Monthly Archives

huhtikuu 2018

Vietnam

Vietnamissa saavuttiin aluksi maan keskiosassa sijaitsevaan Da Nangiin, joka on yksi Vietnamin suurimmista kaupungeista ja suosittu etenkin rantalomakohteena. Perille saavuttuamme huomasimme kuitenkin, että kaupunki (ainakin rannan lähistöllä) on lähinnä yksi suuri työmaa. Joka puolelle rakennetaan suuria hotellialueita, joten alue oli melko karun näköinen sekä hyvinkin meluinen kauttaaltaan. Emme rehellisesti sanottuna hirveästi ihastuneet kyseiseen kaupunkiin, vaikkakin loputtoman pitkää rantaviivaa pitkin oli mukava tehdä kävelyitä. Kävimme myös kävelemässä ympäri kaupunkia ja tutustumassa paikallisiin toreihin. Parin päivän jälkeen päätettiin suunnata läheiseen Hoi Anin kalastajakylään.

Hoi An tuntui täysin Da Nangin vastakohdalta. Vaikka Hoi Anissakin väkeä riitti, oli tunnelma selkeästi rauhallisempi ja kaupunki huomattavasti kauniimpi. Majoituimme aivan ihanaan pieneen uima-altaalliseen hotelliin, jonka henkilökunta otti meidät avosylin vastaan ja kertoi paljon vinkkejä Hoi Anin nähtävyyksiin ja aktiviteetteihin. Hotellilta sai vuokrattua polkupyörät, joilla liikkuminen Hoi Anissa oli meidän mielestä kyllä paras tapa tutustua kaupunkiin. Suuntasimme aluksi Hoi Anin vanhaan kaupunkiin, joka oli aivan ihastuttava ja värikäs paikka täynnä erilaisia pieniä putiikkeja sekä tunnelmallisia ravintoloita joen varressa. Vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde. Moottoriajoneuvoilla ajaminen vanhan kaupungin keskustassa oli kiellettyä, mikä oli meidän mielestä aivan mahtavaa ja rauhoitti aluetta mukavasti. Palasimme vanhan kaupungin alueelle useamman kerran tutkiskelemaan pieniä katuja ja niiden varrella olevia kojuja sekä katsastamaan yömarkkinat.

Poljimme myös Hoi Anista noin viiden kilometrin päässä olevalle Cua Dain hiekkarannalle, joka oli hyvinkin täynnä rantatuoleja ja ravintoloita. Rannalla käveltiin pahimmasta turistirysästä kauemmas, jossa oli hieman rennompi ilmapiiri. Nautiskeltiin pienessä rantabaarissa raikkaat hedelmäsmoothiet ja ihailtiin rannan meininkiä. Matka rannalta hotellille meni riisipeltojen sekä ”vegetable villagen” läpi, ja maisemat olivat todella kauniita. Hoi Anissa vietettiin muutama päivä aika rennoissa tunnelmissa kaupungilla kiertelyn lisäksi hotellin altaasta nauttien ja hyvää paikallista ruokaa syöden. Muun muassa vietnamilainen patonki Banh Mi maistui pariinkin otteeseen. ?

Hoi Anista suuntasimme pariksi päiväksi Hanoihin ihmettelemään suurkaupungin menoa. Majoituimme Hanoissa erittäin edulliseen dormihostelliin, josta oli keskeisen sijainnin vuoksi helppo tehdä täsmäiskuja kaupungin nähtävyyksille. Suunniteltiin itsellemme kaupunkikierros, jonka aikana nähtiin aika lailla kaikki haluamamme paikat. Kävimme tutustumassa Hoa Lo -vankilamuseoon, joka rakennettiin Ranskan siirtomaavallan aikana, ja tällöin sellejä asutti pääasiassa vietnamilaiset poliittiset vangit. Vietnamin sodan aikana Hoa Lo toimi puolestaan vankilana yhdysvaltalaisille sotilaille, ja vankila sai heiltä ironisen lempinimensä ”Hanoi Hilton”.

Vankilamuseoon tutustumisen jälkeen kävimme katsomassa muun muassa ”train streetin”, eli keskellä kaupunkia talojen välissä kulkevan junaradan, joka on noussut turistinähtävyydeksi tien poikkeuksellisen kapeuden vuoksi. Kiersimme katsomassa myös Ho Chi Minhin mausoleumin, Eiffelin suunnitteleman hyvin pitkän ja näyttävän sillan sekä suuren markkinamaisen kauppahallin. Hostellimme sijaitsi vanhan kaupungin alueella, joka oli jo itsessään nähtävyys, ja siellä kävellessä vierähtikin useampi tunti. Lisäksi kävimme pyörähtämässä läheisen Hoan Kiem -järven äärellä. Hanoi oli kyllä kaikessa kaoottisuudessaan hieno paikka, jota suositellaan kyllä suuresti ainakin parin päivän vierailulle. ?

Kambodza

Aloitettiin meidän Kambodzan seikkailu Siem Reapista, joka on kuuluisa etenkin kaupungin läheisyydessä sijaitsevan Angkorin temppelialueen vuoksi. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä juurikaan suunnitelmia eikä edes tietoa siitä, kuinka kauan tultaisiin Kambodzassa viettämään aikaa. Majoituttiin Siem Reapissa rentoon reppureissaajien hostelliin, josta löytyi muun muassa biljardipöytä, säkkituolit aurinkotuoleina, lentopalloverkko altaassa sekä baari, josta sai hyvään hintaan juomia.

Ensimmäiset pari päivää meni kaupunkiin tutustuen kävellen ympäriinsä, paikallisia ruokia maistellessa sekä altaalla löhöillessä ja vesilenttistä pelaillessa. Kaupunki itsessään oli vilkas ja liikenne kaoottinen, kuten monessa muussakin suuressa kaupungissa täällä päin. Kaupustelijoita riitti, mutta yhtä pientä huijausyritystä lukuunottamatta melko rauhassa saatiin kävellä ja katsella kaupungin menoa. Kaverimme Tenksu sekä hänen kaveri Joonas tuli Kambodzaan muutama päivä meidän jälkeen viettämään osan lomastaan meidän kanssa. Poikien saavuttua käytiin vähän tutustumassa Siem Reapin yöelämään paikallisella baarikadulla, josta yötä saattoi jatkaa aamuun asti ”tuk-tuk bar streetilla”.

Parin päivän rennosti hengailun jälkeen lähdettiin tutustumaan Angkorin temppeleihin. Ostettiin yhden päivän lippu, ja päätettiin olla alueella koko rahan edestä koko päivä. Haluttiin nähdä kuuluisa auringonnousu temppelien takaa, joten herättiin aamulla jo neljän aikaan päivän retkeä varten. Auringonnousu ei ollut pilvisen sään vuoksi niin mahtava kuin kuviteltiin, mutta noin tuntia myöhemmin aurinko paistoi melkein kirkkaalta taivaalta upeasti suuren Angkor Watin temppelin takaa. Itse alue oli valtava lukuisine temppeleineen. Kävelyä tuli päivän aikana kymmenkunta kilometriä, vaikka pisimmät välit kuljettiinkin tuk-tukilla. Huikeiden temppelien joukossa oli muun muassa Ta Prohmin temppeli, jossa on kuvattu Tomb Raider -elokuvaa. Useiden upeiden temppelien lisäksi näimme päivän aikana myös apinoita sekä muutaman norsun.

Siem Reapista lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Phnom Penhia yöbussilla, joka oli ”hotellibussi”. Bussissa oli siis sängyt, ja siellä nukkuminen oli kyllä uudenlainen ja mielenkiintoinen kokemus. Pojat jäivät Phnom Pehniin pariksi päiväksi, ja Ella jatkoi Sihanoukvillen Otres Beachille. Phnom Penhissa pojat kävivät katsastamassa punakhmerien hirmutekojen paikkoja, kuten Kuoleman kentät (Killing Fields) ja S-21-kidutusvankilan eli Tuol Slengin. Paikkojen näkeminen ja audiokierroksen selostukset olivat melko järkyttävää koettavaa ja kuultavaa. Suuri osa Kambodzan vanhemmasta väestöstä kärsii edelleen Pol Potin hirmuhallinnon aiheuttamista traumoista. Tutustuminen edellä mainittuihin nähtävyyksiin antaa edes pienen käsityksen siitä, mitä nämä ihmiset ovat joutuneet kokemaan, ja pistää kyllä miettimään omaa suhtautumista paikalliseen elämään ja ihmisiin eri tavalla.

Phnom Penhista pojat jatkoivat myös matkaa Sihanoukvilleen, josta yhden yön jälkeen matka jatkui koko porukalla laivalla viereiselle paratiisisaarelle Koh Rongille. Koh Touch -pääranta oli täynnä ravintoloita ja baareja sekä erilaisia edullisia majoituspaikkoja. Saarella aika meni paljolti bilettäessä, päärannalla melkeinpä joka päivälle olisi löytynyt erilaiset teemabileet. Koh Touchin ranta ei kuitenkaan ollut kummoinen, joten päivisin kävelimme noin vartin kävelymatkan päässä olevalle Long Set (4K) Beachille ja kerran noin tunnin kävelymatkan päässä olleelle Sok San Long Beachille. Long Beachilta kävelimme ja kiipeilimme viidakon halki takaisin päärannalle, ja se matka oli kyllä pieni seikkailu itsessään. Näillä rannoilla tunnelma oli huomattavasti päärantaa rauhallisempi, maisemat puhtaampia, hiekka valkoista ja vesi kirkasta. Siellä kelpasi kyllä rentoutua rannalla riippumatossa löhöillen suurkaupunkien vilskeen jälkeen.

Muutamien päivien saarella rauhoittumisen jälkeen tulimme takaisin Sihanoukvilleen, jossa vietimme pari päivää. Kävimme muun muassa katsomassa lyhyen matkan päässä olevat Kbal Chhay Waterfall -vesiputoukset. Sihanoukvillen jälkeen matkustimme bussilla Phnom Penhiin, josta sai seuraaviin kohteisiin huomattavasti edullisemmin lentoja kuin Sihanoukvillesta. Tässä vaiheessa pojat lähtivätkin Bangkokiin, josta jatkavat matkaa muutaman päivän päästä takaisin Suomeen. Oli kyllä hurjan hauska viettää pari viikkoa Kambodzassa seikkaillen Tenksun ja Joonaksen kanssa, mahtavia tyyppejä kumpikin. ? Kaiken kaikkiaan tykättiin kovasti Kambodzasta, sen mukavista ihmisistä ja värikkäästä kulttuurista. Köyhyydestä ja järkyttävästä historiasta huolimatta paikalliset ovat vilpittömän iloisia ja suhtautuvat matkailijoihinkin ystävällisesti.