All Posts By

MATKAMUSUT

Sri Lanka

Sri Lankaan lähteminen oli melko ex tempore päätös, ja näin jälkikäteen voidaan todeta, että aivan huikean hyvä sellainen. Idea lähti siitä, että Pöpä oli jutellut Henkan (joka nähtiin myös Balilla) kanssa, että he ovat menossa sinne tyttöystävänsä Aliisan kanssa. Eipä mennyt kauaakaan paikkaa googletellessa, kun päädyttiin myös ostamaan lentoliput. Saavuttiin Sri Lankaan todella myöhään illalla, ja mentiin ensimmäiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Hotellilla googlailtiin seuraavan aamun suunnitelmia, ja viikkoa aiemmin Sri Lankassa olleen kaverimme Mintun suosituksesta päätettiin haluta lähteä kokemaan upea junamatka sisämaassa olevaan Ellaan. ?

Herättiin aikaisin aamulla kävelemään takaisin kohti lentokenttää reilun kilometrin matka. Viereemme ajoi tuk-tuk, jonka kuskille sanottiin, ettei meillä ole rahaa, joten kävelemme. Hän kuitenkin halusi, tai melkein jopa vaati, heittää meidät ilmaiseksi, kun oli menossa samaan suuntaan. Harvemmin mikään ilmainen on oikeasti ilmaista, joten yllätyttiin hänen vilpittömästä ystävällisyydestään. Tällaista ei hirveästi ole muualla näkynyt. Lentokentältä hypättiin bussiin kohti Colomboa, josta alkoi lopulta noin 10 tuntia kestänyt junamatka Ellaan.

Junamatka Sri Lankan ylämaiden halki oli kyllä elämys itsessään. Tässä kohtaa sanonta ”ei se päämäärä vaan se matka” piti kyllä todellakin paikkansa. Maisemat olivat aivan upeita, ja niitä ihaillessa matka menikin melko nopeasti. Olimme junassa 2. luokassa, josta pääsi kurkkimaan ja roikkumaan ovista, mikä oli myös hurjan hauska kokemus. Paikallisten kanssa tuli junassa juteltua ja pidettyä hauskaa ja naurua riitti, vaikka yhteinen kieli pääsääntöisesti puuttuikin. Matkan varrella paikalliset olivat useassa kohtaa kertyneet radan viereen vilkuttelemaan junamatkustajille. Matkalla ihmeteltiinkin, ovatko paikalliset todella näin mukavia ja aidosti iloisia, ja nyt reissun jälkeen voimme hyvin sanoa, että ovat.

Ellassa kelit eivät oikein suosineet meitä, joten päädyimme ottamaan taksin ja jatkamaan matkaa suoraan etelään, jonne myös Henkka ja Aliisa olivat saapumassa seuraavana iltana. Jaoimme taksimatkan belgialaisen nuoren naisen kanssa, ja oli hauska päästä vaihtamaan reissukokemuksia matkan aikana. Etelässä saavuimme ensin Mirissaan, joka on kuuluisa valasretkistään. Etenkin Pöpä on aina unelmoinut valaiden näkemisestä, joten lähes varmat mahdollisuudet nähdä muun muassa sinivalaita lähietäisyydeltä sai meidät repimään 36$ budjetistamme ainutlaatuista elämystä varten.

Mielikuva veneretkestä oli hieman erilainen, kuin se lopulta sään takia oli. Ajattelimme, että ajellaan rauhallista vauhtia ja nähdään ihania merimaisemia valaiden lisäksi. Merellä olikin sinä päivänä melkeinpä myrsky, ja retki oli aikamoista hullunmyllyä valtavissa aalloissa ja rankkasateessa, mutta valaat jäljitettyämme oli näky sen arvoista. Nähtiin ainakin viisi valasta, joista kaksi oli sinivalaita. Valaiden lisäksi olimme onnekkaita, ja näimme myös veneemme ympärillä uiskentelevan ja pomppivan delfiiniparven. Valaista ei tullut otettua kuvia, kun siinä säässä ei pystynyt kaivamaan kameraa. Hetkellisesti oli kuitenkin kuivempaa, ja saatiin pieni todistusaineisto delfiineistä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Henkan ja Aliisan varaamaan guest houseen viereiseen kaupunkiin Midigamaan jo ennen heidän saapumistaan. Majoitus paljastuikin paikallisen perheen ”kakkoskodiksi”, josta he vuokrasivat kahta makuuhuonetta reissaajille muutaman euron hintaan per yö. Itse perheen kanssa tulimme alusta asti hyvin toimeen, ja varsinkin superulospäinsuuntautunut Henkka valloitti heidän sydämet. Yhdessä perheen kanssa vietettyjä iltoja ja koronan tapaisen pelin pelailua muistellaan varmasti pitkään. Kävimme isäntä Samithan kanssa moikkaamassa myös hänen kavereidensa perheitä, ja hauskaa sekä ihmeteltävää riitti. Päästiin maistelemaan tuoreita hedelmiä hänen tuttaviensa pihoilla suoraan puista, ja hän näytti meille myös esimerkiksi teeplantaasin ja kanelipuita.

Perhe kutsui meidät myös viimeisenä iltana illalliselle heidän kotiinsa ”jungle houseen”, joka sijaitsi noin 10 kilometriä maaseudulle. Matka skoottereilla sinne oli todella ihana maaseutumaisine maisemineen, paikallisten asumista tutkaillessa ja erilaisia eläimiä bongaillessa. Käsittämätöntä miten hienosti kaikki ottivat meidät vastaan, ja olivat niin kiinnostuneita meistä. Kiinnostus paikallisia kohtaan oli myös meidän matkaporukan sydämissä, mikä osakseen takasi uskomattoman hienon reissun.

Hyvästeltyämme Samithan ja hänen perheensä, lähdimme vielä pariksi päiväksi Hikkaduwaan, jossa Pöpän kanssa vietettiin viimeiset päivämme Sri Lankassa. Hikkaduwa oli vähän isompi ja aika paljon vilkkaampi paikka kuin rauhallinen Midigama. Guest housemme oli aivan rannan ääressä, mikä oli ihanaa. Pojat pääsivät suoraan guest housen eteen surffailemaan (toisin sanottuna Henkka opettamaan Pöpää surffaamaan) ja tytöt ottamaan rannalle aurinkoa. Normaalisti Aliisakin surffailisi, mutta päätyi nyt jäämään seuraksi rannalle, ja surffailemaan sitten meidän lähdön jälkeen Henkan kanssa. Viimeiset päivät menivätkin edellä mainituissa tunnelmissa ja tyttöjen hieman shoppaillessa. Henkka ja Aliisa ovat kyllä huipputyyppejä ja oli ihana reissailla heidän kanssaan. ?

Kuala Lumpur ja Langkawi

Kuala Lumpuriin saapuessa maisemat muuttuivat kertaheitolla Nepalin kuoppaisista ja roskaisista hiekkateistä kunnolla asfaltoituihin teihin ja siistiin suurkaupunkiin. Majoituttiin Kuala Lumpurissa Chinatownin alueella, jossa löytyi erilaisia markkina-alueita ja paljon hyviä pieniä paikallisia ruokapaikkoja kävelymatkan päästä.  Syötiinkin edullisissa buffet-tyylisissä katuravintoloissa, joista löytyi toinen toistaan parempia kasviscurryja. Käytiin myös totta kai kävelyllä katsomassa huikeita Petronas Twin Towerseja. Tornit näkyivät myös hotellimme kattoaltaalta, josta oli muutenkin huikeat näkymät paistatella päivää kävelyjen jälkeen.

 

Toisen päivän iltana tapasimme Pöpän kaverin Heddyn, joka on myös muutaman kuukauden reissulla. Käytiin syömässä hyvää intialaista ruokaa, minkä jälkeen siirryttiin baariin ja pojat pelailivat biljardia oluen merkeissä myöhäiseen iltaan asti. Suurkaupungin vilskeen jälkeen lähdettiin kohti Langkawin saarta, jossa aika meni suurimmaksi osaksi rannoilla löhöillen ja jalkaisin pikkukatuja tutkien. Vuokrasimme myös yhdeksi päiväksi skootterit, ja ajelimme saarta ympäri. Matkalla näkyi jos jonkinmoisia liskoja ja apinoita, mikä oli tietysti ihan huippua.

Langkawin saari ei ole kovin suuri, joten päivän aikana kerkesi ajamaan koko saaren helposti ympäri. Pysähdyimme muutaman kerran tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin, kuten kaapelivaunuihin ja vesiputoukseen, sekä toisella puolella saarta olleille upeille rauhallisille valkohiekkaisille rannoille. Liikenne oli melko leppoisaa suurimmalla osalla saarta, joten ympäriinsä ajelu kaunista luontoa ihaillen oli mahtavaa jo itsessään. Ajoimme myös saaren suurimman kaupungin Kuahin läpi, jossa liikenne olikin vähän vilkkaampaa, mutta ei kuitenkaan liian kaoottista.

Langkawi tunnetaan verovapaudesta, jonka vuoksi sieltä löytyikin joka puolelta ”duty free” -kauppoja, joissa myytiin edullisesti lähinnä kosmetiikkaa ja alkoholia. Olut olikin todella edullista Langkawilla, mutta paikalliset eivät uskontonsa vuoksi saa ostaa eikä myydä alkoholia, joten esimerkiksi melko harvassa ravintolassa tarjoiltiin alkoholipitoisia juomia. Kaiken kaikkiaan tykästyttiin kyllä rauhalliseen ja rentoon Langkawiin, jossa kelitkin todellakin suosivat meitä auringon paistaessa päivittäin kirkkaalta taivaalta.

Nepal

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin matkustanut Nepalin kaltaiseen maahan, joten emme tienneet tarkalleen mitä odottaa. Tiesimme, että Nepal on vaeltajien mekka lukuisten korkeiden vuorien ja erilaisten vaellusreittien ansiosta. Toki tiesimme Nepalin olevan myös äärimmäisen köyhä valtio, mikä näkyikin heti perille saavuttuamme. Tai oikeastaan jo lentokoneessa, joka oli täynnä paikallisia matkustajia, joita ei esimerkiksi turvallisuussäännöt, kuten turvavyön käyttäminen, kiinnostanut pätkääkään edes nousun tai laskun aikana.

Saavuimme Kathmanduun myöhään illalla. Pimeässä kaupungin kaoottisuus, äänekkyys, kovaa haukkuvat kulkukoirat sekä syrjäiset sivukujat alkoivat kieltämättä hieman jännittämään. Jännitystä ei ainakaan lieventänyt epämääräisen oloinen taksikyyti, jossa meille yritettiin pakolla myydä vaikka minkälaista retkeä, eikä meinattu hyväksyä kieltävää vastausta. Jälkikäteen ajateltuna tuokaan tilanne tuskin olisi tuntunut mitenkään kummalliselta päivänvalossa, todennäköisesti myyjä oli aivan vilpitön. Hotelliin saapuessamme meidät otti vastaan ystävällisesti hymyilevä henkilökunta, joka saikin olomme heti turvallisemman tuntuiseksi.

Kathmandu oli päivänvalossakin melkoinen sekamelska; sen likaisuus, saasteisuus ja liikenteen kaoottisuus jopa hieman yllättivät. Majoituimme Thamelin alueella, joka on etenkin reppureissaajien suosiossa. Alueella onkin useita ravintoloita sekä majoituspaikkoja. Kävelimme alueella ympäriinsä ihmetellen menoa ja vilskettä sekä söimme paikallisissa katukeittiöissä aivan erinomaista (ja erittäin edullista) ruokaa. Kathmandu oli ihan kiva paikka nähdä, mutta ei ainakaan parin yön vierailun perusteella houkutellut meitä jäämään useammaksi päiväksi sinne. Olimme kuitenkin lukeneet, että aidoin Nepal löytyy maaseuduilta, minkä varmasti voimmekin nyttemmin hyvin allekirjoittaa.

Kathmandusta matkamme jatkui kohti Nepalin vierailumme kokokohtaa, Ghorepani Poonhill Trekkingia. Olimme ostaneet vaelluksen etukäteen Kilroyn kautta, koska kokemattomina vaeltajina halusimme luotettavan ja asiantuntevan matkanjärjestäjän ensimmäiselle vaelluksellemme meille täysin tuntemattomassa ympäristössä. Matkanjärjestäjän kautta saimme huikean ja kokeneen oppaan, 50-vuotiaan Bhadran, jolla oli hurjasti tietoa ja tarinoita kerrottavana meille. Hänen avullaan opittiin nepalin kielen perusteiden lisäksi paljon nepalilaisesta kulttuurista ja historiasta. Hänellä oli myös paljon erilaisia vaellustarinoita kerrottavanaan useamman kymmenen vuoden ajalta. Lisäksi mukaamme tuli tavaroiden kantaja (”porter”). Vaelluksella nähtiin useita nuoria paikallisia miehiä, jotka kantoivat 3-4 isoa rinkkaa selässään suuressa säkissä. Meidän kantaja pääsi kuitenkin melko helpolla, koska meillä ei ollut kuin päiväreput, jotka oltaisiin voitu hyvin kantaa itsekin. Mutta ajattelimme, että olisi ollut varmasti epäkohteliasta jättää kantaja ilman työtä, joten annoimme toisen repuista kantajalle, ja Pöpä kantoi toista.

Vaellusretkemme kesti yhteensä kuusi päivää, josta ensimmäisenä ajettiin bussilla Kathmandusta Pokharaan. Matka oli pituudeltaan vain noin 200 kilometriä, mutta Nepalin äärimmäisten huonokuntoisten teiden vuoksi pomppivassa matkassa kesti noin kahdeksan tuntia. Majoituimme Pokharassa yhdeksi yöksi vaatimattomaan hotelliin, ja kävimme kaupungilla vuokraamassa vaellusta varten toppatakit ja makuupussit. Olimme ostaneet Kathmandusta myös pipot ja hanskat. Jos olisimme lähteneet Suomesta vain Nepaliin vaeltamaan, olisimme varmasti varautuneet paremmilla vaatteilla ja varusteilla. Nyt lähinnä toivoimme, että ostamamme ja vuokraamamme varusteet yhdessä käsimatkatavarakokoisten reppujemme sisältöjen kanssa riittävät helpoksi luokitellulla vaelluksella. Vaelluksen aikana tuli pariin otteeseen todettua, että toinen pitkähihainen ainakin olisi ollut tarpeen, jotta hikisen olisi voinut vaihtaa kuivaan. Jos tulevaisuudessa tulee lähdettyä uudestaan vaeltamaan vuorille, panostetaan varmasti kunnollisiin ja materiaaleiltaan sopivimpiin vaatteisiin, mutta kyllä noilla perusvaatteillakin lopulta hyvin pärjäsi. ?

Vaellus oli tosiaan luokiteltu helpoksi, mutta parin ensimmäisen päivän jyrkkien, pitkien, epätasaisten ja paikoin mudasta liukkaiden kiviportaiden nousun jälkeen ”helppous” ei tullut välttämättä ensimmäisenä mieleen. Hikisten nousujen jälkeen maisemat olivat kuitenkin niin uskomattoman upeita, että nousujen hetkittäinen rankkuus väistyi kyllä saman tien mielestä. Mieleenpainuvin hetki vaellukselta oli varmasti retken kolmannen aamun aikainen herätys ja kipuaminen vaelluksen korkeimmalle kohdalle, Poon Hillille (3210m), jossa pääsimme ihastelemaan Annanpurnan takaa nousevaa aurinkoa. Meille sattui vielä loistava tuuri sään kanssa, ja näimme vuorien huiput selkeästi kirkkaalta taivaalta. Kuvankauniista maisemista ei meinannut saada tarpeekseen, ja upean auringonnousun vuorien takaa tulee varmasti muistamaan pitkään.

Majoituimme vaelluksen aikana vaatimattomiin ”tea houseihin”, jotka olivat yksinkertaisuudessaan aika sympaattisia. Majoituspaikoissa saattoi olla vain yksi työntekijä, vaikka vieraita oli kymmenkunta. Paikallisoppaat auttoivatkin esimerkiksi ruuanlaitossa, tarjoilussa ja siivoamisessa majoituspaikkojen työntekijöitä. ”Tea houseissa” ei huoneissa ollut esimerkiksi lämmityksiä, joten lämpimät vaatteet ja nukkuessa makuupussit olivat kyllä ehdottomia, etenkin korkeammalla, jossa asteet menivät pakkasen puolelle. Turismin lisääntyessä vuorillakin palvelut lisääntyvät jatkuvasti. Yllätyttiin siitä, että monessa paikassa oli jopa nettiyhteydet, vaikka oltiin oltu enemmänkin siinä kuvitelmassa, ettei vaelluksen aikana ole juurikaan edes sähköä käytettävissä. Eipä sitä tullutkaan hirveästi missään netissä roikuttua, vaan nautittiin mieluummin luonnon rauhasta ja yhdessä olosta. Iltaisin vietettiin aikaa oppaamme ja mukana olleen nuoren kantajamme kanssa.

Vaellus oli kokonaisuudessaan aivan uskomattoman upea ja ainutlaatuinen kokemus. Mahtavien maisemien lisäksi oli silmiä avaavaa tutustua paikalliseen kulttuuriin ja väestöön. Vuorilla asuvat ihmiset asuvat todella yksinkertaisissa oloissa suurimmaksi osaksi omavaraisesti. Kaikki mitä tarvitaan suuremmista kaupungeista, kuljetetaan aasien avulla vuorille. Näimme myös hurjan paljon erilaisia eläimiä vaelluksemme aikana. Aasi- ja puhvelikulkueiden väisteleminen kapeilla teillä oli välillä myös melko jännittävää. Oli mahtavaa päästä tällä tavalla tutustumaan nepalilaiseen kulttuuriin, ja samalla kokea niin paljon itselle uusia asioita. Vaelluksesta jäi siis todella hyvät fiilikset, ja voisimme hyvin kuvitella tulevaisuudessa palaavamme Nepaliin jollekin toiselle vaellukselle.

Vaelluksen jälkeen jäimme Pokharaan kauniin Fewa-järven äärelle vielä viikoksi rentoutumaan ja nauttimaan nepalilaisesta ruuasta. Pokhara on selkeästi rauhallisempi ja siistimpi kohde kuin Kathmandu, mikä sopi meille vallan mainiosti. Ei tehtykään viikon aikana oikeastaan muuta kuin syöty, lepäilty ja vietetty iltoja paikallisissa ravintoloissa muun muassa leffoja katsellen. Tultiin Pokharan jälkeen vielä yhdeksi yöksi Kathmanduun, ja löydettiin alue, joka vaikutti todella rennolta ja paljon mukavemmalta kuin ensimmäisten päiviemme alue Kathmandussa. Ei pidä siis tuomita paikkoja liian nopeasti, ehkäpä pitää joskus vielä antaa Kathmandulle uusi mahdollisuus. ? Mutta huomenna meitä odottaakin jo uudet seikkailut Malesiassa!

Bali

Aika Balilla on vierähtänyt nopeasti ihanan aurinkoisissa keleissä, upeissa maisemissa, hyvää (ja halpaa) ruokaa nauttien sekä tietysti mahtavassa seurassa. Tytöt, Ina ja Suski, tuli tänne Balille viettämään talvilomiaan meidän kanssa. ? Saavuttiin muutama tunti tyttöjen jälkeen, joten he odottelivatkin jo ensimmäisessä hotellissa Kutalla meitä, kun tultiin myöhäisellä iltalennolla perille. Juurikin myöhäisen lennon vuoksi oltiin otettu ensimmäiseksi yöksi hotelli Kutalta, mutta luettuamme arvosteluja kyseisestä lomakohteesta, päätettiin jatkaa heti seuraavana päivänä matkaa muualle. Ensimmäisenä iltana vaihdeltiin kuukauden ajalta kuulumisia ja käytiin syömässä/drinksuilla ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla aurinko paistoi, joten riensimme altaalle pariksi tunniksi ennen huoneiden luovuttamista. Kutalta otimme taksin Cangguun, jossa vietimme muutaman yön. Canggu on tunnettu rennosta hipsterimäisestä meiningistä, terveellisestä ruuasta ja ekologisuudesta sekä hyvistä surffailumahdollisuuksista. Canggussa ei ollut yhtä keskustaa, vaan ravintolat ja muut palvelut olivat muutaman kilometrin pituisella kadulla. Paras kulkuneuvo täällä olisi ollut mopo, mutta kaikki meistä ei sellaista osannut tai halunnut ajaa, joten päädyimme kävelemään katua pitkin muutamien kilometrien matkoja. Toki liikunta on aina hyvästä, mutta paahtavan auringon alla tai iltamyöhään pimeällä päädyimme pari kertaa ottamaan myös taksin.

Meillä oli Canggussa ihana pieni bungalow-tyylinen hotelli noin kolmen kilometrin päässä rannoista, jotka olivat Batu Bolong Beach ja Echo Beach. Echo Beachilla kävimme vain kääntymässä yhtenä päivänä, mutta siellä ei oikein ollut auringonottomahdollisuuksia. Kumpikin ranta oli enemmän surffailua varten ja isoihin aaltoihin ei oikein päässyt uimaan. Pöpä kävi yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan kokeilemassa surffailua kaverinsa opastuksella, ja onnistuikin nappaamaan muutamia aaltoja. 🙂 Meille muille kelpasi rannalla loikoilu. Kävimmekin Batu Bolongin rannalla makoilemassa, ja Ina uskaltautui jopa pomppimaan aaltojen sekaan hetkeksi. Päivisin auringonoton lisäksi käytiin katukojuissa syömässä hyviä paikallisia ruokia ja lisäksi nautimme edullisista hieronnoista. Tyttöjen kanssa käytiin myös ottamassa muutaman euron manikyyrit.

Iltaisin Canggusta löytyi menoa sellaista kaipaaville. Parina iltana otettiin rennommin ja käytiin esimerkiksi pelailemassa biljardia pienessä rauhallisessa baarissa. Pöpän inttikaveri Henkka oli myös tyttöystävänsä kanssa reissailemassa Balilla, ja menimme isommalla porukalla yhtenä iltana viettämään iltaa Old Man´s -nimiseen rantabaariin. Siellä olikin koko Canggun nuoriso bilettämässä, ja ilta jatkui viereiselle rannalle pienemmän baarin jatkoille. Oli kyllä hauska ilta ja mukava tutustua uusiin ihmisiin. ?

Canggusta jatkoimme matkaa sisämaan Ubudiin. Oltiin aiemmin ajateltu, että halutaan panostaa enemmän rantakohteisiin, ja olla vain pari päivää kulttuuripainotteisemmassa Ubudissa. Heti Ubudiin päästyämme ihastuimme kohteeseen ensisilmäyksellä enemmän kuin Cangguun muutamassa päivässä. Jälkiviisaana olisi siis voinut panostaa parilla yöllä enemmän Ubudiin kuin Cangguun, vaikka Canggukin oli ihan mukava paikka. Ubudissa on apinametsä (Sacred Monkey Forest Sanctuary), joka oli aivan hotellimme vieressä. Apinoita näkyikin paljon myös kaduilla, kun kiertelimme erilaisilla kojuilla. Kävimme totta kai myös apinametsässä, jossa olimme aivan innoissamme vapaana kulkevista söpöistä apinoista. Alueella oli hyvät ohjeistukset siihen, miten siellä tulisi käyttäytyä, ja mitä ei pidä tehdä, jotta apinat voivat elellä siellä rauhassa. Apinoita ei saanut ruokkia muuten, paitsi alueen työntekijöiltä ostamilla banaaneilla. Ina ja Suski ostikin pienet banaaniniput, minkä jälkeen apinat riensivät heidän luokseen ja hyppivät olalle nappaamaan banaaneja tyttöjen käsistä. Pienemmät apinat saattoivat kiipeillä olalle ilman banaaneitakin. 🙂

Seuraavana päivänä halusimme mennä heti aamusta katsomaan Tegalalang-riisiterasseja, jotka sijaitsivat noin 15 kilometrin päässä Ubudin keskustasta. Aamu näytti melko harmaalta, mutta kirkastui onneksi juuri sopivasti riisiterasseilla vierailumme ajaksi. Riisiterassien alue oli valtava, ja erikerroksiset viljelmät upea näky. Tegalalang-riisiterassit on suosittu nähtävyys, mutta ainakin ihan aamusta alueella pääsi hyvin liikkumaan ja nappailemaan kuvia (joita tuli otettua paljon) ilman suuria turistilaumoja. Nähtävyyksien lisäksi otettiin Ubudissa aurinkoa hotellimme uima-altailla, syötiin hyvin ja tavattiin myös Ellan aiempien opintojen opiskelukaveri Jasmina, jonka kanssa käytiin yhdessä syömässä ja drinkeillä. ?

Ubudista jatkettiin matkaa Sanuriin. Oltiin aiemmin suunniteltu menevämme Balin vieressä olevalle pienelle Nusa Lembongan -saarelle, mutta sadekaudesta johtuvat säiden vaihtelut ja mahdolliset rankkasateet saivat meidät jäämään Balille. Googlailtiin, että Sanurissa olisi hieno hiekkaranta, paljon hyviä ravintoloita sekä tietysti useita kauneushoitoloita, joissa voi mennä nauttimaan hieronnoista. Heti Sanuriin saavuttuamme menimme lounaalle, josta suuntasimme hiekkarannalle. Ranta oli todella rauhallinen ja Canggun rantaan verrattuna siisti ja vaaleahiekkainen. Makoilimme rannalla pari tuntia, jonka jälkeen suunnattiin hierontojen kautta illalliselle. Seuraavakin päivä meni hyvin pitkälti rannalla makoillen ja hyvää ruokaa syöden.

Sanurista lähdettiin viettämään Balilla oleilun (ja tyttöjen loman) viimeistä vuorokautta Kutalle. Kutalla meillä olikin lomamme hienoin hotelli, jonka upealla uima-altaalla vierähti heti pari tuntia. Auringonoton jälkeen lähdimme shoppailemaan yhteen Kutan isoista ostoskeskuksista, Beachwalk Shopping Centeriin. Illemmalla käytiin vielä yhdessä syömässä ja drinkeillä ennen kuin oli aika pakata reput. Pöpän kanssa lähdetään aamulla kohti lentokenttää ja Nepalia, mutta tytöillä on iltalento, eli vielä päivä aikaa nauttia Balista. ?