Uusi-Seelanti – reppureissun alkuviikot

Heipparallaa!

Vihdoin saatiin raahattua läppärimme netin ääreen ja kirjoittelemaan vähän kuulumisiamme. Blogin nimestä ei tarvitse sen enempää kysellä… 😀 Luovuus kukoisti selkeästi. Ollaan oltu nyt pari viikkoa reissussa, joka alkoi matkapakuilusta Uudessa-Seelannissa. Tulemme olemaan reppureissailemassa yhteensä viisi kuukautta ja kirjoitellaan tänne säännöllisen epäsäännöllisesti reissun kulustamme.

Lähdettiin siis pari viikkoa sitten Shanghain kautta Aucklandiin, josta lensimme vielä Christchurchiin. Yhteensä 40 tunnin matkustelu oli melkosen väsyttävä kokemus, mutta määränpäähän saapuminen varmasti joka tunnin arvoista. Nukuimme yhden yön Christchurchissa, ja seuraavana aamuna suuntasimme hakemaan matkapakumme (George Jetsonin) Spaceshipsilta. Paperihommien ja pienten ajotestien jälkeen heitimme reppumme autoon ja lähdimme matkaan. Ei oltu etukäteen kauheasti mietitty minne lähdetään, mutta melko nopeasti päätettiin suunnata etelään päin.

         

Periaatteessa autoa saisi ajaa kumpi vain, mutta eiköhän tuo jää suurimmaksi osaksi Pöpän hommaksi, hehe… Ekana päivänä satoi melkoisesti, joten lähinnä ajeltiin ja hämmästeltiin maisemia. Katsoimme Campermate-sovelluksesta ilmaisen leirintäalueen Warringtonista, ja jäimme sinne yöksi. Alue oli lähellä rantaa, jossa kävimme vähän kävelyllä ennen kuin kokkailimme iltapalaksi nuudeleita matkakeittimellämme. Yö oli melko viileä, mutta matkapakussa oli yllättävän mukava ja lämmin nukkua. Aamulla heräilimme auringonpaisteen ja sateen sekaiseen keliin, keitimme rauhassa kahvit ja lähdimme ajelemaan kohti läheistä Dunedinin kaupunkia.

Dunedinissa kiertelimme kävellen ympäri kaupunkia ja kävimme paikallisessa kauppakeskuksessa pyörähtämässä. Kaupungin keskustan kiertelyn jälkeen ajoimme parin kilometrin päähän maailman jyrkimmän tien luokse. Baldwin Streetillä oli muutama muukin ottamassa hassuja kuvia superjyrkästä kadusta ja ”kaltevista” taloista. Jyrkän mäen nouseminen on varmasti aikamoista kuntoilua etenkin niille, jotka asuvat kyseisellä kadulla. Dunedinista lähdimme iltapäivällä ajelemaan kohti Queenstownia, mutta pysähdyimme Cromwellin kohdalla majoittumaan ilmaiselle leirintäalueelle, joka sijaitsi järven rannalla. Illan aurinkoiset järvi- ja vuorimaisemat olivat upeita.

Cromwellista jatkoimme aamupäivällä matkaa Queenstowniin. Tutustuimme kaupungin keskustaan kävellen ympäriinsä. Kaupunki vaikutti oikein ihanalta ”pieneltä suurkaupungilta”, jossa varmasti viihtyisi pidempäänkin. Melko extemporeen päätettiin lähteä vaeltamaan Queenstown Hillille, ja käytiin vaihtamassa lenkkarit jalkaan. Mielikuva oli ehkä enemmänkin kevyesti tallailusta, mutta hieman yllätyttiin vaelluksen rankkuudesta (toisille rankempaa kuin toisille…). Mutta eipä pienen hien pintaan saaminen toki ollut ollenkaan huono asia autossa istuskelun jälkeen. Ja maisemat korkealta kukkulan päältä olivat aivan huikeat!

Vaeltelun jälkeen jaloissa tuntui sen verran, että ajateltiin kevyen kävelyn tekevän hyvää. Queenstown Gardenista löytyi frisbeegolfrata, jonne päätimme mennä pyörimään. Kauniissa puutarhassa kävellessä, auringon paistaessa ja Pöpän heitellessä frisbeetä vierähtikin helposti parisen tuntia. Lähdimme illemmalla Queenstownista takaisin samalle camping-alueelle, jossa olimme edellisenkin yön. Camping-alue on melko suosittu, mutta onneksemme löysimme sieltä vielä paikan.

Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa yllättävän lämpimään ja aurinkoiseen keliin. Jäimme hetkeksi nauttimaan auringosta ja hengailemaan alueelle, jonka jälkeen suuntasimme auton kohti Wanakaa. Wanakassa hengailimme ja otimme aurinkoa rannalla, kävelimme ympäri viehättävää pikkukaupunkia ja söimme lounasta ulkona. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan eteenpäin, ja päädyimme pysähtymään Makaroran edulliselle camping-alueelle, josta löytyi muun muassa suihkut ja keittiö-/oleskelutilat. ”Aika lyhyessä ajassa sitä alkaa arvostamaan juoksevaa vettä ja vessoja”, niin kuin Pöpä tuossa juuri totesi, joten tämä tuntuu jo melkoiselta luksukselta autossa hengailun jälkeen.

Wanakasta lähdimme ajelemaan kohti länsirannikkoa. Harmiksemme seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu melkoisia sateita, joten maisematkin olivat harmaan sateisia, mutta silti upeita. Oltaisiin varmasti pysähdelty enemmän aurinkoisissa keleissä, mutta nyt ihasteltiin maisemia lähinnä autosta ja huristelimme länsirannikkoa hyvää tahtia eteenpäin. Muutamien upeimpien maisemien ja pienten kävelyreittien kohdalle pysähdeltiin kuitenkin välillä napsimaan kuvia, etenkin niinä hetkinä, kun sade vähän hellitti. Yövyttiin Fox Glacierissa meidän budjetille melko kalliilla leirintäalueella, koska halvimmat olivat jo myöhään iltapäivällä täynnä. Täällä käytiin sitten koko rahan edestä siisteissä suihkuissa ja kokkailtiin sisäkeittiössä.

Fox Glacierista jatkettiin matkaa Franz Josef Glacierille, jossa käytiin sateesta huolimatta reilun tunnin kävelyllä katselemassa jäätikköä. Sieltä jatkoimme länsirannikon ajelua parilla pysähdyksellä Greymouthiin asti. Illalla ja yöllä satoi niin paljon, ettei varmaan koskaan olla nähty semmoista rankkasadetta. Aamulla sade jatkui edelleen ja tiet tulvivat, mutta lähdettiin varovasti ajelemaan eteenpäin. Päätettiin, että halutaan nopeasti pohjoiseen, missä näytti olevan paremmat kelit. Iltapäivällä saavuimme saaren pohjoisosaan, jossa yövyimme rannan äärellä olevalla mukavalla leirintäalueella.

Seuraavana päivänä päätettiin, että halutaan sateisessa Pictonissa hengailun sijaan päästä jo pohjoissaarelle. Ennakkoon ostettu lauttamatka olisi ollut vasta parin päivän päästä, mutta sen pystyi onneksi pientä lisämaksua vastaan vaihtamaan samaksi illaksi. Myöhään illalla saavuimme Pictonista Wellingtoniin, jossa suuntasimme lähimmälle ”leirintäalueelle” (suurelle maksulliselle parkkipaikalle kaupungin keskustassa), ja yövyimme siinä. Ei ehkä mikään rauhallisin yöpymispaikka etenkään perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta korvatulppien kanssa sai ihan hyvin nukuttua.

Wellingtonissa nähtävää ja tehtävää riitti. Nautimme auringonpaisteesta, kävelimme ympäri kaupunkia, vähän shoppailimme (hups), makoilimme puistossa ja söimme hyvin. Seuraavana päivänä loikoilimme Wellingtonin Oriental Bayn rannalla suurimman osan päivästä. Iltapäivällä lähdimme kävelemään ympäri kaupunkia ja kävimme katsomassa Wellington kaapelivaunua, josta nappasimme perinteisen turistikuvan. Wellingtonin jälkeen lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin pohjoisemmas. Pysähdyimme Paraparaumussa rannalle ottamaan aurinkoa, ennen kuin jatkoimme matkaa Himatangi Beachille, jossa majoituimme hienolla isolla leirintäalueella, joka sijaitsi ihan rannan äärellä. Täällä päästiinkin ensimmäistä kertaa pesemään pyykkejä, mikä tuli kyllä tässä vaiheessa tarpeeseen.

Siinäpä nyt parin viikon edestä tarinaa, varmaan ainakin äidit jaksoi lukea. 😀 Tällä hetkellä ollaan Ohakunessa ja tarkoituksena mennä tänään/huomenna tutustumaan ja vaeltelemaan Tongariro National Parkiin.

Next Post

No Comments

Leave a Reply