin illaksi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ihana kesäilta, pari kylmää bisseä ja Yyterin dyynit tekivät illasta täydellisen. Lämpimän merituulen puhaltaessa ja varpaiden upotessa hiekkaan, tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. SuomiAreenan kiireet ja työstressi unohtuivat nopeasti kun istui rannassa ja vain kuunteli aaltojen liplatusta. Ja matkaa Porista oli autolla alle puoli tuntia! Tänne pitää ehdottomasti tulla ajan kanssa uudelleen.
Suomen kesä on niin lyhyt, että tavoitteenani on ottaa kaikki ilo irti kotimaanmatkailusta. Kohteita en ole vielä (heh, teeman mukaisesti) suunnittelut, joten ajattelin mennä vähän sään mukaan. Kotimaanmatkailu ei ole ihan niin hohdokasta jos kaatosade piiskaa ikkunoita ja tuulee samaan tyyliin kuin Helsingissä tänään. Nyt siis vaan peukut pystyyn, että heinä- ja elokuun ilmat on kohdillaan ja me lomalaiset pääsemme nauttimaan Suomen kesästä täysin rinnoin!
No Comments