Suomen suurin matkablogiyhteisö

Muutama päivä Praslinin saarella – Suuntana Seychellit, osa 2

Kirjoitin viimeksi alkumatkan tunnelmista, ja nyt vuorossa on päiväkirjamerkintöjen pohjalta kirjattuja muistoja perille pääsyn jälkeen Praslinin saarelta.

13.1. Noin vuorokauden yhteensä matkustettuamme ensin Helsingistä Pariisiin, Pariisista Mahelle, ja sieltä lautalta Praslinille, olo on sen verran hutera että päiväunet maistuvat, ja herätessäni vuorokauden ajasta ei ole tietoa. Ilmastoinnin viilentämä huone ja sen pehmeä sänky on saanut tuuditettua hyvin syvään uneen. Ensimmäinen vuorokausi perillä menee kuitenkin loppuun asti melko huterissa tunnelmissa edellisyön nukkumattomuuden, laivamatkan ja uuteen ympäristöön ja ilmasto- ja aikavyöhykkeeseen tottuessa. Kävelemme kuitenkin parin kilometrin matkan Cote d’Or-rannalle, josta pöllämystyneessä mielentilassa otetut kuvat näyttävät jälkikäteen aivan uskomattomilta. Unohdin jotenkin kummassa ottaa uimapuvun ja pyyhkeen mukaan, joten istuskelen rannalla jostain kasvillisuudesta repäisemälläni isolla lehdellä ja ihmettelen seychelliläistä elämänmenoa kaverini kirmatessa aalloilla. Jossain vaiheessa joku tulee markkinoimaan sukellusretkiä ja piirtää hiekkaan erilaisia tarjouksia. Tämä on itseasiassa reissun ainoa hetki jolloin joku yrittää väen vängällä saada jotain myydyksi, mutta kyllä tämäkin aika helposti lopulta luovutti. Myyntimiehen lähdön jälkeen taivas yhtäkkiä täräyttää kunnon kaatosateen niskaan, ja menemme puun alle odottelemaan sateen lakkaamista. Tammikuu kuuluu Seychelleillä sadekauteen, mutta onneksi kuurot kestävät monesti vain hetken, kun aurinko taas tulee esille.

14.1. Päätämme lähteä Unesco-kohteeseen , Vallee de main puistoon. Majataloltamme on maksimissaan kymmenisen minuutin kävely bussipysäkille. Oikean pysäkin löytäminen tuottaa hieman päänvaivaa, kun täytyy miettiä kummalle puolelle tietä pitikään mennä kun liikenne on vasemmanpuoleista. Bussipysäkillä odottaa paikallinen nainen, joka vilkuttaa taaksemme ja kertoo käyneensä kaupoilla etsimässä jotain tiettyä juttua mutta ei ollut löytänyt. Asuu itse Saint Anne Bayessa, lähimmässä isommassa keskuksessa jossa on myös satama jonne saavuimme. Ihmettelen miksi hän kertoo tulleensa tänne asti kaupoille, koska takanamme on vain pienenpieni intialaisten pitämä putiikki hulppean kasinon vieressä. Putiikissa myytiin vain purkkitonnikalaa, sipsiä ja muita muualta tuotuja ruokatuotteita. Noh, ehkä hän on tullut hakemaan jotain vain täältä saatavaa nuudelimerkkiä.

Suurin osa Seychelleillä myytävistä tuotteista on nimenomaan säilykeruokaa, joka on tuotu Intiasta, Sri Lankasta tai Etelä-Afrikasta. Onneksi olin lukenut muiden matkakertomuksia ennen lähtöämme, joissa varoiteltiin tarkistamaan päivämäärät tuotepakkauksista, sillä jonkin verran jo vanhentuneita tuotteita silmiin osui.

 

Vihdoin pikku bussi saapuu ja hyppäämme kyytiin. Bussilla matkustaminen on halpaa, euroissa vain joitain kymmeniä senttejä. Pääsemme yhdellä bussilla suoraan puistoon. Kovin montaa eri linjaa saarella ei taida ollakaan, pari jotka kiertävät eri puolia rannikkoa molempiin suuntiin.

 

Vallee de maissa tehtiin muutaman tunnin kävely . Tuli kunnon viidakkotunnelma palmujen ja lintujen keskellä. Varjossa oli oikein mukava ilma liikkua. Näköalapaikalla puiston kahvilasta ostettuja maniokkisipsejä syödessäni paikalliset Seychellien bulbul-linnut tulevat viereen pällistelemään. Kaveri ehdottaa että laitan käteen yhden. Linnut tulevat rohkeasti kädeltä hakemaan sipsin palan! Jälkikäteen ajateltuna lintujen ruokkiminen olisi varmaan ollut kiellettyä mutta enpä sitä siinä hetkessä hoksannut.

 

Illalla kävellään naapuruston läpi lähimmälle rannalle, Anse Madgelle , joka ei kuulemma ole kovinkaan kummoinen. Millaisiakohan muut sitten ovat, kun tämäkin on meidän mielestä täydellinen! Ranta ammottaa tyhjyyttään ja saaren pohjoispuolelta paistava ilta-aurinko tulee mukavasti puiden välistä vielä valaisten tätä eteläpuolenkin rantaa. Vesi on varmasti 30 asteista ja täysin tyyntä tällä puolella. Jonkun ajan päästä todennäköisesti paikallinen seychelliläinen kävelee vastaan ranskalaisen naisen kansaa ja kysyy olemmeko nähneet yksinäistä kenkää rannalla. Hän kertoo hukanneen sellaisen. Pahoittelemme että emme. Jonkun matkan päässä muutama paikallinen istuskelee puiden siimeksessä.

Täydellinen ranta, hetki, paikka, tunnelma. Seychellien rumimmalla rannalla. (Voisinpa teleportata itseni juuri tuohon hetkeen ja paikkaan tätä koneella kirjoittaessani…)

Ti 15.1.

Otamme bussin saaren pohjoispuolelle, Anse lazion rannalle. Täytyyhän se nyt nähdä, kun kerta maailman hienoimpien rantojen joukkoon on äänestetty (ja juuri siellä muuan onneton häämatkalainen joutui hain kitaan). Bussia odottaessa itikat pistelevät ensimmäistä kertaa. Hoksasin että ainoa ero aiempiin päiviin on aurinkorasvan laittamatta jättäminen. Ilmeisesti se toimii siis myös hyttyskarkotteena, kätevää. Heti voiteen kanssa läträttyäni huomaan sen tepsineen. Bussiin noustua huomaamme kuskin olevan vielä edellisiä kahjompi. Jo tähän mennessä olemme todenneet auringon laskun jälkeen liikkumisen täysin poissuljetuksi ajatukseksi koska kuskit ajavat täysin mielivaltaisesti mutkaisia superkapeita katuja, mutta tämä bussikuski tuntuu ajavan vielä aiempiakin nopeammin.  Muut matkustajat tosin tuntuvat olevan täysin tyyninä, samalla kun itse rystyset valkoisina puristan edessä olevan istuimen selkänojaa ja näen jo silmissäni iltalehden artikkelin ”Suomalaisturisti kuoli auto-onnettomuudessa paratiisisaarella”.

 

Kaverini kysyy vieressä olevalta eläkeikäiseltä herralta josko hän tietäisi oikeaa pysäkkiä jolla jäädä Anse Lazioon mentäessä. Mies kertoo itse olevansa menossa saamaan paikkaan. Hän esittäytyy Dominiqueksi ja kertoo olevansa kotoisin Ranskan Avignonista mutta asuneensa jo 23 vuoden ajan aina puolet vuodesta Seychelleillä. Hän on jonkin sortin tutkija, ja kertoo löytäneensä elämänsä rakkauden täältä. Anse Lazio kuulemma todella on käymisen arvoinen paikka. Kun hyppäämme bussista pois, kaverini turisee Dominiquen kanssa ja kipuamme n 1,5 km matkan ensin mäen päälle ja sieltä alas rannalle. Täysin turkoosina kimalteleva meri tulee vastaan ja ennen merta pieni aitaus jossa on jättiläiskilpikonnia. Sääli että ovat aitauksessa, mutta suloisia ne ovat. Toisilla Seychellien saarilla kilpikonnia saa onneksi elää täysin vapaina. Olen lukenut että ne pitävät rapsutuksista erityisesti leuan alta ja tätä täytyy kokeilla. Ilmeisen tyytyväiseltä konna vaikuttaa.

Nautimme rantaelämästä muutamien tuntien ajan kunnes trooppinen sade taas yllättää meidät. Lähdemme sateessa kävelemään takaisin kohti pysäkkiä ja huomaamme että samainen Dominique kävelee edellämme kohti pysäkkiä! Busseja menee kerran tuntiin, joten lienemme tulleen juuri hyvään aikaan kun paikallinen aikatauluja varmasti tunteva  on suuntaamassa kohti pysäkkiä! Jatkamme pysäkillä juttua hänen kanssaan, ja hän kysyy missä päin Praslinia meidän majapaikkamme on. Kerromme asuvamme Chez Bea-nimisissä villoissa, lähellä suurta Casinoa. Näytän samalla karttaa. ”Ei siellä casinoa ole ollut aikoihin, vaan paikallinen basaari!” Jaa, no ilmankos se nainen eilen oli tullut kaupoille meidän kulmille asti! Bussista pois hypättyämme päätämme käydä kurkkaamassa basaarin tarjonnan, ja löytyyhän sieltä jos jonkinmoista tuotetta, tarviketta, vaatetta ja magneetteja joista muutama lähtee mukaan tuliaiseksi. Kaupassa huudatetaan puolen kilometrin päähän kuuluvalla 2010-luvun hittimusiikkia cover versioina, enkä voi vastustaa kiusatusta olla heilumatta niiden tahtiin casinon rappusilla.

 

Praslinin saari on upea, jotenkin arvaamaton ja henkii Afrikan tunnelmaa, mutta silti suht turvallisen oloinen ja sopivan kotoisa. Odotan kuitenkin jo innolla La Digueen menoa, sillä useampi henkilö jonka kanssa Praslinilla olemme jutelleet, on puhunut että ”Odottakaas vain, kun näette La Diguen!” Jos Praslin on enemmän Afrikkaa, niin kyllä La Diguella on ehkä enemmän karibialainen tunnelma, sanoisin (vaikken siellä koskaan ole käynytkään, niin jotenkin tunnelma tuntuu täysin erilaiselta Prasliniin verrattuna.) Kirjoitan siitä lisää ensi kerralla!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply