Sri Lanka

Sri Lankaan lähteminen oli melko ex tempore päätös, ja näin jälkikäteen voidaan todeta, että aivan huikean hyvä sellainen. Idea lähti siitä, että Pöpä oli jutellut Henkan (joka nähtiin myös Balilla) kanssa, että he ovat menossa sinne tyttöystävänsä Aliisan kanssa. Eipä mennyt kauaakaan paikkaa googletellessa, kun päädyttiin myös ostamaan lentoliput. Saavuttiin Sri Lankaan todella myöhään illalla, ja mentiin ensimmäiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan hotelliin. Hotellilla googlailtiin seuraavan aamun suunnitelmia, ja viikkoa aiemmin Sri Lankassa olleen kaverimme Mintun suosituksesta päätettiin haluta lähteä kokemaan upea junamatka sisämaassa olevaan Ellaan. ?

Herättiin aikaisin aamulla kävelemään takaisin kohti lentokenttää reilun kilometrin matka. Viereemme ajoi tuk-tuk, jonka kuskille sanottiin, ettei meillä ole rahaa, joten kävelemme. Hän kuitenkin halusi, tai melkein jopa vaati, heittää meidät ilmaiseksi, kun oli menossa samaan suuntaan. Harvemmin mikään ilmainen on oikeasti ilmaista, joten yllätyttiin hänen vilpittömästä ystävällisyydestään. Tällaista ei hirveästi ole muualla näkynyt. Lentokentältä hypättiin bussiin kohti Colomboa, josta alkoi lopulta noin 10 tuntia kestänyt junamatka Ellaan.

Junamatka Sri Lankan ylämaiden halki oli kyllä elämys itsessään. Tässä kohtaa sanonta ”ei se päämäärä vaan se matka” piti kyllä todellakin paikkansa. Maisemat olivat aivan upeita, ja niitä ihaillessa matka menikin melko nopeasti. Olimme junassa 2. luokassa, josta pääsi kurkkimaan ja roikkumaan ovista, mikä oli myös hurjan hauska kokemus. Paikallisten kanssa tuli junassa juteltua ja pidettyä hauskaa ja naurua riitti, vaikka yhteinen kieli pääsääntöisesti puuttuikin. Matkan varrella paikalliset olivat useassa kohtaa kertyneet radan viereen vilkuttelemaan junamatkustajille. Matkalla ihmeteltiinkin, ovatko paikalliset todella näin mukavia ja aidosti iloisia, ja nyt reissun jälkeen voimme hyvin sanoa, että ovat.

Ellassa kelit eivät oikein suosineet meitä, joten päädyimme ottamaan taksin ja jatkamaan matkaa suoraan etelään, jonne myös Henkka ja Aliisa olivat saapumassa seuraavana iltana. Jaoimme taksimatkan belgialaisen nuoren naisen kanssa, ja oli hauska päästä vaihtamaan reissukokemuksia matkan aikana. Etelässä saavuimme ensin Mirissaan, joka on kuuluisa valasretkistään. Etenkin Pöpä on aina unelmoinut valaiden näkemisestä, joten lähes varmat mahdollisuudet nähdä muun muassa sinivalaita lähietäisyydeltä sai meidät repimään 36$ budjetistamme ainutlaatuista elämystä varten.

Mielikuva veneretkestä oli hieman erilainen, kuin se lopulta sään takia oli. Ajattelimme, että ajellaan rauhallista vauhtia ja nähdään ihania merimaisemia valaiden lisäksi. Merellä olikin sinä päivänä melkeinpä myrsky, ja retki oli aikamoista hullunmyllyä valtavissa aalloissa ja rankkasateessa, mutta valaat jäljitettyämme oli näky sen arvoista. Nähtiin ainakin viisi valasta, joista kaksi oli sinivalaita. Valaiden lisäksi olimme onnekkaita, ja näimme myös veneemme ympärillä uiskentelevan ja pomppivan delfiiniparven. Valaista ei tullut otettua kuvia, kun siinä säässä ei pystynyt kaivamaan kameraa. Hetkellisesti oli kuitenkin kuivempaa, ja saatiin pieni todistusaineisto delfiineistä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Henkan ja Aliisan varaamaan guest houseen viereiseen kaupunkiin Midigamaan jo ennen heidän saapumistaan. Majoitus paljastuikin paikallisen perheen ”kakkoskodiksi”, josta he vuokrasivat kahta makuuhuonetta reissaajille muutaman euron hintaan per yö. Itse perheen kanssa tulimme alusta asti hyvin toimeen, ja varsinkin superulospäinsuuntautunut Henkka valloitti heidän sydämet. Yhdessä perheen kanssa vietettyjä iltoja ja koronan tapaisen pelin pelailua muistellaan varmasti pitkään. Kävimme isäntä Samithan kanssa moikkaamassa myös hänen kavereidensa perheitä, ja hauskaa sekä ihmeteltävää riitti. Päästiin maistelemaan tuoreita hedelmiä hänen tuttaviensa pihoilla suoraan puista, ja hän näytti meille myös esimerkiksi teeplantaasin ja kanelipuita.

Perhe kutsui meidät myös viimeisenä iltana illalliselle heidän kotiinsa ”jungle houseen”, joka sijaitsi noin 10 kilometriä maaseudulle. Matka skoottereilla sinne oli todella ihana maaseutumaisine maisemineen, paikallisten asumista tutkaillessa ja erilaisia eläimiä bongaillessa. Käsittämätöntä miten hienosti kaikki ottivat meidät vastaan, ja olivat niin kiinnostuneita meistä. Kiinnostus paikallisia kohtaan oli myös meidän matkaporukan sydämissä, mikä osakseen takasi uskomattoman hienon reissun.

Hyvästeltyämme Samithan ja hänen perheensä, lähdimme vielä pariksi päiväksi Hikkaduwaan, jossa Pöpän kanssa vietettiin viimeiset päivämme Sri Lankassa. Hikkaduwa oli vähän isompi ja aika paljon vilkkaampi paikka kuin rauhallinen Midigama. Guest housemme oli aivan rannan ääressä, mikä oli ihanaa. Pojat pääsivät suoraan guest housen eteen surffailemaan (toisin sanottuna Henkka opettamaan Pöpää surffaamaan) ja tytöt ottamaan rannalle aurinkoa. Normaalisti Aliisakin surffailisi, mutta päätyi nyt jäämään seuraksi rannalle, ja surffailemaan sitten meidän lähdön jälkeen Henkan kanssa. Viimeiset päivät menivätkin edellä mainituissa tunnelmissa ja tyttöjen hieman shoppaillessa. Henkka ja Aliisa ovat kyllä huipputyyppejä ja oli ihana reissailla heidän kanssaan. ?

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply