Vietimme pääsiäsviikon viime vuosina suomalaisten (ja myös muiden turistien) suursuosioon nousseessa Kroatiassa. Majapaikkanamme oli maan toiseksi suurin kaupunki, reilun 200 000 asukkaan Split, joka ei nimestään huolimatta jakanut mielipiteitämme. Tässä postauksessa esittelen tarkempia syitä siihen, miksi matkamme onnistui (viimeisen illan kampylobakteeritartuntaa lukuunottamatta) täydellisesti.
1. Diocletianuksen palatsin ja Rivan tunnelma
Okei – ilmaus ”tunnelmallinen vanha kaupunki” kuvastaa hyvin lähes jokaista ennen 1900-lukua rakennettua eurooppalaista kaupunkia, joka on jollain tasolla selvinnyt sodista ja tulipaloista. Silti Splitin vanha kaupunki huokuu oikein erityisen paljon historiaa. Vanha kaupunki on rakentunut Rooman keisari Diocletianuksen rakennuttaman palatsin muurien sisälle, ja Unescon maailmanperintölistallekin hyväksyttyä palatsialuetta pidetään yhtenä maailman parhaiten säilyneistä roomalaisista rakennelmista.
Palatsin alue ei itsessään ole kovin suuri, ja ilmeisesti ainakin keskikesällä se on aivan tupaten täynnä turisteja. Nyt huhtikuussa ihmismäärä oli kuitenkin varsin siedettävä. Omaan makuuni vanhan kaupungin tunnelmaa lisäsi myös kaikenlaisten rihkamakauppiaiden, kerjäläisten, ja huijarien puuttuminen katukuvasta. Putiikeissa myytiin Abibas-vaatteiden ja kellotornin pienoismallien sijasta pääosin laadukasta (ja suhteellisen hintavaa) tavaraa, ja myös ravintolat vaikuttivat jopa pahimmilla turistiaukioilla lähes poikkeuksetta asiallisilta.
Parhaimmillaan Diocletianuksen palatsi on iltavalaistuksessa. Vaikka kadut ovatkin kapeita, ja pääväyliä lukuunottamatta melko autioita, niin minkänlaista turvattomuudentunnetta siellä ei päässyt tulemaan. Päämäärättömän haahuilun ohella pääaukio Peristilin jokailtainen livemusiikki kuului vakio-ohjelmaamme iltaisin. Trubaduuri oli osa aukiolla sijaitsevan ravintolan Luxorin palveluita, mutta musisoinnista pääsee nauttimaan vähän sivummalla ruokaa tai juomaa tilaamattakin.
Portailla näkyvät punaiset tyynyt ovat itse asiassa ravintola Luxorin asiakaspaikkoja. Iltaisin rappuset ovat täynnä tunnelmasta ja musiikista nauttivia ihmisiä.
Diocletianuksen palatsin nk pronssiportin takaa avautuu Adrianmeri ja sitä reunustava sliipatuksi laitettu rantakatu Riva. Rantakadun modernisointi on jakanut paikallisten mielipiteitä, mutta väenpaljoudesta päätellen turistien ohella myös kroatialaiset ovat oppineet rakastamaan sitä. Rivalla on kaksi vaihtoehtoista aktiviteettia: a) käyskennellä rauhallisesti pitkin merenrantaa tai b) istahtaa penkeille tai terassille ihmettelemään vaihtoehdon a valinneita. Ainoa tunnelmaa latistava tekijä rantakadulla on mereltä tuulen mukana tuleva melko pistävä paskat jätteet on aikoinaan lastattu suoraan satama-altaaseen. Itse haluan kuitenkin uskoa mieluummin ensimmäistä selitystä.
2. Marjanin kukkula
Marjanin kukkula on ulkoilmaihmisen ja aktiivilomailijan paratiisi – vain kivenheiton päässä vanhasta kaupungista. Kukkulalle vievät portaat on kuin tehty aamuiseen rappustreeniin, ja palkinnoksi rappusten yläpäässä saa upean maiseman yli Splitin kaupungin. Marjanin alueeseen kannattaa ehdottomasti tutustua tarkemmin pyörällä. Marjanin niemimaalla autolla kulku on rajoitettua, ja valtaosa kulkuväylistä on pyhitetty ainoastaan lenkkeilijöille ja pyöräilijöille.
Pyöränvuokraus on Splitissä helppoa ja suhteellisen edullista. Voin suositella ainakin Rivalta löytyvää Toto Travelia, josta saa maastopyörät alleen päiväksi vajaalla kahdellakympillä. Ja jos käy ensin nauttimassa hampparit viereisessä Toto’s Burger Barissa, saa pyöristä vielä 15 pinnaa alennusta. Suoraan burgereilta en silti suosittele polkemaan Marjanin kukkulan huipulle, sen verran matkalla on kuitenkin nousumetrejä. 😉
Marjanin niemimaalta löytyy myös Splitin parhaita rantoja, kuvassa näkyy yksi suosikeistamme, Kasuni beach.
3. Turkoosi Adrianmeri
Splitiä ei varsinaisesti tunneta rannoistaan ja kaupungin lähin (ja ainoa hiekkaranta) Bacvice onkin melko vaatimattoman näköinen. Lapsiperheille se silti soveltuu mutaisesta hiekasta huolimatta, sillä ranta syvenee todella hitaasti. Omaa rauhaa ja puhtaampaa vettä etsivien ei kuitenkaan tarvitse kävellä kuin pari kilometriä jompaan kumpaan suuntaan keskustasta. Esimerkiksi Marjanin niemimaalla sijaitsevan Kasteletin ja Kasunin rannat ovat todella puhdasvetisiä pikkukivirantoja, joissa kroatialaiseen tapaan näkee pohjaan vielä vyötärön syvyydessäkin. Keskustasta toiseen suuntaan kävellessä tulee vastaan muun muassa Trestnikin ja Znjanin rannat, jotka voittavat ainakin meidän mielestä Bacvicen 100-0.
Bacvicen ranta tunnetaan paikallisten kehittämästä pallopelistä, piciginistä, jossa ideana on pitää palloa vedessä ilmassa komeiden syöksyjen saattelemana. Paikalliset nuoret pallottelivat jo nyt urheasti, vaikka vesi oli suhteellisen viileää.
Uimatossut on Kroatiassa täysin pakollinen ostos. Ensinnäkin rannat muodostuvat pienistä kivistä, joilla käveleminen ei ainakaan minun karaistumattomilla prinsessajaloilla onnistu. Suurin syy uimakenkien tärkeyteen on kuitenkin merisiilit, joita on aivan valtavasti – etenkin Kasunin rannassa. Minulla ei ole tietoa, kuinka paljon sellaisen päälle astuminen sattuu, mutta en välttämättä suosittele kokeilemaan, sillä pikaisen googlettelun mukaan piikit tuppaavat kaiken lisäksi tulehtumaan helposti.
Vedessä mäkyvät mustat täplät ovat juurikin mainittuja merisiilejä. Kuva on otettu ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänämme, joten Marikalla ei ole jalassa kunnon uimatossuja, vaan minun FC Barcelona flip-flopit. Uimatossuja saa ostettua ainakin Splitin markkina-alueella olevista kojuista reilulla vitosella.
4. Päiväretkien tukikohta
Split on sijaintinsa myötä loistava tukikohta laajempaankin Kroatian kiertelyyn, jos et halua vuokrata autoa, tai vaihtaa majapaikkaa matkasi aikana. Isona kaupunkina sieltä on hyvät julkiset kulkuyhteydet muihin kaupunkeihin ja lähialueen nähtävyyksiin. Splitistä on myös hyvät lauttayhteydet Kroatian saarille. Me kerkesimme viikon aikana vierailemaan Bracin saarella, ja siellä sijaitsevalla Kroatian kuvatuimmalla rannalla Zlatni Ratilla. Lisäksi kävimme Krkan kansallispuistossa ihailemassa vesiputouksia. Molemmat päiväretket on todella helposti toteutettavissa Splitistä käsin. Itse kohteista ja niihin pääsystä kerron tulevissa postauksissa vielä tarkemmin.
Ennen matkaa olin kuullut joiltain Splitin kävijöiltä, että itse kaupungissa on nähtävää vain pariksi päiväksi. Sen vuoksi olin suunnitellu monta muutakin päiväretkeä kaupungista. Splitistä on hyvät yhteydet Bracin ja Krkan ohella myös Hvarin ja Soltan saarille sekä Unescon maailmanperintölistalla majailevaan Trogirin kaupunkiin. Myös Bosnian puolelle Mostariin ja Kroatian luonnonpuistoista tunnetuimpaan, Plitviceen, pääsee sekä omatoimisella että järjestetyllä päiväretkellä. Onpa joku kuulemma käynyt Splitistä päiväseltään Dubrovnikissakin. Mikä siinä, jos bussissa istumisesta tykkää…
En kuitenkaan osta väitettä Splitin tylsyydestä, vaan meillä olisi vierähtänyt kaupungissa helposti vaikka koko viikko. Jätimme siis suosiolla suurimman osan päiväretkistä seuraavalle Kroatian reissulle, sillä emme halunneet tehdä matkasta liikaa suorittamista.
5. Kroatialaiset
Ennen matkaa olin lukenut vähän ristiriitaisia kommentteja kroatialaisista. Noin joka toinen oli sitä mieltä, että paikalliset ovat äärimmäisen mukavaa ja vieraanvaraista sakkia. Toisaalta toinen puolisko väitti kroatialaisia juroiksi ja epäkohteliaiksi. Minun mielestä totuus on, että kroatialaiset muistuttavat monella tapaa meitä suomalaisia. Oli jotenkin niin kotoisaa, kun kaikesta ei tehty samanlaista kaaoksensekaista säätöä kuin Italiassa, eikä joka puolella kuulunut Espanjan tyyliin kovaäänistä papatusta. Bussissa ihmiset istuvat hissukseen omilla penkkiriveillään ja ravintoloissakin ihmiset keskittyivät lähinnä olelliseen, eli syömiseen ja juomiseen.
Kaikesta huolimatta paikalliset olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Turisteihin suhtaudutaan selvästikin positiivisesti ja apua kysyttäessä sitä myös varmasti sai. Myöskään minkäänlaisia turistihuijauksia ei viikon aikana tullut vastaan, vaan hinnat olivat aina ilmoitetunmukaisia. Lisäksi kroatialaiset puhuvat pääsääntöisesti erittäin hyvin englantia, joten maassa pärjää hyvin, vaikka slaavilaisten kielten taito jääkin doprojutroon.
6. Sää
Huhtikuussa matkustaminen Välimerelle on yleensä säiden puolesta täyttä lottoa. Tällä kertaa saimme kuitenkin seitsemän oikein, sillä jokaisena matkapäivänämme paistoi aurinko, ja lämpötila pyöri parinkymmenen molemmin puolin. Ilma oli siis kaikinpuolin täydellinen aktiiviloman, kaupunkiloman ja rantaloman hybridille. Paljon kuumempaa en ainakaan itse kaipaa, ja veikkaan että vajaan 30 000 askeleen päivätahti olisi ollut hellesäässä mahdoton.
Jos suunnittelet matkaa Kroatiaan, niin kannattaa ehdottomasti ottaa blogini seurantaan. Nimittäin lähiviikkojen aikana on vaarana saada yliannostus upeista maisemista, käytännön matkavinkeistä ja huonosta huumorista.
Toisena päivänämme Leipzigissa vierailimme Euroopan suurimmalla monumentilla. Tälle Napoleonin aikakauden sotiin kuuluneen Leipzigin taistelun muistomerkille on suotu suomalaiseen suuhun sopiva nimi – Völkerschlachtdenkmal.
