Luonnonihmeitä Sumatralla

Singaporesta matkamme jatkui lentäen Indonesiaan, Suomen kokoiselle Sumatran saarelle. Lensimme pääkaupunki Medaniin ja ensimmäinen kohteemme oli Bukit Lawang, sillä halusimme päästä näkemään uhanalaisia orankeja niiden luonnollisessa elinympäristössä. Kun lentomme saapui perille, meillä ei ollut aavistustakaan, miten pääsisimme Bukit Lawangiin. Menimme kysymään infotiskiltä ja saimme selkeät ohjeet, missä vaihtaa bussia ja miten pääsisimme perille. Juoksuksi matka taas kuitenkin meni, sillä tiskin virkailija totesi, että bussi lähtee NYT. Säntäsimme rinkkojen kanssa ulos ja virkailija ryntäsi pysäyttämään liikkuvan bussin. Onneksi, sillä vuoro oli päivän viimeinen suuntaan, jolla pääsi Bukit Lawangiin.

Jouduimme vaihtamaan bussia jossakin Medanin esikaupungissa. Kun jäimme pois edellisen bussin kyydistä, meillä ei taaskaan ollut aavistustakaan, mistä ja milloin bussi perille Bukit Lawangiin lähtisi. Tässä vaiheessa reissua olimme jo kuitenkin tottuneita seikkailijoita ja suhtauduimme tilanteeseen kokemuksen perusteella niin, että kyllä maailma seikkailijoistaan huolen pitää. Ja niin pitikin. Kun astuimme ulos pölyiselle bussiasemalle, meitä lähestyi harvahampainen mies. Hän kysyi, tarvitsemmeko apua. Vastattuamme myöntävästi hän varoitti, ettei kannata luottaa kaikkiin tuntemattomiin. Juurihan me luotimme ventovieraan apuun. Mies osoittautui kuitenkin ihan luotettavaksi. Hän neuvoi, että busseja Bukit Lawangiin menee monta päivässä. Kävi kuitenkin ilmi, että ne olivat rämiseviä paikallisbusseja, joissa tuulestuskin toimi vähän liian hyvin. Mutta ei siinä mitään, perille oli päästävä. Mies neuvoi meidät ystävällisesti myös syömään läheiseen ravintolaan. Paistettu riisi merenelävillä ja jäätee virkistivät kummasti. Ruokailun jälkeen olimmekin virkeämpiä jatkamaan matkaa orankien luo.

Bussimatka oli Indonesian tapaan vaiherikas, ja saapuessamme iltamyöhällä perille, pimeä oli jo laskeutunut. Majapaikkaamme jouduimme menemän mopotaksilla, sillä perille ei mennyt auton levyistä tietä.

Bukit Lawangin pääkatu

Bukit Lawanghan sijaitsee keskellä Sumatran viidakkoa. Illalla alkoi myös sataa kaatamalla. Lohdutimme itseämme, että sade loppuu varmasti aamun mennessä. Olimmehan sademetsässä, jossa sataa yleensä iltaisin. Majapaikkamme Bukit Lawangissa oli reissun edullisin, vain 3€ yöltä. Huone ei ollut kummoinen, mutta ihan siisti kuitenkin, joten kyllä siinä pari yötä nukkuisi. Saapuessamme paikan omistaja alkoi heti painoistaa meitä oman firmansa orankiretkelle jo seuraavana päivänä. Isännästä jäi epämiellyttävä tunne, mutta miten olisimme pilkkopimeässä kaatosateessa lähteneet vertailemaan eri firmoja ja retkien hintoja. Päädyimme lopulta ottamaan retken majapaikastamme seuraavaksi aamuksi, vaikka meitä arveluttikin, millaiselle retkelle joudumme, jos paikan omistaja toimisi oppaanamme.

Aamu valkeni aurinkoisena ja edellisen illan sateesta ei ollut tietoakaan. Aamiaiseksi söimme paahtoleivän lisäksi ison hedelmäsalaatin. Se tarkoitti jättimäistä lautasellista tuoreita hedelmiä: banaaneja, passiohedelmiä, mangoa, papaijaa ja ananasta suoraan tuoreina puusta. Lautanen oli niin valtava, että hyvä kun jaksoimme syödä kaiken.

Mahat pulleina lähdimme siis kohti viidakkoa. Oppaamme ei ollutkaan paikan isäntä, vaan suunnilleen ikäisemme ”Yoyo”, joka oli syntynyt ja kasvanut viidakossa. Hän tunsi viidakon kuin omat taskunsa ja johdatti meidät tottuneesti pitkin kiemuraisia polkuja. Olo sademetsässä oli epätodellinen. Olimmeko oikeasti tällä keskellä Sumatran viidakkoa, joosa orangit ja muut uhanalaiset eläimet asuivat.

In the jungle, the mighty jungle…

Paikoitellen polut olivat liukkaita ja niljakkaita ja Yoyon avusta huolimatta sai koko ajan pelätä kaatuvansa. Olgalle kävikin hieman hullusti, sillä eräässä loivassa, mutta liukkaassa alamäessä ei ollut mitään mihin tarttua ja muta lähti luisuun lenkkarin alla. Kohta oltiinkin istuaaltaan mudassa ja koko takalisto reppua myöten likaisena. Jokin oksa raapaisi myös ilkeännäköisen haavan jalkaan. Onneksi meillä oli ensiaputarvikkeet mukana. Puhdistimme haavan ja matka jatkui. Onneksi ei käynyt pahemmin!

Kuljimme ohi kumipuuviljelmien ja näimme, miten valkeaa nestettä valui pieniin kuppeihin, minne vain katsoikin.

Kumipuu

Kun etenimme viidakossa, oppaamme osoitteli milloin mihinkin suuntaan erilaisia eläimiä ja kasveja. Näimme neljä viidestä Sumatran apinalajista yhden päivän aikana. Puissa hyppivät hopeamarakatit (Silver monkey), sumatransurelit (Thomas leaf monkey) ja gibbonit. Musta gibboni eli siamanki oli ainoa apinalaji, jota emme nähneet.

Gibboni

 

Sumatransureli (Thomas leaf monkey)

 

Hopeamarakatti (Silver monkey)

Reissu ei ollut turha, sillä näimme myös orankeja. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, oikeastaan melko pitkään ja oppaamme oli toisen oppaan kanssa käynyt etsimässä orankeja, yhtäkkiä hän käski meidän hiljentyä ja osoitti ylös latvustoon. Ja siellä tosiaan oksien välissä lepäili oranki. Hetki oli uskomaton! Tässä me olimme keskellä Sumatran viidakkoa ja näimme yhden maailman uhanalaisimmista eläimistä. Oranki mutusteli rauhassa lehtiä, mutta siirtyi onneksemme alemmas ja lähemmäs niin, että näimme myös sen kasvot ja saimme monta todella hyvää kuvaa.

Oranki oli puolivilli, koska se uskalsi olla niin lähellä ihmistä. Tarkkailimme sen tekemisiä pitkän tovin ennen kuin jatkoimme matkaa. Lounasta söimme viidakon keskellä banaaninlehdeltä. Jälkiruoaksi oli tuoreita hedelmiä. Yhtäkkiä puskat ryskyivät ja villisika rymisteli esiin puiden välistä. Tarkkailimme sen tekemisiä ja syötimme sille hedelmien kuoret.

Viidakkojälkkäri

Loppumatkasta emme nähneet enää uusia lajeja. Söpöjä vauvaorankeja emme onnistuneet näkemään, vaikka niitä oli ollut lähistöllä ja oppaat koettivat kaikin keinoin löytää niitä. Odottelimme viidakon keskellä tovin, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Oppaamme oli veistänyt meille yllätyksenä muistoksi pienen, kivisen oranginnaaman. Muistaisimme orankiretken ja oppaamme ikuisesti.  Majapaikkaamme kävellessämme oppaamme pysäytti meidät vielä kerran. Hän osoitti edessämme olevaa oksaa ja kertoi, että pitää mennä varovasti, oksalla on erittäin myrkyllinen käärme. Olga huomasikin heti kirkkaanvihreän, täysin lehdenvärisen käärmeen, joka makasi liikkumatta oksalla. Juho joutui monta kertaa tarkasti katsomaan, sillä niin hyvin käärme oli maastoutunut. Oppaamme selitti, että käärmeen myrkky tappaa puolessa tunnissa, eikä vastalääkettä ole. Hiipien kipitimme mahdollisimman varovasti oksan ohi ja huokaisimme helpotuksesta jälkeenpäin.

Etsi kuvasta käärme

Illalla nautimme vielä illallista kitaramusiikin säestyksellä ja suunnittelimme reissumme jatkoa Sumatralla. Päivä oli uskomaton seikkailu ja todellakin koko rahan arvoinen.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui kraaterijärvi Lake Toballe, jossa tarkoituksenamme oli rentoutua ja ottaa vähän lomaa matkailusta. Kaiken lisäksi Olgan jalan haavaa oli alkanut särkeä ja lepo tekisi varmasti hyvää.

Matkustimme taas bussilla ja sitten laivalla keskellä Lake Tobaa sijaitsevalle Samosir-saarelle. Jo venematkalla tutustuimme belgialaisiin Beniin ja Neleen, jotka olivat samantyyppisellä reissulla kuin me. Lake Toban majapaikkamme osoittautui loistavaksi. Huone oli siisti, henkilökunta ystävällistä ja hintaan sai vielä valita listalta yhden juoman ja yhden ruoan aamupalaksi. Nautimme saarella myös reissun parasta kahvia.

Sumatralla ruoka oli loistavaa

Päivät kuluivatkin lähinnä rentoutuen, rannalla lukien, uiden ja saarta kierrellen. Oli omituista pitkän tauon jälkeen uida suolattomassa vedessä. Aallokko järvessä oli melko kova ja pohja kivinen, joten pitkiä uintireissuja emme tehneet, mutta lilluimme vedessä lähellä rantaa ja nautimme. Kävimme katselemassa kävellen myös läheistä kylää ja Juho kävi parturissa pitkästä aikaa. Iltaisin nautimme hyvästä ruoasta Benin, Nelen ja tanskalaisen Peterin kanssa.

Lake Toba

Lake Toban omaperäistä arkkitehtuuria

Oma reissumme sujui rauhallisesti, mutta Ben ja Nele kolaroivat mopollaan ja loukkaantuivat sen verran heilläkin loppuaika meni huilailuksi. Onneksi vauhti oli hiljainen, eikä heille käynyt pahemmin. Olimme osittain kulkeneet samoja reittejä, joten oli mukava vaihtaa reissukokemuksia samanhenkisten ihmisten kanssa. Sumatra nousikin yhdeksi reissun kohokohdista ja viikon jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa Balille.

Auringonlasku Lake Toballa

 

  • Romlan-guesthouse 11,5€/yö aamupalalla
  • paistettu riisi merenelävillä 1€
  • orankiretki viidakkoon 45€/henkilö

 

Previous Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Eve sunnuntai, toukokuu 5, 2019 at 23:13

    Tosi mielenkiintoinen reissu teillä ollut. Hassua, että tämä postaus osui silmään, katsoin nimittäin tänään luontodokkaria Sumatran orangeista. Olisi hienoa nähdä niitä. 😊

  • Leave a Reply