Monthly Archives

helmikuu 2018

Nepal

Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin matkustanut Nepalin kaltaiseen maahan, joten emme tienneet tarkalleen mitä odottaa. Tiesimme, että Nepal on vaeltajien mekka lukuisten korkeiden vuorien ja erilaisten vaellusreittien ansiosta. Toki tiesimme Nepalin olevan myös äärimmäisen köyhä valtio, mikä näkyikin heti perille saavuttuamme. Tai oikeastaan jo lentokoneessa, joka oli täynnä paikallisia matkustajia, joita ei esimerkiksi turvallisuussäännöt, kuten turvavyön käyttäminen, kiinnostanut pätkääkään edes nousun tai laskun aikana.

Saavuimme Kathmanduun myöhään illalla. Pimeässä kaupungin kaoottisuus, äänekkyys, kovaa haukkuvat kulkukoirat sekä syrjäiset sivukujat alkoivat kieltämättä hieman jännittämään. Jännitystä ei ainakaan lieventänyt epämääräisen oloinen taksikyyti, jossa meille yritettiin pakolla myydä vaikka minkälaista retkeä, eikä meinattu hyväksyä kieltävää vastausta. Jälkikäteen ajateltuna tuokaan tilanne tuskin olisi tuntunut mitenkään kummalliselta päivänvalossa, todennäköisesti myyjä oli aivan vilpitön. Hotelliin saapuessamme meidät otti vastaan ystävällisesti hymyilevä henkilökunta, joka saikin olomme heti turvallisemman tuntuiseksi.

Kathmandu oli päivänvalossakin melkoinen sekamelska; sen likaisuus, saasteisuus ja liikenteen kaoottisuus jopa hieman yllättivät. Majoituimme Thamelin alueella, joka on etenkin reppureissaajien suosiossa. Alueella onkin useita ravintoloita sekä majoituspaikkoja. Kävelimme alueella ympäriinsä ihmetellen menoa ja vilskettä sekä söimme paikallisissa katukeittiöissä aivan erinomaista (ja erittäin edullista) ruokaa. Kathmandu oli ihan kiva paikka nähdä, mutta ei ainakaan parin yön vierailun perusteella houkutellut meitä jäämään useammaksi päiväksi sinne. Olimme kuitenkin lukeneet, että aidoin Nepal löytyy maaseuduilta, minkä varmasti voimmekin nyttemmin hyvin allekirjoittaa.

Kathmandusta matkamme jatkui kohti Nepalin vierailumme kokokohtaa, Ghorepani Poonhill Trekkingia. Olimme ostaneet vaelluksen etukäteen Kilroyn kautta, koska kokemattomina vaeltajina halusimme luotettavan ja asiantuntevan matkanjärjestäjän ensimmäiselle vaelluksellemme meille täysin tuntemattomassa ympäristössä. Matkanjärjestäjän kautta saimme huikean ja kokeneen oppaan, 50-vuotiaan Bhadran, jolla oli hurjasti tietoa ja tarinoita kerrottavana meille. Hänen avullaan opittiin nepalin kielen perusteiden lisäksi paljon nepalilaisesta kulttuurista ja historiasta. Hänellä oli myös paljon erilaisia vaellustarinoita kerrottavanaan useamman kymmenen vuoden ajalta. Lisäksi mukaamme tuli tavaroiden kantaja (”porter”). Vaelluksella nähtiin useita nuoria paikallisia miehiä, jotka kantoivat 3-4 isoa rinkkaa selässään suuressa säkissä. Meidän kantaja pääsi kuitenkin melko helpolla, koska meillä ei ollut kuin päiväreput, jotka oltaisiin voitu hyvin kantaa itsekin. Mutta ajattelimme, että olisi ollut varmasti epäkohteliasta jättää kantaja ilman työtä, joten annoimme toisen repuista kantajalle, ja Pöpä kantoi toista.

Vaellusretkemme kesti yhteensä kuusi päivää, josta ensimmäisenä ajettiin bussilla Kathmandusta Pokharaan. Matka oli pituudeltaan vain noin 200 kilometriä, mutta Nepalin äärimmäisten huonokuntoisten teiden vuoksi pomppivassa matkassa kesti noin kahdeksan tuntia. Majoituimme Pokharassa yhdeksi yöksi vaatimattomaan hotelliin, ja kävimme kaupungilla vuokraamassa vaellusta varten toppatakit ja makuupussit. Olimme ostaneet Kathmandusta myös pipot ja hanskat. Jos olisimme lähteneet Suomesta vain Nepaliin vaeltamaan, olisimme varmasti varautuneet paremmilla vaatteilla ja varusteilla. Nyt lähinnä toivoimme, että ostamamme ja vuokraamamme varusteet yhdessä käsimatkatavarakokoisten reppujemme sisältöjen kanssa riittävät helpoksi luokitellulla vaelluksella. Vaelluksen aikana tuli pariin otteeseen todettua, että toinen pitkähihainen ainakin olisi ollut tarpeen, jotta hikisen olisi voinut vaihtaa kuivaan. Jos tulevaisuudessa tulee lähdettyä uudestaan vaeltamaan vuorille, panostetaan varmasti kunnollisiin ja materiaaleiltaan sopivimpiin vaatteisiin, mutta kyllä noilla perusvaatteillakin lopulta hyvin pärjäsi. ?

Vaellus oli tosiaan luokiteltu helpoksi, mutta parin ensimmäisen päivän jyrkkien, pitkien, epätasaisten ja paikoin mudasta liukkaiden kiviportaiden nousun jälkeen ”helppous” ei tullut välttämättä ensimmäisenä mieleen. Hikisten nousujen jälkeen maisemat olivat kuitenkin niin uskomattoman upeita, että nousujen hetkittäinen rankkuus väistyi kyllä saman tien mielestä. Mieleenpainuvin hetki vaellukselta oli varmasti retken kolmannen aamun aikainen herätys ja kipuaminen vaelluksen korkeimmalle kohdalle, Poon Hillille (3210m), jossa pääsimme ihastelemaan Annanpurnan takaa nousevaa aurinkoa. Meille sattui vielä loistava tuuri sään kanssa, ja näimme vuorien huiput selkeästi kirkkaalta taivaalta. Kuvankauniista maisemista ei meinannut saada tarpeekseen, ja upean auringonnousun vuorien takaa tulee varmasti muistamaan pitkään.

Majoituimme vaelluksen aikana vaatimattomiin ”tea houseihin”, jotka olivat yksinkertaisuudessaan aika sympaattisia. Majoituspaikoissa saattoi olla vain yksi työntekijä, vaikka vieraita oli kymmenkunta. Paikallisoppaat auttoivatkin esimerkiksi ruuanlaitossa, tarjoilussa ja siivoamisessa majoituspaikkojen työntekijöitä. ”Tea houseissa” ei huoneissa ollut esimerkiksi lämmityksiä, joten lämpimät vaatteet ja nukkuessa makuupussit olivat kyllä ehdottomia, etenkin korkeammalla, jossa asteet menivät pakkasen puolelle. Turismin lisääntyessä vuorillakin palvelut lisääntyvät jatkuvasti. Yllätyttiin siitä, että monessa paikassa oli jopa nettiyhteydet, vaikka oltiin oltu enemmänkin siinä kuvitelmassa, ettei vaelluksen aikana ole juurikaan edes sähköä käytettävissä. Eipä sitä tullutkaan hirveästi missään netissä roikuttua, vaan nautittiin mieluummin luonnon rauhasta ja yhdessä olosta. Iltaisin vietettiin aikaa oppaamme ja mukana olleen nuoren kantajamme kanssa.

Vaellus oli kokonaisuudessaan aivan uskomattoman upea ja ainutlaatuinen kokemus. Mahtavien maisemien lisäksi oli silmiä avaavaa tutustua paikalliseen kulttuuriin ja väestöön. Vuorilla asuvat ihmiset asuvat todella yksinkertaisissa oloissa suurimmaksi osaksi omavaraisesti. Kaikki mitä tarvitaan suuremmista kaupungeista, kuljetetaan aasien avulla vuorille. Näimme myös hurjan paljon erilaisia eläimiä vaelluksemme aikana. Aasi- ja puhvelikulkueiden väisteleminen kapeilla teillä oli välillä myös melko jännittävää. Oli mahtavaa päästä tällä tavalla tutustumaan nepalilaiseen kulttuuriin, ja samalla kokea niin paljon itselle uusia asioita. Vaelluksesta jäi siis todella hyvät fiilikset, ja voisimme hyvin kuvitella tulevaisuudessa palaavamme Nepaliin jollekin toiselle vaellukselle.

Vaelluksen jälkeen jäimme Pokharaan kauniin Fewa-järven äärelle vielä viikoksi rentoutumaan ja nauttimaan nepalilaisesta ruuasta. Pokhara on selkeästi rauhallisempi ja siistimpi kohde kuin Kathmandu, mikä sopi meille vallan mainiosti. Ei tehtykään viikon aikana oikeastaan muuta kuin syöty, lepäilty ja vietetty iltoja paikallisissa ravintoloissa muun muassa leffoja katsellen. Tultiin Pokharan jälkeen vielä yhdeksi yöksi Kathmanduun, ja löydettiin alue, joka vaikutti todella rennolta ja paljon mukavemmalta kuin ensimmäisten päiviemme alue Kathmandussa. Ei pidä siis tuomita paikkoja liian nopeasti, ehkäpä pitää joskus vielä antaa Kathmandulle uusi mahdollisuus. ? Mutta huomenna meitä odottaakin jo uudet seikkailut Malesiassa!

Bali

Aika Balilla on vierähtänyt nopeasti ihanan aurinkoisissa keleissä, upeissa maisemissa, hyvää (ja halpaa) ruokaa nauttien sekä tietysti mahtavassa seurassa. Tytöt, Ina ja Suski, tuli tänne Balille viettämään talvilomiaan meidän kanssa. ? Saavuttiin muutama tunti tyttöjen jälkeen, joten he odottelivatkin jo ensimmäisessä hotellissa Kutalla meitä, kun tultiin myöhäisellä iltalennolla perille. Juurikin myöhäisen lennon vuoksi oltiin otettu ensimmäiseksi yöksi hotelli Kutalta, mutta luettuamme arvosteluja kyseisestä lomakohteesta, päätettiin jatkaa heti seuraavana päivänä matkaa muualle. Ensimmäisenä iltana vaihdeltiin kuukauden ajalta kuulumisia ja käytiin syömässä/drinksuilla ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla aurinko paistoi, joten riensimme altaalle pariksi tunniksi ennen huoneiden luovuttamista. Kutalta otimme taksin Cangguun, jossa vietimme muutaman yön. Canggu on tunnettu rennosta hipsterimäisestä meiningistä, terveellisestä ruuasta ja ekologisuudesta sekä hyvistä surffailumahdollisuuksista. Canggussa ei ollut yhtä keskustaa, vaan ravintolat ja muut palvelut olivat muutaman kilometrin pituisella kadulla. Paras kulkuneuvo täällä olisi ollut mopo, mutta kaikki meistä ei sellaista osannut tai halunnut ajaa, joten päädyimme kävelemään katua pitkin muutamien kilometrien matkoja. Toki liikunta on aina hyvästä, mutta paahtavan auringon alla tai iltamyöhään pimeällä päädyimme pari kertaa ottamaan myös taksin.

Meillä oli Canggussa ihana pieni bungalow-tyylinen hotelli noin kolmen kilometrin päässä rannoista, jotka olivat Batu Bolong Beach ja Echo Beach. Echo Beachilla kävimme vain kääntymässä yhtenä päivänä, mutta siellä ei oikein ollut auringonottomahdollisuuksia. Kumpikin ranta oli enemmän surffailua varten ja isoihin aaltoihin ei oikein päässyt uimaan. Pöpä kävi yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan kokeilemassa surffailua kaverinsa opastuksella, ja onnistuikin nappaamaan muutamia aaltoja. 🙂 Meille muille kelpasi rannalla loikoilu. Kävimmekin Batu Bolongin rannalla makoilemassa, ja Ina uskaltautui jopa pomppimaan aaltojen sekaan hetkeksi. Päivisin auringonoton lisäksi käytiin katukojuissa syömässä hyviä paikallisia ruokia ja lisäksi nautimme edullisista hieronnoista. Tyttöjen kanssa käytiin myös ottamassa muutaman euron manikyyrit.

Iltaisin Canggusta löytyi menoa sellaista kaipaaville. Parina iltana otettiin rennommin ja käytiin esimerkiksi pelailemassa biljardia pienessä rauhallisessa baarissa. Pöpän inttikaveri Henkka oli myös tyttöystävänsä kanssa reissailemassa Balilla, ja menimme isommalla porukalla yhtenä iltana viettämään iltaa Old Man´s -nimiseen rantabaariin. Siellä olikin koko Canggun nuoriso bilettämässä, ja ilta jatkui viereiselle rannalle pienemmän baarin jatkoille. Oli kyllä hauska ilta ja mukava tutustua uusiin ihmisiin. ?

Canggusta jatkoimme matkaa sisämaan Ubudiin. Oltiin aiemmin ajateltu, että halutaan panostaa enemmän rantakohteisiin, ja olla vain pari päivää kulttuuripainotteisemmassa Ubudissa. Heti Ubudiin päästyämme ihastuimme kohteeseen ensisilmäyksellä enemmän kuin Cangguun muutamassa päivässä. Jälkiviisaana olisi siis voinut panostaa parilla yöllä enemmän Ubudiin kuin Cangguun, vaikka Canggukin oli ihan mukava paikka. Ubudissa on apinametsä (Sacred Monkey Forest Sanctuary), joka oli aivan hotellimme vieressä. Apinoita näkyikin paljon myös kaduilla, kun kiertelimme erilaisilla kojuilla. Kävimme totta kai myös apinametsässä, jossa olimme aivan innoissamme vapaana kulkevista söpöistä apinoista. Alueella oli hyvät ohjeistukset siihen, miten siellä tulisi käyttäytyä, ja mitä ei pidä tehdä, jotta apinat voivat elellä siellä rauhassa. Apinoita ei saanut ruokkia muuten, paitsi alueen työntekijöiltä ostamilla banaaneilla. Ina ja Suski ostikin pienet banaaniniput, minkä jälkeen apinat riensivät heidän luokseen ja hyppivät olalle nappaamaan banaaneja tyttöjen käsistä. Pienemmät apinat saattoivat kiipeillä olalle ilman banaaneitakin. 🙂

Seuraavana päivänä halusimme mennä heti aamusta katsomaan Tegalalang-riisiterasseja, jotka sijaitsivat noin 15 kilometrin päässä Ubudin keskustasta. Aamu näytti melko harmaalta, mutta kirkastui onneksi juuri sopivasti riisiterasseilla vierailumme ajaksi. Riisiterassien alue oli valtava, ja erikerroksiset viljelmät upea näky. Tegalalang-riisiterassit on suosittu nähtävyys, mutta ainakin ihan aamusta alueella pääsi hyvin liikkumaan ja nappailemaan kuvia (joita tuli otettua paljon) ilman suuria turistilaumoja. Nähtävyyksien lisäksi otettiin Ubudissa aurinkoa hotellimme uima-altailla, syötiin hyvin ja tavattiin myös Ellan aiempien opintojen opiskelukaveri Jasmina, jonka kanssa käytiin yhdessä syömässä ja drinkeillä. ?

Ubudista jatkettiin matkaa Sanuriin. Oltiin aiemmin suunniteltu menevämme Balin vieressä olevalle pienelle Nusa Lembongan -saarelle, mutta sadekaudesta johtuvat säiden vaihtelut ja mahdolliset rankkasateet saivat meidät jäämään Balille. Googlailtiin, että Sanurissa olisi hieno hiekkaranta, paljon hyviä ravintoloita sekä tietysti useita kauneushoitoloita, joissa voi mennä nauttimaan hieronnoista. Heti Sanuriin saavuttuamme menimme lounaalle, josta suuntasimme hiekkarannalle. Ranta oli todella rauhallinen ja Canggun rantaan verrattuna siisti ja vaaleahiekkainen. Makoilimme rannalla pari tuntia, jonka jälkeen suunnattiin hierontojen kautta illalliselle. Seuraavakin päivä meni hyvin pitkälti rannalla makoillen ja hyvää ruokaa syöden.

Sanurista lähdettiin viettämään Balilla oleilun (ja tyttöjen loman) viimeistä vuorokautta Kutalle. Kutalla meillä olikin lomamme hienoin hotelli, jonka upealla uima-altaalla vierähti heti pari tuntia. Auringonoton jälkeen lähdimme shoppailemaan yhteen Kutan isoista ostoskeskuksista, Beachwalk Shopping Centeriin. Illemmalla käytiin vielä yhdessä syömässä ja drinkeillä ennen kuin oli aika pakata reput. Pöpän kanssa lähdetään aamulla kohti lentokenttää ja Nepalia, mutta tytöillä on iltalento, eli vielä päivä aikaa nauttia Balista. ?

Australia

Taksi tuli hakemaan meitä hotellin pihasta aamulla klo. 4.45, ja lähdimme kohti lentokenttää. Lentokentällä reppumme punnittiin, minkä vuoksi piti vähän heittää lisää vaatetta päälle. Onneksi ylipainoa ei ollut kuin noin 1,5 kiloa, ja Pöpän reppuun sai puolen kilon verran vielä tavaraa. Pitääpä pakata siis seuraaville lennoille vähän huolellisemmin, kun tuo 7 kilon raja näköjään tekee vähän tiukkaa. 😀 Kentällä syötiin aamiaista ja maistettiin uusi-seelantilaisten suosimaa L&P-limpparia (lemon & pear) vielä ennen kuin jätettiin Uusi-Seelanti taaksemme.

Muutaman tunnin jälkeen saavuimme Sydneyyn, ja lähdimme junalla keskustaan. Alettiin vasta junamatkalla miettimään, miten olisi oikeasti ollut järkevintä hoitaa auton hakeminen ja Sydneyssä hengailu. Nyt mentiin suoraan kaupunkiin reppujen kanssa ja vasta iltapäivällä noudettiin auto, jonka noutopiste oli lähellä lentokenttää. Ja etäisyydet ei ollut ihan kävelyetäisyyksiä. Repuista huolimatta vietettiin oikein mukava päivä Sydneyn keskustassa. Alkuun mentiin heti tietysti katsomaan oopperataloa ja Sydney Harbour Bridge -siltaa. Oopperatalo yllätti kellertävyydellään, kun kuvissa se on näyttänyt aina hohtavan valkoiselta. Toki se oli silti massiivisuudessaan hulppea näky.

Iltapäivällä hypättiin junaan melko lähelle auton noutopaikkaa ja käveltiin muutama kilometri hakemaan autoamme. Campervan oli sama malli kuin Uudessa-Seelannissa, mutta ehkäpä ”hieman” käytetympi. Auton noudon jälkeen lähdimme metsästämään majoitusaluetta seuraavaksi yöksi, mikä ei ollutkaan niin helppo homma Sydneyn läheisyydessä etenkin, kun seuraavana päivänä oli Australian kansallispäivä, ja paikalliset olivat lähteneet viettämään pitkää viikonloppua juhlafiiliksissä. Lopulta soitettiin yhteen paikkaan ja päästiin sinne yöksi. Oli melko kallis ja iso alue reilun tunnin matkan päässä Sydneystä, mutta huokaistiin helpotuksesta, että päästiin edes jonnekin. Tämäkin alue oli melko täynnä, mutta silti rauhallinen ja mukava.

Aamulla heräiltiin papukaijojen kauniiseen lauluun (=rääkymiseen) ja keiteltiin kahvit ennen matkan jatkamista. Haluttiin mennä takaisin Sydneyyn katsastamaan kansallispäivän menoa ja meininkiä sekä ottamaan aurinkoa Bondi Beachille. Auton saaminen keskustaan olisi ollut kalliin hinnan lisäksi varmaan myös vapaan paikan löytämisen puolesta lähes mahdoton homma, joten jätettiin auto vähän Sydneyn keskustan ulkopuolelle Mascotiin, josta pääsi kätevästi paikallisbusseilla Bondi Beachille. Bondilla oli muutama muukin viettämässä rennosti päivää, mutta sekaan mahtui oikein hyvin. Makoiltiin rannalla pari tuntia ennen kuin lähdettiin bussilla keskustaan.

Käveltiin keskustassa ympäriinsä ja meininkiä kaupungissa kyllä riitti. Joka puolella oli erilaisia myynti- ja ruokakojuja sekä lavoja, joilla bändit soittivat. Pöpän inttikaveri Matthew asuu Sydneyssä, ja pojat olivat sopineet tapaavansa. Mentiinkin illemmalla Matthewn ja hänen kavereidensa luokse yhteen keskustan kattobaariin, jossa istuskeltiinkin pitkälle iltaa. Matthew vieraanvaraisesti ja ystävällisesti tarjosi meille yöpaikkaa, ja tartuimme toki tarjoukseen. Matthew asuu suomalaisen tyttöystävänsä kanssa, ja hänelle sopi myös hyvin, että tulemme yöksi heidän vierashuoneeseensa. Ennen kämpille menoa kävimme myös heidän lähipubissaan, jossa pojat pelailivat biljardia. Olimme superkiitollisia yöpaikasta heidän luonaan; oli aikamoista luksusta matkapakun sijaan.

Aamulla suihkujen ja aamukahvien jälkeen kävelimme aurinkoisessa säässä pari kilometriä automme luokse, jossa söimme pikaisesti aamiaista ennen matkan jatkamista. Jätimme Sydneyn taakse ja lähdimme ajelemaan kohti Wollongongia. Kokkailtiin rannan parkkiksella nuudeleita lounaaksi, minkä jälkeen menimme makoilemaan ihanalle hiekkarannalle muutamaksi tunniksi. Rannalla ei meidän lisäksi ollut juurikaan muita, joten mikäpä siinä makoillessa ja uiskennellessa kaikessa rauhassa. Rannalta suuntasimme läheiselle ilmaiselle majoitusalueelle, jossa tutustuimme nuoreen pariskuntaan (australialainen ja yhdysvaltalainen). Heidän kanssa vietettiin rennosti iltaa rupatellen melko myöhään asti.

Heräsimme melkoisen mutalammikon keskeltä, sillä aamuyöstä oli satanut todella rankasti. Onneksi päivä kirkastui kuitenkin nopeasti ja Pöpän ulos jääneiden sandaalien onkimisen jälkeen lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Pysähdyttiin Jervis Bayhyn, jonka ranta-aluetta oli kehuttu paljon. Kiertelimme siellä ympäriinsä ihaillen kauniita rantamaisemia, minkä jälkeen jatkoimme Murramarang National Parkiin, jossa majoituttiin ilmaiselle alueelle. Täällä Australiassa on säästynyt melkoinen summa Uuteen-Seelantiin verrattuna majoitusalueissa, sillä ilmaisia alueita löytyy hyvin tasaisin välimatkoin, toisin kuin Uudessa-Seelannissa, jossa jouduimme maksamaan etenkin länsirannikolla jokaisesta yöstä.

Majoitusalueella oli sanottu elävän esimerkiksi kenguruita, opossumeja ja vompatteja, joten odotimme innolla näkevämme erilaisia eläimiä. Ensimmäinen eläin jonka näimme ei kuitenkaan ollut yksikään edellä mainituista, vaan todella suuri (ainakin metrin pituinen ja erittäin paksu) lisko. Ensin ehkä pienesti säikähdettiin, mutta viereisessä autossa ollut tyttö kertoi niiden olevan täysin harmittomia. Nähtiin myöhemmin ainakin toinen samanlainen, eikä enää hätkähdetty ainakaan ihan niin paljoa. Alueelta käveli muutaman minuutin upealle hiekkarannalle, jolla ei meidän lisäksi ollut kuin pari ihmistä. Parin tunnin rannalla loikoilun jälkeen tultiin takaisin alueelle, käytiin pienellä kävelyllä näköalapaikalla ja pelailtiin korttia. Myöhemmin illalla nähtiin myös Australian matkamme ensimmäinen kenguru!

Seuraavana aamuna katseltiin, että on tulossa aurinkoinen päivä, joten ajateltiin viettää päivä rennosti rannoilla hengaillen. Ensimmäiseksi ajettiin Beares Beachilla, joka oli aivan ihana pieni kirkasvetinen rauhallinen hiekkaranta. Siellä kelpasikin viettää helposti muutaman tunnin, kunnes nälkä alkoi yllättää ja jatkettiin matkaa picnic-paikalle lounaalle. Menimme lounaan jälkeen vielä toiselle rannalle, Merimbula Main Beachille, jossa tuuli aivan törkeän paljon; tuntui melkein kuin olisi ollut pienen hiekkamyrskyn keskellä. Tuulesta ja hiekan lentelystä huolimatta oltiin rannalla jonkun aikaa, ja Pöpä pomppi iloisesti aalloissa. Illemmalla ajettiin läheiselle majoitusalueelle, joka oli moottoritien varressa. Onneksi kuitenkaan moottoritieltä ei hirveästi ääniä kuulunut yön aikana.

Heräiltiin melko harmaaseen ja sateiseen keliin, ja lähdimme melko nopeasti ajelemaan. Suuntasimme kohti Croajingolong National Parkia, ja matkan varrella näimme opossumin sekä pienen vallabin. Jatkettiin täältä kuitenkin aika pian matkaa seuraavaan isompaan kaupunkiin Bairnsdaleen, jotta pääsimme nettiin tutkimaan paremmin, mihin mentäisiin seuraavaksi. Löydettiin mukava ilmainen majoitusalue vajaan tunnin ajomatkan päässä olevalta Wellington-järven rannalta, ja lähdettiin sinne. Sää kirkastui illaksi, mutta yöstä tuli onneksi mukavan viileä nukkua edellisiin melko kuumiin öihin verrattuna.

Päätettiin aamulla, että lähdetään parin tunnin ajomatkan päähän Wilson Promotory National Parkiin, jota oli kehuttu paljon TripAdvisorissa. Perille päästyä saatiin kartta ja ohjeistukset alueella olosta. Alueella oli paljon eri pituisia kävelyreittejä, ja yritimme valita niistä meille sopivimmat. Halusimme totta kai nähdä erilaisia eläimiä, etenkin kenguruita, sekä upeita maisemia. Lähdettiin ensimmäiseksi parin tunnin Lilly Pilly Gullyn kävelyreitille, joka päädyttiin valitsemaan lähinnä hauskan nimen takia… 😀 Tällä reitillä ei papukaijojen ja Pöpän näkemän ketun lisäksi eläimiä kauheasti näkynyt, mutta maisemat ja luonto olivat mahtavia. Ennen toista kävelyreittiä, Prom Wildlifea, käytiin katsomassa alueella olevaa kaunista rantaa. Toisella kävelyllä nähtiinkin paljon söpöjä kenguruita pomppimassa ympäriinsä. Nähtiin kyllä myös käärme, joka ei ollut niin toivottu näky. Onneksi se luikerteli vikkelään pusikkoon eikä sitä sen koommin näkynyt. Päivän päätteeksi ajeltiin läheiselle rauhalliselle pienelle ilmaiselle majoitusalueelle.

Melko kylmän yön jälkeen lähdettiin aamulla ajelemaan kohti Melbournea, jossa olikin jo aika palauttaa auto. Todella nopeasti tuntui kyllä menevän kuukausi matkapakussa asumista, eikä meillä onneksi ollutkaan mitään ongelmia koko aikana. Toki alkoi arvostamaan ja ehkä vähän odottamaankin ”pieniä” yleensä itsestään selvinä pidettäviä asioita, kuten pukeutumista seisaaltaan makuuasennon sijaan ja vessaan/suihkuun helposti pääsemistä silloin kun tarvitsee. Auton palauttamisen jälkeen käveltiin juna-asemalle ja seikkailtiin julkisilla kulkuneuvoilla yhteensä melkein tunnin matka St. Kildassa sijaitsevalle hotellillemme. Oltiin varattu aika lailla halvin huone, mitä alueelta löytyy, mutta perille päästyämme meitä odottikin oikein positiivinen yllätys. Oltiin jostain ihmeellisestä syystä saatu free upgrade suureen poreammeelliseen huoneistoon, josta olimme aivan innoissamme. Tarpeeseen tulleiden suihkujen jälkeen käytiin kävelyllä tutustumassa St. Kildan alueeseen, ja samalla reissulla ostamassa viinipullon, jonka nautiskelimme illemmalla poreammeessa.

Aamulla kokkailtiin rauhassa suuressa hienossa keittiössä aamiaista, jonka jälkeen käytiin pesemässä pyykkejämme hotellin tiloissa olleessa pesulassa. Arkisten askareiden jälkeen lähdettiin rannan vieressä olleelle nurtsialueelle hengailemaan ja ottamaan aurinkoa muutamaksi tunniksi. Loikoilun jälkeen suunnattiin raitiovaunulla Melbournen keskustaan. Keskustassa kävelimme ympäriinsä ja ihastelimme kaupungin menoa. Käytiin Chinatownissa metsästämässä Pöpälle supertulisia nuudeleita vielä ennen takaisin hotellille palaamista. Huomenna luovutetaankin huone jo kymmeneltä aamulla, jonka jälkeen päivän voisi viettää rannalla loikoillen. Illalla lennämmekin sitten jo kohti Balia!