Suomen suurin matkablogiyhteisö

La Diguen ja Mahen saarilla – Suuntana Seychellit, osa 3

Olemme saapuneet Seychelleille sunnuntaina 13.1.2019, ja muutaman Praslinin saarella vietetyn päivän jälkeen otamme keskiviikkona lautan kohti La Digueta, jossa olisi tarkoitus viettää loppuviikko. Lauttamatka kestää tällä kertaa vain parisenkymmentä minuuttia. Eivätkä aallot keinuta tällä kertaa ollenkaan pahasti! En edes tarvitse pahoinvointilääkettä. Päivä on erittäin sateinen, ja mukaan pakattu sadeviitta oli erittäin hyvä idea, vaikka onneksi lauttarannasta ei ole kuin kymmenen minuutin kävely Orchid hotellin, josta olemme varanneet Praslinin kaltaisen huoneiston kahden asunnon komplekseista.

Vastaan pääkadulla tulee vain joitain autoja, mutta saaren pääasiallinen liikkumismuoto ovat polkupyörät. Vastaan jolkottelee myös koiria, ja pihoilta kantautuu kukkojen kieuntaa. Todella mukava kylämainen tunnelma! Hotelli on jälleen kerran erittäin siisti, erillisellä makuuhuoneella, keittiöllä ja terassilla varustettu, ja tällä kertaa edes torakoita ei näy kiusana. Suihkuvesi tosin jälleen on viileää, mutta tähän olemme jo tottuneet.

La Diguella olosta en kirjannut niinkään tarkempia päiväkirjamerkintöjä, koska saarella oloa kuvasi lähinnä hetkeen keskittyminen ja kunnon lomailu! La Digue oli Seychellien matkan lemppari, ja juuri sinne lähtisin ehdottomasti uudelleen jos kaipaisin rauhoittumista. Voisinkin tähän kirjata niitä asioita jotka La Diguelta jäivät mieleen ja jotka siitä tekivät niin mieluisan.

Ensinnäkin se, että saarella sai kulkea kävellen! Tai toki olisi siis saanut pyöräilläkin kuten suurin osa muista, mutta parasta oli se ettei ollut riippuvainen bussien aikatauluista, koska sellaisia ei taida koko saarelta löytyäkään. Kaikki oli lähellä. Tosiaan oma majoittumispaikkamme oli kävelymatkan päässä lauttarannasta, kivenheiton päästä lähimmästä uimarannasta ja vielä lähempänä pikkukaupoista joista haimme ruokatarvikkeet.

Koko saarella tuntui vallitsevan niin mukavan leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Oman portin ulkopuolella pienen hiekkatien varrella jättiläiskilpikonna rauhalliseen tahtiin maiskutti tienvarresta repimäänsä ruohon tupsua, tien toisella puolella aidan takana märehti talon pihalla lehmä. Lapset pyöräilevät keskellä päivää kavereidensa kanssa edes takaisin. Myöhemmin ollessamme uimassa sadekuuron aikaa paikallinen poika kertoikin meille että heillä on kesäloma, joka selittääkin miksi lapsia oli vapaana keskellä päivää. Ilma on lämpimän kostea. Välillä pilvet peittävät taivaan ja sateet saavat hiekkatiet tulvimaan, jolloin kävellessä täytyy hyppiä lätäköiden yli. Sen verran lisää täytyy mainita Seychelleiden säästä, että sateita tuli kyllä lähes päivittäin, mutta säätiedotuksien vuoksi ei kannata liiaksi huolestua! Etukäteen katsoin että joka päivän kohdalla näkyi vain sadepilveä ja ukkosta, mutta tosiasiassa sää ehtii vaihtua niin moneen kertaan päivän aikana että joka päivä saimme myös onneksemme nauttia auringon paisteesta.

La Diguen lemppareista puhuttaessa täytyy myös mainita maailman kauneimpien rantojen joukkoon valittu L’anse Source d’Argent, jossa vietimme yhden päivän auringon laskuun saakka, kunnes paikalla ei lisäksemme ollut enää ketään muita.

Totta puhuen edes päivällä ranta ei ollut tupaten täynnä, joka ei varmaan ole ongelmana muuallakaan Seychelleillä, sillä rantoja kyllä riittää. Jotenkin tuolla tietyllä rannalla vesi tuntui kuitenkin olevan vielä muitakin paikkoja turkoosimpaa, tyynempää ja lämpimämpää. Uimakaverikseen saa alta aikayksikön lauman kauniin keltasinisiä lepakkokaloja, jotka käyvät maistelemassa varpaita. Rannalla tavaravahdiksi jää mitä sympaattisin koirakaksikko.

Rantaa ympäröivät upeat kalliot. Saksalainen eläkeläisturisti tulee näyttämään innoissaan käsivarrelleen kiivennyttä limenvihreää gekkoliskoa. Auringon laskiessa joku laittaa radiosta soimaan leppoisaa reggaeta. Todennäköisesti häämatkalla oleva pariskunta ihastelee kanssamme upeita pienten kalaparvien aiheuttamaa värinää veden pinnalla. Kertakaikkiaan upeaa! Tänne haluaisin ehdottomasti vielä palata. Takaisin kotiin palaamme auringon laskettua pilkkopimeässä kännyköidemme taskulamppujen valossa. Turvaton olo ei kuitenkaan ole, toisin kuin Praslinilla olisi ollut lähinnä liikenteen takia (autot kun ajavat tuhatta ja sataa).

La Diguen jälkeen vietimme vielä muutaman päivän Mahella, joka on siis Seychellien suurin saari. Saari itsessään varmaan sisältäisi eniten näkemistä ja kokemuksia, mutta meille se oli lähinnä viimeinen etappi jonne päädyimme käytännön syistä koska paluulento olisi sieltä. Hotellimme oli sympaattisen brittiläis-seychelliläisen pariskunnan pitämä Villa Cabllero (kyllä, ilman toista A:ta), jonka pihamaalta saimme oman pienen talon. Keittiö oli ulkotiloissa talon päässä, ja keittiön vieressä uima-allas.

Meillä oli yksi kokonainen päivä aikaa tutustua saareen ja saimme onneksemme oppaiksemme paikalliset tuttumme. Seychellien hintataso on tunnetusti korkea, jonka vuoksi laitoimmekin itse ruokamme. Paikalliset äiti ja tytär halusivat kuitenkin ehdottomasti viedä meidät hyvään paikkaan ulos syömään, ja päättivät kohteeksi Le jardin du Roi, kukkulan päällä oleva ravintola ja tila jolla kasvatetaan hedelmiä ja mausteita.

Minä valitsin ruuakseni papaijalla höystetyn broilerisalaatin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli mielettömän hyvää! Lisäksi saimme maistella hieman makealta perunalta maistuvaa jakkihedelmää. Hotellien aamupaloilla tarjolla oli muutenkin paljon hedelmiä; papaijan lisäksi passionhedelmiä, banaania ja vesimelonia. Seychelleillä hedelmät olivat kyllä niin hyviä ja onnekseni en saanut niistä edes allergiaoireita.

Tiistaina 22. tammikuuta oli aika suunnata lentokentälle ja jättää ihanat Seychellien saaret taaksepäin ja valmistautua pohjoisen kylmyyteen. Pariisiin koneeseen noustuamme ja tunnin lennettyämme ilmaantui kuitenkin yllätyksiä matkaan, ja päädyimme loppujen lopuksi vielä etelämmäs Intianmerta toiselle saarelle. Kerron tästä lisää toisella kerralla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply