Veera teki elämänmuutoksen ja lähti maailmalle: “Irtisanouduin työstäni ja lähdin miehen perässä Vietnamiin”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen Veera Kinnunen, maailmalle sydämensä menettänyt seikkailijatar ja palmuparatiisien metsästäjä. Kirjoitan Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogia, jossa seikkaillaan erityisesti kiehtovassa Kaakkois-Aasiassa ja Euroopan kaupungeissa. Lisäksi myös hyvä ruoka ja budjettivinkit vilahtelevat usein blogissani.

Kuvailisin itseäni uteliaana omatoimisena matkailijana. Suurin osa matkoistani on mukavuudenhaluiselle sopivia reppureissuja. On kuitenkin pakko myöntää, että välillä on mukava kellahtaa hotellin pehmeisiin lakanoihin ja nauttia kaupunkilomasta matkalaukun kanssa. Voisi sanoa, että olen yhdistelmä reppureissaajaa Vietnamissa ja kaupunkimatkailijaa Berliinissä.

Lähes jokaisella reissullani mukanani on rakas avopuolisoni, jonka kanssa maailman kokeminen on entistä ihanampaa. Seikkailut maailmalla ovat saaneet uudenlaisen näkökulman parisuhteen myötä.

Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa

Mikä on erikoisin paikka, missä olet kohdannut jotain suomalaista?

Irtisanouduin toissa vuonna työpaikastani ja lähdin avopuolisoni perässä Vietnamiin. Mies oli Vietnamissa vaihdossa, ja hänen opiskelujen jälkeen kiersimme yhdessä Kaakkois-Aasiaa ristiin rastiin. Aivan loppumetreillä päädyimme majoittumaan Myanmarin Ngapali Beachilla sijaitsevaan, suomalaisen naisen pitämään Kipling’s Bay Guesthouseen.

Majapaikkassamme ihastuin erityisesti kunnon kahviin. Kahvin suurkuluttajana oli ihanaa saada monien kuukausien jälkeen oikea kahvi aamun alkajaisiksi. Se ei ollut mitään pikakahvia, vaan oikealla kahvinkeittimellä keitettyä kahvia. Hyvä kahvi ei ole itsestäänselvyys Aasiassa, joten tämä majatalon Päivin meille tarjoama kahvi on jäänyt erityisen hyvin mieleen.

Naureskelimme, että olisipa sattunut vielä Juhla mokka -paketti mukaan rinkkaan – siinä sitä vasta olisi ollutkin jotain suomalaista keskellä palmuparatiisia.

Mikä on ollut erikoisin ruokakokemuksesi matkoilla?

Meillä oli avopuolisoni vaihdon aikana vuokrattuna asunto Keski-Vietnamin Huesta. Eräänä iltana kutsuimme paikallisia nuoria, joihin avopuolisoni vaihtokavereineen oli tutustunut opiskelujen kautta, valmistamaan vietnamilaista illallista kanssamme. Suurin osa heistä oli kuuroja tai mykkiä. Oli haastavaa ottaa vastaan ruoan valmistukseen liittyviä ohjeita, etenkin kun suuri osa valmistamistamme annoksista oli minulle täysin tuntemattomia.

Onneksi kehonkielelellä sekä yhdellä tulkkiopiskelijalla pärjää pitkälle, ja loihdimme lopulta todella maistuvan ja herkullisen vietnamilaisen illallisen. Meitä oli kaiken kaikkiaan parisenkymmentä, joten raivasimme keittiöstä pöydän pois ja istuimme kaikki isossa ringissä lattialla iltaa viettäen.

Vietnamilaiset ovat ehdottomasti avuliainta ja ystävällisintä kansaa, johon olen törmännyt maailmalla. Tämä illallinen on erityisen hyvin jäänyt mieleeni, sillä harvoin sitä pääsee tuollaisiin illanistujaisiin osalliseksi – ja vielä tekemään omin pikku kätösin herkkuja paikallisten opastuksella.

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Budjettimatkaajana tulee usein majoituttua niissä kaikista edullisimmissa majapaikoissa, joita harvoin tulee ikävä jälkeenpäin. Viime kesän automatka Kroatiassa, Montenegrossa, Bosnia-Hertsegovinassa ja Albaniassa kuitenkin todisti, että joskus näitä halpoja hotelleitakin voi tulla ikävä.

Muutamaa yötä lukuun ottamatta majoituimme matkalla hotellien sijaan omassa, lapsuudestani tutussa 90-luvun teltassa. Myönnettäköön, että teltan kovalla lattialla pötkötellessäni ikävöin niitä ankeita hotellihuoneita, jossa olisi oma vessa, tuuletin, pistorasia ja sänky. Balkanin telttamatka oli hyvin opettavainen kerran elämässä -kokemus minulle, mutta ensi kerralla valitsen mieluummin sen halvan hotellin.

Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Nyt hypätään niinkin eksoottiseen kulkuvälineeseen, kuin Tallinnan laivalle. Olin siinä uskossa vielä hetki sitten, että olen nähnyt kaiken mahdollisen Helsingin ja Tallinnan väliä kulkevilla laivoilla, mutta olin väärässä.

Istuimme laivan ravintolassa ja juttelimme niitä näitä avopuolisoni kanssa. Yhtäkkiä vierestä alkoi kuulua ihmeellistä hurinaa ja pörinää, ja muistan ajatelleeni että laivan kaiutin on varmaankin rikki ja sieltä tuleva kuulutus ei kuulu kunnolla. Vieressämme istui kymmenkunta aasialaista turistia ja huomasin, että hurina tulikin heidän pöydästään. Yksi seurueen jäsenistä päätti alkaa ajamaan partaansa ja trimmasipa hän myös nenäkarvojaan ravintolassa.

Nyt olen nähnyt kaiken mahdollisen Tallinnan laivalla.

Oletko joutunut matkoillasi tilanteeseen, josta luulit ettet selviä?

Kuka tahansa joka on vähänkään liikkunut Vietnamissa, tietää että maan ajokulttuuri on jotain aivan käsittämätöntä ja pitää olla vähän vinksahtanut, jos suostuu ajamaan isommissa kaupungeissa.

Olin kauan sitten vaihdossa Malesiassa ja tein ystäväni kanssa pienen matkan Etelä-Vietnamiin. Päätimme vuokrata skootterin Phan Thietissä, ja minä toimin kuskina. Minä, joka oli kerran elämässään ajanut skootterilla.

Pelkäsin skootterilla ajamista välillä paljonkin, etenkin kun tultiin isompiin risteyksiin, joissa piti yksinkertaisesti ajaa rohkeasti haluamaansa suuntaan. Sinänsä oli hyvä näyttää mahdollisimman paljon turistilta, koska silloin paikalliset ymmärtävät, että ratissa ei ole paikallinen ja käyttäytyvät huomaavaisemmin.

Ihmettelimme jossain vaiheessa skootterin kummaa tärinää, ja arvelimme sen johtuvan bensan loppumisesta. Tankkaus ei kuitenkaan auttanut. Liikennevaloissa ystävällinen paikallinen huomautti meille, että meillä on rengas puhki ja pyysi samalla ystävääni hyppäämään hänen kyytiinsä – ja minua seuraamaan heitä.

Vihreä valo vaihtui ja minua pelotti ajaa yksin satojen skoottereiden joukossa ilman kaveria selän takana. Paikallinen mies ajoi korjaamolle, jossa hän korjautti renkaamme ja jatkoi matkaansa. Jännä, että skootterilla oli huomattavasti mukavampi ajaa tämän jälkeen, kun se oli kunnossa.

>> Lue lisää Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Veera Kinnusen kotialbumi

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää