Naparetkeilijä ei rantalomaa kaipaa
Suomela on valloittanut molemmat navat
Molemmille navoille ilman ulkopuolista tukea hiihtäneitä naparetkeilijöitä on koko maailmassa vain kourallinen. Kari Poppis Suomela nousi kahdentenatoista ihmisenä koko maailmassa kahden navan hiihtäjien joukkoon saavutettuaan Etelänavan yhdessä Pasi Ikosen kanssa joulukuussa 2008.
Tuhannen kilometrin matka läpi maailman kylmimmän mantereen kesti 44 vuorokautta. Pohjoisnavan Suomela valloitti osana suomalaista retkikuntaa jo vuonna 2006.
Mikä oikein vetää naparetkille, ääriolosuhteisiin lumen ja jään keskelle henkistä ja fyysistä kanttia äärimmäisyyksiin saakka koettelemaan?
– Naparetkeilyssä viehättää sen yksinkertaisuus. Eletään ulkona ja ollaan matkalla johonkin. Vaikka koko ajan tehdään tarkkaan valmisteltuja asioita ja ollaan tekemisissä esimerkiksi kaikenlaisten teknisten laitteiden kanssa, on asiassa pohjimmiltaan kyse yksinkertaisesta ulkoilmaelämästä, pohtii Suomela.
Palelemiseen ei totu koskaan
Vaativat olosuhteet ovat naparetken suurin haaste. Tottuuko kylmään? Paleleeko naparetkeilijä?
– Kylmään kyllä tottuu, mutta palelemiseen ei totu koskaan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kylmä on jotain ulkoista, palelemisen puolestaan voi ainakin yrittää torjua. Jos kotimaassa menee aivan tavallisena talvipäivänä ulos liian vähissä vaatteissa, palelee varmasti.
– Jos on asiallisesti vaatetta päällä, ei palele, toteaa Suomela.
– Napaolosuhteissa on niin kylmä, että niitä retkiä ei voi tehdä palelematta – asiaan vaikuttaa myös energiavaje, joka lisää viluntunnetta. Retkillä jatkuvana haasteena on riittävä ravinnon saaminen. Fyysisen ponnistelun vuoksi päivässä kuluu jopa 6000 kaloria. Koska mukana kulkevan tavaran määrä on pidettävä minimissä, ovat myös ruokavarat tarkkaan lasketut. Ravinto riittää, mutta kylläiseksi siitä ei tule. Näläntunne on retkillä jatkuvasti läsnä.
Maailma on jo nähty, rantalomille ei kiitos
Siviilityössään valokuvaajana Suomela on kulkenut kuvausmatkoilla ympäri maailmaa Vietnamia ja Borneon viidakoita myöten. Yhdelläkään rantalomalla naparetkeilijä ei ole elämässään käynyt.
– En juuri harrasta matkailua, se liittyy niin kiinteästi työhöni. Olen aikanaan nähnyt niin monta maailmankolkkaa, että nykyisin en tunne tarvetta lähteä mihinkään vain lähtemisen tai eksoottisten kokemusten vuoksi.
– Vaimoni ehdotti taannoin, että lähtisimme koko perheellä rantalomalle. Ehdotin takaisin, että menkää mieluummin ilman minua ja lähdetään yhdessä vaikkapa laskettelemaan. Olen ehdottomasti ulkoilmaihminen ja lomallakin kaipaan aktiivista tekemistä.
Seuramatka Etelänavalle?
Kari Poppis Suomelan seuraava naparetki on ohjelmassa ensi talvena. Suunnitelmissa on erikoinen retkikunta: kuka vain voi kokeilla kykyjään naparetkeilijänä ja ilmoittautua mukaan. Sekä fyysistä kestävyyttä että henkistä kanttia vaativaan matkaan lähdetään ammattilaisten opastuksella ja matkan hintaan kuuluu myös kuuden kuukauden etukäteisvalmennus kunto-ohjelmineen.
– Lähtijöiltä vaaditaan tiukkaa tahtoa sekä osaamista ja halua elää ulkoilmaolosuhteissa. Täytyy olla myös valmis sitoutumaan puolen vuoden valmentautumiseen. Itsensä haastamisesta kiinnostuneelle ensikertalaiselle tämä on tapa ottaa ikään kuin rusinat pullasta ja lähteä kokeneessa opastuksessa naparetkelle, kertoo Suomela.
Riikka Krenn
Lisää naparetkeilystä:
Kari Poppis Suomela: Etelänapa – Tuulinen tavoite (Poppicock 2009, ISBN: 978-951-98376-3-5)