Seikkailumatkailija Satu paljastaa erikoisimman yöpaikkansa: “minut yllätettiin nukkumasta hiihtohissin turvaverkossa”

Kuka olet ja miten matkustat?

Olen reissuelämästä, liikunnan ilosta, arjesta työn parissa matkailualalla sekä pienistä ja suurista seikkailuista vuoropuhelevan Satumilla-matkablogin toinen puolikas, Satu Vänskä-Westgarth. Bloggaan yhdessä Pingiivimatkat-blogista tutun Milla Himbergin kanssa, ja bloggaajakokemusta itsellänikin on alla jo melkein vuosikymmen Destination Unknown-blogin kautta.

Asun Norjassa ja vedän matkatoimisto 50 Degrees Northin pohjoismaiden toimintoja. Matkustan mielelläni täällä kotikonnuilla. Välillä suuntana ovat kaukaisemmat kohteet, mutta reissukohteesta riippumatta mukana kulkevat yleensä joko sukset, fillari, koskikajakki tai ainakin vaelluskengät.

Matkaseurana on lomamatkoilla usein koko perhe: brittiläis-irlantilainen mieheni ja kaksi alle 6-vuotiasta lasta. Teen joka vuosi myös ainakin yhden seikkailullisen reissun ystävieni kanssa: olen pyöräillyt ystävien kanssa 2 500 kilometriä Irlannissa, vaeltanut kolmisen viikkoa Färsaarten kukkuloilla ja retkeillyt Norjan Lofooteilla. Syksyllä 2017 tiedossa ovat taas uudet seikkailut.

Mikä on erikoisin paikka, missä olet yöpynyt?

Varsinkin koskimelontareissuilla on tullut vuosien mittaan yövyttyä milloin missäkin. Nyt iän kertyessä ja lapsikatraan karttuessa majoitus on muuttunut vähintään reissupakuksi, telttailuksi ja joskus myös majataloiksi tai hotelleiksi.

Eräänä kesänä Ranskan Alpeilla löysimme kuitenkin erinomaisen majapaikan: hiihtohissin turvaverkon. Aamulla tosin yllätys oli suuri, kun hissi olikin kesäkäytössä ja heräsimme siihen kun hiihtokeskuksen tiimi testaili hissien toimivuutta.

Milloin sinua on pelottanut matkustaessasi?

Pelottavin kokemus on varmaankin ollut telttailu Ugandassa Murchison Falls -kansallispuiston laitamilla. Ensin paikallinen opas vei meidät pimeässä metsän läpi leirintäalueelle, turvanaan jousipyssy mahdollisia virtahepoja varten. Yöllä leiriämme vartioi paikallinen opas keihään kanssa, ja yöuneen tuudittivat, tai kuten minun kohdallani pitivät hereillä, virtahepojen öiset äänet.

Satu Vänskä-Westgarth

Mikä on ollut erikoisin matkasi?

Erikoisimmat bussimatkat on tullut koettua Nepalissa melontamatkalla, jolloin yleensä istuimme kajakkien kanssa bussin katolla nauttien auringonpaisteesta.

Eräällä tällaisella bussireissulla linja-auto pysähtyi maatilan eteen, missä vuohilauma seisoi paimenen kanssa tien reunassa. Yllättäen koko vuohilauma lastattiinkin bussin kyytiin, ja meidän epäonneksi meidätkin kutsuttiin Katmandua lähestyessä alas katolta ja pyydettiin ahtautumaan bussin sisätiloihin.

Mikä on erikoisin asia, mitä olet joutunut pakkaamaan matkoille?

Meillä kulkevat usein myös lentomatkoilla mukana koskikajakit ja melontavarusteet. Minulle näiden kuskaaminen on arkipäivää, mutta kanssamatkustajien katseet ovat kyllä aikoinaan kääntyneet kun rintarepussa äidillä kulki vauva, kädessä roikkui parivuotias, selässä rinkka ja olalla tai matkatavarakärryissä kajakki.

Mikä on ollut pahin pakkausmokasi?

Pahimmat pakkausmokat liittyvät vauvojen ja nykyään lasten kanssa matkustamiseen. Mitä enemmän olen heidän kanssaan matkustanut, sitä rennommin pakkauspuuhat ovat ilmeisesti sujuneet, sillä välillä kotiin ovat jääneet vaipat, vaihtovaatteet tai eväät. Onneksi lentokentiltä saa hyvin ostettua välttämättömimpiä asioita, ja kanssamatkustajat ovat järjestäen olleet ihania lapsia kohtaan.

Parhaiten mieleen on jäänyt espanjalainen mies, joka ystävällisesti näytti pikkumatkustajalle puhelimeltaan kuvia jotta tällä ei aika kävisi pitkäksi. Kirjat kun olivat kotona, ja äidin puhelimesta oli jo akku loppunut.

>> Lue lisää Satumilla-matkablogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Satu Vänskä-Westgarth

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää