Monthly Archives

tammikuu 2018

Uusi-Seelanti osa 2

Lähdimme tosiaan Ohakunesta ajelemaan kohti Tongariro National Parkia. Vuoret näkyivät jo kaukaa ja maisemat olivat upeita jylhine vuorineen. Olisimme kovasti halunneet vaellella Tongariron vuorilla, mutta valitettavasti säät eivät oikein suosineet ja vettä tuli saavista kaatamalla. Huonon sään vuoksi pitkiä vaelluksia ei edes järjestetty, emmekä oikein halunneet lähteä lyhyemmillekään vaelluksille mutaisille teille kastelemaan itseämme, kun eipä noita vaatteita autossa asuessa saisi edes minnekään kuivumaan. Näinpä päätettiin jatkaa matkaa ja tyytyä ihastelemaan maisemia maan tasalta.

Ajelimme eteenpäin pikkuhiljaa kohti saaren pohjoisosaa. Pysähdyimme matkalla kävelylle ja ihastelemaan Huka Falls -vesiputousta, jossa oli uskomattoman kirkkaan turkoosia vettä. Ajoimme myös Kerosene Creekille, joka on kuumaa (noin 40 asteista) vettä virtaava pienehkö puro. Pöpä kävikin toteamassa höyryävän puron lämmön kahlailemalla siellä. Purolta ajelimme kohti edullista majoitusaluetta, jossa teimmekin vain ruokaa ja jatkoimme ajelua aina melkein Taurangaan asti.

Majoituimme Taurangan lähellä suurella majoitusalueella, jossa oli muun muassa frisbeegolf-rata, parisataa lammasta, useita vaellusreittejä, pieni vesiputous sekä kiiltomatoja. Ihastuimme alueeseen, mutta vesisateen takia emme hirveästi tehneet mitään illan aikana. Päätettiinkin, että tulemme seuraavaksi yöksi takaisin samalle alueelle ja toivoimme hyvää säätä, jotta pääsemme näkemään esimerkiksi kiiltomadot. Lähdimme seuraavana päivänä Mount Maunganuin alueelle, ja toiveemme hyvästä säästä todellakin toteutui. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja nautimme siitä ihanalla hiekkarannalla makoillen. Iltapäivällä lähdimme vaeltamaan Mount Maunganuin huipulle. Kuuman päivän vuoksi nousu huipulle oli melko hikistä hommaa, mutta näköalat huipulta palkitsivat kyllä uurastuksen. Huipulla ihastelimme maisemia ja katselimme, kun ihmiset hyppivät liitovarjoilla alas vuorelta. Aika hullun hommaa, mutta olisi siistiä kyllä joskus itsekin kokeilla (ja Pöpähän on tätä jo kokeillutkin)!

Ihanan aurinkoisen päivän jälkeen suuntasimme takaisin majoitusalueelle, jossa kävelimme katsomaan vesiputousta ja näköalapaikkoja. Illan hämärtyessä lähdimme kävelylle ihailemaan kiiltomatoja. Hämmästyttiin siitä, miten kirkkaasti kiiltomadot oikeasti hohtivat pimeässä. Hohtavia matoja oli aivan hurja määrä joka puolella, joten näky oli melko taianomainen. Yritimme ottaa kuvia tästä näystä, mutta eipä kännykän kameroilla otetuissa kuvissa näkynyt kuin mustaa…

Seuraavana päivänä ajoimme läheiseen Matamatan kaupunkiin, jossa sijaitsee Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti -elokuvasarjoista tuttu Kontu. Päivän Hobbiton Movie Set -kierrokset olivat suurimmaksi osaksi loppuunmyytyjä, mutta saimme iltapäivälle vielä liput. Päivällä kulutimme aikaa kiertelemällä ympäri aurinkoista Matamataa, mutta etenkään Pöpä ei meinannut pysyä housuissaan odotellessaan iltapäivän Hobitti-kierrosta.

Kierroksella opas kertoi mielenkiintoisia faktoja alueesta, elokuvien teosta ja paljon erilaisia ”behind the scenes” -juttuja. Oli hauska kuulla kaikista elokuvien tekoon liittyvistä erilaisista yksityiskohdista. Kontua varten alueelle tarvittiin muun muassa luumupuita, mutta puiden tuli olla hobitteja varten todellista suurempia. Sen takia alueelle istutettiin omena- ja päärynäpuita, joista hedelmät poimittiin ja korvattiin asettelemalla puihin luumuja. Kierroksen kruunasi hobittien omassa baarissa ”The Green Dragonissa” nautittu hobittiolut/-siideri. Tutustuminen hobittien kylään oli meidän budjetille melko kallista, mutta mieleenpainuva ”kerran elämässä” -kokemus oli kyllä sen arvoista (etenkin LOTR-fani Pöpälle ?). Ja vaikka ei olisikaan elokuvien suurin fani, oli alue kaikkine yksityiskohtine joka tapauksessa upea ja mielenkiintoinen nähtävyys.

Hobittien kotikylään tutustumisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Raglania. Majoituimme Raglanissa melko korkean kukkulan päällä sijaitsevalle leirintäalueelle, josta oli aivan upeat maisemat. Ihastelimme auringonlaskua ja hengailimme illan muutaman uusi-seelantilaisen pojan kanssa. Useimmiten alueilla on rento meininki ja etenkin Pöpä menee rohkeasti tutustumaan muihin reissaajiin. Raglanissa sattui olemaan festarit samana viikonloppuna, kun olimme siellä, ja musiikki kuului rannalta aina kukkulalle asti. Näimme myös kaukaisesti festareiden ilotulitukset.

Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan Raglanin kaupunkiin, joka on tunnettu etenkin surffailusta. Kävimme kääntymässä rantojen luona, mutta festareiden päättymisen vuoksi liikenne siellä päin oli melkoisen tukossa. Ajoimmekin rannoilta läheisen joen varrelle, jossa otimme aurinkoa ennen kuin menimme kävelemään kaupunkiin. Kaupunki oli täynnä festariporukkaa, joten meininkiä ainakin riitti. Parin tunnin kiertelyn jälkeen jatkoimme ajamista Aucklandiin päin. Pysähdyimme ilmaiselle majoitusalueelle, jossa Pöpä tutustui saksalaisiin poikiin. Alueella oli iso nurmikenttä, jossa Pöpä ja uudet tuttavuudet potkiskelivat jalkapalloa melkeinpä koko illan ajan. ?

Aamulla lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Aucklandia ja pysähdyimme kaupunkiin kiertelemään pariksi tunniksi. Keskusta oli todella vilkas ja erilaisia hienoja liikkeitä oli runsaasti etenkin Queen Streetillä, jossa kuljeksimme. Budjettimme vuoksi tyydyimme tällä kertaa shoppailun sijaan ihastelemaan liikkeitä ulkoa päin. Ennen matkan jatkamista käytiin hakemassa intialaista ruokaa pienestä katukojusta ja nautittiin ne ulkona.

Hypättiin takaisin autoon ja ajeltiin parin pysähdyksen taktiikalla Whangareihin. Suuntasimme suoraan ilmaiselle majoitusalueelle, johon luvallisille paikoille mahtui vain muutama auto. Saimme meidän pienen campervanin vielä juuri ja juuri mahtumaan luvalliselle alueelle, mutta autoja oli kymmenittäin myös luvattomilla alueilla. Ei kuitenkaan haluttu itse ottaa 200 dollarin suuruista riskiä, joten ahtauduimme pieneen George Jetsonin mentävään koloon. Alueella oli ihanat maisemat merelle. Vietimme iltaa vanhemman pariskunnan kanssa, joka kutsui meidät heidän ”motorhomen” ulkokaton alle istuskelemaan ja juttelemaan.

Heräiltiin ihanaan aurinkoiseen aamuun, ja päätettiin mennä viettämään päivää läheiselle rannalle, Whale Baylle. Ranta oli aivan superihana! Pienelle kirkasvetiselle hiekkarannalle käveltiin noin 500 metrin matka rinnettä alaspäin ja jo matkalla rannalle oli upeat näköalat. Vietettiinkin rannalla useampi tunti uiden ja aurinkoa ottaen. Päivällä ajettiin takaisin Whangarein kaupunkiin ruokaostoksille. Tarkoituksena oli jäädä kaupunkiin, mutta siellä satoi aivan kaatamalla vettä, joten suunnattiin takaisin parinkymmenen kilometrin päähän aurinkoiseen Ngunguruun. Jäätiin ilmaiselle majoitusalueelle pienen paikallisen kirjaston läheisyyteen rannan ääreen. Ilta oli lämmin, joten hengailtiin ja pelailtiin korttia ulkona auringonlaskuun asti.

Tänään ajeltiin takaisin Aucklandiin ja oli aika luovuttaa campervan. Auton luovutuksen jälkeen käveltiin melkoisessa helteessä reilu kuusi kilometriä (koska haluttiin säästää rahaa…) hotellillemme. Hotellilla pakattiin reput lentoa varten, sillä jatkamme varhain aamulla matkaamme Australiaan!

Uusi-Seelanti – reppureissun alkuviikot

Heipparallaa!

Vihdoin saatiin raahattua läppärimme netin ääreen ja kirjoittelemaan vähän kuulumisiamme. Blogin nimestä ei tarvitse sen enempää kysellä… 😀 Luovuus kukoisti selkeästi. Ollaan oltu nyt pari viikkoa reissussa, joka alkoi matkapakuilusta Uudessa-Seelannissa. Tulemme olemaan reppureissailemassa yhteensä viisi kuukautta ja kirjoitellaan tänne säännöllisen epäsäännöllisesti reissun kulustamme.

Lähdettiin siis pari viikkoa sitten Shanghain kautta Aucklandiin, josta lensimme vielä Christchurchiin. Yhteensä 40 tunnin matkustelu oli melkosen väsyttävä kokemus, mutta määränpäähän saapuminen varmasti joka tunnin arvoista. Nukuimme yhden yön Christchurchissa, ja seuraavana aamuna suuntasimme hakemaan matkapakumme (George Jetsonin) Spaceshipsilta. Paperihommien ja pienten ajotestien jälkeen heitimme reppumme autoon ja lähdimme matkaan. Ei oltu etukäteen kauheasti mietitty minne lähdetään, mutta melko nopeasti päätettiin suunnata etelään päin.

         

Periaatteessa autoa saisi ajaa kumpi vain, mutta eiköhän tuo jää suurimmaksi osaksi Pöpän hommaksi, hehe… Ekana päivänä satoi melkoisesti, joten lähinnä ajeltiin ja hämmästeltiin maisemia. Katsoimme Campermate-sovelluksesta ilmaisen leirintäalueen Warringtonista, ja jäimme sinne yöksi. Alue oli lähellä rantaa, jossa kävimme vähän kävelyllä ennen kuin kokkailimme iltapalaksi nuudeleita matkakeittimellämme. Yö oli melko viileä, mutta matkapakussa oli yllättävän mukava ja lämmin nukkua. Aamulla heräilimme auringonpaisteen ja sateen sekaiseen keliin, keitimme rauhassa kahvit ja lähdimme ajelemaan kohti läheistä Dunedinin kaupunkia.

Dunedinissa kiertelimme kävellen ympäri kaupunkia ja kävimme paikallisessa kauppakeskuksessa pyörähtämässä. Kaupungin keskustan kiertelyn jälkeen ajoimme parin kilometrin päähän maailman jyrkimmän tien luokse. Baldwin Streetillä oli muutama muukin ottamassa hassuja kuvia superjyrkästä kadusta ja ”kaltevista” taloista. Jyrkän mäen nouseminen on varmasti aikamoista kuntoilua etenkin niille, jotka asuvat kyseisellä kadulla. Dunedinista lähdimme iltapäivällä ajelemaan kohti Queenstownia, mutta pysähdyimme Cromwellin kohdalla majoittumaan ilmaiselle leirintäalueelle, joka sijaitsi järven rannalla. Illan aurinkoiset järvi- ja vuorimaisemat olivat upeita.

Cromwellista jatkoimme aamupäivällä matkaa Queenstowniin. Tutustuimme kaupungin keskustaan kävellen ympäriinsä. Kaupunki vaikutti oikein ihanalta ”pieneltä suurkaupungilta”, jossa varmasti viihtyisi pidempäänkin. Melko extemporeen päätettiin lähteä vaeltamaan Queenstown Hillille, ja käytiin vaihtamassa lenkkarit jalkaan. Mielikuva oli ehkä enemmänkin kevyesti tallailusta, mutta hieman yllätyttiin vaelluksen rankkuudesta (toisille rankempaa kuin toisille…). Mutta eipä pienen hien pintaan saaminen toki ollut ollenkaan huono asia autossa istuskelun jälkeen. Ja maisemat korkealta kukkulan päältä olivat aivan huikeat!

Vaeltelun jälkeen jaloissa tuntui sen verran, että ajateltiin kevyen kävelyn tekevän hyvää. Queenstown Gardenista löytyi frisbeegolfrata, jonne päätimme mennä pyörimään. Kauniissa puutarhassa kävellessä, auringon paistaessa ja Pöpän heitellessä frisbeetä vierähtikin helposti parisen tuntia. Lähdimme illemmalla Queenstownista takaisin samalle camping-alueelle, jossa olimme edellisenkin yön. Camping-alue on melko suosittu, mutta onneksemme löysimme sieltä vielä paikan.

Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa yllättävän lämpimään ja aurinkoiseen keliin. Jäimme hetkeksi nauttimaan auringosta ja hengailemaan alueelle, jonka jälkeen suuntasimme auton kohti Wanakaa. Wanakassa hengailimme ja otimme aurinkoa rannalla, kävelimme ympäri viehättävää pikkukaupunkia ja söimme lounasta ulkona. Lähdimme iltapäivällä ajelemaan eteenpäin, ja päädyimme pysähtymään Makaroran edulliselle camping-alueelle, josta löytyi muun muassa suihkut ja keittiö-/oleskelutilat. ”Aika lyhyessä ajassa sitä alkaa arvostamaan juoksevaa vettä ja vessoja”, niin kuin Pöpä tuossa juuri totesi, joten tämä tuntuu jo melkoiselta luksukselta autossa hengailun jälkeen.

Wanakasta lähdimme ajelemaan kohti länsirannikkoa. Harmiksemme seuraavaksi pariksi päiväksi oli luvattu melkoisia sateita, joten maisematkin olivat harmaan sateisia, mutta silti upeita. Oltaisiin varmasti pysähdelty enemmän aurinkoisissa keleissä, mutta nyt ihasteltiin maisemia lähinnä autosta ja huristelimme länsirannikkoa hyvää tahtia eteenpäin. Muutamien upeimpien maisemien ja pienten kävelyreittien kohdalle pysähdeltiin kuitenkin välillä napsimaan kuvia, etenkin niinä hetkinä, kun sade vähän hellitti. Yövyttiin Fox Glacierissa meidän budjetille melko kalliilla leirintäalueella, koska halvimmat olivat jo myöhään iltapäivällä täynnä. Täällä käytiin sitten koko rahan edestä siisteissä suihkuissa ja kokkailtiin sisäkeittiössä.

Fox Glacierista jatkettiin matkaa Franz Josef Glacierille, jossa käytiin sateesta huolimatta reilun tunnin kävelyllä katselemassa jäätikköä. Sieltä jatkoimme länsirannikon ajelua parilla pysähdyksellä Greymouthiin asti. Illalla ja yöllä satoi niin paljon, ettei varmaan koskaan olla nähty semmoista rankkasadetta. Aamulla sade jatkui edelleen ja tiet tulvivat, mutta lähdettiin varovasti ajelemaan eteenpäin. Päätettiin, että halutaan nopeasti pohjoiseen, missä näytti olevan paremmat kelit. Iltapäivällä saavuimme saaren pohjoisosaan, jossa yövyimme rannan äärellä olevalla mukavalla leirintäalueella.

Seuraavana päivänä päätettiin, että halutaan sateisessa Pictonissa hengailun sijaan päästä jo pohjoissaarelle. Ennakkoon ostettu lauttamatka olisi ollut vasta parin päivän päästä, mutta sen pystyi onneksi pientä lisämaksua vastaan vaihtamaan samaksi illaksi. Myöhään illalla saavuimme Pictonista Wellingtoniin, jossa suuntasimme lähimmälle ”leirintäalueelle” (suurelle maksulliselle parkkipaikalle kaupungin keskustassa), ja yövyimme siinä. Ei ehkä mikään rauhallisin yöpymispaikka etenkään perjantain ja lauantain välisenä yönä, mutta korvatulppien kanssa sai ihan hyvin nukuttua.

Wellingtonissa nähtävää ja tehtävää riitti. Nautimme auringonpaisteesta, kävelimme ympäri kaupunkia, vähän shoppailimme (hups), makoilimme puistossa ja söimme hyvin. Seuraavana päivänä loikoilimme Wellingtonin Oriental Bayn rannalla suurimman osan päivästä. Iltapäivällä lähdimme kävelemään ympäri kaupunkia ja kävimme katsomassa Wellington kaapelivaunua, josta nappasimme perinteisen turistikuvan. Wellingtonin jälkeen lähdimme ajelemaan rannikkoa pitkin pohjoisemmas. Pysähdyimme Paraparaumussa rannalle ottamaan aurinkoa, ennen kuin jatkoimme matkaa Himatangi Beachille, jossa majoituimme hienolla isolla leirintäalueella, joka sijaitsi ihan rannan äärellä. Täällä päästiinkin ensimmäistä kertaa pesemään pyykkejä, mikä tuli kyllä tässä vaiheessa tarpeeseen.

Siinäpä nyt parin viikon edestä tarinaa, varmaan ainakin äidit jaksoi lukea. 😀 Tällä hetkellä ollaan Ohakunessa ja tarkoituksena mennä tänään/huomenna tutustumaan ja vaeltelemaan Tongariro National Parkiin.