Dubaissa keväällä
Palaan vuoteen 2019 ja kokemuksiini Dubaista. Dubai on kaupunki ja yksi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien emiraateista. Emiraatteja on yhteensä seitsemän; Abu Dhabi, Ajman, Dubai, Fujaira, Ra’s al-Khaima, Sharja ja Umm al-Qaiwain. Pääkaupunki on Abu Dhabi. Suuri osa valtiosta on aavikon peittämää. Kaupunkien keidasmainen olemus yhdistettynä ympärillä hallitsevaan aavikkoon luo mieleenpainuvan kontrastin.
Hiekkaa on kaikkialla, ilmassakin.
Työskentelin lyhyen aikaa opiskeluni puolesta Dubaissa tapahtuma-apuna. Töiden lisäksi tutustuimme nähtävyyksiin ja paikalliseen elämänmenoon. Vaikka oli vasta alkukevät, kaupungissa oli polttavan kuuma. Useimmat matkustavat Dubaihin talvikaudella, sillä kesää kohti mentäessä lämpötilat kohoavat pilviin. Öljyn ohella matkailu on yksi merkittävimmistä tulonlähteistä Dubaissa.
Pääsimme avustamaan dubailaisissa häissä, mitä lähemmäksi paikallisia tuskin pääsee. Dubain väestöstä vain 15% on paikallisia, loput ulkomaalaisia siirtotyöläisiä. Siirtotyöläisille tai heidän lapsilleen ei myönnetä kansalaisuutta, vaikka he syntyisivät Dubaissa.
Palmuja ja luksushotelleja.
Vastakohtien kaupunki
Yliampuvaa luksusta, taivasta halkoavia rakennuksia, huikeaa viereenvaraisuutta ja eksoottisia makuelämyksiä.
Eriarvoisuutta, rajoituksia, jyrkkiä rangaistuksia, tolkutonta kulutusta.
Tätä kaikkea on Dubai.
Ihastuin herkulliseen ruokaan ja siisteyteen. Hämmästelin epätodellisia nähtävyyksiä. Häät olivat kuin henkeäsalpaavia näytöksiä. Vierailla oli viimeisen päälle asut ja kampaukset, tilat ja koristelu muistuttivat enemmänkin juhlagaalaa.
En kuitenkaan voinut olla jatkuvasti ajattelematta miten keinotekoista kaikki oli ja mikä tämän kaiken hintana on. Emiraattien hiilijalanjälki on maailman korkeampia, ja ihmisoikeudet taas edustavat mitta-asteikon matalampaa päätä. Juttelimme paljon siirtotyöläisten kanssa. Vaikka useimmat olivat tilanteeseensa tyytyväisiä, rivienvälistä luin myös tyytymättömyyttä. Siirtotyöläisten kohtelu onkin yksi Dubain ongelmista. Valtaosa siirtotyöläisistä on köyhemmistä valtioista, jotka lähtevät Emiraatteihin tavoittelemaan parempaa elämää. Joitakin onnistaa, joitakin taas ei. Siirtotyöläisiltä saatetaan viedä passit ja he elävät kurjissa olosuhteissa. Passien vieminen on lainvastaista, mutta heikompien oikeuksia ei valvota. Kuolemaan johtavia työtapaturmia ja itsemurhia tapahtuu jatkuvasti. Luksuksesta maksetaan kovaa hintaa. Modernia orjuutta siis.
Pilvenpiirtäjät ovat yksi Dubain tuntomerkeistä.
Konservatiivisuuden varjo paratiisissa
Maa suhtautuu konservatiivisesti alkoholinkäyttöön ja julkisiin hellyydenosoituksiin sekä pukeutumiseen. Matkailijoiden arjessa tämä ei nykyisin kuitenkaan näy, kunhan pitää järjen päässä, sillä ulkomaalaisiakin on rangaistu lakien rikkomisesta.
Käyntini aikaan Dubaissa kohistiin hallitsijan tyttären, prinsessa Latifan paon yrityksestä. Emiraateissa nainen on miehen holhouksessa. He eivät saa päättää omista asioistaan ja kotiväkivalta on yleinen tabu. Moni haaveilee itsenäisestä elämästä muualla. Kuitenkin naisen asema on Dubaissa edes verrattain huomattavasti parempi kuin lähivaltioissa.
Valtaosa väestöstä on muslimeja ja laki pohjautuu Koraaniin. Rangaistukset esimerkiksi aviorikoksesta ovat ankaria. Lain rikkojalle voidaan vankeuden lisäksi määrätä ruoskaniskuja, kivitystä ja raajojen amputoimista. Hiljattain Arabiemiraatit luopui avoliiton rangaistavuudesta ja kovensi kunniamurhien ja ahdistelujen rangaistuksia. Valtio pyrkii luomaan itsestään avomielisempää kuvaa länsimaiden ja ihmisoikeusjärjestöjen painostuksesta. Todellinen muutos tapahtuu hitaasti.
Kokemus Dubaista jäi lähtemättömästi mieleeni. Koin unohtumattomia elämyksiä, kuten suihkulähdenäytöksen, illan aavikolla ja vierailun maailman suurimmassa ostoskeskuksessa. Tällaisiin paikkoihin tuskin päätyisin normaalisti.
Töitä tehdessä sain hetken ajan elää kahdessa täysin erilaisessa maailmassa yhtä aikaa. Voisi sanoa, että kokemus oli silmiä avaava. En kuitenkaan usko matkustavani Dubaihin uudelleen. En ainakaan ennen kuin ongelmiin on saatu muutos.
