Malla ja Mikko hyppäsivät oravanpyörästä ja lähtivät maailmalle: “Ei tämä aina kaunista ole, mutta silti unelmaelämäämme”

Keitä olette ja miten matkustatte?

Olemme Mikko Huisko ja Malla Murtomäki, bloggaajat Huima-blogin takaa.

Olemme kaksi ihan tavallista savolaista, jotka päättivät hypätä pois oravanpyörästä ja lähteä vuodeksi reissuun. Blogissamme kerromme rehellisesti, mitä pois hyppääminen on vaatinut ja millaista elämä on tien päällä: ei aina kovin kaunista, mutta silti meidän unelmaelämäämme.

Matkustamme erittäin pienellä budjetilla ja siitä syystä vaihtoehtoisia reittejä ja majoitusvaihtoehtoja suosien. Yritämme myös aina tutustua paikallisiin. Tähän asti tuo resepti on toiminut hyvin ja vienyt meidät paikkoihin ja tilanteisiin, joita emme olisi etukäteen osanneet kuvitellakaan.

Erikoisin paikka, jossa olette yöpyneet?

Tutustuimme pienellä sumatralaisella saarella paikalliseen naiseen, Santiin, joka omisti maata saaren autiolta puolelta. Saimme idean lähteä yöpymään Santin maille. Santin isäpuoli antoi meille venekyydin pienelle kuolleen korallin peittämälle rannalle, jonka takana kohosi villi viidakko. Riippumattoja mangrove-puihin kiinnittäessä tuli muutamaan kertaan mieleen, että olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus.

Jännitys haihtui nopeasti, kun olimme saaneet leirimme pystyyn. Soitimme kitaraa, lauloimme ja tanssimme nuotion ympärillä. Makasimme selällään rannalla, ihastelimme tähtiä ja kuuntelimme viidakon ääniä. Sinä yönä tähtitaivas näytti kirkkaammalta kuin koskaan ennen. Tämä oli yksi reissun ehdottomasti maagisimmista hetkistä.

Kuka on jännittävin matkalla tapaamanne henkilö?

Thaimaan kuninkaan solvaamisesta voi joutua isoihin vaikeuksiin. Sen tiesimme jo ennen matkaa. Siitä syystä olimme melkoisen varuillamme, kun tapasimme Prachuap Khiri Khan -nimisen pikkukaupungin baarissa puheliaan nuoren miehen. Hän tuskin madalsi ääntään laukoessaan melkoisia väitteitä edesmenneestä kuninkaasta ja tämän perheestä. Mies kertoi myös, että hänen kaverinsa oli päätynyt vankilaan jaettuaan kuninkaasta negatiiviseen sävyyn kirjoitetun artikkelin Facebookissa.

Muutaman tuopin jälkeen keskustelumme aiheesta vain kiihtyi, emmekä mekään osanneet enää varoa kieltämme niin paljon kuin olisi ehkä pitänyt. Halusimme tietää kaiken, mitä tämä mies osasi kertoa kuninkaallisesta suvusta ja vallan vaihtumisesta. Ja hän tiesi paljon, liikaakin.

Seuraavana aamuna olotila ei ollut kaksinen. Oloa ei helpottanut se, kun muistimme, mitä kaikkea olimme puhuneet. Hetken aikaa olimme varmoja, että tapaamamme mies oli kuningashuoneen vakooja, joka oltiin lähetetty provosoimaan turisteja puhumaan pahaa hallitsijasta. Onneksi tyyppi osoittautui kuitenkin aidoksi anarkistiksi, emmekä joutuneet pulaan.

Mikä on oudoin paikka, jossa olette vierailleet?

Tutustuimme sumatralaiseen Rickyyn, joka vei meidät käymään kotikylässään Lampuukissa. Vuoden 2004 tsunami tuhosi paikan maan tasalle, ja koko kylästä jäi jäljelle ainoastaan moskeija. Kuudesta tuhannesta asukkaasta henkiin jäi tuhat. Lähes kaikki kylän naiset ja lapset kuolivat, sillä he olivat kotona 25-metrisen aallon iskiessä. Vuorilla tai sisämaassa töissä olleet miehet palasivat kotikylään, jota ei enää ollut olemassa.

Ricky ja hänen uimataidoton äitinsä selvisivät aallosta kuin ihmeen kaupalla, mutta perheen kaksi nuorempaa lasta menehtyivät. Ricky menetti tsunamissa paitsi pikkusiskonsa ja -veljensä, myös suurimman osan kavereistaan ja tutuistaan.

Kylä rakennettiin uudelleen Turkin avustuksella ja Rickyn äidin nykyinen talo on perheen entisen kodin paikalla. Oli hurjaa kävellä katuja ja kuunnella Rickyn tarinaa siitä, kuinka hän kamppaili elämästään veden varassa. Rickyn tarinan kokonaisuudessaan voi lukea blogistamme.

Mikä on hurjinta, mitä olette tehneet matkoillanne?

Jos on käynyt Kaakkois-Aasian suurimmissa kaupungeissa, tietää, että liikenteen sekaan meneminen on sulaa hulluutta. Balilla meillä oli käytössämme skootteri ilmaiseksi (budjettimatkaaja ei osaa sanoa ei millekään ilmaiselle), joten tukahdutimme kauhumme ja toivoimme parasta.

Vietimme Balilla kaksi kuukautta ja siinä ajassa kaaokseen ehti tottua. Pikkuhiljaa alkoi ymmärtää, että liikenteessä oli olemassa jonkinlaiset säännöt. Länsimaisen silmin toiminta vaikutti vaaralliselta ja edesvastuuttomalta, mutta kun kaikki noudattivat samaa kaaoksen lakia, homma toimi.

Mikä on erikoisin ruokakokemuksenne matkalla?

Olimme Sumatralla Banda Acehin kaupungissa ja olimme molemmat sairastuneet edellisenä iltana vatsatautiin.

Olimme tutustuneet vähän aiemmin paikalliseen mieheen, Adeen, joka halusi ehdottomasti tarjota meille kotonaan illallisen. Ajatus oli ihana, mutta kumpikaan ei varsinaisesti tuntenut pystyvänsä syömään yhtään mitään. Koska yhteinen kieli hieman ontui, Ade ei ollut ymmärtänyt kohteliasta yritystämme siirtää illallista, vaan ilmestyi vaimonsa ja lastensa kanssa hotellillemme noutamaan meitä. Eipä siinä auttanut kuin hymyillä kohteliaasti ja nousta autoon.

Miehen vaimon kokkaama perinteinen illallinen oli upea. Oli selvää, että hän oli käyttänyt ruoan valmistamiseen paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Otimme lautasellemme tärisevin käsin vain vähän kaikkea ja Ade kysyi heti huolestuneena, miksi emme ottaneet enempää. Ei auttanut kuin kertoa vatsataudista.

Onneksi Ade ja hänen vaimonsa ymmärsivät, että kyse oli vain pöpöstä – ei heidän ruoastaan. Illasta tuli ikimuistoisen ihana, vaikkei ruoka ei sillä kertaa maistunutkaan.

>> Lue lisää Mallan ja Mikon seikkailuista Huima-blogista!

Koonnut: Leena-Mari Laukkanen
Kuvat: Malla Murtomäki ja Mikko Huisko

Rantapallon päätoimittaja Inka on aina valmis seikkailuun. Jos voi itse valita, suuntaa hän kaikkein mieluiten aktiivimatkalle maailman ääriin.
Lue lisää