All Posts By

marimaija

Toimittajakiertue: Tromssa–Kiiruna–Luulaja

Miten olisi kiertue minibussilla ympäri Barentsin aluetta? Norjasta Ruotsiin, sieltä Suomeen, sitten takasin Norjaan ja lopuksi Venäjälle. Neljä ruotsalaista, neljä venäläistä, kolme suomalaista, tanskalainen editori, ruotsalainen projektivetäjä sekä venäläinen bussikuski. Kaksi viikkoa yhdessä venäläisessä minibussissa matkaten yhteensä 2 878 kilometriä. Täydellisen reissun ainekset ovat kasassa.

Matka alkoi omatuntoani kolkuttavimmalla kuuden tunnin lentomatkayhdistelmällä Oulusta Helsinkiin, Helsingistä Osloon ja Oslosta määränpäähän Tromssaan. Syynä suunnattomalle lentelylle oli se, ettei suoraalentoa Oulusta Tromssaan enää ole, matkahuollon linja-auto olisi vienyt liian kauan aikaa ja olisi tullut kalliimmaksi. Mutta tästä reissusta minä en maksanut penniäkään, joten en voinut kulkemiseen vaikuttaa tai siitä valittaa.

Reissu ei nimittäin ollut perinteinen Mari-reissaa-rinkkaselässä-reissu, vaan Barents Pressin ja Nordic Journalist Centren järjestämä toimittajakiertue. Kiertueemme tarkoituksena oli tutustua Barentsin alueen nuorisoon ja kertoa heidän tarinansa. Minkä ihmeen takia kukaan tahtoisi elää täällä? Mikseivät he lähde muualle? Miksi he joutuvat lähtemään muualle? Mikä saa heidät palaamaan takaisin?

Matkan ensimmäinen kohde Tromssa oli täydellinen vastaus kaikkiin kysymyksiimme. Norjan pohjoinen pääkaupunki tarjoaa nuorilleen vaihtoehtoja olla mitä vain, tehdä mitä vain ja asua kotona. Vierailimme teatterilla, nuorisovaltuustossa ja nuorisotaloilla, ja totesimme nopeasti, että Norja osaa panostaa nuorten harrastuksiin, ideoihin ja onnellisuuteen. Yliopistokaupungissa monet nuoret jäävät sinne opiskelemaan, luomaan uutta ja kehittämään aluettansa.

Nuorisotalo. Tromssa, Norja

Nuorisotalon biljardipöytä. Tromssa, Norja

Tromssa, Norja

Vaikka yksi maailman hyvinvoivimmista valtioista onkin kuorrutettu mahdollisuuksilla, törmäsimme siellä kummalliseen epäkohtaan – norjalaiset eivät saa kouluissa lämmintä ruokaa. Syynä on raha, jota valtiolla ei ilmeisesti ole riittävästi maksaakseen koululaisilleen lounasateriaa. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu Pohjois-Norjan lapsista ensin istua pitkä koulumatka, ahertaa aamutunneilla ja lounasaikaan kaivaa repuistaan aamulla väsätyt väsyneet voileivät. Tai vaihtoehtoisesti lounas haetaan koulun viereisestä kaupasta vanhempien rahoilla, ja vanhempien valvomatta sitä, mitä lapsi syö.

Aikamme Norjassa oli rajallinen, joten ylitimme rajan Ruotsin puolelle. Kuvankaunis tie Tromssasta Kiirunaan vei ajatuksemme siihen, että on muitakin syitä sille, miksi ihmiset tahtovat täällä asustella. Luonto, luonto ja luonto se lappilaisen onnellisena pitää.

Norjan vuoristot.

Abisko, Ruotsi

Lunta satoi Ruotsissa.

Saavuimme Kiirunaan, kaupunkiin, joka syntyi yli sata vuotta sitten, kun Norrbottenin pohjoisimmasta kunnasta löydettiin rautaa. Rautaa! Rautateiden ainesta, siltojen materiaa, radioiden tukirakennetta ja jokaisen pikku tilpehöörin historian perustaa. Rautaa tarvitaan, raudalla eletään.

Tämän mineraalin löytyminen vaurastutti Ruotsista hyvinvointivaltion.  Kun kävi ilmi, että kaivoksen viereen rakennettu Kiirunan keskusta vajosi kaivostunnelin syvetessä, valtion omistama kaivos suostui kernaasti maksamaan keskustan siirron uuteen paikkaan. Meidän, jotka emme tienneet Kiirunan tilanteesta mitään, kaupungin siirto tuntui absurdilta. Miten tämä on mahdollista, ja mitä täällä tapahtuu? Onko pakko louhia, jos se vahingoittaa ihmisten koteja?

Kaivosvuori, savut ja konttori näkyvät Kiirunan keskustasta.

Rautapellettejä. Kiiruna, Ruotsi

Vanhan keskustan kerrostalot puretaan pois. Kiiruna, Ruotsi

”Ilman kaivosta ei olisi Kiirunaa”, toettiin meille kerta toisensa jälkeen. Ihmiset ovat riippuvaisia suurimmasta työllistäjästään ja se on syy, miksi Kiiruna on yksi elinvoimaisimmista kaupungeista Pohjois-Ruotsissa. Tänne muutetaan eikä täältä muuteta pois. Paitsi nuoret. Kiirunassa ei ole jatko-opiskelupaikkaa nuorille lukion jälkeen, mikä pakottaa heidät hakemaan muualle kouluun. Tai vaihtoehtoisesti nuoret jäävät töihin kaivokselle, jossa useat aloittavat työelämänsä kaivoksen tarjoamilla kesätöillä.

Tapasimme nuoria, jotka olivat muuttaneet opiskeluvuosiensa jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa. Heidän mielestään nyt, kun Kiirunan kaupunkia siirretään, heillä on kaikki mahdollisuudet tehdä mitä vain. Nuoria kuunnellaan uuden keskustan suunnittelussa, koska se tulee olemaan heidän kotinsa pisimpään. Nuoret tahtovat luoda ekologisen ja sosiaalisen uuden Kiirunan, jossa ei autoilla, kävelykaduilla tavataan tuttuja ja keskustassa pyöräillään paikasta toiseen.

Kaivos dominoi Kiirunan maisemaa ja kaupunkia, mutta Ruotsin suurimman kunnan tarina ei silti ole pelkkä kaivos. Yhteisö siirtää kaupungin keskustan muualle, koska se voi. Voisiko olla yhtään juurtuneempaa jääräpäistä lappilaista asennetta? Koska eivät kiirunalaiset tahdo kotoaan muuttaa pois. Siellä ovat heidän tunturijärvet, vuoret, suot, metsät, ihmiset ja puhdas ilma.

Uusi kaupungintalo. Kiiruna, Ruotsi

Ensimmäisen viikon viimeiset päivät kulutimme Luulajassa. Meille ei oltu suunniteltu suurempia ohjelmia, joten aika kului kaupunkiin tutustuessa. Testasimme yöelämää, istuimme filmifestareilla darran pois ja söimme sushia. Luulajan hengähdystauko antoi voimia seuraavan viikon seikkailuille Suomessa ja Venäjällä.

Hiljainen aamu. Luulaja, Ruotsi

Pohdintoja pohjoisesta ja kuvia kesästä

Tänä kesänä vietin Lapissa kunnolla aikaa. On kulunut vuosia siitä, kun viimeksi vierailin kotiseudullani kuukautta pidempään. Koulu, työt tai reissut jonnekin aivan muualle ovat estäneet minua, mutta nyt järjestin kaiken niin, että varmasti sain olla kotona. Vaikka kotonani ei mikään muutu, arki siellä poikkeaa kaupunkielämästäni Oulussa suuresti.

Suomen luonto on kaikkialla huumaavan kaunis, mutta Lapin tunturit, joet ja jänkät ovat minun kotimaisemani. Siellä luovuuteni kukoistaa. Joka päivä soitin pianoa, kirjoittelin juttuja, heiluin kamera kädessä ja ideoin uusia projekteja. Perheen ja kavereiden kanssa olo sekä pienet askareet pitivät minut kiireisenä. Touhusin somia juttuja kesäpäivät maailmassa, jossa aurinko ei laske.

Porot

Käävät

Seurujoki, Kittilä

Teeri mäen kämppätiellä

Pohjoisuudessa minua eniten lämmittää ihmiset. Tuntemattomille rupatellaan pilke silmäkulmassa ja perhetutuille keitetään sumpit. Kittilässä kaikki tietävät vaellusreittini ja kalapaikkani, mikä tekee keskustelusta aina sujuvampaa, vaikka ihmiset saattavatkin puhua vähän hitaammin.  Kaikki tuntevat toisensa tai ainakin jonkun sukulaisen. Huumori kukoistaa Oulussa ja Lapissa, ja täälläpäin ei tarvitte olla varpaisillaan siitä, mitä sanoo. Mutta rakastan myös sitä tunnetta, kun ystäväni etelästä tai ulkomailta tulevat meillä käymään. Silloin pääsen näyttämään parhaat tyypit ja rakkaimmat paikkani heille.

Äiti hakee juomavetta Leppäojasta

Grillailua kotikutoisesti

Valmiit herkut

Joonas tutkii julistetta

Teininä koin yksinäisyyttä, levottomuutta ja uhkarohkeutta kotonani ja rauhoitin tunteeni kaverien, netin ja maailman kautta. Nykyään ne tunteet kaikkoavat, kun käännyn Pokantieltä kotipihaani. Viimein olen tehnyt lapsuudenkodistani paikan, jonne kaipaan palata.

Aikani etsin paikkaani maailman ääristä. En tietenkään kadu reissujani, koska ne antoivat minulle niin paljon. Minun olisi vain pitänyt katsahtaa sinne, joka silmissäni oli takapajula, ja arvostaa sitä enemmän. Lappi ei ole takapajula, vaan perähikiöitä ovat ne paikat, joilla ei ole mitään annettavaa. En saa paljoa irti monista kaupungeista Suomessa ja ulkomailla, mutta äitimaan helmoissa en tätä tunnetta koskaan koe. Jokainen luo mielensä takapajulat itse.

Kaapo

Julia

Rovaniemi

Tivoli Rovaniemellä

Ennen ajattelin, etten koskaan tahdo muuttaa Ouluun, koska niin monet lappilaiset vain jässähtävät tänne eivätkä he uskalla lähteä kauemmas. Nyt olen itse jässähtäjä enkä voisi olla onnellisempi. Opiskeluelämä Oulussa on helppoa, ja se sijaitsee riittävän pohjoisessa minulle. Verrattuna Rovaniemeen ja Kittilään, Oulu näyttää olevan eteläläisille kavereilleni myös helpompi paikka vierailla. Täältä minä voin helposti reissata niin etelään kuin pohjoiseenkin.

Hailuodon auringonlasku